224. Matti Nissinen on uusi valtakunnansyyttäjä

Kuvassa valtakunnansyyttäjänviraston ja syyttäjälaitoksen logo

1. Kerroin blogissani "Kenestä uusi valtakunnansyyttäjä" 208/12.1.-10, että Matti Kuusimäen 1.3. tapahtuvan eläkkeelle siirtymisen johdosta avoimeksi tullutta valtakunnansyyttäjän virkaa oli hakenut seitsemän syyttäjää: valtiosyyttäjät Jukka Rappe, Ritva Sahavirta ja Raija Toiviainen, johtavat kihlakunnansyyttäjät Matti Nissinen ja Heikki Poukka sekä kihlakunnansyyttäjät Markku Ahonen ja Otto Jämsen. Pohdiskelin myös sitä, ketkä hakijoista voisivat olla vahvoilla virkaan. Päädyin kolmeen nimeen: Sahavirta, Toiviainen ja Nissinen.

2. Lehtitietojen mukaan oikeusministeriö - valtioneuvostossa nimitysasian esitteli oikeusministeri Tuija Brax - haastatteli edellä mainitun kolmen hakijan lisäksi Heikki Poukkaa. Valintaprosessi kesti yllättävän kauan, sillä vasta tällä viikolla asia oli valmis vietäväksi valtioneuvoston istuntoon. Matti Kuusimäki ehti tätä ennen jo siirtyä eläkkeelle; hänen läksiäisiään vietettiin Säätytalolla 12.2.; tästä tilaisuudesta on kerrottu kuvin ja sanoin VKSV:n julkaisussa Akkusastoori 1/2010.

3. Miksi nimitysprosessi kesti niin kauan eli pari kuukautta? Ehkä yksi syy on tavoitteessa saada johtaviin virkoihin nykyistä enemmän naisia, kuten tammikuun blogissani mainitsin. Kenties nimitysasiasta informoitiin etukäteen nimittäjää eli tasavallan presidenttiä ja tiedusteltiin, mikä olisi sopiva valinta virkaan. Lopulta asiassa kuitenkin päädyttiin - yllätys yllätys - pätevimmän hakijan eli Matti Nissisen valintaan. Valtioneuvosto esitti Nissisen valintaa torstaina 4.3. ja eilen perjantaina tasavallan presidentti sitten nimitti hänet virkaan.

4. Oikeusministeri on maininnut Nissisen ansioksi monipuolisen johtajakokemuksen. Nissinen on toiminut kymmenisen vuotta valtionsyyttäjänä ja sen jälkeen kolmisen vuotta Itä-Suomen syyttäjänviraston johtavana kihlakunnansyyttäjänä. Nissisellä on myös poliisikokemusta hänen oltuaan 1980-luvun puolivälistä lähtien lähtien kymmenisen vuotta Kymen lääninhallituksen apulaispoliisitarkastajana, jonka tehtävin kuului toimia myös lääninsyyttäjänä. Nissinen on oikeustieteen lisensiaatti, hänen lisensiaattityötään rikosvastuun kohdistumista yhteisössä pidetään ansiokkaana tutkimuksena, se julkaistiin painosta 1997. Nissinen on julkaissut useita syyttäjälaitosta ja syyttäjän työtä käsitteleviä artikkeleja juridisissa aikakausijulkaisuissa ja poliisilehdissä. Valtionsyyttäjänä Nissinen toimi ympäristörikosten avainsyyttäjien vetäjänä. Nissisellä on siis pitkä ja monipuolinen syyttäjänura takanaan. Tässä suhteessa hän eroaa edeltäjästään Matti Kuusimäestä, jonka kokemus syyttäjänä rajoittui kanneviskaalina toimimiseen 1970-luvulla Vaasan hovioikeudessa.

5. Matti Nissinen lanseerasi alun toista kymmentä vuotta sitten (DL 1999) käsitteen jatkuva syyteharkinta. Kyse on siitä, että syyttäjän syyteharkinta voi alkaa, jos syyttäjä on aktiivinen, itse asiassa jo poliisin suorittaman ja johtaman esitutkinnan aikana, ja jatkua toisaalta vielä syytteen nostamisen jälkeen tapahtuvan tuomioistuinkäsittelyn aikana. Minusta syyteharkinnan varhentaminen eli sen aloittaminen jo esitutkinnan kuluessa on kannatettava asia, koska se jouduttaa syyteharkinnan valmistumista ja parantaa edellytyksiä päästä syyteharkinnassa oikeaan lopputulokseen. Syytteen tarkistamista samoin kuin sen laajentaminen oikeudenkäynnin aikana on myös yleensä perusteltua, mutta toisaalta olisi suotavaa, että mainittuihin toimenpiteisiin tarvitsisi ryhtyä vain poikkeustapauksissa; syyttäjän aktiivinen osallistuminen esitutkintaan olisi tältäkin kannalta hyödyllistä. Sen sijaan jatkuvan syyteharkinnan mahdollisuuden korostaminen ei saisi johtaa, kuten käytännössä valitettavasti näkyy tapahtuvan, siihen, että syyttäjät nostavat syytteitä ikään kuin varmuuden vuoksi ja peruuttavat niitä tai yksittäisiä syytekohtia oikeudenkäynnin aikana sitä mukaa kuin jutun käsittely tuomioistuimissa etenee. Jos ja kun näin tapahtuu, on ositus siitä, että syyttäjä ei ole välittänyt seurata asian esitutkintaa riittävän huolellisesti tai/ja että syyteharkinta on suoritettu puutteellisesti.

6. Tästä päästäänkin yhteen lempiaiheeseeni eli kysymykseen syyttäjästä esitutkinnan johtajana. Tähän kysymykseen Nissisen edeltäjä Matti Kuusimäki suhtautui jyrkän kielteisesti; saa nähdä, onko uudella valtakunnansyyttäjällä yhtä negatiivinen kanta asiaan. Minusta esitutkintaa voitaisiin tehostaa, jos sitä johtaisi myös syyteharkinnasta vastaava syyttäjä. Syyttäjällä on nykyisin toki oikeus ja velvollisuus seurata, valvoa ja ohjata esitutkintaa, mutta käytännössä syyttäjien rooli esitutkinnassa on jäänyt usein valitettavan vähäiseksi. Käytäntö ja puheena olevassa suhteessa kirjava, mutta aika usein syyttäjä alkaa perehtyä esitutkintaan ja koko asiaan vasta sitten, kun hän on saanut työpöydälleen poliisin johdolla suoritetun esitutkinnan tuloksena syntyneen valmiin esitutkintapöytäkirjan. Jos syyttäjä vasta tämän jälkeen pyytää poliisi suorittamaan tiettyjä lisäkuulusteluja ja muita selvityksiä, on selvää, että syyteharkinta pitenee samoin kuin rikosprosessin kokonaiskäsittelyaika. Tämä on yksi ja usein merkittävin syy siihen, että Suomi on saanut viimeisten vuosien aikana ihmisoikeustuomioistuimelta kymmeniä langettavia tuomioita rikosoikeudenkäyntien kohtuuttoman pitkistä käsittelyajoista.

7. Matti Kuusimäen lempiajatuksiin kuului rikosoikeudenhoidon ketjuajattelun korostaminen, josta hän puhui usein, paljon ja lämpimästi. Kyse on yksinkertaisesti rikosprosessiin osallistuvien viranomaisten eli poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen välisen yhteistoiminnan parantamisesta. Tätä asiaa varten samoin kuin syyttäjän velvollisuutta seurata esitutkintaa asetettiin lukuisia työryhmiä. Joitain tuloksia on varmaan saavutettu, mutta tuskin riittävästi. Tältäkin kannalta arvioiden esitutkinnan johtajuuden siirtäminen poliisilta syyttäjälle olisi pitkällä tähtäyksellä paras keino rikosprosessin tehostamiseksi.

8. Matti Kuusimäen jatkuvasti julkisuudessa esille pitämiin teemoihin kuului syyttäjien vähäinen lukumäärä, jos sitä verrataan Ruotsiin. Ruotsissa kuitenkin syyttäjät johtavat esitutkintaa, joten on ymmärrettävää, että tämä on yksi syy, minkä vuoksi syyttäjiä on Ruotsissa suhteellisesti enemmän kuin Suomessa. Ehdotin joskus blogissani leikilläni, että vuodesta toiseen jatkuvan ainaisen julkisen valittamisen sijasta Kuusimäen kannattaisi joskus marssia pääministerin virkahuoneeseen, lyödä kuvainnollisesti nyrkkiä pöytää ja sanoa, että tästä hommasta ei tule mitään, jollei syyttäjistön henkilöstöresursseja lisätä. Saa nähdä, miten Matti Nissinen tulee tässä suhteessa toimimaan. Henkisiä tai ulkoisia avuja rotevanoloiselta Nissiseltä ei ainakaan puutu, sillä onhan hän 197 sentin pituista pääministeri Matti Vanhasta vielä pari kolme senttiä pidempi. Nissinen ei ole ollut puheissaan ja kirjoituksissaan yhtä värikäs ja populismiin taipuvainen kuin edeltäjänsä, vaan edustaa maltillisempaa virkamiestyyppiä.