1. Oikeudenkäynnin asianosainen, jota ei ole määrätty saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, saa käyttää asiamiestä (OK 15:1.1). Tuomioistuimessa läsnä oleva asianosainen saa käyttää oikeudenkäyntiavustajaa (OK 15:1.3). Oikeutta turvautua avustajaan ei voida missään tilanteessa evätä. Asianosaisella on oikeus itse valita avustajansa ja asiamiehensä. Tätä valintaoikeutta rajoittaa vain se, että valinnan tulee kohdistua henkilöön, joka täyttää laissa määrätyt asiamiehen ja avustajan kelpoisuusehdot (OK 15:2 ja 3).
2. Toisaalta Suomen laki, toisin kuin yleensä muiden maiden lainsäädäntö, ei sisällä yleistä asianajaja- tai juristipakkoa. Laki ei siis velvoita asianosaista turvautumaan tuomioistuimessa asiamieheen tai avustajaan, vaan asianosainen voi halutessaan prosessata yksin ja omin avuin. Rikosjutun syytetylle on tosin eräissä tapauksissa määrättävä julkinen puolustaja viran puolesta, jos syytetty ei ole itse hankkinut avustajaa eikä hän pyydä julkisen puolustajan määräämistä (ROL 2:1.3). Eri asia on, että asianosaisen on käytännössä yleensä välttämätöntä turvautua oikeudenkäynnissä pätevän lakimiehen apuun.
3. Vuoden 2013 alusta edellä mainittuun pääsääntöön eli asianosaisen oikeuteen ajaa itse asiaansa on tehty yksi poikkeus. Sen mukaan muun hakijan kuin viranomaisen on käytettävä asianomaiset kelpoisuusehdot täyttävää oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa OK 31 luvussa tarkoitetuissa tuomiovirhekantelu- tai tuomionpurkuasiassa korkeimmassa oikeudessa (OK 15:1.4). Säännöksellä, jota korkein oikeus lienee esittänyt, on lain esitöiden mukaan pyritty hillitsemään selvästi aiheettomien kantelu- ja purkuhakemusten tekemistä, joita korkeimpaan oikeuteen on aiemmin tehty varsin runsasti (HE 318/2010 vp s. 20-21). Tämän on katsottu vaikeuttavan korkeimman oikeuden resurssien kohdentamista tuomioistuimen tärkeimpään tehtävän eli ennakkopäätösten antamiseen. Säännös ei koske ylimääräistä muutoksenhakua muissa tuomioistuimissa (esimerkiksi hovioikeudessa tai KHO:ssa) eikä korkeimmassa oikeudessakaan menetetyn määräajan palauttamisasioita (OK 31:17-18). Kantelu- ja purkuasioissakin asiamies/avustajapakko koskee vain hakijaa, joka ei ole viranomainen, ei sen sijaan viranomaishakijoita (esimerkiksi syyttäjiä) eikä myöskään hakijan vastapuolta tai muuta henkilöä, jota kuullaan hakemuksen johdosta.
4. Korkein oikeus on antanut tänään OK 15 luvun 1 §:n 4 momentin tulkintaa koskevan ennakkopäätöksen. Tapauksessa oli kysymys kanteluasiasta. Varatuomari P vaati korkeimmalle oikeudelle toimittamallaan hakemuksella, että hovioikeuden tuomio asiassa, jossa hän itse oli ollut asianosaisena, poistetaan OK 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla ja asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
5. Varatuomari P täytti oikeudenkäyntiasiamiehelle- ja avustajalle OK 15 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetyt kelpoisuusvaatimukset, sillä hän oli luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa (715/2011) tarkoitettu luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Asiassa oli kysymys siitä, olisiko P:n tästä huolimatta tullut käyttää OK 15:1.4:n mukaisesti hakemuksen laatimisessa oikeudenkäyntiasiamiestä. Ts. koskeeko sanotussa lainkohdassa säädetty asiamiespakko myös tilannetta, jossa kantelun tekijällä itsellään on asiamieheltä OK 15:2.1:ssa vaadittava kelpoisuus, vai onko hän kelpoinen laatimaan ylimääräistä muutoksenhakua koskevan hakemuksen, paitsi toisen puolesta, myös omassa asiassaan.
6. Ennen asian ratkaisemista korkein oikeus varasi P:lle tilaisuuden hankkia OK 15:2.1:n mukaiset kelpoisuusvaatimukset täyttävän asiamiehen. Asianajaja M toimitti korkeimmalle oikeudelle hakemuksen, jossa hän ilmoitti P:n asiamiehenä toistavansa P:n hakemuksen perusteluineen.
KKO 2014:77
7. Korkein oikeus totesi, ettei lain esitöissä ole otettu kantaa edellä kohdassa 5 mainittuun tilanteeseen, josta tapauksesssa oli kysymys. Enemmistö ratkaisi asian tiukasti sanamuotoon pitäytyen, siis sillä perusteella, että ko. säännöksessä (OK 15:1.4) ei ole säädetty muista kuin viranomaisia koskevista poikkeuksista asiamiespakkoon. Asiamiespakkoa on enemmistön mukaan siten sovellettava ylimääräisessä muutoksenhaussa myös henkilöihin, joilla on itsellään asiamieheltä edellytettävä kelpoisuus. P:n olisi tullut hankkia itselleen kelpoisuusehdot täyttävä asiamies eikä hänen itsensä laatimaa hakemusta voitu enemmistön mukaan tutkia. Enemmistö jätti tutkimatta myös asianajaja M:n P:n asiamiehenä oikeuteen toimittaman hakemuksen, koska M oli vain uudistanut sellaisenaan P:n tekemän hakemuksen eikä ollut edes väittänyt, että hän olisi laatinut hakemuksen ja vastannut sen asiallisesta sisällöstä.
8. Korkeimman oikeuden vähemmistöön jääneet kaksi oikeusneuvosta sen sijaan tutkivat P:n hakemuksen. He viittasivat lain esitöistä ilmenevään poikkeussäännöksen tarkoitukseen eli siihen, että OK 15:1.4:n säännöksellä on ollut tarkoitus estää vailla oikeudellista koulutusta ja kokemusta tuomioistuinmenettelystä olevia hakijoita tekemästä itse ylimääräistä muutoksenhakua koskevia hakemuksia, joilla ei ole mahdollisuutta menestyä. Vähemmistö katsoi, että ko. säännös ei estä oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuusehdot täyttävää asianosaista laatimasta itse kantelu- tai purkuhakemustaan korkeimmassa oikeudessa. Varatuomari P:llä oli kelpoisuus toimia asiamiehenä ja hänelle oli vuonna 2013 myönnetty lupa toimia oikeudenkäyntiavustajana.
9. Korkeimman oikeuden enemmistön varsin tiukasti lain kirjainta noudattava tulkintatapa tuppaa jopa hieman hymyilyttämään. Vähemmistön mielipidettä sitä vastoin on pidettävä perusteltuna. Tapaukseen sovellettavaa säännöstä (OK 15:1.4) ei ole syytä tulkita enemmistön tavoin tiukasti sanamuodon pitäytyen, vaan tulkinnassa on otettava huomioon myös säännöksen tarkoitus. Kyse on teleologisesta tulkintametodista, jonka mukaan tulkintaa ohjaa tavoite, jota lailla tai yksittäisellä säännöksellä on tarkoitus edistää.
10. Suomen lainsäädäntö ei tunne yleistä asiamiespakkoa. OK 15:1.4:n säännös on poikkeus selkeästä pääsäännöstä. Jos henkilöllä on oikeudenkäyntiasiamieheltä vaadittava kelpoisuus laatia toisen puolesta hakemus ylimääräistä muutoksenhakua koskevassa asiassa, on johdonmukaista katsoa, että hän on oikeutettu laatimaan sanotunlaisen hakemuksen myös omassa asiassaan. Ei ole järkevää syytä vaatia, että ko. henkilö hankkisi asiamiehekseen mainitut kelpoisuusehdot täyttävän lakimiehen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lupalakimies. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lupalakimies. Näytä kaikki tekstit
torstai 23. lokakuuta 2014
maanantai 4. helmikuuta 2013
697. Marmatusta ammattivalittajista
1. Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) viestintäpäällikkö Teuvo Arolainen on kirjoittanut Kanava -nimisen aikakauslehden numerossa 1/2013 julkaistun artikkelin ammattivalittajista.
2. Kirjoitus on saanut neutraalilta vaikuttavan otsikon "Oikeusvaltion on siedettävä myös ammattivalittajat". Kirjoituksesta huokuu kuitenkin syvä vastenmielisyys Arolaisen ammattivalittajiksi leimaavia ihmisiä kohtaan. Arolainen antaa ymmärtää, että kyseiset henkilöt, joilla Arolainen tarkoittaa yksinomaan maallikoita - ei siis esimerkiksi asianajajia - syyllistyisivät "järjestelmän väärinkäyttöön" ja tuottaisivat tuomioistuimille ja viranomaisille "paljon vaivaa".
3. Teuvo Arolaisen nimi tuli tässä blogissa esille viime syksynä, kun KHO antoi ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tuomion kanssa ristiriidassa olevan pakkohoitopäätöksen; olen selostanut KHO:n päätöstä blogissa nro 635/15.9.2012. KHO käsitteli ko. asian täysistunnossaan ja perusteli ratkaisuaan laajasti, mutta lähinnä muodollista laatua olevilla seikoilla. Niissä annettiin muun muassa ymmärtää, että EIT:llä ei olisi ollut tiedossaan kaikkia Suomen lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä koskevia seikkoja.
4. Kuten edellä mainitussa blogijutussani kerroin, KHO:n päätöksen todelliset syyt näyttäisivät olleen osin toisenlaisia. Ne paljastuivat sattumalta KHO:n viestintäpäällikön päätöksen johdosta Yle Uutisille antamasta lausunnosta. Teuvo Arolainen totesi ko. lausunnossaan, että ko. asiaa ja päätöstä pidettiin KHO:ssa erittäin tärkeänä, koska erilainen päätös olisi voinut mullistaa nykyiset hoitokäytännöt. Jos KHO:n ratkaisu olisi ollut toinen - toisin sanoen jos KHO olisi hyväksynyt EIT:n tekemän linjauksen - olisi pakkohoitoon määräämisen tavat jouduttu Teuvo Arolaisen mukaan miettimään kokonaan uusiksi. Uskon, että nämä viestintäpäällikön mainitsemat seikat muodostivat KHO:n ratkaisun todellisen perustan, vaikka KHO ei tietenkään halunnut tuoda julkilausutuissa perusteluissaan niitä nimenomaisesti esille. Suomen valtio yritti tämän jälkeen KHO:n päätökseen tukeutuen saattaa EIT:n ko. jaostoratkaisun saman tuomioistuimen laajennetun kokoonpanon käsiteltäväksi, mutta veti hankkeessa vesiperän, sillä EIT torjui valtion pyynnön. Nyttemmin muun muassa Kuopion hallinto-oikeus on asettunut asian suhteen omassa plenum-päätöksessään EIT:n omaksumalle kannalle.
5. Teuvo Arolaista voidaan siis pitää tietyllä tavalla "totuudenpaljastajana". Puhuuko Arolainen sitten totta myös Kanava-lehden kirjoituksessaan? Arolainen tukee esittämiään väitteitä monilla viittauksilla ja osin myös tilastoilla, joita ei ole syytä epäillä vääriksi. Kysymyksessä on kuitenkin puhdas mielipidekirjoitus asiasta, josta tuskin on edes mahdollista esittää ehdotonta totuutta, vaan ainoastaan kirjoittajan omia käsityksiä. Se, mistä Arolaista voidaan kritisoida, on kirjoituksen yksipuolisuus ja selvä tendenssimäisyys. Arolaisen sanoma on selvä: ammattivalittajat pitää "tuomita," heitä saa ja pitääkin mollata ja heidän toimintaansa on syytä rajoittaa. Kirjoituksessa tosin päädytään muodollisen hurskastelevaan sävyyn lopputulemaan, jonka mukaan oikeusvaltiossa pitää sietää myös ammattivalittajia. Arolainen joutuu nimittäin myöntämään, että valittajat - hän ei kuitenkaan tarkoita tässä kohdin nimenomaisesti mollaamian "ammattivalittajia" - ovat "silloin tällöin" oikeassa. Tämä ei kuitenkaan muuta kirjoituksen yleissävyä ja tarkoitusta.
6. Arolainen erottaa ammattivalittajissa ("valitustehtailijoissa") kolmenlaisia ihmisiä: oikeustaistelijoita, propagandisteja ja painostajia. Yhteistä näille ihmisille on TA:n mukaan muun muassa se, että kaikki yrittävät hyödyntää mediaa "tarjoamalla väitetyistä vääryyksistä värikkäitä kertomuksia". Arolainen ottaa kirjoituksensa lähtökohdaksi dosentti Johan Bäckmanin laajaa julkisuutta saaneet toimet eli "kohudosentin" tehtailemat kantelut, valitukset ja rikosilmoitukset. Samaan epäilyttävään kastiin Arolainen lukee sitten muitta mutkitta myös muun muassa Eurooppalaisen oikeusturvan keskusliiton (EOK), Vakuutusongelmaisten liiton, Hannu Karpon (ja yleensä kaikenlaiset "hannukarpot") sekä hännänhuippuna kaikenmaailman blogistit ja laajat "yhteen asiaan keskittyvät erikoissivustot". Yksittäisistä ammattivalittajista Arolainen mainitsee Reino "Pihti" Virtasen.
7. Huvittavana yksityiskohtana on syytä mainita, että juridiikkaa käsittelevistä blogeista Arolainen mainitsee esimerkkinä oikeusmurha.com -nimisen sivuston, joka kertoo "rumat yksityiskohdat" oikeusmurhista, joihin "on sotkeutunut yli 270 tuomaria, poliisia, syyttäjää, kaksi asianajajajaa ja useita lohjalasvirkamiehiä". Arolainen mainitsee esimerkkejä myös KHO:een, oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle valituksia, kanteluita ja purkuhakemuksia tehtailevista ihmisistä.
8. Myös "takavuosien tunnettu liikemies" Kari Uoti, joka Arolaisen mukaan kuuluu ryhmään "painostajat", saa viestintäpäälliköltä kritiikkiä osakseen. TA:n mukaan Kari Uoti on vuosien kuluessa käynyt lukuisten omia asioitaan selvitelleiden virkamiesten ja journalistien "kimppuun" kaikin lain suomin keinoin; näistä yrityksistä huomattavan moni on Arolaisen mukaan myös epäonnistunut. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Arolainen on itse entinen journalisti eli entinen Hesarin rikos- ja oikeustoimittaja, joka haki 2-3 vuotta sitten journalistiikan vierailevan professorin virkaa Tampereen yliopistosta. Kollega Jukka Kemppinen onkin blogissaan ihastellut Arolaisen kirjoituksia.
9. Jokainen voi toki olla valituksia ja kanteluja tekevistä ihmisistä mitä mieltä haluaa, nimitellä heitä ja esitellä käsityksiään "arvovaltaisissa" kultturelleissa julkaisuissa. (Kanava-lehden avustajista muistetaan myös esimerkiksi asianajaja Matti Norri oikeudenkäyntimenettelyn "uudistamista" koskevista raflaavista kirjoituksistaan.) Hieman oudolta kuitenkin vaikuttaa, että ylimmän tuomioistuimen palveluksessa oleva virkamies leimaa kirjoituksessaan jokseenkin kaikki useita valituksia tehneet ihmiset ammattivalittajiksi (vrt. ammattirikolliset) ja rinnastaa heidät muitta mutkitta "valtakunnan kohudosenttiin" ja kaikki juridiikkaa käsittelevät blogit oikeusmurha.com -sivustoon. On toki myönnettävä, että maassa on monia jatkuvasti eri viranomaisten ja tuomioistuiminen puoleen kääntyviä henkilöitä, joiden valitukset ja kantelut eivät johda mihinkään ja jotka omalta osaltaan työllistävät (muutenkin hieman turhaantuneita) virkamieheiä ja tuomareita. Kaikki heistä eivät kuitenkaan ole pikku-bäckmanneja tai oikeusmurha.comissa esitettyjen mielipiteiden kannattajia.
10. Nimike "ammattivalittaja", jonka Arolainen rinnastaa kverulanttiin, on jo sinänsä halventava ja yleistävä. Arolaisen mukaan ammattivalittajan nimen ansaitsee henkilö, joka "hakee toistuvasti muutoksia viranomaisten ratkaisuihin tai menettelyyn". Käsite "toistuva valittaminen" on kuitenkin aika epätarkka, mutta ilmeisesti Arolaiselle (ja KHO:lle) riittää, että jo muutaman "turhan valituksen" tehneeseen ihmiseen voidaan lyödä ammattivalittajan leima. Turhia valituksia lienevät TA:n mukaan luultavasti kaikki sellaiset valitukset ja kantelut, jotka eivät johda valituksenalaisten päätösten muuttamiseen tai aiheuta toimenpiteitä ylimpien laillisuusvalvojien taholta.
11. Hieman huolestuttavaa Arolaisen kirjoituksessa on yksipuolinen tarkastelutapa eli se, ettei hän ymmärrä tai ole ymmärtävinään, mistä nämä hänen kverulanteiksi leimaamiensa ihmisten lukuisat valitukset ja kantelut oikein kumpuavat. Kun jotkut oikeustaistelijat ovat vuosien kuluessa lähestyneet myös minua oikeusongelmissaan, olen voinut panna merkille, että syitä Arolaisen vaikertamaan asiantilaan on myös ja jopa varsin usein nimenomaan niissä viranomaisissa, virkamiehissä ja tuomioistuimissa, joiden päätöksistä tai menettelystä kyseiset ihmiset valittavat, kantelevat tai hakevat purkua. Virkamiehen, kuten esimerkiksi juuri Arolaisen, joka ei itse joudu käsittelemään sanottuja asioita ja niistä tehtyjä valituksia, vaan jonka tehtäviin kuuluu nimenomaan työnantajansa puolustelu, on tietenkin vaikea tätä nähdä saati myöntää.
12. Jos viranomaisessa asioiva ihminen tai oikeusjutun asianosainen ei saa asiassaan perusteltua päätöstä, jolla hänen hakemuksensa tai kanteensa on hylätty, ei ole kovin kummallista, että hän ei hyväksy ratkaisua tai epäilee viranomaisen tai tuomioistuimen ratkaisseen asian mielivaltaisesti tai suosineen vastapuolta. Sama tunne ja vaikutelma saattaa syntyä, jos asianosainen kokee asian käsittelyssä, että häntä ei kuulla tai hänelle ei ole varattu todellista mahdollisuutta osallistua asian selvittämiseen taikka hänen mielipiteilleen ei anneta arvoa tahi häntä kohdellaan jollakin muulla tavalla epäoikeudenmukaisesti.
13. Myös erilaiset valituskiellot ja valituslupasäännöstöt ovat omiaan kaventamaan ihmisten oikeusturvaa eli saada asia valituksen avulla muutoksenhakuoikeuden tai ylemmän viranomaisen tutkittavaksi. Kirjallinen menettely, jossa käsittelyn julkisuus ei toteudu - hallinto-oikeuksissa ja KHO:ssa vallitsee lähestulkoon "umpikirjallinen" käsittely - lisää ihmisten ja oikeusjutun asianosaisten menettelyä ja tuomioistuinta kohtaan tuntemaa epäluuloa. Jos asianosainen pyytää asiassa suullista käsittelyä hallinto-oikeudessa, KHO:ssa tai vaikkapa hovioikeudessa, hän saattaa usein saada varsin ylimalkaisen ja ylimieliseltä vaikuttavan vastauksen, jossa vain lyhyesti todetaan, että "suulliseen käsittelyyn ei ole aihetta". Erityistuomioistuimista etenkin vakuutusoikeuden toiminta herättää jatkuvasti närää, ja hallinto-oikeuksien ja KHO:n väitetään toimivan - eikä aivan syyttä - käytännössä usein lähinnä vain hallinnon jatkeena, joka kokee tehtäväkseen viranomaisten menettelyn ja valituksenalaisten päätösten siunaamisen eikä toimi todellisena oikeusturvaa antavana instanssina. KHO:n pakkohoitopäätös viime syksynä on tästä oivallinen esimerkki. Julkista valtaa käyttävien vakuutuslääkäreiden nimiä tai sidonnaisuuksia ei haluta kertoa ja tuomareilla on sellaisia sivutoimia (välimiestehtävät), joista oikeusjutun asianosaiset eivät ole oikeutettuja samaan tarvittavia tietoja jne. - Mainittakoon tässä kohdin, että viimeksi tänään annetussa KKO:n ennakkopäätöksessä (KKO 2013:8) vakuutusoikeutta on hieman "tukistettu" päätöksen puutteellisista perusteluista.
14. Tätä epäkohtien listaa voitaisiin jatkaa pitkään. Yhteisenä piirteenä niille on se, että viranomaisissa ja tuomioistuimissa asioimaan joutuvat ihmiset eivät koe menettelyä ja/tai ratkaisua oikeudenmukaiseksi. Vaikka perustuslaissa ja muissa laeissa julistetaan tuomioistuimien riippumattomuutta tai viranomaisten ja oikeusasteiden puolueettomuutta taikka hyvää hallintoa, ja KHO:n presidentit vakuuttelisivat juhlapuheissaan miten hartaasti tahansa, että "oikeusvaltiotalossa" kaikki olisi hyvin tai suorastaan erinomaisesti, ei tämä vakuuttelu auta paljoakaan, jos viranomaisten ja tuomareiden menettelytavat ovat käytännössä asenteellisia, ylimielisiä tai suorastaan töykeitä eli kaiken kaikkiaan sellaisia, että ne eivät ole omiaan herättämään luottamusta käsittelyn puolueettomuuteen ja asianmukaisuuteen, vaan antavat päin vastoin aiheen epäillä, että ihminen on joutunut omassa asiassaan mielivaltaisen, puolueellisen tai muutoin epäasianmukaisen taikka ylimielisen kohtelun kohteeksi. Viranomaisen tai tuomioistuimen ratkaisu voi toki olla aivan oikea ja kohtuullinen, mutta virkamiesten tai tuomareiden toiminta ja ratkaisujen perustelut eivät silti läheskään aina vakuuta ihmisiä siitä, että näin todella olisi asian laita.
15. Jos oikeudenkäynnistä tai hallinnosta puuttuu koettu oikeudenmukaisuus, siitä puuttuu itse asiassa kaikki oleellinen. Menettelyn koetun oikeudenmukaisuuden kannalta keskeisiä asioita ovat asianosaisten tosiasiallisten osallistumismahdollisuuksien turvaaminen, heidän asianmukainen kohtelunsa oikeudenkäynnissä tai hallinnossa, menettelyn vuorovaikutuksellisuus, tuomareiden ja virkamiesten puolueettomuus ja ammattietiikka sekä ratkaisujen seikkaperäinen ja ymmärrettävä perusteleminen. Jos näissä kohdin on puutteita, ei ole kovin kummallista, jos kanteluja ja purkuhakemuksia tehdään myös toivottomilta näyttävissä tapauksissa.
16. Minusta myös valitustehtailua, josta Arolainen Kanavassa vaikertaa, tulisi tarkastella edellä mainittua taustaa vasten ja yrittämällä nähdä, mitä epäkohtia ja puutteita viranomaisten ja tuomioistuinten menettelyssä ja ratkaisuissa tai niitä koskevassa lainsäädännössä saattaisi olla. En usko, että kaikki Arolaisen ammattivalittajiksi leimaamat ihmiset, tuskin edes suurin osa heistä, kokisivat jonkinlaista sairaalloista nautintoa tai toimisivat pelkästään kiusantekotarkoituksessa valituksia tai kanteluja tehdessään. Monet heistä voivat toki olla aidosti huolissaan oikeusturvastaan ja siitä, onko heitä kohdeltu asianmukaisesti ja yhdenvertaisesti ja ovatko he saaneet oikeutta. Minusta on outoa, jos tuomari tai virkamies ei tätä ymmärrä tai haluaa sivuuttaa kyseisen näkökohdan kokonaan.
17. Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat jo jonkin aikaa vaatineet lainsäätäjältä toimia, joilla "turhien ja jatkuvien" valitusten ja kantelujen tekemistä voitaisiin saada aisoihin. Minusta valituslupahakemusten, valitusten tai kantelujen leimaaminen sanotussa määrin merkittäväksi epäkohdaksi tai suuren luokan ongelmaksi on kyllä liioilteltua, kun otetaan huomioon, että tuomioistuinlaitoksessa, myös KKO:ssa ja KHO:ssa, on paljon vakavampiakin epäkohtia ja puutteita.
18. Lainsäätäjä on nähnyt oikeaksi kuulla KKO:n ääntä ja toivomusta. Tässä tarkoituksessa lakiin (OK 15:1.4) on otettu tämän vuoden alussa voimaan tullut säännös, jonka mukaan muun hakijan kuin viranomaisen on käytettävä oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa OK 31 luvussa tarkoitetussa tuomiovirhekantelua tai tuomion purkamista koskevassa asiassa korkeimmassa oikeudessa. On siis lähdetty siitä, että "ammattikantelijoina" esiintyvät kyseisissä asioissa nimenomaan hakemuksia "tehtailevat" maallikot. Heidät on haluttu saattaa ko. lainmuutoksella ruotuun epäämällä heiltä oikeus kantelu- ja purkuhakemusten tekemiseen omin päin eli ilman lakimiesasiamiestä tai avustajaa.
19. Mikä sitten neuvoksi, jos asianosaisen asiamiehenä tai avustajana toimiva lakimies haksahtaa tekemään KKO:lle "turhan" kantelu- tai purkuhakemuksen? Kyllä tämänkin varalta laista keinoja löytyy! Tämän vuoden alusta on nimittin tullut voimaan lainsäädäntö, jolla on huomattavasti tiukennnettu oikeudenkäyntiasiamiesten ja -avustajien kelpoisuutta ja haluttu valvoa entistä tehokkaammin heidän toimintaansa. Nyt myös muut lakimiehet kuin asianajajat on saatettu valvonnan piiriin perustamalla muille kuin asianajajille ja julkisille oikeudenkäyntiavustajille uusi lupajärjestelmä. Lakimies tarvitsee nykyisin erityisen luvan toimia asiamiehenä tai avustajana tuomioistuimessa, ja hän on velvollinen noudattamaan samansisältöisiä ammattieettisiä sääntöjä kuin asianajajat ja julkiset oikeusavustajatkin.
20. Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja ("lupalakimies") on tehtävissään oikeuskanslerin, Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan sekä erityisen oikeudenkäyntiavustajalautakunnan (huh, mikä nimike, melkein kuin jatkokäsittelylupajärjestelmä) valvonnan alainen. Myös tuomioistuimilla on oikeus ja velvollisuus valvoa asiamiesten ja avustajien toimintaa. Tässä tarkoituksessa tuomioistuin voi kieltää lakimieheltä esiintymisen asiamiehenä tai avustajana tietyssä asiassa tai, "jos siihen on syytä", muissakin asioissa kolmen vuoden ajan, jos lakimies osoittautuu tuomioistuimen käsityksen mukaan epärehelliseksi, ymmärtämättömäksi tai taitamattomaksi taikka jos hänet havaitaan toimeensa muutoin sopimattomaksi. Vaikka esiintymiskieltoa ei määrättäisi, tuomioistuin voi ilmoittaa asiamiehen tai avustajan töpeksinnästä valvontalautakunnalle, joka voi ryhtyä lakimiestä vastaan kurinpitotoimiin.
21. Siis jos esimerkiksi joku "lupalakimies" erehtyy hakemaan KKO:lta "turhaan" tuomion purkamista tai kantelee lainvoimaisesta päätöksestä aiheettomasti, KKO voi lätkäistä hänelle esiintymiskiellon tai ilmoittaa asiamiehen menettelystä valvontalautakunnalle. Lisäksi tuomioistuinten suoritteista perittäviä maksuja koskevaan lakiin on hiljattain ehdotettu tuntuvia korotuksia, joilla voidaan tehokkaasti ehkäistä esimerkiksi juuri "turhien" valitusten ja kantelujen tekemistä. - Kyllä ei turhia kantelu- ja purkuhakemuksia enää tämän jälkeen KKO:lle tehdä!
2. Kirjoitus on saanut neutraalilta vaikuttavan otsikon "Oikeusvaltion on siedettävä myös ammattivalittajat". Kirjoituksesta huokuu kuitenkin syvä vastenmielisyys Arolaisen ammattivalittajiksi leimaavia ihmisiä kohtaan. Arolainen antaa ymmärtää, että kyseiset henkilöt, joilla Arolainen tarkoittaa yksinomaan maallikoita - ei siis esimerkiksi asianajajia - syyllistyisivät "järjestelmän väärinkäyttöön" ja tuottaisivat tuomioistuimille ja viranomaisille "paljon vaivaa".
3. Teuvo Arolaisen nimi tuli tässä blogissa esille viime syksynä, kun KHO antoi ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tuomion kanssa ristiriidassa olevan pakkohoitopäätöksen; olen selostanut KHO:n päätöstä blogissa nro 635/15.9.2012. KHO käsitteli ko. asian täysistunnossaan ja perusteli ratkaisuaan laajasti, mutta lähinnä muodollista laatua olevilla seikoilla. Niissä annettiin muun muassa ymmärtää, että EIT:llä ei olisi ollut tiedossaan kaikkia Suomen lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä koskevia seikkoja.
4. Kuten edellä mainitussa blogijutussani kerroin, KHO:n päätöksen todelliset syyt näyttäisivät olleen osin toisenlaisia. Ne paljastuivat sattumalta KHO:n viestintäpäällikön päätöksen johdosta Yle Uutisille antamasta lausunnosta. Teuvo Arolainen totesi ko. lausunnossaan, että ko. asiaa ja päätöstä pidettiin KHO:ssa erittäin tärkeänä, koska erilainen päätös olisi voinut mullistaa nykyiset hoitokäytännöt. Jos KHO:n ratkaisu olisi ollut toinen - toisin sanoen jos KHO olisi hyväksynyt EIT:n tekemän linjauksen - olisi pakkohoitoon määräämisen tavat jouduttu Teuvo Arolaisen mukaan miettimään kokonaan uusiksi. Uskon, että nämä viestintäpäällikön mainitsemat seikat muodostivat KHO:n ratkaisun todellisen perustan, vaikka KHO ei tietenkään halunnut tuoda julkilausutuissa perusteluissaan niitä nimenomaisesti esille. Suomen valtio yritti tämän jälkeen KHO:n päätökseen tukeutuen saattaa EIT:n ko. jaostoratkaisun saman tuomioistuimen laajennetun kokoonpanon käsiteltäväksi, mutta veti hankkeessa vesiperän, sillä EIT torjui valtion pyynnön. Nyttemmin muun muassa Kuopion hallinto-oikeus on asettunut asian suhteen omassa plenum-päätöksessään EIT:n omaksumalle kannalle.
5. Teuvo Arolaista voidaan siis pitää tietyllä tavalla "totuudenpaljastajana". Puhuuko Arolainen sitten totta myös Kanava-lehden kirjoituksessaan? Arolainen tukee esittämiään väitteitä monilla viittauksilla ja osin myös tilastoilla, joita ei ole syytä epäillä vääriksi. Kysymyksessä on kuitenkin puhdas mielipidekirjoitus asiasta, josta tuskin on edes mahdollista esittää ehdotonta totuutta, vaan ainoastaan kirjoittajan omia käsityksiä. Se, mistä Arolaista voidaan kritisoida, on kirjoituksen yksipuolisuus ja selvä tendenssimäisyys. Arolaisen sanoma on selvä: ammattivalittajat pitää "tuomita," heitä saa ja pitääkin mollata ja heidän toimintaansa on syytä rajoittaa. Kirjoituksessa tosin päädytään muodollisen hurskastelevaan sävyyn lopputulemaan, jonka mukaan oikeusvaltiossa pitää sietää myös ammattivalittajia. Arolainen joutuu nimittäin myöntämään, että valittajat - hän ei kuitenkaan tarkoita tässä kohdin nimenomaisesti mollaamian "ammattivalittajia" - ovat "silloin tällöin" oikeassa. Tämä ei kuitenkaan muuta kirjoituksen yleissävyä ja tarkoitusta.
6. Arolainen erottaa ammattivalittajissa ("valitustehtailijoissa") kolmenlaisia ihmisiä: oikeustaistelijoita, propagandisteja ja painostajia. Yhteistä näille ihmisille on TA:n mukaan muun muassa se, että kaikki yrittävät hyödyntää mediaa "tarjoamalla väitetyistä vääryyksistä värikkäitä kertomuksia". Arolainen ottaa kirjoituksensa lähtökohdaksi dosentti Johan Bäckmanin laajaa julkisuutta saaneet toimet eli "kohudosentin" tehtailemat kantelut, valitukset ja rikosilmoitukset. Samaan epäilyttävään kastiin Arolainen lukee sitten muitta mutkitta myös muun muassa Eurooppalaisen oikeusturvan keskusliiton (EOK), Vakuutusongelmaisten liiton, Hannu Karpon (ja yleensä kaikenlaiset "hannukarpot") sekä hännänhuippuna kaikenmaailman blogistit ja laajat "yhteen asiaan keskittyvät erikoissivustot". Yksittäisistä ammattivalittajista Arolainen mainitsee Reino "Pihti" Virtasen.
7. Huvittavana yksityiskohtana on syytä mainita, että juridiikkaa käsittelevistä blogeista Arolainen mainitsee esimerkkinä oikeusmurha.com -nimisen sivuston, joka kertoo "rumat yksityiskohdat" oikeusmurhista, joihin "on sotkeutunut yli 270 tuomaria, poliisia, syyttäjää, kaksi asianajajajaa ja useita lohjalasvirkamiehiä". Arolainen mainitsee esimerkkejä myös KHO:een, oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle valituksia, kanteluita ja purkuhakemuksia tehtailevista ihmisistä.
8. Myös "takavuosien tunnettu liikemies" Kari Uoti, joka Arolaisen mukaan kuuluu ryhmään "painostajat", saa viestintäpäälliköltä kritiikkiä osakseen. TA:n mukaan Kari Uoti on vuosien kuluessa käynyt lukuisten omia asioitaan selvitelleiden virkamiesten ja journalistien "kimppuun" kaikin lain suomin keinoin; näistä yrityksistä huomattavan moni on Arolaisen mukaan myös epäonnistunut. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Arolainen on itse entinen journalisti eli entinen Hesarin rikos- ja oikeustoimittaja, joka haki 2-3 vuotta sitten journalistiikan vierailevan professorin virkaa Tampereen yliopistosta. Kollega Jukka Kemppinen onkin blogissaan ihastellut Arolaisen kirjoituksia.
9. Jokainen voi toki olla valituksia ja kanteluja tekevistä ihmisistä mitä mieltä haluaa, nimitellä heitä ja esitellä käsityksiään "arvovaltaisissa" kultturelleissa julkaisuissa. (Kanava-lehden avustajista muistetaan myös esimerkiksi asianajaja Matti Norri oikeudenkäyntimenettelyn "uudistamista" koskevista raflaavista kirjoituksistaan.) Hieman oudolta kuitenkin vaikuttaa, että ylimmän tuomioistuimen palveluksessa oleva virkamies leimaa kirjoituksessaan jokseenkin kaikki useita valituksia tehneet ihmiset ammattivalittajiksi (vrt. ammattirikolliset) ja rinnastaa heidät muitta mutkitta "valtakunnan kohudosenttiin" ja kaikki juridiikkaa käsittelevät blogit oikeusmurha.com -sivustoon. On toki myönnettävä, että maassa on monia jatkuvasti eri viranomaisten ja tuomioistuiminen puoleen kääntyviä henkilöitä, joiden valitukset ja kantelut eivät johda mihinkään ja jotka omalta osaltaan työllistävät (muutenkin hieman turhaantuneita) virkamieheiä ja tuomareita. Kaikki heistä eivät kuitenkaan ole pikku-bäckmanneja tai oikeusmurha.comissa esitettyjen mielipiteiden kannattajia.
10. Nimike "ammattivalittaja", jonka Arolainen rinnastaa kverulanttiin, on jo sinänsä halventava ja yleistävä. Arolaisen mukaan ammattivalittajan nimen ansaitsee henkilö, joka "hakee toistuvasti muutoksia viranomaisten ratkaisuihin tai menettelyyn". Käsite "toistuva valittaminen" on kuitenkin aika epätarkka, mutta ilmeisesti Arolaiselle (ja KHO:lle) riittää, että jo muutaman "turhan valituksen" tehneeseen ihmiseen voidaan lyödä ammattivalittajan leima. Turhia valituksia lienevät TA:n mukaan luultavasti kaikki sellaiset valitukset ja kantelut, jotka eivät johda valituksenalaisten päätösten muuttamiseen tai aiheuta toimenpiteitä ylimpien laillisuusvalvojien taholta.
11. Hieman huolestuttavaa Arolaisen kirjoituksessa on yksipuolinen tarkastelutapa eli se, ettei hän ymmärrä tai ole ymmärtävinään, mistä nämä hänen kverulanteiksi leimaamiensa ihmisten lukuisat valitukset ja kantelut oikein kumpuavat. Kun jotkut oikeustaistelijat ovat vuosien kuluessa lähestyneet myös minua oikeusongelmissaan, olen voinut panna merkille, että syitä Arolaisen vaikertamaan asiantilaan on myös ja jopa varsin usein nimenomaan niissä viranomaisissa, virkamiehissä ja tuomioistuimissa, joiden päätöksistä tai menettelystä kyseiset ihmiset valittavat, kantelevat tai hakevat purkua. Virkamiehen, kuten esimerkiksi juuri Arolaisen, joka ei itse joudu käsittelemään sanottuja asioita ja niistä tehtyjä valituksia, vaan jonka tehtäviin kuuluu nimenomaan työnantajansa puolustelu, on tietenkin vaikea tätä nähdä saati myöntää.
12. Jos viranomaisessa asioiva ihminen tai oikeusjutun asianosainen ei saa asiassaan perusteltua päätöstä, jolla hänen hakemuksensa tai kanteensa on hylätty, ei ole kovin kummallista, että hän ei hyväksy ratkaisua tai epäilee viranomaisen tai tuomioistuimen ratkaisseen asian mielivaltaisesti tai suosineen vastapuolta. Sama tunne ja vaikutelma saattaa syntyä, jos asianosainen kokee asian käsittelyssä, että häntä ei kuulla tai hänelle ei ole varattu todellista mahdollisuutta osallistua asian selvittämiseen taikka hänen mielipiteilleen ei anneta arvoa tahi häntä kohdellaan jollakin muulla tavalla epäoikeudenmukaisesti.
13. Myös erilaiset valituskiellot ja valituslupasäännöstöt ovat omiaan kaventamaan ihmisten oikeusturvaa eli saada asia valituksen avulla muutoksenhakuoikeuden tai ylemmän viranomaisen tutkittavaksi. Kirjallinen menettely, jossa käsittelyn julkisuus ei toteudu - hallinto-oikeuksissa ja KHO:ssa vallitsee lähestulkoon "umpikirjallinen" käsittely - lisää ihmisten ja oikeusjutun asianosaisten menettelyä ja tuomioistuinta kohtaan tuntemaa epäluuloa. Jos asianosainen pyytää asiassa suullista käsittelyä hallinto-oikeudessa, KHO:ssa tai vaikkapa hovioikeudessa, hän saattaa usein saada varsin ylimalkaisen ja ylimieliseltä vaikuttavan vastauksen, jossa vain lyhyesti todetaan, että "suulliseen käsittelyyn ei ole aihetta". Erityistuomioistuimista etenkin vakuutusoikeuden toiminta herättää jatkuvasti närää, ja hallinto-oikeuksien ja KHO:n väitetään toimivan - eikä aivan syyttä - käytännössä usein lähinnä vain hallinnon jatkeena, joka kokee tehtäväkseen viranomaisten menettelyn ja valituksenalaisten päätösten siunaamisen eikä toimi todellisena oikeusturvaa antavana instanssina. KHO:n pakkohoitopäätös viime syksynä on tästä oivallinen esimerkki. Julkista valtaa käyttävien vakuutuslääkäreiden nimiä tai sidonnaisuuksia ei haluta kertoa ja tuomareilla on sellaisia sivutoimia (välimiestehtävät), joista oikeusjutun asianosaiset eivät ole oikeutettuja samaan tarvittavia tietoja jne. - Mainittakoon tässä kohdin, että viimeksi tänään annetussa KKO:n ennakkopäätöksessä (KKO 2013:8) vakuutusoikeutta on hieman "tukistettu" päätöksen puutteellisista perusteluista.
14. Tätä epäkohtien listaa voitaisiin jatkaa pitkään. Yhteisenä piirteenä niille on se, että viranomaisissa ja tuomioistuimissa asioimaan joutuvat ihmiset eivät koe menettelyä ja/tai ratkaisua oikeudenmukaiseksi. Vaikka perustuslaissa ja muissa laeissa julistetaan tuomioistuimien riippumattomuutta tai viranomaisten ja oikeusasteiden puolueettomuutta taikka hyvää hallintoa, ja KHO:n presidentit vakuuttelisivat juhlapuheissaan miten hartaasti tahansa, että "oikeusvaltiotalossa" kaikki olisi hyvin tai suorastaan erinomaisesti, ei tämä vakuuttelu auta paljoakaan, jos viranomaisten ja tuomareiden menettelytavat ovat käytännössä asenteellisia, ylimielisiä tai suorastaan töykeitä eli kaiken kaikkiaan sellaisia, että ne eivät ole omiaan herättämään luottamusta käsittelyn puolueettomuuteen ja asianmukaisuuteen, vaan antavat päin vastoin aiheen epäillä, että ihminen on joutunut omassa asiassaan mielivaltaisen, puolueellisen tai muutoin epäasianmukaisen taikka ylimielisen kohtelun kohteeksi. Viranomaisen tai tuomioistuimen ratkaisu voi toki olla aivan oikea ja kohtuullinen, mutta virkamiesten tai tuomareiden toiminta ja ratkaisujen perustelut eivät silti läheskään aina vakuuta ihmisiä siitä, että näin todella olisi asian laita.
15. Jos oikeudenkäynnistä tai hallinnosta puuttuu koettu oikeudenmukaisuus, siitä puuttuu itse asiassa kaikki oleellinen. Menettelyn koetun oikeudenmukaisuuden kannalta keskeisiä asioita ovat asianosaisten tosiasiallisten osallistumismahdollisuuksien turvaaminen, heidän asianmukainen kohtelunsa oikeudenkäynnissä tai hallinnossa, menettelyn vuorovaikutuksellisuus, tuomareiden ja virkamiesten puolueettomuus ja ammattietiikka sekä ratkaisujen seikkaperäinen ja ymmärrettävä perusteleminen. Jos näissä kohdin on puutteita, ei ole kovin kummallista, jos kanteluja ja purkuhakemuksia tehdään myös toivottomilta näyttävissä tapauksissa.
16. Minusta myös valitustehtailua, josta Arolainen Kanavassa vaikertaa, tulisi tarkastella edellä mainittua taustaa vasten ja yrittämällä nähdä, mitä epäkohtia ja puutteita viranomaisten ja tuomioistuinten menettelyssä ja ratkaisuissa tai niitä koskevassa lainsäädännössä saattaisi olla. En usko, että kaikki Arolaisen ammattivalittajiksi leimaamat ihmiset, tuskin edes suurin osa heistä, kokisivat jonkinlaista sairaalloista nautintoa tai toimisivat pelkästään kiusantekotarkoituksessa valituksia tai kanteluja tehdessään. Monet heistä voivat toki olla aidosti huolissaan oikeusturvastaan ja siitä, onko heitä kohdeltu asianmukaisesti ja yhdenvertaisesti ja ovatko he saaneet oikeutta. Minusta on outoa, jos tuomari tai virkamies ei tätä ymmärrä tai haluaa sivuuttaa kyseisen näkökohdan kokonaan.
17. Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat jo jonkin aikaa vaatineet lainsäätäjältä toimia, joilla "turhien ja jatkuvien" valitusten ja kantelujen tekemistä voitaisiin saada aisoihin. Minusta valituslupahakemusten, valitusten tai kantelujen leimaaminen sanotussa määrin merkittäväksi epäkohdaksi tai suuren luokan ongelmaksi on kyllä liioilteltua, kun otetaan huomioon, että tuomioistuinlaitoksessa, myös KKO:ssa ja KHO:ssa, on paljon vakavampiakin epäkohtia ja puutteita.
18. Lainsäätäjä on nähnyt oikeaksi kuulla KKO:n ääntä ja toivomusta. Tässä tarkoituksessa lakiin (OK 15:1.4) on otettu tämän vuoden alussa voimaan tullut säännös, jonka mukaan muun hakijan kuin viranomaisen on käytettävä oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa OK 31 luvussa tarkoitetussa tuomiovirhekantelua tai tuomion purkamista koskevassa asiassa korkeimmassa oikeudessa. On siis lähdetty siitä, että "ammattikantelijoina" esiintyvät kyseisissä asioissa nimenomaan hakemuksia "tehtailevat" maallikot. Heidät on haluttu saattaa ko. lainmuutoksella ruotuun epäämällä heiltä oikeus kantelu- ja purkuhakemusten tekemiseen omin päin eli ilman lakimiesasiamiestä tai avustajaa.
19. Mikä sitten neuvoksi, jos asianosaisen asiamiehenä tai avustajana toimiva lakimies haksahtaa tekemään KKO:lle "turhan" kantelu- tai purkuhakemuksen? Kyllä tämänkin varalta laista keinoja löytyy! Tämän vuoden alusta on nimittin tullut voimaan lainsäädäntö, jolla on huomattavasti tiukennnettu oikeudenkäyntiasiamiesten ja -avustajien kelpoisuutta ja haluttu valvoa entistä tehokkaammin heidän toimintaansa. Nyt myös muut lakimiehet kuin asianajajat on saatettu valvonnan piiriin perustamalla muille kuin asianajajille ja julkisille oikeudenkäyntiavustajille uusi lupajärjestelmä. Lakimies tarvitsee nykyisin erityisen luvan toimia asiamiehenä tai avustajana tuomioistuimessa, ja hän on velvollinen noudattamaan samansisältöisiä ammattieettisiä sääntöjä kuin asianajajat ja julkiset oikeusavustajatkin.
20. Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja ("lupalakimies") on tehtävissään oikeuskanslerin, Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan sekä erityisen oikeudenkäyntiavustajalautakunnan (huh, mikä nimike, melkein kuin jatkokäsittelylupajärjestelmä) valvonnan alainen. Myös tuomioistuimilla on oikeus ja velvollisuus valvoa asiamiesten ja avustajien toimintaa. Tässä tarkoituksessa tuomioistuin voi kieltää lakimieheltä esiintymisen asiamiehenä tai avustajana tietyssä asiassa tai, "jos siihen on syytä", muissakin asioissa kolmen vuoden ajan, jos lakimies osoittautuu tuomioistuimen käsityksen mukaan epärehelliseksi, ymmärtämättömäksi tai taitamattomaksi taikka jos hänet havaitaan toimeensa muutoin sopimattomaksi. Vaikka esiintymiskieltoa ei määrättäisi, tuomioistuin voi ilmoittaa asiamiehen tai avustajan töpeksinnästä valvontalautakunnalle, joka voi ryhtyä lakimiestä vastaan kurinpitotoimiin.
21. Siis jos esimerkiksi joku "lupalakimies" erehtyy hakemaan KKO:lta "turhaan" tuomion purkamista tai kantelee lainvoimaisesta päätöksestä aiheettomasti, KKO voi lätkäistä hänelle esiintymiskiellon tai ilmoittaa asiamiehen menettelystä valvontalautakunnalle. Lisäksi tuomioistuinten suoritteista perittäviä maksuja koskevaan lakiin on hiljattain ehdotettu tuntuvia korotuksia, joilla voidaan tehokkaasti ehkäistä esimerkiksi juuri "turhien" valitusten ja kantelujen tekemistä. - Kyllä ei turhia kantelu- ja purkuhakemuksia enää tämän jälkeen KKO:lle tehdä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)