1. Rikoksentekijän armahduksesta päättää perustuslain mukaan (58 § 3 mom) tasavallan presidentti. Armahdusta koskevia hakemuksia ei esitellä presidentille valtioneuvoston istunnossa, vaan niistä hankitaan korkeimman oikeuden (KKO) lausunto; presidentti ei ole sidottu lausuntoon. Armahduspäätöksiä ei perustella.
2. Ylen Silminnäkijä-ohjelmassa eilen kerrottiin 2000-luvulla tehdyistä tasavallan presidentin armahduspäätöksistä. Selvityksestä kävi ilmi, että suurin ryhmä armahdettuja ovat lyhyitä vankeustuomioita saaneet. Toiseksi suurin ryhmä ovat sakkoihin ja rahallisiiin menettämisseuraamuksiin tuomitut. Armonanomuksissa vedotaan usein mm. inhimillisiin seikkoihin sekä elämäntilanteen ja - tapojen muuttumiseen, esimerkiksi huumevieroitukseen tai sairauteen.
3. Tämä on aika yllättävä tieto, sillä tähän asti on kuviteltu, että armahdukset koskisivat nimenomaan pitkiä vankeusrangaistuksia ja elinkautisvankeja. Nykyisin eli 4-5 vuotta sitten elinkautisvankies vapauttamisasiat siirrettiin tasavallan presidentiltä Helsingin hovioikeudelle - hovoikeuden päätöksestä saa valittaa korkeimmalle oikeudelle - mutta presidentti voi edelleen armahtaa myös elinkautisvankeja. Hovioikeus on vapauttanut tähän mennessä 33 elinkautisvankia. Jotkut vapautetuista elinkautisvangeista ovat syyllistyneet kohta vapauteen päästyään uuteen henkirikokseen tai muihin vakaviin rikoksiin.
4. Viime vuoden maaliskussa virassaan aloittanut presidentti Sauli Niinistö on armahtanut ensimmäisenä presidenttivuonnaan toistaiseksi vain yhden henkilön. Presidentti Tarja Halonen sen sijaan käytti armahdusoikeuttaan ahkerasti, sillä hän armahti 12 vuoden valtakautensa aikana keskimäärin 22 henkilöä vuodessa. Halosen kaudella armahdettiin siis peräti noin 250 rikollista.
5. Jos armahduksista olisi 2000-luvulla päättänyt presidentin sijasta KKO, kaikkiaan 43 armahdusta olisi jäänyt toteutumatta; 30 henkilöä puolestaan olisi saanut anomansa, mutta tasavallan presidentin päätöksellä evätyn armahduksen.
6. Tarja Halosen kaudella armahdettujen suuri lukkumäärää selittyy sillä, että Halonen armahti paljon ns. totaalikieltäytyjiä. KKO:n puoltamat, mutta Tarja Halosen epäämät armahdukset koskivat puolestaan lähinnä elinkautisvankeja. Elinkautisvankien armahtamisessa Halonen noudatti selvästi edeltäjiään tiukempaa linjaa. Elinkautisvangin armahdus on merkinnyt vangin päästämistä ehdonalaiseen vapauteen yleensä kolmen vuoden koetusajalla.
7. Aika yllättävä on myös tieto, jonka mukaan Halosen armahduksista 12 vuoden aikana 40 tapahtui vastoin KKO:n lausuntoa. Vastoin KKO:n kantaa Halonen puolestaan armahti nimenomaan mainittuja totaalikieltäytyjiä, joiden osuus armahdetuista nousi selvästi Halosen kaudella aiemmasta. Tarja Halonen poikkesi KKO:n lausunnosta yhteensä peräti 73 kertaa.
8. Sauli Niinistö ilmoitti jo presidentinvaalikampanjassaan suhtautuvansa pidättyvästi armahdusoikeuden käyttöön. Niinistö ilmoitti ainoana ehdokkaana, että presidentin armahdusoikeus on vanhanaikainen ja sen voisi lopettaa. Hän totesi, että presidentti nojautuu joka tapauksessa korkeimman oikeuden lausuntoon, joten vankien armahdukset voisi siirtää oikeudelle kokonaan.
9. Niinistö on selittänyt omaksumaansa tiukkaa linjaansa sillä, että hän on toiminut aiemmin toistakymmentä vuotta vuotta hovoikeuden esittelijänä. Hän kertoo arvostansa "aika lailla" korkeimman oikeuden käsityksiä, koska ne perustuvat linjaan. Niinistön mielestä on "äärimmäisen tärkeää", että tuomioistuinten linjaa, jota korkein oikeus valvoo, voidaan käyttää tulkintana oikeustapauksissa. Niinistö ei kuitenkaan vaadi presidentin armahdusoikeduen poistamista kokonaan.
10. Parhaillaan on vireillä totaalikieltäytyjien rangaistuskäytännön muutos, jonka mukaan he voisivat suorittaa vankeusrangaistuksensa ns. pantarangaistuksena. Tämä uudistus tullee vähentämään armahdusanomusten määrää.
11.Tarja Halosen innokkuus armahtaa totaalikieltäytyjiä selittyy hänen ideologisesta taustastaan ja henkilökohtaisilla tekijöillä. Oikeusoppineet näyttävät olevan yleisesti sitä mieltä, että presidentin armahdusoikeus on jonkinlainen muinaisjäänne, joka voitaisiin poistaa jopa kokonaan. Jos presidentti armahtelee rikollisia henkilökohtaisten tuntemustensa perusteella ja ilman minkänlaisia näkyviin kirjoitettuja perusteluja, ei armahdus enää vastaa tarkoitustaan.
12. Ahkerasti ja vastoin KKO:n linjaa armahdusoikeuttaan käyttelevästä presidentistä uhkaa tulla, kuten Tarja Halosen esimerkki osoittaa, jonkinlainen valtakunnan "ylin sosiaalitantta", joka armahtelee vankeja esimerkiksi näiden ulkomaalaistaustan omaavien aviopuolisoiden takia tms. epäasiallisten syiden perusteilla.
13. Oikeusjärjestelmä on sitä paitsi muuttunut ja seuraamusjärjestelmä on tullut entistä paljon monipuolisemmaksi, esimerkkkinä voidaan mainita vaikkapa yhdyskuntapalvelu, valvontarangaistus ja vangin koevapaus.
14. Itse asiassa merkittävin armahdus tapahtuu käytännössä jo ennen kuin tuomittu astuu sisään vankilan portista. Ensikertalainen joutuu nimittäin suorittamaan tuomitusta vankeusrangaistuksesta vain puolet, jos käyttäytyy hyvin. Vanhat linnakundit taas saavat yleensä kolmanneksen kakustaan anteeksi. Tällä tavalla halutaan säästää vankeinhoidosta ja vankiloiden ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia
15. Yksityisen rikoksentekijän armahduksesta on erotettava yleinen armahdus (amnestia tai abolitio) eli joukkoarmahdus, joka toteutetaan tavallisesti erityislainsädännön avulla. Viimeksi kansainvälistä huomiota on herättännyt Tsekin pian virastaan väistyvän presidentin Vaclav Klausin uudenvuodenpuheessaan 2013 ilmoitus, että jopa kolmannes maan vangeista armahdetaan. Presidentin mukaan vankeja vapautetaan Tshekin itsenäistymisen 20-vuotisjuhlan kunniaksi, Tshekki ja Slovakia erkanivat toisistaan vuonna 1993. Klausin päätös on herättänyt voimakasta vastustusta. Oppositio on vaatinut armahduksen takia äänestystä hallituksen luottamuksesta.
16. Tsekin joukkoarmahdus koskee noin 7 400 vankia. Armahduksen saavat kaikki alle vuoden pituista tuomiota istuvat ja kaikki yli 75-vuotiaat, joita ei ole tuomittu yli kymmenen vuoden vankeusrangaistuksiin. Yli kymmenen vuoden vankeusrangaistuksiin tuomitut eivät voi saada armahdusta. Maan korkeimman oikeuden puheenjohtaja Ivo Brozova sanoi olevansa huolissaan armahduksesta. Brozovan mielestä joukkoarmahdukselle ei ole perusteita, vaikka presidentillä onkin oikeus ratkaisuunsa. Tsekin oppositiota puolestaan raivostuttaa se, että armahduksen myötä useiden talousrikosjuttujen käsittely keskeytyy oikeusistuimissa. Oikeusjutut joiden käsittely on kestänyt yli kahdeksan vuotta keskeytetään, ellei niistä voida tuomita yli kymmenen vuoden rangaistuksiin.
17. Tsekin esimerkki osoittaa, miten yleistä armahdusta voidaan käyttää politiikan teon välineenä.
PS.
Korkein oikeus päätti eilen täysistunnossaan esittää, että avoinna olevaan jäsenen eli oikeusneuvoksen virkaan nimitettäisiin hovioikeudenlaamanni, oikeustieteen tohtori Mika Huovila (54). Huovila on toiminut Vaasan hovioikeuden hovioikeudenlaamannina elokuusta 2010 alkaen. Hänellä on lainkäyttökokemusta kaikista eri oikeusasteista yleisissä tuomioistuimissa sekä lisäksi ansioita tieteellisessä työssä ja koulutustoiminnassa erityisesti prosessioikeuden alalla.
Pari kolme päivää sitten blogini (nro 688) kommenttiosiossa sivuttiin ko. nimitysasiaa. Kuten joku kommentoijista totesi, KKO:ssa on itse asiassa vain yksi nimenomaan prosessioikeuteen syvllisesti perehtynyt jäsen. Itse selvitin, että KKO:n antamista ennakkopäätöksistä isoin asiaryhmä koskee kuitenkin juuri prosessioikeudellisia kysymyksiä. Nyt näihin "huutoihin" on siis vastattu, kun KKO:een saadan lisää prosessioikeuden asiantuntemusta.
KKO:n plenumin äänestyksessä Huovila sai 15 ääntä ja käräjätuomari, OTT Tatu Leppänen (44 v.), prosessualisti hänkin, kolme ääntä. Tatu Leppänen toimi Mika Huovilan väitöskirjan virallisena vastaväittäjänä v. 2003. Blogisti puolestaan oli Tatu Leppäsen väitöstutkimuksen virallisena vastaväittäjänä vuonna 1998.
