1. Korkein oikeus antoi eilen 2.3. mielenkiintoisen päätöksen lapsen huoltoa koskevassa asiassa (KKO 2010:16). Kysymys oli siitä, oliko edellytyksiä hyväksyä kolmevuotiaan lapsen huolto äidin ohella tämän kanssa rekisteröimättömässä parisuhteessa elävälle kumppanille. Kysymyksessä on oikeuskäytännön yhtenäistämiseksi tarkoitettu ennakkopäätös, sillä tuomioistuimilta on puuttunut yhtenäinen linja vastaavanlaisissa tapauksissa.
3. Marraskuussa 2007 Heidi pyysi Turun käräjäoikeutta määräämään, että tytön huolto uskotaan Heidin ohella Kirsille, joka oli antanut kirjallisen suostumuksensa. Hakemusta perusteltiin sillä, että Heidi ja Kirsi olivat yhdessä pariskuntana hoitaneet ja kasvattaneet Taikaa hänen syntymästään saakka eikä lapsen isyyden selvittäminen ollut mahdollista, koska sukusolujen luovuttaja oli tuntematon. Huoltajuus vahvistaisi Kirsin ja Taikan äiti - lapsi -suhdetta ja takaisi lapselle jatkuvuuden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden. Myös käytännön asioiden hoitamisen takia huoltajuuden vahvistaminen oli hakemuksen mukaan lapsen edun mukaista.
4. Käräjäoikeus ratkaisi asian yhden tuomarin kokoonpanossa. Käräjäoikeus ei kuullut asianosaisia henkilökohtaisesti eikä hankkinut sosiaalilautakunnan selvitystä, vaan ratkaisi asian parin viikon kuluttua ja hylkäsi 7.12.2007 antamallaan päätöksellä hakemuksen.
5. Käräjäoikeuden perustelut olivat hakijan kannalta tylyt: Lapsen huollosta annetun lain tarkoituksena ei ole uusien perheiden perustaminen määräämällä muu aikuisosapuoli kuin lapsen vanhempi lapsen huoltajaksi, vaan lain tarkoituksena oli ensi sijassa lähinnä suojata lapsen kiinteää ihmissuhdetta omiin vanhempiinsa ja kiinteiden jo syntyneiden ihmissuhteiden suojaaminen. Se, että Heidi ja Kirsi asuivat yhdessä, ei edellyttänyt oheishuoltajan määräämistä, kun lapsen edun vuoksi uusi huoltaja ei ollut tarpeen. Lapsen vanhempien ja muiden aikuisosapuolten edut ja oikeudet väistyvät käräjäoikeuden mukaan lapsen edun tieltä. Heidi ei ollut esittänyt mitään sellaista syytä, minkä vuoksi hän ei yksinään asianmukaisesti selviäisi huoltajan tehtävistä.
6. Heidi valitti Turun hovioikeuteen, joka ratkaisi asian 30.7.2008 antamallaan päätöksellä. Hovioikeus, jonka kokoonpanoon kuuluivat jäseninä hovioikeudenneuvokset Juhani Saarinen, Kari Hirvonen (eri mieltä) ja Leena Virtanen-Salonen, esittelijänä viskaali Kaarina Syysvirta, ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä; hovioikeus hyväksyi myös käräjäoikeuden päätöksen perustelut sellaisenaan. Hovioikeuskaan ei kuullut Heidi ja Kirsiä henkilökohtaisesi eikä hankkinut sosiaalilautakunnan lausuntoa. Hovioikeuden päätös syntyi äänestyksen (2-1) jälkeen. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Hirvonen kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja määräsi Kirsin Taikan oheishuoltajaksi.
7. Heidi valitti edelleen korkeimpaan oikeuteen ja vaati hovioikeuden päätöksen kumoamista ja Taikan oheishuollon uskomista Kirsille. KKO myönsi valitusluvan, minkä jälkeen Kirsi vastasi valitukseen vaatien sen hyväksymistä.
8. KKO toimitti asiassa suullisen käsittelyn, jossa kuultiin henkilökohtaisesti Heidiä ja Kirsiä. KKO:n päätöksestä ilmenee, että myös Taika oli saapuvilla KKO:n istunnossa; tämä lienee ensimmäinen kerta, jolloin pikkulapsi on taaperrellut KKO:n istunnossa. KKO:n kokoonpanoon kuuluivat oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio ja Timo Esko, esittelijänä Caritha Aspelin. KKO:n kokoonpanon keski-ikä on noin 60 vuotta. Ehkäpä KKO:n "sedät" ovat heltyneet Taikan mukanaolosta, sillä kuten jäljempänä ilmenee, KKO kumosi hovioikeuden päätöksen ja määräsi Kirsin Heidin ohella Taikan huoltajaksi.
9. Prosessioikeuden kannalta KKO:n päätöksen merkittävin anti on siinä, että tämänkaltaisissa asioissa olisi välttämätöntä kuulla asiaan osallisia eli hakijaa ja oheishuoltajaksi esitettyä ihmistä henkilökohtaisesti. Pidän yllättävänä ja jopa hieman outona, että käräjäoikeus ja hovioikeus ratkaisivat asian yksinomaan kirjallisen aineiston perusteella eivätkä vaivautuneet kuulemaan asianomaisia henkilökohtaisesti. Alemmat oikeudet eivät liioin välittäneet hankkia asiassa sosiaalilautakunnan lausuntoa. Käräjä- ja hovioikeudella ei ole ollut yksinomaan kirjallisen aineiston perusteella asianmukaisia edellytyksiä arvioida asiaa ja Kirsin sopivuutta huoltajaksi.
10. Lapsen huoltolain (36171983) mukaan lapsen huoltoa koskevassa asiassa on hankittava selvitys sosiaalilautakunnalta, ellei ole ilmeistä, että selvitys ei ole tarpeen asian ratkaisemisen kannalta (16.1 §). Kun alemmat oikeudet eivät nähneet aiheelliseksi hankkia sanottua selvitystä tai kuulla asianomaisia henkilökohtaisesti, voisi kuvitella, että niillä on ollut tietynlainen ennakkoasenne tämänkaltaisissa asioissa. Vaikka hovioikeuden hyväksymissä käräjäoikeuden perusteluissa ei asiaa lausutakaan julki, on luultavaa, että hakemus on hylätty lähinnä siksi, että lesbosuhteessa elävän lapsen äidin avovaimo määräämistä lapsen oheishuoltajaksi ei ole pidetty sopivana. - Termiä "avovaimo" on käytetty tapauksesta Helsingin Sanomissa tänään julkaistussa uutisjutussa. Joidenkin mielestä lesbosuhteen kummastakaan osapuolesta ei voitaisi käyttää nimitystä avovaimo.
11. Korkein oikeus on syystä arvostellut alempien oikeuksien menettelytapaa ja todennut, että sosiaalilautakunnan lausunto voidaan jättää hankkimatta lähinnä vain silloin, kun asia on riidaton tai kun lapsen etu, oheishuoltajan määräämisen tarpeellisuus ja oheishuoltajaksi ehdotetun henkilön sopivuus tehtävään saadaan selvitetyksi muulla tavoin. Korkein oikeus totesi myös, että asiaan osallisten henkilökohtainen kuuleminen oikeudessa on usein paras tapa saada tarvittavaa selvitystä ratkaisun perusteeksi. Tämän pitäisi toki olla itsestään selvää, mutta kuten tiedämme, hovioikeudet ja ilmeisesti käräjäoikeudetkin yrittävät välttää suullisten istuntojen toimittamista ja asianosaisten henkilökohtaista kuulemista, jos se vain suinkin on mahdollista. - Mitähän niissä hovioikeuksien "laatukoulutustilaisuuksissa" oikein puuhataan, kun käytännössä ei näköjään aina hallita edes oikeudenkäynnin perusasioita?
12. Minusta KKO olisi voinut puuttua tiukemmin käräjäoikeuden ja hovioikeuden lepsuun menettelyyn. KKO olisi voinut todeta alempien oikeuksien puutteellisen menettelyn ja suullista käsittelyä pitämättä palauttaa asian takaisin käräjäoikeuteen sekä määrätä, että käräjäoikeuden tulee kuulla asian osallisia henkilökohtaisesti ja hankkia sanottu selvitys sosiaalilautakunnalta. Asian palauttaminen olisi kuitenkin pitkittänyt asian käsittelyä, eikä asian palauttamiseen ollut aihetta, koska kuuleminen voitiin toteuttaa hankaluudetta KKO:ssa. KKO olisi kuitenkin voinut ottaa mainituista menettelytapakysymyksistä - ainakin asiaan osallisten henkilökohtaisesta kuulemisesta - maininnan ennakkopäätöksen otsikkoon. Silloin ratkaisulla olisi ollut tehokkaampi käytäntöä ohjaava vaikutus kuin nyt, jolloin lausumat asiaan osallisten henkilökohtaisen kuulemisen merkityksestä mainitaan vain ikään kuin ohimennen ja ilman väliotsikkoa ratkaisun perusteluissa. Käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien tuomarit eivät useinkaan lue KKO:n ratkaisun perusteluja kovinkaan tarkkaan. He lukevat - jos lukevat - yleensä vain ennakkopäätöksen ratkaisuotsikon, jonka katsotaan sisältävän yleisen oikeus- tai ratkaisuohjeen. KKO:n nykyisin ennakkopäätöksissään aika usein käyttämät niin sanotut fråga om -tyyppiset ratkaisuotsikot - sellaista on myös tässä tapauksessa käytetty - ovat yleensä mitäänsanomattomia eivätkä jaksa aina kiinnostaa tuomareita.
13. Mitä sitten laki sanoo oheishuoltajan määräämisestä? Tämä ilmenee vasta KKO:n ratkaisun perusteluissa, alemmat tuomioistuimet eivät ole KKO:n ratkaisuselosteen mukaan välittäneet kirjata perusteluihinsa sovellettavia lainsäännöksiä. Lakiteksti on niukka, sillä lapsen huoltolaissa todetaan lakonisesti vain, että tuomioistuin voi päättää, että lapsen huolto uskotaan vanhempien ohella yhdelle tai useammalle henkilölle, joka on antanut tähän suostumuksensa (9.1 §). Huoltoa koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti ja tässä tarkoituksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten huolto parhaiten toteutuu vastaisuudessa (10.1 §). KKO totesi, että oheishuoltajuutta lapsen edun kannalta arvioitaessa on otettava huomioon myös lain 1 §:ssä lapsen huollolle yleisesti asetetut tavoitteet: lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaaminen lapsen yksilöllisten tavoitteiden ja toivomusten mukaisesti, myönteisten ja läheisten ihmissuhteiden turvaaminen, hyvän hoidon ja kasvatuksen sekä huolenpidon turvaaminen sekä turvallisen ja virikkeellisen kasvuympäristön antaminen lapselle.
14. Lapsen huoltolaki on vuodelta 1983. Lakia säädettäessä tuskin voitiin ennakoida, että tuomioistuimiin voisi joskus tulla nyt kysymyksessä olevan kaltainen lapsen huoltoa koskeva tapaus. Laki on kuitenkin sisällöltään väljä eikä aseta estettä oheishuoltajuuden määräämistä lesbosuhteessa elävän pariskunnan "hankkimalle" lapselle. Tämä seikka on sivuutettu KKO:n päätöksen varsin pragmaattisilta vaikuttavissa perusteluissa. KKO ei ole halunnut pohtia huoltajuuskysymystä kovinkaan syvällisesti
15. KKO:n ratkaisu perustuu yksinomaan Heidin ja Kirsin KKO:n suullisissa käsittelyssä kertomiin seikkoihin. Naiset ovat kertoneet - varmaankin yhtäpitävästi - miten he huolehtivat yhdessä lapsen tarpeista ja kasvatuksesta. KKO:n päätöksen perusteluissa vedotaan ensinnäkin käytännöllisiin seikkoihin, jotka puoltavat oheishuoltajan määräyksen antamista. Heidille on syntynyt vuonna 2008 toinen lapsi (poika), minkä vuoksi Heidi on yleensä kotona Kirsin hoitaessa esimerkiksi Taikan lääkärissä käynnit. Perusteluissa viitataan siihen, että sosiaali- ja terveysviranomaiset eivät ilman lapsen laillisen edustajan kirjallista suostumusta saa luovuttaa tietoa lapsesta ja hänen terveydentilastaan sivullisille. KKO:n perustelujen mukaan tilanteessa, jossa huoltajan suostumusta tarvitaan, lisääntyvät vastaisuudessa Taikan päivähoidon ja koulunkäynnin myötä.
16. Perusteluissa mainitaan myös, että naiset olivat seurustellet useita vuosia ennen kuin he yhdessä päättivät lapsen hankkimisesta anonyymien sukusolujen avulla. KKO:n istunnossa oli selvitetty, miten Heidi ja Kirsi ovat toimineet arjessa (muotisana, jonka käyttämiseen nyt myös KKO on liittynyt) yhtäläisesti lapsen tosiasiallisina vanhempina ja että Kirsin ja lapsen välillä on aina ollut kiinteä ja lämmin ihmissuhde. Kirsi on henkilönä sopiva olemaan lapsen huoltaja.
17. Lapsen isästä ei ole tietoa, sillä Taika oli saanut alkunsa koti-inseminaatiolla anonyymien sukusolujen avulla. Laki hedelmöityshoidosta tuli voimaan 1.9.2007. Laki kieltää tuntemattoman luovuttajan sukusolujen käytön. Jo ennen kyseisen lain voimaantuloa suomalaisnaiset matkustivat usein ulkomaille saamaan hedelmöityshoitoja. Lain voimaantulon jälkeen kyseiset asiat on hoidettu usein Tanskassa, jossa on Euroopan suurin spermapankki. Sieltä siittiöitä lähetetään yli 60 maahan, myös Suomeen. Tanskan laki sallii hedelmöityksen anonyymien sukusolujen avulla.
18. Samaa sukupuolta olevien parien sisäinen adoptio tuli Suomessa mahdolliseksi 1.9.2009. Toisin sanoen rekisteröidyssä parisuhteessa elävän pariskunnan sosiaalinen eli ei-biologinen osapuoli voi adoptoida kumppaninsa biologisen lapsen. KKO:n ratkaisemassa tapauksessa Heidi ja Kirsi olivat kuitenkin päättäneet olla "ainakin toistaiseksi" rekisteröimättä parisuhdettaan, minkä vuoksi heidän kohdallaan adoptio ei ole ollut lapsen huoltoon liittyvien kysymysten järjestämisen vaihtoehto. KKO:n perustelujen mukaan naiset olivat KKO:n istunnossa selvittäneet ne syyt, joiden vuoksi parisuhdetta ei ollut rekisteröity. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, mitkä nämä syyt ovat, mutta ratkaisun perusteluissa niitä ei kerrota. Oheishuoltajuutta oli haettu käräjäoikeudelta jo pari vuotta ennen sanotun adoptio-oikeuden voimaantuloa.
19. Ratkaisusta ja sen asiaan osallisten vaikuttimista voidaan ehkä esittää erilaisia arveluja. Lapsen edun ohella hakemukseen ovat luultavasti vaikuttaneet paljolti "arjessa" esiintulevat käytännön ongelmat. Oheishuoltaja voidaan sanotunlaisessa tilanteessa ilmeisesti määrätä, jollei siitä näytä olevan lapselle haittaa.
18 kommenttia:
Väistämättä mieleeni tulee tapaus KKO:2001:110. Siinäkin KKO ratkaisi lasten huollon eri tavalla kuin KO ja HO. KKO määräsi äidin kuoleman jälkeen vaille huoltajaa jääneet lapset äidin elämänkumppanin ("avovaimo") eikä biologisen isän huoltoon.
Näin maallikolle tulee mieleen käytännöllinen vertailukohta: ovatko kyseisenkaltaiset avoparit RO:n ja HO:n näkemyksen mukaan huonommassa asemassa kuin ei-avoparit pohdittaessa rinnakkaishuoltajuutta? Arkikokemus (soveltaakseni muoti-ilmaisusovellusta) tuntuisi puhuvan tätä vastaan eli että avopari kenties voisi olla jopa parempi lähtökohta rinnakkaisvanhemmuudelle kuin muut vaihtoehdto, mitä ne kussakin tapauksessa ovatkaan. Hyvin selostettu oikeustapaus,
Veikko-setä
Tosiaan, KKO teki v. 2001 Markku Arposen mainitseman ja tuolloin jonkin verran julkista keskustelua herättäneen ratkaisun.
Tuon ratkaisun otsikko kuuluu:
Lapset olivat jääneet äitinsä kuoleman jälkeen vaille huoltajaa. Huoltoa olivat itselleen hakeneet yhtäältä lasten isä ja toisaalta äidin sekä lasten kanssa (lesbosuhteessa) asunut henkilö Lapset (syntymävuodet 1987 ja 1989) olivat ilmoittaneet haluavansa jäädä asumaan viimeksi mainitun luokse. Huoltopäätös, jonka mukaan lasten olisi tullut siirtyä asumaan isänsä luo, ei olisi ollut lasten ikä ja tahto huomioon ottaen täytäntöönpantavissa. Lasten edun kannalta katsottiin oikeaksi määrätä huoltajaksi lasten kanssa asuva henkilö.
KKO:n kokoonpanoon kuuluivat oikeusneuvokset Raulos, Möller, Arponen, Mansikkamäki ja Koskelo. Koskelolla ja Arposella oli hieman erilaiset perustelut kuin enemmistöllä, mutta lopputuloksen osalta KKO:n ratkaisu on yksimielinen.
Professori Urpo Kangas arvosteli KKO:n ratkaisua hänelle tyypillisen kärkevästi. Kangas totesi, että KKO:n mukaan lapsen etu huoltajan määräämistä koskevassa asiassa on lapsen omassa taskussa, jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta.
Kangas jatkoi: "Aikaisemmin tuomarilta edellytettiin vähintään 25 vuoden ikään, nyt lapsikin voi sanella korkeimmalle oikeudelle, miten asia on ratkaistava."
Professori Urpo Kangas ilmoittautui 2000-luvun alussa pariin kertaan KKO:n avoimeksi tulleeseen jäsenen virkaan. Kangasta ei kuitenkaan huolittu KKO:een, vaikka hän on erinomaisen terävä juristi. Miksiköhän?
KKO:2001:110 jatkui EIT:ssä
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/2006/20062711
Aivan oikein. EIT ratkaisi ko. tapauksen C.v. Finland päätöksellään 9.5.2006.
KKO sai EIT:ltä tässä(kin) asiassa pahasti "köniinsä", jos näin sallitaan sanoa.
EIT:n mukaan KKO oli antanut lasten käsityksille yksinomaisen merkityksen harkitsematta muita seikkoja, erityisesti valittajan oikeuksia isänä (JV: tässä siis KKO on sivuuttanut contra-perusteet kokonaan).
Ja edelleen EIT: KKO oli tosiasiassa antanut lapsille, jotka olivat täyttäneet 12 vuotta, ehdottoman veto-oikeuden. Se oli tehnyt niin pitämättä suullista käsittelyä, jossa se olisi voinut kehottaa asianosaisia antamaan lausumia asiasta. Se ei myöskään ollut ryhtynyt toimenpiteisiin selventääkseen näytön erilaisia tulkintoja tai sitä kysymystä, aiheuttaisiko valittajalle myönteinen päätös lapsille enemmän vahinkoa kuin L:lle (huoltajaksi määrätty) myönteinen päätös, joka tosiasiassa katkaisi lasten suhteet isäänsä. Päätökseen oli tultu tavalla, joka ymmärrettävästi antoi valittajalle sen vaikutelman, että L. oli saanut manipuloida lapsia ja oikeuslaitos oli riistänyt häneltä oikeudettomasti vanhemman aseman. EIT katsoi, että perhe-elämän suojaa koskevaa EIS 8 artiklaa oli rikottu. Päätöksen mukaan mukaan suullisen käsittelyn puuttuminen KKO:ssa oli olennainen seikka, jonka vuoksi EIT oli katsonut EIS 8 artiklaa rikotun.
Huh, huh, mitä kritiikkiä KKO:ta kohtaan! Minulta on jostakin syystä mennyt tämä EIT:n ratkaisu aikaisemmin ohitse. Hyvä, että ratkaisu tuli nyt esille. Onkohan EIT missään muussa ratkaisussaan arvostellut KKO:ta niin suorasukaisesti kuin tässä ratkaisussaan? EIT:n ratkaisu oli yksimielinen.
Mitähän Markku Arponen nyt sanoisi EIT:n ratkaisusta ja kritiikistä?
Tästä nyt nähdään tiedossa ollut KKO:n haluttomuus kuulla ylipäätään asianosaisia ja 12 vuotta täyttäneitä lapsia henkilökohtaisesti. Eihän KKO välittänyt kuulla myöskään Campoyn lapsia tai Outi Kosken lapsia lapsen palauttamista koskevissa asioissa!
Ratkaisussa KKO 2010:16 KKO sentään otti "onkeensa" ja kuuli ko. lesboparia ja laski jopa 3-vuotiaan lapsen oikeussaliin! KKO "uskalsi" tehdä näin ilmeisesti siksi, että naisilla ei ollut asiassa ketään vastapuolta - asia ei siis ollut riitainen - ja 3 vuotta vanhaa lasta oikeusneuvossetien ei tarvinnut ryhtyä kuulemaan!
Mitäpä minä sanoisin tuosta EIT:n kritiikistä muuta kuin että välillä on tullut kunnolla turpiin ja välillä pään silitystä. Viittaan vaikkapa tapauksen KKO:2002:116 jatkoon EIT:ssä. Campoyn lapsista muistan purkuhakemuksen ratkaisun syksyltä 1998, jossa äänestin. Olisin purkanut KKO:n ratkaisun sillä perusteella, ettei lapsia ollut kuultu henkilökohtaisesti.
Välillä on tullut lunta tupaan ja välillä aurinkokin on paistanut. Tämä lienee normaalia tuomarin uralla: tuotanto on laajaa, mutta epätasaista, kuten Toivo Kärjellä.
Kärki juuri on se, joka huonoista perusteluista useimmin puuttuu.
Huoneessa lsnäolevaa kolmivuotiasta on yleensä mahdoton olla kuulematta vaikka suojana olisi oikeusneuvoksen korkea nimi ja kallis virka.
Mutta itse asia: EIT:n päätös jopa hämmästyttää, "lapsen etu" on meillä jo niin kauan jättänyt aikuisten oikeudet kokonaan varjoonsa, on hyvä, että nekin huomioitaisiin.
Tapauksesta KKO:2001:110 loytyy MOT-ohjelman käsikirjoitus osoitteesta :
http://www.yle.fi/mot/mv091202/kassari_suomi.htm
Ainakaan KKO:ssa tuomareiden "tuotanto" ei toki saisi olla epätasaista, vaan aina korkealuokkaista!
Puhutaan paljon oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ja menettelyn "koetusta oikeudenmukaisuudesta." Ts. tavoitteena pitäisi olla, että asianosaiset, siis myös jutun hävinnyt osapuoli, kokisivat saneensa asiassaan ja oikeusjutussaan puolueettoman ja reilun oikeudenkäynnin.
Tätä koettua oikeudenmukaisuutta ja sen lisäämistä pohdittiin aika paljon Markku Arposen johdolla työskenneellessä tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomiteassa (KM 2003:3, erit. s. 188-192).
EIT:n ratkaisun C v. Finland (9.5.2006) valossa KKO:n ratkaisussa 2001:110 ilmenevä KKO:n menettely vaikuttaa kyllä koetun oikeudenmukaisuuden vaatimuksen irvikuvalta.
Tämä kysymys on 'off the record', mutta onko Vaasan hovioikeus jo mahtanut käsitellä Pietarsaaren vauvansurmajuttua?
Käsittely on tietojen mukaan julkinen.
Blogisti on aiemmin maininnut:
12. Vaasan hovioikeus on varannut pääkäsittelyä varten runsaasti aikaa. Pääkäsittely pidetään helmikuun alkupuolella ja hovioikeuden istuntopäivät ovat 2.-5.2., 8.-9.2. ja 16.2.
Vaasan HO on käsitellyt Pietarsaaren vauvansurmajutun em. päivinä pitämissään julkisissa pääkäsittelyissä, loppulausunnot annettiin 16.2.
Nyt odotellaan hovioikeuden tuomiota, sen antamisajankohtaa ei ole tarkemmin määritelty.
Alemmat oikeusasteet ratkaisivat asian lähtien omasta laintulkinnastaan. Tämä tulkinta on pitkälti mielipidekysymys eikä kko:n sana ole mikään ainoa mahdollinen tulkinta. Alioikeksien tulkinta kyllä saa varmasti suomalaisten enemmistön hyväksynnän. Alioikeuksien laintulkinnasta lähdettäessä pääkäsittelyn pitäminen oli selvästi tarpeetonta. Professori on hyvä ja katsoo mitä OK 26:14,2 6-kohta sanoo. Mitähän siellä Lapin perukoilla pressioikeuden oppitunneilla oikein opetetaan ?
Tuossa lainkohdassa (OK 26:14.2:n 6 kohta) sanotaan vain, että hovioikeuden ei tarvitse pitää pääkäsittelyä pyynnöstä huolimatta, jos se on toimittaminen on "muusta syystä" selvästi tarpeetonta.
KKO:n ratkaisuselosteen mukaan HO ei ole kuitenkaan perustellut millään tavalla sitä, miksi pääkäsittelyä ei ole toimitettu; selosteesta ei ilmene, että pääkäsittelyä olisi edes pyydetty.
Lapin yliopistossa on minun opetettu ja tähdennetty, että HO voi aina pitää pääkäsittelyn, siis myös silloin, kun sitä ei ole pyydetty tai sitä on jopa vastustettu. On myös opetettu, että pääkäsittely on aina perusteltua pitää - vaikka laki ei siis siihen velvoittaisikaan - jos sen avulla on saatavissa lisätietoa ja -selvitystä kirjalliseen aineistoon. Näin on asian laita useimmissa tapauksissa. Asianosaiset eivät läheskään aina osaa tai huomaa itse tuoda esiin kaikkia relevantteja seikkoja. Jos suullista käsittelyä ei tällöin toimiteta, tuomioistuimen ratkaisu perustuu puutteelliseen aineistoon. Suullisessa käsittelyssä tuomarit voivat kysyä asioita asianosaisilta ja saada näin tarvittavaa lisäinformaatiota jutun ratkaisua varten.
Ko. asia KKO 2010:16 on tyypillinen tapaus, jolloin alioikeudet ovat perustaneet ratkaisunsa puutteelliseen aineistoon siksi, että ne eivät ole välittäneet toimittaa suullista käsittelyä, jossa asiaan osallisia olisi kuultu henkilökohtaisesti. KKO on sen sijaan saanut asiaan osallisia kuulemalla "irti" relevantteja seikkoja, joiden perusteella se on muuttanut alempien oikeuksien yksioikoista päätöstä.
Koettu oikeudenmukaisuus ei ole toteutunut alempien oikeuksin menettelyssä.
Tähän tapaan tulen selostamaan tapausta luennoillani.
Jos myös käräjäoikeus ja hovioikeus olisivat toimittaneet pääkäsittelyn, olisivat ne mahdollisesti - ennakkoasenteestaan huolimatta - päätyneet toisenlaiseen ratkaisuun. Mutta ehkäpä alempien oikeuksien omaksuma ennakkoasenne "lesboparin lapsi ei tarvitse kahta huoltajaa" tai " lesbo ei kelpaa toisen lesbon lapsen huoltajaksi" on ollut siinä määrin voimakas, että pääkäsittely on päätetty jättää toimittamatta, jottei ennakkoasennetta tarvitsisi muuttaa!
Tämä on se linja, jolla on suorastaan raiskattu lapsen kanneoikeus mm. biologiseen isään. Lespovoimaa! Hallelujaa!!
Blogin pitäjällä on aika usein huomautettavaa KKO:n ratkaisujen ja/tai yleisten linjausten virheistä/puutteista. En ole kuitenkaan huomannut, että ratkaisujen vaikuttavuus (tai sen puute) olisi juuri ollut blogin pitäjän agendalla. Tämä ratkaisu on mielestäni hyvä esimerkki KKO:n ratkaisusta, jolla tuskin on mitään vaikutusta tulevaan ratkaisukäytäntöön missään tuomioistuimessa. Mutta onhan se tietty hyvä, että KKO tuottaa edes intresanttia luentomateriaalia.
Kyllä kai tälläkin ennakkopäätöksellä on vaikutusta, jos ei heti, niin ainakin pitkällä tähtäyksellä siihen, että seksuaalinen suuntautuneisuus ei saa vaikuttaa tuomioistuimen ratkaisuun lapsen etua määriteltäessä.
Virolainen kyseli, miksi lesbopari ei ollut rekisteröinyt suhdettaan. Minä tiedän (yleisellä tasolla) vastauksen tähän. Homoseksuaalit jättävät suhteensa rekisteröimättä pelätessään syrjintää. Esim. työpaikan saanti voi vaikeutua, koska työnantajalla on mahdollisuus saada tietoonsa väestötiedoista merkintä rekisteröidystä parisuhteesta.
Ymmärrän kyllä tuon asian syyksi, minkä vuoksi ratkaisu päätettiin julkaista ennakkopäätöksenä.
Mutta on outoa, että KKO:n ratkaisun perusteluista ei löydy minkäänlaista mainintaa tästä olennaisesta seikasta!
Päätöksen perusteluihin olisi pitänyt kirjoittaa näkyviin peruste: "Seksuaalinen suuntautuminen ei ole huoltajuuskysymyksen ratkaisuun olennaisesti vaikuttava seikka, jos lapsen etu ei muuta edellytä."
Tällöin ratkaisu olisi ollut selkeästi perusteltu ja jokainen olisi tajunnut, mitä KKO oikeastaan tahtoo sanoa ja ratkaisullaan viestittää. Nyt vastuu siirtyy itse asiassa ratkaisun lukijalle, kun KKO on kainostellut sanoa, mitä se on tarkoittanut.
Onko anonyymin mainitsema peruste homoliiton rekisteröimättä jättämiselle relevantti etenkään huoltajuusasiassa? Eikö pidä lähteä muutenkin siitä, että sanotunlainen syrjintä on kiellettyä eikä sitä harrasteta? Eikö homoja kehoteta yleisesti tulemaan ulos kaapista?
Miten muuten lainsäädäntö/tuomioistuimet suhtautuvat sellaiseen asiaan kuin lapsen oikeuteen tietää alkuperänsä.
Jossain vaiheessa monella tulee halu selvittää juurensa, tässä oli kyllä viitattu lakiin, mutta tässä tapauksessa isästä ei ollut tietoa, mutta voiko näin oikeasti olla?
Lähetä kommentti