Keihäsfinalistit esittelyssä
Keihäänheiton voittaja Andreas Thorkildsen lähdössä heittoonsa
Kisat pähkinänkuoressa....kuva Berliinin Erotik-Museumin aulasta. Muihin museoihin tutustumiseen aika ei tällä(kään) kertaa riittänyt.
Eipä todellakaan mennyt Suomen keihäsmiehillä putkeen!
Eikä mennyt meidän kolmen hegen katsojadelegaatiollakaan, sen puoleen. Alku näytti lupaavalta, livahdimme taas totuttuun tapaan keihäänheittopaikan taakse ykkösriville, jonne ei ole myyty lainkaan lippuja, sillä se on tarkoitettu kuvaajille ja urheilijoiden valmentajille.
Istuimme paikoillamme - muuten meidän porukan paras keihästulos on USA:ssa jo pitkään eli yli 40 vuotta asustaneen erään Riihimäen Kiskoa, kuten minäkin, aikoinaan edustaneen Rauli U:n vuonna 1971 USA:ssa heittämät 76 metriä ja risat - ja pääsimme jopa keihäänheiton kaikkien aikojen ylivoimaisen ykkösen, Tsekin Jan Zelesnyn viereen, jossa seurasimme kaksi ensimmäistä kierrosta.
Eihän meillä - tietenkään - tälläkään kertaa ollut lippuja koko kyseiseen katsomoon eiliseksi päiväksi. Sitten kuvaajia alkoi lappaa paikoilleen yhä enemmän ja enemmän ja joku tiukkapipoinen saksalaistoimitsija - nainen tietysti - sai päähänsä alkaa tarkastaa ekariviläisten lippuja, ja meidäthän häädettiin sitten pois sanotuilta paikoilta. Minä pelastauduin n. 10-15 riviä ylemmäksi sanottuun keihäskatsomoon, josta oli todella hyvät näkymät, ja kaksi muuta kaveria pujahti totuttuun tapaan lehdistökatsomoon.
Johtuiko sitten tästä meidän poissaolostamme ykkösriviltä vai mistä, mutta suomalaisten kisa meni niin sanotusti täysin penkin alle. Ainoa, joka piti joten kuten tasonsa, oli Antti Ruuskanen, mutta muut kolme eli Pitkämäki, Wirkkala ja varsinkin Järvenpää suorastaan räpelsivät surkeasti! Mutta hyvin ei käynyt keihäslegenda Zelesneyn valmentamankaan tsekkiheittäjän, sillä myös hän putosi suomalaisten Järvenpään ja Wirkkalan tavoin kolmelta viimeiseltä kierrokselta. Kaksi muuta tsekkiheittäjää oli pudonnut kisasta jo perjantain karsinnassa.
Kirjoittelen tätä tekstiä n. kello 01.00 maanantaiyönä. Koska olen juonut kisan päättymisen jälkeen muutaman oluen - Berliner Weisse -merkkistä totta kai - en nyt jaksa analysoida suomalaisten surkeita keihäsesityksiä enemmälti.
Joku kommentoija kaipasi näihin "matkakertomuksiin" Mika Waltarin esimerkin innoittamana kertomuksia seksistä ynnä muusta. En haluaisi tuottaa pettymystä, mutta muistaakseni Waltari oli Euroopassa joskus 1920-luvulla matkustellessaan vain vähän yli 20 vuotias. Tuossa iässä jaksaa toki vielä "painaa pitkää päivää," mutta harvemmin enää tässä meikäläisen korkeassa iässä.
Sen verran voin sanoa, että minun korkeasti oppineet ja hirmuisen määrän suurkisoja nähneet matkakumppanini painuivat tänään niin sanotusti pehkuihin jo kello 21 jälkeen, jolloin juhlat Berliinin keskustassa ja erityisesti meidän Ku-Dammin alueellamme vasta kunnolla alkoivat. Kaverit olivat muiden suomalaiskatsojien tavoin tosi pettyneitä, mutta minua taas kisan lopputulos ei hatkauttanut mitenkään. Urheiluhan on - tai sen ainakin pitäisi olla - vain leikkiä! Tiesin, että norski Andreas Thorkildsen on todellinen suurkilpailujen mies: hänellä on kaksi olympiavoittoa (Ateena ja Peking), kaksi EM-mestaruutta ja nyt myös MM-mestaruus; siis ylivoimainen keihäänheton hallitsija Jan Zelesnyn jälkeen. Tero Pitkämäellä on ainoastaan yksi MM-voitto.
Keihään lajivalmentaja sekä Tero Pitkämäen ja Teemu Wirkkalan henkilökohtainen valmentaja Hannu Kangas miettii HS:n mukaan, voiko hän enää jatkaa lajivalmentajana. Syytä onkin, sillä eihän Kangas ole saanut Pitkämäkeä jo kauan vaivannutta tekniikkaongelmaa kuntoon. Pitkämäen ennätys on vuodelta 2005 ja vuosi vuodelta tulokset ovat vain huonontuneet.
Kovin kaksiselta ei vaikuttanut Hannu Kankaan työskentely Berliinin kilpailujen aikanakaan. Kun sade keskeytti perjantain karsintakisan ja kakkosryhmän heittäjämme Wirkkala ja Ruuskanen tulivat pitämään sadetta katsomon ykkösrivin eteen, tuli Kangas paikalle ja kyseli pojilta pariinkin kertaan, että "mikä siellä nyt on tilanne"? Vastasin tällöin "poikien" puolesta Kankaalle, että tilanne on nyt sellainen, että siellä sataa! Yritin myös "neuvoa" poikia, että jättäisivät molemmat kolmannen kierroksen heittämättä, koska heittopaikka oli sateen liukastuttama ja heidän ensimmäiset heittonsa näyttivät riittävän jatkoon. Mutta vielä mitä; sateen tauottua molemmat "pojat" tulivat repimän myös kolmannen heittonsa eivätkä tietenkään parantaneet tuloksiaan.
Myös kuumeinen Tero Pitkämäki heitti perjantaina täysin turhaan kaikki kolme karsintaheittoan, vaikka oli selvää, että hänen ensimmäinen yli 81 metrin heittonsa riitti tuomaan finaalipaikan. Jäi sellainen tuntu, että suomalisheittäjät satsasivat kaikki energiansa jo karsintaan. Toisin teki tässäkin suhteessa Norjan Andreas Thorkildsen.
Miksi muuten keihäsmiehemme tulivat Berliiniin jo reilu viikko ennen keihäänheiton karsintakilpailua? On selvää, että hotellikuoleman vaara oli tuolloin olemassa. Olisi ollut parempi keskittyä kisaan ja viettää normalielämää kotimaassa ja tulla Berliiniin vaikkapa vasta karsintapäivän aamuna tai edellisenä iltana. Kotimaassa olisi voinut vaikkapa rauhassa kalastella, kävdä lavatansseissa, ottaa muutamia oluita á la Seppo Räty jne. Ja ei olisi ollut mikään mahdottomuus lähteä Suomeen karsinnan jälkeen perjantaina ja palata takaisin kisakaupunkiin sunnuntaiaamuna, sillä finaali alkoi kello 16 jälkeen.
Istuin tunti pari sitten iltaa Ku-Damin varrella sijaitsevan perinteisen Alt Berliner Biersalonin terassilla. Ketään muita suomalaisia ei paikalla näkynyt, vaikka kisakatsomossa oli paljon maanmiehiäni. Sen sijaan norjalaisia oli paljon juhlimassa: samoin saksalaiset ottivat ilon irti - ja laulu raikui!
Tulin taas kerran ihmetelleeksi, miksi suomalaiset eivät ainakaan ulkomailla olessaan osaa, halua tai uskalla "irrotella" ja pitää porukalla hauskaa muuten kuin omissa pienissä piireissään. Kaikki kisan jälkeen näkemäni suomalaiset olivat kuin maansa myyneitä: useilla oli Suomen liput repuissaan ja päät painuksissa ne hölkkäsivät häpeissään metroon ja sen jälkeen ilmeisesti hotelleihinsa pureskelemaan näkkileipää ja juomaan taskulämpimästä kossupullostaan loput. Ja aamulla lento Suomeen tunnelmissa "voihan pentele!"
Jos Suomessa alkaa irrotella ja pitää hauskaa, voi joutua helposti putkaan jopa yksityistilaisuudesta! Tästähän minulla on omakohtaisia kokemuksia parin vuoden takaa, ja siitä on kirjoitettu isoilla otsikoilla iltapäivälehdessä jutussa, jonka faktat eivät kuitenkaan kaikilta osin pitäneet paikkaansa.
Berliini on ollut kiva ja mielenkiintoinen paikka! Ja siistä seksistä sen verran, että kyselin kyllä Potsdamer Platzin kaduilla iltayöstä maleskelevilta ilotytöiltä "tavaran" hintaa ja se oli 100 euroa "hänen" hotellissaan tai 150 euroa minun hotellissani: siihen tämä kaupanhieronta sitten jäikin. Vaihdoin pari päivää sitten hotellia tänne Ku Dammin alueelle ja täällä shoppingcenterin kaduilla noita tyttöjä ei näy. Ainakin yksi Night Club tässä on kyllä lähistöllä - saa nyt nähdä, jaksaako sinne vielä tänä viimeisenä yönä lähteä paikkaa katsastamaan.
Eikä mennyt meidän kolmen hegen katsojadelegaatiollakaan, sen puoleen. Alku näytti lupaavalta, livahdimme taas totuttuun tapaan keihäänheittopaikan taakse ykkösriville, jonne ei ole myyty lainkaan lippuja, sillä se on tarkoitettu kuvaajille ja urheilijoiden valmentajille.
Istuimme paikoillamme - muuten meidän porukan paras keihästulos on USA:ssa jo pitkään eli yli 40 vuotta asustaneen erään Riihimäen Kiskoa, kuten minäkin, aikoinaan edustaneen Rauli U:n vuonna 1971 USA:ssa heittämät 76 metriä ja risat - ja pääsimme jopa keihäänheiton kaikkien aikojen ylivoimaisen ykkösen, Tsekin Jan Zelesnyn viereen, jossa seurasimme kaksi ensimmäistä kierrosta.
Eihän meillä - tietenkään - tälläkään kertaa ollut lippuja koko kyseiseen katsomoon eiliseksi päiväksi. Sitten kuvaajia alkoi lappaa paikoilleen yhä enemmän ja enemmän ja joku tiukkapipoinen saksalaistoimitsija - nainen tietysti - sai päähänsä alkaa tarkastaa ekariviläisten lippuja, ja meidäthän häädettiin sitten pois sanotuilta paikoilta. Minä pelastauduin n. 10-15 riviä ylemmäksi sanottuun keihäskatsomoon, josta oli todella hyvät näkymät, ja kaksi muuta kaveria pujahti totuttuun tapaan lehdistökatsomoon.
Johtuiko sitten tästä meidän poissaolostamme ykkösriviltä vai mistä, mutta suomalaisten kisa meni niin sanotusti täysin penkin alle. Ainoa, joka piti joten kuten tasonsa, oli Antti Ruuskanen, mutta muut kolme eli Pitkämäki, Wirkkala ja varsinkin Järvenpää suorastaan räpelsivät surkeasti! Mutta hyvin ei käynyt keihäslegenda Zelesneyn valmentamankaan tsekkiheittäjän, sillä myös hän putosi suomalaisten Järvenpään ja Wirkkalan tavoin kolmelta viimeiseltä kierrokselta. Kaksi muuta tsekkiheittäjää oli pudonnut kisasta jo perjantain karsinnassa.
Kirjoittelen tätä tekstiä n. kello 01.00 maanantaiyönä. Koska olen juonut kisan päättymisen jälkeen muutaman oluen - Berliner Weisse -merkkistä totta kai - en nyt jaksa analysoida suomalaisten surkeita keihäsesityksiä enemmälti.
Joku kommentoija kaipasi näihin "matkakertomuksiin" Mika Waltarin esimerkin innoittamana kertomuksia seksistä ynnä muusta. En haluaisi tuottaa pettymystä, mutta muistaakseni Waltari oli Euroopassa joskus 1920-luvulla matkustellessaan vain vähän yli 20 vuotias. Tuossa iässä jaksaa toki vielä "painaa pitkää päivää," mutta harvemmin enää tässä meikäläisen korkeassa iässä.
Sen verran voin sanoa, että minun korkeasti oppineet ja hirmuisen määrän suurkisoja nähneet matkakumppanini painuivat tänään niin sanotusti pehkuihin jo kello 21 jälkeen, jolloin juhlat Berliinin keskustassa ja erityisesti meidän Ku-Dammin alueellamme vasta kunnolla alkoivat. Kaverit olivat muiden suomalaiskatsojien tavoin tosi pettyneitä, mutta minua taas kisan lopputulos ei hatkauttanut mitenkään. Urheiluhan on - tai sen ainakin pitäisi olla - vain leikkiä! Tiesin, että norski Andreas Thorkildsen on todellinen suurkilpailujen mies: hänellä on kaksi olympiavoittoa (Ateena ja Peking), kaksi EM-mestaruutta ja nyt myös MM-mestaruus; siis ylivoimainen keihäänheton hallitsija Jan Zelesnyn jälkeen. Tero Pitkämäellä on ainoastaan yksi MM-voitto.
Keihään lajivalmentaja sekä Tero Pitkämäen ja Teemu Wirkkalan henkilökohtainen valmentaja Hannu Kangas miettii HS:n mukaan, voiko hän enää jatkaa lajivalmentajana. Syytä onkin, sillä eihän Kangas ole saanut Pitkämäkeä jo kauan vaivannutta tekniikkaongelmaa kuntoon. Pitkämäen ennätys on vuodelta 2005 ja vuosi vuodelta tulokset ovat vain huonontuneet.
Kovin kaksiselta ei vaikuttanut Hannu Kankaan työskentely Berliinin kilpailujen aikanakaan. Kun sade keskeytti perjantain karsintakisan ja kakkosryhmän heittäjämme Wirkkala ja Ruuskanen tulivat pitämään sadetta katsomon ykkösrivin eteen, tuli Kangas paikalle ja kyseli pojilta pariinkin kertaan, että "mikä siellä nyt on tilanne"? Vastasin tällöin "poikien" puolesta Kankaalle, että tilanne on nyt sellainen, että siellä sataa! Yritin myös "neuvoa" poikia, että jättäisivät molemmat kolmannen kierroksen heittämättä, koska heittopaikka oli sateen liukastuttama ja heidän ensimmäiset heittonsa näyttivät riittävän jatkoon. Mutta vielä mitä; sateen tauottua molemmat "pojat" tulivat repimän myös kolmannen heittonsa eivätkä tietenkään parantaneet tuloksiaan.
Myös kuumeinen Tero Pitkämäki heitti perjantaina täysin turhaan kaikki kolme karsintaheittoan, vaikka oli selvää, että hänen ensimmäinen yli 81 metrin heittonsa riitti tuomaan finaalipaikan. Jäi sellainen tuntu, että suomalisheittäjät satsasivat kaikki energiansa jo karsintaan. Toisin teki tässäkin suhteessa Norjan Andreas Thorkildsen.
Miksi muuten keihäsmiehemme tulivat Berliiniin jo reilu viikko ennen keihäänheiton karsintakilpailua? On selvää, että hotellikuoleman vaara oli tuolloin olemassa. Olisi ollut parempi keskittyä kisaan ja viettää normalielämää kotimaassa ja tulla Berliiniin vaikkapa vasta karsintapäivän aamuna tai edellisenä iltana. Kotimaassa olisi voinut vaikkapa rauhassa kalastella, kävdä lavatansseissa, ottaa muutamia oluita á la Seppo Räty jne. Ja ei olisi ollut mikään mahdottomuus lähteä Suomeen karsinnan jälkeen perjantaina ja palata takaisin kisakaupunkiin sunnuntaiaamuna, sillä finaali alkoi kello 16 jälkeen.
Istuin tunti pari sitten iltaa Ku-Damin varrella sijaitsevan perinteisen Alt Berliner Biersalonin terassilla. Ketään muita suomalaisia ei paikalla näkynyt, vaikka kisakatsomossa oli paljon maanmiehiäni. Sen sijaan norjalaisia oli paljon juhlimassa: samoin saksalaiset ottivat ilon irti - ja laulu raikui!
Tulin taas kerran ihmetelleeksi, miksi suomalaiset eivät ainakaan ulkomailla olessaan osaa, halua tai uskalla "irrotella" ja pitää porukalla hauskaa muuten kuin omissa pienissä piireissään. Kaikki kisan jälkeen näkemäni suomalaiset olivat kuin maansa myyneitä: useilla oli Suomen liput repuissaan ja päät painuksissa ne hölkkäsivät häpeissään metroon ja sen jälkeen ilmeisesti hotelleihinsa pureskelemaan näkkileipää ja juomaan taskulämpimästä kossupullostaan loput. Ja aamulla lento Suomeen tunnelmissa "voihan pentele!"
Jos Suomessa alkaa irrotella ja pitää hauskaa, voi joutua helposti putkaan jopa yksityistilaisuudesta! Tästähän minulla on omakohtaisia kokemuksia parin vuoden takaa, ja siitä on kirjoitettu isoilla otsikoilla iltapäivälehdessä jutussa, jonka faktat eivät kuitenkaan kaikilta osin pitäneet paikkaansa.
Berliini on ollut kiva ja mielenkiintoinen paikka! Ja siistä seksistä sen verran, että kyselin kyllä Potsdamer Platzin kaduilla iltayöstä maleskelevilta ilotytöiltä "tavaran" hintaa ja se oli 100 euroa "hänen" hotellissaan tai 150 euroa minun hotellissani: siihen tämä kaupanhieronta sitten jäikin. Vaihdoin pari päivää sitten hotellia tänne Ku Dammin alueelle ja täällä shoppingcenterin kaduilla noita tyttöjä ei näy. Ainakin yksi Night Club tässä on kyllä lähistöllä - saa nyt nähdä, jaksaako sinne vielä tänä viimeisenä yönä lähteä paikkaa katsastamaan.
Kirjailija Sofi Oksasen mukaan ilotyttöjen hinnat ovat esimerkiksi Tallinnassa paljon halvemmat kuin Berliinissä ja Oksasen mukaan myös Helsingissä. Oksanen puoleksi eestiläisenä tämänkin asian tietää. Onhan hän urheilutermiä käyttääkseni "Kirjallisuuden Suomen mestari"; hän sai nimittäin viime syksynä Finlandia palkinnon. Sofi Oksanen kirjoitti muutama viikko sitten HS:n kolumnissaan, että "piparin" taksa voi jäädä Tallinnassa jopa 20 euroon tunnilta ja että tuolla hinnalla voi saada nuorta parikymppistä hoikkaa ja notkeaa tyttöä koko illaksi.
Berliini on hieno, vapaamielinen kapunki, jossa tuntuu olevan helpompi hengittää kuin jossakin Helsingissä tai Tampereella. Saksassa ovat kohta ulossa parlamenttivaalit ja tv:ssä keskustellaan kiivaasti hyvin samanlaisista teemoista kuin Suomessakin: pitäisikö elvyttää enemmän mitä on tehty ja pitäisikö Saksan vetää joukkonsa pois Afganistanista, pitäisikö ottaa käyttöön kansalaispalkka jne.
Urho Kekkonen oli viimeinen suomalainen pressa ja poliitikko, joka osasi ja uskalsi irroitella venäläisten ja muidenkin maiden ihmisten kanssa; siinä sivussa hän myös hoiti Suomen asiat kuntoon. Kekkonen oli nuoruudessaan korkeushyppääjä ja aktiiviuransa jälkeen SUL:n johtaja. Tätä mm. mietin nauttiessani Biersaloonin tersassilla. Kekkoseen verrattuna aika
vaisuja jollei suorastaan surkeita ovat nämä nykyiset suomalaiset poliittiset johtajamme. Jotkut niistä ei juo viinaa ollenkaan, mutta tonttuilevat ja tankeroivat joskus siitä huolimatta pääministereinä ja muina minsterinä.
Mutta ei hätää - muutos on jo tulossa! Ulkoministeri Alex Stubb (kok) osallistuu ensi viikolla kuulemma Berliinin maratonille. Hän starttaa lähdössä moninkertaisen maailmanmestarin Haile Gebreselassien vierestä eturivissä. Vanha mestari Haile ei viitsinyt osallistua nyt päättyneisiin Berliinin MM-kisoihin, koska näissä kisoissa ei osallistumisesta makseta mitään eivätkä palkintorahatkaan ole häppöisiä. Täytyyhän ammattilaisen saada juoksemisesta sentään kunnon liksa!
Varmaankin ensi viikkoisen Berliinin maratonin jälkeen Alex Stubb ja Haile nähdään siemailemassa yhdessä olutta Alt Berliner Biersaloonin terassilla.
Vielleicht - taidanpa tulla Berliinin kohta uudelleen! Ja silloin ilman näitä MM-kisoja, jolloin voisi keskittyä kunnolla olennaisiin asioihin!
Berliini on hieno, vapaamielinen kapunki, jossa tuntuu olevan helpompi hengittää kuin jossakin Helsingissä tai Tampereella. Saksassa ovat kohta ulossa parlamenttivaalit ja tv:ssä keskustellaan kiivaasti hyvin samanlaisista teemoista kuin Suomessakin: pitäisikö elvyttää enemmän mitä on tehty ja pitäisikö Saksan vetää joukkonsa pois Afganistanista, pitäisikö ottaa käyttöön kansalaispalkka jne.
Urho Kekkonen oli viimeinen suomalainen pressa ja poliitikko, joka osasi ja uskalsi irroitella venäläisten ja muidenkin maiden ihmisten kanssa; siinä sivussa hän myös hoiti Suomen asiat kuntoon. Kekkonen oli nuoruudessaan korkeushyppääjä ja aktiiviuransa jälkeen SUL:n johtaja. Tätä mm. mietin nauttiessani Biersaloonin tersassilla. Kekkoseen verrattuna aika
vaisuja jollei suorastaan surkeita ovat nämä nykyiset suomalaiset poliittiset johtajamme. Jotkut niistä ei juo viinaa ollenkaan, mutta tonttuilevat ja tankeroivat joskus siitä huolimatta pääministereinä ja muina minsterinä.
Mutta ei hätää - muutos on jo tulossa! Ulkoministeri Alex Stubb (kok) osallistuu ensi viikolla kuulemma Berliinin maratonille. Hän starttaa lähdössä moninkertaisen maailmanmestarin Haile Gebreselassien vierestä eturivissä. Vanha mestari Haile ei viitsinyt osallistua nyt päättyneisiin Berliinin MM-kisoihin, koska näissä kisoissa ei osallistumisesta makseta mitään eivätkä palkintorahatkaan ole häppöisiä. Täytyyhän ammattilaisen saada juoksemisesta sentään kunnon liksa!
Varmaankin ensi viikkoisen Berliinin maratonin jälkeen Alex Stubb ja Haile nähdään siemailemassa yhdessä olutta Alt Berliner Biersaloonin terassilla.
Vielleicht - taidanpa tulla Berliinin kohta uudelleen! Ja silloin ilman näitä MM-kisoja, jolloin voisi keskittyä kunnolla olennaisiin asioihin!
