Edvard Iston taulun uustulkinta: Koiviston kaksipäinen konklaavi nokkaisemassa ison sivun perustuslaista ja roiskauttamassa vetelät tuomarikunnan kasvoille...
1. Kuten tiedämme, kansanedustajan työ on helppoa, sisäsiistiä ja hyvin palkattua kaikkine avustajineen ja lukemattomine etuisuuksineen. Eduskunnassa pidetään lisäksi vähän väliä erilaisia pippaloita, valtiopäivien ajajaisia ja päättäjäisiä sekä muita vastaavanlaisia jubilointeja.
2. Näiden juhlaistuntojen kulku on aina yhtä tekojuhlallista, lohduttoman harmaata ja masentavaa: Ensin kömmitään joukolla kirkkoon kuulemaan arkkipiispan arkisenoloista jupinaa ja sitten kokoonnutaan täysistuntosaliin kuuntelemaan rutikuivia puheita. Lopuksi painutaan valtiosaliin ryystämään kahvia ja syömään pipareita. Mukaan kutsutaan rekvisiitaksi diplomaattikuntaa, muutama entinen elossa oleva pressa, Ritva Uosukainen ja Topi, korkeimman oikeuden presidentti ja suuri joukko muita vähäisempiä virkamiehiä. Puhemies kättelee valtiosalin ovella kutsuvieraita. Tällaistahan se on tämä suomalainen valtiollinen juhlinta: kättelyä ja kahvinjuontia. Tavalliselle rahvaalle, jonka elämä ei todellakaan ole näinä päivinä mitään ruusilla tanssimista, pidetään eduskunnassa kerran viidessäkymmenessä vuodessa avointen ovien päivää, jossa ei kahvia tarjoilla.
3. Nyt eduskunta on päättänyt panna vielä entistäkin paremmaksi, sillä se juhlii koko yksien valtiopäivien ajan eli syksystä 2013 kevääseen 2014 saakka. Syynä on Venäjän keisari Aleksanteri II:lta vuonna 1863 tullut käsky valtiopäivien pitämiselle.
4. Tänään 150-vuotisen valtiopäivätoiminnan juhlaistunnossa tylsien puheenvuorojen pitäminen oli annettu ihka tavallisille kansanedustajille. Puheita pitivät eduskunnan puhemies Don-Eero Heinäluoma sekä edustajat Raija Vahasalo (kok.), Jouko Skinnari (sd.), Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.), Seppo Kääriäinen (kesk.), Annika Lapintie (vas.), Mikaela Nylander (r.), Oras Tynkkynen (vihr.) ja Leena Rauhala (kd.). Melkoinen kärsimyshän se oli taas kerran tuollaisia mitäänsanomattomia puheita kuunnella, joissa yritettiin tekeytyä niin juhlalliseksi että oikein.
5. Eduskunta päätti juhlansa kunniaksi tukea erityisesti nuorten venäjän kielen ja kulttuurin opiskelua. Tätä tarkoitusta varten eduskunta hyväksyi Don Eeron nuijankopautuksella valtion lisätalousarvioesityksen, jolla lahjoitetaan 10 miljoonaa euroa Cultura-säätiölle juhlarahaston perustamiseen. Suomen talouden ja tulevien yhteistyömahdollisuuksien kannalta on toki suotavaa, että meillä on vahvaa venäjän kielen ja kulttuurin osaamista.
6. Mutta eikö 150 vuotta valtiopäiviä putkeen pitänyt parlamentti todella keksinyt juhlapäivänään muuta panostamisen arvoista kuin entisen vihollismaan kielen opetukseen satsaamisen! Kyllä ei mielikuvitus taida pääsihteerin, puhemiehen ja eduskuntapuolueiden napamiesten päässä paljon raksuttaa. Monia tähdellisempiä ja juhlan aiheeseen paljon paremmin sopivia asioita olisi ollut vaikka minkä verran.
7. Jos tuen oli määrä mennä Venäjän suuntaan, niin vihreiden Oras Tynkkysen puheesta olisi itse asiassa löytynyt varsin sopiva avustuskohde: parlamentarismin ja ihmisoikeuksien kehittäminen ja tukeminen Venäjällä. Olisi voitu päättäää perustaa rahasto tai vastaava ja antaa sille 10 miljoonan euron pesämuna, jonka turvin asianomaiset suomalaiset järjestöt voisivat panostaa ihmisoikeuksien ja demokratian kehittämiseen Venäjällä. Sieltä ne suurimmat suomalaista yhteiskuntaa uhkaavat tekijät ovat joka tapauksessa tulossa.
8. Tyylikkään saateenkaarisolmion valinnut Oras Tynkkynen sai eräiden ryhmien ja pikkusieluisten edustajien moitteet niskaansa, kun meni puheessaan sanomaan, että juuri meneillään oleva juhlavuosi olisi hyvä hetki vahvistaa demokratiaa myös Venäjällä. Jopa monet persuista tuntuivat polttavan päreensä Tynkkysen puheen johdosta, todella hämmästyttävää! Persut ovat näköjään alkaneet hieman nuoleksella jopa venäläisiä voidakseen osoittaa ulkopoliittista kelvollisuuttaan seuraavaan hallitukseen pääsyä silmällä pitäen. Minun arvostukseni Tynkkystä kohtaan kyllä kasvoi puheen johdosta paljon.
9. Jotakin kevyempää ohjelmaa olisi kyllä tullut 150-vuotisjuhlien johdosta järjestää, ainakin tavalliselle kansalle eilen. Johonkin eduskuntatalon saliin olisi voitu panna pystyyn kavalkadi menneinä vuosina eduskuntatyössä tai edustajille sattuneista tapahtumista, jotka kuitenkin syystä tai toisesta uhkaavat painua unholaan. Tässä muutamia äkkiä mieleen juolahtaneita teemoja, joita olisi voitu heijastaa suurelle kankaalle:
-Tasavallan presidentin vaalien kolmas ja ratkaiseva kierros eduskunnassa 1956; Väinö Leskinen (tuleva Honka-liitto) lukemassa valitsijamiesten antamista äänestyslapuista Urho Kekkosen nimen 151 kertaa;
- Anneli Jäätteenmäki antamassa 2003 pääministerin ilmoitusta eduskunnalle: Puhun niin totta kuin osaan; taustalla Ben Z:n johtaman mieslauman sonnimaista mylvintää "valetta, valehtelee";
- Vahtimestarit kantamassa Veikko Vennamoa ulos istuntosalista;
- Tarja Halonen nipistämässä edessään/vieressään seissyttä edustaja Jörn Donneria peffasta (tapahtui JD:n mukaan 80-luvulla eduskunnassa), tämä pätkä voitaisiin rekonstruoida asianomaisten esittämänä uudelleen reaaliajassa;
- Paavo Väyrynen ja Vesa Laukkanen (krist) pitämässä parin vuorokauden pituisia EU:hun liittymispäätöstä jarruttavia maratonpuheitaan;
- Niin ikään tositapaukseen perustuva kohtaus näytelmästä "Naiseni kanssa perustuslakivaliokunnan vihreällä veralla", taustamusiikkina M.A.Numminen kappaleesta "Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa" tehty sovitus;
- Ministeri Astrid Thors torkkumassa hallituksen aitiossa;
- Paavo Arhinmäki heiluttamassa sateenkaarilippua Moskovan MM-kisoissa 2013;
- Sinuhe Wallinheimo puhumassa typötyhjälle täysistuntosalille 2013
10. Tällaiset dramaattiset tositapahtumat syöpyvät kansalaisten ja koko kansakunnan mieliin paljon paremmin kuin tyhjyyttään kumisevat kansanedustajien korulauseet juhlaistunnossa. Mikä muuten on valtiopäivien kautta aikojen kansan keskuudessa tunnetuin päätös? No, miten olisi tämä:
- Valtiopäivil' on päätetty, että köyhäkin saapi laulaa.
