797. JSN:n päätös käräjäoikeuden laamannin kanteluun

1. Sanomalehti Kalevassa julkaistiin 9.8.2013 toimittajan kolumni, jossa kirjoitettiin kriittiseen sävyyn (Satakunnan) käräjäoikeuden laamannista. Tuomari kanteli kirjoituksesta Julkisen sanan neuvostolle (JSN).  Neuvosto katsoi 6.11.2013 lehdelle antamassaan vapauttavassa päätöksessä (äänestys 11-1), että merkittävänä tuomiovallan käyttäjänä tuomarin oli kestettävä ammattirooliinsa kohdistuva kovakin arvostelu. JSN:n mukaan kritiikki ei ollut niin kohtuutonta, etteikö siihen olisi voinut vastata omalla kannanotolla. Kolumnin kritiikki kantelijan ammattitaitoa kohtaan oli tosin ollut osin huonosti perusteltu. Tämä ei kuitenkaan neuvoston mielestä ollut niin kohtuutonta, etteikö siihen olisi voinut vastata kantelijan omalla kannanotolla. JSN:n mukaan Kaleva ei ollut rikkonut hyvää journalistista tapaa.

JSN:n päätös 5241/SL/13

2. Kantelija oli toiminut Oulun käräjäoikeuden puheenjohtajana Riihi-säätiön oikeudenkäynnissä. Nykyisin hän on Satakunnan käräjäoikeuden laamanni ja toimii käräjäoikeuden puheenjohtajana vireillä olevassa Ulvilan surmajutussa Porissa. Kantelu kohdistui Kalevassa 9.8.2013 julkaistuun kolumniin "Riihi-säätiön tuomari Ulvilan surman ratkojana". Kantelija piti kolumnia niin ilkeämielisenä, häpäisevänä ja loukkaavana, että virheiden korjaus tai vastine olivat hänen mielestään mahdottomia vaihtoehtoja.

Kalevan kiistanalainen kolumni löytyy tästä.

3. Olen itse kirjoittanut Oulun käräjäoikeuden tuomari Martti Juntikan puheenjohdolla Riihi-Säätiön jutussa antamasta tuomiosta blogijutussa nro 600/30.5.2012 "Riihi-Säätiön rikosjutun (KKO 2012:53) kummalliset vaiheet". Viittaan ko. kirjoituksessa esittämääni kritiikkiin, joka kohdistui lähinnä käräjäoikeuden käsittelyn pitkään kestoon ja erityisesti käräjäoikeuden tuomion perusteluihin; hovioikeuskaan ei säästynyt kokonaan kritiikiltäni.

4. Kantelija oli toki oikeassa siinä, että Oulun käräjäoikeuden Riihi-Säätiön jutussa antama tuomio "kelpasi" hovioikeuskäsittelyn pohjaksi, toisin sanoen juttua ei palautettu takaisin käräjäoikeuteen kuten yleensä tapahtuu, jos käräjäoikeuden havaitaan tehneen sellaisen karkean oikeudenkäyntivirheen (tuomiovirhe), jonka voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Mutta kun lukee käräjäoikeuden tuomion perustelut ja syyttäjien niiden osalta hovioikeudelle esittämän kritiikin, niin eipä tuomion perusteluja voi toisaalta missään nimessä kehuakaan. Syyttäjien esittämä kritiikki oli minusta täysin perusteltu. 

5. Miksi sitten Rovaniemen hovioikeus ei puuttunut omassa tuomiossaan käräjäoikeuden perustelujen heikkoon laatuun? Hovioikeuden kokoonpanossa on nähtävästi istunut "herrasmiehiä" ja/tai lempeitä naistuomareita, jotka eivät kovin herkästi rupea moittimaan alituomareiden työn laatua, vaikka syytä ehkä olisikin; näin ajattelisin. Oikeuskäytännössä on kuitenkin aika usein katsottu, että jos alioikeuden tuomion perustelut havaitaan joko hovioikeudessa tai korkeimmassa oikeudessa puutteellisiksi tai epäselviksi, kysymyksessä on sellainen virhe, joka johtaa tuomion kumoamiseen ja jutun palauttamiseen käräjäoikeuteen. Toisinaan jopa lainvoimainen tuomio on voitu purkaa, jos oikeus on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa tai ratkaisun perustelut ovat olennaisesti puutteelliset. Viittaan ratkaisuun KKO 1999:84, jossa korkein oikeus katsoi,  että alempien instanssien päätösten perustelut eivät  täyttäneet niiltä lain mukaan edellytettäviä vaatimuksia. Tätä puutetta korkein oikeus piti OK 31:1:n 4 kohdan mukaisena menettelyvirheenä, siis perusteena, jonka johdosta lainvoimainen tuomio voitiin kumota.

6. Ylemmän oikeuden on harkitttava kussakin tapauksessa erikseen, onko jutun palauttaminen perustelujen uudelleen laatimista varten tarkoituksenmukaista. Jos asia on laaja ja sitä on jo alemmassa oikeudessa käsitelty pitkään ja hartaasti ja oikeudenkäyntikulut ovat kasvaneet suuriksi, olisi jutun palauttaminen takaisin alempaan oikeuteen mainitusta syystä asianosaisten ja yleensä prosessiekonomian kannalta epätarkoituksenmukaista. Kun Riihi-Säätiön juttua oli käsitelty ensin esitutkinnassa ja sen jälkeen syyteharkinnassa ja sitten käräjäoikeudessa jo seitsemän vuoden ajan, ei jutun palauttaminen olisi tietenkään ollut Riihi-Säätiön tapauksessa järkevää. 

7. Tämä lienee se syy, minkä vuoksi hovioikeus "armahti" käräjäoikeuden eikä ryhtynyt moittimaan sen antaman tuomion perusteluja. Käräjäoikeus tai sen puheenjohtaja ei voi kuitenkaan kovin paljoa "elvistellä" sillä, että käräjäoikeuden tuomio "kelpasi" hovioikeuskäsittelyn pohjaksi. Hovioikeudessa oikeudenkäynti on uusittu tarpeellisilta osin ja hovioikeus on kirjoittanut ratkaisulle uudet perustelut. Myös ratkaisun lopputulos muuttui jo hovioikeudessa olennaisella tavalla. Lopullisen "niitin" käräjäoikeuden tuomio sai korkeimmassa oikeudessa: kun käräjäoikeus oli hylännyt kaikki pääsyytettyä vastaan ajetut syytteet, korkein oikeus puolestaan luki lähes kaikki syytekohdat hänen syykseen ja tuomitsi syytetyn yli kolmen vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen. 

8. Kantelija vetosi JSN:lle tekemässään kantelussa siihen, että Kalevan kolumnissa oli haukuttu tavallaan "väärää puuta", sillä ko. tuomio ei ollut  "hänen tuomionsa", vaan tuomion oli antanut Oulun käräjäoikeus, jonka puheenjohtajana kantelija oli tosin toiminut. Kantelijan mukaan myös hovioikeus on antanut oman tuomionsa, ei käsittelyä johtaneen hovioikeudenneuvoksen tuomiota. Myös korkein oikeus on kantelijan mukaan antanut oman tuomionsa, ei siis kukaan yksittäinen oikeusneuvos. Kantelija katsoo, että hän on ainoastaan "johtanut" käräjäoikeuden käsittelyä samoin kuin hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa ko. asian käsittelyä ovat "johtaneet" tehtävään määrätyt tuomarit. Ratkaisujen henkilöittäminen johtaisi kantelijan mukaan "nopeasti tuomioistuimen rippumattomuuden murenemiseen".

9. Ihmettelen kyllä suuresti kantelijan mainittua käsitystä! Jokaisen oikeusjutun ratkaisevan tuomarin pitää toki ottaa henkilökohtainen vastuu omasta tuomiostaan ja menettelystään eikä vetäytyä ikään kuin anonyymina edustamansa tuomioistuimen eli tässä tapauksessa käräjäoikeuden suojaan tai selän taakse. Oulun käräjäoikeudessa lienee 20-30 tuomaria, mutta he eivät suinkaan osallistu yhdessä jokaisen jutun ratkaisemiseen, vaan jutut jaetaan tuomareille mahdollisimman tasapuolisesti. Käräjäoikeus virastona tai kollegiona ei ratkaise juttuja, vaan sen tekevät tietyt tuomarit, jotka allekirjoittavat tuomion ja kantavan tuomiosta myös henkilökohtaisen virkavastuun. On sen vuoksi jokseenkin naiivia väittää, että oikeuden puheenjohtajana toimiva tuomari vain "johtaisi" käsittelyä, mutta hänen johdollaan syntynyt tuomio ei olisikaan hänen, vaan täysin kasvottoman käräjäoikeuden tuomio. Käsittelyä johtanut tuomari kantaa vastuun ja vieläpä päävastuun myös tuomio perusteluista, ei siitä mihinkään pääse.

10. Kantelijan käsitys, jonka mukaan Oulun käräjäoikeuden nimissä annettu tuomio ei olisi ollut hänen oma tuomionsa, on yllättävä myös siihen nähden, että kyseinen juttu ratkaistiin käräjäoikeuden lautamieskokoonpanossa, jossa kantelija toimi puheenjohtajana ja jossa muina jäseninä olivat toinen käräjätuomari sekä kolme maallikkojäsentä eli lautamiestä. On selvää, etteivät lautamiehet maallikkoina osallistu käytännössä rikosjutun tuomion perustelujen kirjoittamiseen, vaan mainitun työn tekevät päätösneuvottelun pohjalta oikeuden lainoppineet jäsenet. Oikeuden puheenjohtaja kantaa käytännössä päävastuun, ei vain prosessin johtamisesta, vaan myös siitä, että tuomion perustelut täyttävät laissa edellytetyt minimivaatimukset ja ovat jutun laatu huomioon ottaen muutenkin  asianmukaiset.  

11. Väite, jonka mukaan ratkaisujen "henkilöittäminen" eli oikeuden kokoonpanoon kuuluneiden tuomareiden nimien julkaiseminen mediassa johtaisi tuomioistuimen riippumattomuuden murenemiseen, on minusta virheellinen. Tuomioistuimien ja tuomareiden riiippumattomuuteen kuuluu, että tuomarit toimivat itsenäisesti, he eivät siis voi muka tuomioistuimen riippumattomuutta varjellakseen vetäytyä kollegojensa selän taakse tai esiintyä anonyymeinä. Heidän tulee ottaa vastuu omista tuomioistaan myös mediassa ja yleensä julkisuudessa. 

12. Suomessa media tosin on tottunut, tarkoituksella tai tahtomattaan, ikään kuin "suojelemaan" tuomareita, sillä käytännössä tiedotusvälineet eivät juuri koskaan mainitse oikeuden kokoonpanoon jutussa kuuluvien tuomareiden nimiä. Tuomioistuimia ja tuomareina kohdellaan ja käsitelllään kollegiona.Tässä suhteessa oikeustoimittajilla olisi minusta toiminnan kehittämisen paikka. Syyttäjän nimi mainitaan nykyisin mediassa aika usein, ja tuomion antamisen jälkeen - tuomiothan annetaan meillä lähes aina valitettavasti kansliatuomioina - mediassa haastatellaankin juuri ao. rikosjutun syyttäjää, joka sitten yrittää toimittajille arvailla, millä perusteilla oikeus on kulloinkin asian ratkaissut; tuomarit piileskelevät, missä lie! Tuomareiden nimet tai edes oikeuden puheenjohtajan nimi olisi syytä mainita ainakin kaikissa vähänkin laajempaa julkista huomiota herättäneiden oikeusjuttujen selostuksissa.

13. JSN:n päätös on minusta oikea. Tuomioistuimet, käytännössä siis niiden jäseninä toimivat tuomarit, ovat merkittäviä vallankäyttäjiä, joiden tekemisiä ja ratkaisuja voidaan ja pitääkin tarkastella kriittisesti ja ratkaisijoiden nimet mainiten, ei hyssytellen, jos syytä kritiikkiin ilmenee. Jos tuomari katsoo, että hän on saanut mediassa osakseen kohtuuttoman kovaa arvostelua tai että kritiikki on virheellistä taikka huonosti perusteltua, asianomainen tiedotusväline on velvollinen julkaisemaan tuomarin vastineen.

14. Selvää on, ettei Kalevan kolumnilla ole ollut tarkoitus vaikuttaa Ulvilan surmajutun käsittelyyn, vaikka laamanni on tätä epäillyt. Eri asia on, että tiedotusvälineillä on ollut oikeus ja myös velvollisuus seurata mainitun jutun käsittelyä vähintään yhtä tarkasti kuin Riihi-Säätiön jutun käsittelyä ja tuomiota. Olen itse blogissani seurannut median avulla Ulvila-jutun käsittelyä ja olen myös havainnut siinä joiltakin osin kritisoitavaa. Satakunnan käräjäoikeudella on meneillään parhaillaan pitkä, yli kaksi kuukautta kestävä "harkinta-aika", sillä tuomio on määrä antaa tulevan joulukuuun 12. päivänä. Tuomio annetaan - kuinkas muuten - kirjalliseesti eli kansliatuomiona, vaikka Ulvila-juttu jos mikään on laadultaan sellainen, että ratkaisu olisi ollut syytä antaa eli, kuten laki sanoo, julistaa oikeuden suullisessa ja julkisessa istunnossa.

15. Oikeuden kokoonpanoon kuuluu Ulvila-jutussa puheenjohtajana toimivan laamannin lisäksi kaksi muuta ammattituomaria - kaikissa muissa pohjoismaissa ja yleensä Euroopan maissa mainitunlainen henkirikosjuttu olisi käsitelty ilman muuta kokoonpanossa, johon kuuluu myös maallikkojäseniä (sellainen kokoonpano olisi toki ollut myös Auerin jutussa mahdollinen, mutta Satakunnan käräjäoikeus päätti toisin, kritiikin paikka siis tässäkin)  - joten jutussa kohta annettavan tuomion perusteluille voidaan asettaa tavallista korkeampia  laatuvaatimuksia.

199. JSN vapautti Ylen Silminnäkijä-toimituksen; mikä on totuus lautakasa-asiassa?

PH: kukkona tunkiolla...

1. Julkisen Sanan Neuvosto (JSN) antoi tänään vapauttavan päätöksen Ylen Silminnäkijä-toimituksen Matti Vanhasen lautakasaa koskeneen ohjelman johdosta. JSN:lle tehty kantelu koski totuudenmukaista tiedonvälitystä ja lähteiden käyttöä. JSN totesi, että ohjelmassa esitettyyn nimettömään lähteeseen perustuva väite oli erittäin vakava, mutta Ylellä oli omien selvitystensä perusteella ollut riittävät perusteet väitteelleen.

2. Päätöksen jälkeen Brysselissä haastateltu pääministeri Matti Vanhanen kertoi olevansa tyrmistynyt päätöksen johdosta. Hän toisti jälleen tutun kantansa, jonka mukaan ohjelmassa esitetty väite oli täysin totuudenvastainen ja vetosi omaan selvitykseensä lautakasa-asiassa. Vanhanen toisti myös sen, että hän ei lähde käräjöimään asiassa. Syyksi hän esitti hyvin muodolliselta tuntuvan selityksen: JSN ei ole elin, jonka päätöksistä voisi valittaa. Myös Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli oli sangen suivaantunut päätöksestä. Kallin mukaan hän ja "kansalaiset" ovat hyvin yllättyneitä päätöksestä ja sanoi sen merkitsevän sitä, että nyt mikä tahansa toimitus tai tv-kanava voi julkaista perättömiin tietoihin perustuvia uutisia ja väitteitä.

3. Matti Vanhanen, vielä vähemmän keskusta ja Timo Kalli, ei kuitenkaan ole JSN:n käsittelemässä asiassa minkäänlaisessa asianosaisen asemassa, hänhän ei itse kannellut JSN:lle puheena olevasta ohjelmasta. Vanhasen pitäisi myös ymmärtää, ettei JSN ottanut eikä olisi voinutkaan ottaa välittömästi kantaa ohjelmassa esitetyn väitteen tai väitteiden todenperäisyyteen. JSN tutki ainoastaan kysymyksen, oliko mainitussa ohjelmassa rikottu Journalistin ohjeita, tarkemmin sanottuna ohjetta, jonka mukaan "journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen" (JO 8) samoin kuin lähteen käyttöä koskevaan ohjeeseen. Vm. osalta Journalistin ohjeissa sanotaan muun muassa, että tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin (JO 10) ja että tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti (JO 12). Toisaalta uutisen voi ohjeiden mukaan julkaista rajallistenkin tietojen perusteella (JO 13). Selvää oli myös tässä tapauksessa, että journalistilla on oikeus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa (JO 14).

4. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). - Tätä ohjetta muuten rikottiin erästä professoria koskeneessa lehtiuutisessa pari vuotta sitten. Lehden toimittaja - lähinnä likasankojournalismin piiriin laskettavan jutun oli laatinut tunnetulla taidollaan itse toimituspäällikkö - väitti, että hän oli yrittänyt tavoittaa juttunsa kohdetta ennen jutun julkaisemista, mutta siitä hänellä ei tiettävästi ollut esittää näyttöä. Kyseinen juttu sisälsi kohteen mukaan useita virheitä. Professori sai kuitenkin tilaisuuden antaa lehdessä vastineensa. Mutta yllätys, yllätys, lehden toimitus poisti, vastineen antajaa informoimatta, vastineesta kohdan, jossa todettiin, ettei toimittaja ollut yrittänyt tavoittaa professoria tämän oman näkemyksen esittämistä varten. Näin ei toki saisi tehdä. Jos toimitus on eri mieltä vastineessa esitetystä asiasta, sillä on mahdollisuus julkaista oma näkemyksensä vastineen yhteydessä, mutta se ei voi mennä peukaloimaan vastineen sisältöä omin päin. - Professori ei kuitenkaan vienyt asiaa JSN:oon. Ehkä hän oli kuullut, että neuvostosta on hyvin vaikea saada oikeutta. JSN ei, kuten sen Silminnäkijä-asiassa antamassa päätöksessä nimenomaan todetaan, voi edes kuulla ketään "suullisessa ja välittömässä kuulemisessa."

5. No, kaikenlaista sitä näissä journalistipiireissä voikin sattua! Mutta palataanpa takaisin päivän teemaan ja epistolatekstiin. JSN katsoi, tiukan koeäänestyksen jälkeen (4-3, tietojen mukaan 4 jäsentä pidättäytyi koeäänestyksestä), ettei Ylen Silminnäkijän ohjelmassa ollut rikottu edellä mainittuja ohjeita. JSN piti riittävinä Ylen vastauksia, jotka koskevat ohjelma lähettämisajankohtaa, motiiveja ja lähetyskanavaa. Yle on päätöksen mukaan toiminut journalistisen päätösvaltansa puitteissa ja pitänyt kiinni toimituksellisesta riippumattomuudestaan. Asia oli yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä ja erittäin tärkeä.

6. Kuten jo sanottu, JSN ei voinut perustelujensa mukaan ottaa kantaa väitteen totuudenmukaisuuteen. Neuvoston mukaan Ylen vastauksesta ilmeni, että lähteen - jutussa käytettiin vain yhtä lähdettä - mahdolliset poliittiset kytkennät sekä muu tausta oli selvitetty mahdollisen vahingoittamistarkoituksen toteamiseksi. Tämän lisäksi lähteen antamia tietoja oli pyritty tarkastamaan muilla keinoin. Yle ei ollut luvannut lähteelle täydellistä lähdesuojaa, vaan häneltä oli pyydetty kirjallinen suostumus lähdesuojan murtamiseen mahdollisessa kunnianloukkausoikeudenkäynnissä. Tässä oikeudenkäynnissä lähteellä olisi ollut velvollisuus pysyä totuudessa. Perusteluissa todetaan, että lähdesuoja menettäisi kokonaan merkityksensä, jos sen pystyisi murtamaan tekemällä kantelun neuvostolle.

7. JSN:n mukaan ohjelmassa olisi ollut hyvä esittää lisää yksityiskohtia väitteen tueksi. Neuvoston mielestä Ylellä oli kuitenkin omien taustaselvitystensä perusteella ollut riittävät syyt uskoa väitteen todenperäisyyteen. Yle oli lisäksi esittänyt sekä Matti että Merja Vanhaselle haastattelupyynnön, jossa oli riittävällä tarkkuudella yksilöity, mistä oli kyse. Matti Vanhanen ei ollut vastannut sanottuun pyyntöön ja Merja Vanhanen ei ollut halunnut vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin.

8. JSN siis katsoi, ettei Yle ollut rikkonut hyvää journalistista tapaa. Koeäänestyksen tulos oli liikaa JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyväriselle, sillä hän ilmoitti heti äänestyksen tuloksen selvittyä, ettei hän voi jatkaa puheenjohtajana; Hyvärisen kerrotaan marssineen ulos kokouksesta saman tien. Antamassaan tiedotteessa Hyvärinen kertoo, että neuvoston enemmistö oli äänestänyt nurin hänen asiassa tekemänsä esityksen. Syntynyt vapauttava päätös oli H:n mukaan niin voimakkaasti hänen journalistisen näkemyksensä vastainen, että hän ei katsonut mahdolliseksi jatkaa puheenjohtajan tehtävässä. Hyvärinen ei halunnut toistaiseksi kommentoida neuvoston päätöstä.

9. Ajatella, että JSN:oon on onnistuttu jo toista kertaa peräkkäin hankkimaan puheenjohtajaksi näin herkkä henkilö! Muistaakseni myös Hyvärisen edeltäjä Kalevi Kivistö erosi tehtävästään hieman samantapaisista syistä. Minusta käytäntö, jonka mukaan neuvostossa suoritetaan ennen varsinaista päätöstä koeäänestys, on yllättävä ja outo. Ilmeisesti neuvosto pyrkii konsensusratkaisuihin, mutta eihän se tällaisissa tapauksissa voi juurikaan onnistua. Minusta olisi reilua, että JSN:ssa asiat ratkaistaisiin normaalin päätöksentekoprosessin tavoin ilman mitään koeäänestyksiä niin, että jokainen jäsenen saisi vapaasti lausua oman mielipiteensä ja että myös vähemmistöön jääneiden jäsenten mielipiteet ja perustelut julkistettaisiin päätöksessä.

10. Mistä nyt uusi puheenjohtaja neuvostolle? Tuskin nyt ainakaan iltapäivälehtien toimituksista! Puheenjohtajan tulisi olla mieluummin ei-journalisti, mutta kuitenkin hyvin perillä journalistiikasta ja journalistin eettisistä ohjeista. Onko Kari Lehtola ollut jo aiemmin ehdolla tehtävään vai onko hän jo toiminut sanotussa hommassa? Minusta yksi varteenotettava ehdokas olisi Lauri Lehtimaja, hiljattain eläkkeelle jäänyt KKO:n oikeusneuvos ja eduskunnan entinen oikeusasiamies.

11. Muuten, Ylen JSN:Lle antama vastaus sisältää aika mielenkiintoista tietoa, vai pitäisikö varovaisuussyistä sanoa väitteitä, Matti Vanhasen Nuorisosäätiön puheenjohtajan ominaisuudessa (väitteen mukaan) saamasta lautatavaraerästä, kannattaa lukea. Lähteen kertomaksi esitetyt tiedot tuntuvat aika loogisilta ja niitä lukiessa hiipi kyllä mieleen ajatus, että olisiko lähde voinut keksiä koko tarinan noin vain omasta päästään. - Ymmärrän nyt aika hyvin, miksi Matti Vanhanen on alusta lähtien torjunut monien toiveen lähteä käräjöimään Yleä vastaan ja peräämään oikeudessa kunniaansa.