914. Ylinopeuksia

1. Myös tunnetut poliitikot ovat vain hihmisiä, jotka voivat syyllistyä samanlaisiin pikku rikkeisiin kuin heitä vaaleissa kannattavat äänestäjänsäkin. Otetaanpa tarkasteltavaksi kahden huippupoliitikon liikkennerikkomukset, ensin Erkki Tuomiojan (sd) ja sitten Sirpa Pietikäisen (kok).

2. Helsingin syyttäjänviraston tammikuussa vahvistaman rangaistusmääräyksen mukaan ulkoministeri Erkki Tuomioja syyllistyi kahteen liikennerikkomukseen viime vuoden syyskuussa. 

3. Tuomiojan kuljettaman auton - auton merkki tai vuosimalli ei valitettavasti ole tiedossa - ajonopeudeksi mitattiin automaattisessa nopeudenvalvonnassa Helsingin Mechelininkadun ja Eteläisen Hesperiankadun risteyksessä 49 km/h. Alueella on 40 km/h nopeusrajoitus. Ko. peltipoliisi on Helsingin tuottoisin sakkorysä ja siihen myös ulkoministerimme siis ajoi. 

4. Ylinopeutta tutkittaessa ilmeni, että Tuomiojan auto oli ollut katsastamattomuuden vuoksi käyttökiellossa reilun kolmen kuukauden ajan. Erkin olisi tullut katsastuttaa autonsa toukokuun loppuun mennessä. Kärsiikö Erkki vauhtisokeudesta, vai mistä ylinopeus johtui?

5. Poliisi kirjoitti liikenne-ja ajoneuvorikkomukseen syyllistyneelle Tuomiojalle yhdeksän päiväsakkoa, jotka tekivät ministerin tuloilla 1 359 euroa. Ulkoministerin päiväsakon rahamääräksi katsottiin siis 151 euroa.

6. Tuomioja on kertonut medialle, että totta kai tapaus harmittaa. Hän sanoo saaneensa sakon vain katsusrikkeen vuoksi, ylinopeuden osalta hän sai poliisilta ainoastaan huomautuksen. Mutta toki sakko ja huomautus on ankarampi sanktio kuin pelkkä sakko! Poliitikoille ja myös meille muillekin tyypilliseen tapaan ministeri selitti, että sakkojen "varsinainen alkusyy" ei ollut hänessä itsessään. Hän kertoo vieneensä auton huoltoon viime keväänä ja kehottaneensa huoltamon henkilökuntaa huolehtimaan auton katsastamisesta.  

7. Auto oli laitettu katsastuskuntoon, mutta sitä ei katsastettu. Ulkoministeri sanoo ottavansa "lopullisen syyt niskoilleen. Auton katsastamattomuus olisi ilmennyt huoltoliikeen laskusta, jos ministeri tai joku hänen monista avustajistaan taikka vaimonsa olisi tarkistanut laskun. Hyvä sentään, ettei ministeri ryhtynyt syyttämään huoltoliikettä myös ajamastaan ylinopeudesta.

8. Eilen Tuomioja kuittasi mokansa Yle Uutisille sanomalla lakonisesti, että "tällaista sattuuu". Näinhän se on, mutta sittenTuomioja jatkoi, että samanlaisia unohduksia on sattunut myös "poliisiautoillekin". Autot eivät kuitenkaan unohtele, vaan unohduksia tekevät auton omistajat.

9. Median julkistama Tuomiojan unohdus on toki pikkujuttu ja osoittaa, miten sinänsä mitättömiä asioita vaalitaistelun tiimellyksestä ja lööppejä revittäessä kaivetaan esiin. 

10. Tuomioja on istunut ulkoministerinä yli 10 vuotta ja monet pitävät häntä nykyhallituksen parhaimpana ministerinä. Helmikuun 6. päivänä Tuomiojasta tuli Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri, sillä hän ohitti aiemmin sanottua kärkipaikkaa pitäneen Paavo Väyrysen, joka ehti olla ulkomisterinä 3939 päivää; kolmatta sijaa pitää hallussaan Ahti Karjalainen (3383 päivää).

11. Kuinka kauan Tuomioja aikoo jatkaa politiikassa ja ulkoministerinä? Tätä emme tiedä, mutta entisenä este- ja maratonjuoksijana Erkki lienee asettanut tässä suhteessa itselleen kovat tavoitteet. Tuomioja on kirjalija ja älykkö, joka ei noin vain malta heittäytyä pois politiikasta. UKK oli presidenttinä lähes 25 vuotta, aikooko Tuomioja olla ulkoministerinä yhtä kauan?

12. Mutta kun ministerillä ei ole lapsia ja hänen eukkonsakin pysyttelee näkymättömissä, niin mikäpä hänellä on häärätessä UM:ssä ja hallituksessa sekä lennellä lähes joka viikko ulkoministreiden huipputapaamisissa ja muissa vastaavanlaisissa kissanristiäisissä. Siellä ne ihanat korkeat ulkopoliittiset naisjohtajat odottavat kiihkeästi Erkkiä ja hänen poskisuudelmiaan. Silloin tällöin Erkki muistaa käydä parturissa siistiytymässä, mutta on sentään yksi asia, joka pysyy ja seuraa aina Erkkiä: Sadankomitean merkki pikkutakin vasemmassa kauluksessa.  

13. Jos Tuomioja olisi porvari tai vaikkapa vain keskustalainen, hänet olisi jo ajat sitten palkittu korkeilla kunniamerkeillä, erilaisilla käädyillä ja jopa arvonimillä. Sosialistina Erkki ei ole kuitenkaan ottanut vastaan kunniamerkkejä. Tämä on niin positiivinen asia, että hänet voidaan valita myös seuraavan hallituksen ulkoministeriksi! Kunhan hän vain lakkaisi höpöttämästä, että "kun Itä-Ukrainaan on nyt saatu tulitauko, niin Venäjä-pakotteista voidaan pikkuhiljaa luopua". Puheet tulitauosta ja sen pitävyydestä ovat nimittäin täysin ennenaikaisia.

14. "Europarlamentaarikko kaahasi hurjaa vauhtia". Näin uutisoi Iltalehti kaksi päivää sitten ja jotkut muutkin tiedotusvälineet noteerasivat asian. Tämä parlamentaarikko, ex-ympäristöministeri ja kansanedustaja on Sirpa Pietikäinen (kok), joka syyllistyi ylinopeuteen Hämeenlinnanväylällä Helsingissä viime lokakuussa. 

15. Poliisi mittasi Pietikäisen ajonopeudeksi 124 km/t alueella, jossa on 80 kilometrin nopeusrajoitus. Syyttäjä vahvisti Pietikäisen rangaistusmääräyksen tammikuussa. Hänet tuomittiin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 22 päiväsakkoon á 148 euroa eli maksamaan sakkoa 3 256 euroa. 

16. Aikamoista ylinopeutta, joka alkaa lähennnellä törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista. Koska poliitikon ajo tapahtui hiljaisen liikenteen aikana eli kello 10 jälkeen, poliisisedät vähensivät Pietikäisen sakkorangaistuksesta kaksi päiväsakkoa. Tosin kello 10 aamupäivällä liikenne mainitulla väylällä ei yleensä liene kovin hiljaista.

17. Pietikäinen määrättiin ylinopeuden vuoksi muutaman viikon kestäneeseen ajokieltoon. Pietikäinen ei kiistänyt tekoaa ja piti saamaansa rangaistusta oikeudenmukaisena sanktiona. Hän oli ollut hoitamassa sairasta äitään ja lähtenyt sen jälkeen ajamaan kiireesti Amnesty Internationalin tilaisuuteen, jonne hän oli lupautunut puhujaksi. Erkki Tuomiojan tapaan Pietikäinen mainitsi toimittajalle lopuksi, että "tällaisia tilanteita sattuu".

18. Jotkut saattavat vielä muistaa, että Sirpa Pietikäinen tuomittiin vuonna 2003  Hämeenlinnan rautatieasemalla tapahtuneesta törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen 40 päivän vankeusrangaistukseen ja oheissakkoon. Tuomion johdosta Pietikäinen luopui ehdokkuudestaan vuoden 2003 eduskuntavaaleissa. Hän oli kansanedustajana 1983-2003. Europarlamentin jäsenenä eli meppinä Sirpa Pietikäinen on ollut vuodesta 2008 lähtien. Hän oli ympäristöministerinä Esko Ahon hallituksessa 1991-95.

19. Sirpa Pietikäinen on 55-vuotias kauppatieteen maisteri, joka valittiin eduskuntaan 24-vuotiaana. Hänen perheeseensä, jos niin voi sanoa, kuuluu elämänkumppanina Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä (49). Pietikäinen pääsi europarlamenttiin vuonna 2008 Alex Stubbin varamiehenä, kun vm. siirtyi Ilkka Kanervan jälkeen Suomen ulkoministeriksi.

20. Pietikäinen on kova touhuamaan ja hänet tunnetaan lukuisista sivutomistaan. 750 EU-parlamentaarikon joukosta hänellä kymmenenneksi eniten sidonnaisuuksia ja sivutoimia. Pietikäisellä sidonnaisuudet ovat laajemmat kuin yhdelläkään toisella pohjoismaisella mepillä. Muut suomalaiset mepit jäävät tässä suhteessa kauas Pietikäisestä. 

21. Pietikäinen sanoo olevansa kansalaisjärjestöihminen, mikä ei ole sinänsä ihme, sillä lapsettomalla ja perheettömällä naispoliitikoilla riittää toki aikaa vaikuttaa ja touhuta. Laaja verkostoituminen edistää politiikon tunnettavuutta ja tuo hänelle vaaleissa lisä-ääniä. Pietikäinen on ollut mukana erilaisissa järjestöissä ja yrityksissä laidasta laitaan, hän kuuluu esimerkiksi hissiyhtiö Koneen (vuodesta 2006 alkaen) ja Lammin Säästöpankin hallituksiin sekä Fortumin sidosryhmien neuvottelukuntaan. Sirpa on esitellyt runsasmuotoisia sulojaan suurelle yleisölle HS:n kuukausiliitteessä julkaistavassa alastonkuvasarjassa.

22. Kyllä tuollaisilla meriiteillä ja avuilla luulisi olevan kysyntää kokoomuksen ministerinä tai vaikkapa vuoden 2018 presidentinvaalien ehdokkaana. Jos Tarja Halonen on valittu presidentiksi, niin silloin myös Sirpa Pietikäisellä voisi olla hyvät mahdollisuudet tulla valituksi. Pietikäinen ei ole konservatiivi, vaan kuuluu kokoomuksen vasemman laidan kulkijoihin. Hänen puolueensa voisi olla yhtä hyvin Sdp tai vihreät. 

    

805. Käräjäoikeus nolon huijauksen kohteena

Puhutaan mitä puhutaan, mutta onhan meillä vielä koko joukko lahjomattomiakin poliiseja...

1. Turun suunnasta kuuluu jälleen kummia, sieltähän niitä outoja juttuja usein putkahtaa päivänvaloon. Nyt tapahtui niin, että oikeutta eli tarkemmin sanottuna Turussa istuvaa Varsinais-Suomen käräjäoikeutta huijattiin varsin ikävällä ja nololla tavalla. Olisiko huijaus ollut vältettävissä, jos syyttäjä ja tuomari - käräjäoikeus toimi yhden tuomarin kokoonopanossa - olisivat olleet valppaampia? Pohtikaamme hieman tätä kysymystä.

2. Turun Sanomissa kerrottiin eilen, että Turun, oikeastaan siis Varsinais-Suomen, käräjäoikeus teki marraskuun alussa erittäin harvinaisen päätöksen, kun se kumosi peltipoliisin antaman eli virallisesti ilmaistuna nopeusvalvontakameran kuvan perusteella määrätyn rikesakon. Käräjäoikeus katsoi, ettei syyttäjä ollut esittänyt riittävää näyttöä kyseisen kameran toimintakunnosta. Käräjäoikeuden päätöksestä ei saa valittaa. Turun Sanomien uutisjuttu löytyy tästä.

3. Kuten TS mainitsee, käräjäoikeuden ratkaisu oli todennäköisesti ainoalaatuinen Suomessa.  Näin kertoo poliisihallituksen poliisitarkastaja Heikki Ihalainen. Hän vetoaa eduskunnan oikeusasiamiehen kannanottoon, jonka mukaan peltipoliisin mittauslaitteet ovat luotettavia.

4. Poliisi antoi ko. tapauksessa rikesakon turkulaiselle ammattikuljettajalle, joka valvontakameran mukaan ajoi lievää ylinopeutta toukokuussa Loimaalla. Autoilija vastusti rikesakkoa, joten syyttäjä vei asian normaalina rikosjuttuna käräjille. Autoilija vetosi oikeudessa autonsa GPS-tietoihin. Niiden mukaan hän ajoi 82 kilometriä tunnissa eikä 91 kilometriä tunnissa, kuten rikesakkovaatimuksessa on mainittu. Poliisi oli määrännyt hänelle 70 euron rikesakon 11 kilometrin ylinopeudesta 80 km/t rajoitusalueella.

5. Rikesakkoasiat käsitellään oikeudessa normaalien rikosprosessuaalisten säännösten mukaisesti, eli todistustaakka syyllisyydestä on myös näissä asioissa syyttäjällä. Vastaajan ei tarvitse myötävaikuttaa asian selvittämiseen eikä hänellä ole totuusvelvollisuutta.

6. Käräjäoikeuden puheenjohtajana toimi käräjätuomari Pekka Määttä. Hän on kokenut tuomari, joka väitteli kuukausi pari sitten Turun yliopistossa oikeustieteen tohtoriksi tuomarin (muodollista) prosessinjohtoa koskevalla tutkimuksellaan, jonka nimenä on "Rikosasian joutuisa käsittely, perusoikeus ja tuomarin velvollisuus". Määtän tutkimuksessa pohditaan siis sitä, miten oikeuskäynnin joutuisuutta voitaisiin tehostaa ja mikä on tuomarin panos tähän tavoitteeseen pääsemiseksi. Mainittakoon, että toimin Määtän väitöstutkimuksen toisena esitarkastajana.

7. Miksi käräjäoikeus - käytännössä siis tuomari Pekka Määttä - hylkäsi syyttäjän rangaistusvaatimuksen? En ole nähnyt käräjäoikeuden ratkaisua, mutta Turun Sanomille Määttä perustelee ratkaisuaan näin:

- Normaalisti syyttäjä esittää poliisin selvityksen, että laitteen kunto on asianmukaisesti tarkastettu. Nyt niin ei tapahtunut. Jäi epäily, joten syyte oli hylättävä.

8. Mihin epäily syytetyn syyllisyydestä (tai syyttömyydestä) sitten perustui? Ilmeisesti vain vastaajan väitteeseen siitä, että hänen autossaan oli gps-laite, josta hän oli käyttämänsä ajonopeuden todennut.

9. Syyttäjä puolestaan ilmoitti oikeudessa, ettei kameran luotettavuutta tarvitsisi erikseen perustella, vaan kameran kuva riittää. Näillä varsin laihoilla "eväillä" tapaus jäi oikeuden päätettäväksi ja oikeus siis hylkäsi syytteen, koska asiassa jäi varteenotettava epäily vastaajan syyllisyydestä.

10. Onnellinen vastaaja mainitsi jo eilen Turun Sanomien uutisjutussa, ettei hän ollut itsekään varma, ajoiko hän ylinopeutta vai ei. Hän oli kertomansa mukaan vain lähtenyt kokeilemaan niin sanotusti kepillä jäätä ja yllättyneensä, että oikeus kallistui hänen puolelleen.  

11. Tänään sitten saatiin uutta tietoa tapauksessa. Iltalehdelle antamassaan haastattelussa autoilija oikein ylvästelee "kepposellaan" ja sanoo, että "totta kai olin ajanut ylinopeutta". Katso IL:n uutisjuttua tästä.

12. Todellisuudessa autoiijalla ei ollut ollut autossaan mitään gps-laitetta, vaikka hän oli oikeudessa niin väittänyt. Hän oli siis puijannut oikeutta ja väittänyt, että peltipoliisin kameralaite olisi ollut jollakin tavalla viallinen. Tähän vastaajan virittämään lankaan tuomari oli sitten mennyt ja todennut perusteluissaan, että poliisin kameran kalibrointivirhettä ei ole voitu sulkea täysin pois. Autolija (ylvästellen) "Käsittääkseni tämä on ensimmäinen kerta, kun joku on saanut kumottua peltipoliisilta tulleen rikesakon"!

13. Miten nyt suu pannaan, arvoisa käräjäoikeus? Nolo tapaus, mutta olisiko se voitu jotenkin estää? Käräjäoikeuden rikesakkoasiassa antamasta päätöksestä ei saa valittaa hovioikeuteen, tilannetta koskee siis melko harvinainen valituskielto. Tuomion purkamisen edellytyksiä ei ole tapauksessa myöskään olemassa eikä asiassa voida antaa uutta rikesakkoa.

14. Kuten jo sanottu, vastaajalla ei ole todistustaakkaa eikä totuusvelvollisuutta, koska kysymyksessä on rikosasia (itsekriminointisuoja). Vastaaja ei ollut syyllistynyt perättömällä väitteellään viranomaisen erehdyttämiseen tms. rikolliseen tekoon. 

15. Syyttäjän olisi pitänyt näyttää syyte toteen eikä tyytyä ainoastaan toteamaan, että "peltipoliisi on aina oikeasssa" tai jotakin muuta vastaavaa. Autoilijan väitehän oli syyttäjän tiedossa jo ennen oikeuden istuntoa, joten syyttäjällä oli ollut mahdollisuus ja tilaisuus esittää näyttöä eli asianmukaista asiantuntijaselvitystä ko. laitteista ja niiden toimintakunnosta, jolla autoilijan väite olisi voitu saada kumotuksi. Aivan ensimmäiseksi olisi tietenkin tullut tarkistaa, oliko vastaajan autossa todella jokin gps-laite ja oliko se toimintakunnossa! Tätä syyttäjä ei ollut välittänyt tehdä eikä hankkia asiantuntijaselvitystä, vaan marssi oikeuteen pelkän vastaväitteen varassa. Aika outoa!

16. Olisiko käräjäoikeus eli tuomari voinut prosessinjohtonsa avulla selvityttää asiaa perusteellisemmin? Pääperiaatteena kyllä on, että tuomarin ei pitäisi puuttua asian selvittämiseen, jos selvitys koituisi ilmeisesti syytetyn/vastaajan vahingoksi eli johtaisi siihen, että syyte tai rangaistusvaatimus, joka olisi muuten hylättävä puutteellisen näytön takia, voitaisiin lisäselvityksen perusteella hyväksyä. 

17. Toisaalta tuomarin pitää ottaa huomioon myös käytännön elämän realiteetit eikä perustaa menettelyään tai ratkaisujaan yksinomaan "hienojen" periaatteiden varaan. Vaikka syytetyllä ei ole todistustaakkaa, hänellä on kuitenkin selitystaakka, eli hänen on aiheellista perustella väitteitään. Tässä tapauksessa näin on tapahtunut eli autoilija on esittänyt selityksen vetoamalla siihen, mitä lukemia autossa ollut gps-laite oli näyttänyt ajonopeudeksi.

18. Mitä tuomarin olisi tässä tilanteessa pitänyt tehdä, jos syyttäjällä ei ole ollut esittää mitään selvitystä, vaan tämä on vain väittänyt, että peltipoliisi ei voi erehtyä? Itse en olisi tuomarina jättänyt asiaa tähän eli puutteellisen selvityksen varaan, vaan olisi todennäköisesti pyytänyt syyttäjää harkitsemaan, olisiko hänellä mahdollisuutta hankkia asiantuntevaa lisäselvitystä - kirjallista tai henkilötodistelua - ko. kameralaitteiden toimivuudesta yms. seikoista. Tuomarin samoin kuin syyttäjän on pitänyt tietää, että peltipoliisin kameralaitteet ovat osoittautuneet käytännössä varsin luotettaviksi eikä niiden perusteella annettuja rikesakkoja ole aiemmin valtakunnassa jouduttu kumoamaan laitteiden epäluotettavuuden takia. Jos nyt väitettiin muuta, asia olisi kannattanut ehdottomasti selvittää tarkemmin. Jos autolijan väite menisi sellaisenaan läpi, tulisivat vastaavanlaiset väitteet lisääntymään roimasti. 

19. Tuomarin olisi pitänyt ottaa huomioon, että vaikka hänen mainitulla tavalla menetellessään voitiin kenties väittää "auttavan" syyttäjää asian selvittämisessä - minusta prosessinjohdosta ei ko. tapauksessa olisi ollut kysymys toisen osapuolen auttamisesta tai tuomarin puolueettomuuden vaarantumisesta - kyse oli toisaalta sikäli hyvin harvinaisesta tapauksesta, että käräjäoikeuden päätöksestä ei saa valittaa hovioikeuteen. Asia ja totuuden selvittäminen oli ko. tilanteessa siis yksinomaan käräjäoikeusprosessin varassa. Tuomari olisi siis voinut lykätä asian käsittelyä ja varata syyttäjälle tilaisuuden esittää jutussa lisäselvitystä - oletan, että tuomarin edellä mainitun asiaan puuttumisen jälkeen syyttäjä olisi ymmärtänyt pyytää lykkäystä. Tuomari olisi voinut lisäksi pyytää vastaajaa esittämään tarkempaa selvitystä mainitsemastaan gps-laitteesta ja tarkistuttamaan sen toimintakunnon. Vastaajalla on selvitystaakka väitteestään, jos väite vaikuttaa alan yleisen kokemuksen ja käytännön perusteella epäuskottavalta.

20. Näin menetellen asissa olisi voitu päästä oikeaan lopputulokseen, jolloin myös  tuomioistuinlaitoksen kannalta varsin nololta tapaukselta olisi vältytty. Mutta luultavasti tuomari on pitänyt tapauksessa silmällä yksinomaan prosessin joutuisuutta, mistä hän oli hiljattain väitellyt oikeustieteen tohtoriksi. Loimaan peltipoliisitapaus osoittaa kuitenkin konkreettisella ja kouriintuntuvalla tavalla, että prosessissa tulee nopeuden ja joutuisuuden ohella pitää silmällä myös ja ennen kaikkea oikeudenkäynnin varmuutta eli sitä, että asia tulee selvitetyksi riittävän perusteellisesti ja asianmukaisella tavalla. Selvittämisen perusteellisuus ja asianmukaisuus eivät ole ristiriidassa keskenään. Vain tällä edellytyksellä voidaan turvata, että asiassa päästään oikeaan lopputulokseen.

731. Gumball 3000 -ralli osoitti rikoslainkäytön heikkoudet

1. Jokavuotinen Gumball 3000 (mile) -ralli osoitti, miten heikosti suomalainen poliisi, syyttäjistö ja tuomioistuinlaitos on varautunut ripeää toimintaa edellyttävän rikosprosessin varalta. Mainittu Suomeen tänäkin keväänä saapunut, yleisillä teillä ajettava viihteellinen autokilpailu piti poliisin kiireisenä eilen maanantaina. Välillä Turku-Helsinki otettiin 20 kuskilta ajokortti hyllylle ja lehtitietojen mukaan poliisi kirjasi 13 törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista sekä seitsemän vakavaa liikenneturvallisuuden piittaamattomuutta (HS 21.5.). Ajonopeudet olivat poliisin mukaan suurimmillaan yli 200 kilometriä tunnissa.

2. Voimassa olevan lain mukaan liikennerikokseen tai -rikkomukseen syyllistyneeltä ei voida ottaa käteis- tai korttimaksua vastaan tien päällä, jossa poliisi kirjoittaa lainrikkojalle rikesakon tai rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltävän päiväsakon. 

3. Gumball- rallin tapauksessa rikoksiin syyllistyneet saivat toki haasteen aikanaan pidettävään käräjäoikeuden istuntoon. Mutta koska kaikki rikoksiin syyllistyneet ovat ulkomaalaisia, aikanaan tuomittavat sakot jäävät todennäköisesti maksamatta ja perimättä. Suomella on tiettävästi kahdenkeskeinen sopimus sakkojen perimisestä ainoastaan Hollannin kanssa. 

4. Rikesakkolakia valmisteltaessa ehdotettiin, että rikesakko voitaisiin maksaa välittömästi poliisille tien päällä. Eduskunnan lakivaliokunta ei kuitenkaan hyväksynyt ajatusta, että poliisi sakottaisi ja perisi edes rikesakon, päiväsakosta puhumattakaan. Lain valmisteluun osallistuneen lainsäädäntöneuvos Jaakko Raution mukaan lakivaliokunta katsoi, että ehdotus olisi niin sanottu "vaarallinen työyhdistelmä" (Helsingin Sanomat 21.5)..

5. Rikesakkohan on kiinteä ja sakotettavan tuloista ja varallisuudesta riippumaton euromääräinen seuraamus, valtaosa rikesakoista on suurudeltaan vain 20–50 euroa, korkein rikesakko on 115 euroa. Päiväsakot voivat sen sijaan nousta tuhansiin euroihin.

6. Lainsäädäntöneuvos Jaakko Raution mukaan eduskunnan jo pari kolme vuotta sitten hyväksymän, mutta voimaantuloa edelleen osottavan uuden lain mukaan poliisi saattaa kenties vuoden 2015 alusta tietyissä liikennesakoissa antaa sakon ilman syyttäjäkierrosta. Tämä edellyttää rikkomuksen tehneen suostumusta.

7. Nykyisin poliisi voi antaa sakkorangaistusvaatimuksen, jonka vahvistaa syyttäjä. Menettely edellyttää rangaistusvaatimuksen saaneen suostumusta. Jos rangaistusvaatimuksen saanut vastustaa vaatimusta, syyttäjä voi hylätä sen, määrätä lievemmän rangaistuksen tai viedä asian syytteenä käräjäoikeuteen. Sakotettavan ei kuitenkaan tarvitse jäädä odottelemaan syyttäjän ratkaisua, vaan hän voi maksaa poliisin kirjoittaman sakon, samoin kuin rikesakon, heti sakkolapun saatuaan asianomaiselle tilille. 

8. MIksi näin ei sitten menetelty myös edellä mainitussa Gumball-rallin tapauksessa? Tämä johtuu siitä, että ko. kuskit syyllistyivät  törkeään liikenteen varantamiseen eli rikokseen, josta poliisi ei voi lain mukaan antaa sakkorangaistusvaatimusta, vaan asia on käsiteltävä aina oikeuden istunnossa. Törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ei välttämättä edes selviä sakolla, sillä siitä voidaan tuomita myös vankeutta aina kahteen vuoteen asti. Rangaistusmääräysmenettelyssä ei voida tuomita myöskään ajokieltoa.

9. Tällaisten tilanteiden varalta oikeuslaitoksella tulisi olla valmius käsitellä rikosasia oikeudessa heti rikoksen tekopäivänä tai viimeistään parin kolmen päivän kuluessa rikoksen tekemisestä. Tällaista ns. pikaoikeudenkäyntiä on toki kokeiltu Suomessa jo reilun kymmenen vuoden aikana esimerkiksi Kotkan meripäivien ja Jyväskylän Suurajojen yhteydessä. Käräjätuomari ja syyttäjä ovat siis olleet "iskuvalmiudessa" , rikoksiin hairahtuneet on saatu  oikeuden eteen heti ja menettelystä on tiettävästi saatu muutenkin hyviä kokemuksia.

10. Tiettävästi poliisi olisi halunnut, että myös Gumball- rallin yhteydessä ylinopeuksiin syyllistyneet olisi saatu välittömästi oikeuskäsittelyyn. Miksi pikaoikeudenkäynti ei sitten maanantaina onnistunut? Vastaus on tämä: Pikaprosessi ei sopinut syyttäjille, koska maanantaina pidettiin syyttäjistön koulutuspäivä, jonne ilmeisesti kaikki syyttäjät olivat joukolla matkanneet!

11. Kuten olen blogissani aiemmin aika monta kertaa kertonut, valtakunnansyyttäjä Matti Nissisellä on tapana mainostaa usein ja hartaasti poliisin ja syyttäjien välistä esitutkintayhteistyötä, joka hänen kertomansa mukaan toimii aina vain paremmin ja paremmin. Nyt kun tuota paljon puhuttua esitutkintayhteistyötä olisi kerrankin käytännössä kipeästi tarvittu, Matti Nissisen alaisia ei edes saatu kiinni mistään, jolloin pikaoikeudenkäynnistä oli pakko luopua. Esitutkintayhteistyö ei siis toiminut tässä tapauksessa lainkaan.

12. Tämä tuntuu aivan uskomattoman nololta ollakseen totta, mutta näin vain asiassa on päässyt tapahtumaan. Varmaankin syyttäjät olivat eilen tyytyväisiä päästessään taas kerran kokoontumaan joukolla koulustuspäivilleen kuulemaan muun muassa Matti Nissisen lempiaiheestaan pitämää esitelmää otsikolla: Miten hyvin esitutkintayhteistyö poliisin ja syyttäjien välillä toimikaan!

13. Gumball-rallin miljonäärit voivat siis nauraa suomalaisviranomaisten lepsuuden ja hölmöilyjen takia partaansa. He välttyvät maksamasta tuntuvia sakkoja - poliisin arvion mukaan yhteensä jopa miljoona euroa -  jotka suomalainen käräjäoikeus joskus puolen vuoden tai vuoden kuluttua juhlallisesti poissaolokäsittelyssä heille tulee langettamaan.

322. Kansanedustajan lahjustuomion perustelut eivät vakuuta

Reissusta iltasella palattua pisti silmiin uutinen, jonka mukaan kansanedustaja Petri Salon lahjussyyte on hylätty Pohjanmaan (Vaasan) käräjäoikeudessa. Kun olen käsitellyt tapausta aiemmin kahdessa blogijutussani (305/11.8. ja 314/10.9.), niin muutama pikakommentti myös tuomion johdosta on paikallaan.

Törkeän ylinopeuden - Salo ajoi 138 km:n tuntinopeutta kahdeksankympin nopeusrajoitusalueella - osalta syyte meni läpi ja syytteen ja ylinopeuden kiistänyt Salo tuomittiin 60 päiväsakkoon törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta eli maksamaan sakkoa yhteensä 3 780 euroa.

Kyseisen syytteen osalta käräjäoikeus piti todistajana kuullun vanhemman konstaapelin todistusta kaikilta osin paikkansapitävänä. Käräjäoikeuden mukaan todistuksen valossa ei jäänyt minkäänlaista epäilyä siitä, etteikö Salo olisi ajanut edellä mainittua ylinopeutta.

Sen sijaan syyte lahjoman antamisesta hylättiin. En ole nähnyt käräjäoikeuden tuomion perusteluja, mutta ne perustelut, joita tiedotusvälineissä on kerrottu, eivät kyllä minua vakuuttaneet.

Syytteen hylkääminen perustui lehtitietojen mukaan ensi sijassa siihen, että Salon menettelystä - kahvikupin tarjoamisyritys poliisille - puuttui lain vaatima tahallisuus. Tahallisuus, mutta mihin? Tätä ei ole perusteluissa lehtitietojen mukaan tarkemmin eritelty.

Ilta-Sanomissa haastateltu professori Pekka Viljanen, joka on väitellyt lahjusrikoksista, sanoo, että "yleisen elämänkokemuksen mukaan ei ole kovin uskottavaa, että kukaan yrittäisi kahvikupillisella lahjoa poliisia. Toisin sanoen, kukaan ei voi uskoa onnistuvan lahjomaan kahvikupilla, sanoi Viljanen.

Niin, epäuskottavaltahan tuo asia toki tuntuu, mutta onhan tässä maailmassa ja myös oikeuskäytännössä usein jouduttu kokemaan monia muitakin yleensä epäuskottavina pidettyjä asioita todeksi!

Syyttäjä esitti oikeudessa näyttöä sanotun alkuperäistodennäköisyyden mukaan epäuskottavan väitteensä tueksi. Minusta syyttäjä myös onnistui tehtävässään, ainakin jos lehtikommentteja on uskominen. Edellä mainittu LP:n poliisimies, jonka sanaan ja todistukseen oikeus uskoi ylinopeusasiassa, kertoi nimittäin, miten Salo oli yrittänyt saada todistajan painamaan ylinopeusasian villaisella ehdottaen lopuksi Salon tarjoamille kahveille menemistä.

Kyseisestä asiasta eli siis lahjusyrityksestä ja asian villaisella painamisella oli kysymyksessä sana vastaan sana -tilanne. Toisella puolella oli ylinopeudesta syytetyn ja nyt siis myös tuomitun syytetyn sana, toisella puolella taas todistajana valan nojalla kuullun poliisimiehen kertomus. Syytetyllä ei ole totuusvelvollisuutta, vaan hän voi valehdella vapaasti joutumatta valehtelustaan vastuuseen. Kumpaa tuomioistuimen tulee lähtökohtaisesti uskoa?

Joutuu vakavasti kysymään, että kun käräjäoikeus uskoi ylinopeusasian osalta yksinomaan todistajana kuullutta poliisimiestä, niin miksi oikeus ei sitten uskonut todistajaa myös villaisella painamisen osalta? Miksi oikeus uskoi tässä kohdin yksinomaan syytettyä, jonka kertomalle oikeus ei pannut mitään painoa ylinopeuden osalta! Eikö tässä ole selkeä ristiriita? Minusta on. Sitä, onko oikeus mitenkään perustellut tätä ristiriitaa ja millä tavalla, en tiedä.

Lehtitietojen mukaan käräjäoikeus ei ole pannut todistusharkinnassaan lainkaan painoa syytetyn motiiville ja asian suurelle merkitykselle, jollainen kansanedustaja ja poliisi Salolla ylinopeusasiassa aivan ilmiselvästi oli. Jos näin todella on asian laita, rasittaa oikeuden ratkaisun perusteluja minusta kyllä selkeä puute ja yhden syytettä tukevan seikan sivuuttaminen. Salolla oli ylinopeusasiassa todella paljon pelissä, kuten olen aiemmin blogissani todennut, eli koko kansanedustajan ura, mahdollisesti poliisin ammattikin. Siksi ei olisi ollut mikään suuri yllätys ja täysin epätodennäköinen asia, että hän olisi turvautunut viimeisenä keinonaan - taivuttelun lisäksi - pullakahvien tarjoamiseen, jotta asia olisi painettu villaisella ja hän olisi päässyt siitä kuin koira veräjästä eli pelkällä huomautuksella.

Käräjäoikeuden ohella myös professori Pekka Viljanen näyttää sivuuttavan tämän kovan faktan kommentissaan tyystin. Jos kansanedustaja, joka on siviiliammatiltaan poliisi, on rikosasiassa kovan paikan edessä eli epäiltynä törkeästä liikennerikoksesta, niin tuolloin sanotun alkuperäistodennäköisyyden mukaan yleensä epätodennäköiseltä vaikuttava hypoteesi ei käytännössä ehkä olekaan kovin outo ja poissuljettu vaihtoehto. Epätodennäköisenä sen sijaan voidaan mainitussa tilanteessa pitää sitä, että rikoksesta epäilty kokenut poliisimies ryhtyisi tarjoamaan pullakahveja vain ikään kuin hyvää hyvyyttään.

Seuraava kohta käräjäoikeuden perusteluissa, joka ei vakuuta, koskee tarjotun etuuden arvoa. Käräjäoikeuden mielestä pullakahvit on "niin pieni ja mitätön lahja", ettei lahjusrikoksen tunnusmerkistö voi täyttyä. Laissa ei ole kuitenkaan asetettu etuudelle mitään markkamääräistä tai muutakaan arvoa tai alarajaa; laissa ei siis säädetä eikä lioin tarkoiteta, että sinänsä pienellä tai vähäisellä lahjalla ei voitaisi lahjoa tai yrittää lahjoa virkamiestä. (Muistettakoon, että lahjuksen antamisesta tuomitaan myös se, joka yrittää lahjoa virkamiehen laissa mainitulla tavalla.)

Kuten professori Viljanenkin sanoo haastattelussaan, "teoriassa" kahvikuppikin voi olla lahjus. "Jos kuvitellaan tilanne, että asianomainen sanoo poliisille, että luovuthan tämän asian eteenpäin viemisestä, jos tarjoan kahvit", niin silloin kyseessä on Viljasen mukaan lahjuksen antaminen. Viljasen mukaan "elävässä elämässä" tämmöinen tarjous on hyvin epätodennäköinen.

Professori Viljanen arvioi Petri Salon tapausta lähinnä lakipykälien ja teorian kannalta eli siltä kantilta, miten asioiden ja tilanteiden yleensä oletetaan olevan. Elävässä elämässä, johon Viljanen itsekin viittaa, tilanteet ja asetelmat voivat kuitenkin olla toisinaan koko lailla erilaisia miltä niiden yleensä odotetaan tai edellytetään näyttävän. Tuomioistuimen pitää ottaa huomioon myös ja ensi sijassa juuri kunkin tapauksen erityispiirteet ja näyttö, jota syytteen tueksi esitetään. Muutenhan oikeudenkäynneissä ei olisi mitään mieltä, vaan tuomioita voitaisiin jaella tutkijoiden ja professorien kammioista käsin.

Puuttumatta po. seikan osalta enemmälti Salon tapaukseen totean vain, että syyttäjän todistaja juuri kertoi, ainakin lehtitietojen mukaan, että Salo yritti saada poliisimiehen luopumaan asian eteenpäin viemisestä juuri pullakahveja tarjoamalla. Todistaja oli ainakin saanut tuollaisen käsityksen. Minusta näytön arvioinnissa pitäisi panna painoa myös sille miltä syytetyn teko tarjotun etuuden saajasta näytti. Näyttää kuitenkin siltä, että käräjäoikeus on sivuuttanut tämänkin seikan perusteluissaan.

Suorastan humoristinen tai surkuhupainen on käräjäoikeus toteamus - kun kyse on tarjotun lahjan suuruudesta tai vähäisyydestä - että Salon ehdottama kahvin juominen (kyse oli kai kuitenkin, ei vain juomisesta, vaan tarjoamisesta) on "tavanomaista toimintaa kansanedustajan asemassa olevalle henkilölle." Tällainen lausuma oikeuden perusteluissa panee kyllä epäilemään, että oikeus on mennyt pahemman kerran niin sanotusti kansanedustajan ja hänen edustamansa retoriikan retkuun! Kuten muistamme, Petri Salo suorastaan kerskui käräjäoikeuden istunnossa sillä, keitä merkkihenkilöitä ja kuinka monta ihmistä hän on kansanedustajana kahvittanut! Mutta kyllä oikeudella luulisi olevan sen verran todellisuuden tajua, että se osaisi erottaa, missä tilanteessa ja missä tarkoituksessa kahvikutsuja on korrektia esittää ja missä taas ei!

Jos juttu menee syyttäjän valituksesta hovioikeuteen, niin pitäisin selvänä, että hovioikeus kyllä "siivoaa" moisen lausuman tuomion perusteluista, vaikka lopputulos ei muuttuisikaan.

Vielä yksi kummallisuus käräjäoikeuden perusteluissa. Käräjäoikeuden mukaan ei ole tavatonta, että tutkaan ylinopeutta ajaneet kuljettajat pyytävät päästä pelkällä huomautuksella. Hohhoijaa, onpa tämäkin peruste! Totta varmaan on, että lievää ylinopeutta ajavat autoilijat pyytävät päästä pelkällä huomautuksella tai päiväsakkojen sijasta lievemmällä rangaistuksella eli rikesakolla. Mutta käräjäoikeus on ummistanut täydellisesti silmänsä siltä tosiasialta, että Salon tapauksessa ei ollut kyse tällaisesta tilanteesta, vaan erittäin tuntuvasta eli 58 km:n suuruisesta ylinopeudesta, joka konstituoi aina törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja josta ei milloinkaan voi selvitä pelkällä huomautuksella. Joka tällaista esittää tien päällä poliisille ja yrittää kiistattomasta näytöstä huolimatta vakuutella, että ajoi vain vähän yli kahdeksaakymppiä, on kyllä siinä määrin härski tyyppi, että hänen voidaan hyvin kuvitella yrittävän toistakin härskiä temppua eli poliisin lahjomista ja asian villaisella painamista pullakahveilla! - Please, hieman enemmän psykologista silmää, käräjäoikeus!

Käräjäoikeus on sivuuttanut lehtitietojen mukaan perusteluissaan syytettä tukevat seikat, mutta puolustelee pitkin matkaa Saloa ja tämän menettelyä. "Hän on mahdollisesti asettanut sanansa osittain huolimattomasti, mutta ei kuitenkaan huonommin kuin joku muu samassa tilanteessa", käräjäoikeus perusteli. Mistä käräjäoikeus muka tietää, miten "joku muu" on asettanut tai tulee asettamaan sanansa "vastaavassa tilanteessa."? Ei tietenkään mistään, elleivät sitten käräjätuomarit ole itse menetelleet vastaavassa tilanteessa samalla tavalla! On hyvin ja erittäin epätodennäköistä, että kukaan - kansanedustajia ehkä lukuun ottamatta - voisi olla niin härski, että ryhtyisi puhumaan itselleen pelkkää huomautusta poliisilta, jos on on ylittänyt räikeästi suurimman sallitun nopeuden ja tietää, että teko tuomitaan käytännössä aina törkeänä liikennerikoksena.

No niin, tällaista tuli mieleen ensi alkuun, kun luin netistä oikeusjutun uutisoinneista. Syyte siis hylättiin ja voihan tuolla tavalla perusteltuun ratkaisuun toki päätyä, jos oikeus ummistaa silmänsä lähes kaikilta syytettä tukevilta seikoilta, kokemuslauseilta ja todisteilta.

Salo on toki syytön lahjuksen antamiseen, koska syyte on hylätty, mutta asian käsittely jatkunee hovioikeudessa ja mikseipä vielä korkeimmassa oikeudessakin. Kyllä tällaisesta tapauksesta pitää valituslupa ilman muuta myöntää - olipa hovioikeuden tuomio kumpaan suuntaan tahansa - sillä onhan tapauksen ratkaisulla paljon suurempi käytännöllinen merkitys kuin konsaan jollakin nänninimemisjutulla.

Jos käräjäoikeuden tuomio jäisi perusteluineen päivineen voimaan, niin silloin me kaikki lievästä ylinopeudesta kiinnijääneet voimme vastaisuudessa levollisin mielin yrittää päästä pälkähästä ehdottomalla meidät kiinni napanneelle poliisisedälle tai -tädille pullakahveille menoa. "Minä kyllä tarjoan, saisiko konstaapelille olla kahvin kanssa munkki vai viineri." Voisimme sitten katsoa vielä vähän tätä sakkoasiaakin siellä kupin ääressä"?

En tiedä, miten siinä kävisi. Mutta yksi asia on varma, jos käräjäoikeuden tuomio jää sellaisenaan voimaan: Kansanedustajat voivat aina huoleti ja ilman lahjussyytteen uhkaa yrittää selvitä sakoistaan pullakahveilla olipa heidän ylinopeutensa tai muu liikennerikoksensa sitten kuinka törkeää luokkaa tahansa. Onhan käräjäoikeus nyt vahvistanut arvovaltaisesti, että kahvien tarjoaminen on kansanedustajille täysin tavanomaista ja hyväksyttävää menettelyä!

Ilta-Sanomien haastattelussa Petri Salo tuntuu voitosta huolimatta heittäytyvän ikään kuin marttyyriksi toteamalla, että tapausta käsitellään vielä korkeimmissa oikeusasteissa ja että "muutaman vuoden tässä hirressä varmaan riippuu." Löysässä hirressä riippuminen - niin sitähän on nyt liikkeellä. Tekisi mieli sanoa, että saa riippuakin, jos tuossa asemassa oleva henkilö toimii sillä tavalla kuin toimi.

314. Valtiopäivämies käräjillä lahjuksen tarjoamisesta

Peltipoliisille ei kannata tarjota pullakahveja

Pohjanmaalla aina sattuu ja tapahtuu. Tässä tämän päivän uutissatoa Keski-Pohjanmaa -lehden otsikoissa:

- Haavoittunut karhu karisti etsijät kannoiltaan

- Junakuski unohti pysähtyä Pännäisissä (pysähtyiköhän juna; latojan huomautus)

- Puukot heiluivat Haapavedellä

- Välejä selviteltiin teräasein Ylivieskassa

- Viina vasta ajon jälkeen -väite hyväksyttiin käräjillä

- Kärähtänyt ruoka aiheutti palohälytyksen Kokkolassa

Mutta osataan sitä Etelä-Pohjanmaallakin. Otetaanpa vaikka uutinen, jossa kerrotaan, että

kansanedustaja Petri Salon (kok) oikeudenkäynti käynnistyi tänään Pohjanmaan käräjäoikeudessa Vaasassa.

Petri Saloa, joka on ollut kansanedustajana vuodesta 1999 ja toiminut sitä ennen 15 vuotta poliisikonstaapelina Pohjanmaalla, syytettiin törkeätä liikenneturvallisuuden vaarantumisesta ja lahjuksen antamisesta. Salo oli syytteen mukaan ajanut Vöyrillä 138 kilometrin tuntinopeutta alueella, jossa suurin sallittu ajonopeus oli 80 kilometriä tunnissa. Salo on kiistänyt syytteen kertoen ajaneensa ainoastaan 85 km:n tuntinopeutta. Ylinopeuden mittasi nopeusvalvontaa suorittanut LP:n vanhempi konstaapeli.

Syytteen mukaan kansanedustaja Salo oli tien päällä suoritetun tutkinnan yhteydessä eli tarkemmin sanottuna poliisiautossa suoritetun kuulustelun päätteeksi yrittänyt lahjoa kyseisen poliisin. Poliisimiestä kuultiin käräjäoikeuden istunnossa todistajana valan nojalla. Lehtitietojen mukaan todistaja kertoi Salon yrittäneen suostutella ja ylipuhua hänet painamaan asian villaisella. Poliisin mukaan Salo lupasi siitä hyvästä tarjota pullakahvit koko liikkuvan poliisin paikalliselle yksikölle.

Salo on kiistänyt myös lahjussyytteen ja selittänyt halunneensa tarjota pullakahvit puhtaasti kollegiaalisista syistä ja ystävällisyyttään.

Olen selostanut tapausta aiemmin blogissani 305/11.8.-10. Kuten tuolloin totesin, oleellista jutussa ei ole se, että Salo yritti lahjoa poliisin "vain kahvikupilla" eli tarjoamalla mitättömän pieneltä tuntuvan edun. Mutta tänäänkin tiedotusvälineet ja niiden näppärät toimittajat ovat vääntäneet tapauksesta otsikoita, joiden mukaan jutussa ratkaistaisiin nimenomaan se, "voiko kahvikupillisella lahjoa." Salon asianajaja esiintyi tv:ssä hurskaan näköisenä ja "epäili", että syyte tuskin menee oikeudessa läpi, koska kysymyksessä oli vain kahvikupin tarjoaminen ja sitäkään ei tehty lahjomistarkoituksessa.

Voi hyvät hyssykät, tekisi mieli sanoa! En sanokaan muuta, vaan viittaan siihen, mitä olen aiemmassa blogijutussani lahjuksen antamisesta yleensä lausunut.

Syyttäjä vaatii Salolle 30-60 päivän pituista ehdollista vankeusrangaistusta. Oikeuskäsittelyn aluksi syyttäjä vaati Salolle vaihtoehtoisesti tuntuvaa sakkorangaistusta, mutta loppupuheenvuorossaan syyttäjä siis hieman kovensi vaatimustaan. Lieko syyttäjä suivaantunut käräjillä Salon puheista niin, että päätti koventaa vaatimustaan? Syyttäjän rangaistusvaatimus ei sido tuomioistuinta, jos se toteaa Salon syylliseksi.

Jos oikeudenkäynnin uutisointi pitää paikkansa eikä käräjillä tullut ilmi muuta asiaan vaikuttavaa, mitä lehdissä on kerrottu, ei langettava tuomio lahjuksen antamisesta vaikuttaisi mitenkään epärealistiselta ratkaisulta. Todistajana kuultu poliisimies ja Salo kertoivat faktoista eli muun muun pullakahvien tarjoamisesta aika yhdenmukaisesti, näin esimerkiksi siltä osin, että Salo halusi tarjota kahvit koko LP:n paikalla olevalle ryhmälle.

Vaikuttaa epätodennäköistä, että Salo olisi halunnut tarjota kahvit poliiseille vain hyvää hyvyyttään välittömästi sen jälkeen, kun hänellä oli ollut hänet pysäyttäneen poliisimiehen kanssa, jollei nyt riitaa, niin ainakin selkeää erimielisyyttä ylinopeuden asteesta. Salolla oli motiivi lahjuksen tarjoamiselle, sillä onhan hän tullut poliitikkona tunnetuksi muun muassa juuri liikenneturvallisuuden puolesta puhujana, eikä poliitikolle ja entiselle poliisimiehelle tuomittu mojova sakkorangaistus törkeästä ylinopeudesta ja siihen päälle tuleva ajokielto olisi tiennyt mitään hyvää esimerkiksi tulevia eduskuntavaaleja ajatellen.

Mutta paljon toki riippuu siitä, millaisen vaikutelman oikeuden jäsenet saivat Salon ja toisaalta todistajana kuullun poliisimiehen vilpittömyydestä ja heidän kertomustensa uskottavuudesta. Tätä puolta lehtiuutisissa ei ole arvioitu. Luottamus poliisiin on Suomessa suurta, sitä vastoin luottamus poliitikkoihin puolestaan sangen vähäistä; näin ainakin, jos haastattelututkimuksiin on uskominen. Mutta käräjäjutut ovat hieman eri asemassa. Minkälainen sitten on luottamus poliisi-poliitikkoon ja hänen selityksiinsä? Tämä punnitaan käräjäoikeuden tuomiossa.

Käräjäoikeus käsitteli jutun kokoonpanossa, johon kuului kolme virkatuomaria. Lautamiehet eivät siis osallistuneet käsittelyyn, mikä on tällaisessa "poliitikon asiassa" hyvä asia. Lautamiehet valitsee tehtäväänsä poliittinen elin eli kunnanvaltuusto, useimmat lautamiehet ovat poliittisten puolueiden jäseniä.

Vaasan käräjäoikeus antaa tuomionsa 22.9.