Tämä kuva ei liity millään tavalla KKO:ssa käsiteltyyn juttuun1. Jarkko Sipilä varusti korkeimman oikeuden (KKO) Pääministeri morsian -kirjan tuomiota kommentoivan blogijuttunsa MTV3:n verkkosivuilla otsikolla "Korkeinta oikeutta kiinnosti vain seksi." Kirjan kustantaja ja kirjan kirjoittanut Susan Ruusunen tuomittiin nimittäin KKO:ssa rangaistukseen vain siitä, että kirjassa oli paljastettu joitakin pääministerin ja hänen naisystävänsä intiimiin kanssakäymiseen liittyneitä asioita.
2. Eilen KKO:ssa pidettiin suullinen käsittely, joka koski ns. nänninimemisjuttua. Jos tätä käsittelyä koskevan jutun haluaisi otsikoida yhtä raflaavasti kuin Jarkko Sipilä mainitun blogijuttunsa, niin otsikko voisi kuulua vaikkapa: KORKEIN OIKEUS KIINNOSTUI RINNOISTA.
3. Pääministerin morsian -jutussa KKO piti suullisen käsittelyn, koska syytetyt toivoivat sitä, mutta ei suostunut kustantajan pyyntöön kuulla pääministeriä asianomistajana henkilökohtaisesti asian selvittämiseksi. Nännijutussa KKO sen sijaan halusi pitää suullisen käsittelyn, vaikkei kukaan asianosaista, eli syyttäjä, asianomistaja tai syytetty sitä pyytänyt. KKO määräsi suullisen käsittelyn pidettäväksi siis viran puolesta. KKO:een edenneissä ja valitusluvan saaneissa jutuissa pyydetään melko usein suullista käsittelyä, mutta KKO suostuu näin pyyntöihin vuosittain vain kymmenkunnassa tapauksessa.
4. Voidaan siis sanoa, että nännijuttu kiinnostaa KKO:ta epätavallisen paljon. Suullinen käsittely päätettiin järjestää, vaikka juttua oli puitu suullisessa käsittelyssä aiemmin kaksi kertaa eli sekä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Asian selvittämisen kannalta suullisissa käsittelyissä ei ole sinänsä mitään moitittavaa, päinvastoin voidaan sanoa, sillä istuntokäsittely on asian selvittämisen kannalta parempi vaihtoehto kuin pelkästään asiakirjojen perusteella tapahtuva valituksen ratkaiseminen.
5. Toisaalta olisi otettava huomioon, että suullisen käsittelyn järjestäminen seksuaalirikosjutuissa ja etenkin tämänkaltaisessa "oudossa" tapauksessa herättää aina laajaa julkista huomiota, joka voi olla haitallista sekä asianomistajan että syytetyn kannalta. Nyt syytteessä oleva 58-vuotiasta apulaisylilääkäri (radiologi) on valokuvattu erääseen iltapäivälehteen hänen ollessaan kadulla marssimassa avustajansa kanssa kohti tuomiopaikkaa eli KKO:n taloa. Maailmalle on levitetty juttuja, joissa kohutapausta ihmetellään ja syytettyä kuvaillaan "likaiseksi ukoksi,"jonka "kynsiin" 20-vuotias asianomistaja oli joutunut mennessään ultraäänitutkimukseen.
6. Oliko suullinen käsittely todellakaan tarpeen, kun juttua oli puitu jo kahdessa alemmassa tuomioistuimessa varsin perusteellisesti? Mitään uutta näyttöä tai selvitystä ei juttuun eilisessä istunnossa ilmeisesti enää saatu. Voisi jopa kuvitella, että ylin oikeusasteemme halusi suullisella käsittelyllä jotenkin tyydyttää omaa tirkistelynhaluaan. No, tämä nyt oli ehkä liian voimakkaasti sanottu. Rikosasioiden käsittelylle on aina hyväksi, että tuomarit näkevät asianosaiset ja tuomittavat tuomarinsa.
7. Syytettyä ei sitä paitsi voida tuomita vankeusrangaistukseen, ei edes ehdolliseen sellaiseen, ellei häntä ole henkilökohtaisesti kuultu pääkäsittelyssä. Tässä jutussa syyttäjä on vaatinut syytetylle ehdollista vankeusrangaistusta, mutta tämä vaatimus ei toki sido tuomioistuinta, jos syyte ja syytetyn syyllisyys näytettäisiin toteen. Selvää lienee, että jos KKO toteaisi syytettynä olevan lääkärin syylliseksi väitettyyn seksuaaliseen hyväksikäyttöön, rangaistukseksi tultaisiin tuomitsemaan ainoastaan sakkoa.
8. Olin eilen paikan päällä seuraamassa KKO:n liki nelituntista istuntoa. Oikeussalista ja eräistä käsittelyn ulkoiseen kulkuun liittyvistä asioista yleensä voin kertoa myöhemmin erikseen, jottei tästä itse asiaa koskevasta raportista tulisi liian pitkä ja uuvuttava. Yleisöä, suurin osa lehtimiehiä, oli seuraamassa istuntoa 10-12 henkeä. Enempää saliin ei olisi väkeä mahtunutkaan, sillä yleisölle oli varattu vain 10-15 tuolia salin perältä. Kuuluvuus oli heikko varsinkin silloin, kun selin yleisöön istuvat asianosaiset tai heidän avustajansa esittivät lausuntonsa oikeudelle. KKO entinen istuntosali talon alakerrassa oli paljon suurempi ja korkeampi kuin nykyinen kolmannessa kerroksessa sijaitseva sali.
9. KKO:n käsittely sujui oikeusneuvos Mikko Tulokkaan puheenjohdolla sinänsä miellyttävissä ja leppoisissa merkeissä. Asianosaiset käyttäytyivät salissa hillitysti, vaikka jutun laatu olikin erikoinen. Käsittelyssä ei pidetty hoppua ja istunnosta oli ainakin se hyvä puoli, että asianosaiset saivat tilaisuuden sanoa - siis vielä kolmannen kerran - kaiken sanottavansa asiasta ja, niin kuin välistä tuntui, vähän myös asian vierestä.
10. KKO:n istunnon alussa tekemä ratkaisu suostua asianomistajan avustajan pyyntöön kuulla asianomistajaa suljetuin ovin, jossa paikalle käsittelyä saapuneet 10-15 yleisöön kuulunutta ihmistä eivät siis saaneet olla istunnossa saapuvilla, oli hieman yllättävä. Puheenjohtajan lyhykäisen ilmoituksen mukaan ratkaisu perustui siihen, että asianomistajan kuulemisessa saattoi tulla esille hänen terveydentilaansa liittyviä arkaluonteisia tietoja. Toki tuomioistuimella on suljetun käsittelyn toimittamisen suhteen laaja harkintavalta, mutta toisaalta oikeudenkäynnin julkisuus on myös tämänkaltaisissa seksuaalirikosjutuissa selkeä pääsääntö. Prosessin julkisuutta rajoittanut päätös oli yllättävä erityisesti siihen nähden, että vastaavanlaista päätöstä ei tiettävästi tehty, kun asianomistajaa kuultiin käräjäoikeuden ja hovioikeuden istunnoissa. Lisäksi käräjä- ja hovioikeuden tuomiot ovat julkisia myös siltä osin kuin niissä oli selostettu asianomistajan kertomusta. Tapahtumaa aina nännin imemisen yksityiskohtia myöten on selostettu julkisessa sanassa melko perusteellisesti. Nyt asianomistajaa eli väitetyn rikoksen uhri ei lausunut istunnossa yleisön läsnä ollessa sanaakaan, vaan äänessä oli hänen avustajansa. - Hieman erikoiselta vaikutti myös oikeusneuvos Tulokkaan etukäteen tekemä päätös kuvaamisen kieltämisestä myös istuntosalin eteishuoneessa.
11. Kyseisen lääkärintutkinnan tapahtumat on kerrottu tiedotusvälineissä jo aiemmin ja tämänpäiväisissä lehdissä vielä uudelleen melko tarkkaan, joten kaikkiin yksityiskohtiin ei ole tässä enää syytä mennä kovin tarkasti. Viittaan myös tapausta koskeviin aiempiin blogikirjoituksiini.
12. Tapahtuma-aikaan vuonna 2008 parikymppinen asianomistaja, joka on koulutukseltaan lähihoitaja ja ollut jonkin aikaa työharjoittelijana terveyskeskuksessa, oli Oulaisten terveyskeskuksesta saamansa lähetteen perusteella mennyt Raahen sairaalaan ultraäänitutkimukseen vasemman rinnan oireilun vuoksi. Lähetteessä asianomistajan oireista oli mainittu muun muassa tutkittavan kertoma "eristys (erite) nänneistä." Lähetteessä on pyydetty rinnan ultraäänitutkimusta ja mammografiaa sekä tarvittaessa duktografiaa.
13. Syyttäjä ja asianomistaja avustaja väittävät, että syytetyn Raahen sairaalassa suorittama tutkimus oli neljällä eri perusteella lääketieteellisesti asiaton ja osoitti syytetyssä seksuaalisen tarpeen tyydyttämisen halua.
14. Syytetty oli ensinnäkin suorittanut palpaation eli rintojen tunnustelun käsin puristelemalla ja painelemalla paljaita rintoja siten, että hän istui tuolissaan ja nainen seisoi hänen jalkojensa välissä. Lääkäri oli tunnustellut ja puristellut naisen rintoja myös tämä ollessa häneen selin, mitä syyttäjä ja naisen avustaja tuntuivat pitävän erityisen moitittavana tekona. Lääkäri oli myös vetänyt naisen lähelleen ja kääntänyt hänet lantiosta kiinni pitäen ympäri jatkaen rintojen tunnustelua/puristelua edestäpäin. Näin oli tapahtunut syyttäjän ja avustajan mukaan yhteensä kahdeksan kertaa, neljä kertaa naisen rintojen edestäpäin ja neljä kertaa edellä kuvatulla tavalla takaa päin. Syytteen mukaan asianmukainen palpaatio suoritetaan kuitenkin painelemalla rintoja sormin, ei siis ns. koppiotteella, kuten syytetty oli tehnyt. Syyttäjän nimeämänä asiantuntijatodistajana kuullun radiologian erikoislääkärin mukaan ei ole lainkaan tavanmukaista, että lääkäri tutkii rinnat useaan otteeseen - nyt siis rintoja väitetään tutkitun kahdeksan kertaa - eikä rintojen uudelleen tutkiminen palpaatiometodilla ole yleensä enää tarpeen, jos lähetteen ultraäänitutkimuksen antanut lääkäri on jo suorittanut kyseisen toimenpiteen. Mainitun todistajan mukaan asianmukainen tapa suorittaa palpaatio on sellainen, jossa potilas tai tutkittava on makuulla.
15. Mutta kuten mainittu asiantuntijatodistaja ja syytetty ovat kertoneet, syytetyn radiologina tekemälle molempien rintojen palpaatiolle on ollut lääketieteellinen peruste tai sitä ei voida ainakaan pitää minään poikkeuksellisena toimenpiteenä, vaikka jo lähetteen antanut lääkäri olisi surittanut saman toimenpiteen. Tähän samaan tulokseen tuli jo käräjäoikeus erinomaisen hyvin perustellussa tuomiossaan, jonka hovioikeus on hyväksynyt myös perustelujen osalta. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat päätyneet yksimielisesti myös siihen johtopäätökseen, ettei palpaation suorittaminen tutkittavan ollessa makuulla ole ainoa yleisesti käytetty tapa, vaikka asiantuntijatodistajalla on ollut tästä erilainen käsitys; Duodecimin julkaiseman Lääkärin käsikirjan (2004) mukaan, johon syytetyn puolustus vetosi KKO:ssa kirjallisena todisteena, "palpaation suorittaminen "pelkällä sormenpäällä on epäluotettava" ja että "rintaa tulee mieluummin tunnustella 2-5. sormien koko pituudella ja kämmenellä. Käden pieni pyörimisliike tai keinunta parantaa tuntumaa." Alemmat oikeudet ovat päätyneet seikkaperäisesti kantaansa perustellen myös siihen johtopäätökseen, että käytännössä rintojen puristelun (ns. koppiote siis) ja niiden painelun erottaminen on käytännössä vaikeaa; kyseessä lienee melko tavalla terminologinen asia, kuten syytetyn avustaja asianajaja Olli Sippola KKO:n istunnossa selvitti. Sippola on valituksen johdosta antamassaan vastauksessa KKO:lle pyrkinyt osoittamaan, että kyseinen asiantuntijatodistajan kertomuksissa alemmissa oikeusasteissa on ollut tiettyä epätarkkuutta.
16. Joka tapauksessa lienee selvää - tätä mieltä ainakin olivat sekä käräjäoikeus että hovioikeus - ettei syytetyn valitsemasta tutkimustavasta voida vetää sitä johtopäätöstä, että tutkimustavan valinnalla olisi ollut seksuaalinen tarkoitusperä, vaikka tutkintaa ei rintojen tunnustelutavan ja määrän osalta voitaisikaan pitää kaikilta osin täysin oikeaoppisena.
17. Toisena perusteena syytteessä on vedottu siihen, että lääkäri levitti ultraäänitutkimuksessa käytetyn geelin naisen rinnoille paljain käsin eikä erityisellä tarkoitusta varten valmistetulla anturalla. Tätä syytetty selitti oikeudessa sillä, että paljain käsin geelin saa levitetyksi rinnoille tasaisemmin kuin lastalla tai anturalla; tasainen levitys on ultraäänitutkimuksen onnistumisen edellytys. Anturaa käytetään syytetyn mukaan lähinnä siksi, että sen käyttö ei likaa käsiä, mutta kädet voi geelin levittämisen jälkeen pyyhkiä puhtaaksi ennen kuvausanturin käyttämistä. Syytetty kertoi menetelleensä kaikkien tutkittavien kanssa samalla tavalla. Myös tästä seikasta asiantuntijatodistajana kuultu radiologi kertoi toimivansa toisella tavalla kuin syytetty eli levittävänsä geelin oli toista mieltä. Käräjäoikeus ja hovioikeus kuitenkin katsoivat, ettei kyseinen ero menetelmissä ole olennainen ja ettei syytetty ole tässäkään kohdin syyllistynyt RL 20 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon. Tähän johtopäätökseen on helppo yhtyä eikä eilisessä käsittelyssä tullut ilmi mitään sellaista, mikä viittaisi toisenlaiseen johtopäätökseen.
18. Kolmantena perusteena ja seksuaalisena teon muotona syytteessä vedottaan siihen, että lääkäri oli naisen rintoja tunnustellessaan kehunut rintoja hyvän muotoisiksi. Naisasiantuntija oli tässäkin kohdin melko tuohtunen oloisena sitä mieltä, ettei tämä ole asianmukaista menettelyä lääkäriltä. Syytetty vetosi aikoinaan lääkärikoulutuksessa alan professorin antamaan opetukseen, jonka mukaan potilaan ja tutkittavan rauhoittamiseksi on paikallaan sanoa tälle jotakin positiivista. Käräjäoikeus on todennut perusteluissaan tältä osin lyhyesti, että tutkittavan rintojen arvostelulle ei ole ollut olemassa lääketieteellistä perustetta. Kyse ei liene kuitenkaan itse asiassa "arvostelusta", jos lääkäri "kehuu" tutkittavan rintoja kauniiksi. Eri asia on, jos lääkäri olisi moittinut rintoja rumiksi. Niin tai näin, mainittu seikka ei ainakaan yksin voine toteuttaa rikoslaissa tarkoitettua seksuaalista tekoa ja sen merkitys on myös tutkinnan kokonaisarvostelussa varsin vähäinen. Asianomistajan käräjäoikeuden tuomion perusteluissa selostettu kertomus ei tue käsitystä, jonka mukaan rintojen kehuminen hyvän muotoisiksi olisi loukannut asianomistajaa tai tuntunut hänestä vastenmieliseltä.
19. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä perusteena syytteessä mainitaan tutkimuksessa ajallisesti viimeisenä toimenpiteenä suoritettu rintojen imeminen, jonka mukaan koko juttu on tullut tunnetuksi. Syyttäjä ja asianomistajan avustaja käyttivät istunnossa mainitusta toimenpiteestä myös synonyymiä rintojen "maistaminen." Syytetty sen sijaan kuvasi toimenpidettä, jonka tarkoituksena ei suinkaan ollut seksuaalisen tarpeen tyydyttäminen, vaan nisässä olevan eritteen manipuloiminen ("maanitteleminen") näkyviin, nimellä "imaisu", koska tuo toimenpide kesti vain muutaman sekunnin eikä sen tarkoituksena ollut imeä mahdollisesti esiin tullutta eritettä suuhun.
----
Jatk. 9/9 -10
20. Katsotaanpa tässä välin, mitä laki sanoo seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Syytteessä on vedottu rikoslain 20 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan soveltamiseen.
- Joka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi henkilön, joka on hänestä erityisen riippuvainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä, on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
21. Seksuaalinen teko on määritelty RL 20 luvun 10 §:n 2 momentissa näin:
- Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä luvussa sellaista tekoa, jolla tavoitellaan seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä ja joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.
22. Puheena olevassa tapauksessa on syytteen mukaan kyse seksuaaliseen tekoon taivuttamisesta, alistumisesta mainitunlaiseen tekoon. Ratkaisussa joudutaan ottamaan kantaa useisiin tunnusmerkistötekijöihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän tulkinnan- ja arvostuksenvaraisia käsitteitä. Mitä pykälässä tarkoitetaan käsitteillä "taivuttaminen", "erityinen riippuvuussuhde", "riippuvuussuhteen törkeä väärinkäyttö" jne?
23. Selvää on, että nännin imeminen tai imaiseminen on sangen epätavallinen ja sinänsä epäasiallinen toimenpide. Sille ei löydy tukea oppikirjoista eikä käytännöstä. Olisi odottanut, että vastaajan puolustus olisi voinut valottaa tarkemmin, mistä tuollainen tapa voisi olla peräisin, mutta vastaaja selitti vain, että hän oli lukenut siitä jostakin tai kuullut tuosta vanhasta konstista joltakin kätilöltä.
24. Nännin imeminen on siten epäasianmukainen toimenpide, mutta voidaanko sitä silti pitää em. lainkohdassa tarkoitettuna seksuaalisena tekona? Tästä voidaan luonnollisesti esittää näkökohtia pro et contra. Melko ratkaisevaa lienee se, mikä tarkoitus teolla eli imaisulla on ollut tai voidaan katsoa olleen. Jos voidaan perustellusti päätellä, että teolla ei ole voinut olla muuta tarkoitusta kuin seksuaalisen kiihotuksen tai tyydytyksen tavoitteleminen, kyse on seksuaalisesta teosta. Jos taas katsotaan, että teolla oli yksinomaan tutkinnallinen tarkoitus, ei kyse ole seksiteosta. Väliin jää harmaa alue, jossa on mahdollista, että toimenpiteellä oli sekä tutkinnallinen että seksuaalisen kiihottumisen tarkoitus. Voisi ehkä sanoa, että jos teolla oli pääasiallisesti viimeksi mainittu tarkoitus, kyse on seksuaalisesta teosta. Tällöin lääkäri olisi pyrkinyt imaisullaan/imemisellään toteuttamaan lähinnä vain seksuaalisia tarpeitaan tutkittavan avulla. Tätä käsitystä vastaan puheena olevassa tapauksessa tuntuisi puhuvan se, ettei aineistosta käy ilmi seikkoja, joista voitaisiin päätellä olleen seksuaalisesti kiihottuneessa tilassa.
25. Itse päätyisin samalle kannalle kuin käräjäoikeus ja hovioikeuskin. Rinnan eritteen esille tai liikkeelle saamisella on ollut tutkinnassa tärkeä merkitys. Oulaisten lääkärin lähetteessä mainitaan nimenomaan rinnan erite, josta asianomistaja oli ollut jo Oulaisissa huolestunut. Toiseksi ultraäänitutkimuksen jälkeen asianomistaja otti keskustelussa itse esille erite-asian; tällaisen vaikutelman sai KKO:n istunnossa puhutusta. Lääkäri ei siis tuppautunut selvittämään eriteasiaa naiselle tai tutkimaan eritettä. Kun nainen otti asian esille, lääkäri ei rynnännyt suin päin kiinni rintoihin, vaan pyysi naista itse yrittämään, saisiko hän rintojaan puristelemalla eritteen näkösälle. Näin myös tapahtui. Vasta kun tämä ei ollut onnistunut, lääkäri kertoi naiselle, että hän voisi yrittää manipuloida eritteen liikkeelle imaisemalla nänniä. Lääkäri tiedusteli naisen lupaa toimenpiteeseen ja sai sen.
26. Vaikka nännin imaisu tai imeminen - asianosaisten käsitykset imemisen/imaisun kestosta vaihtelevat parista sekunnista asianomistajan 5-10 sekuntiin - vaikuttaakin oudolta, se on toisaalta loogiselta tuntuva yritys saada alipaineen avulla neste tai erite liikkeelle. Puolustus vertaisi toimenpidettä siihen, miten lapsi imee maitoa äitinsä rinnasta ja tapaan, jolla pojat imaisevat bensaletkulla polttoainetta mopon tankista toiseen tankkiin. Imaisun loogisuus kyseisessä tilanteessa on asia, joka tuntuisi puhuvan sitä vastaan, että kyseessä olisi ollut vain seksuaalinen rinnan maistelu. Lääkärin tarkoituksena oli saada erite liikkeelle ja esille, mikä olisi mahdollistanut varjoainekuvauksen suorittamiseen.
27. Huomattakoon, että seksuaaliselta teolta edellytetään tulee RL 20:5:n mukaan sitä, että teko loukkaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisella tavalla. Mikä tahansa "seksiin viittaava" teko ei siis riitä toteuttamaan seksuaalista hyväksikäyttöä. Riidatonta on, että lääkäri nimenomaan pyysi lupaa ja nainen nimenomaisesti myös antoi suostumuksensa rinnan imemiseen/imaisuun. Näissä olosuhteissa on melko vaikea perustella sitä, että tapauksessa olisi kyse mainitunlaisesta seksuaalisesta teosta. Kun lupa annettiin välittömästi, kyse ei voine olla laissa tarkoitetusta taivuttamisesta.
28. Yhtyisin alempien oikeuksien ratkaisuihin myös sikäli, ettei lääkärin ja tutkittavan välistä suhdetta voida pitää laissa tarkoitettuna "erityisenä riippuvuussuhteena". Se, että lääkäri on tietyssä auktoriteettiasemassa tutkittavaan nähden, ei po. suhteessa tietenkään vielä riitä.Laissa edellytetystä riippuvuussuhteen törkeästä väärinkäyttämisestä ei tapauksessa voine olla kysymys.
29. Entäpä sitten syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta? Selkeästi ohjeiden vastainen hoito- tai tutkintatoimenpide voisi konstituoida virkavelvollisuuden rikkomisen. Tässä kohdin on kuitenkin huomattava, että syyttäjä ja asianomistaja on perustaneet virkavelvollisuuden rikkomista koskevan syytteensä yksinomaan lääkärin väitettyyn seksuaaliseen tekoon ja potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 §:ssä mainittuun potilaan ihmisarvoa ja yksityisyyden kunnioittamisen loukkaamiseen.
30. KKO:n istunnon alussa oikeuden puheenjohtaja Mikko Tulokas - aivan oikein - nimenomaan kysyi syyttäjältä, onko tarkoituksena, että syyte perustetaan yksinomaan edellä mainittuihin seikkoihin eikä siihen, että syytetty on toiminut kyseisenlaisesta tutkinnasta annettujen ohjeiden tai yleisen käytännön vastaisesti. Tähän syyttäjä vastasi, että syyte perustuu edellä mainitun mukaisesti vain mainitun lain 3 §:n rikkomiseen ja syytetyn toiminnan "seksuaaliseen virittyneisyyteen," siis väitettyyn seksuaaliseen tekoon.
31. Tällä syyttäjän tekemällä rajauksella on tärkeä merkitys, sillä syytesidonnaisuus (ROL 11:3) estää tuomioistuinta lukemasta syytetyn viaksi sellaista tekoa tai tekomomenttia, johon syyttäjä ei ole syytteensä tueksi vedonnut. Jos KKO katsoisi, että syytetty on toiminut ohjeiden tai yleisesti hyväksytyn käytännön vastaisesti, syytesidonnaisuus estää kuitenkin lukemasta mainittua ohjeiden ja käytännön vastaista menettelyä syytetyn syyksi virkavelvollisuuden rikkomisena, koska syyttäjä on kysyttäessä rajannut nämä seikat virkasyytettä koskevan teonkuvauksen ulkopuolelle.
32. Mielenkiintoista nähdä, mihin lopputulokseen ja millä perusteilla KKO ratkaisussaan päätyy.
