969. Kenestä eduskunnan uusi pääsihteeri?

1. Valtakunnassa on äskettäin täytetty ja täytetään myös lähiaikoina korkeita virkapaikkoja. 

2. Blogijutussa 967 viikko sitten koskettelin kysymystä, kenestä tulee "uusi Koskelo" eli KKO:n seuraava presidentti. Asia on käytännössä jo ratkaistu, sillä oikeusneuvosten lähetystö kävi varta vasten Turussa pyytämässä, että sikäläisen hovioikeuden presidentti Timo Esko ilmoittautuisi virkaan. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, Timo Esko tullaan myös nimittämään ko. virkaan ja hänen kilpahakijansa Mikko Könkkölä saa jäädä edelleen hoitamaan hommaansa Helsingin hovioikeuden presidenttinä.

3- Äskettäin täytettiin myös Suomen Kuntaliiton toimitusjohtajan paikka. Tuo täyspoliittinen virka kuului kokoomukselle ja sen sai entinen ministeri ja kansanedustaja Jari Koskinen, maanviljelijä Hämeestä. Virkaa haki myös kokoomuksen ex-kansanedustaja Kimmo Sasi (63), joka ei kuitenkaan pärjännyt  Koskiselle; Sasi putosi kevään vaaleissa eduskunnasta, jossa hän oli ollut yhtäjaksoisesti vuodesta 1983.

4. Juuri nyt on täytettävänä eduskunnan pääsihteerin virka, jota pidetään valtakunnan merkittävimpänä julkisena virkatehtävänä. Pääsihteerin palkka tosin ei ole mitenkään päätä huimaava, sillä se on vain 12 530 euroa kuukaudessa, siis yhtä suuri kuin KKO:n presidentillä. Tuo määrä on kuitenkin pikku summa, jos sitä vertaa suuryritysten pomoille maksettaviin palkkoihin ja optioihin, joiden nostama palkka saattaa helposti nousta 40-50 000 euroon kuussa. Mitä huonommin joillakin outokummuilla, sellutehtailla, elinkeinoelämän järjestöillä tms. yhtiöillä tai elimillä menee ja mitä enemmän työväkeä yhtiöt panevat pihalle, sitä enemmän liksaa niiden pää- ja toimitusjohtajillle maksetaan. Tämä on vakiintunut maan tapa, ei siinä mitään outoa ja ihmeellistä ole. 

5. Seppo Tiitinen (kesk) on juristi,  joka on johtanut pääsihterinä eduskunnan hallintoa ja virkakuntaa vuodesta 1992, tätä ennen hän oli kaksi vuotta (1990-92) eduskunnan apulaispääsihteerin virassa. Vuosina 1978-1990 Tiitinen toimi Supon päällikkönä, johon virkaan hänet nimitti toinen kepulainen juristi eli Urho Kekkonen. Vuoden vaihteessa Tiitisen siirtyy eläkkeelle, sillä hän täyttää joulukuussa 68 vuotta. Seppo Tiitisen nimi jää historiaan Tiitisen listasta. Se on Supon Länsi-Saksan turvallisuuspalvelulta vuonna 1990 saama ja Supon kassakaappiin talletettu nimilista suomalaisista henkilöistä, joiden epäillään olleen yhteydessä Suomessa toimineeseen Itä-Saksan turvallisuuspalvelu Stasin edustajiin.

6. Hakuaika pääsihteerin virkaan päättyi tänään tasan kello 12. Virka kiinnosti kovasti, sillä hakemuksensa jätti 26 Suomen kansalasta. Virkaan valittavalta edellytetään korkeakoulututkintoa, mieluiten juristin koulutusta, jolla on hyvä tuntemus eduskuntatyöstä ja käytännössä osoitetut  johtamistaidot. Hakemuksensa jättäneiden joukossa on tästä huolimatta myös kaksi lähihoitajaa, sähköinsinööri, kaksi tradenomia, kasvatustieteiden maisteri, pari valtiotieteen maisteria ja yksi talonrakentaja; kaksi hakijaa ei ole ilmoittanut ammattiaan tai koulutustaan.

7. Varteenotettavia hakijoita joukossa näyttäisi olevan kymmenkunta. Heidät  voidaan jakaa kahteen ryhmään, eli a) eduskunnan sisällä ja b) sen ulkopuolella oleviin hakijoihin.
Eduskunnan virkakunnasta pääsihteerin virkaa ovat hakeneet (suluissa hakijan ikä) apulaispääsihteeri Timo Tuovinen (57),  hallintojohtaja Pertti Rauhio (52), turvallisuusjohtaja Jukka Savola (60), lainsäädäntöjohtaja Maija-Leena Paavola (59),  EU-sihteeristön päällikkö Peter Saramo (59), valiokuntaneuvos Ossi Lantto (62) ja valiokuntaneuvos Eila Mäkipää (60). 

8. Varsin kokenutta joukkoa siis. Koska kysymyksessä on läpeensä poliittinen virka, johon valittavalta edellytetään tietyn puolueen jäsenyyttä, on syytä mainita, että edellä mainituista keskustalaisia ovat ainakin Savola ja Lantto, demareita puolestaan Tuovinen ja Rauhio, Saramo lienee rkp-läinen. Vahvoja kandidaatteja virkaan voisivat olla lähinnä Timo Tuovinen ja Pertti Rauhio, muilla ei liene mahdollisuuksia. Kummallakin on pitkä kokemus eduskunnan viroista. Apulaispääsihteeri on eduskunnan toiseksi korkein virkamies, joka toimii pääsihteerin sijaisena ja suuren valiokunnan sihteerinä. Se, että eduskunnassa on selvä porvarienemmistö, heikentää kuitenkin Tuovisen ja Rauhion mahdollisuuksia. Rauhio on naimisissa Sdp:n kansanedustajan Tytti Tuppuraisen kanssa, pari tapasi toisensa eduskunnassa, jonne Tuppurainen valittiin ensimmäisen kerran 2011.

9. Entä sitten eduskunnan ulkopuoliset varteenotettavat hakjat? Heihin kuuluvat  Supon vt. päällikkö Antti Pelttari (50), UM:n osastopäällikkö Jukka Salovaara (47),  VM:n budjettipäällikkö Hannu Mäkinen (60), valtiosihteeri Jari Partanen (49) ja ex-kansanedustaja Kimmo Sasi (63). Pelttari ja Sasi ovat kokoomuslaisia, Mäkinen demari ja Partanen kepulainen; keskustaa lähellä lienee myös Jukka Salovaara. Kaikki muut paitsi Jukka Salovaara ovat juristeja.

10. Pätevin olisi ehkä Kimmo Sasi, joka on ollut yhtämittaa kansanedustajana 32 vuotta ja toiminut pariin otteeseen myös ministerinä. Sasin heikkoutena vaalissa on kuitenkin melko korkea ikä ja se, että useimmat kansanedustajat - Ben Zyskowiczia (kok) lukuun ottamatta - eivät välttämättä haluaisi nähdä poliitikko Sasia istumassa täysistuntosalin korokkeella puhemiehen vieressä. Valituksi ei taida tulla liioin kokoomuksen Antti Pelttari, sillä luultavaa on, etteivät kansanedustajat hevin haluasi saada Seppo Tiitisen jälkeen toista Supon miestä pääsihteeriksi.

11. Tiedetään, että keskustapuolue haluaa pääsihteeriksi oman miehensä, jolloin valinta kallistunee Jari Partaseen. Hän on suurelle yleisölle täysin tuntematon, mutta jonka kepupoliitikot tuntevat sitäkin paremmin.  Partanen on toiminut koko uransa poliittisissa tehtävissä, kuten esimerkiksi pariin otteeseen Seppo Kääräisen ja kerran ministeri Paula Lehtomäen avustajana, samoin kuin erilaisissa keskustapuoleen eduskuntaryhmän tehtävissä. Sipilän hallituksen tullessa valtaan Partasesta leivottiin valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri, nyt hän toiminee liikenne- ja viestintäministeriön valtiosihteerinä. Partanen valmistui juristiksi 1999 Lapin yliopistosta, vasta 33-vuotiaana, mutta valmistui kuitenkin. Jari Partasen nimi tai kasvot eivät jääneet minun mieleeni yliopistolla, mutta hän ei olekaan  suorittanut syventäviä opintojaan prosessioikeudesta.

12. Itse en ole yhtään innostunut  poliittisista viroista ja virkanimityksistä - myös eduskunnan kaikki valiokuntaneuvosten virat jaetaan suurimpien eduskuntaryhmien kesken, mikä tuntuu suorastaan masentavan typerältä - mutta eduskunnan pääsihteerin tehtävä on sellainen homma, johon poliittisesti sitoutumattomilla hakijoilla ei ole mahdollisuutta päästä. Olisi toki toivottavaa, ettei pääsihteeriksi valittaisi kahta kepulaista peräkkäin, mutta minkäs teet, kun keskusta sattuu olemaan juuri nyt eduskunnan suurin puolue. Pääsihteerin valintaa valmistelee eduskunnan kansliatoimikunta, johon kuuluu kolmen puhemiehen lisäksi neljä eduskunnan valitsemaa kansanedustajaa, eli Markus Lohi (kesk), Anne Louhelainen (ps), Sinuhe Vallinheimo (kok) ja Eero Heinäluoma (sd). Hallituspuolueet yhdistänevät vaalissa todennäköisesti voimansa ja pitävät huolen siitä, ettei pääsihteeriksi valita opposition eli tässä tapauksessa demareihin kuuluvaa hakijaa.

13. Veikkaukseni on, että uudeksi pääsihteeriksi valitaan Jari Partanen (kesk). Pari asioita yleensä tuntevaa juristia on tosin maininnut minulle, että keskusta saattaisi suostua myös siihen - jos esimerkiksi hallituspuolueet eivät pääsisi yksimielisyyteen Jari Partasen valinnasta - että pääsihteeriksi tulisi Jukka Salovaara. Hän ei ole juristi, mutta hänen isänsä on keskustaa lähellä oleva entinen suurlähettiläs. Miksi UM:n palveluksessa oleva Salovaara olisi muutoin edes hakenut eduskunnan pääsihteerin virkaa, jollei hänelle olisi kulisseista vinkattu, että hänellä saattaisi olla hyvä  mahdollisuus tulla valituksi? Jukka Salovaaran valinta olisi kuitenkin suuri yllätys.

14. Pitäisikö edukunnan pääsihteerin virka muuttaa määräaikaiseksi eli neljä vuotta kestäväksi tehtäväksi? Tätä puoltaisi se, että kysymyksessä on poliittinen virkanimitys ja että eduskuntapuolueiden voimasuhteet saattavat vaalikausittain herkästi muuttua. Tämä olisi minusta kannatettava uudistus. Pääsihteerin viranhoidosta voitaisiin ryhtyä maksamaan kunnon palkkaa, esimerkisi 30 00 euroa kuukaudessa, jotta hakijoiksi saataisiin todella päteviä ja myös poliittisista puolueista riippumattomia hallinnon asiantuntijoita ja johtamistaitoisia ihmisiä. 

838. Turha kohu KKO:n presidentin sähköpostiviesteistä

Koskelo, nyt kyllä lopetat sen sähköpostittelusi! Minä olen Puumalaisen sijainen ja minua on nyt kaikkien virkamiesten ja tuomareiden toteltava!

1. Ensin oli täysin typerä kohu siitä, saadanko koulujuhlissa laulaa Suvivirttä ja millä ehdoilla. Kohun aiheutti apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen päätöksellään. Sitä nimittäin tulkittiin yleisesti niin, että Puumalainen piti virren säkeistöjä, kahta ensimmäistä lukuun ottamatta, erikoisina ja jopa ihmisoikeussopimuksen vastaisena, koska niissä mainittiin kerran tai pari kertaa sana "jumala".

2. Tällä viikolla eduskunnan perustuslakivaliokunta on pannut pisteen mainitulle kohulle käsitellessään oikeuskanslerin kertomusta viime vuodelta. Perustuslakivaliokunta linjasi perustellussa päätöksessään, että Suvivirttä voidaan edelleen veisata kouluissa ja vaikkapa kokonaan.

3. Yle Uutiset, joka on usein ennenkin toimittanut julkisuuteen vastaavanlaisia eli melko turhia ja outoja kohu-uutisia, ei kuitenkaan lannistunut. Eilen se julkisti "kauhean tiedon", joka toimituksen mielestä rikkoo mahdollisesti jopa perustuslaissa turvattua valtiovallan kolmijako-oppia, jossa erotetaan toisistaan lainsäädäntö, toimeenpano ja tuomiovalta.

4. Yle Uutisten ahkerille toimittajille oli nimittäin "kaikkein pyhimmästä" eli eduskunnasta kerrottu, että korkeimman oikeuden (KKO) presidentti Pauliine Koskelo on ottanut tavakseen lähetellä kansanedustajille sähköposteja eduskunnassa vireillä olevien lakiesitysten tiimoilta. Toimittajat Ari Mölsä ja  Marja Niilola väittivät eilen julkaisemassaan nettiuutisissa , jota toistetiin myös tv:n iltauutisissa, että Koskelo on suorastaan "pommittanut" kansanedustajia ahkerasti vireillä olevien lakihankkeiden johdosta. Katso Ylen juttua tästä.

5. Pauliine Koskelo kiisti pommitusväitteen ja kertoi lähettäneensä joillekin edustajille ainoastaan joihinkin lakiesityksiin liittyvää taustatietoa, kuten esitelmiä, oikeustieteellisissä aikakausilehdissä julkaistuja artikkeleja jne. Hän kiisti väitteet siitä, että olisi yrittänyt viesteillään vaikuttaa lakiesitysten läpimenoon tai lakien sisältöön.

6. Mölsän ja Niilolan "räväkäksi" tarkoitetussa jutussa haastateltiin viittä kansanedustajaa, jotka olivat saaneet sähköpostia Koskelolta, eli Ben Zyskowiczia (kok), Kari Rajamäkeä (sdp), Sampsa Katajaa (kok), Kimmo Sasia (kok) ja Kari Uotila (vas). Yksikään perussuomalaisten tai keskustan kansanedustaja ei siis ilmeisesti ole saaneet viestejä Koskelolta - jokin raja siis on olemassa myös tässä asiassa.

7. Kukaan näistä viidestä ei Mölsän ja Niilolan jutun mukaan edes väittänyt, että Koskelo olisi yrittänyt vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä lakiesitysten käsitelyssä. Sampsa Kataja ja Ben Zyskowicz eivät nähneet Koskelon viesteissä kerrassaan mitään outoa ja Kari Uotila kertoi olevansa vain hämmästynyt saadessaan viestejä KKO:n presidentiltä. Tästä toimittajat ovat vetäneet johtopäätöksen, jonka mukaan Uotilasta on tuntunut "vähän hurjalta" saada viestejä KKO:n presidentiltä. Kari Rajamäki puolestaan totesi ironisesti, että Koskelon tarkoituksena on varmaan ollut  "antaa valoa ja oikealla polulla pitää".

8. Yle Uutisten jutun mukaan kaikkein negatiivisimmin Koskelon viesteihin olisi suhtautunut kansanedustaja Kimmo Sasi, joka toimi edellisellä vaalikaudella eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana. Tuolloin vuoden 2011 alussa eli juuri vähän ennen maaliskuussa pidettyjä eduskuntavaaleja ko. valiokunta joutui kannanotoissaan "napit vastakkain" KKO:n kanssa. Valiokunta nimittäin tyssäsi lausunnossaan yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva lakiesityksen katsoen - valiokunnassa kuultujen valtiosääntöoppineiden tekstiä mukaillen - että esitys, jolla pysäköintifirmoille olisi annettu oikeus valvontamaksujen määräämiseen, olisi perustuslain vastainen, koska valvontamaksun antamisessa olisi kyse erittäin merkittävän julkisen vallan käyttämisestä. Aiemmin KKO oli ennakkopäätöksessään yksimielisesti todennut, ettei valvontamaksun antaminen, joka perustuu sopimukseen, ole ristiriidassa perustuslain kanssa.

9. Yle Uutisten jutun mukaan Kimmo Sasi väitti, että Koskelon tavat poikkeavat huomattavasti KKO:n edellisten presidenttien tavoista. Tästä voimme päätellä, että Kimmo Sasi ei ole saanut koskaan sähköposteja Leif Sevónilta, Olavi Heinoselta tai Curt Olssonilta; Olssonin toimikaudella sähköposteviestintää ei tosin ollut vielä edes keksitty. Sasi väitti edelleen, että Koskelo on "poikkeuksellisen aktiivinen" ja että tämä "todella lähettää aika runsaastikin sähköpostiviestejä." 

10. Viimeisin "suuri sähköpostioperaatio" Koskelon taholta kohtasi Mölsän ja Niilolan jutun mukaan kansanedustajia viime lokakuussa, kun eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin  veropetoksiin syyllistyneiden kaksoisrangaistavuuden kieltoa (ne bis in idem -kielto). Kimmo Sasilla on katkeria muistoja Koskelon uutteruudesta juuri edellä mainitun pysäköintivalvonta-asiassa, sillä tuolloin Koskelo "rusikoi aika voimakkain sanoin eduskunnan päätöstä". Kyseessä ei kuitenkaan ollut koko eduskunnan päätös, vaan nimenomaan Kimmo Sasin johtaman perustuslakivaliokunnan päätös, kuten edellä kerroin. Ei siis mikään ihme, että mainittu asia ja Koskelon sen johdosta antama kritiikki ovat jääneet kaivelemaan Sasia, joka on nyt saanut  - ainakin omasta ja Yle Uutisten mielestä - oivan tilaisuuden maksaa Koskelolle "potut pottuina".

11. Yle Uutisten eilisessa jutussa väitettiin - onhan Ari Mölsä itsekin ao. koutuksen saanut lakimies - että  Koskelon sähköpostit kansanedustajille olisivat ristiriidassa  valtiovallan kolmijako-opin kanssa, koska Koskelo, joka edustaa tuomiovaltaa ja johtaa KKO:ta, olisi ikään kuin tunkeutunut menettelyllään lainsäätäjän tontille ja pyrkinyt vaikuttamaan kansanedustajien päätöksentekoon.

12. Yle Uutisten pyynnöstä myös perustuslakivaliokunnan nykyinen puheenjohtaja Johannes Koskinen (sdp) pani oman lusikkansa soppaan kertomalla kantanaan, että olisi "suositeltavaa, että tieto toimitetaan kaikille". Kaikilla Koskinen tarkoittaa tässä yhteydessä eduskunnan asianomaisen valiokunnan kaikkia jäseniä.  Koskinen antaa siis ymmärtää, että Koskelon tapa lähettää viestejä vain joillekin kansanedustajille, ei ole korrekti. Johannes Koskinen paljasti saaneensa itsekin "pari kertaa" perustuslakivaliokunnan työhön liittyviä viestejä, ilmeisesti siis Pauliine Koskelolta. 

13. Onko Yle Uutiset tulkinnut oikein Kimmo Sasin toimittajille eilen antamaa lausuntoa? Tätä sopii kysyä, sillä tänään Kimmo Sasi yllättää ja ilmoittaa suorin sanoin, että hän  "tyrmää" Ylen väitteet Koskelon (muka) hämmentävistä viesteistä. Sasi kertoo Uudelle Suomelle kokeneensa Koskelolta saamansa viestit, ei suinkaan kiusallisina, kuten Yle Uutiset eilen väitti, vaan päin vastoin myönteisinä. Sasin mukaan Koskelon viestit ovat olleet asiallista ja tarpeellista informaatiota siitä, mitä muualla maailmalla tapahtuu, samoin tietoja tärkeistä oikeustapauksista. Sasi arvostelee Koskeloa kuitenkin edelleen siitä tavasta, jolla tämä kritisoi vuonna 2011 eduskuntaa, siis tosiasiallisest Kimmo Sasin tuolloin johtamaa perustuslakivaliokuntaa, yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan llakiesityksen torppaamisesta. Sasin haastattelu US:lle on tässä.

14. Luulisi, että ainakin minusta naiivilta vaikuttava kohu "Koskelon sähköposteista" olisi jäänyt tähän eikä Yle Uutiset olisi enää jatkanut asian vatkaamista, vaan hävennyt ja ollut hiljaa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä tokihan Ari Mölsä ja kumppanit Yle Uutisissa tietävät, että tässä maassa on joukko valtiosääntöoppineita, poliitikkoja ja korkeita virkamiehiä, jotka ovat valmiita arvostelemaan Koskelon toimintaa ja haluaisivat, että tämä saisi sapiskaa ylimmiltä laillisuusvalvojilta. 

15. Valtakunta on juuri saanut yhden uuden tällaisen innokkaalta vaikuttavan uuden korkean virkamiehen, joka on oitis tarttunut Yle Uutisten hänelle tarjoamaan tilaisuuteen tulla tapauksen johdosta parrasvaloihin. Tämä virkamies on oikeuskanslerinvirastossa 30 vuotta esittelijänä toiminut Risto Hiekkataipale (63 v.), jonka valtioneuvosto nimitti tällä viikolla virkavapautta saaneen apulaisoikeuskansleri MIkko Puumalaisen sijaiseksi kahden vuoden ajaksi.

16. Yle Uutisille antamassaan haastattelussa Hiekkataipale antaa palaa täysillä. Hän jyrähtää tokaistessaan julkisuuteen ja ilmeisesti myös Pauliine Koskelolle, että "eduskunta ei tarvitse yliopettajamaista opastusta". Hiekkataipale kertoo pitävänsä Koskelon viestittelyä kansanedustajille "erikoisena". - Eikö Herra Apulaisoikeuskansleri todellakaan keksinyt mitään muuta ja hieman valaisevampaa adjektiivia, vaan turvautuu kovin tavalliseen sanaan "erikoinen"?

Hiekkataipaleen haastattelu löytyy tästä.

17. Hiekkataipale ottaa yliopettajan roolin itselleen ja opettaa Koskeloa, että eduskunta kutsuu itse asiantuntijat valiokuntiin kuultaviksi, eikä tuomareiden tarvitse lähettää sähköpostia kansanedustajille. Ei toki tarvitse, mutta tuomareita ei toisaalta ole kielletty lähettämästä lakiesityksiin liittyvää informaatiota eduskunnan jäsenille. Hiekkataipaleen kärkevää ulostuloa asiassa voidaan pitää kummallisena. Mikä tarve hänellä on ryhtyä  mollamaan KKO:n presidenttiä asiassa, josta ei ole vielä ehditty tehdä yhtään kantelua oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle? Yksi asia on varma. Jos Koskelon menettelystä kannellaan oikeuskanslerille, Hiekkataipale on lausunnollaan jäävännyt itsensä eikä voi siis ottaa kantelua tutkittavakseen.

18. Mikähän näitä meidän apukanslereita oikein vaivaa? Ensin viran vakinainen haltija, juuri ennen kaksivuotisen virkavapautensa alkua, antaa suvivirsiasiassa päätöksen, jota voidaan hyvällä syyllä pitää "erikoisena". Sitten  viransijaiseksi nimitetään oikeuskanslerinviraston virkamies, joka heti ensimmäisiksi töikseen antaa turhaa ja hieman naurettavan tuntuista sensaatiouutista hakevalle Yle Uutisille lausunnon, jota voidaan pitää erikoisena ja jopa jonkinlaisena mielenosoituksena: Kuulkaa kaikki, nyt apulaisoikeuskanslerin virkaa hoidan minä! Varokaa siis!  - Koomisen tuntuista pörhistelyä tv-kameroiden edessä!

19. Eikö apulaisoikeuskanslerin viransijaiseksi voitu, jo vaihtelun vuoksi, valita joku todella pätevä ja taitava lakimies OKa-viraston ulkopuolelta? Miksi sijaisen valinta piti tehdä nimenomaan viraston sisältä? Kaksi vuotta on aika pitkä aika. Sen kuluessa meille voi tulla vielä ikävä viran vakinaista haltijaa, jos hänen sijaisensa aikoo jatkaa koko kauden nyt valitsemallaan räväkällä ja turhalla lausuntolinjallaan. 

648. Kova jätkä ja tomera täti

Kyllönen, taustalla Kimmo Sasi myrtsinä


1. Juhani Tervalan nimi on ollut tähän asti suurelle yleisölle tuntematon. Hän kuuluu niihin virkamiehiin, jotka tulevat tunnetuiksi vasta sinä vaiheessa, kun saavat potkut virastaan. Virka ei ollut mikään pikkuvirka, sillä Tervaala oli suuren ja mahtavan Liikenneviraston pääjohtaja. Tämä virasto hoitelee liikenneministeriön alaisuudessa valtakunnan tie- ja väylähankkeita. 

2. Monelle suomalaiselle myös sana Liikennevirasto on uusi tuttavuus. Meillä oli ennen TVH, mutta  se on lakkautettu jo ajat sitten; myös VR ei ole ollut pitkään aikaan entisensä. Jos kadunmieheltä kysytään, mikä on "liikennevirasto, niin varmaan moni helsikiläinen yhdistää sanan HKL:n sinisiin busseihin. Mutta netistä saamme lukea, että Liikennevirasto vastaa koko Suomen liikenneväylistä ja liikennejärjestelmän kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Vau, onpa todella upeeta ja mahtavaa! Liikennevirasto vastaa valtion tie- ja rataverkostosta sekä hallinnoimistaan vesiväylistä.

3. Juhani Tervala on insinööri, vieläpä diplomi sellainen. Nyt kaikki tietävät, miten kova liikennepolitiikan ammattilainen ja samalla ministereiden tuttava hän on. Tervala on ollut ministeriön ja Liikenneviraston hommissa yli 30 vuotta, viimeksi rakennusneuvoksena ja pääjohtajana. Hän on ollut monien merkittävien poliittikkojen ja valtiosihteereiden ja ministeriöiden kansliapäälliköiden kaveri. Tämä ilmeni eilen, kun useat entiset liikenneministerit (Kimmo Sasi, Anu Vehviläinen ja Ilkka Kanerva) ja muutkin poliitikot (mm. Kari "Touho" Rajamäkin ja entiset ja nykyiset valtiosihteerit (kepun Risto Volanen muun muassa) kiirehtivät Tervalan hätiin ja kehuivat, suorastaan ylistivät hänen kokemustaan ja pätevyyttään. Hyvä veli -verkosto näytti kyntensä, hyvät veljet riensivät kiireesti puolustamaan kunnon pääjohtajaa.

4. Ex-ministereiden ja muiden poliittikkojen ja puoluepoliittisilla ansioilla virkoihinsa valittujen ex-valtiosihteereiden hädän ymmärtää. Liikenneviraston pomomiehet ja etenkin pääjohtaja ovat liikenneministereille ja maakuntien johtaville poliitikoille kultaakin kalliimpia ajatellen heidän omaa äänestäjäkuntaansa ja puolueidensa intressejä. Pääjohtaja päättää  paljolti rahanjaosta ja siitä, mitä moottori- ja valtateitä taikka vesiväyliä valtakunnassa ja sen eri osissa milloinkin rakennetaan tai peruskorjataan. 

5. Toki ministeri on koko ministeriön päällikkkö ja siten paragraafien mukaan myös virastopäällikön esimies.Käytännössä on kuitenkin totuttu siihen, että kyllä se on Tervala, joka asiat ja rahanjaon junailee, ministeri vain hyväksyy pääjohtajan suunnitelmat ja raapustaa nimensä niiden alle. Juuri tästä syystä Tervala on "kovan jätkän" maineessa. Jotta pääjohtaja pääsisi kovan jätkän kerhoon, hänen tulee olla jukuripään maineessa ja omata värikäs kielenkäyttö. 

6. Kovan jätkän tunnusmerkistöön kuuluvat luonnostaan pienet, muutaman millin suuruiset määrärahojen ylitykset sekä vanhojen kevereiden firmojen kanssa  ilman kilpailutusta  tehdyt konsulttisopimukset. Toki jotkut sellaiset puljut kuin esimerkiksi VTV ja oikeuskanslerinvirasto saattoivat joskus hiukka murahdella, mutta onko kukaan kunnon virastopäällikkö koskaan tällaisista "moitteista", jotka eivät  johda mihinkään, ikinä välittänyt? Jos välittäisi, niin pääjohtaja tietenkin menettäisi kovan jätkän maineensa samantien.

7. Vuoden 2007 eduskuntaan valittujen ensikertalaisten kansanedistajien joukossa oli muuan laboratorihoitaja Merja Kyllönen Suomussalmelta. Hän kuuluu vasureiden eli  vasemmistoliiton ryhmään. Ensimmäisellä kaudella Merja Kyllönen herätti huomiota lähinnä rempseillä puheenvuoroillaan. Eduskunnan kyselytunneilla, jotka lähetetään telkkarissa suorana lähetyksisä, pomppasi taaimmaisesta penkkirivistä ylös aika usein muhkeanoloinen Kyllöskä, joka selevällä Kainuun- vai olisiko Koillismaan murteella esittämät ja huumorilla höystetyt puheenvuorot näyttivät huvittavan kansanedustajia salin laidasta laitaan.

8. Vuoden 2011 vaaleissa Kyllönen uusi kansanedustajan pestinsä helposti, ja kun kaikkien yllätykseksi demarit vaativat myös vasureita Jyrki Kataisen sixpack-hallitukseen, Merja Kyllösestä (34 v.) leivottiin liikenneministeri. Odotettiin, että puolueen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki olisi ottanut tuon tärkeän ministeripostin, mutta Arhinmäki halusikin kulttuuri- ja urheiluministeriksi, jossa ministeri pääsee paljon helpommalla, mutta saa toisaalta enemän Paavon niin kovasti kaipaamaan julkisuutta. Ministeriön ja Liikenneviraston virkamiehet varmaan ihmettelivät  meidän muiden suomalaisten tavoin ministerivalintaa, mutta huokasivat samalla helpotuksesta, sillä ajateltiin, että kun uudella ministerillä ei ole juuri minkäänlaista hallinnollista kokemusta tai osaamista ministeriön toimialaan kuuluvista tehtävistä, virkamiehet saavat hoitaa asiat mielensä mukaan.

9. Mutta toisin on käynyt. Kyllönen on osoittanut yllättäväää tomeruuttaa ja asioihin perehtymistä. Ministeriaitoista ei enää kuulla Kainuun murretta, vaan Kyllönen pudottelee vastauksia kysymyksiin ja esittelee omia näkemyksiään sellaisella varmuudella, että voisi luulla, ettei hän ole ikinä mitään muuta tehnytkään kuin hoitanut valtakunnan liikennepolitiikkaa! Näyttää joskus jopa siltä, että vasemmistoliiton politiikkaa vetää käytännössä, ei suinkaan Arhinmäki, jonka aika tuntuu menevän Ruben Stillerin yms. toimittajien ohjelmissa ja jalkapallomatsien katsomoissa, vaan liikenneministeri Kyllönen.

10. Merja Kyllönen haluaa pitää hänen vastuullaan olevat hommat tiukasti omissa näpeissään ja panna virkamiehet kuriin. Pääjohtajien on tehtävä, niin kuin aiemmin on sovittu. Pää- tai muut johtajat ei voi märäillä talossa, vaan heidän on toteltava ministeriä ja noudatettava eduskunnan hyväksymiä linjauksia. Jos tämä ei käy, vaan syntyy luottamuspula, saavat pääjohtajat lähteä. Hyvä, tämä on reipasta johtamista, mutta joka tuntuu monissa muissa ministeriöissä unohtuneen. Virkamiehet vievät ja ministerit vikisevät.

11. Ministeri Kyllönen näytti äskettäin eduskunnan suuressa salissa kaapin paikan ex-työ- ja liikenneministeri Ilkka Kanervalle, joka pyrki kukkoilemaan valtatie 8:n rakentamisaikataulua koskevassa asiassa. Vuosi sitten liikenneministeriön organisaatioon kuuluvan Finavian pääjohtaja Samuli Haapasalo sai kenkää, ja nyt oli sitten vielä mahtavaman pääjohtajan eli Juhani Tervalan vuoro lähteä. Valtiosihteeri Risto Volanen itkee nyt, että hei kamoon, eihän ministeri nyt tällaista voi tehdä eli erottaa korkeaa virkamiestä! Sasit, vehviläiset, rajamäet ja kumppanit ovat ihmeissän ja vaativat Kyllöseltä selityskiä. Kohta astuvat varmaan koloistaan esiin myös valtiosääntöoppineet omia loitsujaan mumisten. 

12. Nyt nämä volaset ja muut parkuvat, että pääjohtajaa ei voi erottaa ilman oikeudellista tutkintaa. Heh, heh! Missä nämä kaikki tyypit ovat piileskelleet silloin, kun poliisitutkintaan ja oikeuskäsittelyyn olisi ollut todella tarvetta? Eikö tämä pääministeri Matti Vanhasen lähimpänä virkamiehenä toiminut Volanen neuvotellut oikeuskansleri Jonkan kanssa diilin siitä, että Matti Vanhanen sai jatkaa pääministerinä vielä reilut puoli vuotta ja vasta Vahasen eron jälkeen alettiin tutkia, mitä luurankoja Vanhasen kytköksistä Nuorisosäätiöön mahtaa löytyä. Tuona aikana monet luurangot ehdittiinkin sitten kärrätä kaatopaikalle.

13. Juhani Tervalaa ei kuitenkaan erotettu, vaan hän erosi itse, kun ymmärsi, ettei hän voi syntyneen luottamuspulan takia enää toimia virastonsa pääjohtajana. Tämän pitäisi olla normaali tapa tomia, mutta eihän täällä umpiperällä ole totuttu sihen, että korkea virkamies  tai tuomari, ministeristä tietysti puhumattakaan, eroaisi, kun on töpännyt virassaan tai kun hänen uskottavuutensa on muusta syystä mennyt. Tässä tapauksessa muodollisiakin rikkeitä tuntuu löytyvän, sillä VTV ja oikeuskanslerinvirasto tutkivat Liikennevirastossa paljastuneita virheitä.  VTV on jo aiemmin antanut Liikennevirastolle moitteita tilinpäätöksen epäselvyyksistä.

14. En tiedä, mitä mieltä lukijat ovat Merja Kyllösestä ja hänen toiminnastaan ministerinä, mutta itse olen alkannut pitää hänen tyylistään entistä enemmän. Asiantuntemusta, tomeruutta ja suorapuheisuutta tarvitaan, siitä kansa tykkää. Totta kai Kyllönen pitää  ministerinä esillä mahdollisimman paljon oman puolueensa linjauksia ja ajaa erilaisissa tie- yms. hankkeissa erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen etua. Tämä on vain luonnollista, kun kerran vasurit  on otettu hallitukseen vastuuta kantamaan. Kaikki liikenneministerit ennen Kyllöstä ovat toimineet samalla tavalla oman puolueensa ja alueensa etuja ajaessaan, ja näin tulevat tekemään liikenneministerit myös Kyllösen kauden jälkeen, ei tässä ole mitään uutta. 

On meillä hauska täti,
tuo täti Kyllönen,
kun täti menee aitoon,
on näky komea!
(Kun täti panee tuulemaan,
on pomot kusessa!)
Kas, näin heiluu kassi,
ja kassi heiluu näin...

467. YLE-Uutiset esitti vääriä johtopäätöksiä ja väitteitä oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin parkkimaksulausunnosta

1. YLE Uutisten oudot ja rajut hyökkäykset yksityistä pysäköinninvalvontaa ja pysäköintiyhtiöitä kohtaan sen kun vain jatkuvat jatkumistaan. Viimeksi tämä ilmeni YLE Uutisten viime torstain (18.8. ) jutusta, joka on saanut verkossa raflaavan otsikon "Parkkifirmat saattavat menettää sakotusoikeutensa."

2. YLE Uutiset käyttää siis edelleen vääristeleviä sanoja "yksityinen sakko", parkkisakko", "sakotusoikeus" jne. Laskujeni mukaan torstain lyhyessä uutispätkässä ehdittiin mainita sana parkkisakko tai sen johdannainen ainakin kuusi kertaa.

3. Kuten esimerkiksi blogista n:ro 465 ilmenee, olen yrittänyt kohteliaasti huomauttaa YLE-Uutisille, että valvontamaksu ei ole sakko. En puutu tässä yhteydessä ko. terminologiaan ja YLE:n velvollisuuteen harjoittaa asianmukaista uutisvälitystä enemmälti. Tarkoituksenani on ottaa asian tiimoilta yhteyttä YLE:n uutispäällikköön ja pääjohtajaan sekä YLE:n hallintoneuvoston puheenjohtajaan.

4. Torstain uutisjutussa haastateltiin uutta oikeusministeriä Anna-Maja Henrikssonia, jota tituleerattiin "pietarsaarelaiseksi varatuomariksi." Toimittaja Risto Mattilan tekemän uutisjutun mukaan Henrikssonilta on jo pitkin kesää kärtetty kantaa yksityisten parkkifirmojen sakotusoikeuteen, mutta pietarsaarelainen varatuomari on kuulemma pitänyt matalaa profiilia. Nyt kärttäys oli sitten vihdoin ja viimein onnistunut.

5. Jasså. Vai on ministeriltä oikein "kärtetty" kantaa! No, kyseinen termi kuvastaa toki hyvin YLE Uutisten jutunteon tasoa ko. aiheesta. Kun ministeriltä ei ole onnistettu saamaan aiemmin lausuntoa, on YLE Uutiset joutunut tyytymään päivystävien professoreiden kuivahkoihin lausahduksiin, ensi sijassa lausuntoautomaattina toimivan professori Matti Tolvasen heittoihin á la "minä en ainakaan maksaisi."

6. Katselin YLE Areenasta ministerin haastattelun ja panin merkeille, että ministeri ei käyttänyt kertaakaan sanaa "pakkisakko" tai "yksityinen sakotusoikeus". Tästä huolimatta toimittajan juttu on laadittu niin, että siitä saisi käsityksen, jonka mukaan myös oikeusministeri olisi puhunut ikään kuin solkenaan "parkkisakoista" yms. termejä. Outoa vääristelyä.

7. Henrikssonin haastattelu käsitti itse asiassa ainoastaan kaksi lyhyttä pätkää. Niistä ensimmäisessä ministeri totesi seuraavaa:

- "Tällä hetkellä tilanne on oikeudellisesti hyvin epäselvä ja tähän tarvitaan uusi esitys. Itse toivon, että päästään syksyllä eteenpäin tässä asiassa".

8. Mitä tulee tilanteen väitettyyn epäselvyyteen, niin ministeri varmaan tietää, että perustuslain lisäksi myös korkein oikeus on ottanut kantaa yksityisten parkkiyhtiöiden oikeuteen määrätä valvontamaksuja virheellisestä parkkeeraamisesta yksityisille alueelle (KKO 2010:23 ja KKO 2011:43). Näiden ratkaisujen mukaan valvontamaksun määrääminen perustuu yksityisoikeudelliseen sopimukseen ja sen rikkomiseen ja siihen, että valvontamaksussa ei ole kyse julkisen vallan käyttämisestä. - Ministerin olisi ollut tasapuolisuuden nimissä hyvä tuoda tämä esille, vaikkei sitä olisi häneltä kysyttykään.

9. YLE:n toimittajan ministerin em. toteamuksen yhteydessä esittämä oma "johtopäätös", jonka mukaan "sen koommin oikeuslaitos kuin mikään muukaan päätösvaltainen toimija ei ole löytänyt asiassa yhteistä linjaa", on peräti väärä ja virheellinen. Eikö toimittaja todellakaan pidä korkeinta oikeutta minään eli "päätösvaltaisena toimijana" asiassa? Perin kummallinen näkemys.

10. Väliotsikon "Oikeusministeri tukee perustuslakivaliokuntaa" alla toimittaja johdattelee ministeriä ottamaan kantaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Katsojille, kuulijoille ja lukijoille ei kylläkään kerrottu, mistä lausunnosta ja mistä asiasta on kysymys, mutta tähän olemme saaneet jo tottua, sillä ko. menettely on YLE Uutisten toimituksen suurpiirteisen linjan mukaista jutuntekoa. - Kyse on perustuslakivaliokunnan lausunnosta PeVL 57/2010 vp ja se koskee hallituksen esitystä HE 223/2010 vp.

11. Toimittajan intro seuraavan kysymykseen tai kommenttiin kuului näin: "Uusi oikeusministeri pitää perustuslakivaliokunnan lausuntoa kantaa merkittävänä. Perustuslakivaliokunta tulkitsi aiemmin, että sakotusoikeutta ei yksityiselle yhtiölle ei tule antaa".

12. Tässä kohtaa toimittaja ja toimitus antavat yleisölle jälleen harhaanjohtavaa ja väärää tietoa. Hallituksen lakiesityksessä (HE 223/2010 vp), josta valiokunta antoi lausunnon (PeVL 57/2010 vp), ei toki edes esitetty minkäänlaisen "sakotusoikeuden" antamista yhtiölle, vaan kyse oli yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ja valvontamaksun määräämisestä.

13. Toiseksi perustuslakivaliokunta ei tietenkään "tulkinnut" tai sanonut, että yhtiöille ei tulla myöntämään millään edellytyksillä oikeutta valvontamaksujen määräämiseen. Tämä on perätöntä puhetta. Sen sijaan valiokunta edellytti, että lakiesitystä ei voida hyväksyä sellaisenaan, vaan sitä olisi tietyiltä osin tarkistettava ja täydennettävä, jotta lakiesitys valvontamaksujen määräämisestä voidaan hyväksyä. - Kyse ei siis ole lainkaan sellaisesta asiasta, jota toimittaja yrittää yleisölle syöttää!

14. Mutta miten oikeusministeri sitten kommentoi mainittua virheellistä johdantoa? Anna-Maja Henriksson sanoi näin:

- "Minulle on erittäin tärkeätä se, että noudatetaan perustuslakivaliokunnan kantaa. Perustuslakivaliokunta on tässä maassa se elin, joka tulkitsee perustuslakia ja sillä linjalla pitää pysyä".

15. Oikeusministeri totesi siis ainoastaan itsestään selvän asian puhumatta mitään tässä kohdin mainitusta lakiesityksestä. Ministerin mukaan perustuslakivaliokunnan ilmaiseman kanta on merkittävä, mutta senhän me kaikki toki tiedämme. Tiedämme myös, että sanottu valiokunta tulkitsee perustuslakia, joten ei tässäkään, Herra varjele, ole kerrassaan mitään uutta ja ihmeellistä.

16. Oikeusministeri olisi voinut kyllä todeta, että perustuslakivaliokunnan lisäksi myös tuomioistuimet ja muut virnaomaiset tulkitsevat perustuslakia, koska se niiden velvollisuutena. Toisin sanoen, jottei asia olisi jäänyt kuulijoille ja katsojille epäselväksi, ministeri olisi voinut sanoa ja muotoilla lausumansa niin, että perustuslakivaliokuntaa pidetään meillä perustuslain ylimpänä tulkitsijana tai jotain muuta yhtä "ylevää".

17. Ministerin lausunnosta ilmeisesti riemastuneena toimittaja kiirehti hengästyneenä tokaisemaan "juttunsa" päätesanoiksi:

- "Tämän perustella näyttäisi siis siltä, että uusi laki tulee aikanaan kaventamaan yksityisten lappuliisojen oikeuksia, tai jopa poistamaan ne kokonaan." Toimittajan saaman idean ja suorastaan neronleimauksen perusteella on sitten koko YLE Uutisten uutisjuttu varustettu alussa jo mainitulla raflaavalla otsikolla "Parkkiyhtiöt voivat menettää sakotusoikeutensa."

18. Ehei, pojat ja tytöt! Voin sanoa, että näin ei tule tapahtumaan, vaikka YLE Uutisissa Ari Mölsä kumppaneineen tuntuukin ajavan "yksityisen sakotusoikeuden kaatamista" kuin konsanaan käärmettä pyssyyn.

19. Saahan tuollaisen järkevän hankkeen, jollaisesta yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kysymys, kaatamista toki vapaassa maassa ajaa, siitä ei ole kysymys. Kyse on kuitenkin siitä, että YLE Uutisten pitäisi pystyä nähtyä paljon paremmin noudattamaan toiminnassaan tasapuolisuutta ja totuutta. Kömpelöt vääristely-yritykset eivät vaikuta hyvältä eivätkä anna kovin valoisaa kuvaa toimituksen ammatillisesta tasosta.

20. Perin ikävä ja vastenmielinen on myös tapa, jolla tuoreen ja asioihin vielä perehtymättömän ministerin ympäripyöreitä ja hyväntahtoisia lausumia yritetään käyttää toimituksen oman kannan ajamisessa hyväksi ja saada ministerin hyvin yleisellä tasolla pysyttelevät lausumat näyttämään siltä, että nyt myös valtakunnan oikeusministeri seisoisi YLE Uutisten porukan ajatusten takana.

21. Oikeusministeri Henriksson ei puhunut haastattelussa sanaakaan siihen suuntaan, että yksityistä pysäköinninvalvontaa ei tultaisi jatkossa sallimaan. Hän puhui vain uuden lakiesityksen valmistelusta, joka alkaa ministeriössä ensi kuussa.

22. Ministeri Henrikssonilta olisi toivonut samanlaista kannanottoa kuin minkä hänen niin suuresti ihailemansa ja kunnioittamansa perustuslakivaliokunnan edellinen puheenjohtaja Kimmo Sasi antoi viime keväänä, kun valiokunta esitti hallituksen esityksen hylkäämistä. Sasi sanoi, että valiokunnan lausunto ja siinä ilmaistu kanta koskee yksinomaan lakiesitystä eikä siis lainkaan nykyiseen käytäntöön ja KKO:n ennakkopäätökseen KKO 2010:23 perustuvaa yksityistä pysäköinninvalvontaa ja valvontamaksujen määräämistä. Sasi sanoi myös, että nykyisin annettavat valvontamaksut on syytä maksaa.

23. Ministeri Henrikssonilla olisi ollut YLE Uutisten haastattelussa mahdollisuus omalta osaltaan selventää tilannetta samalla tavalla kuin Kimmo Sasi teki aiemmin. Valitettavasti Henriksson ei hoksannut käyttää tilaisuutta hyväkseen, vaan tyytyi toimittajan johdattelemana vain valittelemaan "epäselvää käytäntöä."

449. Jyrki Kataisen sixpack-hallitus hajonnee viimeistään kunnallisvaalien 2012 jälkeen

Kataisen hallitusta eivät taida kissanpäivät odottaa...

1. Jyrki Kataisen hallitus nimitetään virkaansa huomenna. Hallitustunnustelut ja -neuvottelut saivat, kuten tiedämme, kosolti farssimaisia piirteitä.

2. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi, että Katainen halusi pääministeriksi hinnalla millä hyvänsä. Hän jopa otti, demareiden vaatimuksesta, hallitukseen myös kommunistien perilliset eli vasemmistoliiton. On se täysin nurinkurista ja epänormaalia, koko maailmassa varmaan tavatonta, että samassa hallituksessa istuvat sekä oikeiston ja äärivasemmiston edustajat.

3. Sen jälkeen kun perussuomalaiset olivat kieltäytyneet hallitusvastuusta, ei jäljelle jäänyt itse asiassa muuta vaihtoehtoakuin tämä sinipuna. Näin ennustin blogissani vaalien jälkeen, jos persut eivät lähtisi hallitukseen. Ennustin myös, että ensimmäisen yrityksen päätyttyä 13 päivän puurtamisen jälkeen demareiden ulosmarssiin tai -heittoon, demarit palaisivat pian ruotuun eli neuvottelupöytään (blogi 437). Myös tämä ennustus toteutui.

4. Sitä en toki osannut nähdä, että myös vasurit änkeäisivät kokoomuksen johtamaan hallitukseen. Mutta kun se kuuluisa "Audin takapenkki" on niin kovin houkutteleva, niin Paavo Arhinmäki sai kun saikin halunsa läpi puolueessaan, tai ainakin osassa siitä.

5. Hallituksen ohjelmassa näkyy selvästi demareiden kädenjälki. Kokoomus joutui antamaan lähes kaikissa kysymyksissä periksi, ensi sijassa verotuksessa. Muun muassa elinkeinoelämä ja kunnat, tänään myös yrittäjäjärjestöt ja Perheyritysten liitto Matti Vanhasen suulla, ovat jo ehtineet moittia hallitusohjelman, keskustasta ja persuista nyt puhumattakaan.

6. On aika helppo tehtävä ennustaa, ettei tämä sixpack-hallitus istu koko nelivuotiskautta. Esimerkiksi eurokriisi vain pahenee pahenemistaan, mutta tähän ei ole asiantuntijoiden mukaan varauduttu hallitusohjelmassa millään tavalla. Talouskasvu tulee ensi vuonna hiipumaa, mikä ei tiedä hyvää työllisyydelle. Valtion velkaantumista ei edes yritetä saada kuriin, vaan velkaantumistahti sen kun vain kiihtyy. Perusturvaan en vuoden alussa tulossa oleva 100 euron korotus jää monille käytännössä 20-30 euroon, sillä perusturva luetaan tuloksi, joka vähennetään toimeentulotuesta.

7. Persujen kannatus tulee vain kasvamistaan kasvamaan, mistä saadaan esimakua jo ensi talven presidentinvaaleissa. Kunnallisvaalit syksyllä 2012 on ajankohta, minkä jälkeen hallituksen lienee pakko erota ja päättää ennenaikaisista eduskuntavaaleista, sillä vaalien tulos tulee olemaan monelle hallituspuolueelle jokseenkin murskaavan tappiollinen. Mahdollista on, että hallituksen hajoaa jo ennen kunnallisvaaleja, jolloin tehdään päätäs siitä, että eduskuntavaalit ja kunnallisvaalit toimitetaan samanaikaisesti.

8. Persut tulevat saamaan kunnallisvaaleissa kolmannen "jytkynsä" lisäten kannatustaan roimasti. Viimeistään tällöin kokoomus ja demarit havahtuvat siihen, missä mennään. Myös keskusta tulee voittamaan, sillä kepuhan on menestynyt aina kunnallisvaaleissa paremmin kuin eduskuntavaaleissa. Vasemmistoliitto kokee kunnallisvaaleissa selvän tappion, mikä näkyy Helsingissä kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen kannatuksen romahdusmaisena laskuna. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on jo nyt hajoamispisteessä ja on vain ajan kysymys, milloin hajoaminen virallistetaan. Vasemmistonuoret ovat jo ehtineet tuomita puolueen monon kokoomuksen johtamaan hallitukseen.

9. Paavo Arhinmäki syytti Vappuheessan Timo Soinia voimakkain sanakääntein takinkäännöstä Portugali-asiassa, kun Soini oli pohtinut ääneen mahdollista hallitukseen menoa. No, nyt se nähtiin, että Arhinmäki ja vasurit olivat takinkäännössä aivan ylivertaisia. Mutta tämähän ei ole toki vasureiden kohdalla mitenkään epätavallista.

10. Muistan vielä, miten ennen vuoden 995 eduskuntavaaleja vasureiden silloinen puheenjohtaja Claes Andersson sätti voimakkaasti istuvaa hallitusta menoleikkauksista ja vannoi jokaisessa vaalitilaisuudessa, että hänen puolueensa ei tule missään tapauksessa menemän sellaiseen halitukseen, joka jatkaisi valtion menojen leikkauksia. Mutta kun Paavo Lipponen kutsui vasurit hallitukseen ja lupasi Anderssonille kulttuuriministerin postin, muuttui ääni Anderssonin kellossa täysin ja hän puolusteli voimakkaasti kantaansa mennä mukaan Lipposen hallitukseen, vaikka sen sen suunnittelemat menoleikkaukset ylittivät kirkkaasti edellisen hallituksen leikkaukset!

11. Kulttuuriministerin paikalla on siis merkillisen ihmeitä tekevä vaikutus! 1990-luvulla vasemmistoliiton paikkaluku eduskunnassa taisi olla vielä 23, mutta viime huhtikuun vaalien jälkeen eduskunnassa istuu enää 14 vasuria. On helppo ennustaa, että seuraavien vaalien jälkeen Arkadianmäellä istuskelee (toimettomana) enää alle kymmenen vasuria. Mikään puolue tai koalitio ei enää vasureita hallitukseen kaipaa.

12. Vasemmistoliitto halusi vimmatusti kokoomuksen johtamaan hallitukseen, vaikka sille oli luvassa kaksi suhteellisen vähäpätöistä ministeripostia verrattuna vaikkapa RKP:n saamiin oikeusministerin ja puolustusministerin salkkuihin. No, onhan se toki toisaalta niinkin, että vasemmistoliitto ei olisi saanut myöskään oppositiossa istuessaan juuri mitään aikaan.

13. Arhinmäki, "koulutukseltaan" muuten valtiotieteen ylioppilas, osoitti nilkkimäisen luonteensa valitsemalla itselleen hallituksen ylivoimaisesti kevyimmän salkun eli kulttuuri- ja urheiluministerin postin. Hän jätti paljon merkittävämmän liikenneministerin salkun kantamisen Suomussalmelta olevalle toisen kauden kansanedustaja Merja Kyllöselle, joka on kuulemma Ryysyrannan Joosepin sukua. Kyllönen on koulutukseltaan laboratoriohoitaja ja työskennellyt apteekissa teknisenä avustajana.

14. Paavo A. haluaa luonnollisesti pysytellä julkisuudessa, mitä kulttuuriministerin posti epäilemättä tuo, ja matkustella ympäri maailmaa "edustamassa" Suomea erilaisissa urheilukisoissa. Sillä aikaa tämä Kyllönen, josta minulle tulee väkisin mieleen tv-elokuva "Liian paksu perhoseksi" pääosan esittäjä, puurtaa lupauksensa mukaan ratapihoilla kolaamassa, kun junat myöhästelevät pakkasissa ja tuiskuissa ja VR saa taas kuulla kunniansa. Kyllönen on eduskunnan takapenkkiläisiä, joka viime kaudella viljeli ronskeja huumoripitoisia puheenvuoroja, mutta nyt ääni taitaa muuttua, kun hän joutuu hallituksen aitiossa puolustelemaan kokoomuksen ja Kataisen puheita siitä, miten EU:n velkamaita on tuettava aina vaan.

15. Entä muut ministerit? Suorastaan epätodellista oli se kiihko, millä aina yhtä kiiluvasilmäinen Heidi Hautala rymisteli Brysselistä ja EU-parlamentista saakka vaatimaan vihreiden kokouksessa päästä ministeriksi. Hänen ja hänen valintansa ensisijainen peruste tuntui olevan yksinkertaisesti se, että hänen ei ole ollut aikaisemmin ollut vielä kertaakaan ministerinä!

16. Oudolta tuntuu myös Puna-Erkin paluu ulkoministeriksi; toivottavasti Erkillä on vielä vanha olkalaukkunsa tallella, joka mukaan hän edusti Suomea maailmalla. Punaisen Eerikin paluu ulkopoliittisiin parrasvaloihin ei ainakaan mitenkään paranna Suomen ja USA:n välejä eikä Haloskalla ole minkäänlaista toivonkipinää saada kutsua valkoisen taloon, oli Talossa sitten valkoinen tai musta mies isäntänä. UM:sä on nyt peräti kolme ministeriä, sillä Tuomioja ja Hautalan lisäksi sinne piti pystyttää oma EU-ministerin virka Stubbin Alexille!

17. Hallituksessa istuu entisiä puuseppiä (Jukka Gustafsson) ja kirvesmiehiä (Lauri Ihalainen). Ihalaisellakaan ei ole ministerikokemuksia, vaikka Haloska myönsi hänelle v. 2008 ministerin arvonimen. Gustafsson on huudellut reilut 20 vuotta kovalla äänellään - ärrävikoineen päivineen - salista, mutta nyt hän joutuu kuuntelemaan huutoja ministeriaitiosta. Jäbästä, joka on kuulemma myös potkupallomiehiä, tehtiin opetusministeri, mutta opetuksen määrärahoja ei lisätä, vaan päin vaston vähennetään roimasti, yhteensä 200 miljoonaa euroa. On siinä opeministerillä naurussa pitelemistä, kun oppositio alkaa painaa päälle ja ihmetellä, miksei valtio enää anna avustusta esimerkiksi homekoulujen kunnostamiseen.

18. Monta uutta ja yllättävää nimeä löytyy ministerilistasta. Päivi Räsänen (kd) on sentään järki-ihmisiä, joten tällä kertaa sisäministeriltä, joka hoitaa myös maahanmuuttoasioita, voidaan odottaa jotakin muuta kuin Anne "Mestariampuja" Holmlundilta. Tämä Holmlundhan tullaan aina muistamaan siitä, että hänen aikanaan Suomessa tehtiin vajaan vuoden välijoin kaksi yhteensä parikymmentä ihmishenkeä vaatinutta koulusurmaa. Holmlundin kontolle jää myös hätäkeskusten varsin omalaatuinen uusjako. Valtiotieteen ylioppilas, toimittaja Maria Guzenina-Richardssonista tuli peruspalveluministeri; hänen painavin meriittinsä paikalle lienee se, että hän on valtakunnan tunnetuimpia yksinhuoltajia.

19. Oikeusministeriksi valittiin RKP:n Anna-Maja Henriksson, joka on sentään varatuomari, mutta paljon muuta hänestä ei sitten olekaan tiedossa. Henriksson on siis kirjoittamaton lehti, mutta epäilen vahvasti, että RKP halusi kyseisen ministerisalkun itselleen vain voidakseen valvoa ruotsinkielisiä palveluja tuomioistuimissa ja muissa lainkäyttöviranomaisissa ja estääkseen ruotsalaisille epämieluisan vaalilakiesityksen valmistelun. Varsinaisissa oikeusasioissa Henriksson lienee paljolti OM:n virkamiesten ohjailtavissa, asia, mistä ei tunnetusti ole koskaan mitään hyvää seurannut, ei ainakaan tuomioistuimille ja lainkäyttöprosesseille. Henriksson on Pohjanmaalta, mikä varmistanee lopullisesti sen, ettei Vaasan hovioikeutta tulla lakkauttamaan.

20. No, paljon huonomminkin olisi oikeusministerin valinnassa voinut käydä, jos esimerkiksi demarit olisivat halunneet salkun itselleen. Tällöin valituksi olisi ilmeisesti tullut muuan Johannes Koskinen. Luojan lykky, ettei näin käynyt! Kun Iso-Eero Heinäluoma vielä halusi puhemieheksi, ei päässälaskumestari Johannekselle jäänyt näissä cempaloissa käteen muuta kuin luu.

21. Toinen tunnetuista rannalle jääneistä eli jätetyistä oli kokoomuksen Kimmo Sasi, joka raatoi Kataisen työmiehenä niiden koomisten 13 päivää kestäneiden hallitustunnustelujen aikana ja kävi lopuksi Iso-Eeron kanssa torikahveilla, minkä jälkeen tunnustelut sitten sillä erää päättyivätkin. Vaikutta vahvasti siltä, että Johannes Koskisen, Sasi samoin kuin muun muassa Jouko Skinnarin, Kari Rajamäen ja tietenkin myös Ike Kanervan aika on lopullisesti hallituskuvioiden osalta ohitse.

22. On mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea uuden hallituksen touhuista seuraa! Hauskaa tulee takuuvarmasti piisaamaan ainakin torstaisin televisiossa suorana lähetettävillä eduskunnan kyselytunneilla.

428. Tyhjänäänestäjät

Blogikirja on nyt ilmestynyt

1. Sanonta "mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjännaurajasta" kuuluu vanhan kansan viisauksiin. Tunnetaan myös sanonta "mies se tulloo paskahoustahi, vaan ei tyhjännaurajasta."

2. Politiikan yhteydessä ei juuri puhuta tyhjän nauramisesta; eri asia on, että politiikka vaikuttaa joskus - varsinkin vaalien alla ja umpikujamaisten hallitustunnustelelujen aikana - aika naurettavalta. Politiikanteossa sen sijaan tunnetaan ilmiö nimeltä "tyhjää äänestäminen". Eduskunnan koneäänestykseen sisältyy neljä eri vaihtoehtoa: "jaa", "ei" "tyhjää" ja "poissa". Poissaolevat edustajat kone rekisteröi itse, mutta nappia "tyhjää" kansanedustaja joutuu painamaan itse siinä missä jaa ja ei -nappiakin.

3. Vaaleissa eli esimerkiksi puhemiehen vaalissa tyhjät äänestysliput sen sijaan hylätään. Sama kohtalo on lipuilla, joihin kirjoitetut nimet henkiöistä eivät joko ole eduskunnan jäseniä tai ovat tekaistuja. Hylättyjen äänien kategoriaan kuuluvat esimerkiksi sellaiset ilmaisut kuten Zysse, Penis, Aku Ankka, 007, Herra Huu jne.

4. Myöskään eduskunta- tai kunnallisvaaleissa ei voida äänestää hyväksytysti tyhjää. Tyhjää äänestämällä ihmiset saattavat ilmaista, että kukaan ehdokkaista ei heidän mielestään täytä äänestäjän asettamia vaatimuksia. Tyhjääkin äänestämällä halutaan kuitenkin samalla kertoa, että yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat.

5. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että tuomioistuimissa joudutaan myös silloin tällöin äänestämään, jos kollegiaalisen oikeuden jäsenet ovat jostakin kysymyksestä eri mieltä keskenään. Lain mukaan (OK 23 luku ja ROL 10 luku) tuomioistuimen jäsenen on lausuttava jokaisesta ratkaistavasta kysymyksestä. Näin ollen tyhjää äänestäminen ei ole tuomioistuimessa sallittua, vaikka jäsenillä ei olisikaan varmaa mielipidettä jostakin asiasta tai kysymyksestä eli käsillä olisi tilanne "ei osaa sanoa."

6. Tilanteesta "ei selviä" käytetään juridiikassa vanhastaan termiä non liquet. Vanhassa roomalaisessa siviiliprosessissa voitiin päätyä langettavan (condemno) tai vapauttavan (absolvo) tuomion ohella myös tulokseen non liquet: "se ei ole selvää." Nykyisin tämä ei sen sijaan ole mahdollista. Vaikka tuomioistuimen tai oikeuden jonkun yksittäisen jäsenen tekisi epäselvässä jutuissa mieli lyödä hanskat tiskiin, näin ei kuitenkaan ole lupa menetellä. Tuomioistuinta velvoittaa ratkaisupakko; tämä kuuluu oikeussuojaan. Tuomioistuimen on annettava oikeusriitaan aina ratkaisu ja tuomiossa on mainittava, onko kanne/syyte hyväksytty tai hylätty ja miltä osin. Näin on tehtävä myös siinä tapauksessa, jolloin oikeuden jäsenellä ei ole täyttä selvyyttä, mitä jutussa on tapahtunut tai miten tapausta olisi juridisesti arvioitava. Näyttö- eli tosiasiakysymyksen osalta epäselvyys ratkaistaan tiettyjen useimmissa tapauksissa lakiin kirjoittamatta jääneiden todistustaakkasääntöjen mukaisesti, jolloin todistustaakka on joko kantajalla tai vastaajalla. Rikosjutussa todistustaakka on syyttäjällä.

7. Politiikassa tyhjän äänestäminen on joissakin tapauksessa kysymys juuri "ei osaa sanoa" -tilanteesta, jolloin poliitikko ei tiedä asiasta tarpeeksi eikä halua siksi ottaa ehdotonta kantaa puolesta tai vastaan. Toisinaan asia voi olla kansanedustajan tai kunnanvaltuutetun mielestä sen verran merkityksetön, että hän halua pidättäytyä lausumasta mielipidettään jaa eikä ei: kyseessä on siis EVVK-tilanne. Tyhjää äänestämällä poliitikko voi myös haluta vältellä vastuutaan ja vedota, jos tehty päätös osoittautuu myöhemmin huonoksi, siihen, että "minähän epäilin asiaa jo silloin, kun siitä aikanaan äänestettiin." Usein tyhjää äänestämisessä on kysymys puhtaasti puoluepoliittisesta tai henkilökohtaisesta taktikoinnista, jolloin poliitikko pidättäytyy äänestämästä spekuloiden sillä, mitä haitallisia seurauksia puolesta tai vastaan äänestämisestä saattaisi hänelle tai koko puolueelle myöhemmin jossakin muussa yhteydessä ja "isommassa asiassa" olla.

8. Taktisista syistä tapahtuvasta tyhjää äänestämisestä on esimerkkejä vaikka minkä verran. Mutta ei mennä nyt lähemmin niihin, vaan todetaan, että parhaillaan meneillään olevissa hallitustunnusteluissa ja erityisesti niin sanottua Portugalin-tukipakettia koskevan kysymyksen ratkaisussa on ehditty väläytellä mahdollisuutta äänestää tyhjää.

9. Eduskunnan suuri valiokunta kokoontuu huomenna keskiviikkona käsittelemään Portugali-paketin hyväksymistä ja sille mahdollisesti - ja todennäköisesti - Suomen puolesta asetettavia neuvotteluehtoja. Asiaa on jo valmisteltu reilu viikko hallitustunnustelija Jyrki Kataisen asettamassa ja Kimmo Sasin johtamassa kaikkien puolueiden työryhmässä, josta keskustan edustaja Mauri Pekkarinen jättäytyi pois viime viikon lopulla. Työryhmän kannan perusteella VVM:n virkamiehet laativat ehdotuksen, jota käsitellään vielä toimitusministeriönä istuvan Mari Kiviniemen hallituksen ministerivaliokunnassa. Hallituksen/ministerivaliokunnan esityksen pohjalta suuri valiokunta päättää valtiovarainministeri Jyrki Kataiselle annettavista evästyksistä eli niistä ehdoista, joilla Suomi on valmis hyväksymään sanotun paketin. On mahdollista, että suuri valiokunta päättää hylätä koko paketin. Katainen menee saamiensa neuvotteluvaltuuksin kanssa ensi viikon alkupuolella pidettävään EU-maiden valtiovarainministereiden kokoukseen, jossa paketin kohtalo on tarkoitus lopullisesti sinetöidä.

10. Pääministeri Kiviniemi ja muut EU-ministerivaliokuntaan kuluvat keskustan edustajat edustajat ovat ilmoittaneet joko äänestävänsä valiokunnan kokouksessa tyhjää tai jäävänsä pois koko kokouksesta, eli pääministerilläkin olisi kokouksen aikana "muita menoja." Tämä vaikuttaa hieman moraalittomalta tai vastuuttomalta siihen nähden, että ennen vaaleja Kiviniemi ajoi voimakkaasti kantaa, jonka mukaan Suomen tulisi hyväksyä Portugali-paketti pitäisi likipitäen sellaisenaan. Ilmeisesti keskusta esittää huomenna suuressa valiokunnassa omat näkemyksensä siitä, millä ehdoilla paketti olisi hyväksyttävissä.

11. Perussuomalaiset ovat ilmoittaneet äänestävänsä suuressa valiokunnassa "ei". Timo Soinilla oli vaalien jälkeen ilmiselvästi haluja hyväksyä paketti, jotta persujen hallituspaikka ei olisi vaarantunut. Viime viikon lopulla Soini ilmeisesti pelästyi muiden persu-kansanedustajien jyrkkää ei-linjaa ja palasi kiltisti ruotuun. Persut ilmoittuvat myös kahdesta muusta ei-kannasta, eli puolue ei hyväksy myöskään väliaikaisen vakuusrahaston ehtojen muuttamista Suomen takausvastuuta kasvattavalla tavalla eikä liioin vuonna pysyvän vakuusrahastoa, jonka on määrä ottaa käyttöön vuonna 2013.

12. Demarit ovat ottaneet epäselvästä ja suorastaan umpikujamaisesta tilanteesta kaiken ilonirti. Demarit tietävät, että ilman heitä Katainen ei onnistu muodostamaan enemmistöhallitusta, joten he ovat puhuneet ja jankuttaneet puhumasta päästyäänkin "sijoittajavastuusta", joka tulisi ottaa osaksi Portugali-pakettia. Kaikki tosin tietävät, että sijoittajavastuuta ei ole mahdollista tällä aikataululla käytännössä hyväksyä, vaan kyse voi olla korkeintaan jonkinlaisesta periaateluontoisesta ponsilausumasta, joka otettaisiin sovitun paketin liitteeksi, mutta jota ei tässä vaiheessa toteutettaisi.

13. Ilmeistä on, että huomenna Eduskunnan suuri valiokunta ottaa äänestyksen jälkeen - ainoastaan persut ja luultavasti myös vasemmistoliitto äänestävät paketin hyväksymistä vastaan - periaatteessa myönteisen kannan Portugali-paketin hyväksymiseen. Samalla paketin hyväksymiselle asetetaan tiettyjä ehtoja, jotka valiokunta "toivoo" tulevan EU:n valtiovarainministereiden kokouksessa hyväksytyiksi. Kyse ei siis ole niin sanotuista reunaehdoista, jotka Suomi asettaisi ehdottomasti sopimuksen ja paketin hyväksymisen ehdoiksi. Saapa nähdä, tullaanko valiokunnassa näkemään tyhjää äänestämistä.

14. Portugali-paketti samoin kuin edellä mainitut kaksi muuta asiaa eli väliaikaisen vakuusrahaston kasvattaminen ja pysyvän vakuusrahaston hyväksyminen palaavat kuitenkin hallituksen tiedonannon muodossa Eduskuntaan sen jälkeen, kun nuo asiat on päätetty EU:n piirissä. Jos olen oikein ymmärtänyt, Portugalin tukipaketti ja väliaikaista vakuusrahastoa koskeva asia tulevat eduskunnan käsittelyyn kesäkuussa ja pysyvää vakuusrahastoa koskeva kysymys syksyllä. Silloin Suomessa on luultavasti uusi hallitus jo koossa ja juuri sen antaman tiedonannon perusteella Eduskunta äänestää kyseisistä asioista.

15. Tällöin voidaan joutua näkemään tyhjää äänestämisiä enemmänkin. Jos persut ovat mukana Kataisen johtamassa hallituksessa, sille joudutaan ilmeisesti antamaan ja hallitusneuvottelujen aikana vapaus äänestää tiedonantoäänestyksessä tyhjää. Toinen vaihtoehto on, että persut suostuvat hallitukseen päästäkseen tekemään paljon puhutun takinkääntötempun eli he ilmoittavat kesäkuussa suostuvansa hyväksymään nuo kiistanalaiset asiat. Keskusta ja vihreät ovat ilmoittaneet, että ne ottavat kesäluussa ja syksyllä oppositiopuolueina myönteisen kanan mainittuihin kysymyksiin vain sillä edellytyksellä, että hallituspuolueet seisovat yksimielisesti tiedonannon ja esitystensä takana. Siten myös keskusta ja vihreät voivat äänestää tyhjää eli olla sillä tavoin tukematta epäyhtenäisen hallituksen politiikkaa.

16. Elämme siis politiikan suhteen aika mielenkiintoisia aikoja! Tämän se sitten teki, kun noita persuja piti vaaleissa äänestää parlamenttiin niin maan perusteellisesti! Kataisen ratkaisu erottaa Portugalin-tukipaketti hallituskysymyksistä vaikutti vielä viikko sitten näppärältä, mutta nyt asiassa samoin kuin hallitustunnusteluissa näyttää joudutun poliittisen taktikoinnin seurauksena umpikujaan. Jyrki Katainen on hävinnyt kokonaan julkisuudesta kulissien taakse. Hän on delegoinut vaikean Portugali-kysymyksen Kimmo Sasin hoidettavaksi; saisikohan Sasi vaivan palkaksi ministerisalkun Kataisen hallituksessa, jos sellainen syntyy?

17. Timo Soini sen sijaan esiintyy julkisuudessa ja jopa arvostetun Wall Street Journalin palstoilla jaellen neuvojaan ja uhkaavia ennusteitaan sinne tänne. Soini ajaa kiivaasti Kreikan ym. velkamaiden velkasaneerausta välittämättä yhtikäs mitään niistä ilmeisen vakavista seuraamuksista, joita yhtäkkisestä velkajärjestelyistä aivan ilmeisesti uhkaisi seurata rahoitusmarkkinoilla ja eri maiden taloudessa.

18. Toisaalta Timo Soinilla on hirmuinen hinku päästä hallitukseen. Luultavaa on, että Kataisella ja Soinilla on jo jonkinlainen alustava sopimus persujen mukaan pääsystä hallitukseen. Soini lievensi eilen persujen ilmastopoliittista ohjelmaa - sitä Putkosen kopioimaa - ikään kuin näyttönä sille, että persutkin on muka valmis tinkimään omista tavoitteistaan, velkamaiden kriisipakettia lukuun ottamatta. Persut ei kuitenkaan hyväksy nykyhallituksen ja eduskunnan hyväksymää ilmastopoliittista päästökauppajärjestelmää.

19. Mutta, mutta. Vaikuttaa hyvin lyhytnäköiseltä politiikalta ottaa hallitukseen mukaan puolue, joka ajaa selkeästi eurokielteistä linjaa vähän joka asiassa. Suomi on kuitenkin entistä sidotumpi EU:hun lainsäädännössä ja talouskysymyksissä. Vaikka sitä ei välttämättä kukaan haluaisi, niin kehitys näyttää kulkevan kuitenkin pikku hiljaa kohti EU:n liittovaltiota, ja tätä persut jyrkästi vastustaa. Miten hallituksessa voi olla yhtenä kolmesta suuresta puolueesta olla mukana puolue, joka e ole vain EU-kriittinen vaan selvästi EU-kielteinen? Katainen ottaa suuren riskin ottaessa persut mukaan hallitukseen. Luultavaa on, että hallitus, jossa persut olisi mukana, ei istu koko nelivuotiskautta.

20. Minusta keskustaa ja vihreitä on moitiskeltu hieman turhaan vastuun pakoilusta, kun ne ovat ilmoittaneet, etteivät välttämättä halua olla kaavaillun uuden hallituksen takuumiehinä Portugali-paketin hyväksymisessä, vaan tulevat tarkastelemaan asiaa suuressa valiokunnassa uudelleen ja kannattavansa kesäkuun tiedonantoäänestyksessä hallituksen linjaa vain sillä edellytyksellä, että hallitus seisoo yksimielisenä tiedonannon takana. Oppositiopuolueiden velvollisuutena ei ole toki pitää hallitusta pystyssä, jos hallituksen omat rivit tuntuvat rakoilevan.

21. Juuri äsken uutisoitiin, että Kimmo Sasin vetämän työryhmän työn anti jäi "tiedon levittämiseksi." Sasin työryhmä, joka etsi uuden eduskunnan yhteistä kantaa Portugalin tukemiseen, päätti työnsä tänään aamupäivällä. Ryhmä ei onnistunut tehtävässään eli eduskunnan yhteisen näkemyksen muotoilussa, vaan asia siirtyy eduskuntaryhmiin. Niistä valtaosa on koolla tänään iltapäivällä. Ryhmillä on mahdollisuus esittää omia vaatimuksiaan Suomen ehdoiksi Portugalin tuelle. Sasin työryhmää on luonnehdittu "opintopiiriksi."

22. No niin, tässäpä lukijoille monenlaista asiaa purtavaksi! Toivoin vilkasta keskustelua kommenttien muodossa. Voidaanko jollekin puolueelle - ja nimenomaan todennäköisesti tulevalle hallituspuolelle - antaa Euroopan velkamaiden kriisistä päätettäessä vapaat kädet äänestää tyhjää? Mitkä ovat ne puolueet ja perusteet, joiden varaan tuleva hallitus pitäisi muodostaa?

PS

Blogikirja (352 sivua) on nyt ilmestynyt. Kirjaan on koottu blogin "parhaita paloja" eli 45 tässä blogissa julkaistua juttua, jotka käsittelevät juridiikkaa ja oikeuspolitiikkaa; puoluepolitiikkaa käsitteleviä juttuja ei kirjaan sisälly. Kustantaja on Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta, mistä kirjaa voi myös tilata. Puhelinnumero on 040 4844 033.

418. Pääministerikandidaattien tv-vaaliväittely

1. Aiemmin pääministeriehdokkaiden vaaliväittelyyn osallistuivat kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat. Kun persujen gallup-kannatus on noussut kolmen "vanhan" puolueen tasolle, oli eiliseen TV1:n vaalitenttiin kutsuttu mukaan myös puheenjohtaja Timo Soini. Keskustelun anti ei kuitenkaan tästä kovin paljon parantunut eikä mitään uutta juuri tullut ilmi. Puheenjohtajat vain lähinnä toistelivat jo moneen kertaan kuultuja kantojaan ja väitteitään.

2. Pääministeri Mari Kiviniemi sai pitää kaikkein pisimmät, mutta samalla pitkäpiimäisimmät puheenvuorot. Hän vetosi useamman kerran siihen, miten hän on pitänyt euroalueen vakuusrahastoasiassa yllä niin tiukkaa linjaa, että Suomi on saanut EU:ssa jonkinlaisen änkyrän maineen. Aiemmin Kiviniemi on kiistänyt änkyröinnin, mutta nyt hän tai hänen avustajansa ovat ilmeisesti huomanneet, että tässä asiassa kannattaakin - ennen vaaleja - näytellä änkyrää, jottei Soini varastaisi vakuusasiassa pääroolia täysin itselleen. Vaikka yleisesti tiedetään, että Suomelta vaadittavat lainavakuudet tulevat kasvamaan - asiallisesti tästä on EU:ssa jo päätetty - Kiviniemi yrittää sitkeästi uskotella äänestäjille, että ensin katsotaan ja tutkitaan "kaikki muut keinot" ja vasta tämän jälkeen, jollei mikään muu auta, päätetään vakuuksien lisäämisestä.

3. Toinen asia, jossa Kiviniemi näyttäisi yrittävän sumuttaa äänestäjiä, koskee vaalien jälkeen tapahtuvia valtion menoleikkauksia. Kiviniemi yrittää uskotella, ettei leikkauksia välttämättä tarvita lainkaan, ja vetoaa johonkin kahden vaalikauden suunnitelmaan, joka ei kuulijoille oikein avaudu. Tämä edellyttää ilmeisesti, että keskusta olisi mukana myös seuraavassa hallituksessa ja Kiviniemi olisi myös tuon hallituksen pääministeri. Tässä Kiviniemeä säestää kokoomus ja Jyrki Katainen, muttei läheskään niin pontevasti kuin mitä pääministeri tekee. Katainen valtiovarainministerinä tietää, että vaalien jälkeen tarvitaan aika isoja menoleikkauksia.

4. Jutta Urpilainen toisti vanhat teesinä demareiden kynnyskysymyksistä hallitusohjelmaa tehtäessä. Siinä päällimmäisenä on eläkeiän säilyttäminen nykyisellään. Urpilainen papattaa, että demarit eivät ole hallituksessa, joka nostaa pakolla eläkeikää. Kaikki kuitenkin ymmärtävät, ettei tämä lupaus tule pitämään, jos demareilla olisi vähäisintäkään saumaa päästä hallitukseen vallien jälkeen. Sitä paitsi Urpilaisen vannomisella ei ole merkitystä, jos työmarkkinajärjestöt pääsevät, niin kuin on syytä otaksua, vaalien jälkeen keskenään sopuun eläkeiän nostamisesta.

5. Urpilainen jatkoi papatustaan myös siitä, että demarit eivät tulisi hyväksymään vakausrahastoa eivätkä siis kannata "väliaikaisen vakausvälineelle" annettavien vakuuksien nostamista, jollei myös pankkeja ja sijoittajia saada myös vastuuseen. Mutta kuten Katainen selväsanaisesti kahteen eri otteeseen todisti Urpilaiselle, sijoittajien vastuu on mahdollista toteuttaa vasta vuona 2013 voimaan tulevan lopulliseen vakausvälineen yhteydessä.

6. Kataisen kysyessä Urpilaiselta, miten tämä kuvittelee voivansa toteuttaa pankkien ja sijoittajien vastuun jo ennen vuotta 2013, Urpilainen ei vastannut mitään, vaan käänsi asian toiseksi ja ryhtyi selittämään, että hän kyllä uskoo enemmän seitsemän vuotta valtiovarainministerinä toiminutta Sauli Niinistöä kuin Kataista, kun on kyse Kreikan tai muiden vastaavassa asemassa olevien maiden päästämisestä velkasaneeraukseen! Aikamoinen isku vyön alle, sanoisin! Tällainen vastaamatta jättäminen ohipuhuminen on kuitenkin tyypillistä poliittista retoriikkaa: jos poliitikko ei osaa tai halua vastata kinkkiseen kysymykseen, hän yrittää ohittaa koko asian ja kääntää huomion toisaalle.

7. Jäätyään muutama päivä sitten nololla tavalla ja niin sanotusti rysän päältä kiinni hallitukseen menoa koskevassa erivapausaikeessaan (koskien EU:n kriisirahoitusta), Timo Soini oli väittelyn alussa myrtsinä. Hän yritti korjata tilannetta uhoamalla naiivisti kansanäänestyksestä koskien "rahan syytämistä" EU:n kriisipaketteihin. Soini ei saanut näkemykselleen tukea edes Jutta Urpilaiselta, joka ilmoitti, etteivät demarit ole tässä asiassa persujen "kupilla", vaan se ovat periaatteessa valmiit hyväksymään kriisipaketit, jos heidän lainavakuuksille asettamistaan ehdoista päästään yhteisymmärrykseen. Soinin uhoaman "kansanäänestyksen" lopputulos näyttää siis varsin selvältä.

8. Soini uhosi vastustavansa edelleen euroalueen vakuusrahastoja ja rahan "syytämistä niille Saksan ja Ranskan pankkien pelastamiseksi."Kiviniemi ja Katainen eivät saaneet Soinilta selvää vastausta, onko vakuusrahastoasia persuille todellakin kynnyskysymys hallitukseen menolle.

9. Muuten Timo Soini heitteli totuttuun tapaansa herjojaan - omenasta ja melonista ei nyt kuitenkaan puhuttu mitään - ja maalaili kauhukuvia EU:n liittovaltiokehityksestä sekä ärhenteli jälleen kerran Iso-Britannialle myönnetyistä jäsenmaksuhelpotuksista. Soini sanoi, että jos hänestä tulee pääministeri, hän ottaa asian esille ja vaatii brittien jäsenmaksuhelpotusten poistamista. EU:ssa tämä asia vaatineen kuitenkin yksimielisen päätöksen. Soini onnistui kuitenkin kyseenalaistamaan hallituksen päätöksen osallistua euroalueen kriisirahoitukseen, missä häntä edesauttoi se, ettei pääministeri Kiviniemen vastauksista ei ota Erkkikään selvää.

10. Tämä asiakysymyksistä. Suurin osa äänestäjistä asettanee neljä puheenjohtajaa paremmuusjärjestykseen tästä ja aiemmin jo nähdyistä tv-väittelyistä saamansa henkilökohtaisen vaikutelman perusteella. Asiakysymyksistä ja puheenjohtajien niitä koskevista mielipide-eroista monet äänestäjät ovat luultavasti aika lailla ulalla. Asiakysymykset eivät kuitenkaan ratkaise, vaan äänestyspäätös tehtäneen useimmiten pääministerikandidaattien ja yleensä kansanedustajaehdokkaiden esiintymisestä ja uskottavuudesta saatujen vaikutelmien vaikutelman perusteella.

11. Timo Soini saattaisi pärjätä päämisterinä, jos Suomi olisi suljettu maa ja yksin miespuolisten kansalaisten hallitsema uusimpivaaralainen yhteiskunta, jossa globalisoitunut kavala maailma olisi mahdollisimman kaukana ja jossa vallitsisi suuri yksimielisyys ja halu luopua eurosta ja koko hemmetin EU:sta. Tätä idylliä odoteltaessa Slovakian tie - kriisiapua EU-rahastoille ei anneta - olisi myös Suomen tie. Tällaiseen menneeseen maailmaan Suomella ei kuitenkaan ole paluuta. Vaikka persuista tulisi vaaleissa suurin puolue, ei täysin EU-kielteistä Timo Soinia voitaisi mitenkään valita pääministeriksi. Jos persut onnistuisivat jotenkin keplottelemaan tiensä hallitukseen, riittäisi Soinille hyvin elinkeinoministerin tai puolustusministerin salkku. Eilen Soini jo puhuikin paatoksella sotilasmäärärahojen säilyttämisen puolesta "isänmaan puolustamiseksi." Merkille pantavaa oli tapa, jolla Soini kieltäytyi edelleen antamasta selkeää vastaus raiskatun naisen oikeudesta aborttiin puhuen epämääräisesti vain elämän pyhyydestä.

12. Jutta Urpilaisella taas on pääministeriksi enemmän intoa ja pyrkyä kuin taitoa ja ja vakuuttavuutta. Hänen esiintymisensä oli eilenkin jotenkin teennäistä pinnistelyä, jossa on hieman yliyrittämisen tuntua. Minusta Mikael Jungner esiintyi keskiviikkona MTV3:n uudenmaan vaalitentissä selvästi paremmin kuin Urpilainen eilen. Jos demareista sattuisi tulemaan apupuolue Kataisen johtamaan hallitukseen, Jutta Urpilaiselle luultavasti voitasi antaa opetusministerin salkkua raskaampaan ministerinsalkkua.

13. Varteenotettaviksi pääministerikandidaateiksi jäävät minusta siis ainoastaan Kiviniemi ja Katainen. Jälkimmäisen tyylin me olemme jo oppineet tuntemaan. Kiviniemi hallitsee kyllä asiakysymykset. Sen sijaan hänen esiintymisensä ei ole kovin vakuuttavaa, vaan sitä voitaisiin kuvata sanoilla lattea (kuiva), riskitön, pitkäpiimäinen ja kopea. Kiviniemi ei halua millään tunnustaa - ainakaan näin vaalien alla - puolueelleen ja koko hallitukselle kiusallisia tosiasioita, vaan jankuttaa jankuttamasta päästyään sellaista vaihtoehdoista, joista jo tiedetään, etteivät ne voi toteutua. Samaa pätee leikkauslistoihin, joista Kiviniemi ei vieläkään suostunut puhumaan. Tämä vähentää Kiviniemen uskottavuutta. Kataisen mahdollisesti johtamassa tulevassa hallituksessa valtiovarainministeri.

14. Jyrki Katainenkaan ei ole toki täydellinen. Hän näyttää kuitenkin löytäneen tyylin ottaa esiintymiset aiempaa hieman rennommin, hän uskaltaa myöntää ongelmien vaikeudet ja tehdyt virheet, on valmis sovittelemaan ja jaksaa innostuneisuutensa säilyttäen (tai ainakin sitä hyvin näytellen) valaa uskoa siihen, että vaikeuksista selvitään, kunhan maltetaan tehdä töitä ja toimia järkevästi, osoittaa vastuullisuutta ja rohkeutta puuttua vanhentuneita kunta- yms. rakenteisiin. Katainen on pääministeri, jos kokoomus voittaa valeissa keskustan ja demarit.

PS.

Olen samaa mieltä kuin Matti Vanhanen tänään Suomen Kuvalehden kolumnissa: Suomen olisi pitänyt osallistua Libyassa Muammar Gaddafin vastaiseen operaatioon ja lähettää Hornettaja valvomaan Libyan lentokieltoaluetta. Suomen kanta kieltäytyä operaatiosta on epäjohdonmukainen. Syynä Suomen kantaan on Timo Soinin ja persujen vaalivoiton pelko.

409. Kansanedustajien lahjuslaki kuumensi tunteet eduskunnassa; esitutkintapaketti runnottiin läpi hirvittävällä kiireellä

Perustuslakivaliokunnan satraapit Sasi ja Söderman halusivat torpata parkkimaksulain lisäksi myös kansanedustajien lahjuslain hyväksymisen näillä valtiopäivillä

1. Eduskunnassa tunteet kuohuivat perjantai-iltana, kun salissa käsiteltiin kansanedustajien lahjontalakia. Asiasta kerrottiin tänään Ilta-Sanomien verkkojulkaisussa.

2. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) ja varapuheenjohtaja Jacob Söderman (sd.) syyttivät vihreitä lakiuudistuksen valjastamisesta omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä.

3. Eduskunta päätti hyväksyä viime tipassa lakiesityksen, jolla lakia kansanedustajan lahjonnasta tiukennetaan täyttämään Euroopan neuvoston korruptionvastaisen elimen Grecon vaatimukset. Uutta ovat muun muassa säännökset törkeästä kansanedustajan lahjonnasta ja lahjuksen otosta sekä niiden rinnastus virkamiesten törkeään lahjontaan.

4. Laista olisi Sasin ja Södermanin selittelyjen mukaan tullut kuitenkin parempi, jos siinä olisi kriminalisoitu myös vaikutusvallan väärinkäyttö eli Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistyksen tapainen toiminta. Siihen ei oikeusministeri Tuija Braxilla (vihr.) ollut heidän mukaansa haluja, koska lain käsittely olisi ehkä siirtynyt seuraavalle eduskunnalle.

5. Sasin mukaan oikeusministerin toiminta asiassa on ollut hyvin poliittista. Houkutusta asian siirtämisestä vaalien yli yhteistyöhaluisemmalle ministerille oli.

–Oikeusministeri ei tunnustanut ongelmia, joita hallituksen esityksessä oli, mikä vaikeutti asian käsittelyä, sanoi Sasi.

Sasi piti kuitenkin lopputulosta kuitenkin hyvänä ja korosti sen täyttävän Grecon vaatimukset.

6. Jacob Söderman sydämistyi perin pohjin vihreiden Ville Niinistöön. Hän katsoi Niinistön toimineen halpamaisesti antamalla ymmärtää medialle, että Söderman olisi jarruttanut uudistusta tahallaan. Tällä Söderman viittasi tänään Helsingin sanomissa olevaan Ville Niinistön haastatteluun.

–Vihreät haluavat osoittaa, että he tässä toimivat ja muut vastustavat. Siis erittäin rumaa poliittista toimintaa ja minusta syvästi tuomittavaa, Söderman vuodatti.

7. Ville Niinistö puolestaan kertoi vain ajaneensa sitä, että asia saataisiin käsiteltyä nykyisessä eduskunnassa. Hän vetosi HS:n toimittajan hänen haastattelusta tekemiin tulkintoihin ja sanoi arvostavansa suuresti Södermanin työtä kansanedustajana.

8. Söderman tulkitsi kuitenkin edelleen, että Niinistö on saanut aikaan "häpäisevän kirjoituksen Helsingin Sanomissa".

–Jos ei ole miestä seistä tekojensa takana, niin minä en voi sille mitään.

9. Söderman ihmetteli myös, millaisia viestejä Niinistö oikein käy viemässä Braxille valiokunnan työstä.

– Aina kun tapaan Braxin, hän on raivon partaalla. Minkä tyyppisiä viestejä te viette hänelle, Ville Niinistö, mitä te oikein puhutte hänelle?

10. Tämän päivän Helsingin Sanomat uutisoi näkyvästi tunteet eduskunnassa kuumentaneesta asiasta näin (sivu A5):

"Kansanedustajat saivat vaivoin tehtyä oman lahjuslakinsa. Alaotsikko: Perustuslakivalokunta kirjoitti laista lausunnon vasta pakotettuna".

11. Jutussa kerrotaan, että kansanedustajia koskeva lahjontalaki oli hiuskarvan varassa kaatua perustuslakivaliokuntaan. Asiasta lausuntoa lähes vuoden (!) sorvannut valiokunta jäi HS:n mukaan torstaina ylimääräisessä kokouksessaan päätösvallattomaksi, kun osa jäsenistä jäi pois kokouksesta poliittisista syistä. Juuri tuossa kokouksessa oli määrä hyväksyä asiasta neuvoteltu lausunto.

12. Vihreiden edustaja Ville Niinistö oli HS:n mukaan puuttunut tuolloin asiaan ja kertonut olevansa äärimmäisen huolestunut valiokunnan arvovallasta ja kansalaisten käsityksestä eduskunnasta, kun ja jos se ei onnistu tekemään itseään koskevaa lahjuslakia.

13. HS:n uutisen mukaan valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi ja varapuheenjohtaja Jacob Söderman ovat suhtautuneet lakiin nihkeästi. Söderman oli tehnyt asiasta oman lakialoitteen, mutta torstaina hän ei saapunut lainkaan valiokunnan kokoukseen.

14. HS:n mukaan peruuntuneen kokouksen jälkeen käynnistyi "Sasin pään kääntänyt prosessi, jossa Sasi puolittain pakotettiin pitämään valiokunnan kokous." Lehti antaa ymmärtää, että Sasin pää kääntyi puolueenpuheenjohtaja Jyrki Kataisen asiaan puuttumisen johdosta.

15. Otetaanpa tähän vielä kyseisestä lakiesityksestä eduskunnan täysistunnossa tänään käyty kiivassnainen keskustelu kokonaisuudessaan, se löytyy tästä.

16. Aikamoista hulabaloota! - Miksi ihmeessä tärkeä lakiesitys, joka tuli eduskuntaan jo lähes vuosi sitten, eteni vasta nyt perustuslakivaliokunnan käsittelyyn? Kyllä näyttää selvältä, että Sasin ja Södermanin ja valiokunnan "pukareiden" (Ukkola ym.) tarkoituksena oli todella torpata koko lakiesitys ja siirtää se uuden eduskunnan käsiteltäväksi.

17. Tarkoitus oli varmaankin samanlainen kuin yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan lakiesityksenkin torppaamisen kohdalla. Myös tämä lakiesitys makasi perustuslakivaliokunnassa monta kuukautta. Ilmeisesti Sasi ja Söderman ovat suutahtaneet muutenkin oikeusministeri Tuija Braxiin ja Brax puolestaan näihin vanhoihin herroihin.

18. Oli paikallaan, että Ville Niinistö vaati pontevasti perustuslakivaliokuntaa pitämään ylimääräisen kokouksena. Jos se olisi jäänyt pitämättä, olisi lakiesitys rauennut.

19. Kun lukee eduskunnan tämän viikon ja edellisen viikon pöytäkiroja ja valiokuntien mietintöjä, niin sieltä paljastuu se hirmuinen kiire ja hoppu, joka eduskunnalla on ollut, kun lähes kaikkien tärkeiden lakiesitysten käsittely on jätetty viime tippaan. Useat lakiesitykset ovat rauenneet kokonaan aikapulan takia, osa on hylätty suman mutikassa (esimerkkinä juuri kiistelty parkkimaksulaki) ja osa on käsitelty hirvittävän kiireellisessä aikataulussa.

20. Viimeksi mainituista ovat hyvinä esimerkkeinä todella tärkeät lakiesitykset, jotka koskevat uutta esitutkintalakia, uutta pakokeinolakia ja poliisilain muutosta. Ne saatiin käsitellyksi, mutta aivan viime tipassa ja niin kiireessä, ettei valiokunnilla ole tietenkään voinut olla kunnon mahdollisuuksia perehtyä millään kaikkiin tärkeisiin yksityiskohtiin.

21. Nyt vain pelolla odotellaan, mitä kaikkia sammakoita näihin viimeksi mainittuihin tärkeisiin lakeihin sitten jäi. Voidaanko nämä uudet lait edes vahvistaa tasavallan presidentin esittelyssä?

22. Tämä on järkyttävä osoitus eduskunnan kelvottomista toimintatavoista ja huonosta lainsäädäntötyöstä!

23. Lakivaliokunnan puheenjohtajan Janina Anderssonin (vihr) oheisesta puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 11.3. on sangen kuvaava. millaisesta menettelyssä lahjuslakia säädettäessä oli kysymys:

Janina Andersson /vihr: Arvoisa puhemies! Ärade talman! Kun aluksi pyysin anteeksi, että olen painostanut, niin voin ehkä vähän täsmentää. Siis minä myönnän, että roikuin sekä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasin että varapuheenjohtaja Södermanin hihassa erittäin paljon ja aika usein ja pyysin tätä asiaa ja sanoin, että lakivaliokunta on valmis ja haluamme tämän hoitaa ja tämä on meille erittäin tärkeää. Ja kun olin vähän epäileväinen siitä, onnistuuko tämä kuitenkaan, niin sitten myös puhemiesneuvostossa meillä oli aikamoinen keskustelu aiheesta ja puhemiesneuvosto linjasi, että tämä pitää hoitaa tällä vaalikaudella. Siksi minä olin niin kauhean inhottava, että pidin kiinni siitä, että tämä pyritään hoitamaan, kun me sen porukalla päätimme puhemiesneuvostossa.

Sitten siitä, että perustuslakivaliokunta teki kaikki muutokset siihen sisältöön. Me vain kopioimme ne nopeasti lakivaliokunnassa. Mehän emme ehtineet oikeastaan ollenkaan itse tehdä pohdintaa. Me olisimme toivoneet, että te olisitte vaan linjanneet sen, että tämä ei ole perustuslain vastainen millään lailla, ja me olisimme voineet tehdä sen loppupohdinnan. Meilläkin on paljon älykkäitä ihmisiä, jotka osaavat ottaa vastaan kritiikkiä ja pohtia, miten pykälät voisi sitten tehdä paremmin. OM:hän antoi teille nopeasti vastineen vaan perustuslakinäkökulmasta, ja sen vastine meille taas liittyi enemmänkin sisältöön ja yksityiskohtiin. Elikkä olisi voinut paljon nopeammin toimia niin, että teillä olisi ollut ehkä vähän lyhyempi lausunto meille ja me olisimme oikeasti lakivaliokunnassa, missä on myös hyviä ihmisiä, menneet sinne pykäliin ja tehneet tämän saman työn siellä.

24. Tämä tuntuu täysi uskomattomalta! lakivaliokunta, jonka tehtävänä oli paneutua lakiesityksenyksityiskohtiin ja antaa mietintö eduskunnalle, ei itse asiassa voinut tehdä työtään, kun Sasi ja Södermanin johtama perustuslakivaliokunta panttasi lakiesitystä itsellään loppuun eli viime torstaihin saakka. Andersson joutuikin tunnustamaan, että "me vain kopioimme (mietintöön) perustuslakivaliokunnan lakiesitykseen tekemät muutokset sellaisenaan". "Mehän emme ehtineet oikeastaan ollenkaan itse tehdä pohdintaa", sanoi Andersson.

25. Tällaista se on sitten, tämä eduskunnan paljon mainostettu ja kehuttu "näkymätön valiokuntien työ!" Perustuslakivaliokunta panttaa lakiesitykset itselleen ja tekee sitten viime tipassa muutoksia lakiesitykseen, minkä jälkeen lakivaliokunnalle (tai vastaavasti jollekin muulle valiokunnalle) ei jää yhtään aikaa paneutua esitykseen ja tehdä siihen tarvittavia "omia" muutoksia ja tarkistuksia! "Me vain kopsasimme omaan mietintöömme perustuslakivaliokunnan esitykseen ehdottomat muutokset"! Nämä sanat muistamme aina eduskuntatyön nyt jättävän rva Janinan kaudelta. Eipä ollut kovin hohdokas päätös pitkälle kansanedustajakaudelle! Andersson sai kuitenkin painostetuksi Sasia ja Södermania, että lakiesitys saatiin kuin saatiinkin käsitellyksi ja laki siis voimaan.

26. Muta samanalainen hoppu ja kiire lakivaliokunnalle tuli myös erittäin laajan lakipakettien eli a) esitutkintalain, b) pakkokeinolain ja c) poliisilain säätämisen kohdalla. Myös niitä koskevia lakiesityksiä perustuslakivaliokunta panttasi viime viikolle asti, jolloin vasta antoi lausuntonsa ja teki lakiesitykseen joitakin muutoksia, jotta ne voitaisiin valiokunnan mukaan hyväksyä normaalisissa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Lakivaliokunnalle ei jäänyt näidenkään erittäin laajojen uudistusten osalta juuri lainkaan aikaa tehdä omia pohdintojaan, vaan se joutui nytkin kopioimaan mietintöönsä lähinnä vain perustuslakivaliokunnan esittämät muutokset.

27. Esitutkinta- ja pakkokeinolakien osalta syyn hoppuilusta saavat ottaa niskoilleen oikeusministeri Tuija Brax ja sisäministeri Anne Holmlund, jotka toivat lakiesityksen eduskuntaan vasta viime syksynä täysin tietoisina siitä, ettei eduskunta ehdi käsitellä laajoja lakiesityksiä millään noin lyhyessä ajassa kunnollisella tavalla. Braxin ja Holmlundin pii saada vaaleja ajatellen jotakin näyttöä, koska vaalikausi on muutoin mennyt heidän osalta niin kovin surkeasti monine raskaine töppäyksineen.

28. Onko tuollaisessa lainsäädäntötyössä mitään järkeä?

406. Presidentillisiä kannanottoja parkkimaksukiistassa

Maanpuolustuskurssin avajaisissa: Psst...Pekka, minnekäs sinä parkkeerasit autosi...

1. Yhä valtoimenaan vellova parkkimaksukiista sai tänään suorastaan presidentilliset mittasuhteet. Tiedotusvälineiden uutisotsikoita: "Halonen otti kantaa parkkimaksukiistaan" ja "KKO:n presidentti puolusti kantaansa parkkiasiassa."

2. YLE-uutiset, joka aiemmin on syyllistynyt eräänlaiseen laittoman parkkikapinan yllyttämiseen (katso blogi 402), kysyi asian johdosta nyt neuvoa ja mielipidettä itseltään Tasavallan presidentiltä!

3. Tämä tapahtui 197. Maanpuolustuskurssin juhlallisten avajaisten yhteydessä. Blogistia (palsturia) huvitti suuresti, kun Tarja Halosen tv-haastattelussa itse pääasia eli tuo niin "hienon hieno" ja "ylevä" Maapuolustuskurssi ja Halosen siinä pitämä esitelmä jäi uutisissa lähes tyystin huomiotta. Toimittaja oli kiinnostunut yksinomaan siitä, mitä presidentillä oli lausuttavaa yksityisestä pysäköinninvalvonnasta!

4. Presidentti Halonen ei halunnut lyhyessä lausunnossa arvostella KKO:n presidenttiä Pauliine Koskeloa, joka totesi viime lauantaina perustuslakivaliokunnan hätäilleen asiassa. Halosen mielestä se, ettei Suomessa ole perustuslakituomioistuinta, oikeuttaa terävään keskusteluun. Hän arveli, että parkkisakkokiistaan palataan eduskuntavaalien jälkeen:

- Tietysti vältän arvostelemasta tai arvioimasta niin korkeinta oikeutta kuin perustuslakivaliokuntaakin. Toisin kuin monessa muussa maassa, meillä ei kuitenkaan ole perustuslakituomioistuinta. Tässä mielessä yhteistyö lainsäätäjän, täytäntöönpanijan ja myös tuomioistuimen välillä vaatii jatkuvaa tasapainottelua, sanoi Halonen.

- Luulen, että vaalien jälkeinen eduskunta palaa sitten tähän tilanteeseen ja uskon, että pitkäaikainen hyvä yhteistyö mahdollistaa terävänkin keskustelun.

5. Halosen mielestä avoimessa demokratiassa keskustelua käydään puolin ja toisin.

- Mielestäni sekä presidentin, lainsäätäjän ja eduskunnan, täytäntöönpanijan ja tuomiovallan pitää elää nykypäivää.

6. Omituista tuossa Halosen lausunnossa oli se, että hänen mukaansa meillä keskustelu, "teräväkin sellainen", on sallittua siksi, ettei meillä ole perustuslakituomioistuinta. Halonen tarkoitti varmaankin vain noiden kolmen "valtiomahdin" jäsenten keskusteluja ja unohti tai sivuutti niin sanotun kansalaiskeskustelun ja "oikeusoppineiden" osallistumisen keskusteluun.

7. Minusta taas juuri asiantuntijoiden ja kansalaisten osallistuminen keskusteluun on tärkeintä. Minunkin blogissani ihmisillä on ollut siihen mahdollisuus, ja aika hyviä mielipiteitä on, aika ajoin, myös esitetty. Se, että Suomessa olisi perustuslakituomioistuin - Luoja meitä toki sellaiselta varjelkoon - ei tietenkään voisi estää terävää keskustelua, ei kansalaiskeskustelua, ei asiantuntijoiden keskustelua eikä liioin valtiomahtien jäsenten välistä keskustelua.

8. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo puolestaan puolusti viime perjantaina antamaansa puhelinhaastattelua kahdessa eri ohjelmassa, ensin TV1:n pääuutislähetyksessä ja sitten vielä A-studiossa. Uutislähetykseen oli otettu vain lyhyt pätkä haastattelusta, joka kesti kaikkiaan vajaat 10 minuuttia.

9. Koskelon viime perjantain puheenvuoro on herättänyt eräiden eduskuntaehdokkaiden ja joidenkin niin sanottujen oikeusoppineiden keskuudessa pahaa verta. Nämä ovat kuitenkin joko ymmärtämättömyyttään tai jostakin muusta syystä tulkinneet Koskelon lausuntoa virheellisesti. Emeritusprofessori Jukka Kemppinen repi blogissaan raivostuneena pelihousunsa täysin ja vaati Koskelon välitöntä eroa. Harvoin olen nähnyt jonkun oikeusoppineen menettävän suhteellisuuden tajunsa yhtä totaalisesti kuin Kemppinen ja arvioivan tilanteen niin täydellisen väärin.

10. Koskelo esiintyi rauhallisesti ja tyylikkäästi. Hän tietenkin kiisti puuttuneensa millään tavalla parkkimaksulain sisältöön ja puolusti tuomareiden sananvapautta ja oikeutta osallistua oikeus- ja yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun.

- On tietysti selvää, että eduskunta säätää lait, mutta kyllä niistä saavat muutkin keskustella. On tärkeää, että muutkin keskustelevat ja jopa tuomarit saavat keskustella yleisistä oikeuspoliittisista kysymyksistä. Itse asiassa semmoista keskustelua saisi olla enemmänkin, sanoi Koskelo.

11. Koskelo on aivan oikeassa. Tuomioistuinten tai tuomareiden riippumattomuutta tuollainen yleisellä tasolla tapahtuva keskustelu ei vaaranna. Meillä Suomessa asia on ehkä uusi ja outo, mutta meillähän oikeuspoliittinen keskustelu on muutenkin yleensä hyvin niukkaa ja siinä keskitytään usein epäolennaisin kysymyksiin. A-studion lähetyksessä Koskelo osui oikeaan todetessaan, että meillä ei useinkaan keskustella itse asiasta, vaan siitä, kenellä on oikeus käydä keskustelua tai ylipäätään sanoa asioista mitään. Näinhän se on ja niin juuri on tapahtunut myös tässä parkkimaksukiistassakin.

11a. Koskelo totesi vielä, että monipuolinen ja laaja oikeus- ja yhteiskuntapoliittinen keskustelu tulisi nähdä voimavarana, ei suinkaan ongelmana, kuten Suomessa usein valitettavasti tapahtuu. - Naulan kantaan.

12. Viime perjantain haastattelussa Koskelo kummeksui sitä, että eduskunnan perustuslakivaliokunta tyrmäsi parkkimaksu-lakihankkeen. Hän piti mahdollisena, että valiokunnassa ei ollut aikaa miettiä päätöstä niin perusteellisesti kun olisi ollut toivottavaa.

Valiokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasi puolestaan tyrmäsi - tämä on taas tätä tv-kieltä - Koskelon sanotun väitteen. Hänen mukaansa valiokunnan lausunto ei ole tehty kiireessä, vaan se on erittäin tarkkaan harkittu ja nojaa pitkäaikaiseen käytäntöön.

13. Koskelo pitäytyy kuitenkin omassa kannassaan.

- Olen sen lausunnon lukenut ja minusta se ei ulospäin ole kaikissa kohdin niin selkeä kuin olisi ehkä ollut hyväksi.

Mikä siinä oli erityisesti sellaista, mikä ei ollut niin selkeää?

- Tavallaan ne perusteet, joilla on katsottu, että tässä on kyseessä julkinen hallintotehtävä ja vieläpä merkittävä julkisen vallan käyttö.

14. Olen Koskelon kanssa samaa mieltä perustuslakivaliokunnan perusteluista ja niiden niukkuudesta ja ristiriitaisuudesta; tästä olen maininnut näiden 2-3 päivän aikana jo useasti. Valiokunnan lausuntoon ja sen perusteluihin saatan palata tarkemmin vielä myöhemmin.

15. Koskelo torjui odotetusti Jukka Kemppisen erovaatimuksen

- No en ainakaan tämän takia. En näe siihen perustetta, hän sanoi.

16. Tällaista siis tänään tästä jo lähes koomisia piirteitä saaneesta "Suuresta parkkimaksusodasta"!

PS.

Ihmettelen muuten hieman noiden alati jatkuvien Maanpuolustuskurssien tarkoitusta ja tarvetta. Kyseessä oli nyt siis järjestysnumeroltaan jo 197. kurssi. Ilmeisesti näitä kursseja järjestään vähintään kaksi kertaa vuodessa. Niihin osallistuu kuulemma kerralla 50 henkeä, joista puolet edustaa elinkeinoelämä ja toinen puoli sitten virkamiehiä yms. toimijoita. Kurssilaiset lienevät jo vanhempaa "ikäluokkaa", joista osa ei enää joko ikänsä puolesta kelpaa kertausharjoituksiin tai joiden ei esimerkiksi virkansa takia tarvitse kertausharjoituksiin osallistua. Johtoporukkaa, tietty. Jos tosipaikka tulisi ja torrakka/rynnäkkökivääri iskettäisiin näiden kurssilaisten kouraan, niin eipä siitä taitaisi juuri mitään tulla, vaikka kurssitusta olisi pidetty niin maan perusteellisesti. Kyllä se isänmaan puolustaminen tosipaikan tullen jäisi käytännössä niiden "tuntemattomien sotilaiden" harteille, jotka meidät viime sodissakin pelastivat joutumasta ryssän ikeen alle. Kyllä jämpti on niin, sano! Onko todellakin tarvetta pitää näitä teoria- ja hengenkohottamiskursseja niin usein ja säännöllisesti, eikö yksi kurssi vaikkapa kerran viidessä vuodessa vallan hyvin riittäisi? Kerättäisiin sitten isompi lössi kokoon vaikka Messukeskukseen päiväksi tai pariksi - ja illalla sitten Lintsille ilmaiset liput. Säästettäisiin varmaan aika pitkä penni, jos nyt kursseihin kuluvat varat käytettäisiin puolustusvoimien menoihin eli aseisiin, ammuksiin ja muiden tarpeellisten sotatarvikkeiden hankkimiseen. Ihmiset eli näille kursseille kutsuttava porukka saisi hoitaa työtehtäviään rauhassa, kun heitä ei jatkuvasti juoksutettaisi erilaisilla kursseilla ja seminaareissa.

Tämä tästä maanpuolustuksesta tällä erää!