Kaikkihan me olemme samassa veneessä, kukin kohtuuden mukaan...
1. Vuoden 2013 ensimmäisenä päivänä piti kaksi uutta valtionpäämiestä ensimmäisen uudenvuodenpuheensa. Toinen heistä oli Suomen presidentti Sauli Niinistö, toinen Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un. Jollei tietäisi, mitä maata herrat edustavat, voisi puheiden sisällön perusteella kenties jopa luulla, että Sauli Niinistö on Pohjois-Korean ja Kim Jong-un puolestaan Suomen valtiojohtaja.
2. Pohjois-Korean johtajilta on aiemmin saatu kuulla sellaisia "kuripuheita", jollaiseksi Sauli Niinistön puhetta voidaan eräiltä osin luonnehtia. Niinistö moitti ja varoitti puheessaan kansalaisia ahneudesta ja itsekkyydestä; moitteiden tarkempi kohde jäi tosin nimeämättä.
3. "On nähty itsekkyyden tai suoranaisen ahneuden nousevan", sanoi Niinistö. Jyrähdykseksi Niinistön sanomaa ei voida kuitenkaan luonnehtia - Salea ei voida tässä(kään) suhteessa rinnastaa toiseen kokoomuslaiseen presidenttiin eli Juho Kusti Paasikiveen. Itsekkyys ja ahneus on presidentin mukaan merkki "oikeudentunnon kuihtumisesta, ei tehdäkään niin kuin oikealta tuntuu, vaan niin, miten saa itselleen eniten hyötyä". - Mutta miten lienee, sillä kyllä kai yrityspomot, joihin Niinistön sanoma lienee ensi sijassa kohdistunut, ovat varmaan tehneet suuria palkankorotuksia ja muita etuja itselleen ajaessaan ja kahmiessaan juuri niin kuin heistä on oikealta tuntunut! Niinistö patisteli (ja hurskasteli) ihmisiä ajattelemaan (ei siis suoranaisesti toimimaan), voisiko jostain edustaan luopua.
5. Presidentti saarnasi työn kunnioittamisen tärkeyttä yhteiskunnassa. Niinistön mukaan "on vaikea ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän". Porukalla on ihmetelty, keihin tämä presidentin hienoinen piikki oikeastaan kohdistui ja mitä presidentti itse asiassa tarkoitti oleskeluyhteiskunnalla. Niinistön sanoma oli tältäkin osin juristeille niin tyypillistä varovaista ja kryptistä puhetta.
6. Voidaan väittää, että esimerkiksi monet virkamiehet - joukossa yliopistojen professoreja - ikään kuin vain oleskelevat työpaikoillaan (proffilla ei tosin ole edes paikallaolopakkoa), käyvät kaffeella ja puhuvat kavereiden kanssa lähinnä potaskaa tekemättä työtä tai vaikkapa tutkimusta. Virkamiehet ja tuomarit viettävät nykyisin suuren osan työajastaan erilaisissa seminaareissa, iänikuisissa koulutustilaisuuksissa tai vastaavissa kissanristiäisissä, mistä ei ole tosiasiallisesti minkäänlaista hyötyä kenellekään. Ei ihme, että hallintoa ja lainkäyttöä vaivaa ikuinen tehottomuus.
7. Puheensa lopuksi Niinistö toivotti kansalaisile Jumalan siunausta, missä suhteessa palattiin siis Mara Ahtisaaren kauden käytäntöön. Tarska Halosen aivan liian pitkäksi venähtäneen pressakauden puheissa tätä toivotusta ei kuultu, koska Halonen oli "jumalaton". Pohjois-Korean Kim Jong-un puolestaan ei toivottanut omassa puheessaan jumalan siunausta, mikä johtuu siitä, että hän hoitaa maassaan myös jumalan virkaa.
8. Kim Jong-un ei luvannut tai vaatinut puheessaan alamaisiltaan "verta, hikeä ja kyyneleitä". sillä pohjoiskorealaisille mainittujen erititteiden vuodattaminen on muutenkin itsestään selvä ja jokapäiväinen asia. Mutta yllätys oli, kun Kim peräänkuulutti puheessaan "radikaalia muutosta" maan talouteen. Tänään on sitten saatu tietää, että Kim tarkoitti Pohjois-Korean avauttumista länsimaiden investoinneille, missä suhteessa apua tulevat antamaan muun muassa saksalaiset talousasiantuntijat. Tämä tietänee aika merkittävää muutosta Pohjois-Koreassa.
9. Johtaja Kimillä menee muutenkin mukavasti, sillä kuten länsimaiden lehdistössä on valokuvien perusteella voitu panna merkille, Kimin vaimo - entinen filmitähti muuten - on melkoisella varmuudella synnyttänyt juuri joulun aikoihin perheen esikoislapsen. Jos perillinen on poika, niin voidaan vain toivoa, että tästä "joulun lapsesta" tulisi aikanaan vapahtaja, joka päästää kovia kokeneet pohjoiskorealaiset vihdoin diktatuurin ikeestä.
10. Saadakseen edellä mainitulle vetoomukselleen, jonka mukaan meidän siis tulisi ajatella, voisimmeko luopua jostain eduista, pontta, Niinistön kansliasta paljastettiin (MTV3:n uutisille), että presidentti oli jo ennen vuoden vaihtumista lähettänyt valtioneuvostolle kirjeen, jossa hän toivoo presidentin vuosipalkkion alentamista maaliskuun 2006 tasolle, käytännössä runsaalla viidenneksellä eli 160 000 eurosta 126 000 euroon.
11. Niinistön toive vaatii eduskunnan siunauksen, koska presidentin palkkiosta säädetään laissa. Toki Niinistön toive tulee toteutumaan ja samalla kansanedustajat päättänevät alentaa myös omia palkkojaan 5-10 prosentilla. Kataisen hallitushan on jo aiemmin pättänyt alentaa ministereiden palkkoja viidellä prosentilla, mutta tämä ei herättänyt tuolloin juuri minkäänlaista huomiota.
12. "Joka itsensä alentaa, se ylennetään". Näin sanotaan raamatussa, roomalaiskirjeessä tai korinttolaiskirjeessä taikka jossakin muussa kohtaa. Tätä raamatunlausetta Sauli Niinistö on pitänyt ohjenuoranaan jo aiemmin pyrkiessään korkeaan tavoitteeseensa eli tasavallan presidentin virkaan. Jätettyään eduskunnan vuoden 2011 keväällä Niinistö ei - aivan tarkoituksellisesti tietenkin - hakenut sopeutumiseläkettä, minkä hän oliksi voinut tehdä. Tällä tavalla hän sai vuoden 2012 pressanvaaleissa näyttämään vuoden 2011 tulonsa ihmisten silmissä pieneltä muihin ehdokkaisiin verrattuna. Presidentivaalikampanjassaan Niinistö esitti presidentin palkkion alentamista. Tällä uudella tempauksellaan Niinistö toivoo tietenkin gallupsuosionsa kohennusta, missä hän myös onnistuu.
13. Niinistön manööverissä ja "uhrivalmiudessa" on siis kyse, kuten mm. Timo Soini on todennut, silkasta populismista. Presidentin palkkio on verotonta tuloa eikä Niinistön palkkion alennuksella ole minkäänlaista konkreettista merkitystä hänelle itselleen, koska presidentin ja hänen perheensä eläminen, asuminen ja muu ylläpito kustannetaan verovaroista.
14. Niinistön aloitteessa samoin kuin puhemies Eero Heinäluoman hövelissä lupauksessa, jonka mukaan myös kansanedustajat tulevat alentamaan palkkaansa, on kyse taktikoinnista ja eleestä, jolla kansalaisia valmistellaan tulevan kevään aikana hallituksen toimesta tehtäviin kipeisiin leikkaus- yms. päätöksiin. Duunareiden ja muiden tavallisten ihmisten palkkoja ei toki tulla vaatimaan alennettaviksi (eläkeläisten verotusta on toki jo päätetty kiristää), mutta manööveria hyödynnetään, kun työnantajapuoli vaatii ja pitää kiinni vaatimuksesta palkankorotusten nollalinjasta.
15. Kaikki toki ymmärtävät, että palkkojen yleiset leikkaustalkoot ovat populisimia eikä niissä olisi kansantaloudellisesti edes järkeä, koska palkka-alen johdosta verotulot vähenisivät. Palkkojen alennuksilla ei tasapainoiteta yhä velkaantuvaa valtiontaloutta tai korjata kestävyysvajetta.
16. Tulee olemaan hupaisaa nähdä, miten Niinistön vetoomus ja edellä mainittu ele rikkaiden palkkojen alentamisesta vaikuttaaa aiemmin ökypalkkioita saalistaneisiin yritysjohtajiiin. Viimeisten verotustietojen mukaan nämä pomot ja patruunat ovat saaneet todella roimia palkankorotuksia, jotka ovat olleet keskimäärin peräti 30-40 prosentin luokkaa. Kehtaavatko nämä samat ökyjohtajat nyt ilmoittaa, että kyllä, he ovat "ilman muuta" valmiita "kantamaan kortensa yhteiseen kekoon" ja alentamaan palkkojaan (peräti) viidellä prosentilla?
17. Erkki Tuomioja on oikeassa todetessaan, että on naiivia idealismia ja kosiskelevaa populismia kuvitella, että kansanedustajat voisivat palkanalennuksellaan hillitä ahneutta ja saada muita suurituloisia mukaan talkoisiin. Tällainen johtaisi vain politiikan väheksynnän lisääntymiseen. Oikea tapa olisi kiristää verotuksen progressiota niin, että todella suurituloiset osallistuisivat nykyistä enemmän julkisten menojen rahoittamiseen.
18. Ranskassa sosialistipresidentti Hollanden hallitus on aikeissa kiristää rikkaiden verotusta todella rutkasti eli niin, että veroprosentti voisi kohota 75:een. Tämä on saanut suosikkinäyttelijä Gerard Depardieun hakemaan Venäjän kansalaisuutta, minkä presidentti Vladimir Putinin on jo ehtinyt Depardiuelle myös myöntää. Miesten on jo aiemmin kerrottu olevan ystäviä keskenään. - Jotaisiko rikkaiden verotuksen tuntuva kiristäminen myös Suomessa yritysjohtajien joukkopakoon Venäjälle?
19. Vuoden vaihteen puheenaiheisiin kuuluu Umayya Abu-Hannan Helsingin Sanomissa joulukuun lopulla julkaistu kirjoitus, jossa Abu-Hanna ilmoitti vuonna 2010 Suomesta Amsterdamiin tapahtuneen muuttonsa syyksi suomalaisen yhteiskunnan rasisimin, joka oli kohdistunut myös hänen kolmivuotiaaseen adoptiotyttäreensä. Kirjoitus on herättänyt laajaa keskustelua ja mm. Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on kritisoinut Abu-Hannan vuodatusta. Appelsinin kritiikkiä on puolestaan sanottu osoittavan liberaalista rasisimia. - Kumpi lukijoiden mielestä on oikeassa, appelsiini vai sitruuna?
Depardieu: С новым годом!
Kirjoittaja Jyrki Virolainen on professori (emeritus) ja entinen tuomari.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pohjois-Korea. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pohjois-Korea. Näytä kaikki tekstit
lauantai 5. tammikuuta 2013
tiistai 20. joulukuuta 2011
521. Václac Havel, Kim Jong-Il, Tarja Halonen
Ensin eli viime lauantaina kuoli Pohjois-Korean tyranni, virallisesti "Rakas Johtaja" Kim Jong-Il ja eilen maanantaina Tsekin tasavallan entinen presidentti Václac Havel.
Kuulin eilen illalla radiosta ohimenneen Tarja Halosen melkein itkunsekaisia muistosanoja Kim Jongista. Halonen toivoi laupiaalla äänellä Pohjois-Koreaan demokratiaa. Ihmisoikeuksia Halonen ei tohtinut edes mainita muistellessaan tyrannia, joka tapatti nälkään miljoonia alamaisiaan, sillä kaikki huomio ja voimavarat keskitettiin maan ydinaseen valmistukseen. Muistosanoissaan Halonen leperteli, että kyllä Kimiäkin toki jotkut jäävät kaipaamaan - voi helvetti sentään!
Havelia Tarja Halonen muisteli niin ikään "lämmöllä" sanoen suomalaisten rakastaneen tätä. Niin varmasti monet tekivätkin ja syystä, mutta siitä, kuuluiko Tarja Halonen näihin suomalaisin, en ole lainkaan varma. Ei kuulunut ainakaan 1970-luvun lopulla, jolloin poliittisia oikeuksia ja kansalaisvapauksia ihmisille vaatinut vaatinut Havel passitettiin kommunististen vallanpitäjien toimesta viideksi vuodeksi vankilaan. Samaan aikaan nouseva demaripoliitikko ja pääministeri Kalevi Sorsan avustaja Tarja Halonen hankki poliittisia kannuksiaan itäblokin auliina tukijana ja DDR:n tunnustuskomitean varapuheenjohtajana.
Tarja Halosen itäblokin järjestelmää nuoleskeleva poliittinen linja oli niin etäällä Václac Havelin edustamasta vapauden linjasta, että oikein pahaa teki, kun kuulin, että Tarja Halonen aikoo matkustaa perjantaina Prahaan osallistuakseen Havelin hautajaisiin.
Jos saisin valita, niin passittaisin Tarja Halosen Havelin hautajaisten sijasta Rakkaan Johtajan Kimin hautajaisiin Pjongjangiin, se olisi hänelle henkilökohtaisesti sopivampi tilaisuus. Pohjois-Korea on kuitenkin ilmoittanut, että Kimin hautajaisiin ei kutsuta ulkomaisia valtionpäämiehiä.
Václac Havelin ja suomalaisten poliitikkojen suhteista ei ole todellakaan juuri mitään kerrottavaa. Siksi Tarja Halosen änkeäminen Prahaan Havelin hautajaisiin tuntuu räikeän tekopyhältä.
Suomen johto vierasti Havelia eikä Havel puolestaan nähnyt aiheelliseksi pitää yhteyttä Suomen poliittiseen johtoon, joka jälkikyyristeli vielä pitkään 90-luvulla neukku-kommunistien valtaan paluun pelossa. Muualla Länsi-Euroopassa kannustettiin Havelin pyrkimyksiä kansalaisvapauksien saamiseksi, mutta Suomen poliittisessa johdossa asiasta vaiettiin visusti.
Kun muissa pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa kylmän sodan sankareita olivat sellaiset nimet kuin Lech Walesa, Václac Havel ja Lennart Meri, suomalaiset pitivät ja pitävät yhä edelleen sankarinaan Urho Kekkosta, miestä, joka tilasi v. 1961 oman valtansa pönkittämiseksi ja jatkamiseksi nootin Neuvostoliiton johdolta ja joka tunnetaan ja tullaan aina tuntemaan suomettumispolitiikan isänä.
Suomalaisten poliitikkojen sankareita olivat Puolan Gomulka ja Gierek. Unkarin Janos Kadar, DDR:n Eric Honecker, Romanian Nicolae Ceausescu ja Tsekin Gustav Husak, kaikki Neuvostoliiton satelliittivaltioiden johtajiksi asettamia kommunisteja.
Presidentti Mauno Koivisto ihaili yli kaiken kenraali Wojceich Jaruzelskia, joka oli Puolan kommunistipuolueen nokkamiehenä 1981-89, valtionpäämiehenä 1985-89 ja Puolan presidenttinä 1989-90. Jaruzelski muistetaan aina ennen muuta toiminnastaan Puolan opposition ja Solidaarisuus-ammattiliikkeen veriseksi nujertamiseksi. Koivistolta ei hellinnyt yhtään myötätunnon sanaa Viron ja muiden Baltian maiden itsenäisyyspyrkimykselle, päinvastoin.
Tapasiko Tarja Halonen ulkoministerinä tai presidenttinä koskaan kahden kesken Václac Havelia, epäilen että ei tavannut. Terroristijohtajien kuten esim. Jasser Arafatin kanssa Halonen sen sijaan oli aina hyvää pataa, kuin paita ja perse suorastaan. Hän ei koskaan ottanut Kinassa käydessään esille Kiinan johdon räikeitä ihmisoikeusrikoksia.
Kiina tuki ja tukee edelleen Pohjois-Koreaa. Oikeastaan ei tue, vaan valvoo, etteivät nälkiintyneet pohjoiskorealaiset pääse tunkeutumaan rajan yli Kiinaan.
Suomen poliittinen johto tuki ja tukee puolestaan Kiinan johtoa. Muistamme aina, että suomalainen ministeri (Iiro Viinanenko se oli) oli ensimmäinen länsimainen ministeri, jonka presidentti Mauno Koivisto lähetti 20 vuotta sitten viralliselle vierailulle Kiinaan pian Taivaallisen aukion verilöylyn ja tukahdutun kansannousun jälkeen.
Tiitisen listan sullominen valtiollisen poliisin kassakaappiin ja sen itsepintainen salaaminen vuosikymmenestä toiseen on yksi osoitus siitä, miten Suomessa halutaan yhä edelleen vaieta lähihistorian pimeistä puolista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)