702. Kisapastorilla riittää töitä

1. Suomen olympia- ja MM-kisojen kisapappina pitkään toiminut pastori Leena Huovinen alkaa olla Suomen joukkueen työllistetyimpiä toimitsijoita myös parhaillaan meneillään olevissa Val Di Fiemmen hiihdon MM-kisoissa. Sen verran heikosti suomalaiset ovat kisoissa toistaiseksi menestyneet eikä menestystä ole odotettavissa myöskään kisojen loppupäivinä. Kisapapilta ei lohduttamisen aihetta todellakaan puutu.

2. Eilen näimme tv:stä, miten naisten viestinhiidon ankkuri Riikka Sarasoja-Lilja suorastaan romahti oman osuutensa jälkimmäisellä lenkillä. Suomen joukkue oli viimeisessä vaihdossa vielä Ruotsin kannoilla, mutta odotetusti Charlotta Kalla lähti heti alusta omaa vauhtian, joten Sarasoja-Liljan tehtäväksi jäi, kuten tv-selostajemme yhteen ääneen toitottivat, varmistaa Suomelle pronssimitali. Venäjän ankkuri starttasi liikenteeseen 33 sekuntia suomalaisnaisen jäljessä ja hiihdettävä matka oli vain viisi kilometriä.

3. Mutta toisinhan siinä sitten kävi. Riikan voimat hupenivat, maitohapot iskivät ja Julia Tsekaleva rynni helposti suomalaisen ohitse ja saman tempun teki  hieman myöhemmin myös USA:n ankkuri. Maaliin tultuaan Sarasoja-Lilja romahti sammuneena hangen pintaan ja hän sai maata paikallaan tv-kameroiden ikuistamana muutaman minuutin ennen kuin kisapappi Huovinen saapui hiihtäjärukkaa lohduttelemaan. 

4. Jos Sarasoja-Lilja olisi pitänyt pintansa ja tuonut Suomen pronssille olisivat joukkueen muut jäsenet olleet riemuissaan ankkuriaan vastassa. Mutta nyt kaikki loistivat poissaolollaan ja jättivät epäonnistuneen joukkuetoverinsa yksin. No, Riitta-Liisa Roponen saapui sitten sentään Huovisen seurassa Riikkaa lohduttamaan. Tämä sinänsä pieni episodi kertoo paljon Suomen urheilijoiden joukkuehengestä, siis sen puutteesta. 

5. Päävalmentaja Magnar Dalen saa ottaa Suomen huonosta sijoituksesta suuren osan omaan piikkiinsä. Hän ei osannut valita oikeita hiihtäjiä viestijoukkueeseen. Ankkuriksi olisi toki pitänyt valita Krista Lähteenmäki, jolla on näyttöjä ankkuriosuuden hiihdoista jo edellisistä kisoista, ei noviisi Sarasoja-Liljaa. 

6. Viestin aloittajaksi oli kannattanut valita Aino-Kaisa Saarinen, sillä aikaisemmista MM-lähdöistä Italiassa kaikki ovat voineet nähdä, että nyt aloittaneelta Anne Kyllöseltä on näissä kisoissa paras puhti pois. Kyllönen syyllistyi alokasmaiseen virheeseen jo startissa lähtiessään matkaan hirmuvauhdilla, minkä seurauksena hän alkoi vähitellen kypsyä ja jäädä kärjestä. Puolimatkaan tultaessa Kyllönen mokasi sitten  täydellisen hölmösti yrittäessään tiukassa mutkassa ja erittäin ahtaassa kohdassa ohittaa saksalaista hiihtäjätärtä. Kyllönen kaatui ja hänen suksensa takertuivat katsomoaitaan ja hän jäi hetkessä porukasta lähes puoli minuuttia.

7. Naishiihtäjät voivat lohduttautua vain sillä, ettei mieshiihtäjillä mene juuri yhtään sen paremmin. Matti Heikkiseltä odotettiin paljon, mutta näissä kisoissa Matille ei "pöljää päivää" sattunut. Heikkinen hiihtää kisoissa Salomonin suksilla, mutta vesikelille ko. firman kalustosta ei ole löytynyt sopivia ja kilpailukykyisiä kapuloita. Saman suksifirman kapuloita käytti myös Sarasoja-Lilja ja sen huomasi; hän hävisi laskuosuuksilla selvästi Tsekalovalle, jonka sukset luistivat todella hyvin.

8. Tänään on sitten vuorossa miesten viestiinhiihto. Jo etukäteen pelottaa ajatella, miten heikosti suomalaisilla voi tämäkin kisa mennä; näyttää siltä, että joukkueen sijoitus painuu kymmennnen sijan huonommalle puolelle. Joukkueessa hiihtää yhtenä lenkkinä Ville Nousiainen, joka on jo etukäteen lausahtanut, että hänen ei pitäisi olla tässä kunnossa näissä kisoissa lainkaan mukana. Nousiainen on valittu kisajoukkueeseen vain siksi, että edes jonkinlainen viestiporukka saataisiin kasaan!

9. Yhdistetyn miehet, myös aiemmin sentään joten kuten menestynyt Janne Ryynänen, rämpivät kisoissa sijoilla 25-40. Ryynäsen kehitys ei ole vain pysähtynyt, vaan hänen kuntonsa on suorastaan romahtanut.

10. Samat sanat pätevät Anssi Koivurantaan, joka muutama vuosi sitten oli koko maailmassa yhdistetyn selvä ykkönen ja voitti kirkkaasti mm. maailman cupin kokonaiskilpailun. Sitten Anssi jostakin mystisestä syystä sairastui ja vaihtoi mäkihypyn puolelle. Koivurannan mäkitulokset eivät ole olleet ennen tätä kauttakaan olleet mitenkään hyvät, mutta tällä kaudella miehen tulokset ovat, kuten myös kaikkien muidenkin mäkimiestemme, suorastaan romahtaneet. Suomalaiset löytyvät eilisen suurmäen kilpailun tuloslistalta sijoilta 42, 45 ja 47! Yksi edustajamme ei läpäissyt edes karsintaa, jossa varsinaisesta kisasta tiputettiin ainoastaan kymmenkunta hyppääjää. Suomella on koko MM-kisojen heikoin mäkijoukkue Val Di Fiemmessä.

11. Mika Kojonkoski nosti kymmenkunta vuotta sitten Norjan mäkijoukueen aallonpohjalta maailman huipulle, missö norjalaiset mäkimiehet ovat edelleen. Kojonkoski lopetti valmennusuransa Norjassa, mutta ymmärrettiinkö hänet palkata samaan valmennushommaan Suomessa? Eipä tietenkään, mutta saihan Mika kuitenkin hyväpalkkaisen ja siistin sisätyön HUMU:n pomona! Tuossa tehtävässä Mika tuottaa kyllä paljon paperia, mutta noista papereista ei taida olla Suomen huippu-urheilulle minkäänlaista hyötyä. Mäkijoukkueen päävalmentajana toimii Pekka Niemelä, joka ei tunnu ymmärtävän erota hommastaan edes tämän katastrofaalisen kauden jälkeen.

12. Pekka Niemelä ei ole kuitenkaan mikään "Humu-Pekka", jollaiseksi filosofi Pekka Himasta voidaan kutsua. Himanen tuottaa tutkijaryhminen Kalifornian auringossa Suomen hallitukselle ja kaverilleen Jyrki Kataiselle suorastaan fantastisia "sinisiä kirjoja" ja "sinisiä unelmia".  Himasen espanjalainen tutkijakollega, maailmankuulu sosiologi Manuel Castells kehuu Humu-Pekkaa nerokkaaksi ja oman alansa johtavaksi tutkijaksi koko maailmassa. - Niin, kateellisiahan ne nämä Himasen kotimaiset kollegat ja muut tavisprofessorit tietenkin ovat, siitähän tämä Pekkaa kohtaan osoitettu kritiikki toki vain kertoo! 

13. Kuten Castells todistaa, Himasen täytyy olla todella nero ja vaikutusvaltainen ihminen, sillä eihän hän olisi muutoin saanut Suomen pääministeriä ja Suomen Akatemiaa tilaamaan itseltään useita nollaselvityksiä kovalla hinnalla.

687. Janne Ahonen palaa mäkeen, miksi?

             Keski-Euroopan mäkiviikon aikaan toisaalla...

1. Suomen mäkihyppymenestys, joka oli vielä 5-6 vuotta sitten Janne Ahosen ja Harri Ollin johdolla maailman huippua, on nyt todella aallon pohjassa. Janne Hpponen teloi - jälleen kerran - jalkansa ja Ville Larinto ei ole loukkaantumisensa jälkeen päässyt lähellekään parin vuoden takaista virettään. Lauri Asikainen on ainoa suomalainen mäkimies, joka on päässyt tänä vuonna maailmancupin (jäännös)pisteille.

2. Harri Ollin nimi loistaa kyllä mediassa, mutta valitettavasti vain rikosuutisissa; viimeksi mies tuomittiin viime viikolla ehdottomaan vankeusrangaistukseen pahoinpitelystä ynnä muusta, rangaistus pannaan täytänöön yhdyskuntapalveluna. Olli astelee siis suuren idolinsa Matti Nykäsen viitoittamaa tietä mitä rikosten polkuihin tulee.

3. Janne Ahonen on lopettanut mäkiuransa jo kahdesti, eli ensin kauden 2007-2008 jälkeen, jolloin taukoa kesti vuoden. Vuoden syksyllä 2010 Ahonen palasi mäkeen, mutta joutui pettymään pahoin ja paluu jäi yhden talven mittaiseksi.

4. Nyt Janne Ahonen on ilmoittanut tekevänsä paluun huipulle, siis kahden vuoden tauon jälkeen ja aloittavansa kilpailun ensi syksynä. Lahden betonista on kuulemma mennyt jo 120 metriä "vanhoilla suksilla ja siteillä". Ahonen täyttää toukokuussa 36 vuotta. Huippumäkimiehet lopettavat uransa yleensä 30 vuotta täytettyään. Poikkeuksia on vähän, tunnetuin niistä on Japanin Noriaki Kasai, joka jatkaa edelleen kilpailemista 40-vuotiaana. Kasain menestys ei ole kuitenkaan ollut enää vuosikausiin kummoinen.

5. MIksi Ahonen yrittäää paluuta ja mitkä voisivat olla hänen mahdollisuutensa? Come backin syy lienee siinä, ettei Ahonen ole menestynyt siviilielämän puolella erityisen hyvin. Matti Nykäsen kaltaista showmiestä Ahosesta ei ole, joten näyttää siltä, että Ahonen haluaa kohentaa paluullaan taloudellista asemaansa. Mäkihyppy ja sen parisssa tapahtuva erilainen oheistoiminta on ainoita asioita, joissa Ahosella saattaaisi vielä olla lähiaikoina  mahdollisuus menestyä ja, mikä tärkeintä, pysytellä julkisuuden valokeilassa. 

6. Ahonen on kilpaillut kiihdytysautoilussa, mutta yritys oman kilpatallin perustamisesta meni mönkään. Sitä, mitä Ahonen on viime vuodet tehnyt työkseen, ei tiedetä eikä mediassa kerrota. Ensimmäisen lopettamispäätöksen jälkeen Ahonen toimi yrittäjänä entisen yhdistetyn kansallisen huipun Jari Mantilan kanssa, mutta kaverusten yhteinen maahantuontifirma karahti kiville hyvin pian. Ahonen joutui myymään Lahden lähistölle muutama vuosi aiemmin rakennuttamansa ison omakotitalon ja muuttamaan pienempään asuntoon. Ahosella oli iso moottoripaatti, jolla hän kuskasi lopettamishapeningiinsa osallistuneita kansainvälisiä huippuhyppääjiä Vesijärvellä.

7. Ahosta kaivelee, että vaikka hänellä on joukkuekultamitalien lisäksi kaksi henkilökohtaista maailmanmestaruutta, hänellä ei ole mitalin mitalia olympiakisojen henkilökohtaisesta kilpailuista. Ahonen on osallistunut jo viisiin olympiakisoihin. Esimerkiksi Sveitsein Simon Ammanilla on peräti neljä olympialaista kultamitalia ja Ahosen kovilla kilpakummppaneilla, kuten esimerkiksi Martin Scmidtillä, Adam Malyzilla, Thomas Morgensternilla tai vaikkapa Toni Niemisellä on jokaisella sanottu saavutus plakkarissaan. 

8. Kansainväliset tiedotusvälineet ovat huomioineet Janne Ahosen ilmoituksen toisesta paluustaan mäkihypyn harjoittelun pariin. Ahosen tavoite saavuttaa heniklökohtainen olympiamitali Sotshissa on huomioitu uutisissa ympäri maailman ja aihetta on käsitelty kommentein ja kolumnein varsinkin saksankielisessä mediassa.

9. Skispringen.comin mäkihyppytoimittaja Marco Ries puntaroi Ahosen paluuta otsikon: "On hän hullu?" alla. Riesin mukaan järki sanoo, ettei Ahosen paluu huipulle ole mahdollista, mutta sydän sanoo, että on. Riesin mukaan talous- ja menestysvaikeuksissa painivalle suomalaiselle mäkihypylle Ahosen ilmoitus on jokatapauksessa suuri. Ahosen nimi saa suomalaiset sponsorit jälleen kiinnostumaan mäkihypystä.

10. Suomen seuraavan huippuhyppääjän nimi voi hyvin olla Ahonen. Hän ei kuitenkaan ole Janne Ahonen, vaan Jannen poika Nico, 11 v. Ahonen-junior hypännee Lahden betonista eli suurmäestä ensimmäisen kerran vielä tänä talvena, Janne itse teki saman tempun vasta 14-vuotiaana.

11. Veikkaisin, että Janne Ahonen tulee toki nousemaan Suomen mäkimaajoukkueeseen - sinne ei ole nykyisin kovin vaikea päästä - ja osallistumaan Shotsin ensi vuoden olympiakisoihin, mutta siihen hänen menestyksensä sitten taitaakin jäädä. Joka tapauksessa  saamme kuulla taas ensikin vuonna suomalaisten urheilutoimittajien ja -selostajien niin kovin tuttuja seltyksiä, miksi hyppy ei kulje: hankala tuulirako, takatuuli, kurjat hyppyhaalarit, telemark-alastulot, norjalaisten monot, "käsittämättömät norjalaistuomarit" jne. jne.

12. Jääkö Janne Ahosen paluu ainoaksi, vai tulevatko myös esimerkksi Matti Hautamäki (31 v.), Toni Nieminen (37 v.) ja Harri Olli (28 v.) palamaaan mäkeen "entistä ehompina"? Heistä lahjakkain on Harri Olli, jolla on myös viimeisimmät suomalaiset mitalisijoitukset MM-mäestä, sekä normaalimäestä että lentomäestä. Vahinko vain, että suomalainen iltapäivälehdistö katsoi muutama vuosi sitten velvollisuudekseen pilata ja tuhota omapäisen Harri Ollin mahdollisuudet ja koko uran vaatimalla Ollilta "kunnioittavaa käytöstä" mediaa kohtaan.

13. Muuten, ketkä ovat lukijoiden mielestä maailman kaikkien aikojen kolme parasta mäkihyppääjää? Oma listani on 1. Jens Weissflog, 2. Matti Nykänen ja 3. Simon Amman.

14. Toivoisin erityisesti Toni Niemisen tekevän paluun aktiivihyppääjäski, sillä en millään kestä kuunnella hänen kälätystään ja vuodatustaan MTV3 Maxin mäkiasiantuntijana maailmancupin kisoissa. Selostaja Jani Uotila ja asiantuntija Toni Nieminen ovat kyllä niin kaameita hölöttäjiä, että katson nykyisin mäkihypyn kilpailut aina Eurosportin puolelta Kalle Lepistön selostamana ja Hannu Lepistön toimiessa asiantuntijana. 

405. Mika Kojonkoski vapautui sakkovilppisyytteestä

Puijo

1. Norjan mäkijoukkueen valmentajana toiminut Mika Kojonkoski (kok) on vapautettu sakkovilppisyytteistään tänään annetulla Pohjois-Savon (Kuopion) käräjäoikeuden tuomiolla.

2. Lehtitietojen mukaan syyttäjä vaati Kojonkoskelle rangaistusta kahdesta sakkovilpistä. Syyttäjä vaati lisäksi, että Kojonkoski velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset.

3. Syyttäjän mukaan Kojonkoski oli ilmoittanut tulonsa reilusti alakanttiin kahdessa liikennesakotustilanteessa. Kojonkoski oli sakotustilanteissa syksyllä 2008 ja 2009 kertonut senhetkisiksi nettokuukausituloikseen 3 000-3 500 euroa. Nuo tulot vastasivat senhetkisiä tuloja.

4. Oikeudessa oli kuitenkin riitaa siitä, olisiko valmentajan pitänyt ilmoittaa toteutuneet vuosiansiot, joiden mukaan nettokuukausipalkka oli noina vuosina 10 000 euroa, siis kolminkertaiset ilmoitettuihin tuloihin verrattuna. Kojonkoski sanoi, ettei hän sakotushetkellä voinut tietää mahdollisista bonuksista, jotka riippuivat Norjan mäkimiesten menestyksestä ja Norjan hiihtoliiton päätöksestä.

5. Kojonkoski kiisti molemmat syytteet ja vaati niiden hylkäämistä. Ensimmäisen sakkovilppiepäilyn kohdalla Kojonkoski oli ensijaisesti vaatinut, että syyte jätetään tutkimatta

6. Pohjois-Savon käräjäoikeus oli Kojonkosken kannalla. Ensimmäinen syyte sakkovilpistä jätettiin tutkimatta ja jälkimmäistä tekoa koskeva syyte hylättiin. Käräjäoikeuden mukaan Mika Kojonkoski ei antanut tahallaan harhaanjohtavaa sakotusta varten tarvittavia tietoja

7. Päätöksen mukaan "sakkovilppiin syyllistyminen edellyttää lisäksi tahallisuutta eli tässä tapauksessa sitä, että Kojonkoski on tiennyt tai hänen on ainakin täytynyt ymmärtää antavansa tuloistaa tuloistaan poliisimiehelle olennaisesti totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon."

8. Valtio velvoitettiin suorittamaan Kojonkoskelle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 2 460 euroa.

-----

9. Käräjäoikeuden päätöksessä on yksi kohta, joka tulee varmaankin herättämään keskustelua. Perusteluissa nimittäin todetaan toisen sakkovilpiepäilyn osalta, että "henkilöltä, jonka tulot vaihtelevat suuresti, ei voida edellyttää samaa tarkkuutta kuin säännöllistä kuukausituloa saavalta". Onko mainittu peruste kestävä ja yhdenvertaisuusperiaatteen mukainen? Suosiiko perustelu suurituloisia ja sorsii pienituloisia?

10. Ratkaisevaa lienee se, oliko Kojonkoski sakotustilanteissa ilmoittanut, että hän tulee samaan ammatistaan bonuksia, joiden suuruutta hän ei vielä tiedä. Jos bonuksista ei puhuttu mitään, voidaan käräjäoikeuden ratkaisua arvostella. Jos taas puhuttiin, niin olisiko sakotuspäätöstä tullut kenties lykätä, kunnes tiedettiin, mikä oli bonusten suuruus?

11. Prosessuaalisesti on mielenkiintoinen käräjäoikeuden ratkaisu, jolla syytäjän ensimmäistä tekoa koskeva syyte jätettiin tutkimatta sillä perusteella, että toinen syyttäjä eli Keski-Suomen kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt samassa asiassa aiemmin syyttämättäjättämispäätöksen. Käräjäoikeus katsoi, että asia oli tämän vuoksi oikeusvoimaisesti ratkaistu eikä siitä voitu siis ottaa uudelleen tutkittavaksi.

12. Lain mukaan syyttäjän syyttämättäjättämiseen liittyykin eräänlainen oikeusvoimavaikutus. ROL 11:11:n mukaan syyttäjä saa nimittäin peruuttaa päätöksen jättää syyte nostamatta vain, jos asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisin tietoihin. Voitiinko syytepäätös tässä tapauksessa peruuttaa?

13. Kun en ole nähnyt tuomiota, en tiedä, mikä oli tilanne Kojonkosken tapauksessa. Olisi kuitenkin outoa, jos syyttäjä on toisen syyttäjän tekemän syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen nostanut syytteen ilman minkäänlaisia uusia selvityksiä ja todisteita. Pidän tuota vaihtoehtoa epätodennäköisenä. Jotakin uutta selvitystä on siis esitetty, mutta ilmeisesti käräjäoikeus on katsonut, että niiden valossa aiempi päätös ei kuitenkaan ollut perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin.

14. Ensimmäinen syyte siis jätettiin tutkimatta syytepäätöksen (negatiivisen) oikeusvoimavaikutuksen vuoksi. Mutta oikeusvoimalla oli merkitystä myös jälkimmäisen syytteen eli vuoden 2009 tapauksen osalta. Käräjäoikeus nimittäin katsoi, että Keski-Suomen syyttäjän päätöksen vuoksi Kojonkoskella oli perusteltu syy olettaa, että hänen tapansa ilmoittaa tuloista oli oikea. Tässä siis oli kyse eräänlaisesta positiivisesta oikeusvoimavaikutuksesta.

15. Meniköhän tämän jälkimmäisenkään syytekohdan osalta ratkaisu täysin oikein? Vaikea sanoa, kun tarkemmat tiedot puuttuvat. Vaikuttaisi kuitenkin hieman siltä, että oikeus on ollut Kojonkosken kohdalla aika suurpiirteisellä "päällä." Sakkovilppi on toki rangaistava vain tahallisesti tehtynä (RL 16:6) ja rangaistavaa on vain "olennaisesti totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon (joka koskee tuloja, elatusvelvollisuutta tai muuta maksukykyyn vaikuttavaa seikkaa)" antaminen sakon määräämistä varten hyötymistarkoituksessa.

16. Kojonkoski on varmaankin tiennyt, että hänen sopimuksessaan oli bonuspykälä, jonka merkitys on tuntuva. Jos hän ei ole ilmoittanut sitä lainkaan poliisille, ei pitäisi olla epäilystäkään siitä, etteikö kyseessä ole ollut sakkovilppi. Jos taas ilmoitti, niin tilannetta on vaikeampi arvioida. Jokin käsitys bonuksen suuruudesta Kojonkoskella on varmastikin ollut, sillä hänhän on toiminut ammattimaisena mäkivalmentaja pitkään, ennen Norjaa Itävallan maajoukkueen valmentajana.

17. Kojonkoski oli käräjillä niin sanotusti kotikentällään, sillä hän edusti aktiiviaikoinaan Puijon Hiihtoseuraa (PHS). Hän on asunut Kuopiossa ja ollut Kuopion kaupunginvaltuustossa 1997-2004 edustaen kokoomusta. Kojonkoski oli aikonut olla ensi kuun eduskuntavaaleissa kokoomuksen ehdokkaana juuri Pohjois-Savon vaalipiirissä. Hän olisi kamppaillut luultavasti tiukasti Uudenmaan vaalipiiriin siirtyneen Jyrki Kataisen äänestäjien äänistä. Sittemmin Kojonkoski kuitenkin luopui ehdokassuunnitelmistaan. Vaalimenestystä ajatellen vapauttava rikostuomio olisi ollut langettavaa tuomiota suotuisampi ratkaisu.

18. Se, valittaako syyttäjä tuomiosta hovioikeuteen, ei ole vielä tiedossa. Jos valittaa, Kojonkoskea on kuitenkin pidettävä syyttömänä, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu.

19. Ratkaisusta joka tapauksessa nähdään, että prosessioikeudella on (nyt oikeusvoiman muodossa) usein tärkeä merkitys oikeudenkäynneissä.

220. Vancouverin kisaveikkaus

Vancouverin talviolympialaiset alkavat huomenna. Kisojen ensimmäinen kohu-uutinen oli Wadan ilmoitus 30 kisoihin ilmoitetun urheilijan kiinnijääminen dopingista. Näiden urheilijoiden nimiä ei ole kerrottu. Ilmeisesti kyseiset kiinnijääneet urheilijat eivät ole edes matkustaneet kisakaupunkiin saatuaan tietää kärystä. Suomalaisia ei ole kiinni jääneiden joukossa - tiettävästi.

Tässä kisaveikkaukseni pääpiirteissään lähinnä suomalaisurheilijoiden osalta. Päivitän tätä tarpeen mukaa kisojen edetessä, sikäli kun mielenkiintoa vielä riittää.

Normaalimäki

Tämä kilpailun karsinta käydään jo ennen olympiakisojen virallisia avajaisia, Suomen aikaan tänä iltana klo 20 alkaen. Suomea edustavat Janne Ahonen, Harri Olli, Janne Happonen ja Kalle Keituri. Matti Hautamäki, jolla on pari pronssimitalia aikaisempien olympialaisten henkilökohtaisista kilpailuista, jäi yllättäen Suomen joukkueen ulkopuolelle. Matti Hautamäki on enemmän suurmäen eli 130 metrin mäen miehiä, ei nyt hypättävän pikkumäen eli 90 metrin mäen. Ilmeisesti Suomen joukkue on sopinut, että joukkueen kaikki viisi miestä saavat hypätä jossakin kolmessa kilpailussa; kahden henkilökohtainen kisan lisäksi olympialaisissa hypätään joukkuemäki, jolloin joukkueessa on neljä urheilijaa. Joukkuemäen kilpailu hypätään suurmäestä.

Janne Happonen oli koko viime kauden pois kilpailuista kaaduttuaan ja katkaistuaan keväällä 2008 reisiluunsa. Hän ole kilpaillut kuukauteen maailmancupin kisoissa ja kunto on täysi arvoitus. Voi olla, että Happonen karsiutuu varsinaisesta kilpailusta. Kalle Keiturin kunnon kerrotaan olevan nousussa ja hän selvittää kyllä karsinnan, mutta varsinaisessa kilpailussa Keituri päässee nipin napin toiselle hyppykierrokselle (sinne selviää ensimmäisen kierroksen 30 parasta).

Harri Ollin kunto tai ainakin hänen sijoituksena ovat heilahdelleet kovasti: joskus palkintopallilla, mutta muutamissa kisoissa karsiutuminen toiselta kierrokselta. Jos Olli saa hengen päälle ja asiat ovat muutenkin kunnossa, hän sijoittunee kymmenen parhaan joukkoon, vaikka myös hän parhaimmillaan isossa mäessä.

Harri Olli hyppäsi paljon paremmin pari vuotta sitten, jolloin hän vietti ennen kisoja ja niiden aikanakin hieman Matti Nykäselle tyypillistä elämää: otti bisseä kisojen välipäivinä ja lähti ennen suurkisoja lomalle Gambiaan tai jonnekin muualle lämpimään. Sapporon MM-kisoissa kaksi vuotta sitten Olli yllätti ensimmäisen kerran ja oli muistaakseni kisan kakkonen. Tiukka joukkuekuri ja säntillinen hotellielämä ei selvästikään sovi Ollille, joten Suomen joukkueen johto olisi tehnyt viisasti, jos olisi antanut Ollin tälläkin kerralla valmistautua olympiakisoihin omalla tavallaan. Jos minä olisi Janne Väätäinen - hyppyjoukkueen valmentaja ja manageri - olisin lähettänyt Harri Ollin 2-3 viikkoa ennen normaalimäen kisaa Hawaijille, josta hän olisi palannut rentoutuneena pari päivää ennen nyt hypättävää karsintaa Vancouverin kisakaupunkiin.

Mäkihyppy ja parisuhde ovat vaativia taitolajeja, jossa kaikki on pienestä kiinni, kuten Matti Nykänen tänään erässä haastattelussaan sanoi. Nykänen valmistautuu viikonvaihteessa Jyväskylän Laajavuoressa pidettäviin veteraanien SM-kisoihin, hyppäsi harjoituksissa lähes 40 metriä.

Janne Ahonen, joka on jo 32-33 -vuotias, piti välivuoden, mutta on taas mukana. Alkukauden vaikeuksien jälkeen hän kokosi itsensä hyvin Saksan-Itävallan mäkiviikolle, jonka hän voittanut, oliko se viisi kertaa, ja sijoittui kokonaiskilpailussa toiseksi. Mäkiviikon jälkeen Ahonen on ollut maailmancupin kisoissa noin kymmenen sijojen paikkailla. Ahosella on yksi henkilökohtainen maailmanmestaruus, vuoden 1997 Trondheimin MM-kisojen normaalimäestä, mutta olympiakisojen henkilökohtaisesta kilpailuista ei mitalin mitalia. En usko, että Ahonen yltää mitaleille tälläkään kertaa, sillä niin kova on maailman kärkimiesten taso tällä hetkellä.

Veikkaukseni normaalimäen kilpailusta: 1) Simo Amman (Sveitsi), 2) Adam Malysz (Puola) ja 3) Wolfgang Loitzl (Itävalta). Kärkipäähän sijoittuvat myös Itävallan Gregor Schlierenzauer ja Thomas Morgenstern, Janne Ahonen on yhdeksäs, Harri Olli 15:s ja Kalle Keituri 24:s.

Naisten ampumahiihto, sprintti (7,5 km), lauantai 13.2.

Suomalaisedustajat ovat Kaisa Mäkäräinen ja vielä nuorten kirjoissa kilpaileva Mari Laukkanen. Mäkäräinen, joka on muistaakseni kerran edellisenä kautena voittanut yhden maailmancupin kilpailun ja ollut 2-3 kertaa kolmen parhaan joukossa, ei ole ollut tänä talvena niin hyvässä kunnossa kuin aikaisemmin. Hän voi kuitenkin yllättää, jos ampuu puhtaasti molemmilta ampumapaikoilta, vaikka hänen hiihtovauhtinsa ei ole aivan kärkiluokkaa. Veikkaan Mäkäräisen sijoittuvan kymmenen parhaan joukkoon, mutta jäävän mitalisijojen ulkopuolelle. Mari Laukkanen on sijoilla 30-40.

Kisan kärkipäässä ovat saksalaiset (voittajana ehkä Magdalena Neuner tai Kati Wilhelm), venäläiset ja valkovenäläiset - heistä osa tosin on voinut jäädä dopingin takia pois - kaksi ruotsalaista (Jonsson ja Olofsson-Zide), mahdollisesti yksi norjalainen ja joku ranskalaisista.

Yhdistetty (normaalimäen kilpailu), sunnuntai 14.2.

Alustava veikkaukseni on, että suomalaiset eivät valitettavasti yllä tässäkään lajissa mitaleille. Toivoisin toki Rovaniemen Hannu Manniselle menestystä, sillä hänellä ei ole pitkästä urastaan huolimatta vielä henkilökohtaista olympiamitalia; joukkuekisasta on kultaa Salt Lake Cityn kisoista. Hän on voittanut urallaan peräti 48 maailmancupin kilpailua, saavutus, jonka lähellekään muut eivät ole yhdistetyssä päässeet. Manninen piti välivuoden lentäjänopiskelujen takia, mutta palasi täksi kaudeksi taas mukaan. Hän on kilpaillut maailmancupissa tällä kaudella vain kolme kertaa voittaen kahdesti. Viime tietojen mukaan Manninen, joka tuli kisakaupunkiin vasta eilen, olisi nuhassa. Maailmancupin yhteiskilpailun viime kaudella voittaneen Anssi Koivurannan mäki ei kulje ja Jaakko Tallus on taantuu vuosi vuodelta; Salt Lake Cityn kisoissa 2002 hän oli vielä palkintopallilla Samppa Lajusen voittaessa kolme kultamitalia. Talluksen hiihtovauhti ei riitä kuten ei myöskään Jaakko Ryynäsen.

USA:lla on yhdistetyssä kova kolmikko Todd Lodwick, Bill Demong ja Jack Spillane, joista kuka tahansa voi voittaa. Saksalaisista kovimpia ovat Tino Edelman, Eric Frenzel ja Björn Kircheisen, itävaltaisista Felix Gottwald ja Mario Stecher, norjalaisista Magnus Moan ja ranskalaisista Jason Lamy Chappuis; vm. johtaa maailmancupia ja voittanee sen tänä talvena.

Veikkaukseni: 1) Demong (USA), 2) Frenzel (Saksa) ja 3) Lodwick (USA). Hannu Manninen on neljäs, Anssi Koivuranta kahdeksas. Hannu Manniselle sopii paremmin kilpailu, jossa mäki hypätään suurmäestä, sen vuoro tulee olympiakisoissa myöhemmin ensi viikolla.

Miesten freestyle, kumparelasku, su 14.2.

Suomella on freestylessa nelihenkinen joukkue: Mikko Ronkainen, Tapio Luusua, Arttu Karimo ja Juha Haukkala. Freestylen toinen laji on hypyt, joka kilpaillaan 25.2. En ole juurikaan seurannut lajia, mutta suomalaisten menestys on ollut tällä kaudella aika vaisu. Ronkainen on muistaakseni Torinon olympiakisojen (2006) hopeamitalimies, joka teki paluun kilparinteeseen yhden välivuoden jälkeen. Myös Tapio Luusua, joka opiskelee Lapin yliopistossa markkinointia, on ollut palkintopallilla lajin MM-kisoissa. Veikkaukseni on, että suomalaisia ei nähdä kumparelaskun mitalisijoilla.

Ja nyt - kello on perjantaina 19.45 - seuraamaan normaalimäen karsintaa.

Jatkuu, su 14.2. klo 17.30

Jahas, mäkihypyn veikkaukseni meni melko lailla nappiin, sillä ennustukseni piti kulta- ja hopeamitalin suhteen: 1) Simon Amman ja 2) Adam Malysz; pronssinkin osalta veikkaukseni heitti vain yhdellä pykälällä, sillä Gregor Schlierenzauer, jota veikkasin neljänneksi, oli kolmas.

Janne Ahonen saa olla hyvin tyytyväinen neljännestä sijastaan - Ahosella on nyt kolme neljättä sijaa olympiakisoista (!) - sillä kisa oli hänen takanaan hyvin tasainen ja toisaalta Ahonen jäi Schlieristä selvästi eli 5-6 pinnaa.

Naisten ampumahiihdon sprintissä veikkauksessani oli yksi nimi, joka sijoittui hopealle: Magdalena Neuner, joka hävisi kullan vain 1,5 sekunnilla. Suomalaiset Mäkäräinen ja Laukkanen olivat yllättävän heikkoja.

Tänään on muistaakseni miesten ampumahiihdon sprintti, jossa Suomea edustavat konkari Paavo Puurunen ja Tio Antila. Puurunen voi parhaimmillaan sijoittua jonnekin sijoille 25-30; Timo Antila jäänee normaalisuorituksellaan sijoille 50-60. Norjalaiset Ole Einar Björndalen ja Emil Helge Svendesen ovat kovia, mutta 15-20 miehellä on onnistuessaan mahdollisuus voittaa kilpailu. Veikkauseni kolmen parhaan osalta. Veikkaukseni kolmen parhaan osalta: 1) Svendsen (Norja), 2) Ivan Tseresov (Venäjä), 3) Björndalen (Norja). USA:n Tim Burke voi yllättää. Kovia ovat myös saksalaiset, itävaltalaiset ja ranskalaiset ampumahiihtäjät. Ranskan Simon Fourcade johtaa maailmancupia.

Huomenna maanantaina on mm. naisten 10 km:n vapaan tyylin hiihto. Paras suomalainen lienee Riitta-Liisa Roponen, joka on vapaan spesialisti. Aino-Kaisa Saarinen on parempi perinteisellä tyylillä. Veikkaukseni: 1) Charlotte Kalla (Ruotsi), 2) Justyna Kowalczyk (Puola), 3) Margit Björgen (Norja) ja 4) Roponen (Suomi), Aino-Kaisa Saarinen on kuudes. Virpi Kuitunen ei ilmeisesti hiihdä tätä matkaa, muita suomalaisia lienevät Pirjo Muranen ja Krista Lähteenmäki. Muranen on onnistuessaan sijoilla 10-15.

Huomenna maanantaina on lisäksi miesten 15 km vapaalla tyylillä. Matti Heikkinen on voittanut tällä kaudella yhden maailmancupin vapaan kilpailun, mutta näyttää kadottaneen kuntonsa. Paras suomalainen voi olla kokenut Teemu Kattilakoski, joka, samoin kuin Matti Heikkinenkin, voivat olla ehkä sijoilla 10-15. Muilla suomalaisilla (mm. Ville Nousiainen) ei liene mahdollisuuksia 15-20 parhaan joukkoon. Veikkaukseni: 1) Peter Northug (Norja), 2) Marcus Hellner (Ruotsi) ja 3) Axel Teichmann (Saksa).

Tänään on yhdistetyn kilpailu(normaalimäki), ks. veikkaustani viime perjantailta. Tämän jälkeen Hannu Manninen on hypännyt mäkiharjoituksissa kohtuullisen hyvin. Kun hiihtorata on raskas, voi Manninen olla hyvinkin mitaleilla. Myös Anssi Koivuranta voi yllättää positiivisesti.

Katsotaan miten käy! (su, klo 17.50).

----

Jatkoa, ma 15.2. (klo 11)

Yhdistetyssä kävi niin kuin kävi ja oli hieman ennakoitavissa. Ansi Koivuranta taisteli hiihto-osuudella urhoollisesti, mutta paukkuja ei miehellä ollut, kun viimeinen kirikilometri alkoi. Hannu Manniselta odotetun vaisu suoritus siihen nähden, että mies ei ole kilpaillut 1,5 kuukauteen ja tämä oli vasta hä en neljäs kisansa koko kaudella. Manninen tuli kisakaupunkiin vasta 2-3 päivää sitten, myös tämä varmaan vaikutti suoritukseen.

Ihmeellisintä minusta oli tapa, jolla Janne Ryynästä seisotettiin mäkikilpailun johtajana reilut puoli tuntia eli kisan loppuun. Mies oli selvästi kylmissään vain ohut hyppypuku päällään ja jalat menivät varmaan aivan tönköiksi paria tuntia myöhemmin alkanutta hiihto-osuutta ajatelleen. . Outoa, että kukaan Suomen joukkueen johtajistosta ei älynnyt tuoda Ryynäselle vaatetta päälle ja lämmintä juomaa nautittavaksi. Ryynäsen seisomisesta johtuva jalkojen tönkköys näkyi sitten surkeana hiihtona ja kaiken lisäksi vielä kuperkeikkana hiihtolenkin alamäessä!

Oliko Ryynänen ottanut oppia Tuntemattomasta sotilaasta, jonka elokuvaversiosta muistamme ikuisesti, miten Lehto, Rahikainen ja Määttä päättivät seisoa "kovennettua", vaikka ryssän pommikoneet lähestyivät ja pudottelivat pommejaan miesten lähettyville. Perrrskules, seison mähän seison tässä kyllä kisan loppuun, vaikka paleltuisin kuinka! Näinkö Ryynänen mahtoi? Tässä "kovennetun" seisomisessa meni Ryynäseltä kokonaiskilpailussa 10-15 sijoitusta, näin arvelisin.

Yhdistetyn kisoissa hiihdetään nykyään armottoman kovaa. Kilpailun pistelasku suosii selvääkin selvemmin kovia hiihtäjiä, ei hyviä mäkihyppääjiä. Ryynänen näyttäisi olevan vielä melkoinen "pullukka." Jos aikoo menestyä hiihto-osuudessa, pitäisi harjoittelun tehon näkyä kyllä kuoppaposkisuutena.

Kumparelaskussa suomalaiset olivat eilen statisteja. Entisillä meriiteillä ja entisillä helpon näköisillä hypyillä ei kisassa enää pärjää. Tämän saivat ex-mitalistit Mikko Ronkainen ja Tapio Luusua karvaasti kokea. Kumparelasku tuntuu olevan selvästi heitä nuorempien miesten lajia.

Tänään on ohjelmassa pikaluistelun sprintti eli miesten 500 metriä. Suomalaisista mitalitoiveita on van Mika Poutalalla. Jos Suomen mitalitili kisoissa ylipäätään aukeaa - pahalta näyttää (!) - niin nyt on se päivä! Veikkaan Poutalan ottavan hopeamitalin. 500 metrin voitto menee Koreaan ( kaksi Leetä: Koyou-Hyuk Lee tai Kang-Seok Lee), myös japanilaiset, venäläiset, kiinalaiset ja Kanadan Wotherspoon ovat kovia.

Naiset kamppailevat jääkiekkoilussa pronssimitalista Ruotsin kanssa. Kanada ja USA ovat selvästi kaksi kaksi parasta joukkuetta.

Miesten jääkiekossa Suomi saa tyytyä kuudenteen sijaan, sekin on meidän ikälopulle nostalgiajoukkueelle hyvä saavutus. Kaikki huippuhyökkääjämme Teemu Selänteestä alkaen ovat enemmän tai vähemmän rampoja. Filppulalta meni nivus ja Jere Lehtiseltä sormi - myös Tuomo Ruutu on sairastellut pitkän - mutta kun on kyse olympiakisoista, myös kaikki rammat pelaajat pitävät kynsin hampain kiinni valinnastaan.

Suomen tämän hetken ylivoimaisesti paras hyökkääjä Jussi Jokinen jätettiin päävalmentaja Jukka Jalosen mahtikäskyllä pois joukkueesta - ilmeisesti Jussi Jokinen ei ole joissakin aikaisemmin kisoissa osallistunut tarpeeksi innokkaasti puolustuspelaamiseen. Jokinen on mättänyt NHL:n viimeisissä peleissä jo useana viikon aikana maalin pari per ottelu, mutta Jukka Jalonen - hän asuu muuten Riihimäellä - ei vain ole pyörtänyt käsittämätöntä päätöstään jättää Jokinen rannalle. Joukkueeseen kelpuutettiin sen sijaan konkari ja melko näkymättömästi tällä kaudella pelannut Ville Peltonen, mistähän syystä?

Suomen miesten jääkiekkojoukkueella ei ole Vancouverissa minkäänlaista saumaa mitalipeleihin. Tämä on veikkaukseni.

-----

Ke 17.2. klo 14

Naisten 10 km hiihdossa veikkasin kaksi sijaa aivan oikein: 1) Charlotte Kalla ja 3) Margit Björgen. Miesten 500 metrin luistelussa voitto meni Koreaan, kuten veikkasin, vaikkei voittajan nimi ollutkaan Lee. - Mika Poutala horjahdus toisen luistelun viimeisessä kaarteessa oli niin paha, että se maksoi hänelle kultamitalin.

Paremminhan minä onnistun näissä olympiakisaveikkauksissa kuin veikatessani, kenestä tulee KKO uusi jäsen! Vm. nimityskisa onkin aina urheilua paljon arvoituksellisempaa puuhaa, sillä virkanimityksissä paras ei suinkaan aina voita.

Tänään ovat vuorossa sprinttihiihdot perinteisellä tyylillä. Veikkaan, että naisten sprintissä Soi avaa vihdoin mitalitilinsä ja ottaa pronssia. Mitalin voi Aino-Kaisa Saarisen sijasta tuoda yhtä hyvin Pirjo Muranen. Virpi Kuitusella on kisoissa ensimmäinen startti, mutta hän ei yllä finaaliin eli kuuden parhaan joukkoon. Veikkaukseni: 1) Petra Majdlich (Slovakia), 2) Justyna Kowalczyk (Puola) ja 3) Pirjo Muranen (Suomi). Myös ruotsalaiset Hanna Falk ja Ina Ingmarsdotter sijoittuvat hyvin.

Miesten sprintin kullan ottaa melko varmasti Ruotsin Emil Jönsson ja hopealla on Norjan Hattestad. Pronssi voi mennä esimerkiksi Norjan John Kristian Dahlille. On yllätys, jos joku neljästä suomalaisesta pääsee finaaliin. Sami Jauhojärvi lienee paras suomalainen.

Mika Poutala on sisuuntunut voi ottaa pronssia 1000 metrin luistelussa. Kärjessä ovat jälleen korealaiset ja japanilaiset sekä joku venäläisistä.

Lumilautailun half pipissa paras suomalainen on Peetu Piiroinen, joka voi yltää mitaleille. Kultamitali mennee Shaun Whitelle, joka voitti jo Torinon kisoissa. - Veikkaus päättyi klo 14.15.

------

Perj. 19.2. klo 19

Lumilautailun veikkauksenihan meni aika nappiin!

Tänään hiihdetään naisten 7,5 +7,5 km yhdistelmähiihto. Ensin hiihdetään perinteisen tyylin osuus ja sillä luultavasti Puolan Justyna Kowalczyk ja Suomen Aino-Kaisa Saarinen yrittävät repiä eroa, sillä he eivät ole aivan huippuja vapaalla tyylillä. Saarinen tulee putoamaan vapaan osuudella kärjestä. Suuria eroja ei kuitenkaan tule ja kisa ratkaistaan vapaan hiihdossa. Veikkaukseni: 1) Charlotte Kalla (Ruotsi), 2) Margit Björgen (Norja) ja 3) Riita-Liisa Roponen (Suomi). Kowalczyk voi myös olla mitaleilla, samoin Viron Kristina Smigun-Vähi ja Italian Ariana Follis.

Tänään on myös ison mäen karsintakilpailu, loppukilpailu on ilmeisesti huomenna. Kaikki suomalaiset selvittävät kyllä karsinnan - ellei sitten Hari Olli taas jostakin syystä satu tekemään "kynttilähyppyä." Huomisessa loppukilpailussa kärjessä ovat (mahdollisesti myös tässä järjestyksessä) Gregor Schlierenzauer (Itävalta), Simon Amman (Sveitsi), Martin Koch (Itävalta), Jacobsen (Norja), Tsekin Hajek, Slovenian Robert Kranjec (Slovenia) ja Harri Olli (Suomi). Kärkipäässä ovat myös Adam Malycz (Puola) ja Janne Ahonen (Suomi), mutta en usko, että he ottaisivat mitalin.

Veikkaus päättyi klo 19.15.

------