527. Presidenttikisassa tapahtuu: Lipponen hermostui, Väyrynen loisti

Nyt hörpätään! Karppaaminen on vanhanaikaista, uusin villitys on hörppääminen. Nestetasapainosta on huolehdittava ja sitä pidetään yllä vilja-, peruna- ja marjapohjaisilla juomilla. Vasikkakin elää pelkällä juomisella. Kunnon hörppääjän tunnistaa hyväntuulisuudesta, puheliaisuudesta, rohkeudesta ja jopa kielillä puhumisesta, laulusta, tanssista ja naisista nyt puhumattakaan. Jätä siis turhat ja surulliset karppaus- ym. dieetit ja ala sinäkin hörppääjäksi, jo tänään!

1. Venäjä-asiantuntija dosentti Arto Luukkanen arvioi toissa päivänä Aamulehdessä ("Putkigate - Lipposen upottaja?"), että Itämeren kaasuputkihanke vei Paavo Lipposelta valtiomiehen sädekehän. Lipponen toimi Nord Stream-yhtiön Itämeren kaasuputki-hankkeessa konsulttina tai lobbarina.

2. Paavo Lipponen hermostui Aamulehden jutusta maan perusteellisesti ja perui videotervehdyksensä lehden ja Yle Tampereen ensi maanantaina järjestämään vaalitenttiin. Lipposen oli tarkoitus toimittaa kyseiseen vaalitenttiin videotervehdys, sillä hän esiintyy samana iltana TV1:n vaalitentissä; muut presidenttiehdokkaat ovat tulossa Tampereella järjestettävään tilaisuuteen. Aamulehden mukaan Lipposen vaalitoimisto ilmoitti syyksi juuri lehden julkaiseman Luukkasen kirjoituksen.

3. Entinen pääministeri Matti Vanhanen ryhtyi eilen puolustamaan Paavo Lipposen toimintaa Itämeren kaasuyhteistyön edistäjänä. Vanhanen sanoi, että "on täysin väärä käsitys, että Lipponen olisi palkattu lobbaamaan Suomen hallitus jättimäisen putkihankkeen taakse".

4. Vanhasen mukaan toimia kaasuputkiyrityksen sisäisenä neuvonantajana. Vanhasen mielestä Lipposen ansiota on se, että putkea viritellyt yritys ymmärsi, miten asiat Suomen lupaviranomaisten kanssa pitää hoitaa. Yhtiön oli Vanhasen mukaan vaikea ymmärtää, että kyseessä ei ollut poliittinen päätös vaan ympäristöviranomaisten ratkaisu.

5. Tässä kohdin herää heti pari kysymystä. Ensiksi, mistähän Vanhanen mahtoi tietää niin hyvin, mikä tarkkaan ottaen oli Lipposen kaasuputkiyhtiöltä saamansa toimeksiannon sisältö? Eihän yhtiö ole kertonut sitä tiettävästi missään julkisesti eikä myöskään Lipponen ole suostunut selostamaan, mitä hänen toimeksiantoonsa tarkkaan ottaen kuului.

6. Viimeksi Aamulehden toimitus tiedusteli Lipposelta ennen dosentti Luukkasen kirjoituksen julkaisemista näin: "Voisitteko kuvata tarkemmin roolianne hankkeessa. Kuka teitä pyysi tehtävään, missä yhteydessä ja miten? Millainen oli sovittu toimeksianto? Kuina pitkä toimintasuhde oli ja mitä suuruusluokkaa saamanne palkkio?"

7. Näihin kysymyksiin Lipponen vastasi vain ilmoittamalla, että "konsulttisuhteeni ei ole enää voimassa 1.10.2011 alkaen." Lisäksi Lipponen sanoi, ettei hänellä ko. tehtävässä ollut mitään yhteyttä Gazpromiin, vaan ainoastaan Nord Streamiin. (Gazprom kuitenkin omistanee Nord Streamista enemmistön.) Lehden muihin kysymyksiin Lipponen kieltäytyi vastaamasta todeten näin: "En vastaa kysymyksiin, joihin on ladattu ennakkoasenteita, ja niitä kysyjillä ilmeisesti riittää."

8. Paavo Lipponen ei siis halunnut kertoa toimeksiannon sisällöstä nytkään mitään. Mistä Matti Vanhanen siis itse asiassa tietää, mitä Lipposen tehtävä piti sisällään? Lipposen on täytynyt informoida hallitusta ja pääministeriä salaisesti toimeksiantonsa sisällöstä.

9. Mutta voimmeko me näissä hyvin salaisissa ja salaperäisyyttä tihkuvissa olosuhteissa luottaa ex-pääministeriin vakuutteluihin, ettei Lipposen tehtävänä ollut lobata hallitusta putkihankkeen taakse? Mitä kertoo Matti Vanhasen poliittinen lähimenneisyys hänen omasta uskottavuudestaan?

10. Vanhanen sanoi tietävänsä, jos Lipponen olisi yrittänyt vaikuttaa hallituksen päätöksentekoon. Erityisen kohtuuttomana Vanhanen pitää sitä, että Lipposen sanotaan lobanneen ulkomaalaisen yhtiön puolesta. Hm, eikö Lipponen siis ollutkaan "ulkomaalaisen yhtiön" konsultti ja lobbari?

11. Matti Vanhasen puheiden perusteella jää kyllä edelleen epäselväksi, keitä Lipponen lobbasi ja keitä hänen toimeksiantajansa taholta toivottiin lobbaavan putkihankkeen taakse. Lipposen lobbauksen suuntauksesta maan hallitukseen, jos sitä olisi ollut, ei toki haluta missään olosuhteissa Matti Vanhasen hallituksen ja sen pääministerin toimesta myöntää, se on selvä asia. Lobbaus on lisäksi epämääräinen käsite, joten on täysin mahdollista, että Lipponen on toimeksiantonsa puitteissa pitänyt tiivistä yhteyttä putkihanketta seuraavan asianomaisen ministeriön johtoon ja hallituksen ydinministereihin.

12. Mitä salattavaa Paavo Lipposella saattaa edelleen olla toimeksiantonsa sisällön suhteen? Kyllä äänestäjien pitäisi saada ehdottomasti tietää, mitä presidenttiehdokas on puuhaillut venäläis-saksalaisen kaasuputkiyhtiön palveluksessa. Jos ehdokas ei suostu kertomaan, hän on menettänyt (loputkin) poliittisesta uskottavuudestaan. Ei ole mikään ihme, että Lipposen gallup-luvut näyttävät mitä ovat jo pitkään näyttäneet: parhaimmillaankin alle 10 prosentin kannatusta ensimmäisellä äänestyskierroksella.

13. Itse asiassa dosentti Arto Luukkanen ei tainnut Aamulehden jutussa edes väittää, että Lipposen tehtävänä olisi konsulttina ollut lobata nimenomaan maan hallitusta.

14. Keitä tai mitä viranomaisia Lipponen on siis lobannut ja missä tarkoituksessa? Suomen hallitus on korostanut korostamista päästyään, että kaasuputkiasia on yksinomaan "ympäristökysymys", ei ulkopoliittinen asia. Täysin toisella kannalla ovat sen sijaan olleet muun muassa Baltian maiden hallitukset.

15. Onko Paavo Lipposen tehtävänä siis ollut ex-pääministerin ja ex-puhemiehen arvovallalla lobata suomalasia ympäristölupaviranomaisia ja kenties myös hallintotuomioistuimia, jonne lupapäätöksestä on voitu valittaa? Jos näin olisi, niin se on tietenkin paljon vakavampi asia kuin vain pelkkä "jutustelu" maan hallituksen ja sen ministereiden kanssa. Viranomaiset ovat riippumattomia asiantuntijoita ja päätöksentekijöitä, joiden päätöksiin ja menettelytapoihin poliitikkojen ja konsulttien ei pitäisi kuuna päivinä edes yrittää vaikuttaa. Onko Lipponen muistanut tämän?

16. Matti Vanhasen mukaan Lipposen tehtävänä olisi ollut vain saada "ulkomaalainen yhtiö" vakuuttuneeksi siitä, että kaasuputkiasia ei ole Suomessa poliittinen ja maan hallituksen ratkaistavissa oleva asia, vaan lupapäätös on asianomaisten viranomaisten ja tuomioistuimien käsissä.

17. Olisiko Lipposelle maksettu monta vuotta kestäneestä toimeksiannosta suuria summia yksinomaan tässä tarkoituksessa? Sallikaa minun nauraa! Näin naiivia väitettä tuskin kukaan järkevä ihminen uskoo.

18. Nyt siis toinen lobbarina toimiva ex-pääministeri on kiirehtinyt toisen lobbarina toimineen ex-pääministerin tueksi! Täysin pyyteettömästi kenties vielä. Kovin herttaista, muttei uskottavaa. Minusta nimittäin tuntuu, että Matti Vanhasella ei ole tässäkään asiassa täysin puhtaita jauhoja pussissaan.

19. Tänään oli TV1:n vaalitentissä Paavo Väyrynen. Toimittajat ahdistelivat, kuten kuuluukin, Patea oikein tosissaan, mutta Paavo ei mennyt missään kohdin toimittajien retkuun, vaan keräsi pisteet asiantuntevilla ja osin huumorin sävyttämillä vastauksillaan. Huomasi, että ulkopolitiikka ja perustuslaki on alue, jonka Väyrynen hallitsee erinomaisesti. Kun toimittaja yritti oikein ääntään korottamalla tivata, miksi Väyrynen on esittänyt jopa niin "hulluja", että hän voisi presidenttinä estää nykyhallituksen suunnitteleman ja ajaman kuntauudistuksen toteuttamisen, Paavo otti ohjat taitavasti käsiinsä ja sai samalla tilaisuuden mollata koko hallituksen kuntauudistuksen maan rakoon!

20. Taitoa ja kokemusta Väyrysellä siis on presidentin tehtävään vaikka millä mitalla, mutta riittääkö hänen potkunsa nykyisessä poliittisessa ilmastossa sittenkään toiselle kierrokselle? Suuri osa äänestäjistä nimittäin karsastaa Väyrystä tämän poliittisen menneisyyden perusteella eivätkä pohjoisen ja keskisen Suomen äänet vielä riitä viemään ehdokasta toiselle kierrokselle. Tuntuu kuitenkin selvältä, että Väyrynen päihittää ensimmäisellä kierroksella kaksi muuta Paavoa eli Lipposen lisäksi myös Arhinmäen, Haavistosta nyt puhumattakaan.

21. Toimittajien tivatessa asiaa Väyrynen ilmoitti jopa antavansa tai jo antaneensa anteeksi presidentti Mauno Koiviston katalan teon 1987, jolloin presidentti sivuutti hallitusta muodostettaessa vaalivoittajiin kuuluneen keskustan ja sen puheenjohtajan Paavo Väyrysen ja kutsui pääministeriksi kokoomuksen Harri Holkerin. Väyrynen kertoi, että Koiviston tarkoituksena oli tällä tempauksella varmistaa toinen presidenttikausi itselleen. Tekosyyksi Koivisto mainitsi häneltä salatun Väyrysen, Ilkka Suomisen ja Christoffer Taxellin tekemän kassakaappisopimuksen, jonka mukaan pääministeriksi tulisi vaalien jälkeen juuri Väyrynen.

22. Väyrysen anteeksiannon taustalla lienee osin vaalitaktisia näkökohtia, sillä siihen malliin Paavo muikisteli suutaan myöntäessään kyseisen anteeksiannon. Samalla Paavo pääsi kertomaan ikään kuin uutisena, miten Mauno Koivisto oli ottanut häneen viime hallituskaudella yhteyttä ja suorastaan kiitellyt Paavoa tavasta, jolla tämä oli pysytellyt visusti Suomen vakiintuneella ulkopoliittisella linjalla. Tämäkin taitava veto Paavolta!

23. Koivisto-kortilla näyttäisi siis olevan tässä vaalitaistelussa käyttöä. Eikä vain Manu-kortilla, vaan yllättäen myös Tellervo-sellaisella! Eilen kuuleman mukaan julkaistussa uudessa kirjassa Paavo Lipponen nimittäin kertoo, miten Tellervo oli tukenut Paavoa tämän vaikean ensimmäisen avioliitossa ja sittemmin avioerossa ja miten Lipponen oli muutoinkin pitänyt Tellervoa uskottunaan.

24. Mutta Paavo V. ei halunnut antaa tässäkään suhteessa periksi Lipposelle. Pate nimittäin kertoi, että hänen vaimonsa Vuokko on luonteeltaan ja ajattelultaan hyvin samanlainen kuin Tellervo Koivisto. Hyvä, oikein huvittavaa! Paavon ja Vuokon vaalikampanjaa varten valmistettua "rakkausmukia", joka on kuulemma tehty Aasiassa (eikä esim. Keminmaalla, kuten tietenkin olisi pitänyt) on myyty lehtitietojen mukaan oikein hyvin. Paavo V:n kannalta presidentinvaalikampanjaa voitaisiin siis ilmeisesti käydä vaikka koko ajan, sillä sehän tuntuu olevan hyvää bisnestä Paavolle ja Vuokolle.

464. Kaasuputki-Lipponen presidenttiehdokkaaksi. So what?

Lalli neanderthalensis nuijii piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä. Toistuukohan asetelma Sdp:n tulevassa jäsenäänestyksessä? "Luovutkos kisasta sovinnolla vai..."

1. Sdp järjestää neuvoa-antavan jäsenäänestyksen puolueen presidenttiehdokkaasta elokuun lopussa. Hesarin mukaan (10.8.) mukaan jäsenäänestykseen ovat ilmoittautuneet ainakin kirjailija Lasse Lehtinen, ex-ministeri Tuula Haatainen ja Turun ex-piispa Ilkka Kantola.

2. Selvän signaalin ehdokkuudestaan on antanut myös KHO:n presidentti Pekka Hallberg, kuten olen blogissani aiemmin kertonut. Hallberg tosin ei kertonut, minkä puolueen hän valitsisi, mutta niin vain hänet on pantu HS:ssa demareiden listalle, joka "vielä miettii" ehdokkuuttaan. Funtsijoiden linjalla ovat myös nimet Pentti Arajärvi, Reino Paasilinna, Heli Paasio (!?), Mitro Repo, Jacob Söderman ja tietenkin pahnan pohjimmaisena Erkki Tuomioja. Eero Heinäluoman aikeista ei ole tietoa.

3. Vielä jokin aika sitten sanottiin, ettei demareilla olisi oikeastaan juuri kukaan lähtemässä mukaan presidenttikisaan. Mutta kuten nähdään, tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Hemmetin pitkä lista ehdokkaita ja potentiaalisia ehdokkaita! Kuka vielä väittää, ettei presidentin virka muka kiinnosta ja ettei presidentillä olisi enää mitään valtaa! Puhutaan mitä puhutaan, mutta kyllä asia on niin, että valta ja vallanhalu on se ykkösasia, mikä poliitikkoja, myös ex-poliitikkoja, kaikkein eniten tässä elämässä kiinnostaa.

4. Jotain edellä mainituista listoista on kuitenkin puuttunut, ja aika aneemisilta nuo tutut nimet ovat tässä yhteydessä vaikuttaneet. Näin voidaan sanoa, kun muistetaan "todellisen työväenpuolueen" ei kokoomuksen Sauli Niinistön valtavan suuri gallup-kannatus. Demareilta on näyttänyt puuttuvan vaalikuvioista todellinen Super-Star.

5. Mutta tänään tuo nimi sitten saatiin. HS:sta saimme aamusella - kuinkahan monelta ne kuuluisat aamukaffet purskahtivat taas tänään lehteä lukiessa pitkin kyseistä uutissivua - lukea jokaista suomalaista ja isänmaanystävää suuresti ilahduttavan ja mieltä kovasti lämmittävän ilouutisen: LIPPONEN HARKITSEE EHDOKKUUTTA. Varmemmaksi vakuudeksi lehden sisäsivulla vielä otsikoidaan koko sivun leveydellä: PAAVO PÄÄTTÄÄ PIAN. Jo huomenna tai viimeistään ylihuomenna Paavo kertoo lopullisen kantansa asiassa eli lähteäkö vai eikö lähteä.

6. Voin kuitenkin jo tässä paljastaa, että asia on käytännössä selvä ja kirkas kuin pläkki: Paavo Lipponen, 70-vee, lähtee mukaan jäsenäänestykseen ja hänestä myös leivotaan ylivoimaisella äänteen enemmistöllä demareiden presidenttiehdokas. Miksi olen asiasta näin varma? No, tietenkin sen vuoksi, että jos kerran erkkolainen Helsingin Sanomat on ottanut asian näin suurin otsikoin esille, asian täytyy olla sillä selvä eli niin sanotusti kirkossa kuulutettu. Mihin tässä enää muuten voisi luottaa jollei Hesariin!

7. Lipponen tosin kertoo vielä puntaroivansa asiaa. "Olen vielä tätä halunnut harkita". Mutta harkitseminen on tässä vain savuverho. Lipponen lykkää lopullista ilmoitustaan päivällä tai parilla vain antaakseen ihmisten toipua järkytyksestä, siis ilouutisesta. Lisäksi hän ehtii käydä parturissa ja tälläytyä muutenkin Päivin avustuksella tip top -kuntoon ottaessaan vastaan sankan toimittajajoukon ja asuintalonsa parvekkeelta alla vellovan ihmisjoukon huumaavat suosionosoitukset ja hurraa-huudot, joilla ei tunnu olevan loppua.

8. Miksi Lipponen sitten lähtee mukaan ja uhrautuu vielä hyvin Sdp.ssä, eduskunnassa, valtioneuvostossa ja venäläis-saksalaisen kaasuputkiyhtiö Nord Streamin konsulttina palveltuaan ja ansaituilla eläkepäivillään ollessaan kansankunnan korkeimmaksi edusmieheksi? Antaapa Paavon itsensä kertoa:

- Lipponen rohkaistui pohtimaan ehdokkuutta, koska moni on toivonut hänen lähtevän kisaan;

- Lisäksi Lipposen mukaan asiaan on vaikuttanut "tilanne maailmalla ja Suomessa". Hän ei tarkenna, mitä tarkoittaa (Tämän pitäisi toki olla ihan saletti asia ilman tarkennuksiakin; latojan huomautus);

- "Tässä on monenlaisia ilmiöitä" (Jälleen laittamattomasti ja viisaasti haasteltu; latoja);

- "Suomessa vallitsee henkinen ja älyllinen taantuma." (Kyllä, taas naulan kantaan! Sauli Niinistö pani vielä paremmaksi ihmetellessään eilen blogissaan "miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan");

- "Eduskuntavaalit olivat junttikapina" (Jumankekka sentään, taas napakymppi! Onneksi ne junttihölmöt eivät ymmärtäneet tarttua valtaan, vaikka sitä heille suorastaan tyrkytettiin).

9. Mistä tämä meidän rakastettu Paavo-johtajamme sitten oikein tunnetaan ja muistetaan? Mitkä ovat hänen ansionsa ja mitkä taas mahdolliset heikkoutensa - jos niitä nyt nimeksikään olisi, epäilen suuresti - tasavallan presidentin virkaan? Lukijat voivat pohtia tätä tykönänsä ja sitten kipin kapin vain kirjoittamaan palsturille Paavoa koskevia kommentteja!

10. Tässä vain lyhyt lista heti kohta mieleen juolahtaneista asioita ja tapahtmista Paavon pitkän uran varrelta:

- So what-kommentti Wikileaks-vuotojen yhteydessä; Paavo (muka) jäi niin sanotusti rysän päältä kiinni, kun Tarja Halosen salaiset keskustelut Putinin ja Medvedevin kanssa vuosivat oitis USA:n suurlähettiläälle;

- Paavo johdatti meidät eurooppalaisiin "pöytiin, joissa asioista todella päätetään;"

- Paavo vei meiltä oman rahan markan ("ei ole mulla markkoja taskussa"), mutta johdatti meidät samalla iki-ihanaan eurooppalaiseen rahaliittoon ja euroon;

- Paavo torppasi aiheettomina vaatimukset kansanäänestyksestä euroon liityttäessä;

- Paavo johdattaisi meidät kernaasti myös Natoon;

- Paavon vierailu George W. Bush -nuoremman luona Washingtonissa 2002 syksyllä ja yritys viedä Suomi mukaan jenkkien ja Naton Irak-operaatioon;

- Juustohöylä, joka oli Paavo-pääministerin ja hänen hallituksensa tärkein työväline 1990-luvulla esimerkiksi terveydenhoidon uudistuksista päätettäessä;

- Itämeren kaasuputkihanke, jota Paavo ajoi kuin konsanaan käärmettä putkeen Schröderin ja Putinin apupoikana;

- Paavon isänmaallinen ja täysin pyyteetön toiminta Nord Stream-yhtiön pienipalkkaisena konsulttina kaasuputkihankkeen edistäjänä ja varmistajana;

- Paavo Lipponen muistetaan "isänmaan ystävänä", joka poltti 1960-luvulla mielenosoituksellisesti sotilaspassinsa, tässä hän on samassa seurassa mm. Erkki Tuomiojan ja Ilkka Taipaleen kanssa; jne.

11 Jumankauta, jollei näillä ansioilla pääse demareiden presidenttiehdokkaaksi, niin johon on ihme! Mitä vielä voidaan vaatia! Täh?

12. Ikärasistit tietenkin huutelevat puskista, että jos Paavo valitaan, niin hän olisi kauden lopulla jo 76-vuotias. So what? Kaikkihan me muistamme, että Kekkonen oli parhaassa ja vetreimmässä kunnossaan juuri yli seitsemänkymppisenä ja erityisesti 76-vuotiaana! Kysykää vaikka Uudentalon Einolta! Paasikivi ja Mannerheim johtivat valtakuntaa vielä reilusti yli kahdeksankymppisinä ja hyvin meni!

13. Ei siis muuta kuin Paavo kehiin! Mistään kehäraakista ei ole todellakaan kysymys. Tulossa on todellinen titaanien ottelu: Paavo vs. Paavo. Näin jo ja kun myös Paavo Väyrynen valitaan kepun ehdokkaaksi. Kisasta puuttuu oikeastaan enää vain yksi Paavo, Saarijärven Paavo!

14. Mutta jos Väyrysen Patea taas - jälleen kerran - sorsittaisiin kepun ehdokasasettelussa, niin sitten kepusta lähtee Lippos-Paavoa vastaan vielä kovempi vastus: Pohjan-Akka eli Anneli Jäätteenmäki. Jos oikein muistan, Paavolla jäi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa jotain hampaankoloon Annelia ja Annelilla puolestaan Paavoa vastaan. Saataisiin sitten samalla tuokin matsi vihdoin päätökseen.

15. Paavon vaalirahoituksessa ei tulisi olemaan pienintäkään ongelma eikä demareiden kassaan koskettaisi. Kampanjavarat löytyisivät ja rahaa tulisi, sitä suorastaan virtaisi, kaasuputkiyhtiö Nord Stream/Gazprom likaisista putkistosta. Paavo saisi arvokasta henkistä tukea ulkomaisilta ystäviltään ja liittolaisiltaan, ensimmäisten joukossa seisoivat yhtenä miehenä sellaiset heput kuin Gerhard Schröder ja Vladimir Putin. Kaasuputkimiehiä kaikki tyyni.

PS

Paavolla on sitä paitsi jo kokemusta presidentinvaalikampanjasta. Hänhän pyrki niin maan perkuleesti EU-presidentin virkaan. Se, ettei Paavo tullut valituksi, johtui ainoastaan valintatavasta: EU-presidenttiä ei valittu kansanäänestyksessä, vaan kabinettipolitikoinnin tuloksena.

144. Vanhanen tapasi Putinin

Pääministeri Matti Vanhanen sitten keskusteli Gdanskissa Venäjän pääministeri Vladimir Putinin kanssa. Mikä oli keskustelun anti? Venäjä ei ole maininnut neuvonpidon tuloksista sanallakaan. Sen sijaan Matti Vanhanen on kertonut näistä "luottamuksellisista" keskusteluista jotakin.

Myös tämän epävirallisen tapaamisen kohdalla on syytä muistaa, että se, mistä poliitikko sanoo julkisuudessa keskustelleensa salaisessa neuvonpidossa toisen valtion edustajan kanssa ja millä tavoin, on aivan eri asia kuin se, mitä sanotussa keskustelussa tosiasiallisesti on sanottu ja mahdollisesti luvattu taikka sitouduttu.

Vanhasen mukaan Putin oli jälleen kerran kiirehtinyt Suomen Itämeren kaasuputkea koskevaa lupakäsittelyä. Tässä ei ole mitään uutta, sillä niinhän Venäjä on tehnyt koko ajan yrittäessään painostaa Suomea antamaan tarvittavat luvat mahdollisimman pian. Painostus on tuottanut näemmä tulosta, sillä pääministeri Vanhanen ja ympäristöministeri Lehtomäki kertoivat viime viikonvaihteessa kuin yhdestä suusta, että hallitus olisi valmis tekemään periaatepäätöksen Suomen talousvyöhykkeen käytöstä putkea varten jo syys-lokakuussa, vaikka ympäristöselvitykset ovat ilmeisesti vielä pahasti kesken.

Gdanskissa Putin olisi Vanhasen mukaan luvannut, että Venäjä antaa Suomelle lupamenettelyä varten vielä puuttuvat ympäristöselvitykset. On perin outoa, että Suomen hallitus on valmis tekemään asiassa periaatepäätöksen, vaikka toisaalta Suomi ja meidän ympäristölupaviranomaisemme eivät ole vieläkään saaneet Venäjältä kaikkia tarvittavia selvityksiä ympäristökysymyksistä. Suomen lupaviranomaisia näemmä painostetaan yhtäältä Venäjän ja toisaalta Suomen oman hallituksen taholta. Venäjähän on ilmoittanut joka tapauksessa aloittavansa putken rakentamisen heti ensi vuoden alussa.

Tänään RKP:n puheenjohtaja ja urheiluministeri Steffan Wallin on kehottanut panemaan talousvyöhykeluvan osalta jäitä hattuun ja todennut, ettei sanottua lupakysymystä voida ratkaista Vanhasen ja Lehtomäen kertomassa aikataulussa, vaan luvan myöntämiseen kuluu vielä kuukausia. Mitähän Vanhasen ja Kataisen pitää luvata RKP:lle vastineeksi, jotta puolue asettuisi hallituksen yhteiseen ruotuun kaasuputkiasiassa?

Toisaalla ulkoministeri Alex Stubb on suominut Saksaa ja Venäjää siitä, että ne päättivät aikanaan kahdestaan ja muita EU-maita kuulematta Itämeren kaasuputkesta. Hanke lähti liikkeelle "väärässä kulmassa," ilmaisi Stubb asian. Ulkoministeri vaatii EU:n yhteisen energiapolitiikan tiivistämistä.

Ulkoministeri, toisin kuin Vanhanen ja Lehtomäki, ei halunnut arvioida tässä vaiheessa hallituksen kantaan talousaluevyöhykkeen käyttöä koskevassa asiassa. Itämeren kaasuputkihanke on jo ehditty nimetä uudeksi Molotov-Ribbentropin sopimuksen vastineeksi, eli Putin-Schröder -sopimukseksi.

Monet ovat ihmetelleet aiheellisesti sitä, että jos ja kun Nord Stream -kaasuputkihankkeelle on annettu tai annetaan virallinen lupa kulkea Suomen aluevesien kautta, niin miksi Suomi ei peri Venäjältä tai Nord Stream -yhtiöltä minkäänlaista korvausta tai vuokraa talousvesialueensa käytöstä. Putki on rinnastettavissa Saimaan kanavaan, jonka käytöstä Suomi maksoi vuokraa aikanaan Neuvostoliitolle ja maksaa nyt Venäjälle.

Venäläiset saavat ostaa Suomesta vapaasti kiinteistöjä, mutta suomalaiset eivät voi ostaa tai vuokrata maata esimerkiksi Karjalan Kannakselta. Suomi maksaa Venäjälle vuokraa Saimaan kanavasta, mutta Venäjä saa käyttää ilmaiseksi Suomen talousaluevesiä kaasuputkea varten. Aika "johdonmukaista", vai mitä?

Vanhanen kyseli kertomansa mukaan Putinilta tietoja Arctic Sea -aluksen kaappauksen "taustoista." Vanhasen mukaan hän keskusteli tästä asiasta pitkään Putinin kanssa ja Putin selvitti "Venäjän kiinnostuksen kohteita asiassa." Vanhasen mukaan asiassa on tärkeintä, että varmistetaan viranomaisyhteistyön toimivuus ja tietojen vaihto.

Mutta onko Venäjä tähän mennessä antanut laivan kaappauksesta mitään konkreettisia tietoja Suomelle tai edes monikansalliselle tutkimusryhmälle, jossa Suomikin on mukana? Tätä Vanhanen ei kertonut, vaan sanoi, että yksityiskohtia hän ei voi kertoa. - Olipa tässäkin siis "antia" kerrassaan!

Miksi Venäjän viranomaiset ylipäätään olivat niin kovin kiinnostuneita Arctic Sea -aluksesta ja halusivat etsiä ja saada kaapatun - jos nyt laivaa ylipäätään oli kaapattu - aluksen kiinni ennen muita maita? Aluksen miehistö tosin on kotoisin pääosin Venäjältä, mutta laivanhan omisti suomalainen yhtiö - yhtiön omistajat ovat tosin pääosin venäläisiä - ja se oli lehtitietojen mukaan rekisteröity Maltalla. Miksi virallinen Suomi ei ollut kovinkaan kiinnostunut Arctic Sean liikkeistä ja kaappauksesta, vaan antoi Venäjän hoitaa kaiken yksin? Selvittikö Vanhanen Putinille lainkaan Suomen "kiinnostuksen kohteita" asiassa?

Miksi Venäjä ei halunnut monikansallista Arctic Sean etsintäryhmää, vaan päätti hoitaa etsinnän itse ja muita maita jopa harhauttaen sekä hinasi laivan Venäjälle ilmeisesti lasteineen - laivan "virallisena" lastina oli suomalaista puutavaraa - päivineen "tutkimuksia" varten. Mitä salaperäistä lastia laivassa oikein kuljetettiin puutavaran ohella: venäläisiä Afrikkaan tarkoitettuja aseita, ydinteknologiaa vai mitä? Miksi aluksen miehistön suut on tukittu Venäjällä ankaran eli seitsemän vuoden vankeusrangaistuksen uhalla? Tätä Putin tuskin paljasti Vanhaselle.

Vanhasen ja Putinin tapaamisessa ei selvinnyt mitään uutta. Mutta saihan Suomen pääministeri tällä tärkeänoloisella, vaikka tuloksiltaan melkoisen turhanpäiväiseltä vaikuttaneen tapaamisen johdosta taas hieman kotimaista huomiota osakseen. Sitä Matti Vanhanen ilmeisesti kipeästi kaipaa, sillä mateleehan hänen arvovaltansa nykyisin Suomessa lähes pohjamudissa.

Karjala-kysymystä Vanhanen ei kertonut ottaneensa Putinin kanssa esille. Keskustelivatko nämä kaksi pääministeriä, "rehtori" Venäjältä ja "hontelo alaluokkalainen" Suomesta - kuten jossakin mielipidekirjoituksessa herrojen tapaamista kuvattiin - kenties jotakin suomalaisen liikemiesryhmän kaasuputken laskupaikalle meren pohjaan tekemästä kaivosvaltaushakemuksesta? Tätäkään Vanhanen ei paljastanut, mutta ehkäpä Putinin jälleen kerran Vanhaselle esittämä vaatimus lupakäsittelyn kiirehtimisestä sisälsi kannanoton myös tähän kysymykseen.

142. Gdanskin tapaaminen; Matti Vanhanen kohtaa Putinin

Yliopistojen uusi lukuvuosi on alkamassa

1. Pääministeri Matti Vanhanen tapaa tänään Puolan Gdanskissa venäläisen kollegansa Vladimir Putinin. Tilaisuus on virallisesti toisen maailmansodan syttymisen 70-vuotismuistotilaisuus. Syyskuun 1. päivän vastaisena yönä 1939 Natsi-Saksa hyökkäsi Puolaan. Maailmansodan muistamiseen liittyvät juhlallisuudet alkoivat tänään aamunkoitteessa Gdanskissa eli entisessä Danzigissa samalla kellonlyönnillä, jolloin saksalaiset 70 vuotta sitten ampuivat sodan ensimmäiset laukaukset. Myöhemmin päivällä järjestettävään päätilaisuuteen osallistuvat useiden maiden johtajat, joiden joukossa ovat muun muassa Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Venäjän pääministeri Putin. Suomea edustaa Matti Vanhanen, Vuoksenrannan Säde.

2. Natsi-Saksan hyökkäys Puolaan perustui Saksan ja Neuvostoliiton viikkoa aiemmin eli 23.8.1939 solmimaan Molotov-Ribbentrop sopimukseen. Sen salaisessa lisäpöytäkirjassa Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Euroopan maat etupiireihinsä. Puola jaettiin Saksan ja N-L:n kesken ja Baltian maat, mukaan luettuna Suomi, kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin. Myöhemmin syksyllä 1939 Neuvostoliitto valloitti Puolan itä-osat.

3. Venäjän pääministeri Vladimir Putin tuomitsi 30.8. puolalaiselle lehdelle Gazeta Wyborcza antamassaan haastattelussa näkyvästi ja selkein sanoin ensimmäisen kerran Molotov-Ribbentropp -sopimuksen moraalittomaksi. Putinin mukaan kyseinen sopimus ansaitsee "täyden tuomion," sillä kaikenlainen sopiminen Natsi-Saksan hallinnon kanssa oli moraalisesta näkökulmasta katsottuna epäarvostettavaa. Toisaalta Putin nimesi haastattelussaan lännen osasyylliseksi sodan alkamiseen. Englanti ja Saksa olivat vuonna 1938 tehneet Hitlerin kanssa Münchenissä Tsekkoslovakian jakamisesta sopimuksen, jonka Puola Saksan tuolloisena liittolaisena oli Neuvostoliiton ja Venäjän mukaan hyväksynyt.

4. Putinin lausunto puolalaisille Molotov-Ribbentropp -sopimuksen moraalisesta paheksuttavuudesta on tietenkin politiikkaa, jonka tarkoituksena on lämmittää Venäjän suhteita Puolan kanssa. Puolassa, jossa on sodan jäljiltä edelleen katkeria muistoja sekä Saksasta että Venäjästä, on suhtauduttu kriittisesti Itämeren kaasunputkihankkeeseen eli Nord Streamiin. Putinin lausunnolla puolalaisia on pyritty lepyttämään.

5. Mutta myös suomalaisilla ja etenkin sodan seurauksena N-L:lle pakkoluovutettujen alueiden pakolaisilla eli evakoilla on katkeria muistoja Neuvostoliitosta ja Stalinista. Molotov-Ribbentrop -sopimukseen perustuen Stalin aloitti vuonna 1939 rauhansopimusten vastaisesti Suomea vastaan sodan, jonka seurauksena Suomelta riistettiin Karjalan Kannas, Petsamo, osia Sallan ja Kuusamon kunnista sekä Suomenlahden ulkosaaret.

6. Kun Putin on nyt tuominnut ankarin sanoin Molotov-Ribbentrop -sopimuksen eli Natsi-Saksan ja silloisen N-L:n sopimuksen Euroopan jakamisesta ja siitä aiheutuneet seuraukset, olisi Suomen pääministeri Matti Vanhasella Gdanskin kokouksen yhteydessä todella tuhannen taalan paikka näyttää, mikä hän on todella miehiään. Vanhasen pitäisi kameroiden edessä ottaa rohkeasti Putinia hihasta kiinni - onneksi Tarja Halonen ei ole nyt matkassa nykimässä kenenkään solmiota (!) - ja kertoa Suomen hallituksen halusta ryhtyä neuvottelemaan Venäjän kanssa win-win -pohjalta N-L:n sodan seurauksena oikeudettomasti Suomelta riistämien alueiden palauttamisesta.

7. Vanhasen pitäisi kertoa Putinille ja samalla koko maailmalle, ettei pelkkä yleisluontoinen toteamus Euroopan jakosopimuksen moraalittomuudesta suinkaan riitä, vaan myös Venäjän olisi korkea aika tunnustaa historialliset tosiasiat ja korjata tekemänsä vääryydet. Jos Vanhanen tämän tekisi, hän nousisi kerta heitolla valtiomiessarjaan ja hänen menestyksensä olisi taattu, ei vain naismaailmassa, vaan myös raskaan sarjan poliitikkojen klubeissa.

8. Jos Urho Kekkonen olisi saanut tällaisen tilaisuuden, hän olisi varmaankin käyttänyt sen hyväkseen ja toiminut edellä kerrotulla tavalla. Mutta epäilen, ettei Vanhasesta on tähän miestä. Hän on tyytyväinen tapaamiseen, kunhan pääsee samaan ryhmäkuvaan parinkymmenen muun Gdanskiin kokoontuneen poliittisen johtajan kanssa.

9. Muistotilaisuus tarjoaa maiden poliittisille johtajille tilaisuuden keskustella ajankohtaisista asioista. Itämeren kaasuputken, Nord Streamin, rakentamisaikataulu nousee epäilemättä yhdeksi keskustelun aiheeksi. Tässäkin Suomella ja Matti Vanhasella olisi tilaisuus näyttää, ettei Suomi enää ole Venäjän johdon käskyläinen, vaan sillä on omat ehtonsa kaasuputken mereen laskemiselle.

10. Mutta Matti Vanhanen ja Tarja Halonen ovat jo hyvissä ajoin ehtineet näyttää, että Suomi tekee myös kaasuputkiasiassa nöyrästi sen, mitä Putin ja Medvedev Suomen hallitukselta odottavat. He ovat antaneet täyden siunauksensa hankkeelle jo etukäteen ja jo ennen ympäristöselvitysten valmistumista. Tätä varten Tarja Halonen kutsuttiin noin kuukausi sitten Medvedevin ja Putinin puheille "poikien" loma-asunnoille Shotsiin salaiseen neuvonpitoon. Putinia Halosen ei ollut alun perin edes määrä tavata. Putinin ja Halosen keskustelujen sisältö on jäänyt täysin pimentoon.

11. Halosen sanotun vierailun aikana murhattiin Venäjällä ties jo kuinka mones Tshetshenian sodan vastustajiin ja Venäjän poliittisen johdon arvostelijoihin kuulunut journalisti. Medvedeville Halonen kertoi sanoneensa, että "näin ei voi enää jatkua," vaan Venäjän pitäisi tehdä "jotakin" murhien estämiseksi ja niiden selvittämiseksi; mitähän tuo "jotakin" mahtaisi tarkoittaa?

12. On kuitenkin eri asia, mitä poliitikko, kuten Halonen tässä tapauksessa, kertoo sanoneensa tai tehneensä, ja mitä hän todellisuudessa on sanonut tai tehnyt; poliitikoista kun ei koskaan tiedä. Kun tapaaminen ei ollut julkinen, ihmisillä ei ole mitään todisteita siitä, mitä Halonen oli todellisuudessa Medvedeville mainitusta asiasta sanonut ja missä sävyssä. Mutta ehkäpä Halonen sai Medvedeviltä luvan arvostella julkisesti venäläisten journalistien selvittämättömiä murhia sitä vastaan, että Halonen tukisi arvovallallaan ympäristöluvan myöntämistä Itämeren kaasuputkelle.

13. Matti Vanhanen ja hänen vanavedessään peesaava ympäristöministeri Paula Lehtomäki - tämä venäjän kielen taitoinen Kuhmon Kivan edustaja itärajalta - ehtivät ilmoittaa kuin sattumalta (!) 2-3 päivää ennen Gdanskin tämänpäiväistä tapaamista, että Suomen hallitus tulee syys-lokakuussa tekemään oman päätöksensä Itämeren kaasuputkiasiassa ja myöntämään "talousalueen käyttöluvan" hankkeelle. Tämä perustuu uuteen lakiin talousalueen hyödyntämisestä. Kyseinen laki on tietenkin säädetty juuri Itämeren kaasuputkea silmällä pitäen. Tuskinpa pahemmin erehdyn, jos arvelen, että aloite tällaisen lain säätämiseen on tullut Nord Streamin konsulttina toimivalta Paavo Lipposelta. Lipposenhan kerrotaan laskuttaneen muutama kuukausi sitten tähänastisena konsulttipalkkionaan Nord Streamilta kuusinumeroisen summan.

14. Mikä ihmeen kiire Vanhasella ja Lehtomäellä oli mennä kertomaan hallituksen tulossa olevasta talousalueen käyttöluvasta? Talousalueen käyttölupaa koskeva lausuntokierros nimittäin päättyi vasta eilen 31.8., mutta Vanhanen ja Lehtomäki kiirehtivät ilmoittamaan hallituksen periaatekannasta jo lauantaina 29.8. Lehtomäen mukaan asiasta on jo "riittävästi tietoa." Mutta saattaahan vasta eilen tulleissa lausunnoissa olla vaikka minkälaista uutta tietoa asiasta.

15. Oikea marssijärjestys olisi tietenkin ollut sellainen, että ensin olisi ratkaistu kaasuputken rakentamiseen ja mereen laskemiseen tarvittavat ympäristöluvat. Jos ympäristöviranomaiset epäisivät luvan, olisi asia sillä selvä, koska hallitus ei voi puuttua riippumattomien lupaviranomaisten päätöksiin. Hallituksen valitsema toisenlainen marssijärjestys on valittu tietenkin siksi, että antamalla jo etukäteen "talousalueen hyödyntämisluvan" kaasuputkelle hallituksen tosiasiallisena tarkoituksena on painostaa - tämä tietenkin kiistetään "mitä jyrkimmin" hallituksessa - myös ympäristöviranomaisia tekemään myönteinen lupapäätös asiassa.

16. Vanhanen ja Lehtomäki ovat koko ajan hoputtaneet lupaviranomaisia asian selvittämisessä ja lupapäätöksen tekemisessä. Matti Vanhanen korosti viimeksi 2-3 päivää sitten pääministerin haastattelutunnilla, että "luvilla alkaa olla jo kiire."

17. Voiko lupaviranomaisia enää tämän selvemmin hallituksen ja Nord Streamin sekä Venäjän johdon toimesta painostaa kaasuputkiasiassa: 1) Venäjän johto hoputtaa Tarja Halosta ja Matti Vanhasta asiassa; 2) Vanhanen ja ympäristöministeri Lehtomäki puolestaan hoputtavat lupaviranomaisia tekemään lupapäätös nopeasti; 3) hallitus kertoo tekevänsä joka tapauksessa oman myönteisen periaatepäätöksensä jo tässä kuussa ja 4) ex-pääministeri Paavo Lipposen tukema Nord Stream ilmoittaa yhtiön aloittavan putken rakentamisen ensi vuoden alussa!

18. Harmi, kun Matti Vanhanen ei voinut viedä jo tämänpäiväiseen Gdanskin tapaamiseen ilosanomaa Putinille Putin-Schröder -sopimuksen ja kaasuputkihankkeen sinetöinnistä Suomessa.

19. Matti Vanhanen kertoi sunnuntaina, että hän aikoo kysyä Putinilta Gdanskissa Arctic Sea -aluksen kaappauksesta. Mitähän Putin mahtaa Vanhaselle paljastaa asiasta? Tuskinpa mitään. Arctic Sean seikkailu ja aluksen jahtaaminen venäläisten toimesta oli näytöstä ja varoitus, mitä seuraa, jos terroristit yrittävät häiritä tai uhata kaasuputken rakentamista tai käyttöä. Kaasuputki tuo venäläiset sotalaivat Itämerelle. Kaasuputki ei ole pelkkä ympäristökysymys, kuten Suomen hallitus yrittää vakuutella, vaan myös Itämeren ja sen rantavaltioiden turvallisuuteen vaikuttava hanke.

141. Karjala takaisin!

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu...evakkoja jokakeväisellä kotiseuturetkellään Kannaksella

Pyöreen tornin hämärässä, pöydässä niin hilpeässä...

1. Karjala-kysymyksellä tai käsitteellä Karjalan palautus tarkoitetaan Suomen jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle pakkoluovuttamien alueiden palauttamista tai palauttamisesta käytävää keskustelua. Laajasti ottaen kysymys ei ole vain Karjalan Kannaksen, vaan myös muiden luovutettujen alueiden, eli Laatokan Karjalan, Petsamon, Sallan ja Kuusamon eräiden osien ynnä Suomenlahden eräiden ulappasaarten palauttamisesta.

2. Presidentti Urho Kekkosen tiedetään pitäneen Karjalan palautamista usein esillä keskusteluissaan Neuvostoliiton johtajien kanssa. Neuvostoliiton ykkösmieheltä Nikita Hrutshevilta 1960 -luvulla Kekkonen ilmeisesti sai näkemyksilleen jonkinlaista ymmärrystä, mutta ei enää presidentti Leonid Breznevilta 1970 -luvulla. Kekkosen presidenttikauden jälkeen Suomen virallinen kanta on ollut lakonisesti se, että rajojen muuttamiseen ei ole "tarvetta." Pakkoluovutettujen alueiden palautusta ei ole Mauno Koiviston kaudella ja sen jälkeen itänaapurilta edes kysytty, mutta Venäjä on antanut ymmärtää, että vastaus olisi kielteinen.

3. Presidenttikautensa alussa Venäjä Boris Jeltsinin hallinto ilmeisesti suorastaan viestitti Suomen poliittiselle johdolle mahdollisuudesta keskustella Karjalan palauttamisesta, mutta presidentti Mauno Koivisto suhtautui asiaan tyylilleen uskollisesti penseästi ja suorastaan torjuvasti. Samaa inhorealismia Mauno Koivisto osoitti Viron ja muiden Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksille 1980 - ja -90 luvun taitteessa.

4. Mutta Kannaksen ja muiden luovutettujen alueiden evakot ja heidän jälkeläisensä eivät ole unohtaneet asiaa. Palautuskysymystä ja -keskustelua ovat pitäneet yllä myös eräät kansalaisjärjestöt, erityisesti Pro Karelia -yhdistys. Viitisen vuotta sitten tehtyjen mielipidemittausten mukaan Karjalan palautusta kannatti noin kolmannes ja sitä vastusti hieman yli puolet suomalaisista. Palautusvaatimusten tueksi vedotaan karjalaisia ja Suomea kohdanneen vääryyden korjaamiseen, ryöstösaaliin kohteeksi joutuneiden alueiden palauttamisen oikeudenmukaisuus - Stalin ryösti esimerkiksi Kansainliiton tuomitseman talvisodan aloittamisella Karjalan ja muut luovutetut alueet Suomelta - ja siihen, että alueiden palautus olisi taloudellisesti Suomelle edullinen. Palautuksen suurimmaksi ongelmaksi on todettu rahoituksen ohella alueen noin 200 000 - 300 000 asukkaan venäläisväestön aseman järjestäminen.

5. Viime syksynä karjalaishenkinen 4-5 hengen suomalainen liikemiesryhmä keksi näppärän idean. He halusivat kytkeä eli koplata Karjala-kysymyksen Venäjän suurhankkeeseen eli Itämeren kaasunputken rakentamiseen. Ryhmittymä jätti työ- ja elinkeinoministeriölle kaivoslain mukaisen valtaushakemuksen Helsingin edustan merialueelle ikään kuin "sattumalta" juuri sille kohtaa, jolle venäläiset ovat suunnitelleet laskevansa kaasuputken meren pohjaan. Valtaosin venäläisenemmistöisen Nord Stream -yhtiön kaavailut kaasuputken rakentamiseksi samoin kuin Itämeren maiden kaasuputken rakentamista varten suorittamat ympäristöselvitykset ovat jo loppusuoralla ja yhtiön tarkoituksena on kerrottu olevan aloittaa putken rakentaminen ensi vuoden alussa.

6. Suomalaisen liikemiesryhmä juristina toimivan Kari Silvennoisen mukaan kaivausvaltauksen käsittely tulisi normaalilla aikataululla kestämään jopa parisen vuotta, eikä Nord Stream voisi ennen valtaushakemuksesta annettua lainvoimaista päätöstä ryhtyä laskemaan kaasuputkea mereen. Todellisuudessa liikemiehillä ei liene minkäänlaista tarkoitusta aloittaa kaivostoimintaa merellä, vaan heidän tavoitteenaan on, ei enempää eikä vähempää, kuin saada Venäjä luovuttaman Karjala takaisin Suomelle, jolloin he luopuisivat ilomielin valtaushankkeestaan.

7. Näppärän tuntuinen idea, joka toisaalta osoittaa aikamoista realismin puutetta ja jopa suuruuden hulluutta. Kari Silvennoinen on kertonut tiedotusvälineille, että miehet haluavat karjalan takaisin "ihan oikeasti" eikä kysymyksessä - tietenkään - ole mikään kiusanteko venäläisille. "Minun asiakkaani eivät viivytä kaasuputkea, vaan kaasuputki tulee meidän tontillemme," sanoi Silvennoinen. Kaasuputki haittaa KS:n mukaan meidän toimintaamme eikä päinvastoin, muistutti Silvennoinen.

8. Silvennoisen mukaan Moskovasta olisi luvattu liikemiesryhmälle huomattavan suuri rahasumma sitä vastaan, että valtaushanke vedetään pois; summan suuruutta Silvennoinen ei paljastanut. Suomalaiset eivät kuitenkaan suostuneet tarjoukseen, vaan vaativat Karjalan palauttamista koskevien neuvottelujen aloittamista, jotta valtaushankkeesta voitaisiin luopua. - Kovia poikia!

9. Mutta siinä Silvennoinen ja hänen toimeksiantajansa menettelivät minusta suoraan sanoen tökerösti, kun he KS:n mukaan esittivät venäläiselle "osapuolelle", että venäläisten tulisi pyytää presidentti Martti Ahtisaarta toimimaan välittäjänä Karjala-kysymyksessä. Jos venäläiset olisivat näin tehneet, olisivat KS:n päämiehet vetäneet valtaushakemuksensa pois. Oudointa tässä on se, että Silvennoinen tai liikemiehet eivät olleet kysyneet hankkeelleen Ahtisaaren suostumusta tai edes informoineet presidenttiä kyseisestä ehdotuksestaan.

10. Silvennoisen mukaan suomalaiset olivat olleet yhteydessä pietarilaisen välimiehen kautta Venäjän hallituksen kaupalliseen edustuston varamieheen, venäläiset ole kuulemma vielä vastanneet suomalaisten sanottuun ehdotukseen. Mutta valitettavasti koko hanke kaatui jo tänään, sillä Martti Ahtisaari ilmoitti lehdistölle ykskantaan, että hän ei halua olla missään tekemisissä tällaisen hankkeen kanssa. Ahtisaari kertoi, ettei häneen ole oltu asiaa ajavien liikemiesten taholta yhteydessä. Ahtisaaren mukaan kyseisellä hankkeella ei edistetä sitä tavoitetta, johon sillä ilmeisesti pyritään, siis Karjalan palautusta.

11. Hieman nolontuntuinen loppu siis tälle sinänsä näppärälle hankkeelle! Jos venäläiset olivat todella tarjonneet ryhmälle huomattavan summan rahaa, olisi miesten kannattanut minusta hyväksyä tarjous; tämä ei olisi estänyt hankkeen julkistamista, josta tiedettiin jo muutenkin.

Jos miesten tarkoituksena oli todella edistää Karjalan palautusta tai ainakin aktivoida siitä käytävää keskustelua, olisi porukka voinut käyttää Venäjältä saamansa rahat esimerkiksi Karjala takaisin - nimisen säätiön tai yhdistyksen peruspääomaksi. Tämä yhteisö olisi käyttänyt varojaan Karjala-kysymyksestä käytävän keskustelun ylläpitämiseksi ja aktivoimiseksi. Näin kyseinen liikemiesryhmittymä olisi saanut nimensä historiaan. Nyt sen sijaan voi käydä niin, että venäläiset eivät enää uudista tarjoustaan, kun hankkeelta on Ahtisaaren täystyrmäyksen johdosta pudonnut tavallaan pohja pois.

12. Mutta ei mainitun porukan toimia ole syytä mitenkään mollata. Päinvastoin, liikemiesten hanke oli rohkea ja sillä saatiin melkoista julkisuutta hyvässä asiassa eli Karjalan palautuskysymyksessä. Asia on noussut laajasti esille myös venäläisissä ja muidenkin maiden tiedotusvälineissä. Kun Suomen poliittinen johto ilmeisesti pelosta vaikenee Karjala-kysymyksestä ja haluaisi mieluusti vaientaa myös ihmisten ja yhteisöjen asiasta käymän keskustelun, on toki erinomaisen hyvä asia, että yksityiset ihmiset ja erilaiset liikkeet haluavat edelleen pitää sanottua keskustelua yllä. Sillä eihän siitä mihinkään pääse, että Karjala on viety meiltä karjalaisilta ja Suomelta vääryydellä, viekkaudella (mm. Molotov-Ribbentrop -sopimus 23.8.1939) ja väkivallalla (Stalinin aloittama Talvisota). Karjalan palauttaminen on mitä suurimmassa määrin ihmisoikeuskysymys, sillä siinä on kyse kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa tunnustetusta kaikkien pakolaisten oikeudesta palata takaisin heiltä voimassa olleiden rauhan - ja muiden sopimusten vastaisesti ryöstettyihin koteihinsa ja saada omaisuutensa takaisin.

13. Pro Karelia -yhdistyksen pääsihteeri Veikko Saksi, joka on kirjoittanut vuona 2005 kirjan "Karjalan palautus," kirjoitti tänään sanotun yhdistyksen nettisivuilla mm. näin:

- Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautus on vahvasti luottamusta herättävä win-win -tapahtuma. Palautus on luonteeltaan katalyytti, joka käynnistää paljon positiivista liike- ja yhteistoimintaa maitten välillä. Katalyytin ytimenä on luottamus, mikä on kaiken inhimillisen yhteistoiminnan tärkein elementti. Palautus investointeineen toimii Suomen talousveturina. Se vetää kansainvälisiä rahoittajia ja yrityksiä Pietarin metropolin ja Venäjän markkinoiden lähelle. Luottamuspula estää tällä hetkellä pääosin sijoittamisen Venäjälle, joten maan tilanne heikkenee nopeasti.

14. Tästähän on kysymys, joten on aika outoa, miksi Suomen poliittinen johto ei ymmärrä asiaa, vaan on päinvastoin asettunut puoltamaan Venäjän "legitiimeiksi" kutsuttuja oikeuksia. Poliittiset johtajamme sivuuttavat ja unohtavat täydellisesti oman kansan perustavaa laatua olevat legitiimit ihmisoikeudet sekä Neuvostoliiton tekemät monet sopimusrikkomukset.

15. Veikko Saksi päättää tämänpäiväisen nettikirjoituksensa seuraaviin sanoihin, joihin on helppo yhtyä:

- Karjalan palauttamiskysymys on syvästi ihmisoikeuskysymys. Se on myöskin kahden naapurimaan sekä Venäjän ja koko muun maailman luottamusta luotaava kysymys. Se on kuin kivi, joka hiertää molempien maiden päättäjien kengässä."

Kajalan palautus ei toteudu lähivuosina, ei ehkä edes lähivuosikymmeninä. Uskon kuitenkin, että Suomelle tarjoutuu tulevaisuudessa vielä tilaisuus saada ainakin osa pakkoluovutetuista alueista takaisin. Sitä silmällä pitäen Karjala-kysymyksestä on pidettävä yllä jatkuvaa keskustelua.

16. Maailmassa on myös viime vuosikymmeninä tapahtunut paljon ihmeellisempinäkin pidettyjä asioita. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten pitkäaikainen ulkoministeri Paavo Väyrynen esitti Turun yliopistossa korkealla arvosanalla hyväksytyssä väitöskirjassaan ikään kuin ehdottomana totuutena näkemyksen, jonka mukaan Neuvostoliitto ei tule koskaan hajoamaan. Mutta ei kulunut kuin 2-3 vuotta ja Neuvostoliitto oli hajonnut ja muun muassa Baltian maat, joita Mauno Koivisto oli varoitellut itsenäisyyspyrkimyksissään, olivat saaneet itsenäisyytensä takaisin. - Venäjän nykyjohto ei ole ikuinen ja poliittiset voimasuhteet voivat ajan myötä muuttua myös Venäjällä

10. Lipponen lobbaa juridiikassa

1. Ex-pääministeri Paavo Lipposen ryhtyminen venäläis-saksalaisen maakaasuyhtiö Nord Stream AG:n konsultiksi, oikeastaan lobbariksi, on herättänyt laajaa huomiota ja monia kysymyksiä.

2. Nord Stream on venäläisen maakaasun vientiin tarkoitettu putkiprojekti, tarkemmin sanottuna yli 1 200 kilometriä pitkä merenalainen maakaasuputki, joka tulisi suunnitelmien mukaan kulkemaan Itämeren halki Viipurista Saksan Greifswaldiin. Putken rakentaa Nord Stream AG.

3. Nord Stream on yhteisyritys, jonka suurin omistaja on venäläinen jättiyritys Gazprom, josta Venäjän valtio omistajaa 51 %. Nord Stream AG:n hallintoneuvostonpuheenjohtajana toimii Saksan entinen liittokansleri, Lipposen puolue- ja aatetoveri Gerhard Schröder.

4. Alkuaan tavoitteena oli, että kaasua voisi alkaa virrata Venäjältä Saksaan vuoden 2011 keväällä. Euroopan Unionin parlamentin vaadittua heinäkuussa, että putken ympäristövaikutukset on selvitettävä EU-komission toimesta perinpohjaisesti ennen rakennustöihin ryhtymistä, joutui Nord Stream tarkistamaan aikataulua niin, että kaasun toimitus voidaan aloittaa vuoden 2011 loppupuolella.

5. Tämäkin aikataulu voi osoittautua liian optimistiseksi, sillä putken rakentamisen aloittamiseen tarvittavat luvat Itämeren rantavaltioissa voivat kaatua ympäristönäkökohtiin tai poliittiseen vastustukseen. Viron ja Puolan vastarinta on ollut avoimen poliittista ja myös Ruotsi on suhtautunut putken rakentamiseen nihkeästi sekä ympäristö- että turvallisuuspoliittisista syistä. Suomen hallitus on sen sijaan ilmoittanut, ettei putkelle ole olemassa poliittisia esteitä.

6. Kiire tulee joka tapauksessa olemaan kova, sillä Nord Stream ole vielä toimittanut selvitystään ympäristövaikutusten arvioinnista (yva) rantavaltioiden viranomaisille. Yritys on kuitenkin jo ehtinyt sopia italialaisen yhtiön kanssa putken rakentamistöiden aloittamisesta vuonna 2010 ja ensimmäiset putket on kuljettu Kotkan satamaan. Suomessa lupamenettely käynnistyy sen jälkeen, kun Uudenmaan ympäristökeskus on antanut lausuntonsa yva-materiaalista. Päätöksen tekevät valtioneuvosto ja Länsi-Suomen ympäristölupavirasto ja päätöksestä saa valittaa Vaasan hallinto-oikeudelle ja edelleen korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

7. Lipposen pestaaminen konsultiksi/lobbaajaksi on nähtävä tätä taustaa vasten: aikataulussa on pysyttävä. Lipposen tehtävänä on sukkuloida Nord Streamin ja suomalaisten viranomaisten välillä ja vauhdittaa ympäristölupien käsittelyä Suomessa. Lipponen on kertonut, että putki on nähtävä Suomen kannalta pelkästään ympäristökysymyksenä ja silloinkin asianomaisten säädösten soveltamisessa pitää pysytellä kohtuudessa. Kohtuus tarkoittaa tässä yhteydessä Lipposen mukaan sitä, ettei käsittelyssä syntyisi tarpeettoman suurta viivettä, sillä se voisi kenties jopa maaduttaa koko hankkeen.

8. Miten Lipponen siten käytännössä tulisi "vauhdittamaan" lupamenettelyä? Kuten ympäristöministeriön uusi kansliapäällikkö Hannele Pokka on huomauttanut, Lipposen vaikutusmahdollisuudet näyttävät vähäisiltä, sillä lupamenettelyssä on kyse paljolti juridiikasta, johon poliitikko ei voi vaikuttaa. Lipponen ei poliitikkonakaan erikoistunut ympäristöasioihin.

9. Lipponen saa tarvittavan aineiston ja suomalaisille viranomaisille esitettävät näkökohdat suoraan Nord Streamilta, joten hän toimii käytännössä itse asiassa vain putkiyrityksen eräänlaisena sanansaattajana, jonka arvellaan voivan arvovallallaan vaikuttaa viranomaisiin ja tuomioistuimiin. Nord Streamin yhteiskuntasuhteiden johtajana toimiva Sebastian Sass on Paavo Lipposen pääministeriaikainen erityisavustaja, joka on työskennellyt aiemmin myös SDP:n eduskuntaryhmän sihteerinä. Sass on suomensaksalainen juristi, joka osaa kertoa Lipposelle, keiden puoleen tämän tulee lobbaushommassa kääntyä ja miten asiat tulee näille viranomaisille ja tuomareille esittää.

10. Lipposen tehtävänä on siis suorittaa jonkinlaista "neutraalia painostusta" viranomaisia kohtaan ja vaikuttaa siihen, että säädöksiä sovellettaisiin lupakäsittelyssä, ei pilkuntarkasti, vaan ainoastaan "kohtuudella." Miten tämä "kohtuullinen painostus" onnistuu, jää nähtäväksi, sillä viranomaiset ja tuomioistuimet ovat riippumattomia eri intressiryhmistä ja niiden edellytetään toimivan käytännössä puolueettomasti ja itsenäisesti ja noudattavan vain lakia. Jo lupamenettelyn kiirehtiminen voidaan nähdä asiattomana puuttumisena viranomaistoimintaan ja lainkäyttöön tai jopa suoranaisena painostuksena, sillä kiireessä asiat jäävät yleensä selvittämättä riittävän huolellisesti ja ratkaisut voivat sen johdosta osoittautua myöhemmin virheellisiksi tai puutteellisiksi. Lipposen puheet lakien "kohtuullisesta soveltamisesta" olisivat asiatonta puuttumista viranomaisten ja tuomioistuinten työhön.

11. Lipponen puhuu itsekin riippumattomuudesta, jolla hän tarkoittaa kuitenkin itseään eli sitä, että hän toimii itsenäisesti kahden eri osapuolen välillä. Vaikka Lipponen ei olekaan Nord Streamin palkkalistoilla samaan tapaan kuin esikuvansa Gerhard Schröder, on päivänselvää, ettei Lipponen voi olla riippumaton Nord Streamista, sillä hänen tehtävänäänhän on nimenomaisesti ajaa ja valvoa toimeksiantajansa etuja ja noudattaa tarkasti yhtiöltä saamiaan ohjeita. Jos Lipponen olisi toimeksiantajastaan riippumaton, hän hoitaisi tehtävänsä huonosti!

12. Kysymys kuuluukin, malttaako Lipponen lobbaustehtävässään kunnioittaa suomalaisten hallintoviranomaisten puolueettomuutta ja perustuslakiin kirjattua tuomioistuinten riippumattomuutta ja miten viranomaiset ja tuomarit suhtautuvat Lipposen toimintaan?

Lipposen toimeksianto on siten hallinnon ja lainkäytön riippumattomuuden ja objektiivisuuden kannalta sangen arveluttava, ja olisi luullut entisen pääministerin jo tällä perusteella ymmärtävän kieltäytyä hänelle tarjotusta tehtävästä, vaikka tarjous onkin epäilemättä ollut taloudelliselta kannalta Lipposelle sangen houkutteleva.

13. Se, että Lipponen on ilmoittanut asiasta julkisesti tai että hän on saanut tehtäväänsä presidentti Halosen ja pääministeri Vanhasen suostumuksen, ei poista edellä mainittuja epäilyjä. Presidentin ja pääministerin kantaa Lipponen on tietenkin kysynyt siksi, että hänen toimeksiantonsa on poliittisesti sangen kiusallinen. Julkistettiinhan ilmoitus Lipposen ryhtymisestä Nord Streamin konsultiksi ja kaasujätti Gazpromin taloudellisten etujen ajajaksi vain viikko sen jälkeen, kun Venäjän asejoukot olivat tunkeutuneet Georgiaan. Nord Streamin Itämeren putkihanke voidaan nähdä kuuluvan osana Venäjän suurvaltapyrkimyksiin, joissa taloudellinen, poliittinen ja nyt myös sotilaallinen valta kulkevat käsi kädessä.

14. Tätä taustaa vasten olisi luullut, että presidentti Halonen ja pääministeri Vanhanen olisivat suhtautuneet kriittisesti Lipposelle tarjottuun tehtävään. Lipposta itseäänkin lienee arveluttanut tehtävän poliittinen ulottuvuus ja sen vastaanotto paitsi Suomessa myös muissa Itämeren maissa. Miksi hän muuten olisi kysynyt sen vastaanottamiseen presidentin ja pääministerin kantaa? Jos ja kun Lipposta kritisoidaan arvostelukyvyn puutteesta, hän voi vedota siihen, että kritisoijat haluavat ilmeisesti arvostella samasta syystä myös Halosta ja Vanhasta.

15. Lipposen tehtäviin kuuluu myös vahtia, ettei kaasuputkihankkeen hyväksymistä tulla Suomessa kytkemään muihin asioihin kuten esimerkiksi Suomen ja Venäjän väliseen puutullikiistaan tai Itämeren suojeluhankkeisiin. Lasse Lehtinen ja eräät muutkin suomalaiset EU-parlamentaarikot ovat esittäneet putken hyväksymisen vastineeksi Venäjän sitoutumista Itämeren suojeluun - Venäjä ei ole vieläkään hyväksynyt asiaa koskevaa ns. Espoon sopimusta - ja luopumaan puutullien korottamisaikeistaan. Halonen ja Vanhanen ovat kuitenkin vastustaneet näitä koplaussuunnitelmia, joten tässä valossa käy ymmärrettäväksi, miksi heillä ei ole ollut huomauttamista samanmielisen Lipposen lobbaustehtävän johdosta.

16. Erityisesti virolaiset ovat olleet käärmeissään Lipposen ryhtymisestä Gazpromin lobbariksi. Baltian maat ja Puola arvostelivat Suomen hallitusta jo vuonna 2007 siitä, että Suomi antoi periksi Kremlille ja petti puolalaiset ja baltit suostuessaan putken rakentamiseen Suomenlahden poikki. Puolalainen ministeri on verrannut Venäjän ja Saksan putkihanketta jopa vuoden 1939 Ribbentropin sopimukseen, jossa Neuvostoliitto ja Saksa jakoivat naapurimaansa etupiireihinsä.

17. Lipposen lobbaustehtävän koomisiin piirteisiin kuuluu se, että Lipponen ei aluksi nähnyt syytä luopua hänellä eduskuntatalossa olevasta työhuoneestaan, koska työhuone-etu oli myönnetty hänelle hänen pääministerikautensa arkistojen säilyttämiseksi ja muistelmien kirjoittamista varten; Lipponen kertoi, että konsulttitehtäväänsä hän ei tulisi hoitamaan työhuoneestaan käsin. Kohun kasvaessa Liponen ymmärsi kuitenkin luopua työhuone-edustaan. Saamastaan kritiikistä loukkaantuneena hän ilmoitti luopuvansa samalla kaikista luottamustehtävistään veteraanijärjestöjä lukuun ottamatta! Lipposen prinsessanherkkään luonteeseen perustuvat kiukunpurkauksethan tulivat ihmisille tutuiksi jo hänen pääministerikaudellaan.

18. On mielenkiintoista nähdä, miten Putkimies-Paavo tulee lobbaustehtäväänsä hoitamaan ja onnistuuko hän aikeissaan saada viranomaiset ja tuomioistuimet vakuuttuneiksi siitä, että ympäristölakeja tulisi soveltaa kaasuputkihankkeen osalta ainoastaan kohtuudella. Lupaviranomaisten ja tuomioistuimien riippumattomuus ja puolueettomuus voivat joutua lupamenettelyssä koetukselle.