Lautaskammo

Suomen kansallispeli on pesäpallo, jota pelataan kilpailumielessä ainoastaan Suomessa. Suomen mestaruudesta pesäpallossa on pelattu vuodesta 1922 lähtien. Pesäpallon kehitti Lauri "Tahko" Pihkala 1910-luvun lopulla lähinnä suojeluskuntien tarpeisiin. Pesäpallon katsottiin kehittävän monipuolisesti sotatantereilla tarvittavia taitoja, esimerkiksi pallon heittäminen muistuttaa käsikranaatin heittämistä. Monet pesäpallon pelaamiseen kuuluvat termit ovat saaneet nimensä sodankäynnistä: kuolema, palo, haavoittuminen, polttolinja, polttaminen, tappoheitto jne.

    

Pesäpallossa tunnetaan myös termi lautaskammo. Lautasella tarkoitetaan ympyränmuotoista alustaa, jonka kohdalle lukkarin (syöttäjän) heittämän tai oikeastaan nostaman heiton eli syötön on osuttava, jotta syöttö voidaan hyväksyä. Lukkari voi antaa pelissä useita vääriä syöttöjä ilman, että tässä olisi vielä kyse mistään lautaskammosta. Lautaskammosta voidaan puhua vasta sitten, kun lukkari antaa jatkuvasti vääriä syöttöjä ja hän pelkää jo etukäteen tätä. Lautaskammo muistuttaa hieman korkeus- tai seiväshyppääjän rimakauhua, mutta lautaskammon syynä ovat lähes aina psykologiset tekijät ja se voi osoittautua kauan jatkuvaksi tai jopa pysyväksi ilmiöksi. Tunnetaan tapauksia, joissa aiemmin  erinomaisesti pelannut huipputason lukkari on ollut lautaskammon takia kykenemätön jatkamaan lukkarina ja hänet on jouduttu siirtämään muille pelipaikoille.

    

Myös suomalainen ulkopolitiikka on monessa suhteessa omalaatuinen ilmiö, vaikka ulkopolitiikkaa, toisin kuin pesäpalloa, harjoitetaan toki muissakin maissa. Tässä yhteydessä käsittelen ulkopolitiikastamme kuitenkin vain yhtä outoa ilmiötä, joka sekin liittyy lautaseen tai oikeammin sanottuna lautasiin. Kyse on ns. kahden lautasen politiikasta tai käytännöstä, jota Suomi harjoittaa ulkopolitiikassaan ja EU-politiikassaan.

   

Suomen perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. EU:n päätöksenteon osalta perustuslaissa sen sijaan sanotaan, että valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. EU-politiikkaa johtaa Suomessa siis pääministeri, ei presidentti.

   

Nämä säännökset ovat heijastuneet Suomen edustukseen Eurooppa-neuvostossa pidetyissä huippukokouksissa, joissa kullakin jäsenmaalla on oikeus kahteen osallistujaan. Useimmilla mailla on kokoussalissa pääministeri tai presidentti ja ulkoministeri. Suomen presidentti Halosella on kuitenkin ollut tapana osallistua huippukokouksiin silloinkin, kun niissä on käsitelty vain EU-politiikkaan kuuluvia asioita, joissa hänellä ei siis ole toimivaltaa. Silloin hänen vierellään salissa istuu pääministeri, joka on Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja. Valtuuskunnan mukana matkustava ulkoministeri joutuu siis odottelemaan kokoussalin ulkopuolella. Huippukokousten illallisille Suomelle on jouduttu kattamaan kaksi paikkaa eli lautasta, siis sekä presidentille että pääministerille. Useimmat muut maat tyytyvät illallisilla yleensä vain yhteen lautaseen.

  

Tänään Brysselissä pidettävään EU:n huippukokoukseen ovat em. doktriinin mukaan matkustaneet Suomesta jälleen presidentti, pääministeri ja ulkoministeri. Asialistalla on vain yksi asia, joka koskee tasavallan presidentin toimivallan ulkopuolelle rajattua asiaa eli EU:n suhtautumista Georgian kriisiin ja Venäjän ja EU:n suhteita. Kokouksen jälkeen ei pidetä illallisia, joten kolmen lautasen ongelma ei nouse nyt konkreettisesti esille.

   

Georgia-kokouksessa voidaan sen sijaan puhua tuoliongelmasta tai -leikistä. Kyseessä on kiusallinen tilanne, sillä EU:sta ei ole ainakaan etukäteen luvattu Suomelle salissa kolmea tuolia. Tämä voi johtaa siihen, että kolmesta suomalaisesta osanottajasta voi päättäjien pöydästä joutua pysyttelemän poissa ulkoministeri Alexander Stubb. Ulkoministerimme on kuitenkin osallistunut Eyjin puheenjohtajana suomalaisista kaikkein keskeisimmin Georgian sodan lopettaneen tulitaukosopimuksen valmisteluun ja yleensä Georgian kriisin ratkaisuyrityksiin.

    

Nolo tilanne ei tunnu lainkaan harmittavan presidentti Halosta, joka halunnee omalle paikalleen myös kokouksen jälkeen otettavassa perinteissä EU-maiden johtajien ryhmäkuvassa. Halonen ei siis näytä tuntevan minkäänlaista lautaskammoa. Huippukokouksen edustamiskiista muistuttaa sisäministeriön kansliapäällikön nimityksestä syntynyttä kiistaa, jossa presidentti Halonen käveli hallituksen yksimielisen nimitysesityksen ylitse ja nimitti oman ehdokkaansa virkaan, vaikka hän ei joudukaan työskentelemään yhdessä kansliapäällikön kanssa. 

      

Presidentti Halosta ei tunnu tippaakaan huolestuttavan, että hänen halunsa pitää itsepäisesti kiinni perustuslaillisista valtaoikeuksistaan ja ulkopolitiikan johtamisesta jopa vastoin perustuslain kirjainta tulee aivan ilmeisesti johtamaan hänen toimikautensa päätyttyä tasavallan presidentin toimivaltuuksien merkittävään supistamiseen. Presidentiltä edellytettävään arvojohtajuuteen Halonen ei ole kyennyt.

   

Zusammenfassung. - Sekä pesäpallossa että suomalaisen ulkopolitiikan johtamisessa tunnetaan ilmiö lautaskammo. Ero on siinä, että pesäpallossa lautaskammo vaivaa yhtä avainpelaajaa, mikä herättää yleisössä yleensä lähinnä vain myötätuntoa. Ulkopolitiikassa sen sijaan lautaskammoa tuntee suuri yleisö yhden avainpelaajan kansainvälisissä huippukokouksissa omaksuman lautastoiminnan takia; avainpelaaja itse ei näytä lainkaan huomioivan yleisön kammoksuvia reaktioita. 

     

    

13. Juosten kustu linja

1. Ihmettelin eilisessä blogissani presidentti Tarja Halosen lanseeraamaa uutta käsitettä "kirjallinen kokoontuminen", jota Halosen mukaan olisi käytetty hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (utva) jäsenten yhteydenpitokeinona Georgian kriisin yhteydessä.

2. Iltalehdessä 28.8. Halonen selitti hieman tarkemmin, mistä oikein on kyse. Ulkopolitiikkaa hoidetaan ja yhteyttä pidetään Halosen mukaan uutta tekniikkaa käyttäen. "Ulkopolitiikan ytimessä soitellaan, lähetellään sähköposteja ja näpytellään paljon tekstiviestejä", saimme lukea.

3. On selvää, että uutta tekniikkaa voidaan ja pitääkin hyödyntää. Mutta eihän tuollaisessa sähköisessä yhteydenpidossa tietenkään ole kyse mistään "kokoontumisesta" eikä sellaisesta yhteydenpidosta synny mitään "kirjallista" materiaalia - ellei sitten esimerkiksi kaikkien ministereiden ja presidentin näpyttelemiä tekstiviestejä ja sähköpostiviestejä ole jälkeenpäin saatettu kirjalliseen muotoon, mitä en kuitenkaan usko tapahtuneen. Varmaa on, ettei Halonen ole ollut sanotunlaisen tekniikan avulla yhteydessä Georgian kriisin aikana kaikkiin utvan jäseniin, joihin kuuluvat Matti Vanhasen ja Alexander Stubbin lisäksi myös ministerit Väyrynen, Lehtomäki, Häkämies, Thors ja Cronberg.

4. Presidentti Halonen antaa siis kansalaisille väärää tietoa siitä, että utva olisi muka kokoontunut Georgian kriisin aikana kirjallisesti. Tosiasia on, että utva ei ole ollut koolla, sen on määrä kokoontua vasta tänään perjantaina 29.8., jolloin Georgian kriisin alkamisesta on kulunut jo kolme viikkoa.

5. Tekstiviesteissä yms. yhteydenpidossa jokainen kertoo vain omia näkemyksiään asioista, mutta minkäänlaiseen tarkkaan näkemykseen esimerkiksi siitä, mikä oikeastaan on Suomen hallituksen kanta Georgian kriisin eri kysymyksiin, ei teksti- tai sähköpostiviestejä vaihtamalla ole tietenkään voitu päästä. Tämä on myös selkeästi näkynyt mm. pää- ja ulkoministereiden sekä presidentti Halosen tähänastisista kannanotoista. Ne ovat olleet kaikki enemmän tai vähemmän toisistaan poikkeavia. Tämä kävi ilmi mm. ulkoministerin ja pääministerin diplomaattipäivillä muutama päivä sitten pitämistä puheista, joissa Stubb ja Vanhanen ottivat täysin erilaisen kannan mm. suhtautumisessa Natoon. Presidentti Halosella puolestaan ei ole ollut oikein minkäänlaista selkeää kantaa mihinkään Georgian kriisiä koskevaan kysymykseen.

6. Tätä ovat ihmetelleet monet asiantuntijat, mm. Ruotsin ulkopoliittisen instituutin johtaja Tomas Ries Ilta-Sanomien tämänpäiväisessä haastattelussaan. Riesin mukaan suomalaispäättäjien touhu vaikuttaa kovin sekavalta; vaikka kyse on isoista ja tärkeistä asioista, eivät Suomen poliittiset johtajat ole välittäneet edes neuvotella keskenään siitä, mikä oikeastaan on Suomen kanta ja linja.

7. Suomen hallituksen ja presidentti Halosen Georgian ja Venäjän väliseen kriisiin omaksumaa epäselvää linjaa kuvaa osuvasti kansanomainen ja hieman vulgaari sanonta "juosten kustu". Tällä vanhan kansan käytössä olleella sanonnalla tarkoitetaan viallista käsityötä tai muuta konkreetista aikaansaannosta ("susi"), joka on tehty hätiköiden ja huolimattomasti. Esimerkiksi: "täähän on ihan juosten kustu, ei kestänyt yhtään mitkään saumat". Jokainen voi itse kokeilla, millaista sotkua juosten kustaessa syntyy!

8. Juosten kustun Suomen linja on aiheutunut juuri siitä, etteivät Vanhanen ja Halonen ole välittäneet kutsua utvaa koolle, vaan ovat tyytyneet vain soittelemaan ja tekstailemaan toisilleen ja ulkomisterille omia sekavia näkemyksiään. Presidentti Halosella ei siis totisesti ole mitään aihetta ylpeillä uuden tekniikan käyttämisellä ulkopolitiikan hoidossa.

9. Suomen ulkopolitiikan hoito suuren naapurimaamme ollessa sodassa tuntuu olevan hallituksen ja tasavallan presidentin välillä yhtä kepeää puuhaa kuin pääministeri Vanhasen ja ex-ulkoministeri Ilkka Kanerva seurustelu ex-tyttöystäviensä kanssa: molemmat hoituvat tekstiviestien välityksellä.

12. Stubb-kateudesta

1. Käytetäänkö SIITÄ nykyisin nimitystä stubbi?

2. Tämä kysymys tuli ensimmäisenä mieleen luettuani joidenkin kommentaattorien kirjoituksia Stubb-kateudesta. Sigmund Freudhan lanseerasi aikoinaan termin peniskateus, joka lienee kaikille tuttu käsite.

3. Stubb-kateudella tarkoitetaan kuitenkin hieman eri asiaa. Kyse on väitteestä, jonka mukaan keskustapuolue ja Matti Vanhanen sekä joidenkin mielestä kenties myös Tarja Halonen olisivat kateellisia ulkoministeri Alexander Stubbille, jolla tuntuu menevän juuri nyt varsin lujaa. Etyjin puheenjohtajana muun muassa Georgian kriisin kimpussa häärivän ulkoministerin näkyvyys ja toimeliaisuus ovat herättäneet ihastusta mutta toisaalta myös vihastusta tai ainakin kateutta etenkin pääministeri Vanhasen johtamassa keskustassa. Ylen presidenttigallupissakin vasta viisi kuukautta ulkomisterin postia hoitanut Stubb pomppasi jo kolmanneksi hengittäen kisassa vielä nyt toisena olevan Matti Vanhasen niskaan.

Presidentti Halonenkin joutui eilen Tukholmassa viimein ottamaan kantaa Georgian kriisiin. Tämän päivän tiedotusvälineet repivät asiasta isoja otsikkoja, joiden mukaan "Halonen tuomitsi Venäjän hyökkäyksen Georgiassa" tai "Halonen tuomitsi Abhasian ja Etelä-Ossetian tunnustamisen". Mutta tapahtuiko todella näin?

4. Katsoin uudelleen Halosen haastatteluvideon ja totesin, että presidentti ei tuominnut Venäjän hyökkäystä tai edes "toimia" Georgiassa, eikä hän myöskään suoranaisesti tuominnut Venäjän toimesta tapahtunutta Abhasian tai Etelä-Ossetian tunnustamista.

5. Kun Haloselta kysyttiin, mitä mieltä hän on Venäjän toimista Georgiassa, Halonen vastasi vaivautuneen oloisena, että "me tuomitsemme tietysti väkivallan käytön". Haloselta oli tosin kerran vahingossa lipsahtaa sana "venäjä", mutta hän sai viime hetkellä nielaistuksi tämän ja sopersi, että "jos naapurimaamme osallistuu aseelliseen konfliktiin, niin se ei tietenkään ole hyvä asia". Kun Haloselta kysyttiin kantaa Venäjän suorittamaan tunnustamiseen, Halonen oli vielä vaivautuneemman oloinen ja sai sanotuksi vain, että tässä kysymyksessä Suomen kanta on sama kuin muidenkin EU-maiden.

6. Halonen ei siis lausunut koko haastattelussa kertaakaan edes sanaa "venäjä" . Miten hän siten olisi tuominnut Venäjän hyökkäyksen ja Venäjän suorittaman tunnustuksen? Ehkä media on tulkinnut asian olevan näin, mutta tosiasia on, että presidentti puhui vain Georgiassa tapahtuneesta hyökkäyksestä, jolla hän on voinut tarkoittaa yhtä hyvin vain Georgian väitettyä hyökkäystä Etelä-Ossetiaan. Venäjän suorittama tunnustamistoimi oli vielä vaikeampi pala Haloselle, sillä sen osalta hän tyytyi viittaaman vain siihen, mitä muut EU-maat ja niiden valtionpäämiehet ja ulkoministerit ovat lausuneet. Kuvaavaa on, että Halonen käytti termiä "naapurimaamme osallistuminen aseelliseen konfliktiin". Halonen siis selvästi varoi käyttämästä sanontaa "Venäjän hyökkäys Georgiaan".

7. Miksi presidentti mahtoi olla lausunnoissaan näin kryptinen ja vaikeaselkoinen? Sitä sopii jokaisen tykönänsä miettiä, mutta ajatus, jonka mukaan Halonen voi myöhemmin tarvittaessa kiistää tuominneensa Venäjää Georgian kriisin yhteydessä, ei liene kovin kaukaa haettu. Halonen halusi olla mielin kielin Venäjälle ja presidentti Dmitri Medevedeville, joka on informoinut Halosta Venäjän kannasta Georgian kriisin aikana useaan otteeseen. - Voi naapuriparkaamme, joka on joutunut osallistumaan aseelliseen konfliktiin niin kaukana Kaukasuksella...

8. Tarja Halonen on lukenut tarkasti poliittisen katekismuksensa. Sen ensimmäinen käsky kuuluu: Älä turhaan lausu Venäjän, meidän Herramme nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.

(Vrt. puolustusministeri Jyri Häkämies 6.9.2007 Washingtonissa: "Venäjä, Venäjä, Venäjä")

9. Tänään on puhuttu paljon myös siitä, että Halonen aikoo viedä ulkoministeri Stubbin paikan ensi maanantaina Brysselissä pidettävässä EU:n huippukokouksessa; presidentin ohella kokoukseen osallistuu pääministeri Vanhanen. Halosen intoa lähteä huippukokoukseen on kummasteltu, koska kokouksen asialistalla on ainoastaan yksi asia eli juuri Georgian kriisi ja EU:n suhtautuminen siihen. Halonen on pysytellyt tässä asiassa hyvin passiivisena, kun taas ulkoministeri Stubb on Etyjin puheenjohtajana perehtynyt asiaan hyvin ja neuvotellut Ranskan ulkoministerin kanssa alustavasta rauhansopimuksesta kriisialueella toissa viikolla.

10. Halosen intoon osallistua kokoukseen ja syrjäyttää Stubb lienee olemassa lähinnä kaksi syytä. Ensiksikin Halonen haluaa näpäyttää liian aktiiviseksi käyvää ulkoministeriä, joka meni diplomaattipäivillä muutama päivä sitten jopa moittimaan Suomen ulkopolitiikkaa käännöksissään hitaaksi. Tällä Stubbin katsottiin tarkoittaneen ottaa kantaa erityisesti Suomen Nato-jäsenyyden puolesta.

11. Toiseksi Halonen lienee huomannut, että hänen sijoituksena eilen julkisuuteen saatetulla aikakausilehti Forbesin julkaisemalla, naisjohtajien vaikutusvaltaa maailmassa mittaavalla listalla on edelleen pudonnut. Presidenttikautensa alkuvuosina Halonen sijoittui sanotulla listalla parhaimmillaan kahdenkymmenen kärkinaisen joukkoon, mutta nyt julkaistulla uudella listalla hänen rankinginsa on 71; listalle pääsee 100 naista. Saksan liittokansleri Angela Merkel sitä vastoin valittiin nyt jo kolmannen kerran peräkkäin maailman vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi. Halosen edelle listalla sijoittuivat melkein kaikkien muiden maiden naispresidentit tai -pääministerit, esimerkkeinä voidaan mainita Argentiinan, Ukrainan, Chilen, Filippiinien, Uuden Seelannin ja Liberian presidentit tai pääministerit.

12. Halonen halunnee pitää sitkeästi kiinni listapaikastaan. Jos hän luopuisi lautaspaikastaan EU-maiden johtajien huippukokouksissa tai antaisi jonkun naispuolisen sisäministerin hyppiä silmilleen kansliapäällikön nimitysasiassa, olisi tippuminen kyseiseltä listalta selviö ja sitä Halonen ei missään nimessä halua.

13. Halosen presidenttikautta on jäljellä vielä kolme ja puoli vuotta. Siinä ajassa ehtii tulla eteen vielä monta EU-maiden huippukokousta ja kansliapäällikön nimitysasiaa.

14. Vielä yksi kummallisuus. Kun Haloselta kysyttiin eilen, miksi hallituksen avainministereistä ja presidentistä koostuva hallituksen ulko-ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta eli utva ei ole kokoontunut kertaakaan Georgian kriisin aikana, vastasi Halonen asiansa osaavan juristin näppäryydellä, että "kyllä me olemme kokoontuneet kerran kirjallisesti".

15. Kirjallinen kokoontuminen. Siinäpä nerokas keksintö, joka saanee varmaan Veikko Huovisenkin kateelliseksi! Keksintö ilahduttanee myös suomalaisia hovioikeuksia, jotka tunnetusti inhoavat suullisia käsittelyjä ja kokoontumisia. Mitenkähän mahtaisi kuulua presidentti Halosen laatima kutsu ministereille osallistua utvan kirjalliseen kokoontumiseen?

16. Ehkäpä tähän tapaan:

"Kirjallinen kokoontuminen tapahtuu Valtioneuvoston kirjaamossa, jonne ministereitä pyydetään saapumaan kirjallisina. Yöpakkasvaaran takia etenkin miespuolisia ministereitä kehotetaan käyttämään riittävän pitkiä kirjallisia, mutta toisaalta osanottajia - ja tämä koskee erityisesti sitä perrhanan Stubbia - varoitetaan liian teräväsärmäisistä kirjallisista".

11. Halonen ja Mainilan laukaukset

1. Presidentti Tarja Halonen on omaksunut ylivarovaisen suhtautumisen Georgian kriisiin. Hän otti kantaa Venäjän ja Georgian väliseen sotaan 11.8. eli vasta 4-5 päivää sodan puhkeamisen jälkeen sitten kun Venäjän presidentti Dmitri Medvedev oli informoinut Halosta ja keskustellut tämän kanssa puhelimessa. Presidentin kanslian tuolloin julkistamassa tiedotteessa Halonen ei maininnut Georgiaa edes nimeltä, vaan puhui ainoastaan Etelä-Ossetiasta ikään kuin tämä Georgiaan kuuluva maakunta olisi jo tuolloin saanut itsenäisyyden.

2. Halonen ei ole missään vaiheessa tuominnut tai edes arvostellut Venäjän hyökkäystä Georgiaan tai venäläisten miehitystoimia Georgian alueella. Vahvin ilmaisu, jota Halonen on tässä yhteydessä käyttänyt, saatiin tänään diplomaattipäivillä. Halosen puheen mukaan "Euroopassa käytävä sota, johon naapurimaamme Venäjä osallistuu, on hätkähdyttävä ilmiö ja vakavan pohdinnan paikka". Ei siis sanaakaan siitä, mikä tuossa "ilmiössä" oikein hätkähdyttää, saatikka siitä, että juuri Venäjän toimet hätkähdyttäisivät presidenttiämme.

3. Tänään presidentti Medvedev ilmoitti, että Venäjä tunnustaa Etelä-Ossetian ja Abhaasian itsenäisyyden, vaikka nämä maakunnat kuuluvat edelleen Georgiaan. Aiemmin jokseenkin ympäripyöreitä ilmauksia Georgian tilanteesta käyttänyt pääministeri Matti Vanhanen rohkeni sentään ilmoittaa, että Venäjän tunnustaminen on ristiriidassa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin periaatteiden kanssa. Vanhanen muistutti, että Venäjä on Etyjin jäsen ja sitoutunut kunnioittamaan jäsenmaiden alueellista koskemattomuutta. Myös ulkoministeri Alexander Stubb tuomitsi suorin sanoin Venäjän toimenpiteen Etyjien periaatteiden vastaisena.

4. Sitä vastoin presidentti Halonen ei ole vielä ottanut kantaa Venäjän sanottuun toimenpiteeseen diplomaattipäivillä pitämässään puheessa eikä muussakaan yhteydessä; Halonenhan antaa nykyisin lehdistölle lausuntoja myös ulkopolitiikasta lähinnä urheilukilpailuissa ja maatalousnäyttelyissä urheilutoimittajille ja paikallislehtien edustajille. Lausuntoa ei presidentiltä kuulunut, vaikka Halonen oli asiasta hyvin informoitu, sillä Medevedev oli ilmoittanut Venäjän tunnustamisesta etukäteen Haloselle.

5. Yksi asia on jäänyt tiedotusvälineissä melko vähäiselle huomiolle. Reilu viikko sitten Venäjän presidentti Dmitri Medvedev kiisti Venäjän aloittaneen sodan Georgiaa vastaan ja totesi tuossa yhteydessä painokkaasti, että Venäjä tai sen edeltäjä Neuvostoliitto ei ole koskaan aloittanut hyökkäyssotaa mitään valtiota vastaan. Suomalaislehdissä lausuntoa toki ihmeteltiin, koska Medvedevin lausunto poikkeaa täysin siitä, mitä presidentti Boris Jeltsin lausui aikanaan talvisodan vuonna 1939 aloittaneista ns. Mainilan laukauksista. Neuvostoliitto väitti yli 50 vuoden ajan, että Mainilan laukaukset olisi ammuttu Suomen puolelta, minkä vuoksi Neuvostoliitto sanoi irti tuolloin voimassa olleen hyökkäämättömyyssopimuksen. Vihdoin vuonna 1998 Boris Jeltsin tunnusti Neuvostoliiton olleen yksin syyllinen Mainilan laukauksiin.

Kukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitoon osallistuva ministeri tai kansanedustaja ei ole tiettävästi kommentoinut Medvedevin outoa lausuntoa. Ja miksipä olisi, sillä naapurimaan valtionpäämiehen lausuntojen kommentointi kuuluu Suomessa tietenkin ensi sijassa tasavallan presidentille. Presidentti Tarja Halonen ei ole kuitenkaan sanallakaan puuttunut Medevedevin väitteeseen eikä oikaissut sitä.

6. Presidentti Halonen, merkitseekö tämä vaikenemisenne sitä, että hyväksytte Venäjän presidentin väitteen ja näkemyksen, jonka mukaan Neuvostoliitto ei ampunut Mainilan laukauksia eikä aloittanut hyökkäyssotaa Suomea vastaan vuonna 1939?