833. Kouvolan hovioikeus 1978-2014

1. Huomenna 1.4. toteutuu kauan odotettu hovi- ja hallinto-oikeusverkoston uudistus. Hovioikeuksien määrä vähenee yhdellä kun Kouvolan hovioikeus ja Kuopiossa sijaitseva Itä-Suomen hovioikeus yhdistyvät uudeksi Itä-Suomen hovioikeudeksi, jonka sijaintipaikka on Kuopio. Hallinto-oikeuksien määrä vähenee kahdella, sillä Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeudet yhdistyvät uudeksi Itä-Suomen hallinto-oikeudeksi sijaintipaikkanaan Kuopio. Rovaniemen hallinto-oikeus yhdistyy puolestaan Oulun hallinto-oikeuteen, jonka nimeksi tulee Pohjois-Suomen hallinto-oikeus.

2. Uudistusten virallisena tavoitteena on vahvistaa tuomioistuinverkostoa niin, että oikeusturva voidaan taata muuttuvissa yhteiskunnallisissa oloissa. Nykyinen hovioikeusverkosto on peräisin 1970-luvun lopulta, jolloin hovioikeuksiin saapuneiden asioiden määrä oli lähes kaksi kertaa nykyistä suurempi. Nykyinen hallinto-oikeusverkosto taas on muodostunut vasta runsaat kymmenen vuotta sitten. 

3. Kaikki kuitenkin tietävät, että ko. uudistusten todellisena ja ensi sijaisena tarkoituksena on leikata tuomioistuinten ylläpidosta valtiolle aiheutuvia menoja. Uudistusta on myös vastustettu eikä vähiten Kymenlaaksossa ja Kouvolan hovioikeudessa. 

4. Itse olen ollut alusta pitäen - jo ennen Kouvolan (1978) ja Rovaniemen (1979) hovioikeuksien perustamista - sillä kannalla, ettei Suomen olisi suinkaan tarvitta kuutta hovioikeutta, vaan meille olisi riittänyt edelleen neljä hovioikeutta, jotka sijaitsevat Turussa, Vaasassa, Kuopiossa ja Helsingissä. Katso tarkemmin artikkeliani "Oikeudenkäynnin uudistamisesta", Lakimies 1976. Suomessa olisi joka tapauksessa tultu toimeen ainakin viidellä hovioikeudella, eli Rovaniemen hovioikeuden perustaminen olisi siis riittänyt. 

5. Kun valtiontalouden tila oli 1970-luvun loppupuolella, toisin kuin nykyisin, hyvä, hallitus päätti perustaa kertarysäyksellä Suomeen kaksi uutta hovioikeutta. Suomessa on siis lähes 40 vuoden ajan toiminut yhtä monta hovioikeutta kuin Ruotsissa, joka on Suomea isompi maa ja jonka asukasluku on kaksikertainen Suomeen verrattuna.

6. Nyt siis vuonna 1978 perustettu Kouvolan hovioikeus lakkaa toimimasta. Tämä on järkevä toimenpide, koska hovioikeuksiin tehtävien valitusten määrä on todella laskenut merkittävästi. Muutoksenhakuoikeutta on rajoitettu kolmisen vuotta sitten käyttöön otetun jatkokäsittelylupajärjestelmän myötä. Sen käyttöalaa ollaan jo nyt innolla laajentamassa eli valitusten laajamittainen ja varsinainen tutkinen hovioikeuksissa tulee edelleen supistumaan. Tämä ei tietenkään lisäisi oikeusturvaa, vaan päin vastoin kaventaisi sitä.Tätä selvää asiaa ei kuitenkaan oikeusministeriössä ja tuomioistuinlaitoksen huipulla haluta ymmärtää tai myöntää, vaan siellä ajetaan sitkeästi valitusoikeuden ja asioiden tutkimisen rajoittamista. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on vaatinut myös hovioikeuksien lukumäärän supistamista kolmeen tai enintään neljään.

7. Kouvolaan jää kahden vuoden ajaksi Itä-Suomen hovioikeuden pysyvä istuntopaikka. Asioiden käsittely hovioikeuksissa on toki, toisin kuin lähes kakkien muiden maiden toisen asteen tuomioistuimissa, selvän ja vieläpä lakiin otetun säännöksen mukaan kirjallista asiakirjaprosessia. Suullisia käsittelyjä eli pääkäsittelyjä hovioikeus toimittaa ainoastaan poikkeustapauksissa ja useimmiten ns. "pitkin hampain". Hallinto-oikeuksilla puolestaan on pysyvät istuntopaikat myös Kouvolassa ja Rovaniemellä suullisten käsittelyjen järjestämiseksi. Hallinto-oikeudet toimittavat pääkäsittelyjä vielä paljon harvemmin kuin hovioikeudet.

8. Pysyvillä istuntopaikoilla ei ole tuomioistuinten kansliaa eikä henkilökuntaa, vaan tuomioistuimet järjestävät niissä tarvittaessa pääkäsittelyjä ja suullisia käsittelyjä. Tästä poiketen Itä-Suomen hovioikeudella on siirtymäkautena - enintään vuoden 2016 loppuun - Kouvolassa noin 30 henkilöä "varalla" siellä järjestettävien pääkäsittelyjen hoitamiseksi.

9. Hovioikeuksien asiamääriä tasataan myös tuomiopiirimuutoksilla. Huhtikuun alusta Kainuun käräjäoikeus siirtyy Itä-Suomen hovioikeuden tuomiopiiristä Rovaniemen hovioikeuden tuomiopiiriin. Hyvinkään käräjäoikeus puolestaan siirtyy Kouvolan (entisestä) hovioikeuspiiristä Helsingin hovioikeuden tuomiopiiriin.

10. Kouvolan hovioikeus on minusta ollut hieman näkymätön ja ikään kuin hissukseen toimiva tuomioistuin. Sen ensimmäinen presidenttinä oli oikeusneuvoksen virasta tehtävään nimitetty Heimo Lampi. Hän oli kunnostautunut jatkosodassa hävittäjälentäjänä saavuttaen 14 ilmavoittoa. Mainittakoon, että ennätys ei-saksalaisena taistelulentäjänä on lentomestari Ilmari Juutilaisella, joka pudotti jatkosodan aikana 94 vihollisen konetta. Hyvänä kakkosena seurasi Hasse Wind, jolle kertyi sodassa 75 varmistettua ilmavoittoa. Ilmari Juutilainen, joka on "Marokon kauhuna" tunnetun ja myös sodissa kunnostautuneen Aarne Juutilaisen nuorempi veli, ja Hans Wind ovat kumpikin kaksinkertaisia Mannerheim-ristin ritareita. Näitä ristejä myönnettiin jatkosodan aikana neljä kappaletta.

11. Heimo Lampi vaikutti KKO:ssa esittelijästä vakavalta ja totiselta tuomarilta. Hän oli kotoisin Kuopiosta, jossa oli toiminut Itä-Suomen hovioikeuden esittelijänä ja neuvoksena. Samasta hovioikeudesta olivat lähtöisin myös oikeusneuvoksina sittemmin olleet Paavo Salervo ja Veikko M. Hämäläinen, joista viimeksi mainittu nimitettiin Heimo Lammen jälkeen Kouvolan hovioikeuden toiseksi presidentiksi. Hämäläisen jälkeen hovioikeuden presidentiksi tuli oikeusvos Jussi Kivinen ja sen jälkeen vuonna 2005 Pertti Nieminen, joka jatkaa nyt uuden Itä-Suomen hovioikeuden presidenttinä. Jussi Kivinen toimi aiemmin  toistakymmentä vuotta maaoikeustuomarina. Erään Ikaalisissa käydyn maaoikeusprosessin yhteydessä olin 90-luvun alkupuolella valittajan avustajana mukana kahlailemassa pitkävartisissa kumisaappaissa pitkin Kyrösjärven rantoja Jussi Kivisen johtamassa katselmustilaisuudessa. Kohta tämän prosessin jälkeen Kivisestä sitten leivottiinkin KKO:n jäsen.

12. Nähtäväksi jää, miten hovi- ja hallinto-oikeusverkosten uudistaminen tulee jatkossa etenemään. Olen itse ehdottanut, myös tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietintöön jättämässäni lausumassa vuonna 2003 (KM 2003:3), hallinto-oikeuksien yhdistämistä yleisiin tuomioistuimiiin. En kuitenkaan niin, että hallinto-oikeudet yhdistettäisiin suoraan hovioikeuksiin - kuten esim. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on nyt pari vuotta ehdottanut - vaan niiden hallinnollista yhdistämistä muutamaan suureen käräjäoikeuteen. Hallintoprosessi säilyisi omana prosessilajinaan, mutta sitä tulisi kehittää voimakkaasti siviiliprosessin suuntaan. OM:ssä ja KHO:ssa laaditut tähänastiset suunnitelmat hallintoprosessin uudistamiseksi ovat minusta lähinnä näpertelyä. Näissä suunnitelmissa ei hallintoprosessiin edelleenkään esitetä esimerkiksi väittämistaakkaa, suullisten käsittelyjen lisäämistä, tuomarin materiaalisen prosessinjohdon aktivointia tai prosessin muodostamista kaksiasianosaissuhteen pohjalle. Käräjäoikeuden hallintoasiassa antamasta päätöksestä valitettaisiin ensin hovioikeuteen, hovioikeuksista kaksi voisi toimia ko. asioissa ensimmäisenä muutoksenhakuasteena. Hovioikeuden hallintoasiassa antamasta päätöksestä voitaisiin valitettaa valituslupajärjestelmän kautta KHO:een. 

13. Oikeusministeriö on luultavasti ministeri Anna-Maja Henriksson ideasta pannut pystyyn suppean työryhmän, jonka tehtävänä on mietiskellä KKO:n ja KHO:n mahdolliseen yhdistymiseen liittyviä kysymyksiä. Tämä on minusta turhaa työtä, sillä jokainen ajattelemaan kykenevä lakimies ymmärtää, ettei tuomioistuimien integrointia voida aloittaa "huipulta", vaan työ on aloitettava alhaalta eli ensimmäisestä asteesta. Aluksi hallinto-oikeudet on integroitava käräjäoikeuksiin ja järjestettävä samalla väliasteen muutoksenhaku hovioikeuteen. Vasta tämän jälkeen voidaan ryhtyä varovaisesti arvioimaan, olisiko myös ylimmät tuomioistuimet eli KKO ja KHO yhdistettävä keskenään. Vm. uudistus voinee toteutua joskus 20-30 vuoden kuluttua.

594. Huumepoliisin tiedottajaa autettiin oikeudessa; syyte törkeästä huumausainerikoksesta hylättiin salaisiksi julistetuilla perusteilla

Jätkät, kohta rillataan!

1. Tänään mediassa ihmetellään oikein porukalla tapausta, jossa Kouvolan hovioikeus jätti 2000-luvun alussa salaiseksi julistetulla ja sittemmin lainvoiman saaneella tuomiolla tuomitsematta näytön puuttumisen johdosta "poliisin vinkkimiehen,"jonka hallusta oli löydetty yhteensä lähes kilo heroiinia. Syyttäjä haki hovioikeuden tuomioon valituslupaa, mutta korkein oikeus, ilman minkäänlaisia perusteluja, hylkäsi hakemuksen. Hovioikeuden tuomio sai siis lainvoiman.

2. Jutun ainoa julkinen asiakirja on syyttäjän valituslupahakemus. Siitä ilmenee, että perusteena syytteen hylkäämiselle oli hovioikeuden mukaan se, että heroiinista kärähtänyt mies teki yhteistyötä Helsingin huumepoliisin kanssa.

3. Heroiinijuttu puitiin 2000-luvun alussa ensin Lahden käräjäoikeudessa ja sitten syyttäjän valituksen johdosta Kouvolan hovioikeudessa. Syyttäjä vaati miehelle kuuden vuoden vankeusrangaistusta. Syyte hylättiin molemmissa oikeusasteissa, hovioikeudessa äänestyksen 2-1 jälkeen. Hovioikeus katsoi, että näyttöä siitä, että mies ei ollut pitänyt heroiinia hallussaan rikollisessa tarkoituksessa, ei ollut.

4. Oikeudenkäynti oli kolmessa asteissa julkinen, mutta hovioikeus määräsi vinkkimiehen pyynnöstä oikeudenkäyntiaineiston ja siis myös käräjäoikeuden tuomion samoin kuin oman tuomionsa salaiseksi 20 vuoden ajajaksi eli vuoteen 2022 asti.

5. Syyttäjän valituslupahakemuksen mukaan miehellä oli kiinni jäädessään 481,3 grammaa heroiinia pienempiin paketteihin pakattuina. Seuraavana päivänä hän kertoi maastokätköstä, josta löytyi heroiinia 510 grammaa. Lisäksi hän oli myynyt pari grammaa velaksi toiselle miehelle. Syyttäjä katsoi, että aine oli miehellä myyntiä varten.

6. Syytetty väitti ryhtyneensä heroiiniin, jotta saisi hankittua tietoja Helsingin poliisille.
Helsinkiläinen huumepoliisi, joka oli toiminut vinkkimiehen yhteyshenkilönä, kertoi oikeudessa yhteistyöstä, mutta vetosi vaitiolo-oikeuteensa, kun häneltä kysyttiin, millaisia ohjeita miehelle oli annettu. Käräjäoikeus ja hovioikeus olisivat lain mukaan voineet murtaa poliisin vaitiolovelvollisuuden, mutta näin ei tapahtunut. Vinkkimies hankki heroiinin, kun kyseinen yhteyspoliisi jäi lomalle. Hän ei ilmoittanut hankinnastaan poliisille, vaikka niin oli etukäteen sovittu.

7. Nyt valtionsyyttäjät moittivat tuomiosta tuomioistuimia. He ihmettelevät kilvan, miten "tämmöiset väitteet" voivat menestyä oikeudessa. Myös syyttäjän pyytämän valitusluvan evännyttä korkeinta oikeutta ihmetellään, koska tapauksessa olisi ollut selvä ennakkopäätöksen paikka. Lain mukaan syytetty voi saada alennusta rangaistukseen vain oman rikoksen selvittämisen perusteella.

8. Tästä Lahden ja Kouvolan HO:n tapauksesta nähdään, miten julkisuudelta piilossa eli salaiseksi julistetussa oikeudenkäynnissä ja ilman mitään perusteluja voidaan tuomioistuimissa tehdä millaisia "hiukset kauhusta nostattavia" asioita, lehmänkauppoja ja päätöksiä tahansa!

9. Poliisilla on todella merkittävä valta suomalaisessa oikeusprosessissa - siinä syyttäjätkin jäävät usein hoo moilaisina ihmettelemään, että kuinkas tässä nyt näin kävi tai että "taivas varjele, mitä sieltä nyt oikein tulee"!

10. Komisario-kansanedustaja Kari Tolvasta mukaillen (ks. edellinen blogijuttu) voisi sanoa, että tämä Kouvolan tappaus on nyt taas oiva esimerkki siitä, miten meillä "amerikkalaiseen tyylin" voidaan kovin helposti sivuuttaa "kaikenlaiset muotoseikkamääräykset" eli tässä tapauksessa Suomen laki, jotta jutussa päästään "rikollisten auttamistarkoituksessa" tiettyyn lopputulokseen, jonka huumepoliisi on ilmeisesti syytetylle etukäteen luvannut ja johon sitten myös tuomioistuimet ovat ratkaisuissaan "sitoutuneet." Vaikka hovioikeuden tuomiossa puhutaan, tätä emme tarkalleen tiedä koska tuomio on salainen, näytön puutteesta, niin tosiasiallisesti kyse saattaa kuitenkin olla siitä, että tekoa ei pidetty edellä mainituilla perusteilla rangaistavana.

11. Suomeen puuhataan parhaillaan sievistelleen sanottuna uutta "syyteneuvottelujärjestelmää." Myös se  perustuu kansanedustaja Kari Tolvasen kuvailemaan "amerikkalaiseen oikeuskäytäntöön" (plea bargaining), jossa "rikollista autetaan" lupamalla hänelle poliisin avustuksella tietty rabatti tulossa olevasta rangaistuksesta, jos hän tunnustaa jonkin teon ja/tai auttaa poliisia jollakin muulla tavoin.

12. Mutta Lahden - Kouvolan tapauksessa poliisi ja tuomioistuin ovat kyllä olleet jo kirkkaasti aikaansa edellä. Tuossa tapauksessa on ollut oikea "tuomioneuvottelu" - eikä pienistä muotoseikkamääräyksistä eli rikoslaista ole välitetty tuon taivaallista!

13. Olisi mielenkiintoista tietää, ketkä ovat he kaksi hovioikeudenneuvosta, joiden votumin mukaan hovioikeus on ratkaisunsa antanut, ja ketkä puolestaan ne "oikeamieliset" KKO:n jäsenet, jotka epäsivät syyttäjältä valitusluvan. Korkein oikeus ei voi puolustautua sillä, että asiassa oli tai olisi ollut kyse vain "näytöstä" ja sen arvioinnista, sillä KKO on myöntänyt ja myöntää edelleen valituslupia rikosjutuissa  myös näytön arvioimisen perusteella. Esimerkiksi viimeisen parin kuukauden aikana KKO on myöntänyt kahdessa henkirikosjutussa valitusluvan nimenomaan näytön arvioimiseksi.

590. Itä-Suomen hovioikeus pysyy Kuopiossa, Kouvolan hovioikeus lakkautetaan

Kuopion hovioikeustalo vuodelta 1968 edustaa joidenkin mielestä betonibrutalismia

Motto: Juna vislas just pois Kouvolasta, ja se jytkyttel Kuopijoon päin.

Ei tämä Rkp:n oikeusministeri Anna-Maja Henriksson taida loppujen lopuksi mikään "nössö" ollakaan!

Henriksson kertoi äsken päätöksestään, jonka mukaan sekä hovi- että hallinto-oikeus säilyvät Kuopiossa. Kouvolasta sen sijaan lakkautetaan molemmat!

Henriksson perusteli ratkaisuaan Kouvolan työntekijöille maantieteellisillä syillä. Kustannukset eivät kuitenkaan ole olleet ratkaiseva tekijä, vaan oikeusturvan laatu, sanoi Henriksson. Tiedossa on myös, että hovioikeuksiin saapuneiden asioiden määrä on viime vuosina vähentynyt. Päätös merkitsee sitä, että Kouvolasta häviää 85 työpaikkaa. Tarkemmat perustelut löytyvät tästä.

Edellisen oikeusministerin Tuija Braxin - tämän Guggenheimin kaatajan - asettama toimikunta esitti vuosi sitten, että hovioikeuksia vähennetään yhdellä ja hallinto-oikeuksia kahdella.

KKO:n ex-presidentin Leif Sevónin johtama toimikunta, joka koostui epäilyttävän monesta entisestä Vaasan hovioikeudessa töissä olleesta jäsenestä,  esitti, että hovioikeuksista lakkautetaan Kuopiossa sijaitsevaa Itä-Suomen hovioikeus ja että uusi Itä-Suomen hovioikeus tulisi perustaa Kouvolan hovioikeuden yhteyteen.

Itä-Suomen hovioikeuden ex-presidentti Mikael Krogeruksen mielestä toimikunnan esitys oli tehty virheellisten laskelmien perusteella.

Olen itsekin liputtanut Itä-Suomen hovioikeuden Kuopiossa säilymisen puolesta. Joten onnittelut Kuopioon!

582. Hovioikeuden ex-presidentin myöhästynyt parahdus

1. Hovioikeusverkostoa ja hallinto-oikeusverkostoa ollaan karsimassa. Uudistuksen valmistelut ovat jo loppusuoralla. Aiemmin ilmoitetun mukaan oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin piti esitellä kyseinen uudistus "kevättalvella." Nyt kevättalvi on vaihtunut kevääksi, ainakin täällä etelässä, kello käy ja lumetkin sulavat kovaa vauhtia, mutta Anna-Majaa ei vaan esityksineen vielä näy eikä kuulu.

2. Hovi- ja hallinto-oikeusverkoston supistaminen liittyy pääosin valtiontalouden säästösuunnitelmiin. Valtioneuvoston 4.4. tekemän valtiontalouden vuosien 2013-2016 kehyksiä koskevan päätöksen mukaiset menoleikkaukset edellyttävät oikeuslaitoksessa ja rikosseuraamusalalla merkittäviä toiminnallisia ja rakenteellisia uudistuksia. Kehyspäätöksen mukaan oikeusministeriön hallinnonalalla toteutetaan hallituksen aiemmin päättämien säästöjen lisäksi 8 miljoonan euron menosäästöt vuodesta 2015 alkaen. Vuonna 2015 tulee säästöjä saada aikaan näiden päätösten johdosta yhteensä noin 22 miljoonan euron edestä.

3. Olen jo kahdessa aiemmassa blogijutussa eli nro:ssa 417/30.3.2011 ja 494/17.10.2011 kertonut oikeusministeriön toimikunnan mietinnöstä (OM 17/2011), jonka mukaan hovioikeuksien lukumäärää alennettaisiin nykyisestä kuudesta viiteen. Tämä tapahtuisi siten, että Kuopiossa toimiva Itä-Suomen hovioikeus ja Kouvolan hovioikeus yhdistetään uudeksi Itä-Suomen hovioikeudeksi, joka sijaitsisi Kouvolassa. Samalla toimikunta on ehdottanut Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeuksien yhdistämistä Kuopiossa toimivaksi Itä-Suomen hallinto-oikeudeksi. Maan pienin hallinto-oikeus eli Rovaniemen hallinto-oikeus puolestaan lakkautettaisiin yhdistämällä se Oulun hallinto-oikeuteen.

4. On selvää, että varsinkaan Itä-Suomen hovioikeudessa ministeriön suunnitelmista ei ole ollut lainkaan innostuneita. Näyttää myös pahasti siltä, että toimikunnan työn lopputulos oli jo ennalta päätetty. Tämä näkyy jo silloisen oikeusministerin Tuija Braxin asettaman toimikunnan kokoonpanosta, josta olen aiemmissa blogijutuissani kertonut. KKO:n ex-presidentti Leif Sevónin johtamasta toimikunnasta jätettiin kokonaan pois Sisä-Suomen ja Itä-Suomen edustus. Sen sijaan toimikunnan jäseniksi kutsuttiin Kouvolan hovioikeuden presidentti ja peräti neljä sellaista jäsentä, jotka ovat aiemmin työskennellyt Vaasan hovioikeudessa; eräiden aiempien tietojen mukaan myös Vaasan hovioikeus olisi ollut "uhanalainen" eli "lakkautuslistalla."

5. Toimikunta piti kokouksensa visusti Helsingissä eikä vaivautunut käymään yhdessäkään hovioikeudessa paikan päällä, vaikka tätä oli eri hovioikeuksista nimenomaan pyydetty; vasta nyt uusi oikeusministeri Henriksson on vieraillut tutustumassa hovioikeuksiin! Itä-Suomen hovioikeus on toimikunnan mietinnön johdosta antamissaan lausunnoissa väittänyt ja osin myös osoittanut toimikunnan laskelmien perustuneen virheellisiin tietoihin.

6. Kun asian valmistelu on ollut edellä mainituin tavoin hämärää ja puutteellista, olisi mainitut epäkohdat ja koko uudistustyö pitänyt toki tuoda "karvoineen päivineen" julkisuuteen heti toimikunnan mietinnön julkistamisen jälkeen. Mutta näin ei ole tapahtunut - tätä blogia lukuun ottamatta. (Toki Savon Sanomissa ym. maakuntalehdissä on varmaan asiasta puhuttu, mutta niitähän ei Helsingissä tai sosiaalisessa mediassakaan juuri seurata.) Kirjelmät, lausunnot ja väitteet ovat toki sinkoilleet esimerkiksi Itä-Suomesta oikeusministeriöön ja takaisin, mutta julkisuudessa asiasta ei ole juuri puhuttu.

7. Vasta nyt, jolloin oikeusministerin voidaan odottaa minä hetkenä tahansa pamauttavan esityksensä julki, on valmistelutyössä kaltoin kohdellun Itä-Suomen hovioikeuden edustaja astunut kritiikkeineen julkisuuteen. Tarkoitan 1.4. eläkkeelle siirtyneen presidentti Mikael Krogeruksen Helsingin Sanomien tämänpäiväistä vieraskynäkirjoitusta otsikolla "Tuomioistuinuudistus ei kestä päivänvaloa." Krogerus sanoo, että hovioikeusverkoston suunnittelussa ei ole noudatettu hyvän hallinnon vaatimuksia. Vakava syytös, joka kohdistuu muun muassa ex-oikeusministeri Tuija Braxiin ja toimikunnan puheenjohtajaan Leif Sevóniin. Tässä putkahtaa jälleen kerran esiin tuo paljon puhuttu hyvä hallinto ja hallintotapa.

Krogeruksen kirjoitus löytyy tästä.

8. Miksi Mikael Krogerus on liikkeellä vasta nyt ja vasta siirryttyään eläkkeelle? Tätä en ymmärrä, mutta ehkä kysymys on vain (liian) hyvästä kotikasvatuksesta ja esivallan kunnioittamisesta. Hieno mies ei kenties ole halunnut ryhtyä vielä virassa ollessaan "rettelöimään" Helsingin ja ministeriön herrojen kanssa. Vaikuttaa siltä, että Krogerus tulee ulos aivan liian myöhään. Kaikki pitävät jo ikään kuin kirkossa kuulutettuna, että jos ja kun maasta on lakkautettava yksi hovioikeus, niin se on juuri Itä-Suomen hovioikeus. Tätä on ennakoitu myös siten, että Krogeruksen seuraaja Olavi Snellman on nimitetty virkaansa vuoden 2013 lopussa päättyväksi määräajaksi.

9. Mikael Krogerus on toki monessa kohdin oikeassa, mitä tuomioistuinorganisaation uudistamiseen tulee. Suomessa pärjättäisiin aivan hyvin neljällä tai jopa kolmella hovioikeudella, sillä voihan hovioikeus toki pitää - pitää jo nytkin - istuntojaan muuallakin kuin siinä kaupungissa, missä sen toimipaikka sijaitsee. Kouvolan ja Rovaniemen hovioikeudet perustettiin yhtä aikaa 1970-luvun lopulla. Vastustin jo tuolloin kuuden hovioikeuden järjestelmää, koska Suomessa olisi aivan hyvin riittänyt neljä tai korkeintaan viisi hovioikeutta.

10. Meillä on nyt yhtä monta hovioikeutta kuin Ruotsissa, vaikka Ruotsi on pinta-alaltaan Suomea selvästi suurempi maa ja vaikka Ruotsin asukasluku on kaksi kertaa Suomen väkimäärää suurempi. Hovioikeustuomareiden ja esittelijöiden lukumäärä on Suomessa kuitenkin myös absoluuttisesti lähestulkoon Ruotsin luokkaa, vaikka ruotsalaiset hovioikeudet ratkaisevat lähes kaksi kertaa enemmän juttuja kuin suomalaiset. Ruotsin hovioikeuksissa ei narista suullisia käsittelyjä vastaan kuten Suomessa jatkuvasti tehdään, vaan suullinen pääkäsittely on Ruotsin hovioikeuksissa prosessin perusmuoto, Suomessa sitä vastoin kirjallinen menettely. Valituslupajärjestelmä on Suomen hovioikeuksissa tiukempi kuin Ruotsissa, eli valitusoikeutta on meillä rajoitettu enemmän kuin Ruotsissa. Hovioikeuksien tiedotustoiminta eli viestintä on Ruotsissa paljon parempaa kuin Suomessa jne.

11. Näistä tiedoista, joita olen käsitellyt laajemmin ja tarkemmin edellä mainituissa aiemmissa jutuissani, voidaan jo päätellä, että suomalaisissa hovioikeuksissa mättää moni asia todella pahasti. Suomessa ei osata suunnitella eikä tehdä asioita järkevästi, ja prosessiuudistukset on voitu antaa diletanttien johdettavaksi ja tehtäväksi. Oikeusministerit ovat olleet enemmän tai vähemmän "ulalla" ja virkamiesten johdateltavissa sekä ajaneet erilaisia uudistuksia lähinnä vain poliittisia päämääriä silmällä pitäen. Hovioikeuksien johtaminen käytännössä ei ole ilmeisesti ollut ajan tasalla eikä riittävän tehokasta.

12. Presidentti Krogeruksen kovin myöhään tapahtunut tulo julkisuuteen ei taida enää auttaa, vaan hovioikeusverkoston uudistaminen etenee niin kuin sen oli jo Sevónin toimikuntaa asetettaessa päätetty kaksi vuotta sitten kulissien takana etenevän. Jos ja kun yksi hovioikeus on nyt ainakin lakkautettava, olisin itse kyllä kyllä pitkät perinteet omaavan Wiipurin Itä-Suomen hovioikeuden säilyttämisen kannalla. Tällöin siis "nuori tulokas" eli Kouvolan hovioikeus liitettäisiin Itä-Suomen hovioikeuteen.

13. Muuten olen sitä mieltä - kuten aiemminkin - että Suomessa ei tarvita yleisistä tuomioistuimista erillisiä hallintotuomioistuimia. Nykyiset alueelliset hallinto-oikeudet olisi yhdistettävä muutamaan, esimerkiksi 5-10:een suurimpaan käräjäoikeuteen; yhdistäminen ei siis tapahtuisi hovioikeuksiin, kuten joskus on ehdotettu. Myös käräjäoikeuden hallintoasioissa antamista päätöksistä valitettaisiin, ei suoraan KHO:een, kuten nyt hallinto-oikeuksien päätöksistä, vaan toisena asteena hovioikeuteen. Hallintoasiat voitaisiin keskittää kahteen hovioikeuteen. KHO:ssa otettaisiin tämän uudistuksen myötä samantapainen eli yhtä tiukka valituslupajärjestelmä kuin KKO:ssa nykyisin. Aikaa myöten myös KHO voitaisiin lakkauttaa eli siirtää hallintoasioiden käsittely KKO:een.

14. Vaikka Mikko Paateron "paaterointia" on arvosteltu, on toki myönnettävä, että Paatero on onnistunut samaan jatkuvasti ja myös hallituksen 4.4. kehysriihessä tekemän päätöksen mukaan lisärahaa poliisille samaan aikaan kun esimerkiksi tuomioistuimien määrärahoja on supistettu. Poliisilla ja Paaterolla on oma poliisihallitus, mutta tuomioistuimet ovat oikeusministeriön hallinnollisen käskyvallan ja ohjauksen alaisina. Vai onko kysymys siitä, että sisäministeri Päivi Räsänen on ollut paljon parempi ja tehokkaampi kuin oikeusministeri Anna-Maja Henriksson?

15. Tuomioistumia ei tunnu johtavan kukaan tai mikään elin eivätkä KKO:n presidentin Pauliine Koskelon ajoittaiset ärähtelyt tunnu johtavan mihinkään. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti vuonna 2003 tuomioistuinten keskushallinnon siirtämistä oikeusministeriöltä erillisille "tuomioistuinhallitukselle" tms. yksikölle. Tämä ehdotus, jota olen itse lämpimästi kannattanut, ei ole kuitenkaan johtanut mihinkään. Oikeusministeriön hallinnossa tuomioistuimet ovat jääneet auttamatta heittopussin asemaan. Rahanjaossa tuomioistuinten edelle menevät aina esimerkiksi erilaiset rikosseuraamusviraston ja vankeinhoidon uudistushankkeet alkaen vaikkapa paljusellien lakkauttamishankkeista.

PS. 14.4.

Suomessa on paljastunut ensimmäinen valejuristi. Tapauksesta kerrottiin eilen Nelosen Uutisissa. Helsingin käräjäoikeudessa on nostettu valtiota vastaan 51 kannetta, joissa autoja maahan tuoneet ihmiset vaativat valtiolta vahingonkorvausta liikaa perityistä veroista. Kanteita ajava mies on sanonut aikaisemmin valmistuneensa Lapin yliopistosta viime syksynä, mutta myönsi Nelosen Uutisille myöhemmin opintojen olevan edelleen kesken. Hän on tosin jättänyt lopputyönsä tarkastettavaksi. Opiskelija myöntää toimineensa taitamattomasti ja harkitsemattomasti, mutta selittää, että kyse on vain "kauneusvirheestä,"ei mistään vakavasta asiasta. Lain mukaan oikeudenkäyntiasiamieheltä vaaditaan kuitenkin oikeustieteellinen loppututkinto, jota opiskelijalla ei siis vielä ole.
Onpa kaverilla todella kova kiire "huippujuristiksi."

493. Hovioikeuksien välillä jatkokäsittelylupa-asioissa valtavia eroja

Suppilokausi näyttää vielä jatkuvan...

1. Tästä näyttää tulevan tämän lokakuun aurinkoisin ja kaunein päivä. Kuntosalilla ja uimahallilla tuli käytyä jo pari tuntia sitten ja nyt edessä olisi jälleen sieniretki metsään. Suppiloita löytyy vielä eikä pieni yöpakkanen vaikuta sienien laatuun.

2. Viidessadas blogijuttu on kohta kypsää kauraa ja sen jälkeen sitä sitten voisikin vetää hieman henkeä tai ainakin lonkkaa näiltä kirjoituspuuhilta. Veikko Huovinen, suosikkikirjailijoitani muuten, julkaisi aikoinaan novellikokoelman tapaisen kirjan "Lyhyet erikoiset". Pitäisi tässä kohta varmaan itsekin siirtyä lyhyempiin juttuihin. Niissä on vain se huono puoli, ettei likikään kaikkia kirjoittamisen aikana mieleen juolahtaneita asioita, epäkohtia tietenkin, saisi tuotua esiin, eikä viranomaisille, ministeriöille, päällikkötuomareille, virkamiehille, poliitikoille, toimittajille ym. annetuksi siinä märin satikutia kuin mitä he oikeesti ansaitsisivat.

3. Otetaanpa nyt lyhyesti käsittelyyn aihe, josta on ollut jonkin verran juttuja lehdissä. Kysymys on hovioikeudessa kuluvan vuoden alussa käyttöön otetusta uudistuksesta, jonka keskeisiä kohtia ovat 1) jatkokäsittelylupa ja 2) suullisten käsittelyjen karsiminen.

4. Kuten olen jo aiemmin useamman kerran blogissa maininnut, näillä uudistuksilla pyritään tehostamaan ja nopeuttamaan hovioikeuskäsittelyä. Samaan hengenvetoon on kuitenkin syytä muistaa, että uudistukset kaventavat asianosaisten ja muutoksenhakijan oikeusturvaa, sillä uudistus merkitsee valitusasian täysmittaisen tutkinnan rajoittamista.

5. Aiemmin vain noin kuutisen vuotta voimassa olleen seulontamenettelyn korvanneen jatkokäsittelyluvan ideana on, että niin sanotuissa vähäisissä, oikeastaan sellaisiksi katsotuissa jutuissa, tarvitaan ensin erillinen hovioikeuden myöntämä lupa, jotta tuomioistuin voi tutkia asian täysmittaisessa käsittelyssä. Luvan myöntämisestä ei seuraa, että juttu käsiteltäisiin suullisessa pääkäsittelyssä, vaan valtaosa tutkintaluvan saaneista jutuista samoin kuin suoraan täystutkintaan etenevistä jutuista käsitellään edelleen täysin kirjallisessa menettelyssä. Onhan uudistuksessa myös tiukennettu suullisen käsittelyn edellytyksiä.

6. Ideaalitilanne olisi tietenkin se, että kaikissa kuudessa hovioikeudessa päästäisiin jatkokäsittelylupa-asioiden myöntämisen suhteen yhdenmukaiseen käytäntöön. Tässä näyttää kuitenkin olevan todella paljon toivomisen varaa, kuten jo lakiesitystä valmisteltaessa ja eduskunnassa käsiteltäessä ennustin tapahtuvan.

7. Savon Sanomissa viime maanantaina, että eri hovioikeuksien lupakäytännössä on isoja eroja. Helsingin hovioikeudessa valituslupa-asioista jopa kaksi kolmasosaa (n. 66 %) jää ilman lupaa ja siis jatkokäsittelyä; näissä tapauksissa valitus hylätään niin sanotusti kättelyssä ilman varsinaista asian tutkimista. Kouvolan hovioikeudessa sitä vastoin valituslupien hylkäysprosentti on vain 20.

8. Näiden lukujen perusteella on jo ehditty arvailla, että valituslupien suuri hylkäysprosentti Helsingissä johtuu siitä, että hovioikeus olisi keksinyt lupamenettelystä hyvän konstin purkaa jutturuuhkiaan. Tunnettu tosiasia on, että Helsingin hovioikeus on ylivoimaisesti maan suurin ja samalla suuritöisin hovioikeus, joka on usein ruuhkautunut.

9. Helsingin hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä tietenkin kiistää moiset arvelut ja selittää syyksi sen, että jotkut hovioikeudet ovat vain varovaisempia kuin toiset. "Emme todellakaan pura jutturuuhkia tällä tavoin," kertoi Könkkölä Savon Sanomille. "Sellainen ei tulisi mieleenkään".

10. Hyökkäys on paras puolustus, lienee presidentti Könkkölä ajatellut, sillä hän kohdistaa sanotussa lehtijutussa katsantonsa pienempiin hovioikeuksiin. "Sellaistakin on heitetty, että tietyt hovioikeudet haluavat työllistää tällä itseään. No, itse en sellaiseen usko", toteaa Könkkölä, ikään kuin olisi halunnut vetää sanojaan hieman takaisin; mitä hän ei todellisuudessa tietenkään tarkoittanut tehdä.

11. Ihme kyllä, virallisia lukuja jatkokäsittelyluvista ei ole vielä oikeusministeriöstä saatu. Niitä odoteltaessa minulle on syntynyt kokemukseen perustuva sellainen mielikuva, että Helsingin hovioikeus on nyt kyllä käyttämässä tilaisuutta hyväkseen ryhtyessään vetämään hyvin tiukkaa linjaa valituslupa-asioissa. Lupahakemus hylätään tylysti heti, jos näyttää vähänkin siltä, että käräjäoikeuden päätös tuntuu sopivalta. Muuten noin korkeaa hylättyjen valituslupahakemusten osuutta on vaikea ymmärtää.

11a. Toisaalta täytyy muistaa, että Kouvolan hovioikeudella on intressiä näyttää, että sillä on paljon juttuja. Siksi tämä hovioikeus noudattaa valituslupa-asioissa aivan eri linjaa kuin mammuttisuuri Helsingin hovioikeus. Lakkautusuhan tai Itä-Suomen hovioikeuteen yhdistämisuhan alla oleva Kouvolan hovioikeus haluaa näyttää suurelta ja pysytellä edelleen hengissä! Oikeutta hakevat ihmiset tässä kuitenkin eniten kärsivät - ainakin Helsingin hovioikeuspiirissä - sillä heidät asetetaan valitusluvan saannin suhteen eriarvoiseen asemaan.

12. Yle Uutiset/Ari Mölsä varusti tuttuun tapaansa eli hieman alatyylisesti juttunsa 25.9. otsikolla "Tavallisen kansan karvalakkijutut katoamassa hovioikeuksista." Toimittaja kertoo monen lakimiehen sanoneen, että pienten ihmisten suuretkin oikeustaistelut on nyt tukahdutettu oikeuslaitoksen säästötalkoiden alle. Karsinta on rankka: kaksi kolmasosaa jatkohakemuksista kaatuu. Rikosjutuissa hovioikeuden ovea on turha kolkuttaa, jos käräjäoikeuden tuomio on vain sakkoa tai enintään neljä kuukautta vankeutta. Tavallisesti tällöin on kyse rattijuopumus-, pahoinpitely- tai kunnianloukkausjutuista. Riitajutuissa hovioikeuden ovi avautuu vain, jos käräjäoikeudessa riitaiseksi jäänyt intressi on vähintään 10 000 euroa. Pikkuperinnöistä ei siis enää pääse hovioikeuteen rähjäämään, kerrotaan Yle Uutisten jutussa.

13. Raflaavaa kieltä Yle Uutisilta, mutta pähkinänkuoressa tavallisimmat rajoitukset tulivat kuitenkin jutusta ilmi. Valituksen teossa ei kuitenkaan ole toki kyse mistään "rähjäämisestä", kuten toimittaja laukoo. Rähjäämisestä ja rettelöinnistä on sen sijaan kyse yksityistä pysäköinninvalvontaa kiihkeästi vastustavien parkkiaktivistien touhuissa, joista toimittaja on ehtinyt väsymättä väsätä monen monta kannustavaa juttua ja raahannut tv-kameransa eteen kohta liki kaikki ns. oikeusoppineet asiaa päivittelemään!

14. No, olihan tuossa Yle Uutisten jutussa toki asiatietoakin. Helsingin HO:n presidentti Mikko Könkkölä kertoi, että heille tulee tänä vuonna arvion mukaan noin tuhat hakemusta jatkokäsittelyluvan saamiseksi. Viimeisimmän tilaston mukaan hakemusten hylkäysprosentti on noin 63, ilmoitti Könkkölä. Helsingin hovioikeuden juttukannasta on Könkkölän mukaan hupenemassa noin viidennes. Tämä merkitsee sitä, että hovioikeustuomarit voivat entistä paremmin keskittyä juridisesti kaikkein vaikeimpiin tapauksiin.

15. Hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölän sanottu lausuma on sangen tyypillistä hovioikeuden päällikkötuomarin puhetta. Aivan samalla tavalla puhuu KKO:n presidentti Pauliine Koskelo vastaavissa yhteyksissä.

16. Mikä siten on näitä puheita yhdistävä piirre, lukija varmaankin uteliaana kyselee. Vastaus: se, että nämä päällikkötuomarit, joka sisältää myös kaikkien muiden hovioikeuksien päällikkötuomarit, tarkastelevat muutoksenhakua, juttujen määrää yms. kysymyksiä ainoastaan ja yksinomaan asianomaisen tuomioistuimen näkövinkkelistä ja yksinomaan oman työnsä kannalta. He hehkuttavat kaikkia sellaisia uudistuksia, joilla tuomioistuinten juttumääriä saadaan vähennetyksi ja niiden työtä kevennetyksi. He tuntuvat suorastaan hykertelevän käsiään, kun juttukantaa vähennee yhtäkkiä kolmanneksella, kuten Könkkölän lausunnosta voi erinomaisen hyvin aistia.

17. Eivätkö nämä korkean tuomarinviran haltijat todellakaan ymmärrä, että kolikolla on tässäkin asiassa kaksi puolta. Toinen puoli on siinä, että kun muutoksenhaun edellytyksiä ja valituksen tutkimisen tiukennetaan erilaisilla valituksen tutkimista rajoittavilla keinoilla, kuten juuri valitusluvilla ja suullisten käsittelyn rajoittamisella, niiden asianosaisten oikeusturva, jotka ovat hävinneet juttunsa alemmassa oikeusasteessa ja jotka eivät saa juttujaan ylemmän asteen täysimittaiseen käsittelyyn, välttämättä heikkenee. Tämä puolen asiasta Konkkölä, Koskelo ja muut päällikkötuomarit unohtavat tai sivuuttavat lausunnoissaan aina kokonaan.

18. Tuota edellä mainittua asiaa olen aina kovasti ihmetellyt. Miten ihmeessä meidän johtavat päällikkötuomarimme voiva olla noin hirvittävän putkisilmäisiä! Heiltä tuntuu puuttuvan kokonaan empaattinen kyky asettua edes hetkeksi oikeutta hakevan pienen ihmisen asemaan ja pohtia kaikkia kamalia valitusrajoituksia tältä kannalta. Osaselitys lienee siinä, että nämä korkeat päällikkötuomarimme, kuten esimerkiksi juuri Könkkölä tai Koskelo, eivät ole toimineet päivääkään alioikeustuomarina tai asianajajana ja nähneet ja tulleet tuntemaan pienten ihmisten oikeusongelmia. He tarkastelevat asioita yksinomaan ylväästi norsunluutorneistaan ja miettivät vain sitä, miten voisivat saada keventää ja mukavoittaa oman oikeusasteensa toimintaa ja kehua ministeriölle, miten tehokkaita heistä nyt on tullutkaan.

19. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea (KM 2003:3), joka paiski töitä kaksi ja puoli vuotta hartiavoimin ja melkein "niska limassa" (2001-2003) ja jonka pysyvänä ja äänivaltaisena asiantuntijana satuin toimimaan (toimikunnan liki paristakymmenestä ihmisestä koostuvasta joukosta jätin ainoana toimikunnan mietintöön oman parikymmensivuisen eriävän lausumani), korosti menettelyllisen oikeudenmukaisuuden merkitystä (procedural justice) ja tuomioistuinprosessin koetun oikeudenmukaisuuden lisäämisen merkitystä. Yksi pointti tässä on juuri se, että oikeusprosessia ja siihen suunnitelleilla olevia uudistuksia tulisi tarkastella, ei suinkaan yksinomaan tuomioistuimen omasta näkövinkkelistä, vaan myös ja nimenomaan siltä kannalta, miltä prosessi näyttää yksittäisen oikeusjutun asianosaisten ja suuren yleisön silmissä, miten oikeudenmukaiseksi ja tasa-arvoiseksi he prosessin kokevat.

20. Tässä suhteessa päällikkötuomareillamme ja oikeusministeriön lainvalmistelijoilla olisi todella paljon oppimista. Jatkokäsittelylupa ja suullisten käsittelyjen vähentäminen merkitsee valitusoikeuden tosiasiallista kaventamista ja siten samalla myös oikeusturvan kaventumista, koska muutoksenhaku on oleellinen osa oikeusturvaa.

21. Jos verrataan tilannetta Ruotsiin, niin siellä valituslupa hovioikeudessa vaaditaan vain todella vähäisissä rikosjutuissa eli ainoastaan silloin, kun on kyse sakkorangaistuksesta. Toiseksi valitus - eli tutkintaluvan saa Ruotsissa näytön arvioinnin osalta lievemmin edellytyksin kuin Suomessa. Kolmanneksi suullisia käsittelyjä, joita Ruotsin hovioikeuksissa on jo entuudestaan toimitettu huomattavan paljon paljon enemmän kuin Suomessa, ei ole rajoitettu samalla tavalla kuin nyt tehtiin Suomessa. Neljänneksi ruotsalaisessa järjestelmässä hyödynnetään uutta tieto- yms. tekniikkaa huomattavasti enemmän kuin Suomessa.

22. Näin olivat ja ovat marjat tässä hovioikeusasiassa. Vaikka tarkoitus oli rykäistä vain "lyhyt erikoinen", kertyi tekstiä taas lähes totuttuun malliin. Ei maar, mutta nyt sitten sienimetsään! Hirvenmetsästys on käynnissä, ja tämän päiväisestä Iltalehdessä oli hätkähdyttävä otsikko "Hirvi tempaisi aseen ampujan kädestä ja potkaisi tätä päähän"! Jo nyt on aikoihin eletty! Ennen sitä joutui varomaan vain hirvestäjiä, mutta nyt pitää ilmeisesti varautua myös hirvien päällekarkauksiin!