Politiikan ohella retro on muotia taiteessa. Buranovski babuśki esittää udmurtinkielellä myös Beatlesia ja Deep Purplea1. Merkittävät virkanimitykset samoin kuin poliittiset nimitysasiat ovat usein kiperiä kysymyksiä. Eilen kerroin korkeimman oikeuden uuden jäsenen valintapulmista. Eilisen Palmusunnuntain ja aprillipäivän illansuussa pulpahti esiin uusi ongelmallinen tilanne, kun keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi marssi keltaisissaan TV1:n uutistudioon ja ilmoitti saaneensa tarpeeksi puolueen johtamisesta.
2. Tämä ei ollut mitään aprillipilaa, vaikka ensin niin arveltiin. Kivinimi oli tiukkana ja marssi tämän jälkeen vielä Maikkarin studioon ja lateli saman synkeän uutisen: Hän ei ole käytettävissä, kun keskusta valitsee puheenjohtajaa ensi kesäkuun puoluekokouksessa Rovaniemellä. No, pitäähän tämä nyt sitten jo varmaankin uskoa! Mistä moinen tarpeeksi saamisen puuska? Tätä kaikki porukalla aprikoimaan mediassa, josta yhden siivun muodostaa sosiaalinen media.
3. Sitä on nyt liikkeellä! Näin voitaisiin huudahtaa, sillä vain 2-3 päivää aiemmin myös Rkp:n puheenjohtaja, puolustusministeri Stefan Wallin ilmoitti eroavansa puheenjohtajan paikalta. Wallin kertoi, että hän oli päättänyt jo viime jouluna, että luopuu puheenjohtajuudesta ja että hän oli alun perinkin luvannut olla puheenjohtajana vain kuusi vuotta.
4. Stefan Wallinin selitys muistuttaa Matti Vanhasen eroilmoitusta, sillä Mattikin taisi sanoa, että oli tehnyt päätökse luopua keskustan puheenjohtajuudesta jo paljon aikaisemmin. Vahasen todellinen syy eroon oli toki vaalirahajupakan käänteissä ja Nuorisosäätiön asiassa ja Wallinin taas hänen saamansa pyyhkeet Dtagsvik-jupakassa. Jollei Wallin olisi jäänyt kiinni valehtelusta Dragsvik-tapauksessa, hän olisi hyvin todennäköisesti ilmoittanut, että hän jatkaakin vielä ainakin yhden kaksivuotiskauden puolueensa puheenjohtajana. RKP:n raharikkaat vaalirahoittajat ovat luultavasti kehottaneet Wallinia vetämään johtopäätöksensä onnettomasta Dragsvik-episodista.
5. Olisiko Wallinin ja Kiviniemen eroilla jotakin tekemistä keskenään ja oliko Kiviniemen eroilmoitukseen kuitenkin henkilökohtaisia syitä? Tämän asian selvittämisen jätämme seurapiiritoimittajien harteille, varmaan Rita Tainola meille kohta kertoo, mistä oikein oli kysymys. Pahus, kun en huomannut eilen tv-kuvasta syynätä, oliko Marilla sormus sormessaan!
6. Mari Kiviniemi sanoi, että hänen erolleen on kaksi syytä: vastuun ottaminen viime vuoden huhtikuun eduskuntavaalien huonosta tuloksesta ja eilen julkistettu gallup-kyselyn tulos. Galluppien mukaan keskustan kannatus oli hiipunut peräti yhden (1,0) prosenttiyksikön edellisen mittauksen tuloksesta.
7. Jälkimmäiseen selitykseen nyt ei usko Erkkikään, sillä mahtuuhan yhden prosenttiyksikön kannatuksen lasku gallupissa kirkkaasti virhemarginaaliin. Tämän toi esiin mm. kepun vanha-isäntä nro 2 eli siis Seppo Kääriäinen, joka peräsi Kiviniemeltä tarkempia perusteita eroilmoitukselleen.
8. Mitä taas ensiksi mainittuun perusteeseen tulee, niin toki puolueenpuheenjohtaja on ensi sijassa vastuussa puolueen vaaleissa kärsimästä rökäletappiosta. Täytyy muistaa, että eduskuntavaalit ovat nykyään myös pääministerivaalit ja Mari Kiviniemi lähti viime vaaleihin paalupaikalta eli istuvana pääministerinä. Kiviniemellä oli siis kisassa oikein hyvät asemat. Toisaalta kepun tappiota osattiin toki odottaa, koska puolue oli edellisen puheenjohtajansa ja pääministerinsä Matti Vanhasen johdolla möhlinyt ja ryvettynyt oikein kunnalla vaalirahasotkuissa ja Vanhasen Nuorisosäätiöön olleiden hämärien kytkösten takia.
9. Mari Kiviniemi otti varmaan pohojalaiseen tapaansa nokkiinsa Paavo Väyrysen edellisenä päivänä eli lauantaina TV1:n Ykkösaamussa esittämästä arvostelusta. Mutta Paavohan sanoi vain niin kuin asia tietenkin on, että puolueen puheenjohtajalla on vastuu vaalitappiosta. Media kirjoitti laidasta laitaan, että Väyrynen "syytti" Kiviniemeä vaikka mistä. Mutta kun kuuntelin Väyrysen sanomaa lauantai-aamuna "herkällä korvalla" - politiikassa ei näet riitä pelkästään "tarkalla korvalla" kuuntelu - saatoin panna merkille, että Paavo ei käyttänyt syyttää -sanaa tai sen johdannaista ("minä syytän") kertaakaan. Turha siis Kiviniemen tai muiden kepulaisten taikka median on syyttää Paavoa syyttämisestä.
10. Mari Kiviniemi sanoi olleensa pettynyt, kun keskustan kannatusluvut eivät lähteneetkään nousuun, vaikka hänen mielestään (hänen johtamansa) oppositiopolitiikka on ollut viime syksystä lähtien sekä asiasisällön että tyylin ja tavan suhteen hyvin onnistunutta. Mutta ehkä kansa kuitenkin odottaa nyt myös kepulaisilta räväkkäämpää kielenkäyttöä á la Timo Soini?
11. Pitää lisäksi muistaa, että keskustan kannatusluvut olivat viime syksyn pohjanoteerauksesta (n. 12 prosenttia) jo hyvässä nousussa, mutta tämä nousu johtui yksinomaan Paavo Väyrysen tehokkaasta presidentinvaalikampanjasta, ei suinkaan Kiviniemen oppositiopolitiikasta. Sen jälkeen kun presidentinvaalitaisto oli ohitse, keskustan kannatusluvut ovat lähteneet taas pieneen laskuun, kun Väyrysestä ei ole kuultu niin paljon kuin ennen pressanvaaleja.
12. Johtopäätös tästä on siis se, että Paavo Väyrynen saa keskustan kannatuksen kasvuun, Mari Kiviniemi, Mauri Pekkarinen ym. puolestaan laskuun! Kenet siis pitäisi valita puolueen uudeksi puheenjohtajaksi ensi kesäkuussa? Jos järkeä saa käyttää, niin valinnan pitäisi olla edellisen havainnon perusteella melko selkeä. Paavo Väyrynen tuntuu olevan ainoa ehdokas, jonka johdolla keskusta voi saada suuren osan persuihin loikanneita jäseniä ja äänestäjiä takaisin riveihinsä.
13. Mari Kiviniemen äkillinen ja yllättävä eroilmoitus johtuu toki paljolti hänen pohjalaisesta luonteenlaadustaan. Ylipiän sorttinen likka Jalaasjärveltä, jolla on taipumusta ruveta nakkelomahan niskojansa, jos kaikki ei menekään hänen piirustustensa mukahan. Kiviniemen rasitteena myös city-kepulaisuuden leima, jolla ei maaseudun ihmisiä saa helposti puolelleen.
14. Kenestä siis keskustan uusi puheenjohtaja? Vaikea sanoa. Konkarit Väyrynen ja Pekkarinen tuntuisivat olevan Kiviniemen eron jälkeen hienoisessa laskussa, nousussa puolestaan näyttäisi olevan toisen kauden kansanedustaja Tuomo Puumala. Hän on ollut kuitenkin aika näkymätön, ja olisiko tästä kolmekymppisestä miehestä pääministeriksi seuraavien vaalien jälkeen? Tätä on vaikea uskoa. Paula Lehtomäki (-Talvivaara) ei lähde puheenjohtajakisaan, sillä hän näyttää päättäneen kasvattaa kepun jäsenistöä yksinomaan perheensä lapsilukua ahkerasti lisäämällä.
15. Entä sitten kepun oma Ruokolahden Leijona eli Kimmo Tiilikainen? Enpä usko, että tämän hieman pelokaskatseisen kansanedustajan karisma riittää puheenjohtajan tehtävään. Alle kolmekymppinen europarlamentaarikko Riikka Manner olisi räväkkä tyyppi, jonka rasitteena on kuitenkin puheesta ilmenevä selvä savon murre. Väyrynen on Mannerin oppi-isä ja tuutori, joten lähtisikö opetuslapsi taistelemaan oppi-isäänsä vastaan?
16. Mutta ei ikä miestä pahenna, joten kuusvitoset Pekkarinen tai Retro-Paavo Väyrynen voisivat hyvin tulla puheenjohtajana edelleen vallan mainiosti kysymykseen. Kunhan vaan ikätoveri Seppo Kääriäinen ei myös innostuisi lähtemään kisaan mukaan, se voisi olla jo hieman liikaa.
17. Täytyy muistaa, että laajaa Venäjän maata edustaa toukokuun Euroviisuissa pienestä 650 asukkaan Brangurtin kylästä oleva udmurtilaisten mummojen kuoro nimeltään Buranovski babuśki, jonka jäsenten keski-ikä on reilusti päälle 70 vuotta. He esittävät viisuissa laulun Party for Everbody (vapaasti suomennettuna "Joka ikisille avoin puoluekokous"), jonka kertosäe on englantia. Tästä opimme, että myös ns. vanhoilla on menestymisen mahdollisuuksia. Jos näin on asian laita kerran taiteessa, niin miksi ihmeessä tämä ei pitäisi paikkansa myös politiikassa. Väyrynen, Pekkarinen ja Kääriäinen täydennettynä vaikkapa esimerkiksi Juha Miedolla ja Timo Laanisella voisivat politikoinnin ohella perustaa oman poikakuoron ja tehdä keikoilla keskustalaista aatemaailmaa ihmisille lähemmin tunnetuksi.
18. Lopuksi on syytä muistuttaa, että ei vain puolueen puheenjohtajalla, vaan myös puoluesihteerillä on vaikutusta puolueen kannatuslukuihin. Joku kommentaattori sanoi tällä palstalla joskus viime eduskuntavaalien aikaan osuvasti, että aina kun keskustan puoluesihteeri Timo "Pappa" Laaninen ilmestyy telkkariin, keskustan äänimäärä putoaa vähintään viidelläkymmenellä. Tiedä häntä sitten.
19. Mutta panitteko merkille, että heti kun demareiden Mikael Jungner ilmoitti luopuvansa ensi kesänä puoluesihteerin hommasta, Sdp:n kannatus pomppasi gallup-kyselyssä peräti 1,3 prosenttiyksikköä ja demarit nousi kertaheitolla maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi! Jos Jungner vielä tekisi puolueelleen sen palveluksen, että ilmoittaisi luopuvansa politiikasta kokonaan, demarit alkaisivat luultavasti hätyytellä tosissaan jopa kokoomuksen kannatuslukuja.
20. Kokoomus tekee tässäkin asiassa viisaasti. Toisin kuin kepussa ja Sdp:ssä, joiden puoluesihteerit Jungner ja Laaninen ovat jatkuvasti telkkarissa ja muissa medioissa selittämässä jotakin negatiivista asiaa, kokoomus pitää oman puoluesihteerinsä Taru Tujusen visusi poissa julkisuudesta. Ilmankos kokoomuksella menee sitten tosi hyvin! Alex Stubb ja Jyrki Katainen kyllä kehuvat kilpaa Taru Tujusta puolueensa "pelinrakentajaksi" ja "sentteriksi", mutta julkisuuteen he eivät Tujusta päästä. Olisiko tässä pientä vinkkiä keskustalle ja demareille?
21. Juuri äsken päättyneessä tiedotustilaisuudessa Mari Kiviniemi korosti, että hänen väistymisensä syy on puolueen epäyhtenäisyys. Hän ei ollut saanut niin vankkaa tukea mitä puheenjohtaja tarvitsisi. - Mutta eikö puolueen yhtenäisyydestä huolehtiminen ole juuri puheenjohtajan velvollisuus?
22. Tästäkin nyt näkee hyvin, miten Mari Kiviniemi on todella suutahtanut erityisesti Paavo Väyrysen arvostelusta ja siitä, että hänet rohjettiin haastaa vanhojen konkareiden toimesta puheenjohtajakisaan. Kiviniemi sanoi olevansa "erityisen huolestunut" puolueen tilasta. Myös Paavo Väyrynen kertoi saman asian lauantaina, eli myös hän on erittäin huolestunut puolueen tilasta.
23. Mainittu "huolestuneisuus" on aiheuttanut kaksi aivan erilaista reaktiota. Huolestunut Kiviniemi lyö hanskat tiskiin, jättää puolueen ikään kuin tuuliajolle ja pakenee vastuutaan. Huolestunut Paavo Väyrynen taas päin vastoin pyrkii puolueen johtoon, jotta mainittu "huolestuttava tilanne" saataisiin korjatuksi ja puolue uuteen nousuun. Minusta Väyrynen toimii vastuullisesti.
24. Mari Kiviniemi toivoo uudelta puheenjohtajalta pitkäjännitteisyyttä ja sitä, että tämä olisi pari vaalikautta puheenjohtajana. Tässäkin suhteessa Kiviniemi itse toimii aivan toisin, sillä hänellehän riitti vain puoli vaalikautta eli kaksi vuotta puheenjohtajana.
