1. Aseistautunut 60-vuotias mies kuoli poliisin häntä kohti piiritystilanteen päätteeksi konepistoolilla ampumaan luotiin 5.2. illalla Humppilassa. Poliisin aseenkäyttöä tutkitaan kuolemantuottamuksena.
2. Lehtitietojen mukaan hätäkeskus sai torstaina 5.2. klo 17.35 ilmoituksen, jonka mukaan Humppilassa sijaitsevan rivitalossa ammutaan. Paikalle hälytettiin poliiseja Forssan ja Hämeenlinnan poliisista sekä Liikkuvasta poliisista. Poliiseja oli paikalla yhteensä 12. Piiritystilanne rivitalolla kesti pari tuntia.
3. Ennen poliisien tuloa paikalle mieshenkilö oli ampunut rivitaloasunnossa toista miestä vartalon alaosaan. Haavoittunut mies oli paennut toiseen huoneeseen, josta poliisi löysi hänet. Poliisin mukaan ammutun miehen vammat ovat vakavat, mutteivät hengenvaaralliset.
4. Ampujaksi epäilty mies oli poistunut talon toiseen asuntoon. Myöhemmin aseistautunut mies oli tullut asunnon ovelle, jossa poliisi oli käskenyt häntä luopumaan aseesta. Mies ei ollut kuitenkaan totellut käskyä, vaan oli vetäytynyt takaisin asuntoon. Pian poliisille selvisi, että kyseisessä asunnossa oli myös ainakin yksi toinen ihminen.
5. Edellä oleva selostus perustuu poliisitutkintaa paikalla johtaneen KRP:n rikoskomisario Jouko Kangasmaan lehdille antamaan lausuntoon. Kangasmaa jatkaa:
"Tällöin päätettiin, että henkilöä ei erittäin uhkaavan käyttäytymisen, aseen esilläolon ja aiemman toiminnan takia päästetä enää liikkeelle. Siinä vaiheessa poliisi on ampunut laukauksen."
6. Poliisin ampuma laukaus osui miestä ylävartaloon. Hän kuoli vammoihinsa matkalla sairaalaan. Surmansa saanut mies on Kangasmaan mukaan niin sanottu polisin vanha tuttu. Ilmoitettujen tietojen mukaan hänen aseensa oli laiton.
7. Poliisin aseenkäytön johdosta on päätetty käynnistää rikoksen esitutkinta, jossa poliisin menettelyä tutkitaan kuolemantuottamuksena. Tapauksen tutkii KRP ja tutkinnanjohtajaksi valtakunnansyyttäjä on 6.2. määrännyt Länsi-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkisen. Tämä on normaali tapa selvittää epäselvissä olosuhteissa poliisin aseenkäytön takia sattunut kuolemantapaus.
8. Esitutkinnalta edellytetään tietenkin asianmukaisuutta ja puolueettomuutta. Esitutkinnan johtajan tulisi sen vuoksi pidättäytyä lausumista, joissa otetaan kantaa poliisin aseen käytön asianmukaisuuteen ja aseenkäyttöön johtaneisiin tapahtumiin. Muussa tapauksessa tutkinnanjohtaja voi tulla esteelliseksi ja kuva esitutkinnan puolueettomuudesta saattaa vaarantua.
9. Tähän nähden oli hätkähdyttävää lukea eri tiedotusvälineistä tutkinnanjohtaja Mäkisen heti ensi töikseen antamia lausuntoja, joissa on otettu kantaa tutkittavana olevaan asiaan. Näin siitä huolimatta, että Mäkinen on vasta tänään tutkinnanjohtajaksi. Iltapäivällä Mäkinen jo jakeli lausuntoja lehdille, radiolle ja TV-kanaville. Mäkisen menettely poikkeaa täysin esimerkiksi Kauhajoen poliisin menettelyä tutkimaan määrätyn kihlakunnansyyttäjä Timo Luoman menettelystä, sillä viimeksi mainittu ei suinkaan ryhtynyt kertoilemaan medialle tapahtuman faktoista.
10. Mäkisen kertoi tänään, että "alustavan tutkinnan mukaan" aseistettu mies uhkasi asunnossa olleen toisen henkilön henkeä ja terveyttä. (Iltalehti 6.2. klo 9.25, päivitetty klo 14.06). Kun tutkintaa ei varmaan ollut lausunnon antohetkellä ehditty kunnolla edes aloittaa, niin voidaan kysyä, mistä Mäkinen jo tiesi, että sittemmin ammutuksi tullut mies oli uhannut huoneessa olleen toisen ihmisen henkeä ja terveyttä ?
11. Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä Mäkinen otti kantaa myös poliisin aseenkäytön asianmukaisuuteen. Yle-Uutisten 6.2. klo 11.35 julkaiseman uutisen mukaan Mäkinen kertoi, että "alustavien tutkimusten mukaan polisin ampuma laukaus olisi ammuttu hätävarjelutilanteessa ja piiritystilanteessa annettuja ohjeita noudattaen." Sama tieto ilmenee TV 1 ja 2:n teksti-tv:ssä 6.2. olleessa uutisessa, jonka mukaan Mäkinen sanotaan lausuneen, että "alustavasti on selvitetty, että kyseessä saattaa olla puhdas hätävarjelu- ja voimankäyttötilanne." Samanlaista poliisia "ymmärtävää" tiedottamista Mäkinen jatkoi myös Helsingin Sanomien verkkojulkaisussa 6.2. ja HS:n lauantain numerossaan tänään 7.2.
12. Eikö mainittu asunnossa olleen toisen ihminen mahdollinen uhkaaminen ole juuri yksi sellainen kysymys, joka on esitutkinnan kohteena ja joka siis pitää tutkinnassa hyvin tarkkaan selvittää? Sama koskee hätävarjelutilannetta ja sitä, onko laukaus ammuttu poliisin aseen- ja voimankäytöstä annetuissa ohjeissa edellytetyllä tavalla. Minusta on selvää, että kun vasta eilen käynnistyneessä esitutkinnassa, jonka arvellaan kestävän kuukausia, on kyse juuri tästä, esitutkinnanjohtajan, joka tuskin on vielä ehtinyt edes käydä tapahtumapaikalla, ei olisi pitänyt mennä laukomaan eilen julkisuudessa edes "alustavia kannanottojaan" tutkittavina olevista asioista. Mäkisen mainitsemassa "alustavassa tutkinnassa" lienee kyse vain paikalla olleiden poliisien kertomasta tapahtumaversiosta, ei varsinaisista analysoiduista ja pöytäkirjaan merkityistä tutkintatiedosta. Poliisin menettelyähän Mäkisen johtamassa tutkinnassa ollaan vasta aloittamassa selvittää.
13. Syyttäjä tai tutkinnanjohtaja voi tulla jopa esteelliseksi, jos hänellä on tietty ennakkoasenne asiassa tai jos hänen käyttäytymisestään ja sanomisistaan voi saada sanotunlaisen käsityksen, vaikka hän tosiasiallisesti toimisikin puolueettomasti. Ei riitä, että syyttäjä tai tutkinnanjohtaja käsittelee asiaa tosiasiallisesti puolueettomasti, vaan lisäksi edellytetään, että käsittelyn on näytettävä ulospäin puolueettomalta. Näin todetaan esimerkiksi OTT Mikko Vuorenpään väitöskirjassa Syyttäjän tehtävät (2007) s. 253. Jos jokin ulkoinen seikka antaa objektiivisesti arvioiden perusteltua aihetta epäillä syyttäjän puolueettomuuden horjuvan, syyttäjä tulee esteelliseksi.
14. Jos tutkinnanjohtaja antaa jo heti tutkinnan ensimmäisenä päivänä julkisuuteen lausuntoja, jossa hän lähtee siitä, että poliisi, jonka menettelyä vasta on tarkoitus alkaa selvittää, onkin ilmeisesti menetellyt asianmukaisesti asetta käyttäessään, syntyy helposti - ainakin minulle kävi näin - vaikutelma, jonka mukaan tutkinnan puolueettomuus saattaa vaarantua. Voi syntyä epäily, että tutkinnan tarkoituksena on koota lähinnä vain sellaista aineistoa, joka tukee epäilyksenalaisen poliisin tai mahdollisesti useiden epäilyksenalaisten poliisimiesten syyttömyyttä. En väitä, että näin todellisuudessa tapahtuisi tai olisi vaarassa tapahtua - ulkopuolinen tarkkailija ei voi käytännössä arvioida tutkinnan puolueettomuutta - mutta juuri sen vuoksi on edellytettävä, että syyttäjä tai tutkinnanjohtaja ei anna edes "vahingossa" tällaista vaikutelmaa. - Erässä tiedotusvälineessä kerrottiin 6.2., että esitutkinnassa "halutaan varmistaa poliisin toiminta perusteellisesti." Tämä näkemys tuskin on asianomaisen toimittajan keksintöä. Mitä tarkoitetaan "toiminnan varmistamisella, sitäkö, että poliisi toimi oikein? Tutkinnassa on kuitenkin lähtökohtana kuolemantuottamus, josta poliisi epäillään.
15. Humppilan ampumistapauksessa on useita selvittämättömiä seikkoja, joilla on merkitystä arvioitaessa poliisin toiminnan asianmukaisuutta. Sen vuoksi olisi ollut tärkeää, että tapauksesta tiedotetaan asianmukaisesti ja ettei asiasta kerrota julkisuuteen tietoja, joita ei ole vielä voitu lainkaan varmistaa. Tässä suhteessa ei ole kuitenkaan onnistuttu. Tiedottamisvastuuta ei ole keskitetty kenellekään, sillä tapauksesta ovat kertoneet medialle, vielä sen jälkeen kun Mäkinen oli määrätty tutkinnanjohtajaksi, myös useat poliisiviranomaiset poliisiylijohtaja Mikko Paaterosta alkaen. Lisäksi tapauksesta ja sen yksityiskohdista on kerrottu julkisuuteen erilaisia versioita.
16. Lausuntoja on antanut mm. apulaispoliisipäällikkö Mika Heikonen Kanta-Hämeen poliisilaitokselta. Heikkosen mukaan (MTV 3:n uutiset 6.2.) tapahtuma-aikaan tilanteessa oli runsaasti ihmisiä lähettyvillä. "Tällä on varmasti ollut osasyynsä sille, että poliisi on joutunut harkitsemaan näin kovaa voimankäyttöä", sanoi Heikkonen. Ilmeisesti Heikkonen on tarkoittanut rivitalon pihamaalla tai sen läheisyydessä olleita ihmisiä. Jos "ihmisillä" on tarkoitettu muita ihmisiä kuin poliiseja, herää tietysti kysymys, miksi aluetta ei ollut eristetty, vaan ihmiset ovat saaneet olla lähellä ampumispaikkaa ja siten vaaravyöhykkeessä?
17. Jonkin verran erilaisia tietoja on esitetty siitä, missä laukauksen ampunut poliisimies oli ampumahetkellä. Erään lehtitiedon mukaan poliisi oli ollut ampuessaan kyseisen huoneiston rappusilla. Myös ammutuksi tulleen miehen sijainnista ampumishetkellä on esitetty erilaisia versioita. Poliisiylijohtaja Paatero kertoo näin (Iltalehti 6.2.): Sen tiedän, että henkilö on tullut aseen kanssa poliisia vastaan. Tällöin poliisi on käskyttänyt häntä luovuttamaan aseen, mutta mies ei ole totellut poliisin käskyä. Sen jälkeen tämä (ampuminen) on tapahtunut."
18. Toisen tiedon mukaan (rikoskomisario Jouko Kangasmaa IL 6.2.) taas "ampuja on tullut asunnosta ovelle, jossa poliisi käskytti häntä usean kertaan luopumaan aseesta. Hän ei ollut kuitenkaan totellut, vaan vetäytyi takaisin asuntoon." Ampuminen oli tämän "teorian" mukaan siis tapahtunut sisällä huoneistossa, kun taas Paateron lausumasta voisi saada käsityksen, jonka mukaan ampuminen olisi tapahtunut rivitalon pihalla. Paateron näin "tulkittua" kertomusta tukee Helsingin Sanomien verkkojulkaisussa 6.2. klo 19.03 ollut tieto, jonka mukaan poliisi ampui aseistautunutta miestä "rivitaloasunnon edessä." Tämä tieto voi kuitenkin tarkoittaa poliisin sijaintia ampumishetkellä, kun ammunnan kohde on ollut sisällä asunnossa. Vielä yksi versio asiasta: Ampuminen tapahtui asunnon ulkopuolelta portailla (IL 6..2. klo 14.03); tämä tieto on peräisin joko komisario Kangasmaalta tai tutkinnanjohtaja Mäkiseltä.
19. Eri kertomukset ovat sikäli samansisältöisiä, että poliisi oli ampunut ainoastaan yhden laukauksen konepistoolilla laukauksen osuessa uhrin ylävartaloon. Mutta miksi juuri ylävartaloon, eikö normaalisti tällaisessa tilanteessa uhkaajaa ammuta jalkoihin? Paaterolla on selitys tähänkin kysymykseen: ampuminen alaraajoihin ei ollut tässä tapauksessa mahdollista. Sitä, miksi ei ollut, ei sentään ole vuodettu julkisuuteen. Ilmeistä on, että uhkaaja on ollut sisällä asunnossa ja laukauksen ampunut poliisi on ampunut häntä ikkunan läpi, jolloin miehen alaraajat eivät olleet näkyvissä.
20. Mutta oliko tilanne todella niin uhkaava, että laukaus piti ampua ulkoa sisälle ikkunasta? Eikö poliisi olisi voinut mennä asunnon ovelle ja "hoitaa" ampumisen sieltä? Voi olla, että tämä olisi ollut sekä asunnossa olleen toisen ihmisen että poliisin omankin turvallisuuden kannalta vaarallisempi vaihtoehto, vaikka poliisi ilmeisesti oli varustautunut luotiliiveillä.
21.Tapauksessa näyttäisi olevan aika ratkaiseva merkitys sillä, millaisessa vaarassa uhkaajan kanssa asunnossa ollut toinen ihminen todellisuudessa oli. Oliko vaara ollut "kohtapäätä uhkaava" vai tätä vähäisempi?
22. Tästäkin on ilmoitettu lehdissä jonkin verran ristiriitaisia tietoja. Erään lehtitiedon mukaan poliisille olisi selvinnyt vasta aseistautuneen miehen mentyä takaisin asuntoon, että asunnossa oli myös toinen ihminen, jolloin poliisi oli heti päättänyt, että asemiestä ei päästetä enää uudelleen "liikkeelle" (IL 6.2. klo 14.06). Toisin sanoen ampumiskäsky olisi annettu välittömästi sen jälkeen, kun poliisille oli selvinnyt, että asunnossa oli toinenkin ihminen. Sitä, oliko tämä toinen ollut asemiehen kanssa samassa huoneessa, ei ole kerrottu, ei myöskään sitä, oliko asemies uhannut toista ihmistä aseella.
23. Miksi poliisi ampui heti uhkaajaa kohti ja vieläpä ylävartaloon, oliko tilanne todella niin uhkaava? Miksi ei ammuttu yhtään varoituslaukausta? Varoituslaukauksen ampumatta jättämistä tullaan luultavasti perustelemaan sillä, että se olisi voinut vain entisestään kiihdyttää asemiestä, jolloin hän olisi voinut toteuttaa uhkauksensa ja ampua sisällä olevaa toista ihmistä. Poliisilla oli kuitenkin ilmeisesti ollut aikaa varoituslaukauksen ampumiseen tai jonkin muun taltuttamiskeinon käyttämiseen, sillä olihan poliisilla aikaa "käskyttää" miestä moneen kertaan luovuttaman aseensa ja antautumaan, kuten mm. poliisiylijohtaja Paatero on kertonut.
24. Miksi ei käytetty kyynelkaasua tai poliisikoiraa, jos koira ylipäätään oli otettu mukaan? - Erään selityksen mukaan kyynelkaasua ei enää nykyään käytetä, vaan sen sijasta käytetään pippurikaasua, jonka ei kuitenkaan voida vain "heittää" sisään asuntoon, vaan jota olisi saatava sumutetuksi suoraan kohteen kasvoille. Eikö kyynelkaasupanos pitäisi kuitenkin aina olla mukana tämänkaltaisissa operaatioissa?
25. Myös se on epäselvää, oliko asemies todella uhannut asunnossa olleen toisen ihmisen henkeä tai terveyttä eli oliko hän uhannut ampua sanotun henkilön, vai oliko poliisi tullut sanotusta uhasta vakuuttuneeksi jo siksi, että asunnossa oli toinen henkilö. Selvää on vain se, että asemies ampui vain yhden laukauksen ja senkin jo ennen kuin poliisit olivat tulleet paikalle. Kaksi tuntia kestäneen piiritystilanteen aikana mies ei ollut ampunut aseellaan yhtäkään laukausta. Osoittiko tämän miehen vaarallisuutta? Oliko miehen aseessa edes panoksia, selvinnee tutkinnassa.
26. Kuten havaitaan, tapaukseen liittyy useita epäselviä ja merkittäviä epäselviä kysymyksiä, joista on esitetty erilaisia versioita. Tämän vuoksi on oudoksuttavaa, että tiedottamista ei ole keskitetty yhdelle tutkinnassa mukana olevalle poliisille, vaan useat eri poliisimiehet ovat kertoilleet näkemyksiään median edustajille.
27. Vielä oudompaa on se, että tutkinnanjohtaja on esittänyt heti tuoreeltaan käsityksiään tutkittavina olevista kysymyksistä kertoen muun muassa, että vaikuttaa siltä, että kyseessä on ollut puhdas hätävarjelu- ja sallittu voimankäyttötilanne. Tutkinnanjohtaja on ikään kuin jo ratkaissut asian, vaikka hänet oli samana päivänä vasta määrätty selvittämään sitä; tällainen vaikutelma voi ulkopuoliselle tutkinnanjohtaja lausumista ainakin syntyä. Olisikin syytä selvittää, onko tutkinnanjohtajan puolueettomuus vaarantunut ja onko hän tullut asiassa esteelliseksi. Voiko tutkinta edetä asianmukaisella tavalla, jos siinä on lähdetään olettamasta, että poliisin menettelyn oli asianmukaista?
28. Toinen selvitystä vaativa kysymys on se, miksi poliisiylijohtaja MIkko Paatero ylipäätään on antanut asiassa lukuisia haastattelulausuntoja, joissa hän on ottanut kantaa poliisin aseenkäytön asianmukaisuuden puolesta. Paaterohan on ollut tietoinen siitä, että tapaus eli poliisin toiminnan asianmukaisuus selvitetään syyttäjän johtamassa esitutkinnassa, jonka kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä.
29. Paatero on lausunnoissaan ottanut selkeästi kannan, jonka mukaan asianomaiset poliisimiehet toimivat tilanteessa lain ja annettujen ohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi Yle-uutisten verkkojulkaisussa 6.2. klo 11.35 (päivitetty klo 16.27) julkaistun uutisen mukaan Paateron sanotaan lausuneen, että laukauksen ampunut poliisi noudatti voimankäyttöohjeita." Mistä ihmeestä Paatero sen voisi tietää, koska tapausta on vasta tänään alettu esitutkinnassa tutkia?
30. Paateron mainittu käsitys on uutisoitu myös TV1:n teksti-tv:n sivuilla pitkin päivää (6.2.). TV 1:n uutislähetyksessä klo 18 Paatero kertoi haastattelijalle, että polisi oli "noudattanut ohjeita varsin tarkkaankin." Samaa käsitystään Paatero on toistanut myös Ilta-Sanomien verkkojulkaisussa 6.2. klo 12.20 (päivitetty klo 14.36) julkaistussa uutisessa, jonka otsikkona on teksti " Paatero: Poliisi noudatti Humppilassa voimankäyttöohjeita."
31. Paatero on siis useaan otteeseen eri tiedotusvälineissä ottanut etukäteen kantaa selvitettävänä olevaan asiaan. Eikö Paateron mieleen edes juolahtanut, että hänen menettelyään voidaan tulkita siten, että hän on halunnut ottaa kantaa aloitettuun esitutkintaan ja sen lopputulokseen? Eikö Paatero ole mieltänyt sitä itsestään selvää asiaa, että poliisin tehtävänä on huolehtia ihmisten turvallisuudesta, mikä edellyttää poliisilta kansalaisten näkökulman huomioon ottamista ja objektiivisuutta myös silloin, kun poliisia epäillään epäasianmukaisesta voiman- ja aseenkäytöstä? Paatero ei näytä kuitenkaan esiintyneen tässä asiassa kansalaisten turvallisuudesta vastaavana poliisin ylimpänä virkamiehenä, vaan poliisien ja yksittäisten poliisimiesten edunvalvojana ja julkisena puolustajana, jonka tehtävänä olisi ensi sijassa selittää asiat poliisin kannalta parhain päin.
32. Samalla tavallahan poliisiylijohtaja Mikko Paatero esiintyi myös viime syksynä Kauhajoen koulusurmien yhteydessä. Kun julkisuudessa alettiin kohta surmien jälkeen epäillä, oliko koulusurmaaja Matti Saarta edellisenä päivänä aseenkäytön takia puhuttanut ja aseen Saarelle jättänyt komisario menetellyt väärin, riensi ylipoliisipäällikkö Paatero tuolloinkin välittömästi "hätiin" antaen lausuntoja, joiden mukaan komisario ei ollut menetellyt virheellisesti. Viittaan 25.9. ja 28.9. julkaistuihin blogikirjoituksiini. Komisarion menettelyä koskeva asia eteni kuitenkin esitutkinnan jälkeen syyttäjälle, joka päätti muutama viikko sitten nostaa syytteen komisarioita vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Kun Paatero oli heti tuoreeltaan puolustanut komisariota julkisuudessa mm. sillä, ettei tällä ollut ollut käytössään kaikkia niitä Matti Saaren aseenkäyttöä koskevia videoita, joita toimittajat olivat saaneet käyttöönsä, kertoi apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske pari viikkoa sitten syyteharkinnan jälkeen, että poliisilla oli ollut sanottua videomateriaalia runsaasti ja että lisääkin videoita olisi ollut käytettävissä, jos vain poliisi olisi halunnut niihin tutustua.
33. Paatero on siis jo kahdessa tapauksessa esiintynyt poliisin puolustajana ja edunvalvojana antaen etukäteen lausuntoja rikoksesta epäiltyjen poliisimiesten syyttömyydestä, vaikka hänellä ei ole minkäänlaista roolia tai asemaa kummassakaan esitutkinnassa, joiden tarkoituksena on ollut juuri selvittää poliisin menettelyn asianmukaisuutta. Todella hämmästyttävää!
34. Mielestäni sekä Mäkisen että Paateron menettelyn asianmukaisuus on syytä selvittää. En väitä heidän menetelleen virheellisesti, mutta asia on kummankin osalta periaatteellisesti niin tärkeä, että asiaa ei voida jättää selvittämättä. Meillä on sitä varten korkea-arvoisia laillisuusvalvontaviranomaisia, joiden tehtäviin asian selvittäminen kuuluu. Kääntykäämme siis heistä toisen eli Valtioneuvoston oikeuskanslerin puoleen seuraavalla selvityspyynnöllä:
Valtioneuvoston Herra Oikeuskanslerille.
Asia: Tutkinnanjohtajan ja poliisiylijohtajan menettelyn selvittäminen Humppilan ampumistapauksen 5.2. 2009 johdosta.
Viittaan edellä olevaan kirjoitukseeni ja pyydän Teitä, Herra Oikeuskansleri, selvittämään, ovatko tutkinnanjohtaja Tapio Mäkinen ja poliisiylijohtaja Mikko Paatero menetelleet asiassa erityisesti tiedottamisen osalta asianmukaisesti ja virkavelvollisuuden mukaisesti.
Kysymys on Mäkisen osalta sitä, onko hän menetellyt asianmukaisesti ottaessaan jo ennakolta eli heti tutkinnan 6.2. alkaessa kantaa poliisimiehen tai poliisimiesten aseenkäytön asianmukaisuuteen tavalla, jota voidaan tulkita siten, että hän on katsonut poliisin toimineen hätävarjeluksesta ja noudattaneen poliisin voimankäytöstä annettuja säännöksiä ja ohjeita, vaikka sanotut kysymykset on juuri tarkoitus selvittää hänen johdollaan toimitettavassa esitutkinnassa. Onko esitutkinnan puolueettomuus voinut Mäkisen sanotun ennakkoasennetta ilmentävän tiedottamisen johdosta vaarantua?
Pyydän Teitä myös selvittämään, onko Mäkinen kerrotulla tavalla toimiessaan tullut esitutkinnan johtajana esteelliseksi.
Poliisiylijohtaja Mikko Paateron osalta pyydän selvittämään, onko Paatero ylimpänä poliisiviranomaisena menetellyt asianmukaisesti ja virkavelvollisuutensa mukaisesti antaessaan 6.2. tiedotusvälineille 5.2. sattuneen ampumatapauksen johdosta lausuntoja, joissa hän on selkeästi asettunut puolustamaan kuolettavan laukauksen ampunutta poliisimiestä ja ampumiskäskyn antanut poliisia aseenkäytössä, tietoisena siitä, että kyseisten poliisimiesten toiminnan asianmukaisuutta on juuri alettu selvittää esitutkinnassa, jossa Paaterolla ei ole minkäänlaista roolia tai asemaa.
Pyydän Teitä, Herra Oikeuskansleri, selvittämään myös, onko poliisin ja esitutkinnanjohtajan toimesta tapahtunut tiedottaminen ollut Humppilan ampumistapauksessa asianmukaista.
Jyrki Virolainen
