693. Tuomari vapaamuurarina - mahdoton kombinaatio?

1. Vapaamuurareiden toiminta nousee aika ajoin julkisuuden valokeilaan. Viimeksi näin tapahtui 21.1.-13 TV1:ssä lähetetyn MOT-ohjelman jälkeen. 

2. Maailmassa on noin viisi miljoonaa vapaamuuraria. Suomessa on 7 000 "rappariveljeä", jotka toimivat 34 eri paikkakunnalla olevissa 160 loosissa. Vapaamuurarit ovat miesten salainen veljeskunta, herrakerho, jonka jäsenten keski-ikä on reilut 60 vuotta. Rappareiden tavoitteena on tehdä jäsenistään rituaalien ja symbolien avulla "parempia ihmisiä". Vapaamuurarit korostavat olevansa hyväntekeväisyysjärjestö, jonka tehtävä on auttaa. Heidän usein toistamiaan hyveitä ovat veljeys, suvaitsevaisuus ja avuliaisuus. Käytännössä rappariveljet auttavat lähinnä toisiaan.

3. Vapaamuurareiden tunnetuimpia symboleja ovat harppi ja  suorakulma. Järjestön toimintaa leimaa suuri salamyhkäisyys. Rapparit haluavat pitää rituaaliensa sisällön salassa ulkopuolisilta. Uudet jäsenet vannovat muurarivalan temppelissä pidettävissä salaisissa, spiritistisissä ja okultisissa menoissa, joiden kaava saattaa kenties hieman jopa kauhistuttaa. Toisaalta kyseiset rituaalit saattavat näyttää ulkopuolisista lähinnä koomisilta - aikuiset miehet etsimässä elämäänsä jännitystä lapsellisista riiteistä. Salaisiin rituaaleihin sanotaan kuuluvan  esimerkiksi uusien jäsenten munien tervaaminen.

4. Looseissa on kolme astetta, jonka mukaan jäseniksi otetut etenevät: oppilas, kisälli ja mestari. Etenemiseen liittyy erilaisten sitoumusten antaminen. Veljesmuurarivakuutuksen antaessaan uusi jäsen vakuuttaa mm., "etten milloinkaan tieteni enkä ehdoin tahdoin vahingoita tai petä veljesmuurariloosia  enkä sen jäseniä vähimmässäkään määrässä enkä salli sitä toistenkaan tehdä, jos sen estää voin".

5. Vapaamuurarijärjestöön kuuluu jäseniä ei ammattiryhmistä: lääkäreitä, yritysjohtajia, opettajia, insinöörejä, juristeja, professoreja (90 kpl), kirkonmiehiä jne. MOT-ohjelmassa kerrottiin, että järjestön jäsenet saattavat käyttää merkittävää taloudellista ja kunnallispoliittista valtaa monissa kaupungeissa. Esimerkiksi Seinäjoella vapaamuurareihin kuuluvat niin kaupunginjohtaja, valtuuston puheenjohtaja kuin paikkakunnaan suurimman rakennusyrityksen toimitusjohtakin, kaikki vieläpä samaan loosiin. Ohjelmassa väitettiin, että  rappariveljeskunnan mahti toteutuu erityisesti kaavoituksen ja rakennusurakoiden jakamisen yhteydessä. Vapaamuurarijärjestö nivoo siis tavallaan yhteen rahanvallan, poliittisen vallan ja virkavallan ja luo puitteet vallankäyttäjien yhteistyölle. Veljeskunnan jäsenyys edesauttaa usein myös työ- tai virkapaikan saannissa. 

6. Vapaamuurarijärjestö on tyypillinen hyvä veli -yhteisö,  jonka toiminnassa ei sinänsä tarvitse olla mitään laitonta, mutta joka johtaa helposti korruptioon, etujen saalistamiseen ja jakamiseen tai muuhun vastaavanlaiseen kähmintään. MOT-ohjelmassa kerrotiin tässä yhteydessä Italiassa toimivasta vapaamuurarijärjestöstä (P2), jolla on todistettavasti ollut yhteyksiä mafiaan; mm. Italian entinen pääministeri Silvio Berlusconi on kuulunut kyseiseen loosiin. 

7. Tällöin herää kysymys, voivatko tuomarit, tarkemmin sanottuna ammatti- eli virkatuomarit, olla vapaamuurarijärjestön jäseniä? Jos lakimies kuuluu vapaamuurarijärjestöön, niin puuttuisiko häneltä tämän vuoksi tuomarin virkaan vaadittava yleinen kelpoisuus? Yleisesti hyväksyttävän tavoitteen mukaan tuomareiden toiminnan tulisi olla niin virahoidossa kuin sen ulkopuolellakin mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää. 

8. Tuomarinvalan kaava näyttäisi olevan selkeässä ristiriidassa muurarivakuutuksen kanssa. Tuomarinvalassa (OK 1 luvun 7 §) lähdetään ehdottomasta puolueettomuuden vaatimuksesta. Mainitun lainkohdan mukaan tuomari ei saa "minkään varjolla lakia vääristellä eikä edistää vääryyttä ystävyyden tai muun syyn takia". Rapparivakuuutuksessa sen sijaan luvataan - vieläpä oikein temppelissä olevalla alttarilla - että vakuutuksen antaja ei milloinkaan eikä missään olosuhteissa "petä tai vahingoita" toista rappariveljeä eikä "salli toistenkaan niin tehdä, jos sen estää voin". Mainitun ristiriidan takia tuomareita on eräissä maissa joskus kehotettu kuulumasta vapaamuurarijärjestöihin.

9. Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja, joka on toiminut myös korkeimman oikeuden jäsenenä, joutui vuonna 1996 ottamaan mainittuun kysymykseen kantaa tehtyjen kantelujen johdosta. Lehtimajan laajasti perusteltua ratkaisua on selostettu Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksessa vuodelta 1996 s. 80-87. Tulkoon mainituksi, että olin itse yhden kantelun tekijänä. Vetosin juuri siihen, että vapaamuurarijärjestölle annettavat lupaukset ja vakuutukset näyttäisivät olevan ristiriidassa tuomarinvalan kanssa, koska rapparivakuutuksessa sitoudutaan tietynlaiseen avunantoon muurariveljiä kohtaan.

10. Oikeusasiamies Lauri Lehtimaja oli kuitenkin vuonna 1996 antamassaan päätöksesssä toisella kannalla. Lehtimajan mukaan hän ei "osaa" kantelijan tavoin nähdä ristiriitaa tuomarinvalan ja edellä vapaamuurarivakuutuksesta lainattujen katkelmien välillä. Lehtimajan mukaan muurarivakuutuksessa ei "ainakaan sanamuodon mukaisen tulkinnan" perusteella tarkoiteta, että annettu sitoumus velvottaisi myös lain ja tuomarinvalan vastaiseen avunantoon. Toisaalta tuomarinvala ei Lehtimajan mukaan estä tuomaria solmimasta yksityselämässään ystävyyssuhteita. Tämä pitää toki paikkansa, mutta kuten Lehtimaja itsekin päätöksessään toteaa, kysymys onkin nyt siitä, että tuomarinvala kieltää tuomaria ystävyyssuhteittensakaan takia vääristelemästä lakia tai edistämästä vääryyttä.

11. Lehtimaja viittasi perustuslaissa säädettyyn yhdistymisvapauteen ja jokaisen oikeuteen  kuulua yhdistyksiin ja osallistua niiden toimintaan. Virkamieslain mukaan  viranomainen ei saa kieltää virkamiestä liittymästä eikä kuulumasta yhdistykseen. Lehtimaja torjui päätöksessään väitteen, että vapaamuurarijärjestön jäsenyys olisi toiminnan luonteen takia ristiriidassa tuomarinvirkaa varten säädettyjen yleisten kelpoisuusehtojen kanssa.

12. Lauri Lehtimajan perustelut näyttävät sinänsä perustelluilta. Mutta jos kysymystä tarkastellaan kokonaisuutena eli otetaan huomioon sekä tuomarinvalan ja vapaamuurarivakuutuksen välinen selkeä jännite että muurarijärjestön ja siihen kuuluvien jäsenten toiminta, jonka osalta jäseniltä edellytetään täydellistä salassapitoa, näyttää tilanne pahemmalta. Vapaamuurarijärjestöä ei voida pitää yksinomaan "ystävyyssuhteita" vaalivana järjestönä - rappariveljeskunta ei ole rinnastettavissa ompelu- tai metsästysseuraan tai edes rotareihin taikka Lions-liikkeeseen - vaan kysymyksessä on todellinen salaseura, jonka toiminnasta ulkopuolisten on vaikea ellei suorastaan mahdotonta saada selvyyttä. Tämän vuoksi tuntuu hieman sinisilmäiseltä kuitata asia sillä, että kyse olisi vain "vapaamuurareita kohtaan tunnettavista epäluuloista", joilla ei ole  "objektiivista katetta".

13. Mainittua kysymystä olisi syytä lähestyä siltä kantilta, miltä tuomarin kuuluminen salaseuraan tai -järjestöön näyttää ulkopuolisen näkökulmasta. Onko tuomioistuimen tai koko tuomioistuinlaitoksen toiminta uskottavaa, jos osa tuomareista, joilta edellytetään lain mukaan riippumattomuutta ja ehdotonta puolueettomuutta, kuuluu salaseuraan, jonka toiminta on huippusalaista ja jonka asioista tai edes jäsenistä kenelläkään ulkopuolisella ei ole mahdollista saada tarkkoja tietoa? Edes oikeusjutun asianosainen - ellei itse kuulu rappariveljiin -  ei tiedä, onko joku tuomareista vapaamuurari ja kuuluuko myös hänen vastapuolensa kyseiseen järjestöön. 

14. Jokainen lakimies voi toki kuulua ja liittyä vapaamuurareihin. Toisaalta olisi  kohtuullista ja suotavaa, että saadessaan nimityksen ehdotonta puolueettomuutta edellyttävään tuomarinvirkaan ko. lakimies eroaisi mainitusta salaseurasta. Eron ei tarvitse suinkaan merkitä Lauri Lehtimajan korostamien "ystävyyssuhteiden" katkeamista. Ystävyyssiteitä voidaan toki solmia ja käytännössä solmitaankin vapaamuotoisesti, kuten esimerkiksi vaikkapa erilaisissa seurakunnan riennoissa, lavatansseissa, olut - tai viinituvissa, ulko- ja kotimaanmatkoilla, lätkämatseissa, netissä jne. Ystävyyssuhde, joka on pakko solmia tiettyjen juhlallisten ja salaisten rituaalien mukaisesti "temppelissä" olevan  alttarin äärellä, muistuttaa aika lailla kirkossa tapahtuvaa avioliittoon vihkimistä. Avioliiton olemassaolon voi selvittää helposti tilaamalla virkatodistuksen, kun taas vapaamuurarijäsenyyden selvittäminen on työläs ja usein jopa mahdoton tehtävä.

15. Oikeusasiamies Lauri Lehtimajan vuonna 1996 antaman päätöksen perusteella Suomessa on kuitenin yleisesti katsottu, että tuomarit voivat kuulua vapaamuurareihin. Vapaamuurari voidaan nimittään tuomarin virkaan eikä hänen tarvitse nimityksen saatuaan erota järjestöstä. Tämä kanta saattaa perustua tosiasiassa osaksi siihen, että Suomessa on ollut aiemmin vapaamuurareita hyvin korkeissa tuomarin viroissa. Olisi  "perin ikävää", jos nyt katsottaisiin, että heitä ei itse asiassa  olisi voitu koskaan edes nimittää mihinkään tuomarinvirkaan!

16. Yhtenä esimerkkinä tunnetuista vapaamuurarituomareista mainittakoon korkeimman oikeuden presidenttinä vuosina  1950-1963 toiminut Toivo Tarjanne (1893-1988). Tasavallan presidentti J.K. Paasikivi nimitti Tarjanteen KKO:n presidentiksi palkkioksi siitä, että tämä oli suostunut toimimaan  syyttäjänä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 1945-46. Ensin Paasikivi nimitti aiemmin lähinnä vain hallintoviroissa (mm. Vaasan läänin maaherrana) toimineen Tarjanteen oikeuskansleriksi (1944-50) ja sen jälkeen KKO:n presidentiksi. Vm. virkaan oli tyrkyllä Toivo Tarjannetta huomattavan paljon pätevämpi juristi eli oikeusneuvos ja lakitieteen tohtori Y.J. Hakulinen, joka sai kuitenkin tyytyä vuonna 1952 eräänlaisena lohdutuspalkintona tuolloin toimintansa aloittaneen Helsingin hovioikeuden presidentin virkaan.

17. Monet tunnetut asianajat ovat olleet vapaamuurareina, esimerkkinä mainittakoon sittemmin tasavallan presidentiksi kohonnut Risto Ryti, Rytin puolustusasianajajana sotasyyllisyysjutussa toiminut  Hj. Procopé ja pari vuotta sitten kuollut tunnettu rikosasianajaja Aarno Arvela.

18. Oikeusasiamies Lauri Lehtimaja katsoi vuonna 1996 antamassaan päätöksessä olevan oikeudellisesti tulkinnanvaraista, voiko jäsenyys esimerkiksi vapaamuurarijärjestössä tai jossakin muussa vastaavassa aatteellisessa yhdistyksessä olla sellainen sidonnaisuus, josta tuomarin virkaan nimitettäväksi esitettävän tai virkaan nimitetyn olisi lain mukaan syytä ilmoittaa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen puolestaan katsoi 12.8. 2002 antamassaan päätöksessä (diaarinro 2709/2/00),  että "jäsenyys vapaamuurarijärjestössä tai muussa vastaavassa aatteellisessa yhdistyksessä on mielestäni sellainen sidonnaisuus, josta tuomarin virkaan nimitettäväksi esitettävän tai virkaan nimitetyn olisi tehtävä lain mukainen ilmoitus ja joka on sidonnaisuusselvityksessä julkinen tieto". Jääskeläisen päätös ei johtanut kuitenkaan lainmuutoksen. Jo ennen Jääskeläisen sanottua päätöstä annetussa tuomareiden nimittämistä koskevassa laissa (205/2000), jossa viitataan tässä kohdin valtion virkamieslakiin, nimittäin säädetään, että tuomarin on ilmoitettava, paitsi laissa nimenomaisesti mainituista seikoista ja taloudellisista sidonaisuuksistaan, "myös muista sellaisista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen edellytyksiään hoitaa viran tehtäviä". 

19. Tänään Uudessa Suomessa olleessa jutussa kerrotaan, että ainoastaan yhdeksän tuomaria on apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläisen vuonna 2002 antaman päätöksen jälkeen ilmoittanut oikeusministeriölle vapaamuurarijärjestön jäsenyydestään. Näistä viisi tuomaria on edelleen virassa. Heistä kaksi on virassa Pirkanmaan eli entisessä Tampereen käräjäoikeudessa, yksi Kanta-Hämeen (Hämeenlinnan) käräjäoikeudessa, yksi Helsingin hovioikeudessa ja yksi puolestaan Turun hovoikeudessa. Viimeksi mainittu tuomari nimitettiin viime vuonna hovioikeudenlaamannin virkaan.

20. Kokonaan toinen asia on, ilmoittavatko kaikki vapaamuurareihin kuuluvat tuomarit todella mainitusta sidonnaisuudestaan oikeusministeriölle. Kuten oikeusministeriön hallitusneuvos Heikki Liljeroos sanoo US:ssa tänään, ministeriössä "ei tietenkään tiedetä", ovatko kaikki tuomarit ilmoittaneet asiasta, eli pitävätkö ilmoitukset paikkansa. Miksi muuten sanottu ilmoitus on tehtävä oikeusministeriölle eikä esimerkiksi sille tuomioistuimelle, jossa asianomainen tuomari on virassa, tai vaikkapa tuomarinvalintalautakunnalle, joka tekee nykyisin virkaesityksen (KKO:n ja KHO:n jäseniä lukuun ottamatta) tuomarin virkaan nimittämisestä? Hankkiiko tuomarinvalintalautakunnan mahdollisesti oikeusministeriöstä tiedon tuomarinvirkaa hakeneiden tuomareiden ilmoitetuista ja asianomaiseen rekisteriin merkityistä sidonnaisuuksista?

21. Kuten oikeusasiamies Lauri Lehtimaja päätöksessään vuonna 1996 lausui, jäsenyys vapaamuurarijärjestössä muodostaa tuomarin esteellisyysperusteen, eli tuomari on "lähtökohtaisesti esteellinen käsittelemään asiaa, jos hän ja jompikumpi oikeudenkäynnin vastapuolista kuuluu vapaamuurarijärjestöön". Vapaamuurarituomarin olisi sanotussa tilanteessa siis jäävättävä itsensä. Oikeusjutun asianosainen, joka epäilee tuomarin olevan kyseisellä perusteella jäävi, voi tehdä esteellisyysväitteen. Tällaisia väitteitä tehdään käytännössä vain harvoin, sillä mistäpä asianosainen tietää tai saisi yleensä edes aiheen epäillä, että hänen vastapuolensa ja tuomari ovat rappariveljiä keskenään! Hallitusneuvos Heikki Liljeroos kuitenkin hurkastelee virkamiehille tyypilliseen tapaan: "Kyllä tuomarit varmasti yleensä itsensä jääväävät". Uskokoon ken haluaa, mutta esimerkiksi oikeusasiamiehen vuonna 1996 ratkaisemassa tapauksessa asianomainen tuomari ei jäävännyt itseään oma-aloitteisesti - hän päin vastoin hylkäsi valmistelussa asianosaisen tekemän jääviysväitteen - vaan luopui jutun käsittelystä vasta sitten, kun julkisuudessa oli  kerrottu, että hänen epäillystä esteellisyydestään oli kanneltu eduskunnan oikeusasiamiehelle.

22. Lauri Lehtimajan päätöksessä vuonna 1996 kiinnitti huomiota kohta, jossa Lehtimaja toteaa, että rapparijäsenyys muodostaa ko. tilanteessa tuomarin esteellisyyden "lähtökohtaisesti". Lehtimajan mukaan esteellisyys olisi selvä asia (vain) "tapauksessa, jossa riita-asian jompikumpi osapuoli on joko järjestön henkilöjäsen tai käytännössä samaistuu vapaamuurarijärjestön jäseneen (esim. pienyhtiö). Lopputulos saattaa Lehtimajan mukaan olla toinen, jos vastapuoli on esimerkiksi yhteisö, jossa vapaamuurarilla on vain vähäinen rooli. Arviointiin vaikuttaa Lehtimajan mukaan myös se, mikä merkitys oikeudenkäynnin kohteella on oikeudenkäynnin osapuolena olevassa yhteisössä toimiville vapaamuurareille. - Minusta mainittua esteellisyysperustetta ei kuitenkaan pitäisi lähteä vesittämään Lehtimajan esittämillä perusteilla, vaan tuomarin esteellisyyttä on pidettävä selvänä asiana myös viimeksi mainituissa tapauksissa.

23. Syntyisikö tuomarin esteellisyys myös silloin, kun vapaamuurariveljeys vallitsee, ei tuomarin ja jommankumman asianosaisen, vaan tuomarin ja jommankumman asianosaisen asianajajan eli avustajan tai asiamiehen kesken? Tämä on minusta kaikkein tärkein ja oleellisin kysymys. Oikeusasiamiehelle vuonna 1996 lähettämässäni kantelussa kiinnitinkin  sen vuoksi huomiota nimenomaan tähän kysymykseen ja tein kirjelmässäni omana kantani kysymykseen selväksi: tuomari on esteellinen myös sanotussa tilanteessa.

24. Oikeusasiamies Lauri Lehtimaja oli kuitenkin päätöksessään - jälleen "lähtökohtaisesti" - toisella kannalla. Lehtimaja lausui, että tuomarin suhde päämiehen avustajaan tai asiamieheen ei ole tuomioistuimen objektiivisen puolueettomuuden näkökulmasta yhtä herkkä kysymys kuin tuomarin suhde oikeudenkäynnin jompaan kumpaan vastapuoleen. Lehtimaja totesi kuitenkin olevan mahdollista, että oikeudenkäynnin puolueettomuuden uskottavuus "voi joskus kärsiä" myös avustajan tai asiamiehen vapaamuurariveljeydestä tuomarin kanssa. Tällaista oikeudenkäyntiasetelmaa tulisi sen vuoksi Lehtimajan mukaan "mahdollisuuksien mukaan välttää".

25. Oikeusasiamiehen kyseisen kannanoton perustelut eivät ole minusta vakuuttavia. Lauri Lehtimaja perusteli kantaansa vain sillä, että oikeudenkäynnin "lopputulos koskettaa lähinnä vain päämiestä eikä hänen avustajaansa tai asiamiestään", sillä "meidän järjestelmämme mukaan asianajajaja saa palkkansa siitä riippumatta, häviääkö vai voittaako hänen päämiehensä jutun".  

26. Tulisi kuitenkin ottaa huomioon, että jos tuomari ja asianajaja ovat vapaamuurariveljiä keskenään, heidän välilleen syntyy aivan samanlainen lojalitteettisuhde tai -side kuin tuomarin ja vaapaamuurareihin kuuluvan asianosaisenkin välille. Käytännössä asianajajan ja tuomarin välille mainitulla perusteella syntyvä lojaalisuus lienee itse asiassa jälkimmäistä tilannetta vahvempi, sillä ovathan asianjajaja ja tuomari, paitsi rappariveljiä, laajasti ottaen myös saman ammattikunnan harjoittajia ja katselevat asioita  aika lailla samasta näkövikkelistä. Lisäksi on syytä huomata, että tuomari kyllä tuntee ja tietää yleensä advokaatit ja siten myös näiden mahdollisen rapparitaustan, kun taas yksittäisten asianosaisten kuulumisesta mainittuun veljeskuntaan tuomarilla ei liene yleensä varmaa tietoa. Oikeudenkäynnissä tuomari joutuu tekemisiin nimenomaan asianajajien, ei niinikään näiden päämiesten kanssa, sillä riita-asioissa asianosaiset eivät useinkaan edes ole oikeudessa henkilökohtaisesti saapuvilla. Se, että avustajan tai asiamiehen tehtävänä on edistää päämiehen etua, antaa päämiehen vastapuolelle ymmärrettävästi aiheen samaistaa avustaja tai asiamies päämieheen. Tällöin on perusteltua väittää, että tuomarin suhde päämiehen avustajaan/asiamieheen on tuomioistuimelta edellytettävän puolueettomuuden kannalta yhtä herkkä kysymys kuin tuomarin suhde oikeusjutun jompaan kumpaan asianosaiseenkin, käytännössä kenties jopa herkempikin.

27. Kun edellä mainitut seikat otetaan huomioon, on minusta päivänselvää, että  oikeudenkäyntiavustajan tai -asiamiehen vapaamuurariveljeys tuomarin kanssa muodostaa tuomarin esteellisyysperusteen.

28. Tuomareiden kuulumista vapaamuurareihin tai muihin vastaaviin salaseuroihin olisi syytä tarkastella, ei vain lain ja esteettömyyden sekä puolueettomuuden näkökulmasta, vaan myös yksilötasolla ja tuomareilta edellytettävän moraalin ja ammattietiikan valossa. Niin kuin oikeusasiamies Lauri Lehtimaja päätöksessään 1996 totesi, jokainen tuomari on viime kädessä itse vastuussa siitä, miten hänen oma toimintansa ja omat sidonnaisuutensa - juuri hänen toimintaympäristössään - vaikuttavat tuomioistuinlaitosta kohtaan tunnettuun luottamukseen.

29. Olen blogissa nro 645/10.10.2012 selostanut Suomen Tuomariliiton vahvistamia tuomarin eettisiä periaatteita. Niihin on sisällytetty seuraava kohta (V):

- Tuomarilla on sanan- ja yhdistymisvapaus kuten muillakin yhteiskunnan jäsenillä. Näitä vapauksia käyttäessään tuomari ottaa huomioon virkansa vastuullisuuden sekä tuomioistuimen riippumattomuuden, puolueettomuuden ja tasapuolisuuden.

30. Tuolla tavalla on toki helppoa todeta yleisellä tasolla ja ilman eettisiin periaatteisiin liittyviä "mitä se on" -perusteluja. Tuomareiden tulisi mainittujen eettisten periaatteiden johdosta käydä jatkuvaa keskustelua, mutta sellaista ei ole syntynyt. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin mainitunlaista keskustelua ja pohdintaa ei myöskään jatkossa hevin tulla käymään.

682. Vuosi vaihtui

1. Päiväntasaajan alapuolella juhlittiin joulua ja uutta vuotta lämpimissä ja upeissa puitteissa, mutta rauhallisesti, kuten alla olevasta kuvastakin ilmenee. Juotiin hyvin ja erityisesti syötiin hyvin eri keittiöiden (kenialainen, italialainen, egyptiläinen, kaukoitämainen, intialainen, thaimaalainen ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan) herkkuja notkuvilta pöydiltä, ihailtiin alkuasukkaiden esiintyjien sirkusmaista taitavuutta, katseltiin ja kuunneltiin kansantansseja ja musiikkiesityksiä, enkä huomannut kenenkään juhlijan kuseskelevan nurmikolle tai laatoitukselle taika horjahtavan juopuneena altaaseen.

2. Suomessa sen sijaan tilanne näyttää olleen kokonaan toisenlainen, sillä lehdet kertoivat erilaisista onnettomuuksista, juopotteluista, rikoksista jne. Mutta tähän olemme saaneet vuodesta toiseen tottua. Helsingissä jäälohkare putosi katolta naisen päähän; vuodenvaihteen henkirikoksisssa kuoli ainakin kolme ihmistä; Nokialla baarissa puukotettu mies kuoli eikä kukaan baarissa olleista edes huomannut tai noteerannut puukotusta; Puistolassa ammuskeltiin muitakin kuin ilotulitteita, poliisi takavarikoi aseita ja pidätti ammuskelijoita;  7-vuotias poika uhkasi sokeutua raketin räjähdettyä hänen kasvoilleen; Hartolassa loukkaantui yksi mies ammuskelussa; Noormarkussa nuori mies ajoi ojaan, katosi ja löytyi vasta myöhemmin; hoitopaikasta poistunut nainen on edelleen kateissa; juopunut lahtelaismies eksyi uudenvuodenyönä väärään taloon, josta isäntäväki löysi hänet lattialla makaamasta jne. jne.

3. Kaikenlaista omituista on parin kolmen viikon aikana ehtinyt Suomessa tapahtua. Oikeuslaitosrintamalla suurin uutinen lienee Helsingin hovioikeuden täydellisen vapauttava tuomio Jippii-jutussa. Hovioikeuden tuomio on pitkä kuin se kuuluisa nälkävuosi eli reilut 300 sivua kuivaa numero- ja pykälätietoa. Tuomiota kirjoitettaessa on näköjään ollut käytössä niin sanottu pöytäkirjamalli, eli kysymyksessä on pumaska, johon on otettu  lähes kaikki, mitä hovissa on sanottu ja lausuttu sekä kirjallisilla todisteilla näytetty. Tällä metodilla laadittuun tuomioon ulkopuolisen lukijan on vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta päästä kiinni. Milloinkahan tuomioistuimet ja tuomarit oppivat laatimaan tuomion ja sen perustelut niin, että ihmiset tai edes muut juristit ja toimittajat pystyisivät edes hieman kärryillä siitä, mikä on tuomion punainen lanka ja mitkä ovat sen pääperusteet? Olen yrittänyt opettaa ja kirjoissani selvittää, että näin laajassa tuomiossa pitäisi välttämättä olla yksityiskohtaisten perustelujen lisäksi napakka yhteenveto, jossa em. asiat kerrottaisiin lyhyesti. Lisäksi tuomiosta pitäisi julkaista netissä hieman laajempi seloste ratkaisun pääkohdista ja -perusteita, mutta tätäkään tuomarimme eivät halua millään tehdä. Kun näin on, niin on turha ihmetellä,  että miksi mediassa ei ole oltu kiinnostuneita tästä "merkittävästä" tuomiosta! Tuomioistuinten tiedottaminen on, KKO:ta ja KHO:ta ja tiettyjä erityistuomioistuimia lukuun ottamatta, Suomessa täysin retuperällä.

4. Suorastaan tragikoomista oli lukea, miten Jippii-tuomion jälkeen Kari Uotin johdolla pidetyssä tiedotustilaisuudessa yksi pääsyytetyistä, joka muuten kerkisi erään toisen pitkän linnatuomion edellisellä hovioikeus-kierroksella saaneen johtajan kanssa jo hetken lusiakin tuomiotaan, puhkesi oikein itkuun lukiessaan hovin vapauttavaa tuomiota! Hän kertoi menettäneensä rikosepäilyjen takia kymmenen vuotta elämästään. Syyttäjillä on vielä mahdollisuus pyytää jutussa valituslupaa KKO:lta, mutta epäiltyjä on nyt entistä vahvemmin perustein pidettävä syyttöminä.Tämä tapaus on kuitenkin erinomaisen konkreettinen todistus siitä oikeusteoreetikkojen vaalimasta ajatuksesta, jonka mukaan oikeusjutussa ei voi olla periaatteessa milloinkaan vain yhtä ehdottomasti oikeata ratkaisua. Antoihan samainen hovioikeus Jippiin johtajille vuonna 2009 ankarat vankeustuomiot syytteissä mainituista talousrikoksista. Juttu jouduttiin kuitenkin käsittelemään hovissa uudelleen korkeimman oikeuden poistettua aiemman hovioikeuden tuomion yhden hovioikeustuomarin esteellisyyden takia. Väkisin tulee mieleen vanha, professori Bo Palmgrenin 1960-luvulla lanseeraama kuva tuomioistuimesta pajatsona: kun jutun panee oikeudessa vireille, ei koskaan voi olla varma siitä, mikä on tulos. Lainkäytön ennustettavuus ei ole hyvä, oikeusvarmuus ontuu. Ajatella: samassa jutussa saman tuomioistuimen kaksi eri kokoonpanoa päätyvät aivan vastakkaisin lopputuloksiin!

5. Tästäkin tapauksesta nyt jälleen nähdään, miten tärkeä merkitys tuomarin esteettömyydellä ja puolueettomuudella on. Esteellisyyssäännöksiä tulisi tulkita niin, että jo vähäinen epäily tai vaikutelma puolueettomuuden vaarantumisesta tekee tuomarista esteellisen, mutta tätä(kään) oppia suomalaiset tuomarit eivät ole - vieläkään - halunneet kuunnella ja noudattaa. Jippii-jutun kahdenkertaisesta käsittelystä aiheutui valtiolle  kuuleman mukaan neljän miljoonan euron suuruiset  kulukorvaukset, kun syytteet nyt hylättiin. Kenen on vastuu? Kyllä vastuu on hovioikeudella eli sen edellisellä kokoonpanolla ja erityisesti esteelliseksi todetulla jäsenellä, jonka olisi pitänyt lain mukaan oma-aloitteisesti jäävätä itsensä. Vastuu lankeaa myös hovoikeuden edelliselle presidentille, joka, jollen nyt aivan väärin muista, antoi asiaa kysyttäessä tavallaan siunauksensa ko. esteellisen tuomarin osallistumiselle hovioikeuden kokoonpanoon katsoessaan, ettei esteellisyysperustetta olisi olemassa. Tämä osoittaa prosessioikeuden perustietojen hallinnan vajavaisuutta. Mutta kuten tiedämme, nykyisinhän hovioikeuden presidenteiksi nimitetäänkin tuomarinvalintalautakunnan ja sen puheenjohtajana toimineen Pauliine Koskelon johdolla tuomareita lähinnä vain hallinnollisen kokemuksen ja kyvykkyyden perusteella, juridiikan osaamisella ja hallinnalla ei ole nimityksissä ollut  kovinkaan suurta merkitystä. Tämä siitä sitten seuraa!

6. Minun piti oikeastaan ottaa tässä kantaa Sauli Niinistön uudenvuodenpuheeseen ja hänen ehdottamaansa "palkka-aleen", mutta palaan siihen seuraavassa jutussa.

Hillittyä uudenvuodenyön juhlintaa päiväntasaajan alapuolella

643. Lautamiehen esteellisyys johti rikostuomion kumoamiseen; vrt. oikeusneuvos Koposen väitetty jääviys

Ruotsissa on noussut pienoinen kohu oikeusneuvos Göran Lambertzin (kuvassa) lausunnosta koskien Olof Palmen murhan tutkintaa ja oikeusneuvoksen aikomusta keskustella ylimmän syyttäjän kanssa murhan uudesta tutkintalinjasta. Högsta domstolin puheenjohtaja Marianne Lundius on pitänyt Lambertzin sekaantumista Palmen murhatutkintaan tuomarille sopimattomana käytöksenä. Lambertz on ottanut kantaa myös Thomas Quickin murhatuomioista julkaistuun kirjaan ja sanonut, että Quickin tuomiot ovat perustuneet vakuuttavaan näyttöön TQ:n syyllisyydestä. Aiemmassa virassaan oikeuskanslerina GL tutki viikossa TQ:n kahdeksasta murhatuomiosta tehdyt kantelut eikä löytänyt niistä huomauttamista. Lehdissä on vaadittu Lambertzin eroamista virastaan.

1. Ruotsissakaan tuomoistuimilla ei mene aina kovin hyvin. Viime aikoina Ruotsin oikeuslaitosta on ravistellut etenkin sarjamurhaaja Thomas Quickin tapaus. Useita murhia Ruotsissa ja Norjassa tunnustanut ja kahdeksasta murhasta tuomittu Quick (nykyisin Sture Bergwall) peruutti vuonna 2008  tunnustuksensa. Kun miehen syyllisyyttä tukeva muu näyttö murhiin ei ole ollut riittävän vakuuttavaa, on tähän mennessä jouduttu purkamaan jo viisi Quickin tunnustukseen perustuvaa murhatuomiota ja todennäköisesti myös lopuissa tapauksissa tulee käymään samalla tavalla.

2. Tänään 5.10. Svean hovioikeus tiedotti, että se on poistanut yhdessä valtakunnnan laajimmassa rikosjutussa hiljattain annetun käräjäoikeuden langettavan tuomion lautamiehen esteellisyyden takia. Mainittu oikeudenkäynti joudutaan siten uusimaan käräjäoikeudessa kokonaan alusta lähtien.

3. Kyseinen oikeudenkäynti koskee laajaa järjestäytynyttä rikollisverkostoa, jonka jäsenet olivat tuomiolla viime elokuun alussa käräjäoikeudessa. Södertäljessä toimivan järjestön johtaja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja 15 muuta jäsentä lyhyempiin rangaistuksiin. Rangaistukset tulivat muun muassa murhasta, yllytyksestä murhaan ja kiristyksestä. Käräjäoikeuden mukaan verkosto taisteli kaupungin laittomista pelimarkkinoista toisen järjestön kanssa. Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa kesti puoli vuotta, yhteensä 62 työpäivää. Hovioikeuden tänään antaman päätöksen mukaan koko oikeudenkäynti on nyt uusittava yhden lautamiehen jääviyden takia.

4. Lautamiehen jääviydestä hovioikeudelle valitti yksi tuomituista. Mikä aiheutti lautamehen jääviyden? Kyse on siitä, että lautamies oli ollut  Södertäljessä toimivan poliisilautakunnan (polisnämnd) jäsenenä samaan aikaan kun käräjäoikeus käsiteli rikollisjärjestön juttua. Svean hovioikeus totesi päätöksessään, että sanotun lautakunnan jäsenyys ei sinänsä muodosta jääviysperustetta. Kyseisessä tapauksessa lautamiestä oli kuitenkin pidettävä jäävinä, kun otettiin huomioon informaatio, jota poliisi oli sanottuun rikollisjärjestön toimintaan ja sen paljastamiseen liittyen antanut lautakunnan kokouksessa. Käräjäoikeuden käsittelyssä oli ollut ollut keskeisenä esillä kysymys siitä, olivatko syytetyt syyllistyneet rikoksiin mainitun järjestäytyneen rikollisjärjestön jäseninä. Sittemmin jääviysväitteen tehnyt syytetty oli syyttäjän mukaan toiminut sanotun järjestön johtajana. Svean hovioikeus katsoi, että näissä olosuhteissa lautamiehen jäsenyys poliisin neuvottelukunnassa on vaarantanut hänen puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa oikeuden jäsenenä. Tuomari on esteellinen, jos hänellä voidaan epäillä olevan asiaan nähden ennakkoasenne erityisen syyn vuoksi.

5. Suomessa sisäministeriön yhteydessä toimii koko maan poliisitoimintaa seuraava poliisiasiain neuvottelukunta. Poliisilaitosten yhteydessä puolestaan toimii poliisin neuvottelukuntia. Näiden neuvottelukuntien tehtävänä on seurata poliisin toimintaan vaikuttavan ympäristön kehitystä sekä poliisin toimintaa, tehdä aloitteita poliisin toiminnan kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja poliisia koskevista asioista.

6. Lautamiehillä on oikeudessa samanlainen yksilöllinen äänivalta kuin oikeuden lakimiesjäsenilläkin. Lautamiehen esteellisyyteen on siten syytä suhtautua vakavasti, ei vähätellen. Lautamiehen esteellisyysperusteet ovat OK 13 luvun mukaan samat kuin ammattituomareillakin. Laissa mainittujen erityisten jääviysperusteiden lisäksi huomioon on otettava esteellisyyttä koskeva yleissäännös (OK 13:7.3). Sen mukaan tuomari on esteellinen, jos jokin muu eli erityisen esteellisyysperusteen muodostavaan seikkaan rinnastettava seikkä antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Svean hovioikeuden tänään antamassa päätöksessä Södertäljen lautamies katsottiin esteelliseksi juuri mainitunlaisen yleissäännöksen perusteella.

7. Tuomarin esteellisyys on vakava virhe, mikä ilmenee myös siinä, että esteellisyys johtaa aina tuomion tai päätöksen poistamiseen. Myös lainvoiman saanut tuomio joudutaan esteellisyyden vuoksi poistamaan. Merkitystä ei ole sillä, mikä vaikutus esteellisyydellä voisi tai on voinut olla jutun lopputulokseen. Vaikka esimerkiksi lautamiehen esteellisyydeen ei voida yleensä otaksua vaikuttavan olennaisesti jutun lopputulokseen, on tuomio silti poistettava. Esteellisyyden vaikutuksesta jutun lopputulokseen ei voida koskaan olla varmoja. Tärkein näkökohta on kuitenkin yleisen luottamuksen säilyminen oikeudenkäynnin ja tuomioistuimen puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen.

8. Tuomion poistamisesta ja asian uudelleen käsittelystä käräjäoikeudessa tulee aina aiheutumaan kenties merkittäviä lisäkustannuksia sekä haittaa ja vaivannäköä asiaan osallisille. Tällä ei kuitenkaan ole tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa merkitystä. Päätöksestä, jolla tuomari tai lautamies on julistettu esteelliseksi, ei saa valittaa.

Svean hovioikeuden tiedote ja päätös löytyvät tästä.

9. Minusta Svean hovioikeuden ratkaisussa selostettu tilanne muistuttaa aika paljon oikeusneuvos Pekka Koposen väitettyä jääviyttä, mistä on tehty KKO:lle kantelu; olen kertonut siitä blogissa 611/18.6.2012. Pekka Koponen oli toinen niistä kahdesta oikeusneuvoksesta, jotka 30.3.2012 päättivät - vastoin esittelijän mietintöä - ettei Kauhajoen koulusurmajutussa myönnetä valituslupaa Vaasan hovioikeuden tuomioon; ks. tästä blogia 571/30.3.2012. Kantelussa Koposen väitetään olleen jäävi sillä perusteella, että hän oli ollut valtionsyyttäjän virassa syksyllä 2008 ja tammikuussa 2009, jolloin VKSV:ssa valmisteltiin ja päätettiin Kauhajoen komisariota vastaan mahdollisesti nostettavasta syytteestä ja siitä, mistä rikoksesta komisariota tultaisiin syyttämään. Apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti 29.1.2009 syytteen komisariota vastaan kaikkein lievimmästä mahdollisesta rikoksesta eli tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, kun taas surmattujen omaisten mielestä syyte olisi tullut nostaa tahallisesta virkarikoksesta ja sen lisäksi törkeistä kuolemantuottamuksista. Näistä rikoksista surmattujen omaiset vaativat komisariolle rangaistusta myös KKO:lle tekemässään valituksessa. Södertäljen tapauksessa lautamies julistettiin esteelliseksi siksi, kun hän kuului jäsenenä poliisin neuvottelukuntaan, jolle poliisi oli käynyt selostamassa sen järjestäytyneen rikollisliigan toimintaa, jonka jäsenet olivat oikeudessa syytettyinä. Siis melkoisen "vaarattoman tuntuinen" kytkös kyseiseen käräjäoikeuden lautamieheen. Pekka Koposen kytköstä Kauhajoki-tapauksen tutkintaan ja syyteharkintaan voidaan sen sijaan minusta pitää paljon ongelmallisempana. Koponen ei toki muodollisesti käsitellyt tai valmistelut Kauhajoen tapauksen tutkintaa tai syyteasiaa, mutta eihän Södertäljen lautamieskään osallistunut millään tavalla poliisilautakunnan palavereissa esitutkinnassa vireillä olevan syyteasian tutkintaan tai käsittelyyn, vaan oli vain "kuunteluoppilaana," kun poliisi informoi, varmaankin vain yleisellä tasolla, lautakuntaa ko. rikollisliigan puuhista ja liigan paljastumisesta. Koponen oli kuitenkin valtionsyyttäjänä VKSV:ssa, joka oli varsin suppea tiimi, sillä siellä työskenteli tuohon aikaan vain kymmenkunta valtionsyyttäjää. On varmaa, että VKSV:ssa keskusteltiin syksyllä 2008 ja tammikuussa 2009  Kauhajoen tapauksessa usein ja todennäköistä, että myös Pekka Koponen osallistui näihin keskusteluihin ja sai siinä yhteydessä asiasta sellaista sisäpiiritietoa, jota ei paljastettu viraston ulkopuolisille eikä kaikilta osin luultavasti tulevassa oikeudenkäynnissäkään. Syyteasiaa valmistellut valtionsyyttäjä (Jarmo Rautakoski) kuului tuolloin VKSV:n johtoryhmään, ja minulla on sellainen muistikuva, että myös Pekka Koponen olisi ollut kyseisen johtoryhmän jäsenen; hän ainakin johti yhtä VKSV:n yksikköä. On mahdollista, että Koposen mielipide vaikutti asian ratkaisuun VKSV:ssa, onhan PK rikos- ja prosessioikedesta väitellyt oikeustieteen tohtori, jonka mielipiteelle osattiin varmaankin antaa virastossa arvoa. Jos siis Södertäljen lautamies oli liigajutun käsittelyssä jäävi, niin sitä suuremmalla syyllä Pekka Koposta voidaan pitää esteellisenä sanotun valituslupahakemusten käsittelyssä KKO:ssa. Lautamies kuului poliisin paikalliseen neuvottelukuntaan ainoastaan rivijäsenenä ja kuunteluoppilaana, mutta Pekka Koponen oli VKSV:ssa korkeassa asemassa oleva virkamies ja sittemmin oikeusneuvos. Oikeusneuvoksella voidaan katsoa olevan lautamiestä paremmat edelellytykset arvioida jääviyskysymyksiä. - Mitä mieltä ollaan tästä?

622. Rakenteellista korruptiota tuomioistuimissa? 

Intiassa joogan opettaja ja tv-guru Baba Ramdev on aloittanut paaston korruption vastustamiseksi. Kukahan suomalainen tv-kasvo saataisiin samalle asialle...

1. Vakuutusoikeudessa on lainoppineiden jäsentä lisäksi kahdeksan tuomarinvalan vannonutta tai vastaavan vakuutuksen antanutta sivutoimista varsinaista ja yhdeksän sanotun valan tai vakuutuksen antanutta varajäsentä. Lääkärijäsen osallistuu kahden lainoppineen jäsenen kanssa vakuutusoikeuden istuntoon, jos lääketieteellinen selvitys voi vaikuttaa asian ratkaisuun. Näin on asian laita varsin usein, sillä jokainen lääkärijäsen osallistuu vuosittain vakuutusoikeuden päätöksentekoon sadoissa jutuissa. Mainituilla ratkaisuilla on usein varsin suuri merkitys valittajina olevien yksityisten henkilöiden toimeentulon kannalta.

2. Vakuutusoikeuden lääkärijäsenen tehtävänä on oikeuden työjärjestyksen mukaan (19 §) 1) toimia ratkaisukokoonpanon jäsenenä, jos lääketieteellinen selvitys voi vaikuttaa asian ratkaisuun, 2) tarkastaa hänelle jaetut asiat ja merkitä käsittelymuistioon asian ratkaisuun vaikuttavat lääkeopilliset seikat sellaisessa laajuudessa, että niitä voidaan käyttää apuna perusteluita laadittaessa, ja 3) antaa tarvittaessa asiantuntija-apua toisille lääkärijäsenille sekä  muille vakuutusoikeudessa asian käsittelyyn osallistuville. Lääkärijäsenten toimintaa valvoo ja heille asetetun työmäärän saavuttamisesta vastaa vakuutusoikeuden ylilääkäri, joka on edelleen vastuussa ylituomarille. Lääkärijäseniä koskevia periaatteellisia asioita ratkaistaessa on kuultava ylilääkäriä.

3. Lääkärijäsenten tehtävät on siis moninaiset, sillä lääketieteellinen selvitys vaikuttaa varsin usein asian ratkaisuun vakuutusoikeudessa. Kun asioiden käsittely vakuutusoikeudessa on kokonaan kirjallista ja siis ei-julkista, voivat lääkärijäsenet toimia asioiden käsittelyssä  ikään kuin "takapiruna" eli he voivat vaikuttaa taustalla asioiden ratkaisuihin silloinkin, kun he eivät ole muodollisesti mukana istunnossa eikä heidän nimeään näy oikeuden antamissa päätöksissä. Lääkärijäsen antaa lausuntoja ja kertoo kysyttäessä käsityksiään lainoppineille jäsenille ja muille lääkärijäsenille.

4. Jo esivalmistelussa asian valmisteluun osallistuva notaari varaa lääkärijäsenelle tilaisuuden osallistua lausunnoillaan asian käsittelyyn esittämällä lääkeopillisissa asioissa lääkärijäsenelle esitettävät kysymykset (työjärjestys, 24 §). Nämä kysymykset ja lääkärijäsenten niihin käsittelymuistioihin kirjoittamat vastaukset eivät ole asianosaisjulkisia. Kirjallisen valmistelun jälkeen lääkärijäsen voi vielä osallistua valmistelevaan istuntoon, jonka tarkoituksena on varmistaa, että asia on valmis ratkaistavaksi "sujuvalla tavalla" (26 §).

5. Lääkärijäsenille ei ole asetettu erityisiä kelpoisuusvaatimuksia. Vakuutusoikeutta koskevassa laissa säädetään vain (4 §), että lääkärijäsenen ja lääkärivarajäsenen tulee olla laillistettu lääkäri ja että kullakin jäsenellä ja varajäsenellä tulee olla suomen kielen hyvä suullinen ja kirjallinen taito sekä ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. Kielitaitoon on siis kiinnitetty erityistä huomiota, ei sen sijaan lääketieteelliseen erityisosaamiseen. Tämä vaikuttaa aika yllättävältä, sillä edes paljon puhuttua vakuutuslääketieteen tuntemusta ei lain mukaan lääkärijäseniltä vaadita.

6. Miten lääkäristä sitten tulee vakuutusoikeuden sivutoiminen jäsen? Lain mukaan valtioneuvosto, siis maan hallitus, määrää vakuutusoikeuteen riittävän määrän lääkärijäseniä ja lääkärivarajäseniä oikeusministeriön esityksestä viideksi vuodeksi kerrallaan. Lääkärijäsenten ja lääkärivarajäsenten määräämistä varten sosiaali- ja terveysministeriö tekee ehdotuksen oikeusministeriölle.

7. Mutta mikä elin tekee sosiaali- ja terveysministeriölle ehdotuksen virkaan nimitettävistä lääkärijäsenistä ja heidän varajäsenistään?  Tästä ei laissa säännöksiä, mutta tämänpäiväisestä Helsingin Sanomien vakuutusoikeuden lääkärijäseniä koskevasta jutusta ilmenee, että käytännössä sanotun esityksen tekeminen on uskottu käytännössä yhdelle ainoalle henkilölle eli vakuutusoikeuden ylilääkärille, jonka tehtäväksi on annettu "uusien jäsenten etsiminen." Jos valistunut arvaus pitää paikkansa, niin ministeriö hyväksyy useimmiten sellaisenaan ylilääkärin "etsinnän" tuloksen. Ylilääkärinä on toiminut viimeksi Eero Hyvärinen, joka on ollut vaikuttanut vakuutusoikeuden lääkärijäsenenä viimeiset parikymmentä vuotta. Hyvärinen ilmoitti viime viikolla eroavansa tehtävästään, sillä hän pahoitti mielensä KKO:n presidentin vakuutusoikeuden tapaturmavakuutusasioissa antamia ratkaisuja kohtaan esittämän arvostelun takia.

8. Tämänpäiväisen Helsingin Sanomien jutun mukaan useimmat vakuutusoikeuden lääkärijäsenet ovat "päivätyössä" Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä HUS:issa. Maakunnissa toimivia lääkäreitä ei siis ole haluttu rekrytoitu kyseiseen tehtävään. HS:n jutussa on nostettu esiin ongelma, joka aiheutuu siitä, että vakuutusoikeuden varsinaisista lääkärijäsenistä ja heidän varajäsenistään kolmanneksella on kytköksiä niihin vakuutusyhtiöihin, jotka esiintyvät vakuutusoikeudessa valittajina olevien yksityishenkilöiden vastapuolina. Kytkös syntyy siitä, että kuusi vakuutusoikeuden lääkärijäsentä työskentelee sivutoimisesti lääkäriasemilla, jotka ovat tehneet vakuutusyhtiöiden kanssa sopimuksen siitä, että yhtiössä vakuutetut voivat hakeutua hoitoon kyseisille lääkäriasemille. Lääkäriaseman potilaan laskun maksaa siis vakuutusyhtiö. Kyseiset lääkärijäsenet osallistuvat sitten vakuutusoikeudessa myös sellaisten asioiden ratkaisemiseen, joissa mainitut vakuutusyhtiöt esiintyvät usein valittajien vastapuolina.

9. Mitä mainittu kytkös vaikuttaa kyseisten lääkärijäsenten puolueettomuuteen, jota oikeuden jäseniltä ja siis myös vakuutusoikeuden lääkärijäseniltä edellytetään? Vakuutusoikeuden ylituomari Juha Pystynen samoin kuin jutussa haastateltu vakuutusoikeuden lääkärijäsen tuntuvat kovasti vähättelevän sanotun kytköksen merkitystä. Pystynen sanoo, ettei lääkäreiden vakuutusyhtiöiltä sama tulo ei tee heitä esteelliseksi ratkaisemaan vakuutusoikeuden jäsenenä asiaa, jossa kyseinen vakuutusyhtiö on valittajan vastapuolena. Pystysen perustelu on se, että lääkärijäsenet "eivät ole tekemisissä yhtiöiden kansa vaan potilaiden kanssa."

10. Asia ei kuitenkaan taida olla niin yksioikoinen kuin ylituomari Pystynen ja jutussa haastateltu lääkärijäsen väittävät. Vaikka esteellisyyttä ei syntyisi minkään erityisen laissa mainitun tuomarin esteellisyysperusteen johdosta, kysymykseen voi tulla ja esteellisyyden aiheuttaa myös ko. tapauksessa yleissäännös, jonka mukaan tuomari on esteellinen, "jos jokin muu kuin laissa nimenomaan mainittu seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa" (OK  13:7.3). Huomioon on otettava lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö,  joka lähtee siitä, että esteellisyyssäännösten tarkoituksena on vahvistaa menettelyn neutraalisuutta ja yleistä luottamusta tuomioistuimen ja sen jäsenten riippumattomuuteen (objektiivinen puolueettomuus). Juuri yleisen luottamuksen turvaamiseksi esteellisyystilanne pitää aina ottaa vakavasti huomioon, vaikka esimerkiksi tuomarin taloudellinen sidonnaisuus tai muunlainen kytkös ei ilmeisesti vaikuttaisi tai edes voisi vaikuttaa asian käsittelyyn taikka siinä tehtävään päätökseen.

11. Jos lääkäri saa potilaan lääkäriasemalta käynnistä palkkion asemaa ylläpitävältä vakuutusyhtiöltä, niin ei voida ylituomari Juha Pystysen tavoin sanoa, että lääkäri ei ole "tekemisissä" vakuutusyhtiön kanssa. Yhtiö ei ole lääkärin potilas, mutta maksaa lääkärin potilaskäynnistä kirjoittaman ja yhtiölle osoittaman laskun. Jos ja kun lääkärijäsenet kertomansa mukaan jäävät itsensä sillon, kun valittajana on henkilö, jonka hoitavana lääkärinä ao. lääkärijäsen on ollut, niin tuntuu kummalliselta, ettei näin tapahdu silloin, kun asianosaisena vakuutusoikeudessa on vakuutusyhtiö, jolta lääkärijäsen on saanut sivutuloja.

12. Vaikuttaa siltä, että vakuutusoikeuden ylituomari on unohtanut tuomareilta edellytettävän objektiivisen puolueettomuuden ja vakuutusoikeuden riippumattomuuden, jota hänen vakuutusoikeuden päällikkötuomarina tulisi erityisesti vaalia, jottei syntyisi vaikutelmaa vakuutusoikeuden vakuutusyhtiöitä suosivasta päätöksenteosta. Tällainen vaikutelma näyttää kuitenkin julkisessa keskustelussa syntyneen johtuen paljolti juuri vakuutusoikeuden lääkärijäsenten väitetyistä sidonnaisuuksista. Sidonnaisuudet tulisi ilmoittaa julkisesti ja vakuutusoikeuden lääkärijäsenet tulisi valita tehtävään julkisen haun perusteella eikä yhden lääkärin etsiskelyn perusteella.

13. Suomi kuuluu maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon, mutta Transparency Internationalin  korruptiomittauksissa ei ole otettu huomioon rakenteellista korruptiota. Tämä selittää Suomen aseman sanotuissa mittauksissa, sillä kuten tiedämme, rakenteellinen korruptio on saanut rehottaa meillä varsin vapaana. Rakenteellinen korruptio on suurelta osin laillista, Suomen laki ei sitä kiellä.

14. Rakenteelliselle korruptiolle on tyypillistä sinänsä toimivallan puitteissa tapahtuva toiminta, jossa lakia ja muita normeja tulkitaan ja sovelletaan (venytetään) joidenkin eduksi vallan, tehtävien tai asemien hankkimiseksi tai julkisten varojen jakamiseksi esimerkiksi poliittisin perustein. Virkamies tai tuomari saattaa kahden vastakkaisen osapuolen riidassa kokea toisinaan suorastaan velvollisuudekseen tukea lakia tulkitsemalla tai venyttämällä toista osapuolta ja tämän asiassa edustamaa tulkintaa. Tietyllä toimialalla toimivat voivat muodostaa verkoston (HV-verkostot), jossa tehtäviä tai muita etuja "satutaan jakamaan" niille, jotka vastavuoroisesti suostuvat toimimaan virassaan mainittuja etuja jakavien tahojen intressien edellyttämällä tavalla.

15. Esiintyisikö vakuutusoikeudessa rakenteellista korruptiota? Vakuutusoikeuden vakuutusyhtiöitä suosivasta linjasta tapaturma-asioissa on olemassa vakuuttava näyttö KKO:n viime vuosina antamissa lukuisissa ennakkopäätöksissä, joka poikkeaa selvästi vakuutusoikeuden omaksumasta kannasta. Näistä ennakkopäätöksistä huolimatta vakuutusoikeus on ollut haluton muuttamaan linjaansa. Perusteluja tästä linjasta kiinnipitämiselle ei vakuutusoikeuden päätösten perusteluissa ole juurikaan esitetty. Tällöin syntyy luonnollisesti epäily siitä, että juuri vakuutusoikeuden lääkärijäsenten taloudelliset kytkökset vakuutusyhtiöihin ovat osaselitys ja ehkä jopa ratkaiseva tekijä vallitsevaan käytäntöön.

16. Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko mainitut kytkökset vakuutusyhtiöihin olleet olemassa jo sillon, kun vakuutusoikeuden ylilääkäri on "etsinyt" uusia lääkäreitä vakuutusoikeuteen,  vai ovatko uudet vakuutusoikeuden lääkärijäsenet saaneet sivutoimia vakuutusyhtiöiden ylläpitämiltä lääkäriasemilta vasta tultuaan nimitetyiksi vakuutusoikeuden jäseniksi.

17. HS:n tämänpäiväisen jutun alaotsikko kuuluu: Kolmannes vakuutusoikeuden lääkäreistä työskentelee lääkäriasemilla, joissa potilaan laskun maksaa usein vakuutusyhtiö. Oikeudessa samat yhtiöt ovat juttujen osapuolia.

18. Tämä vaikuttaa jotenkin tutulta. Aivan oikein, itse asiassa korkeimman oikeuden jäsenten sivutoimissa on kysymys aika paljon samanlaisesta asetelmasta.  Kolmannes KKO:n jäsenistä on työskennellyt tai toimii välimiehenä  jutuissa, joissa heidän usein varsin korkeiksi nousevat palkkionsa maksavat välimiesriidan osapuolina olevat vakuutusyhtiöt, pankit, rakennusliikkeet, paperitehtaat tai muut sen kaltaiset suuret yritykset. Nämä samat vakuutusyhtiöt, pankit, rakennusliikkeet, tehtaat ja muut suuret yritykset esiintyvät usein asianosaisina myös KKO:ssa, jolloin näiden riitojen ratkaisemiseen osallistuvat samat oikeusneuvokset, jotka ovat välimiehinä saaneet palkkionsa kyseisiltä yrityksiltä.

19. Tuomareiden välimiestehtävät lainsäätäjä on meillä kuitenkin siunannut ja vieläpä niin, etteivät ulkopuoliset eivätkä edes juttujen osapuolina KKO:ssa esiintyvät henkilöt ja yhtiöt saa (virallisesti) tietää, minkä yhtiöiden välisten riitojen ratkaisemiseen heidän jutuissaan KKO:ssa tuomareina olevat oikeusneuvokset ovat välimiehinä osallistuneet. KKO:n jäsenten välimiestehtävät ovat siis umpisalaisia.

20. Jos vakuutusoikeuden lääkärijäsenet tienaavat vakuutusyhtiöiden ylläpitämillä lääkäriasemilla vain "suolarahoja", kuten HS tänään "lieventävänä asianhaarana" kertoo, niin KKO:n oikeusneuvokset eivät tyydy välimiehinä suinkaan pikkusummiin, vaan heidän välimiespalkkionsa voivat ylittää jopa heidän virkapalkkansa määrän, joskus jopa moninkertaisesti.

21. Voidaankin kysyä, kummassa tuomioistuimessa rakenteellisen korruption vaara on suurempi ja vaikeampi paljastaa, vakuutusoikeudessa vai KKO:ssa? Vai onko vastauksena "väliäkö tuolla", sillä eihän rakenteellinen korruptio ole sinänsä lainvastaista! Ainakin ylimmät laillisuusvalvojamme eli oikeuskansleri ja eduskunnanoikeusasiamies suhtautuvat kysymykseen ja ongelmaan hälläväliä-tyyliin, sillä he eivät puutu mainittuun epäkohtaan kummankaan tuomioistuimen osalta. Heidän asenteenaan tuntuu olevan: "Emme halua tietää asiasta mitään, älkää ihmeessä vain tänne ikinä kannelko"!

22. Oikeusvaltiossa rakenteellisen korruption mahdollisuus tulisi estää. Vakuutusoikeuden lääkärijäsenten ei sallita oikeusvaltiossa hankkia sivutuloja vakuutusyhtiöiltä eikä maan ylimmän tuomioistuimen tuomareiden ole lupa harjoittaa virkansa ohella tuottavaa ja umpisalaista yksityispraktiikkaa välimiehinä.

611. Kantelu KKO:n jäsenen jääviydestä

                                                       Rannan rauhaa

1. Kauhajoen koulusurmista alkanut rikostutkinta ja oikeudenkäynti, jossa selvitettiin surma-aseen Matti Saaren haltuun jättäneen komisario Hannu Haapalan rikosoikeudellista vastuuta, päättyi maaliskuun lopussa siihen, että korkein oikeus (KKO) epäsi Haapalan ja asianomistajina jutussa esiintyneiden surmattujen lähiomaisen valituslupahakemukset. Olen kertonut tästä blogissa n:o 571/30.3.2010.

2. Valituslupahakemukset käsiteltiin KKO:n kaksijäsenisessä jaostossa, johon kuluivat oikeusneuvokset Kari Raulos ja Pekka Koponen. Jutun esittelijänä toimi ma. vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies. Esittelijä esitti valitusluvan myöntämistä, mutta oikeusneuvokset eivät yhtyneet esittelijän kantaan. Vaasan hovioikeuden tuomio, jolla Hannu Haapala tuomittiin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta saamaan varoitus, jäi siis voimaan.

3. Hovioikeuden tuomio vastasi virallisen syyttäjän jutussa esittämää syytettä. Asianomistajat vaativat Haapalan tuomitsemista rangaistukseen tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä valtion ja Haapalan velvoittamista suorittamaan yhteisvastuullisesti korvausta muun muassa henkisestä kärsimyksestä. Nämä asianomistajat vaatimukset siis hylättiin hylättiin kokonaan. Asianomistajat velvoitettiin korvaamaan Haapalan oikeudenkäyntikuluja peräti 54 570 euroa.

4. Olen saanut nyt asianomistajan asianajajalta kuulla, että asianomistajat ovat parisen viikkoa sitten jättäneet korkeimpaan oikeuteen kantelukirjoituksen, jossa vaaditaan KKO:n lainvoimaisen päätöksen poistamista oikeusneuvos Pekka Koposen jääviyden eli esteellisyyden johdosta.

5. Kantelu esitetty väite Koposen jääviydestä perustuu siihen, että Koponen, joka nimitettiin KKO:n jäsenen virkaan 29.5.2009, johon hän siirtyi syyskuun alussa 2009, oli valtakunnansyyttäjänvirastossa (VKSV) esitutkinnan aloittamista koskevaa päätöstä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen sittemmin antamaa syytemääräystä valmisteltaessa VKSV:ssa toimivan valtionsyyttäjän virassa. Kantelijat katsovat, että Koposella oli tämän johdosta kantelukirjelmässä lähemmin mainituilla perusteilla läheinen kytkös itse asiaan ja sen valmistelijana toimineeseen valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoskeen ja syytemääräyksen tehneeseen Jorma Kalskeeseen. Tämä antaa kantelun mukaan perustellun aiheen epäillä Koposen puolueettomuutta valituslupa-asian käsittelyssä.

6. Valtakunnansyyttäjä määräsi jo 24.9. 2008 eli heti koulujoukkomurhaa seuraavana päivänä kihlakunnansyyttäjä Timo Luosman selvittämään esitutkinnanjohtajana "ampumistapaukseen", kuten Matti Saaren  hirmutöitä sievistelleen kutsuttiin,  liittyvän poliisin menettelyn. Kantelun mukaan Kalskeen päätöksellä esitutkinta rajattiin heti alusta lähtien koskemaan yksinomaan epäiltyä virkavelvollisuuden tuottamuksellista rikkomista, vaikka  tapauksesta ei ollut saatu vielä tarkempaa selvitystä. Tämän rajauksen perusteella Haapalaa kuultiin esitutkinnassa ensimmäisen kerran 2.10.2008, jolloin koulusurmista oli kulunut vasta yhdeksän päivää, syylliseksi epäiltynä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

7. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske määräsi 27.1.2009 Pirkanmaan johtavan kihlakunnansyyttäjän Jouko Nurmisen ajamaan syytettä komisario Haapalaa vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (syyteoikeuden rajaamispäätös). Saamansa syytemääräyksen mukaisesti ja siihen sidottuna Nurminen nosti 16.2.2009 käräjäoikeudessa Haapalaa vastaan syytteen mainitusta tuottamuksellisesta rikoksesta.

8. Kantelijoina olevat asianomistajat jättivät  puolestaan 26.4.2009 käräjäoikeudelle  haastehakemuksen, jossa he vaativat komisario Haapalalle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta tai vaihtoehtoisesti viime mainitulta osin kuolemantuottamuksista. Vaihtoehtoisesti asianomistajat yhtyivät syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen.

9. Kantelijoiden mukaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden käsittelyissä ilmeni, miten syyttäjä Jouko Nurminen koki itse asiassa oikeudenkäynnissä tärkeimmäksi asiakseen kaikin tavoin vastustaa ja vähätellä asianomistajien komisario Haapalaan kohdistamia rangaistusvaatimuksia. Tällainen vaikutelma syntyi kantelukirjelmän mukaan myös asianomistajien kahdelle avustajalle. Myös eräiden oikeudenkäyntiä seuranneiden toimittajien laatimista uutisjutuista voidaan kantelun mukaan päätellä, että syyttäjä esiintyi oikeudenkäynnissä tosiasiallisesti, ei niinkään syytetyn, vaan erityisesti asianomistajien ja heidän avustajiensa vastapuolena. Saamansa syytemääräyksen mukaisesti syyttäjä halusi kaikissa prosessivaiheissa nonschaleerata hänen omaa syytettään huomattavasti ankarammat asianomistajien rangaistusvaatimukset ja niiden perusteet sekä vastustaa asianomistajien oikeudelle tarjoamien useiden todisteiden esittämistä.

10. Olin seuraamassa yhtenä istuntopäivänä jutun käsittelyä käräjäoikeudessa ja toden totta sain kyllä itsekin samanlaisen "kissa ja koira" -vaikutelman syyttäjän ja asianomistajien avustajien välisestä sananvaihdosta, mistä kantelukirjelmässä on mainittu. Syyttäjä näytti olevan terrierinä varsinkin asianomistajien nuoremman avustajan kimpussa puuttumalla usein useaan otteeseen tämän esityksiin. Yleensähän syyttäjä ja asianomistajat vetävät prosessissa yhtä köyttä syytettyä vastaan. Mutta kun tässä jutussa oli etukäteen määrätty, että komisariota ei syytetä eikä häntä saa myöskään saa tuomita niin raskaista rikoksista mistä asianomistajat vaativat komisariolle rangaistusta, on syytemääräyksen ylimmältä syyttäjältä saaneen syyttäjän toiminta toki ymmärrettävää.

11. Kantelukirjelmän mukaan Pekka Koponen toimi valtionsyyttäjänä VKSV:n ohjaus- ja kehittämisyksikön päällikkönä vuosina 2002-2009 eli siihen saakka, kunnes hän siirtyi oikeusneuvoksen virkaan. - Koponen kuului siis VKSV:ssa niin sanottuun terävään päähän ja hänellä oli faktisesti enemmän sanavaltaa kuin monilla häntä virassa nuoremmilla valtionsyyttäjillä.

12. Syytemääräyksen ja -rajauksen apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalskeelle valmistellut Jarmo Rautakoski puolestaan on toiminut VKSV:ssa syyteasiain yksikön päällikkönä yhtäjaksoisesti 1.10.2009 tapahtuneeseen eläkkeelle jäämiseensä saakka. Myös Rautakoski oli edellä mainitun VKSV:n johtoryhmän jäsen.

13. Vaikka Pekka Koponen ei ole muodollisesti osallistunut VKSV:ssa Jorma Kalskeen sittemmin ratkaiseman syytemääräyspäätöksen valmisteluun, on kantelun mukaan tärkeää ottaa huomioon, että hän on edellä kohdissa 5-6 kohdassa kerrottujen toimenpiteiden aikana ollut Jarmo Rautakosken läheinen kollega ja kuulunut yhdessä Rautakosken kanssa VKSV:n johtoryhmään eräiden muiden valtakunnansyyttäjänviraston virkamiesten ohella.

14. Kantelukirjelmän mukaan VKSV:ssa kyseisenä aikana, jolloin esitutkinnan aloittamispäätöstä ja syytemääräystä valmisteltiin, viranhoidossa korkeintaan kymmenkunta valtionsyyttäjää. Kysymyksessä on siten ollut verrattain pieni ja tiivis työyhteisö ja/tai –yksikkö, jonka virkamiehet ja nimenomaan valtionsyyttäjät ovat mitä ilmeisimmin olleet toistensa kanssa lähes päivittäin tekemisissä. Kauhajoen koulusurmatapaus, joka tapahtui vain kymmenisen kuukautta Jokelan verilöylyn jälkeen, oli koko kansakuntaa syvästi järkyttänyt tapahtuma. Siitä on varmuudella keskusteltu kaikkien VKSV:n valtionsyyttäjien sekä apulaisvaltakunnansyyttäjän ja valtakunnansyyttäjän välisissä palavereissa ja epävirallisissa tapaamisissa.

15. Tällaisessa tilanteessa on kantelijoiden mukaan pidettävä inhimillisesti ottaen selvänä, että nimenomaan VKSV:n johtoryhmään kuuluneet valtionsyyttäjät, siis myös Jarmo Rautakoski ja Pekka Koponen, ovat keskustelleet syytemääräystä ja esitutkinnan rajoittamista koskevasta asiasta lähes päivittäin keskenään. Asian virallisena valmistelijana toiminut Rautakoski samoin kuin sen ratkaissut Jorma Kalske ovat voineet keskusteluissa tiedustella rikos- ja prosessioikeuden alalta oikeustieteen tohtoriksi väitelleen ja myös tämän vuoksi erittäin suurta arvostusta kollegojensa piirissä nauttineen valtionsyyttäjä Pekka Koposen mielipidettä komisario Haapalaa koskevasta syyteasiasta, vaikka Koponen ei ole muodollisesti osallistunutkaan asian valmisteluun.
15. Kantelussa väitetään myös, että Pekka Koponen on voinut saada kyseisen valmistelun aikana tietoonsa sellaisia seikkoja, joista kaikki eivät olleet tulleet asianosaisten tietoon kyseisen rikosjutun yhteydessä, ja jotka ovat voineet vaikuttaa OK 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun ennakkoasenteen tavoin myöhemmin Koposen harkintaan hänen osallistuessaan valituslupa-asian ratkaisemiseen korkeimmassa oikeudessa.

16. Kantelussa verrataan VKSV:ssa valinnutta tilannetta asianajotoimiston lakimiesten esteellisyyteen.
Asianajotoimiston jokainen lakimies on yksittäistä juttua koskevan asianajojakson perusteella esteellinen toimimaan myöhemmin tuomarina jutussa, joka on ollut hänen asianajotoimistossa työskentelynsä ajankohtana kyseisen toimiston hoidettavana. Jääviys on perinteisen käsityksen mukaan voimassa täysin siitä riippumatta, onko asianomainen lakimies osallistunut jutun hoitamiseen vai ei. 

17. Tässä yhteydessä kantelijat viittaavat ennakkopäätöksen KKO 2011:31, jonka otsikossa todetaan oikeusohjeena, että pesänjakajaksi esitetty asianajaja oli esteellinen tehtävään, koska hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi oli tehnyt lakimies, joka työskenteli ehdotetun henkilön kanssa samassa asianajotoimistossa”. Kantelukirjelmässä päätellään, että jos asianajaja on pesänjakajan tehtävään esteellinen ratkaisussa KKO 2011:31 mainitulla perusteella, niin sitä suuremmalla syyllä pitää katsoa, että aiemmin syyttäjänä toiminut tuomari on esteellinen erityisen merkittävässä rikosasiassa, jota koskevan syytteen nostamisesta ja syytteen rajaamisesta on päätetty tietyssä syyttäjäyksikössä hänen siellä työskentelynsä ajankohtana.

18. Jos siis Kaponen olisi ollut aikaisemmin toimessa sellaisessa asianajotoimistossa, jonka yksi osakas olisi esiintynyt ko. rikosasiassa joko syytetyn tai jonkun asianomistajan avustajana, Koponen olisi mainitusta korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan ilman muuta  esteellinen osallistumaan KKO:n jäsenenä valituslupahakemuksen käsittelyyn, vaikka hänellä ei olisi asianajajana ollessaan ollut mitään tekemistä sanotun asian kanssa. Tosiaan, miksi Koponen olisi  esteellisyyden suhteen eri asemassa, kun hän on toiminut syyttäjänä siinä virastossa (VKSV), jossa syytemääräys on annettu?

19. Se, että jutussa syytettä faktisesti oikeudenkäynnissä ajanut Jouko Nurminen ei ole ollut VKSV:n palkkalistoilla, ei minusta ole mikään selittävä tekijä, sillä kuten hyvin tiedämme ja olemme myös hyvin laadituista oppikirjoistakin lukeneet, syytemääräyksen ylimmältä syyttäjältä saanut syyttäjä on tiukasti sidottu saamaansa syytemääräyksen sisältöön. Myöskään se, että syyttäjä ei hakenut jutussa valituslupaa eikä siis esiintynyt KKO:ssa asianosaisena, ei minusta vaikuta asiaan. KKO olisi nimittäin voinut pyytää valituslupahakemusten johdosta syyttäjä Nurmiselta vastineen, mitä ei tässä tapauksessa  kuitenkaan tehty. Tämä vaikuttaa minusta jutun laatu ja vakavuusaste huomioon ottaen oudolta, vaikka lain mukaan vastineen tai lausunnon pyytäminen onkin jätetty KKO:n harkintaan. Mutta ehkä syyttäjältä ei pyydetty vastausta juuri siksi, että oikeusneuvos Koponen saattoi osallistua asian käsittelyyn ja olla mukana epäämässä asianomistajien valituslupahakemusta! Mutta ratkaisevaa on kuitenkin toki se tosiasia, että Koponen oli valtionsyyttäjän virassa silloin, kun syytemääräystä valmisteltiin VKSV:ssa ja hänellä on ollut tuolloin  mahdollisuus vaikuttaa mielipiteillään asiaan ja toisaalta saada asiasta sellaisia tietoja, joista kaikki eivät ole välttämättä olleet asianomistajan tiedossa.

20. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 1.10.1982 ratkaisemassa tapauksessa  Piersack v. Belgia, johon kantelukirjelmässä viitataan, tuomarina oli toiminut henkilö, joka oli aikaisemmin johtanut syyttäjänvirastoa. Jutussa syyttäjänä toimineen syyttäjän hallinnollisena esimiehenä ko. tuomari oli ollut toimivaltainen tarkastamaan ja ohjaamaan alaistensa syyttäjien työtä. Vaikka hän ei ollut syyttäjänä tehnyt kysymyksessä olevassa asiassa päätöksiä tai osallistunut jutussa syyttämiseen, hän oli organisatorisen asemansa johdosta "saattanut joutua tehtäviensä puitteissa käsittelemään sittemmin tuomarina ratkaisemaansa asiaa". Tämän perusteella tuomioistuimen puolueettomuus saattoi vaikuttaa epäilyksenalaiselta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu. Kantelussa viitataan myös tapaukseen EIT Dorozhko ja Pozharskiy v. Viro 24.4.2008, jossa taas oli kysymys siitä, että tuomarin aviomies oli johtanut kysymyksessä ollutta juttua tutkinutta poliisiryhmää. Tässä tehtävässään hänellä oli ollut toimivaltuudet ryhtyä asiassa kaikkiin tutkinnallisiin toimenpiteisiin, ja hänen oli myös väitetty tosiasiassa osallistuneen rikostutkintaan. Tuomarin aviomiehen osallistuminen rikostutkintaan oli ainakin antanut vaikutelman tuomioistuimen puolueettomuuden puuttumisesta. Siten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli EIT:n mukaan loukattu.

21. Kantelijoiden mielestä oikeusneuvos Pekka Koposen jääviys saa tukea näistä molemmista EIT:n ratkaisuista, erityisesti  Piersack-ratkaisua pidetään kantelukirjelmässä käsillä olevassa suhteessa merkittävä. Se, että Koponen on työskennellyt syytemääräyksen valmistelun ja antamisen aikana VKSV:ssa, antaa kantelijoiden mukaan perustellun aiheen epäillä ennakkoasennetta ja puolueettomuuden vaarantumista OK 13 luvun 7 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

22. Kantelijat viittaavat myös ennakkopäätökseen KKO 2010:78, joka koskee niin ikään tuomioistuimen jäsenen ja syytäjälaitoksen organisatorista yhteyttä ja sillä perustella objektiivisesti pääteltävissä olevaa ennakkoasenteen mahdollisuutta. Kyseisessä ratkaisussa, joka koskee paljon huomiota herättänyttä Jippii-jutun käsittelyä, hoviokeuden tuomari katsottiin esteelliseksi muun muassa sillä perusteella, että hän oli jutussa syyttäjänä toimineen henkilön esimiehen avopuoliso.

23. Kantelussa käsitellään myös tuomarin esteellisyysperusteita koskevan OK 13 luvun esitöissä esitettyjä kannanottoja. Hallituksen esityksestä 78/2000 vp näyttäisi kantelun mukaan olevan pääteltävissä, että OK 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohta, verrattuna 3 momenttiin, soveltuisi oikeusneuvos Koposta koskevaan tapaukseen. Hallituksen esityksessä kiinnitetään huomiota kulloisenkin toimintayksikön puitteissa kollegoiden keskinäisen kanssakäymisen kannalta yksikön kokoon ja käsiteltäväksi tulevan asian erityiseen laatuun. Koska VKSV:ssa on ollut sanottuna aikana vain kymmenkunta valtionsyyttäjää, on Koposen silloinen työyhteisö ollut tosiasiassa hyvin pieni. Kauhajoen joukkomurhaan liittyvä komisario Haapalan virkatoiminnan oikeudellinen arviointi on ollut suomalaisessa lainkäyttöhistoriassa täysin ainutlaatuinen asia, joka ei järkyttävän asiayhteytensä vuoksi ole voinut jättää mitään asian kanssa työskentelemään joutunutta työpaikkaa vaille koko henkilökuntaan ulottuvia vaikutuksia. Lain esitöissä esitetty painotus toimintayksikön koosta ja asian erityisestä laadusta osuu kantelun mukaan täsmälleen käsillä olevaan tilanteeseen.

24. Kantelussa viitataan edelleen siihen, mitä sanotussa hallituksen esityksessä on lausuttu OK 13:7 §:n 2 momentin osalta ennakkoasenteen aiheuttamasta esteellisyydestä sekä 3 momentissa säädetystä esteellisyyttä koskevasta yleissäännöksestä. Ennakkoasenteen perustavana ”erityisenä syynä” mainitaan hallituksen esityksessä sen seikan vaikutus, että tuomari on saanut oikeudenkäyntimenettelyn ulkopuolella asiaa koskevia tietoja tai että hän on ennen asian vireilletuloa ottanut asian ratkaisuun kantaa.

25. Erityisesti OK 13 luvun 7 §:n 3 momentin osalta hallituksen esityksessä edellytetään esteellisyyden tulevan kysymykseen vain, jos jokin selvästi yksilöitävissä oleva olosuhde voi vaarantaa tuomarin puolueettomuuden käsitellä tiettyä asiaa. Oikeusneuvos Koposen osalta tämä erityinen olosuhde on kantelijoiden mukaan hänen työskentelynsä valtionsyyttäjänä edellä 5-6 kohdissa kerrottuna ajankohtana. Kantelijoiden mukaan tuomarinjäävin kannalta on tässä yhteydessä erityisen tärkeää se, että nuo ratkaisut ovat jo lähtökohdiltaan olleet jyrkästi kantelijoiden intressien vastaisia ja merkinneet sen jälkeen käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa syyttäjän fokuksen suuntaamista kantelijoina olevien asianomistajien vaatimuksia vastaan.

26. Kantelija viittaavat lisäksi siihen, että KKO:ssa valituslupa-asian esitellyt vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies esitti mietinnössään valitusluvan myöntämistä. Se, että valituslupa-asiassa esittelijä katsoo aiheelliseksi kirjoittaa oman, jäsenten kannasta poikkeavan mietinnön näkyviin, on kantelijoiden käsityksen mukaan käytännössä erittäin harvinaista. Tämä osoittaa, että esittelijällä on ollut todella perusteltu aihe esittää valitusluvan myöntämistä. OTL Kaarlo Hakamies on lisäksi kokenut rikosasioiden esittelijä, joka on toiminut esittelijänä monissa merkittävissä ja laajoissa rikosasioissa. - Kaarlo Hakamies on saanut  hiljattain Helsingin yliopiston tiedekunnalta asianmukaisen esitarkastuksen jälkeen väittelyluvan talousrikosoikeutta käsittelevälle väitöstutkimukselleen (palsturin huomautus).

27. Lain eli OK 2 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan KKO:ssa valitusluvan myöntämistä koskevat asiat käsitellään ja ratkaistaan jaostossa, jossa on kaksi tai kolme jäsentä. Jos asia käsitellään kaksijäsenisessä jaostossa, se on mainitun lainkohdan mukaan siirrettävä kolmijäsenisen jaoston ratkaistavaksi, jos jaoston jäsenet niin päättävät tai jolleivät he ole ratkaisusta yksimieliset.

28. Kauhajoki-tapauksessa valituslupa-asia olisi siis voitu ja kantelijoiden mielestä myös pitänyt käsitellä ja ratkaista kolmijäsenisessä jaostossa. Onhan jutussa kyse hyvin merkittävästä ja suurta julkisuutta herättäneestä rikosasiasta, jossa käräjäoikeus ja hovioikeus olivat päätyneet erilaiseen lopputulokseen. Erityisesti se seikka, että kokenut esittelijä on esittänyt mietinnössään valitusluvan myöntämistä, on sellainen seikka ja peruste, jonka vuoksi asia olisi kantelijoiden mielestä pitänyt ehdottomasti siirtää käsiteltäväksi kolmen jäsenen jaostossa. Kantelijat lausuvatkin ihmettelynsä siitä, että näin ei tehty, vaan asia haluttiin käsitellä ja ratkaista kaksijäsenisessä jaostossa, jonka toisella jäsenellä on epäilyttävä kytkös jutun syyttäjään ja myös itse asiaan. - Myös palsturin mielestä on todella outoa, että KKO menetteli niin kuin teki.

29. Tässäpä korkeimmalle oikeudelle purtavaa kerrassaan! Minusta kantelu on asiallisesti perusteltu ja siinä esitetyt näkökohdat todella huomionarvoisia. Kuten kokemuksesta hyvin tiedämme,  KKO ei kuitenkaan hevin pura tai poista omia ratkaisujaan. Näin voi käydä tässäkin tapauksessa, jolloin asianomistajien viimeiseksi keinoksi saada vihdon oikeussuojaa on viedä asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn. - Niinhän se näyttää Jaakko Ilkan kuuluisia sanoja vapaasti mukaillen olevan, että "ei oikeutta maassa saa, jos Euroopasta sit' ei itse hanki!

30. Kun OK 13 luvun säännökset on jouduttu pakosta kirjoittamaan aika yleisluonteiseen muotoon, olisi minusta perusteltua, että esteellisyysperusteita tulkitaan epäselvässä tilanteessa niin, että tuomari on esteellinen, siis in dubio pro jäävi. Kun kaikista tuomioistuimissa löytyy nykyisin lukuisia tuomareita, saadaan harmaan alueen tilanteissa tuomariksi aina varmasti esteetön tuomari. Tilanne on toisenlainen vielä 10-15 vuotta sitten, jolloin pienemmissä käräjäoikeuksissa saattoi olla vain kaksi tuomaria. Mutta korkeimman oikeuden kanta on toinen, sillä siellä katsotaan, että tuomarin jääviyden tulee olla niin sanotusti selvä tapaus ennen kuin asianosaisen jääviysväite voi menestyä. Tämä on minusta virheellinen linja.

31. Vaikka tuomari ei itse ole varma esteellisyydestään, hän voi epäselvässä aina itse vetäytyä omasta aloitteestaan jutun käsittelystä, siis vaikkei esteellisyysväitettä ole tehtykään. Samalla tavalla hän voisi menetellä silloin, kun esteellisyysväite on tehty. Tästä käytetään oikeuskirjallisuudessa nimitystä delikatessijääviys. Miksi tuomarin pitää väen väkisin olla mukana ratkaisemassa jutussa, jossa hän kokee itsekin asemansa esteettömyyden suhteen ongelmalliseksi? Tätä olen ihmetellyt parissa tapauksessa - muun muassa ns. parveketupakkajutussa -  joissa on oikeusneuvos Mikko Tulokkaan epäilty jääviys on noussut esiin. MIksi oikeusneuvos Koponen on pitänyt välttämättömänä osallistua Kauhajoki-jutun käsittelyyn KKO:ssa, vaikka hänellä on sanottu kytkös asiaan ja vaikka hänen tilalleen olisi helposti saatu joku toinen jäsen? En ymmärrä, enkä halua tässä ryhtyä ryhtyä spekuloimaan syitä, joista selitys saattaisi löytyä.

32. Kantelijoilta näyttää jääneen huomaamatta yksi tärkeä seikka, joka tukisi heidän vaatimustaan KKO:n päätöksen poistamisesta. Tarkoitan sitä, että lain mukaan asiaosaisilla on oikeus tehdä jääviysväite jo ennen kuin tuomioistuin on ottanut asian käsiteltäväkseen ja ratkaissut jutun. Tämä oikeus asianosasella on, ei vain käräjäoikeudessa, vaan myös hovioikeudessa ja  KKO:ssa, jos hän epäilee näiden ylioikeuksien tuomaria esteelliseksi. Tämä edellyttää sitä, että asianosaiset saavat jo asian käsittelyvaiheessa ja siis ennen ratkaisua tiedon siitä, ketkä ovat hänen tuomarinsa eli ketkä kuuluvat asian käsittelykokoonpanoon. Tämä ilmenee OK 13 luvun 9 §:stä.

33. Suomessa asianosaiset saavat kuitenkin tiedon jutun ratkaisukokoonpanosta ja siinä mukana olevista tuomareista ainoastaan silloin, kun asiassa pidetään pääkäsittely tai muu suullinen käsittely, jossa asianosaiset ovat siis itse saapuvilla ja näkevät tuomarinsa. Mutta jos käsittely on kirjallinen, kuten hovioikeudessa ja KKO:ssa on pääsääntö, eivät asianosaiset näe tuomareita eikä heille myöskään etukäteen viran puolesta ilmoiteta, niin kuin toki pitäisi tehdä, käsittelykokoonpanoon kuuluvien tuomareiden nimiä. Tästä seuraa, että asianosaisten lakiin perustuva oikeus tehdä laissa mainittu esteellisyysväite ei toteudu. Asianosaiset saavat tietää tuomareiden nimet vasta silloin, kun he saavat käteensä tuomioistuimen ratkaisun. Mutta tuolloin he eivät voi enää esittää jääviysväitettä. Tieto siitä, että tuomioistuimeen kokoonpanossa on istunut tuomari, jota asianosainen epäilee jääviksi, tulee asianosaiselle täydellisenä yllätyksenä. Näin tapahtui myös Kauhajoki-jutun KKO-käsittelyssä.

34. Olen kiinnittänyt tähän epäkohtaan huomiota mm. edellä mainitussa parveketupakkajutussa, jossa jutun hävinnyt osapuoli epäili, minusta täysin perustellusti, oikeusneuvos Tulokkaan olleen jäävi.  Tuossa tapauksessa tieto Tulokkaan kuulumisesta asian ratkaisukokoonpanoon tuli asianosaiselle yllätyksenä, eikä se voinut tehdä jääviysväitettä. Tälle asialle pitäisi tehdä jotain, eli lakia pitäisi muuttaa niin, että tuomioistuin olisi kirjallisessa menettelyssä velvollinen ilmoittamaan omasta aloitteestaan asianosaisille ratkaisukokoonpanoon kuuluvien tuomareiden nimet. Lainsäätäjä ei ole kuitenkaan osoittanut asiantilan korjaamiseksi kiinnostusta eivätkä myöskään meidän korkeat laillisuusvalvojamme ole - tietenkään - tehneet mitään asian eteen. Jos kantelijoiden jääviysväite ei menestyisi KKO:ssa, on kantelijoilla mahdollisuus valituksessaan ihmisoikeustuomioistuimelle vedota valituksensa tueksi viimeksi mainittuun epäkohtaan. Luulisin, että se saattaisi kiinnostaa ihmisoikeustuomioistuinta, samoin lisänä rokassa myös se fakta, että korkein oikeus ei perustele millään tavalla hakijoille kielteisiä valitusluparatkaisujaan.

586. Tuomarinvalintojen uutisointia

Kuvassa oikealla häämöttävän Korkeimman oikeuden naapurina oleva Lampan talo on heräämässä henkiin, sillä lehtitietojen mukaan pitkään tyhjillään olleen talon alakertaan on tulossa ravintola. Edellisen kerran Lampan ja Korkeimman oikeuden talon nurkalla tapahtui jotakin merkittävää vuonna 1997. Tällöin jo paljon aiemmin virastaan lahjusjupakan takia potkut saanut Verohallituksen ex-pääjohtaja Mikko Laaksonen protestoi erottamistaan vastaan ja ampumalla haulikolla yhden kerran ilmaan.

1. Turkulainen kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpää on valittu Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lautamieheksi. Valinnasta on tänään iso juttu Hesarin verkkolehdessä, joka löytyy tästä

2. Meillä Suomessa yksittäisen lautamiehen valinta näyttää herättävän suunnattoman paljon enemmän huomiota kuin maan ylimmän tuomioistuimen eli KKO:n jäsenen valinta.

3. Kuten olen blogissani kertonut ja niin kuin EVA:n johtaja Matti Apunenkin on vieraskynäkirjoituksessaan Hesarissa viime vuonna vastaansanomattomasti todistanut, kukaan tavallisista suomalaisista ihmisistä ei juuri tunne KKO:n jäseniä. Ylimmän tuomioistuimen jäsenet, samoin kuin varmaan myös ylimmän hallintotuomioistuimen eli KHO:n jäsenet, ovat myös poliitikoillemme täysin tuntemattomia, ex-presidentti Pekka Hallbergia kenties lukuun ottamatta.

4. Sen sijaan yhden käräjäoikeuden lautamiehen valinta ylittää lehdistössä ja maan suurimmassa päivälehdessä uutiskynnyksen huomiota  herättävällä tavalla. Korkeimmassa oikeudessa on 19 jäsentä, kun taas käräjäoikeuden lautamiehiä on koko maassa reilut 2 000. Turun eli virallisesti Varsinais-Suomen käräjäoikeudessakin lautamiehiä on luultavasti parisen sataa.

5. Tämän yhden Turun lautamiehen tuntevat nyt kaikki, kun hänen valinnastaan otsikoidaan maan suurimman päivälehden verkkojulkaisussa kissankokoisin kirjaimin. Minä en toki vastusta lautamies Mäenpään valinnan uutisointia. Mutta eikö HS tai media ylipäätään tunne minkäänlaista kiinnostusta sellaisten tuomareiden nimityspäätöksiä ja  -menettelyä kohtaan, jotka käyttävät tässä maassa todellista ja ylintä tuomiovaltaa? Ripaus suhteellisuudentajua ei ole pahitteeksi mediallekaan.

6. Tiedoksi medialle ja muillekin, että korkeimmassa oikeudessa on julistettu tänään haettavaksi - virkaan ilmoittautumista varten - 1.8. avoimeksi tulevan jäsenen eli oikeusneuvoksen virka. Oikeusneuvos Kari Raulos jää tuolloin eläkkeelle ja hänelle haetaan nyt seuraajaa. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan, miten innokkaasti Helsingin Sanomat seuraa tämän viran täyttöä ja uutisoi siitä virantäytön eri vaiheissa. Onko uutisointi ja otsikointi yhtä raflaavaa kuin lautamies Mäenpään valinnan kohdalla?

7. Tähän mennessä ainoastaan tässä minun vähäpätöisessä blogissani on seurattu nyt noin 3,5 puolen vuoden aikana KKO:n jäsenten nimityskuvioita ja kerrottu muun muassa, keitä avoinna oleviin jäsenten virkoihin on kullakin kerralla ilmoittautunut halukkaaksi. Tunnen oloni tässä suhteessa hieman yksinäiseksi ja odottelen, että tärkeät tuomarinnimitykset alkaisivat pikkuhiljaa kiinnostaa myös varsinaista mediaa.

8. Oikeusneuvos Kari Raulos on muuten KKO:ssa sen viisijäsenisen kokoonpanon puheenjohtaja, joka on käsitellyt Jussi Halla-ahon ja valtionsyyttäjän Helsingin hovioikeuden lokakuussa 2010 antamasta uskontorauhan rikkomista ynnä muuta koskevasta tuomiosta tekemiä valituksia jo reilun vuoden ajan. Nyt KKO:n tuomio on vihdoin odotettavissa ennen oikeusneuvos Rauloksen eläköitymistä.

9. Kiistellyn lautamiehen eli Olavi Mäenpään toimikausi kestää vain tämän vuoden loppuun. Lautamiehet istuvat oikeutta nykyisin tosi harvoin, sillä keskimäärin kukin lautamies osallistuu vuodessa ehkä vain 5-6 käräjäoikeuden istuntoon. Mäenpää joutuisi siis osallistumaan jäljellä olevan kahdeksan kuukauden aikana ehkä vain 3-4 istuntoon.

10. Tästä huolimatta esimerkiksi oikeusministeriön edustaja on jo puuttunut asiaan toteamalla, ettei Mäenpää voisi toimia lautamiehenä, koska hän voi olla esteellinen maahanmuuttajia koskevissa asioissa. Hallitusneuvos taitaa olla hieman niin sanotusti "pihalla," sillä eihän Mäenpään toki tarvitse osallistua nimenomaan maahanmuuttajia koskevien juttujen käsittelyyn. Kun Turussa ja ko. käräjäoikeudessa on, kuten sanottu, parisataa lautamiestä, ei ole todellakaan mikään ongelma valita käräjäoikeuden kokoonpanoihin lautamiehiä niin, ettei esteellisyysongelmia synny. Oikeusministeriön virkamiehen ei pitäisi muutenkaan puuttua yksittäisiin oikeustapauksiin eikä jonkin tietyn tuomioistuimen yksittäisen jäsenen mahdolliseen esteellisyyteen; eiköhän tuo riippumaton oikeusistuin, jonka päätöksiin ulkopuolisten ja etenkään hallintovirkamiesten ei tule yrittää vaikuttaa, osaa ratkaista mahdolliset jääviysongelmat ilman ulkopuolisten neuvojakin.

11. Vertailun vuoksi: Onhan KKO:n jäsenenä yksi niin sanottu "tupakkaneuvos", joka on tupakkatehtaisiin olevista aiemmista kytköksistään huolimatta osallistunut korkeimmassa oikeudessa ainakin yhtä tupakointia ja sen haitallisuutta koskevan asian käsittelyyn. Kuinka ollakaan, tämän yhden tupakkaneuvoksen rinnalle nimitettiin pari vuotta sitten toinen samanlainen "tupakkaneuvos" eli uudessa tupakkaoikeudenkäynnissä tupakkatehtaita edustanut asianajaja. Eikä Hesari tai media ylipäätään ole ollut nimityksestä ja mahdollisesta esteellisyydestä moksiskaan!

568. Parveketupakointiin puututtava lailla

1. Parveketupakointi puhuttaa jälleen ja kuumentaa, ei ainoastaan tupakoinnin vastustajien ja puolustajien, vaan myös viranomaisten tunteita. Terveysviranomaiset ovat kritisoineet kuukausi sitten annettua kahta korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöstä. KHO hylkäsi Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan kaksi valitusta koskien parveketupakoinnin kieltämistä erään taloyhtiön kahdessa huoneistossa. Aiemmin jo Helsingin hallinto-oikeus oli päätynyt samaan lopputulokseen.

2. Parveketupakointia on yritetty kieltää yksittäisissä tapauksissa myös yleisissä tuomioistuimissa vireillä olleissa oikeusjutuissa, mutta tuloksetta. Kaikkien parveketupakointia koskevien keissien äitinä voidaan pitää korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä KKO 2008:7.

3. Mainitussa tapauksessa lempääläläisen asunto-osakeyhtiön yhtiökokous päätti 2005 yhtiökokouksessaan kieltää tupakanpolton asuntojen oleskeluparvekkeilla. Osakkeenomistaja P ei tyytynyt päätökseen, vaan vaati asunto-osakeyhtiötä vastaan ajamassaan kanteessa päätöksen vahvistamista mitättömäksi ja joka tapauksessa sen julistamista pätemättömäksi. P:n mukaan päätös oli lainvastainen ja loukkasi hänen omistus- ja hallintaoikeutta. Käräjäoikeus hylkäsi P:n kanteen, mutta Turun hovioikeus ja korkein oikeus olivat toista mieltä ja kumosivat yhtiökokouksen sanotun päätöksen.

4. KKO:n ratkaisu kiinnosti minua alun perin siksi, että KKO:n ratkaisukokoonpanon puheenjohtajana toimi oikeusneuvos Mikko Tulokas, joka oli ennen oikeusneuvoksen virkaan nimitystään toiminut professori Erkki Aurejärven tupakkayhtiöitä vastaan masinoimassa ns. "Suuressa tupakkaoikeudenkäynnissä" yhden vastaajan eli Rettigin asiamiehenä. Lisäksi neljästä muusta KKO:n kokoonpanoon kuuluneista jäsenistä kolme oli osallistunut mainitun tupakkaoikeudenkäynnin ratkaisemiseen KKO:ssa (KKO 2001:58). KKO samoin kuin alemmat tuomioistuimet hylkäsivät tupakkateollisuutta vastaan nostetut kanteet. Hieman leikillisesti voidaan sanoa, että tapauksessa 2008:7 asiaa pohti siis eräänlainen "tupakkajaosto."

5. Asunto-osakeyhtiön asianajaja otti KKO:n tuomion jälkeen minuun yhteyttä ja kertoi, että jos he olisivat tienneet, että puheenjohtajana jutussa oli oikeusneuvos Tulokas, he olisivat luultavasti tehneet väitteen oikeusneuvos Tulokkaan esteellisyydestä. Mutta koska juttu ratkaistiin KKO:ssa kirjallisessa menettelyssä ja koska KKO - toisin kuin tietenkin pitäisi tehdä - ei ilmoita asianosaisille etukäteen kokoonpanoon kuuluvien jäsenten nimiä, yhtiöllä ei ollut ollut minkäänlaista tietoa Tulokkaan kuulumisesta kokoonpanoon. Tämä selvisi heille vasta sitten, kun he saivat käsiinsä KKO:n tuomion. - Oikeusneuvos Tulokkaan epäilty jääviys herätti mediassa aika laajan keskustelun.

6. Minua mainittu esteellisyyskysymys kiinnosti siinä määrin, että kirjoitin Suomen Asianajajaliiton Defensor Legis -lehteen artikkelin otsikolla "Jääviysongelmista parveketupakointitapauksessa", ks. DL 2008 s. 268-274. Tuomarin epäilty esteellisyys on yleensä aina epäselvä asia, josta voidaan esittää erilaisia näkökohtia pro et contra. Se, että jaoston puheenjohtaja oli toiminut aiemmin merkittävässä tupakkaoikeudenkäynnissä asianomaista teollisuutta edustavan firman asianajajana ja ratkaisukokoonpanoon kuuluvista jäsenistä kolme muuta oli ollut KKO:ssa ratkaisemassa sanottua juttua tupakkateollisuuden eduksi, heitti minusta epäilyn varjon kokoonpanon puolueettomuuden ylle. Virhe tapahtui jo silloin, kun asianosaisille ei etukäteen ilmoitettu KKO:n kokoonpanoa, jolloin asianosaiset menettivät laissa säädetyn oikeuden jääviysväitteen tekemiseen.

7. Mutta palataanpa itse asiaan. Ratkaisussa 2008:7 korkein oikeus katsoi, että asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen yksinkertaisella äänten enemmistöllä tekemä päätös, jolla oli yleisesti kielletty tupakointi asuntojen oleskeluparvekkeilla, oli asunto-osakeyhtiölain 48 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla mitätön. Päätöksen mukaan osakkeenomistajat voivat tosin asunto-osakeyhtiötä perustettaessa sopia, että talo on savuton eli ettei yhtiön välittömässä hallinnassa olevissa eikä osakkaiden hallitsemissa tiloissa saa tupakoida. Tällainen määräys voidaan myöhemminkin sisällyttää asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen ainakin asunto-osakeyhtiölain 41 §:ssä mainituin edellytyksin.

8. Toisaalta päätöksessä todetaan, että tupakointi, kun sitä ei ole yleisesti lailla kielletty, on lähtökohtaisesti luvallista myös osakehuoneistoissa ja niihin kuuluvilla parvekkeilla. Tietyissä olosuhteissa, esimerkiksi poikkeuksellisen runsaan tupakoinnin ollessa kysymyksessä, parveketupakointi voi kuitenkin muodostua muiden osakkaiden asumisviihtyisyyttä olennaisesti heikentäväksi ja mahdollisesti myös terveyttä uhkaavaksi tekijäksi, joka tosiasiallisesti kaventaa tupakansavusta kärsivien osakkaiden hallintaoikeutta. Kukaan ei ole velvollinen sietämään asuinympäristössään kohtuutonta ympäristöhaittaa, olipa kysymys tupakansavusta, melusta tai muista päästöistä, todetaan päätöksen 2008:7 perusteluissa.

Asunto-osakeyhtiöllä on oikeus puuttua asukkaan sellaiseen toimintaan, joka aiheuttaa muille asukkaille kohtuutonta haittaa, häiriötä tai rasitusta, ja ryhtyä korjauksen saamiseksi niihin toimenpiteisiin, joihin asunto-osakeyhtiölaki antaa mahdollisuuden. Yhtiö voi myös vahvistaa järjestyssääntöjä tai tehdä päätöksiä, joilla pyritään ennalta ehkäisemään kohtuuttomien haittojen muodostuminen. Kuitenkin kielto, joka tähtää kaiken tupakoinnin kieltämiseen osakashallinnassa olevilla parvekkeilla rajoittaisi KKO:n perustelujen mukaan perusteettomasti osakkaan hallintaoikeutta siltä osin kuin tupakoinnista ei olisi odotettavissa sellaista kohtuutonta haittaa, jota edellä mainituissa oikeusperiaatteissa on tarkoitettu. Osakkeenomistajat ovat velvollisia kohtuullisessa määrin sietämään toisten osakkeenomistajien ja muiden asukkaiden taholta tulevia häiriöitä, päättelee KKO.

9. Siis vain "kohtuutonta haittaa" aiheuttava tupakointi parvekkeilla voidaan yksittäisessä tapauksessa taloyhtiön päätöksellä kieltää, sanoo korkein oikeus. Yksittäisissä tapauksissa on kuitenkin vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta arvioida, mikä on kohtuutonta haittaa aiheuttavaa tupakointia ja mikä taas ei. Kerrostalossa yksi naapuri voi kessutella parvekkeellaan vain silloin tällöin, toinen taas monta kertaa päivässä jne. On helppo kuvitella, että taloyhtiöissä voisi syntyä monenlaisia konflikteja ja riitoja, jos tapauksia alettaisiin tonkia innolla ja saattaa tapauksia yhtiökokouksen tai oikeuden käsiteltäviksi. Tämän vuoksi tupakoitsijat ovat saaneet kessutella kaikessa rauhassa ja tupakoimattomat puolestaan alistua sietämään terveydelle haitallista vaarallista tupakansavua asuntojensa parvekkeilla ja sisätiloissa.

10. Kahdessa sittemmin KHO:een päätöksiin johtaneessa helsinkiläisessä tapauksessa parveketupakointia yritettiin saada kuriin ympäristölautakunnan päätöksellä; ks. tästä. Ympäristölautakunta velvoitti 9.3.2010 antamallaan toisella päätöksellään asunnon B 18 haltijan huolehtimaan sitä, ettei hänen asuntonsa parvekkeella tupakoida, koska tupakansavun todettiin kulkeutuvan naapurihuoneistoon B 20 tuloilman kautta aiheuttaen asukkaille terveyshaittaa. Määräyksen tehosteeksi lautakunta asetti 1 000 euron uhkasakon.

11. Asunnon B 18 haltijat valittivat päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 3.11.2010 kumosi lautakunnan päätöksen. Hallinto-oikeus perusteli päätöstään sillä, että tupakointi on nykyisin pääsääntöisesti sallittua lukuun ottamatta toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetussa laissa lueteltuja julkisia tiloja. Siten esimerkiksi omassa asunnossa, parvekkeella ja piha-alueella saa lähtökohtaisesti tupakoida. Tämän yksityiselämän suojaa nauttivan oikeuden rajoittamisen tulee perustua riittäviin selvityksiin ja noudattaa muun ohella hallintolain 6 §:stä ilmenevää suhteellisuusperiaatetta. Lisäksi perusteluissa todettiin, että ko. tapauksessa enimmän osan tupakansavun hajusta voitiin katsoa sekoittuvan ulkoilmaan ennen sisälle kulkeutumista. Hallinto-oikeuden mukaan pelkät aistinvaraisiin havaintoihin perustuvat selvitykset eivät ole riittäviä osoittamaan terveyshaitan olemassaoloa asunnossa B 20 oleskeleville. Tupakoinnin kieltämiseen asunnon B 18 parvekkeella ei siten ollut oikeudellisia edellytyksiä.

12. Ympäristölautakunta valitti päätöksestä KHO:een, joka ratkaisi molemmat asiat päätöksillään 29.2.2012 (taltiot 431 ja 432). KHO hylkäsi lautakunnan valitukset niukoilla, itse asiassa lähes olemattomilla perusteilla. KHO totesi lakonisesti vain, että ottaen huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätösten muuttamiseen ei ole perusteita. KHO siis yhtyi hallinto-oikeuden päätösten perusteluihin.

13. KHO:n jaoston kokoonpano oli kummassakin ratkaisussa sama, eli siihen kuuluivat hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Anne E. Niemi, Riitta Mutikainen (tarkastavana jäsenenä), Hannu Ranta ja Tuomas Lehtonen, esittelijänä esittelijäneuvos Tuulia Riikonen.

14. Korkein hallinto-oikeus julkaisee Finlexissä päätöksiään kahden eri kategorian mukaisesti. Merkittävät ratkaisut eli ennakkopäätökset julkaistaan kokonaisuudessaan ja niissä selostetaan asian käsittelyn kaikki vaiheet alusta lähtien. Toiseen kategoriaan kuuluvat lyhyet tiedonantoratkaisut, joita ei pidetä yhtä merkittävinä kuin ennakkopäätöksiä, mutta joista kuitenkin halutaan julkaista Finlexissä ja KHO:n vuosikirjassa lyhyt ratkaisuseloste. Sitten on joukko ratkaisuja, joita ei julkaista lainkaan.

15. Yritin etsiä Finlexistä näitä KHO:n 29.2.2012 antamaa kahta ratkaisua, jotka ovat molemmat samansisältöisiä ja joilla siis ympäristölautakunnan tekemät valituksen on hylätty ja lautakunnantekemät vuonna 2010 tekemät päätökset kumottu. En kuitenkaan löytänyt niitä, mikä tarkoittaa sitä, että mainitut tapaukset ja ratkaisut on katsottu KHO:ssa yleiseltä kannalta merkitykseltään niin vähäiseksi, ettei päätöksiä kannata julkaista. Otin tämän jälkeen yhteyttä KHO:n viestintäpäällikkö Teuvo Arolaiseen, joka ystävällisesti lähetti minulle molemmat päätökset.

16. Viestintäpäällikkö Arolainen kertoi päätösten johdosta lähettämässään viestissä seuraavaa:

"Ensinnäkin nämä kaksi KHO:n viimeisintä päätöstä on annettu jo kuukausi sitten. Parveketupakointia on kuitenkin pohdittu täällä monesti aikaisemminkin. Jo vuonna 2003 annettiin yksi vuosikirjapäätös (KHO 2003:91). Myös korkeimmasta oikeudesta löytyy yksi parveketupakoinnin kieltämiseen liittyvä ratkaisu (KKO 2008:7).

Olennaista näissä KHO:n viimeisimmissä ratkaisuissa on se, että ne eivät ole vuosikirjapäätöksiä (ennakkoratkaisuja). Sen vuoksi niitä ei ole julkaistu.

Päätöksissä on ainoastaan otettu kantaa kahteen yksittäiseen tapaukseen in casu. Siksi niiden perusteella on aivan liian rohkeaa väittää, että KHO olisi nyt linjannut parveketupakointia ja että linja olisi jotenkin muuttunut verrattuna aiempaan tai siihen, mitä Valvira on ohjeistanut. Mitään yleisohjetta parveketupakoinnin hyväksyttävyydestä tai moitittavuudesta ei näistä KHO:n päätöksistä siis voi lukea.

Oikeudellisesti kummassakin tapauksessa oli kyse terveydensuojelulain soveltamisesta. Tapauksissa piti ratkaista se, aiheuttaako tupakointi tietyllä parvekkeella laissa tarkoitettua terveyshaittaa toisaalla. Näin ei ollut sen enempää Helsingin hallinto-oikeuden kuin korkeimman hallinto-oikeudenkaan mukaan.

Kääntäen sanottuna, pelkkä tupakan haju tai sen epämiellyttävyys ei riitä todistamaan terveyshaittaa. Näissä tapauksissa ei sen enempää tupakoinnista kärsivä asukas kuin Helsingin ympäristölautakuntakaan esittänyt tarkempaa selvitystä tupakansavun ja hajun määrästä saati terveydellisestä vaarasta.

Ympäristölautakunta oli kummassakin tapauksessa vaatinut uhkasakon voimalla tupakointikieltoa myös "häiritsevien" parvekkeiden (huoneistojen) tuleville haltijoille. Tätä vaatimusta ei hyväksytty kummassakaan tuomioistuimessa. Toisessa tapauksessa tupakasta kärsineet asukkaat olivat muuttaneet prosessin aikana pois, toisessa tapauksessa puolestaan tupakoiva asukas oli lähtenyt. Kaikki osalliset eivät myöskään käyttäneet tilaisuutta lausua asiasta KHO:lle.

Pelkästään lautakunnan tahto kieltää tupakointi kaikilta mahdollisilta asuntojen haltijoilta ei riittänyt, koska jokainen tilanne pitää katsoa erikseen. Ihmisiä häiritsevät ja ovat häiritsemättä eri asiat. Joku voisi tässä kohdassa jopa pohtia, että hakiko kaupunki Valviraan nojaten KHO:sta mieleistään, kieltomahdollisuuksia laajentavaa linjausta, muttei onnistunut. Tätä ei kuitenkaan voi suoraan lukea KHO:n ratkaisuista, enkä minäkään niin sano. Kerron vielä, että yksi näihin tuoreisiin ratkaisuihin vaikuttanut tekijä liittyi talojen rakenteisiin. Tuloilma-aukot oli sijoitettu siten, että tupakansavut (samoin kuin äänet) kulkeutuivat joihinkin huoneistoihin helposti."

17. Näin siis viestintäpäällikkö Teuvo Arolainen. Varmaan hän on keskustellut asiasta nyt nousseen pienoisen mediakohun jälkeen päätökseen osallistuneiden jäsenten kanssa eikä hänellä liene mitään sitä vastaan, että näistä perusteista kerrotaan jälkikäteen julkisuuteen. Olisi kuitenkin ollut parempi, että ratkaisun tehneet KHO:n "lainoppineet" jäsenet eli tuomarit olisivat itse kertoneet nämä asiat ja perusteet jo päätöstensä perusteluissa - jos ne vaikuttivat asiaan - eivätkä olisi tyytyneet ainoastaan viittaamaan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin.

18. Todettakoon, että KHO:n tai Helsingin hallinto-oikeuden päätösten perusteluissa ei viitata KKO:n ratkaisuun 2008:7. Arolaisen mainitsema ratkaisu KHO 2003:91 taas ei näytä koskevan suoranaisesti parveketupakointia tai sen kieltämistä. On itsestään selvää, että KHO on kaikissa tapauksissa aina kantaa "vain yksittäistapauksiin." Sillä, ovatko mainitut tapaukset KHO:n mielestä ns. vuosikirjaratkaisuja vai ei, ei ole asukkaiden, ympäristölautakunnan tai edes yleiseltä kannalta merkitystä. KHO päättää itse, julkaistaanko ratkaisut ennakkopäätöksinä vai ei, mutta tällä perusteella ei olisi syytä vähätellä asiaa eikä perustella ratkaisujen perustelujen suppeutta. Minusta olisi ollut perusteltua julkaista ratkaisut tai ainakin toinen niistä ennakkopäätöksenä, siis Finlexissä ja KHO:n vuosikirjassa.

19. Kun tuomioistuimista, sen enempää yleisistä kuin hallintotuomioistuimistakaan, ei ole apua apua, eli parveketupakoinnin kiistattomista terveyshaitoista kärsivät ihmiset eivät saa tuomioistuimilta pyytämäänsä ja tarvitsemaansa oikeussuojaa, ei näytä olevan muuta mahdollisuutta kuin huutaa lainsäätäjää apuun. Millä tavoin parveketupakointi voitaisiin saada kuriin lainsäädännön avulla? Tähän näyttäisi olevan kaksi perusvaihtoehtoa: joko säätää yleinen parveketupakoinnin kieltoa koskeva laki tai muuttaa asunto-osakeyhtiölakia niin, että yhtiökokous voi yhtiöjärjestykseen sisällytettävällä määräyksellä yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä kieltää kessuttelun taloyhtiön parvekkeilla. Yleislaki olisi tehokkaampi tapa vaikuttaa asiaan.

20. Lopuksi on syytä viitata ikään kuin oheislukemistona emeritusprofessori Erkki Aurejärven äskettäin ilmestyneeseen pamflettiin "Tupakkateollisuuden kuolemankauppiaat."