1. Espooon kaupungin teknisen toimen johtaja Olavi Louko (OL) oli vuosina 2004–2007 osallistunut puolisonsa kanssa Lapin matkoille, joiden kutsujana tai järjestäjänä oli erään kiinteistöalan yhtiön johtohenkilö JYK. Tämä oli puolisoineen (BYK) myös itse osallistunut näille matkoille. Lapin matkoista viimeinen oli tehty maaliskuussa 2007, jolloin JYK oli jäänyt eläkkeelle. Tuolloin Lapin matkalle osallistuivat ainoastaan OL puolisoineen ja JYK puolisoineen. Mainituille Lapin matkoille ei ollut yleensä osallistunut kuin vähäisessä määrin muita henkilöitä.
2. Teknisen toimen johtaja OL oli sittemmin tuomittu muun ohella näihin matkoihin vuosien 2005–2007 osalta liittyneistä syistä sakkorangaistuksen lahjusrikkomuksesta. Syyte mainitusta rikoksesta OL:a vastaan oli nostettu 13.7.2010. Espoon käräjäoikeus oli 26.5.2011 tuominnut OL:n sanotusta rikoksesta 5 000 euron suuruiseen sakkoon, koska tämä oli puolisonsa kanssa osallistunut alan piiriin kuuluvien yritysten järjestämille matkoille. Helsingin hovioikeus oli myöhemmin eli 7.6.2013 vielä koventanut käräjäoikeuden OL:lle lahjusrikkomuksesta tuomitsemaa rangaistusta.
3. OL oli vuonna 2011 ollut kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa läsnä käsiteltäessä Suurpellossa olevan 6,4 hehtaarin suuruista aluetta koskevaa maankäyttösopimusta ja siihen perustuvan kaupungille tulevan korvauksen maksujärjestelyä. Sopimuksen toisena osapuolena oli G:n kuolinpesä, jonka kolmesta osakkaasta yksi oli edellä mainittu JYK:n aviovaimo BYK. Kaupunki oli tehnyt maankäyttösopimuksen kuolinpesän kanssa kesäkuussa 2006.
4. Maankäyttösopimukseen liittyvän, kaupungille suoritettavan kehittämiskorvauksen (yli 44 miljoonaa euroa) maksuaikataulua oli päätetty lykätä elokuussa 2008, kun maa-alue ei mennyt kaupaksi yksityisille rakennuttajille, mutta sopimukseen perustuvat korvaukset lankesivat kuitenkin maanomistajan maksettaviksi. Espoon kaupunginhallitus valtuutti tuolloin OL:n sopimaan muutoksista tarkemmin. Vuonna 2011 Espoon kaupunginhallituksen jaosto kehotti salaiseksi määrätyllä päätöksellään OL:n johtamaa toimialaa valmistelemaan sopimuksen, jossa sovittaisiin maankäyttösopimuksen mukaisen korvauksen suorittamisesta kiinteistöjä vaihtamalla.
5. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kysymys erityisesti siitä, oliko OL teknisen toimen johtaja virkamiehen esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen (hallintolaki 28 § 1 momentti 7 kohta) perusteella esteellinen olemaan läsnä asiaa käsiteltäessä. Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen.
6. Virkamiehen esteellisyysperusteista säädetään hallintolain 28 §:ssä. Pykälän 1 momentin 1-6 kohdassa mainitaan virkamiehen erityiset esteellisyysperusteet ja momentin kohdassa 7 taas niin sanottu yleinen esteellisyysperuste. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä (siis muusta kuin 1-6 kohdissa mainitusta syystä) vaarantuu.
7. KHO:n enemmistön (KHO:ssa oli ratkaisua tehtäessä äänestys 6-3) mukaan esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen esitöiden mukaan esteellisyyden aiheuttavan erityisen syyn puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen on oltava suunnilleen samanasteinen kuin erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa (hallintolaki 28 § 1 momentti 1–6 kohta). Yleislausekkeeseen perustuvan esteellisyyden aiheuttavan olosuhteen tulee siten olla sellainen, että luottamus virkamiehen puolueettomuuteen vaarantuu yhtä voimakkaasti kuin hänen osallistuessaan esimerkiksi sellaisen asian käsittelyyn, jossa hänen läheisensä on asianosainen taikka josta hänelle itselleen tai hänelle erityisen läheiselle henkilölle on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.
8. KHO:n enemmistön mukaan kyseiset vuodesta toiseen jatkuneet tapaamiset muun ohella edellä mainituilla matkoilla olivat sinänsä synnyttäneet tuttavuus- ja ystävyyssuhteita. KHO:n enemmistön perustelujen mukaan nämä tuttavuus- ja ystävyyssuhteet eivät kuitenkaan sellaisenaan antaneet aihetta olettaa, että virkamiehelle eli OL:lle olisi syntynyt epäterve tarve suosia virkatoimissaan henkilöitä, joihin hän oli näin tai muutoin lähinnä ammatillisissa yhteyksissä tutustunut.
9. OL:n lahjusrikkomuksesta saama tuomio, jonka perusteena olevilla tapahtumilla oli välillinen henkilöllinen yhteys viranomaisessa eli siis Espoon kaupungin hallinnossa käsiteltävään asiaan, saattoi KHO:n enemmistön perustelujen mukaan sinänsä muodostaa yleislausekkeen perusteella esteellisyyden. Arvioitaessa esteellisyyden perustavan erityisen syyn olemassaoloa oli kuitenkin otettava huomioon ne seikat ja olosuhteet, jotka tuomioon olivat johtaneet.
10. KHO:n enemmistö totesi, että OL:n tuomioon osaltaan johtaneista kiinteistöalan yhtiön matkoista ensimmäinen oli tehty noin 6,5 vuotta ja viimeinen noin 4,5 vuotta ennen nyt kysymyksessä olleen maksujärjestelyn tekemistä ja hyväksymistä vuonna 2011. Matkojen kutsujana tai järjestäjänä ollut henkilö, siis JYK, oli jäänyt eläkkeelle vuonna 2007, eikä asiassa ollut KHO:n enemmistön mukaan selvitetty, että ammatillisista yhteyksistä toisensa tunteneet OL ja JYK olisivat tämän jälkeen jatkaneet tapaamisia vastaavanlaisissa yhteyksissä. Vuonna 2011 toteutetun maksujärjestelyn tarpeen voitiin KHO:n enemmistön mukaan päätellä tulleen todennäköisesti ilmi vasta vuoden 2007 jälkeen.
11. KHO:n enemmistö katsoi, että lahjusrikkomuksena teknisen toimen johtajan (OL) syyksi luettu menettely osoitti moitittavaa suhtautumista viranomaistoiminnan objektiivisuutta ja tasapuolisuutta turvaavien säännösten noudattamiseen. Kun tässä asiassa kuitenkin otettiin muun ohella huomioon vuosien 2005–2007 matkoista kulunut aika ja matkojen aikana vallinneet olosuhteet, teknisen toimen johtajan puolueettomuuden ei enemmistön mukaan voitu sopimusjärjestelyä vuonna 2011 käsiteltäessä katsoa vaarantuneen tavalla, joka olisi voimakkuudeltaan rinnastunut erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa tarkoitettuihin tilanteisiin. Teknisen toimen johtaja ei näin ollen ollut esteellinen olemaan läsnä asiaa käsiteltäessä.
12. KHO:n vähemmistöön jääneen kolmen jäsenen kanta, jonka mukaan OL oli ollut esteellinen, on minusta kuitenkin enemmistön kantaa selvästi perustellumpi. Otetaanpa tähän KHO:n vähemmistön perustelujen pääkohdat, jotka on ensimmäisenä tuonut perusteluissa esille hallintoneuvos Siitari, kas näin:
Asiassa ei ole tullut ilmi sellaista selvitystä, että JYK:ta tai tämän puolisoa BYK:ta tulisi pitää OL:n hallintolain 28 §:n 2 momentissa tarkoitettuina läheisinä. Asiassa käy kuitenkin ilmi, että OL:llä on ollut useiden vuosien ajan jatkunut säännönmukainen yhteys JYK:hon ja tämän puolisoon. Asiassa on siten viitteitä siitä, että kanssakäyminen ja yhteydet ovat perustuneet muuhunkin kuin ammatilliseen yhteistoimintaan.
Hallintolaissa säädetyt esteellisyysperusteet liittyvät yleensä siihen, että järjestelystä koituu joko välitöntä tai välillistä taloudellista hyötyä sellaiselle saajataholle, johon virkamiehellä on mainitussa pykälässä tarkoitettu sukulaisuuteen tai muuhun seikkaan perustuva yhteys. Sovellettaessa hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua yleislausekejääviyttä edellytetään, että luottamus virkamiehen puolueettomuuteen muusta erityisestä syystä vaarantuu. Tämän vaarantumisen ei tarvitse taloudellisesti tai muutoinkaan rinnastua sellaisenaan hallintolain 28 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin muihin esteellisyystilanteisiin. Yleislausekejääviys voi perustua myös useisiin tekijöihin, jotka yhdessä muodostavat vakavuudeltaan samantasoisen ja objektiivisesti havaittavissa olevan esteellisyysperusteen kuin muutkin lainkohdassa säädetyt esteellisyysperusteet.
Tässä arvioinnissa otan huomioon, että OL:n yhteydet JYK:hon ja BYK:hon ajoittuvat sekä aikaan ennen maankäyttösopimuksen tekemistä että sen jälkeisiin vaiheisiin, joissa on käynyt selväksi, että kuolinpesä ei tule suorittamaan sovittua kehittämiskorvausta rahana. Kaupunginhallituksen jaosto on lykännyt maksuaikataulua viimeisen kerran 1.2.2010, jolloin samalla on päätetty, että OL valtuutetaan sopimaan tarkemmista muutoksista maankäyttösopimukseen. OL:ää vastaan on tämän jälkeen noin viisi kuukautta myöhemmin nostettu syyte lahjusrikkomuksesta. Käräjäoikeuden tuomiosta 26.5.2011 puolestaan on kulunut vajaa kuukausi aikaa siihen, kun kaupunginhallituksen jaosto 20.6.2011 salaisella päätöksellään on kehottanut OL:n johtamaa toimialaa valmistelemaan sopimuksen korvauksen suorittamisesta kiinteistöjen luovutuksena.
Näissä oloissa katson, että luottamus OL:n puolueettomuuteen on hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetusta erityisestä muusta syystä vaarantunut tavalla, jonka vuoksi hän on ollut esteellinen osallistumaan asiasta käytyyn keskusteluun kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa. Valtuuston päätös on syntynyt OL:n esteellisyyden vuoksi virheellisessä järjestyksessä, minkä vuoksi kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja valtuuston päätöksen."
13. Minusta OL:n esteellisyys on selvä asia. Kaupungin asianomaisen alan johtava virkamies häärää vielä lahjusrikkomuksesta langettavan tuomion ja sakkorangaistuksen saatuaan lomamatkojensa kustantajana toimineen tuttavansa vaimoa läheisesti koskevan sopimuksen maksujärjestelyä koskevassa asiassa niin, että kuolinpesä, jonka osakas mainittu aviopuoliso on, vapautuu sopimuksessa mainitun kehittämiskorvauksen suorittamisesta kaupungille.
14. Mutta KHO:n enemmistö tuli yllättäen asiassa toisenlaiseen lopputulokseen. KHO:n enemmistön johtopäätös, jonka mukaan muun muassa Lapin matkojen synnyttämät ystävyys- ja tuttavuussuhteet OL:n ja JYK:n perheiden välillä eivät anna aihetta olettaa, että OL:lle olisi syntynyt epäterve tarve suosia JYK:ta tai tämän aviopuolisoa BYK:ta, on esteellisyyden kannalta epäolennainen seikka. Esteellisyyden syntyminen ei edellytä, että virkamiehellä näytettäisiin olleen tai syntyneen sanotunlainen suosimistarve, vaan esteellisyyteen riittää, että tietyn erityisen seikan johdosta luottamus virkamiehen puolueettomuuteen vaarantuu. Puolueettomuuden kannalta on ratkaisevaa, millaiselta perheystäviltään lahjoja eli matkoja vastaanottaneen ja siitä langettavan lahjustuomion saaneen virkamiehen toiminta mainittujen ystävien asiassa näyttää ulospäin. Herättääkö virkamiehen toiminta näissä olosuhteissa luottamusta? Kyllä ei totisesti herätä.
15. KHO:n enemmistön lopputulos ei anna jatkossa minkäänlaisia takeita siitä, että virkamiehet ymmärtäisivät pysyä erossa sellaisten asioiden käsittelystä, joissa luottamuksen heidän esteettömyytensä ja puolueettomuutensa voidaan perustellusti epäillä vaarantuvan. Hallintolainkäyttö ei saisi olla "hallinnon jatketta" eli toimintaa, jossa etusija annetaan tehokkuudelle ja hallinnon muille tavoitteille, mutta jossa vaatimus hallinnon tasapuolisuudesta ja puolueettomuudesta sivuutetaan näennäisperusteilla, jotka eivät vakuuta.
14. Mutta KHO:n enemmistö tuli yllättäen asiassa toisenlaiseen lopputulokseen. KHO:n enemmistön johtopäätös, jonka mukaan muun muassa Lapin matkojen synnyttämät ystävyys- ja tuttavuussuhteet OL:n ja JYK:n perheiden välillä eivät anna aihetta olettaa, että OL:lle olisi syntynyt epäterve tarve suosia JYK:ta tai tämän aviopuolisoa BYK:ta, on esteellisyyden kannalta epäolennainen seikka. Esteellisyyden syntyminen ei edellytä, että virkamiehellä näytettäisiin olleen tai syntyneen sanotunlainen suosimistarve, vaan esteellisyyteen riittää, että tietyn erityisen seikan johdosta luottamus virkamiehen puolueettomuuteen vaarantuu. Puolueettomuuden kannalta on ratkaisevaa, millaiselta perheystäviltään lahjoja eli matkoja vastaanottaneen ja siitä langettavan lahjustuomion saaneen virkamiehen toiminta mainittujen ystävien asiassa näyttää ulospäin. Herättääkö virkamiehen toiminta näissä olosuhteissa luottamusta? Kyllä ei totisesti herätä.
15. KHO:n enemmistön lopputulos ei anna jatkossa minkäänlaisia takeita siitä, että virkamiehet ymmärtäisivät pysyä erossa sellaisten asioiden käsittelystä, joissa luottamuksen heidän esteettömyytensä ja puolueettomuutensa voidaan perustellusti epäillä vaarantuvan. Hallintolainkäyttö ei saisi olla "hallinnon jatketta" eli toimintaa, jossa etusija annetaan tehokkuudelle ja hallinnon muille tavoitteille, mutta jossa vaatimus hallinnon tasapuolisuudesta ja puolueettomuudesta sivuutetaan näennäisperusteilla, jotka eivät vakuuta.
