1. KKO antoi tänään päätöksen Jippii Groupin ex-johtajia koskevassa valituslupa-asiassa. Ratkaisu oli vastaus Helsingin hovioikeuden 28.5.2009 antamalla tuomiolla rangaistuksiin tuomittujen syytettyjen tekemiin valituslupahakemuksiin. KKO oli viime vuoden elokuussa määrännyt, että hovioikeuden hallituksen ex-puheenjohtajalle ja ex-toimitusjohtajalle tuomitsemia ehdottomia 2 vuoden sekä 1 vuoden ja 10 kk:n vankeusrangaistuksia ei ollut toistaiseksi pantava täytäntöön. Hovioikeuden tuomiossa vilahtelevat rikosnimikkeinä kirjanpitorikos, arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos, törkeä sisäpiirintiedon väärinkäyttö ja sisäpiirintiedon väärinkäyttö sekä avuanto kirjanpitorikokseen
2. Tänään annettu valituslupapäätös on sen sijaan tuomituttujen kannalta tyly. Kun valituslupaa pyysi kaikkiaan 15 tuomittua, myönsi KKO näistä valitusluvan vain yhdelle; tämä on johtaja, jonka hovioikeus tuomitsi sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä 80 päiväsakkoon. Sitä vastoin 14 tuomitun osalta KKO hylkäsi valitusluvan, joten hovioikeuden tuomio jäi pysyväksi ja sen tuomiolla tuomitut ehdottomat vankeusrangaistukset ja sakkorangaistukset samoin kuin Saunalahti Groupin maksettavaksi tuomittu 200 000 euron yhteisösakko ynnä rikoshyötynä tuomitut menettämisseuraamukset voidaan panna täytäntöön.
3. Miksi KKO ei myöntänyt valituslupaa? Tätä me emme voi tietää, sillä vakiintuneen käytännön mukaan KKO ei millään tavalla perustele valitusluvan epäämistä koskevia ratkaisujaan. KKO toteaa lakonisesti vain: Valituslupaa ei myönnetä. Voidaan tietenkin päätellä, että asiassa ei KKO.n mielestä ollut aihetta myöntää valituslupaa millään OK 30 luvun 3 §:ssä mainitulla perusteella, eli a) ennakkopäätösperusteella, b) purku- tai kanteluperusteella tai c) ns. painavaan syyn perusteella. Mutta sitä, miksi ei ollut, KKO ei kertonut. KKO ei perustellut myöskään sitä, miksi yhdelle valittajalle myönnettiin valituslupa. Finlex-rekisteristä kuitenkin ilmenee, että valitusluvan myöntäminen koskee syyteoikeuden vanhentumista sisäpiiririkoksessa.
4. KKO:n valituslupapäätös syntyi äänestyksen jälkeen 2-1. Valituslupakokoonpanoon kuuluivat oikeusneuvokset Gustav Gygglin, Pasi Aarnio ja Hannu Rajalahti; esittelijänä oli esittelijäneuvos Kari Vesanen. Enemmistön ratkaisu käsitti Bygglinin ja Rajalahden mielipiteen. Eri mieltä ollut oikeusneuvos Aarnio myönsi (olisi myöntänyt) valitusluvan kuudelle kirjanpitorikoksesta tuomitulle ex-johtajalle (mm. Kuokkaselle ja Johannesdahlille) sekä Saunalahti Group Oyj:lle "sen kysymyksen osalta, täyttääkö kohdassa 1 syyksi luettu menettely kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön." Oikeusneuvos Aarnio luettelee eriävässä mielipiteessään lisäksi ne syytekohdat, joiden osalta hän olisi siirtänyt valitusluvan myöntämistä koskevan kysymyksen ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.
5. Se, että KKO joutuu äänestämään valituslupa-asiassa, ei ole aivan poikkeuksellista, mutta aika harvinaista kuitenkin. Valitusluvan epääminen, toisin kuin valituksen seulontaa koskevan päätöksen tekeminen hovioikeudessa, ei lain mukaan edellytä KKO:n jaoston yksimielistä päätöstä. Luvan myöntämismenettelyssä KKO:n jäsenet voivat usein esittää erilaisia näkemyksiä, mutta tavallisesti vähemmistöön jäänyt jäsenen tyytyy enemmistön kantaan eikä halua kirjoittaa omaa mielipidettään näkyviin. KKO käsittelee valituslupa-asiat normaalisti kolmijäsenisessä kokoonpanossa. Valituslupa-asia voidaan ratkaista myös kaksijäsenisessä jaostossa, joka voi siirtää asian kolmijäseniselle kokoonpanolle. Jos valituslupahakemus myönnetään vai joltakin osin, kuten tässä tapauksessa oikeusneuvos Aarnio teki, kysymys valitusluvan myöntämisestä muilta osin voidaan siirtää - siirto ei siis ole pakollinen - käsiteltäväksi valituksen yhteydessä, jolloin valitusluvan myöntämisestä muulta osin päättää valituksen käsittelevä viisijäseninen jaosto.
6. Valituslupapäätöksen perustelujen puuttuessa voidaan vain spekuloida, miksi KKO ei tässä merkittävässä jutussa nähnyt perustetta valitusluvan myöntämiselle. Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat päättyneet jutussa täysin erilaisiin tuomioihin, sillä käräjäoikeus hylkäsi vuonna 2007 antamassaan tuomiossa kaikki syytteet jokaisen syytetyn osalta, kun taas hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion vain kahden syytetyn (toinen heistä oli avustava tilintarkastaja), mutta tuomitsi 15 ex-johtajaa, päävastuullisen kirjanpitäjän ja controllerin rangaistuksiin ja muihin seuraamuksiin.
7. Viime aikoina KKO on myöntänyt valitusluvan usein juuri silloin, kun alemmat oikeudet ovat päätyneet jutussa erilaisiin ratkaisuihin. Tällöin on siis olemassa tarve antaa ennakkopäätös joko epäyhtenäiseltä vaikuttavan oikeuskäytännön ohjaamiseksi tai OK 30:3:ssa tarkoitetun "muun painavan syyn" perusteella. Jos jutussa on ollut kysymys näytöstä tai asia on liittynyt näyttöön, on KKO:ssa toimitettu tällaisissa tapauksissa usein myös pääkäsittely. Se, ettei Jippii-jutussa myönnetty valituslupaa, saattaa johtua osaksi siitä, että juttu on tavanmukaista paljon laajempi ja hankalampi. Jos kyse olisi ollut vain parista kolmesta syytetystä tai syytekohdasta, olisi valituslupa kenties voitu antaa aika helpostikin. Mutta kuten sanottu, tämä on vain spekuloorausta.
8. Jippiin ex-johtajien juttu oli laaja, meikäläisissä oloissa ehkä jopa mammuttimainen. Juttua ainakin istuttiin sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa mammuttijutun malliin eli molemmissa portaissa viikkotolkulla ja kuukausikaupalla. Hovioikeus antoi tuomionsa yhteydessä julkisen tiedotteen, jossa kerrotaan, että Jippii-tapaus on eräs laajimmista Helsingin hovioikeudessa käsitellyistä talousrikosjutuista. Hovioikeuden pääkäsittely kesti lähes 3,5 kuukautta ja asiakirja-aineistoa kertyi yli 25 000 sivua. Syyttäjä vetosi hovioikeudessa lähes 400 kirjalliseen todisteeseen ja syytetyt "hieman vähäisempään määrään." Hovioikeuden pääkäsittelyssä kuultiin asianosaisina ja todistajina 61 henkilöä, hovioikeuden tuomion pituus on yli 300 sivua. - KKO:ssa varmaan pannaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja kiitetään luojaa (ja valituslupakokoonpanoa) siitä, että jutussa "ei ollut syytä" myöntää valituslupaa ja ottaa koko revohkaa enää kolmanteen kertaan tutkittavaksi.
9. KKO:n valituslupajärjestelmän kummallisuuksiin kuuluu vielä se maallikoille ehkä hieman vaikeaselkoinen asia, että valituslupahakemuksen ratkaistessaan KKO ei itse asiassa ota tai sen ei ainakaan tarvitse ottaa kantaa siihen, onko hovioikeuden tuomio asiallisesti oikea vai ei. Hovioikeus tutkii ainoastaan, onko asiassa olemassa laissa (OK 30:3) säädettyjä perusteita myöntää valituslupa eli ottaa asia asiallisesti tutkittavaksi. Valitusluvan myöntäminen ei merkitse välttämättä sitä, että KKO pitäisi hovioikeuden tuomiota virheellisenä. KKO voi valituksen tutkiessaan päätyä aivan samaan lopputulokseen kuin hovioikeuskin. Toisaalta se, että KKO ei myönnä valituslupa, ei tarkoita sitä, että KKO:n mielestä hovioikeuden tuomio olisi välttämättä oikea. Tällainen on valituslupajärjestelmän juoni. Mutta jos valituslupaa ei myönnetä, jää hovioikeuden tuomio sellaisenaan pysyväksi.
10. Jutun käsittelystä käräjäoikeudessa ei ole saatavissa yhtä tarkkoja tietoja, mutta käräjäoikeus uhrasi jutun käsittelyyn resursseja yhtä paljon ja todennäköisesti vielä enemmän kuin hovioikeus. Juttua ajoi kaksi syyttäjää ja jokaisella syytetyllä oli "kovapalkkaiset" avustajat ja useimmilla avustajista käräjäsalissa vielä omat sihteerinsä, jotka kirjoittivat kaikki lausumat muistiin. Käräjäoikeus istui juttua yhtäjaksoisesti yli kolmen kuukauden ajan vahvennetussa kokonpanossa, johon kuului kaksi ammattituomaria ja neljä lautamiestä; avustavaan henkilökuntaan kuului notaareja ja kanslisteja.
11. Käräjäoikeus päätyi lokakuussa 2007 antamassaan tuomiossa hylkäämään kaikki syytteet näyttämättöminä. Toinen käräjäoikeuden ammattituomareista kommentoi toukokuussa 2009 täysin päinvastaista hovioikeuden tuomiota lehtihaastattelussa hieman alistuneen tuntuisesti: "Kirjoitimme tuomioon, mikä oli mielestämme näytetty ja mitä oli jäänyt näyttämättä."
12. Jutun omituisiin piirteisiin kuuluu tapa, jolla hovioikeus kovin sanoin arvosteli tuomion antamisen yhteydessä antamassaan tiedotteessa käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeus lausuu näin:
- Hovioikeus on ensinnäkin tekemässään käsittelyratkaisussa katsonut, että käräjäoikeuden tuomiosta ei pysty päättelemään, millä perusteella käräjäoikeus oli lopputulokseensa päätynyt.
Tuomonsa aluksi hovioikeus on antanut erityisen käsittelyratkaisu, jossa se on esittänyt poikkeuksellisen voimakasta kritiikkiä käräjäoikeuden tuomiota ja sen perusteluja kohtaan. Hovioikeuden käsittelyratkaisun mukaan
- käräjäoikeuden tuomiosta ei pysty siten oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla päättelemään, millä perusteella käräjäoikeus on lopputulokseensa päätynyt. Käräjäoikeudessa on siten tapahtunutmenettelyvirhe. Virheellisyys on sitä luokkaa, että se muodostaa asian palauttamisperusteen.
Hovioikeuden viittaamassa lainkohdassa (ROL 11:4.1) säädetään rikostuomion perustelemisvelvollisuudesta ja perusteluille asetetuista vähimmäisvaatimuksista: Tuomio on perusteltava. Perusteluista on ilmettävä, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä.
13. Hovioikeus on oikeassa siinä, että kyseessä on menettelyvirhe, jos rikostuomion perustelut eivät täytä edellä mainittuja vähimmäisvaatimuksia. Kyseessä on vieläpä niin vakava virhe, että se muodostaa jutun palauttamisperusteen. Mutta miksi hovioikeus ei sitten palauttanut juttua takaisin käräjäoikeuteen, vaan otti asian menettelyvirheestä huolimatta tutkittavakseen. Hovioikeus on vedonnut tavanomaiseen tapaan siihen, että palauttamisesta aiheutui kohtuutonta viivytystä jutun ratkaisulle, joten se on ottanut "viivytyksen välttämiseksi" asian välittömästi tutkittavakseen.
14. Tuomitut ovat valituslupahakemuksissaan väittäneet, että hovioikeus menetteli virheellisesti, kun hovioikeudessa vastaajille ei ollut missään ilmoitettu, että hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomiota niin kelvottomana, ettei siitä itse asiassa ollut edes käsittelyn perustaksi. Valittajat ovat katsoneet, että hovioikeuden ratkaisu on todellisuudessa ollut ensimmäinen jutussa annettu tuomio, eivätkä syytetyt olleet tämän vuoksi saaneet todellista muutoksenhakuoikeutta. Valittajien mielestä hovioikeuden olisi tullut palauttaa juttu käräjäoikeuteen tai sen olisi ainakin pitänyt kuulla vastaajia käräjäoikeuden mainitusta menettelyvirheestä.
15. Minusta hovioikeus menetteli virheellisesti, jos se ei informoinut syytettyjä siitä, että sen mielestä käräjäoikeuden tuomio oli niin puutteellinen, ettei siitä selvinnyt edes sitä, millä perusteella käräjäoikeus oli ratkaisuunsa päätynyt. Tuomioistuimen materiaalinen prosessinjohto, johon kuuluu olennaisena osana mainitunlainen informointivelvollisuus, näyttää tulleen hovioikeudessa laiminlyödyksi. Tuomittujen mukaan hovioikeus ei ollut toimittanut valitusasiassa valmisteluistuntoa eikä informoinut missään käsittelyvaiheessa asianosaisia käräjäoikeuden perustelujen puutteellisuutta koskevasta käsityksestään.
16. Minusta - olenhan minäkin "nuorena miehenä (33-35 vuoden ikäisenä) ollut hovioikeudenneuvoksen vakinaisessa virassa - hovioikeuden olisi tullut ennen pääkäsittelyn aloittamista järjestää valmisteluistunto, jossa jutun osapuolille olisi avoimesti ilmoitettu, että käräjäoikeuden tuomion perusteluja rasittaa hovioikeuden käsityksen mukaan edellä mainittu vakava menettelyvirhe. Tämän jälkeen hovioikeuden olisi pitänyt kysyä asianosaisilta ja heidän avustajiltaan, mitä mieltä nämä ovat asiasta ja siitä, tulisiko juttu kyseisen virheen johdosta palauttaa käräjäoikeuteen. Tällä tavalla asianosaiset olisivat saaneet tilaisuuden ottaa kantaa mainittuun menettelytapakysymykseen eiä asia olisi tullut heille yllätyksenä vasta hovioikeuden tuomiossa.
17. Hovioikeus ei kuitenkaan näin menetellyt, vaan ilmoitti sanotusta käsityskannastaan vasta 3,5 kuukautta kestäneen pääkäsittelyn ja muutaman kuukauden kestäneen päätösneuvottelun jälkeen antamassaan tuomiossa. Hämmästyttävää! Ei mikään ihme, jos hovioikeuden jälkikäteiset moitteet käräjäoikeudelle ja se, ettei käräjäoikeuden tuomio ollut kelvannut hovioikeuskäsittelyn pohjaksi, tulivat asianosaisille täydellisenä yllätyksenä.
18. Olisiko juttu sanotun käräjäoikeuden menettelyvirheen takia tullut palauttaa takaisin käräjäoikeuteen? Hovioikeus on oikeassa siinä, että kerrotunlainen virhe on jutun palauttamisperusteen muodostava virhe; tästä on annettu joitakin KKO:n ennakkopäätöksiä. Toisaalta hovioikeus on oikeassa siinä, että jutun palauttamisesta olisi aiheutunut jutussa ja ratkaisun saannissa viivästymistä. Näin siinä tapauksessa, että juttua olisi alettu käsitellä käräjäoikeudessa uudelleen. Mutta olisi ollut yksi tapa, jolla viivästyminen olisi voitu välttää, vaikka juttu olisi palautettu käräjäoikeuteen. Jos itse olisin ollut mukana hovioikeuden kokoonpanossa, olisin ehdottanut, että juttu palautettaisiin käräjäoikeuteen, ei uudelleen käsiteltäväksi, vaan ainoastaan tuomion uudelleen perustelemista ja perustelujen kirjoittamista varten. Hovioikeus olisi voinut palautuspäätöksessään kertoa, miltä osin tuomion perustelut erityisesti olivat puutteelliset tai epäselvät. Palautuksen jälkeen käräjäoikeus olisi kirjoittanut tuomiolleen uudet perusteet, minkä jälkeen tuomioon tyytymätön syyttäjä olisi voinut täydentää hovioikeudelle tekemäänsä valitusta ja syytetyt puolestaan olisivat saanet uuden tilaisuuden vastata syyttäjän valitukseen. - Mielikuvituksen ja järjen käyttö ei liene hovioikeudessakaan kiellettyä.
19. Tuomitut ovat olleet hovioikeuden tuomioon monilta muiltakin osin sangen tyytymättömiä. Yhden tuomitun valituslupahakemuksessa luetelaan, että olennaisia virheitä hovioikeuden tuomiossa ovat ainakin
- hovioikeuden em. käsittelyratkaisu johtaa perustuslaissa turvatun muutoksenhakumahdollisuuden vaarantumiseen
- hovioikeus ei ole noudattanut rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta
- hovioikeus ei ole perustellut tuomiota asianmukaisesti
- hovioikeus on asettanut todistustaakan rikosasian vastaajalle
- tuomio on ristiriidassa in dubio pro reo -periaatteen, puolustuksen suosimisen periaatteen ja syyttömyysolettaman kanssa
- tuomio perustuu ilmeiseen väärän soveltamiseen
- hovioikeus on lukenut syyksi tekoja, jotka eivät sisälly syyttäjän teonkuvaukseen
- hovioikeus on tuominnut teoista, jotka ovat vanhentuneet
20. Aikamoinen luettelo virheistä, joihin hovioikeus olisi valittajan mukaan syyllistynyt. Kaikkia väitteitä ja niihin perustuvia vaatimuksia on n. 40-50 sivun pituisessa valituslupahakemuksessa ja valituksessa myös perusteltu. Niihin ei voida tässä puuttua. Mutta yksi väite tulkoon kuitenkin erikseen mainituksi. Useat valituslupaa hakeneet tuomitut ovat väittäneet, että yksi hovioikeuden kolmesta tuomarista olisi ollut esteellinen. Tämä väite on tuotu esiin myös kahden pääsyytetyn tämänpäiväisessä tiedotustilaisuudessa, jota on kommentoitu lehdistössä.
21. Esteellisyysväite perustuu siihen, että kyseinen hovioikeuden tuomari ja jutussa syyttäjänä toimineen kihlakunnansyyttäjän esimies "ovat läheisiä toisilleen" eli heillä on suhde. Tämä väite on esitettiin KKO:lle valituslupahakemuksen yhteydessä, mutta KKO ei lotkauttanut korvaansa tällekään väitteelle. Nyt jutun pääsyytetyt aikovat vielä hakea erikseen hovioikeuden tuomion purkua kyseisen esteellisyysväitteen perusteella ja viedä sen jälkeen tarvittaessa asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tutkittavaksi. Mainittu suhde tuomarin ja syyttäjän esimiehen välillä ei kuitenkaan ole sellainen peruste, joka sinänsä aiheuttaisi tuomarin esteellisyyden. Kysymykseen voisi teoriassa tulla ainoastaan ns. yleinen esteellisyysperuste, jonka mukaan tuomari on esteellinen, jos sanotunlainen seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta (OK 13:7.3). Jos tuomarin kyseinen läheinen ei ole osallistunut syyteasian käsittelyyn missään ominaisuudessa (päätöksentekijänä, asiantuntijana, neuvonantajana), vaikuttaa esteellisyysväite kuitenkin kaukaa haetulta.
23. Jutussa ehdottomiin vankeusrangaistukseen tuomitut syytetyt aikovat tiedotustilaisuuden mukaan valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen myös sillä perusteella, että jutun käsittely kesti esitutkinta ja syyteharkinta mukaan lukien kohtuuttoman kauan eli lähes yhdeksän vuotta. Ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle lukuisia langettavia tuomioita tämän pituisista oikeusprosesseista. Tragikoomista vain on, että myös ihmisoikeustuomioistuimen käsittely ja tuomion odottelu kestää nykytahdilla kohtuuttoman pitkään eli noin 4-5 vuotta. Jos Suomen todetaan rikkonen kohtuullista käsittelyaikaa koskevaa EIS 6 artiklaa, velvoittaa ihmisoikeustuomio Suomen valtion maksamaan valittajille korvausta aineettomasta vahingosta jotain pari kolme tuhatta euroa. - Kuluvan vuoden alusta voimaan tullutta lakia oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (362/2009), jonka mukaan sanottua hyvitystä voidaan vaatia suoraan valtiolta, ei voida vielä tähän tapaukseen soveltaa.
22 kommenttia:
No olihan hovin tuomittujen joukossa sellainen "hymy-poika", mikä vältti osuutensa ihan vaan hymyilemällä.
Tästä tulee vaan sellainen mieleen, että kun on kansan palvoma, niin eihän hymy poikaa voida tuomita mistään.
Hyvin kuvattu prosessia. Miksi kirjoittajan kaltaisia tuomarieta ei löydy oikeuslaitoksesta.
Hyvin kuvattu prosessia. Miksi kirjoittajan kaltaisia tuomarieta ei löydy oikeuslaitoksesta.
"Vinkkaan":
Kannattaisiko kokeilla ja hakea ratkaisua EU-tuomioistuimesta valituksella ja esittää työjärjestyksenmukainen pyyntö "asian ratkaisemiseksi nopeutetussa menettelyssä" ja siten täytäntöönpanon keskeyttämistä (vankeusrangaistus). Onhan nyt selvää, että vastaajilla ei ole ollut perusoikeuskirjan takaamia "tehokkaita oikeussuojakeinoja" käytettävissään asiassa, jossa hovioikeus ikään kuin "kaappasi" käräjäoikeuden toimivallan, kun oli palauttamatta asiaa uuteen käsittelyyn. Näinhän KKO:n olisi pitänyt "toisena asteena" myös valituslupakin myöntää hakemuksesta ja ottaa asia käsiteltäväkseen?
Meillä on omaksuttu erikoinen oikeuskulttuuri, että kun tehdään tietoisia prosessivirheitä ja päätöksiä, niin KKO:sta on tullut vahvistava automaatti.. Ei haluta vähääkään "vaikeampaa" juttua ottaa käsittelyyn ja selvimmätkin asiat heivataan kuten esim. "isyysjutut" ja meillä on vahvistettuja "jeesuksia" valitettavan paljon..
EU-tuomioistuimeen tästä ei voi valittaa kahdesta syystä:
- Asia ei ole sellainen, josta voitaisiin nostaa suora kanne Luxemburgin tuomioistuimissa
- Suomalainen tuomioistuin voisi periaatteessa esittää ennakkoratkaisupyynnön, mutta se edellyttää vireillä olevaa oikeudenkäyntiä. Jota siis ei ole.
Tuo aikaisemmassa kommentissa mainittu EU:n perusoikeuskirjan rikkominen voisi olla ennakkoratkaisun pyyntöperuste. Mutta toisaalta perusoikeuskirja ei laajenna EU:n toimivaltaa, joten asian tutkittavaksi ottaminen olisi kyseenalaista.
Ihmisoikeustuomioistuimeen juttu siis menee syytettyjen valituksella. Suomi saa varmaan sakot asian käsittelyn hitaudesta. Spekuloitavaksi jää, oliko tämä yksi taustasyy KKO:n ratkaisulle valitusluvan epäämisestä: hidas oikeudenkäynti olisi pitkittynyt entisestään jos valituslupa olisi myönnetty.
Miksi ihmeessä Jippiin johdolle (Harri Johannesdahlille ja Ilpo Kuokkaseille) olisi pitänyt myöntää vaalituslupa KKO:ssa, kun korkein oikeus oli vastikään ratkaissut Tj Groupin johtajia koskevan täysin vastaavanlaisen jutun ja vieläpä korottanut hovioikeuden tuomioita ja siten linjannut rangaistuskäytännön, eikä KKO tutki näyttökysymyksiä.
Mitään perusteita myöntää valituslupaa ei ole siis ollut.
Kyllä talousrikosoikeudenkäyntien pitkittyminen poliisissa ja oikeusistuimissa johtuu pääosin syylliseksi epäillyistä ja tuomituista itsestään, eikä viranomaisista.
Juttuja pitkitetään kaikin mahdollisin tavoin ja keinoin ja sitten tuomion tullen itketään, kuten Kuokkanen ja Johannesdahliki tekevät , etteivät ole saaneet antaa esitutkinanssa ja oikeudenkäynnissä edes kunnon loppulausuntoja. Eikö tämä ole ristiriitaista siihen, että väitetään oikeudenkäyntien pitkittyvän?
Pörssirikoksista on tullut ihan oikeita rikoksia, kuten Hesarin taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen osuvasti tämän päivän kolumnnissaan toteaa. Suomessakin pitäisi antaa vielä kovempia rangaistuksia pörssirikoksista kuin mitä tällä hetkellä annetaan ja rangaistukset tulisi saattaa pohjoismaiselle tasolle. Välillä tuntuu, etteivät ns. oikeusoppinetkaan oikein tunnu tietävän, minkälaisista rikoksista pörssirikoksissa on kysymys.
Täysin naurettava ja suorastaan naivi peruste hakea "muutosta EU:ssa,on ollut se Ilpo Kuokkasen peruste sen takia, että yksi hovioikeudessa tuomion antamiseen osallistunut tuomari olisi Helsingin johtavan kihlakunnanviskaali seurustelukumppani, vaikka johtava kihlakunnansyyttäjä ei ole ollut millään tavalla tekemisissä itse syyttämisen kanssa, jonka on hoitanut samaan virastoon kuluva syyttäjä. Vielä käsittämättömämpi ja suorastaan hyvän asianajotavan vastainen on se julkisuudessa (Kauppalehdessä 11.3.) esitetty Ilpo Kuokkasen antama tieto siitä, että tämän viimeksi mainitun "salaisuuden" on hänelle kertonut Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja Riitta Leppiniemi.
Huh, huh ! sanon kuin Antero Mertaranta kun USA johti Suomea vastaan 6-0 Vancouverin olympialaisissa käydyssä välieräottelussa ensimmäisen erän jälkeen!
1.12.2009 voimaan astunut Lissabonin sopimushan nimenomaisesti laajensi EU:n toimivaltaa ja yksittäinen kansalainen (luonnollinen henkilö), oikeushenkilön ohella sai valitusoikeuden EU-tuomioistuimeen. Perusoikeuskirja (Nizza 2000) sisällytettiin tuohon ihmisoikeusyleissopimuksen ohella. Voisihan sitä "testata"..
Skorpionille:
Yhdeltä merkittävältä osaltaan tämä juttu on aivan erilainen kuin TJ-Groupin juttu:
Suurin osa tuomituista ei käärinyt yhtään rahaa, päin vastoin toimivat omaa etuaan vastaan ostamalla osakkeita tilanteessa, jossa syyttäjän (ja Hovioikeuden) mukaan he tiesivät yhtiön huonosta taloudellisesta tilasta ja surkeasta tulevaisuudesta. Muutama tuomittu sai myynneistä pienehköjä summia (verrattuna TJ-Groupin kymmeniin miljooniin). Näiden muutaman kohdalla myyntivoitot taisivat olla enintään satoja tuhansia.
Jos elokuussaa juuri ennen kurssipudotusta osakkeita ostaneet olisivat pitäneet osakkeensa, olisivat he saaneet lähes omansa pois Elisan vihdoin ostaessa kaikki osakkaat ulos.
Palautanpa vielä mieleen hovioikeuskäsittelyssä tapahtuneet todistajan paikkansa pitämättömän lausuman.
Blogisti olisi palauttanut jutun käräjäoikeuteen tuomion uudelleen perustelemista ja perustelujen kirjoittamista varten. Eikö tämä tehtävä olisi jälkikäteen ollut käräjäoikeuden ratkaisukokoonpanolle ylivoimaista, ellei mahdotonta?
Olisiko perustelujen uudelleen kirjoittaminen ollut käräjäoikeudelle ylivoimaista tai mahdotonta?
En tiedä, miten pahasti käräjäoikeuden perustelut olivat hovioikeuden mielestä pielessä. Hovioikeus sanoo tiedotteessaan, että perusteluista ei ilmene, miten käräjäoikeus on ratkaisuunsa päätynyt.
Lähtisin siitä, että käräjäoikeuden olisi kyllä tämän läksytyksen - jos se olisi mainittu palautuspäätöksessä - perustella pyrkinyt ja myös pystynyt täydentämään ja tarkistamaan perustelujaan niin, että tuo hovioikeuden mainitsema puute olisi korjautunut.
Kuten sanoin, hovioikeuden olisi voinut ja myös pitänyt palautuspäätöksessään osoittaa ne syyte- ja tuomiokohdat, joiden osalta tuomion perustelut olivat pahiten pielessä - ei kai nyt käräjäoikeuden tuomio ole voinut olla jokaisen syytetyn ja syytekohdan osalta yhtä "hirveät" (?) - ja myös pääpiirteissään osoittaa ne suuntaviivat, joiden mukaisesti perustelut olisi pitänyt "ylösrakentaa."
Tämähän olisi ollut parasta "laatukoulutusta" käräjäoikeudelle! Hgin KäO:n ao. tuomarit eivät luultavasti olleet juurikaan osallistuneet OM:n järjestämään perustelemista koskevaan "laatukoulutukseen."
Jos jutun asianosaiset olisivat olleet hovioikeudessa hovioikeuden informoinnin jälkeen sitä mieltä, että juttua ei kannattaisi palauttaa käräjäoikeuteen tuomion uudelleen perustelemista varten, olisi palauttaminen voitu jättää myös tekemättä.
Pahinta oli se, että hovioikeus ei tietämän mukaan puhua pukahtanut asianosaisille mitään mainitusta puutteesta ja virheestä, vaan laati - ilmeisesti esittelijä laati - ennen pääkäsittelyä käräjäoikeuden tuomion ja valitusten ja kirjallisten vastausten perusteella yhteenvedon pääkäsittelyä varten.
Sitten tuomion antamisen yhteydessä hovioikeus vasta "pamauttaa", että käräjäoikeuden tuomiosta ei ollut ollut yhtään mihinkään!
Kyllä tällaisessa piilosilla olossa jotain on minusta pahasti pielessä! Oikeus ja kohtuus - näihinhän me aina törmäämme - olisi ko. sählinkien jälkeen edellyttänyt, että jutussa olisi keskeisten syytekohtien osalta myönnetty KKO:ssa valituslupa, kuten oikeusneuvos Aarnio katsoi.
Ei tämä Jippii-juttu varmaankaan ollut täysin yks yhteen TJ Groupin jutun kanssa, joten sillä perusteella valituslupaa tuskin evättiin, että TJ:n jutussa oli vähän aikaisemmin annettu ennakkopäätös. TJ-jutun ennakkopäätös koski muistaakseni lähinnä vain tuomittavia rangaistuksia eikä siinä ollut kyse kirjanpitorikoksista.
KKO olisi voinut edes muutamalla sanalla perustella, miksi valituslupaa ei Jippii-jutussa ollut tarpeellista antaa. Valituslupapäätösten perusteleminen ei toki ole kiellettyä.
Voi tietenkin olla niinkin, että hovioikeuden "käsittelyratkaisu" oli pelkää v-ttuilua käräjäoikeudelle, eikä sitä ollut tarkoitettukaan todelliseksi kannanotoksi käräjäoikeuden perustelujen laillisuuteen. Spekuleeraukseksi jää tosin tämäkin, kun en ole kumpaakaan ratkaisua lukenut.
Suhtaudun erinomaisen skeptisesti siihen, että perustelujen laatua suuresti voitaisin parantaa peukalosääntö-liturgioilla tai pro-et-contra-matroilla. Perusteleminen on helppoa, kun osaa juridiikan ja ymmärtää faktat/osaa arvioida näyttöä. Tämä taas on ratkaisemisen taitoa - ei (pelkän) perustelemisen taitoa.
Perusteleminen se on kuin v-ttuilua vaan
tosissaan sitä ei ota hovioikeuskaan...
Voisiko valitusluvan hylkäämispäätöksen perustelematta jättämistä pitää access to justice -periaatteen loukkauksena ja siten ihmisoikeusrikkomuksena?
Nyt kannattaisi näiden jippii-konkareiden mennä vaan lusimaan kahdeksi kuukaudeksi, sitten avovankilan ja koevapauden kautta takaisin bisneksiä tekemään TJ-groupin viitoittamaa tietä. Pro et contra -ajattelua voisi kokeilla myös tuomion kärsimisen ja jatkuvien valitusprosessien välillä ;)
http://www.taloussanomat.fi/kotimaa/2010/02/27/tj-groupin-jyrki-salmista-ei-vankila-rajoita/20102958/12
On hyvä muistaa, että todellinen rangaistus ei useimpien tuomittujen kohdalla olekaan se itse rangaistus vaan ne itsenä maksettavaksi tulevat satojen tuhansien eurojen asianajokulut. Ja ennen kuin kukaan pääsee huutamaan niiden suuruudesta, palautan mieleen, että aineistoa oli kymmeniä tuhansi sivuja eikä syyttäjä halunnut tai viitsinyt yksilöidä, mikä osa materiaalista oli kunkin syytetyn kohdalla relevanttia.
HO:n ja KKO:n ratkaisut tuovat hyvin esille Suomen oikeuslaitokselle keskeisen arvaamattomuusperiaatteen.
Se auttaa vallan ja pelottavuuden maksimoinnissa ja sai nyt mainosta.
"Se auttaa vallan ja pelottavuuden maksimoinnissa"
Se on myös omiaan aiheuttamaan halveksuntaa ja vähentämään lain kunnioitusta.
Kyllä kelpaa Pauliina Koskelon ja Södermanin Jaakon 12.5 promoida koutsa päähänsä! Mutta entäpä jos KHO "yllättää" sitä ennen?
Blogisti näyttää tehneen saman virheen kuin hovioikeus: kirjanpitorikoksesta tuomittujen joukossa oli tilintarkastaja, ei kirjanpitäjä. Tiettävästi ensimmäistä kertaa missään. Tässä - aineellisesti, termeistä viis - olisi ollut ennakkotapaukselle tarvetta.
Juttu on käsittääkseni myös siten jännä, että sen tuomio rakentuu lopulta viime kädessä sen varaan että onko asiassa tapahtunut kirjanpitorikos. Tästä puolestaan oli useampi asiantuntijatodistaja, jotka eivät pitäneet asiassa tapahtuneen kirjanpitorikosta tai muuta kirjanpidon virhettä.
Sen sijaan yksi asiantuntija piti kirjanpitoa virheellisenä.
Hovioikeus päätyi tämän yhden kannalle, kuitenkin asiaa paremmin perustelematta. Tai viittaamatta kirjanpitolakiin tai -asetukseen.
Tai näin minulle on kerrottu - en ole vielä hankkinut tuomiota.
Tuo yhteen asiantuntijaan nojautuminen monen vastaisesti on hyvä huomio.
Harkinnan vara on niin laajaa että perustelut voidaan ottaa joskus aineiston ulkopuolelta riitajutuissakin.
Laadun parantamiseen ei ole ollut sisäisiä paineita.
Yksi hapan professori ja pari osaavahkoa toimittajaa ei vielä oikeuseliittiä heiluttele.
Paineet tulevat eurooppalaisista menettelyistä, joiden kattavuus ja nopeus voi kehittyä mm. Venäjän EIS-ratifioinnin vuoksi.
Eurooppa saattaakin tuottaa juristerialle suurta harmia ja ennen kuin osataan odottaa.
"Perustelut voidaan jos ottaa joskus aineiston ulkopuolelta riitajutuissakin."
Todella huolestuttavaa, jos näin voitaisiin tehdä tai tehdään käytännössä!
Lähetä kommentti