Tulta! - Kuva Matti Saaren ampumaradalta kuvaamalta videolta1. Olen kirjoittanut Kauhajoen viimesyksyistä koulusurmista blogissani tähän mennessä jo ainakin kahdeksan kertaa (23.9., 25.9. ja 30.9. 2008 sekä 27.1., 27.4., 6.5., 26.5. ja 15.6.2009). Mistä moinen innostus asiaan, saatetaan kysyä. No, ovathan nämä kaksi koulusurmaa, Jokela ja Kauhajoki, todella merkittäviä rikosjuttuja, joihin kannattaa jo tämän takia perehtyä.
2. Tunnen lisäksi tietynlaista lukkarinrakkautta Kauhajokea ja kauhajokisia ihmisiä kohtaan. Olin nimittäin 1970- ja -80 -luvun vaihteessa pari kolme vuotta Kauhajoen silloisessa tuomiokunnassa, nykyisin käräjäoikeus, kihlakunnantuomarina. Kauhajoen tuomiokunnan alueeseen eli "kinkeripiiriin," niin kuin leikillisesti tuomiokunnan ("tuomiokapitulin") aluetta kutsuimme, kuuluivat Kauhajoen lisäksi Kurikka, Teuva, Isojoki ja Karijoki; nämä kunnat - Kauhajoki ja Kurikka ovat kaupunkeja - kuuluvat Suupohjan seutukuntaan. Käräjiä istuttiin tuohon aikaan Kauhajoen lisäksi myös Kurikassa, Teuvalla ja vielä Isojoellakin. Paikkakunnan ihmiset olivat omalla "pohojalaasella" tavallaan mukavaa ja reilua ("reirua") väkeä. Muistan aina tuomiokunnan eksoottisen osoitteen, Topeeka 45, ja muistissani ovat säilyneet myös tuon vireän ja yritteliään eteläpohjalaisen paikkakunnan monet alueet ja asiat, kuten esimerkiksi Aronkylän Kurki-hotelli, Nummijärvi, Kauhanevan kansallispuisto jne. Tuomiokuntaa vastapäätä kadun toisella puolella sijaitsi emäntäkoulu, jota kutsuttiin yleisesti "soppakouluksi." Nyt se on laajentunut ammattikorkeakouluksi. Koulusurmat tapahtuivat juuri kyseisen koulun vanhassa siivessä, joka näkyi hyvin silloisen virkahuoneeni ikkunasta.
3. Käväisin pari kolme viikkoa sitten Kauhajoen keskustassa, jossa en ollut käynyt 25 vuoteen. Vehreä keskusta oli muuttunut todella edukseen, ja siellä näytti olevan marketteineen, erikoisliikkeineen, ravintoloineen, pubeineen (mm. "Janoinen Leipuri"), virastoineen, uimahalleineen ja urheilupuistoineen kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Kävin myös uusiin tiloihin muuttaneen käräjäoikeuden eli entisen tuomiokunnan kansliassa ja käräjäsaleissa, jotka olivat tilavia ja hyvin suunniteltuja. Kansliassa on yhä töissä neljä "minunaikaista" toimistosihteeriä, joista kaksi paikalla ollutta tunsivat vielä vanhan "ukkotuomarinsa." Harmi vain, että Kauhajoen käräjäoikeus lakkautetaan vuoden vaihteessa ja liitetään Seinäjoen käräjäoikeuteen, Kauhajoelle jää sentään sivukanslia ja siellä tullaan edelleen istumaan myös käräjiä.
4. Käyntini aikana verestin vanhoja muistoja myös pelaamalla tennistä urheilupuiston tenniskentällä, jossa 30 vuotta aiemmin tenniksen saloihin minua opasti tuomiokunnan silloinen notaari ja huippupesäpalloilija Eero Hattari. Hän pelasi notaarivuoden aikana Kauhajoen Karhun riveissä; Karhut oli noussut vuonna 1979 ensimmäistä kertaa pesäpallon mestaruussarjaan ja muun muassa Hattari hankittiin uudeksi edustuspelaajaksi vahvistamaan seuran rivejä. Parin kolmen kilometrin päässä Kauhajoen keskustasta sijaitsee Sotkan talviurheilukeskus, jossa 30 vuotta sitten tuomiokunnan käräjätuomari Juho Ahola opetti tuomiokunnan väkeä laskettelemaan. Kauhajoen tuomiokunnassa pidettiin tuohon aikaan "bileitä", joihin kutsuttiin mukaan tuomiokunnan väen lisäksi joskus myös ulkopuolista väkeä, yhteistyökumppaneita, kuten nykyisin hienosti sanottaisiin. Tuomiokunnan talon alakerroksessa oli Kantakrouvi. - Oi niitä aikoja...meikäläinenkin oli tuolloin vielä suht´koht nuori! Topeeka nelkytviis, saavu sinne siis...
5. Mutta olen kirjoittanut koulusurmista ennen muuta siksi, että vuoden 2007 ja 2008 koulusurmat ja varsinkin Kauhajoen tapaus on tympäisevä ja suorastaan häpeällinen esimerkki siitä, miten virka- ja valtiovalta Suomessa pyrkii sälyttämään sanotunlaiset hirmuteot juridisesti yksittäisten virkamiesten ja ihmisten niskaan ja suojelemaan niitä korkeassa asemassa olevia virkamiehiä ja poliitikkoja, joiden kuuluisi kantaa poliittinen samoin kuin virkavastuu tällaisista teoista. Kyse on kansalaisten turvallisuudesta ja siihen liittyen rikosten torjunnasta, joka on tärkeimpiä valtiovallalle kuuluvia velvoitteita. Etenkin Kauhajoen tapauksessa valtiovalta ja rikosten torjunnasta vastaava sisäministeriö ja sen poliisiosasto epäonnistuivat karmaisevalla tavalla kansalaisten turvallisuuden huolehtimisesta. Kukaan ei tunnu haluavan kantaa poliittista vastuuta koulusurmista, vaan viranomaiset ja poliitikot näkevät päin vastoin suurta vaivaa lakaistakseen kansalaisten turvallisuuden huolehtimisessa ilmenneet vakavat epäkohdat maton alle.
6. Palautettakoon taas kerran mieliin, että koulusurmat tapahtuivat tiistaina 23.9.2008 Seinäjoen koulutuskuntayhtymän ammattikorkeakoulun tiloissa Kauhajoen keskustassa. Surmaaja oli Pyhäjärveltä kotoisin ollut ja sanotussa koulussa Kauhajoella itsekin tekoaikana opiskellut 22 -vuotias Matti Saari. Hän ampui aamupäivällä koulun luokkahuoneessa tarkkuuspistoolillaan kuoliaaksi 1o ihmistä ja surmasi päätteeksi itsensä.
7. KRP:n suorittama koulusurmien esitutkinta valmistui 11.6. -09, katso siitä blogiani 111/15.6. Esitutkinta-aineistoon perustuvan tiedotteen mukaan Matti Saari suunnitteli ja toteutti koulusurmat itsenäisesti. Saari myös kuvasi yksin tekoaan edeltäneet uhkausvideot, joista ensimmäiset hän latasi internetin Youtube -sivustoille. Tekoa edeltäneenä iltana eli maanantaina 22.9. Saari oli käynyt kuvaamassa itseään ampumaradalla samoin kuin ammattikoulun ulkopuolella omalla kamerallaan. Noin puolentoista tunnin aikana kuvatuissa otoksissa Saari uhkailee tulevalla ampumisella. Hän kertoo nauhalla tappavansa seuraavana päivänä kuvassa näkyvässä koulussa useita ihmisiä.
8. Seuraavana päivänä Matti Saari sitten toteutti suunnitelmansa. Hän ampui koulussa suuren määrän laukauksia. Koulurakennuksen sisältä ja sen läheisyydestä löydettiin tutkinnassa yhteensä 157 kappaletta 22 -kaliperisiä hylsyjä. Uhreista löydettiin yhteensä 60 luodin osumaa. Poliisin mukaan Saari vaikuttaa tyypilliseltä itsemurhatapaukselta, jonka persoonallisuuteen ovat vaikuttaneet muun muassa aiemmat koulukiusaamistapaukset. Kauhajoella Saaren kohdistunutta koulukiusaamista ei kuitenkaan ollut ilmennyt.
9. Kauhajokista rikoskomisariota epäiltiin heti surmien jälkeen virkarikoksesta - katso blogejani 23.9. ja 25.9.2008 - ja suoritetun esitutkinnan jälkeen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske määräsi 27.1.2009 nostettavaksi syytteen komisariota vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Komisario oli maanantaina 22.9., siis surmapäivää edeltäneenä päivänä, puhutellut Matti Saarta virkahuoneessaan Saaren ampuma-aseen käsittelyssä ilmenneen epätavallisen käyttäytymisen johdosta. Komisario oli antanut Saarelle huomautuksen, mutta jättänyt aseen Saaren haltuun. Syytemääräyksen mukaan komisarion olisi Saaren internettiin lataamat uhkausvideot nähtyään tullut peruuttaa ampuma-aselupa väliaikaisesti ja huolehtia siitä, että ase otetaan Saaren hallusta. Katso syytteestä blogiani 27.1.
10. Kalske määräsi Pirkanmaan johtavan kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurmisen ajamaan rikoskomisariota vastaan syytemääräykseen perustuvaa syytettä, joka tuli vireille Kauhajoen käräjäoikeudessa 16.2.2009. Syytteessä komisariolle vaaditaan sakkorangaistusta. Syytejutun käsittelyn oli määrä tapahtua käräjäoikeudessa 13-14.5.2009. Syytteen saanut rikoskomisario kiisti syytteen, koska hänen mielestään ampumisvideot eivät olleet peruste ottaa ase pois Saarelta.
11. Esitutkinnassa kuultiin asianomistajina koulusurmien uhrien lähiomaisia. Yhden Matti Saaren surmaaman naisen leski ja lapsi jättivät huhtikuussa jyväskyläläisen asianajotoimiston edustamina Kauhajoen käräjäoikeuteen haastehakemuksen, jossa edellä mainitulle kauhajokiselle rikoskomisariolle vaaditaan rangaistusta törkeästä kuolemantuottamuksesta ja valtiolta korvauksia mun muassa omaisten kärsimyksistä. Asianomistajien avustajan mukaan hänen päämiestensä tarkoituksena ei ole syyllistää joukkomurhista yksittäistä poliisimiestä, vaan kanne on nostettu, koska asian selvittelyssä oli ilmennyt seikkoja, joiden perustella kysymystä valtion korvausvastuusta ei voida sivuuttaa. Katso lähemmin blogiani 26.5.
12. Mainitun asianajotoimiston omissa selvityksissä oli ilmennyt, että poliisille oli tullut Matti Saaren uhkaavaa käyttäytymistä koskeva yleisövihje koulusurmia edeltävällä viikolla. Sanottu vihje oli lähetetty internetin välityksellä Haapajärven kihlakunnan poliisilaitokselle. Siitä, kulkeutuiko sanottu vihje koskaan aseluvan väliaikaista peruuttamista harkinneelle Kauhajoen poliisille, ei tuolloin ollut tietoa. Kyseisten asianomistajien avustajan mielestä valtiolla on asiassa ainakin tuottamukseen perustuva korvausvastuu, koska poliisilta oli pyydetty rikoksen torjumiseksi apua, mutta sitä ei saatu.
13. "Kansa huusi poliisia apuun, mutta mitään ei tehty," kuvaili avustaja päämiestensä ja ilmeisesti omia tuntojaankin (MTV3.fi 27.4.-09). Avustaja ihmetteli myös sitä, miksi kihlakunnansyyttäjä Timo Luosman johdolla suoritetussa virkarikosjutun esitutkinnassa ei ollut lainkaan selvitetty epäillyn poliisimiehen mahdollista syyllistymistä virkavelvollisuuden rikkomisen ohella myös kuolemantuottamukseen.
14. Asianomistajan esittämä syyte kuolemantuottamuksesta ja ilmi tullut yleisövihje olivat - varsinkin kun ne saivat julkisuutta mediassa - niin vakavia asioita, että syyttäjä Jouko Nurminen päätti, konsultoituaan ensin VKSV:n kanssa, peruuttaa jo sovitun käräjäoikeuden pääkäsittelyn ja määrätä KRP:n suorittamaan Timo Luosman johdolla lisätutkinnan sanotun Haapajärven vihjeen takia.
15. Lisätutkinta valmistui viikko sitten eli 21.7.2009. Tutkinnan keskeisenä teemana oli selvittää, oliko edellä mainittu vihjetieto ollut syytteeseen asetetun komisarion tiedossa maanantaina 22.9.-08 hänen puhutellessaan Matti Saarta aseen mahdollisen poisottamisen takia. Tutkinnassa ilmeni, että eräs Matti Saaren tuttava oli torstaina, siis neljä päivää ennen kuin Saarta puhuteltiin Kauhajoen poliisiasemalla, lähettänyt internetin välityksellä Haapajärven poliisille Saareen ja mahdolliseen kouluampumiseen kohdistuvan vihjeen. Nurmisen mukaan lisätutkinta osoittaa, että vihjeestä ei ollut mennyt tietoa Kauhajoen poliisilaitokselle.
16. Jokilaakson poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Antero Aulajoki kertoi Kalajokilehden haastattelussa 29.4.-09, että nimettömänä poliisille tullutta vihjeviestiä ei lähetetty eteenpäin; luultavasti viesti siis vain laitettiin "mappiin." Viesti oli tullut poliisi sähköiseen palautepostiin torstaina 18.9.-08. Viestin sisältämä vihje koski nimenomaan Matti Saaren nettikäyttäytymistä eli ilmeisesti juuri sitä Matti Saaren itsensä kuvaamaan videota, jonka hän oli 18.9. tai vähän aiemmin ladannut Youtube -sivustolle. Syyttäjä Jouko Nurmisen mukaan Matti Saarta ei mainittu vinkkiviestissä nimeltä, mutta "pienellä internetin tutkimisella olisi satu selville, kenestä oli kyse" (I-S 22.7.-09). Nurmisen mukaan Haapajärven poliisille tullut viesti oli jäänyt "osin inhimillisen erehdyksenkin takia." Jälkikäteen ajatellen se olisi ansainnut enemmän huomiota, Nurminen sanoo.
17. Heti koulusurmien jälkeen ja kun oli ilmeistä, että kauhajokista komisariota vastaan tultaisiin käynnistämään virkarikostutkinta, Haapajärven poliisille vihjeen lähettäneen miehen veli lähetti eräänlaisen "tarkistusviestin" sisäministeriön poliisiylijohtaja Mikko Paateron sähköpostiin. Tuossa sähköpostiviestissä kerrottiin lähettäjän veljen poliisille ennen surmia toimittamasta Matti Saaren käyttäytymistä koskevasta vinkistä. Myöhemmin eli toukokuun alussa 2009 ilmeni, että kyseinen viesti oli kyllä tullut perille Paateron sähköpostiin, mutta että tälle toisellakaan viestille ei ollut tehty mitään. - Olen ihmetellyt asiaa blogissani 6.5. otsikolla "Salasiko poliisiylijohtaja tärkeän todisteen poliisirikostutkinnassa?" Paateron selitys oli tyypillistä paaterointia: "En muista, mihin toimiin viestin johdosta ryhdyttiin." Selvää kuitenkin on, että mihinkään toimiin ei ryhdytty, sillä viesti ei koskaan edennyt syyttäjä Timo Luosman johdolla suoritettuun komisarion virkarikostutkintaan eikä sen merkitystä siis voitu ottaa huomioon myöskään VKSV:n Jorma Kalskeen suorittamassa syyteharkinnassa.
18. Syyttäjä Jouko Nurminen selittelee nyt julkisuudessa, että Haapajärven poliisin menettely sulloa sille lähetetty vinkki mappiin ja jättää viesti toimittamatta Kauhajoen poliisille, johtui inhimillisestä erehdyksestä. Haapajärven poliisille tullutta varoitusviestiä ei ilmeisesti lähetetty myöhemminkään eteenpäin, vaikka oli tiedossa, että kauhajokista virkaveljeä epäiltiin virkarikoksesta. Niinpä niin. Eihän Nurminen voinut lähteä moittimaan kenttäpoliisin työtä, sillä aivan samalla tavallahan menetteli valtakunnan ylin poliisivirkamies eli poliisiylijohtaja Mikko Paatero, sillä myöskään hän ei tehnyt "tarkistusviestille" yhtään mitään! Jos Nurminen olisi moittinut Haapajärven poliisia, olisi tasapuolisuuden nimissä "pyyhkeitä" pitänyt antaa myös Mikko Paaterolle ja hänen johtamalleen sisäministeriön poliisiosastolle. Paateron "koskemattomuus" oli kuitenkin turvattava, sillä onhan parastaikaa meneillään uuden poliisihallituksen päällikön virantäyttömenettely. Ja kuinka ollakaan, Mikko Paatero, 61 v., on sanotun viran ainoa hakija.
19. Se, oliko Kauhajoen poliisi saanut Haapajärven poliisille toimitetun vihjeen tiedokseen ennen koulusurmia, selviää lopullisesti vasta käräjäoikeuden pääkäsittelyssä. Vihjetiedon pysähtyminen Haapajärvelle ei kuitenkaan ole syytteenalaisten tekojen kannalta ratkaiseva seikka. Ratkaisevaa on se, että syytteeseen asetettu komisario oli jo torstaina 18.9. eli viisi päivää ennen koulusurmien tapahtumista nähnyt ainakin yhden Saaren kuvaaman ja Youtube -sivustolle lataaman videon, jossa Saari esitteli epätavallista ampumistaan ja massamurhien á la Jokela ihannointia. Kauhajoen komisario ei siis ollut suinkaan yksinomaan vihjetiedon varassa, vaan hän on voinut itse omin silmin nähdä saman videon, joka johti Saaren kaverin lähettämään varoitusviestin Haapajärven poliisille.
20. Poliisin katsottavissa olisi ollut muitakin Saaren videoita, apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske on todennut. Juuri sanottujen videoiden katselu sai Saaren kaverin lähettämään 18.9. varoitusviestin Haapajärven poliisille. Hälytyskellojen olisi tietenkin luullut soivan myös kauhajokisen komisarion päässä, mutta näin ei tapahtunut, sillä hän ei ryhtynyt toimiin aseen poisottamiseksi. Tämä johtui mahdollisesti siitä, että kyseinen komisario oli itse myöntänyt Matti Saarelle aseluvan vain puolta vuotta aikaisemmin.
21. Seuraavana aamuna eli perjantaina 19.9. Seinäjoen apulaispoliisipäällikkö, videoista ilmeisesti tietoisena, oli antanut määräyksen ottaa ase Saarelta pois. Tämän määräyksen perusteella poliisipartio oli saman päivän illalla mennyt Saaren Kauhajoen asunnolle hakeakseen aseen pois. Tämä operaatio ei kuitenkaan tuottanut tulosta, sillä Saari oli ehtinyt matkustaa viikonlopuksi kotiinsa Pyhäjärvelle. Sunnuntaipäivän 21.9. illalla poliisit olivat valmistautuneet menemään uudelleen Saaren asunnolle, mutta tällöin syytteeseen asetettu komisario oli nimenomaan kieltänyt poliisilta aseenhakumatkan.
22. Maanantaina 22.9. komisario kutsui Matti Saaren poliisiasemalle puhuttelua varten. Saari tuli, mutta komisario ei tuolloinkaan ryhtynyt toimiin aseluvan väliaikaiseksi peruuttamiseksi ja aseen poisottamiseksi, vaan antoi Saarelle ainoastaan huomautuksen epätavallisen aseenkäsittelyn takia. Puhuttelussa komisario oli tiettävästi ottanut puheeksi myös vajaa vuotta aiemmin tapahtuneet Jokelan koulusurmat. Komisarion mukaan tämä ei ollut aiheuttanut Saaressa minkäänlaisia reaktioita. Kun Saari oli komisarion mukaan esiintynyt puhuttelussa normaalisti ja rauhallisesti, oli hän saanut pitää aseena.
23. Kokeneen poliisimiehen olisi luullut tietävän, että koulusurmaajat ympäri maailmaa ovat kylmäverisiä tyyppejä, jotka osaavat esiintyä ihmisten seurassa normaalisti ja rauhallisesti. Saaren kuvaamien videoiden olisi toki luullut painavan poliisin harkinnassa Saaren puhuttelussa osoittamaa "normaalia" käyttäytymistä enemmän. Saaren videokäyttäytyminen on muistuttanut paljon Jokelan murhaajan käyttäytymistä. Kun malli ja esikuva oli selvä, olisi komisarion tullut ottaa ase Saaren hallusta. Voidaan sanoa, että rikollinen oli jo poliisin satimessa, mutta se päästettiin pois. Rikostorjunta epäonnistui täydellisesti. Komisarion olisi pitänyt Saaren kuvaamien videoiden ohella ottaa huomioon Seinäjoen apulaispoliisipäällikön kanta asiassa samoin kuin oman poliisiasemansa poliisimiesten halukkuus jopa rynnäköidä Saaren asuntoon aseen poisottamiseksi. Ilmeisesti komisario päätti kuitenkin luottaa omaan "ihmistuntemukseensa" - karmein seurauksin.
24. Minusta on selvää, että poliisin puhuttelu ja Saaren poliisilta saama huomautus oli viimeinen niitti, joka laukaisi lopullisesti Saaren surma-aikeet. Hän ymmärsi, ettei hänen tuli toteuttaa aikeensa mahdollisimman pian. Hän meni maanantaina 22.9. ampumaradalle ja videoi siellä ja myös koulurakennuksen läheisyydessä uudet videon, joissa hän kertoi, mitä huomenna koululla tulisi tapahtumaan. Poliisin olisi tullut Jokelan koulusurmien kokemusten opettamana ja Saaren massamurhia ja Jokelan murhaajaa ihannoivan käyttäytymisen perustella mieltää, että oli olemassa vaara ja suuri todennäköisyys, että Saari tulisi matkimaan Jokelan murhaajaa tai ainakin vaarantamaan aseenkäytöllään vakavalla tavalla muiden ihmisten turvallisuutta tai yrittävän itsemurhaa.
25. Kun komisario oli estänyt Seinäjoen apulaispoliisipäällikön aseen poista ottamista koskevan määräyksen täytäntöönpanon, eikä ollut edellä kerrotuissa olosuhteissa itse ryhtynyt toimenpiteisiin aseen poisottamiseksi, voidaan perustellusti väittää, että kyse on sellaisesta virantoimituksessa osoitetusta huolimattomuudesta, jolla on syy-yhteys koulusurman uhrien kuolemaan. Koulusurmia ei olisi tapahtunut, jos poliisi olisi ottanut aseen Matti Saaren hallusta. Toista laillista asetta Saari ei olisi enää saanut, ja koulusurmien esitukinnassa on selvitetty, ettei Saarella ollut laittomia aseita hallussaan.
26. Kuolemantuottamukseen vaadittavan syy-yhteyden toteaminen on tietenkin tuomioistuimen asia. Syytettä on pidettävä syyttömänä, kunnes syyttömyysolettama on mahdollisesti kumottu tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla. Minusta on kutenkin hyvä asia, että asianomistajat ovat nostaneet kuolemantuottamussyytteen, sillä muuten tämä puoli asiasta olisi jäänyt täysin piiloon ja lakaistu viranomaisten toimesta maton alle. On outoa, että esitutkinnassa ei alun perin kiinnitetty lainkaan huomiota mahdolliseen kuolemantuottamukseen. Aikaa kyllä olisi ollut, sillä Timo Luosman johdolla viime syksynä toimitettu esitutkinta kesti monta kuukautta.
27. Tällainen järkyttävä tragedia on kyllä syytä selvittää myös oikeudellisesti pohjamutiaan myöten julkisessa oikeudenkäynnissä. Muutoinhan tutkinta-aineisto voisi jäädä merkittävältä osin salaiseksi, emmekä saisi koskaan tietää, mitä Kauhajoella todellisuudessa on tapahtunut. Ikävä vain, että valtion virkakoneisto ei ole halunnut tätä tehdä, vaan koulusurmien uhrien omaiset joutuvat tekemään sen omalla kustannuksellaan. Näin toimitaan suomalaisessa oikeusvaltiossa, jossa päähuomio näyttää valitettavan usein kohdistuvan vastuussa olevien virkamiesten ja poliitikkojen suojelemiseen.
28. Alun perin syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta nostivat vain yhden surmansa saaneen uhrin leski ja alaikäinen lapsi. Saamani tiedon mukaan nyt ovat kuitenkin kaikki Kauhajoella kuolleiden uhrien lähiomaiset yhtyneet törkeää kuolemantuottamuksesta koskevaan syytteeseen. Asianomistajat vaativat syytteeseen asetetun komisariolta ja hänen työnantajaltaan eli Suomen valtiolta korvauksia muun muassa kuolemien aiheuttamista kärsimyksistä. Valtion tuomitseminen korvausvastuuseen onkin asianomistajien päätavoitteena jutussa.
29. Onko Kauhajoella surmansa saaneiden ihmisten lähiomaisilla juridisia edellytyksiä saada valtiolta korvausta kärsimyksestään? Vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muihin näihin rinnastettavalla surmansa saaneen erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksistä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys sekä muut olosuhteet. Vaikka syytteeseen asetetun poliisimiehen katsottaisiin oikeudessa syyllistyneen kuolemantuottamuksiin, voi olla vaikea näyttää ja päätyä siihen, että kyse olisi nimenomaan törkeästä kuolemantuottamuksesta. Näin ollen häntä ei voitaisi velvoittaa suorittamaan kärsimyskorvausta asianomistajille.
30. Valtio voidaan kuitenkin oikeuskäytännössä omaksutun tulkinnan mukaan tuomita korvausvelvolliseksi, vaikka kuolemantuottamukseen syyllistyneen virkamiehen ei voida katsoa menetelleen törkeän huolimattomasti, jos vahinkoon johtaneessa viranomaisen toiminnassa ilmennyttä huolimattomuta on kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä. Katso esimerkiksi ratkaisua KKO 2002:56, joka koski armeijan kovapanosammunnoissa surmansa saaneen varusmiehen omaisten oikeutta kärsimyskorvaukseen. Tuossa jutussa valtio velvoitettiin edellä mainituilla perusteilla suorittamaan varusmiehen läheisille sanottua korvausta.
31. Minusta Kauhajoen koulusurmien uhrien omaisilla on hyvät mahdollisuudet saada valtiolta vaatimansa kärsimyskorvausta. Kuten olen muutamissa aiemmissa Kauhajoen tapausta käsitelleissä blogikirjoituksissani selvittänyt, valtio oli jo ennen Jokelan koulusurmien tapahtumista laiminlyönyt ryhtyä tarvittaviin toimiin ampuma-aselainsäädännön ja erityisesti aseen hallussapidon edellytyksiä ja lupamenettelyä koskevien sisäministeriön ohjeiden tiukentamiseksi ja saattamiseksi muutenkin asianmukaiselle tasolle. Luvan myöntämisen edellytyksiä on tulkittu hyvin väljästi ja lupamenettely on ollut kovin lepsua, jolloin monet sellaiset "tyypit", joille lupaa ja asetta ei olisi pitänyt missään nimessä myöntää, ovat saaneet luvan ja aseen. Esimerkkinä juuri Jokelan koulumurhaaja ja Matti Saari.
32. Mutta viimeistään Jokelan koulusurmien jälkeen olisi sisäministeriön tietenkin tullut ryhtyä kiireellisesti tehokkaisiin toimiin asiantilan korjaamiseksi. Mutta mitä tapahtui? Ei kerrassaan mitään! Sisäministeriön poliisiosasto ja sisäministeri Anne Holmlund suorastaan vähättelivät julkisuudessa Jokelan tapausta pitäen sitä vain "yksittäisenä" tapauksena! He toisin sanoen tuudittautuivat siihen, että no, kun meilläkin on nyt sitten tapahtunut tämä yksi tilastollisesti "pakollinen" koulusurma, niin ei ole lainkaan todennäköistä, että sama voisi tapahtua enää toista kertaa. Mutta ei kulunut kuin 10 kuukautta, kun tässä löysän aselupamenettelyn maassa tapahtui toinen koulusurma.
33. Vasta Kauhajoen jälkeen viranomaiset, sisäministeriön poliisiosasto ja poliisiministeri Holmlund heräsivät ruususen unestaan ja meillä ryhdyttiin kasvojen pelastamiseksi kovalla kiireellä valmistelemaan ampuma-aselainsäädännön uutta ohjeistusta, joka valmistui vain noin viikko Kauhajoen tragedian jälkeen. Lupamenettely on nyt niin tiukkaa ja luvan myöntämisen edellytyksiä tulkitaan käytännössä niin ankarasti, että käsiaseisiin myönnettyjen lupien määrä on pudonnut puoleen aikaisemmasta. Jos näihin ja moniin muihin toimiin, joista olen kertonut yksityiskohtaisesti blogissani 30.9.2008 ("Olisiko poliisiministerin erottava?"), olisi ryhdytty heti Jokelan tapauksen jälkeen, ei Matti Saarelle olisi tietenkään koskaan myönnetty lupaa käsiaseen hallussapitoon.
34. Minusta on selvää, että Kauhajoen koulusurmiin johtaneessa sisäministeriön ja poliisiin toiminnassa ampuma-aselupakäytännön osalta ilmennyttä välinpitämättömyyttä ja huolimattomuutta on kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä, koska edes ensimmäisen eli Jokelan koulusurmatapauksen jälkeen ei ryhdytty käytännöllisesti katsoen mihinkään toimenpiteisiin lepsun asiantilan korjaamiseksi, vaan Jokelan tapausta suorastaan vähäteltiin. Perustuslain 7.1 §:n mukaan jokaisella on oikeus turvallisuuteen ja saman lain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen. Jokelan ja Kauhajoen tapauksissa poliisiviranomaiset ja sisäministeri ovat laiminlyöneet huolehtia kansalaisten turvallisuudesta, johon kuuluu myös rikosten torjunta. - Kauhajoen koulusurmien omaisilla on siis oikeus vaatimiinsa kärsimyskorvauksiin valtiolta.
35. Juttua käsitellään Kauhajoen käräjäoikeudessa 21.9. Ilta-Sanomien uutisjutussa 22.7. olleen maininnan mukaan vielä ei ole varmaa, käsitelläänkö syyttäjän tuottamuksellisesta virkarikoksesta nostama syyte ja asianomistajien nostamat syytteet yhdessä eli samassa oikeudenkäynnissä. Kukahan neropatti tällaistakin on pohtinut? Selvää nimittäin on, ettei syyttäjän syytettä ja asianomistajien syytteitä voida pilkkoa eri jutuiksi, vaan ne on ehdottomasti käsiteltävä toistensa yhteydessä samassa oikeudenkäynnissä ja samassa istunnossa. Asianomistajien korvausvaatimusten käsittely sen sijaan voidaan tarvittaessa erottaa syyteasian käsittelystä erilliseksi jutuksi, mutta tähänkään ei minusta ole aihetta.
36. Kauhajoen käräjillä on 21..9. käsiteltävänä tulossa todella mielenkiintoinen oikeusjuttu. Pitänee lähteä seuraamaan istuntoa.
