1040. Voi itku!

1. Rion kisoissa oli eilen aika ratkaiseva päivä Suomen mitalisaaliin kasvattamisen kannalta. Suomi on saanut kisoista tähän mennessä, kun aikaa päätökseen on enää kolme päivää, vain yhden vaivaisen pronssimitain, jonka tuo nyrkkeilijä Mira Potkonen (35).  

2. Toiseksi paras sijoitus suomalaisista on purjehtija Tuula Tenkasella, joka sijoittui luokkassaan viidenneksi. Muita pistesijoja Suomella ei sitten Riosta olekaan. Ovatko mitkään aiammat kesäolympiakisat menneet Suomelta yhtä heikosti? Vastaus on ei. Nyt ollaan tekemässä todellista pohjanoteerausta.

3. Mira "Äitee" Potkosella oli eilen tilaisuus kirkastaa mitalinsa väri vähintään hopeaksi kun hän kohtasi välieräottelussa Kiinan Yin Junhuanin. Odotukset livat korkealla, sillä Mira on voittanut aiemmin kiinattaren kahdessa ottelusa. Voittoa ei tällä kerralla tullut, sillä Yin voitti matsin  kaikin tuomriäänin  eli 3-0. Eräpisteet olivat Yinin hyväksi 39-36, 39-36 ja 39-36. Potkonen sai kolmannessa erässä varoituksen varsin rumannäköisestä päällä puskemisesta, mistä sääntöjen mukaan vähennettiin häneltä yksi piste.

4. Kuten jo aikaisemmiin olen maininnut, Mira Potkosen ottelutyyli ei ole kaunista. Se on ryntäilevää ja päälle käyvää, eli hän yrittää voittaa ottelunsa voimalla ja vauhdilla. Tästä kärsivät iskujen puhtaus ja osumatarkkuus sekä suojas ja sen myöt' vastustajien mahdollisuus omien iskujensa perillemenoon kasvaa - kunhan ensin selviytyvät "hengissä" Miran myllytyksestä! Olympiavoittaja Katie Tayloria vastaan Potkosen tyyli puri, mutta kiinalainen oli valmistautunut Potkosen ryntäilyyn napakoilla vastaiskuillaan.

5. Painija Petra Ollia (22) pidettiin ennen kisoja varmimpana suomalaisena mitalitoivona Antti Ruuskasen ja Tero Pitkämäen ohella. Petra oli voittanut alkuvuonna Euroopan mestaruuden Riiassa ja sijoittunut viime vuonna MM-kisoissa Las Vegasissa hopealle. Petra oli valmistautunut olympiakisoihin todella huolella, leireillyt pitkään ulkomailla -mm. Mongoliassa -  ja harjoitellut rankasti virolaisen valmentajansa Ahto Raskan johdolla.

6. Petra Olli voitti eilen ensin nigerialaisen Aminat Adenlyin pistein 8-2. Alku oli jo tässä ottelussa hieman hankala, sillä Petra antoi nigerialaiselle aloitteiden tekemiseen ja näin Adenlyin pääsi 2-0 -johtoon. Pikku hiljaa Petraa sai juonesta kiinni ja voitti ottelun. Hänen paininsa ei ollut kuitenkaan totutun räväkkää, mistä Ahto Raska ilmeisesti ottelun jälkeen Petraa huomautti; Petra näytti ensimmäisen ottelunsa jälkeen itkuiselta.

7. Toinen ottelu, jossa vastassa oli Kirgisian  Aisuluu Tynybekova, jonka Petra oli voittanut viime vuonna Las Vegasissa pisteillä, sujui Petra Ollilta todella heikosti.  Petra oli kankea eikä saanut varsinkaan alussa itsestään mitään irti. Ensimmäisen jakson jälkeen kirgisialaianen johti jo 4-0 ja pyöritteli toisella jaksolla Ollista helposti ylivoimaisen 14-7 voiton. Petra Ollin painit kisoissa oli näin "taputeltu" ja hän putosi jatkosta; hän sijoittui seitsemänneksi. Kirgisialainen ei päässyt loppuotteluun, sillä hän hävisi välieräkamppailun venäläiselle Valeria Koblovalle pistein 4-1. Koblova puolestaan hävisi loppuottelun Japanin Kaori Icholle, joka saavutti jo neljännen peräkkäisen kultamitalin. Koblova johti ottelua vielä 15 sekuntia ennen loppua, mutta sitten Icho tekisi tyynesti tarvittavat kaksi pistettä ja voitti 3-2.

8. Ollin tappion jälkeen valmentaja Ahto Raska kävi kuumana kuin hellankoukku, poistui välittömästi molskin reunalta, sadatteli ja purki pettymystään viskomalla lippistään lattialle. Hieman rauhoituttuaan Raska kertoi, että Petran ottelu oli ollut alisuorittamista, mikä oli kauhea pettymys. Valmentaja oli odottanut Petralta aivan toisenlaista tulosta, mutta tämä ei ollut pystynyt suoriutumaan ottelusta siten kuin olisi pitänyt tehdä. Ottelu lähti käyntiin liian hitaasti ja Petra antoi voiton avaimet suosiolla vastustajalleen. 

9. Ottelun jälkeen Petra Olli antoi järkyttyneenä haastattelun, jossa hän itki vuolaasti ja manasi sitä, että oli pettänyt odotukset. Ottelu oli mennyt täysin päin p…settä.

10. Niinpä niin. Kaikki ei mene aina kuin Strömsössä! EM-kisat ja jopa MM-kisat ovat melko heppoisia kisoja olympiakisoihin verattuna. Parhaat painijat tulevat nykyisin useimmiten Japanista, Kiinasta ja muualta Euroopan ulkopuolelta, eivätkä kaikki parhaat eurooppalaiset painijat välitä osallistua EM-paineihin. Olympialaisissa yksi "vaivainen" Euroopan mestaruus ei paljon paina. Petra Olli on harjoitellut hirmuisesti kisoja varten, mutta tämäkään ei aina riitä. Petra Olli on vasta 20-vuotias. Hänen kannattaisi miettiä, onko tuollaisessa jatkuvassa harjoitusrääkissä järkeä vai olisiko hänen syytä pitää esimerkiksi vuoden totaalinen tauko painiharjoittelusta ja katsoa sen jälkeen tilannetta uudelleen. Myös valmentajan vaihtoa olisi kenties syytä harkita. Ahto Raska on ehkä liian tiukka ja säälimätön tyyppi Petran valmentajaksi. Petra Olli on sanonut, että Ahto Raska on kova ja tiukka treeneissä, mutta kertaakaan hän ei ole Petraa kehunut. 

                                             Petra Ollin pettymystä

11. Rion suomalaisiin "itkulikkoihin" kuului myös keihäänheittäjä Sanni Utriainen. Hän puhkesi kyyneliin surkeasti menneen keihäskarsinnan jälkeen. Eikä syyttä, sillä Sani ei kyennyt vaalimaan Suomen kunniakkaita keihäsperinteitä, joita ovat naisten puolella uljaasti kantaneet mm. Kaisa Parviainen (Lontoo 1948), Tiina Lillak (Los Angeles 1984) ja kultamitalisti Heli Rantanen (Atlanta 1996). Utriainen jäi karsinnassa 31. sijalle eli viimeiseki alokasmaisella tuloksella 53,42. Yli 60 metrin heittäjiä Rion karsinnassa oli lähes 20. Utriaisen valintaa olympiakisoihin ovat monet syystäkin ihmetelleet, sillä tänä vuonna hän on ollut vasta kolmanneksi tai neljänneksi paras suomalainen heittäjä. Mutta kun Sanni sattui viime kesänä heittämään yhdessä kilpailussa yli Rion kisarajan, niin Suomen urheiluliitto ja olympiakomitea päättivät, että kyllä Sanninkin pitää päästä kisoihin. Utriainen jäi karsintaan jo Amsrterdamin EM-kisoissa ja palkintosijojen ulkopuolelle Oulun Kalevan Kisoissa heinäkuun lopulla ja hän epäili itsekin, kannattaako hänen lähteä lainkaan Rioon. Lähti kuitenkin ja tulos on nyt tiedossa.

6. Omituiset olympialaiset II

Tarkastellaanpa hieman suomalaisten tähänastisia edesottamuksia Pekingin kisoissa.

Suomen mitalitili aukeni tänään komeasti: kultaa ja pronssia ammunnassa! Henri Häkkinen oli ilmakivääriammunnan finaalissa vielä ennen viimeistä laukausta kiinni hopeassa ja kultaankin oli mahdollisuus, mutta Henrin viimeinen osuma oli hänen sarjansa heikoin, vain 9.7 pistettä. Intian edustaja ampui kylmän rauhallisesti 10,8 ja voitti ja myös kiinalaisampuja ohitti Henrin viimeisellä laukauksella ja otti hopeamitalin.

TV-kuvasta näkyi hyvin, miten viimeinen laukaus harmitti Henriä vietävästi ja hän päästikin suustaan suomalaisille niin tutun v-alkuisen voimasanan - onneksi se ei kuulunut lähetyksessä - mutta hymyili kohta sen jälkeen tyytyväisenä pronssimitalin. Sen sijaan kiinalainen hopeamitalisti puhkesi palkintopallilla itkuun, hän on Ateenan kisojen 2004 voittaja ja kiinalaiset tietenkin odottivat hänen voittavan nyt myös kotikisoissa.

Satu Mäkelä-Nummelan voitto trapin finaalissa oli upea ja osoitti, että hänellä täytyy olla todelliset lehmän hermot, kun hän kesti johtoasemassa finaalin lähdettäessä paineet. Satu edustaa suomalaisnaisten vaaleaa perustyyppiä ja muistuttaa aika paljon kahta muuta suomalaista olympiavoittajaa eli hiihtäjä Helena Takaloa ja keihäänheittäjä Heli Rantasta.

Satu Mäkelä-Nummela on kautta aikojen neljäs kesäolympiakisoissa kultamitalin voittanut suomalaisnainen. Heli Rantanen voitti kultaa Atlantassa 1996 ja Sylvi Saimo Helsingissä 1952. Saimon laji oli melonta, mutta harva ehkä tietää, kuka oli ensimmäinen suomalainen naispuolinen olympiavoittaja ja missä lajissa. Oikea vastaus on Aale Tynni ja kisat olivat Lontoossa 1948. Tynnin laji oli kirjallisuus; tuolloin olympialaisissa kilpailtiin viimeisen kerran taidelajeissa.

Suomalaiset keihäänheittäjät Tero Pitkämäki ja Teemu Wirkkala ylittivät kansainvälisen uutiskynnyksen jo ennen kisamatkalle lähtöään. He olivat niiden sadan urheilijan joukossa, jotka allekirjoittivat pari kuukautta aikaisemmin Amnesty Internationalin ja saksalaisen Sports for Peace -kansalaisjärjestön adressin, joka oli osoitettu Kiinan presidentti Hu Jintaolle. Adressissa toivotaan presidenttiä vaikuttamaan rauhallisen ratkaisun aikaansaamiseksi Tiibetissä sekä kiinalaisten ihmisoikeusaktivistien aseman parantamista.

Pitkämäen manageri nosti tästä ison äläkän ja vaati suomalaisten nimien poistamista listalta, koska heidän nimikirjoituksensa oli hankittu "tökeröllä tavalla huijaamalla." Pitkämäki ja Wirkkala kertoivat tosin allekirjoittaneensa vetoomuksen ollessaan Berliinissä Kultaisen liigan kilpailuissa, mutta selittivät, etteivät olleet tienneet, mihin paperiin olivat nimensä pistäneet. He luulivat, että kyseessä oli vain johonkin julisteeseen tuleva "nimmari" ja että he laittoivat nimensä listaan, kun siinä oli monien muidenkin tunnettujen urheilijoiden nimiä.

Sports of peace poisti suomalaisten nimet listasta, mutta järjestö kiisti huijauksen ja kertoi, että kyse oli ollut suomalaisten väärinkäsityksestä.

Kannattiko suomalaisten todella nostaa asiasta häly ja minkä vuoksi? Pelkäsikö Tero Pitkämäki kenties keihäskilvan yhtenä ennakkosuosikkina, että kiinalaiskatsojat buuaisivat hänelle tai että tuomarit hylkäisivät hänen heittojaan yliastuttuina väärin perustein? Suurin pelko lienee ollut se, miten tapauksesta syntynyt kohu vaikuttaisi heittäjien keskittymiseen kisoissa. Mutta mitään kohua tuskin olisi edes syntynyt, vaikka heittäjiemme nimet olisivat olleet listalla? Asiaa ei ehkä olisi ilman suomalaisten nostamaa haloota huomattu lainkaan; tiettävästi sadasta urheilijasta vain pari kolme muuta urheilijaa on suomalaisten lisäksi vaatinut nimiensä poistamista adressista. Toivoa sopii, että suomalaisten omasta aloitteesta syntynyt adressikohu ei haittaisi poikiemme keskittymistä kisoissa ja että keppi lentäisi pitkälle!

Suomalaisten nimien löytyminen listalta ei olisi ollut mikään häpeä, sillä Suomen olympiakomitean mukaan urheilijat voivat ottaa kantaa asioihin ja siis myös ihmisoikeuskysymyksiin. Kyseinen vetoomus oli sitä paitsi hyvin maltillinen eikä siinä syytetty Kiinan johtoa mistään. Mutta ehkä Pitkämäki ja Wirkkala ovat halunneet vain noudattaa Suomen virallista ja yltiövarovaista ulkopoliittista linjaa ja olla puuttumatta millään tavalla olla Kiinan ihmisoikeuskysymykseen.

Tero Pitkämäen lehdistölle itse asiasta antama lausunto osoittaa, että Terossa voisi hyvinkin olla urheilu-uran jälkeen ainesta poliitikoksi ja keskustan kansanedustajaehdokkaaksi Etelä-Pohjanmaan vaalipiirissä sitten kun Juha Mieto on lopettanut eduskunnassa. Mietohan on pääministeri Matti Vanhasen linjan vakaa kannattaja siinä, että "politiikkaa ei pirä sekoottaa urheiluun". Pitkämäki sanoi, että "kisojen avulla ei mikään asia Kiinassa muutu parempaan, joskaan ei huonompaankaan suuntaan." Niin sitä pitää, olipa todella tasapuolinen ja jämpti kannanotto! - Teemu Wirkkala sen sijaan loihe lausumaan vähäeleiselle tyylilleen uskollisena: "Enpä tiijä".

Kannattaa myös noteerata pituushyppääjä Tommi Evilän käsitys ihmisoikeuksien merkityksestä. "Ei ihmisoikeuksien jyrääminen ole ikinä jees, mutta on maailmassa pahempiakin asioita." (Iltalehti 8.8). - Mikähän mahtaisi olla kauheampi asia? Varmaan kolme yliastuttua hyppyä pituushyppykilpailun aamukarsinnassa tai muutoin niukka karsiutuminen finaalista.

Team Finlandiaa edustaa Pekingissä myös pääministeri Matti Vanhanen, jonka yllä nähtiin tänään kiinankielinen Team Finlandian edustuspaita. Vanhanen osallistui myös kisojen avajaisiin. Pääministerin ei tarvinnut karsia kisoihin päästäkseen eikä ylittää mitään etukäteen asetettua tulosrajaa, vaan hän päätti hyvissä ajoin jo kevättalvella omasta osallistumisestaan kisoihin. Vanhasen "kisavalinta" oli oikeastaan selvä jo maaliskuussa 2007, jolloin hänen johtamansa keskustapuolue voitti "karsinnat" eli eduskuntavaalit ja Vanhasesta tuli pääministeri. Tämä takasi Matille osallistumisoikeuden myös Pekingiin.

Vanhanen on korostanut, että politiikkaa ei pidä sekoittaa urheiluun, joten Vanhasen osallistuminen Pekingin kisojen avajaisjuhlaan, jota mm. Englannin pääministeri Gordon Brown ja Saksan liittokansleri Angela Merkel "boikotoivat", ei ole hänen mukaansa kannanotto Kiinan ihmisoikeustilanteen puolesta tai sitä vastaan; tässä siis pääministeri edustaa siis samaa kantaa kuin Tero Pitkämäkikin.

Mutta jos politiikka pitäisi pitää irti urheilusta, niin miksi pääministeri Vanhanen sitten osallistuu olympiakisoihin ja vieläpä Suomen urheilujoukkueen edustuspaitaa kantaen? Minun käsittääkseni Vanhanen on saanut kutsun Pekingiin, ei urheilijana vaan nimenomaan poliitikkona. No, urheilun ja politiikan suhde on laaja kysymys ja siihen voimme palata erikseen joskus myöhemmin.

Pääministeri Vanhasen oma laji on näissä(kin) kisoissa ihmisoikeuskysymykset, eli Vanhasen omaa terminologiaa lainataksesi ihmisoikeuskysymysten "esille ottaminen." Vanhanen korosti jo ennen Pekingiin lähtöään, että hän aikoo ottaa Kiinan pääministerin tavatessaan esille Kiinan ihmisoikeustilanteen ja keskustella ihmisoikeuskysymyksiä koskevasta yhteistyöstä. Vanhanen letkautti, että on muodostunut ikään kuin tavaksi, että pääministeri hoitaa ihmisoikeuskysymykset.

Vanhanen todella kertoi ottaneensa eilen Pekingissä esille Kiinan ihmisoikeustilanteen pääministeri Wen Jiabaon kanssa käymissään keskusteluissa. Sitä, mitä tämä "esille ottaminen" itse asiassa tarkoittaa, emme saaneet tälläkään kertaa tietää tarkemmin. Vanhanen ei ole koskaan mennyt yksityiskohtiin mainitessaan sanan "ihmisoikeuskysymykset" eikä hän tehnyt sitä tälläkään kerralla. Hän vain totesi, että ihmisoikeuskysymykset ovat olleet joka kerta esillä, kun hän on käynyt keskusteluja Kiinan johtajien kassa. Tämä esille ottaminen on siis muodostunut ikään kuin tavaksi ja rutiiniasiaksi.

En ole milloinkaan kuullut pääministeri Vanhasen lausuvan yhtään poikkipuolista sanaa Kiinan ihmisoikeustilanteesta eikä hän ole koskaan sanonut edes sitä, olisiko jokin asia Kiinassa ihmisoikeuskysymysten osalta edes pielessä. Tässä Vanhanen noudattaa samanlaista linjaa kuin Martti Ahtisaari, Tarja Halonen ja Paavo Lipponen. Suomalaisjohtajat tuntuvat olevan jälleen rähmällään suurvallan, tällä kertaa Kiinan ja sen johtajien edessä. Voidaan puhua jonkinlaisesta uussuomettumisesta, joka on tällä kertaa ensi sijassa bisnesvetoista.

Ruotsin pääministerin Fredrik Reinfeldt on lähes yhtä harmaa ja varovainen poliitikko kuin Matti Vanhanenkin, mutta Kiinan häpeällisen huonoon ihmisoikeustilanteeseen Reinfeldt sentään rohkeni ottaa julkisesti kantaa keskusteltuaan keväällä Kiinan johtajien kanssa. Reinfeldt arvosteli Pekingissä pitämässään tiedotustilaisuudessa aika kipakasti Kiinan ihmisoikeuspolitiikkaa.

Matti Vanhasen kanssa kiinalaisjohtajien on varmasti kiva keskustella asioista. He tietävät, että Vanhanen ja virallinen Suomi ymmärtävät Kiinan hallituksen politiikkaa ja kiinalaisviranomaisten toisinajattelijoihin ja ihmisoikeusaktivisteihin kohdistamaa vainoa, suomalaiset poliitikot eivät ainakaan lähde koskaan Kiinan politiikkaa julkisesti arvostelemaan. Tällaisten ystävien kanssa on tosi helppoa keskustella ja ottaa "esille" vaikeitakin asioita, jopa ihmisoikeuskysymyksiä!

Mutta palataan hetkeksi vielä itse kisoihin. Hyviin suomalaisuutisiin kuuluu, että kenttäratsastukseen ja samalla jo kuudensiin olympiakisoihin osallistuvan Kyra Kyrklundin ratsu Max on parantunut häntä vaivanneesta kuumesta. Pääministeri Vanhanenkin odottaa kaksikolta paljon todeten asiantuntevasti, että nyt Kyralla on allaan hyvä hevonen!

Ammunta kuuluu perinteisesti vahvoihin suomalaislajeihin, ja myös huomenna alkavissa painikilpailuissa suomalaisten odotukset ovat korkealla, sillä onhan paini ollut kesäkisoissa Suomen toiseksi menestyksellisin laji yleisurheilun jälkeen. Näissä kisoissa Suomella on vain yksi kilpailija painissa nimittäin Jarkko Ala-Huikku, joka painii sarjassa alle 60 kg.

Suomen painijoukkue on kuitenkin suurempi, sillä siihen kuuluvat myös valmentaja Juha Lappalainen, lääkäri Tuomo Karila, hieroja, jonka nimeä on en muista, sekä vielä Ala-Huikun sparraajan ominaisuudessa kisoissa mukana oleva Ville Pasanen; Pasasella on siis kisoissa jonkinlaisen "paininuken" rooli, ja hän tuurasi Ala-Huikkua kisojen avajaismarssissa. Paini on toki armottoman kova laji, mutta jos ei tällaisella porukalla mitalia Suomeen oteta niin ei sitten millään!

Ala-Huikun normaalipaino on n. 70 kg, joten hän joutuu viikon parin aikana laihduttamaan kuiviin treenatusta vartalostaan peräti kymmenen kiloa päästääkseen painimaan 60 kg:n sarjassa; kolmen viimeisen päivän aikana kehosta lähtee kuulemma viisi kiloa! Tämä on nykypainissa normaalikäytäntö. Tänään Pekingissä tapahtuvan punnituksen jälkeen kilpailijat aloittavat huiman energiatankkauksen, joten Ala-Huikun paino nousee taas nopeasti monta kiloa.

Mens sana in corpore sano?