1. Keskusta voitti vaalit. Puolueen voitto oli kuitenkin odotettua pienempi. Kun gallupit ennustivat kepulle 23-24 prosentin ääniosuutta, puolueen äänisaaliiksi jäi 21,1 prosenttia. Paikkoja keskustalle povattiin kaikissa gallupeissa reilusti yli 50, mutta puolue saa eduskuntaan "vain" 49 edustajaa. Veret seisauttavasta vaalivoitosta ei nyt voida puhua.
2. Helsingistä keskustalle ennustettiin jopa 3-4 paikkaa, mutta mitä tapahtui? Keskusta sai Helsingistä vain yhden (1) kansanedustajan eli Olli Rehnin. Hänen äänimääränsä jäi aika alhaiseksi, vain hieman yli 9 000 ääntä. Se oli ex-komissaari Rehnille ja keskustalaisille paha pettymys. Ei tullut Rehnin Ollista valtakunnan ääniharavaa, mutta ei tämä mikään yllätys ollut, sillä ovathan suomalaiset joutuneet katselemaan ja kuuntelmaan Rehnin lähes tulkoon tankeroenglantia komissaarina lähes 10 vuoden ajan. Tuskinpa Ollista leivotaan noin vaisulla menestyksellä edes ministeriä. Kaksi saman puolueen kuivahkoa narisijaa - Sipilä ja Rehn - samassa hallituksessa - se olisi sentään kansalle jo liikaa.
3. Yllättävintä, mutta joidenkin mielestä toki jopa toivottua, oli se, että ex-ministeri Paula Lehtomäki putosi eduskunnasta ja jää varaedustajaksi. Tämänkin asian kohdalla voisi kyynisesti sanoa, että hyvä juttu! Puoluesihteeri Timo Laaninen, tämä vanha puoluejyrä ja poliittinen agitaattori sekä nykyinen teologian yo., jäi kauas, todella kauas läpimenosta; ääniä kertyi Timolle vain 751. Tämä ei ole mikään ihme, kun muistaa, miten Laaninen sekoili pahemman kerran mm. keskiolutasiassa ja Soten maakuntamallissa kertoen avoimesti, että vm. uudistus merkitsisi koknaan uutta veroa eli maakuntaveroa. Timo Laanisen tehtävä kepun puoluesihteerinä taitaa tulla pian päätökseen, minkä jälkeen hän voi keskittyä teologian opintoihinsa.
4. Paavo Väyrynen valittiin Eduskuntaan, nyt Lapista. Paavon äänimäärä jäi kuitenkin todella alhaiseksi, vain 6 900 ääneen. Todella paha pettymys Väyryselle ja hänen kannattajilleen. Patesta ei ole enää ääniharavaksi, äänikuninkuudesta puhumattakaan. Hän hävisi näissä vaaleissa n. 3000 ääntä entiselle lehdistöavustajalleen Katri Kulmunille ((27), joka sai Lapista 9 700 ääntä. Paavon aika valtakunnanpolitiikassa on auttamattomasti päättymässä ja hän joutuu palaamaan, kun ministerin paikkaa ei tietenkään tule, takaisin mepiksi Brysseliin. Hyvä niin!
5. Moni istuva keskustan kansanedustaja putosi uudesta eduskunnasta. Toisaalta jotkut vanhat kasvot äänestettiin, ihme kyllä, sinne takaisin. Heistä mainittakoon Olavi Ala-Nissilä Varsinais-Suomesta. Keskustan monen vanhan kansanedustajan äänimärää laski selvästi. Esim. Seppo Kääriäinen sai omasta vaalipiirissään vasta kolmanneksi tai neljänneksi eniten kepulaisten äänistä, ja Matti Vanhasen äänimäärä jäi noin 11 000:een. Mauri Pekkarinen sai Keski-Suomessa kokoon reilut 9 000 ääntä. Vaalien suurimmalla budjetilla eduskuntaan yrittänyt Pekka Puska jäi valitsematta, ja niin kävi myös Hannu Takkulalle.
6. Melko heppoisella kannatuksellaaan Vanhasen ja Pekkarisen voi olla turha tavoitella ministerin salkkua Juha Sipilän hallituksessa. Vanha venkoilija ja koplaaja Satakunnasta eli Kauko Juhantalo, 73, äänestettiin jälleen neljän vuoden tauon jälkeen Arkadianmäelle. Tämä ei ole kuitenkaan mikään ihme, sillä niin outoa porukkaa siellä Satakunnassa asuu ja vaaleissa äänestää - tästä blogistilla on Pohjois-Satakunnassa yli 20 vuotta asuneena kokemusta.
7. Kokoomus keräsi vaaleissa toiseksi suurimman äänipotin, 18.2 prosenttia, joka uupuu keskustan ääniosuudesta vain reilut kolme (3) prosenttiyksikköä. Puolue sai kuitenkin läpi vain 37 kansanedistajaa, jossa on pudotusta viime vaaleista seitsemän paikkaa. Alex Stubbin äänimäärä putosi reilusti, mutta hän sai koko maassa sentää kolmanneksi eniten ääniä, vaikka hävisi Juha Sipilälle 10 000 ääntä. Uutena kokoomuslaisena eduskuntaan nousee odotetusti Hjallis Harkimo, sen sijaan poika-Harkimo (Joel) ei päässyt läpi Helsingistä; rajansa siis toki kaikella. Vanha konkari Kimmo Sasi - "mies kuin unelma" (hehheh) - Tampereelta putosi eduskunnasta 32 vuotta siellä istuttuaan, mutta tämä ei ollut minulle kovin suuri yllätys, sillä Sasin äänimäärä on laskenut tasaisesti vaali vaalilta. Kuka nyt joutuu (pääsee) istumaan eduskunnassa Ben Zyskowiczin vieressä, kun Sasia ei enää eduskunnassa nähdä? Ei kai vain Pertti Salolainen, 73, joka äänestettiin jälleen - minulle kyllä jostakin käsittämättömästä syystä - eduskuntaan.
8. Lapin vaalipiirin ainoa kokoomuslainen kansanedustaja eli Heikki Autto jäi nyt valitsematta, mitä voidaan pitää vahinkona. Laura Räty, joka harrasteli omituista "tuolileikkiä" sittemmin vaaleista luopuneen Lasse Männistön kanssa, ei päässyt eduskuntaan. Tämä oli täysin oikein Rädylle ja kokoomukselle, sillä niin heikot olivat Laura Rädyn eväät ja saavutukset hallituksessa. Stubb teki pahan virheen valitessaan Rädyn viime kesänä hallituksen jäseneksi. Räty palaa Helsingin apulaiskaupunginjohtajan virkaan, josta maksetaan paljon parempaa palkkaa kuin kansanedustajille. Miksi ihmeessä Räty oikeastaan jäi virkavapalle ja lähti politiikkaan?
9. Demarit kärsivät - nyt jo toisen kerran peräkkäin - rökäletappion vaaleissa, vain 34 paikkaa 16,5 prosentin äänimäärällä, jossa on laskua vuoden 2011 vaaleista peräti kahdeksan (8) paikkaa. Tämä ei voi merkitä mitään muuta kuin lähtölaskua Antti Rinteelle puheenjohtajan tehtävästä. Rinne keräsi Udenmaan isosta vaalipiiristä 10 000 ääntä, mutta Jutta Urpilainen sai paljon pienemmästä Vaasan vaalipiiristä yli 11 000 ääntä. Ennustin jo heti Antti Rinteen puheenjohtajaksi tulon jälkeen, että hänen johdollaan demareiden käy vaaleissa kalpaten. Olin (tässäkin asiassa) oikeassa.
10. Nauroin melkein kippurassa, kun selvisi, etteivät helsinkiläiset halunneet Pertti Arajärveä eduskuntaan; Pena sai tyytyä varaedustajan rooliin. Erkki Tuomioja, Tarskan ex-heila, sai sentään reilut 11 000 ääntä ja oli demareiden ykkönen Helsingissä. Mielihyvää minussa herätti myös tieto siitä, että demareiden eduskuntaryhmän hieman veltonoloinen ja ylimielinen puheenjohtaja Jouni Backman putosi eduskunnasta. Päivi Lipponen ei päässyt enää läpi Helsingistä, mutta se ei ollut minkään sortin yllätys, vaan yllätys olisi ollut, että Lipponen oli äänestetty jatkamaan eduskunnassa.
11. Perussuomalaiset eli persut yllätti myönteisesti. Ennakoäänien perusteella persut olisivat saaneet vain 32 paikkaa, mutta lopullisten tulosten mukaan persut saavat 38 paikkaa, jossa on vain yhden (1) paikan vähennys vuoden 2011 jytkyyn verrattuna. Äänimäärässä, joka oli 17,5 %, persut hävisi kokoomukselle (18,2 %), mutta paikkaluvussa voitti kokoomuksen yhdellä. Timo Soini hävisi äänimäärässä (n. 29 000) Juha Sipilälle vain noin tuhat ääntä. On selvää, että perussuomalaisista tuli kertaheitolla uusi hallituspuolue.
12. Persujen istuvista edustajista yllättävän monet uudistivat paikkansa. Tällaisia valtiopäivämiehiä ovat esimerkiksi "Perus-Pena" eli Pentti Oinonen ja sahuri Teuvo Hakkarainen. Vm. piti vaalivalvojaisiaan viitasaarelaisella metsästysmajalla, jossa lehtikuvien perusteella nautittiin runsaasti alkoholia. Hakkaraisen kerrotiin olleen vaalituloksen selvittyä niin päihtynyt, ettei hän selvinnyt puolueen virallisiin vaalivalvojaisiin Jyväskylään. Tällaisia positiivisessa mielessä tyypillisiä "kylähulluja" ja kansanmiehiä eduskuntaan tarvitaan! Hakkarainen äänisaalis nousi viime vaaleista noin 2 000 äänellä. Eduskuntaan tekee paluun Toimi Kankaanniemi, joka on istunut Arkadianmäellä aikaisemmin kauan kristillisten edustajana. Persujen ääniharavia olivat mm. Sampo Terho ja Jussi Niinistö. Molemmille voidaan povata ministerin salkkua uudessa hallituksessa.
13. Vasemmistoliitto kuuluu vaalien häviäjiin, sillä puolue menetti kaksi paikkaa ja saa eduskuntaan 12 kansanedustajaa. Paavo Arhinmäki lähti Jyrki Kataisen hallituksesta noin vuosi sitten ovet paukkuen - täysin puoluepoliittisista ja vaalitaktisista syistä - mutta operaatio meni pahasti metsään. Hallituksesta lähtö koitui vasureiden tappioksi; kansaa ei nyt sentään kaikilla manöövereillä kuseteta! Arhinmäen oma äänimäärä laski roimasti - peräti 10 000 äänellä - sillä nyt mies sai enää runsaat 7 000 ääntä. Puolueen uusi ääniharava on Li Andersson (27), joka sai Varsinais-Suomesta yli 15 000 ääntä ja Oulun vaalipiiristä Helena Sarkkinenkin sai yli 9 000 ääntä. Vasemmistoa odottaa jatkossa yksiselitteisesti vain yksi asia: oppositio. Satakunnasta valittu kansanedustaja Jari Myllykoski on jo ehtinyt ilmoittaa haastavansa Paavo Arhinmäen puolueen puheenjohtajan vaalissa. Oikein!
14. Toinen "takiaispuolue" eli vihreät, joka myös jätti Kataisen hallituksen ovet paukkuen kesken kaiken, ylsi vaalivoittoon ja kasvatti paikkalukuuaan viidellä kymmenestä viiteentoista. Puolue sai tosin jo vuoden 2007 vaaleissa 15 kansanedustajaa, mutta koki Anni Sinnemäen johdolla rökäletappion vuoden 2011 vaaleissa. Ville Niinistö osaa asiansa, mutta hän omaa niin ärsyttävän ja ylimielisen puhetyylin, että oikein pahaa tekee! Vaalikeskusteluissa Ville käyttää puheenjohtajista minuuteissa ja sekunneissa laskettuna vähiten aikaa, mutta hän hän suoltaa minuutin aikana helposti puolta enemmän sanoja kuin esimerkiksi Timo Soini ja Juha Sipilä - sitä papatusta ja vihreää propagandaa on todella ikävä kuunnella. Ei mikään ihme, että Ville Niinistön ruotsalainen vaimokin kyllästyi Villeen ja haki 2-3 vuotta sitten eron miehestään. Jos Juha Sipilä on vähääkään tolkun mies, niin hän edes haikaile vihreitä ja Ville Niinistöä hallitukseen, sillä hallituksessa ei vihreitä tai vasureita tarvita lainkaan. Vihreät vastustaa uutta ydinvoimalaa, mikä jo on peruste jättää vihreät oppositioon.
15. Entäpä sitten tämä "kolmas takiaispuolue" eli kristillisdemokraatit (KD)? Puheenjohtaja Päivi Räsänen säilytti ministerin salkkunsa turvin paikkansa eduskunnassa, mutta hänen äänimääräänsä ei kyllä kovin kummoiseksi nytkään kohonnut, hieman yli 7 000 ääntä tuli. Puolue menetti vaaleissa yhden paikan, joten sillä on uudessa eduskunnassa vain viisi edustajaa. KD jää oppositioon jo siksi, että puolue vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia ja yrittää uuden kansalaisaloitteen turvin kaataa eduskunnan kuluvalla kaudella hyväksymän uudistuksen. Käsittämätöntä kiihkoilua! Puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valitaan tänä vuonna Sari Essayh, joka keräsi Savo-Karjalan vaalipiirissä muhkeat yli 11 000 ääntä eli 4 000 ääntä enemmän kuin nykyinen puheenjohtaja Päivi Räsänen Hämeestä.
16. Rkp menestyi vaaleissa aivan kohtuullisesti, sillä se säilytti paikkalukunsa, jos mukaan lasketaan myös Ahvenanmaan sitoutumaton ja edustaja. Carl Haglund nousi ääniharavien joukkoon, mikä ei ollut ylllätys, sillä niin rohkeasti ja selväsanaisesti tämä puolustusministeri on toiminut ja puhunut esimerkiksi Venäjän uhasta. Voisiko Haglundista tulla jopa uuden hallituksen ulkoministeri? Eva Biaudet palaa eduskuntaan toimittuaan viitisen vuotta vähemistövaltuutettuna erityisvapauden pätevyysvaatimuksista saatuaan. Toiselle viisivuotiskaudelle Biaudet ei saanut enää saanut erivapautta pätevyysvaatimuksista. Eva on ikuinen oikeustieteen ylioppilas, sillä hän jätti tai joutui jättämään oikeustieen opintonsa kesken jo parikymmentä vuotta sitten. Viranhoidon ohella hänellä olisi ollut hyvää aikaa viedä opintonsa loppuun, mutta näin ei tapahtunut. Outoa, mutta toisaalta eduskunnassa ja ministereinäkin on istunut monta ikuista ylioppilasta, esimerkkeinä vaikkapa Pekka Haavisto, Paavo Arhinmäki ja Eero Heinäluoma.
16. Mitä voisi sanoa yhteenvetona? Mitäpä muuta kuin että "kusessa ollaan", sillä niin kinkkinen tehtävä Juha Sipilän hallituksella on saattaa julkinen talous, työllisyys sekä muut asiat ja rakenneuudistukset järkevälle tolalle. Se ei onnistu yhden vaalikauden aikana, mutta tuona aikana tilanne voi sen sijaan muuttua vielä paljon pahemmaksi, jollei maahan saada toimintakykyistä hallitusta, missä puolueet eivät riitele ja tee kiusa toisilleen sen kuin kerkiävät. Tällaisena kiusanteon, riitelyn ja ryppyilyn mestarina hääri Stubbin pätkähallituksessa SDP onnettoman puheenjohtajansa Antti Rinteen johdolla, mutta tässä touhussa kävi kaikkein huonoimmin juuri Rinteelle ja demareille. On päivänselvää, etteivät demarit ja kokoomus mahdu enää aikoihin samaan hallitukseen. Hallituksessa ei tarvita myöskään vasemmistoliittoa, vihreitä tai kristillisdemokraatteja. Rkp sinne voidaan sitä vastoin ottaa mukaan.
17. Uuteen hallituksen muodostavat siis keskusta, kokoomus. perussuomalaiset ja Rkp. Persut ja Carl Haglundin ruotsalaiset mahtuvat tosi paikan tullen kyllä hyvin samaan hallitukseen, mutta jos tämä ei Rkp:lle kävisi, niin sitten he jäävät oppositioon. Ulkoministeriksi tullee Alex Stub b ja valtiovarainministerin salkkua tarjotaan Timo Soinille. Keskusta voi haluta itselleen myös puolustusministerin salkun, joten Carl Haglundille jäänee sisäministerin paikka. Mutta älkää nyt herran tähden ottako Anna-Maja Henrikssonia toista kertaa oikeusministeriksi!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haglund Carl. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haglund Carl. Näytä kaikki tekstit
maanantai 20. huhtikuuta 2015
tiistai 7. huhtikuuta 2015
928. Keitä eduskuntaan Uudeltamaalta?
1. Voi hyvä tavaton! Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa jo huomenna ja varsinainen vaalipäivä on vajaan kahden viikon päästä sunnuntaina 19.4. Eikä vaaleja ole tässä blogissa käsitelty vielä lainkaan! Täytyy nyt kiireesti yrittää korjata asia, jos se vielä korjattavissa on.
2. Tarkastelen tässä jutussa Helsingin Sanomissa tänään julkaistua kyselyä siitä, keitä kaikkia ehdokkaita 1001 uusmaalaista äänioikeutettua ihmistä, joille kysely suunnattiin, voisivat ajatella äänestävänsä vaaleissa. Kukin vastaaja sai mainita niin monta ehdokasta kuin halusi. Kyselyyn osallistuneille esiteltiin kaikki Uudenmaan vaalipiirin ehdokkaat. Uudenmaan vaalipiiri on maan suurin, sieltä valitaan 35 kansanedustajaa.
3. Kyselyssä mitattiin oikeastaan vain tai ainakin ensi sijassa vaaliehdokkaiden tunnettavuutta, ei sitä, keitä vastaajat todellisuudessa tulevat äänestämään. Niitä ehdokkaita, joista vastaajat eivät ole aikaisemmin edes kuulleet puhuttavan - saati sitten tunteneet - he eivät toki nimenneet ehdokkaiksi, joita he voisivat vaaleissa äänestää.
4. Tällaiset kyselyt valmistavat ihmisiä - valitettavasti - äänestämään yksinomaan julkisuudessa entuudestaan tunnettuja ehdokkaita. HS:n kyselyssä kärkipäähän eli kymmeneen parhaan joukkoon selvisi vain kaksi ehdokasta, jotka eivät ole vielä istuvan nykyisen eduskunnan jäseniä, eli vihreiden Jyrki Kasvi - hän on kuitenkin entinen kansanedustaja - ja keskustan Anne Berner. Uusilla kasvoilla on yleensä ja mainitunlaisten kyselyjen johdosta vielä vaikeampaa tulla valituksi Arkadianmäelle.
5. Keskustan kannattajien top 5:een pääsivät paremmuusjärjestyksessä Antti Kaikkonen (41), Matti Vanhanen (59), Anne Berner (50), Alpo Rusi (65) ja Lauri Kontro (61). Kaikkien vastaajien yhteislistalta 35 suosituimman ehdokkaan joukkoon heistä selviytyivät Kaikkonen, Berner ja Vanhanen, tässä järjestyksessä. Anne Berner on myös Sveitsin kansalainen ja hänen perheessään käytetään kotikielenä sveitsinsaksaa.
6. Ihmisten poliittinen muisti on todella lyhyt, kuten hyvin tiedämme. Tähän luottaen Matti Vanhanen on jälleen ikään kuin muina miehinä tyrkyllä eduskuntaan, vaikka hän luopui - mahdollisesti syytetoimien pelossa tosiasiassa joutui luopumaan - pääministerin salkusta ja puolueen puheenjohtajan tehtävistä jo kesäkuussa 2010 eli hyvissä ajoin ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Syyksi mainittiin - hehheh - että Vanhasen oli mentävä jalkaleikkaukseen.
7. Antti Kaikkonen sai Nuorisosäätiön lahjusjutussa syytteen ja hänet tuomittiin tammikuussa 2013 luottamusaseman väärinkäytöstä viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, mutta niin vain hän on jälleen ponkaissut keskustan kärkipaikalle vaaleissa, joissa on nimenomaan kysymys luottamuksesta.
8. Kyllä kansa tietää! Se haluaa uuteen eduskuntaan mieluummin vankeuteen tuomitun Kanki-Kaikkosen kuin rikossyytteiltä Nuorisosäätiön jutussa ja siten myös Valtakunnanoikeudelta nipin napin välttyneen ex-pääministeri Matti Vanhasen, jota myös Lauta-Matiksi viime kaudella kutsuttiin. Vanhas-Matti ei päässyt sentään aivan kuin koira veräjästä, sillä hän sai esteellisyytensä takia oikeuskanslerilta ja myöhemmin eduskunnan perustuslakivaliokunnalta sapiskaa, sillä hänen todettiin pääministerinä rikkoneen virkavelvollisuuttaan tuottamuksellisesti.
9. Keskustalla on nykyisessä eduskunnassa Uudeltamaalta vain kaksi kansanedustajaa eli Antti Kaikkonen ja Paula Lehtomäki, joista jälkimmäinen on näissä vaaleissa ehdolla Helsingissä. Keskustalle pukkaa vaaleissa vähintään yksi, mutta hyvässä - tai huonossa, miten vaan - lykyssä kolmekin lisäpaikkaa. Veikkaan, että keskustasta Uudenmaan vaalipiiristä valituiksi tulevat ainakin Berner, Kaikkonen ja Vanhanen. Sen sijaan hieman jo varttuneiden Alpo Rusin tai Lauri Kontron läpimenoon en oikein jaksa uskoa. Veikkaisin uusiksi nimiksi eduskuntaan keskustasta vaikkapa Ilkka Kantolaa (26) ja/tai Outi Lankiaa (35).
10. Valitseeko Juha Sipilä hallitukseensa Matti Vanhasen tai Anne Bernerin? Matti Vanhanen aloitti Anneli Jäätteenmäen hallituksessa 2003 puolustusministerinä ja se posti riittäisi Matille uudessakin hallituksessa, jos hän nyt hallitukseen pääsisi. Kun nykyinen puolustusministeri Carl Haglund on vapautettu sairauden takia asevelvollisuuden suorittamisesta, on Matti sotilasarvoltaan sentään ylikersantti, ellen väärin muista. Turvallisuuspoliittisesti vaikeat ajat vaativat myös Suomen puolustusministeriltä tiettyä uskottavuutta.
11. Demareilla on nykyisessä eduskunnassa Uudeltamaalta seitsemän kansanedustajaa, joten puolueen paikkaluku ei nyt käytävissä vaaleissa ainakaan nouse, vaan laskenee ainakin yhdellä. istuvista edustajista vaaleista ovat luopuneet Mikael Jungner ja Matti Saarinen, Lauri Ihalainen (67) on ehdolla Keski-Suomen vaalipiiristä. Istuvista kansanedustajista eduskunnasta pudonnee Merja Kuusisto.
12. Hesarin kyselyssä Sdp:n viisi kärkinimeä olivat Antti Rinne (52), Maria Guzenina (46), uutena nimenä Timo Harakka (52), Antti Lindtman (32) ja Maarit Feldt-Ranta (47). Huomionarvoista on, että puolueen puheenjohtajan Antti Rinteen kannatus on omien joukossa yllättävän alhainen, sillä hän sai kyselyssä tuekseen Sdp:n kannattajilta vain 35 prosenttia. Se on selvästi pienempi kuin keskustan, kokoomuksen, perussuomalaisten, vihreiden, Rkp:n ja jopa kristillisdemokraattien kärkinimien kannatus. Kaikkien vastaajien osalta Antti Rinne hävisi Maria Guzeninalle ja Maarit Feldt-Rannalle, myös Antti Lindtmanin kannatus oli yllättävän vähänen.
13. On aika vaikea ymmärtää, miksi äänestäjät haluavat edelleen Maria Guzeninan jatkavan eduskunnassa, vaikka hän epäonnistui ministerinä niin pahoin, että Jutta Urpilainen vaihtoi hänen tilalleen uudeksi ministeriksi Susanna Huovisen. Veikkaukseni on, että Sdp saa Uudeltamaalta läpi viisi tai korkeintaan kuusi edustajaa, eli lähinnä juuri kyselyssä esiin tulleet viisi ehdokasta. Muina varteenotettavina kandidaatteina voidaan mainita Kimmo Kiljunen, Mikko Merelä, Irma Pahlman, Jussi Kukkola (21) ja Thelma Åkers.
14. Kokoomuksella on nykyisessä eduskunnassa Uudeltamaalta 11 paikkaa, mutta tuohon paikkalukuun tullee nyt kahden paikan vähennys. Ehdolla eivät ole enää Leena Harkimo ja Marjo Matikainen-Kallström. HS:n kyselyssä kokoomuksen kannattajien top vitoseen pääsivät Alexander Stubb - itseoikeutetusti tietenkin, hän oli myös top 35:n ykkösenä - Harry (Hjallis) Harkimo, Sari Multala, Sanna Lauslahti ja veteraani Eero Lehti (70). 35 suosituimman ehdokkaan joukkoon pääsivät kyselyssä kokoomuksen ehdokkaista lisäksi Kari Tolvanen, Atte Kaleva, Raija Vahasalo, Pia Kauma ja Outi Mäkelä. Uusista nimistä Multala ja Atte Kaleva tulevat ilmeisesti valituiksi eduskuntaan, samoin kuin Elina Lepomäkikin. Suurimmassa putoamisvaarassa lienevät istuvista edustajista Tapani Mäkinen ja Pia Kauma.
15. Perussuomalaisilla on tällä hetkelä Uudeltamaalta seitsemän kansanedustajaa, mutta tuohon paikkalukuun tullee nyt yhden paikan vähennys. Luultavasti heikoilla näissä vaaleissa ovat istuvista edustajista Pietari Jääskeläinen, Johanna Jurva ja kenties Mika Nikkokin, jotka eivät päässeet HS-kyselyssä Top 35:n listalle. Persujen oma Top 5 koostui nimistä Timo Soini (61 %), Jussi Niinistö, Pirkko Ruohonen-Lerner, uutena Simon Elo sekä Arja Juvonen. Ruhonen-Lernerin valinta olisi itse asiassa "turha", sillä hän matkustaa vaalien jälkeen varajäsenenä EU-parlamenttiin, jos ja kun persujen nykyinen meppi Sampo Terho valitaan Helsingin vaalipiiristä eduskuntaan.
16. Persujen ehdokkaita ovat mm. Arto Luukkanen ja Pauli Vahtera, mutta he tuskin tulevat valituiksi. Uusi ja kova nimi on Taisto Miettinen, joka koulutukseltaan kauppatieteen lisensiaatti, oikeustieteen maisteri ja varatuomari. Taisto Miettinen on tohtorikoulutettava - hieman oudohko titteli tai toimi jo 49-vuotiaalle henkilölle ("pitääkö tohtoriksikin muka kouluttaa") - pääaineenaan vero-oikeus. Hän lienee koko maan kaikista vaaliehdokkaista kovakuntoisin, sillä mies on voittanut urheilu-urallaan mm. viisi kertaa Eukonkannon MM-tittelin Sonkajärvellä pidettävissä kisoissa; viime kesänä Miettisen pariskunta jäi ko. kisassa niukasti hopealle. Miettisen harrastuksiin kuuluvat myös pikajuoksu, lumikenkäjuoksu, vesijuoksu, potkukelkkailu - tässäkin lajissa hän voittanut MM:n - jne. Hän on voittanut Suomen pelkokerroinkisan superjuoksun. Voisin veikata, että Miettinen panee vaaleissa Simon Elon ja Mika Nikkon tiukille ja tulee valituksi eduskuntaan.
17. Pienpuolueiden ehdokkaat eivät herätä kovin suurta huomiota edes Uudellamaalla. Selvää on, että Carl Haglund on Rkp:n ykkönen ja ruotsalaiset saanevat myös uuteen eduskuntaan Uudeltamaalta kolme kansanedustajaa. Vasemmistoliitto saanee tyytyä edelleen yhteen eli Kari Uotilaan ja vihreät voivat saada eduskuntaan läpi 3-4 edustajaa. Vihreiden Jani Toivola oli muuten HS:n kyselyssä naisvastaajien ykkönen, mitä ei voida pitää kovin suurena yllätyksenä, sillä kyllähän suomalaisten naisten maku tunnetaan. Kristillisdemokraatit voivat menettää ainoa paikkansa.
18. Kansanedustajan paikkojen jakaantumista Uudellamaalla koskeva veikkaukseni:
- Keskusta 5
- Kokoomus 8
- Persut 7
- Demarit 6
- Vihreät 4
- Rkp 4
- Vasemmistol. 1
- Kristillidem. 0
2. Tarkastelen tässä jutussa Helsingin Sanomissa tänään julkaistua kyselyä siitä, keitä kaikkia ehdokkaita 1001 uusmaalaista äänioikeutettua ihmistä, joille kysely suunnattiin, voisivat ajatella äänestävänsä vaaleissa. Kukin vastaaja sai mainita niin monta ehdokasta kuin halusi. Kyselyyn osallistuneille esiteltiin kaikki Uudenmaan vaalipiirin ehdokkaat. Uudenmaan vaalipiiri on maan suurin, sieltä valitaan 35 kansanedustajaa.
3. Kyselyssä mitattiin oikeastaan vain tai ainakin ensi sijassa vaaliehdokkaiden tunnettavuutta, ei sitä, keitä vastaajat todellisuudessa tulevat äänestämään. Niitä ehdokkaita, joista vastaajat eivät ole aikaisemmin edes kuulleet puhuttavan - saati sitten tunteneet - he eivät toki nimenneet ehdokkaiksi, joita he voisivat vaaleissa äänestää.
4. Tällaiset kyselyt valmistavat ihmisiä - valitettavasti - äänestämään yksinomaan julkisuudessa entuudestaan tunnettuja ehdokkaita. HS:n kyselyssä kärkipäähän eli kymmeneen parhaan joukkoon selvisi vain kaksi ehdokasta, jotka eivät ole vielä istuvan nykyisen eduskunnan jäseniä, eli vihreiden Jyrki Kasvi - hän on kuitenkin entinen kansanedustaja - ja keskustan Anne Berner. Uusilla kasvoilla on yleensä ja mainitunlaisten kyselyjen johdosta vielä vaikeampaa tulla valituksi Arkadianmäelle.
5. Keskustan kannattajien top 5:een pääsivät paremmuusjärjestyksessä Antti Kaikkonen (41), Matti Vanhanen (59), Anne Berner (50), Alpo Rusi (65) ja Lauri Kontro (61). Kaikkien vastaajien yhteislistalta 35 suosituimman ehdokkaan joukkoon heistä selviytyivät Kaikkonen, Berner ja Vanhanen, tässä järjestyksessä. Anne Berner on myös Sveitsin kansalainen ja hänen perheessään käytetään kotikielenä sveitsinsaksaa.
6. Ihmisten poliittinen muisti on todella lyhyt, kuten hyvin tiedämme. Tähän luottaen Matti Vanhanen on jälleen ikään kuin muina miehinä tyrkyllä eduskuntaan, vaikka hän luopui - mahdollisesti syytetoimien pelossa tosiasiassa joutui luopumaan - pääministerin salkusta ja puolueen puheenjohtajan tehtävistä jo kesäkuussa 2010 eli hyvissä ajoin ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Syyksi mainittiin - hehheh - että Vanhasen oli mentävä jalkaleikkaukseen.
7. Antti Kaikkonen sai Nuorisosäätiön lahjusjutussa syytteen ja hänet tuomittiin tammikuussa 2013 luottamusaseman väärinkäytöstä viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, mutta niin vain hän on jälleen ponkaissut keskustan kärkipaikalle vaaleissa, joissa on nimenomaan kysymys luottamuksesta.
8. Kyllä kansa tietää! Se haluaa uuteen eduskuntaan mieluummin vankeuteen tuomitun Kanki-Kaikkosen kuin rikossyytteiltä Nuorisosäätiön jutussa ja siten myös Valtakunnanoikeudelta nipin napin välttyneen ex-pääministeri Matti Vanhasen, jota myös Lauta-Matiksi viime kaudella kutsuttiin. Vanhas-Matti ei päässyt sentään aivan kuin koira veräjästä, sillä hän sai esteellisyytensä takia oikeuskanslerilta ja myöhemmin eduskunnan perustuslakivaliokunnalta sapiskaa, sillä hänen todettiin pääministerinä rikkoneen virkavelvollisuuttaan tuottamuksellisesti.
9. Keskustalla on nykyisessä eduskunnassa Uudeltamaalta vain kaksi kansanedustajaa eli Antti Kaikkonen ja Paula Lehtomäki, joista jälkimmäinen on näissä vaaleissa ehdolla Helsingissä. Keskustalle pukkaa vaaleissa vähintään yksi, mutta hyvässä - tai huonossa, miten vaan - lykyssä kolmekin lisäpaikkaa. Veikkaan, että keskustasta Uudenmaan vaalipiiristä valituiksi tulevat ainakin Berner, Kaikkonen ja Vanhanen. Sen sijaan hieman jo varttuneiden Alpo Rusin tai Lauri Kontron läpimenoon en oikein jaksa uskoa. Veikkaisin uusiksi nimiksi eduskuntaan keskustasta vaikkapa Ilkka Kantolaa (26) ja/tai Outi Lankiaa (35).
10. Valitseeko Juha Sipilä hallitukseensa Matti Vanhasen tai Anne Bernerin? Matti Vanhanen aloitti Anneli Jäätteenmäen hallituksessa 2003 puolustusministerinä ja se posti riittäisi Matille uudessakin hallituksessa, jos hän nyt hallitukseen pääsisi. Kun nykyinen puolustusministeri Carl Haglund on vapautettu sairauden takia asevelvollisuuden suorittamisesta, on Matti sotilasarvoltaan sentään ylikersantti, ellen väärin muista. Turvallisuuspoliittisesti vaikeat ajat vaativat myös Suomen puolustusministeriltä tiettyä uskottavuutta.
11. Demareilla on nykyisessä eduskunnassa Uudeltamaalta seitsemän kansanedustajaa, joten puolueen paikkaluku ei nyt käytävissä vaaleissa ainakaan nouse, vaan laskenee ainakin yhdellä. istuvista edustajista vaaleista ovat luopuneet Mikael Jungner ja Matti Saarinen, Lauri Ihalainen (67) on ehdolla Keski-Suomen vaalipiiristä. Istuvista kansanedustajista eduskunnasta pudonnee Merja Kuusisto.
12. Hesarin kyselyssä Sdp:n viisi kärkinimeä olivat Antti Rinne (52), Maria Guzenina (46), uutena nimenä Timo Harakka (52), Antti Lindtman (32) ja Maarit Feldt-Ranta (47). Huomionarvoista on, että puolueen puheenjohtajan Antti Rinteen kannatus on omien joukossa yllättävän alhainen, sillä hän sai kyselyssä tuekseen Sdp:n kannattajilta vain 35 prosenttia. Se on selvästi pienempi kuin keskustan, kokoomuksen, perussuomalaisten, vihreiden, Rkp:n ja jopa kristillisdemokraattien kärkinimien kannatus. Kaikkien vastaajien osalta Antti Rinne hävisi Maria Guzeninalle ja Maarit Feldt-Rannalle, myös Antti Lindtmanin kannatus oli yllättävän vähänen.
13. On aika vaikea ymmärtää, miksi äänestäjät haluavat edelleen Maria Guzeninan jatkavan eduskunnassa, vaikka hän epäonnistui ministerinä niin pahoin, että Jutta Urpilainen vaihtoi hänen tilalleen uudeksi ministeriksi Susanna Huovisen. Veikkaukseni on, että Sdp saa Uudeltamaalta läpi viisi tai korkeintaan kuusi edustajaa, eli lähinnä juuri kyselyssä esiin tulleet viisi ehdokasta. Muina varteenotettavina kandidaatteina voidaan mainita Kimmo Kiljunen, Mikko Merelä, Irma Pahlman, Jussi Kukkola (21) ja Thelma Åkers.
14. Kokoomuksella on nykyisessä eduskunnassa Uudeltamaalta 11 paikkaa, mutta tuohon paikkalukuun tullee nyt kahden paikan vähennys. Ehdolla eivät ole enää Leena Harkimo ja Marjo Matikainen-Kallström. HS:n kyselyssä kokoomuksen kannattajien top vitoseen pääsivät Alexander Stubb - itseoikeutetusti tietenkin, hän oli myös top 35:n ykkösenä - Harry (Hjallis) Harkimo, Sari Multala, Sanna Lauslahti ja veteraani Eero Lehti (70). 35 suosituimman ehdokkaan joukkoon pääsivät kyselyssä kokoomuksen ehdokkaista lisäksi Kari Tolvanen, Atte Kaleva, Raija Vahasalo, Pia Kauma ja Outi Mäkelä. Uusista nimistä Multala ja Atte Kaleva tulevat ilmeisesti valituiksi eduskuntaan, samoin kuin Elina Lepomäkikin. Suurimmassa putoamisvaarassa lienevät istuvista edustajista Tapani Mäkinen ja Pia Kauma.
15. Perussuomalaisilla on tällä hetkelä Uudeltamaalta seitsemän kansanedustajaa, mutta tuohon paikkalukuun tullee nyt yhden paikan vähennys. Luultavasti heikoilla näissä vaaleissa ovat istuvista edustajista Pietari Jääskeläinen, Johanna Jurva ja kenties Mika Nikkokin, jotka eivät päässeet HS-kyselyssä Top 35:n listalle. Persujen oma Top 5 koostui nimistä Timo Soini (61 %), Jussi Niinistö, Pirkko Ruohonen-Lerner, uutena Simon Elo sekä Arja Juvonen. Ruhonen-Lernerin valinta olisi itse asiassa "turha", sillä hän matkustaa vaalien jälkeen varajäsenenä EU-parlamenttiin, jos ja kun persujen nykyinen meppi Sampo Terho valitaan Helsingin vaalipiiristä eduskuntaan.
16. Persujen ehdokkaita ovat mm. Arto Luukkanen ja Pauli Vahtera, mutta he tuskin tulevat valituiksi. Uusi ja kova nimi on Taisto Miettinen, joka koulutukseltaan kauppatieteen lisensiaatti, oikeustieteen maisteri ja varatuomari. Taisto Miettinen on tohtorikoulutettava - hieman oudohko titteli tai toimi jo 49-vuotiaalle henkilölle ("pitääkö tohtoriksikin muka kouluttaa") - pääaineenaan vero-oikeus. Hän lienee koko maan kaikista vaaliehdokkaista kovakuntoisin, sillä mies on voittanut urheilu-urallaan mm. viisi kertaa Eukonkannon MM-tittelin Sonkajärvellä pidettävissä kisoissa; viime kesänä Miettisen pariskunta jäi ko. kisassa niukasti hopealle. Miettisen harrastuksiin kuuluvat myös pikajuoksu, lumikenkäjuoksu, vesijuoksu, potkukelkkailu - tässäkin lajissa hän voittanut MM:n - jne. Hän on voittanut Suomen pelkokerroinkisan superjuoksun. Voisin veikata, että Miettinen panee vaaleissa Simon Elon ja Mika Nikkon tiukille ja tulee valituksi eduskuntaan.
17. Pienpuolueiden ehdokkaat eivät herätä kovin suurta huomiota edes Uudellamaalla. Selvää on, että Carl Haglund on Rkp:n ykkönen ja ruotsalaiset saanevat myös uuteen eduskuntaan Uudeltamaalta kolme kansanedustajaa. Vasemmistoliitto saanee tyytyä edelleen yhteen eli Kari Uotilaan ja vihreät voivat saada eduskuntaan läpi 3-4 edustajaa. Vihreiden Jani Toivola oli muuten HS:n kyselyssä naisvastaajien ykkönen, mitä ei voida pitää kovin suurena yllätyksenä, sillä kyllähän suomalaisten naisten maku tunnetaan. Kristillisdemokraatit voivat menettää ainoa paikkansa.
18. Kansanedustajan paikkojen jakaantumista Uudellamaalla koskeva veikkaukseni:
- Keskusta 5
- Kokoomus 8
- Persut 7
- Demarit 6
- Vihreät 4
- Rkp 4
- Vasemmistol. 1
- Kristillidem. 0
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
881. Natosta jälleen myrsky vesilasissa
1. Ulkoministeriön virkamiehet eli tarkemmin sanottuna ministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikkö on toimeksiantonsa mukaisesti laatinut tulevaisuuskatsauksen ensi huhtikuun vaalien jälkeen käytäviä hallitusneuvotteluja varten. Katsaus julkaistaan virallisesti ensi perjantaina, mutta kuinka ollakaan, katsauksesta on "sattunut" vuotamaan pieni pätkä julkisuuteen ennen aikojaan. Tämä kohta koskee lyhyttä mainintaa siitä, mikä merkitys Suomen Natoon liittymisestä saattaisi olla Suomen sotilaallisen uskottavuuden kannalta.
2. Sanottu kohta kuuluu näin:
”Keskeinen haaste Suomelle on säilyttää sotilaallisesti riittävän uskottava kynnys oman turvallisuutensa takaamiseksi. Suomen on joka tapauksessa huolehdittava omasta puolustuskyvystään, jonka perusedellytys on osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön. Nato-jäsenyys selkeyttäisi monin tavoin Suomen asemaa”.
3. Lausuman viimeinen virke on nostanut pienen myrskyn Suomen Nato-jäsenyyttä "viimeisen mieheen" ja "perälautaan asti" -periaatteella vastustavien poliittikkojen joukossa. Lukumäärän suhteen sanottu joukko ei ole vähäinen; laadusta on parasta olla lausumatta mitään. Tämä joukko korostaa vuodesta toiseen syvällä rintaäänellä, varmaan hamaan hämärään tulevaisuuteen asti, että "meille on myös jatkossa tärkeätä säilyttää Nato-optio". Mutta samaan hengenvetoon ja yleensä jo fraseologian lähtölauksena korostetaan korostamista päästyäkin, että "nyt ja tällä hallituskaudella tai sitä seuraavillakaan hallituskausilla Suomella ei ole minkäänlaista tarvetta liittyä Natoon, vaan säilyttää myös jatkossa sotilaallinen liittoutumattomuus". Suomen sotilaallista tai puolustuspoliittista asemaa kuvataan mielellään sanalla liittoutumaton, vaikka Suomi on tehnyt, tekee nyt ja tulevaisuudessa vain entisestään vahvistaa erilaista sotilaallista yhteistyötä juuri Naton kanssa.
4. MTV:n Uutiset, Yle Uutiset ja monet muut tiedotusvälineet ovat kauhistelleet eilen ja tänään juuri edellä mainittua lyhyttä virkettä "Nato-jäsenyys selkiyttäisi monin tavoin Suomen asemaa". Tämän pikkuriikkisen virkkeen on väitetty merkitsevän jonkinlaista käänteentekevää muutosta Suomen suhtautumisessa Nato-jäsenyyteen. Esimerkiksi MTV Uutisten mukaan "UM liputtaa suorasukaisesti Nato-jäsenyyden puolesta".
5. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on, osallistuttuaan eilen juhlapuhujana Suomi- Venäjän -seuran 40-vuotisjuhliin, joissa kouhuviini virtasi hehtolitroittain ja Paula Lehtomäki ja Ville Haapasalo lauloivat duettona "Uralin pihlajat", "Miljoonaa miljoonaa ruusua" ja muita venäläisiä lauluja, tuomitsi eilen ja uudelleen tänään omien virkamiestensä kavaluuden ja edellä mainitun lausuman. Tuomioja viestitti, että virkamiesten katsaus on mainitun kuusi sanaa käsittävään virkkeen osalta "huonosti muotoiltu ja harkitsematon". Erkki-setä tuomitsee monella lauseellaan valtiosihteeri Peter Stenlundin johdolla ja ilman poliittista ohjausta toimineen yksikön katsauksen, ettei vain jäisi epäselväksi, mitä hän UM:n päällikkönä ajattelee Nato-jäsenyydestä. Ikään kuin Tuomiojan syvästi ja synkästi Nato-vastainen kanta olisi vielä jäänyt jollekulle suomalaiselle tuntemattoksi tai epäselväksi. Varmemmaksi vakuudeksi Tuomioja toteaa myös blogikirjoituksessaan, että virkamiesten Nato-jäsenyyttä koskeva lausuma on harkitsematon, koska Suomen puolustuspoliittisia linjauksia ei ole tarkoitus muuttaa.
6. Mainitusta "epäkohdasta" eli siis katsauksessa mainitusta kuusi sanaa käsittävästä virkkeeestä, jossa todellisuudessa ei oteta minkäänlaista kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen, ei puolesta eikä vastaan, on kuultu tänään myös monien keskustan vaikuttajien ja ainakin yhden dinosauruksen eli Seppo Kääräisen lausuntoja. Keskustan ja perussuomalaiset poliitikot käyttävät myös tämän tilaisuuden hyväkseen, niin he ainakin kuvittelevat. Kääriäsen tavoin keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä sanoi tänään "ihmettelevänsä UM:n virkamiesten Nato-pohdiskelua", siis edellä mainittua lausutetta, jossa on kuusi sanaa. Sipilä katsoo, että ko. lausahduksessa olisi kyse vaarallisesta asiasta eli "sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopumisesta". Sipilä tokaisee - ikään kuin seuraavan hallituksen muodostajan roolissa - että tulevassa hallitusohjelmassa ei tarvita Nato-kysymyksestä minkäänlaista kirjausta. Hän viittaa jälleen kerran siihen, että Naton liittyminen vaatisi meillä kansanäänestyksen.
7. Timo Soini on sen verran realisti, että sanoo jättävänsä UM:n virkamiesten paperin omaan arvoonsa. "Vastuullinen puoluejohtaja ei ryhdy tekemään päätelmiä tällaisten löyhien papereiden perusteella", Soini sanoi. Tästä löytyy kenties pieni piikki Juha Sipilää kohtaan. Sen sijaan Timo Soinin seuraajaksi puoluejohtajana veikattu Jussi Niinistö, joka johtaa eduskunnan puolutusvaliokuntaa, on Sipilän tavoin kiivasta kaveria. Hän sanoi tänään, että "UM:n virkamiehet ylittivät valtuutensa" ja väitti, että katsaus on ko. osin "virallisen ulkopolitiikan vastainen". - Voi pyhä Sylvi, millaista populismia ja vääristelyä puolustusvaliokunnan puheenjohtajalta!
8. Puolustusministeri Carl Haglund ja pääministeri Alexander Stubb ovat kuitenkin selväsanaisesti lausuneet, mistä UM:n virkamiesten laatimassa katsauksessa on kysymys ja mistä ei. MTV:n uutisissa haastateltu Haglund piti tiedotusvälineissä nostettua uusinta "Nato-myrskyä" ja oppositiojohtajien siitä antamia lausumia suorastaan surkuhupaisina. Parhaillaan Pariisissa vieraileva pääministeri Alexander Stubb piti UMn virkamiesten puheenvuoroa tervetulleena ja totesi, että mahdollinen Nato-päätös on poliittinen eli siitä eivät päätä virkamiehet.
9. Stubb sanoi kannattavansa avoimuutta ja pitävänsä hyvänä sitä, että virkakuntamme ajattelee itsenäisesti. Hän sanoo kuuntelevansa "huomattavasti mieluummin ulkoministeriön diplomaattia kuin jotain päivystävää dosenttia". Nyt Nato-kysymyksestä noussutta kohua Stubb ihmettelee ja sanoo, että siinä on 1970-lukulaisia piirteitä. Stubb: "Meidän pitää päästä pois vanhasta hyssyttelymentaliteetista. Nyt on vuosi 2014, tervetuloa tämäntyyppiset avaukset ja raportit".
10. Juuri näin, pääministeri osui jälleen naulankantaan! Mikä ihme näitä keskustan, demareiden ja perussuomalaisten hyssyttelijöitä oikein vaivaa, mikä heitä riepoo ja jäyttää, miksi he pelkäävät jopa virkamiesten kuusi sanaa käsittävää lausahdusta, jossa ei oteta kantaa tai tehdä mikäänlaista ehdotusta maamme Nato-jäsenyyden suhteen? Vastaus on selvä: Myös tässä myrsky vesilasissa -ilmiössä on kysymys pikkupolitkoinnista ja poliittisesta retoriikasta sekä vaalien lähestyessä ihmisten äänien kalastelusta, jossa ei - kuten Antti Rinteen eilisestä kalastusmaksua koskevasta kannanotostakin ("kalastusmaksua ei pidä periä yli 65-vuotiailta") on pääteltävissä - jätetä edes yhtään pikkukiveä kääntämättä eikä poliittista vastustajaa tilaisuuden tullen mollaamatta.
2. Sanottu kohta kuuluu näin:
”Keskeinen haaste Suomelle on säilyttää sotilaallisesti riittävän uskottava kynnys oman turvallisuutensa takaamiseksi. Suomen on joka tapauksessa huolehdittava omasta puolustuskyvystään, jonka perusedellytys on osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön. Nato-jäsenyys selkeyttäisi monin tavoin Suomen asemaa”.
3. Lausuman viimeinen virke on nostanut pienen myrskyn Suomen Nato-jäsenyyttä "viimeisen mieheen" ja "perälautaan asti" -periaatteella vastustavien poliittikkojen joukossa. Lukumäärän suhteen sanottu joukko ei ole vähäinen; laadusta on parasta olla lausumatta mitään. Tämä joukko korostaa vuodesta toiseen syvällä rintaäänellä, varmaan hamaan hämärään tulevaisuuteen asti, että "meille on myös jatkossa tärkeätä säilyttää Nato-optio". Mutta samaan hengenvetoon ja yleensä jo fraseologian lähtölauksena korostetaan korostamista päästyäkin, että "nyt ja tällä hallituskaudella tai sitä seuraavillakaan hallituskausilla Suomella ei ole minkäänlaista tarvetta liittyä Natoon, vaan säilyttää myös jatkossa sotilaallinen liittoutumattomuus". Suomen sotilaallista tai puolustuspoliittista asemaa kuvataan mielellään sanalla liittoutumaton, vaikka Suomi on tehnyt, tekee nyt ja tulevaisuudessa vain entisestään vahvistaa erilaista sotilaallista yhteistyötä juuri Naton kanssa.
4. MTV:n Uutiset, Yle Uutiset ja monet muut tiedotusvälineet ovat kauhistelleet eilen ja tänään juuri edellä mainittua lyhyttä virkettä "Nato-jäsenyys selkiyttäisi monin tavoin Suomen asemaa". Tämän pikkuriikkisen virkkeen on väitetty merkitsevän jonkinlaista käänteentekevää muutosta Suomen suhtautumisessa Nato-jäsenyyteen. Esimerkiksi MTV Uutisten mukaan "UM liputtaa suorasukaisesti Nato-jäsenyyden puolesta".
5. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on, osallistuttuaan eilen juhlapuhujana Suomi- Venäjän -seuran 40-vuotisjuhliin, joissa kouhuviini virtasi hehtolitroittain ja Paula Lehtomäki ja Ville Haapasalo lauloivat duettona "Uralin pihlajat", "Miljoonaa miljoonaa ruusua" ja muita venäläisiä lauluja, tuomitsi eilen ja uudelleen tänään omien virkamiestensä kavaluuden ja edellä mainitun lausuman. Tuomioja viestitti, että virkamiesten katsaus on mainitun kuusi sanaa käsittävään virkkeen osalta "huonosti muotoiltu ja harkitsematon". Erkki-setä tuomitsee monella lauseellaan valtiosihteeri Peter Stenlundin johdolla ja ilman poliittista ohjausta toimineen yksikön katsauksen, ettei vain jäisi epäselväksi, mitä hän UM:n päällikkönä ajattelee Nato-jäsenyydestä. Ikään kuin Tuomiojan syvästi ja synkästi Nato-vastainen kanta olisi vielä jäänyt jollekulle suomalaiselle tuntemattoksi tai epäselväksi. Varmemmaksi vakuudeksi Tuomioja toteaa myös blogikirjoituksessaan, että virkamiesten Nato-jäsenyyttä koskeva lausuma on harkitsematon, koska Suomen puolustuspoliittisia linjauksia ei ole tarkoitus muuttaa.
6. Mainitusta "epäkohdasta" eli siis katsauksessa mainitusta kuusi sanaa käsittävästä virkkeeestä, jossa todellisuudessa ei oteta minkäänlaista kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen, ei puolesta eikä vastaan, on kuultu tänään myös monien keskustan vaikuttajien ja ainakin yhden dinosauruksen eli Seppo Kääräisen lausuntoja. Keskustan ja perussuomalaiset poliitikot käyttävät myös tämän tilaisuuden hyväkseen, niin he ainakin kuvittelevat. Kääriäsen tavoin keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä sanoi tänään "ihmettelevänsä UM:n virkamiesten Nato-pohdiskelua", siis edellä mainittua lausutetta, jossa on kuusi sanaa. Sipilä katsoo, että ko. lausahduksessa olisi kyse vaarallisesta asiasta eli "sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopumisesta". Sipilä tokaisee - ikään kuin seuraavan hallituksen muodostajan roolissa - että tulevassa hallitusohjelmassa ei tarvita Nato-kysymyksestä minkäänlaista kirjausta. Hän viittaa jälleen kerran siihen, että Naton liittyminen vaatisi meillä kansanäänestyksen.
7. Timo Soini on sen verran realisti, että sanoo jättävänsä UM:n virkamiesten paperin omaan arvoonsa. "Vastuullinen puoluejohtaja ei ryhdy tekemään päätelmiä tällaisten löyhien papereiden perusteella", Soini sanoi. Tästä löytyy kenties pieni piikki Juha Sipilää kohtaan. Sen sijaan Timo Soinin seuraajaksi puoluejohtajana veikattu Jussi Niinistö, joka johtaa eduskunnan puolutusvaliokuntaa, on Sipilän tavoin kiivasta kaveria. Hän sanoi tänään, että "UM:n virkamiehet ylittivät valtuutensa" ja väitti, että katsaus on ko. osin "virallisen ulkopolitiikan vastainen". - Voi pyhä Sylvi, millaista populismia ja vääristelyä puolustusvaliokunnan puheenjohtajalta!
8. Puolustusministeri Carl Haglund ja pääministeri Alexander Stubb ovat kuitenkin selväsanaisesti lausuneet, mistä UM:n virkamiesten laatimassa katsauksessa on kysymys ja mistä ei. MTV:n uutisissa haastateltu Haglund piti tiedotusvälineissä nostettua uusinta "Nato-myrskyä" ja oppositiojohtajien siitä antamia lausumia suorastaan surkuhupaisina. Parhaillaan Pariisissa vieraileva pääministeri Alexander Stubb piti UMn virkamiesten puheenvuoroa tervetulleena ja totesi, että mahdollinen Nato-päätös on poliittinen eli siitä eivät päätä virkamiehet.
9. Stubb sanoi kannattavansa avoimuutta ja pitävänsä hyvänä sitä, että virkakuntamme ajattelee itsenäisesti. Hän sanoo kuuntelevansa "huomattavasti mieluummin ulkoministeriön diplomaattia kuin jotain päivystävää dosenttia". Nyt Nato-kysymyksestä noussutta kohua Stubb ihmettelee ja sanoo, että siinä on 1970-lukulaisia piirteitä. Stubb: "Meidän pitää päästä pois vanhasta hyssyttelymentaliteetista. Nyt on vuosi 2014, tervetuloa tämäntyyppiset avaukset ja raportit".
10. Juuri näin, pääministeri osui jälleen naulankantaan! Mikä ihme näitä keskustan, demareiden ja perussuomalaisten hyssyttelijöitä oikein vaivaa, mikä heitä riepoo ja jäyttää, miksi he pelkäävät jopa virkamiesten kuusi sanaa käsittävää lausahdusta, jossa ei oteta kantaa tai tehdä mikäänlaista ehdotusta maamme Nato-jäsenyyden suhteen? Vastaus on selvä: Myös tässä myrsky vesilasissa -ilmiössä on kysymys pikkupolitkoinnista ja poliittisesta retoriikasta sekä vaalien lähestyessä ihmisten äänien kalastelusta, jossa ei - kuten Antti Rinteen eilisestä kalastusmaksua koskevasta kannanotostakin ("kalastusmaksua ei pidä periä yli 65-vuotiailta") on pääteltävissä - jätetä edes yhtään pikkukiveä kääntämättä eikä poliittista vastustajaa tilaisuuden tullen mollaamatta.
perjantai 29. elokuuta 2014
872. Rajaloukkauksia maalla, merellä ja ilmassa
1. Venäläinen kuljetuskone loukkasi taas eilen - nyt jo kolmannen kerran saman viikon kuluessa - Suomen ilmatilaa Porvoon ja Loviisan edustalla. Venäläiset ovat loukanneet Suomen ilmatilaa kuluvan vuoden aikana jo yhtä monta kertaa kuin koko viime vuonna yhteensä. Suomalainen kone kävi eilen paikan päällä tunnistamassa naapurimaan loukkaukseen syyllistyneen kuljetuskoneen, josta otettu kuva julkaistiin tiedotusvälineissä (ks. yllä). Ukkosta ei Suomenlahdella eilen esiintynyt.
2. Puolustusministeri Carl Haglund ja ulkoministeri Erkki Tuomioja äityivät kuin yhdestä suusta sanomaan, että "tämän on loputtava". Suomalaiset joutuvat toistuvien rajaloukkausten takia lisäämään tunnistuslentoja, vaikka maahamme ei, ainakaan Tuomiojan vakutttelun mukaan, kohdistu (vielä) turvallisuuspoliittista uhkaa. Sen sijaan lentoturvallisuudelle jatkuvat vieraan vallan suorittamat ilmatilaloukkaukset voivat olla vaarallisia.
3. Miksi Suomen poliitikot eivät näytä rohkenevan tarttua kunnolla ja nyt nähtyä tiukemmin asiaan ja viedä ilmatilaloukkaukset niin sanotusti poliittiselle tasolle. Haglundin ja Tuomiojan pitäisi lyödä tv-kameroiden edessä nyrkkiä pöytään, soittaa ulkomisteri Sergei Lavroville ja kutsua Moskovan suurlähettiläs Heikki Himanen himaan eli Suomeen. Mistään sattumista, huolimattomuudesta tai vahingoista venäläisten toistuvissa ilmatilaloukkauksista ei tietenkään ole kysymys. Kyllä ne tehdään täysin tarkoituksella ja pelottelumielessä.
4. Miksi Sauli Niinistö kyyristelee venäläisten provosoinnin edessä eikä sano yhtikäs mitään? Onko tässä viikonvaihteessa jossain päin maata ravi- tai missikisoja, pesäpallotteluja, Pepe Wiillberg-konsertteja tms. tapahtumia, joihin Niinistö voitaisiin kutsua ja jonka yhteydessä hän voisi antaa aiheesta haastattelun eli sanoa asiasta pari kolme vaivalloista lausetta? Miksi Niinistö on/oli huolissaan vain Ukrainan tilanteesta ja lentelee kriisin takia sinne tänne tai EU:n Venäjälle asettamista talouspakotteista, mutta ei välitä huomauttaa Venäjää toistuvista ilmatilaloukkauksista?
5. Miksi Venäjä katsoo aiheelliseksi juuri nyt syyllistyä moisiin halpamaisuuksiin ja Suomen suvereniteetin loukkauksiin? Ilmatilaloukkausten lisäksi Tallinnan lautoilta on voitu tänä kesänä tehdä joitakin sukellusvenehavaintoja; Itämeren perukoille eksyneistä sivivalaista mainituissa havainnoissa ei voine olla kysymys. Sanotaan, että Venäjä haluaa testata Suomen valvontajärjestelmiä ja yleensä suomalaisten viranomaisten reagointikykyä. Venäjä haluaa panna lusikkansa myös viikonvaihteessa Turusta alkavaan Suomen merivoimien isännöimään merisotaharjoitukseen (Northern Coats 2014 eli Noco), johon osallistuu yhteensä 3000 miestä sekä sota-aluksia, helikoptereita ja lentokoneita neljästätoista maasta, joista suurin osa kuuluu Natoon.
6. Venäjä haluaa varoittaa Suomea liittymästä Natoon tai hivuttautumasta liian läheiseen sotilaalliseen kumppanuuteen Naton kanssa. Suomi allekirjoittaa ensi viikolla Walesissa pidettävässä Naton huippukokouksessa ns. isäntämaasopimuksen, jolla vahvistetaan, että Suomi voi pyytää Natolta apua ja sallia Naton joukkojen saapumisen Suomen kamaralle tai vesialueille. Sopimusta on pidetty, ei vain vasemmistoliitossa, vaan myös Moskovassa selkeänä askeleena kohti Suomen Nato-täysjäsenyyttä. Puolustusvoimien ylipäällikkö Sauli Niinistö johdattaa joukkonsa Walesiin, jossa tehdyn sopimuksen allekirjoittaa Suomen puolesta Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg.
7. Carl Haglund vähättelee tänään HS:ssa, aivan turhaan, väitettä, jonka mukaan Suomen nyt tekemä sopimus Naton kanssa olisi yksi peruste venäläisten ilmatilaloukkauksiin. Kaikki tietävät, että sopimus on yksi syy, jonka vuoksi venäläiset haluavat hieman pelotella Suomi-poikaa ja katsoa, miten täällä reagoidaan heidän suorittamiinsa rajaloukkauksiin.
8. Venäjä ja Putin haluavat pitää Suomen erossa Natosta, sillä ne katsovat, että Suomi kuuluu Venäjän etupiiriin. Tämä on tärkeää paitsi sotilaspoliittisesti, myös siksi, että Suomessa asuu paljon venäläisiä ja että yli 20 000 venäläisellä on kaksoiskansalaisuus. Suomi on hyvää hyvyyttään ja sinisilmäisesti myöntänyt noin suurelle joukolle venäläisiä Suomen kansalaisuuden.
9. Suomen ei tulisi tässä vakavassa ja vaarallisessa tilanteessa enää kyyristellä, vaan ilmoittaa reilusti ja avoimesti - vaikkapa ensi viikon Walesin huippukouksessa Sauli Niinistön suulla - että Suomi hakee Naton jäsenyyttä. Se, ettei sanottua ilmoitusta lähiaikoina tehdä, merkitsee tosiasiallisesti sitä, että Suomi tulee jäämään pitkäksi aikaa Venäjän sotilaspoliittiseen etupiiriin ja vain odottaa sydän kylmänä, mitä tapahtuman pitää.
10. Viro ja muut Baltian maat ovat Naton jäseniä, joten niillä on oikeus pyytää Nato-joukkoja avukseen, jos (esimerkikssi) venäläiset yrittävät hyökätä rajan yli tai pommittaa naapurimaitaan. Naton panssarivaunuja ja muuta puolustuskalustoa sijoitetaan väliaikaisesti Viron maaperälle ja presidentti Barack Obama käy Euroopan matkansa aikana Tallinnassa tapaamassa presidentti Toomas Hendrik Ilvestä. Viron presidentti toteaa tänään HS:n mukaan, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan ja että tämän sotilaallinen aggression pitäisi vihdoinkin hälventää kaikki epäilykset siitä, että Venäjän (lue Putinin) puheet eivät vastaa sen tekoja. Presidentti Ilveksen mukaan ei ole mahdollista puhua vakavasti diplomaattisesta prosessista tai neuvotella tulitauosta Itä-Ukrainassa samaan aikaan kun Venäjä on vienyt sotajoukkojaan de facto toiseen maahan, mutta kiistää virallisesti osallisuutensa koko konfliktiin.
11. Suomalaiset poliitikot, kuten esimerkiksi Erkki Tuomioja eilen, paasavat sitä vastoin yhä edelleen mahdollisuudesta neuvotella tulitauosta. Sauli Niinistö, jonka diplomaattinen retki Sotsiin tapaamaan Vladimir Putinia, on osoittautunut hyödyttömäksi harharetkeksi, ei suostu sanomaan enää mitään Itä-Ukrainan sodasta ja Venäjän osallistumisesta siihen. Hän ei uskalla todeta tosiasioita ja kertoa, miten venäläiset ovat syöneet sanansa ja lupauksensa ja hyökänneet monituhatpäisellä joukolla Itä-Ukrainaan. Suomalaiset johtavat poliitikot eivät uskalla Venäjän pelossa tuomita Putinin ja Venäjän kaksinaamaisuutta, vaan hyssyttelevät, jotta Valio saisi Moskovasta luvan viedä laktoosittomia maitotuotteita Venäjälle. Venäjän raja pitää ja venäläiset eivät sallineet Valion rekkojen matkaa maahan, koska Valiolla ei ollut esittää venäläisen eläinlääkärin vaatimaa sertifikaattia tuotteilleen.
12. Suomalaiset eivät ymmärrä tai ole ymmärtävinään taikka myönnä, että Vladimir Putin vetää kaikkia röyhkeästi höplästä. Hän valloittaa Ukrainalle kuuluvan Krimin miemimaan, lähetää joukkoja ja kalustoa Itä-Ukrainaan ja menee sitten Minskin ns. huippukokoukseen ja puhelee niitä näitä ja kertoo olevansa rauhan tähtävään ratkaisun kannalla! Mutta kun tulee kysymys tulitauosta, hän toteaa lyhyesti, että Venäjä ei voi neuvotella siitä, koska "me emme ole kriisin osapuoli". Putinin mukaan Itä-Ukrainassa on kyse yksinomaan Ukrainan sisäpoliittisesta kriisistä, joten sen lopettamisesta ja tulitauosta voivat päättää vain ukrainalaiset, Venäjä ei voi neuvotteluihin osallistua. Venäjä on kiistänhyt tähän asti jo reilut puoli vuotta lähettäneensä joukkoja tai kalustoa Itä-Ukrainaan, mutta viimeistään nyt venäläiset ovat jääneet tässäkin asiassa tuoreeltaan kiinni rysän päältä. Venäjä ei ole kriisin osapuoli, se vain lähettää kalustoa ja tuhansia sotilaita kriisin toiselle osapuolelle ja miehittää Ukrainalle kuuluvia alueita. Heti Minskin "rauhankokouksen" jälkeen venäläiset sotajoukot alkoivat entistä sankemmin joukoin huristella panssaroiduilla ajoneuvoillaan yli Ukrainan rajan, jota ei pystytä valvomaan.
torstai 17. tammikuuta 2013
689. Kissanristiäisiä
1. Tasavalta valmistautuu kisssanristiäisiin. Kyse ei ole mistä tahansa kissanristiäisistä - niitä pidetään valtakunnassa harva se päivä mitä erilaisimpien seminaarien, tiedotustilaisuuksien yms. häpeninkien muodossa. Nyt sitä vastoin on tulossa todelliset, upeat ja ennenäkemättömät kissanristiäiset.
2. Kyse on Venäjän pääministerin ja entisen presidentin Dmitri Medvedvin Tarja Haloselle lupaamasta kissasta, joka saapunee Suomeen, tänne kylmään Pohjolaan, lähipäivinä. Kissa asettuu taloksi Tarskan ja Penan vaatimatomaan eläkeläishuusholliin Helsingin Sörnäisiin.
3. Mutta sitä ennen pidetään tietysti juhlavat tulojuhlallisuudet, jolloin kisu saa valtionpääämiehen arvon mukaiset vastaanottojuhlat jo Helsinki-Vantaalla. Kaartin pataljoonan solttupojat puhaltavat pasuunoihinsa ja arvovieraat astelevat punaista mattoa pitkin kissan kantapäillä. Tämän jälkeen Kisu viedään kaiken kansan tölletettäväksi kauppatorille, jossa sille tarjotaan maukas silakkalounas.
4. Tarjan ja Penan uusi perheenjäsen ei ole ihan mikä tahansa katti, vaan rotukissoihin lukeutuvan siperiankissan sisarroduksi luokiteltava Neva masquerade eli tuttavallisemmin naamiokissa. Mirrin nimi ja olemus kuvastaa hyvin Suomen ja Venäjän kansojen välistä syvää epäluottamusta ja kyräileviä naapuruussuhteita; kaikki tämä on kuitenkin naamioitu virallisessa protokollassa ah niin lipeväksi yya-liturgiaksi.
5. Mikä kissalle nimeksi? Nyt kaikki joukolla keksimään sopivaa nimeä! Paha kyllä emme tiedä, onko hän poika vai tyttö eli uros- vai naaraspuolinen yksilö. Mutta kun ollaan Tarjan ja Penan perheessä, niin tuolla kysymyksellä ei nyt taida olla kovin suurta merkitystä; leikattu se on joka tapauksessa. Jos kissa on Neva sukua, niin sopisiko sen etunimeksi vaikkapa Syväri?
6. Virassa istuva presidentti Sale Niinistö viettää samaan aikaan omia kissanristiäisiään eri puolille maata suuntautuvilla maakuntamatkoillaan. "Tänään ollaan Mikkelissä, huomenna en tiedä missä" etc. voisi Sale laulaa lojauttaa mustan virka-auton kyydissä istuskellessaan.
7. Eilen Niinistö Vieraili Lappeenrannassa ja menestys oli mummojen ja muiden naisten keskuudessa tietenkin taattu. Paikallisen yliopiston sali, jossa Sale luki yhden monista mitäänsanomattoista puheistaan, oli kuin nuijalla lyöty. Sankkojen ihmismassojen kerrotaan joutuneen kuuntelemaan presidentin puhetta ulkona kipakassa pakkassäässä.
8. Iltalahden mukaan Niinistö yllätti puhumalla venättä torilla tapaamansa venäläisnaisen kanssa. "Käyttekö te täällä Suomessa useinkin", Sale pomitti ihka selvällä ryssän kielellä. Vastaus oli hyvin ennustettavissa: "Käyn täällä Lappeenrannassa jatkuvasti", kerrotaan naisen median mukaan vastanneen.
9. Puheessaan yliopistolla Sale sanoi, että "Venäjän kielen osaaminen on edelllytys sille, että naapuruuden taloudelliset ja kultturelliset mahdollisuudet voidaan riittävästi hyödyntää". Tämä sinänsä täysin mitäänsanomaton lausahdus sai väenpaljouden puhkemaan sellaisiin suosionosoituksiin, ettei niistä meinannut tulla loppua ollenkaan! Kaikki tulkitsivat presidentin toivoneen, että Lappeenrannan ja yleensä Itä-Suomen kouluissa tulisi ruotsin opetus korvata mitä pikimmin venäjän opetuksella.
9. Lehtimiesten utelut Suomen ja Ruotsin välisestä sotilasliitosta, josta mm. sotaministeri Calle Haglund on pulissut vuolaasti, Niinistö tyrmäsi alkuunsa toteamalla entiselle hovoikeuden esittelijälle sopivaan viekastelevaan tyyliinsä, että "ehei, eihän Ruotsi ole tehnyt asiasta edes minkäänlaista esitystäkään"! Juristeriaksi tämä sama asia ilmaistaan toteamalla tähän tapaan: "Kun ei ole edes väitetty tai vedottu siihen, että Ruotsin kuningaskunnasta olisi esitetty maittemme välisen sotilasliiton perustamista, ei kysymys anna Tasavallan Presidentin taholta aihetta kerrassaan mihinkään toimenpiteisiin".
10. Osallistuuko myös Sauli Niinistö Tarja Halosen Neva-kissan virallisiin ristiäisjuhliin vai lähettääkö hän Mäntyniemestä paikalle vain Lennun Jenni Haukion kera? Tätä polttavampi kysymys kuuluu: Saapuvatko Dmitri Medvedev ja kenties myös itse pääpir..siis päämies eli Vladimir Putin mainittuun kissanristiäistilaisuuteen? Olisihan se kivaa, jos nämä kaikkien suomalaisten rakastamat "Kissalan pojat" saapuisivat juhlistamaan tilaisuutta yhdessä!
11. Elämme Suomessa sangen odottavia ja jännittäviä aikoja! Mitähän jekkuja Dmitrillä ja Vladimirilla, näillä Kremlin duudsoneilla, on seuraavaksi mielessään?
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
677. Don Eero Valkoisen kenraalin jalanjäljillä Varsovassa, ministeri-Calle korpisoturina Pohjankankaalla
1. Arktisen hysteriamme kliimaksi eli joulukuun kuudes (6.12.) on taas aivan kohta käsillä. Kansakunta valmistautuu kuuumeisesti sapelienkalistelun, soihtukulkueiden, sotilasparaatien ja LInnan juhlien seuraamiseen - telkkarista lähetettävän Tuntemattoman sotilaan ohella tietenkin.
2. Myös poliitikkojen rintamalla Itsenäisyyspäivän lähestymisestä halutaan näemmä ottaa irti kaikki mahdollinen ja hieman mahdotonkin. Jälkimmäiseen sarjaan kuuluu eilen lehdissä ollut uutinen, jonka mukaan puolustusministeri Carl (Calle) Haglund (sivari evp) oli uskaltaunut ilmeisesti jonkinlaisessa Talvisodan hengessä eli kuolemaa ja pakkasta halveksien seuraamaan napakassa pakkassäässä Niinisalon Pohjankankaalla pidettyä tykistöprikaatin sotaharjoitusta. Maineikkaalla Pohjankankahalla, missä blogistikin 60-luvun alkupuolella "taisteli".
3. Vaan kuinkas sitten kävikään? No, olisihan pitänyt arvata, ettei pääesikunta ollut ymmärtänyt varustaa Espoosta olevaa Callea Suomen talviolosuhteisiin. Tästä johtui, että kipakkka pakkanen kävi suoraan ministeriin käsiin ja turvotti Callen sormet "paksuiksi pökäleiksi", kuten lehdessä raadollisesti kerrotaan. Seurauksena saattaa hyvässä lykyssä olla kaiken lisäksi Callen aikoinaan sairastaman nokkosrokon puhkeaminen.
4. Kansakunta toivoo nyt hartaasti ja rukoilee sen eteen, että Calle-ministeri tokenisi sotavammoistaan sen verran, että voisi osallistua huomenna sotilasparaatiin ja Linnan juhliin. Aina valppaat tv-kanavamme seurannevat Linnassa tarkasti, ovatko Calle pökälesormet jo sulaneet vai kertovatko siteet vielä ikävästä haavoittumisesta sotatantereella. Toivottavasti Callen muut ja sormia yleensä vielä aremmat elimet säästyivät Niinisalossa pahemmilta vaurioilta.
5. Haglundin tapauksesta kertoneen lehtijutun varsinainen pointti - ja naurettavin pointti - on minusta tapa ja asia, josta Niinisalon ko. sotaharjoituksesta uutisoitiin esim. Iltalehdessä: Ministerin turvonneet sormet ja sen taustalla oleva miehen sairaus veivät huomion kokonaan ja itse harjoituksesta ei kerrottu kerrassaan mitään! Lisäksi lehtijutussa kerrotiin Haglundin "saavutus": Puolustusministeri lupaa varusmiehille ilmaiset nettiyhteydet kasarmeihin! Haglund: He voivat olla näin yhteydessä "ihmisiin". - Eivätkö kapiaiset ja varusmiehet ministerin milestä kenties kuulukaan ihmisiin?
6. Puolan Varsovasta lennätetään, että Eduskunnan rakastettu puhemies Don Eero on vieraillut rouvineen ja seurueineen paikkakunnalla ja viettänyt siellä vaatimattomasti vain neljä päivää. Suomen Varsovan suurlähettliläs Jari Vilén, joka on jäänyt kansakunnan muistiin ikuisiksi ajoiksi tehokkaasti tehdystä gradustaan, käytti Don Eeroa Auschwitzin keskitysleirissä asti. Don, koulutukseltaan muuten ylioppilas, luennoi paikallisessa yliopistossa opiskelijaparoille tunnettuun joviaaliseen tyyliinsä aiheesta "EU:n tulevaisuus". - Varmaan melkoinen kärsimys kaikille niille, jotka joutuivat tuon paperistaluvun pulpeteissaan kuuntelemaan.
7. Varsova oli tuttu paikka myös eräälle toiselle suurelle suomalaiselle eli Carl Gustaf Mannerheimille, joka komensi 1900-luvun alussa Venäjän tsaarin ulaanirykmenttiä kaupungissa. Don Eero nautti aamista Mannerheimin kantapaikkoihin kuuluneessa Bliklen suvun kahvilassa herkutellen Mannerheimia matkien chilllä vahvistetulla hummeriomeletilla. Don Eero paljasti vierailunsa aikana ensimmäisen Mannerheimin kunniaksi Varsovaan pystytetyn muistomerkin.
8. Aattelepa ite! Aika irvokasta, kun työväen aatteen varjolla poliitikon urallaan kohonnut jokseenkin keskinkertainen tyyppi (sotilasarvo kersantti) paistattelee julkisuudessa Valkoisen kenraalin avustuksella. Johdonmukaisempaa olisi ollut, jos Don Eero olisi vierallut Varsovassa Puolan entisten kommunistijohtajien eli esimerkiksi 60-luvulla Puolaa ja sen ihmispoloisia rautaisella otteella Neuvostoliiton avulla hallinneen Stanislaw Gomulkan tai 70-luvulla samaa homma hoitaneen Edward Gierekin haudoilla ja kuppiloissa.
9. Don Eeron edeltäjä Mauno Koivisto oli pressana tässä suhteessa paljon johdonmukaisempi. Manu kaveerasi Puolan diktaattoriksi 80-luvulla kohonneen kenraali Wojcchiech Jaruzelskin kanssa. Kyseinen kenraali oli Manun tavoin toisen maailmansodan veteraaneja, joka muistetaan hyvin muun muassa siitä, miten hän pyrki ja myös onnistui väliaikaisesti hajoittamaan Puolan Solidaarisuus-ammattiliikkeen. Manu ja Jaru tulivat vallan hyvin juttuun keskenään.
10. Don Eerolla on siis gradu vielä tekemättä. Mutta ehkäpä Eero sai Varsovassa suurlähettiläs Jari Vilénin kanssa kolme iltaa istuessaan hieman vinkkejä siitä, miten tehokkaasti gradunteko voidaan hoitaa pois päiväjärjestyksestä.
11. Tämän blogijutun kommenteissä käsitellään myös Linnan juhlia ja Ilkka Ike Kanervan kaatumista hypnoosin seurauksena "pötkölleen" Linnan juhlien jatkoilla.
perjantai 21. syyskuuta 2012
636. Ylen kunnallisvaalitentti ei innostanut
1. Apuuvva! Ne ovat jälleen täällä, olohuoneissamme! Nämä puoluejohtajat telkkarin vaalitenteissä, joita uhkaa jatkua harva se ilta aina 28.10. pidettäviin kunnallisvaaleihin asti.
2. Keskustelu, joka ei tuntunut pysyvän aina toimittajien hanskassa, oli sekavaa puuroutumista ja epämääräistä mölinää, kun kaikki yrittivät ottaa niin sanotusti keskustelun haltuunsa ja puheenvuoroja itselleen. Keskustelun rönsyäminen eurokriisiin ja muihin kunnallisvaaleista kaukaisiin asioihin latisti väittelyn informaatioantia.
3. Väittelyn sekavuutta lisäsi epämääräisten pienpuolueiden edustajien mukana olo, heillä ei tuntunut olevan juurikaan sanottavaa. Ei mikään ihme, että heidän puolueensa ovat pienpuolueita! Siksi ne myös ainakin tämän keskustelun tuloksena jäävät ja tulevat ikuisesti olemaan. Jatkossa pienpuolueita tuskin nähdään enää puoluejohtajien välisissä vaalienteissä ainakaan näissä kunnallisvaaleissa. Huvittavaa oli tapa, jolla nämä kahdeksan pienpuolueen edustajaa oli sullottu istumaan pieneen tilaan kuin sillit suolassa konsanaan kun sitä vastoin "isojen" puolueiden edustajilla oli ruhtinaallisesti tilaa studiossa. Oikeestihan meillä on vain neljä suurta puoluetta ja sitten neljä pientä puoluetta (vasemmistopuolue, vihreät, Rkp ja KD), minkä jälkeen tulevat vielä nämä kahdeksan mikropuoluetta.
4. On aika ihmeellistä, että Suomessa ja myös näissä vaaliväittelyissä mukana on peräti neljä (4) eri kommunistista tai hienommin sanottuna sosialisista puoluetta, jotka kaikki yrittävät vuodesta ja vaaleista toiseen olla mukana "vaikuttamassa" maan ja kuntien asioihin. Emäpuolue on Paavo Arhinmäen johtama vasemmistoliitto, joka on lyöttäytynyt hallitukseen muun muassa oikeistopuolueiden eli kokoomuksen ja Rkp:n seuraksi. Kolme muuta kommaripuoluetta ovat Yrjö Hakasen - tämä vanhaa kunnon neukkuideologia muistuttava politrukki - johtama Suomen Kommunistinen Puolue (SKP), Juhan Tanskin johtama Suomen Työväenpuolue (STP) ja hännänhuippuna Kommunistinen Työväenpuolue (KTP), jota edusti väittelyssä mies, jonka nimi jäi kyllä minulta kyllä unholaan; niin vaisua hänen esiintymisensä oli. Ahaa, hänen nimensä on siis Mikko Vartiainen.
5. Yrjö Hakanen on Suomen virkaiältään vanhin puoluejohtaja, sillä hän on johtanut kommunistista puoluettaan jo vuodesta 1990 lähtien. Helsingin kaupunginvaltuustossa Hakanen on istunut vuodesta 2004, joten kyllä niitä kommareita vielä ainakin Helsingistä löytyy. Hakanen tunnettiin aiemmin Taisto Sinisalon läheisenä tukimiehenä. Tanskin johtaman puolueen aatesuunta on kuulemma ekososialismi. Onhan tämä Tanski, joka ei todellakaan väittelyssä mitenkään loistanut, kuulunut joskus ammoin vihreisiin.
6. No, mutta onhan perussuomalaisillakin tavallaan kaksi "sisarpuoluetta," eli ensin Köyhien asialla -niminen puolue, jota edusti väittelyssä totuttuun tomeran sähläilevään tyyliinsä Terttu Savola, ja sitten Suomen eroa EU:sta kiivaasti ajava Itsenäisyyspuolue, jota johtaa Antti Pesonen.
7. Terttu Savola oli puolueensa ensimmäinen valtuutettu, sillä hän pääsi edellisissä vaaleissa Espoon valtuustoon 176 äänellä puolueen ollessa vaaliliitossa Timo Soinin johtaman perussuomalaisten kanssa. EU-vaaleissa 2009 Savola keräsi koko maasta muhkeat 385 ääntä. Antti Pesonen istuu Alajärven kaupunginvaltuustossa ja sai vuoden 2009 EU-parlamenttivaaleissa koko maassa kasaan 962 ääntä. Ei siis mitenkään mairitteleva tulos maan eroa EU:sta ajavalle puoluejohtajalle.
8. Miten sitten näiden vanhojen puolueiden - persut on ilman muuta laskettava nykyisin vanhaksi puolueeksi - sitten pärjäsivät keskustelussa. Vaikea sanoa, sillä kukaan ei erityisesi loistanut, jos nyt sitten myöskään totaalisesti munannut, samaa liturgiaa (ja luikuria) ne päästelivät tässä tentissä niin kuin aina ennenkin vastaavissa väittelyissä.
9. Suorastaan huvittavalta näytti tapa, miten innokkaasti - joko aidosti tai sitten tekoinnokkaasti - nämä vanhatkin konkarit olivat lähes koko lähetyksen ajan joko ainakin sormi, mutta yleensä koko käsi pystyssä puheenvuoroa pyytämässä. Telkkarista nähtiin useita pätkiä, jolloin puheenvuoron käyttäjän molemmilla puolilla viuhtoi 2-3 kättä sojottamassa anovasti keskustelun vetäjiä kohti! Nämä ilmassa viuhtovat ja sojottavat kädet viestivät, että "katsokaa nyt, hyvät ihmiset, täällä minäkin olen, vaikkeivät ne puolueelliset puheenjohtajat annakaan minulle yhtään puheaikaa"! Viuhtomisaika on eri asia kuin puheaika.
10. Jutta Urpilaisen, tämän "Pikku-leuhkan", itsekehuskelu ja äänestäjien äitelä nuoleskelu ja ikivanhojen fraasien heittely on ottanut ainakin minua päähän jo viime eduskuntavaaleista lähtien ja nyt sama meno tuntuu vain entisestään kiihtyvän. Jyrki Katainen yritti nyt kuten aina ennekin olla tekoinnokas; Kataisen alku olikin hyvä, mutta mitä pidemmälle keskustelu eteni, sen näkymättömämmäksi Katainen kävi. Katainen on innokas tehokkaiden peruskuntien kannattaja, mutta tällä hän ei tarkoita persujen johtamia kuntia!
11. Timo Soini yritti pärjätä vanhalla retoriikallaan ja äänekkäillä heitoillaan, mutta eihän hänellä ollut nytkään kerrassaan mitä uutta sanottavaa edes valtakunnan politiikan ja EU-politiikan osalta, kunnallispolitiikasta puhumattakaan. Soini kuitenkin osaa kunnallispolitiikan alalta ne muutamat asiat ja kysymykset, jotka uppoavat yleisöön; esimerkiksi nuorten asioista puheenvuoron käyttäessään Soini luetteli rauhallisesti edessä olevasta muistiostaan lyhyesti neljä kohtaa, jotka hän tiesi uppoavan puolivillaiseen espoolaiseen ja muuhunkin vastaavanlaiseen äänestäjäkuntaan. Mitä jos Timo Soini olisi 40 kiloa kevyempi, niin kuin Julma-Juha Väätäinen on halunnut? Olisiko lommoposkinen Juha Sipilän oloinen ajokoiramainen laiheliini Timo enää lainkaan uskottava kansankiihottaja?
12. Carl Haglund sai pari hyvää keskustelunavausta ja osoitti, miten pikkunätillä ja fiksulla esiintymistaidolla tällaisesta ympäripyöreästä keskustelusta vedetään pisteet kotiin; niin ja tietysti niillä Harry Potter -silmälaseilla! Haglund otti tilaa itselleen yllättävän helposti - kun ei ole mikään änkkä - ja pääsi myös näpäyttämään osuvasti Timo Soinia tämän iänikuisista puheista, jotka ovat pelkkää retoriikkaa ilman minkäänlaisia keinoja lueteltujen epäkohtien korjaamiseksi.
13. Ville Niinistö ja Päivi Räsänen saivat hyvin esille sanottavansa Sote-kyysmyksisä, mutta eivät muuten mitenkään loistaneet. Paavo Arhinmäki oli tavallista vaisumpi, hän ei tuntunut olevan oikein terhakka oma itsensä joutuessaan istumaan jälleen Calle Haglundin vieressä - ja pitämään kravattia! MTV:n vaalitentin jälkeen viikko sitten Arhinmäki toivotti tentin jälkeen Carl Haglundin Siperiaan! Arhinmäen oloa ei tuntunut parantavan yhtään tapa, jolla tämä Calle Haglund kehua retosteli - varmaan puoliksi piruuttaan - Arhinmäen otteita nuoripolitiikan kohentamisessa. Arhinmäen imagoon olisi sopinut paljon paremmin, jos tuo "helevetin äärioikeistolainen" olisi ymmärtänyt mollata häntä ja koko vasemmistoliittoa!
14. Ehkä kaikkein eniten odotettiin keskustan Juha Sipilä esiintymistä. Osoittihan viimeinen vaaligallup, että keskustan kannatus sen kun vain laskee ja nyt persutkin ovat ajaneet entisen ylivoimaisesti suurimman kuntapuolueen viittaa harteillaan pitäneen keskustan ohitse. Tuntui välillä siltä, ettei Sipilältä löytyisi tarpeeksi asiaosaamista kuntien asioiden osalta. Ainoa asia, mitä hän jaksaa jauhaa vaalitentistä toiseen, tuntuu olevan jossakin Etelä-Karjalassa oleva kahdeksan kunnan yhteenliittymä, jota hän mainostaa tavasta, jolla kuntien pitäisi tehdä yhteistyötä terveyspalveluiden järjestämisestä. Esiintymistaidossa Sipilä ei ole vieläkään riittävän ärhäkkä eikä saa millään otetuksi sitä paljon puhuttua "omaa tilaa" itselleen eli aloitteita haltuunsa. Ei tämä kovin hyvältä näytä. Sipilän julkisuuskuvaa ei kohenna yhtään se, kun hän sanoo, ettei hän tiedä yhtään kuinka rikas on tai ei halua sanoa. minkä sortin lestadiolainen hän oikeastaan on. Miten tällainen venkoilu voisi herättää luottamusta puoluejohtajaan.
15. Väittelyssä mainittiin usein iskulause "arjen asiat" ja niistä huolehtiminen. Mutta ovatko arjen asiat ja ongelmat edes tilastollisesti puoluejohtajille tuttuja? Eivät tunnu olevan, mikäli asiaa arvioidaan heidän vaalintentissä osoittamansa yllättävän tietämättömyyden kannalta. Kun heiltä kysyttiin, miten monta suomalaista yli 75-vuotiasta vanhusta on jatkuvan kotihoidon tarpeessa, osasi ainoastaan kaksi puoluejohtajaa antaa suunnilleen oikean vastauksen, joka on 55 000 vanhusta. Nämä kaksi olivat vapauspuolueen Lisbet Puttonen (53 000) ja KD:n Päivi Räsänen (50 000). Timo Soini näytti raapustaneen paperiinsa vaatimattoman lukeman 7 000, Ville Niinistö 9 000, Jutta Urpilainen 15 000 ja Jyrki Katainen niin ikään 15 000 (toisiltaan siis luntaten), Juha Sipilä 12 000 jne. Kyllä tällaisten asioiden pitäisi olla ammattipoliitikoilla paljon paremmin hallussa!
1. Apuuvva! Ne ovat jälleen täällä, olohuoneissamme! Nämä puoluejohtajat telkkarin vaalitenteissä, joita uhkaa jatkua harva se ilta aina 28.10. pidettäviin kunnallisvaaleihin asti.
2. Keskustelu, joka ei tuntunut pysyvän aina toimittajien hanskassa, oli sekavaa puuroutumista ja epämääräistä mölinää, kun kaikki yrittivät ottaa niin sanotusti keskustelun haltuunsa ja puheenvuoroja itselleen. Keskustelun rönsyäminen eurokriisiin ja muihin kunnallisvaaleista kaukaisiin asioihin latisti väittelyn informaatioantia.
3. Väittelyn sekavuutta lisäsi epämääräisten pienpuolueiden edustajien mukana olo, heillä ei tuntunut olevan juurikaan sanottavaa. Ei mikään ihme, että heidän puolueensa ovat pienpuolueita! Siksi ne myös ainakin tämän keskustelun tuloksena jäävät ja tulevat ikuisesti olemaan. Jatkossa pienpuolueita tuskin nähdään enää puoluejohtajien välisissä vaalienteissä ainakaan näissä kunnallisvaaleissa. Huvittavaa oli tapa, jolla nämä kahdeksan pienpuolueen edustajaa oli sullottu istumaan pieneen tilaan kuin sillit suolassa konsanaan kun sitä vastoin "isojen" puolueiden edustajilla oli ruhtinaallisesti tilaa studiossa. Oikeestihan meillä on vain neljä suurta puoluetta ja sitten neljä pientä puoluetta (vasemmistopuolue, vihreät, Rkp ja KD), minkä jälkeen tulevat vielä nämä kahdeksan mikropuoluetta.
4. On aika ihmeellistä, että Suomessa ja myös näissä vaaliväittelyissä mukana on peräti neljä (4) eri kommunistista tai hienommin sanottuna sosialisista puoluetta, jotka kaikki yrittävät vuodesta ja vaaleista toiseen olla mukana "vaikuttamassa" maan ja kuntien asioihin. Emäpuolue on Paavo Arhinmäen johtama vasemmistoliitto, joka on lyöttäytynyt hallitukseen muun muassa oikeistopuolueiden eli kokoomuksen ja Rkp:n seuraksi. Kolme muuta kommaripuoluetta ovat Yrjö Hakasen - tämä vanhaa kunnon neukkuideologia muistuttava politrukki - johtama Suomen Kommunistinen Puolue (SKP), Juhan Tanskin johtama Suomen Työväenpuolue (STP) ja hännänhuippuna Kommunistinen Työväenpuolue (KTP), jota edusti väittelyssä mies, jonka nimi jäi kyllä minulta kyllä unholaan; niin vaisua hänen esiintymisensä oli. Ahaa, hänen nimensä on siis Mikko Vartiainen.
5. Yrjö Hakanen on Suomen virkaiältään vanhin puoluejohtaja, sillä hän on johtanut kommunistista puoluettaan jo vuodesta 1990 lähtien. Helsingin kaupunginvaltuustossa Hakanen on istunut vuodesta 2004, joten kyllä niitä kommareita vielä ainakin Helsingistä löytyy. Hakanen tunnettiin aiemmin Taisto Sinisalon läheisenä tukimiehenä. Tanskin johtaman puolueen aatesuunta on kuulemma ekososialismi. Onhan tämä Tanski, joka ei todellakaan väittelyssä mitenkään loistanut, kuulunut joskus ammoin vihreisiin.
6. No, mutta onhan perussuomalaisillakin tavallaan kaksi "sisarpuoluetta," eli ensin Köyhien asialla -niminen puolue, jota edusti väittelyssä totuttuun tomeran sähläilevään tyyliinsä Terttu Savola, ja sitten Suomen eroa EU:sta kiivaasti ajava Itsenäisyyspuolue, jota johtaa Antti Pesonen.
7. Terttu Savola oli puolueensa ensimmäinen valtuutettu, sillä hän pääsi edellisissä vaaleissa Espoon valtuustoon 176 äänellä puolueen ollessa vaaliliitossa Timo Soinin johtaman perussuomalaisten kanssa. EU-vaaleissa 2009 Savola keräsi koko maasta muhkeat 385 ääntä. Antti Pesonen istuu Alajärven kaupunginvaltuustossa ja sai vuoden 2009 EU-parlamenttivaaleissa koko maassa kasaan 962 ääntä. Ei siis mitenkään mairitteleva tulos maan eroa EU:sta ajavalle puoluejohtajalle.
8. Miten sitten näiden vanhojen puolueiden - persut on ilman muuta laskettava nykyisin vanhaksi puolueeksi - sitten pärjäsivät keskustelussa. Vaikea sanoa, sillä kukaan ei erityisesi loistanut, jos nyt sitten myöskään totaalisesti munannut, samaa liturgiaa (ja luikuria) ne päästelivät tässä tentissä niin kuin aina ennenkin vastaavissa väittelyissä.
9. Suorastaan huvittavalta näytti tapa, miten innokkaasti - joko aidosti tai sitten tekoinnokkaasti - nämä vanhatkin konkarit olivat lähes koko lähetyksen ajan joko ainakin sormi, mutta yleensä koko käsi pystyssä puheenvuoroa pyytämässä. Telkkarista nähtiin useita pätkiä, jolloin puheenvuoron käyttäjän molemmilla puolilla viuhtoi 2-3 kättä sojottamassa anovasti keskustelun vetäjiä kohti! Nämä ilmassa viuhtovat ja sojottavat kädet viestivät, että "katsokaa nyt, hyvät ihmiset, täällä minäkin olen, vaikkeivät ne puolueelliset puheenjohtajat annakaan minulle yhtään puheaikaa"! Viuhtomisaika on eri asia kuin puheaika.
10. Jutta Urpilaisen, tämän "Pikku-leuhkan", itsekehuskelu ja äänestäjien äitelä nuoleskelu ja ikivanhojen fraasien heittely on ottanut ainakin minua päähän jo viime eduskuntavaaleista lähtien ja nyt sama meno tuntuu vain entisestään kiihtyvän. Jyrki Katainen yritti nyt kuten aina ennekin olla tekoinnokas; Kataisen alku olikin hyvä, mutta mitä pidemmälle keskustelu eteni, sen näkymättömämmäksi Katainen kävi. Katainen on innokas tehokkaiden peruskuntien kannattaja, mutta tällä hän ei tarkoita persujen johtamia kuntia!
11. Timo Soini yritti pärjätä vanhalla retoriikallaan ja äänekkäillä heitoillaan, mutta eihän hänellä ollut nytkään kerrassaan mitä uutta sanottavaa edes valtakunnan politiikan ja EU-politiikan osalta, kunnallispolitiikasta puhumattakaan. Soini kuitenkin osaa kunnallispolitiikan alalta ne muutamat asiat ja kysymykset, jotka uppoavat yleisöön; esimerkiksi nuorten asioista puheenvuoron käyttäessään Soini luetteli rauhallisesti edessä olevasta muistiostaan lyhyesti neljä kohtaa, jotka hän tiesi uppoavan puolivillaiseen espoolaiseen ja muuhunkin vastaavanlaiseen äänestäjäkuntaan. Mitä jos Timo Soini olisi 40 kiloa kevyempi, niin kuin Julma-Juha Väätäinen on halunnut? Olisiko lommoposkinen Juha Sipilän oloinen ajokoiramainen laiheliini Timo enää lainkaan uskottava kansankiihottaja?
12. Carl Haglund sai pari hyvää keskustelunavausta ja osoitti, miten pikkunätillä ja fiksulla esiintymistaidolla tällaisesta ympäripyöreästä keskustelusta vedetään pisteet kotiin; niin ja tietysti niillä Harry Potter -silmälaseilla! Haglund otti tilaa itselleen yllättävän helposti - kun ei ole mikään änkkä - ja pääsi myös näpäyttämään osuvasti Timo Soinia tämän iänikuisista puheista, jotka ovat pelkkää retoriikkaa ilman minkäänlaisia keinoja lueteltujen epäkohtien korjaamiseksi.
13. Ville Niinistö ja Päivi Räsänen saivat hyvin esille sanottavansa Sote-kyysmyksisä, mutta eivät muuten mitenkään loistaneet. Paavo Arhinmäki oli tavallista vaisumpi, hän ei tuntunut olevan oikein terhakka oma itsensä joutuessaan istumaan jälleen Calle Haglundin vieressä - ja pitämään kravattia! MTV:n vaalitentin jälkeen viikko sitten Arhinmäki toivotti tentin jälkeen Carl Haglundin Siperiaan! Arhinmäen oloa ei tuntunut parantavan yhtään tapa, jolla tämä Calle Haglund kehua retosteli - varmaan puoliksi piruuttaan - Arhinmäen otteita nuoripolitiikan kohentamisessa. Arhinmäen imagoon olisi sopinut paljon paremmin, jos tuo "helevetin äärioikeistolainen" olisi ymmärtänyt mollata häntä ja koko vasemmistoliittoa!
14. Ehkä kaikkein eniten odotettiin keskustan Juha Sipilä esiintymistä. Osoittihan viimeinen vaaligallup, että keskustan kannatus sen kun vain laskee ja nyt persutkin ovat ajaneet entisen ylivoimaisesti suurimman kuntapuolueen viittaa harteillaan pitäneen keskustan ohitse. Tuntui välillä siltä, ettei Sipilältä löytyisi tarpeeksi asiaosaamista kuntien asioiden osalta. Ainoa asia, mitä hän jaksaa jauhaa vaalitentistä toiseen, tuntuu olevan jossakin Etelä-Karjalassa oleva kahdeksan kunnan yhteenliittymä, jota hän mainostaa tavasta, jolla kuntien pitäisi tehdä yhteistyötä terveyspalveluiden järjestämisestä. Esiintymistaidossa Sipilä ei ole vieläkään riittävän ärhäkkä eikä saa millään otetuksi sitä paljon puhuttua "omaa tilaa" itselleen eli aloitteita haltuunsa. Ei tämä kovin hyvältä näytä. Sipilän julkisuuskuvaa ei kohenna yhtään se, kun hän sanoo, ettei hän tiedä yhtään kuinka rikas on tai ei halua sanoa. minkä sortin lestadiolainen hän oikeastaan on. Miten tällainen venkoilu voisi herättää luottamusta puoluejohtajaan.
15. Väittelyssä mainittiin usein iskulause "arjen asiat" ja niistä huolehtiminen. Mutta ovatko arjen asiat ja ongelmat edes tilastollisesti puoluejohtajille tuttuja? Eivät tunnu olevan, mikäli asiaa arvioidaan heidän vaalintentissä osoittamansa yllättävän tietämättömyyden kannalta. Kun heiltä kysyttiin, miten monta suomalaista yli 75-vuotiasta vanhusta on jatkuvan kotihoidon tarpeessa, osasi ainoastaan kaksi puoluejohtajaa antaa suunnilleen oikean vastauksen, joka on 55 000 vanhusta. Nämä kaksi olivat vapauspuolueen Lisbet Puttonen (53 000) ja KD:n Päivi Räsänen (50 000). Timo Soini näytti raapustaneen paperiinsa vaatimattoman lukeman 7 000, Ville Niinistö 9 000, Jutta Urpilainen 15 000 ja Jyrki Katainen niin ikään 15 000 (toisiltaan siis luntaten), Juha Sipilä 12 000 jne. Kyllä tällaisten asioiden pitäisi olla ammattipoliitikoilla paljon paremmin hallussa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)