682. Vuosi vaihtui

1. Päiväntasaajan alapuolella juhlittiin joulua ja uutta vuotta lämpimissä ja upeissa puitteissa, mutta rauhallisesti, kuten alla olevasta kuvastakin ilmenee. Juotiin hyvin ja erityisesti syötiin hyvin eri keittiöiden (kenialainen, italialainen, egyptiläinen, kaukoitämainen, intialainen, thaimaalainen ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan) herkkuja notkuvilta pöydiltä, ihailtiin alkuasukkaiden esiintyjien sirkusmaista taitavuutta, katseltiin ja kuunneltiin kansantansseja ja musiikkiesityksiä, enkä huomannut kenenkään juhlijan kuseskelevan nurmikolle tai laatoitukselle taika horjahtavan juopuneena altaaseen.

2. Suomessa sen sijaan tilanne näyttää olleen kokonaan toisenlainen, sillä lehdet kertoivat erilaisista onnettomuuksista, juopotteluista, rikoksista jne. Mutta tähän olemme saaneet vuodesta toiseen tottua. Helsingissä jäälohkare putosi katolta naisen päähän; vuodenvaihteen henkirikoksisssa kuoli ainakin kolme ihmistä; Nokialla baarissa puukotettu mies kuoli eikä kukaan baarissa olleista edes huomannut tai noteerannut puukotusta; Puistolassa ammuskeltiin muitakin kuin ilotulitteita, poliisi takavarikoi aseita ja pidätti ammuskelijoita;  7-vuotias poika uhkasi sokeutua raketin räjähdettyä hänen kasvoilleen; Hartolassa loukkaantui yksi mies ammuskelussa; Noormarkussa nuori mies ajoi ojaan, katosi ja löytyi vasta myöhemmin; hoitopaikasta poistunut nainen on edelleen kateissa; juopunut lahtelaismies eksyi uudenvuodenyönä väärään taloon, josta isäntäväki löysi hänet lattialla makaamasta jne. jne.

3. Kaikenlaista omituista on parin kolmen viikon aikana ehtinyt Suomessa tapahtua. Oikeuslaitosrintamalla suurin uutinen lienee Helsingin hovioikeuden täydellisen vapauttava tuomio Jippii-jutussa. Hovioikeuden tuomio on pitkä kuin se kuuluisa nälkävuosi eli reilut 300 sivua kuivaa numero- ja pykälätietoa. Tuomiota kirjoitettaessa on näköjään ollut käytössä niin sanottu pöytäkirjamalli, eli kysymyksessä on pumaska, johon on otettu  lähes kaikki, mitä hovissa on sanottu ja lausuttu sekä kirjallisilla todisteilla näytetty. Tällä metodilla laadittuun tuomioon ulkopuolisen lukijan on vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta päästä kiinni. Milloinkahan tuomioistuimet ja tuomarit oppivat laatimaan tuomion ja sen perustelut niin, että ihmiset tai edes muut juristit ja toimittajat pystyisivät edes hieman kärryillä siitä, mikä on tuomion punainen lanka ja mitkä ovat sen pääperusteet? Olen yrittänyt opettaa ja kirjoissani selvittää, että näin laajassa tuomiossa pitäisi välttämättä olla yksityiskohtaisten perustelujen lisäksi napakka yhteenveto, jossa em. asiat kerrottaisiin lyhyesti. Lisäksi tuomiosta pitäisi julkaista netissä hieman laajempi seloste ratkaisun pääkohdista ja -perusteita, mutta tätäkään tuomarimme eivät halua millään tehdä. Kun näin on, niin on turha ihmetellä,  että miksi mediassa ei ole oltu kiinnostuneita tästä "merkittävästä" tuomiosta! Tuomioistuinten tiedottaminen on, KKO:ta ja KHO:ta ja tiettyjä erityistuomioistuimia lukuun ottamatta, Suomessa täysin retuperällä.

4. Suorastaan tragikoomista oli lukea, miten Jippii-tuomion jälkeen Kari Uotin johdolla pidetyssä tiedotustilaisuudessa yksi pääsyytetyistä, joka muuten kerkisi erään toisen pitkän linnatuomion edellisellä hovioikeus-kierroksella saaneen johtajan kanssa jo hetken lusiakin tuomiotaan, puhkesi oikein itkuun lukiessaan hovin vapauttavaa tuomiota! Hän kertoi menettäneensä rikosepäilyjen takia kymmenen vuotta elämästään. Syyttäjillä on vielä mahdollisuus pyytää jutussa valituslupaa KKO:lta, mutta epäiltyjä on nyt entistä vahvemmin perustein pidettävä syyttöminä.Tämä tapaus on kuitenkin erinomaisen konkreettinen todistus siitä oikeusteoreetikkojen vaalimasta ajatuksesta, jonka mukaan oikeusjutussa ei voi olla periaatteessa milloinkaan vain yhtä ehdottomasti oikeata ratkaisua. Antoihan samainen hovioikeus Jippiin johtajille vuonna 2009 ankarat vankeustuomiot syytteissä mainituista talousrikoksista. Juttu jouduttiin kuitenkin käsittelemään hovissa uudelleen korkeimman oikeuden poistettua aiemman hovioikeuden tuomion yhden hovioikeustuomarin esteellisyyden takia. Väkisin tulee mieleen vanha, professori Bo Palmgrenin 1960-luvulla lanseeraama kuva tuomioistuimesta pajatsona: kun jutun panee oikeudessa vireille, ei koskaan voi olla varma siitä, mikä on tulos. Lainkäytön ennustettavuus ei ole hyvä, oikeusvarmuus ontuu. Ajatella: samassa jutussa saman tuomioistuimen kaksi eri kokoonpanoa päätyvät aivan vastakkaisin lopputuloksiin!

5. Tästäkin tapauksesta nyt jälleen nähdään, miten tärkeä merkitys tuomarin esteettömyydellä ja puolueettomuudella on. Esteellisyyssäännöksiä tulisi tulkita niin, että jo vähäinen epäily tai vaikutelma puolueettomuuden vaarantumisesta tekee tuomarista esteellisen, mutta tätä(kään) oppia suomalaiset tuomarit eivät ole - vieläkään - halunneet kuunnella ja noudattaa. Jippii-jutun kahdenkertaisesta käsittelystä aiheutui valtiolle  kuuleman mukaan neljän miljoonan euron suuruiset  kulukorvaukset, kun syytteet nyt hylättiin. Kenen on vastuu? Kyllä vastuu on hovioikeudella eli sen edellisellä kokoonpanolla ja erityisesti esteelliseksi todetulla jäsenellä, jonka olisi pitänyt lain mukaan oma-aloitteisesti jäävätä itsensä. Vastuu lankeaa myös hovoikeuden edelliselle presidentille, joka, jollen nyt aivan väärin muista, antoi asiaa kysyttäessä tavallaan siunauksensa ko. esteellisen tuomarin osallistumiselle hovioikeuden kokoonpanoon katsoessaan, ettei esteellisyysperustetta olisi olemassa. Tämä osoittaa prosessioikeuden perustietojen hallinnan vajavaisuutta. Mutta kuten tiedämme, nykyisinhän hovioikeuden presidenteiksi nimitetäänkin tuomarinvalintalautakunnan ja sen puheenjohtajana toimineen Pauliine Koskelon johdolla tuomareita lähinnä vain hallinnollisen kokemuksen ja kyvykkyyden perusteella, juridiikan osaamisella ja hallinnalla ei ole nimityksissä ollut  kovinkaan suurta merkitystä. Tämä siitä sitten seuraa!

6. Minun piti oikeastaan ottaa tässä kantaa Sauli Niinistön uudenvuodenpuheeseen ja hänen ehdottamaansa "palkka-aleen", mutta palaan siihen seuraavassa jutussa.

Hillittyä uudenvuodenyön juhlintaa päiväntasaajan alapuolella

524. KKO 2011:109: Jippii-juttu palautettiin jälleen hovioikeuteen. Tuomion lainvoima ja reformatio in peius -kielto

1. Jippii Group Oyj:n entistä johtoa koskevassa rikosjutussa (Jippii-jutussa) on tähän mennessä koettu monenlaisia kummallisia käänteitä ja juttu on saanut osin jopa farssinomaisia piirteitä. Eilen tässä jutussa tapahtui jälleen uusi käänne, kun korkein oikeus päätti palauttaa jutun jälleen - nyt jo toisen kerran - Helsingin hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi (KKO 2011:109).

2. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista kertoa juurta jaksaen, mistä Jippii-jutussa on kyse ja mitä kaikkea jutussa on tähän mennessä tapahtunut. Olen tarkastellut juttua aiemmin ainakin kolmessa blogikirjoituksessa, joihin voin nyt viitata:

- n:o 99/ 28.5.2009 JIPPII - pörssirikoksista jälleen linnatuomioita; löytyy tästä

- n:o 227/10.3.2010 KKO: Jippii-jutun syytetyille ei valituslupaa; löytyy tästä

- n:o 345/9.11.2010 Jippii-jutun tuomio kaatui tuomarin esteellisyyteen; löytyy tästä

3. Lyhyesti kerrottuna Helsingin käräjäoikeus hylkäsi vuonna 2007 tuomiollaan kaikki Jippii-entistä johtoa vastaan nostetut syytteet. Juttua ajaneet syyttäjät olivat tuomion jälkeen hyvin vihaisia ja arvostelivat julkisuudessa käräjäoikeuden tuomareiden ammattitaitoa tai sen puutetta kovin sanoin. (Mainittakoon, että jutussa puheenjohtajana toiminut käräjätuomari nimitettiin tämän vuoden syksyllä maan toiseksi suurimman käräjäoikeuden eli Pirkanmaan käräjäoikeuden päällikkötuomariksi eli laamanniksi, ilmeisesti lähinnä hallinnollisten meriittien perusteella, kuten nykyisin yleensäkin on tullut tavaksi.) Tähän arvosteluun yhtyivät yleisellä tasolla tuolloinen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki ja valtionsyyttäjä Pekka Koponen; Koponen nimitettiin pari vuotta sitten KKO:n jäsenen virkaan.

4. Syyttäjät valittivat käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, jossa juttua puitiin jälleen pitkään ja hartaasti. Hovioikeuden 28.5.2009 antama tuomio oli tyystin toisensisältöinen kuin käräjäoikeuden vapauttava tuomio. Hovioikeus mätkäisi jutussa kaksi ehdotonta ja seitsemän ehdollista vankeusrangaistusta erilaisista pörssirikoksista ja kirjanpitorikoksista. Lisäksi neljälle johdon entiselle jäsenelle tuomittiin sakkoa, kahden syytetyn osalta syytteet hylättiin myös hovioikeudessa. Entinen toimitusjohtaja HJ sai hovioikeudelta vuoden ja 10 kuukauden ja hallituksen päätoiminen puheenjohtaja IK kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion. Molemmille määrättiin myös liiketoimintakielto. Jippii, joka on nykyisin operaattori Saunalahti ja osa Elisaa, tuomittiin lisäksi 200.000 euron yhteisösakkoon.

5. Epätavallista hovioikeuden tuomiossa oli tapa, jolla jutun ratkaissut hovioikeuden jaosto äityi kritisoimaan käräjäoikeuden tuomion puutteita. Hovioikeuden mukaan käräjäoikeuden "tuomiosta ei pysty päättelemään, millä perusteella käräjäoikeus on lopputulokseensa päätynyt." Hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion puutteellisia perusteluja niin vakavana oikeudenkäyntivirheenä, että koko juttu olisi oikeastaan tullut palauttaa takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Viivytyksen välttämiseksi hovioikeus otti kuitenkin asian välittömästi ratkaistavakseen.

6. Syyttäjäpuoli tyytyi hovioikeuden tuomioon. Sitä vastoin tuomitut hakivat valituslupaa hovioikeuden tuomioon, mutta korkein oikeus epäsi 10.3.2010 äänestyksen (2-1) jälkeen kaikki hakemukset yhden hakijan hakemusta lukuun ottamatta; tämä oli johtaja, jonka hovioikeus oli tuominnut sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä 80:een päiväsakkoon.

7. Tämän jälkeen osa tuomituista kanteli tai vaati tuomion hovioikeuden tuomion purkamista hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluneen hovioikeudenneuvoksen esteellisyyden vuoksi. Ensinnäkin Jipppii-yhtiön hallituksen entisen puheenjohtajan A:n (siis IK) kanteluhakemuksen johdosta korkein totesi ratkaisussaan KKO 2010:78, että hovioikeudenneuvos RR oli ollut esteellinen käsittelemään kyseistä asiaa. Esteellisyyden taustalla oli RR:n ja Jippii-jutun syyttäjien hallinnollisena esimiehenä toimineen johtavan kihlakunnansyyttäjän (HP) välinen seurustelusuhde ja tämän käräjäoikeuden tuomion uutisoinnin jälkeen muun muassa hovioikeuden presidentille (LM) lähettämä sähköpostiviesti, jossa "johtava" oli pahoitellut jutun käräjätuomareihin ja yleensä talousrikostuomioihin kohdistunutta asiatonta arvostelua ja esittänyt johtamansa syyttäjäviraston kauhistelun tv-uutisoinnista ja toimittajan saamista syyttäjän vastauksista. Korkeimman oikeuden mukaan "johtavan" toiminta oli antanut perustellun aiheen epäillä RR:n puolueettomuutta.

8. Hieman myöhemmin eli 12.11.2010 korkein oikeus ratkaisi seitsemän muuta hovioikeudenneuvos RR:n esteellisyyteen perustuvaa kantelu- tai purkuhakemusta ja antoi niissä samansisältöiset päätökset kuin edellä ratkaisussa KKO 2010:78 selostetussa A:n asiassa. Loput hakemukset, joissa on vaadittu hovioikeuden tuomion purkamista sanotun esteellisyyden perusteella, korkein oikeus on ratkaissut 10.1.2011 antamallaan päätöksellä.

9. Kaikissa mainituissa ratkaisuissa korkein oikeus on, koska hovioikeus ei ollut ollut yhden tuomarin esteellisyyden takia tuomionvoipa, kantelijoiden/purunhakijoiden vaatimuksen mukaisesti poistanut tai purkanut hovioikeuden 28.5.2009 antaman tuomion ja palauttanut asian heidän osaltaan Helsingin hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi.

10. Asiaa uudelleen hovioikeudessa käsiteltäessä A myötäpuolineen vaati, että hovioikeuden 28.5.2009 antamassa tuomiossa kokonaan tai osaksi hylätyt syyttäjän vaatimukset oli jätettävä vireillä olevassa oikeudenkäynnissä tutkimatta tai hylättävä, koska vastaajat yksin olivat kannelleet tai hakeneet tuomionpurkua RR:n esteellisyyden vuoksi. Lisäksi A myötäpuolinen vaati todettavaksi, että hovioikeuden aikaisempi tuomio asetti niin sanotun reformatio in peius -kiellon mukaisesti ylärajan tuomittaville rangaistuksille.

11.Hovioikeus on sanottua palautettua asiaa käsitellessään 15.4.2011 päättänyt A:n ja tämän myötäpuolten vaatimuksesta jättänyt tutkimatta ne syyttäjän rangaistus- ja muut vaatimukset sekä vaatimusten perusteet, jotka oli hovioikeuden edellä mainitulla tuomiolla kokonaan tai osittain hylätty. Hovioikeus on perustellut ratkaisuaan lähinnä sillä, että hovioikeuden tuomion kumoamista ylimääräisellä muutoksenhakemuksella olivat hakeneet vain A myötäpuolineen ja että asian palauttamisperusteena oli ollut tuomarin esteellisyys. Hovioikeuden mukaan myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö huomioon ottaen aikaisemmin hylättyjä vaatimuksia ei voida ottaa enää tutkittaviksi. Rangaistuksen mittaamisen ja menettämisseuraamusten osalta hovioikeus on todennut ottavansa kantaa reformatio in peius -kieltoon vasta pääasiaa ratkaistessaan.

12. Nyt oli syyttäjien vuoro reagoida. He pyysivät valituslupaa ja vaativat hovioikeuden päätöksen kumoamista ja sitä, että heidän vaatimuksensa tutkittaisiin hovioikeuden uudessa käsittelyssä myös siltä osin kuin ne oli hovioikeuden aikaisemmalla (28.5.2009), mutta sittemmin poistetulla tuomiolla A:n ja hänen myötäpuoltensa osalta hylätty.

13. Korkein oikeus ratkaisi syyttäjien valituksen eilen eli 29.12.2011 annetulla ennakkopäätöksellä (KKO 2001:109). Korkein oikeus päätyi laajasti perustelussa päätöksessään siihen, että hovioikeus ei olisi saanut jättää syytteitä, niissä väitettyjä menettelyjä tai syyttäjien muita vaatimuksia tutkimatta mainitsemiltaan osin. Tämän vuoksi korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian hovioikeuden käsiteltäväksi, jonka tuli, huomioon ottaen palauttamisen syyn, siinä laillisesti menetellä. Päätös syntyi 3-2 -äänestyksen jälkeen.

14. Korkeimman ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy tästä.

15. Sekä hovioikeuden että korkeimman oikeuden päätöksen perusteluissa - myös KKO:n vähemmistön perusteluissa - käsitellään laajasti reformatio in peius -kieltoa, sen tulkintaa ja soveltamista ko. asiassa. Hovioikeuden päätöksen perustelujen kolmannessa kappaleessa viitataan tältä osin myös oikeuskirjallisuuteen eli Veikko Reinikaisen väitöskirjaan vuodelta 1956 (tuolloin muuten talviolympiakisat pidettiin Italian Cortina d'Ampezzossa; tämä on aina tässä yhteydessä syytä muistaa, koska Reinikainen väitteli kevättalvella samana vuonna) sekä tämän palsturin väitöskirjaan vuodelta 1977. Hovioikeus puhuu tässä yhteydessä "vanhemmasta oikeuskirjallisuudesta." Onkohan hovioikeus tarkoittanut tällä luonnehtimisella yksinomaan Reinikaisen väitöskirjaa vai myös Virolaisen ko. opusta? Tämä jää hieman epäselväksi, mutta olisihan se toisaalta hienoa, jos olisin onnistunut pääsemään arvoisan hovioikeuden luokittelussa"vanhemman oikeuskirjallisuuden" edustajien kunniakkaaseen kategoriaan!

16. Hovioikeus näyttää mainitussa perustelukappaleessa lainanneen melko pitkän pätkän väitöskirjani sivuilla 308-310 olevaa tekstiä, vaikka ei ole lopulta sanotulle kannalle kallistunutkaan. (Voin viitata tässä yhteydessä myös väitöskirjan sivuille 310-311, jossa olen käsitellyt samaa aihepiiriä tapauksessa, jolloin jutun palauttaminen tavallisessa muutoksenhaussa perustuu oikeudenkäyntivirheeseen). Korkein oikeus ei sen sijaan - tapansa mukaan - viittaa perusteluissaan lainkaan oikeuskirjallisuuteen. Mutta oli ilahduttavaa havaita, että toisin kuin hovioikeus, korkeimman oikeuden enemmistö on perustanut kannanottonsa ratkaisevalta osin juuri väitöskirjassa mainitulta osin esittämiini näkökohtiin; viittaan lähinnä korkeimman oikeuden perustelujen kohtiin 23 ja 34.

17. Reformatio in peius -kiellon soveltaminen jutun palauttamisen tai tuomion poistamisen taikka purkamisen jälkeisessä menettelyssä silloin, kun palauttaminen perustuu alemmassa oikeudessa tapahtuneeseen oikeudenkäyntivirheeseen, riippuu virheen laadusta ja vakavuusasteesta. Esimerkiksi juuri tuomarin esteellisyys ja siitä aiheutuva puute oikeusistuimen tuomionvoipuudessa (päätösvaltaisuudessa) samoin kuin siitä aiheutuva epäily tuomioistuimen puolueettomuuden puuttumisesta on siinä märin koko oikeudenkäyntiä ja kaikkia sen osapuolia koskeva vakava menettelyvirhe, että punninnassa sen voidaan perustellusti katsoa syrjäyttävän rikosjutussa yksinomaan syytetyn oikeussuojaksi säädetyn reformatio in peius -kiellon. Jos sen sijaan alemman instanssin menettelyvirhe koskee yksinomaan valittajana olevan syytetyn suojaksi säädettyä normia eli esimerkiksi puutetta syytetyn kuulemisessa, ei reformatio in peius -kielto syrjäydy. Ensiksi mainitussa esimerkkitapauksessa peius-kielto siis ei ole voimassa, jälkimmäisessä sen sijaan on. Tähän tapaan pohdiskelin väitöskirjassani, ja nyt korkeimman oikeuden enemmistö näyttäisi ajatelleen lähtökohtaisesti samalla tavalla.

18. Mutta onko korkeimman oikeuden päätöksessä selostetussa tilanteessa itse asiassa ollut lainkaan kysymys reformatio in pejus -kiellon soveltamista edellyttävästä tilanteesta? Mainitulla kiellolla eli niin sanotulla huonontamiskiellolla (saks. Verschlechterungsverbot) tarkoitetaan normia, jonka mukaan valituksenalaista tuomiota ei saa muuttaa muutoksenhakijan vahingoksi ja tämän vastapuolen eduksi, jos vastapuoli ei ole hakenut lainkaan muutosta tuomioon. Riita-asiassa kielto on voimassa yleisesti, mutta rikosasiassa kielto suojaa yksinomaan syytettyä ja hänen valitustaan, ei syyttäjän valitusta eikä rangaistuksen osalta myöskään asianomistajaa; syyttäjän tai asianomistajan valituksesta tuomiota saadaan muuttaa myös syytetyn eduksi. Rikosjutussa kielto tulee siis sovellettavaksi yksipuolisen muutoksenhaun ja lainvoiman tilanteessa, jolloin valittajana on siis yksin syytetty, vaikka tuomiosta olisi voinut valittaa - joko varsinaisella valituksella tai vastavalituksella - myös syyttäjä tai asianomistaja.

19. Reformatio in peius-kielto koskee vain tuomiota ja sen lopputulosta, ei sen sijaan sitä, missä laajuudessa ylempi tuomioistuin (tai palautuksen jälkeisessä uudessa käsittelyssä sama alempi tuomioistuin) voi lainvoimaisuussäännöt huomioon ottaen ottaa asian tutkittavaksi. (Todettakoon, että kielto koskee vain rangaistusta ja rikoksen muita seuraamuksia, ei sen sijaan rikoksen rubrisointia). Reformatio in peius -kieltoa ei pidä sekoittaa ilmiöön nimeltä tuomion osittainen lainvoima, koska kielto tulee sovellettavaksi ainoastaan pääasiaratkaisun (ei käsittelyratkaisun) yhteydessä ja vain siltä osin kuin tuomiosta on valitettu ja tuomioistuin voi ottaa asian tutkittavaksi.

20. Minusta korkeimman oikeuden kannanotto reformatio in peius -kiellon soveltamiseen on siten ennenaikainen. Tässä vaiheessa korkeimman oikeuden olisi tullut rajoittua lausumaan vain siitä, voidaanko syyttäjän valituksessa mainitut vaatimukset ottaa hovioikeuden uudessa käsittelyssä tutkittavaksi. Kysymys reformatio in peius -kiellosta aktualisoituu vasta hovioikeuden uusintakäsittelyn jälkeen annettavassa tuomiossa.

21. Mikä vaikutus todetulla tuomiovirheellä eli tuomarin esteellisyydellä on asiallisessa suhteessa tuomion lainvoiman? Tuomarin esteellisyys ja siitä aiheutuva epäily puolueettoman ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumatta jäämisestä on, kuten jo edellä mainitsin, niin vakava virhe (tuomiovirhe), että se syrjäyttää tuomion mahdollisesti saavuttaman osittaisen lainvoiman, eli esteellisyys johtaa siis koko tuomion poistamiseen. Tuomion lainvoiman kokonaissyrjäytymisen tueksi voidaan viitata myös korkeimman oikeuden perusteluissa mainittuun OK 31 luvun 6 §:n säännökseen, joka oikeuttaa kanteluinstanssin tuomiovirheen tilanteessa poistamaan tuomion tapauksesta riippuen joko kokonaan tai "tarpeellisilta osin" ja osoittamaan jutun uudelleen käsittelyn siihen tuomioistuimeen, jossa virhe on tapahtunut. Tämän lainkohdan nojalla korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2010:78 samoin kuin muissa Jippii-juttua koskevissa kantelu- ja purkupäätöksissä (edellä kappaleet 7-9) poistanut hovioikeuden 28.5.2009 antaman tuomion kokonaisuudessaan.

22. Kun hovioikeuden tuomio ja sen lainvoima on kumottu kokonaisuudessaan ja kun tämä on perustunut tuomarin esteellisyyteen ja tuomioistuimen päätösvaltaisuuden puutteeseen, ei hovioikeuden 28.5.2009 antama tuomio ole korkeimman oikeuden perustelujen kohdan 35 mukaan "miltään osin sitova."

23. Mutta onko asia tarkkaan ottaen kuitenkaan aivan tällä tavalla? Minusta ei, sillä kysymys reformatio in peius -kiellosta "astuu kuvaan," kuten edellä jo totesin, hovioikeuden uudessa käsittelyssä antamassa tuomiossa, mutta vasta tuolloin. Jos jonkun syytetyn syyksilukemiseen ei uuden tuomion mukaan tule mitään "lisää", vaan se pysyy samanlaisena kuin aikaisemmin eli 28.5.2009 annetussa tuomiossa, estää reformatio in peius -kielto rangaistuksen koventamisen. Jos taas syyksilukemisesta "putoaa" jokin osa pois, on tuomittua rangaistusta alennettava. Ainoastaan siinä tapauksessa, että syytetyn viaksi luetaan uusi teko tai aiemmin syyksiluetun teon katsotaan toteuttavan törkeämmän rikoksen, voidaan aiemmin tuomittua rangaistusta koventaa.

24. Korkeimman oikeuden enemmistön kanta on, sikäli kuin siinä on tarkoitettu (tosiasiallisesti) ottaa kantaa hovioikeuden tutkimisvallan laajuuteen, on minusta johdonmukainen ja perusteltu. Sen sijaan korkeimman oikeuden kannanotto reformatio in peius -kiellon soveltamiseen on ennenaikainen, koska siihen voidaan edellä mainitusta syystä ottaa kantaa vasta hovioikeuden tulevan pääasiaratkaisunsa yhteydessä.

25. Korkeimman oikeuden vähemmistön kanta on toki myös ymmärrettävä ja vastaajien kannalta enemmistön kantaa kohtuullisempi. Toisaalta vaihtoehto, jonka mukaan syytetty pääsisi pälkähästä eli välttyisi tässä tapauksessa syytteiden tutkimiselta yksinomaan tuomioistuimen kokoonpanoa ja koko oikeudenkäyntiä rasittavan tuomiovirheen perusteella, ei tunnu perustellulta. Tulee myös muistaa, että uudessa käsittelyssä tilanne on avoin, joten on mahdollista, että hovioikeus hylkää uusintakäsittelyssä syytteistä suurimman osan tai vaikkapa kaikki niistä.

26. Korkeimman oikeuden ratkaisu korostaa entisestään tuomarin esteettömyyden merkitystä. Esteettömyys ja esteellisyysperusteet tulisi ottaa vakavasti eikä vähätellä niitä. Epäselvässä tapauksessa tuomarin olisi syytä jäävätä itsensä, vaikka esteellisyysväitettä ei tehtäisikään. Jos näin olisi toimittu Jippii-jutun käsittelyn yhteydessä hovioikeudessa, olisi jutussa vältytty nyt pari vuotta kestäneiltä ylimääräisiltä käsittelykerroilta hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa ja tästä aiheutuvilta huomattavilta lisäkustannuksilta. Tuomari vastaa itse omasta esteettömyydestään, mutta tässä tapauksessa moite voidaan kohdistaa myös tuomari RR:n seurustelukumppanin HP:n kerrotun reaktioon samoin kuin hovioikeuden presidentin RR:n esteettömyyttä koskevaan virhearvioon. Presidentti LM, jolle HP oli muun muassa "pahoitteluviestinsä" osoittanut, oli tietoinen RR:n ja HP:n seurustelusuhteesta, mutta oli tästä ja HP:ltä saamastaan viestistä huolimatta määrännyt RR:n hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon.

345. KKO 2010:78: Jippii-jutun tuomio kaatui tuomarin esteellisyyteen

Helsingin HO:n toimitilat sijaitsevat Salmisaaressa Alkon entisessä pääkonttorissa taempana olevan Helsingin käräjäoikeuden vieressä...varsinaisia "tuomiotehtaita" näyttäisivät olevan

1. Korkein oikeus on 1.11.2010 poistanut Helsingin hovioikeuden Jippii-yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimineelle Ilpo Kuokkaselle langettaman vankeustuomion ja palauttanut asian hänen osaltaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

2. Hovioikeus tuomitsi 28.5.2009 Jippii-jutussa muun muassa Kuokkasen kirjanpitorikoksesta ja arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta kahdeksi vuodeksi vankeuteen ja määräsi hänet liiketoimintakieltoon. Aiemmin Helsingin käräjäoikeus oli vuonna 2007 hylännyt syytteen.

3. KKO ei 10.3.2010 myöntänyt asiassa valituslupaa hovioikeuden tuomioon. Tämän jälkeen Kuokkanen kanteli hovioikeuden lainvoimaisesta tuomiosta KKO:een ja vetosi siihen, että hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuulunut hovioikeudenneuvos Riitta Rajala oli ollut esteellinen.

4. Viikko sitten antamassaan päätöksessään korkein oikeus katsoi, että hovioikeudenneuvos Rajala oli todella ollut esteellinen käsittelemään Jippii-juttua. Esteellisyyden taustalla oli Rajalan ja Jippii-jutun syyttäjän (kihlakunnansyyttäjä Riitta Partia) hallinnollisena esimiehenä toimineen Helsingin johtavan kihlakunnansyyttäjän Heikki Poukan välinen seurustelusuhde.

5. Suhteen ei kuitenkaan sellaisenaan katsottu aiheuttaneen Rajalan esteellisyyttä. KKO:n mielestä esteellisyys syntyi Poukan toiminnasta käräjäoikeuden vuonna 2007 antaman tuomion jälkeen. Tv-uutisissa oli tuolloin arvosteltu tuomioistuimia talousrikosasioissa annetuista ratkaisuista.

6. Uutislähetyksissä oli haastateltu Jippii-jutun syyttäjänä toiminutta Riitta Partiaa, joka oli kyseenalaistanut käräjäoikeuden osaamisen laajassa talousrikosasiassa. Johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka oli uutisten takia lähettänyt muun muassa käräjäoikeuden laamannille ja hovioikeuden silloiselle presidentille (Lauri Melander) sähköpostiviestin, jossa hän oli pahoitellut käräjätuomareihin ja talousrikostuomioihin kohdistunutta asiatonta arvostelua ja esittänyt syyttäjänviraston kauhistelun uutisesta ja toimittajan saamista syyttäjän vastauksista.

7. Kun Poukka oli lähettänyt kyseisen sähköpostiviestin Jippii-jutun ollessa hovioikeudessa vireillä, oli ulkopuoliselle KKO:n perustelujen mukaan voinut perustellusti syntyä kuva, että viestin tarkoituksena oli ollut puuttua asian käsittelyyn hovioikeudessa ainakin siten, ettei tv-uutisilla olisi hovioikeudessa syyttäjän kannalta kielteisiä vaikutuksia.

8. KKO:n mukaan ulkopuolisen näkökulmasta Poukan toiminnan katsottiin kytkeytyneen vireillä olevaan syyteasiaan niin, että oli voinut syntyä perusteltu epäily pyrkimyksestä vaikuttaa asian käsittelyyn hovioikeudessa syyttäjälle myönteisellä tavalla. Kun otettiin huomioon hovioikeudenneuvos Rajalan ja johtavan kihlakunnansyyttäjä Poukan läheinen suhde, viimeksi mainitun toiminta oli antanut laissa tarkoitetun perustellun aiheen epäillä hovioikeudenneuvoksen puolueettomuutta. Korkein oikeus nojautui OK 13 luvun 7 §:n 3 momentissa säädettyyn tuomarin yleiseen esteellisyysperusteeseen.

9. KKO:n ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen (4-1). Eri mieltä ollut oikeusneuvos Liisa Mansikkamäki - entisiä Helsingin hovioikeuden tuomareita muuten - oli sitä mieltä, ettei Riitta Rajala ollut ollut esteellinen.

KKO:n ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy täältä.

10. Oikeusneuvos Mansikkamäen perustelut ovat osin yllättäviä. Hän nojautui muun muassa siihen, että Poukan ja Rajalan suhde, joka on Poukan mukaan jatkunut kymmenisen vuotta, sekä Poukan asema syyttäjäviraston päällikkönä olivat olleet yleisesti tiedossa ja että myös hovioikeuden tuolloinen presidentti Lauri Melander oli ollut sanotusta seurustelusuhteesta tietoinen. Oikeusneuvos Mansikkamäki painottaakin perusteluissaan sitä, että tästä huolimatta presidentti Melander oli "määrännyt Rajalan Jippii-asian ratkaisukokoonpanoon näkemättä Poukan) sähköpostiviestissä sellaisenaan Rajalan esteellisyyden perustavaa kytkentää Jippii-asiaan." Mansikkamäki tuntuu siis katsovan, että kun hovioikeuden presidentti oli määrännyt - mitenköhän tämä määrääminen käytännössä oikeastaan tapahtuu (?) - Rajalan Jipppii-kokoonpanoon, Rajala ei voinut enää "perääntyä" kokoonpanosta. Mansikkamäki vetoaa myös siihen, että hovioikeuskäsittelyssä asianosaiset eivät tehneet väitettä Rajalan esteellisyydestä.

11. Oikeusneuvos näyttäisi unohtavan tässä kohdin erään keskeisen asian. Lain mukaan tuomari ratkaisee itse kysymyksen omasta esteettömyydestään/esteellisyydestään eli hänen on otettava huomioon mahdollinen esteellisyysperuste ja vetäydyttävä jutun käsittelystä, vaikkei kumpikaan asianosaisista tekisi väitettä hänen esteellisyydestään (OK 13:1.1). Päivänselvää on, ettei hovioikeuden presidentti voi ratkaista kysymystä kokoonpanoon ajatellun tuomarin esteellisyydestä; hovioikeuden presidentillä ei ole tältä osin toimivaltaa asiassa. Toisaalta hovioikeustuomari ei vetäytyä esteellisyyskysymyksessä presidentin selän taakse ja sanoa, että "kun kerran pressakin oli sitä mieltä, että minä en ole esteellinen, niin asia on sillä selvä."

----

12. Mikä siis meni pieleen tässä esteellisyystapauksessa? Kuka mokasi?

13. Ensinnäkin johtavan syyttäjän Heikki Poukan ei olisi pitänyt lähetellä niin sanottua "pahoitteluviestiään" ainakaan hovioikeuden presidentille tai yleensäkään hovioikeudelle, sillä oli selvää, että Jippii-jutun käsittely tulisi jatkumaan hovioikeudessa. Oikeusneuvos Mansikkamäen tavoin myös Poukka on julkisuudessa vedonnut moneen otteeseen siihen, että hänen "pahoitteluviestinsä" oli "kaikkien tuomareiden" tiedossa silloin, kun hovioikeus päätti Jipppii-jutun kokoonpanosta ja että "hovioikeuden presidenttiä myöten" on katsottu, että Rajala oli ollut esteetön toimimaan tuomarina. Mutta kuten sanottu, presidentti ei voi ratkaista kysymystä jonkun hovioikeudenneuvoksen esteettömyydestä tavallaan tämän puolesta.

14. Hovioikeuden presidentti Lauri Melanderia voidaan arvostella siitä, että hän "määräsi" - tätä termiä siis on julkisuudessa käytetty - Riitta Rajalan Jippii-jutun kokoonpanoon, vaikka hän tiesi 1) Poukan pahoitteluviestistä ja 2) Poukan ja Rajalan seurustelusuhteesta. Melanderin olisi pitänyt mainittujen seikkojen johdosta päin vastoin yrittää estää Rajalan osallistuminen

Jippii-jutun käsittelyyn. Melanderin olisi tullut ottaa huomioon, että kyseiset seikat saattoivat antaa ulkopuolisille ja nimenomaan syytetyille vaikutelman syyttäjäpuolen tietynlaisesta vaikuttamishalusta, vaikkei siitä tosiasiallisesti olisikaan ollut kyse

15. Loppujen lopuksi vastuu esteellisyydestä jää kuitenkin tuomari Rajalalle, sillä kuten jo sanoin, tuomari ratkaisee itse kysymyksen omasta esteettömyydestään silloin, kun väitettä hänen esteellisyydestään ei ole tehty. Vaikka Rajala on määrätty sanottuun Jipppii-kokoonpanoon, hän olisi tullut ottaa huomioon mainittu Poukan pahoitteluviesti ja jäävätä itsensä sen ja hänen ja Poukan välisen seurustelusuhteen takia.

16. Mutta mikä on KKO:n vastuu siitä, että esteellisyyskysymys nousi vasta nyt niin vahvasti päivänvaloon ja jutun käsittely tulee pitkittymään huomattavasti? Jipppii-tuomituista jotkut vetosivat Riitta Rajalan esteellisyyteen jo silloin, kun he hakivat KKO:lta valituslupaa hovioikeuden toukokuussa 2009 antamaan tuomioon. KKO olisi siten voinut myöntää valitusluvan, sillä onhan tuomarin esteellisyydessä kyse sellaisesta tuomiovirheestä, joka mainitaan OK 30 luvun 3 §:ssä nimenomaan yhtenä kysymykseen tulevasta valitusluvan myöntämisen perusteena eli niin sanottuna purku- tai kanteluperusteena; ennakkopäätösarvoa sanotulla perusteella ei tarvitse olla. KKO ei kuitenkaan myöntänyt jutussa valituslupaa vaan päätöksellään 10.3.2010 hylkäsi kaikki lupahakemukset, siis myös Ilpo Kuokkasen hakemuksen. KKO ei perustelut valitusluvan hylkäämistä millään tavalla.

-----

17. Kollegoista Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen - entinen johtava kihlakunnansyyttäjä muuten - on pitänyt KKO:n Jippii-ratkaisua "yllättävänä" (Iltalehti 1.11). Tolvanen: Eurooppalainen esteellisyysarviointi lähtee siitä, että jos näyttää, että puolueettomuus voi vaarantua, niin silloin se on vaarantunut, ja tähän meilläkin on menty. - Minusta sitä vastoin olisi ollut yllätys, jos KKO ei olisi kumonnut hovioikeuden tuomiota esteellisyyden perustella. Tuomarin puolueettomuuden tosiasiallista (subjektiivista) menettämistä ei vaadita, vaan esteellisyyteen riittää, että syntyy perusteltu epäily puolueettomuuden vaarantumisesta.

18. Turun yliopiston prosessioikeuden professori Antti Jokela on sen sijaan "kehunut" KKO:n ratkaisua onnistuneeksi (HS 2.11.). Jos KKO olisi hylännyt tuomiovirhekanteluhakemuksen, olisi Jokelan mukaan voinut olla hyvinkin mahdollista, että EIT olisi tässä asiassa Suomea huomauttanut. Tässä kohdin Jokela on aivan oikeassa.

19. Jokelan mukaan Heikki Poukan pahoittelukirjeen voidaan perustellusti katsoa myötävaikuttaneen siihen, että syyttäjän vaatimuksiin hovioikeuskäsittelyssä suhtauduttiin suopeasti; syytetyt siis tuomittiin hovioikeudessa.

20. Tältä osin pieni tarkistus on paikallaan: KKO ei itse asiassa katsonut, että Poukan viesti oli "myötävaikuttanut" hovioikeuden ratkaisuun, vaan ratkaisevaa ja esteellisyyden kannalta siis riittävää oli jo se, että ulkopuolisille saattoi syntyä perusteltu epäily siitä, että Poukka oli pyrkinyt vaikuttamaan asian käsittelyyn hovioikeudessa. Tällöin sillä seikalla, oliko Poukan viestillä ollut vaikutusta vai ei, ei ollut merkitystä. Vaikka viesti oli täysin merkityksetön, jo vaikutelma tai epäily vaikuttamisen halusta riitti tekemään Rajalasta esteellisen.

---

21. Milloinkahan meillä oikein aletaan ottaa tosissaan nämä kysymykset, joista KKO:n päätöksessä on kyse? Onhan niistä ollut Suomessa puhetta jo 10-15 vuoden ajan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella. Kuitenkin yhä edelleen näyttää siltä, että tuomarit - ja vieläpä niin sanotut "johtavat" sellaiset - tuntuvat jatkuvasti jotenkin vähättelevän tuomioistuimen puolueettomuuskuvan säilymisen tärkeyttä. Tämä ilmenee myös nyt KKO:n ratkaisun antamisen jälkeen julkisuudessa annetuista lausumista.

---

22. Esimerkiksi Helsingin hovioikeuden nykyinen presidentti eli Mikko Könkkölä tuntuu suhtautuvan hieman vähättelevästi KKO:n ratkaisuun. Iltalehdessä 1.11. julkaistussa haastattelussa Könkkölä toteaa, että "hovioikeus arvioi aikoinaan, että esteellisyyttä ei ollut. Korkein oikeus päätyi äänestyksen jälkeen toiseen tulokseen."

23.Kun Könkkölältä kysyttiin, kuka mokasi vai mokasiko kukaan, presidentti tyytyy jatkamaan jankutustaan: "Kuten sanottu, korkein oikeus on äänestyksen jälkeen päätynyt tähän. On aika vaikea miettiä, onko esteellisyyttä."

24. Lähes huvittavaa on, että presidentti Könkkölä katsoo aiheelliseksi vedota kahteen kertaan siihen, että KKO:n päätös oli äänestysratkaisu! KKO:ssa vähemmistöön jääneen jäsenen kanta miellyttää presidentti Könkkölää selvästi enemmän kuin enemmistön (4-1) ratkaisuksi tullut mielipide.

---

25. No, Könkkölän suhtautumista ymmärtää ehkä sikäli, että nyt kun hovioikeuden lainvoimainen tuomio on poistettu, hovioikeuden tulee ottaa juttu ainakin Ilpo Kuokkasen osalta kokonaan uudelleen käsiteltäväkseen ja "siinä laillisesti menetellä", kuten KKO:n päätöksen loppukaneetti kuuluu. Iltalehden haastattelussa Könkkölä valitteleekin jutun uusintakäsittelyyn kuluvia resursseja. Jippii-juttu voi putkahtaa hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi laajemminkin, sillä myös muut tuomitut ovat kannelleet KKO:een Rajalan esteellisyyden perusteella; KKO ei ole vielä näitä kanteluja ratkaisut.

26. Ilmeistä on, että KKO tulee poistamaan hovioikeuden tuomion myös muiden tuomittujen osalta. Jotta oikeuskäsittelyn puolueettomuuden ja asiallisuuden suhteen ei jäisi epäilystä, lienee KKO:n "pikku pakko" myöntää aikanaan valituslupa myös itse pääasian osalta sen jälkeen, kun hovioikeus on ratkaissut asian toistamiseen.

27. Presidentti Mikko Könkkölän kanta, jossa kiinnitetään huomiota ja tuijotetaan yksinomaan oman tuomioistuimen resursseihin, kustannuksiin ja käsittelyaikoihin, on varsin tyypillistä puhetta korkeilta tuomareiltamme. Heitä ei tunnu paljoakaan hetkauttavan se, onko heidän johtamansa tuomioistuimen menettely on oikeudenmukaista ja johtaako menettely oikeaan lopputulokseen. Ihmisten oikeusturvasta johtavat tuomarit eivät tunnu juurikaan kantavan huolta. He vaikuttavat hallintojohtajilta, eivät lainkäyttöjohtajilta.

28. Könkkölän, Poukan tai kenenkään muunkaan tähän tapaukseen liittyneen lakimiehen suusta ei kuultu yhtä ainoata anteeksipyynnön tai pahoittelun sanaa. Ei, vaikka juuri tuomioistuinlaitos mokasi ja aiheutti jutun käsittelyn pitkittymisen, joka on tietenkin myös tuomittujen kannalta kohtuutonta.

P.S.

Olisi mielenkiintoista tietä, miten hovioikeuden jäsenet oikeastaan "määrätään" eri kokoonpanoihin ja kenen toimesta nämä määräämiset tapahtuvat ja miten miten hovioikeuteen tulevat jutut jaetaan eri jaostojen kesken. Muissa maissa laissa on yleensä tarkat säännökset siitä, miten tämä juttujen jako tapahtuu; yleensä puhutaan juttujen arpomisesta. Suomessa laissa ei taida olla säännöksiä juttujen jakautumisesta ja arpomisesta tuomioistuimen eri kokoonpanoihin. Meillä vain joku tuntuu "määräilevän" tuomareita ja juttuja jonnekin. Miksi ylimmät laillisuusvalvojat eivät ole puutuneet asiaan?

Toivottava ainakin olisi, että tässä määräilyssä ei enää jatkossa sivuutettaisi tuomarien esteellisyysperusteita!

227. KKO: Jippii-jutun syytetyille ei valituslupaa

1. KKO antoi tänään päätöksen Jippii Groupin ex-johtajia koskevassa valituslupa-asiassa. Ratkaisu oli vastaus Helsingin hovioikeuden 28.5.2009 antamalla tuomiolla rangaistuksiin tuomittujen syytettyjen tekemiin valituslupahakemuksiin. KKO oli viime vuoden elokuussa määrännyt, että hovioikeuden hallituksen ex-puheenjohtajalle ja ex-toimitusjohtajalle tuomitsemia ehdottomia 2 vuoden sekä 1 vuoden ja 10 kk:n vankeusrangaistuksia ei ollut toistaiseksi pantava täytäntöön. Hovioikeuden tuomiossa vilahtelevat rikosnimikkeinä kirjanpitorikos, arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos, törkeä sisäpiirintiedon väärinkäyttö ja sisäpiirintiedon väärinkäyttö sekä avuanto kirjanpitorikokseen

2. Tänään annettu valituslupapäätös on sen sijaan tuomituttujen kannalta tyly. Kun valituslupaa pyysi kaikkiaan 15 tuomittua, myönsi KKO näistä valitusluvan vain yhdelle; tämä on johtaja, jonka hovioikeus tuomitsi sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä 80 päiväsakkoon. Sitä vastoin 14 tuomitun osalta KKO hylkäsi valitusluvan, joten hovioikeuden tuomio jäi pysyväksi ja sen tuomiolla tuomitut ehdottomat vankeusrangaistukset ja sakkorangaistukset samoin kuin Saunalahti Groupin maksettavaksi tuomittu 200 000 euron yhteisösakko ynnä rikoshyötynä tuomitut menettämisseuraamukset voidaan panna täytäntöön.

3. Miksi KKO ei myöntänyt valituslupaa? Tätä me emme voi tietää, sillä vakiintuneen käytännön mukaan KKO ei millään tavalla perustele valitusluvan epäämistä koskevia ratkaisujaan. KKO toteaa lakonisesti vain: Valituslupaa ei myönnetä. Voidaan tietenkin päätellä, että asiassa ei KKO.n mielestä ollut aihetta myöntää valituslupaa millään OK 30 luvun 3 §:ssä mainitulla perusteella, eli a) ennakkopäätösperusteella, b) purku- tai kanteluperusteella tai c) ns. painavaan syyn perusteella. Mutta sitä, miksi ei ollut, KKO ei kertonut. KKO ei perustellut myöskään sitä, miksi yhdelle valittajalle myönnettiin valituslupa. Finlex-rekisteristä kuitenkin ilmenee, että valitusluvan myöntäminen koskee syyteoikeuden vanhentumista sisäpiiririkoksessa.

4. KKO:n valituslupapäätös syntyi äänestyksen jälkeen 2-1. Valituslupakokoonpanoon kuuluivat oikeusneuvokset Gustav Gygglin, Pasi Aarnio ja Hannu Rajalahti; esittelijänä oli esittelijäneuvos Kari Vesanen. Enemmistön ratkaisu käsitti Bygglinin ja Rajalahden mielipiteen. Eri mieltä ollut oikeusneuvos Aarnio myönsi (olisi myöntänyt) valitusluvan kuudelle kirjanpitorikoksesta tuomitulle ex-johtajalle (mm. Kuokkaselle ja Johannesdahlille) sekä Saunalahti Group Oyj:lle "sen kysymyksen osalta, täyttääkö kohdassa 1 syyksi luettu menettely kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön." Oikeusneuvos Aarnio luettelee eriävässä mielipiteessään lisäksi ne syytekohdat, joiden osalta hän olisi siirtänyt valitusluvan myöntämistä koskevan kysymyksen ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

5. Se, että KKO joutuu äänestämään valituslupa-asiassa, ei ole aivan poikkeuksellista, mutta aika harvinaista kuitenkin. Valitusluvan epääminen, toisin kuin valituksen seulontaa koskevan päätöksen tekeminen hovioikeudessa, ei lain mukaan edellytä KKO:n jaoston yksimielistä päätöstä. Luvan myöntämismenettelyssä KKO:n jäsenet voivat usein esittää erilaisia näkemyksiä, mutta tavallisesti vähemmistöön jäänyt jäsenen tyytyy enemmistön kantaan eikä halua kirjoittaa omaa mielipidettään näkyviin. KKO käsittelee valituslupa-asiat normaalisti kolmijäsenisessä kokoonpanossa. Valituslupa-asia voidaan ratkaista myös kaksijäsenisessä jaostossa, joka voi siirtää asian kolmijäseniselle kokoonpanolle. Jos valituslupahakemus myönnetään vai joltakin osin, kuten tässä tapauksessa oikeusneuvos Aarnio teki, kysymys valitusluvan myöntämisestä muilta osin voidaan siirtää - siirto ei siis ole pakollinen - käsiteltäväksi valituksen yhteydessä, jolloin valitusluvan myöntämisestä muulta osin päättää valituksen käsittelevä viisijäseninen jaosto.

6. Valituslupapäätöksen perustelujen puuttuessa voidaan vain spekuloida, miksi KKO ei tässä merkittävässä jutussa nähnyt perustetta valitusluvan myöntämiselle. Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat päättyneet jutussa täysin erilaisiin tuomioihin, sillä käräjäoikeus hylkäsi vuonna 2007 antamassaan tuomiossa kaikki syytteet jokaisen syytetyn osalta, kun taas hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion vain kahden syytetyn (toinen heistä oli avustava tilintarkastaja), mutta tuomitsi 15 ex-johtajaa, päävastuullisen kirjanpitäjän ja controllerin rangaistuksiin ja muihin seuraamuksiin.

7. Viime aikoina KKO on myöntänyt valitusluvan usein juuri silloin, kun alemmat oikeudet ovat päätyneet jutussa erilaisiin ratkaisuihin. Tällöin on siis olemassa tarve antaa ennakkopäätös joko epäyhtenäiseltä vaikuttavan oikeuskäytännön ohjaamiseksi tai OK 30:3:ssa tarkoitetun "muun painavan syyn" perusteella. Jos jutussa on ollut kysymys näytöstä tai asia on liittynyt näyttöön, on KKO:ssa toimitettu tällaisissa tapauksissa usein myös pääkäsittely. Se, ettei Jippii-jutussa myönnetty valituslupaa, saattaa johtua osaksi siitä, että juttu on tavanmukaista paljon laajempi ja hankalampi. Jos kyse olisi ollut vain parista kolmesta syytetystä tai syytekohdasta, olisi valituslupa kenties voitu antaa aika helpostikin. Mutta kuten sanottu, tämä on vain spekuloorausta.

8. Jippiin ex-johtajien juttu oli laaja, meikäläisissä oloissa ehkä jopa mammuttimainen. Juttua ainakin istuttiin sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa mammuttijutun malliin eli molemmissa portaissa viikkotolkulla ja kuukausikaupalla. Hovioikeus antoi tuomionsa yhteydessä julkisen tiedotteen, jossa kerrotaan, että Jippii-tapaus on eräs laajimmista Helsingin hovioikeudessa käsitellyistä talousrikosjutuista. Hovioikeuden pääkäsittely kesti lähes 3,5 kuukautta ja asiakirja-aineistoa kertyi yli 25 000 sivua. Syyttäjä vetosi hovioikeudessa lähes 400 kirjalliseen todisteeseen ja syytetyt "hieman vähäisempään määrään." Hovioikeuden pääkäsittelyssä kuultiin asianosaisina ja todistajina 61 henkilöä, hovioikeuden tuomion pituus on yli 300 sivua. - KKO:ssa varmaan pannaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja kiitetään luojaa (ja valituslupakokoonpanoa) siitä, että jutussa "ei ollut syytä" myöntää valituslupaa ja ottaa koko revohkaa enää kolmanteen kertaan tutkittavaksi.

9. KKO:n valituslupajärjestelmän kummallisuuksiin kuuluu vielä se maallikoille ehkä hieman vaikeaselkoinen asia, että valituslupahakemuksen ratkaistessaan KKO ei itse asiassa ota tai sen ei ainakaan tarvitse ottaa kantaa siihen, onko hovioikeuden tuomio asiallisesti oikea vai ei. Hovioikeus tutkii ainoastaan, onko asiassa olemassa laissa (OK 30:3) säädettyjä perusteita myöntää valituslupa eli ottaa asia asiallisesti tutkittavaksi. Valitusluvan myöntäminen ei merkitse välttämättä sitä, että KKO pitäisi hovioikeuden tuomiota virheellisenä. KKO voi valituksen tutkiessaan päätyä aivan samaan lopputulokseen kuin hovioikeuskin. Toisaalta se, että KKO ei myönnä valituslupa, ei tarkoita sitä, että KKO:n mielestä hovioikeuden tuomio olisi välttämättä oikea. Tällainen on valituslupajärjestelmän juoni. Mutta jos valituslupaa ei myönnetä, jää hovioikeuden tuomio sellaisenaan pysyväksi.

10. Jutun käsittelystä käräjäoikeudessa ei ole saatavissa yhtä tarkkoja tietoja, mutta käräjäoikeus uhrasi jutun käsittelyyn resursseja yhtä paljon ja todennäköisesti vielä enemmän kuin hovioikeus. Juttua ajoi kaksi syyttäjää ja jokaisella syytetyllä oli "kovapalkkaiset" avustajat ja useimmilla avustajista käräjäsalissa vielä omat sihteerinsä, jotka kirjoittivat kaikki lausumat muistiin. Käräjäoikeus istui juttua yhtäjaksoisesti yli kolmen kuukauden ajan vahvennetussa kokonpanossa, johon kuului kaksi ammattituomaria ja neljä lautamiestä; avustavaan henkilökuntaan kuului notaareja ja kanslisteja.

11. Käräjäoikeus päätyi lokakuussa 2007 antamassaan tuomiossa hylkäämään kaikki syytteet näyttämättöminä. Toinen käräjäoikeuden ammattituomareista kommentoi toukokuussa 2009 täysin päinvastaista hovioikeuden tuomiota lehtihaastattelussa hieman alistuneen tuntuisesti: "Kirjoitimme tuomioon, mikä oli mielestämme näytetty ja mitä oli jäänyt näyttämättä."

12. Jutun omituisiin piirteisiin kuuluu tapa, jolla hovioikeus kovin sanoin arvosteli tuomion antamisen yhteydessä antamassaan tiedotteessa käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeus lausuu näin:

- Hovioikeus on ensinnäkin tekemässään käsittelyratkaisussa katsonut, että käräjäoikeuden tuomiosta ei pysty päättelemään, millä perusteella käräjäoikeus oli lopputulokseensa päätynyt.

Tuomonsa aluksi hovioikeus on antanut erityisen käsittelyratkaisu, jossa se on esittänyt poikkeuksellisen voimakasta kritiikkiä käräjäoikeuden tuomiota ja sen perusteluja kohtaan. Hovioikeuden käsittelyratkaisun mukaan

- käräjäoikeuden tuomiosta ei pysty siten oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla päättelemään, millä perusteella käräjäoikeus on lopputulokseensa päätynyt. Käräjäoikeudessa on siten tapahtunutmenettelyvirhe. Virheellisyys on sitä luokkaa, että se muodostaa asian palauttamisperusteen.

Hovioikeuden viittaamassa lainkohdassa (ROL 11:4.1) säädetään rikostuomion perustelemisvelvollisuudesta ja perusteluille asetetuista vähimmäisvaatimuksista: Tuomio on perusteltava. Perusteluista on ilmettävä, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä.

13. Hovioikeus on oikeassa siinä, että kyseessä on menettelyvirhe, jos rikostuomion perustelut eivät täytä edellä mainittuja vähimmäisvaatimuksia. Kyseessä on vieläpä niin vakava virhe, että se muodostaa jutun palauttamisperusteen. Mutta miksi hovioikeus ei sitten palauttanut juttua takaisin käräjäoikeuteen, vaan otti asian menettelyvirheestä huolimatta tutkittavakseen. Hovioikeus on vedonnut tavanomaiseen tapaan siihen, että palauttamisesta aiheutui kohtuutonta viivytystä jutun ratkaisulle, joten se on ottanut "viivytyksen välttämiseksi" asian välittömästi tutkittavakseen.

14. Tuomitut ovat valituslupahakemuksissaan väittäneet, että hovioikeus menetteli virheellisesti, kun hovioikeudessa vastaajille ei ollut missään ilmoitettu, että hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomiota niin kelvottomana, ettei siitä itse asiassa ollut edes käsittelyn perustaksi. Valittajat ovat katsoneet, että hovioikeuden ratkaisu on todellisuudessa ollut ensimmäinen jutussa annettu tuomio, eivätkä syytetyt olleet tämän vuoksi saaneet todellista muutoksenhakuoikeutta. Valittajien mielestä hovioikeuden olisi tullut palauttaa juttu käräjäoikeuteen tai sen olisi ainakin pitänyt kuulla vastaajia käräjäoikeuden mainitusta menettelyvirheestä.

15. Minusta hovioikeus menetteli virheellisesti, jos se ei informoinut syytettyjä siitä, että sen mielestä käräjäoikeuden tuomio oli niin puutteellinen, ettei siitä selvinnyt edes sitä, millä perusteella käräjäoikeus oli ratkaisuunsa päätynyt. Tuomioistuimen materiaalinen prosessinjohto, johon kuuluu olennaisena osana mainitunlainen informointivelvollisuus, näyttää tulleen hovioikeudessa laiminlyödyksi. Tuomittujen mukaan hovioikeus ei ollut toimittanut valitusasiassa valmisteluistuntoa eikä informoinut missään käsittelyvaiheessa asianosaisia käräjäoikeuden perustelujen puutteellisuutta koskevasta käsityksestään.

16. Minusta - olenhan minäkin "nuorena miehenä (33-35 vuoden ikäisenä) ollut hovioikeudenneuvoksen vakinaisessa virassa - hovioikeuden olisi tullut ennen pääkäsittelyn aloittamista järjestää valmisteluistunto, jossa jutun osapuolille olisi avoimesti ilmoitettu, että käräjäoikeuden tuomion perusteluja rasittaa hovioikeuden käsityksen mukaan edellä mainittu vakava menettelyvirhe. Tämän jälkeen hovioikeuden olisi pitänyt kysyä asianosaisilta ja heidän avustajiltaan, mitä mieltä nämä ovat asiasta ja siitä, tulisiko juttu kyseisen virheen johdosta palauttaa käräjäoikeuteen. Tällä tavalla asianosaiset olisivat saaneet tilaisuuden ottaa kantaa mainittuun menettelytapakysymykseen eiä asia olisi tullut heille yllätyksenä vasta hovioikeuden tuomiossa.

17. Hovioikeus ei kuitenkaan näin menetellyt, vaan ilmoitti sanotusta käsityskannastaan vasta 3,5 kuukautta kestäneen pääkäsittelyn ja muutaman kuukauden kestäneen päätösneuvottelun jälkeen antamassaan tuomiossa. Hämmästyttävää! Ei mikään ihme, jos hovioikeuden jälkikäteiset moitteet käräjäoikeudelle ja se, ettei käräjäoikeuden tuomio ollut kelvannut hovioikeuskäsittelyn pohjaksi, tulivat asianosaisille täydellisenä yllätyksenä.

18. Olisiko juttu sanotun käräjäoikeuden menettelyvirheen takia tullut palauttaa takaisin käräjäoikeuteen? Hovioikeus on oikeassa siinä, että kerrotunlainen virhe on jutun palauttamisperusteen muodostava virhe; tästä on annettu joitakin KKO:n ennakkopäätöksiä. Toisaalta hovioikeus on oikeassa siinä, että jutun palauttamisesta olisi aiheutunut jutussa ja ratkaisun saannissa viivästymistä. Näin siinä tapauksessa, että juttua olisi alettu käsitellä käräjäoikeudessa uudelleen. Mutta olisi ollut yksi tapa, jolla viivästyminen olisi voitu välttää, vaikka juttu olisi palautettu käräjäoikeuteen. Jos itse olisin ollut mukana hovioikeuden kokoonpanossa, olisin ehdottanut, että juttu palautettaisiin käräjäoikeuteen, ei uudelleen käsiteltäväksi, vaan ainoastaan tuomion uudelleen perustelemista ja perustelujen kirjoittamista varten. Hovioikeus olisi voinut palautuspäätöksessään kertoa, miltä osin tuomion perustelut erityisesti olivat puutteelliset tai epäselvät. Palautuksen jälkeen käräjäoikeus olisi kirjoittanut tuomiolleen uudet perusteet, minkä jälkeen tuomioon tyytymätön syyttäjä olisi voinut täydentää hovioikeudelle tekemäänsä valitusta ja syytetyt puolestaan olisivat saanet uuden tilaisuuden vastata syyttäjän valitukseen. - Mielikuvituksen ja järjen käyttö ei liene hovioikeudessakaan kiellettyä.

19. Tuomitut ovat olleet hovioikeuden tuomioon monilta muiltakin osin sangen tyytymättömiä. Yhden tuomitun valituslupahakemuksessa luetelaan, että olennaisia virheitä hovioikeuden tuomiossa ovat ainakin

- hovioikeuden em. käsittelyratkaisu johtaa perustuslaissa turvatun muutoksenhakumahdollisuuden vaarantumiseen

- hovioikeus ei ole noudattanut rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta

- hovioikeus ei ole perustellut tuomiota asianmukaisesti

- hovioikeus on asettanut todistustaakan rikosasian vastaajalle

- tuomio on ristiriidassa in dubio pro reo -periaatteen, puolustuksen suosimisen periaatteen ja syyttömyysolettaman kanssa

- tuomio perustuu ilmeiseen väärän soveltamiseen

- hovioikeus on lukenut syyksi tekoja, jotka eivät sisälly syyttäjän teonkuvaukseen

- hovioikeus on tuominnut teoista, jotka ovat vanhentuneet

20. Aikamoinen luettelo virheistä, joihin hovioikeus olisi valittajan mukaan syyllistynyt. Kaikkia väitteitä ja niihin perustuvia vaatimuksia on n. 40-50 sivun pituisessa valituslupahakemuksessa ja valituksessa myös perusteltu. Niihin ei voida tässä puuttua. Mutta yksi väite tulkoon kuitenkin erikseen mainituksi. Useat valituslupaa hakeneet tuomitut ovat väittäneet, että yksi hovioikeuden kolmesta tuomarista olisi ollut esteellinen. Tämä väite on tuotu esiin myös kahden pääsyytetyn tämänpäiväisessä tiedotustilaisuudessa, jota on kommentoitu lehdistössä.

21. Esteellisyysväite perustuu siihen, että kyseinen hovioikeuden tuomari ja jutussa syyttäjänä toimineen kihlakunnansyyttäjän esimies "ovat läheisiä toisilleen" eli heillä on suhde. Tämä väite on esitettiin KKO:lle valituslupahakemuksen yhteydessä, mutta KKO ei lotkauttanut korvaansa tällekään väitteelle. Nyt jutun pääsyytetyt aikovat vielä hakea erikseen hovioikeuden tuomion purkua kyseisen esteellisyysväitteen perusteella ja viedä sen jälkeen tarvittaessa asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tutkittavaksi. Mainittu suhde tuomarin ja syyttäjän esimiehen välillä ei kuitenkaan ole sellainen peruste, joka sinänsä aiheuttaisi tuomarin esteellisyyden. Kysymykseen voisi teoriassa tulla ainoastaan ns. yleinen esteellisyysperuste, jonka mukaan tuomari on esteellinen, jos sanotunlainen seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta (OK 13:7.3). Jos tuomarin kyseinen läheinen ei ole osallistunut syyteasian käsittelyyn missään ominaisuudessa (päätöksentekijänä, asiantuntijana, neuvonantajana), vaikuttaa esteellisyysväite kuitenkin kaukaa haetulta.

23. Jutussa ehdottomiin vankeusrangaistukseen tuomitut syytetyt aikovat tiedotustilaisuuden mukaan valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen myös sillä perusteella, että jutun käsittely kesti esitutkinta ja syyteharkinta mukaan lukien kohtuuttoman kauan eli lähes yhdeksän vuotta. Ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle lukuisia langettavia tuomioita tämän pituisista oikeusprosesseista. Tragikoomista vain on, että myös ihmisoikeustuomioistuimen käsittely ja tuomion odottelu kestää nykytahdilla kohtuuttoman pitkään eli noin 4-5 vuotta. Jos Suomen todetaan rikkonen kohtuullista käsittelyaikaa koskevaa EIS 6 artiklaa, velvoittaa ihmisoikeustuomio Suomen valtion maksamaan valittajille korvausta aineettomasta vahingosta jotain pari kolme tuhatta euroa. - Kuluvan vuoden alusta voimaan tullutta lakia oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (362/2009), jonka mukaan sanottua hyvitystä voidaan vaatia suoraan valtiolta, ei voida vielä tähän tapaukseen soveltaa.

99. JIPPII - pörssirikoksista jälleen linnatuomioita

Helsingin hovioikeus ärähti käräjäoikeudelle...

1. Teleoperaattori Jippiin, nykyisin Saunalahti, entistä johtajistoa vastaan nostettua rikosjuttua puitiin esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa pitkään ja hartaasti. Ison talousrikosjutun pohjana olivat Jippiin keväällä 2001 antamat pörssitiedotteet, joissa yhtiö syyttäjän mukaan antoi liian valoisia arvioita tulevaisuudestaan. Tiedottamisen avulla yhtiön kurssia vedätettiin ylöspäin samalla kun yhtiönhallituksen jäsenet myivät innolla osakkeita ja optio-ohjelmiaan. Lisäksi syyttäjä piti rikollisena Jippiin Saksan-tytäryhtiössä Jippii GmbH:ssa tehtyjä liiketoimia ja näiden yhtiöiden kirjanpitoja vuosina 2000-2001. Syytäjän mukaan yhtiö jättikirjaamatta Saksa-yhtiönsä kuluja ja merkitsi kirjanpitoon harhaanjohtavia tietoja.

2. Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa ehdotonta vankeusrangaistusta seitsemälle Jippiin johtoon kuuluneelle henkilölle, minkä lisäksi yhdelletoista vaadittiin ehdollista vankeustuomiota. Johtoa syytettiin mm. törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäytöstä, kirjanpitorikoksesta, törkeästä kurssin vääristämisestä ja tiedottamisrikoksesta. Syyttäjän kovin vaatimus oli kolme vuoden vankeusrangaistus, jota hän vaati yhtiön entiselle toimitusjohtajalle ja Elisan tuolloiselle toimitusjohtajalle.

3. Helsingin käräjäoikeus istui juttua talvella ja keväällä 2007 kuukausitolkulla. Satuin näkemään yhden pätkän istunnosta, kun olin yliopiston opiskelijoiden kanssa käymässä Helsingissä projektimatkalla, jolloin tutustuimme mm. tuomioistuimiin ja syyttäjäviranomaisiin. Seurasimme oikeuden istuntoa istuntosalin parvelta. Istuntosalin tunnelma näytti aika vaisulta ja käsittelyn eteneminen tuntui verkkaiselta. Käräjäoikeuden jäsenet - käräjäoikeus käsitteli juttua laajimmassa mahdollisessa kokoonpanossaan eli kahden ammattituomarin ja neljän lautamiehen voimin - olivat sulloutuneet ahtaan oloisesti tuomaripöydän taakse. Syyttäjiä oli kaksi ja joillakin syytetyillä näytti olevan kaksi avustajaa.

4. Huomiota kiinnitti myös se, että useilla avustajilla oli mukanaan asianajotoimiston toimiston sihteeri, joka kirjoitti käsittelyn kuluessa ylös, mitä todistajat ja asianosaiset kertoivat. Tämä hämmästytti siksi, että lain mukaan oikeus nauhoittaa todistajien ja asiantuntijoiden samoin kuin asianosaisten todistelutarkoituksessa antamat kertomukset, jotka voidaan sitten istunnon jälkeen tarvittaessa purkaa. Miksi asianajotoimistot kirjoittivat niitä puhtaaksi jo käsittelyn kuluessa? Tämä tietenkin lisää kustannuksia, jotka valtio sitten joutuu korvaamaan syytetyille ja asianajajille, jos syyte hylätään.

5. Varsinaisesta dialogista, jollaista kunnon oikeudenkäynnin tulisi olla, ei käräjäoikeuden istunnossa tuntunut olevan kyse, vaan syyttäjät ja avustajat esittivät jokseenkin pitkäpiimäisiltä tuntuvia lausumiaan, joihin oikeuden puheenjohtaja ei puuttunut eivätkä oikeuden jäsenet esittäneet myöskään kysymyksiä kuulusteltaville tai asianosaisten avustajille. Materiaalinen prosessinjohto ei vaikuttanut kovinkaan aktiiviselta. Lyhyen, vain paria tuntia kestäneen seuraamisen perusteella ei toisaalta voida tehdä kovin pitkälle meneviä arvioita prosessista.

6. Laaja juttu saatiin käräjäoikeudessa pääkäsittelyn osalta päätökseen kesän alussa 2007, mutta tuomiota saatiin odottaa aina lokakuun lopulle asti; noin pitkässä ajassahan voi jo moni relevantti yksityiskohta ehtiä unohtua päätöksentekijöiden mielestä. Tuomio oli syyttäjien kannalta tyly: käräjäoikeus hylkäsi kaikki jutussa ajetut syytteet. Tämä merkitsi samalla sitä, että valtio velvoitettiin korvaamaan syytettyjen kohtuullisiksi katsotut oikeudenkäyntikulut, jotka koostuivat suurimmaksi osaksi asianajajien palkkioista. Yhteensä korvattavat asianajopalkkiot nousivat noin kahteen miljoonan euroon, minkä lisäksi valtio joutui korvaamaan syytetyille työstä ja oikeudenkäynnin aiheuttamista menetyksistä kymmeniä tuhansia euroja. Korvattaviksi tuomitut summat olivat kuitenkin vain noin puolet siitä, mitä Jippiin johtajia puolustaneet asianajajat esittivät. Kun julkisuudessa tuomion jälkeen ihmeteltiin asianajopalkkioiden suuruutta, kuittasivat advokaatit arvostelun toteamalla, että "oikeudella on hintansa."

7. Sikäli käräjäoikeuden täydellisen vapauttava tuomio Jippii-jutussa ei ollut yllätys, että sama käräjäoikeus oli aiemmin, tosin eri kokoonpanossa, hylännyt lähes kaikki syytteet myös T.J.Groupin entistä johtoa vastaavanlaisista rikoksista ajetut syytteet; ainoastaan tiedottamisrikkomuksista tuomittiin pieniä sakkorangaistuksia. Käräjäoikeuden puheenjohtajana toimi tuossa jutussa välimiehenäkin tunnettu käräjäoikeuden laamanni Kauko Huttunen. Syyttäjäpuoli arvosteli T.J.Groupin jutun tuomiota ja valitti siitä hovioikeuteen. Helsingin hovioikeus tuomitsikin jutun päätekijät ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jotka KKO muutti viime talvena antamassaan ennakkopäätöksessä kahden päätekijän osalta ehdottomiksi (ks. blogiani ).

8. Jippii-jutun pääsyyttäjänä toiminut kihlakunnansyyttäjä Riitta Partia arvosteli käräjäoikeuden ratkaisua tavalla, jota vain harvoin on totuttu kuulemaan syyttäjän suusta. Partian mukaan käräjäoikeuden vapauttavan tuomion perustelut olivat aivan ylimalkaiset. Käräjäoikeus ei ollut perustellut päätöstään syyttäjän näyttö vastaan puolustuksen näyttö -periaatteella ja sen perusteella tehtävillä johtopäätöksillä. Syyttäjäpuoli oli esittänyt Partian mukaan jutussa lähes 400 kirjallista todistetta syytteiden tueksi, mutta käräjäoikeus oli tuomiossaan ottanut niistä vain muutaman huomioon. Myös Valtakunnansyyttäjänvirasto arvosteli käräjäoikeuden Jippi-tuomiota aina Matti Kuusimäkeä myöten. Valtionsyyttäjä Pekka Koponen totesi, että jollei käräjäoikeus pysty omatoimisesti analysoimaan oikeudessa esitettyä kirjallista aineistoa, henkilötodistelun painoarvo muodostuu liian suureksi. Esimerkiksi kirjanpidosta on Koposen mukaan aina mahdollista esittää eriäviä asiantuntijoiden lausuntoihin perustuvia näkemyksiä. Tuomioistuin ei saisi kritiikittömästi luottaa asiantuntijoihin, koska silloin on vaarana, että tuomiovalta siirtyy tosiasiallisesti asiantuntijoille, totesi Koponen.

9. Koposen kyseiseen arvioon voidaan yhtyä. Sitä vastoin en kannata Koposen ehdotusta, jonka mukaan laajat talousrikosjutut voitaisiin käsitellä "osittain" kirjallisessa menettelyssä. Talousrikosten laaja aineisto asettaa kyllä tuomarien muistikapasiteetin ja käsityskyvyn koetukselle, mutta juuri sitä vartenhan suullinen käsittely on olemassa, että siinä oikeuden puheenjohtaja ja muutkin jäsenet saavat tilaisuuden esittää syyttäjälle ja puolustukselle asian selvittämistä varten tarvittavia kysymyksiä. Tämä näkökohdan Koponen tuntuu sivuuttaneen kokonaan. Tuomareilta edellytetään siis aktiivista materiaalista prosessinjohtoa, ja mitä vaikeammasta ja laajemmasta jutusta on kyse, sitä aktiivisemmin tuomarin pitää olla pääkäsittelyssä äänessä ja osallistua epäselvien ja riitaisten kysymysten selvittämiseen. Pääkäsittely ei saa olla tilaisuus, jossa tuomarit vain tuppisuina seuraavat verkkaisesti etenevää syyttäjän ja puolustuksen välistä rupattelua ja miettivät pitkissä istunnoissa omia asioitaan ja odottelevat, että koskahan nuo nyt oikein malttavat lopettaa jankutuksensa! Tällaista se prosessi laajoissa talousrikosjutuissa tuppaa kuitenkin valitettavasti usein käytännössä olemaan. Ei siis mikään ihme, jos tuomareiden on massiivisen istunnon päätyttyä vaikea muistaa kaikkia yksityiskohtia, jolleivät he ole pysyneet jutun pitkissä istunnoissa kunnolla hereillä ja osallistuneet aktiivisesti kysymyksillään asian selvittämiseen. Samanlaista ja yhtä tehokasta selvittämisen mahdollisuutta tuomareilla ei ole Koposen suosittelemassa kirjallisessa käsittelyssä, jossa tuomareilla ei ole suoraa ja välitöntä kontaktia asianosaisiin ja heidän avustajiinsa. Laajoissa jutuissa tuomioistuin voi pitää valmistelevan istunnon ja valmistella pääkäsittelyä myös kirjallisessa menettelyssä, jossa kartoitetaan sitä oikeudenkäyntiaineistoa, jota pääkäsittelyssä on tarkoitus esittää.

10. Syyttäjä valitti käräjäoikeuden Jipppii-tuomiosta hovioikeuteen, pääkäsittely hovioikeudessa pidettiin viime syksynä. Tänään sitten saatiin Helsingin hovioikeuden tuomio, jolla käräjäoikeuden tuomio kumottiin ja pääosa syyteistä hyväksyttiin. Tuomiot tulivat erilaisista pörssi- ja kirjanpitorikoksista. Yhdeksän Jippiin entistä johtajaa tuomittiin vankeusrangaistukseen, kahden tuomitun eli yhtiön hallituksen entisen puheenjohtajan Ilpo Kuokkasen ja entisen toimitusjohtajan Harri Johannesdahlin rangaistukset ovat ehdottomia, Kuokkanen sai kaksi vuotta ja Johannesdahl vuoden ja kahdeksan kuukautta vankeutta. Elisan johtoryhmän nykyinen jäsen Jukka Peltola tuomittiin vuoden ja neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Kuusi muuta yhtiössä vastuunalaisessa suhteessa olevaa syytettyä sai hovioikeudelta sakkorangaistuksen ja kahden syytetyn syytteet hylättiin myös hovioikeudessa. Hovioikeuden tuomio ei ole vielä lainvoimainen, sillä asianosaisilla on mahdollisuus pyytää KKO:lta valituslupaa 60 päivän kuluessa.

11. Elisa, jonka tytäryhtiönä Saunalahti nykyisin toimii, joutuu hovioikeuden tuomion mukaan maksamaan Saunalehdelle tuomitun 200 000 euron suuruisen yhtiösakon sekä rikosten tuottamana taloudellisena hyötynä valtiolle noin 85 000 euroa; syyttäjä oli vaatinut peräti 800 000 euron suuruista yhteisösakkoa ja yli 200 000 euron menettämisseuraamuksia. Kuokkanen ja Johannesdahl tuomittiin myös liiketoimintakieltoon.

12. Hovioikeuden tuomion esikuvana on ollut KKO:n aiemmin samantyyppisessä T.J.Groupin jutussa antama ennakkopäätös. KKO:han tuomitsi viime tammikuussa T.J.Groupin kaksi entistä johtajaa, Tuomo Tillmanin ja Jyrki Salmisen, kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen sisäpiirikaupoista. KKO:n tehtävänä on antaa ennakkopäätöksiä, joilla pyritään ohjaaman alempien tuomioistuinten lainkäyttöä ja rangaistuskäytäntöä vastaavantyyppisissä tapauksissa. Näyttö- ja syyllisyyskysymyksen jokainen tuomioistuin joutuu kuitenkin tutkimaan jokaisessa jutussa erikseen. Pörssialan asiantuntijat ovat nyt annetun tuomin jälkeen jo ehtineet todeta, että pörssiyhtiöiden on "pakostakin" oltava jatkossa tiedottamisen suhteen "entistä tarkempia."

13. Helsingin hovioikeus antoi Jippii-tuomiossaan poikkeuksellisesti satikutia myös Helsingin käräjäoikeudelle. Hovioikeus kritisoi ankaraan sävyyn käräjäoikeuden tuomion perusteluja ja sanoen, että "käräjäoikeuden tuomiosta ei pysty päättelemän, millä perusteella käräjäoikeus on lopputulokseensa päätynyt." Käräjäoikeuden tuomion perustelut olivat siis aivan liian ylimalkaiset. Tässä suhteessa hovioikeus on yhtynyt jutun syyttäjän ja VKSV:n heti käräjäoikeuden tuomion jälkeen julkisuudessa esittämään kritiikkiin. Hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion puutteellisina perusteluja jopa oikeudenkäyntivirheenä, jonka vuoksi koko juttu olisi oikeastaan pitänyt palauttaa takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Koska tästä olisi aiheutunut laajassa jutussa entisestään viivästystä ja huomattavia lisäkuluja, hovioikeus päätti kuitenkin ottaa viivytyksen välttämiseksi asian välittömästi tutkittavakseen eikä siis palauttanut sitä käräjäoikeuteen.

14. Kun olen usein kritisoinut tuomioistuinten, myös Helsingin hovioikeuden, menettelytapoja ja ratkaisuja, on nyt kerrankin paikallaan antaa tunnustusta hovioikeuden tuomion perustelemista käsittelevistä kannanotoista. Tällaista "terhakoitumista" olen odottanut hovioikeuksilta jo pitkään. Olen "saarnannut" tuomion perustelujen merkityksestä jo yli 20 vuoden ajan ja kirjoittanut tuomion perustelemisen sisältöä koskevia artikkeleja ja julkaissut vuonna 2003 yhdessä OTL Petri Martikaisen kanssa kirjan tuomion perustelemisen keskeisistä kysymyksistä (Pro et contra, Talentum 2003). Olin jo 1970-luvulla - KKO:n esittelijänä - sillä kannalla, että hovioikeus tai KKO:n voi ja sen myös pitäisi palauttaa juttu takaisin alempaan oikeuteen, jos tuomion perustelut ovat selvästi puutteelliset, epäselvät tai ristiriitaiset, sillä tällöin on kysymyksessä oikeudenkäyntivirhe, jonka perusteella tuomio voidaan kanteluteitse poistaa. KKO hyväksyi tämän kannan 1980 -luvulla, ensimmäisen kerran ennakkopäätöksessä KKO 1984 II 114. Tuossa jutussa KKO palautti rikosjutun hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi, kun hovioikeus oli tuominnut syytetyn rangaistukseen perustelematta näyttö- ja syyllisyyskysymystä. Tämän jälkeen KKO on antanut toistakymmentä vastaavanlaista ennakkopäätöksiä, viimeksi viime vuonna tapauksessa, jossa vakuutusoikeus oli laiminlyönyt perustelemisvelvollisuuden (KKO 2008:104). Vaikka tuomion perustelemisesta, samoin kuin prosessinjohdostakin, on tuomarikunnalle pidetty vuosien mittaan lukuisia seminaareja ja koulutustilaisuuksia, niin aina näköjään löytyy niin "kovakalloisia" tuomareita, etteivät opit vain tunnu menevän millään perille.

15. Helsingin hovioikeuspiirin tuomioistuinten tuomareiden koulutuksen yhteydessä on julkaistu vuonna 2005 laaja, lähes 500 sivua käsittävä teos "Rikostuomion perusteleminen," jonka kirjoittajakunnasta suurin osa on sanotun hovioikeuspiirin tuomareita. Tämä teos ja sitä edeltänyt koulutus voidaan lukea ensi elokuun alussa hovioikeuden presidentin virasta eläkkeelle jäävän Lauri Melanderin ansioksi. Siksi ihmetyttää, että hovioikeuspiirin ja samalla koko valtakunnan suurimmasta tuomioistuimesta tulee ulos tällaisia Jippii-jutun kaltaisia tuomioita, joiden perustelut eivät täytä edes laissa tuomion perustelemiselle asetettuja vähimmäisvaatimuksia. Mistä tämä oikein johtuu? Tuomion puutteelliset, epäselvät ja ristiriitaiset perustelut selittyvät usein tuomarin passiivisesta tai suorastaan olemattomasta prosessinjohdosta ja asian selvittämisestä oikeudenkäynnin aikana. Jos tuomari ei ole kiinnostunut riitakysymysten selvittämisestä tai hänellä ei ole siihen tarvittavaa taitoa, hän ei kykene hallitsemaan aineistoa ja kaikkia siihen liittyviä kysymyksiä riittävän hyvin, mikä ilmenee sitten ongelmina juuri tuomion tekemis- ja kirjoittamisvaiheessa ja johtaa niukkoihin ja epäselviin perusteluihin.

16. Jippii-jutun syyttäjä puuttui tv-haastattelussaan tänään myös tuomareiden puutteelliseen ammattitaitoon juuri talousrikosjutussa. Kihlakunnansyyttäjä Riitta Partia totesi, että talousrikosten esitutkintaviranomaiset ja syyttäjät samoin kuin hovioikeudessa sanottuja juttuja käsittelevät tuomarit ovat saneet koulutuksen ja erikoistuneet talousrikosjuttujen tutkintaan. Ymmärsin Partian lausunnosta, että käräjäoikeuden tuomarikunnan osalta tilanne olisi toisenlainen, eli kaikkia talousrikosjuttuja eivät välttämättä istu näihin juttuihin erikoistuneet tuomarit. Jos näin on, niin se on yllättävää ja antanee laamanni Eero Takkuselle jälleen uutta mietittävää. Tuomarikunnalle on kyllä annettu - ainakin tarjottu - kohta jo parinkymmenen vuoden ajan jatko- ja täydennyskoulutusta talousrikoksista. Helsingin hovioikeuspiirissä on tämänkin koulutuksen osalta aktiivisia, ja hovioikeuden toimesta julkaistiin vuonna 2007 yli 300 sivua käsittävä kirja "Kirjoituksia talousrikosoikeudesta."

17. Tuomareilla ei ole kuitenkaan velvollisuutta osallistua täydennys- tai jatkokoulutukseen. Tämän vuosi ilmeisesti kaikki tuomarit eivät ole osallistuneet esimerkiksi tuomion perustelemista tai prosessinjohtoa taikka talousrikoksia koskevaan koulutukseen. Pelkkä mukanaolo koulutuksessa ei riitä, vaan paljon on kiinni siitä, millä mielellä tuomarit ovat mukana ja haluavat todella oppia ja omaksua uusi asioita. Tämän panin merkille silloin, kun itse vielä itse osallistuin kouluttajana tuomarikoulutukseen. Seminaareissa kävivät lähinnä ne tuomarit, joskus jopa useampaan kertaan, jotka ilmeisesti jo hallitsivat asiat, mutta sinne ei yleensä saatu niitä tuomareita, jotka olisivat olleet todella koulutuksen tarpeessa. Lisäksi osa porukasta saattoi suhtautua koulutukseen tai siinä esitettyihin uusiin asioihin ja menettelytapoihin vastahakoisesti tai suorastaan kielteisesti.