keskiviikko 30. toukokuuta 2012

601. Miten Hyvinkään ampumissurmaan tulisi suhtautua?
Tässäkö Suomemme koko kuva...

1. Hyvinkään ammuskelutapausta voidaan tarkastella monelta eri kantilta.; blogijutun 599 kommenteissa tapausta on jo käsitelty tietyiltä osin. Oikeastaan on vähättelyä puhua "ammuskelusta", sillä Hyvinkäällä oli kysymys on kahdesta murhasta ja seitsemästä murhayrityksestä, joina 18-vuotiaan ampujan Eero Hiltusen tekoja nyt parhaillaan tutkitaan.

2. Media on päässyt mässäilemään oikein kunnolla tapauksen tiimoilta! Minulla on sellainen muistikuva, että edes Jokelan tai Kauhajoen koulusurmat eivät herättäneet lehdistössä näin paljon kiinnostusta kuin tämä Hyvinkään tapaus on tehnyt.

3. Varsinkin Kauhajoen tapauksen jälkeen poliitikot ja virkamiehet olivat aika hissukseen, sillä olihan kyse tapauksesta, joka sai alkunsa siitä, että paikallinen poliisipäällikkö oli jättänyt surmia edeltäneenä päivänä surma-aseen koulusurmaaja Matti Saaren haltuun, vaikka hänellä olisi ollut kaikki syy ja perusteet määrätä poliisit ottamaan aseen pois Saarelta.

4. Kun kyse oli poliisin ilmiselvästä virheestä, maan hallitus ja korkea poliisijohto halusi kaikin keinoin painaa poliisin menettelyn villaisella, sillä eihän Suomessa poliisia toki saa arvostella mistään! Maan ylin syyttäjäviranomainen rajasi poliisin menettelyn tutkinnan heti alusta lähtien koskemaan yksinomaan tuottamuksellista virkarikosta, ja tämän mukaisesti mainittu syyttäjä päätti myös syytteen nostamisesta. Syyttäjistön tiedossa toki oli, että asianomistajat eli surmattujen omaiset tulevat nostamaan Kauhajoen komisariota vastaan syytteen tahallisesta virkarikoksesta ja törkeistä kuolemantuottamuksista. Jutun oikeuskäsittelyssä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa ilmeni, miten räikeällä tavalla syytemääräyksen saanut syyttäjä otti silmätikukseen, ei syytettyä komisariota, vaan asianomistajien avustajat ja yritti monin eri tavoin vähätellä asianomistajien oikeutettuja vaatimuksia ja todisteita.

5. Kauhajoen oikeudenkäynti oli peräti kummallinen näytelmä, sillä juuri koskaan aiemmin rikosjutun asianomistajat eivät liene kokeneet vastaavalla tavalla juuri virallista syyttäjää päävastustajakseen. Toki paikallissyyttäjä teki vain sitä työtä,  mihin hän oli saanut korkeilta esimiehiltään nimenomaisen määräyksen: oikeudenkäynnissä piti valvoa, että syytetty ei tule tuomituksi mistään muusta kuin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tämä päämäärä varmistettiin viime kädessä korkeimmassa oikeudessa, jossa valituslupa evättiin vastoin  asian esittelijän esitystä kahden jäsenen kokoonpanossa, joista toinen jäsenen oli ollut valtionsyyttäjän virassa silloin, kun VKSV:ssa päätettiin esitutkinnan rajaamisesta ja syytemääräyksen antamisesta.

6. Kauhajoen tapauksessa surmattujen omaiset lienevät tehneet tietoisen valinnan siitä, että lehdistölle ei annettu surmattuja koskevia tietoja, koska ei haluttu, että media ryhtyy mässäilemään uhrien ja heidän omaistensa kärsimysten kustannuksella. Muistaakseni uhreista julkaistiin lehdissä vain yksi yhteinen kuva, ei muuta.

7. Hyvinkäällä sen sijaan uhreista on tehty sankareita ja heidän elämäänsä ja edesottamuksiaan selostetaan päivästä toiseen laajasti mediassa. Hyvinkäällä ampuja ei päättänyt päiviään, kuten Jokelassa ja Kauhajoella, mikä tietenkin myös lisää median kiihkoa ja mässäilynhalua tapauksen ympärillä.

8. Miten tällaisiin ampumistapauksiin ja ampujiin pitäisi oikein suhtautua? Pitäisikö murhaajia kohtaan tuntea vain "oikeutettua vihaa", kuten jotkut ruben stillerit julistavat? Vai pitääkö ampujia ryhtyä hyysäämään ja kohdistaa moitteet yhteiskuntaan, päättäjiin,  mielenterveyspalveluiden puutteisiin, nuorten syrjäytymiseen jne? Nämä ovat ikuisuuskysymyksiä eikä niistä tietenkään päästä koskaan yhteisymmärrykseen.

9. Ikuisuuskysymyksiin kuuluu myös aselain tiukentaminen ja erityisesti aseiden säilyttämistä koskevien määräysten tiukentaminen. Mitä nyt tässä suhteessa pitäisi oikein tehdä? Hyvinkään ampuja sai aseet isänsä asekaapista, jonka hän avasi löytämällään avaimella.

10. Mutta mistä ihmeestä nämä koulusurmat, hirvittävän monet perhesurmat, jotka tuppaavat jäämään ikään kuin varjoon, ja Hyvinkään tyyppiset "ammuskelut" oikein kumpuavat? Onko syynä todella siinä, kuten on esitetty, että Suomessa perinteiden mukaisesti ihaillaan väkivaltaa, sotaa ja "vihollisten" ampumista? Onko kyse jonkinlaisesta asekätkentähengestä, johon nojaten  ampuma-aselupia on myönnetty ja kenties myönnetään edelleen varsin löysin perustein?

11. Hyväksyykö valtiovalta sen, että mahdollisimman monella suomaisella on ase tai useita aseita, joita myös saa tai jopa pitääkin säilyttää kotona, jotta aseisiin voidaan omaisuuden ja hengen varjelemiseksi ja puolustamiseksi tarttua mahdollisimman "tehokkaasti"? Lisääkö metsästysharrastus aseiden, aseenkäytön ja "asemiesten" ihailua? Suomessa on metsästystä harrastava pääministeri. Pitäisikö hänen luopua sanotusta harrastuksestaan ikään kuin tilanteen rauhoittumiseksi, kuten Timo Harakka oletti muualla tapahtuvan? Hyvinkään ampuja kertoo ihailleensa talvisodan legendaarista tarkka-ampuja Simo Häyhää, jonka kerrotaan surmanneen talvisodassa vain vajaan kolmen kuukauden aikana useita satoja ryssiä, kenties yli 500 kappaletta. Mistä tämä Hyvinkään Eeron ihailu kertoo?

12. Johtuuko tämä paljon puhutusta maanpuolustushengestä, jota meillä lietsotaan ja "edistetään" monin eri tavoin? Korkeille virkamiehille ja poliitikolle järjestetään peräti  kaksi kertaa vuodessa "maanpuolustuskursseja", jotka, jolleivät muuta, tarjoavat osanottajille ainakin tilaisuuden erilaisten Hyvä Veli -verkostojen muodostamiseen ja lujittamiseen, siis hyvän kasvualustan kaikenkarvaiselle korruptiolle. Tämä sitten ilmenee sitten esimerkiksi sellaisina "vehviläisten asuntokauppoina", joista jälleen puhuta mesotaan mediassa. Nuo maanpuolustuskurssit taitavat olla niitä isojen poikien, todella isokenkäisten poikien sotaleikkejä- ja pelejä.

13. Mitä kaiken maailman tietokonepelit, sotapelit, airsoft-taistelupelit,videot, väkivaltaiset filmit yms. roina vaikuttaa nuoriin ja lapsiin ja lisääkö kyseinen roina ja saaste väkivaltaista käyttäytymistä ja rikollisen aseenkäytön riskiä? Lienee selvää, että tällaisille tyypeille, joilla on vielä mielenterveysongelmia, syntyy voimakas viehtymys aseisiin ja niiden luvattomaan käyttöön.

14. Miten poliisin pitäisi puuttua epäilyttävään aseenkäyttöön tai aseilla uhkaamiseen? Miten poliisin tulisi menetellä, että uhkaavat tilanteet saataisiin mahdollisimman vähin vaurioilla ehkäistyä ja selvitettyä? Pitääkö poliisiin rynnätä tapahtumapaikalla "pillit soiden" ja muutenkin mahdollisimman "näyttävästi" ja rehvakkaasti, vai olisiko jokin muu keino tässä suhteessa järkevämpi? Pitäisikö poliisin körötellä autossaan aina ja jatkuvasti "taktiset liivit" päällään?

15. Voidaanko koulusurmia. perhesurmia ja Hyvinkään kaltaisia joukko- ja ampumismurhia estää jatkossa nykyistä paremmin ja millä keinoin tähän voitaisiin päästä? Vai onko asianlaita niin, että Hyvinkään tapaus ei jää lajissaan viimeiseksi, vaan sanotunlaiset tapaukset tulevat toistumaan ja kenties vielä entisestään yleistymään?

16. Hyvät ihmiset! Minä en tiedä vastausta näihin enkä moniin muihinkaan kyseistä tematiikkaa koskeviin kysymyksiin. Sen vuoksi pyydän Teitä, arvoisat lukijat, ottamaan kantaa ja kommentoimaan nyt mainittuja ja muitakin tässä suhteessa huomionarvoisia seikkoja ja kysymyksiä.

17. Mikä on kodin ja vanhempien vastuu? Varsinkin Hyvinkään tapauksessa, jossa isäpappa säilytti laajaa asearsenaaliaan kotona. Toki lukitussa kaapissa, mutta tämä ei vähennä isän vastuuta, sillä poika-Eerohan tiesi asekaapin avaimen säilytyspaikan ja pääsi siten helposti käsiksi aseisiin. Näyttää ilmiselvältä varomattomuudelta, jos ja kun, kuten on kerrottu, Eero kärsi mielenterveysongelmista ja oli niiden takia ollut myös sairaalahoidossa.

18. Saksan Winnendenissä muutama vuosi sitten toistakymmentä koulutoveriaan ampunut mielenterveysongelmista kärsinyt alaikäinen poika oli myös käyttänyt isänsä asetta, jota pappa säilytti rennosti kotona sängyn alla. Isä tuomittiin alioikeudessa  puoleksitoista vuodeksi vankeuteen kuolemantuottamuksista.

19. Olen vedonnut tähän Winnendenin tapaukseen Kauhajoki-tapauksen yhteydessä. Minusta Kauhajoen komisarion vastuu koulusurmista oli vielä selvempi kuin mainitun saksalaisen isän em. tapauksessa. Komisariohan oli aselupaviranomainen, jonka virkavelvollisuuksiin nimenomaan kuului, ettei aselupia anneta kevyin perustein ja että aseet otetaan pois ilmeisiltä hörhöiltä. Mutta Kauhajoellapa komisario suorastaan tarkoituksellisesti  jätti aseen surmaaja Matti Saaren haltuun! Kauhea tapaus ja hirvittävää varomattomuutta viranomaiselta! Mutta vähintään yhtä kauhistuttava oli ylimmän syyttäjämme reaktio, kun hän näki oikeaksi syyttää komisariota oikeudessa ainoastaan varoitukseen tai mitättömään pikkusakkoon johtaneesta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Täydellisen käsittämätöntä!



600. Riihisäätiön rikosjutun (KKO 2012:53) kummalliset vaiheet

1. Viime viikolla eli 25.5. korkein oikeus antoi merkittävän ennakkopäätöksen Riihisäätiön ex-puheenjohtajaa koskevassa talousrikosjutussa (KKO 2012:53).  Korkein oikeus tuomitsi yleishyödyllistä asuntorakennustoimintaa harjoittaneen Riihi säätiön hallituksen entisen puheenjohtajan Toivo J. Kannisen kahden vuoden kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen 12 törkeästä avustuspetoksesta sekä Rovaniemen hovioikeuden aiemmin kesäkuussa 2010 Kannisen syyksi lukemista törkeistä kavalluksista. Hovioikeus oli äänestyksen jälkeen tuominnut Kannisen yhden vuoden kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen yhdestä törkeästä avustuspetoksesta ja 17 törkeästä kavalluksesta.

2. Merkillisen vaiheen mainitussa rikosjutussa käsittelyssä muodostaa alioikeuskäsittely. Jutun käsittely alkoi vuonna 2007 Oulun käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus hylkäsi lokakuussa 2008 antamallaan tuomiolla kaikki Kannista vastaan nostetut syytteet näyttämättöminä, samoin rikoksiin perustuvat vahingonkorvausvaatimukset. Valituskirjelmässään hovioikeudelle jutun syyttäjät kritisoivat ankarin sanakääntein käräjäoikeuden tuomiota ja sen perusteluja. Todettakoon, että korkein oikeus ei ennakkopäätöksensä selosteessa referoi lainkaan käräjäoikeuden tuomion perusteluja, mikä on hyvin poikkeuksellista, mutta tässä tapauksessa ilmeisen ymmärrettävää.

3. Korkeimman oikeuden sanottu ennakkopäätös KKO 2012:53 löytyy tästä. Korkein oikeus on antanut ratkaisusta julkisuuteen myös erillisen tiedotteen.

4. Rangaistusta mitattaessa korkein oikeus kiinnitti muun muassa huomiota siihen, että puheenjohtajan menettelytavat osoittivat tietoista pyrkimystä hyötyä valtion tuesta selvästi moitittavalla tavalla. Lähtökohtaisesti oikeudenmukaisena rangaistuksena syyksiluetuista törkeistä avustuspetoksista ja törkeistä kavalluksista korkein oikeus piti kolmen vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistusta. Rangaistusta kuitenkin alennettiin sen vuoksi, että asian esitutkinta, syyteharkinta ja oikeudenkäynti olivat kestäneet yhteensä yli kymmenen vuotta.

5. Korkein oikeus palautti Valtion asuntorahasto ARA:n Toivo J. Kannista vastaan rikosjutussa esittämän pääomaltaan yli 3,5 miljoonan euron suuruisen vahingonkorvausvaatimuksen Oulun käräjäoikeuden erikseen käsiteltäväksi.

6. Mikä on Riihisäätiö ja mitä kyseisessä asiassa on tapahtunut? Seuraavassa lyhyt katsaus.

7. Riihi Säätiö r.s. merkittiin säätiörekisteriin joulukuussa 1980. Säädepääoman 150 000 markkaa maksoi SDP:tä lähellä ollut järjestö Pohjolan Lomasuunta ry. Peruspääomasta 10 000 markkaa oli rahaa, loppuosa koostui tontista Lumijoella. Riihi-säätiö nimettiin asuntojen vuokraamista sosiaalisin perustein harjoittavaksi yhteisöksi 20. 6.1995.

8. Säätiön hallinto on ollut alusta lähtien puheenjohtaja Toivo J(uhani) Kanninen (synt. 1947) ja hänen perheensä hallussa. Kanninen oli toiminut aiemmin mm. SDP:n piirisihteerinä (1969-1972). Kannisen kerrotaan hoitaneen poliittiset suhteet erinomaisesti, erityisesti SDP:hen, ja hänen sanotaan tukeneen muun muassa Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen presidentinvaalikampanjoita.

9. Säätiöllä on omistuksessaan noin tuhat vuokra-asuntoa parissakymmenessä kiinteistössä lähinnä Oulun seudulla. Asuntotoiminnan lisäksi säätiö on järjestänyt yleisölle avoimia esitelmä- yms. tilaisuuksia yhteiskunnallisista aiheista. Säätiö on jakanut  vuosittain apurahoja lähinnä luonnon- ja ympäristönsuojelua koskevaan tutkimustyöhön.

10. Vuonna 1998 säätiön todettiin rikkonen asukasvalinnan määräyksiä. Vuonna 2001 Valtiotalouden tarkastusvirasto ilmoitti löytäneensä säätiön toiminnasta rikokseen viittaavia epäselvyyksiä. Valtion asuntorahasto Ara teki  joulukuussa 2001 säätiön toiminnasta tutkintapyynnön KRP:lle ja verottajalle. Tammikuussa 2002 ARA poisti säätiöltä yleishyödyllisen yhteisön aseman. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) pyysi tammikuussa 2003 säätiöltä selvityksiä toiminnastaan.

11. KRP:n vaatimuksesta Oulun käräjäoikeus vangitsi Riihi-säätiön hallituksen puheenjohtajan Toivo J. Kannisen 14.l0.2003. Käräjäoikeus vapautti Kannisen 8.11.2003. Tammikuussa 2004 käräjäoikeus määräsi Kannisen omaisuutta vakuustakavarikkoon 2,4 miljoonan euron arvosta. Heinäkuussa 2004 PRH vaati Riihi-säätiöltä selvitystä Aran tarkastusraportissa ilmenneiden epäkohtien korjaamisesta. PRH teki tarkastuskäynnin Riihi-säätiöön elokuussa 2004.

12. Oulun talousrikossyyttäjä Heikki Arjas vaati joulukuussa 2004 Kannisen määräämistä väliaikaiseen liiketoimintakieltoon. Käräjäoikeus hyväksyi 11.3.2005 syyttäjän sanotun vaatimuksen ja määräsi Kannisen väliaikaiseen liiketoimintakieltoon. Kanninen erosi säätiön hallituksen puheenjohtajan tehtävästään huhtikuussa 2005. PRH "harkitsi puuttumista" säätiön hallituksen kokoonpanoon sekä korvauskanteiden nostamista yksittäisiä jäseniä vastaan huhtikuun alussa 2005. Toivo J. Kanninen määrättiin uudelleen väliaikaiseen liiketoimintakieltoon 11.11.2005. Riihi-säätiön kotipaikaksi rekisteröitiin Helsinki 10. 5.2006. Kannisen väliaikainen liiketoimintakielto päättyi lokakuussa 2006.

13. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies vaati kauppa- ja teollisuusministeriötä selvittämään lokakuussa 2005, onko sen alaisuudessa toimiva PRH täyttänyt valvontavelvollisuutensa Riihi-säätiön toiminnan seurannassa.

14. Talousrikossyyttäjä Heikki Arjas nosti 10.3.2006 Toivo J. Kannista vastaan syytteen 17 törkeästä kavalluksesta ja 12 avustuspetoksesta. Syytteen mukaan epäillyt rikokset oli tehty pääosin 1990-luvulla, viimeisimmät 2000-luvun alussa. Kavallusepäilyt liittyvät säätiön omistamien kiinteistöyhtiöiden varojen väärinkäyttöön, eli kiinteistöyhtiöille kuuluneita varoja epäiltiin käytetyn Kannisen ja hänen perheensä menoihin. Syytteen mukaan säätiön kiinteistöjen varoja oli lisäksi kanavoitu eri laskutusjärjestelyillä Kannisen omistamalle Livoli Oy:lle; Kanninen oli perustanut mainitun yhtiön vuonna 1991. Epäillyt avustuspetokset puolestaan liittyvät kiinteistöyhtiöiden omistamien vuokratalojen rakennuttamisen yhteydessä Aralle annettuihin vääriin tietoihin vuokratalojen todellisesta hankinta-arvosta.

15. Verottajan verotarkastusmuistion mukaan valtaosa Riihi-säätiön 1994–2002 maksamista apurahoista oli myönnetty säätiön omien sääntöjen vastaisesti. Muistion mukaan apurahoista huomattava osa oli myönnetty säätiön ja sen konserniin kuuluviin yrityksiin liikesuhteissa olevien yritysten omistajille, näiden lähiomaisille ja työntekijöille. Lisäksi apurahoja oli myönnetty säätiön hallituksen jäsenille ja heidän lähiomaisilleen. Verottaja päätteli, että osa säätiön toimeksiantojen palkkioista oli myönnetty apurahoina.

16. Rikosjutun, joka on luonnehdittu Pohjois-Suomen kaikkien aikojen laajimmaksi, käsittely alkoi Oulun käräjäoikeudessa valmisteluistunnolla 14. 5.2007. Käräjäoikeuden pääkäsittely aloitettiin 4. 9. 2007. Jutun käsittelylle oli varattu alun perin nelisenkymmentä istuntopäivää syys–joulukuussa 2007. Käsittely venyi kuitenkin maaliskuulle 2008 ja oikeuden istuntopäiviä kertyi yhteensä 65. Syyttäjät Heikki Arjas ja Sari Törmi vaativat Toivo J. Kanniselle kuuden ja puolen vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta edellä mainituista rikoksista. Ara vaati joulukuussa 2007 Toivo J. Kannisen omaisuutta takavarikkoon ja hukkaamiskieltoon yhteensä 5,5 miljoonan euron arvosta.

17. Talousrikosjutun pääkäsittely päättyi 14.3. 2008. Oulun käräjäoikeus antoi jutussa tuomion 31.10. 2008. Käräjäoikeus hylkäsi kaikki Toivo J. Kannista ja muita henkilöitä vastaan nostetut syytteet. Käräjäoikeuden mukaan syytteitä ei kyetty näyttämään toteen. Samalla käräjäoikeus hylkäsi myös Kanniseen kohdistetut korvausvaateet sekä vaatimuksen liiketoimintakieltoon asettamisesta. Yhteensä 5,5 miljoonan vakuustakavarikko kumottiin.

18. Syyttäjät valittivat käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Rovaniemen hovioikeus aloitti jutun käsittelyn 3.11.2009. Hovioikeus käsitteli avustuspetossyytteitä seuranneen joulukuun loppupuolelle asti. Tammikuussa 2010 hovioikeus aloitti huhtikuuhun jatkuneet istunnot, joissa puitiin Kannista vastaan nostettuja ja käräjäoikeuden hylkäämiä kavallussyytteitä. Rovaniemen hovioikeus antoi tuomionsa kesäkuun lopussa 2010, jonka sisällöstä on kerrottu edellä mainitussa KKO:n tiedotteessa. Hovioikeus siis  tuomitsi Kannisen puolentoista vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen 17 törkeästä kavalluksesta ja törkeästä avustuspetoksesta. KKO:n tuomiosta on kerrottu edellä.

19. PRH vaati helmikuussa 2008 Riihi-säätiön lakkautusta ja haki vaihtoehtoisesti Helsingin käräjäoikeudessa säätiön hallituksen vaihtamista. Helsingin käräjäoikeudessa alettiin huhtikuussa 2010 käsitellä riita-asiana PRH:n vaatimusta Riihi-säätiön lakkauttamiseksi tai toissijaisesti Riihi-säätiön hallituksen erottamista. Heinäkuussa 2010 käräjäoikeus päätti lakkauttaa Riihisäätiön ja määrätä säätiön omaisuuden selvitysmiehen huostaan.

20. Riihisäätiön juttu oli laaja ja sitä käsiteltiin eri oikeusasteissa, kuten tapana yleensäkin on, pitkään ja hartaasti. Lopputulosta voidaan pitää sangen onnistuneena, sillä  syytteet menivät korkeimmassa oikeudessa läpi kaikilta osin. Tämä on talousrikosasioissa jokseenkin harvinaista. Kiitos jutun lopputuloksesta kuuluu KRP:n tutkinnan ohella ennen muuta jutun syyttäjille eli jutussa alusta lähtien syyttäjänä toimineelle Heikki Arjakselle ja myöhemmin hänen parikseen tulleelle Sari Törmille, jotka ovat tehneet jutussa todella suuren ja hyvän työn. Ylensä tämän luokan talousrikosjutussa syyttäjänä toimii valtionsyyttäjä, eikä tulos ole tällöin suinkaan ollut aina yhtä hyvä kuin tässä paikallissyyttäjien voimin ajetussa Riihisäätiön tapauksessa.

21. Jutun pitkää käsittelyaikaa ja hirmuista määrää käsittelypäiviä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa on syytä ihmetellä. Käräjäoikeudessa juttua käsiteltiin peräti 65 päivänä ja hovioikeudessakin sitä istuttiin kuukausikaupalla. Toki asiakirjoja ja muuta materiaalia oli paljon, mutta toisaalta jutussa oli kaksi selkeää päähaaraa eli törkeät kavallukset ja avustuspetokset. Kun kummankin haaran erilliset syytekohdat ovat luultavasti olleet aika tavalla samankaltaisia, olisi voinut odottaa, ettei jutun käsittely käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa olisi kestänyt niin kauan kuin mitä nyt tapahtui. Olisiko käsittelyn suunnittelussa ja prosessinjohdossa ollut puutteita tai toivomisen varaa? Tämä näyttää todennäköiseltä. Käräjäoikeudessa pääkäsittelyyn kulutettiin 65 päivää, vaikka siitä piti alkuperäisen suunnitelman mukaan selvitä 30-40 päivässä. Tämä jo kertoo aika paljon aikataulun pettämisestä ja tämä taas suunnittelun puutteista ja prosessinjohdon ilmeisestä tehottomuudesta.

22. Kuten jo edellä totesin, jutun syyttäjät  ovat arvostelleet rankasti käräjäoikeuden menettelyä ja erityisesti oikeuden tuomiota perustelujen puutteista. Heikki Arjaksen KKO:n tuomion jälkeen antaman lausunnon mukaan käräjäoikeuden tuomiosta puuttuivat itse asiassa kokonaan lainmukaiset perustelut. Tämä sama asia tuodaan selkeällä tavalla esiin myös syyttäjien hovioikeudelle tekemän valituskirjelmän yleisessä osassa, jonka Heikki Arjas, entisiä oppilaitani muuten 80-luvun lopulta Lapin yliopistosta,  pyynnöstäni lähetti minulle; saatan palata siihen vielä myöhemmin uudelleen.

23. Kaiken kaikkiaan alempien oikeusasteiden tuomiot ko. tapauksessa antavat aika huolestuttavan kuvan tuomioistuinten kyvystä pystyä ratkaisemaan tämäntapaisia talousrikosjuttuja. Tämä koskee erityisesti käräjäoikeuden tuomiota. Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että vaikka juttua istutaan oikeudessa 65 päivää, tuomioistuin ei tästä huolimatta osu tuomiossaan lähellekään oikeaa ratkaisua, vaan päätyy helpoimpaan mahdolliseen ratkaisuun eli hylkäämään kaikki syytteet näytön puuttumisen perusteella? Tämä tuntuu käsittämättömältä.

24. Korkeimman oikeuden tuomion jälkeen Toivo J.Kannista haastateltiin Yle uutisten Oulun toimituksen toimesta. Toukotöiden parista traktoristaan tavoitettu Kannen totesi lakonisesti, että "se on nyt siinä" eli tuomio ei enää muuksi muutu. Kanninen ihmetteli, täysin oikeutetusti, että miten ihmeessä kaikki kolme oikeusastetta voivat päätyä samassa asiassa erilaiseen ratkaisuun. Tätä samaa asiaa on ihmetelty myös edellä. Kyse on todennäköisesti tuomareiden hieman vajavaisesta ammattitaidosta ja puutteellisesta ammattietiikasta.

25. Kanninen kritisoi myös oikeuskäsittelyn pitkää kestoa. No, saihan hän kutenkin mainitulla perusteella reilun puolen vuoden rabatin rangaistukseensa. Kanninen tuntuu ottavan linnatuomion aika lunkisti todetessaan, että "eiköhän sitä hengitetä, syödä ja nukuta niin kuin ennenkin." Kannisen mukaan työntekoa tietenkin häiritsee, "jos joudun kiven sisään."

26. Miten niin "jos joudun"? Aikooko Kanninen kuitenkin jollakin keinoin välttää linnatuomionsa? Mieleen hiipii tapaus Tapani Yli-Saunamäki ja hänen vapauttamisensa tutkintavankeudesta hovioikeuden päätöksellä sairauden perusteella. Kanninen on kuitenkin ilmeisesti terve mies, kun puuhailee toukopellollakin traktoreineen.

27. Muuten, miksi korkein oikeus ei määrännyt Kannista heti vangittavaksi, vaikka tuomitsi hänet reilusti yli kahden vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen? Tuomion perusteluissa vangitsemiskysymyksestä ei lausuta mitään.

28. Kaiken kaikkiaan hyvin kummallinen oikeusjuttu, tämä Riihisäätiön ja Toivo J.Kannisen tapaus! Ikään kuin pisteeksi kaikkien kummallisuuksien päälle viime perjantaina eli korkeimman oikeuden tuomion antopäivänä saimme tietää, että Riihisäätiön jutussa käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari on nimitetty tasavallan presidentin päätöksellä nykyistä vielä korkeampaan tuomarinvirkaan eli Satakunnan käräjäoikeuden laamanniksi. Sillä tavalla, sanoisi Tarvajärvikin! Nimityspäätös perustuu KKO:n presidentti Pauliine Koskelon johtaman tuomarinvalintalautakunnan virkaesitykseen. Vaasan hovioikeus, joka tuntee kyseistä laamannin virkaa hakeneiden tuomareiden juridiset kyvyt ja osaamisen parhaiten, ei omassa lausunnossaan asettanut nimityksen saanutta käräjätuomaria mainitsemiensa kolmen parhaan viranhakijan joukkoon. Hovioikeus, ilmeisesti hienotunteisuussyistä, ei mainitse lausuntonsa arvio-osuudessa Riihisäätiön jutun puheenjohtajasta yhtään mitään.

29. Tuomarinvalintalautakunnan perustelut ko. käräjätuomarin "ansioista" vaikuttavat peräti kummallisilta. Perusteluissa on nimittäin annettu ratkaiseva merkitys sille, että mainittu tuomari on suorittanut aiemmin hallintonotaarin tutkinnon ja työskennellyt lääninhallituksen hallintopäällikkönä ja että hänellä siten on tällä perusteella viranhakijoista kaikkein eniten teoriapohjaista tietoa ja kokemusta  "johtamisesta." Pauliine Koskelon johtama lautakunta ei siis näemmä kiinnitä minkäänlaista huomiota viranhakijoiden juridiseen pätevyyteen, vaan tuijottaa yksinomaan hallinnolliseen kokemukseen ja teoriaan.

30. Peräti kummalliset ja köykäiset perustelut, sillä eihän käräjäoikeus toki ole mikään hallintovirasto, vaan  tuomioistuin, jossa kaiken aa ja oo on tuomareiden ammattitaito ja -etiikka. Käräjäoikeuden laamannilla on toki hallinnollisia tehtäviä, mutta ennen kaikkea hän on tai hänen ainakin pitäisi olla mahdollisimman korkean juridisen ammattitaidon omaava ja taitava lainkäyttöjohtaja, jonka pätevyydestä ja tuomarin ammattitaidosta käräjäoikeuden muut tuomarit voisivat olla ylpeitä ja ottaa esimerkkiä. Voiko laamannilla olla kerta kaikkiaan minkäänlaista uskottavuutta toimia käräjäoikeuden lainkäyttöjohtajana, jos hän on osoittanut käytännössä kyvyttömyyttä perustella tuomioita lain edellyttämällä tavalla? Täh?








maanantai 28. toukokuuta 2012

599. KKO 2012:52. Korkein oikeus joutui poistamaan vanhan rikostuomionsa ihmisoikeustuomioistuimen toteaman vakavan prosessivirheen takia
Äänekäs mölysammakko saattaa tutkijoiden mukaan rantautua uudelleen Suomeen. Sammakoihin törmää joskus myös oikeuden päätöksissä ja aika usein erään korkean virkamiehen lausunnoissa...

1. Edellisen blogijutun (598) kommenteissa on jo jonkin verran käsitelty korkeimman oikeuden viime viikolla eli 24.5. ns. Suuripää-tapauksen johdosta antamaa ennakkopäätöstä KKO 2012:52.

2. Ko. virkarikosjutussa Helsingin hovioikeus oli  vuonna 2000 ensimmäisenä oikeusasteena hylännyt A:ta vastaan ajetun syytteen lahjusrikkomuksesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyttäjän valituksen johdosta korkein oikeus tuomitsi vuonna 2002 puhtaasti kirjallisessa eli asiakirjoihin perustuvassa esittelymenettelyssä A:n lahjusrikkomuksesta sakkorangaistukseen ja menettämään valtiolle vastaanottamansa edun arvon (KKO 2002:51).

3. A:n valituksen johdosta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi 12.1.2010 Suomelle antamassaan langettavassa tuomiossa, että korkeimman oikeuden kerrottu menettely rikkoi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta. Tuomion mukaan korkein oikeus ei ollut voinut ratkaista asiaa asianmukaisesti pitämättä suullista käsittelyä ja kuulematta siinä syytetty A:ta. Korkein oikeus oli ottanut kantaa muun muassa vastaajan tahallisuuteen, jota koskevaa arviota ei vastaajaa henkilökohtaisesti kuulleen hovioikeuden tuomio sisältänyt.

4. Ratkaisullaan 2012:52 korkein oikeus on nyt ihmisoikeustuomioistuimen toteaman menettelyvirheen perusteella oikeuskansleri Jaakko Jonkan tekemän kantelun johdosta poistanut täysistunnossaan sanotun vuonna 2002 antamansa tuomion. A ei kuitenkaan päässyt vielä lopullisesti irti jutusta, sillä korkein oikeus päätti palauttaa asian käsiteltäväksi uudelleen viisijäsenisessä jaostossa, jossa asia oli kanteluhakemuksen johdosta vireille.

5. Oikeuskansleri ei reagoinut ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuun omasta aloitteestaan, vaan tuomion jälkeen A itse pyysi oikeuskanslerille tekemässään kantelussa selvittämään, oliko asian käsittelyssä korkeimmassa oikeudessa tapahtunut sellainen käsittelyvirhe, että oikeuskanslerin tulisi ryhtyä toimenpiteisiin tuomion purkamiseksi tuomiovirheen perusteella.

6. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Oikeuskansleri totesi, että hänellä ei ollut perusteita arvioida korkeimman oikeuden menettelyä toisin kuin ihmisoikeustuomioistuin. Asiassa oli tapahtunut mainitussa lainkohdassa tarkoitettu oikeudenkäyntivirhe.

7. Ihmisoikeustuomioistuin oli ratkaisussaan nimenomaisesti todennut, että korkein oikeus ei ollut voinut ratkaista kysymystä kantelijan syyllisyydestä asianmukaisesti pitämättä suullista käsittelyä. Ihmisoikeustuomioistuimen kannanotto on lähtökohtana arvioitaessa tarvetta tuomion poistamiseen kansallisten säännösten nojalla. Oikeudenkäyntivirhe oli oikeuskanslerin arvion mukaan luonteeltaan sellainen, että sen voitiin oikeudenkäymiskaaressa tarkoitetuin tavoin otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.


8. Oikeuskansleri esitti korkeimmalle oikeudelle toukokuussa 2010 - asian esitteli Jaakko Jonkalle esittelijäneuvos, osastopäällikkö Petri Martikainen - että se poistaisi asiassa antamansa tuomion. Pohdiskeltuaan asiaa - selvää asiaa - parisen vuotta korkein oikeus päätyi siis 24.5.2012 antamallaan päätöksellä poistamaan tuomionsa 13.6.2002 nro 1585 (KKO 2002:51). Korkeimman oikeuden ratkaisu on luettavissa tästä.

9. Oikeuskanslerin korkeimmalle oikeudelle 7.5.2010 tekemä tuomiovirhekantelu (OKV/335/1/2010)
samoin kuin oikeuskanslerin tiedote korkeimman oikeuden 24.5. 2012 antaman ratkaisun johdosta löytyvät osoitteesta www.okv.fi.

10. Ratkaisu KKO 2002:51, joka on nyt siis poistettu menettelyvirheen johdosta, ratkaistiin korkeimmassa oikeudessa seuraavassa kokoonpanossa, johon kuuluivat oikeusneuvokset Kari Raulos (puheenjohtajana), Eeva Vuori, Markku Arponen, Liisa Mansikkamäki ja Pauliine Koskelo, esittelijä oli Markku Vuorela.

11. Ratkaisu KKO 2012:52 puolestaan tehtiin kokoonpanossa, johon kuuluivat  19 jäsenestä 12 jäsentä eli oikeusneuvokset Kati Hidén, Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Timo Esko, Soile Poutiainen, Marjut Jokela, Jukka Sippo, Jorma Rudanko ja Ari Kantor, esittelijänä Kaarlo Hakamies. Presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Raulos ja Mansikkamäki eivät voineet esteellisinä olla mukana, koska he olivat osallistuneet vuoden 2002 päätöksen tekemiseen.

12. Jonkin verran yllättävänä voidaan pitää sitä, että korkein oikeus päätti jatkaa asian käsittelyä ja siirsi tässä tarkoituksessa asian jatkokäsittelyn korkeimman oikeuden viisijäseniseen kokoonpanoon, joka oli käsitellyt asiaa jo ennen täysistunnon nyt tekemää ratkaisua. A itse oli esittänyt viisijäseniselle kokoonpanolle, ettei uudelle käsittelylle ole edellytyksiä, ja vaatinut, että hovioikeuden hänet vapauttanut tuomio saatettaisiin voimaan. Syyttäjä on esittänyt asian käsittelyn jatkamista korkeimmassa oikeudessa, mutta on samalla viitannut siihen, että mahdollisuus tuomita A rangaistukseen on tulkinnanvarainen rikoslain 8 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdan vanhentumissäännös huomioon ottaen.

13. Oikeudenkäyntiä korkeimmassa oikeudessa koskeva OK 30 luku on sisällöltään melko niukka sisältäen eräiden perusasioiden lisäksi lähinnä vain teknisluontoisia säännöksiä. Siihen ole otettu läheskään kaikkia nykyaikaiselle oikeudenkäynnille ominaisia säännöksiä, ja tämä koskee esimerkiksi juuri sitä, milloin ja millä edellytyksillä korkeimman oikeuden tulee toimittaa asiassa välittömyysperiaatetta toteuttava pääkäsittely. OK 30 luku ei edes tunne käsitettä pääkäsittely, vaan siinä puhutaan ainoastaan suullisesta käsittelystä, jonka toimittamiseen korkeimmalle oikeudelle on annettu täydellisen vapaa harkintavalta. Vertailun vuoksi esimerkiksi Ruotsin korkeinta oikeuta koskeva rättegångsbalkenin  asianomainen luku on muun muassa mainitussa suhteessa sisällöltään yksityiskohtaisempi ja oikeutta monissa kohdin sitova.

14. Korkeimman oikeuden vuonna 2002 tekemä menettelyvirhe oli karkea ja alkeellinen. Pitää nimittäin muistaa, että sitä ennen Suomi oli saanut sitä EIT:ltä jo useita langettavia tuomioita, joissa hovioikeuden oli katsottu rikkoneen EIS 6.1 artiklan määräyksiä suullisten käsittelyn toimittamatta jättämisen osalta. EIT:n käytäntö oli siis erinomaisen hyvin KKO:n tiedossa, mutta KKO katsoi ylimielisyydessään, että ehei, eivät nuo EIS:n artiklat ja EIT:n ratkaisut toki meitä voi koskea!

15. Korkein oikeus ei näytä haluavan vielä nytkään oikein myöntää kymmenen vuoden takaista virhettään, sillä ennakkopäätöksen 2012:52 otsikkoon ei ole otettu lainkaan asiasanoja "oikeudenkäyntivirhe", "suullinen käsittely" ja "syytetyn kuuleminen", vaikka juuri nämä ovat tapauksen olennaisimmat kysymykset.

16. Kun korkein oikeus ei ole - tähän saakka - välittänyt soveltaa myöskään hovioikeutta koskevia menettelysäännöksiä analogisesti omassa toiminnassaan, ei ole mikään ihme, että nyt Suuripään jutussa esiintulleen kaltaisia menettelyvirheitä on päässyt ja voi päästä maan ylimmässä oikeusasteessa edelleenkin tapahtumaan, jollei asianosaisen oikeusturvaa koskevia menettelysäännöksiä oteta vakavasti.





keskiviikko 23. toukokuuta 2012

598. Vakuutusoikeuden toiminta ei vakuuta
Sutta myivät, mielensäpahoittaja hankki kännykän...

1. Vakuutusoikeus on toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuin. Vakuutusoikeus kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan ja sen toimipaikka on Helsingissä. Sen toiminnasta säädetään vakuutusoikeuslaissa, valtioneuvoston asetuksessa vakuutusoikeudesta sekä vakuutusoikeuden työjärjestyksessä. Vakuutusoikeuden lainkäyttötoiminnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia.

2. Vakuutusoikeuteen on keskitetty muun muassa työeläke-, kansaneläke-, työtapaturma-, kuntoutus-, työttömyysturva-, sotilasvamma-, rikosvahinko-, asumistuki-, opintotuki-, elatustuki- ja vammaisetuusasiat sekä sairausvakuutuslain mukaiset asiat. Eri asiaryhmiä vakuutusoikeudessa on yhteensä 40 ja oikeus ratkaisee vuosittain noin 6 000 asiaa. Vakuutusoikeus on edellä mainituissa asioissa ainoa toimivaltainen tuomioistuin, lukuun ottamatta eräitä työtapaturma- ja ammattitautiasioita. Sen sijaan vakuutusoikeuden toimivaltaan ei kuulu autovakuutus-, kotivakuutus- tai muiden yksityisvakuutusasioiden käsitteleminen.


3. Toimeentuloturva-asioiden muutoksenhakujärjestelmä on pääosin kaksivaiheinen. Etuuksia myöntävien laitosten ja yhtiöiden antamiin päätöksiin haetaan yleensä muutosta ensin kyseessä olevia asioita käsittelevältä muutoksenhakulautakunnalta. Muutoksenhakulautakuntien antamiin päätöksiin haetaan muutosta vakuutusoikeudelta, eräiden asiaryhmien päätöksiin haetaan muutosta suoraan vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeus toimii ylimpänä muutoksenhakuasteena suurimmassa osassa käsittelemistään asioista eli sen päätökseen ei voi hakea muutosta valittamalla. Eräissä tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvaa korvausta koskevissa asioissa on kuitenkin mahdollisuus hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

4. Vakuutusoikeus voi hakemuksesta poistaa antamansa päätöksen, jos se katsoo päätöksen perustuvan
virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai olevan ilmeisesti lain vastainen. Vakuutusoikeuden päätöksen purkamista voi menettelyvirheen perusteella hakea korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

5. Asioiden ratkaisemiseen vakuutusoikeudessa osallistuvat ylituomari, laamannit (3 kpl), vakuutusoikeustuomarit (21 vakinaista ja 4 ma. tuomaria), esittelijät (noin 35-40), lääkärijäsenet (8 sekä 8 lääkärivarajäsentä) ja asiantuntijajäsenet (n. 50, lähinnä lakimiehiä). Vakuutusoikeuden ylituomarina on nykyisin Juha Pystynen hänen edeltäjänä oli Timo Havu. Kaikki asioiden ratkaisemiseen osallistuvat jäsenet toimivat tehtävässään tuomarin vastuulla. Ylituomari, laamannit, vakuutusoikeustuomarit, asessorit ja vakuutusoikeussihteerit ovat suorittaneet oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon.

6. Vakuutusoikeuden lääkärijäsenet ovat valtioneuvoston tähän tehtävään määräämiä riippumattomia ja puolueettomia henkilöitä, jotka ovat osa-aikaisessa virkasuhteessa vakuutusoikeuteen. Jos asian katsotaan edellyttävän tietyn lääketieteellisen erityisalan asiantuntemusta, voi vakuutusoikeus pyytää valtioneuvoston määräämältä lääkärivarajäseneltä asiantuntijalausunnon, joka annetaan ennen asian ratkaisemista tiedoksi asianosaisille. Asian ratkaisemiseen osallistuu myös tällaisessa tapauksessa vakuutusoikeuteen virkasuhteessa oleva varsinainen lääkärijäsen.

7. Vakuutusoikeuden asiantuntijajäsenet ovat valtioneuvoston määräämiä henkilöitä, lähinnä lakimiehiä, jotka vakuutusoikeuslaissa erikseen määrätyissä asiaryhmissä osallistuvat valitusasioiden ratkaisemiseen työoloja ja yritystoimintaa tai sotilasvamma-asioita tuntevina jäseninä.


8. Vakuutusoikeuden toimina on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana herättänyt aika paljon kritiikkiä. Vakuutusoikeutta on kritisoitu ehkä enemmän kuin mitään tuomioistuinta. Tätä kritiikkiä ei ole esitetty vain vakuutusoikeuden asiakkaiden vaan myös esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen taholta. Tässä suhteessa muistuu mieliin erityisesti edellisen oikeusasiamiehen Riitta-Liisa Paunion monet kannanotot.


9. Menettelyn suhteen vakuutusoikeutta on arvosteltu esimerkiksi siitä, että sen päätosten perustelut ovat usein kovin niukat ja puutteellisia. Myös sitä, että vakuutusoikeus  järjestää suullisia käsittelyjä van äärimmäisen harvoin, on ihmetelty.  Vakuutusoikeuden pitkät käsittelyajat on myös pantu merkille. Vakuutusoikeuden menettely on kirjallista, eikä kukaan ole vaatinut, että  pääsäännöksi tulisi  asettaa suullinen käsittely, muta  eri asia on, että suullisten käsittelyjen määrää voitaisiin huomattavasti lisätä. Tapaturma-asioiden osalta vakuutusoikeus on saanut silloin tällöin "pyyhkeitä" myös korkeimmalta oikeudelta juuri  puutteellisten perustelujen ja suullisen käsittelyn pitämättä jättämisen osalta.


10. Vakuutusoikeuden menettelyn pahimpana epäkohtana pidetään julkisuudessa kuitenkin sivutoimisten lääkärijäsenten roolia. Lääkärijäsenillä on sangen merkittävä asema vakuutusoikeuden toiminnassa, sillä  oikeuden ratkaisu riippuu usein olennaisesti lääketieteellisestä asiantuntemuksesta. Tältä osin vakuutusoikeuden menettelyn läpinäkyvyys ei ole toteutunut, sillä lääkärijäsenten arvioinnit ovat tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden piirissä eli lääkäreiden lausuntoja ei anneta tiedoksi asianosaisille. Julkisuudessa on vaadittu myös vakuutusoikeuden lääkärijäsenillä samoin kuin oikeuden asiantuntijajäsenillä mahdollisesti olevien sidonnaisuuksien ilmoittamista samalla tavalla kuin tuomareiden kohdalla tapahtuu.


11. Vakuutusoikeuden toiminnan kehittämistä pohtinut oikeusministeriön työryhmä jätti  syksyllä 2008 mietintönsä oikeusministeri Tuija Braxille.Työryhmän ehdotuksen pohjalta valmisteltiin hallituksen esitys  eduskunnalle (HE 281/2010 vp) laiksi vakuutusoikeuden muuttamisesta. Eduskunta ei kuitenkaan ehtinyt käsitellä esitystä, jolloin esitys raukesi eduskunnassa keväällä 2011, kun vaalit painoivat päälle. Vakuutusoikeuden uudistamista koskeva lausuma sisältyy Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan.


12. Vakuutusoikeuden menettelyssä on siis monia ongelmia, joita voidaan pitää vakavina, sillä ovathan esimerkiksi juuri edellä mainitut päätöksen perusteleminen ja  oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin peruspilareita (PL 21.2 §). Vakuutusoikeuden lääkärijäsenten epäselvä ja arvostelua herättänyt asema ja rooli liittyy niin ikään perustuslaissa säädettyyn tuomioistuinten riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen (PL 21.1 §). Se, ettei asiantuntijajäsenten kannanottoja anneta tiedoksi asianosaisille, näyttäisi puolestaan olevan ristiriidassa perustuslaissa (21.2 §) säädetyn asianosaisen kuulemisperiaatteen kanssa.


13. Entäpä sitten vakuutusoikeuden ratkaisujen asiasisältö? Myös tässä kohdin on esitetty vahvaa kritiikkiä, mikä liittyy juuri edellä mainittuun lääketieteellisen asiantuntemuksen merkitykseen ja  kyseistä asiantuntemusta edustavien oikeuden asiantuntijajäsenten lausuntojen puutteelliseen läpinäkyvyyteen. Tältä kannalta tuntuu hieman arveluttavalta, että vakuutusoikeus on ylin valitusaste, jonka ratkaisusta ei voida enää valittaa.


14. Kuten edellä jo ohimennen totesin, tietyissä tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvaa korvausta koskevissa asioissa asianosaisilla on kuitenkin mahdollisuus valittaa vakuutusoikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.

15. Parin kolmen viimeisen vuoden aikana korkein oikeus on myöntänyt poikkeuksellisen usein asianosaisille eli siis tapaturman varalta vakuutetuille henkilöille valitusluvan vakuutusoikeuden päätökseen. Voidaan sanoa, että riita- ja rikosasioiden jälkeen vakuutusoikeusasiat eli tarkemmin sanottuna siis tapaturmavakuutusasiat näyttävät muodostavan jopa kolmanneksi suurimman asiaryhmän tapauksista, joissa korkein oikeus on myöntänyt valituslupia (VL). Viime viikolla korkein oikeus antoi neljä valituslupaa tapaturma-asioissa (valitusluvat 50-53/2012).

16. Tässä hieman listaa KKO:n myöntämistä valitusluvista sekä ennakkopäätösratkaisuista ja "muista asiaratkaisuista":

VL 2012-53 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-52 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-51 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-50 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-40 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys, oikeudenkäyntimenettely, tuomion perusteleminen
VL 2012-39 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-24 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2012-14 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
VL 2011-55 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys, oikeudenkäyntimenettely, suullinen käsittely

KKO:n julkaistuja ratkaisuja (ennakkopäätöksiä) tapaturmakorvausasioissa ovat esimerkiksi:
KKO 2012:12 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2011:69 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2011:44 Tapaturmakorvaus, Ammattitauti
KKO 2011:29 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2011:16 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2010:90 Tapaturmakorvaus, Ammattitauti
KKO 2010:76 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2010:73 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2010:70 Tapaturmakorvaus, Ammattitauti
KKO 2010:65 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2010:44 Tapaturmakorvaus, Ammattitauti
KKO 2010:33 Tapaturmakorvaus, Ammattitauti
KKO 2010:15 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
KKO 2010:2 Tapaturmakorvaus

Muut kuin ennakkopäätökset (diaarinumeroittain):
478/2012 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
12/2012 Tapaturmakorvaus Ammattitauti
2942/2011 Tapaturmakorvaus - Työtapaturma - Syy-yhteys
2941/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2884/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2766/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2765/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2545/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2293/2011 Tapaturmakorvaus - Työtapaturma - Syy-yhteys
1856/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
1826/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
1118/2011 Tapaturmakorvaus, työstä johtuvat olosuhteet
629/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
238/2011 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2513/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2277/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2164/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2113/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2112/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
2111/2010 Tapaturmakorvaus, ammattitauti
1651/2010 Ammattitauti, tapaturmakorvaus
342/2010 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys

Vuonna 2010 korkein oikeus antoi tapaturmakorvausasioissa 17 asiaratkaisua, joista yhdeksän julkaistiin ennakkopäätöksenä.

17. Kuten näkyy, korkeimman oikeuden kyseisissä ratkaistuissa asioissa on siis ollut säännönmukaisesti kysymys syy-yhteydestä, eli siitä, ovatko henkilön vammat korvaukseen oikeuttavassa syy-yhteydessä tapaturmaan eli  tietyn tapaturman seurauksia, vai ovatko ne kenties jonkin sairauden aiheuttamia. Lähes kaikissa tapauksissa korkein oikeus on päätöksissään muuttanut vakuutusoikeuden asianosaselle kielteistä päätöstä ja katsonut syy-yhteyden olevan olemassa.

18. Korkeimman oikeuden mainituissa ennakkopäätöksinä julkaisemista ratkaisuista on vaikea havaita mitään ennakkopäätösluonteista kannanottoja tai sanomaa. Ratkaisuissa on yksinkertaisesti kysymys siitä, että korein oikeus on myöntänyt valituslupia vain siksi, että vakuutusoikeuden yksittäisissä asioissa antamia virheellisiä ratkaisuja voitaisiin oikaista ja muuttaa. Näin siitä huolimatta, että valitusluvan myöntämisen edellytykset ovat samat kuin pyydettäessä valituslupaa hovioikeuden päätökseen. Korkein oikeus myöntää valitusluvan itse asiassa valituslupaedellytyksiä koskevien säännösten (OK 30:3) vastaisesti. Toisaalta korkein oikeus jättää, kuten olen kertonut, julkaisematta ennakkopäätöksinä noin neljänneksen näistä tapauksista, joissa se on myöntänyt hovioikeuden tuomioon valitusluvan; katso blogia

20. Korkein oikeus käyttää siis melkoisen osan kapasiteetistaan arvioidessaan uudelleen syy-yhteyttä vakuutusoikeuden ratkaisemissa tapaturmavakuutusta koskevissa asioissa ja perustelleessaan usein hyvinkin yksityiskohtaisesti mainittuja ratkaisujaan.  Näin tapahtuu, vaikka mainituissa asioissa ei siis ole juuri nähtävissä ennakkopäätösluonteista ainesta. Korkeimman oikeuden tekemät muutokset vakuutusoikeuden päätöksiin ovat varmasti perusteltuja, mikä ilmenee, kun korkeimman oikeuden varsin yksikohtaisia perusteluja verrataan vakuutusoikeuden  niukkoihin ja luvalla sanoen monissa tapauksissa jopa surkean suppeisiin ja mitäänsanomattomiin perusteluihin.

21. Mutta ihmeellistä on, että korkeimman oikeuden ponnisteluista huolimatta sen syy-yhteyttä koskeviin ratkaisuihin sisältyvä viesti ja sanoma ei tunnu menevän ollenkaan perille vakuutusoikeudessa. Vakuutusoikeuden omaksuma linja ei muutu, vaan se näyttää jatkavan itsepintaisen tuntuisesti omalla linjallaan, joka on siis yksityishenkilöiden kannalta katsottuna varsin  tiukka.

22. Tapaturmassa olleita ihmisiä  hoitavien lääkäreiden lausunnot syy-yhteydestä kumoutuvat usein vakuutusoikeuden lääkärijäsenten (vakuutuslääkäreiden) lausunnoilla, joiden perusteella oikeus sitten  hylkää ratkaisuaan enemmälti perustelematta asianosaisen vaatiman oikeuden korvaukseen. Tähän asti korkein oikeus on pyytänyt lausunnon Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta eli Valviralta, jonka lausunnoissa on usein päädytty syy-yhteyden osalta valittajalle myönteiseen ja vakuutusoikeuden omaksumasta kannasta poikkeavaan kannanottoon. Valviran lausunnot perustuvat puolestaan sen lausunnonantajiksi rekrytoimien pysyvien asiantuntijalääkäreiden lausuntoihin.

23. Viime marraskuussa Valvira yllättäen ilmoitti lopettavansa tuomioistuinten pyytäminen lausuntojen antamisen vakuutuslääketieteellisissä asioissa. Syynä ehkä se, että Valviran asiantuntijalääkärit ovat kerrotun mukaan "kyllästyneet juoksemaan" oikeudessa todistajina. Tämä on asianosaisten oikeusturvan kannalta sangen valitettavaa.Valviran lausunnot ovat, toisin kuin vakuutusoikeuden lääkärijäsenten lausunnot, julkisia. 24. Suomen Asianajajaliitto ja Lakimiesliitto ovat pitäneet Valviran kannanottoa syystä valitettavana. Apulaisoikeuskansleri puolestaan on edellyttänyt, että Valviran perustelisi tuomioistuimelle antamansa lausunnot eikä tyytyisi vain viittaamaan asiantuntijalääkäreiden lausuntoihin.


lauantai 19. toukokuuta 2012

597. Sitte taas rillataan!

Hohhoijaa! Ny ei kyllä oikein tee mieli rillata!

Suomen MM-kisajoukkueen paras "osa-alue" oli ennen kisoja päävalmentaja Jukka Jalosen ja kaikkien muidenkin valmentajien vakuuttelujen mukaan maalivahtipeli. "Maalivahteihin Suomen peli ei ainakaan kaadu", vakuutteli Jukka Jalonen, kotipaikka Riihimäki, moneen otteeseen.

No, kisoissa osoittautui, että maalivahdit Kari Lehtonen ja Petri Vehanen kuuluivat molemmat Suomen joukkueen heikoimpiin lenkkeihin!

Jo ennakolta tiedettiin - piti ainakin tietää ja ymmärtää - että Petri Vehanen ei ole ollut läheskään samassa kunnossa kuin viime vuonna, ja että Kari Lehtonen on hyvin ailahtelevainen pelaaja, joka saattaa romahtaa heti seuraavassa pelissä yhden huippupelin jälkeen. Näin tapahtui sitten ensimmäisessä Suomi-USA -ottelussa. Vehanen puolestaan romahti Venäjä-pelissä eikä ole pelannut kovin vakuuttavasti aiemmissakaan peleissä.

Joukkueen paras maalivahti on KHL-liigassa huippukauden pelannut Kari Rämö, mutta hän ei ole päässyt kentälle yhdessäkään ottelussa, ei edes Ranskaa tai Valko-Venäjää vastaan!

Mutta ehkäpä huomisessa pronssiottelussa Rämö saa vihdoin tilaisuuden ja pelastaa Suomelle pronssin. Jos Vehanen pelaa, saa Suomi kyllä sanoa pronssimitaleille good bye!

Ihmeellistä, että täysin jo vuoden alussa pelaamiseen väsähtänyt Mikke Granlundia peluutettiin joka ottelussa, vaikka mies on tehnyt edellisen maalin joskus helmikuussa Kärppiä vastaan! Ilmaveiveistä ei ollut tietoakaan.

Venäjän joukkueen huippupelaajat Jevgeni Malkin ja Aleksander Ovetshkin eivät sen sijaan pettäneet, vaan esittelivät veivejään neljän maalin edestä. He toki tekivät salamannopeat veivinsä jalat ja kiekko tukevasti jään pinnalla, mutta veivi mikä veivi!

No, nämä kisat menivät muutenkin persiilleen järjestelyjä ja lippujen hintoja myöten. Mutta ensi vuonna taas, ja silloin kannattaa pelata voitosta tosissaan, sillä jos ja kun Suomi voittaa loppuottelussa Tukholman Globenin loppuottelussa Ruotsin, palaavat pelaajamme taas kotimaahan Hornettien saattelemana - ja Kauppatorilla tavataan! Sitä ennen "Poika" tuodaan lentokoneesta perinteisin menoihin Hki-Vantaan kamaralle Pasi Nurmisen ja Timo Jutilan hellästi saattelemana.

Mutta tämä edellyttää, että joukkueessa pelaa taas "Kauppatorin sankari" Anssi Salmela ja että vastaanottokomiteassa Anssia ja koko joukkuetta Torilla odottaa sydän pamppaillen muuan Tarja Halonen.

Mutta kyllä Suomen joukkueeseen pitää ensi keväänä saada pitkästä aikaa taas Teemu, Saku ja Tuomo Ruutu, niin ja puolustukseen tietenkin Anssi Salmelan lisäksi Jere Karalahti ja Jarkko Ruutu!

Niin, ja maaliin Ari "Sulo" Sulander, joka voisi tehdä kisojen kunniaksi kunnon come back' in.

Sitte voidaan taas vaikka - rillata!

torstai 17. toukokuuta 2012

596. Mistä Kouvolan hovioikeuden heroiinijutussa ja poliisin vinkkimiehen tuomiossa todella oli kysymys?
Mä oon vinkkimies...
1. Olen kertonut  otsikossa mainitusta jutusta ja Kouvolan hovioikeuden siitä antamasta tuomiosta blogissa nro 594/13.5.2012.

2. Korkeimman oikeuden (KKO) viestintäpäällikkö Pia Sive on välittänyt eilen julkisuuteen seuraavan sisältöisen tiedotteen:

"Tiedote 16.5.2012 - Julkisuudessa esillä olleessa ns. heroiinijutussa ei ollut kysymys rikoksen anteeksi antamisesta.

Julkisuudessa on herättänyt keskustelua Kouvolan hovioikeuden vuonna 2002 antama tuomio, jolla viestimissä olleiden tietojen mukaan olisi annettu anteeksi kilon heroiinierän hallussapito. Edelleen on kerrottu, että salaiseksi määrätyssä tuomiossa anteeksiannon perusteena olisi syyttäjän korkeimmalle oikeudelle (KKO) toimittaman valituslupahakemuksen mukaan ollut se, että vastaaja toimi poliisin ns. vinkkimiehenä.

Asiassa toimitetussa oikeudenkäynnissä ei ole ollut kysymys siitä, että hovioikeus olisi ”antanut anteeksi” rikoksen. Syytteen mukaan vastaajaa oli syytetty siitä, että hän olisi laittomasti myyntitarkoituksessa pitänyt hallussaan huume-erää. Käräjä- ja hovioikeus olivat asiassa esitetyn aineiston ja todistelun perusteella arvioineet näyttöä siitä, oliko hallussapito tapahtunut syytteessä esitetyn mukaisesti laittomasti myyntitarkoituksessa. Molemmissa oikeusasteissa syyte hylättiin, koska näytön arvioinnissa päädyttiin siihen, ettei kyseisen tapauksen olosuhteissa syytteen teonkuvaus ollut täyttynyt.

KKO ei ottanut vuonna 2002 asiaa valituslupahakemuksen perusteella uudelleen käsiteltäväkseen.
Valituslupaharkinnassa on aina kysymys siitä, täyttyykö jokin laissa säädetyistä edellytyksistä luvan myöntämiseksi. Harkinnassa on merkitystä muun muassa sillä, soveltuuko käsiteltävänä oleva yksittäistapaus ennakkopäätöksen pohjaksi. Esimerkiksi silloin, kun asian ratkaisu on vahvasti kiinni tapauskohtaisesta näytön arvioinnista, näin ei useinkaan ole. Kielteinen valitusluparatkaisu ei merkitse KKO:n kannanottoa hovioikeuden tuomioon, joka jää voimaan.

Tämän kaltaisessa tapauksessa, jossa hovioikeuden tuomio on perustunut syytteen teonkuvausta koskevan näytön arviointiin, hovioikeuden tuomio ei ole ennakkopäätösluonteinen, kuten ei myöskään KKO:n päätös olla tutkimatta asiaa uudelleen".

3. Minulla on kuitenkin hieman erilainen käsitys siitä, mistä mainitussa jutussa ja Kouvolan hovioikeuden  antamassa tuomiossa oli kysymys. Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot on julistettu salaisiksi, mutta julkisuudessa on kerrottu jutun syyttäjän KKO:lle tekemästä valituslupahakemuksesta ja valituksesta; tämä asiakirja ei lehtitietojen mukaan ole salassa pidettävä ja sen sisällöstä on joka tapauksessa kerrottu monissa tiedotusvälineissä. Minulla on tuon asiakirjan kopio hallussani.

4. Valituslupahakemuksessaan kihlakunnansyyttäjä  Sirpa Laakso on esittänyt mm.,

- että Kouvolan hovioikeus oli hylännyt syytteen pitämällä J:n menettelyä perusteluissa selostetuissa olosuhteissa ja J:n toiminnan tarkoitus huomioon ottaen "anteeksiannettavana ja rankaisemattomana;"
- että  hovioikeuden mukaan J, joka on kertonut toimineensa yhteistyössä poliisin kanssa huumausainerikosten paljastamiseksi, "ei olisi pitänyt ko. heroiinia hallussaan rikollisessa tarkoituksessa".

5. Hovioikeus näyttäisi siten perustaneen ainakin osin ratkaisunsa siihen, kuten syyttäjä Laakso ilmaisee asian vielä uudelleen valitusta koskevassa osiossaan, että "J:n teko on ilmeisen anteeksiannettava ja rankaisematon." Tähän nähden viestintäpäällikkö Siven väite, jonka mukaan "heroiinijutussa ei ollut kysymys rikoksen anteeksi antamisesta", ei näyttäsi ainakaan sellaisenaan pitävän paikkaansa.

6. Hovioikeuden tuomion perustelut näyttäisivät syyttäjä Sirpa Laakson valituksen perusteella olevan hieman sekavat. Yhtäältä hovioikeus puhuu siitä, että J:n ei olisi näytetty pitäneen heroiinia hallussaan myyntitarkoituksessa tai muuten laittomasti. Toisaalta hovioikeus kuitenkin vetoaa myös teon anteeksiannettavuuteen, koska J oli tehnyt yhteistyötä polisin kanssa.

7. Hovioikeuden tuomiossa näyttää käyneen niin kuin tuomioistuimissa tahtoo varsin usein tällaisissa tapauksissa käyvän: perusteluissa sekoitetaan ("sotketaan") keskenään faktat eli se, mitä jutussa on näytetty tai jääneen näyttämättä,  toisaalta taas se, konstituoiko sinänsä selvitetyksi katsottu tapahtumainkulku ja syytetyn menettely rikoksen vai ei. Jos perusteluissa sanotaan, että "syytetyn ei ole näytetty syyllistyneen  rikokseen", ei tällä lausumalla tarkoiteta todellisuudessa epäselvyyttä näytöstä ja sen riittävyydestä, vaan sitä, että sinänsä selvitettyä tapahtumainkulku ja teko ei rikoslain mukaan käsitä rikosta.

8. Itse asiassa tapauksen faktapuolesta eli näytöstä ei näyttäisin Kouvolan tapauksessa olleen  epäselvyyttä. Kysymys on ilmeisesti ollut lähinnä siitä, voidaanko J:n katsoa pitäneen heroiinieriä hallussaan myyntitarkoituksessa. Kyse on siis teon subjektiivisen puolen tunnusmerkistön täyttymisestä, jota on arvioitu jutussa sinänsä selvitettyjen riidattomien faktojen perusteella. Kun näin on, niin minusta ei voida sanoa, että jutussa ja tuomiossa on ollut kyse (yksinomaan) näytöstä ja sen riittävyydestä, vaan ensi sijassa siitä, miten syytetyn menettelyä on rikosoikeudellisesti arvioitava. Kysymys on siis ollut lähinnä oikeuskysymyksestä eli lain soveltamisesta.

9. Mutta se, että jutussa olisi ollut kyse "ainoastaan" näytöstä, niin kuin KKO:n tiedotteessa väitetään, ei suinkaan merkitse sitä, ettei tapauksella olisi ennakkopäätösarvoa eikä asiassa voitaisi, kuten KKO:n tiedotteessa annetaan ymmärtää, myöntää valituslupaa. Näytön arvioinnissa (todistusharkinnassa) on nimittäin erotettava kaksi eri vaihetta: 1) kysymys siitä, mitä jutussa on näytetty tai jäänyt näyttämättä, ja 2) kysymys siitä, ylittyykö todistelun perusteella näyttö- eli tuomitsemiskynnys eli onko esitetty näyttö riittävä, jotta syyte voitaisiin hyväksyä. Jälkimmäinen vaihe on luonteeltaan, ei näyttöä, vaan lain soveltamista koskeva ongelma ja kysymys, siis oikeuskysymys. Kysymys näytön riittävyydestä kelpaa siten erinomaisen hyvin valitusluvan myöntämisen perusteeksi.

10. Vaikka KKO:n edellä mainitussa tiedotteessa annetaan jostakin syystä toisenlainen kuva, niin tosiasiassa KKO myöntää vuosittain keskimäärin ainakin parissa tai kolmessa tapauksessa valitusluvan nimenomaan (ja yksinomaan) näytön arvioimiseksi. Ryhtymättä "kaivelemaan" tässä sanotunlaisia tapauksia tarkemmin esiin, mainitsen tässä oivallisina esimerkkeinä kaksi aivan lähiaikoina eli vain pari kuukautta sitten myönnettyä kaksi valituslupaa (VL):


VL 2012:46. Tappo. Todistelu: Kysymys näytön arvioinnista tappoa koskevassa asiassa.

VL 2012:47. Murha. Todistelu: Kysymys näytön arvioinnista henkirikosta koskevassa asiassa.

11. Siis parin kolmen viimeksi kuluneen kuukauden aikana kaksi (2) peräkkäistä valituslupaa nimenomaan "vain" näytön arvioimisen perusteella! Minusta tämä kyllä kumoaa vastaansanomattomasti KKO:n tiedotteessa annetun kuvan siitä, että valituslupaa ei voitaisi myöntää pelkästään näytön arvioimista varten.

12. Nyt syntynyt "soppa,"joka alkoi Helsingin Sanomien uutisoinnista, olisi vältetty kokonaan, jolle hovioikeus olisi julistanut jutun asiakirja-aineistoa ja tuomiotaan salaiseksi 20 vuoden ajaksi. On selvää, että kun hovioikeuden tuomion perusteluista ei ole saatavissa eksaktia tietoa, tuomiosta ja siitä, millä perusteella hovioikeus on asian ratkaissut, voidaan esittää erilaisia tulkintoja. Epäselvyyksien ehkäisemiseksi hovioikeuden olisi tullut julkaista ko. merkittävästä ratkaisustaan asianmukainen julkinen tiedote. Tapaus olisi minusta kelvannut erinomaisen hyvin valitusluvan myöntämisen perusteeksi. Itse asiassa olisi ollut todella tärkeätä saada asiassa KKO:n ennakkopäätös. Mutta KKO päätti toisin ja hautasi jutun; nyt se kuitenkin putkahti tällä tavalla "ylös kuolleista."

13. Korkein oikeus ja hovioikeus eivät voi moittia tiedotusvälineitä tai tapauksen kommentaattoreita. Syntynyt sotku on tuomioistuinten itse aiheuttama.





keskiviikko 16. toukokuuta 2012

595. KKO:n "muu kuin ennakkopäätös" tuomion perustelemista ym. koskevassa asiassa

1. Korkein oikeus myöntää vuosittain valitusluvan noin 150-170:ssä asiassa. Suurin osa näistä julkaistaan ennakkopäätöksinä eli ratkaisuina, joilla korkein oikeus katsoo olevan ennakkopäätösarvoa. Ennakkopäätöksinä pidetään ratkaisuja, joilla on, oikeastaan katsotaan olevan, merkitystä lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi.

2. Ennakkopäätöksistä korkein oikeus laatii Finlexissä ja omalla verkkosivullaan julkaistavan selosteen, jossa ratkaisun perustelut kerrotaan täydellisinä ja joissa myös alempien tuomioistuimien eli käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisujen sisältö perusteluineen selostetaan ainakin "tarpeellisilta osin." Selosteessa kerrotaan ratkaisun tekemiseen osallistuneiden tuomareiden ja esittelijöiden nimet myös käräjäoikeuden ja hovioikeuden jäsenten osalta.

3. Kaikissa asioissa, joissa valituslupa on myönnetty, annettuja ratkaisuja ei kuitenkaan julkaista ennakkopäätöksinä. Näitä tapauksia on vuosittain noin 50. Olen ihmetellyt, mihin ihmeeseen näiden tapausten ennakkopäätösarvo voi kadota niin nopeasti, sillä onhan valituslupa myönnetty vain puolisen vuotta aiemmin useimmiten juuri ennakkopäätösperusteella. Tätä emme voi tietää, sillä korkein oikeus ei millään tavalla perustele valituslupapäätöksiään eikä ilmoita edes sitä, millä perusteella valituslupa on myönnetty.

4. Vuonna 2010 korkein oikeus antoi 162 valituslupaa. Samana vuonna korkein julkaisi 96 ennakkopäätösratkaisua ja antoi peräti 53 sellaista ratkaisua (siis nimikkeellä "muu kuin ennakkopäätös"), joita ei julkaistu ennakkopäätöksinä, vaikka myös niissä oli myönnetty valituslupa. Vuonna 2011 vastaavat luvut olivat 148, 111 ja 50 . Tänä vuonna 2012 korkein oikeus on antanut tähän mennessä  46 valituslupaa sekä antanut 44 ennakkopäätöksenä julkaistua ratkaisua sekä valituslupaa edellyttäneissä asioissa lisäksi 18 "muuta ratkaisua."

5. Tapauksissa, joissa valituslupa on myönnetty, mutta joissa annettuja ratkaisuja ei julkaista ennakkopäätöksinä, korkein oikeus ei aiemmin antanut minkäänlaista tiedotetta. Kun olin esim. pamfletissani "Korkein oikeus kriisissä" (1997) ihmetellyt sanottua käytäntöä,  korkein oikeus muutti vaivihkaa käytäntöään ja ryhtyi antamaan näissä niin sanotuissa "muissa ratkaisuissa" lyhyen tiedotteen. Siinä kerrotaan, useimmiten vain yhdellä tai parilla rivillä, mistä kussakin tapauksessa on ollut kysymys. Esimerkiksi: "Kysymys edellytyksistä peräyttää maksu konkurssipesään" (17.4.2012, taltio 726); "Kysymys työn tarjoamisvelvollisuudesta ja korvauksesta" (17.1.2012, taltio 35); "Kysymys puolustajan palkkiosta" (26.1.2012, taltio 133); "Kysymys kantapään ja nilkan pitkittyneiden vaivojen syy-yhteydestä työtapaturmaan, jossa kantapään alue oli jäänyt puristuksiin" (13.3.2012, taltio 478); "A oli anastanut usealla eri kerralla eri myymälöistä arvoltaan vähäisinä pidettäviä määriä omaisuutta, muun muassa alkoholijuomia, tupakkaa, postimerkkejä, bensiiniä ja elintarvikkeita. Kysymys siitä, oliko anastuksia myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisinä" (10.1.2012, taltio 3).

6. Voisiko lukija saada tällaisista "tiedotteista" jotain tolkkua? Ei tietenkään kerrassaan mitään, tällaisten muutaman sanan pituisten kysymysten julkaiseminen netissä on kyllä yhtä tyhjän kanssa. Lukija voi toki pyytää korkeimman oikeuden kirjaamoa lähettämään ao. ratkaisut, josta asia (mahdollisesti) selviää, mutta luulenpa, että vain harva on niin kiinnostunut näistä ratkaisuista, että ryhtyy moiseen puuhaan.

7. Itse olen jonkun  kerran näin tehnyt, jos asianomainen "muu kuin ennakkopäätös" näyttää kysymyksenasettelun perusteella kiinnostavalta. Tällainen tapaus sattui kolmisen kuukautta siten, jolloin Finlex- rekisteriin ilmaantui  seuraavanlainen tiedote: "Kysymys sitä, oliko hovioikeus täyttänyt perustelemisvelvollisuutensa rangaistuksen mittaamisen osalta"; diaarinumero R2010/547, antopäivä 7.2.2012, taltio 236, esittelypäivä 12.5.2011. Asiasanoina tiedotteessa mainitaan termit "rangaistuksen määrääminen" ja "tuomion perusteleminen."

8. Ratkaisu kiinnosti, sillä olen kirjoittanut aika paljon tuomion perustelemisesta. Vuonna 2010 yhdessä Petri Martikaisen kanssa julkaisemassani kirjassa ("Tuomon perusteleminen") on sitä paitsi laaja eli noin 40 sivua käsittävä luku, jossa pohdiskellaan nimenomaan juuri rangaistuksen mittaamisen perustelemista eri puolilta. Tarkastelemme siinä muun muassa kysymyksiä siitä, milloin rangaistusseuraamusta tulisi erityisesti perustella ja miten se tulisi tehdä. Kyseisessä luvussa luku (XI, sivut 481-522) analysoidaan tai ainakin mainitaan kymmeniä korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien rangaistuksen mittaamista koskevia päätöksiä. Tätä pohjalta siis tarkastelemaan ko. "muuta kuin ennakkopäätöstä". Olkoon tässäkin mottona: "Jokainen oikeusjuttu/tuomio on laulun arvoinen", tässä tapauksessa siis (asiallisen muttei toki löperön) kritiikin arvoinen!

9.  Edellä mainitussa korkeimman ratkaisussa kerrotussa jutussa valittaja A oli tuomittu alioikeudessa ja Turun hovioikeudessa useista talousrikoksia eli kolmesta törkeästä velallisen epärehellisyydestä, kahdesta törkeästä ja yhdestä tavallisesta kirjanpitorikoksesta ja kahdesta rekisterimerkintärikoksesta. Näistä rikoksista A:n maksettavaksi määrättyjen vahingonkorvausten ja tuomittujen menettämisseuraamusten yhteismäärä oli  246 000 euroa. Velallisen epärehellisyysrikoksina A:n syyksi luetuilla teoilla luovutetun omaisuuden yhteismäärä ylitti 260 000 euroa.

10. Käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat A:n mainituista rikoksista kahdeksi vuodeksi kahdeksi kuukaudeksi (ehdottomaan) vankeuteen. Käräjäoikeus ei tuomiossaan erikseen perustellut rangaistuksen mittaamista A:n osalta toisin kuin eräiden muiden syytettyjen osalta oli tehty. Turun hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomitseman rangaistuksen perustellen rangaistusta (täysin fraasinomaisesti, ks. RL 6:4) siten, että käräjäoikeuden mittaama "rangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa A:n syyksi luettujen rikosten vahingollisuuteen ja rikoksista ilmenevään A:n syyllisyyteen". Näin olemattomilla perusteilla hovioikeus siis kuittasi rangaistuksen mittaamiskysymyksen, vaikka A oli valituksessaan hovioikeudelle esittänyt rangaistuksen lieventämiseksi ehdolliseksi nimenomaisia perusteita.

11. Korkein oikeus myönsi 24.11.2010 A:lle valitusluvan. valituksessaan A vaati, että rangaistusta alennetaan ja vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi; A:ta ei siis oltu määrätty alemmissa oikeuksissa vangittavaksi, vaikka tuomittu vankeusrangaistus ylitti kaksi vuotta. Korkeimmassa oikeudessa oi kysymys ensinnäkin sitä, oliko hovioikeus täyttänyt perustelemisvelvollisuutensa rangaistuksen määräämisen osalta, ja toiseksi siitä, oliko A:lle tuomittua rangaistusta alennettava.

12. Kannanotto perustelemisvelvollisuutta kysymykseen oli toki helppo, sillä kuten korkein oikeus tuomiossaan toteaa, käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomion perustelut olivat tältä osin puutteellisia. Tuomion perustelemista koskevassa lainkohdassa (ROL11:4) ei tosin mainita erikseen mitään rangaistuskysymyksen perustelemisesta, mutta vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan rangaistuksen mittaamisen perusteluiksi ei riitä, että tuomiossa ainoastaan siteerataan edellä mainitussa RL 6:4:ssä olevaa yleissäännöstä.

13. Korkein oikeus viittaasi tältä osin ROL 11 luvun esitöihin, eli hallituksen esitykseen 82/1995 vp s. 128, jonka mukaan rangaistuksen mittaamista olisi perusteltava lähinnä silloin, kun tuomittu rangaistus poikkeaa vastaavanlaisista rikoksesta yleensä määrättävästä rangaistuksesta. Tämän mukaisesti korkein oikeus on sitten  pohtinut, poikkesiko  ko. tapauksessa A:lle tuomittu rangaistus niin sanotusta normaalirangaistuksesta.

14. Minusta korkeimman oikeuden lähtökohta on puutteellinen, sillä tuomioistuin on toki velvollinen perustelemaan rangaistuksen mittaamista myös muissa tapauksissa, ei siis ainoastaan silloin, kun rangaistus poikkeaa normaalirangaistuksesta. Rangaistusta olisi perusteltava erikseen ainakin silloin, kun syyttäjä ja syytetyn puolustus ovat esittäneet toisistaan poikkeavia näkemyksiä rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta, esimerkiksi juuri siitä, onko vankeusrangaistus määrättävä ehdolliseksi; rangaistus- ja yleensä seuraamuskysymykset on nykyisin otettava esille oikeudenkäynnin loppukeskustelun yhteydessä. Korkeimman oikeuden oikeuslähteet ovat olleet tässä(kin) tuomiossa niukat, sillä perusteluissa on vedottu ainoastaan lain esitöihin eli hallitukseen esitykseen, mutta esimerkiksi korkeimman oikeuden omat ennakkopäätökset ja oikeuskirjallisuus on sivuutettu perusteluissa kokonaan.

15. Päätyessään siihen, että A:lle alemmissa oikeuksissa tuomittu rangaistus ehdoton vankeusrangaistus poikkesi "rangaistuskäytännöstä taloudellisen hyödyn ja aiheutetun vahingon määrän perusteella arvioituna" eikä tästä käytännöstä poikkeamiselle ollut esitetty perusteita, korkein katsoi, että alempien oikeuksien tuomiot olivat tältä osin puutteellisia. Korkein oikeus ei kerro, mikä on sen mainitsema rangaistuskäytäntö eli niin sanottu normaalirangaistus tai se skaala, minkä rajoissa rangaistus kerrotunlaisissa tapauksissa on mitattu tai yhtään konkreettista aikaisempaa ennakkopäätöstään sanotuilta osin. Itse asiassa tässä kohdin korkein oikeus ei mainitse edes sitä, oliko A tuomittu normaalirangaistuksen  ylittävään tai sen alittavaan rangaistukseen.

16. Tämän jälkeen korkein oikeus pohtii perusteluissa parin kolmen sivun veran rangaistuksen määräämisen perusteita yleensä  (RL 6:3-8) samoin kuin erityisesti veropetosrikosten osalta sekä rangaistuksen mittaamista A:n tapauksessa. Korkein oikeus päätyi äänestyksen (4-1) jälkeen siihen, että A:n oikeudenmukaisena rangaistuksena oli pidettävä 1 vuotta 8 kuukautta, mikä oli syytä määrätä ehdottomana. Enemmistöön kuuluivat oikeusneuvokset Tulokas (jaoston puheenjohtajana), Bygglin, Häyhä ja Kantor. Vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos Mansikkamäki hyväksyi jutun  esittelijänä toimineen vanhemman oikeussihteeri Hakamiehen mietinnön, jonka mukaan oikeudenmukaisena rangaistuksena oli pidettävä alempien oikeuksien tuomitsemaa 2 vuotta 2 kuukautta vankeutta. - Minusta vähemmistön kanta vaikuttaa rikosnimikkeet ja rikoksilla aiheutetun vahingon määrä huomioon ottaen sellaiselta, että ainakaan sen alentamiseen ei näyttäisi olevan syytä; reformatio in pejus-kielto olisi estänyt rangaistuksen koventamisen.


17. Minusta korkein oikeus olisi voinut oikein hyvin julkaista ratkaisun, jolloin sillä olisi ennakkopäätöksen status. Korkein oikeus julkaisee aika harvoin rangaistuksen mittaamista ja vielä harvemmin rangaistuksen mittaamisen perustelemista koskevia ennakkopäätöksiä, vaikka käräjä- ja hovioikeudet niitä kipeästi omassa työssään kaipaisivat. Tässä kerrottu ratkaisu tuli nyt vain Turun hovioikeuden ja asianomaisen käräjäoikeuden tietoon. Muut tuomioistuimet eivät siitä hyödy mitään, koska korkein oikeus julkaisi ratkaisusta vain rivin pituisen arvoituksellisen tiedotteen "kysymys sitä, oliko hovioikeus täyttänyt perustelemisvelvollisuutensa rangaistuksen mittaamisen osalta."

18. Miksi ratkaisu ei haluttu julkaista ennakkopäätöksenä? Käytännössä asianomaisen jaoston puheenjohtajan sana painaa eniten, kun jaosto päättää, onko ratkaisulla ennakkopäätösarvoa ja  julkaisuarvoa. Oikeusneuvos Tulokas, joka toimi tässä asiassa puheenjohtajana, tunnetaan sivilistinä, joka ei kenties ole aina erityisen innostunut rikos- tai prosessuaalisista ennakkopäätöksistä. Mutta miksi sitten valituslupa asiassa ylipäätään myönnettiin, vaikka siinä annettua ratkaisua ei sittemmin haluttu julkaista ennakkopäätöksenä?  Siksikö, että kyseisen firman omistajalle ja johtajalle vakavista talousrikoksista tuomittua vankeusrangaistusta saatiin alennetuksi puolella vuodella? Mahdollisesti kaavailussa oli myös rangaistuksen muuttaminen ehdolliseksi.

19. Muuten, korkeimmassa oikeudessa on jälleen hakusessa jäsenen eli oikeusneuvoksen virka. Hallintoneuvos Tuula Pynnä, jonka valinnasta olen aiemmin kertonut, nimitettiin viime viikolla virkaan virallisesti eli tasavallan presidentin päätöksellä 1.8. lähtien. Samasta päivästä lähtien KKO:ssa vapautuu uusi jäsenen virka oikeusneuvos Kari Rauloksen jäädessä tuolloin eläkkeelle. Ilmoittautumisaika virkaan päättyy 22.5., joten siitä taas kaikki halukkaat ja kynnelle kykenevät toivorikkaasti papereitaan KKO:n kirjaamoon kiikuttamaan! Mutta onko tuota toivoa todellisuudessa olemassa on asia erikseen. Olen nimittäin kuullut, että tästä uudesta virasta olisi jo korkeimmasta oikeudesta vinkattu eräälle yliopistossa vaikuttavalle siviilioikeuden erityisasiantuntijalle ja, kuten tiedämme, vinkkaaminen on merkinnyt usein myös vinkin saaneen lakimiehen nimittämistä virkaan.

20. Siis jälleen sivilisti yliopistokiintiöstä KKO:n jäseneksi, vaikka KKO alkaa pikkuhiljaa olla jo pullollaan sekä yliopisto- että asianajajakiintiöistä nimitettyjä siviilioikeuden tuntijoita (Tulokas ja hänen jälkeensä esim. Välimäki, Esko, Häyhä, Kantor jne.; sivilistejä ovat lisäksi presidentti Koskelo ja oikeusneuvokset Bygglin ja Jokela). Sivilistit ovat samalla aina myös välimiehiä. Kysymys kuuluukin: Valtaavatko välimiehet vähitellen KKO:n kokonaan? Välimiehinä toimivat oikeusneuvokset ovat tietenkin HV-hengessä innokkaita vinkkaamaan uusista viroista välimieskokemusta omaaville kavereilleen.

21. Monet ovat jo aika pitkään odottanet, että KKO:n jäseneksi nimitettäisiin vihdoin ja viimein joku ihmisoikeustuntija, koska ihmisoikeustapaukset ja -ongelmat sen kun vain lisääntyvät juuri KKO:ssa. Mutta tälläkään kerralla näin ei näyttäisi huhupuheiden mukaan tapahtuvan.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

594. Huumepoliisin tiedottajaa autettiin oikeudessa; syyte törkeästä huumausainerikoksesta hylättiin salaisiksi julistetuilla perusteilla
Jätkät, kohta rillataan!
1. Tänään mediassa ihmetellään oikein porukalla tapausta, jossa Kouvolan hovioikeus jätti 2000-luvun alussa salaiseksi julistetulla ja sittemmin lainvoiman saaneella tuomiolla tuomitsematta näytön puuttumisen johdosta "poliisin vinkkimiehen,"jonka hallusta oli löydetty yhteensä lähes kilo heroiinia. Syyttäjä haki hovioikeuden tuomioon valituslupaa, mutta korkein oikeus, ilman minkäänlaisia perusteluja, hylkäsi hakemuksen. Hovioikeuden tuomio sai siis lainvoiman.

2. Jutun ainoa julkinen asiakirja on syyttäjän valituslupahakemus. Siitä ilmenee, että perusteena syytteen hylkäämiselle oli hovioikeuden mukaan se, että heroiinista kärähtänyt mies teki yhteistyötä Helsingin huumepoliisin kanssa.

3. Heroiinijuttu puitiin 2000-luvun alussa ensin Lahden käräjäoikeudessa ja sitten syyttäjän valituksen johdosta Kouvolan hovioikeudessa. Syyttäjä vaati miehelle kuuden vuoden vankeusrangaistusta. Syyte hylättiin molemmissa oikeusasteissa, hovioikeudessa äänestyksen 2-1 jälkeen. Hovioikeus katsoi, että näyttöä siitä, että mies ei ollut pitänyt heroiinia hallussaan rikollisessa tarkoituksessa, ei ollut.

4. Oikeudenkäynti oli kolmessa asteissa julkinen, mutta hovioikeus määräsi vinkkimiehen pyynnöstä oikeudenkäyntiaineiston ja siis myös käräjäoikeuden tuomion samoin kuin oman tuomionsa salaiseksi 20 vuoden ajajaksi eli vuoteen 2022 asti.

5. Syyttäjän valituslupahakemuksen mukaan miehellä oli kiinni jäädessään 481,3 grammaa heroiinia pienempiin paketteihin pakattuina. Seuraavana päivänä hän kertoi maastokätköstä, josta löytyi heroiinia 510 grammaa. Lisäksi hän oli myynyt pari grammaa velaksi toiselle miehelle. Syyttäjä katsoi, että aine oli miehellä myyntiä varten.

6. Syytetty väitti ryhtyneensä heroiiniin, jotta saisi hankittua tietoja Helsingin poliisille.
Helsinkiläinen huumepoliisi, joka oli toiminut vinkkimiehen yhteyshenkilönä, kertoi oikeudessa yhteistyöstä, mutta vetosi vaitiolo-oikeuteensa, kun häneltä kysyttiin, millaisia ohjeita miehelle oli annettu. Käräjäoikeus ja hovioikeus olisivat lain mukaan voineet murtaa poliisin vaitiolovelvollisuuden, mutta näin ei tapahtunut. Vinkkimies hankki heroiinin, kun kyseinen yhteyspoliisi jäi lomalle. Hän ei ilmoittanut hankinnastaan poliisille, vaikka niin oli etukäteen sovittu.

7. Nyt valtionsyyttäjät moittivat tuomiosta tuomioistuimia. He ihmettelevät kilvan, miten "tämmöiset väitteet" voivat menestyä oikeudessa. Myös syyttäjän pyytämän valitusluvan evännyttä korkeinta oikeutta ihmetellään, koska tapauksessa olisi ollut selvä ennakkopäätöksen paikka. Lain mukaan syytetty voi saada alennusta rangaistukseen vain oman rikoksen selvittämisen perusteella.

8. Tästä Lahden ja Kouvolan HO:n tapauksesta nähdään, miten julkisuudelta piilossa eli salaiseksi julistetussa oikeudenkäynnissä ja ilman mitään perusteluja voidaan tuomioistuimissa tehdä millaisia "hiukset kauhusta nostattavia" asioita, lehmänkauppoja ja päätöksiä tahansa!

9. Poliisilla on todella merkittävä valta suomalaisessa oikeusprosessissa - siinä syyttäjätkin jäävät usein hoo moilaisina ihmettelemään, että kuinkas tässä nyt näin kävi tai että "taivas varjele, mitä sieltä nyt oikein tulee"!

10. Komisario-kansanedustaja Kari Tolvasta mukaillen (ks. edellinen blogijuttu) voisi sanoa, että tämä Kouvolan tappaus on nyt taas oiva esimerkki siitä, miten meillä "amerikkalaiseen tyylin" voidaan kovin helposti sivuuttaa "kaikenlaiset muotoseikkamääräykset" eli tässä tapauksessa Suomen laki, jotta jutussa päästään "rikollisten auttamistarkoituksessa" tiettyyn lopputulokseen, jonka huumepoliisi on ilmeisesti syytetylle etukäteen luvannut ja johon sitten myös tuomioistuimet ovat ratkaisuissaan "sitoutuneet." Vaikka hovioikeuden tuomiossa puhutaan, tätä emme tarkalleen tiedä koska tuomio on salainen, näytön puutteesta, niin tosiasiallisesti kyse saattaa kuitenkin olla siitä, että tekoa ei pidetty edellä mainituilla perusteilla rangaistavana.

11. Suomeen puuhataan parhaillaan sievistelleen sanottuna uutta "syyteneuvottelujärjestelmää." Myös se  perustuu kansanedustaja Kari Tolvasen kuvailemaan "amerikkalaiseen oikeuskäytäntöön" (plea bargaining), jossa "rikollista autetaan" lupamalla hänelle poliisin avustuksella tietty rabatti tulossa olevasta rangaistuksesta, jos hän tunnustaa jonkin teon ja/tai auttaa poliisia jollakin muulla tavoin.

12. Mutta Lahden - Kouvolan tapauksessa poliisi ja tuomioistuin ovat kyllä olleet jo kirkkaasti aikaansa edellä. Tuossa tapauksessa on ollut oikea "tuomioneuvottelu" - eikä pienistä muotoseikkamääräyksistä eli rikoslaista ole välitetty tuon taivaallista!

13. Olisi mielenkiintoista tietää, ketkä ovat he kaksi hovioikeudenneuvosta, joiden votumin mukaan hovioikeus on ratkaisunsa antanut, ja ketkä puolestaan ne "oikeamieliset" KKO:n jäsenet, jotka epäsivät syyttäjältä valitusluvan. Korkein oikeus ei voi puolustautua sillä, että asiassa oli tai olisi ollut kyse vain "näytöstä" ja sen arvioinnista, sillä KKO on myöntänyt ja myöntää edelleen valituslupia rikosjutuissa  myös näytön arvioimisen perusteella. Esimerkiksi viimeisen parin kuukauden aikana KKO on myöntänyt kahdessa henkirikosjutussa valitusluvan nimenomaan näytön arvioimiseksi.


lauantai 12. toukokuuta 2012

593. KKO 2012:45: Korkein oikeus kumosi GLO-hotellin huumejutun tuomion poliisin virheen takia; poliisi-kansanedustaja kritisoi päätöstä

1. Nuori suomalaismies kuoli heroiinin yliannostukseen helsinkiläisessä GLO-hotellissa joulukuussa itsenäisyyspäivän jälkeisenä yönä  2009 järjestetyissä huumebileissä. Heroiinikuolema aiheutti poikkeuksellisen laajamittaisen poliisioperaation, joka johti ulkomaalaisten johtaman laajan huumeliigan paljastumiseen. Poliisi otti kiinni nelisenkymmentä ulkomaalaista, joista 21 oli vangittuna. Jutun tekijät olivat pääosin nigerialaisia, ghanalaisia ja gambialaisia.

2. Syyttäjä vaatii jutussa kolmelle miehelle rangaistusta törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä vammantuottamuksesta. Syytteen mukaan miehet toimittivat hotelliin erittäin voimakasta heroiinia, vaikka tiesivät, että tilaus koski kokaiinia. Käytettyään ainetta kuin kokaiinia yksi käyttäjä kuoli ja toinen sai vakavan myrkytyksen. Syytetyt kiistivät oikeudessa syyllisyytensä. Kahden syytetyn avustajat kertoivat oikeudessa, ettei heidän päämiehillään ollut mitään tekemistä Glo-hotellissa käytettyjen aineiden kanssa. Kolmannen puolustus totesi, että päämies luuli luovuttamansa aineen olleen kokaiinia.

3. Syytetty A:n eli nigerialaisen  Samuel Eze Ugumin osalta syytejuttu eteni korkeimpaan oikeuteen asti. Korkein oikeus päätyi 9.5. antamassaan  ennakkopäätöksessä (KKO 2012:45) siihen, että A:n syyllisyyttä tukevana näyttönä ei saatu käyttää A:n  ko. huumejutun esitutkinnassa antamia lausumia. Vangittuna ollut A ei ollut KKO:n mukaan yksiselitteisesti ja tietoisena hänelle rikoksesta epäiltynä kuuluvista oikeuksista luopunut oikeudestaan avustajaan esitutkinnassa. A:n rikosta koskeva tunnustus oli siten saatu itsekriminointisuojaa loukkaamalla, jolloin lausumia ei saatu hyödyntää syyllisyyttä tukevana näyttönä.

4. A, joka oli yksi rikoksista pääepäilty, otettiin 11.12.2009 kiinni ja vangittiin 15.12.2009 ja häntä kuulusteltiin esitutkinnassa muun muassa 16.12. ja 21.12.2009. Poliisi oli esitutkinnassa kertonut epäillylle tämän oikeudesta avustajaan. Vangitsemisistunnossa 15.12.2009 käräjäoikeus oli määrännyt A:lle puolustajan, joka ei ollut kuitenkaan tavannut epäiltyä ennen kuulusteluja 16.12.2009 ja 21.12.2009. A:lla ei ollut näissä esitutkintakuulusteluissa avustajaa.

5. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä huumausainerikoksesta sekä törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä vammantuottamuksesta. Oikeudenkäynnin aikana syyttäjä vetosi syyllisyyttä tukevana näyttönä muun muassa A:n esitutkinnassa antamaan lausumaan, jonka mukaan hän oli tunnustanut säilyttäneensä huumeita varastossaan, koska syytetty kertoi oikeuden käynnissä eri tavalla  kuin esitutkinnassa.

6. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 27.5.2010 A:n  törkeästä huumausainerikoksesta sekä kolmesta muusta törkeästä huumausainerikoksesta yhteiseen 8 vuoden vankeusrangaistukseen, mutta hylkäsi syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä vammantuottamuksesta.

7. Helsingin hovioikeus sen sijaan katsoi A:n syyllistyneen myös törkeään kuolemantuottamukseen ja törkeään vammantuottamukseen ja tuomitsi A:n näistä käräjäoikeuden hänen syykseen lukemista huumausainerikoksista yhteiseen 9 vuoden vankeusrangaistukseen.

8. Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn, josta olen kertonut blogissa nro 558/14.3.2012. Suullisessa käsittelyssä KKO pyrki juttua tutkineita poliiseja ja asianajajia kuulemalla selvittämään, miksi epäillyllä ei ollut ollut avustajaa kuulusteluissa. A oli jo hovioikeudessa kiinnittänyt mainittuun asiaan huomiota, mutta hovioikeus ei ollut tuomiossaan ottanut  minkäänlaista kantaa A:n kyseiseen lausumaan.

9. KKO totesi päätöksensä perusteluissa, että rikoksesta epäillyn oikeudella avustajan käyttöön heti esitutkinnan alusta alkaen turvataan epäillyn itsekriminointisuojaa, eli jokaisen oikeutta olla joutumatta pakotetuksi myötävaikuttamaan syyllisyytensä selvittämiseen, sekä muita puolustautumisen mahdollisuuksia. Jos epäillyn oikeus avustajan käyttöön esitutkinnassa ei toteudu, syytetyn oikeuksille aiheutuu korjaamatonta vahinkoa, jos tuomiossa syyllisyyden tueksi nojaudutaan hänen esitutkinnassa antamiinsa lausumiin. Epäillyn oikeuksien loukkaaminen on mahdollista välttää siten, että hänen syyllisyyttään tukevia lausumia ei hyödynnetä oikeudenkäynnissä.

10. A oli ollut vangittuna, kun häntä kuulusteltiin epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta. A:lle määrätty puolustaja ei ollut kuulusteluissa läsnä. Kuulustelut käytiin englanniksi, mutta pöytäkirjat laadittiin suomeksi, jota A ei lainkaan osannut. Esitutkintapöytäkirjan mukaan A:lle oli ennen kuulusteluja ilmoitettu oikeudesta käyttää avustajaa, mutta hänelle ei ollut ilmoitettu oikeudesta pysyä vaiti ja oikeudesta olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Poliisin tiedossa oli, ettei A ollut neuvotellut puolustajansa kanssa myöskään ennen kuulusteluja.

11. Alempien oikeuksien syyksilukeminen perustui osaksi A:n esitutkinnassa antamiin lausumiin, joihin syyttäjä oli oikeudenkäynnissä vedonnut A:n syyllisyyttä tukevana näyttönä.  A ei ollut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön (mm. EIT Salduz v. Turkki 27.11.2008) edellyttämin tavoin pätevästi eli yksiselitteisesti ja oikeuksistaan tietoisena luopunut oikeudestaan käyttää avustajaa esitutkinnassa eikä A ollut tiennyt avustajasta luopumisen seurauksista. A:n puolustautumismahdollisuuksia ja itsekriminointisuojaa oli rikottu. Päätöksessään KKO kielsi epäillyn esitutkinnassa 16.12.2009 ja 21.12.2009 antamien lausumien käyttämisen syyllisyyttä tukevana näyttönä. KKO kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
KKO:n ratkaisu löytyy tästä.

12. KKO:n ennakkopäätös on todella merkittävä ja tulee muuttamaan nykyistä käytäntöä. Tähän asti Suomessa on suhtauduttu jokseenkin leväperäisesti ja jopa vähätellen rikoksesta epäillyn oikeuteen käyttää avustajaa jo esitutkintavaiheessa ja erityisesti kuulusteluissa. Rikoskuulustelijat ja  tutkinnanjohtajat, jotka ovat Suomessa siis myös poliiseja, eivät ole aina välittäneet informoida epäiltyjä oikeudesta avustajaan jo esitutkinnassa. Toisaalta myöskään rikosasianajat eivät ole usein välittäneet epäiltyjen puolustamisesta esitutkinnassa, vaan ovat halunneet astua "kuvaan" mukaan vasta, kun juttu on tullut vireille oikeudessa. Kuitenkin syyllisyyskysymys ratkaistaan useimmiten lopullisesti jo esitutkinnassa, sillä sitä käsitystä, mikä on saatu esitutkinnassa, ei ole enää helppo oikeudenkäynnin aikana muuksi muuttaa. 

13. Kun epäillyllä ei ole kuulusteluissa avustajaa, on kuulustelijoiden usein aika helppo työ saada "omilla konsteillaan" epäilty tunnustamaan.  Yksinkertaisin keino on luvata, että epäilty pääsee vapaaksi, jos hän tunnustaa, muussa tapauksessa häntä voidaan "joutua" pitämään häkissä kenties hyvinkin kauan. Ei ole siis mikään ihme, että kun päästään oikeudenkäyntiin, epäillyt  melko usein peruvat esitutkinnassa antamansa tunnustamisen ja kiistävät syyllisyytensä. Mutta kerran annettua tunnustusta ei toki voida "noin vain" mitätöidä, jolloin oikeudessa päädytään useimmiten siihen, että esitutkinnassa annettua tunnustusta pidetään "aitona" ja tuomio annetaan sen mukaan. Näin tapahtuu, vaikka epäillyllä ei ole ole ollut tunnustilaisuudessa avustajaa ja vaikka häntä ei ole poliisin toimesta aina edes informoitu oikeudesta avustajan käyttöön. Avustajan käyttöä on pidetty ainoastaan "turhana muotoseikkana", joka on vain omiaan pitkittämään ja mutkistamaan "selvää asiaa."

14. Nyt tähän käytäntöön tulee, toivottavasti, selkeä muutos KKO:n ennakkopäätöksessään 2012:45 tekemän linjauksen johdosta. Itse olen kirjoittanut jo parikymmentä vuotta sitten ja sen jälkeen siitä, että epäillyllä tulee olla oikeus käyttää avustajaan jo esitutkinnassa samoin kuin siitä, että epäiltyä olisi informoitava, ei vain avustajan käyttämisestä, vaan myös oikeudesta vaieta ja olla vastaamatta kysymyksiin. Näin kauan tässäkin asiassa siis meni, ennen kuin asia saatiin vihdoin ja viimein reilaan! Mutta jollei Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta ja sen ratkaisuja olisi, ei meillä Suomessa edes korkein oikeus olisi  niin sanotusti asian johdosta korvaansa lotkauttanut.

15. Valtakunnansyyttäjänvirasto on jo ottanut Matti Nissisen johdolla asian johdosta niin sanotusti onkeensa ja kiinnittänyt syyttäjien huomiota asian tärkeyteen. Glo-hotelln jutussa syyttäjänä toiminut valtionsyyttäjä Jarmo Hirvonen uskoo, että KKO:n päätös muuttaa myös poliisin työtapoja ja ennen kaikkea poliisin käytäntöjä kuulusteluissa. Hirvosen mukaan poliisin tulee  tehostaa epäillyn oikeuksia koskevaa informointiaan. Hirvonen kertoo, että jutun palauttamisen jälkeen hän tulee edelleen ajamaan ko. syytettä A:ta vastaan ja uskoo, että A tulee tuomituksi muun jutussa esitetyn aineiston perusteella. Miksi valtionsyyttäjä siis vetosi alemmissa oikeusasteissa ja vielä KKO:ssakin sitkeästi A:n  esitutkinnassa antamaan tunnustukseen, jos kerran muukin näyttö olisi riittänyt? Valtiosyyttäjä varmaankin tiesi, millaisia ratkaisuja ihmisoikeustuomioistuin on antanut vastaavanlaisissa tapauksissa? Eikö kyseisen huumejutun tutkinta esitutkintayhteistyön nimissä seurannut syyttäjä voinut vaikuttaa siihen, miten A:ta kuulusteltiin? Oliko juttua tutkia poliisi yhteydessä syyttäjään ko. osin?

16. Mutta mitä tekee suomalainen kansanedustaja, joka on siviilissä tunnettu poliisimies ja tutkinnanjohtaja ja päässyt noilla ansioillaan myös eduskuntaan? Kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen on ottanut asiakseen kritisoida Nelosen Uutisissa voimakkaasti KKO:n ratkaisua. Tolvanen väittää, että KKO:n päätös tulee vaikeuttamaan dramaattisesti poliisin työtä.

- Tässä korkein oikeus linjaa nyt ihan uutta amerikkalaista käytäntöä, jossa tämmöinen aineellisen totuuden etsimisellä ei ole enää mitään merkitystä. Vaan pikemminkin kaikenlaisilla muotomääräyksillä, joilla ennen kaikkea rikollista autetaan, Tolvanen sanoi Nelosen Uutisten haastattelussa. Tolvanen sanoo, että poliisin työ tulee muuttumaan päätöksen johdosta "dramaattisesti."

17. En usko, että kansanedustaja on niin tyhmä ja tomppeli, kuin mitä hänen sanotun lausuntonsa perusteella voitaisiin päätellä. Tolvasen lausunnossa lienee kyse populistisesta politikoinnista ja halusta turvata myös seuraavissa vaaleissa oma pääsy Arkadianmäelle. Kun valtiopäivämies on siviilissä tunnettu polisi, niin hän tietenkin uskoo varmistavansa jatkokautensa arvostelemalla kaikkea, mikä voisi, vaikka vain teoreettisesti, vaikeuttaa poliisin työtä. Se on konsti, joka parhaiten tepsii, kun puhetta vielä höystää viittauksilla "amerikkalaiseen oikeuskäytäntöön" ja muuhun vastaavan hölynpölyyn. Tässä teille, hyvät äänestäjät, on mies ja poliitikko, joka haluaa, että poliisi panee rosvot kiinni eikä välitä "kaikenlaisista muotomääräyksistä" tippaakaan! Äänestäkää siis minua, minä haluan turvata, että poliisin työtä ei tippaakaan vaikeuteta! Vastustan kaikkia syytettyjen auttamiseen tähtääviä uudistuksia!
(Roistojen, konnien  ym. rikollisten oikeuksien puolustamisella ei ääniä tietenkään vaaleissa heru! Ei heru, vaan ääniä päin vastoin menetetään rutkasti, jos poliitikko lähtisi kaikenmaailman konnien oikeuksia ajamaan! Tässä Kari Tolvanen saanee vankkaa sivustatukea toiselta stadilaiselta eli Ben Zyskowiczilta.)

18. Onko kansanedustajan mielestä polisin työn helppouden ja mukavuuden turvaaminen johtava rikosprosessioikeudellinen periaate ja tavoite? Eikö kansanedustajan mielestä syytetyn oikeuksien turvaamisella ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuilla ole todellakaan minkäänlaista merkitystä? Ovatko nuo asiat vain "kaikenlaisia muotomääräyksiä", joilla vaikeutetaan poliisin työtä? Mitä kansanedustaja oikeastaan tarkoittaa termillä "tämmöisen aineellisen totuuden etsiminen"? Tarkoittaa "tämmöinen aineellinen totuus" sitä, että  poliisi voi toimia rikostutkinnassa miten haluaa etsiäkseen "omaa" aineellista totuuttaan ja olla siis vähät välittämättä epäillyn perustuslaissa turvatuista oikeuksista?

19. Oikeusministeriön asettama työryhmä valmistelee parhaillaan todistelua koskevien OK:n ja ROL:n säännösten kokonaisuudistusta. Siihen tultaneen ottamaan myös säännöksiä lainvastaisesti saadun tai vastaanotetun todisteiden hyödyntämiskielloista ja niiden edellytyksistä. Mielenkiintoista nähdä, miten voimakkaasti kansanedustaja Kari Tolvanen (kok) tulee aikanaan eduskunnassa vastustamaan kyseistä uudistusta vetoamalla "poliisin työn vaikeuttamiseen."