58. Lyhyesti

Poliisi ja oppiriidat

1. Poliisille jo yli vuosi sitten tehty rikosilmoitus, jonka mukaan Suomen suurin yksityinen pysäköintivalvontayhtiö ParkComin johtajisto olisi syyllistynyt virkavallan anastukseen, on johtanut nyt esitutkintaan, kertoi Iltalehti 19.12. Esitutkinta käynnistyi, kun Helsingin hovioikeus totesi tuomiossaan 20.11,. että ParkComilla ei olisi lain mukaan oikeutta määrätä yksityisoikeudellisen sopimuksen perusteella valvontamaksua, koska valvontamaksu on hovioikeuden mukaan rangaistuksenluontoinen maksu, jonka voi määrätä ainoastaan poliisi tai kunnallinen pysäköinninvalvoja. - Kuten olen jo monta kertaa ehtinyt perustella, minun mielestäni hovioikeuden näkemys ei ole oikea. Mutta antaapa nyt poliisin tutkia ja syyttäjän päättä asiasta, lopullisestihan asia ratkaistaan tuomioistuimessa.

2. Rikostarkastaja Juha Vohlonen Helsingin poliisin talousrikosyksiköstä kertoo (IL 19.12.), että kyseessä ei olekaan perinteinen rikostutkinta, vaan "jonkinlainen oppiriita" siitä, mistä valvontamaksusta oikein on kysymys. Todella mielenkiintoista - polisi ottaa nykyisin siis myös oppiriidat tutkittavakseen! Tämähän avaa aivan uusia näköaloja. Monilla tieteenaloilla on käynnissä vastaavanlaisia oppiriitoja, joten ei siis muuta, kuin riita poliisin ratkaistavaksi, jos oppiriidan osapuolet eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, kumpi kanta on oikea! Poliisilla tuntuu olevan resursseja vaikka mihin, ja poliisiylijohtaja Mikko Paatero on luvannut ensi vuodeksi 600 uuta poliisivirkaa. Näistä osa ryhtynee siis tutkimaan oikein tosissaan oppiriitoja! Tästä taas poliisiministeri Anne Holmlund saa uuden sulan hattuunsa - se alkaakin olla kohta jo täynnä sulkia Jokelan ja Kauhajoen jäljiltä.

3. Tämä Vohlonen tuntuu olevan reipasotteinen poliisimies. Hän sanoo jo nyt tässä vaiheessa lehdistölle, vaikka tutkinta on vielä kesken - poliisi saa Vohlosen mukaan tutkinnan valmiiksi vasta tammikuussa - että joo, selvä tapaus, kyllä tämä syyttäjälle menee! Yleensä poliisi pyrkii puolueettomuuttaan varjellen olemaan hyvin vaitonainen keskeneräisistä tutkimuksista. Mutta nyt ei olekaan kyse normaalista asiasta, vaan oppiriidasta, ja siitä poliisi saa laukoa mielipiteensä näköjään koska tahansa. - Jäämme seuraamaan mielenkiinnolla oppiriidan ratkaisuprosessin kehittymistä!

4. ParkComin lehdistötiedotteessa 19.12. rikostutkintaan suhtaudutaan tyynesti ja todetaan, että on hyvä, että poliisi tutkii asian. Tiedotteesta ilmenee, että samaa asiaa on tutkittu poliisin toimesta virkavallan anastuksena jo aiemmin, jolloin Vantaan syyttäjä teki asiassa vapauttavan päätöksen: ei rikosta. Tästä päätöksestä kanneltiin valtakunnansyyttäjänvirastoon, mutta päätös ei muuttunut.

5. Uutta asiassa on Helsingin hovioikeuden 20.11. velkomusjutussa antama tuomio. Yhtiön tiedotteen mukaan tuomiosta haetaan tammikuussa valituslupaa KKO:lta. - Olettaisin, että syyttäjä ei ratkaise asiaa pikaisesti, vaan haluaa jäädä odottamaan, mitä mieltä KKO on asiasta.

Vrt. vartiointiliikkeen vartijan toimivalta

6. Tämän päiväisessä (21.12.) Turun Sanomien mukaan sisäministeriö ja Kiinteistöliitto ovat eri mieltä vartijan toimivallasta. Kiinteistöliiton mielestä vartiointiliikkeen vartijoilla on oikeus puuttua asuintaloyhtiöiden järjestyshäiriöihin menemällä naapurin kutsusta paikalle, soittaa ovikelloa ja huomauttamalla häiritsevästi käyttäytyvää asukasta. Turun ylioppilaskyläsäätiön (TYS) "Auringonnousun" asunnoissa vartiointiyritys ja sanottu säätiö ovat tiettävästi sopineet, että vartiointiyritys voi laskuttaa vartijan käynnistä häiritsijää 70-120 eurolla.

7. Turun Sanomien jutun mukaan sisäministeriön edustaja tyrmää kuitenkin Kiinteistöliiton tulkinnan, koska lain mukaan vartiointiyritys voi tehdä sopimuksia vain yleisten tilojen osalta. Laki yksityisiä turvallisuuspalveluista nimenomaan kieltää sisäministeriön tulkinnan mukaan vartiointiyrityksiä tekemästä sopimuksia yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä.

8. Sisäministeriön kanta tässä asiassa on oikea. Vartijoiden sanotunlaisissa käynneissä on kyse puuttumisesta huoneiston haltijan tai asukkaan kotirauhaan. Kotirauha on perustuslaissa turvattu perusoikeus, johon voidaan puuttua vain laissa nimenomaan säädetyin edellytyksin. Vartiointiyrityksillä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta, laissa on vieläpä kielletty yrityksiä tekemästä vuokrataloyhtiöiden tai vastaavien asuintaloyhtiöiden kanssa sanotunlaisia sopimuksia. Lakia tulisi, jos niin halutaan, muuttaa ennen kuin esimerkiksi Turun tapauksen kaltaiset "vartijakäynnit" olisivat hyväksyttäviä.

9. Minulta on jo ehditty kysyä, miten tämä "Turun tapaus" vartiointiyritysten asiasta vaikuttaa parkkiyhtiöiden valvontamaksuihin. Vastaukseni on: ei mitenkään.

10. Toisin kuin vartiointiyritysten kohdalla on asian laita, parkkiyhtiöiden toiminta perustuu nimenomaiseen lainsäännökseen eli tieliikennelain 28 §:n 2 momenttiin, kuten jo aiemmin olen tässä blogissa joutunut monen monituista kertaa toteamaan ja selittämään. TLL 28.2 § oikeuttaa yksityisen kiinteistönomistajan valvomaan pysäköintiä alueellaan ja asettamaan sille ehtoja. Parkkiyhtiöiden valvonta ei riko tai vaaranna pysäköijien perusoikeuksia tai oikeusturvaa.

11. Pohjimmiltaan kiinteistönomistajien ja siten myös parkkiyhtiöiden toiminta perustuu perustuslaissa suojattuun omaisuuden suojaan ja omistusoikeuteen, johon kuuluu myös oikeus hyödyntää sanottua oikeutta ja tehdä siihen perustuvia sopimuksia. Kuten on moneen kertaan tullut todetuksi ja perustelluksi, parkkiyhtiöiden valvontamaksut perustuvat yksityisoikeudellisiin sopimuksiin, tarkemmin sanottuna pysäköinnin johdosta syntyneisiin reaalisopimuksiin, joita laki ei millään tavalla kiellä tekemästä.

12. Valvontamaksuissa ei ole, tulkoon tämä nyt jälleen kerran sanotuksi, mistään "julkisen vallan" käytöstä, vaan toiminta perustuu sopimuksiin, jotka pysäköijät omasta vapaasta tahdostaan ovat hyväksyneet. Tällöin kyse ei tietenkään voi olla minkäänlaisesta "virkavallan anastamisesta", koska parkkiyhtiöt eivät käytä yksinomaan viranomaisille kuuluvaa toimivaltaa, vaan heidän toiminta perustuu sopimuksiin ja sopimukset taas lakiin.

13. Poliisi voi oikein hyvin tutkia asiaa ja syyttäjä harkita syytteen nostamista, mutta ei noiden viranomaisten tutkinta selvää asiaa miksikään voi muuttaa.

19. Tekstiviesteillä saa rikkoa kotirauhaa rangaistuksetta (KKO 2008:86)

1. Asiattomien ja häiritsevien tekstiviestien lähettäminen iltaisin ja öisin ei ole rangaistavaa kotirauhan rikkomista. Näin linjasi korkein oikeus (KKO) 12.9.-08 antamassaan ennakkopäätöksessä (KKO 2008:86).

2. Pari vuotta sitten Jari N. pommitti yli kuukauden ajan Kirsti R:ää soittamalla lukuisia puheluita ja lähettämällä lähes päivittäin lukuisia asiattomia tekstiviestejä Kirstin matkapuhelimeen. Suurin osa puheluista oli soitettu ja tekstiviestit lähetetty iltaisin, öisin ja viikonloppuisin eli sellaisina aikoina, jolloin Jari oli tiennyt Kirstin olevan todennäköisesti kotona.

3. Käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat, ettei tekstiviestien lähettäminen täytä rikoslain (RL) 24 luvun 1 §:n 2 kohdassa kriminalisoidun kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä. Puheluiden soittaminen sen sijaan oli kotirauhan rikkomista, ja tältä osin käräjäoikeus ja hovioikeus, hyläten syytteen tekstiviestien osalta, tuomitsi Jarin sakkorangaistukseen.

4. Korkein oikeus (KKO), jonne syyttäjä valitti, myönsi valitusluvan, tutki asian ja päätyi samaan lopputulokseen kuin alemmat oikeudetkin: tekstiviestien lähettäminen ei täyttänyt kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä.

5. Mitä sanoo laki asiasta? RL 24 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan kotirauhan rikkomisesta tuomitaan se, joka oikeudettomasti rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla.

6. Tapauksessa on kyse siitä, voidaanko tekstiviestien lähettämistä pitää em. lainkohdassa mainittuna "muuna vastaavana" tapana häiritä toisen kotirauhaa. Syyttäjä väitti valituksessaan, että asiattomien tekstiviestien lähettäminen on rinnastettavissa häiritseviin puhelinsoittoihin.

7. KKO:n enemmistö (Tulokas, Kitunen, Mansikkamäki ja Rajalahti) pohti ensin tuomionsa perusteluissa, miten tekstiviestien lähettäminen matkapuhelimesta toiseen oikein tapahtuu.KKO totesi, että tekstiviestin lähettäminen tapahtuu samalla tavalla kuin puhelimella soittaminenkin. Kuitenkaan tekstiviestistä aiheutuva äänimerkki ei ole yleensä soittoäänen tapaan toistuva, eikä yksittäisestä äänimerkistä voida olettaa aiheutuvan sellaista meteliä tai vastaavaa häiriötä, jonka estämiseksi kotirauhan rikkominen on säädetty rangaistavaksi. Tekstiviestin häiritsevyys liittyy usein enemmän sen vastenmieliseksi koettuun sisältöön kuin sanottuun äänimerkkiin, päättelivät oikeusneuvokset.

8. Vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos Hidén hyväksyi jutun esittelijän Anne Moilasen varsin perusteellisen mietinnön, jossa tarkastellaan myös tekstiviestin lähettämistä hieman analyyttisemmin kuin enemmistön lausumassa. Tekstiviestin kuuluminen on omiaan aiheuttamaan häirinnän kohteeksi joutuvalle samanlaista häiriötä kuin vastaamatta jätetty ei-toivottu puhelu, todetaan mietinnössä.

"Toisin kuin puhelun kohdalla tekstiviestin vastaanottaja ei myöskään voi estää tai keskeyttää tekstiviestin saapumista. Tästä näkökulmasta asiattomien tekstiviestien lähettämistä voidaan perustellusti pitää sellaisena tekona, joka on omiaan häiritsemään toisen kotirauhaa. Näin olisi asianlaita etenkin sellaisessa tapauksessa, jossa tekijän suoranaisena tarkoituksena on toisen kotirauhan häiritseminen lähettämällä tälle asiattomia tekstiviestejä, ja myös sellaisessa tapauksessa, jossa häiritsevät puhelut ja tekstiviestit liittyvät kiinteästi toisiinsa ollen yhtä ja samaa häirintäkäyttäytymistä vastaajan taholta", todetaan esittelijän mietinnössä. - Tähän järkevältä kuulostavaan ajatuskulkuun voi helposti yhtyä.

9. Mutta palataanpa takaisin KKO:n enemmistön perusteluihin. Miksi enemmistö päätyi siihen, ettei asiattomien ja häiritsevien tekstiviestin lähettäminen ole kotirauhan rikkomista? Kyse on kotirauhaa koskevan säännöksen tulkinnasta.

KKO:n enemmistö lähti tulkinnassaan liikkeelle lain esitöistä eli siitä, mitä RL 24 luvun uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 184/1999 vp) on lausuttu. Tämä on kovin tuttua, sillä näinhän KKO tekee yleensä aina kun sovellettava säännös on tulkinnanvarainen. Säännöksen oikeaa tulkintaa etsitään ensiksi lain esitöistä eli hallituksen esityksestä ja eduskunnan lakivaliokunnan, perustuslakivaliokunnan tai jonkin muun valiokunnan mietinnöistä, joskus myös hallituksen esitystä edeltävistä komitean mietinnöistä. Ajatellaan, että lain esitöistä ja etenkin eduskunnan valiokuntien mietinnöistä löytyisi hieman mystinen ns. "lainsäätäjän tahto" eli se, miten eduskunta olisi tarkoittanut lakia tulkittavan.

10.Enemmistö joutui toteamaan, että em. HE:stä 184/1999 vp ei löydy suoraa vastausta tai osviittaa kysymykseen, mitä RL 24:1:n 2 kohdassa tarkoitetaan "muilla vastaavilla tekotavoilla". Mutta sitten enemmistö huomasi, että sanottua hallituksen lakiesitystä käsitelleen lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 6/2000 vp) on lausuttu jotakin asiaan liittyvää ja tähän lausumaan enemmistö tarrautui kiinni.

Lakivaliokunta totesi mietinnössään, ikään kuin ohimennen, että RL:n tieto- ja viestintärikoksia koskevan 38 luvun 5-7 §:t, joista RL 24 luvun uudistuksen yhteydessä ei tosin ollut lainkaan kyse, suojaavat tietoliikennettä ja ettei näiden pykälien tarkoituksena ole suojata häiriösoitoilta tai muulta kiusalliselta ei-toivotulta viestinnältä, kuten tekstiviesteiltä ja sähköpostilta. Tämän todettuaan lakivaliokunta ilmoittaa pitävänsä perusteltuna, että tämän kaltaisen häirinnän merkittävyys selvitetään sopivassa asiayhteydessä ja arvioidaan, onko lainsäädännöllistä suojaa tältä osin tarpeen laajentaa.

11. Nytpä KKO:n enemmistö saattoi huokaista helpotuksesta, sillä tuosta lakivaliokunnan lausumasta se oli kätevästi "löytänyt" vastauksen tulkintakysymykseen. Varsinaista "omaa" pohdintaa ei edes tarvittu, vaan enemmistö päätyi yksinomaan lakivaliokunnan kantaan tiukasti nojautuen päättelemään, että tekstiviestin häiritsevä lähettäminen oli tarkoitettu ainakin "tuossa vaiheessa" jäämään RL 24:1:n 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle.

12. Varmemmaksi vakuudeksi KKO:n enemmistö nojautui vielä rikoslaissa (RL 3:1.1) säädettyyn laillisuusperiaatteeseen, jonka mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistussäännöksen sanamuotoa on siten epäselvissä tapauksissa tulkittava suppeasti ja syytetyn eduksi, totesi enemmistö perustelujensa loppukaneetiksi. Jarin ei siten ollut Kirstille tekstiviestejä lähettäessään katsottava syyllistyneen kotirauhan rikkomiseen.

13. Myös jutun esittelijä otti kantaa lakivaliokunnan mietinnössä mainittuun lausumaan, mutta hän samoin kuin oikeusneuvos Hidén päätyi siitä toisenlaiseen johtopäätökseen kuin KKO:n enemmistö. Esittelijä päätteli, minun mielestäni aivan johdonmukaisesti, että lakivaliokunnan toteamus siitä, että pykälien tarkoituksena ei ole suojata häiriösoitoilta tai muulta häiritsevältä televiestinnältä, koskee vain RL 38:5-7:ssä kriminalisoituja tieto- ja viestintärikoksia. Lakivaliokunnan lausumista ei siis voida tehdä sitä KKO:n enemmistön vetämää johtopäätöstä, että valiokunnan mielestä häiritsevien tekstiviestien lähettäminen ei voisi missään olosuhteissa tulla rangaistavaksi kotirauhan rikkomisena.

14. Myös esittelijä ja oikeusneuvos Hidén noteeraasivat rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja sen, että epäselvissä tapauksissa rikoslain säännöksen sanamuotoa on tulkittava suppeasti syytetyn eduksi.Mutta, ja tämä on mielestäni tapauksessa tärkeitä, esittelijä ei tyytynyt tähän, vaan otti esille myös kotirauhan kriminalisointisäännöksen perimmäisen tarkoituksen. Kyse on ns. teleologisesta laintulkinnasta, jonka mukaan lainsäännöstä on tulkittava tavalla, joka parhaiten vastaa säännöksen tarkoitusta. Teleologisessa tulkinnassa pyritään selvittämään, mikä olisi tulkitsijan, tässä tapauksessa siis tuomarin mielestä lain järkevä tarkoitus (ratio legis) kysymyksessä olevassa soveltamistilanteessa. Lain tarkoitus selvitetään kokonaisarvostelussa, jossa otetaan huomion järkevät yhteiskuntapoliittiset arvot ja tavoitteet, reaaliset argumentit sekä sosiaaliset normit ja arvioidaan ja verrataan keskenään eri tulkintavaihtoehtojen vaikutuksia.

15. Esittelijän mietinnössä, jonka siis oikeusneuvos Hidén on sellaisenaan hyväksynyt, on tehty mielestäni aika osuva, vaikkakin melko suppea ja tiivis teleologiseen tulkintaan nojaava päättely:

"Rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdan säännöksen perimmäisenä tarkoituksena on turvata tosiasiallista rauhantilaa niissä tiloissa, jotka kuuluvat kotirauhan piiriin. Tulkinta, jonka mukaan asiattomien tekstiviestien lähettäminen voi olla lainkohdassa tarkoitettua puheluihin rinnastuvaa muulla vastaavalla tavalla tapahtuvaa kotirauhan rikkomista, on sopusoinnussa rangaistussäännöksen tarkoituksen kanssa eikä se ole ristiriidassa säännöksen sanamuodon kanssa. Sanamuoto ei myöskään ole sillä tavoin epäselvä, että sitä tulisi tulkita suppeasti ja katsoa häiritsevien tekstiviestien lähettämisen jäävän säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Muuhun arviointiin ei ole aihetta edellä selostetun lakivaliokunnan lausunnon perusteella." - Näillä perusteilla esittelijä ja oikeusneuvos Hidén katsoivat Jarin syyllistyneen kotirauhan rikkomiseen myös tekstiviestien osalta.

16. Minun mielestäni tämä vähemmistö mielipide on perusteluiltaan paljon vakuuttavampi kuin enemmistön kanta ja siksi se on helppo hyväksyä oikeaksi ratkaisuksi. Vähemmistö ei ole tyytynyt muodollisiin perusteisiin eikä yhdestä ainoasta oikeuslähteestä löydettyyn epäselvään lausumaan, joka ei todellisuudessa puolla enemmistön käsitystä asiasta. Vähemmistö on aivan oikein etsinyt vastausta tulkinnanvaraisen lainsäännöksen järkevästä tarkoituksesta ja käyttänyt ratkaisussa myös omaa tervettä järkeään. Vähemmistön käyttämä teleologinen tulkintametodi edellyttää tuomarilta avointa ja perusteellista, pro et contra -tyypistä argumentointia, ja siinä vähemmistö on mielestäni onnistunut varsin hyvin.

17. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaate on toki tärkeä lähtökohta, mutta se ei sulje pois teleologisen tulkintametodin käyttöä. Useissa KKO:n rikosoikeutta koskevissa ennakkopäätöksissä on käytetty teleologista tulkintaa; viittaan tässä yhteydessä vain ennakkopäätöksiin KKO 2002:11, KKO 2004:46, KKO 2005:27, KKO 2007:67 ja KKO 2007:81. Teleologisen tulkinnan rajana on säännöksen sanamuodon uloin raja, eikä KKO:n vähemmistö ole sitä puheena olevassa tapauksessa ylittänyt.

KKO:n puheena olevaa ratkaisua on (lievästi sanoen) jo ehditty "ihmetellä monien verkkojulkaisujen keskustelupalstoilla; ratkaisun ymmärtäjiä on ollut paljon vähemmän. Tuomioistuin ei tietenkään voi eikä saa perustaa ratkaisuaan ns. yleiseen mielipiteeseen, jos se ei tuomioistuimen mielestä ole lainmukainen. Olisi kuitenkin ollut paikallaan, että KKO:n enemmistö olisi vaivautunut edes hivenen pohtimaan niitä vaikutuksia, joita sen ratkaisulla saattaa todennäköisesti olla käytännössä; ns. suuri yleisö on kommenteissaan kiinnittänyt huomiotaan nimenomaan juuri ratkaisun epäsuotuisiin vaikutuksiin.

18. Ymmärrän toki, että KKO:n ratkaisu on viesti lainsäätäjälle, jolta odotetaan kotirauhaa koskevan säännöksen täydentämistä. Mutta KKO:n olisi ehkä pitänyt miettiä myös, millaisen viestin ratkaisu saattaa antaa tavallisille ihmisille. KKO tulee viestittäneeksi ihmisille, että asiattomien ja häiritsevien tekstiviestien jatkuva lähettäminen iltaisin ja öisin on sallittua, koska siitä ei voi seurata mitään rangaistusta.

19. Suomalaiset ovat tunnetusti innokkaita tekstiviestittäjiä ja valtakunnassa tunnetaan jopa hyvin korkeassa asemassa olevia päättäjiä, joilla on ilmennyt taipumusta tällaiseen "lähentymiseen". Häiritsevän tekstiviestittelyn perusteella voidaan toki hakea lähestymiskieltoa, mutta hakemuksen tekemiseen asti homma on ok.