keskiviikko 29. joulukuuta 2010

366. Tornin herraklubi junailee

Helsingin Sanomat näyttää repäissen tänään melkoisen otsikon ns. Viherpeukku-jutun yhteydessä kertomastani, Hotelli Tornissa kokontuvasta herraklubista tai -seurueesta (sivu A 13). Tietoni perustuvat tavallisesti sangen luotettaviin lähteisiin. Tämä seurue kostuu merkittävistä sisäministeriön ja oikeusministeriön hallinnonhaaraan kuluvista entisistä ja nykyisistä korkeista virkamiehistä. Liikkeellä ollaan kuulemma ns. "isänmaallisissa tarkoituksissa". Tämän on ajateltu - kerhon piirissä - merkitsevän muun muassa sitä, että eduskunnassa käsiteltävinä oleviin esitutkinta- ja pakkokeinolakeihin samoin kuin poliisilakiin yritetään saada ujutettua mahdollisimman paljon poliisille uusia keinoja ja toimintavaltuuksia antavia keinoja.

Kerho tai seurue kostuu siis korkeantason lobbareista, joista osaa toimii virassaan osa on entisiä virkamiehiä. Sinänsähän tällaisissa kokoontumisissa ei ole mitään pahaa, mutta hieman erilaiseksi asia saattaa muuttua, jos mukana on virkamiehiä, joiden tehtävänä on eduskunnassa viedä lakihankkeita eteenpäin. Asianomaisten valiokuntien valiokuntaneuvoksilla on paljon sananvaltaa muun siitä, keitä valiokunnat kuulevat lakihankkeiden osalta asiantuntijoina ja keitä taas eivät. Lakiesityksiin tai niiden joihinkin osiin nihkeästi tai torjuvasti suhtautuvat asiantuntijat jätetään syrjään ja mukaan kutsutaan niin sanottuja ihmisiä. - Tässäkään ei ole sinänsä mitään uuta, sillä niin on totuttu tekemään myös aiemmin. Muta kun nyt on kysymyksessä tavallista suurempi lakipaketti, joka on päätetty viedä läpi eduskunnan istuntokauden loppuruuhkassa, on asialla erityistä merkitystä.

HS:n jutussa haastatellun lakivaliokunnan puheenjohtajana Janina Anderssonin (vihr) lausuma on sikäli paljastava, että siitä ilmenee, että hän ja lakivaliokunta ovat antaneet vapaat kädet poliisille, syyttäjälaitokselle, asianajajille ja tuomarikunnalle yms. tahoille päättää, kenet ne "lähettävät" kuultavaksi oman alansa asiantuntijana lakivaliokuntaan. Tämä avaa tietenkin lobbareille ja "herraseuruille" entistä vapaammat kädet operoida asiantuntijoiden valinnassa ja evästysten antamisesta näille. Valiokunnan sihteereinä toimiville valiokuntaneuvoksien kanssa taas sovitaan siitä, missä järjestyksessä ja miten nopeasti lakihankkeita viedään eteenpäin. Lobbareiden on helpompi sopia eduskunnan tuttujen lakimiesvirkamiesten kanssa asioiden etenemisestä kuin eduskunnan valiokuntien ei-juristien kanssa.

Päätösvaltaa voi tällaisessa järjestelmässä siirtyä tavallista enemmän päättäjiltä asiantuntijoille ja lobbareille, mutta tätä esimerkiksi eduskunnasta seuraavissa vaaleissa syrjään jäävää Janina Anderssonia ei tunnu yhtään huolettavan. Olisin voinut kuvitella, että kansanedustajat ja nimenomaan valiokuntien puheenjohtajat olisivat paljon kiinnostuneempia siitä, keitä valmistelussa kuullaan asiantuntijoina eivätkä halua luovuttaa päätäntävaltaa tässä suhteessa täysin ulkopuolisille elimille ja herraseuruelobbareille.

Lakihankkeen etenemistä seuraavissa piireissä on ihmetelty kovasti, miten on mahdollista, että esitutkinta- ja pakkokeinolain valmistelu on erotettu hallituksen esitysvaiheessa poliisi- ja muiden siihen kuuluvien lakiesityksen käsittelystä antamalla eduskunnalle näistä kokonaisuuksista omat erilliset lakiesitykset eduskunnalle. Eduskunnassa hallintolakivaliokunta vastaa poliisilakien valmistelusta, lakivaliokunta taas esitutkinta- ja pakkokeinolakiesitysten valmistelusta. On epäilty, että tällä tavalla menetellen hallintovaliokunta, johon poliisi- ja syyttäjät erityisesti voivat vaikuttaa, saa lakipaketin käsittelyssä ratkaisevan päätäntävallan.

On syytä muistaa, että komiteavaiheessa esitutkinta- ja pakkokeinolakia sekä poliisilakia vietiin läpi samalla porukalla rinnakkainen ja tämä perustui nimenomaan oikeusministerin ja sisäministerin yhteiseen kannanottoon. Mutta hallituksen esitysvaiheessa nämä kokonaisuudet sitten päätettiin erottaa toisistaan. Tämä voi johtaa epätyydyttävään lopputulokseen monessa suhteessa. Muodollisessa lakipakettien erottamisesta toisestaan päätettiin maan hallituksessa, mutta voi olla, että Torin porukalla oli tässäkin asiassa näppinsä pelissä.

Kun katselee, keitä perustus- laki- ja hallintovaliokunnat ovat tähän asti kuulleet lakipaketin käsittelyssä asiantuntijoina, havaitsee, että poliiseilla ja syyttäjillä ja niiden järjestöillä on ollut tässä selkeä yliote. Tornin porukka näyttää saaneen siis hyvin suunnitelmiaan lävitse.

Valiokuntakierroksen päättää näillä näkymillä ex-valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki, jota sekä laki- että hallintovaliokunta kuulevat tammikuun puolessa välissä. Kuusimäki, joka esiintyy kuulemisissa professorina arvonimellä, pääsee siis sanomaan asiantuntijoista lakiesityksistä viimeisen sanan.

Ei yhtään hassumpi saavutus tältä "herrakerholta"! Onhan Kuusimäki ko. klubin kantavia voimia.

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero muuten ei HS:lle antamassaan lausunnossa kiistänyt Hotelli Tornin "valvontakomission" olemassaoloa, vaan tyytyi vain hohottelemaan, että tällaisella kerholla voisi olla mahdollisuutta vaikuttaa siihen, keitä eduskunnan valiokunnat kuulevat asiantuntijoina.

Mutta Janina Anderssonhan kertoo aivan toisella tavalla asiantuntijoiden valikoitumisesta.

Nyt alkaa kuitenkin olla aika sännätä Las Palmasin koneeseen!

maanantai 27. joulukuuta 2010

365. Poliittisia oikeusprosesseja

Nyt mua vierähän linnasta linnahan...

1. Entinen venäläinen öljymiljardööri Mihail Hodorkovski todettiin tänään syylliseksi kavallukseen häntä vastaan nostetussa toisessa oikeudenkäynnissä Moskovassa. Hodorkovskia kohdeltiin oikeudessa kuin varallista rikollista ainakin: hänet tuotiin oikeuteen käsiraudoissa ja pantiin lasikoppiin seuraamaan tuomion lukua.

2. Tuomion mukaan Hodorkovski ja hänen yhtiökumppaninsa Platon Lebedev myivät omaan laskuunsa satoja miljoonia tonneja Yukos-yhtiönsä öljyä vuosina 1998–2003. Koko tuomion ja rangaistusten julistaminen kestää vielä useita päiviä. Hodorkovski aikoo valittaa tuomiosta. -

3. Vaikka venäläiset oikeusprosessit ovat muun muassa sikäli paheksuttavia, että Venäjällä tuomioistuimet eivät ole käytännössä riippumattomia poliittisen vallan käyttäjistä, ei Venäjällä kuitenkaan syyllistytä tuomioita julkistettaessa samanlaiseen salamyhkäisyyteen kun Suomessa. Meillähän tuomiot annetaan kaikissa merkittävissä jutuissa aina kirjallisina kansliatuomiona asianomaisen tuomioistuimen (KKO, hovioikeudet, käräjäoikeudet) kansliasta, josta asianajajat ja syyttäjät käyvät tuomion kiltisti noutamassa. Suomessa tuomarit eivät halua tai rohkene tulla tuomiota julkisessa tilaisuudessa julistamaan, mikä on varsin outo ja kansainvälisesti vertailussa poikkeuksellinen käytäntö. Oikeudenkäynnin julkisuus edellyttäisi toki myös tuomioiden julkista julistamista.

4. 47-vuotias Hodorkovski suorittaa parhaillaan aiempaa, kahdeksanvuotista tuomiotaan vuoden 2005 oikeudenkäynnistä. Hän olisi vapautumassa ensi vuonna, mutta nyt on arveltu, että uusi tuomio voi pitää hänet vankilassa vuoteen 2017 asti.

4a. On arveltu, että Venäjä saattaisi vaihtaa Hodorkovskin "kuoleman kauppiaana" tunnettuun venäläiseen asekauppiaaseen Viktor Boutiin, jonka Thaimaa luovutti jokin aika sitten Yhdysvaltoihin. USA syyttää Boutia seiden myynnistä diktaattoreille ja useille konfliktialueille. Venäjän mukaan Boutin luovutus on laiton. Boutin luovutus USA:han on Venäjälle kiusallinen, sillä Boutin on arveltu voivan paljastaa, että hänellä on ollut puuhilleen Venäjän viranomaisten tuki

5. Moskovalaisen oikeusistuimen ulkopuolelle kerääntyi tänään satoja mielenosoittajia, joiden huudoissa vaadittiin vapautta Hodorkovskille ja vankilaa pääministeri Vladimir Putinille. Poliisi pidätti useita mielenosoittajia.

6. Hodorkovskin itsensä mukaan valtio, joka tuhoaa parhaat yhtiönsä ja luottaa vain byrokratiaan sekä tiedusteluvoimiinsa on sairas.

7. Hodorkovskin tukijoiden mukaan oikeudenkäynnit ovat Kremlin vastaisku miljardöörille, joka muun muassa tuki oppositiopuoleita Putinin presidenttikaudella ja jonka vaikutusvalta alkoi kasvaa liialliseksi.

8. Pääministeri Putin ei edes yritä peitellä tuomitsevaa suhtautumistaan Hodorkovskiin.
–Varas kuuluu vankilaan, totesi Putin Hodorkovskiin viitaten tv-lähetyksessä viime viikolla. Putin "ennakoi" selvin sanoin Hodorkovskin tuomiota sanomalla, että "tuomioistuin tulee tuomitsemaan H:n vankeuteen rikoksistaan.

9. Hodorkovskin asianajajan mukaan viimeistään tämän lausunnon jälkeen oli selvää, että Putin painostaa oikeuslaitosta tuomitsemaan Hodorkovskin. Putin on kiistänyt väitteen.

10. Venäjän presidentti Medvedev ("Robin") halusi ilmeisesti näpäyttää Putinia ("Batmania") sanomalla, että valtion viranomaiset eivät saisi saisi puuttua riippumattoman tuomioistuimen päätöksiin. Venäjän presidentin vaalit käydään runsaan vuoden kuluttua; tämä selittänee Medvedevin ja Putinin hienoista keskinäistä nokittelua.

11. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan oikeuden päätös oli pettymys, mutta ei yllätys.
–Tuomari olisi ollut sankari, jos hän olisi antanut vapauttavan tuomion, sanoi ihmisoikeusaktiivi Lyudmila Alexeyeva.
-----
12. Putin ajaa tuomioistuimia painostavilla ja itse asiassa myös halventavilla lausunnoillaan jopa ohi Suomen entisen oikeusministeri Johannes Koskisen. Johannes nimittäin tyytyi kommentoimaan tuomioistuimien ratkaisuja vasta niiden antamisen jälkeen ja kehottamaan toisinaan hävinnyttä osapuolta valittamaan tuomioista, jota ministeri itse piti vääränä. Selvää tuomioistuimen riippumattomuuden epäkunnioittamista toki tämäkin.

13. Alpo Rusin tapauksessa Johannes Koskinen rikkoi puolestaan syyttömyysolettamaa antamalla ymmärtää, että syytteistä vapautunut Rusi oli kyllä syyllinen lievempään vakoiluun, josta hänet pelasti tuomiolta ainoastaan syyteoikeuden vanhentuminen.

14. Helsingin käräjäoikeus ja myöhemmin Helsingin hovioikeus katsoivat Johannes Koskisen sanotun lausuman olevan ihmisoikeussopimuksissa ja Suomen perustuslaissa edellytetyn syyttömyysolettaman vastainen. Tämä oli toinen peruste, jolla valtio velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvausta Alpo Rusille.

15. Olen saattanut hovioikeuden tuomion tämän vuoden alussa oikeuskanslerille ja pyytänyt häntä selvittämään, syyllistyikö Koskinen sanotulla syyttömyysolettaman rikkomisellaan, josta siis on olemassa tuomioistuimen lainvoimainen tuomio, ministerinä virkavelvollisuutensa rikkomiseen.

16. Oikeuskansleri ei ole vielä ratkaissut asiaa. Ilmeisesti odotellaan, että Koskisen menettelyä koskeva syyteoikeus ehtisi vanhentua, jolloin oikeuskansleri voisi pestä kätensä asian jatkokäsittelyn eli syytteen nostamisen suhteen. Sitä paitsi tässähän ovat tulossa muutaman kuukauden kuluttua eduskuntavaalit, joissa Koskinen on ehdokkaana; eihän kanteluasiaa voida ennen vaaleja tietenkään ratkaista!

17. Edellistä Johannes Koskisesta tekemääni kantelua, joka siis koski tuomioistuimien riippumattomuusperiaatteen rikkomista, oikeuskansleri Jonkka hautoi reilut kaksi vuotta ennen kuin antoi päätöksensä, joka oli melkoisen monimerkityksellinen.
-----
18. Mutta palatkaamme vielä hetkeksi itäisille maille.

Viikko tai pari sitten pidettiin Valko-Venäjälllä presidentin vaalit, joiden puolueettomuus on asetettu kansainvälisten vaalitarkkailijoiden raporteissa sangen kyseenalaiseksi. Vaalitulosten julistamisen jälkeen Minskissä oli suuri mielenosoitus, jonka yhteydessä valtaa pitävän presidentin Alexander Lukashenkon miliisit pidättivät lähes kaikki muut presidenttiehdokkaat. Lukashenkon päävastaehdokas Vladimir Nekljajev vangittiin ja mukiloitiin pahan päiväisesti. Myöhemmin Valko-Venäjän KGB kävi noutamasta hänet sairaalasta, jonne N:n omaiset olivat vieneet presidenttiehdokkaan. Nekljajevin terveydentilasta ja olinpaikasta ei ole annettu tietoa eikä edes hänen lääkäriään ole päästetty tapamaan vankia. Minskissä liikkuu huhuja, joiden mukaan Nekljajev olisi kuollut.

19. Vladimir Nekljajevin tytär kutsui tänään koolle kynttilämielenosoituksen Eduskuntatalon eteen. Mielenosoituksessa vedottiin myös toisen presidenttiehdokkaan Andrei Sannikovin puolesta. Hänetkin pahoinpideltiin ja vangittiin. Valko-Venäjän KGB on vanginnut viime päivien aikana ehdokkaiden tukijoita. Tällä hetkellä pidätettynä on 23 oppositiopoliitikkoa, aktivistia ja toimittajaa, mutta lista pitenee joka päivä.

20. Eduskuntatalon eteen kerääntyneet mielenosoittajat vetosivat suomalaisiin kansanedustajiin ja europarlamentaarikkoihin, jotta nämä tekisivät kaiken mahdollisen vangittujen nopean vapauttamisen puolesta. Hämärtyvässä illassa portaille asetetut kynttilät muodostivat tekstin: SOS BELA RUSS.
----
21. Ukrainassa puolestaan entinen pääministeri Julia Tymoshenko on asetettu syytteeseen korruptiossa. Syytöksen taustalla on viime helmikuussa Ukrainan uudeksi presidentiksi valittu Viktor Janukovitsh, joka hävisi edelliset presidentinvaalit Ukrainan oranssi vallankumouksen seurauksena Viktor Justsenkolle.

22. Ukrainan parlamentissa harrastetaan silloin tällöin railakkaita paini- ja nyrkkeilymatseja ja maan poliittiselle kulttuurille ovat ominaisia myös edestakaisin sinkoilevat korruptiosyytökset. Julia Tymoshenko syytti pääministerinä ollessaan Janukovitshin kannattajia korruptiosta ja nyt on sitten Janukovitshin vuoro esittää samoja syytöksiä Tymoshenkolle.
-----
23. Oikeuden tai laillisuuden käyttäminen poliittisen vallan välikappaleena ei ole ollut tuntematonta myöskään Suomessa. Tästä yhtenä esimerkkinä mainittakoon ns. Irakgate-skandaali tai Irak-vuoto, jonka seurauksena istuva pääministeri Anneli Jäätteenmäki joutui vuoden 2003 kesäkuussa eroamaan virastaan.

24. Puuttumatta mainittuun Irag-gate -tapaukseen tai Irak-vuotoon tässä yhteydessä tarkemmin voidaan vain aprikoida, selvisikö Irakgate-arvoitus sittenkään lopullisesti ja kuka oikeastaan valehteli vaalitentissä. Pääministeri Jäätteenmäki jätettiin puolustuksessaan myös johtamassaan puolueessaan yksin, jolloin hän pääsi laukomaan eduskunnassa tilannettaan pahentavia sammakoita: "puhun niin totta kuin osaan" ja "asiakirjat tulivat minulle yllättäen ja pyytämättä."

25. Tarkoittiko Jätteenmäki sanoa, että hän puhuu "niin totta kuin voi"? Lähetettiinkö salaisiksi luonnehditut asiakirjat, joista Jäätteenmäki olisi ilmeisesti saanut oppositiojohtajana UM:ltä muistion, jos vain olisi osannut tätä pyytää, todellakin hänen tekemättä aloitetta niiden saamisesta? Tätä pohdittaessa on kannattaa muistaa, että nuo asiakirjat lähetettiin Jäätteenmäelle tasavallan presidentin kansliasta presidentin neuvonantajan Matti Mannisen toimesta.

26. Toimiko Matti Manninen sitten omasta aloitteestaan? Tätä pohdittaessa on syytä muistaa, että Anneli Jäätteenmäen vaalivoitto ja tulo pääministeriksi oli presidentti Tarja Haloselle silmiinpistävän mieluinen asia ja että Halonen oli Suomen Irak-kannanoton ja -politiikan suhteen selkeästi eri linjoilla kuin Bushin kanssa USA:ssa neuvotellut pääministeri Paavo Liponen.

27. Irakgate oikeudenkäynnissä Matti Manninen, joka oli erotettu presidentin neuvonantajan tehtävästään kesäkuussa 2003, tuomittiin sakkoon. Sen sijaan Anneli Jäätteenmäkeen kohdistunut syyte hylättiin, koska oikeuden päätöksen mukaan pyyntö toimittaa kiinnostavaa materiaalia ei toteuttanut yllytystä virkasalaisuuden rikkomiseen eikä näyttöä tahallisesta taivuttamisesta ollut esitetty.


perjantai 24. joulukuuta 2010

364. Sanktioitu joulurauha

Illaksi kotiin!

Joulurauhan julistamisen perinne alkoi Ruotsissa ja siihen kuuluneessa Suomessa 1300-luvulla ja oli tunnettu etenkin 1700-luvulla. Joulurauha julistetaan edelleen Turussa Brinkkalan talon parvekkeelta tiettyä kaavaa ja seremonioita noudattaen. Virallisena oikeuslähteenä joulurauhan julistus ei ole toki enää ollut pitkiin aikoihin voimassa.

Joulurauha oli aikoinaan voimassa olleiden lakien mukaan voimassa 20 vuorokautta eli jouluaatosta Nuutinpäivään. Vakiintuneen tavan mukaan sotatoimet pyrittiin keskeyttämään ja rauhanajan rikkomuksista annetut tuomiot olivat ankarampia kuin muulloin. Joulurauha on siten sanktioitu julistus.

Joulurauhan julistamiskaavassa sanotaan, että "se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät."

Julistettakoon nyt myös tässä blogissa erityinen joulurauha, joka kestäköön...hhmhm...sanokaamme kaksi päivää - 20 päivän mittainen joulurauha olisi nykyoloissa aivan helev...anteeksi, aivan liian pitkä ja aiheuttaisi vain yleistä rauhattomuutta, kun ei pääsisi purkamaan mieltään (edes) blogissa!

Brinkkalan talon parvekkeelta toivotetaan "lopuksi kaupungin asukkaille riemullista joulujuhlaa."

Itse kiitän kaikkia blogissa kävijöitä ja lukijoitani, erityisesti kaikkia aktiivisia kommentaattoreita mielenkiintoisista ja usein jopa hauskoista kommenteista! Lokakuussa 2008 mittaamisensa aloittaneen SiteMeterin mukaan blogissa on ollut tähän mennessä kävijöitä himpun verran vajaa 800 000, kommenttien määrä on reilut 7 000. Nämä ovat odotuksiini nähden paljon komeampia lukuja, kiitos!

Toivotan kaikille lukijoilleni Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2011!

torstai 23. joulukuuta 2010

363. Supon kiusaamisselvitys: Paateroija iski taas

1. Poliisin ylin johto on tehnyt Supossa selvitystä väitetyistä kiusaamistapauksista, joka valmistuu tammikuun puolivälissä.

2. Supon työilmapiiri nousi puheenaiheeksi marraskuussa, kun kenttävalvontayksikön päällikkö Selin syytti Supon johtoa mustamaalaamisesta ja kiusaamisesta. Myöhemmin samassa kuussa ylitarkastaja Mikkola esitti väitteitä Supo-johdon järjestelmällisestä kiusaamisesta, joka oli jatkunut edellisen päällikön Seppo Nevalan ajoista.

3. Olisi ollut korrektia, jos poliisin ylijohto olisi antanut selvityksen tekijöille työrauhan eikä olisi ängennyt julkisuuteen keskeneräisessä asiassa ja yrittänyt vaikuttaa selvityksen sisältöön.

4. Mutta vielä mitä: Mikko Paatero teki sen jälleen! Edellisestä Paateron "iskusta" eli niin sanotusta "paateroinnista" koskien Pudasjärven poliisiasemalla tapahtunutta traagista kuolemantapausta ei ollut ehtinyt kulua kuin reilu viikko (katso blogiani 16:12.: Paatero teki sen taas), kun poliisiylijohtaja halusi sotkeutua omalaatuisella tiedottamisellaan keskeneräiseen selvitystyöhön.

5. Paateron mukaan suojelupoliisissa ei ole todettu viitteitä "järjestelmällisestä kiusaamisesta" tai työilmapiirin ongelmia "muutamia yksittäistapauksia" lukuun ottamatta (hs.fi). Paateron mukaan "keskusteluja" Supossa on käyty erikseen osastopäällikkö Paavo Selinin ja ylitarkastaja Matti Mikkolan esiintuomista asioista. Selvityksessä on käyty läpi muun muassa työyhteisön menettelytapoja, henkilöjohtamista sekä vuoropuhelun kehittämistä.

6. Paateron mukaan "jo tässä vaiheessa on kuitenkin käynyt selväksi, että suojelupoliisin toiminnallinen suorituskyky on korkea".

7. Paateron puuttuminen keskeneräisiin selvityksiin ja tutkintoihin on täysin sietämätöntä ja osoitus poliisiylijohtajan harkintakyvyn ja ammattitaidon puutteesta. Paatero haluaa selvästi vaikuttaa selvitysten ja tutkimusten sisältöön tuomalla esiin omia kannanottojaan ennen selvitysten valmistumista.

8. Paateron esitutkintalain vastaisesta tiedottamisesta on tehty noin kaksi vuotta sitten kantelu oikeuskanslerille. Oikeuskansleri istuu kuitenkin asian päällä kuin tatti eikä saa millään ratkaisuaan valmiiksi. Tällä välin Paatero häärii julkisuudessa yhä uusilla tiedotuksillaan ja hankaloittaa selvitysten tekijöiden ja tutkijoiden työtä.

9. Paateron toiminta nakertaa, ei vain poliisin ylijohdon, vaan koko poliisitoiminnan uskottavuutta ja luottamusta poliisin objektiivisuuteen.




tiistai 21. joulukuuta 2010

362. Viherkauppiaiden huumesyyte nurin - miksi?

1. Syyttäjä nosti loppukesästä Suomessa ensimmäistä kertaa syytteet kannabiksen kasvatusvälineitä myyneen yrityksen toiminnasta. Juttu käsiteltiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa Tampereella. Syyttäjän mukaan puutarhavälineliikettä pitänyt yritys edisti tahallaan huumausaineiden käyttöä myymällä välineitä kotikasvattamista varten. Syytteitä alettiin käsitellä käräjäoikeudessa marraskuussa.

2. Neljää vastaajaa sai syytteet huumausainerikoksen edistämisestä ja törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä. Kaksi heistä oli yrityksen omistajia tai vastuuhenkilöitä. Kaksi oli yrityksen liikkeissä esimiesasemassa. Yrityksen 16:ta työntekijää (myyjiä ja varastotyöntekijöitä) syytettiin huumausainerikoksen edistämisestä. Yhtä pääsyytettyä syytettiin lisäksi siitä, että hän oli pyörittänyt netissä sivustoa, jonka kautta hän oli myynyt maahantuomiaan kannabiksen siemeniä.

3. Huumausainerikoksen edistämisestä voi saada sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä taas voidaan tuomita vähintään neljän kuukauden ja enintään kuuden vuoden vankeusrangaistus. Syyttäjä vaati jutussa kahdelle liikkeen johtajalle ehdotonta vankeusrangaistusta ja 600 000 euron suuruisen rikoshyödyn menettämistä valtiolle.

4. Poliisi iski aika rajuin ottein vuosi sitten Viherpeukku-nimiseen liikkeeseen. Poliisi otti kiinni, pidätti tai vangitutti (käräjäoikeuden päätöksellä) esitutkinnan aikana nelisenkymmentä ihmistä. Kaksi pääepäiltyä liikkeen omistajaa oli vangittuna lähes kolme kuukautta ja muut lyhyempiä aikoja. Liikkeen myynnissä olleet tuotteet takavarikoitiin. Yritys joutui keskeyttämään toimintansa kokonaan poliisin iskun takia.

5. Kyseinen vesiviljelyyn erikoistunut puutarhayritys aloitti toimintansa vuonna 2002. Yrityksellä oli nettikauppa sekä myymälät Helsingissä, Turussa, Oulussa ja Tampereella. Yleisimpiä kannabiksen kotikasvatusvälineitä voidaan käyttää myös laillisten kasvien, kuten esimerkiksi chilin, kasvattamiseen.

6. Syytteen nostaneen paikallissyyttäjän mukaan syyteharkinnassa lähdettiin siitä, että epäillyt tiesivät, että laitteita päätyy kannabiksen kotikasvatukseen. Suomessa ei ole ollut vakiintunutta oikeuskäytäntöä siitä, voiko kasvien kasvatusvälineiden kauppaamista pitää huumausainerikoksen edistämisenä. Aikaisemmin kaksi ihmistä on tuomittu Kouvolan hovioikeudessa laitteiden myynnistä, mutta aiemmin ei ole "isketty" välineitä myyvään liikkeeseen.

7. Pirkanmaan käräjäoikeus antoi tuomionsa kyseisessä Viherpeukku-jutussa viime viikon perjantaina eli 17.12. Käräjäoikeus hylkäsi kaikki huumausainerikoksen edistämistä koskevat syytteet ja katsoi, ettei kannabiksen kasvattamiseen sopivien tarvikkeiden myynti ei ole rikos.

8. Käräjäoikeus totesi, että Viherpeukku-myymälöissä myydyt tuotteet ja tarvikkeet ovat laillisia ja luvallisia. Oikeus katsoi myös, että ei ole näyttöä siitä, että niitä olisi myyty nimenomaan kannabiksen kasvattamista varten.

9. Oikeus langetti sakkotuomiot vain niille seitsemälle syytetylle, joille syyttäjä oli vaatinut rangaistusta myös kannabiksen kasvattamisesta itse tai huumausaineiden hallussapidosta.

10. Syyttäjän mukaan toiminta täytti järjestäytyneen rikollisryhmän tunnusmerkit. Syyttäjän arvion mukaan noin puolet Viherpeukun liikevaihdosta koostui huumeiden kasvatukseen käytetyistä välineistä.

11. Syytetyt puolustautuivat sillä, etteivät he voineet tietää, käyttivätkö yrityksen asiakkaat tuotteita huumeiden kasvatukseen.

12. Poliisin ja syyttäjän kannalta viherkauppiaiden huumesyytejuttu sai siis varsin nolon lopun; syyttäjä on toki ilmoittanut valittavansa tuomiosta hovioikeuteen. Mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään?

13. Tämä on aiheellinen kysymys etenkin siihen nähden, että jutun esitutkinnan aikana osa syytetyistä oli tunnustanut tienneensä, että myydyt välineistä päätyi kannabiksen kasvattamiseen. Käräjäoikeudessa kaikki syytetyt kuitenkin kiistivät tahallisuuden eli sanotun tietoisuutensa.

14. Tunnustuksensa oikeudenkäynnissä peruuttanut syytetyt selittivät oikeudessa, että poliisit olivat luvanneet heille, että he pääsevät heti vapaaksi, kunhan vastaavat kuulustelijoiden kysymyksiin "oikein", siis tunnustavat tietoisuutensa ja kertovat, että myös jutun pääsyytetyt olivat tietoisia myynnistä kannabiksen kasvattajille.

15. Jos tämä pitää paikkaansa, niin poliisi on käyttänyt kuulusteluissa ikivanhaa kikkaa ja tietynlaista painostusta: kuulustelija kertoo epäillylle, että jotkut muut epäillyt ovat jo tunnustaneet ja sanoo, että myös sinä pääset vapaaksi, jos tunnustat. Poliisit tietenkin kiistävät aina sanotunlaisen taktiikan tai neutraalin painostuksen.

16. Niin tai näin, niin oikeudenkäynnissä ilmeni - ainakin käräjäoikeuden päätöksen mukaan - että syyttäjä ei ollut kyennyt esittämään mitään näyttöä, että yritys olisi vuosina 2002-2009 myynyt tahallaan myymälöissään Helsingissä tai muualla Suomessa kasvien kasvatusvälineitä kannabiksen kotikasvattajille. Käräjäoikeuden mukaan kaikki myydyt tavarat olivat olleet laillisia.

16 a. Otetaanpa tähän katkelma käräjäoikeuden tuomion johtopäätösosasta:

17. Myyjät tai osa myyjistä on esitutkinnassa kertonut, että he tiesivät, että tuotteet menivät kannabiksen kasvattajille. Oikeudessa he ovat kertoneet, että sellaista tietoa ei ollut ja että oli ohjeet kieltäytyä myymästä kannabiksen kasvattajille. Esitutkintakertomuksissa ei ole selostettu yksityiskohtaisesti mistään myyntitapahtumasta, jossa olisi tullut esiin tieto siitä, että käyttötarkoitus on ollut kannabiksen kasvattaminen.

18. Vastaajina oleville Viherpeukun työntekijöille on kuulustelujen alussa esitutkinnassa
esitetty tai viitattu selvitykseen, jonka mukaan Viherpeukun myynti olisi lähes täysin suuntautunut laittomaan viljelyyn ja sen jälkeen vastaajille on esitetty kysymyksiä tai pyydetty kommentteja. Lähtötilanne huomioon ottaen vastaajat eivät ole aluksi kertoneet omista tekemisistään ja havainnoistaan vaan kuulustelijan esittämien lähtökohtien ja
olettamien perusteella. Kuulustelujen aluksi tai loppupuolella viitattua poliisin selvitystä lähes 100 % myynnistä ei ole oikeudelle kuitenkaan esitetty.

19. Kuulustelujen lähtö tai perusolettama on ollut siis virheellinen eikä ole perustunut todelliseen tilanteeseen. Tässä tilanteessa vastaajien esitutkintakertomuksia, jotka he ovat oikeudessa kuultaessa kiistäneet, ei voi sellaisenaan pitää riittävänä näyttönä. Kun esitutkinnassa on ilmoitettu jossain vaiheessa kuulusteltaville, että poliisin saaman selvityksen ja tiedon mukaan lähes kaikki myynti mennyt kannabiksen kasvattajille, niin tällaista selvitystä oikeudelle ei ole esitetty eikä syyttäjäkään ole tällaisen perusteella esittänyt syytettä vaan katsonut puolet myynnistä menneen kannabiksen kasvatukseen.

20. Kun vastaajat ovat kuulustelussa edellä mainitun ilmoituksen jälkeen arvioineet jotain myynnin kohdistumisesta niin edeltävä ilmoitus on vaikuttanut lausuntoihin eikä vastaajille toisaalta ole voinut olla varmaa tietoa ylipäätään koko Viherpeukun myynnistä mukaan lukien nettimyynti ja eri toimipisteet ja toisaalta asiakkaiden käyttötarkoitus, jos siitä ei ole erikseen keskusteltu liikkeessä. Lisäksi samanlaisia ja koko Viherpeukun myyntiä koskevia kysymyksiä on esitetty varastossa työskennelleille tai hyvin Iyhytaikaisille työntekijöille, jotka eivät ole olleet lainkaan myyntityössä tai nähneet ehkä yhden asiakkaan Iyhyen myyntituurauksen aikana. Muutoinkin myyjillä on voinut olla epäilyjä siitä, että laitteet tai aineet menevät kannabiksen kasvatukseen, mutta tällaista epäilyä ei voi vielä pitää tietona tai edes todennäköisenä pidettävänä asiana.

21. Vastaajien esitutkintakertomukset eivät kerro yksityiskohtia tai oikeastaan mitään yksittäisistä myyntitapahtumista, joiden perusteella heille olisi tullut tietoa tarvikkeiden tai laitteiden ostajien käyttötarkoituksesta. Lisäksi lähes kaikki ovat sekä esitutkinnassa että oikeudessa kertoneet, että liikkeessä oli annettu ohjeet olla myymättä sellaisessa tilanteessa, jossa tuli esiin mahdollisuus siitä, että ostaja käyttäisi tuotteita kannabiksen kasvattamisessa. Tässä tilanteessa myyjien tahallisuuden osalta heidän tiedoistaan käyttötarkoituksesta ei ole esitetty sellaista selvitystä, että heidän voitaisiin katsoa tienneen tai edes pitäneen varsin todennäköisenä, että laitteet menevät huumausaineen valmistukseen ja kannabiksen kasvatukseen.

22. Kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen asiassa ei ole esitetty sellaista näyttöä, jonka perusteella vastaajilla voitaisiin katsoa olleen sellaista tietoa myytyjen laitteiden ja tarvikkeiden tulevasta käytöstä, että heidän voitaisiin katsoa tahallaan edistäneen huumausaineen viljelyä ja huumausainerikosta. Sen vuoksi syytteet huumausainerikoksen edistämisestä on näyttämättöminä hylättävä."

23. Näin siis käräjäoikeus. Vaikuttaa siltä, että langettavaa tutkintaa silmällä pitäen juttu on pilattu jo esitutkintavaiheessa. Kuulusteltaville on annettu poliisin toimesta ennakkoilmoitus seikoista, joita ei kuitenkaan ole esitutkinnassa selvitetty. Ihmisiä on pidetty kuukausikaupalla vangittuna.

24. Viherpeukun juttua voidaan pitää malliesimerkkinä esitutkinnasta, joka olisi pitänyt olla syyttäjävetoinen. Tosin sanoen syyttäjän olisi pitänyt johtaa esitutkintaa. Nyt poliisilla ei näytä olleen oikein riittävää ymmärrystä siitä, mitä seikkoja oikeudessa pitää näyttää toteen. On luultavasti lähdetty siitä, että kun vastaajat saadaan esitutkinnassa lausumaan jotain myöntämisen tapaista, ei muuta näyttöä tarvita.

25. Eikö poliisi eli siis tutkinnanjohtaja tai edes esitutkintaa "seurannut" syyttäjä tiennyt sitä, että edes pienessä ja vähäpätöisessä rikosasiassa näytöksi langettavaan tuomioon ei riitä pelkkä syytetyn esitutkinnassa antama tunnustus, jos syytetty peruu tunnustuksen oikeudenkäynnissä? Tästä on kuitenkin olemassa selkeä korkeimman oikeuden ennakkopäätös eli ratkaisu KKO 2000:35; kyseinen ratkaisu muuten koski juuri huumausainerikosta eli hampun kasvattamista. Mainitun ratkaisun perusteluissa korkein oikeus lausui yleisessä muodossa eli siis rikosasioita yleensä koskien: "On selvää, että tuomiota ei voida perustaa yksin tai pääasiassa syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antamaan, sittemmin peruuttamaan lausumaan."

26. Esitutkinnassa olisi siis pitänyt pyrkiä hankkimaan sellaista näyttä, joka olisi tukenut syytettyjen esitutkinnassa antama tunnustusta. Jos sellaista näyttöä ei saatu, olisi syyte tullut jättää nostamatta. Mutta kun asiassa oli lähdetty liikkeelle "korkealla profiililla" eli pidättämällä ja vangitsemalla kaikki liikkeen omistajat ja työntekijät ja ottamalla takavarikkoon liikkeen varasto, ei perääntymistä ilmeisesti pidetty kunniallisena ratkaisuna, vaikka riittävää näyttöä syytettyjen tietoisuudesta ei ollut saatu. Uskottiin, että syyte meni käräjäoikeudessa läpi.

27. Olen kirjoittanut usein, myös tässä blogissani, siitä, että suomalainen systeemi, jossa syyttäjä ei johda esitutkintaa eikä ole tutkinnassa edes asianosaisen asemassa, on monessa suhteessa huono järjestelmä. Liettua on Suomen lisäksi ainoa valtio Euroopassa, jossa esitutkintaa johtaa poliisi eikä syyttäjä. Kysymys esitutkinnan johdon siirtämisestä poliisilta syyttäjälle olisi pitänyt ottaa esille parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä olevassa esitutkinta- ja pakkokeinolain kokonaisuudistuksessa, mutta tätä vaihtoehtoa ei lakipakettia valmisteltaessa edes harkittu.

28. Uskon, että jos tehtäviensä tasalla oleva syyttäjä olisi puheena olevassa tapauksessa johtanut esitutkintaa, olisi tutkinnassa saatu hankituksi tunnustusten ohella muutakin näyttöä syytettyjen tietoisuudesta. Jos taas muuta näyttöä ei olisi saatu, olisi syyttäjän tullut tehdä päätös syyttämättä jättämisestä.

29. Suomalaisessa järjestelmässä syyttäjä kyllä "seuraa" esitutkintaa ja hänen toivotaan myös ohjaavan sitä, mutta käytännössä on usein ennekin nähty, ettei tämä vain toimi. Seuraaminen on laaja käsite ja se voi käytännössä olla melkein millaista tahansa. Syyttäjä ei käytännössä puutu läheskään aina aktiivisesti esitutkinnan kulkuun eikä poliisilla ole yleensä koskaan mitään passiivista syyttäjää vastaan. Poliisi puolestaan ei pidä riittävästi yhteyttä syyttäjään eikä keskustelu hänen kanssaan tutkinnassa ilmenevistä juridisista ongelmista.

30. Valtakunnansyyttäjänvirasto ja pomot korostavat mielellään ja usein syyttäjän itsenäisen päätösvallan merkitystä. Itse asiassa suomalainen järjestelmä on tältä(kin) kannalta ajatellen kysymykseen tulevista vaihtoehdoista kuitenkin huonoin. Kun syyttäjä ei johda esitutkintaa eikä seuraa sitä riittävän tarkasti eikä puutu esitutkinnassa ilmeneviin ongelmiin, on syyttäjä käytännössä täysin riippuvainen poliisin suorittamasta esitutkinnasta. Kun syyttäjä ei tunne esitutkinnan yksityiskohtia, hänellä ei ole useinkaan kanttia tehdä syyttämättä jättämispäätöstä näytön riittämättömyyden perusteella. Syyttäjän on pakko luottaa poliisin arvioon näytön riittävyydestä.

31. Tällöin päädytään helposti sellaisiin kiusallisin tuloksiin kuin nyt puheena olevassa Viherpeukun jutussa tapahtui.

32. Poliisi ja syyttäjä voivat toki yrittää hankkia hovioikeutta varten uutta näyttöä, mutta luulenpa, että se ei tällaisessa jutussa enää käräjäoikeuden vapauttavan tuomion jälkeen noin vain onnistu.

33. Viherpeukun jutun syytteistä vapautetut syytetyt aikovat lehtitietojen mukaan tehdä nyt valituksia tai kanteluja "joka paikkaan", kuten esimerkiksi oikeuskanslerille ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. Syytettyjen maine on heidän kotipaikkakunnillaan mennyt ja osa heistä menetti poliisin iskun" johdosta talonsa ja jopa perheensä viestimien leimatessa yrityksen työntekijät epäilyttäviksi uutisoidessaan poliisin rikosepäilyistä.

34. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero astunee kohta esiin selittelemään, että poliisi toimi (myös) Viherpeukun asiassa "aivan oikein."


torstai 16. joulukuuta 2010

361. Paatero teki sen taas!


1. Torstain vastaisena yönä Pudasjärvellä sattunutta poliisivankilan vartijan kuolemaa tutkitaan esitutkinnassa rikoksena eli tarkemmin sanottuna kuolemantuottamuksena sekä virkavelvollisuuden rikkomisena. 49-vuotias vartija kuoli, kun poliisimiehen ase laukesi yöllisessä harjoituksessa ja osui vartijaan. Paikalla poliisiasemalla oli laukauksen sattuessa neljä henkilöä. Harjoituksessa käytettiin normaalia virka-asetta eli pistoolia. Kyseessä ei ollut ampumaharjoitus, vaan aseenkäsittelyharjoitus ilman panoksia. Jostain syystä yhden poliisin aseeseen oli jäänyt patruuna.

2. Asiaa tutkii Oulun poliisilaitos ja tutkinnanjohtajana toimii Lapin kihlakunnan syyttäjäviraston syyttäjä. Lain mukaan tutkinnanjohtajana poliisirikosasioissa toimii aina virallinen syyttäjä, ei poliisi.

3. Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen 9 §:n mukaan oikeus antaa tietoja esitutkinnasta julkisuuteen on yksin tutkinnanjohtajalla ja hänen esimiehellään. Poliisirikosasioissa tiedottaminen kuluu siis tutkinnanjohtajaksi määrätylle viralliselle syyttäjälle.

4. Tästä päästäänkiin varsinaiseen asiaan.

5. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ei ole noudattanut edellä mainittua tiedottamissäännöstä. Paatero on antanut asiasta tietoja julkisuuteen, vaikka hän on ollut tietoinen siitä, että tapausta tullaan tutkimaan poliisirikosasiana ja esitutkintaa johtaa virallinen syyttäjä, joka lain mukaan yksin tiedottaa asiasta.

6. Paatero on kertonut muun muassa Helsingin sanomille (uutinen julkaistu tänään klo 11.53), että hänen tietojensa mukaan poliisit harjoittelivat aseenkäyttöä ensin ilman panoksia. Tämän jälkeen poliisit saattoivat aseensa toimintakuntoon.

7. "Ampuja ei mitä ilmeisimmin muistanut tätä, kun harjoitus jatkui", kertoi Paatero HS:lle. Ohjattu harjoittelu tapahtui Paateron mukaan poliisilaitoksen kellarissa. Harjoitus jatkui myöhemmin yöllä rakennuksen muissa tiloissa. Harhalaukaus ei näillä näkymin muuta poliisin aseharjoitteluun liittyvää ohjeistusta, Paatero sanoi lehdelle.

8. "Poliisin aseenkäsittely on hyvin ohjeistettua. Tapaus näyttää puhtaalta vahingolta", Paatero arvioi. Aseen käyttöä harjoitellaan, jos työtehtävät antavat siihen mahdollisuuden. Paateron mukaan sillä ei ole merkitystä, onko työvuoro yö- vai päiväaikaan. Kyse on omatoimisesta harjoittelusta, jota kukin poliisilaitos ohjaa itsenäisesti.

9. Samanlaisia lausuntoja, joissa otetaan yksityiskohtaisesti kantaa tapaukseen ("harhalaukaus" tai "vahingonlaukaus"; "ohjattu harjoittelu"; "harjoittelu poliisilaitoksen kellarissa" jne.), Paatero on antanut Pudasjärven tapauksen johdosta myös muille tiedotusvälineille. Pitää muistaa, että vaikka Paatero on luonnehtinut tapausta - vaikkei tutkintaa ollut vielä edes aloitettu - vahingonlaukaukseksi, saattaa kysymyksessä olla kuolemantuottamus, sillä aseenkäyttäjän, erityisesti aseenkäyttäjän ammattilaisen, tulee luonnollisesti aina varoa ja huolehtia siitä, ettei hän vahingossakaan leikittele tai "harjoittele" aseella, jossa on patruuna.

10. Poliisirikosasioiden tutkintaa koskevien tiedottamissäännösten sivuuttamisessa Paatero on jo vanha tekijä. Muistamme muun muassa, miten Mikko Paatero kiirehti heti Kauhajoen koulusurmien jälkeen syksyllä 2008 vakuuttamaan useissa medioissa, että surma-aseen kouluampujalle jättänyt komisario toimi "täysin ohjeiden mukaisesti." Paatero otti julkisuudessa kantaa poliisin toiminnan myös Ulvilan surmajutun tutkinnan yhteydessä.

11. Helmikuussa 2009 poliisiylijohtaja Paatero kiirehti selittämään mediassa, että Humppila piiritystilanteen päätteeksi 60-vuotiaan miehen kuoliaaksi ampunut poliisimies toimi jälleen "täysin annettujen ohjeiden mukaisesti." Olen kertonut tästä Humppilan ampumavälikohtauksesta ja Paateron sanotusta menettelystä ("paaterointi") blogissani 7.2.2009 "Poliisi ampui miehen Humppilassa."

12. Koska Paateron tiedottamisinnolle ei näyttänyt tulevan loppua, tein Humppilan tapauksesta oikeuskanslerille osoitetun kantelukirjelmän, jossa pyysin selvittämään Paateron menettelyn oikeellisuuden. Tämä kirjelmä on julkaistu edellä mainitussa blogissani 7.2.2009. Oikeuskansleri on pyytänyt eri osapuolilta kantelun johdosta lausunnot ja selvitykset, mutta asia on edelleen ratkaisua vailla. Kohta tämänkin kantelun tekemisestä on kulunut kaksi vuotta.

13. Paateron "omaehtoinen" ja oudoksuttava tiedottamisintoisuus ja silmiinpistävä halu pestä poliisimiehet puhtaaksi tässäkin asiassa, on herättänyt huomiota mm. hs.fi:n yleisökommenteissa. Paatero ei näytä millään ymmärtävän, ettei hänen ensisijaisiin tehtäviinsä kuulu tutkintaan joutuvien poliisimiesten puolustaminen, sillä hänen tulisi vastata puolueettomasti ja uskottavasti yleisen turvallisuuden ylläpitämisestä.

14. Poliisiylijohtajan tulee pidättäytyä ennen poliisirikostutkinnan aloittamista ja sen aikana kaikista lausunnoista, jotka koskevat asianomaisen poliisimiehen tai hänen kollegojensa taikka esimiestensä menettelyä tai annettujen ohjeiden noudattamista. Sellaiset lausunnot voidaan helposti nähdä epäasiallisena puuttumisena tutkintaan. Paateron lausuntoja voidaan tulkita niin, että hän on tarkoittanut antaa "ohjeita" alaisilleen siitä, miten tapausta pitää tutkia ("selvä vahingonlaukaus") ja mitä poliisimiesten tulee kuulusteluissa kertoa.

15. Pudasjärven tapauksessa on outoja piirteitä. Ehkä Paateron tiedotusinto joutuu juuri niistä. Tuntuu kummalliselta, että poliisimiehet ryhtyivät harjoittelemaan aseenkäyttöä aamuyöllä poliisiaseman tiloissa. Miksi näin piti tehdä? Eikö poliiseilla ole laajassa poliisipiirissä todellakaan muuta tekemistä kuin "leikkiä" keskenään virka-aseilla keskellä yötä? Asian luonteesta johtuen on vaikea uskoa, että näihin kysymyksiin saadaan tutkinnassa luotettavaa selvitystä.









keskiviikko 15. joulukuuta 2010

360. Kiljavan palkkariidan uuvuttava oikeuskäsittely

1. Johanna Korhonen toi 12.12. Helsingin Sanomien sunnuntaidebatin kirjoituksessaan "Oikeutta hakeva ihminen voidaan näännyttää" esille huolestuneisuutensa oikeusjärjestelmämme toiminnasta. Korhosen huolta on kirjoituksen mukaan lisännyt yksittäisen ihmisen nostama oikeusjuttu, jonka käsittely kesti käräjäoikeudessa kuusi vuotta ja joka päättyi viime syyskuussa kanteen hylkäämiseen. Kantaja valitti tuomiosta ja Kouvolan hovioikeuden oli määrä aloittaa valitusjutun käsittely 13.12. Korhonen moittii kirjoituksessaan oikeusjärjestelmäämme hiljaisuuden kulttuurista, koska oikeudenkäyneissä ilmeneviin epäkohtiin ei puututa eikä niistä keskustella.

2. Katsotaanpa hieman tarkemmin, mistä Kiljavan tapauksessa oikeastaan on kysymys. Kiljavan oikeusprosessia on kyllä jonkin verran lehdissä uutisoitu, mutta varsinaista keskustelua ei ole (tästäkään) tapauksesta käyty. Korhosen kirjoitus antoi kyseisen oikeusjutun vastaajapuolelle eli SAK:n koulutussäätiölle aiheen HS:ssa eilen 14.12. julkaistuun kommenttiin otsikolla "Kantaja pitkitti toimillaan Kiljava-oikeudenkäyntiä." Lisäaineistoksi olen löytänyt netistä palkkasaatavat -nimisestä blogista lyhennelmän käräjäoikeuden Kiljava-jutun tuomiosta.

3. SAK:n Kiljavan opiston entinen naisopettaja nosti 30.12.2004 työpalkkasaatavia koskevan kanteen SAK:n koulutussäätiötä vastaan. Kanteen mukaan työnantaja oli jättänyt vuosien 1995 ja 2002 välisenä aikana tehdyistä työtunneista maksamatta hänelle palkkaa ja lomakorvauksia lähes 250 000 euroa. Vastaaja kiisti kanteen kokonaisuudessaan.

3. Juttu ei ilmeisesti ole sinänsä mitenkään erityisen vaikea tai laaja, vaan kyseessä näyttäisi olevan melko tavallinen työpalkkariita. Tuollaisen jutun käsittely hoituisi, jos asiat olisivat kohdallaan, normaalisti muutamalla kirjelmien vaihdolla ja parilla valmisteluistunnolla sekä parin päivän pääkäsittelyllä. Kiljavan jutusta on kuitenkin tekemällä tehty epätavallinen prosessi. Syynä tähän näyttäisivät olevan kantajan epätavalliset prosessitoimet ja toisaalta käräjäoikeuden ilmeisesti liian passiivinen prosessinjohto. En ole perehtynyt juttuun tarkemmin, mutta tällaisen käsityksen olen saanut edellä kappaleissa 1 ja 2 mainitusta aineistosta.

4. Asiaa käsiteltiin Johanna Korhosen mukaan Hyvinkään käräjäoikeudessa kuuden vuoden aikana 66:ssa istunnossa; tähän määrään sisältyy pääkäsittelyn lisäksi ilmeisesti 30-40 valmisteluistuntoa. Tänä aikana käräjäoikeuden kokoonpano, johon kuului kaksi käräjätuomaria ja käräjäviskaali, ehti vaihtua viisi kertaa. Mutta jo kirjallinen valmistelu oli epätavallisen massiivista, sillä alkuvalmistelukin vei aikaa vuoden verran. Alkuvalmistelun päätteeksi käräjäoikeus antoi välituomion, jolla osa kantajan saatavista hylättiin vanhentuneina; myöhemmin tämän tuomion oikeellisuudesta riideltiin käräjäoikeudessa, vaikka välituomiosta ei tiettävästi haettu muutosta hovioikeudelta.

5. Kirjallisiksi todisteiksi tarjottu asiakirja-aineisto oli hyvin laajaa, sillä kantaja esitti oikeudelle peräti 2 500 asiakirjaa, jotka käsittivät yhteensä noin 10 000 sivua. Vastaaja puolestaan esitti oikeudelle kirjallisina todisteina 30 asiakirjaa, joista osaan sisältyi useampia todisteita. Vielä hämmästyttävämpää on oikeudelle tarjottujen todistajien lukumäärä, sillä kantaja nimesi todistajiksi yli 300 todistajaa, joista käräjäoikeus karsi niin, että se hyväksyi asiaan vaikuttaviksi todistajiksi 70 henkilöä. Vastaajan nimeäminä jutussa kuultiin 11 todistajaa. Kantaja ei lopulta tuonut oikeuteen kaikkia mainituista 70 todistajista.

5. Marraskuussa 2005 annetun välituomion jälkeen valmistelua jatkettiin, kunnes se päätettiin 12.9.2007 keskeyttää. Syynä valmistelun keskeytykseen näyttäisi olleen oli kantajan tekemän rikosilmoituksen johdosta käynnistynyt esitutkinta. Johanna Korhosen mukaan kantaja epäili, että osa työnantajan asiakirjoista ja hänen nimikirjoituksistaan olisi ollut väärennettyjä ja että hänen nimiinsä oli valtionapujen hakemiseksi pantu kursseja, joita hän ei ollut pitänyt. Esitutkinnalla, ei kuitenkaan ilmeisesti ollut vaikutusta riita-asian selvittämisen kannalta, mitä osoittaa se, että käräjäoikeus on ratkaissut riita-asian, vaikka esitutkinta on ilmeisesti edelleen kesken.

6. Käräjäoikeus päätöksellä 1.6.2009 asian valmistelua jatkettiin osin kirjallisesti ja osin lukuisissa valmisteluistunnoissa, joita on nähtävästi pidetty 30-40. Valmistelun jatkuessa asianosaiset esittivät uutta aineistoa. Vihdoin ja viimein juttu oli käräjäoikeuden mielestä "kypsä" pääkäsittelyyn, jonka aloittamisesta käräjäoikeus teki päätöksensä 24.2.2010. Pääkäsittely aloitettiin 18.3. ja se saatiin 16.7.2010.

7. Käräjäoikeus antoi tuomion 20.9.2010. Oikeus oikeus hylkäsi kantajan vaatimukset konaisuudessaan ja velvoitti hänet korvaamaan SAK:n koulutussäätiön oikeudenkäyntikuluista noin 300 000 euroa korkoineen.

8. Millaista tuon jutun oikeuskäsittely sitten oli? Muutamana päivänä oikeuden istuntoa (ilmeisesti pääkäsittelyä) seuraamassa käynyt Johanna Korhonen on HS:n kirjoituksessaan ihmetellyt muun muassa kymmeniä todistajia, "jotka saivat puhua tunnista toiseen teemoista, jotka eivät lainkaan liittyneet opettajan työtunteihin."

9. SAK:n koulutussäätiön edustajien vastineessa oikeudenkäynnin pitkittämisen syy nähdään lähes yksinomaan kantajan tavassa käydä prosessia. Vastineessa vedotaan ensinnäkin kantajan massiiviseen ja selvästi ylimitoitettuun todistusaineistoon, josta on jo edellä mainittu. SAK:n mukaan "oikeudenkäyntiaineisto paisui jutun kestäessä jatkuvasti." Toinen pitkittymisen syy oli SAK:n mukaan se, että kantajan asianajaja jätti tulematta oikeudenistuntoon, kun juttua alettiin käsitellä uudelleen keväällä 2009. Tämän vuoksi jutun uudelleen aloitus siirtyi kuukausilla kesän yli.

10. Kolmantena syynä SAK mainitsee sen, että kantaja teki käsittelyn aikana kantelun kahdesta puheenjohtajana toimineesta käräjätuomarista, mutta nämä esteellisyysväitteet hylättiin. Aivan jutun loppuvaiheessa oikeuden päätöksentekoa pitkitti vielä se, että kantaja esitti vahingonkorvauskanteen käräjäoikeuden puheenjohtajaa ja Suomen valtiota kohtaan. Lisäksi SAK ilmoittaa, että vaikka kantajan vaatimukset olivat perusteettomia, SAK yritti saada asiassa useaan otteeseen sovintoratkaisua, mutta sopimusneuvottelut eivät johtaneet tulokseen.

11. Kantajapuolen edellä kerrotut toimet näyttävät olleen epätavallisia sekä ylimitoitetun todistusaineiston esittämisen että oikeuden puheenjohtajiin kohdistettujen esteellisyysväitteiden ja valtiota vastaan esitettyjen korvausvaatimusten osalta. Mutta joutuuko tuomioistuin tällaisessa tilanteessa ikään kuin nostamaan kädet pystyyn ja nielemään mukisamatta kaikki asianosaiset taholta esitetyt vaatimukset ja epätavalliset menettelytavat ja ottamaan vastaan kaiken tarjotun todistusaineiston, jolloin oikeudenkäynti auttamatta pitkittyy kohtuuttomasti?

12. Ei suinkaan, sillä laissa on toki annettu tuomioistuimelle keinoja, joilla voidaan puuttua illojaalilta vaikuttavaan prosessaamiseen, jonka tarkoituksena on pitkittää kohtuuttomasti käsittelyä ja joka voi pahimmillaan johtaa oikeuden väärinkäyttämiseen ja tuomioistuimen näännyttämiseen. Näitä keinoja tuomioistuimelle on tarjolla sekä valmistavan käsittelyn (OK 5 luku) että pääkäsittelyn (OK 6 luku) osalta. Kyse on vain siitä, osaako, rohkeneeko tai haluaako tuomioistuin käyttää noita keinoja, tarkemmin sanottuna prosessinjohtokeinoja ja saadakseen asianosaiset ja heidän avustajansa noudattamaan korrektin ja joutuisan käsittelyn edellyttämiä menettelytapoja.

13. Laissa (OK 5 luku) samoin kuin asianajajia velvoittavissa Hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa on normeja, joita asianajajat ovat velvollisia noudattamaan oikeudenkäynnissä ja valmistautuessaan oikeudenkäyntiin. Tuomioistuimen ja erityisesti valmistelua johtavan oikeuden puheenjohtajan velvollisuutena on huolehtia, että asianajajat noudattavat sanottuja normeja.

14. Luultavasti Kiljavan jutun oikeuskäsittely on paisunut aineistoltaan ja ajankäytöltään täysin ylimitoitettuihin suhteisiin ensi sijassa juuri siksi, että käräjäoikeus ei ole valmisteluvaiheessa huolehtinut siitä, että kappaleissa 12 ja 13 tarkoitettuja normeja olisi noudatettu. En ryhdy tässä "luennoimaan" kyseisten normien sisältöä - kaikki riita-asioiden kanssa tekemisiin joutuvat asianajajat ja tuomarit kyllä tuntevat tai heidän ainakin pitäisi tuntea ne. Totean vain, että juttu näyttää riistäytyneen käräjäoikeuden käsistä ja alkaneen ajelehtia käsittelyvaiheesta ja istunnosta toiseen yksinkertaisesti siksi, että prosessinjohto ei ole ollut riittävän jämäkkää. Jos kantajan tarkoituksena oli todella pitkittää prosessia, niin kuin SAK väittää, on laissa kyllä säännöksiä, joita soveltamalla tämä olisi voitu estää.

15. Oikeuden tehtävänä ei ole "jäädä tuleen makaamaan", jos sille kannetaan asianajajien toimesta kilo- tai säkkikapalla epämääräistä asiakirja-aineistoa, jota advokaatit eivät ole käyneet keskenään läpi ennen riidan vireille tuloa ja jonka merkityksestä asiassa ei ole selvyyttä taikka jos joku asianajajista intoutuu nimeämään "puoli kylää" todistajiksi. Oikeuden puheenjohtajalla pitäisi olla niin paljon arvovaltaa, ettei moisia temppuja edes yritettäisi asianajajien taholta esittää. Jos arvovalta puuttuu, muuttuu prosessi helposti advokaattien johtamaksi prosessiksi ja oikeudelle jää lähinnä kirjanpitäjän ja kirjurin rooli.

16. Jutun epäasiallinen pitkittäminen ei tietenkään ole hyvän asianajajatavan mukaista. Toisaalta asianajajilla ei ole yleensä mitään sitä vastaan, että jutun käsittely valmisteluineen ja pääkäsittelyineen venyy ja pitkittyy. Heidän palkkiolaskutuksensa perustuu tuntiveloitukseen eli mitä enemmän tunteja jutun hoitamisen parissa vierähtää ja mitä kauemmin jutun käsittely kestää, sitä parempi asianajajien kannalta. Kiljavan juttua vastaavassa asiassa olisi normaalikäsittelyssä selvitty luultavasti 20-30 000 euron suuruisilla palkkiolaskuilla, mutta Kiljavan tapauksessa asianajajien palkkiolaskut olivat jotain 500 000 euron luokkaa.

17. Oikeuden puheenjohtajalta edellytettäisiin etenkin mainitunlaisissa epätavallisissa jutuissa tiukkaa ja jopa karskia prosessinjohtoa, nynnyily ja nyhveröinty ei voi tulla kysymykseen. Valmistelua johtavat puheenjohtajat voisivat ottaa mallia vaikkapa Tuntemattoman sotilaan jääkärikapteeni Kaarnasta, joka muistetaan kirjan ja filmin alkuvaiheen ensimmäisestä hyökkäyksestä suo yli. Ulkomuistista muistelen Kaarnan sanoneen (huutaneen) maassa makaaville miehilleen: "Mitäs minä näen. Ei pojat, ei sotaa näin käydä! Mennäänpäs nyt tuon suon yli että heilahtaa!"

18. Kiljavan jutun tapaisissa jutuissa oikeuden puheenjohtaja voisi todeta kapteeni Kaarnan tavoin asianosaisten asianajajille - asianosaisille itselleen ei sen sijaan pidä ryhtyä "huutamaan" - tähän tapaan: "Hei, kamoon, mitäs tämä nyt on? Ei hemmetissä, hyvät herrat/rouvat, ei oikeutta näin käydä! Aletaanpas nyt töihin niin että saadaan tämä juttu, jossa ei taida olla mitään kovin kummallista, valmistelluksi pääkäsittelykuntoon... hhmh...sanokaamme kahdessa viikossa." Jos puheenjohtaja osaa hommansa, on homman nimi se, että advokaatit tekevät työn eli valmistelevat asian ja puheenjohtaja vain valvoo, että valmistelu tulee tehdyksi a) riittävän perusteellisesti ja samalla b) joutuisasti sekä c) niin, ettei asiaan (oikeudenkäyntiaineistoon), kuten laki sanoo, "sekoiteta mitään sellaista, mikä ei asiaan kuulu." Valmistelua johtava tuomari siis vastaan muun ohella siitä, ettei asiassa esitetä ilmeisesti tarpeetonta todistelua.

19. Kiljavan jutun valmistelussa käräjäoikeus eli sen valmistelua johtanut tuomari oli kyllä rajoittanut kantajan tarjoamaan todistusaineistoa ainakin nimettyjen todistajien osalta niin, että kantajan (asianajajan) nimeämistä yli 300 todistajista hyväksyttiin kuultaviksi ainoastaan 70. Tämä on positiivinen piirre valmistelussa, mutta ilmeisesti todistajien määrä jäi vieläkin liian suureki, sillä kantaja ei loppujen lopulta kutsunut pääkäsittelyyn kaikkia 70 todistajaa. Lisäksi todistajien samoin kuin muun todistusaineiston rajoittaminen olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmassa vaiheessa; nyt päätökset todistajien määrän rajoittamisesta tehtiin vasta 20.1. ja 10.2.2010 eli vasta viisi vuotta jutun vireilletulon jälkeen.

20. Jos todistus- ja muutakin oikeudenkäyntiaineistoa esitetään "tipoittain" pitkän ajan kuluessa valmistun kuluessa (ja pitkittyessä) - näin on aivan ilmeisesti tapahtunut myös Kiljavan tapauksessa - on tämä selvä osoitus a) siitä, etteivät asianosaisten asiamiehet ole valmistautuneet juttuun riittävän hyvin jo ennen jutun vireille tuloa oikeudessa, kuten Hyvä asianajajatapa edellyttäisi, ja b) siitä, että tuomarin prosessinjohto on ollut liian passiivista. Ihannetapauksessa, jolloin asianosaisten advokaatit ovat valmistautuneet jutun vireilletuloon ja sen ajamiseen hyvin, koko todistusaineisto on selvillä jo silloin, kun kantaja jättää haastehakemuksensa ja vastaaja antaa häneltä pyydetyn kirjallisen vastineen. Mutta aina tästä tavoitteesta ei kuitenkaan voida pitää kiinni. Tässä tapauksessa oikeuden eli valmistelun johtavan puheenjohtajan tulee laatia suunnitelma ja aikataulu, jota asian valmistelussa noudatetaan. Siinä voidaan sopia tai määrätä, että molemmat osapuolet ilmoittavat kaiken todisteensa tiettyyn ajankohtaan mennessä uhalla, ettei uuteen todisteeseen voida enää myöhemmin vedota, ellei siihen ole todella pätevää syytä.

21. Valmistelua johtavalla tuomarilla on toki käytettävissään monia muitakin keinoja täsmällisen ja joutuisan valmistelun toteuttamiseksi, mutta ei niistä nyt tässä sen enempää. Yksi asia, joka asianosaisilta ja heidän asianajajiltaan tuntuu yllättävän usein unohtuvan, koskee valmistelun tarkoitusta. Valmistelun tarkoituksena ei ole jutun "ajaminen" eikä varsinainen "riitely" eli sen osoittaminen, että "minun päämieheni on oikeassa ja vastapuoli väärässä." Näiden asioiden paikka tulee vasta pääkäsittelyssä, jossa koko oikeudenkäyntiaineisto otetaan vastaan. Valmistelun tarkoituksena on yksinkertaisesti vain kartoittaa se oikeudenkäynti- ja todistusaineisto, joka pääkäsittelyssä tullaan "asian ajamisen" yhteydessä esittämään.

22. Valitettavasti kuitenkin käytännössä näkee, että asianosaisten avustajat tai asiamiehet alkavat riidellä "pääkäsittelynomaisesti" jo valmistelussa, mikä sekoittaa koko valmistelun idean ja tietenkin myös osaltaan pitkittää valmistelua. Jos valmistelua johtava tuomari on tehtävänsä tasalla, ei hän päästä valmistelussa advokaatteja tai asianosaisia toistensa "kimppuun," vaan kontrolloi, että valmistelussa pysytellään yksinomaan aineiston kartoittamisessa.

23. Todistusaineiston kartoittamisessa on tärkeää erityisesti niiden todistusteemojen ilmoittaminen, joista kutakin todistajaa aiotaan kuulla tai asiakirjatodisteita esittää. Todistusteemojen ilmoittaminen laiminlyödään usein tai teemoja ei ilmoiteta riittävän tarkasti, mikä kostautuu sitten pääkäsittelyssä, jossa asiakirjatodisteet otetaan vastaan ja todistajia kuullaan. Todistajat voivat kertoa oikeudessa vähän mistä sattuu eli myös sellaisista teemoista ja kysymyksistä, joita heitä ei ole nimetty todistamaan. Näin lienee Johanna Korhosen kirjoituksen perustella tapahtunut myös Kiljavan oikeusjutussa; "todistajat saivat puhua tunnista toiseen teemoista, jotka eivät lainkaan liittyneet opettajan työtunteihin." Pääkäsittelyn puheenjohtajan tulee luonnollisesti valvoa todistajankuulustelun asiamukaisuutta ja kysymysten ja kertomusten pysymistä asiassa ja todistusteemoissa.

24. Entäpä sitten tuomion sisältö? Tuomio on hirmuisen pitkä käsittäen 381 sivua. Kukaan ulkopuolinen ei tietenkään jaksa lukea tällaista tuomiota, joka tapauksessa lukukokemuksesta tulisi ilmeisesti aika näännyttävä. Johanna Korhonen kritisoi tuomion perustelujen kirjoittamistapaa sanomalla, että "pääasiassa tuomio sisältää sekavahkoja referaatteja todistajien puheista. Päätösosiossa ei ole viittauksia lainsäädäntöön, eikä siinä punnita todistajien kertomuksia toisiaan vasten". - Tosiaan, melkoisen sekavalta tuomio näyttää. Tuomon aluksi käräjäoikeus ryhtyy esittämään perusteluja sille, minkä vuoksi oikeudenkäynti on kestänyt niin pitkään! Tällainen vuodatus, jolla käräjäoikeus yrittää puolustella omia tekemisiään ja vierittää syyn pitkittymisestä muille, ei tietenkään kuulu tuomioon. Tuomio muistuttaa tältä osin hieman Helsingin HO:n Jippii-jutussa antamaa tuomiota, jonka aluksi hovioikeus mollaa käräjäoikeuden tuomion perinpohjaisesti.

25. Asiaselostus eli niin sanottu kertoelma, jossa selostetaan kanteen ja vastineen sisältöä, on vielä jotakuinkin siedettävän pituinen (sivut 3- 17), mutta toki tätäkin osaa olisi voitu huomattavasti tiivistää. Sivulta 37 alkaa sitten tosi pitkä "tarina" siitä, mitä jutussa kuullut todistajat ovat kertoneet. Netissä olevasta tuomion lyhennelmä tämä osuus on jätetty - lukijoita viisaasti armahtaen - pois. Kun sivulta alkaa 366 alkaa osio nimeltään "yksityiskohtaiset perustelut ja ja johtopäätökset todistelusta", on syytä olettaa, että todistajien kertomusten selostamiseen on käytetty reilut 300 sivua!

26. Kiljavan tapauksen tuomiota näyttäisi yleensäkin rasittavan tietynlainen pöytäkirjamaisuus, vaikka tämä ei ole tuomion perustelujen tarkoitus. Täyteen "kukoistukseensa" tämä pöytäkirjamalli puhkeaa todistajien kertomusten pikkutarkassa selostamisessa, mitä nykyisin pidetään ainakin oikeuskirjallisuudessa hylättävänä perustelutyylinä; jotkut hovioikeudet ovat tosin aikaisemmin edellyttäneet, että käräjäoikeuksien tulisi selostaa tuomiossaan todistajien kertomuksia aika laajasti. Näytön perusteluissa pitäisi keskittyä eri suuntaan puhuvien todistajien kertomusten ja muiden todisteiden arviointiin ja johtopäätösten tekemiseen, ei kertomusten ja kirjallisten todisteiden selostamiseen. Kun lukee käräjäoikeuden johtopäätöksiä todistelusta, niin voi todeta, vain harvojen todistajien tietyillä lausumilla on ollut näytön arvioinnin kannalta merkitystä. - Käräjäoikeus tuntuu muutenkin kirjoittavan paljon (381 sivua), mutta loppujen lopuksi sanovan aika vähän.

27. Käräjäoikeus perustelut päätyvät loppukaneettiin, jossa todetaan, että "käräjäoikeuden kokonaisarvio, ettei kantajan kokonaistyöaika ole vuositasolla ylittynyt kanteiden vaatimusten aikana, on joka tapauksessa edellä selostetuin yksityiskohtaisin perustein varma." Minulla ei ole edellytyksiä arvioida sanotun johtopäätöksen pitävyyttä. Kantajaa tämä toteamus tai tuomion perustelut yleensäkään eivät ole vakuuttaneet, mikä ilmenee myös Johanna Korhosen kirjoituksesta: "Mistä tämä varma arvio on peräisin, ei selviä tekstistä."- Asianosilla näyttää olevan erimielisyyttä jo palkanmaksun lähtökohdasta eli kantajaan sovellettavasta työaikajärjestelmästä. Voisikin kysyä, olisiko prosessia ollut mahdollista keventää merkittävästi välituomiolla, jossa olisi ratkaisu mainittu ennakkoluonteinen kysymys siitä, mitä työaikajärjestelmää kantajan palkkaukseen oli itse asiassa sovellettava.

28. Netistä löytyy (palkkasaatavat.blogspot) myös käräjäoikeuden jutun käsittelyvaiheen aikana tekemä päätös, joka koskee kantajan oikeuden puheenjohtajasta tekemää esteellisyysväitettä. Käräjäoikeus hylkäsi väitteen, mutta käytti tämänkin ratkaisun kirjoittamiseen näännyttävän pitkää kirjoitus- ja perustelutapaa; käräjäoikeuden päätös käsittää kahdeksan pienellä rivivälillä kirjoitettua sivua. Koska esteellisyysväite oli ilmeisen perusteeton, olisi väitteen voinut hyvin kuitata hyvin puolen sivun mittaisella päätöksellä. Siinä olisi ensin kerrottu lyhyesti väitteet perusteet ja sen jälkeen ytimekkäästi käräjäoikeuden hylkäävän päätöksen perusteet jotenkin tähän tapaan: "Vakiintuneen, KKO:n ennakkopäätöksiin perustuvan oikeuskäytännön mukaan on selvää, ettei asianosaisen tuomioistuimen jäsenestä oikeudenkäynnin aikana poliisille tekemä tutkintapyyntö, joka koskee tuomarin menettelyä jutussa, tee tuomaria esteelliseksi. Esteellisyysväite hylätään."

29. Loppukaneettina voin todeta, että, että Kiljavan tapaus on sikäli hyvä esimerkki, että siitä ilmenee, mitkä asiat ovat tuomarin työssä keskeisiä. Nämä osa-alueet ovat: 1) prosessinjohto käsittelyvaiheen aikana ja 2) tuomion perusteleminen. Prosessinjohdon avulla asia on mahdollista saada valmisteltua ja ratkaisua joutuisasti, mutta silti varmalla tavalla. Tuomion perusteluilla taas voidaan saada sekä asianosaiset että yleisö vakuuttuneeksi ratkaisun oikeellisuudesta. Jos näissä perustehtävissä ei onnistuta, ollaan pahassa pulassa. Oikeuden istunnoista ja/tai tuomioiden lukemisesta muodostuu silloin kaikille osapuolille näännyttävä kokemus.

30. Johanna Korhonen valittelee kirjoituksensa lopuksi oikeusjärjestelmämme ympärillä vallitsevaa tarpeetonta hiljaisuuden kulttuuria. Korhosen mukaan oikeuden seuraamisen ja siitä keskustelemisen pitäisi olla osa normaalia demokratiaa. Tähän toteamukseen voidaan hyvällä syyllä yhtyä. Meillä ei juuri keskustella edes tärkeistä tai merkillisistä oikeusjutuista. Omalta osaltani olen yrittänyt viritellä keskustelua ja jopa kritisoida havaitsemiani puutteita ja epäkohtia.








maanantai 13. joulukuuta 2010

359. Vain tuomiot vaihtelevat

1. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi 19.11.2010 päätöksensä kahden yksityishenkilön käräjätuomarin menettelyä koskevaan kanteluun asiassa, joka johti myöhemmin käräjäoikeuden lautamiehen asettamiseen syytteeseen ja sittemmin erottamiseen tehtävästään. Tapauksen faktat ilmenevät pääosin blogikirjoituksestani 21.10.2008 "Lautamies tuomiolla (KKO 2008:95)."

2. Tapaus oli oikeuskanslerinvirastossa tuttu asia, sillä oikeuskansleri määräsi vuonna 2006 valtionsyyttäjän nostamaan kyseistä lautamiestä (A) vastaan syytteen, joka sitten johti langettavaan tuomioon. Kantelijat jättivät lokakuussa 2008 kantelunsa eduskunnan oikeusasiamiehelle, koska katsoivat, että oikeuskanslerille oli saattanut muodostua syytemääräyksen johdosta asiassa tietty ennakkokäsitys myös käräjätuomarin menettelyn osalta.

3. Kantelijoiden yllätykseksi oikeusasiamies kuitenkin siirsi kantelukirjoituksen välittömästi oikeuskanslerinviraston käsiteltäväksi. Siirto perustuu oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen tehtävien jaosta vuonna 1990 annetun lain (1224/1990) 3 §:ään, jonka mukaan oikeuskansleri ja oikeusasiamies voivat "keskinäisesti siirtää muunkin molempien toimivaltaan kuuluvan asian, kun siirtämisen voidaan arvioida nopeuttavan asian käsittelyä tai kun se on muusta erityisestä syystä perusteltua."

4. Mainitussa lainkohdassa kiinnitetään huomiota yksinomaan käsittelyn nopeuteen ja muihin erityisiin syihin. Sen sijaan säännöksessä on sivuutettu kokonaan se nykyisin tuomarin esteellisyysperusteiseen kuuluva seikka, jonka mukaan tuomari on pääsäännön mukaan esteellinen ratkaisemaan uudelleen samaa asiaa, jossa hän on ollut jo aiemmin päätöksentekijänä. Ks. tästä OK 13:7.2: "Tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi."

5. Oikeuskansleri ja oikeusasiamies eivät ole tuomareita, vaan hallintovirkamiehiä, joten OK 13 luvun tuomarin esteellisyysperusteet eivät koske heitä. Niin, ja kukapa nyt rohkenisi mennä epäilemään esimerkiksi oikeuskanslerin ennakkoasennetta, vaikka hän onkin ratkaissut saman asian tai jonkin sen osan aikaisemmin. Vasta laillisuusvalvojan päätöksen perusteluista voidaan sitten päätellä jotain mahdollisen ennakkoasenteen suhteen.

6. Mutta nopeuttiko siirto tässä tapauksessa asian käsittelyä siten kuin edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetaan? Enpä tiedä, sillä vaikka asia oli oikeuskanslerille ja hänen esittelijöilleen tuttu, saatiin kanteluasiassa ratkaisu vasta nyt eli yli kahden vuoden kuluttua kantelun tekemisestä. Mutta ehkäpä tämäkin on jo oikeuskansleriviraston mittapuun mukaan "nopeaa käsittelyä", kukapa tietää. Hyvä, että päätös saatin sentään nyt ennen joulua: kuka tietää, vaikka oikeusasiamiehen kansliasta päätöstä olisi voitu joutua odottamaan vielä lisää toiset kaksi vuotta!

7. Tämän esipuheen jälkeen itse asiaan. - Kantelukirjoituksessa, jonka sisältö on oikeuskanslerin päätöksessä kuitattu kolmella rivillä, on kiinnitetty huomiota muun muassa tuomioistuimen neuvottelusalaisuuteen ja pyydetty oikeuskansleria selvittämään, olisiko kyseisessä tapauksessa ollut kysymys tästä, kun sittemmin syytteen saaneen lautamiehen salaisessa päätösneuvottelussa esiin tuomia näkökohtia oli referoitu sellaisenaan tuomion perusteluissa.

8. Käräjätuomari oli kirjoittanut rikostuomion perusteluihin lautamies A :n oikeuden päätösneuvotteluissa kirjallisesti esittämän ja toisen lautamiehen hyväksymän tuomion perusteena seuraavaa: " Allekirjoittanut A keskusteli T:n kanssa tilaisuudessa, missä informoitiin asiakkaita ja muita sidosryhmiä osakekaupasta (työkalutalon 10-vuotissyntymäpäivillä). Keskustelussa ei mikään viitannut siihen, että Y olisi ollut kykenemätön tekemään päätöksiä tekemästään kaupasta ja muista omista asioistaan. T vaikutti tyytyväiseltä eläkkeelle pääsystä."

9. Luulen, että kukaan ulkopuolinen, jolle oikeuskanslerin päätöstä näytettäisiin, ei tulisi tuon irrallisen perustelulauseen johdosta hullua hurskaammaksi siitä, mistä asiassa oli oikeastaan kysymys. Oikeuskanslerin päätös on kirjoitettu selvästi niin sanotun lyhyen mallin mukaan, koska ratkaisua ei ole tarkoitustaan julkaista oikeuskanslerinviraston ratkaisutietokannassa tai vuosikertomuksessa; ratkaisu kuuluu laajaan päätösjoukkoon, jonka on määrä hautautua kanslerinviraston arkistoihin.

10. Asia ei ole kuitenkaan niin yksioikoinen ja selvä kuin oikeuskanslerin kantelupäätöksen perusteella näyttäisi. Asia on myös periaatteellisesti (toki myös yksilön kannalta) sen verran tärkeä, että sitä kannattaa ruotia hieman perusteellisemmin ("jokainen päätös on blogin arvoinen"). Selostan tämän takia seuraavaksi hieman asian taustaa ja sitä prosessia, johon oikeuskanslerin vuonna 2006 tekemä syytemääräys johti.

----
11. Lautamies A osallistui vuonna 2005 käräjäoikeudessa törkeää petosta koskevan jutun käsittelyyn. Oikeuskansleri, jolle käräjäoikeuden syytteen hylkäävän tuomion - tuomio syntyi äänestyksen jälkeen 2-2, jolloin kahden lautamiehen (toinen heistä oli A) syytetylle lievempi eli syytteen hylkäävä kanta tuli oikeuden ratkaisuksi - jälkeen kanneltiin A:n menettelystä, määräsi vuonna 2006 valtionsyyttäjän nostamaan virkasyytteen A:ta vastaan. Syytteen mukaisesti Helsingin hovioikeus tuomitsi 25.1.2007 A:n virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen ja määräsi hänet vapautettavaksi lautamiehen tehtävästään. Korkein oikeus vahvisti ennakkopäätöksellään 21.10.2008 (KKO 2008:95) hovioikeuden tuomion lopputuloksen.

12. A:n syyksi luettiin tuomiossa kaksi eri tekoa. Ensiksikin hän oli marras-joulukuussa 2005 osallistunut sanotun petosjutun käsittelyyn ja ratkaisemiseen käräjäoikeuden kokoonpanossa siitä huolimatta, että hän oli ottanut etukäteen kantaa asiassa syytettynä olleen henkilön syyllisyyteen. Tarkemmin sanottuna A oli ennen asiaa koskevaa oikeudenkäyntiä lausunut parin tuttavansa kanssa käymäsään keskustelussa käsityksiään syytetyn menettelyn rangaistavuudesta; A:n mukaan syytetty ei ollut syyllistynyt rikokseen. Keskustelun aikana oli mainittu jopa vedonlyönti oikeudenkäynnin kohteeksi myöhemmin tulleen rikosasian lopputuloksesta. HO ja KKO katsoivat, että A oli tämän johdosta tullut esteelliseksi lautamiehenä, joten hänen olisi pitänyt omasta aloitteestaan vetäytyä sanotun rikosjutun käsittelystä, mutta tämän hän oli laiminlyönyt. A oli siten tahallaan rikkonut virkavelvollisuutensa.

13. Toiseksi A oli asiaa perustanut ratkaisunsa, joka siis tuli myös käräjäoikeuden ratkaisuksi, kyseisen rikosjutun asianomistajasta (lähinnä asianomistajan henkisestä toimintakyvystä) keväällä 2002 ennen oikeudenkäyntiä ja esitutkintaa tekemiinsä omiin yksityisiin havaintoihinsa, joita ei ollut jutun asianosaisten toimesta tuotu esiin asian pääkäsittelyssä käräjäoikeudessa; juuri tätä kysymystä koski edellä kohdassa 8 mainittu oikeuskanslerin päätöksessä referoitu lausuma T:stä. Asianomistajan henkinen tila noihin aikoihin oli ollut oikeudenkäynnissä keskeinen kysymys. KKO katsoi, että A:n olisi lautamiehen toimessaan tullut tietää, ettei hänellä lain mukaan ollut ollut oikeutta perustaa ratkaisuaan asiassa sellaisiin seikkoihin, joiden johdosta asianosaisilla ei ollut ollut tilaisuutta lausua ja joita asianosaiset eivät edes olleet saaneet oikeudenkäynnissä tietoonsa.

14. Korkeimman oikeuden tuomion (KKO 2008:95) mukaan lautamies A:n toiminta oli tapahtunut sillä tavalla ja sellaisissa olosuhteissa, että hänen oli täytynyt ymmärtää antaneensa menettelyllään perustelun aiheen epäillä puolueettomuuttaan. A oli lisäksi perustanut ratkaisunsa välittömyysperiaatteen (ROL 11:2) vastaisesti asiaa koskeneisiin omiin tietoihinsa, jotka eivät olleet oikeudenkäynnissä esillä. KKO:n mukaan A:n vetoamisella tietämättömyyteensä lainsisällöstä maallikkojäsenenä ei ollut merkitystä, koska käräjäoikeuden puheenjohtaja oli kiinnittänyt A:n huomiota siihen A:n laatimasta muistiosta ilmenevän perustelun siihen osaan, jossa A oli tukeutunut oikeudenkäynnin ulkopuolella tekemäänsä havaintoon asianomistajan henkisestä tilasta.

15. Selvää toki on, ettei A olisi saanut osallistua jutun käsittelyyn lautamiehenä, kun hän oli ottanut jo etukäteen kantaa syyllisyyskysymykseen ja lyönyt siitä jopa ulkopuolisten kanssa vetoa. A ei olisi myöskään saanut hyödyntää omia yksityisiä tietojaan ratkaisua tehtäessä.

16. Mutta mikä on oikeuden puheenjohtajana toimineen ammattituomarin vastuu ja oikea menettelytapa tällaisessa tilanteessa? Olisiko A:ta vastaan sittemmin nostettu virkasyytejuttu voitu estää, jos puheenjohtaja olisi puuttunut asiaan ja selostanut A:lle, että hän oli esteellinen ja ettei hänen sanottua lausumaansa voitu ottaa tuomion perusteeksi? Kyse on puheenjohtajan muodollisesta prosessinjohdosta. Näihin kahteen kysymykseen KKO tai oikeuskansleri ei kiinnittänyt ratkaisuissaan huomiota.

Esteellisyyteen perustuva virkavelvollisuuden rikkominen

17. Kysymys on siis siitä, olisiko esteelliseksi tulleen A:n osallistuminen jutun ratkaisuun voitu estää ja olisiko se voinut tapahtua nimenomaan oikeuden puheenjohtajan toimesta. Nyt käräjäoikeuden ratkaisuksi tuli A:n ja toisen lautamiehen kanta syytteen hylkäämisestä; puheenjohtaja ja kolmas lautamies olisivat tuominneet syytetyn rangaistukseen. Jutussa valitettiin hovioikeuteen, joka palautti, kun A:n esteellisyys ilmeni lopullisesti hovioikeudessa, jutun takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Tästä aiheutui asianosaisille ylimääräisiä kustannuksia.

18. Jutun pääkäsittely käräjäoikeudessa päättyi 24.11. 2005, minkä jälkeen käräjäoikeus välittömästi piti ensimmäisen päätösneuvottelunsa, jota jatkettiin seuraavana päivänä. Asiakirjojen mukaan jo 24.11. pidetyssä neuvottelussa ilmeni, että A:lla oli sellaista asian ratkaisuun vaikuttanutta yksityistä tietoa asianomistajan henkisestä tilasta, jota ei tuotu pääkäsittelyssä asianosaisten toimesta esiin. Näyttää ilmeiseltä, että A:n esteellisyys ja puolueettomuuden vaarantuminen oli valjennut, sen olisi ainakin pitänyt valjeta, käräjäoikeuden puheenjohtajalle jo 24.11. pidetyssä päätösneuvottelussa, vaikkei edellä mainitusta vedonlyönnistä ilmeisesti vielä tuolloin ollut puhetta.

19. Miksi käräjäoikeus ei siis ottanut kysymystä A:n esteellisyydestä päätösneuvottelussaan esille ja todennut, että A on esteellinen, koska hänellä oli sanottua yksityisluonteista tietoa jutun ratkaisun kannalta relevantista seikasta eli asianomistajan henkisestä tilasta, mikä tietoa ei tullut pääkäsittelyssä esille? Onko käräjäoikeus, käytännössä sen lainoppinut puheenjohtaja, kenties ollut sitä mieltä, ettei A:ta olisi voitu enää päätösneuvotteluvaiheessa esteellisenä "erottaa" kokoonpanosta, kun hän ei ollut huomannut jäävätä itse itseään jo asian käsittelyssä?

20. Jos näin on ajateltu, on kyseessä ollut väärinkäsitys, sillä lain mukaan tuomioistuin voi myös omasta aloitteestaan ottaa ratkaistavaksi kysymyksen jonkun jäsenen esteellisyydestä (OK 13:9.1) Näin olisi voitu ja pitänytkin tehdä, jos ilmeni, että A ei halunnut itse vetäytyä kokoonpanosta. Oikeuden puheenjohtajan olisi tullut informoida A:ta esteellisyysperusteesta ja sen vaikutuksesta. Näin ei ilmeisesti tapahtunut.

21. Lain mukaan tuomarin, niin myös lautamies, toki vastaa ensikädessä itse omasta esteellisyydestään. Tämä koskee kuitenkin sellaisenaan vain tilannetta, jossa tuomioistuimen kollegiolla ei ole tietoa jonkun jäsenen mahdollisesta esteellisyysperusteesta. Jos jotakuta jäsentä on syytä epäillä esteelliseksi, on kysymys otettava kollegion keskustelussa esille. Näin ei puheena olevassa tapauksessa kuitenkaan tapahtunut. Kun jutussa ei ollut vielä annettu tuomiota, olisi A:n esteellisyys voitu ja myös tullut ottaa esille päätösneuvottelussa.

22. Rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen on ratkaisua KKO 2008:95 kommentoidessaan lausunut, että hänen mielestään lautamies A:n esteellisyys ei ollut kiistattoman selvää; teoksessa Pekka Timonen (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein II/2008 s. 160. Lisäksi on syytä todeta, että oikeudenkäymiskaaren tuomarin esteellisyyttä koskeva yleislauseke (OK 13 luvun 7 §:n 3 momentti), jonka perusteella KKO totesi A:n tulleen esteelliseksi, on suhteellisen avoin säännös. Voidaan sen vuoksi kysyä, käykö siitä virkavelvollisuus riittävällä ja rikosoikeudellisen legaliteettiperiaatteen edellyttämällä tavalla ilmi. Todettakoon, että oikeuskansleri Jaakko Jonkka on Matti Vanhasen tutkittavana olevaa esteellisyyttä koskevassa kirjelmässään 16.9.2010 perustuslakivaliokunnalle vedonnut nimenomaan kyseiseen "lautamiesratkaisuun" KKO 2008:95 ja todennut hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohtaa vastaavan OK 13 luvun 7 §;n 3 momentin yleislausekkeen voivan tulla sovellettavaksi rangaistavaa käyttäytymistä määräävänä normina.

Välittömyysperiaatteen vastainen menettely

23. KKO hyväksyi tuomiossaan 2008:95 oikeuskansleri Jonkan syytteen myös välittömyysperiaatteen rikkomisen osalta. Kyse oli siitä, että A oli perustanut kyseisessä rikosjutussa ratkaisunsa erään seikan (asianomistajan henkinen tila) osalta siitä oikeudenkäynnin ulkopuolella tekemänsä havaintoon. Tätä koskeva koskeva säännös on ROL 11 luvun 2 §:ssä, jonka mukaan tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty pääkäsittelyssä.

24. Tarkkaan ottaen ROL 11:2:n säännös ei suoranaisesti koske A:n syyksi luettua menettelyä. ROL 11:2:ssä on ollut tarkoitus kieltää sellaisen aineiston huomioon ottaminen tuomiota tehtäessä, joka on esitetty esitutkinnassa tai rikosjutun valmistavassa käsittelyssä, mutta johon ei ole vedottu pääkäsittelyssä. A:n menettelyssä sitä vastoin on kyse tuomarin omien yksityisten tietojen käyttämisestä tuomion perusteena, mikä on eri asia kuin mitä ROL 11:2:ssä tarkoitetaan. A ei siis ole rikkonut - jos on ylipäätään rikkonut mitään normia - välittömyysperiaatteen nimellä tunnettua normia, vaan normia, joka ilmenee välillisesti OK 17 luvun 19 §:stä: Tuomari ei saa täydentää oikeudenkäyntimenettelyn aikana kertynyttä faktamateriaalia omilla yksityisillä tiedoillaan. Kumpikin mainituista normeista perustuu tosin samaan ideaan eli siihen, että asianosaisilla tulee olla oikeudenkäynnissä tilaisuus lausua kaikista sellaisista seikoista, joihin tuomio perustetaan.

25. Selvää toki on, että käräjäoikeuden enemmistö ei olisi saanut perustaa ratkaisuaan edellä mainittuun, ainoastaan A:n tiedossa olleeseen seikkaan, koska jutun asianosaiset eivät olleet saaneet sitä tietoonsa oikeudenkäynnin aikana. Mutta myös tässä kohdin on esitettävä sama kysymys kuin edellä esteellisyyskysymyksenkin osalta: Olisiko oikeuden puheenjohtaja voinut estää, ettei tuomiota olisi lopulta perustettu sanottuun seikkaan, vaan A olisi luopunut vetoamasta siihen?

26. A:n esille ottama puheena oleva seikka tuli käräjäoikeuden kollegion tietoon 24.11. pidetyn ensimmäisen päätösneuvottelun aikana. Tuon neuvottelun lopuksi oikeiden puheenjohtaja oli kehottanut lautamies A:ta laatimaan muistion mielipiteestään, johon toinen kahdesta muusta lautamiehestä oli ilmoittanut yhtyvänsä. Näin tapahtui ilmeisesti siksi, että puheenjohtaja olisi säästynyt kirjoittamasta itse käräjäoikeuden "lautamiespäätöksen" perusteluja.

27. KKO:n ratkaisun 2008:95 perustelujen mukaan A on kertonut, että oikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari olisi vasta 25.11. pidetyssä toisessa neuvottelussa, jolloin hän oli saanut nähtäväkseen A:n laatiman muistion, ottanut esiin A:n yksityisen havainnon ja todennut, että sen käyttämiseen tuomiossa "joku voi puuttua." A oli tällöin kertomuksensa mukaan ilmoittanut, että sanottu tieto voitiin jättää poiskin lopullisen tuomion perusteluista, koska A oli kertomansa mukaan laatinut muistion vain luonnokseksi perustelujen kirjoittamista varten. A ja mainittu toinen lautamies (JR), joka oli yhtynyt A:n mielipiteeseen, ovat KKO:n suullisessa käsittelyssä kertoneet, että he olivat päätösneuvottelussa käydyn keskustelun perusteella olleet siinä käsityksessä, ettei A:n henkilökohtaiseen havaintoon perustuvaa tietoa otettaisi tuomion perusteluihin. Kuitenkin puheenjohtaja olo jättänyt tiedon päätösneuvottelun jälkeen laatimaansa lopulliseen tuomioon. A on kertonut, ettei käräjäoikeuden puheenjohtaja ollut kertonut, että yksityisen tiedon käyttäminen ollut sallittua. A ei ollut pyytänyt eikä hänelle ollut varattu tilaisuutta tarkastaa lopullisen tuomion sisältöä ennen tuomion antamista kansliassa.

28. Käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari on puolestaan KKO:n suullisessa käsittelyssä kertonut, ettei hän ollut jättänyt pois A:n henkilökohtaiseen havaintoon perustuvaa perustelun osaa, koska hänen mielestään havainnossa oli kyse asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisestä kysymyksestä ja koska tuomiosta tuli ilmetä sen perusteena tosiasiallisesti olleet seikat.

29. KKO:n johtopäätös, jota ei ole tarkemmin perusteltu, oli selkeä, mutta minusta lautamiehen kannalta sangen kohtuuton, kun otetaan huomioon, ettei puheenjohtaja ollut informoinut lautamiestä sanotun yksityisen tiedon käyttämistä koskevasta kiellosta. KKO lausui lakonisesti, että "A:n on lautamiehen toimessaan täytynyt tietää, ettei hänellä lain mukaan ollut oikeutta perustaa ratkaisuaan asiassa sellaisiin seikkoihin, joiden johdosta asianosaisilla ei ollut tilaisuutta lausua ja joita asianosaiset eivät edes olleet saaneet oikeudenkäynnissä tietoonsa."

30. KKO katsoi, että A oli myös tässä kohdin tahallaan rikkonut virkavelvollisuutensa. KKO:n totesi, että käräjäoikeuden puheenjohtaja oli kiinnittänyt A:n huomiota mainittuun perustelujen osaan, joka perustui hänen oikeudenkäynnin ulkopuolella tekemäänsä havaintoon. Tähän nähden A:n vetoamisella tietämättömyyteensä lain sisällöstä oikeuden maallikkojäsenenä tai puheenjohtajan menettelyyn lopullisen tuomion kirjoittamisessa ei ollut KKO:n mukaan merkitystä.

31. Olen blogissani 21.10.2008 kritisoinut KKO:n ratkaisun perusteluja käräjäoikeuden puheenjohtajan menettelyn eli informoinnin puutteellisuuden osalta. Minusta on selvää, että puheenjohtajan ei olisi tullut ehdoin tahdoin ottaa kyseistä A:n yksityiseen tietoon perustuvaa lausumaa tuomion perusteluihin, koska oli aivan ilmeistä, ettei A ollut ymmärtänyt lausumansa merkitystä. On myös ilmeistä, ettei A olisi halunnut, että tuomio perustetaan sanottuun seikkaan, jos puheenjohtaja olisi selostanut hänelle, mitä sanottu välittömyysperiaate tai tuomarin yksityisiä tietojen hyödyntämistä koskeva kielto tarkkaan ottaen merkitsi.

32. Myös eräs toinen asia puheenjohtajan menettelyssä herättää ihmetyttää. Tuntuu nimittäin aika merkilliseltä, että oikeuden puheenjohtaja ei varannut A:lle tilaisuutta tarkastaa lopullisen tuomion perustelujen sisältöä ennen käräjäoikeuden tuomion antamista. Näin olisi pitänyt tehdä, vaikkei A ollut ymmärtänyt pyytää tilaisuutta tuomion perustelujen tarkastamiseen.

33. Viittaan myös siihen, mitä professori Pekka Viljanen lausui edellä mainitussa kommentaarikirjassa ratkaisun KKO 2008:95 johdosta:
- Tapausselostuksesta ilmenevä KO:n lakimiespuheenjohtajan toiminta tosin ihmetyttää. A:lle olisi pitänyt ilmoittaa selvästi, ettei tämä saanut käyttää asianomistajaa koskevia yksityisiä tietojaan, jotka eivät olleet olleet esillä KO:n pääkäsittelyssä...Olisi siten ollut asianmukaista jättää tuomiosta pois A:n henkilökohtaista havaintoa koskeva perustelujen osa, koska A oli ollut valmis poistamaan sen puheenjohtajan huomautettua, että siihen "voi joku puuttua.

Oikeuskanslerin kantelupäätöksestä

34. Käräjäoikeuden puheenjohtajan menettelyä koskevassa kantelussa oikeuskanslerille puututtiin erityisesti kyseisen lausuman ottamiseen tuomion perustelujen osaksi. Oikeuskansleri hankki kantelun johdosta käräjätuomarin selvityksen ja käräjäoikeuden laamannin lausunnon. Lautamies A:lle ei varattu tilaisuutta lausuman antamiseen, mutta oikeuskanslerin käytettävissä olivat oikeuskanslerin virastossa jo A:ta koskevan syytemääräyksen yhteydessä kertyneet asiakirjat, joihin sisältyi muun muassa A:ta koskevat esitutkintapöytäkirjat ja Helsingin hovioikeuden tuomio 25.12007.

35. Oikeuskanslerin päätöksessä selostetaan eri osapuolten käsittelyn eri vaiheissa antamia kertomuksia pääpiirteittäin. Tähän päätöksen osaan, josta ei ilmene mitään uutta, on käytetty kaksi sivua. Oikeuskanslerinasian arviointi ja johtopäätökset käsittävät yhden sivun. Käräjäoikeuden puheenjohtaja toisti selvityksessään sen, mitä hän oli lausunut jo A:ta koskevan virkasyytejutun käsittelyssä HO:ssa ja KKO:ssa. Tuomari vetosi edelleen siihen, että A:n muistiossaan mainitsema perustelujen osa oli ollut lautamiehen "tosiasiallinen perustelu." Hän oli päätösneuvottelussa todennut, ettei päätöksen tosiasiallista perustetta voinut salata asianosaisilta. Tuomarin mukaan päätösneuvottelussa ei ollut päädytty siihen, että kyseinen perustelu jätettäisiin tuomiosta pois. Tuomari oli ottanut lautamiesten kirjallisesti esittämät perustelut perustelut lähes sellaisenaan tuomioon.

36. Kuten edellä mainitsin (kappale 32), silloin kun kyseessä niin sanottu lautamiespäätös, käräjäoikeuden puheenjohtajan velvollisuuksiin kuuluu antaa valmiiksi kirjoitettu tuomio perusteluineen asianomaisten lautamiesten tarkistettavaksi tai varata siihen ainakin tilaisuus. Näin on meneteltävä, vaikka lautamiehet huomaisi varata sanottua tilaisuutta itselleen. Tämä siksi, että lautamiehet eivät allekirjoita tuomiota eivätkä siten voi siinä yhteydessä itse perehtyä tuomion sisältöön. Näin tulisi ehdottomasti menetellä silloin, kun päätösneuvottelussa on ollut epätietoisuutta siitä, miten ratkaisun perustelut on tarkoitus kirjoittaa. Perustelut olisi luettava lautamiehille ja annettava heidän tämän jälkeen vielä itse tutustua tuomion sisältöön. Vasta tämän jälkeen puheenjohtaja voi allekirjoittaa tuomion.

37. Oikeuskansleri Jonkka lausuu tältä osin ratkaisussaan tältä osin seuraavaa:

- Puheenjohtajalla ei ole laissa säädettyä velvollisuutta ennen tuomion allekirjoittamista saattaa laatimiaan perusteluja lautamiesten tietoon. Tätä menettelyä voidaan kuitenkin pitää asianmukaisena esimerkiksi silloin, kun tuomion perusteiden osalta on epäselvyyttä ja kun kysymys on pelkästään lautamiesten perusteluista.

38. Tähän on sanottava, että vaikka laissa ei olekaan nimenomaista velvollisuutta puheena olevassa suhteessa, niin jo asian luonteesta johtuu, että jokaisen tuomiosta vastaavan tuomarin, myös jokaisen lautamiehen, tulee toki saada ennen tuomion allekirjoittamista tietää, minkä sisältöinen tuomio on. Ei kai nyt jokaisesta itsestään selvästä asiasta tarvitse säätää laissa! Onneksi oikeuskansleri on sentään "hoksannut", että ainakin lautamiespäätöksen osalta lautamiesten tulee saada tietää, mitä kirjoitetussa tuomiossa lukee.

39. Tämän jälkeen oikeuskanslerin päätöksessä on tehty yhteenveto siitä, mitä osapuolet olivat lausuneet kyseisen perustelun ottamisesta tuomioon. Näistä lausumista ei ole odotetusti saatu irti muuta kuin se, mikä oli selvää jo KKO:n tuomion perusteellakin: A samoin kuin toinen lautamies olivat jääneet päätösneuvottelussa 25.11. siihen käsitykseen, että kyseinen peruste jätettäisiin perusteluista pois. Käräjätuomarin mukaan sen sijaan päätösneuvottelussa ei ollut päädytty perusteen poisjättämiseen. Kumpaakaan näkemystä ei asiassa ilmi tulleen perustella voida oikeuskanslerin päätöksen mukaan pitää selvästi vääränä.

40. Oikeuskansleri toteaa johtopäätöksenään, että epäselväksi siten jää, onko päätösneuvotteluissa päädytty siihen, että kysymyksessä olevaa ratkaisun perustetta ei sisällytetä tuomion perusteluihin. Kanslerin paljon puhuva lopullinen johtopäätös sisältyy kuitenkin lausumaan: "Näyttää siltä, että perusteen poistamisesta ei ole nimenomaisesti päätetty."

41. Olisi odottanut, että oikeuskansleri olisi ottanut ratkaisussaan kantaa erityisesti siihen, oliko käräjätuomarin pitänyt huomauttaa lautamiehelle selväsanaisesti siitä, että tämän vasta päätösneuvottelussa esille ottamaansa kyseistä perustetta ei lain mukaan (OK 11:2) saanut ottaa tuomiota tehtäessä huomioon. Kuten edellä olevasta ilmenee, puheenjohtaja oli päätösneuvottelussa huomauttanut A:lle vain ikään kuin kautta rantain siitä, että tuomion jälkeen "joku voi puuttua" perusteen käyttämiseen." Tällainen lausuma vaikuttaa kovin mitäänsanomattomalta.

42. Oikeuskanslerin päätöksessä tähän olennaiseen kysymykseen ei kuitenkaan ole puututtu mitenkään, päätöksessä ei edes mainita kyseistä lainkohtaa eli OK 11 luvun 2 §:ää. Oikeuskansleri ryhtyy päätöksensä loppukappaleessa ikään kuin puolustelemaan käräjätuomarin menettelyä toteamalla, että "kyseinen peruste oli käräjätuomarin mielestä ratkaisun kannalta merkityksellinen" ja että tuomari oli "jäänyt siihen käsitykseen, että päätösneuvotteluissa ei ollut päädytty sen poistamiseen perusteluista."

43. Melko köykäiset perustelut, sanoisin omana johtopäätöksenäni. Asia on ratkaistu loppujen lopuksi sen mukaan, mikä oli käräjätuomarin oma käsitys asiasta, vaikka se poikkeaakin täysin oikeuskanslerin omalla päätöksellä syytteeseen asettaman ja sittemmin rangaistukseen tuomitun lautamiehen käsityksestä. Joku voisi jopa saada päätöksestä käsityksen, jonka mukaan mukaan oikeuskansleri haluaa puolustella, ei vain kyseisen käräjätuomarin menettelyä, vaan myös omaa syytemääräystään, joka sitten johti langettavaan tuomioon.

44. Käräjäoikeuden puheenjohtajan ei siis todettu oikeuskanslerin päätöksen mukaan menetelleen asiassa lainvastaisesti tai tavalla, joka olisi antanut aihetta edes huomautuksen antamiseen. Oikeuskanslerin päätös varmistaa hänen oman syytemääräyksensä samoin kuin KKO:n langettavan rikostuomion pysyvyyden lautamiehen virkasyytejutussa. Uskottavuuden säilyttämiseksi laillisuusvalvonnan puolueettomuuteen olisi ollut perusteltua, että käräjäoikeuden puheenjohtajan menettelystä tehtyä kantelua ei olisi siirretty syytemääräyksen antaneen oikeuskanslerin ratkaistavaksi, vaan asian olisi ratkaissut oikeusasiamies, jolle kantelu oli osoitettukin.

45. Allekirjoittaneen mielestä asianmukainen menettelytapa vastaavanlaisessa tilanteessa edellyttää, että
- käräjäoikeuden puheenjohtaja ottaa asian niin sanotusti haltuunsa ja toteaa päätösneuvottelussa lautamiehen (tai oikeuden lainoppineen jäsenen) olevan esteellinen ratkaisemaan juttua, jos tämä tuo esiin sellaista relevanttia seikkaa koskevan yksityisen tiedon, joka ei ollut esillä käsittelyssä ja jota asianosaiset eivät siis ole saaneet tietoonsa;
- oikeuden puheenjohtajalla on velvollisuus huomauttaa lautamiehelle, ettei tämä saa lain mukaan käyttää tuomiota tehtäessä omia yksityisiä tietoja eikä perustaa ratkaisua siihen;
- puheenjohtajan velvollisuutena on kertoa lautamiehelle, että tämä saattaa joutua syytteeseen virkavelvollisuuden rikkomisesta, jos tämä osallistuu asian ratkaisemiseen esteellisenä tai perustaa ratkaisunsa omiin yksityisiin tietoihin, pelkkä ylimalkainen tokaisu "joku voi tähän puuttua tähän" ei siis riitä;
- oikeuden puheenjohtajan on aina ennen tuomion allekirjoittamista ilmoitettava lautamiehille
selkeästi tuomion perustelut;
- jos kysymyksessä on lautamiespäätös tai -tuomio taikka joku lautamies on eri mieltä tuomion lopputuloksesta tai perusteluista, on puheenjohtajalla velvollisuus antaa tuomio asianomaisten lautamiesten tai eri mieltä olleen lautamiehen tarkastettavaksi.

46. Näillä eväillä vältytään ikäviltä virkasyytejutuilta. Myös puheena olevassa tapauksessa olisi luultavasti vältytty virkasyytteeltä, jos mainittuja itsestään selviä menettelytapaoja olisi noudatettu. Olisi ollut paikallaan, jos oikeuskansleri olisi päätöksessään kiinnittänyt huomiota mainittujen oikeiden menettelytapojen noudattamiseen, vaikkei käräjäoikeuden puheenjohtajaa olisikaan katsottu menetelleen lainvastaisesti. Jos näin olisi menetelty, olisi ratkaisusta ollut hyötyä vastaavanlaisissa tilanteissa tulevassa lainkäytössä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan oikeuskansleri päätti haudata ratkaisunsa piiloon julkisuudelta.

47. Olisiko lautamiestä koskeva virkasyytetuomio purettavissa? Kovin kohtuuttomalta tuomio ainakin vaikuttaa, sillä kuten oikeuskansleri Jonkan päätöksessä todetaan, tapauksessa jäi lopulta epäselväksi muun muassa se, oliko päätösneuvottelussa päädytty siihen, että kysymyksessä olevaa ratkaisun perustettua ei sisällytetä tuomion perusteluihin. Tästä epäselvyydestä huolimatta syyte nostettiin ja syytetty tuomittiin ankaraan rangaistukseen.

48. Lautamiestä koskeva ratkaisu KKO 2008:95 on lisäksi selkeässä ristiriidassa korkeimman oikeuden samoihin aikoihin antaman erästä (toista) käräjätuomaria koskevan virkasyytejutun tuomion kanssa. Ratkaisussa KKO 2008:90 korkein oikeus nimittäin katsoi, ettei käräjätuomari ollut menetellyt tahallisesti, kun hän oli riita-asiassa OK 17:8:n vastaisesti oma-aloitteisesti hankkinut kantajaa koskeneen rikosrekisterinotteen ja OK 24 luvun 2 §:n 1 momentin (tämä lainkohta vastaa ROL 11:2:ää) vastaisesti käyttänyt siitä ilmenneitä tietoja tuomion perusteluissa, vaikka kyseisiä tietoja ei ollut käsitelty käräjäoikeuden pääkäsittelyssä.

49. Kuten Pekka Viljanen toteaa edellä mainitussa kommentissaan, näitä kahta ratkaisua "on vaikea pitää yhdenmukaista linjaa toteuttavina." Tämä pitää paikkansa, joku voisi jopa sanoa, että nämä kaksi ratkaisua ovat selvästi ristiriidassa keskenään. Käräjätuomaria koskevassa ratkaisussaan (2008:90) korkein oikeus katsoi, että tahallisuuden tulee kattaa myös tietoisuus siitä, että menettely on lainvastainen ja että tuomari ei ollut toiminut tarkoituksellisesti tai tietoisesti lainvastaisesti. Sen sijaan lautamiesratkaisussa (2008:95) korkein oikeus ei ole kiinnittänyt tähän puoleen huomiota, vaan on kylmästi katsonut, että lautamies oli menetellyt tarkoituksellisesti tai tietoisesti lakia rikkoen.

50. Onko tässä nyt enää mitään laitaa ja kohtuullisuutta: Vaikka ammattituomarin on täytynyt tuntea edellä mainitut kaksi keskeistä menettelynormia, KKO on on katsonut häntä koskevassa virkasyytejutussa jääneen näyttämättä, että tuomari olisi normien vastaisesti menetellessään toiminut tarkoituksellisesti tai tietoisesti lakia rikkoen. Sen sijaan käräjäoikeuden maallikkojäsenelle, jolta ei voida kohtuudella edellyttää mainittujen normien yksityiskohtaista tuntemista, KKO asetti mutkitta sanotunlaisen velvollisuuden ja ilman enempiä perusteluja katsoi hänen rikkoneen tahallaan virkavelvollisuutensa! Näin on tuomittu, vaikka jutussa oli jäänyt, kuten oikeuskansleri on todennut, epäselväksi, oliko lautamies edes tahtonut, että kyseinen yksityinen tieto otetaan tuomion perusteeksi! Ammattituomari, joka rikkoi kahta keskeistä menettelynormia (OK 17:8 ja 24:2.1), jätettiin rangaistuksetta, mutta oikeuden maallikkojäsen, jonka todettiin rikkoneen vain yhtä menettelynormia (ROL 11:2), tuomittiin tahallisesta virkarikoksesta sakkoon ja menettämään tuomarin tehtävänsä!

51. Mutta niinhän se on aina ollut ja tulee ilmeisesti aina olemaan: Laki on kaikille sama, vain tuomiot vaihtelevat.

52. Viime viikolla (Manalasta) manan majoille matkalleen lähteneen Kari Tapion menestysiskelmän sanoja mukaillen voisi laulaa:

- Voi jospa tietäisivät maailmalla,
mitä onkaan oikeudenkäymiskaaren alla,
.....
On oikeudenhaku hankalaa työtä,
ja siinä harvemmin on onni myötä,
sen tietää kai, moni suomalainen.




sunnuntai 12. joulukuuta 2010

358. Miksi Matti Vanhasesta ei tullut Paasikivi-Seuran puheenjohtajaa?

HS:n poliittinen toimittaja Unto Hämäläinen, myös paljon puhuvasta nimimerkistään Perässähiihtäjä, tunnettu, valittelee tänään kirjoituksessaan "Vanhasen vaikea vuosi sai nolon lopun" Hesarissa, että "vuosi 2010 ei ollut Matti Vanhaselle hyvä vuosi. Vielä alkuvuonna hän oli pääministeri ja suurimman puolueen puheenjohtaja, maan vaikutusvaltaisin ihminen. Kesällä hän luopui asemistaan ja lähti saman tien pois politiikasta. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, entinen pääministeri olisi nyt arvokkaalla paikalla, kansakunnan reservissä. Mutta oikein mikään ei ole onnistunut."

Hämäläisen mukaan Vanhanen on tänään julkisessa keskustelussa lähes pahan ruumiillistuma, johon jopa oman puolueen poliitikot yrittävät tehdä eroa. Kun keskustan puheenjohtajalta, pääministeri Mari Kiviniemeltä kysytään syytä puolueen kannatusvaikeuksiin, vastaus on aina sama: "Vanhat synnit painavat." Kiviniemi ei sentään kehtaa ääneen sanoa, mitä mielessään ajattelee, eli: "Vanhasen synnit painavat."

Perässähiihtäjä Hämäläinen on syvästi huolissaan Vanhasen asemasta ja tulevaisuudesta. Asiat eivät ole nyt kohdallaan:
- Vanhanen on vasta 55-vuotias, hyvävoimainen ja työhaluinen mies. Hänellä on ainakin kymmenen vuotta työuraa edessään, jos hän itse noudattaa tunnettua "Rukan lumilla" syntynyttä eläkkeelle siirtymisikäänsä. Kun Vanhanen lopetti, hän oli EU:n toiseksi kokenein pääministeri. Vain Luxemburgin Jean-Claude Juncker oli ollut pääministerinä pitempään.
Kansainvälisessä politiikassa entiset pääministerit ovat arvostettuja kansalaisia. Jos entinen pääministeri ottaa yhteyttä toisen maan valtionpäämieheen tai kansainvälisen järjestön johtajaan, tapaaminen järjestyy varmasti.

Hämäläinen jatkaa:
- Vanhanen pitäisi saada kiireesti jonkin kansainvälisen yhteisön, esimerkiksi EU:n, YK:n tai Etyjin, luottamustehtäviin. Hänet olisi järkevää lähettää ulkomaille myös siksi, että nykyisessä ilmapiirissä hänen on vaikea toimia Suomessa. Siitä on tuore esimerkki, kun Paasikivi-Seuralle etsittiin tänä syksynä uutta puheenjohtajaa. Kolmen miehen etsintäpartio, johon kuuluivat professori Martti Häikiö, päätoimittaja Lauri Kontro ja kansanedustaja Erkki Tuomioja, löysi mieleisensä puheenjohtajan.

Kuka olisi sopinut paremmin puolivirallisen ulkopoliittisen keskusteluseuran vetäjäksi kuin ex-pääministeri Matti Vanhanen, kysyy Unto Hämäläinen?

Hämäläisen mukaan etsintäkolmikko sopi alustavasti asiasta Vanhasen kanssa alkusyksystä, ja kaiken piti olla selvää. Mutta tilanne muuttui syksyn aikana. Jatkuva kohu Vanhasen ympärillä ja etenkin uhka valtakunnanoikeuteen joutumisesta johtivat siihen, että puolin ja toisin katsottiin viisaaksi luopua valinnasta. Siitä ei olisi ollut etua seuralle eikä Vanhaselle. Hanke haudattiin vaivihkaa. Luopumisen takia etsintäpartiolta loppui aika, ja niinpä Paasikivi-seura valitsi vuosikokouksessa puheenjohtajakseen Martti Häikiön sekä varapuheenjohtajiksi Lauri Kontron ja Erkki Tuomiojan.

Näin siis Unto Hämäläinen. Erkki Tuomioja on tänään vahvistanut Hämäläisen kertomuksen pitävän paikkansa.
-----
Olen eri mieltä kuin Unto Hämäläinen. Minkä ihmeen takia entisellä pääministerillä pitäisi olla etulyöntiasema valittaessa uutta puheenjohtajaa Paasikivi-seuralle? Miksi ja millä perusteilla Matti Vanhanen on Suomelle ja kenties koko Euroopalle niin arvokas, että hänelle pitäisi hankkia, kuten Hämäläinen esittää, ehdottomasti jokin huippuluokan luottamuspaikka EU:ssa, YK:ss tai Etyjissä?

On totta, että kansainvälisissä politiikassa entiset pääministerit ovat "erityisen arvostettuja kansalaisia." Mutta perässähiihtäjä Hämäläinen ei tunnu oivaltavan, ettei arvovalta, varsinkaan kansainvälinen sellainen, synny itsestään eikä liity välttämättä asianomaisen henkilöön asemaan kansallisessa politiikassa. Poliitikon samoin kuin johtavan poliitikonkin poliitikon on ansaittava arvovalta joka päivä omassa toiminnassaan, arvovalta ei synny itsestään.

Se, ettei Vanhasella ole ollut kysyntää perässähiihtäjien kaavailemiin arvostettuihin kansanvälisiin luottamustehtäviin tai edes Paasikivi-seuran johtoon, voi johtua yksinkertaisesti siitä, että Vanhasta ei pidetä riittävän arvovaltaisena henkilönä mainittuihin tehtäviin. Miksi pidettäisiinkään, kun muistaa, millaista Vanhasen toiminta oli hänen toisen hallituksensa aikana. Vanhanen johti tai oli ainakin johtavinaan suurinta hallituspuoluetta, joka on sotkeutunut poliittisista puolueistamme pahiten koko poliittista järjestelmäämme järkyttäneeseen vaalirahaskandaaliin.

Vanhanen muistetaan pääministerinä ja puoluejohtajana, joka ei halunnut kantaa vastuutaan vaalirahoitussotkussa, vaan kierteli ja kaarteli kaikkia asiaa koskevia kysymyksiä myös eduskunnan kyselytunneilla ja vetosi toistuvasti muistamattomuuteensa ja vaikka mihin. Vanhanen ei, toisin kuin Unto Hämäläinen muistelee, luopunut paikastaan "viime kesänä", vaan hän joutui luopumaan siitä jo vuosi sitten jouluna, kun poliisin vaalirahatutkimukset alkoivat kosketella Vanhasta itseään.

Jollei Vanhanen olisi ilmoittanut erostaan, häntä ei olisi valittu jatkamaan puolueen puheenjohtajana, jolloin hän olisi joutunut luopumaan pakosta myös pääministerin paikalta. Keskustan vahvojen miesten Timo Kallin ja Seppo Kääriäisen piti kertoa tämä Vanhaselle, muuten Matti ei olisi asiaa uskonut. Tämän samoin kuin KRP:n Vanhasen esteellisyyttä koskevan vireillä olevan esitutkinnan Hämäläinen tuntuu sivuuttavan kolumnissaan tyystin.

Nyt selvisi syy siihen, miksi Unto Hämäläinen kritisoi 25.9.2010 HS:n vieraskynäkirjoituksessaan oikeuskansleri Jaakko Jonkan esitystä siirtää Matti Vanhasen esteellisyyskysymyksen käsittely poliisitutkintaan. Hämäläinen "paljasti" mainitussa vieraskynä-kirjoituksessaan, että Vanhanen oli osallistunut hallituksen kuudessa istunnossa Raha-automaattiyhdistyksen varojen jakamiseen Nuorisosäätiölle siksi, että oikeuskansleri ei ollut huolehtinut velvollisuudestaan selvittää Vanhasen mahdollista esteellisyyttä. "Jonkalle sattui virhe," sanoi Hämäläinen suorin sanon mainitussa kirjoituksessaan.

Syy esteellisyyteen oli siis Unto Hämäläisen mukaan oikeuskanslerin, ei Vanhasen, vaikka laki lähtee yksiselitteisesti siitä, että virkamies ja ministeri vastaa itse esteellisyydestään". Tässä Hämäläinen sai tukea "Joka paikan -Laurilta" eli Lauri Tarastilta, jolle hankittiin kuluvana vuonna ministerin arvonimi. - Olen kertonut Tarastin ja Hämäläisen mielipiteistä blogissani 334/11.10.2010.

Unto Hämäläinen vaati syyskuisessa vieraskynä-kirjoituksessaan eduskunnan perustuslakivaliokuntaa painamaan Matti Vanhasen ilman poliisitutkintaan villaisella siksi, että päätös siirtää asia poliisin tutkittavaksi olisi romuttanut Vanhasen valinnan Paasikivi-seuran uudeksi puheenjohtajaksi. Perustuslakivaliokunta, keskustalaisia lukuun ottamatta, ei kuitenkaan näin heppoisin perustein esitettyyn syöttiin tarttunut.

Hämäläinen ei tietenkään ole ollut yksin sanotun ajatuksen takana, vaan hän vain toimi tietyn Vanhasen valintaa ajaneen Hyvä veli- järjestelmän äänitorvena. Suomessa monet politiikan toimittajat näyttävät olevan poliittisten päättäjien kavereita ja todellisia perässähiihtäjiä.

Minä en pidä Matti Vanhasta minään Unto Hämäläisen mainitsemana "pahan ruumiillistumana". Eikä Vanhasta ole kohdeltu mitenkään epäkunnioittavasti. Linnan 6.12. pidettyihin juhliinkin Matti pääsi KRP:stä, jossa häntä kuulusteltiin kaksi päivää aiemmin.

Vanhasella on vielä aikaa näyttää kyntensä ja paikata kolhiutunutta mainettaan. Jos häntä pidetään todella niin vaikutusvaltaisena ja arvostettuna ex-poliitikkona kuin Unto Hämäläinen antaa ymmärtää, niin mikään ei tietenkään estä Suomen hallitusta esittämästä Vanhasta johonkin arvostettuun kansainväliseen tehtävään.

YK:n pääsihteerin paikka vapautunee tavoiteltavaksi vuoden tai parin kuluttua. Olisiko Matti Vanhanen silloin Suomen ehdokas sanottuun tehtävään? Onko Erkki Tuomioja ajamassa vanhasta myös tähän tehtävään?