1117. Eduskunnan puhemies vaihtuu

                                      Mari Lohela eilen totisena eduskunnassa

1. Eduskunnan puhemies vaihtuu ensi helmikuussa, jolloin eduskunta kokoontuu, noin 1,5 kuukauden joululomansa jälkeen, vuoden 2018 valtiopäiville. Nykyinen puhemies Maria Lohela, joka kuuluu Siniseen eduskuntaryhmään, joutuu luopumaan paikastaan, sillä mainittu ryhmä ei ole enää - ei ole ollut reiluun kolmeen kuukauteen - eduskunnan toiseksi suurin ryhmä, jolle puhemiehen paikka on perinteisesti kuulunut. 

2. Perussuomalaisten ryhmän hajoaminen kahteen ryhmään kesäkuun alkupuolella on syynä eduskunnan puhemiehen vaihdokseen. Eduskuntaryhmien puheenjohtajat päättivät asiasta eilen. Ryhmyrit päättivät samalla, että myös muiden luottamuspaikkojen eli käytännössä valiokuntien jäsenten valinnat tehdään vuoden alussa "parlamentarismia kunnioittavalla tavalla". 

3. Eduskunnan puhemiesten ja valiokuntien paikat jaetaan eduskuntaryhmien kesken niin, että puhemiehen paikan saa aina eduskunnan toiseksi suurimman puolueen kansanedustaja. Varapuhemiehet puolestaan tulevat suurimmasta ja kolmanneksi suurimmasta ryhmästä. Perussuomalaiset olivat kesäkuun puoluekokoukseensa saakka eduskunnan toiseksi suurin puolue ja siksi puhemiehenä oli Maria Lohela, ensimmäisenä varapuhemiehenä keskustan Mauri Pekkarinen ja toisena varapuhemiehenä kokoomuksen Arto Satonen. Perussuomalaisten hajoamisen jälkeen Sininen eduskuntaryhmässä on 19 kansanedustajaa, jolloin se on vasta neljänneksi suurin.

4. Keskustaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen ja SDP:n ryhmäjohtaja Antti Lindtman vahvistivat eilen, että neuvotteluja paikkojen uudelleenjärjestelyistä alettiin käydä syysistuntokauden alussa.

5. Ensi helmikuun alussa puhemiehen paikka tulee kokoomukselle ja varapuheenjohtajuudet keskustalle ja SDP:lle. Tällä hetkellä demareilla ei ole edes varapuheenjohtajan paikkaa. Kaavailujen mukaan puhemieheksi nousisi Ilkka Kanerva, josta äskettäin tuli kaikkien aikojen pisimpään kansanedustajana toiminut henkilö. Vuodesta 1975 lähtien yhtäjaksoisesti eduskunnassa istunut Kanerva tuli 15.9, olleeksi kansanedustajana 41 vuotta 11 kuukautta ja 21 päivää. Onhan tuossa istumista eli "kakkua" toki kerrassaan! 

6. Aikaisemmin ko. ennätystä piti hallusssaan keskustan/maalaisliiton Johannes Virolainen, Ylä-Sommeen poikia Kannakselta (1914-2000). Johannes pitäisi ko. ennätystä vieläkin hallussaan, jos kepulaiset eivät olisi 80-luvun alussa suivaantuneet hänen eroonsa Kaarinasta ja vieläpä toisen naisen eli Kyllikin takia niin totaalisesti, että jättivät, pahus vieköön, 1983 vaaleissa Johanneksen valitsematta eduskuntaan. No, Johannes teki neljän vuoden kuluttua 1987 näyttävän come backin ja toimi kansanedustajana vuoteen 1991 saakka. Hän oli eduskunnan puhemiehenä kahteen otteeseen, 1966-68 ja 1979-82. Johannes Virolainen on yhä Suomen pitkäaikaisin ministeri, 6169 vuorokautta.

7. Puhemiehen vaihdos helmikuussa on tietenkin oikea toimenpide. Itse asiassa puhemiestä olisi pitänyt vaihtaa jo tämän kuun alussa, jolloin eduskunta palasi kolmen kuukauden kesätuolta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä pääministeri Juha Sipilä oli mennyt kesäkuun alkupuolella ns. hallituskrisiin yhteydessä lupaamaan Uudelle vaihtoehdolle eli  sittemmin Sinisten ryhmälle, että ryhmä sai pitää viiden ministeripaikan lisäksi myös puhemiehen nuijan. On siinä namupaikkoja ryhmälle, jota kannattaa "peräti" 1,4 prosenttia kansalaisista! Suomessa kaikki on näemmä mahdollista. 

8. Selvää on, että tuo oli pääministeriltä varsin härski lupaus, jolla hän käveli kylmästi eduskunnan ylitse. Mutta typerää tohua oli koko hallitusjupakka! Se tehtiin, jotta Timo Soini (uv/siniset) saisi pitää hillotolppansa eli ulkoministerin salkun. Hallituskriisi ja sen ratkaiseminen perussuomalaisten ryhmän hajoittamisella ja pudottamalla Jussi Halla-ahon perussuomalaiset hallituksesta muistetaan vielä pitkään. Jupakka ei ole kunniaksi Sipilälle, Petteri Orpolle, Timo Soinille, Sauli Niinistölle, sinisterin ministeriryhmälle eikä myöskään puhemies Maria Lohelalle. 

9. Puhemies Maria Lohela loikkasi sinisiin, jotta saisi pitää puhemiehen paikkansa. Lohela tunnettiin vuoden 2011 vaaleissa Jussi Halla-ahon intomielisenä kannattajana. Hän allekirjoitti ennen vaaleja mielihyvin Suomen sisun jäsenten junaileman ns. nuivan manifestin, jossa arvosteltiin jyrkästi Suomen harjoittamaa pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaa. 

10. Maria Lohela on nirppanokka Varsinais-Suomesta, jonka Timo Soini keksi puhemieheksi siksi, että Lohelalla on erinomainen englannin kielen taito. Soini oli joutunut turvautumaan Lohelan kielitaitoon johtamansa ulkoasianvaliokunnan tekemillä ulkomaanmatkoilla. Palkkioksi tästä Soini antoi Marialle puhemiehen nuijan. Muilta eduskuntaryhmiltä Soini ei kysynyt mitään, vaan saapasteli puhemiehenvaalia edeltävänä iltana tv-kameroiden eteen ja ilmoitti lakonisesti, että se on sitten Maria Lohela, josta tulee puhemies. Tällainen tapa ja käytäntö, jossa yksi eduskuntaryhmä saa yksin ja muilta ryhmiltä mitään kysymättä päättää valtakunnan toiseksi tärkeimmästä poliittisesta virasta eli puhemiehen valinnasta, on tietenkin pers…siis syvältä! Mutta kuten jo edellä kappaleessa 7 totesin, Suomessa kaikki on mahdollista.

11. Maria Lohela ilmeisesti hieman suuhtahti ryhmänjohtajien toissapäiväisestä päätöksestä. Tämä ilmeni siten, että Lohela antoi eilen eduskunnan budjettikeskustelussa ensimmäisen ryhmäpuheenvuoron, ei suurimmalle oppostiopuolueelle eli demareille, kuten on tapana, vaan vihreille. Tänään Lohela oli leppynyt selitellessään, että puhemiehen paikka ei ole "kenenkään" eikä kukaan voi eduskunnassa "rakastua" tiettyyn paikkaan tai asiaan yms. hölynpölyä.

12. Sinisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo halusi tietenkin käyttää - eilenkin - tilaisuutta hyväkseen ja julkituoda närkästyksensä "luottamuksellisten neuvottelujen vuotamisesta julkisuuteen". Voi voi,  tätä meidän pikku Simon Kiivailijaamme! Kuten olen aiemminkin todennut, Sininen ryhmä menettää kannatustaan - se on nyt 1,4 prosentin - aina hiukkasen, kun Simon poika saa mediassa suunvuoron; sen hän kyllä saa odottamattoman usein.

13. Tällaista soopaa Simon-poika eilen lasketteli:

- Parlamentarismia kunnioitetaan niin kuin aina aikaisemminkin. Se, että minkälaisia huhuja sitten liikkuu julkisuudessa, niin en minä lähde huhuhin ottamaan kantaa. Se tietysti täytyy sanoa, että kun käydään luottamuksellisia keskusteluja yhdessä, niin minun tapoihini kuuluu, että luottamukselliset keskustelut ovat luottamuksellisia, mutta valitettavasti tässä talossa se ei näköjään joidenkin tapoihin kuulu.

14. Simon halusi myös muistuttaa ja alleviivata, että "helmikuussa puhemiehestä äänestetään suljetussa lippuäänestyksessä ja siinä äänestyksessä voi vielä tapahtua yllätyksiä". Mikä minä olen sinisiä neuvomaan, mutta totean tässä kuitenkin, että heidän kannattaisi kyllä siirtää ryhmäpuheenjohtajan tehtävä jollekulle toiselle kansanedustajalle. Simon voisi keskittyä tulevan puolueen perustamiseen tarvittavien kannattajakorttien keräämiseen, joka näyttää takkuavan pahasti. Simonin ryhmäpuheenjohdolla Sinsen ryhmän kannatus kyllä kutistuu olemattomiin.

15. Mutta medioissa Sinisen ryhmän edustajat näyttävät edelleen olevan kova sana. Sinisten ministerit, etenkin Sampo Terho, ja kansanedustajat, varsinkin edellä mainittu Simon Elo, saavat tuon tuosta puheenvuoron ja pääsevät keskustelemaan televisio-ohjelmissa olipa asia sitten mikä tahansa. Tätä sinisten poikkeuksellista mediasuosiota olen ihmetellyt pari kuukautta, olen maininnut siitä myös parissa blogijutussa. Viimeksi eilen A-studiossa oli puolen tunnin lähetys, joka koski lyhyesti sanottuna Suomen pääsyä EU:n ytimiin. Toimittaja Kirsi Heikelin keskustelukumppaniksi studioon oli saatu, yllätys yllätys,  kukapa muu kuin ministeri Sampo Terho (sin).

16. Tänään aamukahvia juodessani vilkaisin hieman pelonsekaisin tuntein lehdestä, että kukahan niistä sinisistä tepsuttelee tänä iltana  tv- studioon, sillä onhan torstaisin TV1:llä vuorossa tunnin pituinen A-talk -lähetys. Huokasin helpotuksesta, kun huomasin, että tänään A-talkia ei ole tulekaan, vaan sen sen tilalla lähetetään 1,5 tunnin ajankohtaisohjelma, jossa käsitellään teemaa lihavuus; Lihava Suomi. Mutta kohta mieleeni välähti, että ei kai vaan peijakas...! Muistin nimittäin, että valtakunnan ehkä tunnetuin tai ainakin seuratuin LIHAVA sattuu olemaan ministeri, joka edustaa mitäpä muuta kuin Sinistä ryhmää.  

17. Mutta illallahan tuo sitten nähdään. "Kun ilta ehtii, mä sua muistan, ja kaipuu luokses´ on pohjaton…" Tarkoitan tässä tietenkin jääkaappia.

1001. Valtiopäivät on avattu

1. Valtiopäivät on jälleen kerran juhlallisesti avattu. Tämä tapahtui eilen. 

2. Mitkä ihmeen "valtiopäivät"? Selkokielellä sanottuna valtiopäivillä tarkoitetaan eduskunnan vuotuista istuntokautta eli työjaksoa. Ruotsin kieli on tässä suhteessa suomea johdonmukaisempi, sillä sen mukaan sana "riksdagen" tarkoittaa valtiopäivien ohella myös eduskuntaa (parlamenttia). 

3. Olisiko perustuslain mukaan kansalle kuuluvan valtiovallan ja sen käytön sijasta tolkullisempaa puhua "kansanvallasta" ja valtiopäivien asemesta "kansanvallan päivistä"? Molempi parempi, sillä myös perustuslaissa puhutaan samassa pykälässä (2 §) sekä valtiopäivistä että kansanvallasta: Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta (1 mom); kansanvaltaan kuuluu yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen ( 2 mom). 

3. Valtiopäivät avaa eduskunnan edessä tasavallan presidentti. Vaalikauden lopussa presidentti julistaa eduskunnan työn päättyneeksi. Miksi näin, voidaan perustellusti kysyä, sillä presidentti ja eduskunta ovat toisistaan erillisiä ja riippumattomia elimiä. Presidentti edustaa toimeenpanovaltaa, eduskunta taas lainsäätäjää. Nykyisin presidentillä ei ole enää edes itsenäistä oikeutta hajottaa eduskuntaa. 

4. Presidentti voisi toki osallistua eduskunnan istuntokauden avajaisiin, juoda kahvit, jutella niitä näitä joutavia muiden kutsuvieraiden kanssa ja ajaa sitten Mäntyniemeen. Nyt presidentillä on valtiopäivien avajaisissa selkeä päärooli. Hänen puhettaan kuunnellaan tarkasti, kun taas eduskunnan puhemiehen vastapuheenvuoro tuntuu usein lähinnä joutavanpäiväiseltä jutustelulta, jota kuuntelevat kansnedustajat ja kutsuvieraat odottelevat jo malttamattomina kahville pääsyä. Kahvitilaisuudessa presidentti joutuu vastailemaan hiki otsalla ja jopa hieman ärtyneenä "kaiken maailman" toimittajien kysymyksiin, kuten eilen saimme telkkarista hyvin huomata. Puhemieheltä kukaan ei tainnut kysyä eilen mitään.

5. Kysymyksessä on vanha traditio, joka juontaa juurensa Suomen autonomian ajalta (1809-1917), jolloin  valtiopäivät kutsui koolle keisari. Suomen ensimmäiset eli Porvoon valtiopäivät 1809 kutsui koolle keisari Aleksanteri I, joka antoi valtiopäivillä 29.3. juhlallisen hallitsijanvakuutuksen. Seuraavia valtiopäiviä saatiinkin sitten odottaa pitkään, sillä ne kutsuttiin koolle vasta vuonna 1863. Itsenäisyyden koittaessa keisarille kuuluneita tehtäviä ja valtaoikeuksia siirrettiin tasavallan presidentille.

6. Eduskunta kokoontuu valtiopäiville vuosittain päättämänään ajankohtana ja joka kerta tasavallan presidentti julistaa valtiopäivät avatuiksi. Valtiopäivät avataan yleensä aina helmikuun alussa, paitsi niinä vuosina, jolloin maassa pidetään eduskuntavaalit. Onko tämä nykyisin enää tarpeen vai voitaisinko ajatella, että valtiopäivät olisi eduskunnan koko neljä vuotta kestävä isutuntokausi? Tällöin valtiopäivien avajaisruljanssi pidettäisiin kunkin eduskunnan aikana vain kerran eli silloin kun uusi eduskunta vaalien jälkeen aloittaa toimintansa. 

7. Valtiopäivien avajaisista on muodostunut aika raskassoutuinen happening. Ensin marssitaan joukolla kirkkoon kuulemaan piispan kaunista ja herkistävää puhetta. Tämän jälkeen kömmitään varsinaiseen avajaistilaisuuteen Arkadianmäelle - tällä kertaa tosin Finlandia-talolle - jossa kuunnellaan pakolliset puhet ja nautitaan parisatapäisen kutsuvierasjoukon todistajina ollessa kakkukahvit; eilisistä korkeista virkamiehistä oikeuskansleri Jaakko Jonkka näytti kasvattaneen tyylikkään parran. Illalla on vielä jokin konserttitilaisuus tai teatterinäytös, pääsihteeri Seppo Tiitisen valtakaudella porukka vietiin jopa oopperaan. Onko tässä enää mitään tolkkua? Paljon vähemmälläkin juhlimisella tultaisiin aivan hyvin toimeen, ainakin näinä vaikeina ja ankeina aikoina.

8. Ajattelin kirjoittaa tässä jutussa myös presidentti Sauli Niinistön eilisestä puheesta ja sen saamasta vastaanotosta, mutta silloin kirjoituksesta olisi tullut liian pitkä. Ei kannata pilata tätä kirjoitusta, joka avaa uuden tuhatluvun blogissa, ilkeilemällä, vaan yritetään nyt kerrankin olla, kansanvallan merkeissä, edes hieman arvokkaita. 

9. Kun tähän samaan aiheeseen ei enää kannata uudelleen palata, niin sanottakoon Niinistön puheesta nyt sen verran, että presidentti keskittyi puheessaan yksinomaan Suomeen suuntautuvaan maahanmuuttoon ja pakolaistulvaan. Niinistön sanoma oli se, että Eurooppa - ja sen myötä myöskään Suomi - ei kestä enää hallitsematonta kansainvaellusta ja että sietorajan ylittyminen romahduttaa "arvojärjestelmämme." Niinistö moitti asiaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia ja niihin perustuvia Suomen kansallisia säännöksiä liian lepsuiksi. 

10. Niinistö vaati EU:ta ryhtymään toimiin, jotta EU:n ulkorajan valvontaa voitaisiin huomattavasti tehostaa, muuttoliikettä Eurooppaan (ja Suomeen) hidastuttaa ja käännytyksiä nopeuttaa. Vaikka Niinistö ei jostakin syystä halunnut tai edes rohjennut lausua sanaa "Venäjä" tai "itäraja" - kutsuvieraiden joukossa tilaisuutta valvoi Venäjän Suomen suurlähettiläs - monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Niinistö pelkää etenkin Venäjän itärajalle päästävien maahanmuuttajien ja pakolaisten tulvaa. Rajalla maahan pyrkijöiden ei tarvitse tehdä muuta kuin lausua taikasana "asylum", jolloin rajavviranomaisten on otettava heidät näennäisesti avosylin mutta käytännössä pitkin hampain vastaan.

11. Niinistön puhetta on pidetty järeänä, tolkullisena, kylmänä ja tietenkin tulkinnanvaraisena. Jotkut ehtivät jo tulkita puhetta niin, että Niinistö haluaisi Suomen haluavan irtisanoutua kansainvälisistä sopimuksista. Niinistö torjui nämä epäilyt ärtyneenä ja selitti, että eihän hän näin sanonut, vaan kyse on "tässä ja nyt" -tilanteesta. Niinistön puhetta ovat ylistäneet esimerkiksi kolmen hallituspuoleen ministerit ja kansanedustajat sekä poliisiylijohtaja. Moitetta Niinistö sai mm. demareilta, vasureilta, vihreiltä ja Kirkon ulkomaanavulta.

946. Puhemies Maria Lohela

                                                   Eduskunnan puhemiehistö

1.  Eduskunnan puhemies (ruotsiksi Riksdagens talman) on eduskunnan jäsen - mies tai nainen - joka johtaa puhetta eduskunnan täysistunnoissa. Puhemies istuu istuntosalin edustalla korkeimmalla korokkeella. Hänen tehtävänsä poikkeaa muista kansanedustajista siten, ettei hän osallistu istunnoissa käytävään keskusteluun tai äänestyksiin ja pysyttelee, mikäli malttaa, muutenkin yleensä päivänpolitiikan ulkopuolella.

2. Eduskunta valitsee keskuudestaan puhemiehen ja kaksi varapuhemiestä valtiopäivien aluksi istunnossa, jossa puhetta johtaa ikäpuhemies. Tavallisesti puhemiehistö, eli puhemies ("ykköspuhemies") ja kaksi varapuhemiestä, valitaan kolmesta suurimmasta eduskuntaryhmästä. 

3. Viime vuosina tavaksi on tullut, että puhemieheksi valitaan toiseksi suurimman eduskuntaryhmän kansanedustaja, joten puhemies tulee eri puolueesta kuin pääministeri. Puhemies johtaa puhetta täysistuntojen lisäksi kansliatoimikunnassa sekä puhemiesneuvostossa, johon kuuluvat puhemies, varapuhemiehet ja valiokuntien puheenjohtajat.

4. Valtakunnan poliittisessa hierakiassa eduskunnan puhemies on toinen heti tasavallan presidentin jälkeen. Tämän johdosta puhemieheksi valitaan usein muiden kansanedustajien arvostama, kokenut kansanedustaja. Poliittista valtaa eduskunnan puhemiehellä ei kuitenkaan ole. Puhemies saa kuitenkin paljon julkisuutta, minkä vuoksi tehtävää on pidetty sopivana vaikkapa tasavallan presidentin vaaleja silmällä pitäen. Puhemiehen tehtävä on suhteellisen helppo, mutta siitä maksetaan parempaa palkkaa kuin rivikansanedustajille.

5. Puhemieheksi on valittu eduskunnan historian aikana useita johtavia poliitikkoja. Kuusi puhemiestä on valittu myöhemmin tasavallan presidentiksi, nimittäin  Pehr Evind Svinhufvud ("Ukko-Pekka", puhemiehenä 1907-13), K.J. Ståhlberg (1914-17), Lauri Kristian Relander (1919-20),  Kyösti Kallio (viisi kertaa vuosina 1920-1936), Urho Kekkonen (1948-50) ja Sauli Niinistö (2007-2011). Monet puhemiehet ovat toimineet myös pääministerinä, kuten esimerkiksi Kyösti Kallio, Urho Kekkonen, K.A. Fagerholm,  V.J. Sukselainen, Rafael Paasio, Johannes Virolainen, Kalevi Sorsa ja Paavo Lipponen. Puhemiehet ovat olleet myös yleensä aina ministereinä, poikkeuksena on mainittava Erkki Pystynen, joka oli puhemiehenä  1983-87, mutta jota ei kelpuutettu Harri Holkerin hallituksen ministeriksi.

6. Eduskunta valitsi eilen puhemieheksi  Maria Lohela, joka on perussuomalaisten toisen kauden kansanedustaja. Ensimmäiseksi varapuhemieheksi tuli Mauri Pekkarinen (kesk) ja toiseksi varapuhemieheksi Paula Risikko (kok). Maria Lohela on Riitta Uosukaisen (puhemiehenä 1994-2003)  jälkeen toinen nainen puhemiehen tehtävässä. Anneli Jäätteenmäki oli puhemiehenä lyhyen aikaa 2003  toimiessaan hallitustunnustelijana. 

7. 36-vuotias Maria Lohela on kolmenneksi nuorin puhemies. Nuorin on Lauri Kristian Relander (Maalaisliitto), joka sai myöhemmin tasavallan presidenttinä (toimikausi 1925-31) kutsumanimen "Reissu-Lasse"; hän teki kuuden vuoden aikana neljä valtiovierailua, eli yhden Viroon, Ruotsiin, Latviaan ja Norjaan. (Suomen ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg ei tehnyt  presidenttinä ollessaan, 1919-25, ainoatakaan valtiovierailua.) Relander valittiin puhemieheksi 1919, jolloin hän oli 35-vuotias. Toiseksi nuorin puhemies on  
Kullervo Manner (SDP), joka valittiin puhemieheksi 36-vuoden ikäisenä vuonna 1917.

8. Millä ansioilla Maria Lohelasta tuli puhemies? Hyvä kysymys, sillä  Lohela on varsin nuori ja kokematon kansanedustaja, eikä hän saanut ensimmäisellä kaudellaan juuri nimeä persujen kansanedustajana. Lohelan valitsi tehtävään Timo Soini - ja pulinat pois! Luultavasti Soini noukki Lohelan puhemieheksi siksi, ettei perusilla ollut muita varteenotettavia kandidaatteja tehtävään. 

9. Paras vaihtoehto uudeksi puhemieheksi olisi ilmeisesti ollut Sampo Terho, mutta jäätyään hallituksen ulkopuolelle, Terho ilmoitti, ettei hän ole kiinnostunut puhemiehen tehtävästä. Näin ilmeisesti osin siksi, että puhemies ei voi vaikuttaa juuri mitenkään maassa harjoitettavan politiikan sisältöön, vaan hän on ainoastaan jonkinlainen eduskunnan keulakuva. Eduskunnan valiokuntien puheenjohtajilla on puhemiestä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa lakien ja eduskunnan harjoittaman politiikan sisältöön.

10. Maria Lohela on oppiarvoltaan humanististen tieteiden kandidaatti (HuK, humkandi), jota on pidetään nykyisin alempana korkeakoulututkintona. Lohelan pääaineena yliopistossa oli englanninkieli. Lohela on ilmoittanut olevansa projektipäällikkö, mistä voidaan päätellä, että hänellä on ollut englannin kielen kääntämistä ja tulkkausta harjoittava yritys. Timo Soini toimi viime kaudella eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana ja ilmeisesti juuri Lohelan englanninkielen taidon perustella Soini poimi hänet  valiokunnan jäseneksi. Soini lienee tuntenut olonsa turvatuksi, kun hänellä oli valiokunnan ulkomaille suuntautuvilla matkoilla mjukana seurueessaan nuori, "nätti" ja ennen kaikkea kielitaitoinen naiskansanedustaja.

11. Maria Lohela toimi viime kaudella myös kansainvälisen parlamenttienvälisen liiton eli IPU:n Suomen johtokunnan puheenjohtajana ja kansainvälisen asian foorumin jäsenenä. Tänä aamuna Lohela kertoi aamu-tv:n lähetyksessä, että hän veti viime kaudella useita ulkomaanmatkoja tehneitä eduskunnan delegaatioita. Myös Timo Soinin johtama ulkoasiainvaliokunta teki viime kaudella useita ulkomaan reissuja, joten Lohellla oli myös näillä matkoilla tilaisuus näyttää kielitaitoaan.

12. Voidaan siis päätellä, että juuri erinomainen englanninkielen taito oli se tekijä, jonka vuoksi Timo Soini päätti valituttaa Maria Lohelan eduskunnan puhemieheksi. Luultavasti eduskunnan valiokuntien ja muiden ryhmien ulkomaan matkat tulevat nyt alkaneella istuntokaudella entisestään lisääntymään, joten on toki hyvä, että suomalaisilla delegaatioilla on edustava ja kielitaitoinen puhemies. Suomen eduskunnassa vierailee joka vuosi monia ulkomaisia delegaatioita, joten Lohelalla riittää puuhaa myös eduskunnan ja sen toiminnan esittelemisessä.

13. Maria Lohela sai puhemiehen vaalissa kuitenkin yllättävän vähän ääniä, sillä hänen valintaansa kannatti ainoastaan 127 kansanedustajaa. Varapuhemiehet Mauri Pekkarinen ja Paula Risikko aivat omissa äänestyksissään suuremman kannatuksen kuin Lohela, Pekkarinen 145 ja Risikko 137 ääntä. Ykköspuhemiehen vaalissa 47 kansanedustajaa äänesti tyhjää, minkä lisäksi muutamia hajaääniä saivat persujen kansanedustajista Arja Juvonen, Pirkko Mattila, Kike Elomaa ja Toimi Kankaanniemi.

14. Demarit olivat jo etukäteen ilmoittaneet boikotoivansa puhemiesten äänestyksiä, koska he eivät suurimpana oppositiopuolueena saaneet omaa edustajaansa varapuhemieheksi. Maria Lohelan valintaa vastustivat myös Rkp:n edustajat. Pääministeri Juha Sipilä kritisoi opposition toimintaa ja nimitti demareiden boikottia "kitinäksi". Vielä harmistuneempi tapahtuneesta oli tietenkin Tiimo Soini, joka äityi mollamaan tyhjää äänestäneitä  ja hajaääniä antaneita kansanedustajia demokratian vastustajiksi, jotka iskevät protestiäänillä "parlamentarismin kimppuun". Soinin mukaan hajaäänien antaminen "kuvastaa hyvin nykyopposition tilaa".

15. Timo Soinin esittämä kritiikki on naurettavaa ja hänen väitteensä demokratian vastaisuudesta suorastaan naiivi. Demokratiaan ja parlamentarismiin kuuluu olennaisena osana ilmaisun ja mielipiteen vapaus. Kansanedustajien ei ole toki pakko tanssia puhemiehen vaalissa jonkun mahtailunhaluisan puoluepampun pillin mukaan.

16. Miksi Maria Lohelaa sitten vastustettiin puhemiesvaalissa? Syyt  löytyvät puhemiehen muutaman vuoden takaisista blogikirjoituksista ja eräistä muista kannanotoista. Hän on kuulunut perussuomaalisten maahanmuuttokriittiseen siipeen, jonka jäsenistä 11 vaaliehdokasta julkaisi ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja Jussi Halla-ahon johdolla ns. nuivan vaalimanifestin; myös Maria Lohelan nimi löytyy manifestin allekirjoittaneiden joukosta.

Nuiva vaalimanifesti

17. Maria Lohela on siten ilmoittanut julkisesti suhtautuvansa kriittisesti Suomessa harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan,  samoin monikultturisuuteen ja islaminuskoisiin muslimeihin. Hän on julkaisut  2008 otsikolla "Ovatko muslimit sittenkin vain mörköjä?" varustetun blogikirjoituksen, jossa hän vertaa muslimeja Muumien Mörkö-hahmoon. Lohela on kertonut pelkäävänsä  islaminuskoa ja muslimien määrän kavua Suomessa. Hän on ajanut ajanut myös ns. pakkoruotsin poistamista kouluopetuksesta ja Suomen yksikielistämistä. Turun kaupunginvaltuutettuna Lohela on kerrotun mukaan kannattanut rasistisista näkemyksistään moititun Olavi Mäenpään valintaa paikallisen käräjäoikeuden lautamieheksi; käräjäoikeus erotti OM:n lautamiehen tehtävästä. 

18. Maria Lohela asuu Turun Varissuolla ("Vaakkunevalla"), hänen puolisonsa on diplomi-insinööri ja perheessä on koira; Lohela solmi avioliiton viime helmikuussa. Lohela on syntyyt Nivalassa, eli samassa pitäjässä, missä myös puhemies ja sittemmin tasavallan presidentti Kyösti Kallio asui. Se, tuleeko myös Maria Lohelasta myöhemmin tasavallan presidentti tai ainakin persujen presidenttiehdokas, jää nähtäväksi. Lohelan poliittisen uran alkutaival on ainakin hyvä ja nopea: neljässä vuodessa kunnallispoliitikosta eduskunnan puhemieheksi..

19. Tällaisen taustan omaavan kansanedustajanko eduskunnan suuri enemmistö todella halusi ilman minkäänlaista keskustelua eduskunnan puhemiseksi? Minusta puhemiehen vaalissa on ollut yllin kyllin syitä Lohelan vastustamista tarkoittavien protestiäänten antamiseen. Toki Lohelalla on ollut ollut oikeus ko. mielipiteiden esittämiseen, mutta nyt onkin kysymys siitä, seisooko vastavalittu puhemies edelleen ko. näkemystensä takana. Tätä häneltä yritettiin tentata eilen puhemiehistön tiedotustilaisuudessa ja uudelleen tänään TV1:n aamu-tv:n lähetyksessä. Lohela ei kuitenkaan suostunut antamaa minkäänlaista selkeää vastausta kysymyksiin, vaan ilmoitti, ettei halua "puhemiehen roolissa" ottaa kantaa "tällaisiin asioihin". Hän sanoi, ettei peru kirjoituksiaan, vaan kehotti jokaista arvioimaan itse, mitä mieltä hän on ollut. Lohela ei pahoitellut vaalikampanjan aikana esittämiään näkemyksiä eikä pyytänyt anteeksi blogikirjoituksiaan.

20. Kansalaisilla on toki perusteltu oikeus tietää, mitä mieltä maan toiseksi korkeimman poliittisen vallan käyttäjä on tärkeistä poliillitista kysymyksistä ja arvoista. Jollei puhemies suostu kertomaan, vaan ilmoittaa vaikenevansa, niin silloin kansalaiset joutuvat itse arvioimaan asiaa. 

21. Minulle kysymys Lohelan arvoista ja tavoitteista on tullut selväksi. Puhemies Maria Lohela seisoo edelleen nuivan vaalimanifestin ja blogikirjoitustensa takana. Hän vastustaa suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa ja katsoo, että maahanmuuttoa tulisi tiukentaa, ei missään tapauksessa höllentää. Hän suhtautuu islaminuskoon ja muslimeihin varauksellisesti ja pelkää muslimeja ja heidän määränsä kasvua Suomessa. Hän vastustaa ruotsinkielisiä ja vaatii pakkoruotsin opetuksen poistamista kouluista. Hän kannattaa Suomen yksikielisyyteen tähtävää politiikkaa. Hän on edelleen "aito halla-aholainen". Se, ettei puhemies halua kertoa tätä itse selvin sanoin, osoittaa minusta vastuun pakoilua.

22. Maria Lohelan valinta eduskunnan puhemieheksi eli valtahierarkiassa maan toiseksi korkeimmaksi vallankäyttäjäksi kertoo aika paljon suomalaisen poliitiikan tilasta ja politiikan tekijöiden henkisestä tilasta ja arvoista. Minusta nähyttää selvältä, että eduskunnan puhemiehen valintatapa on aikansa elänyt. Nykyisin puhemiehen  paikka on läänitetty "maan tavan" perusteella toiseksi suurimman puolueen kansanedustajille. Kyseinen puolue voi ilman minkäänlaista keskustelua nimetä ehdokkaaksi ryhmästään kenet tahansa ja saattaa valintansa ikään kuin itsestään selvänä ilmoitusasiana muiden ryhmien tietoon hieman ennen puhemiehen vaalia, jottei ehdokkaan pätevyydestä ja sopivuudesta voitaisi keskustella. Jos vaalissa sitten rohjetaan jättää joitakin haja- tai protestiääniä, ko. puolueen itsevaltiaana esiintyvä puheenjohtaja ryhtyy suureen ääneen mollaamaan protestoijia "kitisijöiksi" tai parlamentarismin taika demokratian vastustajiksi. 

23. Kuten Maria Lohela tänä aamuna tv-lähetyksessä kertoi, Timo Soini oli itse asiassa valinnut hänet puolueen ehdokkaaksi, käytännössä siis samalla puhemieheksi, jo pari kolme viikkoa siten. Timo Soini toki ymmärsi, että jos Lohelan nimi ja valinta olisi saatettu jo tuolloin julkisuuteen, Lohelan "menneisyys" kaivettaisiin esiin ja hänen sopivuutensa puhemieheksi herättäisi laajaa keskustelua. Tämä piti estää. Tässä tarkoituksessa Timo Soini ja persut päättivät salata asian ja jättää Lohelan muodollisen valinnan ehdokkaaksi aivan viime tippaan. Näin tapahtui, sillä Timo Soini julkisti Lohelan ehdokkuuden vasta torstaina iltapäivällä; puhemiehestä äänestettiin perjantaina.

24. On ilmeistä, että perussuomalaisista kansanedustajista Maria Lohelan ohella myös esimerkiksi Pirkko Ruohonen-Lerner ja Sampo Terho olisivat halunneet puhemieheksi, jos persujen eduskuntaryhmä olisi saanut päättää ehdokkaastaan vapaasti. Mutta kun Timo Soini päätti asiasta yksin ja kertoi persujen ryhmälle jo muutama viikko sitten, että puhemieheksi tulee sitten Maria Lohela, Ruohonen-Lerner ja Terho ymmärsivät luopua pyrkimästä ehdokkaaksi. Ruohonen-Lerner ilmoitti jo huhtikuun lopulla lähtevänsä EU-mepiksi ja Sampo Terho kertoi viime torstaina, sen jälkeen kun persuministereiden nimet olivat selvillä, ettei hän ole kiinnostunut puhemiehen paikasta. Vaikka olisi ollut, niin häntä ei olisi asetettu ehdolle tehtävään. 

25. Pelin politiikka siis ratkaisi, kenet eduskunta joutui valitsemaan puhemieheksi. Ehdokkaan sopivuus ja pätevyys ei ratkaissut - siitä ei voitu edes keskustella -  sillä vaalissa oli vain yksi ehdokas. Timo Soinin Maria Lohelaan kohdistunut valinta voidaan nähdä jonkinlaisena kädenojennuksena tai hyvityksenä persujen vähemmistölle eli halla-aholaisille maahanmuuttokriitikoille, jotka eivät saaneet "omaa" ministeriään hallitukseen.

26. Kansanedustajan sukupuolelle, edustavuudelle, älykkyydelle, kaupunkilaisuudelle ja kielitaidolle, joita Timo Soini on tässä tapauksessa korostanut,  ei saisi toki antaa puhemiehen valinnassa ratkaisevaa painoarvoa, jos edustajan aiemmin esittämät mielipiteet, joista hän ei halua sanoutua edes valituksi tultuaan irti, olisivat omiaan heikentämään koko eduskunnan arvovaltaa ja uskottavuutta.  

27. Puhemiehen valintamenettely kaipaisi pikaista korjaamista. Puhemiehen vaali ei saisi olla, kuten nyt on asian laita, pelkkä ilmoitusasia, vaan eduskunnalle tulisi varata tilaisuus keskustella esillä olevista ehdokkaista avoimesti ja hyvissä ajoin ennen valintapäivää. Kaikilla eduskuntaryhmillä tulisi olla mahdollisuus asettaa puhemiehen vaaliin omat ehdokkaansa, joista eduskunta äänestäisi. 

28. Perustuslain mukaan eduskunta valitsee valitsee puhemiehensä valtiopäiviksi kerrallaan. Valtiopäiville eduskunta kokoontuu vuosittain päättämänään ajankohtana. Näin ollen eduskunta valitsee puhemiehet seuraavan kerran vuonna 2016. Eduskunnalla on tällöin mahdollisuus vaihtaa puhemiestä.

698. Eduskunta aloitti sanasodalla

                                 Sopuisa avajaisistunto

1. Eduskunta palasi eilen lähes kaksi kuukautta kestäneeltä joululomaltaan ja valitsi ensimmäisiksi töikseen puhemiehet. Reilun 40 vuoden ajan puhemiehet on valittu sopuisasti suurimpien puolueiden ehdokkaista. Nyt oli kuitenkin luvassa jotain uutta.

2. Kansanedustaja Tuija Brax vaati jo viime joulukuun puolivälissä eduskunnan toisen varapuhemiehen vaihtamisesta. Tuolla pallilla istui perussuomalaisten Anssi Joutsenlahti, entinen SMP:n veteraanipoliitikko ja rovasti Kankoonpäästä. Joutsenlahti valittiin vuoden 2011 vaaleissa äänivyöryllä Arkadianmäelle, kun hän oli vaalikampanjassaan pyhästi luvannut, ettei nostaisi lainkaan kansanedustajan palkkaa; hän on eläkkeellä pappisvirastaan. 

3. Tuija Brax, joka on istunut monta vuotta eduskunnan puhemiesneuvostossa, lateli blogissaan tähän tapaan:

- Koskaan aiemmin en ole nähnyt tilannetta, jossa oppositiota edustava varapuhemies ei reagoi työjärjestykseen ylipäätään, saati esitä näkökulmia opposition toiveista. Nyt tätä passiivista viran päällä istumista on saatu seurata koko alkanut vaalikausi ja eilisen jälkeen on tullut aika puhua suoraan... varapuhemies Anssi Joutsenlahti ei ole alkuunkaan aktiivinen toimija. Olisiko opposition ja koko poliittisen keskustelun etu, jos opposition edustajaksi helmikuun äänestyksissä valittaisiin sellainen varapuhemies, joka pitää opposition oikeuksista kiinni ja jonka aktiivisuuteen ja osaamiseen voi luottaa niin eduskunnan täysistunnon johtamisessa kuin Suomea ulkomailla edustettaessakin?

4. Olisi siis melko varmaa, että Joutsenlahden paikasta jouduttaisiin äänestämään ilman, että vaalin lopputulos oli etukäteen kirkossa kuulutettu. Näin myös tapahtui, sillä keskusta ilmoitti viime tipassa asettavansa toisen varapuhemiehen vaaliin ehdokkaaksi Mari Kiviniemen. Suljetussa lippuäänestyksessä Joutsenlahti veti kuitenkin pidemmän korren, sillä Kiviniemi sai vain 49 ääntä Joutsenlahden 114 ääntä vastaan. Kun keskustalla on eduskunnassa 35 edustajaa, sai Kiviniemi siis 15 ääntä muista puolueista.

5. Persut ja Timo Soini repivät tietenkin pelihousunsa kepun sooluilun takia. Soini jyrisi, että "tällaiset näytelmät" eivä sovi eduskuntaan. Soinin mukaan "pelisäännöistä" tulisi pitää kiinni. Mistä ihmeen pelisäännöistä? Soinin mukaan siitä, että "kun on sovittu, että eduskunnan kolme suurinta puoluetta saavat itsenäisesti asettaa ehdokkaat", niin tähän kaikkien kansanedustajien on tyytyminen.

6. Soinin perustelut ovat kyllä syvältä ja osoittavat vain, miten huteralla pohjalla eduskunta todellisuudessa toimii. Vaikka jonkun kolmanneksi suurimman puolueen "itsenäisesti" nimeämä puhemiesehdokas olisi millainen tollo ja tahvo hyvänsä, olisi eduskunnan "sovittujen pelisääntöjen" mukaisesti pakko valita tämä tyyppi puhemieheksi eikä äijää saisi millään ilveellä viheltää vaihtoaitioon. Käsittämätöntä! Missä tällaisista pelisäännöistä on sovittu, ja jos on, niin eikö tällaisia typeriä sääntöjä olisi jo korkea aika tarkistaa! Mutta samaa metodia ja "sovittuja pelisääntöjä" noudattaen suurimmat puolueet nimeävät  ja valituttavat omat ehdokkaansa myös eduskunnan valiokuntien puheenjohtajiksi.

7. Ihmeellisintä kuitenkin oli, että ykköspuhemieheksi valittu Eero Heinäluoma puuttui tuoreeltaan keskustan "välistävetoon". Don Eero sanoi, että keskustan veto tuli "puskan takaa". Heinis toivoi, että "ryhmät pystyisivät etukäteen keskustelemaan valinnoista ja menettelytavoista". Mutta eikö juuri eduskunnan täysistunto ole se paikka, missä tällaisista valinnoista tulisi avoimesti keskustella, eikä tyytyä tekemään poliittisia lehmänkauppoja vallan kulisseissa ja tulla sen jälkeen vain ikään kuin muodon vuoksi täysistuntosaliin äänestyslippuja uurnaan pudottelemaan! Huomaa kyllä, että Don Eeron poliittinen koti on SAK ja että hän on vallan hämärien kammareiden ja kähminnän suurmestareita. Sietämätöntä.

8. Tätä taustaa vasten ei ole mikään ihme, että Eero Heinäluoman kannatus on puhemiehen vaalissa laskeunut vuosi vuodelta. Vuonna 2011 Heinäluoma sai puhemiehen vaalissa 168 ääntä, vuonna 2012 taas  156 ääntä ja nyt enää 153 ääntä. Sama laskeva trendi ilmenee vielä selvemmin varapuhemies Anssi Joutsenlahden äänimärässä: 184, 148 ja 114. Ainoastaan ensimmäisen varapuhemiehen eli Pekka Ravin (kok) äänimäärä on ollut nousussa.

9. Mutta saihan Sauli Niinistökin vuonna 2010 puhemiehen vaalissa alle puolet jaossa olleista äänistä eli vaivaiset 85 ääntä. Tuolloin kansanedustajat olivat kyllästyneet Niinistön koulumestarimaisiin otteisiin ja edustajien pompotteluun. Niinistöä kohtaan osoitetussa näpäytysoperaatiossa olivat mukana myös demarit, aivan ilmeisesti juuri Don Eeron johdolla. 

10. Kokoomuksen Sampsa Kataja olikin minusta tänään aivan oikeassa, kun hän syytti mainitulla perustella Don Eeroa selkäänpuukottamisesta vuonna 2010 ja nyt jeesustelusta. Sampsa Katajan mukaan Eero Heinäluoma hääri vuonna 2010 "pääorganisaattorina" Niinistön selkäänpuukottamisessa ja näpäyttämisoperaatiossa. Don Eero ei ole tämän vuoksi oikea henkilö arvostelemaan keskustaa sen eilen osoittamasta sooloilusta.

11. Persujen ryhmäpuheenjohtajan vaalissa nähtiin hupaisa näytelmä, kun etukäteen ehdokkuttaan kovasti hehkuttaneelta Kaj Turuselta meni tosipaikan tullen pupu pöksyyn ja hän ilmoitti luopuvansa asettumasta Pirkko Ruohonen-Lernerin vastaehdokkaaksi. Suorastaan koomiselta näytti, miten tämä Turunen heilutti TV-kameroiden edessä voitonmerkkiään ja puheli jotain käsittämätöntä "win-winistä" ja siitä, että sehän olikin itse asiassa juuri hän, joka oli voittanut: Rauta-Rouvaksi kutsuttu Pirkko oli kuulemma luvannut tulla ryhmän johtamisessa "Kaitsun linjoille". Turunen yritti myös vakuutella, ettei Timo Soini ollut vaatinut häntä luopumaan omasta ehdokkuudestaan. Niin, ei varmaankaan - kaikkihan toki tämän kernaasti uskovat.

12. No, niin, nyt tämä "hullunkurinen perhe" tai oikeastaan perheet (puolueet) ovat sitten jälleen koolla päättämässä, niin kuin kaunis sanonta kuuluu, "yhteisistä asioistamme". Tästä tulikin mieleen, että mitä nimiä mahtaisivat listata kärkipaikoille, jos kysytään, ketkä kuuluvat sarjaan "Arkadianmäen sietämättömimmät paskiaiset"?

424. Uusi eduskunta aloitti

Väliaikaista kaikki on vaan...niin myös tämä uusi puhemiehistö

1. Uusi eduskunta on aloittanut työnsä. Eilen oikeuskansleri tarkasti kansanedustajien valtakirjat ja eduskuntaryhmät pääsivät sopuun valiokuntien puheenjohtajien paikkojen jakaantumisesta eri puolueiden kesken. Suuren valiokunnan eli EU-valiokunnan puheenjohtajana jatkaa demari, ulkoasiainvaliokuntaa johtaa persujen ja valtionvarainvaliokuntaa kokoomuksen edustaja. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan paikka siirtyi kokoomukselta demareille ja lakivaliokunnan puheenjohtajuus vihreiltä kokoomukselle. Persuille lankesi kolme puheenjohtajuutta: ulkoasiainvaliokunta, puolustusvaliokunta ja hallintovaliokunta. Ympäristövaliokuntaa johtaa vasemmistoliiton edustaja.

2. Tänään keskiviikkona valittiin eduskunnan "väliaikainen" puhemiehistö. Tapana on, että vaalien jälkeen hallitusneuvotteluiden aikana puhemieheksi valitaan suurimman eduskuntaryhmän ehdokas. Tp. puhemieheksi valittiin nyt kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz, joka sai puhemiehen vaalissa 194 ääntä. Vaihto tulee, kun hallitus saadaan nimitetyksi. Jos pääministerin paikka menee kokoomukselle, puhemieheksi nousee Sdp:n edustaja. Kuuleman mukaan Zyskowicz ei halua toimia edes varapuhemiehenä sairautensa eli migreenin takia. Aiemmin hän on jo luopunut kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan tehtävästä.

3. Ensimmäiseksi varapuhemieheksi valittiin tässä vaiheessa Sdp:n ehdokas Jutta Urpilainen, joka sai vaalissa 193 ääntä, ja toiseksi varapuhemieheksi perussuomalaisten Anssi Joutsenlahti, joka sai 184 ääntä. Joutsenlahti ei ollut perussuomalaisten omassa ryhmässä yksimielinen ehdokas varapuhemieheksi, vaan osa kannatti Pentti "Hauveli" Oinosta, äänestysluvut taisivat olla 26-12 Joutsenlahden hyväksi. Perus-Pena Oinonen sai muutaman äänen myös suuren salin äänestyksessä. - Veikkasin jo aiemmin muutama päivä sitten blogssani Joutsenlahden valintaa varapuhemieheksi, joten eipä mennyt tämäkään veikkaus vikaan!

4. Jos Urpilaisesta tulee ministeri, niin on hyvin mielenkiintoista nähdä, kenestä demarit haluavat eduskunnan ykköspuhemiehen. Ehdokkaita ovat lähinnä Tarja Filatov, Johannes Koskinen, Eero Heinäluoma ja Erkki Tuomioja. Urpilainen tuskin haluaa Tuomiojasta ministeriä, koska Erkki ei tukenut häntä vaikeina aikoina puolueen ollessa oppositiossa. Kokoomus voisi valita ensimmäisen varapuhemiehen paikalle vaikkapa Kimmo Sasin, jollei Katainen halua Kimmosta ministeriä. Todennäköisempi vaihtoehto on kuitenkin Ilkka Kanerva - mutta malttaisiko Ike olla vieläkään lähettelemättä puhemiehen nuijan varressa ollessaan tuhmia tekstiviestejä kauniille naisille? Toisaalta taas Sasi voisi kenties "nukahtaa" kesken johtamansa täysistunnon tai ryhtyä haaveilemaan seuraavasta kokoomuksen vaaliristeilystä, peijooni vieköön! Tässäpä Kataiselle pohdittavaa kerrassaan!

4. Persujen ryhmä jakautui siis jo heti ensimmäisessä äänestyksessä eri leireihin; mitähän tämä mahtaa merkitä jatkoa ajatellen? Toki äänestys oli ymmärrettävä sitä taustaa vasten, että Joutsenlahden valinta ei ole väliaikainen vaan lopullinen, jos ja kun toisen varamiehen paikka tulee, kuten näyttää, myös lopullisessa puhemiesten vaalissa persuille eikä oppositioon jäävälle keskustalle. Keskusta on ollut harmissaan siitä, että sille ei näyttäisi olevan tulossa paikkaa puhemiehistössä. Aikaisemmin oppositiolla on yleensä ollut edustus puhemiesten joukossa.

5. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini totesi tänään, ettei persuilla ole mitään sitä vastaan, jos eduskunta muuttaa sääntöjä ja valitsee poikkeuksellisesti neljännenkin puhemiehen. Tämä kyllä täytyy laskea lähinnä huumorin piikkiin. Muuten ei voida käsittää ehdotusta, jonka mukaan eduskunta lisäisi ensi töikseen puhemiehistön paikkalukua yhdellä.

6. Hemmetti, ei kai me valittu uutta eduskuntaa sitä varten, että se lisää heti kärkeen yhden korkeasti palkatun edustajan jo ennestään pullollaan olevien korkeapalkkaisten edustajien ja virkamiesten joukkoon! Joku roti nyt sentään luulisi edustajilla olevan, myös persuilla! Kansanedustajien pakkaushan nousee heti 1.5. lukien niin, että kun se on tähän asti alle 6 000 euron, uudet edustajat saavat palkkiota toukokuun alusta lähtien 6 335 euroa, yli 12 vuotta istuneiden edustajien palkkio kohoaa 6 811 euroon ja puhemiehen palkkio 11 675 euroon; varapuhemiehen palkkio on about 9 000 euroa. Palkkion lisäksi kansanedustajille maksetaan myös niitä paljon puhuttuja kulukorvauksia.

7. Anssi Joutsenlahti (67 v.), joka on eläkkeellä oleva rovasti Kankaanpäästä - toiminut muuten aiemmin vv. 1979-87 SMP:n kansanedustajana - lupasi ennen vaaleja, että hän luovuttaa koko kansanedustajan palkkionsa hyväntekeväisyyteen, jos hänet valitaan eduskuntaan. Neljässä vuodessa lahjoitettava summaa tekee reilut 300 000 euroa. Lupaus ei koskenut kulukorvauksia eikä varapuhemiehen liksaa, joten Jousenlahdelle kävi todella hyvä "säkä", kun hänet valittiin varapuhemieheksi. Nähtäväksi jää, aikooko Joutsenlahti luovuttaa hyväntekeväisyyteen varapuhemiehen ja rivikansanedustajan palkkion erotustakaan.

8. Persuilla kun tuntuvat olevan nuo lupaukset aika tulkinnanvaraisia, kuten Timo Soinin lupauksista Portugalin tukipaketin yhteydessä on jo voitu aistia. Saamme joutua näkemään persujen takinkääntöjä ennätyksellisen paljon, koska puolueella ja Soinilla on aivan hirmuinen hinkuhallitukseen ja mustien virka-autojen takapenkille, pesuthan ehtivät jo ennen vaaleja jakaa kaikki puolueelle "tulevat" ministerinpaikat.

9. Timo Soini valitutti sitten käytännössä jo eilen itsensä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi. Eduskuntaryhmän kaksi jyrkän siiven miestä Jussi Halla-aho ja Jussi Niinistö - kuuluneeko myös Niinistö "nuivien" ja Suomen Sisun ryhmään (?) - saivat hallintovaliokunnan ja puolustusvaliokunnan johtajuudet. Halla-aho, josta Jari Tervo käytti viime lauantain Uutisvuodossa "vahingossa" nimitystä "Allah-aho", on tunnettu puolueen kriittisen maahanmuuttoideologian isänä ja Niinistö on ehtinyt jo olla jo lakkauttamassa Dragsvikin ruotsinkielistä varuskuntaa, koska on nähnyt sen olemassaololle vain kielipoliittisia syitä; Jussi Niinistö on tietenkin innokas pakkoruotsin vastustaja.

10. Saa nähdä, tulisiko Halla-ahosta ja Niinistöstä myös ministereitä. Tätä on minusta vaikea uskoa - tuskin ainakaan sisä- tai puolustusministeriä kummastakaan. Valiokuntien puheenjohtajuus saattaa jo paljastaa, että sisäministeriksi ja puolustusministeriksi ei valita persujen edustajaa, sillä tapana on, että asianomainen ministeri tulee eri puolueesta kuin valiokunnan puheenjohtaja.

11. Jussi Halla-ahon kannattajat ovat jo ehtineet idolinsa puheenjohtajavalinnan vuoksi lähes revetä riemusta ja liitoksistaan, niin kovasti Halla-ahon valintaa on kailotettu netin keskustelusivustoilla. Mutta jäitä hattuun, sillä eivät nuo valiokuntien puheenjohtajat paikat todellisuudessa tai käytännössä ole kovinkaan merkittäviä. Valiokunnan puheenjohtajalla on yksi ääni siinä missä muillakin valiokunnan 12-15 jäsenellä, jotka edustavat laidasta laitaan eri puolueita. Halla-ahokaan ei voi sanella hallintovaliokunnan mietintöjen tai lausuntojen sisältöä tai sanamuotoja. Asiaosaamisellaan puheenjohtaja voi toki vaikuttaa valiokunnan kannanottoihin ja hänellä on sanavaltaa myös esimerkiksi silloin, kun päätetään, keitä asiantuntijoita valiokuntaa haluaa kuulla.

12. Mutta voisiko Timo Soinista tulla uusi ulkoministeri? Tähän en usko alkuunkaan, vaikka ulkoministerin salkku on tärkeysjärjestyksessä hallituksen kolmanneksi tärkein heti pääministerin ja valtiovarainministerin salkkujen jälkeen ja voisi tällä perustella langeta kolmanneksi suurimmalle hallituspuolueelle. Ulkoministerinä jatkanee kaiken todennäköisyyden mukaan Alexander Stubb, jolla on myös presidentti Tarja Halosen kannatus. Tuskinpa edes Halonen haluaisi nähdä Timo Soinia ulkoministerinä!

13. Soinille tullee hallituksessa elinkeinoministerin salkku eli hän seuraisi tehtävässä Mauri Pekkarista. Tämä olisi myös kokoomuksen mieleen, sillä Soini on tunnetusti ydinvoimamyönteinen poliitikko ja kokoomus kannattaa Soinin tavoin ainakin yhden uuden ydinvoimalan rakennusluvan myöntämistä. valtiovarainministeriksi veikkaan Urpilaista tai Eero heinäluomaa. Jos Heinäluoma valitaan, tullee Urpilaisesta opetusministeri. Maatalousministerin salkku on myös tulevassa hallituksessa tärkeä, mutta näyttää siltä, että ainakaan persuilla ei ole riittävän kyvykästä henkilöä tuohin tehtävään ja hieman samaa tuntuu olevan kokoomuksen laita - ellei sitten Ike Kanerva saa tuon viran. Maatalousministeriksi voitaisiin taas - jälleen kerran - valita ammattiministeri, esim. Esa Härmälä, jonka Mauri Pekkarinen pestasi ennen vaaleja ministeriönsä energiaosaston päälliköksi.

14. On sanottu, että tilanne voisi muotoutua perin erikoiseksi silloin, jos kokoomuksella olisi Kataisen ja Stubbin myötä ulkopoliittinen valta hallituksessa ja Sauli Niinistö valittaisiin ensi vuoden alussa presidentiksi. Silloin kokoomuksella olisi koko ulkopoliittinen kolmen suora itsellään. Mutta eihän tässä vaiheessa ole mitenkään varmaa, että Niinistö edes lähtee kokoomuksen ehdokkaaksi pressan vaaleihin. Presidentinvaaliasetelma ei siis estä Stubbia jatkamasta ulkoministerinä. Luulen, että Niinistö panttaa ehdokasilmoitustaan ja ilmoittaa aikeistaan vasta sitten, kun tiedetään uuden hallituksen kokoonpano.

15. Kenestä uusi oikeusministeri? On huomattava, että kokoomukselle tuli lakivaliokunnan puheenjohtajan paikka, mikä kertonee siitä, että kokoomus ei välttämättä halua oikeusministerin salkkua. Lakivaliokunnan puheenjohtajuuden voisi periä vaikkapa Sampsa Kataja kokoomuksesta. Tällöin oikeusministeriksi tulisi joko demari tai persujen edustaja. Toivotaan nyt sentään, ettei kukaan keksisi ottaa esille tässä yhteydessä Johannes Koskisen nimeä! Jouko Skinnarikin on jo hieman liian ikääntynyt, mutta esimerkiksi Katja Kiuru, joka valittiin toiselle kaudelle eduskuntaan, voisi tulla kysymykseen. Jos paikka tulisi persuille, ei nyt valituista kansanedustajista ilmeisesti löydy juristia sanottuun tehtävään. Emeritusprofessori Erkki Havansi, joka tuli Uudeltamaalta ensimmäiseksi varaedustajaksi persuista, olisi hyvä vaihtoehto, jos paikalle halutaan ammattiministeri eduskunnan ulkopuolelta.

16. Lopuksi yksi varma ministeriveikkausta koskeva "vihje". Näyttää selvältä, että Kataisen pitää ottaa hallitukseen mukaan RKP - jälleen kerran. Näin siksi, etteivät demarit ja persut pääsisi jylläämään liiaksi hallituksessa, ajatellaan vaikkapa veropolitiikkaa, joissa demarit ja persut löytävät aika helposti toisena, kun taas Rkp ja kokoomus ovat (myös) verotuskysymyksissä pitkälti samoilla linjoilla. Mistä siis salkku puheenjohtaja Steffan Wallinille? Ehdotin aiemmin, että Wallinista voitaisiin tehdä pelkkä urheiluministeri, jolloin kulttuuriministerin tehtävät voisivat tulla vaikkapa jollekulle persujen edustajalle; heillähän oli ohjelmassaan kulttuurin osalta niin sanotusti "selvät sävelet." Astrid Thors tuskin enää jatkaa hallituksessa, ei ainakaan maahanmuuttoministerinä, sillä mainittu ministeri joutuu asioimaan paljon hallintovaliokunnan puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kanssa.

17. Katsotaan nyt, miten veikkaukseni kanssa tällä kertaa käy!

221. Se vanha vainooja

Vanha vainooja - oikeesti?

1. YLE Uutisten aamu-tv:n ykkösuutisena oli tänään juttu "Oikeuskansleri selvittää Johannes Koskisen Rusi-kommentteja." Uutinen lähetettiin telkkarista kymmenkunta kertaa puolen tunnin väliajoin.

2. Toimittaja Päivi Happosen uutisjutussa kerrottiin, että oikeuskansleri selvittää, rikkoiko entinen oikeusministeri Johannes Koskinen (sd) lakia, kun hän kommentoi Alpo Rusiin kohdistunutta vakoilututkinta. Koskinen puolestaan arvostelee kovin sanoin Helsingin käräjäoikeutta ja hovioikeutta, sanotaan jutun ingressissä. Näin uutispätkän, jossa vakavailmeinen Johannes Koskinen saapasteli eduskunnan käytävällä odottelevan toimittajan juttusille haastattelua varten.

3. Uutisjutusta ilmeni, että oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei ole ottanut Koskisen menettelyä tutkittavakseen viran puolesta, vaan asian johdosta on tehty kaksi kantelua oikeuskanslerinvirastoon. Tonen näistä kanteluista on allekirjoittaneen tekemä. Päätin julkistaa sen blogissani samana päivänä, jolloin lähetin kantelukirjelmäni oikeuskanslerin virastoon. Kantelukirjelmäni tai oikeastaan selvityspyyntö löytyy blogista 213/26.1.2010. Lehtitietojen mukaan toisen kantelun kyseisestä asiasta oikeuskanslerille on tehnyt Alpo Rusi asiamiehensä avustamana.

4. Olen huomannut, että asioiden julkistaminen on keino, jolla voidaan saada hieman "vipinää" viranomaisten toimintaan. Muutoin kantelut, selvityspyynnöt yms. aloitteet ja esitykset voivat hautua helposti pitkiksi ajoiksi vihreän veran alle. Minulla on tästä kokemusta muun muassa erästä toista oikeusministeri Johannes Koskista koskevan asian yhteydessä. Tein vuonna 2005 silloin vielä ministerinä hallituksessa istuneesta Koskisesta kantelun oikeuskanslerille siksi, että Koskinen puuttui ministerinä useissa tapauksissa tuomioistuinten ratkaisuihin jopa vielä keskeneräisissä ja lainvoimaa vailla olevissa asioissa. Tämä on tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta sopimatonta, sillä nimenomaan hallitusvallan edustajien tulee kunnioittaa tuomioistuinten itsenäisyyttä ja riippumatonta. Tuon kantelun käsittely kesti oikeuskanslerinvirastossa lähes kolme vuotta, sillä vasta tammikuussa 2008 oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi asiassa päätöksensä. Sinä Koskinen sai kyseisestä menettelystään pyyhkeitä, vaikka oikeuskansleri ei toisaalta katsonut Koskisen rikkoneen lakia.

5. YLE-uutisten tämänaamuinen uutisjuttu noteerattiin näyttävästi myös Helsingin Sanomien verkkolehdessä (hs.fi). Uutisjutun tiimoilta on käyty Hesarissa aika vilkasta keskustelua (70 kommenttia), jossa mielipiteet pro et contra ovat jakautuneet aika tasaisesti. Keskustelusta huomaa, ettei ihmisillä ole kovinkaan paljon tietoa ja käsitystä siitä, mistä Koskisen menettelystä on kysymys: Hovioikeuden lainvoimaisen tuomion mukaan Koskinen menetteli lausuntoa antaessaan ihmis- ja perusoikeuksiin kuuluvan syyttömyysolettaman vastaisesti. Tällä perusteella valtio tuomittiin maksamaan Rusille vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä.

6. Monet HS:n kommentoijat ovat todenneet tunnepitoisesti, että Koskinen oli hyvä oikeusministeri ja että oikeusministerin tehtäviin nimenomaan kuuluu panna tuomioistuimet kuriin ja järjestykseen ja arvostella niiden toimintaa. Toimittaja Päivi Happosen näkemys on myös huomionarvoinen, sillä hän toteaa jutussaan, että Koskinen "tuli tunnetuksi oikeusministerinä, joka otti rohkeasti kantaa tuomioistuimien tekemisiin ja jopa ratkaisuihin." - Olipa haastateltavaa mairitteleva toteamus!

7. Yksi hs.fi:n tämänpäiväinen kommentti tänään jäi erityisesti mieleeni ja lämmitti sydäntä:

- Vai taas ollaan Johannes Koskisen kimpussa, samat vanhat vainoojat! Johannes Koskinen oli hyvä - oikeusministerinäkin!

Johannes Koskinen ilmeisesti yhtyy mainittuun näkemykseen, sillä hän kertoi pitävänsä tehtyjä kanteluja "kummallisina."

8. YLE-uutisten jutussa kerrotaan, että silloinen oikeusministeri kommentoi vuonna 2003 Rusin veljeksiin kohdistunutta vakoilututkintaa sen jälkeen, kun valtionsyyttäjä (Rautakoski) oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen. "Koskinen totesi esimerkiksi, ettei jutussa löytynyt näyttöä törkeästä vakoilusta," mainitaan jutussa.

9. En tiedä, onko toimittaja ymmärtänyt, mistä Koskisen Rusi-lausunnossa oli kyse, vai mistä johtuu, että hän siteeraa Koskisen sanottua lausuntoa kovin puutteellisesti. Toimittaja on sivuuttanut kokonaan sen kohdan lausunnosta, josta syyttömyysolettaman loukkaus ilmenee. Kuten olen muun muassa blogissani 177/22.10.2009 kertonut, Johannes Koskinen sanoi haastattelussaan 11.6.2003 sanatarkasti näin:

- On todettu, että juuri törkeään vakoilurikokseen ei löytynyt näyttöä, mutta sen sijaan kylläkin sinänsä lainvastaisesta toiminnasta. Rikoksen vanhentumisen takia ei ole voitu tutkia, missä määrin on syyllistytty tavalliseen rikokseen.

Kun YLE-uutiset siis ohitti uutisjutussaan olennaisen kohdan Koskisen lausunnosta, eivät uutisen näkijät ja kuulijat saneet totuudenmukaista kuvaa siitä, mistä asiassa oikeastaan oli kysymys. Uutisjutussa sanotaan, että oikeuskansleri tutkii nyt, rikkoiko Koskinen lakia, kun hän kommentoi vakoilututkintaa. Tutkinnan kommentoinnista sinänsä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan ministerin haastattelulausunnon sisällöstä; nämä ovat aivan eri asioita.

10. Johannes Koskinen selitti YLE-uutisten haastattelussa, että kun häneltä kysyttiin vuonna 2003 kommenttia valtionsyyttäjän päätöksen johdosta, niin hän oli vain yrittänyt kertoa toimittajille "kansankielellä", mistä oli kysymys. - Selitys ei kelpaa. Kyllä monta vuotta oikeusministerinä ja pitkälti toistakymmentä vuotta kansanedustajana toimineen juristin toki voi edellyttää käsittävän, ettei kansankielelläkään ole sentään lupa lausua millaisia päättömyyksiä tahansa. Helsingin käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus olivat myös tällä kannalla, sillä Alpo Rusin valtiota vastaan ajamassa jutussa on lainvoimaisella tuomiolla vahvistettu, että Johannes Koskinen menetteli ministerinä virkatoimessaan syyttömyysolettaman vastaisesti. Kyseessä oli tuottamus, jonka perusteella valtio velvoitettiin suorittamaan korvausta Rusille.

11. YLE-uutisten jutussa halutaan kuitenkin kummastella oikeusasteiden yhtäpitäviä tuomioita. Uutisjutun mukaan käräjäoikeus ja hovioikeus ottivat kantaa ministerin lausumaan "hyvin poikkeuksellisella tavalla." Mitään omaa selitystä tälle näkemykselle ei jutussa esitetty. Uutistoimittajan ihmettely perustuukin yksinomaan Johannes Koskinen kummasteluun:

- Outoa on se, että minua henkilökohtaisesti ei kuultu asiassa. Ja aika kyseenalainen tulkintakin oli koko lausuman sisällöstä jo käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa uudelleen.

12. Koskinen ilmoitti pohtivansa jopa hovioikeuden tuomion purun hakemista korkeimmasta oikeudesta. Sitä ennen hän haluaa kuitenkin katsoa oikeuskanslerin ratkaisun hänen lausuntoasiassaan. Oikeuskansleri Jonkka sanoi YLE-Uutisille, että hän pyrkii tekemään asiassa ratkaisun kevään aikana; sitä, minkä vuoden keväästä olisi kyse, oikeuskansleri ei täsmentänyt.

13. Hovioikeuden tuomio, joka koski siis ainoastaan valtion vahingonkorvausvelvollisuutta, on lainvoimainen, sillä valtio ja Rusi eivät pyytäneet valituslupaa KKO:lta. Asiaperusteilla tuomiota on ilmeisesti aika vaikea saada puretuksi, sillä purku tulee kysymykseen vain laissa (OK 31 luku 7 §) mainituilla perusteilla, muun muassa selvästi virheellisen lainsoveltamisen takia. Sen sijaan tuomion poistaminen menettelyvirheen perusteella eli siksi, ettei Koskista ole kuultu jutussa, voisi olla mahdollista, jos Koskiselle ei ole varattu asianmukaista tilaisuutta tulla kuulluksi. OK 31:1:n mukaan tuomion poistamista kuulemisvirheen perusteella voi hakea paitsi jutun asianosainen, myös henkilö, jota ei kuultu ja joka kärsii haittaa tuomiosta. En tiedä, onko valtio käyttänyt sillä periaatteessa olevaa regressioikeutta ja vaatinut Koskiselta sitä osaa vahingonkorvauksesta, joka valtio tuomittiin korvaamaan Alpo Rusille Koskisen menettelyn johdosta. Mutta koska Koskisen on tuomion mukaan katsottu menetelleen vastoin syyttömyysolettamaa, olisi hänellä tällä perusteella tarvittava intressi tuomiovirhekantelun tekemiseen.

14. Tähänastisessa oikeuskäytännössä ei vastaavanlaisissa vahingonkorvausjutuissa ole tietääkseni edellytetty virheellisestä menettelystä vastuussa olevan virkamiehen henkilökohtaista kuulemista. Kuulemisen osalta on pidetty riittävänä, että virkamiehelle, jota ei ole haastettu vastaajaksi juttuun, on varattu tilaisuus tulla jutussa kuulluksi. En tunne Rusi-jutun käsittelyn yksityiskohtia, mutta minulle on jäänyt käsitys, että Johannes Koskiselle olisi varattu Helsingin käräjäoikeudessa tilaisuus tulla kuulluksi. Tällöin hän olisi voinut mennä oikeuden istuntoon joko itse tai valtuuttaa asiamiehen edustamaan oikeudenkäynnissä itseään. Saamani käräjäoikeuden tuomion kansilehdelle on kohtaan "Kuultavat" merkitty ne henkilöt, joille on varattu tilaisuus tulla kuulluksi, ja näiden henkilöiden joukossa mainitaan myös Johannes Koskisen nimi. Ainakin aikaisemmin vallalla olleen käytännön mukaan hovioikeuden, jonne käräjäoikeuden tuomiosta valitetaan, ei tarvitse sanotunlaisessa jutussa varata kuultavan asemassa oleville henkilöille enää eri tilaisuutta tulla kuulluksi, vaan asianomaisen henkilön on tullut huolehtia kuulluksi tulemisestaan hovioikeudessa omasta aloitteestaan. - Johannes Koskisella oli ollut OK 18 luvun mukaan oikeus osallistua väliintulijana Rusi-prosessiin ja hän olisi voinut hakea yhdessä valtion kanssa hovioikeudelta muutosta käräjäoikeuden tuomioon.

15. Itse asiassa Johannes Koskisen edun ja oikeuden vaalimisesta ja tosiasiallisesta kuulemisesta Rusi-jutussa on huolehdittu valtion toimesta asianmukaisesti. Valtiota jutussa asiamiehenä edustanut asianajaja Aarno Arvela kiisti molemmat Rusin vahingonkorvauskanteen perusteet, siis sekä tietovuodon että Johannes Koskisen väitetyn syyttömyysolettaman vastaisen menettelyn. Koskisen ei siis tarvinnut palkata omaa asianajajaa valvomaan etuaan ja oikeuttaan. Luultavasti Johannes Koskinen on luottanut tähän asetelmaan ja katsonut oman kuulemisensa tarpeettomaksi. Koskinen on ollut tietoinen Rusi-jutusta ja sen sisällöstä, siis myös siitä, että korvauskannetta ajettiin osin hänen väitetyn tuottamuksensa perusteella. Koskinen on ehkä ajatellut, että hänen henkilökohtainen osallistumisensa juttuun herättäisi vain tarpeetonta huomiota, antaa Arvelan siis hoitaa juttu hissun kissun myös hänen osaltaan.

16. Aarno Arvela kuuluu niin sanottuihin huippujuristeihin, jotka ovat hoitanet monien poliitikkojen ja muiden julkkisten oikeusjuttuja. Mutta Suomessa huippujuristien kohtalona näyttää olevan hävitä useimmat julkisuudessa esillä olevat oikeusjuttunsa. Ansioistaan asianajajana Arvela vihitään tulevana keväänä Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa kunniatohtoriksi; muita tunnettuja kunniatohtorin hatun saajia ovat muun muassa Pauliine Koskelo (KKO) ja kansanedustaja Jacob Söderman. Arvela on hattunsa ansainnut, mutta yksi seikka häntä koskevissa tiedekuntaneuvoston perusteluissa herätti hieman huomiota: "Arvela on yleisesti tunnettu rehellisenä ja osaavana asianajajana, jonka kiinnostus juridiikkaan on aina ollut aatteellisten pyrkimysten ohjaamaa." - Maininta asianajajan rehellisyydestä tuo helposti mieleen monenkirjavat advokaattivitsit. Onko asianajajien rehellisyys niin harvinaista, että rehellinen asianajaja ansaitsee tohtorin hatun? No, löytyy asianajajakunnasta toinenkin kunniatohtori: asianajaja Jukka Peltonen sai kunniatohtorin hatun niin ikään Helsingin yliopistosta joskus 10-15 vuotta sitten.

17. Oikeuskanslerin tehtävänä on nyt tutkia, miten Koskisen hovioikeuden lainvoimaisessa tuomiossa todettua menettelyä on arvioitava ministerin virkatoimilta edellytettävän laillisuuden kannalta. Onko kyseessä moitittava ja kenties lainvastainen menettely ja mitä johtopäätöksiä tästä olisi tehtävä. Antaa oikeuskanslerin nyt tutkia asiaa rauhassa, minulla ainakaan ei ole tässä tilanteessa minkäänlaista hoppua saada pikaista päätöstä kanteluuni.

18. Itse asiassa tein kanteluni siksi, että oikeuskansleri joutuisi tutkimaan asiaa. Minusta oikeuskanslerin olisi tullut puuttua viran puolesta Johannes Koskisen menettelyyn viimeistään heti sen jälkeen, kun hovioikeuden tuomio sai lainvoiman. Asian selvittäminen olisi voitu käynnistää jo aikaisemminkin, sillä Rusi-juttuhan ei itse asiassa koskenut Johannes Koskista henkilökohtaisesti. Mutta kun aika kuluu ja mitään ei tehdä ("kello käy, eikä Mäntyrantaa vielä näy"), vaan seisotaan vain ikään kuin "tumput suorina," on ministerin menettelyä koskeva syyteoikeuskin päässyt kenties vanhenemaan.

19. Johannes Koskinen on toki jo saanut "rangaistuksensa." Hänen uransa eduskunnan varapuhemiehenä katkesi reilut pari viikkoa sitten, kun eduskunta valitsi puhemiehensä. Toisen varapuhemiehen paikka kuuluu tässä eduskunnassa demareille, mutta demarit eivät "jostakin syystä" nimenneet kolme vuotta varapuhemiehenä toiminutta Johannes Koskista enää ehdokkaakseen. Siitä, miksi näin tehtiin, vaiettiin hienotunteisesti ja vedottiin ryhmässä toimeenpantuun "kierrätykseen." Minusta tuntuu, että demarit eivät olisi valinneet Koskista ehdokkaakseen, vaikka Eero Heinäluoma ei olisi halunnut Tarja Filatovin paikalle demareiden eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Luulen, että Koskinen olisi joka tapauksessa vaihdettu Tarja Filatoviin, joka nyt siis istuu nuijan varressa eduskunnan toisena varapuhemiehenä. Viittoilen blogiini 219/2.2.2010 "Puhemiehen vaali."

- Se vanha vainooja

kavala kauhia,

on kiivas kiukkuinen

ja julma hirmuinen...

218. Puhemiesten vaali

Antoiko puhemiehen vaali "vääristyneen kuvan" eduskunnasta?

1. Eduskunnan puhemiesten tänään suoritetussa vaaleissa suurimman huomion sai Sauli Niinistön alhainen äänimäärä. Niinistö sai ainoastaan 89 ääntä, ei puoliakaan annetuista äänistä. Vuosi sitten Niinistöä äänesti puhemieheksi 141 kansanedustajaa.

2. Kansanedustajat halusivat näpäyttää Niinistöä järjestämällä protestiäänestyksen. Kolmen suuren puolueen ryhmäpäätökset eivät pitäneet, kun kyseessä oli salainen lippuäänestys. Kansaedustajia jurppi Niinistön kamreerimaiseksi luonnehdittu eduskunnan rahankäytön syynääminen ja toisaalta Niinistön kansanedustajia kohtaan harjoittama vinoilu. Niinistöä on syytetty jopa koulukiusaamisesta. Asialla ovat olleet erityisesti ns. kalapuikkoviiksimiehet, jotka ovat ääni väristen ja viikset väpättäen kertoneet, miten Niinistö simputtaa heitä jatkuvasti. Säästötavoitteissa Niinistö on oikeassa, sillä eduskunnan menot ovat paisuneet (Paavo Lipposen puhemieskaudella) älyttömällä tavalla ja rahaa kuluu muun muassa kansanedustajiin kaukomaille suuntautuviin matkoihin, joista tuskin on minkäänlaista hyötyä eduskuntatyössä.

2a. Pitäisikö puhemiehen vaaleissa siirtyä suljetun lippuäänestyksen sijasta avoimeen järjestelmään, jossa jokainen edustaja kertoisi kuuluvalla äänellä, ketä hän kannattaa puhemieheksi? Vaalit ovat tietysti normaalisti salaisia, mutta puhemiehen vaali ei olekaan mikään kansanvaali. Minusta ihmisillä pitäisi olla oikeus tietää, ketä heidän parlamenttiin äänestämänsä edusajat ovat puhemiehen vaalissa äänestäneet. Vai pitäisikö lakiesityksistäkin äänestettäessä siirtyä salaisiin äänestyksiin? Silloin edustajat saisivat tehdä omantuntonsa mukaisia äänestyspäätöksiä eikä mikään ryhmäkuri sitoisi heitä. Äänestyksissä sattuisi varmasti usein ylläreitä, mikä lisäisi yleisön mielenkiintoa eduskuntatyötä kohtaan.

3. Eduskunnan toiminnassa olisi todella paljon korjaamista ja uudistamista, mutta siitä joskus myöhemmin. Tässä sanon sen verran, että Suomen eduskuntaan riittäisi hyvin 100-150 kansanedustajan porukka. Lisäksi voitaisiin pohtia uudistettua kaksikamarista valtiopäivälaitosta, jonkinlaista suomalaiseen oloihin soveltuvaa mallia USA:n senaatti-edustajainhuonejärjestelmästä. Jos nykyinen edustajamäärä halutaan säilyttää, olisi vaaleissa siirryttävä ilman muuta ns. pitkiin listoihin. Tämä uudistus lisäisi äänestysaktiivisuutta, kuten on nähty muista pohjoismaista, joissa äänestysprosentti on selvästi Suomen vaaleja korkeampi.

Pitäisi luopua nykyisestä hullusta järjestelmästä, jossa kansanedustajan luottamustoimesta on tehty poliitikkojen kovapalkkainen päätoimi hirmuisen pitkine lomineen, avustajalaitoksineen ja monine muine etuisuuksineen. Juuri tämä järjestelmä on tuonut eduskuntaan suuren joukon ex-missejä, ex-painijoita, ex-hiihtäjiä ja kaiken karvaisia muita julkkiksia.

4. Parlamentin kovan ytimen muodostaisi mallissani pätevistä ja taitavista poliitikoista koostuva enintään 100 hengen kokoonpano, joka valmistelisi lait ja päättäisi niiden asiasisällöstä. Näille jäsenille maksettaisiin hommasta kunnon palkkaa. Tämän lisäksi olisi eräänlainen kansankongressi, jossa voisi olla vaikkapa 500 jäsentä. Se kokoontuisi kuitenkin vain 2-3 kertaa vuodessa pariksi päiväksi kerrallaan, ja sen tehtävänä olisi yksinkertaisesti hyväksyä tai hylätä lakiesitykset lopullisesti, mutta ei tehdä niihin mitään muutoksia. Tälle poppoolle maksettaisiin vain matkakulut ja päiväraha. Istuntokauden jälkeen porukalle, jos ovat olleet kunnolla, voitaisiin tarjota valtion varoilla risteilymatka Tallinnaan tai vaihtoehtoisesti Tukholmaan - ei missään nimessä kauemmaksi - ja viedä heidät kevätistuntokokoontumisen päätteeksi Linnanmäelle ja syksyllä Seppo Tiitisen seurassa Kansallisoopperaan.

5. Taisinpa eksyä hieman teemasta! - Minusta Niinistö oli lapsellinen, kun rupesi puhemiehen vaaliin jälkeen marmattamaan huonoa "vaalitulostaan." Olisi vaan luvannut jatkossa vielä enemmän runtua näille veijariedustajille, näille vilkunoille, kalapuikkoviiksimiehille, zysseille ja muille valtion piikkiin reissaaville Kuuban yms. kaukomaiden matkaajille. Siitä kansa olisi tykännyt, ei siitä, että puhemies rupeaa heti äänestyksen jälkeen miettimään ja murjottamaan, että ollako vai eikö olla.

6. Minusta puhemiehen vaalin kohokohta oli se, että demarit ottivat varoituksistani onkeensa ja tekivät ryhmäpäätöksen, jolla Johannes Koskinen lempattiin pihalle puhemieskolmikosta. Tämä oli minusta aivan odotettu ratkaisu, jonka perään kyselin jo edellisellä vaalikierroksella. Eihän Johannes Koskisella ollut Helsingin HO:n antaman ja nyt lainvoimaisen Rusi-tuomion jälkeen kerta kaikkiaan minkäänlaisia edellytyksiä jatkaa varapuhemiehenä. Tämän Jutta Urpilainen, Eero Heinäluoma ja Jacob Söderman vihdoin ymmärsivät. Parlamentin puhemiehenä ei voi toimia poliitikko, jonka on todettu lainvoimaisella tuomiolla menetelleen keskeisen ihmisoikeusperiaatteen eli syyttömyysolettaman vastaisesti tavalla, josta on aiheutunut valtiolle merkittävä vahingonkorvausvastuu.

7. Koskinen poispotkiminen puhemiehen pallilta tuli ilmeisesti kuitenkin kaikille - paitsi minulle - yllätyksenä. Niinpä Helsingin Sanomat (hs.fi) julkaisi tänään aamulla uutisen, jossa todettiin lakonisesti, että varapuhemiehinä jatkavat Seppo Kääriäinen (kesk) ja Johannes Koskinen (sd)- todellisia asiantuntijoita siinäkin lehdessä! Asia tuli täydellisenä yllätyksenä myös Koskiselle itselleen, sillä esimerkiksi Ilta-Sanomien nettijutussa kerrottiin, että Urpilainen ilmoitti päätöksestään Koskiselle vasta tänä aamuna! Kun siis Johannes Koskinen asteli aamulla Hämeenlinnan junasta Rautatieasemalta kohti eduskuntataloa, hän kuvitteli tulevansa valituksi varapuhemieheksi myös seuraavalle kaudelle, mutta Urpilainenpa olikin järkännyt Koskiselle pikku yllärin.

8. Koskisen tilalle Jutta Urpilainen istutti sitten Tarja Filatovin - hänkin Hämeenlinnasta kuten Koskinenkin - ja Filatovin paikalle eduskuntaryhmän johtoon Eero Heinäluoman. Keksiköhän Urpilainen tämän kaiken itse vai olisiko Heinäluoma hieman avustanut Urpilaista paikkojen kierrätyksessä? Koskiselle lätkäistiin jonkinlaiseksi lohdutukseksi Heinäluoman paikka ulkoasiainvaliokunnassa.

181. Miksi media vaikenee tapaus Koskisesta? Johannes Koskinen aikoo jatkaa varapuhemiehenä.

Reiluuteen kuuluisi myös ihmisoikeuksien kunnioittaminen...

1. Kirjoitin blogissani 177/22.10. Helsingin hovioikeuden antamasta Rusi-tuomiosta. Käsittelin siinä yhtä vahingonkorvausperustetta eli oikeusministeri Johannes Koskisen (sdp) haastattelulausuntoa. Molemmat oikeusasteet eli Helsingin käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus katsoivat Koskisen lausunnon rikkovan syyttömyysolettamaa, joka on keskeinen perus- ja ihmisoikeus. Suomen valtio tuomittiin maksamaan Koskisen julkista valtaa käyttäessään antaman lausunnon johdosta vahingonkorvausta Rusille henkisestä kärsimyksestä.

2. Sain blogijuttuuni joukon asiallisia kommentteja. Päätin jatkaa keskustelua asian tärkeyden takia myös valtakunnallisissa tiedotusvälineissä. Kirjoitin Aamulehden mielipidesivulla sunnuntaina 25.10. julkaistun mielipidekirjoituksen, jonka otsikon lehden toimitus muokkasi hieman lyhennettyyn muotoon "Voiko Johannes Koskinen jatkaa tehtävässään." Tehtävällä kirjoituksessa tarkoitetaan Eduskunnan 2. varapuhemiehen tehtävää.

3. Kerroin kirjoitukseni alkuosassa lyhyesti Rusi-jutun tuomiosta ja Johannes Koskisen osuudesta asiassa. Kirjoitukseni loppuosa kuuluu seuraavasti:

Johannes Koskinen tuli tunnetuksi oikeusministerikaudellaan siitä, että kommentoi ja kritisoi suorasanaisesti konkreettisissa oikeusjutuissa annettuja tuomioistuimien ratkaisuja ja kehotti joissakin tapauksissa hävinnyttä osapuolta jopa valittamaan tuomiosta.

Oikeuskansleri arvosteli 28.1.2008 antamassaan kantelupäätöksessä ministeri Koskisen menettelyä varomattomuudesta, vaikka ei katsonut hänen syyllistyneen suoranaiseen lainvastaiseen menettelyyn.

Nyt siis kaksi tuomioistuinta on todennut, että Johannes Koskinen on ministerinä toimiessaan rikkonut yhtä keskeistä yksilön perusoikeutta. Koskisen menettelyn johdosta valtio on tuomittu korvausvelvolliseksi. Lisäksi oikeuskansleri on pitänyt Johannes Koskisen tuomioistuimien ratkaisuihin puuttuvaa menettelyä arveluttavana.

Johannes Koskinen valittiin vuoden 2007 vaalien jälkeen eduskunnan varapuhemieheksi. Puhemiehen tehtävä on valtakunnan tärkeimpiä luottamustoimia. Puhemiehiksi valitaan arvovaltaisia, nuhteettomia ja arvostelukykyisiä henkilöitä, joilla ei luurankoja kaapissaan.

On kysyttävä suoraan, onko Johannes Koskisella hovioikeuden tuomion ja oikeuskanslerin päätöksen jälkeen enää edellytyksiä ja arvovaltaa toimia eduskunnan varapuhemiehen vastuullisessa tehtävässä? Nauttiiko Koskinen tehtävässään enää eduskunnan luottamusta?

Jos minulta kysytään, on vastaukseni ilman muuta kielteinen. Johannes Koskinen on menettänyt uskottavuutensa jatkaa eduskunnan varapuhemiehenä.

Äänestäjät ovat toki valinneet Koskisen eduskuntaan, mutteivät varapuhemieheksi. Varapuhemieheksi Koskisen valitsi käytännössä demareiden eduskuntaryhmä äänestyksen jälkeen.

4. Keskustelua ei ole syntynyt. Suomessa tämä ei ole yllätys, sillä eihän täällä ole annettu ennenkään tällaisten "pikkuasioiden" häiritä. Muistelen, että kun ministeri Aarre "Sapeli" Simonen tuomittiin vuonna 1961 ns. Kätilöopiston jutussa ministerivastuulain nojalla Valtakunnanoikeudessa sakkoon, niin ei mennyt kovinkaan kauaa, kun Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen, joka oli hajottanut SDP:n, kutsui Aarre Simosen (TPSL) uudelleen ministeriksi. Ja arvatkaapa, mikä oli virkarikoksesta sakkoon tuomitun poliitikon uusi ministerinsalkku? Aivan oikein. Kekkonen teki Simosesta oikeusministerin - tietenkin piruillakseen oikeuslaitokselle.

5. Nyt tapaus- Johannes Koskinen jatkaa tavallaan tapaus-Sapeli Simosen viitoittamalla tiellä. Oikeusministerinä "kunnostautuneesta" ja valtiolle julkista valtaa käyttäessään vahinkoa aiheuttaneesta poliitikosta tehtiin vuoden 2007 vaalien jälkeen Eduskunnan varapuhemies.

6. Huvittavaa on, että kirjoitin jo Helsingin käräjäoikeuden 8.11.2007 antaman Rusi-tuomion jälkeen Johannes Koskisen osuudesta valtiolle tuomittuun korvausvastuuseen Aamulehteen 9.11. mielipidekirjoituksen juuri samalla otsikolla kuin nyt kaksi vuotta myöhemmin: "Voiko Johannes Koskinen jatkaa varapuhemiehenä?" Se oli asiallisesti samanlainen kuin 22.10.-09 samassa lehdessä julkaistu uusi kirjoitukseni. Mutta nyt Koskisen "taakka" on paisunut lisää, sillä Helsingin HO asettui Rusi-jutussa samalla kannalle kuin käräjäoikeus kaksi vuotta sitten ja tämän "päälle" ovat tulleet vielä oikeuskanslerin 28.1.-08 Koskiselle antamat nuhteet; oikeuskansleri ei kuitenkaan katsonut Koskisen syyllistyneen lainvastaiseen tekoon.

7. Kaksi vuotta sitten kirjoitukseni herätti edes jonkin verran keskustelua. Koskisen kotikaupungin lehti eli Hämeenlinnassa ilmestyvä Hämeen Sanomat kirjoitti mielipidekirjoituksestani ja Koskiseen kohdistamastani erovaatimuksesta näyttävän kuuden palstan jutun 13.11.-07. Siinä selostettiin käräjäoikeuden tuomiota, minun kirjoitustani ja tuolloin oikeuskanslerinvirastossa vielä ratkaisematta ollutta kanteluani Johannes Koskisesta. Lisäksi lehdessä haastateltiin Johannes Koskista, joka kiisti syyllistyneensä Rusi-tapauksessa perusoikeuden loukkaukseen eli syyttömyysolettaman rikkomiseen. Koskinen vakuutti, ettei hän aio erota varapuhemiehen tehtävästä.

8. Johannes Koskinen toimitti Hämeen Sanomille 16.11.-07 vielä oman kirjallisen lausumansa, joka julkaistiin lehden mielipidesivulla. Siinä hän kiisti edelleen, että hän olisi käräjäoikeuden tuomiossa mainitussa haastattelulausunnossaan väittänyt Alpo Rusin syyllistyneen lainvastaiseen toimintaan. Koskinen sanoi, että hänen lausumansa "muotoilu oli passiivista ja tutkinnassa olivat olleet myös Jukka Rusin tekemiset." Koskinen hämmästeli: "Mikä ihme tuossa olisi perustuslain vastaista tai syyttömyysolettaman vastaista?" Koskinen totesi, että Helsingin käräjäoikeus on lausumaa palastelemalla ja melkoisella tulkinta-akrobatialla päätynyt tuomiossa lausuttuun. Valtion puolelta on ilmoitettu tyytymättömyyttä tuomioon 14.11. Asiaan onkin syytä hakea oikaisua ainakin tässä mainitulta osin."

9. Aamulehden toinen päätoimittaja Jorma Pokkinen muisteli oikeuskansleri Jaakko Jonkan 28.1.2008 Johannes Koskiselle antaman "puolilangettavan" ratkaisun jälkeen kaihoisasti ex-ministeri Koskisen lausuntoautomaattiaikoja ja patisteli lukijoita Pro Johannes -liikkeen perustamiseen. Kirjoitin oikeuskanslerin sanotusta päätöksestä ja Pokkisen ehdotuksesta AL:n mielipidesivulla 5.2.-08 otsikolla "Buu Johannes olisi ehkä Pro Johannes parempi." Totesin, että päätoimittaja Pokkinen ei ole ilmeisesti oikein mieltänyt, mikä ero on oikeusministerin yleisellä tasolla tapahtuvan oikeuslaitoskeskusteluun osallistumisen ja tuomioistuinten keskeneräisten ratkaisujen kommentoinnin välillä.

10. Johannes Koskisen toive toteutui, sillä Suomen valtio, jota edusti jutussa maineikas asianajaja Aarno Arvela, valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeudelle ja kiisti valituksessaan, että Johannes Koskinen olisi haastattelussaan menetellyt syyttömyysolettaman vastaisesti. Todettakoon, että käräjäoikeus varasi Johannes Koskiselle tilaisuuden tulla henkilökohtaisesti jutussa kuulluksi, mutta Koskinen ei käyttänyt tätä etua hyväkseen käräjäoikeudessa eikä myöskään hovioikeudessa. Miksi olisikaan, kun hänellä oli faktisesti Aarno Arvela asiamiehenään. Valtio ja Arvela tekivät Koskisen puolesta kaikkensa, että Koskisen maine puhdistettaisiin hovioikeudessa. Prosessi ei siis maksanut Eduskunnan varapuhemieheksi kohonneelle Koskiselle yhtikäs mitään.

11. Paha vain Koskisen kannalta, että valtion ja Arvelan valitus meni mönkään, sillä Helsingin hovioikeus asettui Koskisen osalta prikulleen samalle kannalle kuin käräjäoikeus: Koskisen katsottiin oikeusministerinä julkista valtaa käyttäessään menetelleen syyttömyysolettaman vastaisesti, josta seurasi korvausvelvollisuus valtiolle. Hovioikeuden tuomion perustelut olivat Koskisen menettelyn osalta vielä seikkaperäisemmät kuin käräjäoikeuden perustelut ja sikäli "julmat", ettei niissä nähty kerrassaan minkäänlaisia lieventäviä asianhaaroja.

12. Johannes Koskisen "syntitaakka" on vuoden 2007 lopun jälkeen vain entisestään lisääntynyt kahden tuomioistuimen katsoessa hänen menetelleen syyttömyysolettaman vastaisesti ja oikeuskanslerin antaessa nuhteet hänen ministerinä antamistaan erinäisistä muista lehtilausunnoista. Tämän perusteella olisi voinut odottaa, että media olisi ollut kiinnostunut Koskisen ihmisoikeusloukkauksesta ja sen aiheuttamasta vahingosta ja siitä, voiko hän enää tämän jälkeen jatkaa uskottavasti parlamentin puhemiehenä. Olisi ainakin odottanut, että media olisi ollut kiinnostuneempi kuin vuonna 2007.

13. Mutta mitä vielä, kävikin päinvastoin! Media ei ole tällä kerralla osoittanut minkäänlaista kiinnostusta oikeusministerin ja varapuhemiehen töppäyksistä. Kun vuoden 2007 marraskuussa asiaa käsiteltiin edes parissa aviisissa (Aamulehti ja Hämeen Sanomat), nyt niissäkään ei ole lausuttu halaistua sanaa tapauksesta; edes AL:n tunnetut "leukailijat" Matti Apunen, Jorma Pokkinen tai Matti Pitko eivät ole eväänsä väräyttäneet. Yksikään lehti tai radio- taikka tv-kanava ei ole edes haastatellut entistä lausuntoautomaattia eli Johannes Koskista. Oikeusministeriaikoinaan Koskinen oli lähes joka viikko kaikissa lehdissä ja tv-kanavilla suuna päänä lausunnoillaan, mutta tänään hänen ympärillään on hiiren hiljaista, vaikka miehen on todettu mokanneen pahemman kerran kahden tuomioistuimen tuomiossa. - Ilmeisesti on niin, että Eduskunnan varapuhemiehet tai ainakin toinen heistä on kaiken arvostelun yläpuolella. Vai olisiko jossakin lehtitalojen ja muiden medioiden kätköissä tosiaan perustettu edellä mainittu Aamulehden ehdottama Pro Johannes -liike?

14. Johannes Koskisen oikeusministerinaikaiset puheet ja haastattelulausunnot ovat herättäneet myös kansainvälistä huomiota. YK:n ihmisoikeuskomitea antoi Suomen Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen eli niin sanotun KP-sopimuksen aiheuttamia toimenpiteitä koskevan raportin 2003 johdosta omat päätelmänsä 27.10.2004. Ks. http://www.formin.fi/Public/default.aspx?contentid=67730. YK:n ihmisoikeuskomitean sanotun raportin tai päätelmien kohdassa 13 sanotaan Suomelle näin:

Komitea panee huolestuneena merkille poliittisten viranomaisten (hallituksen jäsenten ja kansanedustajien) avoimet hyökkäykset oikeuslaitosta vastaan tarkoituksena vaikuttaa päätöksiin.

Sopimusvaltion olisi ryhdyttävä korkeimman tason toimiin säilyttääkseen oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja yleisen luottamuksen siihen (YK:n yleissopimuksen 2 ja 14 artikla).

15. "Avoimet hyökkäykset oikeuslaitosta vastaan." Niinpä. Raportissa viitataan siis myös hallituksen jäsenten eli siis ministereiden sanotunlaisiin hyökkäyksiin. Johannes Koskinen oli oikeusministerinä 1999-2005 eli juuri sinä aikana, jolloin Suomi antoi raporttinsa komitealle. Minä en muista ketään toista ministeriä, joka olisi tuohon aikaan antanut lehdistölle lausuntoja, joissa olisi arvosteltu tuomioistuimien keskeneräisiä oikeusjuttuja tai tuomioita.

16. Suomen eli hallituksen tulee antaa YK:n ihmisoikeuskomitealle seuraava raporttinsa 1.11.2009 mennessä. En ehtinyt tarkistaa, onko Suomi jo kenties antanut raportin. Olisi mukava tietää, mitä Suomen hallitus on vastannut tai tulee vastaamaan komitean edellä mainittuun huolestuneisuuteen. Mitä Suomen "korkein taso" on tehnyt YK:n päätelmissä mainitun epäkohdan korjaamiseksi? Ehkäpä Suomen raportti on po. kohdin "vapaasti suomennettuna" seuraavanlainen:

Arvoisa komitea. Hallituksen ministeri, johon komitean päätelmien 13 kohdassa on luultavasti tarkoitus viitata, ei ole enää ministeri. Hänestä on tehty parlamentin puhemies, tarkemmin sanottuna varapuhemies. Tämä on arvoisan komitean päätelmissä edellytetty Suomen korkeimman tason toimi.

17. Yksityisillä kansalaisilla ei ole mahdollisuutta antaa YK:n komitealle omia raporttejaan. Myöskään kansalaisten yritykset vaikuttaa maan "korkeimman tason" eli poliittisen johdon päätöksiin tai edesottamuksiin eivät tunnetusti johda mihinkään. Yksi kanava ihmisille on kyllä perustuslaissa annettu, nimittäin mahdollisuus tehdä kantelu oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston - siis myös ministereiden - virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskansleri valvoo myös perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Jos oikeuskansleri havaitsee ministerin päätöksen tai toimenpiteen laillisuuden antavan aihetta huomautukseen, hänen tulee esittää huomautuksensa perusteluineen. Perustuslaissa ovat myös säännökset ministerisyytteen nostamisesta ja käsittelystä, ministerivastuuasian vireillepanossa ja ministerisyytteen nostamisen edellytyksistä.

18. Ministerisyytteen nostamiseen riittää, että ministeri on menetellyt virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti. Ihmisoikeudet, joihin siis sisältyy keskeisenä osana syyttömyysolettama, on osa perustuslaissa tarkoitettua "lakia", jota kaikilla virkamiehillä ja siis myös ministereillä on velvollisuus virkatoimissaan ja julkista valtaa käyttäessään "tarkoin noudattaa." Nyt kaksi riippumatonta tuomioistuinta on todennut ex-oikeusministerin menetelleen julkista valtaa käyttäessään ihmisoikeussopimuksen vastaisesti, siis rikkoneen lakia. Tästä on aiheutunut yksityishenkilölle kärsimystä, joka valtio on velvoitettu korvaamaan. Ministeriä ei ole kuitenkaan syytetty tai edes epäilty mistään rikoksesta, joten häntä on pidettävä syyttömänä.

19. Mitä johtopäätöksiä tästä kaikesta tulisi tehdä?

PS.

20. Nyt vasta netistä huomasin, että YLE uutiset on 26.10. haastatellut Johannes Koskista Helsingin hovioikeuden tuomion johdosta. Koskinen sanoi pitävänsä hovioikeuden ratkaisua vähintäänkin outona.

- Tässä on todella kaivaen kaiveltu virheellinen tulkinta, jossa on katsottu, että syyttömyysolettama on loukattu. Hovioikeus ei lähtenyt muuttamaan käräjäoikeuden ratkaisua, vaikka muutoksenhakukirjelmässä asia on hyvin selostettu, Koskinen sanoi.

- Minua ei henkilökohtaisesti kuultu lainkaan tuossa oikeudenkäynnissä. Ei edes pyritty selvittämään, mitä tuolla lausumalla oli tarkoitettu, ja siitä huolimatta se oli äärilaitoja myöten tulkittuna otettu tuomion osaksi, totesi Koskinen haastattelussa.

Koskisen mukaan häneen eroonsa varapuhemiehen paikalta ei ole mitään syytä.

21. Kuten edellä totesin, käräjäoikeudessa Johannes Koskiselle on kyllä varattu tilaisuus tulla kuulluksi. Tämä ilmenee käräjäoikeuden tuomion kansilehdeltä, johon on merkitty jutussa kuultavien nimet, kuultavien joukossa mainitaan myös Johannes Koskinen. Ilmeisesti asia on niin, että Koskinen ei ole vain halunnut mennä käräjäoikeuteen, vaikka hänelle oli varattu siihen tilaisuus.

22. Hovioikeudessa Koskiselle ei ilmeisesti ole enää varattu viran puolesta tilaisuutta tulla kuulluksi. On luultavasti lähdetty siitä, että käräjäoikeuden antama mahdollisuus kuulluksi tulemiseen on edelleen voimassa, mutta kun kyse on riita-asiasta, kuultavan tulisi hovioikeusvaiheessa itse huolehtia ja päättää, haluaako hän tulla kuulluksi vai ei. Johannes Koskisella olisi lain mukaan ollut halutessaan mahdollisuus osallistua Rusi-jutun käsittelyyn jopa niin sanottuna sivuväliintulijana valtion puolella.

23. Kuten myös edellä sanoin, valtiota on jutussa edustanut tunnettu ja maineikas asianajaja Aarno Arvela. Oletan ilman muuta, että hän on ennen valituskirjelmän laatimista keskustellut myös Johannes Koskisen kanssa jutusta ja puheeksi on tuolloin otettu myös se, haluaako Koskinen mahdollisesti pyytää jutussa suullista pääkäsittelyä hovioikeudessa, jotta hän voisi omin sanoin kertoa, mikä tarkoitus hänellä oli sanottua haastattelulausuntoa antaessaan ollut.

24. Johannes Koskinen näyttäisi siis - kenties tavallaan "hitaana hämäläisenä - olevan pahasti jälkijunassa ja täysin omasta syystään, mitä hänen kuulemiseensa tai kuulematta jäämiseensä tulee. Minusta Koskisen mielipiteet mm. siitä, mitä hän oli lausumallaan tarkoittanut, ovat kyllä tulleet Arvelan valituskirjelmän ja mahdollisesti muiden kirjelmien perustella hyvin hovioikeuden tietoon. Sitä en tiedä, pyysi Arvela hovioikeudessa mahdollisesti suullisen käsittelyn toimittamista ja Koskisen kuulemista henkilökohtaisesi, mutta mikään hovioikeuden tuomiossa ei ainakaan viittaa tähän.

25. Johannes Koskinen varmaan pitkäaikaisena oikeusministerinä ymmärtää, että vaikka muutoksenhakukirjelmä olisi kuinka taitavan advokaatin miten perusteellisesti tekemä, ei lopputulos suinkaan aina ole se, mitä valituskirjelmässä on esitetty.

26. Koskinen ei ole haastattelulausunnollaan luultavasti tarkoittanut loukata Alpo Rusia, vaan hän on asiaa enemmälti harkitsematta - siis varomattomasti - vain kakaissut ulos sen, mitä sattui asiasta ajattelemaan. Tyyli tai metodi on siis ollut jokseenkin samanlainen kuin Koskisen lausuntoautomaattina antamissa muissakin oikeuslaitosta koskeneissa lausunnoissa. Käräjäoikeuden ja nyt myös siis hovioikeuden mielestä kyse on tästä huolimatta ollut syyttömyysolettaman vastaisesta ja korvausvastuun aiheuttaneesta menettelystä. Vaikka lausumassa ei olisi kyse kunnianloukkausta, se voi silti olla olla syyttömyysolettaman vastainen.