364. Sanktioitu joulurauha

Illaksi kotiin!

Joulurauhan julistamisen perinne alkoi Ruotsissa ja siihen kuuluneessa Suomessa 1300-luvulla ja oli tunnettu etenkin 1700-luvulla. Joulurauha julistetaan edelleen Turussa Brinkkalan talon parvekkeelta tiettyä kaavaa ja seremonioita noudattaen. Virallisena oikeuslähteenä joulurauhan julistus ei ole toki enää ollut pitkiin aikoihin voimassa.

Joulurauha oli aikoinaan voimassa olleiden lakien mukaan voimassa 20 vuorokautta eli jouluaatosta Nuutinpäivään. Vakiintuneen tavan mukaan sotatoimet pyrittiin keskeyttämään ja rauhanajan rikkomuksista annetut tuomiot olivat ankarampia kuin muulloin. Joulurauha on siten sanktioitu julistus.

Joulurauhan julistamiskaavassa sanotaan, että "se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät."

Julistettakoon nyt myös tässä blogissa erityinen joulurauha, joka kestäköön...hhmhm...sanokaamme kaksi päivää - 20 päivän mittainen joulurauha olisi nykyoloissa aivan helev...anteeksi, aivan liian pitkä ja aiheuttaisi vain yleistä rauhattomuutta, kun ei pääsisi purkamaan mieltään (edes) blogissa!

Brinkkalan talon parvekkeelta toivotetaan "lopuksi kaupungin asukkaille riemullista joulujuhlaa."

Itse kiitän kaikkia blogissa kävijöitä ja lukijoitani, erityisesti kaikkia aktiivisia kommentaattoreita mielenkiintoisista ja usein jopa hauskoista kommenteista! Lokakuussa 2008 mittaamisensa aloittaneen SiteMeterin mukaan blogissa on ollut tähän mennessä kävijöitä himpun verran vajaa 800 000, kommenttien määrä on reilut 7 000. Nämä ovat odotuksiini nähden paljon komeampia lukuja, kiitos!

Toivotan kaikille lukijoilleni Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2011!

251. Tarja Halosen rooli huostaanottokiistassa epäselvä

Periksi antamista Turussa

1. Toistaiseksi viimeisin julkisuudessa puitu suomalais-venäläinen lapsikiista puhkesi helmikuussa Turussa, kun sosiaaliviranomaiset ottivat huostaansa venäläisen äidin ja suomalaisen seitsenvuotiaan Pikku Robertin. Sosiaaliviranomaiset eivät ole antaneet tapauksesta julkisuuteen yksityiskohtia, mutta lapsen vanhempien mukaan sijoituksen syynä oli (perätön) väite siitä, että äiti olisi lyönyt lasta. Poliisi on tutkinut tapausta pahoinpitelynä. Edellisen kerran poika vietiin vanhemmilta viime joulukuussa, jolloin syynä olisi ollut se, että perheenisä oli ajanut vaimonsa pois kotoa.

2. Poika ehti olla kuukauden verran sijoitettuna kaupungin perhekeskukseen. Päästyään kouluun poika karkasi vanhempien luo ja perhe linnoittautui asuntonsa Turussa. Asunnossa päivystivät kolmen venäläisen tv-kanavan kuvausryhmät. Vanhemmat vetosivat Venäjän viranomaisiin, ja katso, pelastajaksi saapui maaliskuun puolivälissä koko Venäjänmaan lapsiasianvaltuutettu Pavel Astahov mukanaan laaja seurue, johon kuului kymmeniä lehtimiehiä.

3. Tämä Pavel Astahov ei ole mikä tahansa sosiaalialan virkamies, vaan hän on entinen KGB:n upseeri ja samasta oikeustieteellisestä tiedekunnasta valmistunut lakimies kuin pääministeri Vladimir Putin ja presidentti Dmitri Medvedev ja hänen sanotaan kuuluvan juuri Medvedevin lähipiiriin. Medvedev nimitti Astahovin virkaansa vasta tämän vuoden tammikuussa.

4. Astahov osoittautui Suomessa toiminnan mieheksi. Hän saattoikin kehuskella lehdistölle jo päivä Turkuun saapumisensa jälkeen siitä, että hän oli sopinut huostaanottokiistan Turun peruspalvelujohtaja Riita Liuksan kanssa ja nimenomaan venäläisten ehdoilla. Astahovin ansioita oli, että Pikku Robert sai jäädä vanhempiensa luokse. Näin edetään vanhempien mukaan 18.6. saakka, minkä jälkeen tilannetta katsotaan uudelleen. Astahov arvosteli suorin sanoin suomalaisten sosiaaliviranomaisten toimintaa. Hänen mukaansa viranomaiset tekivät alun perin väärin, kun he eivät käyneet perheessä ennen sijoituspäätöstä. Suomalaisviranomaiset eivät taas voineet kertoa mitään - se vaitiolovelvollisuus näet!

5. Mitähän lakia tapaukseen oikein Astahovin käynnin yhteydessä sovellettiin, Suomen vai Venäjän? Kumma kyllä, Astahov ei ottanut käynnillään yhteyttä suomalaiseen kollegaansa Maria-Kaisa Auraan. Venäläiset väittävät, että Aula ei halunnut keskustella asiasta Astahovin kanssa, kun oli se hemmetin salassapitovelvollisuus.

6. Pavel Astahovilla ei ollut tietenkään minkään valtakunnan oikeutta eikä toimivaltaa puuttua asiaan, ei kansainvälisen oikeuden eikä Suomen oikeusjärjestyksen. Mutta kun Venäjällä nousi huostaanotosta valtava mediakohu, Medvedev, Putin ja Astahov päättivät panna toimeksi. On arveltu, että koko episodissa oli kyse Venäjän sisäpolitiikasta ja Venäjän propagandasodasta läntisen Euroopan kanssa.

7. Astahovin tehtävänä oli käydä Suomessa "merkkaamassa Venäjän reviiri" ja osoittamassa suurvallaksi jälleen pyrkivän Venäjän mahtia ja halua suojella omia ulkomailla asuvia kansalaisiaan. Tähän Venäjän viranomaisilla on kuulemma oikeus vaikkapa asevoimin. Mitähän tästä oikein seuraa, kun tiedetään, että Suomessa asuu nykyisin lähes 50 000 venäläistä, kyllä siinä suojeltavaa vähäksi aikaa riittää.

8. Niin, miksi Astahov oikeastaan sai huseerata Suomen Turussa niin vapaasti ja estottomasti ilman, että tuppisuut suomalaiset viranomaiset olisivat yrittäneet mitenkään estää hänen puuhiaan? Olisiko Astahovin käynnistä sovittu "korkealla tasolla" Venäjän ja Suomen kesken? Tästä ei ole annettu julkisuuteen tietoja, ei UM:stä eikä tasavallan presidentin kansliasta.

9. Tämäniltaisessa A-studiossa haastateltu dosentti Arto Luukkanen kritisoi voimakkaasti presidentti Trja Halosta tapauksen tiimoilta. Luukkanen kertoi, miten Venäjällä oli uutisoitu, että presidentit Medvedev ja Halonen olisivat keskustelleet asiasta eli huostaanottokiistasta ennen Astahovin Suomeen tuloa. Luukkanen sanoi suoraan, ettei Halonen näytä olevan enää tehtäviensä tasalla, sillä juuri hänen olisi viime kädessä tullut pitää huolta ja valvoa, ettei Suomen itsemääräämisoikeutta ja integriteettiä loukata.

9a. Luukkasen mukaan näyttää siltä, että Tarja Halonen olisi etukäteen antanut Medvedeville ja venäläisviranomaisille hyväksyntänsä Astahovin tulolle Suomeen ja asian hoitamisesta niin kuin sitten tapahtui. Luukkanen väitti, että idänsuhteista on yleensäkin tullut Tarja Haloselle jonkinlainen egotrippi, eli hän ei ajaisi enää näissä suhteissa yksinomaan Suomen etua. - Kovia väitteitä ja ehkäpä Tarja Halosen on nyt tultava "ulos" ja kerrottava, onko väitteissä perää.

10. Luukkanen vertaisi Astahovin Turun reissua ja suomalaisviranomaisten määräilyä 1970-luvulla tapahtuneeseen venäläismiehen suorittamaan lentokonekaappaukseen Helsinki-Vantaan (silloisen Seutulan) kentällä. Tätä tilannetta selvittämässä ja suomalaisviranomaisia määräilemässä oli Venäjän Suomen suurlähettiläs Stepanov. Luukkanen sanoi, että Suomi hävisi myös Turun tapauksessa mediasodan numeroin 6-0. Monet ulkovaltojen edustajat Suomessa olivat L:n mukaan ihmetelleet, miten suomalaiset antoivat kaiken tapahtua puuttumatta asiaan mitenkään.

11. Ohjelman tekijät olivat pyytäneet Astahovin tempauksesta lausuntoa eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäseniltä. Heistä kaikki, jotka halusivat tapauksesta lausua, olivat sitä mieltä, että kysymyksessä oli Venäjän tarkoituksellinen voimannäyte Suomea kohtaan ja että Venäjä näytti haluavan antaa vaikutelman, että se voi pitää Suomea pelinappulana suurvaltapyrkimyksissään. Valiokunnan jäsenistä kaksi kieltäytyi vastaamasta tv-toimituksen kysymyksiin: Antti Kalliomäki (555) ja Ilkka Kanerva (Turku).

12. Luukkanen katsoi, että Pikku Robertin tapauksessa Suomea vedettiin oikeusvaltiona ja itsenäisenä valtiona Venäjän toimesta todella pahasti kölin alta. Ohjelmassa ihmeteltiin jälleen, ties monettako kertaa, miksi Venäjä ei halua liittyä Haagin kansainväliseen lapsikaappaussopimukseen.

13. Pekka Haavisto (vihr) ehdotti, että Suomi yrittäisi solmia Venäjän kanssa kahdenvälisen lapsikaappaussopimuksen, jossa noudatettaisiin Haagin sopimuksen "periaatteita." - Tällaista voi kyllä esittää - sitä ei ole vielä rohjettu tehdä - mutta vastaus lienee selvä: Venäjä ei halua edes kahdenvälistä sopimusta. Ja jos tuollainen kahdenvälinen sopimus solmittaisiinkin, niin sitä olisi käytännössä mahdotonta noudattaa, arvatkaapa mistä syystä? Mihin Venäjä mitään sopimuksia tarvitsee, kun sillä sellaisia toimen miehiä kuten juuri Pavel Astahov.

14. Pitäisikö Suomenkin nimittää lapsiasiamieheksi joku entinen kenraali? Valitettavasti viime sodat käyneitä upseereita alkaa olla "rivissä" entistä paljon vähemmän. Isoäitiasiamieshän (oto) meillä toki jo onkin: Pekka Hallberg (KHO).

15. Turku on mielenkiintoinen kaupunki ja siellä aina sattuu ja tapahtuu, Turun palosta alkaen. Allekirjoittanen ensimmäinen työpaikka lakimiehenä oli juuri Turussa. Siellä ovat Uusi Apteekki, Vares ja Reijo Mäki, muun muassa, ja siellä ovat asuneet ja työskennelleet sellaiset juristit kuin Juhani Leppä ja Eeva Vuori.

16. Nyt siellä vajoaa Myllysilta. Olisiko se mahdollista...? Eikös se saamarin silta alkanutkin vajota kohta Astahovin Turun käynnin jälkeen? Olisiko tämä jonkinlainen varoitus siitä, että myös kahden ystävällismielisen naapurimaan välit voivat alkaa pikkuhiljaa rakoilla, jollei...

17. Eilen sunnuntaina puolenpäivään aikaan Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan rakennuksen (Calonian) edustalta löydettiin hautakynttilä, poliisi tutkii asiaa. Asiasta kertoi eilen Turun Sanomat.

PS.

Otsikko lehdessä tänään: Näin tuhka valtasi Suomen.

Vai oliko se: Näin valta tuhkasi Suomen

166. Valtionhallintoa 200 vuotta

Hallituksen istunto Turun hovioikeudessa, leivättömän pöydän ääressä...

Kolmikko Koskelo, Vanhanen ja Hallberg juhlapressissä Turussa

Valtioneuvosto juhli 2.10.2009, jolloin tuli kuluneeksi 200 vuotta valtioneuvoston edeltäjän Suomen senaatin perustamisesta. Näin merkittävää tapahtumaa on toki syytä muistaa vielä näin jälkikäteenkin.

Suomi irrotettiin 1808-1809 käydyn Suomen sodan jälkeen Ruotsin vallasta ja liitettiin Venäjään. Suomi, virallisesti Keisarillinen Suomen suuriruhtinaskunta, sai autonimisen aseman ja sitä kautta ensimmäisen oman hallinnon.

Suomen omaksi keskushallintoviranomaiseksi vahvistettiin vuonna 1809 hallituskonselji, jota vuonna 1816 alettiin kutsua senaatiksi. Senaatti oli Suomen suuriruhtinaskunnan (1809-1917) korkein siviilihallintoelin ja ylin tuomioistuin. Se jakaantui kahteen erilliseen osastoon, talousosastoon ja oikeusosastoon. Talousosaston viisi toimituskuntaa vastasivat kaikista muista yhteiskunnan aloista paitsi suhteista suhteista muihin maihin eli ulkopolitiikasta. Senaatin jäsenet olivat senaattoreita. Senaatti toimi aluksi Turusta, mistä se muutti vuonna 1822 pääkaupunki Helsingissä valmistuneeseen Valtioneuvoston linnaan.

Suomen itsenäistyi 1917, jolloin senaatin talousosastosta tehtiin valtioneuvosto (hallitus) ja oikeusosastosta muodostettiin 1.10.1918 toimintansa aloittaneet korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Korkein hallinto-oikeus sai osan senaatin talousosaston aiemmin hoitaneita tehtäviä.

Valtioneuvosto 200 -vuotisjuhlallisuudet pidettiin Turussa 2.10. Aurajoen rannalla nahkuri (sic!) Richterin talossa paljastettiin hallituskonseljin kokoontumispaikan muistolaatta. Richterin talolle kävi köpelösti, sillä se paloi Turun palossa ja romahti vähän myöhemmin Aurajokeen. Muistolaatan paljastustilaisuudessa olivat läsnä myös KKO:n presidentti Pauliine Koskelo ja KHO:n presidentti Pekka Hallberg. Pääministeri Matti Vanhanen luki tilaisuudessa paperista pitkähkön hallituskonseljin vaiheita käsitelleen puheen.

Turun tuomiokirkossa pidetyn juhlajumalanpalveluksen jälkeen hallitus piti 200-vuotisistuntonsa. Koska Richterin talo makaa Aurajoen pohjassa, istunto pidettiin Turun hovioikeuden täysistuntosalissa. Istunto televisioitiin ja lähetettiin radiossa suorana lähetyksenä. Näin tapahtui ensimmäisen kerran valtioneuvoston historiassa.

Istunnossa oli paikalla kymmenkunta ministeriä, valtiovarainministeri Jyrki Katainen oli poissa. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka osallistui myös istuntoon, sillä perustuslain mukaan näin on meneteltävä. Oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa istunnossa laillisuuden toteutumista. Oikeuskanslerinvirasto juhlii muuten vasta tulevana perjantaina eli 9.10. 200-vuotista taivaltaan.

Istunnon aluksi Matti Vanhanen kaivoi paperin taskustaan ja luki historiaa, nyt lyhyesti.

Itse istunto, joka alkoi kello 16.20, kesti vain 1 minuutin 57 sekuntia. Istunto eteni tähän tapaan:

Vanhanen: asia 1

Ministeri Virkkunen: yhdyn

Vanhanen: hyväksyttäneen, hyväksytty.

Vanhanen: asia 2

Ministeri Lehtomäki: yhdyn

Vanhanen: yhdyttän...korjaan hyväksyttäneen, hyväksytty.

Sama kaava toistui kaikkien istunnossa päätöksiksi nuijitun 7 asian kohdalla.

Istunnon jälkeen pääministeri kiitteli kokouksen tehokkuutta ja tokaisi sitten, että nyt kaikki kahville!

En enää yhtään ihmettele, että hallitus ei ole koskaan aiemmin halunnut, että ihmiset pääsevät seuraamaan reaaliajassa eli suorassa tv:n ja radion lähetyksessä valtioneuvoston yleisistuntoa. Koko hommahan vaikutti ulkopuolisesta jokseenkin koomiselta teatterilta, vaikka kyse olikin vakavasta asiasta. Myös Tasavallan Presidentin esittelyt valtioneuvossa noudattavat samaa kaavaa. Toki tiedän, että valtioneuvoston yleisistunto on tarkoitettu lähinnä pelkäksi muodollisuudeksi, sillä asiat on valmisteltu virkamiesten ja keskusteltu hallituspuolueiden kesken etukäteen valmiiksi.

Mutta kun Suomessa halutaan korostaa - ainakin juhlapuheissa - hallinnon avoimuutta, antaa sanotunlainen menettely aivan toisenlaisen kuvan. Käytännössä pääministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen tiettävästi sopivat etukäteen kaikki tärkeimmät asiat kahdestaan, eikä muille ministereille jää juuri enää sen jälkeen mitään mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Pääministeri on evännyt ministereiltä keskeneräisten eli valmistelussa olevista asioista tiedottamisen. Lisäksi hallitus ei, jos on uskomista ministeri Paavo Väyrystä, keskustele ja neuvottele niin sanotussa iltakoulussa ennen virallista "yhdyn - hyväksyn" -tilaisuutta koko porukalla asioita, vaan jokainen ministeri päättää tiettävästi melko itsenäisesti oman ministeriönsä asioista, jotka sitten siunataan yleensä aina sellaisinaan muodollisessa yleisistunnossa.

Tämä on sitä paljon puhuttua tehokkuutta. Avoimuus puuttuu tuollaisesta menettelystä tyystin.

Sen tehokkuudenkin kanssa taitaa olla vähän niin ja näin. Muutama päivä sitten saimme tietää, että EU:lta alueellisen työttömyyden poistamiseksi saaduista rahoista on jäänyt käyttämättä lähes 100 miljoonaan euroa tehottoman hallinnon takia. Ministeri Mauri Pekkarisen johtaman elinkeinoministeriön alaisuudessa toimivat TE-keskukset eivät ole huonosta hallinnosta johtuen saaneet rahaa jaetuksi, käsittämätöntä!

Viime aikoina on ihmetelty myös eri viranomaisten toimesta suoritettavan valvonnan tehottomuutta. Oikeusministeriö ei välittänyt valvoa vaalirahoituslain valvontaa eikä patentti- ja rekisterihallitus näytä valvoneen säätiöitä. Eduskunnassa taas paljastui eilen skandaali, jossa Eduskunnan urheilukerhon varoja oli kavallettu 70 000 euron arvosta. Olemme myös toistuvasti joutuneet lukemaan, miten kurjassa jamassa koko eduskunnan hallinto on; puhemies ja pääsihteeri ovat kuulemma kulissien takana jatkuvasti napit vastakkain ja inhoavat syvästi toisiaan.

Ihme juttu tuo jatkuvasti puhuttava eduskunnan heikko hallinto. Onhan eduskunnan hallintoa johtanut kai jo kohta 20 vuotta Supon entinen päällikkö, siis todellinen supervalvoja, valvojien valvoja. Jollei tuollaisen taustan omaava pääsihteeri saa valvottua eduskunnan rahankäyttöä, niin kuka sitten?

No, mutta eipäs nyt mennä pilamaan hallituksen juhlamieltä enemmälti, vaan palataanpa Turkuun seuraamaan, mitä muuta hauskaa siellä 2.10. tapahtui.

Jo ennen edellä mainittua juhlaistuntoa Turussa nautittiin lounas, ymmärtääkseni niin sanotussa Brinkkalan talossa, minkä jälkeen pääministeri Matti Vanhanen piti "juhlapressin" eli tiedotustilaisuuden. Vanhanen luki jälleen paperista senaatin historiaa käsitelleen puheen. Myös KKO:n Koskelo ja KHO:n Hallberg pitivät puheen. Tämän jälkeen lehdistö sai esittää kysymyksiä kolmikolle Vanhanen, Koskelo, Hallberg.

KKO:n presidentti Koskelo mainitsi puheessaan yhdeksi oikeusjärjestelmän nykypäivän haasteeksi yllättäen Suomen poliittisen järjestelmän tilan ja luottamuksen säilyttämisen. Tällä hän viittasi meneillään olevaan vaalirahakohuun ja näki poliittiseen järjestelmään liittyvän nyt "pulmia." Kysyttäessä Koskelo ei kuitenkaan halunnut puuttua asiaan sen tarkemmin.

KHO:n presidentti Pekka Hallberg puhui jälleen kerran "oikeusvaltiotalosta" ja sen rakentamisesta. Tällä samalla puheellaan, sitä jonkin verran sopivasti muutellen, Hallberg on pärjännyt tilaisuudessa kuin tilaisuudessa jo 10-15 vuotta, kuten olen aiemmin blogissani kertonut. No, olihan "talosta" puhuminen Turussa pääministerin seurassa toki sikäli ajankohtaista, että juuri edellisenä päivänä pääministeri oli joutunut selittelemään julkisuudessa oman talonsa rakennusasioita.

Pääministeri Vanhaselta kysyttiin tilaisuudessa, mistäpä muusta kuin vaalirahoituksesta. Vanhanen kuitenkin totuttuun tapaansa väisti kysymykset mahdollisista rikoksista Nuorisosäätiön rahanjaossa vetoamalla Montesquieun oppiin vallan kolmijaosta ja siihen, ettei poliittinen päättäjän tule lausunnoillaan vaikuttaa riippumattomaan oikeusjärjestelmään. Kun Vanhaselta tivattiin vastausta vaalirahoitussotkuun moraalin näkökulmasta, Vanhanen väisti taas ja sanoi, että ensin on odotettava säätiön omat vastaukset sekä patentti- ja rekisterihallituksen kanta.

On meillä pääministeri! Moraali tuntuu olevan pääministerille täysin vieras aihealue. Kun pääministeriltä kysytään politiikan moraalista, hän ei ole kuulevinaankaan, vaan rupeaa puhumaan ihan muista asioista, kuten jonkin säätiön joskus mahdollisesti annettavista vastauksista. Sieltäkö se moraali löytyy, Nuorisosäätiön papereista?

Lainkäytössä tuomioistuinprosessia seuraa yleensä täytäntöönpano, pahimmassa tapauksessa "linnareissu." Myös Turun juhlissa hallitus ja muu juhlaväki siirtyi hovioikeuden "leivättömän pöydän" äärestä linnaan, tarkemmin sanottuna Turun linnaan. "Juhlat jatkui Junttilassa," raportoi Juha Watt Vainiokin jossakin biisissään.

Illalla poliittiset päättäjät, ylimmät hallintovirkamiehet sekä korkeimpien oikeuksien tuomarit siis tämän suomalaisen nomenklaturan edustajat (etuoikeutettujen ihmisten joukkio), siirtyi tosiaan juhlimaan Turun linnaan. "Musiikki pauhasi ja ihmiset pönöttävät," raportoi Helsingin Sanomat tilaisuutta; pönöttävien bileet siis. HS:n mukaan etenkin isoille kirkonmiehille näytti tulevan täyteen ammutussa salissa kovasti hiki kaapujensa alla täyteen. Iltamenotkin noudattivat siis totuttua kaavaa, maan tapaa.

Onpa siellä ollut todella kivaa - oi jospa oisin saanut olla mukana! Tätä hauskanpitoa tuskin haittasivat edes puhemies Sauli Niinistön ja pääministeri Matti Vanhasen puheet. HS:n mukaan Vanhanen luki jälleen historiaa paperista. - Pääministeri joutui siis Turun reissulla lukemaan paperista "historiaa" neljässä eri tilaisuudessa. Ei ole helppoa Matillakaan! Ja sitten vielä jotkut toimittajan retkut kehtaavat ottaa pressissä puheeksi säätiöt ja lautakasat, hävetkööt!

Juhlien vieminen Turkuun oli kuulemma pääministeri Vanhasen idea. Itse asiassa varsin johdonmukainen valinta, sillä onhan Suomen vanha pääkaupunki Turku näyttänyt jo 20-30 vuotta sitten muulle maalle esimerkkiä siitä, miten hämäriä poliitikkojen ja bisnesmiesten kytkökset ja kähminnät voivat olla. Tätä on kutsuttu Turun taudiksi, se on korruption hienostuneempi nimike. Tauti on nykyisin levinnyt myös pääkaupunkiin, sitä on niin sanotusti "liikkeellä", kuten kulunut fraasi kuuluu. Näyttää kehittyvän suorastaan epidemiaksi.

Mutta, ei nyt sentään mennä aivan asiattomuuksiin näin juhlavassa yhteydessä! Suomen kansa, siis tavallinen rahvas, päästettiin mukaan juhlamenoihin lauantaina 3.10. Silloin nimittäin valtionhallinto järjesti kansalaisille avoimien ovien päivän ja ihmiset pääsivät "tarkastamaan" muun muassa Valtioneuvoston linnaa, pääministerin johtamaa valtioneuvoston kansliaa, valtioneuvoston juhlahuoneistoa Smolnaa, ministeriöitä ja ylimpiä oikeusistuimia. Tarkastamaan eli katsomaan siis virastojen ulkoisia puitteita, päällistelemään kristallikruunuja, arvotauluja, kiiltäviksi kiillotettuja pöytiä ja muita huonekaluja jne.

Halukkaista tarkastelijoita riitti jonoiksi asti, vaikka turvatarkastukset olivat samaa luokkaa kuin lentokentillä. Valtioneuvoston linnassa vieraili 1 500 ihmistä ja Smolnassa peräti 1 700 henkeä, oikeusministeriössäkin kuulemma 600 kansalaista. Myös KKO:n taloon jonotettiin; itse kävin pällistelemässä juuri siellä, entisessä työpaikassani; kerron käynnistäni joskus myöhemmin. Jotkut ministerit olivat paikalla esittelemässä ministeriönsä toimintaa ja esineistöä, muun muassa pääministeri Matti Vanhanen nähtiin valtioneuvoston kansliassa.

Pääministeri osasi ottaa yleisönsä, sillä hän kätteli ihmisiä ja jakeli jopa nimmareita. Tehosiko tämä, koheniko Vanhasen imago, joka on joidenkin kyselyjen mukaan ylivoimaisesti "rämettynein" nykypoliitikkojen joukossa? Jonkin verran varmasti, mutta ihmisiä toisaalta pääministeriin kohdistuneet syytökset valehtelusta ja jopa rikosepäilyistä askarruttavat edelleen ihmisiä.

Kun eräältä nuorelta mieheltä kysyttiin tv-haastattelussa valtioneuvoston kansliassa, jossa Vanhanen näkyi taustalla kättelemässä ihmisiä, mitä hän olisi kysynyt Vanhaselta, jos olisi päässyt esittämään pääministerille kysymyksen, tuli vastaus melko nopeasti: "Aiotteko erota." - Siinäs saitte!

Nämä nyt järjestetyt avoimet ovet olivat kuuleman mukaan järjestyksessä toiset valtionhallinnon historiassa, edelliset pidettiin 35 vuotta sitten. Jos sama "tahti" tulee jatkumaan tulevaisuudessa, niin seuraavat eli kolmannet avoimet ovet valtioneuvostossa ovat vuonna 2044.

Vuonna 1975 ensimmäisten avoimien ovien aikana pääministerinä taisi olla Martti Miettunen (kepu). Kukahan keskustalainen poliitikko mahtaa olla pääministerinä vuonna 2044?