1. Päiväntasaajan alapuolella juhlittiin joulua ja uutta vuotta lämpimissä ja upeissa puitteissa, mutta rauhallisesti, kuten alla olevasta kuvastakin ilmenee. Juotiin hyvin ja erityisesti syötiin hyvin eri keittiöiden (kenialainen, italialainen, egyptiläinen, kaukoitämainen, intialainen, thaimaalainen ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan) herkkuja notkuvilta pöydiltä, ihailtiin alkuasukkaiden esiintyjien sirkusmaista taitavuutta, katseltiin ja kuunneltiin kansantansseja ja musiikkiesityksiä, enkä huomannut kenenkään juhlijan kuseskelevan nurmikolle tai laatoitukselle taika horjahtavan juopuneena altaaseen.
2. Suomessa sen sijaan tilanne näyttää olleen kokonaan toisenlainen, sillä lehdet kertoivat erilaisista onnettomuuksista, juopotteluista, rikoksista jne. Mutta tähän olemme saaneet vuodesta toiseen tottua. Helsingissä jäälohkare putosi katolta naisen päähän; vuodenvaihteen henkirikoksisssa kuoli ainakin kolme ihmistä; Nokialla baarissa puukotettu mies kuoli eikä kukaan baarissa olleista edes huomannut tai noteerannut puukotusta; Puistolassa ammuskeltiin muitakin kuin ilotulitteita, poliisi takavarikoi aseita ja pidätti ammuskelijoita; 7-vuotias poika uhkasi sokeutua raketin räjähdettyä hänen kasvoilleen; Hartolassa loukkaantui yksi mies ammuskelussa; Noormarkussa nuori mies ajoi ojaan, katosi ja löytyi vasta myöhemmin; hoitopaikasta poistunut nainen on edelleen kateissa; juopunut lahtelaismies eksyi uudenvuodenyönä väärään taloon, josta isäntäväki löysi hänet lattialla makaamasta jne. jne.
3. Kaikenlaista omituista on parin kolmen viikon aikana ehtinyt Suomessa tapahtua. Oikeuslaitosrintamalla suurin uutinen lienee Helsingin hovioikeuden täydellisen vapauttava tuomio Jippii-jutussa. Hovioikeuden tuomio on pitkä kuin se kuuluisa nälkävuosi eli reilut 300 sivua kuivaa numero- ja pykälätietoa. Tuomiota kirjoitettaessa on näköjään ollut käytössä niin sanottu pöytäkirjamalli, eli kysymyksessä on pumaska, johon on otettu lähes kaikki, mitä hovissa on sanottu ja lausuttu sekä kirjallisilla todisteilla näytetty. Tällä metodilla laadittuun tuomioon ulkopuolisen lukijan on vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta päästä kiinni. Milloinkahan tuomioistuimet ja tuomarit oppivat laatimaan tuomion ja sen perustelut niin, että ihmiset tai edes muut juristit ja toimittajat pystyisivät edes hieman kärryillä siitä, mikä on tuomion punainen lanka ja mitkä ovat sen pääperusteet? Olen yrittänyt opettaa ja kirjoissani selvittää, että näin laajassa tuomiossa pitäisi välttämättä olla yksityiskohtaisten perustelujen lisäksi napakka yhteenveto, jossa em. asiat kerrottaisiin lyhyesti. Lisäksi tuomiosta pitäisi julkaista netissä hieman laajempi seloste ratkaisun pääkohdista ja -perusteita, mutta tätäkään tuomarimme eivät halua millään tehdä. Kun näin on, niin on turha ihmetellä, että miksi mediassa ei ole oltu kiinnostuneita tästä "merkittävästä" tuomiosta! Tuomioistuinten tiedottaminen on, KKO:ta ja KHO:ta ja tiettyjä erityistuomioistuimia lukuun ottamatta, Suomessa täysin retuperällä.
4. Suorastaan tragikoomista oli lukea, miten Jippii-tuomion jälkeen Kari Uotin johdolla pidetyssä tiedotustilaisuudessa yksi pääsyytetyistä, joka muuten kerkisi erään toisen pitkän linnatuomion edellisellä hovioikeus-kierroksella saaneen johtajan kanssa jo hetken lusiakin tuomiotaan, puhkesi oikein itkuun lukiessaan hovin vapauttavaa tuomiota! Hän kertoi menettäneensä rikosepäilyjen takia kymmenen vuotta elämästään. Syyttäjillä on vielä mahdollisuus pyytää jutussa valituslupaa KKO:lta, mutta epäiltyjä on nyt entistä vahvemmin perustein pidettävä syyttöminä.Tämä tapaus on kuitenkin erinomaisen konkreettinen todistus siitä oikeusteoreetikkojen vaalimasta ajatuksesta, jonka mukaan oikeusjutussa ei voi olla periaatteessa milloinkaan vain yhtä ehdottomasti oikeata ratkaisua. Antoihan samainen hovioikeus Jippiin johtajille vuonna 2009 ankarat vankeustuomiot syytteissä mainituista talousrikoksista. Juttu jouduttiin kuitenkin käsittelemään hovissa uudelleen korkeimman oikeuden poistettua aiemman hovioikeuden tuomion yhden hovioikeustuomarin esteellisyyden takia. Väkisin tulee mieleen vanha, professori Bo Palmgrenin 1960-luvulla lanseeraama kuva tuomioistuimesta pajatsona: kun jutun panee oikeudessa vireille, ei koskaan voi olla varma siitä, mikä on tulos. Lainkäytön ennustettavuus ei ole hyvä, oikeusvarmuus ontuu. Ajatella: samassa jutussa saman tuomioistuimen kaksi eri kokoonpanoa päätyvät aivan vastakkaisin lopputuloksiin!
5. Tästäkin tapauksesta nyt jälleen nähdään, miten tärkeä merkitys tuomarin esteettömyydellä ja puolueettomuudella on. Esteellisyyssäännöksiä tulisi tulkita niin, että jo vähäinen epäily tai vaikutelma puolueettomuuden vaarantumisesta tekee tuomarista esteellisen, mutta tätä(kään) oppia suomalaiset tuomarit eivät ole - vieläkään - halunneet kuunnella ja noudattaa. Jippii-jutun kahdenkertaisesta käsittelystä aiheutui valtiolle kuuleman mukaan neljän miljoonan euron suuruiset kulukorvaukset, kun syytteet nyt hylättiin. Kenen on vastuu? Kyllä vastuu on hovioikeudella eli sen edellisellä kokoonpanolla ja erityisesti esteelliseksi todetulla jäsenellä, jonka olisi pitänyt lain mukaan oma-aloitteisesti jäävätä itsensä. Vastuu lankeaa myös hovoikeuden edelliselle presidentille, joka, jollen nyt aivan väärin muista, antoi asiaa kysyttäessä tavallaan siunauksensa ko. esteellisen tuomarin osallistumiselle hovioikeuden kokoonpanoon katsoessaan, ettei esteellisyysperustetta olisi olemassa. Tämä osoittaa prosessioikeuden perustietojen hallinnan vajavaisuutta. Mutta kuten tiedämme, nykyisinhän hovioikeuden presidenteiksi nimitetäänkin tuomarinvalintalautakunnan ja sen puheenjohtajana toimineen Pauliine Koskelon johdolla tuomareita lähinnä vain hallinnollisen kokemuksen ja kyvykkyyden perusteella, juridiikan osaamisella ja hallinnalla ei ole nimityksissä ollut kovinkaan suurta merkitystä. Tämä siitä sitten seuraa!
6. Minun piti oikeastaan ottaa tässä kantaa Sauli Niinistön uudenvuodenpuheeseen ja hänen ehdottamaansa "palkka-aleen", mutta palaan siihen seuraavassa jutussa.
15 kommenttia:
Kahden vuoden vankeusrangaistuksen hovioikeuden ensimmäisessä käsittelyssä tuomitun, mutta nyt siis syytteistä vapautetun Jippiin hallituksen entisen puheenjohtajan Ilpo Kuokkasen avustajana toisessa käsitellyssä toiminut OTT Kari Uoti on julmistellut julkisuudessa jo jonkin aikaa Jippii-jutun pääsyyttäjänä ensimmäisessä käsittelyssä toiminutta Riitta Partiaa vastaan.
Tiedotustilaisuudessa 22.12.-12 sama tahti jatkui, kun Uoti totesi, että Partian ei olisi pitänyt edes viedä koko juttua koskaan oikeuteen eli nostaa syytteitä.
Uoti letkauttaa, että Partia näyttää ajatelleen vanhaan venäläisen mallin mukaan niin, että "syyllinen tiedetään, mutta rikos pitää löytää". Uoti moittii ankarin sanakääntein Partiaa siitä, ettei tämä ole toiminut lainkaan syyttäjälle lain mukaan kuuluvan objektiivisuusvaatimuksen mukaisesti.
Uoti vaatii, että "Partian toimet pitäisi tutkia".
Partian asema on toki turvattu, sillä juttuahan puitiin oikeudessa ja hovioikeues myös tuomitsi hänen ajaessaan syytteitä syytetyt pääkohdittain syytteiden mukaisesti. Jos Uoti haluaa joitakuita jutun takia moittia, niin luulisi ja olisi johdonmukaista, että hän kohdistaisi moitteensa hovioikeuden tuomareihin, ei syyttäjään.
Uoti vihjailee myös, että syyttäjät eivät olisi esittäneet ensikäsittelyssä kaikkia todisteitaan eli niitäkin todisteita, jotka olisivat puhuneet syytettä vastaan ja syytettyjen eduksi.
Jos näin on tai Uoti epäilee tätä, niin hänen pitäisi toki pyytää VKSV:a tai oikeuskansleria tutkimaan syyttäjien menettelyn ja syyttäjiin kohdistamansa väitteiden tai epäilyjensä paikkansapitävyys.
Oikeutta ei ole sopivaa käydä mediassa (trial by newspapaper), vaan turvautua tässäkin kohdin lailliseen menettelyyn. Tätä edellytetään asianajajia velvoittavissa hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa.
Miksi syyttäjä olisi turvassa? Jutun voi viedä maamme valkopesujen jälkeen EIT:hen, josta kuullaan faktat. Uoti kyllä osaa tuon käsittelytien, kotimaan piirileikkeihin ei enää tarvitse tyytyä.
Olen edellä jo kertonut, miksi syyttäjä voi olla "turvassa", jollei hän sitten ole, kuten Uoti väittää, salannut puolustukselle edullisia todisteita. Hovioikeus tuomitsi syytetyt pääasiassa syyttäjän ajamn syytteen mukaan. Kotimaassa voi vielä olla edessä jutun puinti KKO:ssa, jos syyttäjä valittaa ja KKO myöntää valitusluvan.
Suomalaisen oikeudenkäynnin omituisuuksiin kuuluu, ettei edes törkeitä rikoksia koskevissa jutuissa puolustajan/avustajan tarvitse olla asianajaja eli asianjajaliiton valvonnan piiriin kuuluva juristi, vaan avustajana voi toimia myös liiton valvonnan ulkopuolella oleva lakimies. Vm. eivät asianajajaliiton vahvistamat tapaohjeet eli mm. trial by newspaper -kielto ole koskeneet. Nyt tähän omituiseen tilanteeseen on tulossa vihdoin muutos, kun vuoden alussa tuli voimaan laki ns. lupalakimiehistä.
Kari Uoti on niin viisas mies, ettei hän moiti syyttäjä Riitta Partian syytteet hyväksyneen hovin kokoonpanon tuomareita tai edes jutussa esteellisenä toiminutta tuomaria, sillä hän tietää, että joutuu ajamaan vastaisuudessa hovioikeudessa juttuja, jotka voivat päätyä jaostolle, jossa nämä tuomarit tai joku heistä voi olla jäsenenä.
Suomalaisen oikeudenkäynnin omituisuuksia ei ole se, että muutkin kuin asianajajat saavat mm. törkeissä jutuissa toimia avustajana/puolustajana. Suomalaisen oikeudenkäynnin omituisuudet ovat ihan muissa asioissa eli mm. siinä, että oikeudessa toimii avustajina/puolustajina ammattitaidottomia ja laiskoja suunsoittajia, joille päämiehen oikeusturvalla ei ole juuri merkitystä. Miksi ihmeessä puolustajan/avustajan sananvapautta juttuja koskien tulisi rajoittaa? Yhdysvalloissa juuri asianajajat osaavat tiedottamisen. Suomessa Lampelan Heikki sai 5.000 euron sakon liitolta, kun piti avustajan yhtenä tehtävänä "oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamista". "Trial by newspaper" ei tule, eikä sen tarvitse tulla, koskaan häviämään.
Miksi Kari Uoti, kun hän on kerran niin pätevä ja taitava juristi, ei ole hakeutunut asianajajaliiton jäseneksi?
Uoti ei ole hakeutunut asianajajaliiton jäseneksi ehkä juuri siksi, koska hän on niin pätevä ja taitava juristi.
Uoti ei ole hakeutunut asianajajaliiton jäseneksi ehkä siksi, että hän ei ole halunnut sitoutua noudattamaan asianajajaliiton Hyvää asianajajatapaa koskevia eettisiä normeja?
"Olen edellä jo kertonut, miksi syyttäjä voi olla "turvassa", jollei hän sitten ole, kuten Uoti väittää, salannut puolustukselle edullisia todisteita."
Yksikään syyttäjää ei liene niin tyhmä, että salaisi todisteita itsellään. Oikea tapa hoitaa asia "kotiin" on esitutkintayhteistyö, jonka puitteissa voi ohjata poliisia sivuuttamaan sellaisten seikkojen tutkimisen, jotka voisivat vaarantaa syytteen menestymisen.
Viimeiselle anonyymille elämä on vielä avoin: tiedän ainakin yhden niin tyhmän syyttäjän, joka salaa todisteita itsellään, eikä hän ole varmasti ainoa. Luottamus poliisin ja syyttäjän oikeusvarmaan "yhteistyöhön" on yhtä varmaa kuin väite, että Matti Nykänen voittaa mäkiviikon ensi vuonna.
Kari Uoti ja kaikki muutkin asianajajaliiton ulkopuolella olevat oikeudenkäyntiavustajat ovat jo viidettä päivää Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimivan valvontalautakunnan (ent. Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta)valvonnan alaisena. Heidän on vuoden alusta tullut noudattaa hyvää asianajotapaa.
Näin on, tämä on jo todettu edellä yhdessä kommentissa.
Luin Uotin viimeisimmän blogijutun ja pistää kyllä miettimään! Jos syyttäjät tarkoituksellisesti toimivat syytetyn vahingoksi esim. irrottelemalla viestiketjusta osia tai sanoja omien tarkoitusperiensä mukaan. Mistä heleketistä saahaan puolustavia, oikeudenmukaisia ja lain tuntevia ihmisiä riittämään erinäisiin oikeustapauksiin, jotta tuomiot olisivat johdonmukaisia ja oikeita. Tuntuu, että jippii-jutussakin oikeuden toiminta on ollut kuin ruosteisen laivan seilaamista aavan meren myrskyissä. Ja rahaa palaa. Miksi syytteitä ei ole kohdennettu? Tä? Siellä on pitäny varan vuoksi istuskella..
Maallikko täällä jälleen.
Istunnossa seuranneena; kyllä, syyttäjäpuoli esitti alleviivaten sähköpostiketjuista yksittäisiin kappaleisiin, virkkeisiin ja jopa sanoihin perustuen väitteitä, sivuuttaen viestiketjun kokonaisuuden ja otteiden kontekstin.
Hovi-1 osti syyttäjän (silloin Partia) väitteet sellaisenaan. Hovi-2 otti asiallisen ja tasapuolisen linjan, kuunteli vastaajien kommentit ja ilmeisesti tutustui viestiketjuihin ihan itsenäisesti ja päätyi sitten tuomiossakin lausttuihin johtopäätöksiin.
On muuten edelleen epäselvää, oliko Partia syyttäjänä tässä Hovi-2:ssa ollenkaan. Hän oli virallisesti syyttäjän aina loppulausuntoihin asti. Hän ei kuitenkaan tullut ainoaankaan pääkäsittelyn istuntoon paikalle. Asiaa tiedusteltaessa hän kuitenkin oli syytäjänä. Tuomiossa hänen nimeään ei enää näy, syyttäjinä olivat Tommi Hietanen ja Hanna-Riikka Pulkkinen. Nämä siis jatkoivat tällä Partian aloittamalla yksittäisiin sanoihin perustuvalla perustelulinjalla.
Syyttäjä todellakin kieltäytyi hankkimasta Saksan yhtiön kirjanpitoaineistoa. Tämä olisi ollut ainoa tapa saada kyseinen aineisto, koska Saksan viranomaiset antavat kyseisenlaista aineistoa ainoastaan viranomaistietä, ei edes rikosjutun asianomistajille.
Yksi syyttäjän todistaja muuten kertoi, kun häneltä tiedusteltiin hänen asiantuntemustaan Saksan kirjanpitolainsäädännöstä, että olihan hän ollut edellisen työnsä puitteissa runsaan vuoden töissä Salzburgissa!
Kannattaa hankkia nämä tuomiot ja lukea ajatuksella läpi ja sitten kommentoida!
Lähetä kommentti