Hei, me vinkataan!
1. Helsingin Sanomien julkaistiin tänään toimittaja Petri Sajarin laaja juttu, joka käsitteli 3-4 viikkoa sitten tapahtunutta asianajaja Ari Kantorin nimittämistä KKO:n jäseneksi. Nimitys on herättänyt juristipiireissä huomiota, sillä Kantoria on pidetty liikejuridiikkaan erikoistuneena asianajajana. KKO:n jäsenistössä on jo entuudestaan ollut kolme asianajajakunnasta nimitettyä oikeusneuvosta (Tulokas, Välimäki ja Esko), joiden "leipälajina" on niin ikään pidetty siviilioikeutta. Kantorin vahvin vastaehdokas oli asianajaja Markku Fredman, jonka erityisaloihin kuuluvat rikos- ja prosessioikeuden lisäksi ihmis- ja perusoikeudet. Odotettiin, että KKO esittäisi tällä kerralla uudeksi jäsenekseen nimenomaan ihmis-ja perusoikeuksien erityisosaajaa, sillä onhan Suomi saanut viime vuosina Europan ihmisoikeustuomioistuimelta runsaasti langettavia tuomioita, joissa suomalaisten tuomioistuimien, myös KKO:n, on todettu rikkoneen ihmisoikeuksia ja erityisesti oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia määräyksiä.
2. KKO:n ja yleensä tuomioistuin- ja oikeuslaitoksen huippuvirkojen täyttäminen ei ole herättänyt tiedotusvälineissä viime aikoina juuri minkäänlaista kiinnostusta, ei ennen eikä jälkeen nimityspäätösten tekemisen. Reilu kuukausi sitten eduskunta valitsi uuden oikeusasiamiehen (Petri Jääskeläisen), mutta valinta ohitettiin lehdistössä vain lyhyellä maininnalla. Pari päivää sitten eli 5.3. uudeksi valtakunnansyyttäjäksi nimitettiin Matti Nissinen, mutta tämäkin tärkeä virkanimitys kuitattiin pikku-uutisella; Ilta-Sanomissa oli 4.3. juttu, jossa mainittiin, että valtakunnansyyttäjäksi noussee Matti Nissinen. Siinä kaikki, mitä tästä nimitysasiasta kirjoitettiin etukäteen lehdistössä. Kun Pauliine Koskelo nimitettiin 3-4 vuotta sitten KKO:n presidentiksi, huomasi lehdistö nimityksen vasta jälkikäteen. Juristipiireissäkin Koskelon nimityksestä alettiin suomalaiskansalliseen jupista tapaan vasta sitten, kun nimityspäätös oli jo tehty.
3. Muiden alojen huippuvirkojen (esimerkiksi puolustusvoimien komentajan, piispojen, valtakunnansovittelijan, KELA:n pääjohtajan) täyttämistä sen sijaan spekuloidaan lehdistössä usein viikko- tai jopa kuukausikaupalla etukäteen. Ensi viikolla Suomeen valitaan uusi arkkipiispa. Tästä asiasta on kirjoitettu lehdistössä palstametreittäin jo monta kuukautta. Nyt kun nimitysmenettelyn toisella kierroksella on jäljellä enää kaksi ehdokasta (Kari Mäkinen ja Mikka Ruokanen), on lehdistössä kerrottu hyvin tarkasti arkkipiispakandidaattien taustoista, aikaisemmista työpaikoista, oppisuunnista, avioliitoista ja perheestä, harrastuksista jne. Jossakin lehdessä arkkipiispaehdokkailta taidettiin kysyä jopa heidän kotielämistään, mieliruuistaan, ruoanlaittotaidostaan ja urheiluharrastuksistaan. Arkkipiispaehdokkaita on haastateltu suurimmissa päivälehdissä ja innokas kannunvalanta tuntuu jatkuvan virantäytön viime metreille asti.
4. KKO:n ja KHO:n tuomareiden, hovioikeuksien presidenttien, oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin virkanimityksistä ei sen sijaan käydä lehdissä juuri minkäänlaista keskustelua. Kuitenkin tuomioistuimet ovat huomattavia valtiovallan käyttäjiä. Perustuslain mukaan valtiovallan käyttö jaetaan kolmeen osaan: lainsäädäntövaltaan, hallitusvaltaan ja tuomiovaltaan. Perustuslaissa on runsaasti säännöksiä tuomioistuimien asemasta ja niiden lainkäytöstä. Tuomiovallan merkitys on viimeisten 10-15 vuoden aikana kasvanut merkittävästi. Lehdissä puhtaan kuitenkin edelleen lähinnä vain vain lakien säätämisestä, hallituksen lakiesityksistä, eduskunnan ja valtioneuvosten asioista, poliitikkojen tekemisistä jne. Tuomioistuinten ratkaisuja ja oikeudenkäyntejä toki selostetaan entistä enemmän; päivittäisestä uutistarjonnasta huomattavan suuri osa koskee erilaisia oikeusjuttuja. Mutta tuomareiden henkilöt ja virkanimitysasiat ovat lehdistössä lähes tuntematonta aluetta. Kirkon asioista perustuslaissa taidetaan mainita ainoastaan uskonnon vapaus. Arkkipiispa on vain yhden uskontokunnan eli evankelisluterilaisen kirkon päämies, mutta KKO:n ja KHO:n tuomiovaltaan kuuluvat kaikkiin uskontokuntiin kuuluvat ihmiset plus pakanat.
5. Olen selostanut monissa blogijutuissani etenkin KKO:n jäsenten nimityskuvioita. En ole tyytynyt vain jälkikäteen tapahtuvaan "jupinointiin", vaan olen spekuloinut oikeusneuvosten - kuten myös Vaasan HO:n presidentin ja valtakunnansyyttäjän virkanimitysasiaa - jo etukäteen eli silloin, kun viranhakijat ovat olleet selvillä. Muistin virkistämiseksi viittaan seuraaviin esimerkiksi blokirjoituksiini:
- 1.2.2001: KKO:n jäsenten rekrytointi. Oikeusneuvosten nimitysmenettelyssä korjausta vaativia epäkohtia;
- 4.2.2009: Yllätysnimi KKO:n jäseneksi?
- Uutisia Suomesta
- 20.3.2009: KKO:n jäsenten rekrytointitapa oudoksutti jälleen
- 100/30.5.2009: Syyttäjä KKO:n jäseneksi
- 209/14.1.2010: Kenestä seuraava KKO:n jäsen
- 218/1.2.2010: Liikejuristi KKO:n jäseneksi?
- 219/3..2.2010: KKO:n oikeusneuvoksen nimitysesitys on puutteellinen
Näistä kolme viimeisintä blogia käsittelee juuri nyt esillä olevaa Ari Kantorin nimitysasiaa.
6. HS:n toimittaja Petri Sajari otti tämänpäiväistä juttua tehdessään minuun yhteyttä ja kertoi tutustuneensa huolella edellä mainittuihin kirjoituksiini. Hän kyseli minulta useaan otteeseen juttuun liittyvistä faktoista, jolloin (muka) jo hieman kyllästyneen oloisesti tokaisin hänelle, että laitapa sen juttusi loppuun vinkki, että asiasta lisää Virolaisen blogista! Langan toisessa päässä oli hetken hiljaista, kunnes toimittaja totesi, että tuota hän ei varmaankaan voi tehdä, koska sitä voitaisiin pitää blogini mainostamisena.
7. Sajarin jutun otsikko "Päätös, josta ei voi valittaa", tuntuu hieman naiivilta. Kyllä kai lukijat tietävät muutenkin, että KKO:n päätöksistä ei voi valittaa minnekään - kantelu ihmisoikeustuomioistuimelle on hieman eri asia - ja sitä paitsi lopullisen virkanimityspäätöksen asiassa teki tasavallan presidentti, ei KKO. Mutta ehkäpä otsikossa on kyse jonkinlaisesta journalistisesta tyyliseikasta. Minusta lehtijutun otsikko olisi voinut kuulua, jos nyt tuolle "valituslinjalle" ylipäätään on syytä lähteä: "Päätös, jota on syytä valittaa, mutta josta ei saa valittaa." Nimityspäätöstä eli KKO:n virkaesitystä voidaan toisin sanoen pitää Sajarin jutussa mainituista syistä valitettavana, vaikka siitä ei ole juridisesti mahdollisuutta valittaa.
8. Toimittaja Sajari pyysi minua merkitsemään lähettämäänsä, ketkä jäsenistä voidaan lukea liikejuridiikan ja ketkä taas rikosoikeuden erityisosaajiksi. Panin heti toimeksi ja lähetin siltä samalta istumalta noin viiden minuutin naputtelun tuloksena viestin, jossa kerroin ensinnäkin, että minusta olisi osuvampaa puhua liikejuridiikan sijasta siviilioikeudesta ja että rikosoikeuteen luetaan yleensä myös prosessioikeus. Lisäksi totesin, että melkoinen osa KKO:n jäsenistä voidaan lukea yleisjuristiksi, koska heitä ei oikein voida luokitella sen enempää siviilioikeuden kuin rikos- ja/tai prosessioikeuden edustajiksi. Yllätyksekseni havaitsin, että tämä pikaluokitteluni oli siihen liittyvän kuvan kera vienyt puolet koko Sajarin kokosivun jutusta.
9. Parin kolmen jäsenen osalta voidaan ehkä olla sitä mieltä, että he ovat pikemminkin yleisjuristeja kuin siviilioikeuden edustajia. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseinen jako siviili- ja rikos (ja prosessioikeuden) sekä yleisjuridiikan edustajiin on pääpiirteittäinen ja että asiasta voidaan esittää erilaisia mielipiteitä. Mutta näiden varausten jälkeenkin olen valmis väittämään, että esittämäni jaottelu pitää aika hyvin kutinsa.
10. HS:ssa tänään julkaistu graafinen kuva, jossa KKO:n kaikki jäsenet istua nököttävät silhuetteina saman pöydän ympärillä, on siinä mielessä kuvaava, että suurelle yleisölle ja jopa suurelle osalle lakimies- ja jopa tuomarikuntaa KKO:n jäsenet ovat melko tuntemattomia suuruuksia. Silhuettikuva on neutraali muun muassa siinä suhteessa, että siinä kaikille miespuolisille jäsenille on muotoiltu suunnilleen samanlainen hiuspehko riippumatta siitä, onko heillä kalju vai ei. Jotkut KKO:n jäsenistä eivät ole halunneet ilmoittaa edes lakimiesmatrikkelissaan mitään tietoja itsestään. Internetissä tiedot jäsenten aiemmista työpaikoista löytyvät KKO:n kotisivuilta. - Miksi HS:n toimitus ei pyytänyt lupaa ottaa todellista "ilmakuvaa" KKO:n jäsenistöstä, jolloin yleisö olisi nähnyt, minkänäköisiä tuomareita siellä oikein istuu kansalaisia tuomitsemassa?
11. Palaan vielä tuohon jaotteluun siviilioikeus - rikosoikeus. HS:n jutussa mainitaan, että vaikka KKO:n jäsenistöön kuuluu vain kaksi rikos- ja prosessioikeuden erityisosaajaa, KKO:n käsittelemistä jutuista rikos- ja prosessioikeuteen luettavia asioita on laskutavasta riippuen yli kolmannes. Yritin kertoa toimittajalle, että kyseinen jako on liian karkeapiirteinen muun muassa siksi, että KKO:n omassa luokittelussa siviiliasioiksi luetaan myös vakuutusoikeudesta tulleet asiat sekä maaoikeusasiat. Korostin myös sitä, että siviili- ja rikosasioiden ohella kolmas suuri ryhmä KKO:n ratkaisemista asioista ja annetuista ennakkopäätöksistä koskee prosessioikeudellisia kysymyksiä; niitä ei KKO:n diaarissa luetella omiksi asioikseen; prosessioikeudellinen tulkintaongelmia esiintyy sekä siviili- että rikosjutuissa. Lisäksi pitäisi erottaa kaksi asiaa toisistaan: a) KKO:n antamat ennakkopäätökset ja b) KKO:een saapuvat valitukset, jos halutaan tietää, kuinka suuri osa valituksista koskee riita-asioita ja rikosjuttuja. On havaittavissa, että riita-asioissa myönnetään suhteellisesti enemmän valituslupia kuin rikosjutuissa. Nämä seikat eivät kuitenkaan saaneet tilaa lehtijutussa, joka on muutenkin ahdettu täyteen erilaisia asioita.
12. Katsoin KKO:n vuonna 2009 antamia ennakkopäätöksiä - niitä on yhteensä 94 (tämä on muuten ennätysalhainen luku, sillä aiemmin KKO on vuosittain antanut aina yli 100 ennakkopäätöstä) - ja laskin ennakkopäätösten otsikoihin otettujen asiasanojen perusteella, kuina moni niistä koski siviilioikeutta, rikosoikeutta ja prosessioikeutta. Tämä on minusta luotettavin ennakkopäätösten jaotteluperuste. On syytä huomata, että yksi ja sama ennakkopäätös voi sisältää sekä siviili- että prosessioikeutta koskevia kysymyksiä, vastaavasti rikos- ja prosessioikeutta koskevia kysymyksiä. Esimerkiksi ratkaisu KKO 2009:77 sisältää sekä rikosoikeudellisen ("rangaistuksen määrääminen") että prosessuaalisen oikeuskysymyksen ("tuomion perusteleminen") ja ratkaisu KKO 2009:90 puolestaan sekä siviilioikeudellisen ("kuluttajansuoja" ja "etämyynti") että prosessioikeutta ("oikeudenkäyntimenettely") koskevan ennakkopäätöskysymyksen; tällaisia "sekaprejudikaatteja oli laskujeni mukaan vuonna 2009 kaikkiaan kymmenen.
13. Laskelmani mukaan KKO:n vuonna 2009 antamassa 94 ennakkopäätöksissä mainitut oikeuskysymykset jakautuivat oikeudenaloittain: siviilioikeus 48, rikosoikues 29 ja prosessioikeus 27 kysymystä. Jos rikos- ja prosessioikeus lasketaan - kuten (jostakin syystä) on ollut tapana tehdä - voidaan todeta, että KKO ratkaisu viime vuonna 48 siviilioikeutta ja 56 rikos- ja prosessioikeutta koskevaa. KKO:n jäsenistöstä kuitenkin vain kaksi on "puhtaasti" rikos- ja prosessioikeuden erityisosaajaa, kun taas siviilioikeuden erityisosaajia on laskutavasta riippuen selvästi enemmän eli 7-9 jäsentä. Loput ovat arvioni mukaan yleisjuristeja; nämä ovat kaikki käräjä- tai hovioikeuden tuomareista sekä suurin osa KKO:n esittelijäneuvoksista nimitettyjä jäseniä. Voidaan ehkä väittää, että nämä yleisjuristit hallitsevat hyvin nimenomaan rikos- ja prosessioikeutta. Tämä pitää - toivottavasti - paikkansa, mutta nyt onkin kyse nimenomaan erityisosaamisesta, ei pelkästään työkokemuksesta.
14. Kollega Antti Jokela Turun yliopistosta sanoo Hesarin jutussa, että KKO:ssa tarvittaisiin ihmis- ja perusoikeustuntemusta. Pelkkä "tuntemus" ei kuitenkaan riitä ainakaan KKO:ssa, vaan siellä tarvittaisiin ihmisoikeuksien erityisosaamista. Ylivoimaisesti suurin osa ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamista langettavista tuomioista (ehkä noin 75-80 prosenttia) koskee nimenomaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin rikkomista. Niissä on siis selkeästi kysymys prosessioikeudesta. Ihmis- ja perusoikeuksiin ei voi itse asiassa erikoistua, jollei hallitse hyvin prosessioikeutta.
15. HS:n jutussa on tehty uutinen siitä, että Ari Kantorille "vinkattiin" KKO:sta etukäteen, että jäsenen virka on haettavana ja että "nyt kannattaisi hakea." Asioita tunteville tämä ei kuitenkaan ole ikään uutinen, sillä tällaista on harrastettu KKO:n jäsenten virkanimitysasioissa iät ajat. Pauliine Koskelokin myöntää vinkkaamisen; luultavasti vinkkaaminen on tapahtunut Koskelon aloitteesta tai siihen on saatu ainakin hänen hyväksyntänsä. KKO:n jäsenillä saattaa olla omia suosikkejaan avoimeksi tuleviin virkoihin. Vinkkaamisen tavoitteena voi toisinaan olla löytää sopiva vastaehdokasehdokas, jos KKO:n enemmistö ei halua jostakin syystä esittää virkaan tiettyä etukäteissuosikkia tai tietyn oikeudenalan, esimerkiksi ihmis- ja perusoikeuksien erityisosaajaa. Vielä 20-30 vuotta sitten KKO:ssa avoimeksi tulleista jäsenten viroista ei julkaistu minkäänlaisia kuulutuksia, vaan virkaesityksissä oli todellisuudessa kyse kutsumenettelystä. Sittemmin avoinna olevista KKO:n jäsenten viroista alettiin kuuluttaa Virallisessa lehdessä ja kymmenen viimeisen vuoden aikana vuotta näitä kuulutuksia on julkaistu Helsingin Sanomissa.
16. Ari Kantorin nimitysasia ja HS:n jutussa mainittu "vinkkaamismenettely" on ehkä saanut kohtuuttoman suurta julkisuutta, vaikka asioista pitää toki tietenkin keskustella. Olisi toivottavaa, että HS ja mutkin lehdet alkaisivat osoittaa kiinnostusta KKO:n ja KOHO:n tuomarinimityksiin jo ennen virkaesityksen tekemistä ja julkaisivat tiedot jokaisella nimityskierroksella kaikista virkaan ilmoittautuneista henkilöistä.
17. Kuten Antti Jokela sanoi HS:n jutussa, avoimuuden takia olisi huomattavasti parempi, jos jo KKO:n laatimassa viranhakua koskevassa ilmoituksessa kerrottaisiin etukäteen selvästi, minkä oikeudenalan erityisosaamista KKO:een kulloinkin kaivataan. - Tätähän minä olen toitottanut muun muassa blogeissani useita kertoja. On siis pantava ilolla merkille, että sanomani ja ehdotukseni alkaa vähitellen saada kannatusta!
18. Itse asiassa KKO noudattaa suljetussa ja salamyhkäisessä piirissään jo nyt kyseistä rekrytointimetodia. Tämä ilmeni HS:n jutussa mainitusta Koskelon haastattelusta. Koskeloin mukaan KKO:n jäsenet keskustelevat jo ennen hakuilmoituksen julkaisemista keskenään epävirallisesti, millaista osaamista KKO:ssa tarvitaan. Mutta tämä ei ole tietenkään mitään avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, vaan tyypillistä sisäpiiritietoutta, jota sitten jaetaan ja "vinkataan" "sopiviksi" katsotuille ehdokkaille. Salamyhkäinen vinkkaamiskäytäntö mahdollistaa mielivaltaisen virkaesitysmenettelyn.
10 kommenttia:
"Hei me vinkataan". Stressierkki vinkkaa ja toteaa, että Unionista tulee vielä paineaalto joka lennättää "persleijaa" Koskelon epäkelvolle perhekorjaamopiirille, jonka työ on osoittautunut juuri mainitsemista syistä kelvottomaksi. Laskepa Jyrki hylätytyt valitusluvat ja lainvoiman saaneen tuomion purkuhakemukset ja tuomiovirhekantelut päälle, sekä vertaile niiden perusteluja?
Tarja Halonen totteli vinkkaajia myös Suomen Pankin nimityksissä silloin kun suuren kohun saattelemina poliitikkoja nöyryytettiin.
Kumileimasin-Halonen syrjäytti niin Esko Ahon, Ilkka Kanervan kuin Mauri Pekkarisenkin Sampo-pankista vinkatun Pentti Hakkaraisen ja Luxemburgista kutsutun Sinikka Salon tieltä.
Hupaisaa kylläkin, Pekkarinen väittää nyt saaneensa vinkin Maurin kokoisesta aukosta kepun johtoon, vaikka silloin kapsahti pahasti kattaessaan kahvikupit toimittajille valmiiksi, koska Lipponen oli "vinkannut" hänen ajan koittaneen astua Suomen Pankin valtiomiesluokalle.
Vinkkimiehille annetaan yleensä tavallista tallaajaa parempaa kohtelua. Jos nyt oletetaan, että jokin taho vinkkaa Kantorille hyvästä välimieskeikasta, niin kyllä KKO:n vinkkimies saattaa päästä mukaan apajalle.
Oli muuten harvinaisen mauton se Koskelon lausunto, joka oli Hesarin jutun lopussa. Sehän osoitti jo itsessään sen, miten vikaan on KKO mennyt nimitysmenettelyssään. Poliittisestikin tehdyt nimitykset olisivat varmaan läpinäkyvämpiä kuin sisäinen suhmurointi.
Kantor on toiminut välimiehenä, kuten Merilammen asianajotoimiston sivuilla kerrotaan. On selvää, että Kantorin tulot putoaisivat pelkällä KKO:n jäsenen palkalla aika tavalla, ellei hän samalla hoitaisi sivutoimisesti välimiestehtäviä.
Se, että ko. vinkkaamista on harjoitettu KKO:n jäsenten nimitysasioissa ennenkin, ei tee siitä moraalisesti hyväksyttävää Kantorin tapauksessakaan. Todella noloa KKO:n kannalta, että presidentti Koskelo on joutunut myöntämään kyseisen menettelyn. Muiden viranhakijoiden kannalta menettely on epäreilua.
Ritva Viljasen syrjäytysyritys kansliapäällikön paikalta kenraalin avulla taisi jäädä vinkkaajien ainoaksi hutikutiksi Halosen puututtua peliin, vai osuiko sittenkin maaliinsa, siitä päätellen että Viljanen oli vinkattu ainoana suomenkielisenä esitelmöimään Svenska Scouter-päivänä Hanasaaren kulttuurikeskukseen Kuningas Kaarle Kustaan, Christoffer Taxellin ja Björn Wahlroosin seuraksi.
Kannattaisi muuten kiinnittää huomiota myös KHO:n hallintoneuvoston nimittämiskäytäntöihin. Vaikuttaa nimittäin siltä, että siellä ollaan vielä selvästi pahemmin sisäänpäin lämpiäviä kuin KKO:ssa.
Vielä aivan viimeaikaisistakin uusista hallintoneuvoksista on valtaosa nimittäin pitkän, usein koko uran kestäneen, esittelijäpestin jälkeen. Kokonaan ulkopuoliset tuntuvat monesti vain käyvän lyhyellä ylimääräisen neuvoksen pestillä, minkä jälkeen he palaavat vanhaan tehtäväänsä muualla.
Lehdistöllä ei ole tiedollisia edellytyksiä käsitellä oikeuslaitoksen asioita ilman sellaista informaatiota, jota blogisti nyt on tarjonnut. Tuo tarjonta ei ole runsasta vaan harvinaista.
Ei ole myöskään ymmärretty, että tuomarit käyttävät valtaa, sekä harkinnanvara ja taloudellinen merkitys on suurta.Kuvitellaan, että lain soveltaminen on kuin teknistä soveltamista, jossa laki on asennusohje.
Todellakin uudesta EOA:sta ei ole sanottu mitään- ehkä blogisti näkisi senkin vaivan.
Laillisuusvalvojilta vaadittu ominaisuus on yleensä ollut yli-innokkuuden välttäminen. Paunion harvahkot kannanotot olivat pikemmin taloudellisia kuin juridisia.
Kun EOA moittii kunnanvirastoa rahojen puutteesta, eikö oikea osoite olisi valtuusto tai valtiosihteeri Sailas ?
Jossain määrin innokas on ollut vain AEOA Lindstedt kieltäessään ikätestaukset. Tämä lisännee turvapaikanhakijoiden sisääntuloa sen verran, että valtiolle tulee muutaman kymmenen miljoonan lisäkustannukset.
Sillä olisi ehkä jotain saatu aikaan vaikkapa oikeuslaitoksen nopeuttamisessa.
Olen ymmärtänyt, että uusi EOA on jäpäkkä kaveri ja toivottavasti pystyisi "uudistamaan" ja tiukentamaan ratkaisulinjaa jo IOT:n velvoittamana, sillä tähän asti on ollut EOA selvitystyöt ja ns. "tutkinta" kirjallisen dokumentaation varassa ja korkeintaan puhelinsoitto, jota sitten todetaan jälkeen päin perusteluissa, että "oikeusasiamies on tutkinut valituksen kohteena olleen asian"? Tämä ei saisi olla resurssikysymys, vaikka olisi sosiaalivalituksesta kyse, sillä heikoimman asemassa olevalle tuo sosiaalivalitus voi olla ratkaiseva koko elämäänsä ajatellen jos perusteettomasti- ja laittomalla ratkaisulla on jäänyt esim (tuki verkon) ulkopuolelle "asunnottomuus/perusturva"!
Aikanaan suorastaan nautin L. Lehtimajan ratkaisusta, kun teki ratkaisun jossa totesi, että "vapaamuurarius on esteellisyysperuste". Tuo taisi olla 1996? Tämä osoitti Jämäkkyyttä ja tälläistä tarvitaan nytkin.
Nyt näyttää ylimpien oikeusneuvosten keskuudessa levinneen "Vanhastauti", sillä moraali- ja etiikka on hakusessa ja todetaan vain toiminnassaan, että kaikki on "sallittua", joka ei suoraan ole "lain ja säädösten vastaista"?
Tänään uutisoitiin, että Karkkilan valelääkäri haluaa työtodistuksen.
Eikö olekin näin, että se eittämättä hänelle kuuluu, koska hänelle on karttunut työkokemusta lääkärin tehtävistä, ja työnantajan on työtodistus kirjoitettava jo lainkin velvoittamana?
Kuulisimme mielellämme oikeusoppineen näkökulman tähän asiaan. Vaikuttaa jotenkin kornilta, että valelääkäri saisi todistuksen lääkärinä toimimisesta, mutta milläkähän perusteella sen häneltä kieltäisi, koska lääkärinähän hän todellakin on toiminut, jopa vuosia.
Kysymyksemme on nyt ihan väärässä kohdassa, suokaa anteeksi.
Ystävällisin terveisin bloggaajat
"Elämänmenoa" ja "Keski-ikäinen nainen"
Kyllä valelääkärille pitää minusta pyydetty työtodistus antaa, koska hänet on palkattu virallisesti työsuhteeseen.
Lähetä kommentti