Mikähän näistä mahtaisi olla se Liliuksen jahti...Lieneekö kevätväsymystä vai mitä, mutta minua on alkanut ottaa viime aikoina päähän nämä kaikki hemmetin uutiset fortumeista, liliuksista, peruukki-pekkarisista, häkäpäistä ja -miehistä, vanhasista yms. "yhteiskunnallisista toimijoista," yrityksistä, instituutioista ja kaiken maailman uudistuksista. Mitä hemmetin merkitystä niillä oikeastaan on tavallisille ihmisille ja heidän elämälleen? Ei kerrassaan mitään!
Fortumin ja muiden firmojen johtajien saamissa optioissa tai osakepalkkiojärjestelmissä ei ole mitään uutta, ei myöskään siinä, miten nämä liliukset, fagernääsit ja fortumin hallitukset ovat koko ajan kusettaneet valtioneuvoston tyhmiä tai välinpitämättömiä virkamiehiä ja tolloja ministereitä rohmutakseen "täysin laillisten" sopimusten ja määräysten nojalla itselleen entistä suurempia palkkioita ja muita etuuksia. Kateelliset tai muuten onnettomat pikkuvirkamiehet ja kansanedustaja taast yrittävät virkansa puolesta pitää suurta melua asiasta, ihmiset kirjoittelevat typeriä pikkukirjoituksiaan kaiken maailman plokeissaan ja lehtien verkkojulkaisuissa, vaikka kaikki tietävät, ettei mikään muutu eikä rohmuttuja palkkioita ole (muka) enää mahdollista saada takaisin.
Totta kai esimerkiksi Fortumin johtajien optiosopimusta olisi voitu aikanaan kohtuullistaa, vaikka ministeri Häkämies tämänpäiväisellä kyselytunnilla eduskunnan edessä kertoi, että vuonna 2002 asia "selvitettiin asiantuntijoiden" toimesta ja tuolloin päädyttiin siihen, ettei kohtuullistaminen ollut mahdollista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, kuten KKO:n ennakkopäätöksistä muissa vastaavanlaissa tapauksissa on hyvin luettavissa. Mutta tietysti aina löytyy ja löytyi myös tuolloin asiantuntijoita, jotka väittävät aivan muuta. Kyse onkin siitä, keitä valitaan asiantuntijoiksi, kuka heidät valitsee ja keiden pitäisi kaikkea tätä valvoa.
Tämänpäiväinen eduskunan kyselytunti osoitti jälleen kerran todeksi sen, että kun vaikeuksia syntyy ja päättäjiä eduskunnassa ja maan hallituksessa vaaditaan vastuuseen, vastuunkantajia ei löydy ei sitten millään, vaan kaikki syyttelevät vain toisiaan. Tämän toi tänään esiin myös Fortumin Mikael Lilius, joka ilmoitti eläkkeelle lähdöstään Fortumista. "En ole nähnyt yhtään ihmistä, joka olisi ilmoittanut olleensa päättämässä näiden (Fortum) kannustinjärjestelmien perustamisesta", sanoi Lilius . - Kannustusjärjestelmien, jotka tavallinen kansa tunnisti heti niitä luotaessa typeriksi instrumenteiksi ja ahneuden huipuksi, mutta joita silloinen eduskunta ja hallitus - tietenkin "asiantuntijoita kuultuaan" - kannatti ja joita ministeri Häkämies vielä tänäänkin eduskunnassa kehtaisi puolustella.
Liliuksen mukaan viimeksi tällä viikolla kohutusta osakepalkkiojärjestelmästä päätti hänen osaltaan Fortumin poliittisesti koottu hallintoneuvosto, mutta kukaan sielläkään ei ole ilmoittautunut päättäjäksi. Niinpä eduskunnassa tänään ko. hallintoneuvoston puheenjohtaja Markku Laukkanen (kesk) tekeytyi täysin tietämättömäksi asiasta ja arvosteli vain sitä, ettei hallintoneuvosto voi "lain mukaan" vaatia edes selvitystä yhtiön hallitukselta asiassa! Kyllä huomaa, että taas kerran on kuultu "asiantuntijoita."
Ja mitä hiton merkitystä on joillakin eu:n parlamenttivaaleilla, joihin valmistautuvien ehdokkaiden blogeja kaikki verkkojulkaisut alkavat olla pullollaan. Ei kerrassaan mitään Suomen tai muiden pikkuvaltioiden kannalta. Ihmiset eivät näytä ymmärtävän, miten kaiken maailman soinit ja muut populistit tai "tosiehdokkaat" vain yrittävät saada itsensä näyttämään tärkeiltä ja kerätä kannatusta seuraavia kotimaan vaaleja varten. Miksi sellaiset ihmiset, jotka itsekin hyvin tietävät, ettei heillä ole pienintäkään mahdollisuutta tulla valituiksi, ylipäätään lähtevät ehdokkaaksi EU:n parlamenttivaaleihin? Haluavatko he vain julkisuutta ja ansioluettelonsa koko kansan nähtäväksi tai kertoa ihmisille, miten fiksuja he itse asiassa ovatkaan?
Voisiko mikään asia kiinnostaa ihmisiä vähempää kuin EU-vaalit? Tuskin, minua ei ainakaan! Näkeehän tämän jo äänestysprosenteistakin. Toki tällä kerralla äänestysvilkkaus nousee, kun populisti Timo Soini villitsee tyhmää kansaa ja saa minun puolesta villitäkin - vaikka Soini puhuukin palturia mm. siinä, että Suomella ja muilla mailla olisi muka vielä mahdollisuus estää Lissabonin-sopimuksen voimaantulo. Ymmärrän ja hyväksyn sen, että nämä EU-vaalit ovat kansan ikiomat protestivaalit ei vain EU:ta, vaan ennen muuta Matti Vanhasen hallitusta vastaan (esimerkiksi juuri hallituksen Fortumin johdon palkkiojärjestelmän kohdalla osoittamasta typeryydestä), tämän myös mm. Soini hyvin tietää ja tietenkin käyttää hyväkseen ja asettuu itsekin ehdokkaaksi. Soinin tähtäimessä on tietenkin seuraavat eduskuntavaalit, joissa hän tähtää seuraavaan hallitukseen ja itse ministeriksi.
Siksi hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa arvostellut Jussi Halla-aho ei pääsyt persujen eli perussuomalaisten ehdokkaaksi ja siksi Soini nyt vastoin aiempia puheitaan ilmoittaa, että hän ei pyri enää irrottamaan Suomea EU:sta. Nämä olivat nykyisten hallituspuolueiden ensimmäiset ennakkoehdot, jotta Soini voisi vuoden 2001 eduskuntavaalien jälkeen ylipäätään kuvitella pääsevänsä hallitukseen.
Täytyy ihmetellä viisasta ja oppinutta kollega Erkki Havansia, joka on lähtenyt vanhoilla päivillään mukaan tähän mielettömään ja groteskiin vaalitouhuun - ja vielä persujen listoilla! Mies kirjoittaa kyllä viisaita ja hyviä juttuja mm. Uuden Suomen sivustolla olevassa blogissaan, mutta eiväthän nämä muut ehdokkaat ja ihmiset lähde mukaan mihinkään älylliseen keskusteluun, vaan pitävät omia riekkujaisiaan omissa pilttuissaan.
Kun Veltto-Virtanen kirjoitti muutama päivä sitten Uuden Suomen blogissaan noin 20 riviä puuta heinää otsikolla "Soini ja minä olemme EU:ssa kovana", tuli kirjoitukseen yli sata puuta heinää -kommenttia. Mutta Havansin täyttä eu-asiaa olevat kaksi ensimmäistä blogijuttua U-S:n verkkojulkaisussa saivat kumpikin vain neljä (4) kommenttia, ja niissäkin pari muuta ehdokasta "keskusteli" sitä, mitä jossakin Lahden palaverissa oli tapahtunut ja oliko toinen luvannut tarjota toiselle lounaan! Että tällaista on poliittinen keskustelu tämän päivän Suomessa, professori Havansi! Keskustele siinä sitten totisesti vakavista asioista.
Erkki Havansi vastusti blogissaan pari viikkoa sitten myös eduskunnan käsittelyssä parhaillaan olevaa yliopistouudistusta. Mutta so what - onko tuolla "rakenteita" koskevalla uudistuksella tai sen vastustamisella mitään tosiasiallista merkitystä? Eikö ole aivan yksi lysti, istuuko yliopiston hallituksessa joitakin yliopiston ulkopuolisia tyyppejä ja kuka heidät sinne valitsee. Se ei ole mikään suuren luokan ongelma.
Yliopistojen suurin ongelma on siinä, että yliopistot - ainakaan pienimmät sellaiset - eivät ole mitään tutkimusyliopistoja, joissa olisi kunnolliset edellytykset tehdä kunnon tutkimusta. Tämä koskee esimerkiksi oikeustieteitä ja varmaan muitakin yhteiskuntatieteitä. Yliopistot ovat jo pitkään olleita puhtaasti tutkintoyliopistoja, joiden päätarkoituksena on suoltaa ulos mahdollisimman vähin resurssein mahdollisimman paljon maistereita, tuomareita ja insinöörejä kaikenkarvaisiin virkoihin. Professoreiden oman tutkimuksen tekeminen on mahdotonta, eikä kukaan järkevä ihminen sellaista nykyisin juuri edes yritä muutoin kuin virkavapauksien turvin.
Edellä mainituista ja monista muista samanlaisista asioista kertovista uutisista ihminen ei tule muuta kuin vihaiseksi. Mutta onneksi meille kerrotaan myös uutisia todellisista ihmisistä ja asioista ja ongelmista. Nämä tosiuutiset koskettelevat aivan muita juttuja kuin politiikkaa, vaaleja ja kaikenlaisia "uudistuksia,", juuri näistä "elämää suuremmista" asioista ihmiset ovat kiinnostuneita.
Ajatelleenpa nyt esimerkiksi vaikka tätä tapaus "Leenaa", jolle pääministeri Matti Vanhanen lähetteli viestejä viime kunnallisvaalien aikana. Tänään selvisi, että kyse on Kosovon albaanista, Drita Lulic -nimisestä vähän yli kolmekymppisestä kauniista tummaverisestä naisesta, joka tuli julkisuuteen ja kertoi antavansa Vanhaselle anteeksi tämän typerät 69-vitsailut. Drita joutui lähtemään kotimaastaan ja kodistaan vuonna 1991 ja koki monet sodan kauheudet ja tuli Suomeen 1994. Ei ihme, että pääministerimme ilmeisesti ihastui tähän "Riittaan", joka on osallistunut ehdokkaana jo kaksiin kunnallisvaaleihin, mutta saanut tyytyä vain niukkaan äänimääriin.
Voimme vain arvailla, olisiko tämä Drita, joka on ilmeisen tulinen luonne, voinut saada pääministeriimme edes hitusen eloa, jos Vanhanen olisi ollut viime syksynä Dritan tavatessaan vielä vapaa mies. Varmaa kuitenkin on, että seuraavissa vaaleissa, joihin Drita osallistuu - ehkäpä persujen listoilla - hän saa ainakin 69 ääntä. - Tässä on siis esimerkki uutisesta, joka koskettelee pientä ihmistä, mutta saa ihmisten ja suuren yleisön tunteet liikkeelle.
Entäpä sitten tämä suomalainen "lentokenttänainen", joka on oleskellut Berliinin lentokentillä jo monta kuukautta? Siinäpä tarina, joka kiehtoo ihmisiä ja josta odottaisi lisätietoa. Kuka on tämä nainen ja miksi hän elää lentokentillä, odottaako hän jotakuta, joka ei kenties koskaan saavu noutamaan? Mistä hän saa rahaa elääkseen ja missä hän piipahtaa välillä, kun häntä ei näy lentokenttähallissa? Onko hän kenties se "kadotettu" nainen, jota ilmeisesti venäläinen liikemies etsi viime sunnuntain Hesarissa kokosivun lehti-ilmoituksella? Lehti-ilmoituksessa mainitut tuntomerkit ainakin sopivat lentokenttänaiseen: nuori, vaaleahiuksinen nainen, joka käyttää "ponnaria." Oliko hän pistäytymässä Suomessa juuri silloin, kun tuo liikemies näki hänet ravintola Meccassa, ja palasiko hän sen jälkeen takaisin Berliiniin? Miksi Suomen hallitus haluaa saksalaisviranomaisten häätävän suomalaisnaisen lentokentältä, eikö tämä ole suorastaan EU-kansalaisille turvatun vapaan liikkuvuuden periaatteen vastaista? - Ehkäpä Renny Harlin tai Timo Koivusalo jo suunnittelevat - valtion avokätisin rahoituksen turvin tietenkin - filmiä "lentokenttänaisen" tapauksesta?
Entäpä sitten viikon urheilu-uutinen? Ei, se ei koske jääkiekon nuhjailevia välieräotteluja Suomessa, vaan uutinen tulee Pariisista. Siellä vuoden 2007 MM-kisojen seiväshypyn hopeamitalimies Romain Mesnil kohahdutti ihmisiä juoksemalla alasti ja hyppyseiväs taivasta kohti sojottaen halki Pariisin katujen. Miehen tarkoituksena oli havahduttaa sponsorit voidakseen jatkaa hyppyuraansa; Mesnilin juoksu tietenkin videoitiin ja esitettiin YouTube- palvelussa. Tässä tapahtumassa oli jotakin hohtoa, jollaista toivoisi joskus näkevänsä myös talvisin hieman ankean Helsingin kaduilla ja puistoissa!
Ja sitten on tietenkin kaikenlaisia muita "pienempiä" uutisia tavallisista ihmisistä ja heidän vaikeuksistaan. Esimerkiksi uutinen siitä, että kansanedustaja Tanja Karpelan kihlattu ei ole saanut palkkaansa tässä kuussa siitä yksinkertaisesta syystä, että kihlatun työnantajan rahat ovat lopussa. Tämä uutinen lyö kerralla laudalta harmaat leipäjonot, sillä jotain täytyy olla todella pahasti pielessä, jos kansanedustajan ja ex-ministerin kihlattu ei saa palkkaa! Eikö tässä olisi jo eduskuntakyselyn paikka? Miten tämä kihlatun palkattomuus vaikuttaa raskaana olevan Karpelan ja hänen perheensä odotusaikaan? Karpela on jo joutunut - jälleen kerran - myymään asuntonsa ja etsimään uutta asuntoa.
Poliitikkojen, taiteilijoiden, urheilijoiden yms. julkkisten sairauksia, sairastumisia, sairauksista toipumista koskevat yms. uutiset täyttävät nykyisin iltapäivien lehtien sivuista melkoisen suuren osan.
Esimerkiksi tämänpäiväisissä iltapäivälehdissä kerrotaan Pirkko Mannolan (70 v.) kylkiluiden rusahtamisesta ja mahdollisesta murtumisesta tv:n viimekertaisen tanssiohjelman yhteydessä; Riitta Väisäsen Floridassa kärsimästä migreenistä - viikko sitten lehdissä kerrottiin laajasti Väisäsen vaihdevuosiongelmista ja -sairauksista - Hanoi Rocks-tähti Mike Monroen joskus parikymmentä vuotta sitten kärsimästä anoreksiasta; kansanedustaja Merikukka Forsiuksen "rankasta äitiyslomasta" (hän oli - taas - vähällä kuolla), Forsius onkin nyt - jälleen kerran - sairaslomalla (syynä mm. kipeä olkapää); Seela Sellan sairaudesta, joka "voi johtaa syöpään"; Matti Nykäsen oudosta tajuttomuuskohtauksesta Malagan lentokentällä jne. jne. Tässä vain osa yhden päivän sairaskertomuksista.
Kyllä nämä julkkisten sairausuutiset ja -kertomukset, joihin tavalliset ihmiset ja lehdenlukijat voivat samaistua ja kärsiä suosikkiensa ja idoliensa mukana, ovat tosi tärkeitä ja koskettavia. Nykyisin henkilöllä ei ole juurikaan mahdollisuutta menestyä laulajana, muusikkona, näyttelijänä tai muuna taiteilijana, urheilijana tai ylipäätään jonkin lajin julkkiksena, ellei hän ole sairastunut vähintään kerran vuodessa niin, että siitä kerrotaan iltapäivälehdessä. Kukapa nyt muistaisi täysin tervettä ja työkykyistä julkkista, jolla ei olisi koskaan mitään kerrottavaa sairauksistaan tai ongelmistaan - taatusti ei kukaan!
Tanssii tähtien kanssa -ohjelmastakin yleisö on passittanut tähän mennessä kotiin armotta juuri ne parit, joilla ei ole ollut mitään sairauksia tai vammoja. Jäljellä ovat jääneet raihnaiset parit. Pirkko Mannola paransi asemiaan huomattavasti ilmoituksellaan rusahtaneista" kylkiluistaan.
Jos omalle kohdalle ei satu sairauksia, niin kyllä julkkisten perheenjäsentenkin sairaudet kelpaavat lehdistölle oikein hyvin ja niistä on juttuja vähintään joka toisessa iltapäivälehdessä. Ja kuolemantapaukset julkkisten perhe- tai lähipiirissä - nehän vasta suurta herkkua ovatkin. Muistan, miten esimerkiksi Mikko Alatalon isän kuolemasta ja hautajaisista oli Iltalehdessä muutama vuosi sitten isoja juttuja. Ja kun jotakuta taiteilijaa tai julkkista ollaan hautaamassa, saavat kaikki vainajaa viimeiselle matkalle saattamaan tulleet, vielä elossa olevat artistit lehtiin oman kuvansa, jossa ollaan niin murtunutta miestä ja naista että oikein. - "Ai, toikin on siis vielä elossa," on näitä kuvia katsellessa usein mieleen tuleva ajatus.
Entä sitten erilaiset uhkausuutiset: kyllä, nekin ovat tosi tärkeitä. Haluamme toki tietää, että Mikkosten tv-perheen vanhemmat ovat saaneet tappouhkauksia - mutta tämä ei tietenkään saa estää perhettä koskevan tv-ohjelman jatkumista. Fortumin katkeran oloisena eläköityvä Mikael Lilius paljasti tänään, että myös häntä ja hänen perhettään on uhattu - aivan kamalaa! Mistä tämä kertoo yhteiskunnasta ja meistä? Eikö arvostettu ja meidän kaikkien tavallisten pulliaisten kallistuneiden öljy- ja sähkölaskujen turvin huippupalkkionsa ja - eläkkeensä ansainnut rakastettu yritysjohtaja saa viettää rauhassa edes eläkepäiviään! Johan on kamalaa, ei ihme, että Lilius on hankkinut jo hyvissä ajoin itselleen miljoonajahdin, joka odottaa häntä Välimeren satamassa.
Sitten vielä tohtori Jussi Halla-aho (sit., pers.), joka sai viime viikon lopulla syytteen mm. uskonrauhan rikkomisesta. Halla-aho kertoi Aamulehdessä pari päivää sitten epäilevänsä, että nyt varmaan alkaa "sataa fatwaa niskaan"! Halla-aho pani fatwa-uhan syytteen häntä vastaan nostaneen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen syyksi, koska syyte on kuulemma provosoinut ihmisiä Pakistanissa ja muissa islamin maissa seuraamaan sankoin joukoin Jussin blogia. Tämän uhka on todellinen, joten tässä voidaan unohtaa kokonaan se puoli asiasta, että Jussi itse provosoi - kaivoi niin sanotusti oikein verta nenästään - kirjoittamalla viime kesänä blogissaan jutun otsikolla "Muutamia täkyjä Illmanin Mikalle "(Mika Illman on rasistirikoksista syyttävä valtionsyyttäjä), jossa faktisesti ilmiantoi itsensä niistä lausumista, joista hän nyt sitten juuri sai syytteen. Ei siis voida sanoa, että syyte tuli Jussille "yllättäen ja pyytämättä." Mutta tämä ei vaikuta siihen, että myötätuntomme ovat Jussin puolella.
Lisää tosielämästä kertovia uutisia, please!
