1. Suomen mäkihyppymenestys, joka oli vielä 5-6 vuotta sitten Janne Ahosen ja Harri Ollin johdolla maailman huippua, on nyt todella aallon pohjassa. Janne Hpponen teloi - jälleen kerran - jalkansa ja Ville Larinto ei ole loukkaantumisensa jälkeen päässyt lähellekään parin vuoden takaista virettään. Lauri Asikainen on ainoa suomalainen mäkimies, joka on päässyt tänä vuonna maailmancupin (jäännös)pisteille.
2. Harri Ollin nimi loistaa kyllä mediassa, mutta valitettavasti vain rikosuutisissa; viimeksi mies tuomittiin viime viikolla ehdottomaan vankeusrangaistukseen pahoinpitelystä ynnä muusta, rangaistus pannaan täytänöön yhdyskuntapalveluna. Olli astelee siis suuren idolinsa Matti Nykäsen viitoittamaa tietä mitä rikosten polkuihin tulee.
3. Janne Ahonen on lopettanut mäkiuransa jo kahdesti, eli ensin kauden 2007-2008 jälkeen, jolloin taukoa kesti vuoden. Vuoden syksyllä 2010 Ahonen palasi mäkeen, mutta joutui pettymään pahoin ja paluu jäi yhden talven mittaiseksi.
4. Nyt Janne Ahonen on ilmoittanut tekevänsä paluun huipulle, siis kahden vuoden tauon jälkeen ja aloittavansa kilpailun ensi syksynä. Lahden betonista on kuulemma mennyt jo 120 metriä "vanhoilla suksilla ja siteillä". Ahonen täyttää toukokuussa 36 vuotta. Huippumäkimiehet lopettavat uransa yleensä 30 vuotta täytettyään. Poikkeuksia on vähän, tunnetuin niistä on Japanin Noriaki Kasai, joka jatkaa edelleen kilpailemista 40-vuotiaana. Kasain menestys ei ole kuitenkaan ollut enää vuosikausiin kummoinen.
5. MIksi Ahonen yrittäää paluuta ja mitkä voisivat olla hänen mahdollisuutensa? Come backin syy lienee siinä, ettei Ahonen ole menestynyt siviilielämän puolella erityisen hyvin. Matti Nykäsen kaltaista showmiestä Ahosesta ei ole, joten näyttää siltä, että Ahonen haluaa kohentaa paluullaan taloudellista asemaansa. Mäkihyppy ja sen parisssa tapahtuva erilainen oheistoiminta on ainoita asioita, joissa Ahosella saattaaisi vielä olla lähiaikoina mahdollisuus menestyä ja, mikä tärkeintä, pysytellä julkisuuden valokeilassa.
6. Ahonen on kilpaillut kiihdytysautoilussa, mutta yritys oman kilpatallin perustamisesta meni mönkään. Sitä, mitä Ahonen on viime vuodet tehnyt työkseen, ei tiedetä eikä mediassa kerrota. Ensimmäisen lopettamispäätöksen jälkeen Ahonen toimi yrittäjänä entisen yhdistetyn kansallisen huipun Jari Mantilan kanssa, mutta kaverusten yhteinen maahantuontifirma karahti kiville hyvin pian. Ahonen joutui myymään Lahden lähistölle muutama vuosi aiemmin rakennuttamansa ison omakotitalon ja muuttamaan pienempään asuntoon. Ahosella oli iso moottoripaatti, jolla hän kuskasi lopettamishapeningiinsa osallistuneita kansainvälisiä huippuhyppääjiä Vesijärvellä.
7. Ahosta kaivelee, että vaikka hänellä on joukkuekultamitalien lisäksi kaksi henkilökohtaista maailmanmestaruutta, hänellä ei ole mitalin mitalia olympiakisojen henkilökohtaisesta kilpailuista. Ahonen on osallistunut jo viisiin olympiakisoihin. Esimerkiksi Sveitsein Simon Ammanilla on peräti neljä olympialaista kultamitalia ja Ahosen kovilla kilpakummppaneilla, kuten esimerkiksi Martin Scmidtillä, Adam Malyzilla, Thomas Morgensternilla tai vaikkapa Toni Niemisellä on jokaisella sanottu saavutus plakkarissaan.
8. Kansainväliset tiedotusvälineet ovat huomioineet Janne Ahosen ilmoituksen toisesta paluustaan mäkihypyn harjoittelun pariin. Ahosen tavoite saavuttaa heniklökohtainen olympiamitali Sotshissa on huomioitu uutisissa ympäri maailman ja aihetta on käsitelty kommentein ja kolumnein varsinkin saksankielisessä mediassa.
9. Skispringen.comin mäkihyppytoimittaja Marco Ries puntaroi Ahosen paluuta otsikon: "On hän hullu?" alla. Riesin mukaan järki sanoo, ettei Ahosen paluu huipulle ole mahdollista, mutta sydän sanoo, että on. Riesin mukaan talous- ja menestysvaikeuksissa painivalle suomalaiselle mäkihypylle Ahosen ilmoitus on jokatapauksessa suuri. Ahosen nimi saa suomalaiset sponsorit jälleen kiinnostumaan mäkihypystä.
10. Suomen seuraavan huippuhyppääjän nimi voi hyvin olla Ahonen. Hän ei kuitenkaan ole Janne Ahonen, vaan Jannen poika Nico, 11 v. Ahonen-junior hypännee Lahden betonista eli suurmäestä ensimmäisen kerran vielä tänä talvena, Janne itse teki saman tempun vasta 14-vuotiaana.
11. Veikkaisin, että Janne Ahonen tulee toki nousemaan Suomen mäkimaajoukkueeseen - sinne ei ole nykyisin kovin vaikea päästä - ja osallistumaan Shotsin ensi vuoden olympiakisoihin, mutta siihen hänen menestyksensä sitten taitaakin jäädä. Joka tapauksessa saamme kuulla taas ensikin vuonna suomalaisten urheilutoimittajien ja -selostajien niin kovin tuttuja seltyksiä, miksi hyppy ei kulje: hankala tuulirako, takatuuli, kurjat hyppyhaalarit, telemark-alastulot, norjalaisten monot, "käsittämättömät norjalaistuomarit" jne. jne.
12. Jääkö Janne Ahosen paluu ainoaksi, vai tulevatko myös esimerkksi Matti Hautamäki (31 v.), Toni Nieminen (37 v.) ja Harri Olli (28 v.) palamaaan mäkeen "entistä ehompina"? Heistä lahjakkain on Harri Olli, jolla on myös viimeisimmät suomalaiset mitalisijoitukset MM-mäestä, sekä normaalimäestä että lentomäestä. Vahinko vain, että suomalainen iltapäivälehdistö katsoi muutama vuosi sitten velvollisuudekseen pilata ja tuhota omapäisen Harri Ollin mahdollisuudet ja koko uran vaatimalla Ollilta "kunnioittavaa käytöstä" mediaa kohtaan.
13. Muuten, ketkä ovat lukijoiden mielestä maailman kaikkien aikojen kolme parasta mäkihyppääjää? Oma listani on 1. Jens Weissflog, 2. Matti Nykänen ja 3. Simon Amman.
14. Toivoisin erityisesti Toni Niemisen tekevän paluun aktiivihyppääjäski, sillä en millään kestä kuunnella hänen kälätystään ja vuodatustaan MTV3 Maxin mäkiasiantuntijana maailmancupin kisoissa. Selostaja Jani Uotila ja asiantuntija Toni Nieminen ovat kyllä niin kaameita hölöttäjiä, että katson nykyisin mäkihypyn kilpailut aina Eurosportin puolelta Kalle Lepistön selostamana ja Hannu Lepistön toimiessa asiantuntijana.
51 kommenttia:
Olen miettinyt tuota samaa asiaa. Janne Ahonen on jo viisinkertainen mäkiviikon voittaja ja hallunnee olla myös viisinkertainen comebackin tekijä.
1. Matti Nykänen 2. Jens Weisflog 3. Adam Malysz, joka voitti 4 maailmamestaruutta, 4 olympiamitalia ja 4 maailmacupia.
Simon Amman on voittanut kaksissa olympiakisoissa (v. 2002 ja 2010) sekä pikkumäen että ison mäen kultamitalin, lyömätön saavutus. Lisäksi Amman voitti 2007 Sapporossa MM-kultaa, samoin vuonna 2010 lentomäen MM-kullan.
Maailman huonoimman "mäkimiehen" titteli kuuluu kiistatta Eddie Edwardsille, joka ei voittanut mitään!
Nykänen, Weissflog ja Amman on minunkin listalla, en osaa laittaa järjestykseen. Amman ei näissä mäkiviikoissa eikä lentomäissä kovin hyvin pärjää, mutta muuten kyllä olympialaisten mies.
Minusta Toni Nieminen menee Janne Ahosen edelle, vaikka ura oli lyhyempi, Suomessa on moni pärjännyt vuorollaan Nikkola, Soininen, Törmänen, Kokkonen, Puikkonen, Yli-Anttila, ja jo ennen kun itse seurasin Kankkonen ja Kirjonen ja Tauno Luirolla oli ME.
Suomalaisia maailmanmestareita olivat myös Matti Pietikäinen (1954 Falun), Juhani Kärkinen (Lahti 1958) ja Tapio Räisänen (Lahti 1978). Itse olin Lahden kisamontussa ensimmäisen kerran 1954, jolloin kisan voitti juuri em. Matti Pietikäinen. Seurasin paikan päällä myös vuoden 1958 MM-kisan (voittaja siis Juhani Kärkinen, toinen oli Ensio Hyytiä Rovaniemeltä). Vuonna 1978 MM-kisasta myöhästyin, sillä kilpailuluaikataulua oli aikaistettu uhkaavan tuulen takia ja kilpailu taisi olla yhden kierroksen kisa, voittaja oli siis Tapio Räisänen Taivalkoskelta.
Cortinan olympiakultaa 1956 voitti Rovaniemen Antti Hyvärinen, Aulis Kallakorpi (Kuusankoskelta) oli hopealla, Squaw Valleyn (USA) olympiakisoissa 1960 hopeaa sai Niilo Halonen Lahdesta, Helmuth Recknagel (DDR) voitti.
Ei pidä unohtaa Sven Hannawaldia joka on ainoa mäkimies joka on voittanut kaikki neljä Keski-Euroopan mäkiviikon osakilpailua. Ennätys joka saattaa kestää vuosikymmeniä eteenpäin.
Muistaakseni Toni Nieminen voitti kolme osakilpailua ja hävisi neljännen vain pisteen erolla. Vieläkin harmittaa tuo tappio, kuten varmasti Toniakin..
Vaikka suomen mäkijoukkue onkin huonossa hapessa niin veikkaan että Ahonen ei pääse edes karsinnoista läpi. Tuossa iässä pelko astuu jo kehiin ja saattaa olla hyvinkin mahdollista että Ahonen kaatuu ja loukkaa itsensä karsinnoissa ja comeback jää siihen.
Janne haluaa näyttää kuinka Mico-pojan valmennus puree.
Sinivalkoisten silmälasien läpi katsottuna, vaikkakin punaverestävin silmin, on Matti N se suurin. Mäkihypyn Olavi Virta.
Toinen Matti, eli Pietikäinen, tykkäsi kuulemma ottaa kunnon napanderit ennen hyppyään.
On Jannen paluu kyllä hyväksi, jos ei muulle niin ainakin pojan uralle. Sehän on jo riittävä syy sinällään.
Hannawaldin neljä Keski-Euroopan mäkiviikon osakilpailuvoittoa kestää ihan varmasti ennätyksenä. Joku saattaa sitä joskus sivuta. Janne Ahonen perusteli come backiaan uusilla pukusäännöillä, jotka ovat hänelle mieluisia. Pitäskö Dressmannin tehdä Nykäselle sopiva hyppypuku?
Tapio Räisänen voitti Lahden maailmanmestaruuden 1978 kahden kierroksen kisassa (111,5 m ja 108 m). Mies pääsi joukkueeseen varamiehenä, kun Kari Yli-Anttila loukkaantui harjoituksissa. Kisa muuten käytiin tuulen vuoksi lauantain sijasta sunnuntaina eli blogisti myöhästyi kisasta hieman toista vuorokautta?
Olin kyllä paikalla, mutta kisa käytiin, muun ohjelman ja tuulen takia, niin aikaisin sunnuntaina, että aivan alkuun en ehtinyt paikalle. Tuon jälkeen olenkin seurannut mäkikisoja vain telkkarista lukuunottamatta Lahden v. 1989 MM -joukkuemäkilpailua, jota olin paikan päällä katsomassa.
Mäkihyppy on kovasti riippuvainen sääolosuhteista ja TV:n aikana myös selostuksesta. Muistan ikäni sen valtavan pettymyksen mäkiviikolta, kun kuvayhteys oli hyvä, koelaskijoita tuli mäestä alas, mutta selostus puuttui. Anssi Kukkonen oli matkannut vahingossa väärään mäkeen.
Urheilusaavutusten arvioinnissa käytetään mittayksikköinä usein mitta- ja aikamääreitä. Mäenlaskun ME -mies on Johan Remen Evensen (246,5 m). SE on Janne Happosella 240 m. Molemmat hypätty Vikersundissa Norjassa. Kuten muuan viisas totesi "ajalla ei ole merkitystä muualla kuin vankilassa".
Janne hyppää vaikka yhdellä suksella paremmin kuin tämän päivän Suomen huiput konsanaan.
Frank
Suomalaisista Saksan-Itävallan mäkiviikon kokonaiskilpailun on voittanut mm. puijolainen Hemmo Silvennoinen (1933-2002), kaudella 1954-55. Silvennoisen paras arvokisasaavutus oli neljäs sijja Zakopanen pikkumäen MM-kisoissa 1962. Cortina d'Ampezzon talviolympialaisissa 1956 Silvennoinen sijoittui 10:nneksi. Enemmän kohua Cortinassa herättivät kuitenkin Silvennoisen "Savo"-lehteen lähettämät värikkäät kisajutut Suomen hiihtäjistä. Näistä teksteistä suivaantuneina hiihtäjät mukiloivat HS:n kisakylässä.
Tauno Luiro (1932-1955) hyppäsi Oberstdorfissa 2.3.1951 silloisen maailman kaikkien aikojen pisimmän mäkihypyn, 139 metriä rikkoen edellisen, Sepp Brandlin nimissä olleen ennätyksen neljällä metrillä. Luiron ennätys säilyi ME-tuloksena vuoteen 1961 saakka. Ensimmäinen suomalainen joka hyppäsi Luiroa pidemmälle, oli Juhani Ruotsalainen joka vuonna 1972 hyppäsi 162 metriä.
Luiro menehtyi tuberkuloosiin vain 23-vuotiaana 1955.
Luiron aikana lentomäkien profiili oli paljon hurjempi kuin nykyisin, sillä nykyisin liidellään ikään kuin vain "pintoja pitkin".
Ai että mie saan kicksit, kun joku kirjoittaa näin antaumuksella. Blogistilla on paljon urheiluasiantuntemusta ja erityinen palo mäkihyppyyn.
Luulin oikeasti, että Jannen paluu-uutinen oli vitsi. Meneekö mäkikotkilla noin huonosti, että pitää saada syttöapua jo kahteen kertaan lopettaneelta aikapojalta. Mäkihyppy on nuorten miesten laji, ei kannattais lähteä sinne yleisöä naurattaan. Eniten jo etukäteen pistelee ruotsalaisten ilkku.
Kaikki mainitut lienee huippukotkia. jos nyt muiden kuin hyppytaitojen perusteella pistäisin poikia järjestykseen: Ykkönen olis Toni Nieminen. niin kertakaikkisen symppis tyyppi, huippu-urheilija siinä sivussa. Toinen olis Eddie Edwards. Pisti likoon itsensä ja uudisti ajatusta mikä on sopivaa mikä ei. Lähtemätön jälki urheilumaailmaan. Monen mielestä pelkkä vitsi. Ja kolmantena sitten se Harry otterin näköinen, Onkohan se Simon Amman.Riittää kun on paikalla ja saa lähikuvan.Sielukas nuori mies.. ja taitaa osata vielä hypätäkin.
Sääli kyllä Ahosen poikaa. Ei ole varmaan kahta sanaa siitä hyppääkö betonista vai ei. Nico-pojan tie on viitoitettu jo syntymähetkellä.. kuten niin monen muun poikaparan, jotka jatkavat isiensä jalanjäljillä, isien varoilla ja isien asettamien paineiden alla. Kerran Ahonen, aina Ahonen.
Mäkihyppy voi olla nykyisinkin vaarallista, mutta "ennen vanhaan" se oli vaarallisempaa. Muistan, miten vuonna 1962 suomalaisten mäkimiesten kärkipäähän noussut, Riihimäen Kiskoa edustanut nuori Pekka Salo - seurakavereita siis - kaatui Kulmin lentomäessä pahasti ja halvaantui loppuiäkseen.
Vinkkinä vaan, että urheilulajeista mäkihyppy on parasta paikan päällä! TV:stä ei saa läheskään oikeaa fiilinkiä mistä tosiasiassa on kysymys. Kesällä kannattaa käydä vaikka Rukan hyppyrinnokalta ihailemassa maisemia, mutta etukäteen olisi hyvä tilata pelastuslaitoksen kalustoa lähimaisemiin.
Trendikkäimmät vihjeet hyppyasuista ja muun viimeisimmän valmennustietouden Janne saa tosiaan Mico-pojalta, kuten tuolla edellä vihjattiin.
Yllätys taitaa muhia?
Pertti "Spede" Pasanen oli innokas mäkimies ja kehitti ihan oman systeemin koko touhuun. Ei tarvinnut ylämäkejä, kun vauhtia otettiin vaijerin jatkona. Tietääkö blogisti tehtiinkö "spedemäessä" yhtään kunnon suoritusta?
Mukavaa muistelua...
Mäkihyppy on herkkä laji.
Kari Yli-Anttilan huippukunto karahti loukkaantumiseen, Pentti Kokkonen oli Lake Placidin esikisoissa iskussa, mutta huippukunto ei riittänyt itse 1980-kisoihin asti ...
Miksi suomalaiset mäkihyppääjät eivät enää pärjää maailmalla? Syy on yksinkertainen: Suomalaiset nuoret eivät enää viitsi harrastaa mäkihyppyä. Pienissä mäissä, joista pitäisi aloittaa, ei ole hissiä, vaan torniin pitäisi kavuta kävellen monot jaloissa ja sukset olalla. Se on aivan liian raskasta huonokuntoiselle nykynuorisolle!
Nykyään pelaillaan vain jotain sählyä eli "salibandya" oikein MM-tasolla - osallistujamaita on kymmenkunta, joista vain 4-5 maassa lajia harrastetaan tosissaan.
Sitten tietysti pesäpalloilu on suomalaisen huippu-urheilun syöpä, harrastetaan lajia, jota ei missään muualla edes tunneta!
Pienet ja keskisuuret puumäet ovat päässeet ränsistymään ja ne on lähes järjestään purettu, kun niillä ei ole ollut vuosikausiin minkäänlaista käyttöä. Näin esim. viime vuonna Hyvinkään Sveitsissä. Onko esim. Ahveniston mäellä Hämeenlinnassa enää mitään käyttöä?
Nykyiset mäkiprofiilit ovat tosiaan äärimmäisen loivia ja lentorata on vain parisen metriä maan yläpuolella. Mikäs siinä on lennellessä vaikka 300m siivuja. Ennen tultiin todella korkealta mäkimonttuun ja vaati rautaisia hermoja venyttää hyppyjä ennätysmittoihin. Ei taida olla enää ainuttakaan mäkeä olemassa missä lennettäisiin yhtä korkealla kuin ennen. Kaiketi näihin loiviin mäkiin on siirrytty ihan turvallisuussyistä. Ennen oli miehet rautaa jne..
HERVANNAN HYPPYRIMÄKI HOIDETTAVAAN KUNTOON!
Kirjoittanut Eino Pasanen (10. huhtikuu 2012, 14:31)
Lue blogia
Totesin pääsiäisvierailulla Tampereella käydessäni surullisen havainnon Hervannan hyppyrimäestä. Se oli käyttämättömänä, harrastajienko puutteesta, vai muuten hoitamattomana ränsistyvään kuntoon. Kuulin alamäen muovit puretuiksi, joten vain lumikeleillä voi hypätä jos joku viitsii pitää sitä hypättävässä kunnossa. Valot ja kovaääniset vaikuttivat olevan toimintakuntoisia sekä paljon iloisia laskettelijoita pujottelurinteellä, mutta hyppyri hoitamaton.
Jo 40-50 -luvuilla oli Nokian Kullaanvuorella Hervantaa isompi mäki ja runsaasti harrastajia. Niin myös oli Tahmelan Vesan korkealla tösällä Tampereella. Onkohan Tampere mäenlaskun takapajula Suomessa, Hervannan mäkikin on kunnostamaton. Muiden urheilulajien kunnossapitoon kyllä tiettävästi uhrataan suuriakin summia, mutta tähän taitoa ja rohkeutta vaativaan harrastamiseen pyritään kohdistamaan vain säästöjä.Näin olen kuullut kerrottavan.
Tiedämme suomalaisen mäenlaskun vajonneen alemmaksi huippuaikojen paremmasta kansainvälisestä tasostaan. Vaikka syy siihen on ilman arvailuakin olemassa, en siihen ota kantaa. Hyppäämisen voi oppia nuorena vain pienemmistä mäistä, ilman sitä vain hyvin harvat uskaltautuvat Hervantaa suurempiin mäkiin.
Olisiko oikein toivoa tilanteen korjaamiseksi Hervannan alamäen muovittamisen ja varsin pienin kustannuksin notkon ja vastarinteen profiilin korjaamista. Tampere on paljon suurempi kaupunki kuin vastaavat hyppyrimäkien kunnossapidot monilla pienemmillä seuduilla. Anteeksi tamperelaiset nämä havaintoni, mutta kylläkin Kullaanvuorella ja Tahmelassa hypänneenä.
Myös Kari Yli-Anttila ja Pentti Kokkonen ovat voittaneet Keski-Euroopan mäkiviikon kokonaiskisan kertaalleen. Blogistin suosikki oli aikoinaan "Milli-Ville" Eino Kirjonen (1933-1988), joka liiteli uljaasti ainakin Lahden mäestä aina paljain päin! Myös Kirjonen voitti Keski-Euroopan mäkiviikon, se tapahtui kaudella 1961-62.
Suomesta puuttuu mäkivalmentajia, jotka saisivat nuoret innostumaan. Jääkiekkomaajoukkueen johtoryhmässä on enemmän miehiä kuin Suomessa mäkivalmentajia yhteensä (Kurri, Jutila ym ym). Matti Nykäsen aikaan kuulemma Laajavuoren hyppyrimäen valoja pidettiin päällä tuntia aikaisempaa pidempään, kun ei Matti malttanut lopettaa hyppäämistä ollenkaan.
Jotenkin tätä mäenlaskun tilannetta kuvaa "kansallistalkoo" -niminen varainkeräys, josta puuttui vaadittava lupa.
Ne suomalaiset valmentajat, joilla voisi olla jotakin annettavaa valmennukselle edelleen, ovat siirtyneet helmompiin hommiin, "sisätöihin"! Esim. Mika Kojonkoskesta tehtiin uusi "huippu-urheilun" pomo, vaikka hänet olisi tietenkin pitänyt pestata Suomen mäkijoukkueen päävalmentajaksi. Kojonkoski on nyt virkamies, jonka hommalla ei ole minusta minkäänlaista merkitystä. Mutta kun Suomesta puuttuvat nyt lahjakkaat tyypit, niin kukaan entisistä valmentajista ei viitsi munata itseään ja ryhtyä nykyhyppääjien valmentajaksi! He arvostelevat mieluummin asioiden nykytilaa tv-kommentaattoreina (esim. Hannu Lepisto ja Toni Nieminen) kuin viitsivät rehkiä mukana valmennuksessa.
Todellakin, lupa puuttui! Eikö Arttu Lapin, entisen mäkimiehen, joka voitti kerran Rukalla maailmancupin osakilpailun, pitänyt olla mukana tässä keräyshankkeessa? Arttu valmistui 2-3 vuotta sitten juristiksi Lapin yliopistosta ja toimii nyt asianajotehtävissä Jyväskylässä.
Asia menee niin päin, että jollakin kostilla saadaan se lahjakas mäkipoika rinteelle ja sitten aloitetaan valmennus. Ei ne poijat tule esille ja mäkeen maikkariin tekstittämällä. Ennen vanhaan myös valmentajilla oli intohimoa valmentaa, että pääsisi valmennettavan matkassa ulkomaille ja pois muijan silmistä muutamaksi päiväksi.
Ei ollut Arttu Lappi ilmeisesti enää blogistin oppilaita, kun tuollainen moka pääsi tapahtumaan.
Se on pienestä kiinni ja se on raha.
UNopeita päätöksiä osataan tehdä
, Ilmarisella kun ei ole kyse eläkepäätöksestä
Finnairilla jos on kyse uudesta pääkonttorista.
SRV:ssä jos on kyse toimitusjohtajan palkkaamisesta.
Nyt on saatava irtorahaa mäkihyppyyn päästään Shotsiin näyttämään Vladimir Vladimirovichn järjestämiin kisoihin, tiettävästi hän ei itse osallistu ainakaan pieneen mäkeen joten...
Kuopiossa muistetaan vieläkin mäkihommissa kunnostautuneita. Esimerkiksi sitä kun ravintola Puijonsarvesta portsari tuuppasi kadulle miekkosen ja huusi perään että Aatto Pietikäinen, Puijon Hiihtoseura! Meni hetki ja ulos lensi toinen urhomullin mallin kadule. Portsari kuulutti: Matti Pietikäinen, sama seura!
Jospa Janne Ahosen come backiin vaikutti se, että myös naisille järjestetään nykyään oma maailman cup -osakilpailu. Naisetkin hyppäävät jo toistasataa metriä!
Norjalainen mäkipomo Bråthen totesi vuonna 2005: Hvis vi ikke har bygd opp et sterkt system innen den dagen Mika forlater oss, er vi tilbake der vi var.
Nyt Mika on Suomessa, mutta ei näytä sekään auttavan.
Mitään tulee kaikkien aikojen hyppääjiin, ei voida unohtaa Bjørn Einar Romøreniä, jolla on sellaista kanttia, jota toivosi näkevän myös suomipojilta. Muistetaan esim. Planican 239 metriä.
Ei ollut Kuningaskotka vielä laskeutunut. Saapa nähdä, onko mäkikommentaattoreilla mielikuvaa käyttää Ahosesta muuta nimeä kuin Kuningaskotka. Tuskinpa vaan!
On aivan selvää, että Ahosen paluun yksinomainen syy, on paikata "kotkan" romahtanutta taloutta. Mitkään puku- yms. selitykset eivät ole syitä paluulle.
Tosi surkeaa, ettei Ahonen hakenut mitään kunnon siviilityötä, kuten Jani Soininen ja Matti Hautamäki, vaan jäi "palloilemaan" jonkun kiihdytysautobisneksen kanssa hyppyuran jälkeen.
Vaikka Ahonen ei sentään kuulu kuulu sarjaan Nykänen-Olli, Ahosen paluuilmoitus osoittaa, että vaikea on hänelläkin urheilu-ura kunniakkaasti lopettaa
Kun mäkihyppääjälle karttuu ikää, niin pelko hiipii puseroon siellä tornin huipulla riulla istuessa.
Toimittaja vei Veikko Kankkosen tämän 50-vuotishaastattelussa Lahden suurmäen torniin ja kysyi, että hyppäisitkö.
Kankkonen vastasi, ettei missään tapauksessa.
Huippu-urheilijan come back ei ylipäätään ole onnistunut oikein keneltäkään. Se on ihan eri juttu, jos Eppu Normaali on keikkailematta kymmenen vuotta ja sitten aloittaa uudelleen. Urheilijan pitää muuttaa koko arki, treeni on vähintään yhtä kovaa kuin ennen, valmennus voi olla muuttunut ja ylipäätään intohimo lajiin on ihan toinen. Ei muuten tule mieleen yhtään onnistunutta comebackaria. Arsi Harjukin yritti, mutta 20 m oli muuttunut 18 metriksi.
. . . ihan sama palaako, tai ei. Ketä enää kiinnostaa "urheilu".
Iso kumarrus blogistille, kerrankin luen netistä jonkun erittäin asiallisen näkökannan Harri Ollista. Paljolti tuo kuralehdistö, mutta vielä enemmän MTV3 ovat mollaamisellaan syöneet yhden Suomen lahjakkaimmista hyppääjistä motivaation, ja Suomen joukkue menetti hyppääjän, jota sillä ei koskaan ollut varaa menettää. Nyt sitten revitään riemusta pelihousut, kun "Kuningaskotka" saapuu taas pelastavan enkelin lailla kuvioihin, eli suomeksi sanottuna syömään joltain nuorelta lupaukselta joukkuepaikkaa.
Aika on huippu-urheilla ja aika on osata päästää siitä irti. Mikäli ei olympiamitalia ole tähän päivään mennessä tullut, niin tuskin kohta nelikymppinen hyppääjä sitä enää saavuttaa.
Ja kaikkien aikojen hyppääjä on ilman eri kysymystä Matti Nykänen. Ne, jotka näkevät Matissa vain iltapäivälehtien repimän ihmisraunion, eivät kaiketi tiedä mäkihypystä yhtään mitään.
Ilmeisesti Kumi Räikkösen onnistunut paluu on nostanut Mtv:n katsojalukuja.
-Janne Ahonen palaa mäkeen, miksi?
-Janne Ahonen kärähtää mäkeen, miksi?
-Janne Ahonen sammuu mäkeen, miksi?
Joo, lehdistö juotti Ollille viinoo, laittoi kännissä rattiin, tappelutti puolestaan, usutti puhumaan kontrolloimattomia telkussa, harjoittelutti epäsäännöllisesti ja totutti muutenki epäösäännöllisiin elämäntapoihin. Muutenhn Olli olisi ollut Nykästäkin parempi ja voittanut kaikkea paljon enemmän kuin Ahonen.
Eli meillä on silti maailman parhaat hyppääjät, mutta huonoin lehdistö.
Kaikki (suoamalaiset) mäkihuiput ovat olleet enemmän tai vähämmän "viinamäen miehiä". Muistettakoon esimerkiksi, että Janne Ahonen on oikein omassa kirjassaan ("Kuningaskotka") paljastanut, että hän hyppäsi Planicasta uransa pisimmän hypyn, joka taisi mennä yli silloisenME-tuloksenkin, pienessä sievässä edellisen illan juhlimisen seurauksena, mutta istahti sitten ylipitkän hyppynsä. Kenenkään muun mäkihuipun juomisesta ei ole kuitenkaan tehty niin suurta numeroa kuin Harri Ollin, ei edes Matti Nykäsen, kun tämä oli vielä huipulla. Syynä Ollin tietty umpimielisyys ja vastahanka mediaa ja toimittajia kohtaan.
Olen täsmälleen samaa mieltä Siru Polan kanssa, kyllä Harri Olli on ihan itse aiheuttanut oman tuhonsa. Eihän kukaan voi valmentaa tuollaista joka ei saavu harjoituksiin vaan kännää jossain baarissa. Kyllähän monikin entinen mäkimies on ottanut kuppia kilpailujen välissä mutta harjoittelut on kuitenkin aina hoidettu tunnollisesti, krapuloissaankin. Samaten pakolliset edustamiset. Ei ihmekään että sekä Kykkänen että Mantila ovat lähteneet ovet paukkuen. Kukaan jaksa tollasta katsoa.
Mäkihypyn todellinen mestaruus mitataan mäkiviikolla. MM- tai olympiamäessä on kyseessä yksittäinen kilpailu, joss avoittaa kuka milloinkin. Mäkiviikolla on neljä erilaista mäkeä, puolentoista viikon aikana. Siinä pitää olla mäkimies, ja kyllä mäessä kilpaa hypänneet ymmärtävät, että mäkiviikon voittaja on "the man".
Janne Ahonen on tuon teon tehnyt viisi kertaa, ja se tekee hänestä parhaan kautta aikojen, ilman epäilystä. Muut samaan kastiin kuuluvat ovat Jens Weisflog, Helmut Recknagel ja Björn Wirkola. Sitten tulee pitkä rako, sillä kaksinkertaisia voittajia on jo sen verran, että heitä ei tähän joukkoon päästetä. Vaikka Viki Kankkosen ja Matti Nykäsen laskisin aika lähelle, kuten myös Jochen Dannebergin ja Ernst Vettorin.
Eikä se Ahosen edellinenkään paluu ihan kiville mennyt, mäkiviikon kakkonen (ja olympiakisojen nelonen), onhan tuo mäkimiehen teko.
Ja jos mies kahden vuoden tauon jälkeen kiipeää Lahden betoniin ja tulee sieltä ränniä alas (mäessä käyneet tietävät, että jo se on miehen teko) ja vielä lentää sinne 120 metrin tienoille, niin eikun kilpailemaan vaan. Jos homma miestä itseään kiinnostaa, niin miten se voisi muita haitata. Resursseja Janne ei ainakaan muilta syö, hänen mukanaolonsa lisää niitä.
Mtv:n kuralle päässyttä taloutta kohentamaan ovat ilmoittautuneet myös Hannu "Pirjon veli" Manninen, joka tekee Ahosen tapaan paluun ladulle, sekä Seppo "Saksa on paskamaa" Räty, joka ryhtyy nostamaan heittolajeja maailman huipulle.
Ihminen ei elä ainoastaan mäkihypystä.
Matti Nykänenään ei menestynyt vain alamäkeen laskettaessa.
Laajaa kuuluvuutta tuli politiikkona ja sanankäytön taitajana.
Pidän Jens Weissflogia lahjakkaampana mäkimiehenä kuin Nykästä koska hän voitti olympiakultaa sekä perinteisellä että v-tyylillä. Nykänen ei koskaan oppinut v-tyyliä. Jo se tiputtaa Nykäsen hopealle kun kilpaillaan kaikkien aikojen mäkimiehen tittelistä. Kolmantena tulee itseoikeutetusti Simon Amman. Neljä henkilökohtaista olympiakultaa on saavutus johon Weissflog eikä Nykänenkään koskaan yltäneet.
Lähetä kommentti