lauantai 29. syyskuuta 2012

639. Urpilaisesta uusi ulkoministeri?

1. Lauantaisin TV1:ssä lähetettävä "Ykkösaamu", jossa haastatellaan kärkipoliitikkoja, on melko turha ohjelma. Tämä voitiin todeta taas kerran tänä aamuna, jolloin studion sohvalla istui valtiovarainministeri ja demareiden puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Mitään uutta näissä turinatuokioissa ei juuri koskaan tule esiin. Haastattelijoina olevat politiikan toimittajat ovat usein haastateltavien tuttuja ja kysymykset ovat sitten sen mukaisia. Siis kovin kesyjä ja koskettelevat asioita, joista haastateltavan kanta tiedetään jo muutenkin. Yleensä aina on arvattavissa, mitä toimittaja kysyy ja mitä politikko vastaa tai on vastaavinaan.

2. Tähän ohjelmaan osallistuu puhelimen välityksellä usein joku vastakkaisen leirin eli tässä tapauksessa oppositiota edustava poliitikko. Tänään puhelimen päässä oli persujen kansanedustaja Pietari Jääskeläiknen, joka esitti tietyn suoran kysymyksen Urpilaiselta. Ylimielisen oloinen Urpilainen ei kuitenkaan vastannut kysymykseen mitään - toimittajakaan ei sitä ryhtynyt tinkaamaan - vaan käytti härskisti tilaisuutta hyväkseen ja ryhtyi kehua retostelemaan itseään Suomen Kreikalta ja Espanjalta vaatimista takuista. - Että tällaista "keskustelua" sitä meillä harrastetaan!

3. Jutta Urpilaisen haastattelussa oli oikeastaan vain yksi uutinen: Jutan isoisä on kuollut ja hautajaisten takia Jutta ei matkusta kahden viikon kuluttua Tokiossa pidettävään IMF-kokoukseen; jos joku ei satu tietämään, niin kerrottakoon, että IFM on kansainvälinen valuuttarahasto. Toimittaja ja Jutta oikein herkistyivät miettiessään kuolemaa, ja Jutta sai taas kosolti säälipisteitä todetessaan, että kyllä läheisen kuolema sentään ajaa politiikan edelle.

4. Jos kerran juttelutuokiossa mentiin ministerin henkilökohtaisiin asioihin ja murheisiin, niin minä olisin toimittajan asemassa ottanut esille myös erään toisen ministerin henkilöön liittyvän asian. Olisin nimittäin kohteliaasti tiedustellut, että milloin ministeri, joka on nyt 37 vuoden ikäinen, aikoo puolisonsa kanssa hankkia lapsia, ja aikooko hän ylipään niin tehdä, vai onko politiikka ministerin koko elämä. Luulisin, että tämä asia olisi kiinnostanut katsojia vähintään yhtä paljon kuin valitettava suru-uutinen ministerin isoisän kuolemasta. Samalla keskusteluun ja lähetykseen olisi saatu sopivasti tasapainoa elämän peruskysymysten eli kuoleman ja syntymän välillä.

5. Sikäli ohjelmassa oli hiukka uutisen tynkää, että Urpilainen ilmoitti toivovansa Suomen lähtevän mukaan rintamaan, joka ajaa rahoitusmarkkinaveroa eli lyhyemmin sanottuna pankkiveroa EU:n alueelle. Tästä tekivät eilen yhdessä aloitteen Saksa ja Ranska. Suomesta tästä verosta on puhunut jo vuosikausia muun muassa Erkki Tuomioja. Tämän koko EU:n kattavan veron olisi tarkoitus hillitä keinottelua ja kerätä tuloja. Osake- ja lainakaupalle määrättäisiin 0,1 prosentin vero, joka kohdistuisi osakkeilla, johdannaisilla ja joukkovelkakirjoilla käytävään kauppaan.

6. Urpilaisen mukaan Suomen hallituksen on tarkoitus muodostaa kantansa kyseiseen veroehdotukseen ensi viikolla. Urpilainen sanoi uskovansa, että rahoitusmarkkinoita pitää uudistaa ja sääntelyä ja veroja lisätä, jotta finanssikriisit eivät toistuisi. Urpilaisen mukaan nyt vallinnut "ahneuden aika" ja sen vuoksi tarvitaan eettisempää markkinataloutta ja uusia pelisääntöjä." Pääministeri Katainen ei halunnut vielä tänään muodostaa kantaansa asiaan, mutta kokoomuksen Sampsa Kataja, joka on eduskunnan asianomaisen valiokunnan verojaoston puheenjohtaja, torjui rahoitusmarkkinaveron suoralta kädeltä  "täysin mahdottomana." Hallituksen suuret puolueet ovat siis tässsäkin kysymyksessä täysin eri linjoilla. Ilmeistä on, että jollei Ruotsi hyväksy Saksan ja Ranskan suunnittelemaan veroa, niin Suomikaan ei lähde mukaan sanottuun uudistukseen.

7. Muuten haastattelu ei tuottanut minkäänlaisia ylllätyksiä tai uutisia. Urpilaisella oli helppo tehtävä vastata toimittajan lepsuihin kysymyksiin. Tiitisen listan julkistamista vuonna 2015 voitaisiin kuulemma harkita. Urpilainen yhtyi työministeri Lauri Ihalaisen johtamaan kuoroon, joka vaatii elinkeinoelämää pidättäytymään irtisanomisista ja käyttämään niiden sijasta lomauttamisia. Hurskaita toivomuksia, kaikki tyyni!

8. Urpilaisen ilmoitus, jonka mukaan demarit sunnittelevat ministereidensä kierrättämistä ensi keväänä, jolloin hallituskaudesta on puolet takana, ei ollut uutinen, sillä onhan tästä puhuttu jo aiemminkin. Luultavasti Urpilanen oli joutunut hallitusta keväällä 2011 muodostettaessa lupaamaan Eero Don Heinäluomalle, että tämä pääsee mukaan hallituksen, kunhan pari vuotta on kulunut. Monet ovat kaavailleet Heinäluomasta uutta ulkoministeriä, jolloin Erkki Tuomiojasta tehtäisiin eduskunnan puhemies. Jutta Urpilainen ampui odotetusti alas joidenkin höyrypää-toimittajien kaavailun, jonka mukaan Tarja Halosesta tehtäisiin Tuomiojan seuraaja ulkoministerinä.

9. Itse veikkaisin, että uuden ulkoministerin nimi on Jutta Urpilainen, jolloin Heinäluoma siirtyy hallitukseen valtiovarainministeriksi. Miksi Urpilainen istuisi neljä vuotta rasittavalla rahaministerin tuolilla, kun eurokriisi näyttää vain jatkuvan jatkumistaan! Ulkoministerin paikalla pääsisi paljon helpommalla. Don Eerolla on kova hinku päästä hallituksen aitioon kinaamaan Timo Soinin ja erityisesti Mauri Pekkarisen kanssa, jota hän on jo ehtinyt puhemiehenäkin kurmoottaa  muutaman kerran. Heinäluoma saisi kuitenkin panna parastaan, sillä Mauri tuntuu olevan nyt retoriikassaan todella elämänsä vireessä!

10. Suomi on hinkunut jo kymmenisen vuotta päästä YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi. Tätä hanketta ovat pohjustaneet presidentit Ahtisaresta ja Halosesta lähtien ja tällä viikolla myös Sauli Niinistö käväisi YK:n yleiskokouksessa lobbaamassa Suomen valintaa ja lukemassa paperista tankeroenglannillaan kuivakkaan virkamiespuheensa. Urpilaisen mukaan myös Don Eero on vieraillut tällä viikolla New Yorkissa samoissa merkeissä, siis lobbaamassa Suomen valintaa turvaneuvostoon; ohhoh!

11. Monien muiden hämmentyneiden suomalaisten tavoin ihmettelen itsekin, mikä ihmeen kumma vimma Suomen politiikoilla on ajaa Suomea tuohon todella ikävään tehtävään. Turvaneuvostossa ei juuri muita asioita nykyisin käsitelläkään kuin eri puolilla maailmaa tuon tuostakin puhkeavia aseellisia selkkauksia ja kahakoita, esimerkkinä vaikapa vain Afganistan, Irak, Libya, Tunisia, Egypti ja Syyria sek tietenkin alati jatkuvat kiistat Israelin ja toisaalta Iranin ja muiden arabimaiden välillä. Kun Suomi edellisen kerran eli 90-luvun alkupuolella oli YK:n turvaneuvoston jäsenenä, jouduimme valmistelemaan USA:n vireille panemaa hyökkäystä Irakiin Kuwaitin pelastamiseksi. Tämän takiako Suomen herrat hinkuvat jälleen maamme pääsyä turvaneuvostoon, jotta olisimme mukana erlaisissa "pöydissä" päättämässä ja ottamassa kantaa erilaisiin aseellisiin kriiseihin.?

12. Miksi Suomi on käyttänyt lobbaukseen aika paljon resursseja ja ilmeisesti myös rahaa? Turvaneuvoston jäsenyydestä ei makseta meille mitään, päin vaston joutuisimme ilmeisesti itse vastamaan monista jäsenyyden aiheuttamista kustannuksista. Luultavasti kyseinen hanke, jota tavalliset ihmiset eivät käsitä, hyödyttäisi lähinnä vain Suomen poliittista eliittiä ja UM:n virkamiesjohtoa. Tarja Halonen, Pekka Haavisto sekä monet muutkin poliitikot ja virkamiehet haluaisivat mielellään seurata Mara Ahtisaaren jalanjälkiä kansainvälisissä rauhanvälitystehtävissä.

13. Lobbaus näyttää myös sikäli yli-innostuneelta ja jopa hieman naurettavalta, että yhtä paikkaa tavoittelee vain kolme ennalta määrättyä jäsenmaata eli Suomen lisäksi Australia ja Luxemburg. Näistä kolmesta valitaan kaksi eli rannalle jää vain yksi jäsenmaa.  Silti suomalaiset kuohkaavat hankkeen kimpussa niin vallan perk...siis mahdottomasti! Australian valinta Euroopan ulkopuolisena maana  lienee selvä asia, joten todellisuudessa Suomi kamppailee paikasta vain piskuisen Luxemburgin kanssa. Olisi se karmean nolo pettymys, jos Suomi jäisi tässä kamppalussa toiseksi ja koko kisassa siis kolmanneksi! Kuka silloin taputtelisi Niinistöa, Halosta, Tuomiojaa ja Urpilaista selkään ja lohduttaisi, että onhan se "ronssikin" itse asiassa ihan hyvä tulos?

torstai 27. syyskuuta 2012

638. Kuin veljet veräjästä! Eduskunta painamassa urheilukerhon kavallusasian villaisella 
Kerholaiset perehtymässä jääkiekon salaisuuksiin


1. Eduskunnan urheilukerho teki lokakuussa 2009 poliisille tutkintapyynnön kerhon varojen väärinkäytöstä. Oli havaittu, että kerhon tililtä oli hävinnyt rahaa kymmenen vuoden ajan. Epäilyt kohdistuivat heti kerhon rahastonhoitajana oman toimensa ohella toimineeseen eduskunnan virkamieheen (43 v.), joka myönsi auliisti tekonsa. Mies pyysi välittömästi eroa virastaan, hän oli toiminut valiokunta-avustajana.

2. Urheilukerhon todettiin hävinneen rahaa useita kymmeniä tuhansia euroja. Kerhon vuosibudjetti on noin 60 000 euroa.Varat urheilukerho, kuten eduskunnan kaikki muutkin lukuisat kerhot, saavat suoraan budjetista. Kerholaiset siis "urheilevat"veronmaksajien varoilla; kukapa sitä nyt omilla rahoillaan lähtisi palloa potkimaan tai edustamaan eduskuntaa ulkomaisilla "turneilla". Kerholle oli viimeisten vuosien ajan esitetty tekaistuja tilinpäätöksiä, jotka olivat suuruusluokaltaan olleet aikaisempien vuosien kaltaisia.

3. Urheilukerhon pitkäaikainen puheenjohtajaa, demareiden kansanedustaja Matti Saarinen, ala tennis, kertoi medialle "järkyttyneensä pahoin" kavalluspaljastuksen johdosta.

4. Puhalluksen paljastuttua ryhdittiin mediassa porukalla ihmettelemään, miten moinen tempuu oli mahtanut onnistua, eli miten kerhon ex-rahastonhoitaja saattoi kähmiä valtion rahaa omalle tililleen harvinaisen yksinkertaisin menetelmin ja vailla valvontaa vuosina 1999–2009.

5. Yhtenä urheilukerhon tilintarkastajista vuosina 2000–2009 toiminut kansanedustaja Jukka Gustafsson (sdp) - hän on kohonnut nyt jo opetusministeriksi - myönsi lehdille, että rahastonhoitajan huijaus meni vuosia läpi tarkastuksista huolimatta. "Tein pistokokeita ja kävin laskuja ja kuitteja läpi, mutta valitettavasti epäilykset eivät heränneet", valitteli Gustafsson, joka on potkupallomiehiä Tampereelta. "Jos joku haluaa kusettaa ja pettää, niin se näyttää onnistuvan", totesi Gustafsson. - Tässäpä poliitikolta hyvä vinkki kaikille yrityshaluisille!

6. Kymmenen vuoden aikana rahastonhoitaja kavalsi urheilukerholta noin 210 000 euroa, joista hän palautti hämäyksenä kerhon tilille 74 000 euroa. Vahingoksi jäi näin noin 136 000 euroa.

7. Toinen kerhon tilintarkastaja, kansanedustaja Arto Satonen (kok.) kiisti, että syytetty olisi pystynyt käyttämään hyväkseen kansanedustajien kiirettä. Myös Gustafsson kertoi, että tarkistuksiin oli riittävästi aikaa. Kavallus paljastui vasta sitten, kun kerhon tililtä yksinkertaisesti loppuivat rahat! Tällöin huijaus selvisi myös tilintarkastajille ja kerhon hallitukselle. Jollei tili ei olisi päässyt ihan nollille, niin huijaus ilmeisesti jatkuisi edelleen täyttä häkää.

8. Asia eteni ensin esitutkintaan, sitten syyteharkintaan ja lopulta käräjäille, missä valtionsyyttäjä vaatii syytetylle vähintään kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistusta törkeästä kavalluksesta ja väärennyksestä. Asianomistaja eli Suomen valtio vaatii syytettyä korvaamaan syntyneen 136 000 euron haitan lisäksi oikeuskulut.

9. Syytetty myönsi teot, mutta kiisti kavalluksen törkeyden. Syytetyn asianajajan mukaan kavallus oli ”erityisen helppo tehdä". Tekotapa ei kuulemma ollut mitenkään suunnitelmallinen. Syytetty oli peitellyt tekoaan väärentämällä tiliotteita leikkaa ja liimaa -menetelmällä. Puolustuksen mukaan "minkäänlaista valvontaa ei ollut ollut" ja tämä tekotavan helppous oli sitten johtanut siihen, että syytetty ajautui rikokseen. Ensi alkuun hän nosti rahaa muutamia tuhansia euroja vuodessa, mutta summat kasvoivat pikkuhiljaa niin, että loppuvuosina hän kavalsi jo 25 000 - 30 000 euroa vuodessa. Rahastonhoitaja, joka oli tullut vuonna 1991 eduskunnan palvelukseen virkamiehenä ja toiminut myöhemmin valiokunta-avustajana, oli aloittanut urheilukerhon rahastonhoitajana vuonna 1994 ja saavuttanut vuosien saatossa sellaisen aseman, että hänellä oli yksin käyttöoikeus yhdistyksen tiliin.

10. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi syytetyn 30.11.2010 törkeästä kavalluksesta ja väärennyksestä 1,5 vuodeksi vankeuteen. Tuomio oli, kuinkas muuten, ehdollinen, eli lusimaan rahastonhoitaja ei joutunut. Ehkäpä se, että tyyppi oli joutunut irtisanotuksi virastaan, vaikutti siihen, että vankeusrangaistus määrättiin ehdolliseksi. Kenties myös se vaikutti lievään rangaistukseen, että mies oli syyllistynyt rikokseen, kun tilaisuus siihen oli auennut niin kovin helposti, sillä kerhon hallituksen ja tilintarkastajien valvonta oli ollut käytännössä ilmeisesti olematonta.

11. Käräjäoikeuden tuomiosta valitettiin hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei  tuomiossaan 1.9.2011 muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Nyttemmin on ilmennyt, ettei rikoksesta tuomitulta ole saatu perityksi hänen maksettavakseen tuomittua vahingonkorvausta eli noin 130 000 euron suuruista summaa. Tämä ei ole mikään yllätys, sillä näinhän tällaisissa tapauksissa tuppaa yleensä käymään, kun maksuvelvolliseksi tuomitulta on mennyt työpaikka ja mainekin siinä sivusssa. Tämän vuoksi esiin on putkahtanut kysymys siitä, ovatko urheilukerhon valvonnasta vastaavat kerholaiset eli yhdistyksen johtokunnan jäseninä ja tilintarkastajina toimineet kansanedustajat laiminlyöneet tehtäviään siinä määrin, että rahastonhoitajalta perimättä jäänyt korvaussumma voitaisiin sälyttää heidän maksettavakseen.

12. Pekkaa eli edustajaa päälle korvattava summa tuskin tekisi 4 000 -5 000 euroa enempää. Mutta näyttää pahasti siltä, ettei kansanedustajiltamme löydy vastuuntuntoa pulittamaan tuota summaa valtiolle. Jos poliitikot suostuisivat maksumiehiksi, he tunnustaisivat  laiminlyöneensä valvontavelvollisuutensa, mikä saattaisi näyttää varsinkin näin vaalien alla pahalta äänestäjien silmissä. Näin mainitut "kerholaiset", joiden joukossa on joukko tunnettuja poliitikkoja aina nykyisestä pääministeristä eli Jyrki Kataisesta ja Jyri Häkämiehestä alkaen, tuuminevat.

13. Eduskunnan kansliatoimikunta on pähkäillyt kyseistä asiaa jo parissa kokouksessaan. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan saatavien perintää ovat kannattaneet toimikunnan perussuomalaiset jäsenet Anssi Joutsenlahti ja Pietari Jääskeläinen, mutta erityisesti kansliatoimikunnan puheenjohtaja ja eduskunnan puheenjohtaja Eero "Don" Heinäluoma (sdp) on vastustanut korvausten perimistä. Asialla alkaa olla jo kiire, sillä korvausten perintäoikeus uhkaa tiettävästi vanhentua 20. lokakuuta, jollei kansliatoimikunta päätä puuttua asiaan ja vaatia kerholaisilta korvauksen suoritamista, jolloin sanottu vanhentumisaika katkeaisi.

14. Kuten tapana on ollut, kansliatoimikunta on myös tässä tapauksessa päättänut turvautua asaintuntijan apuun ja tilannut oikeudellisen lausunnon siviilioikeuden professori Heikki Halilalta. Halila on yhdistysoikeuden arvostettu asiantuntija ja toiminut aiemmin urheiluoikeuden professorina.

15. Halilan lausunnon mukaan urheilukerho rinnastuu yhtiöiden harrastuskerhoon ja on osa eduskunnan tilikokonaisuutta. Lausunnon mukaan toissijaisessa korvausvastuussa sanotusta 130 000 suuruisesta "vaillingista" ovat lähinnä kerhossa kavallusvuosina toimineet puheenjohtajat ja tilintarkastajat. Halilan lausunnossa todetaan toisaalta, että korvauksen perinnän laajentamisessa voidaan käyttää harkintaa. Ilmeisesti kysymys on siitä, voidaanko kerhon luottamushenkilöiden katsoa toimineen valvontavastuun laiminlyönneissään siinä määrin tuottamuksellisesti, että heidän vahingonkorvausvastuunsa täyttyy.

16. Tämän kysymyksen pohtimisen Halila on luultavasti jättänyt kansliatoimikunnan omaan harkintaan. Professori lienee kuitenkin lähtenyt varovaisesti siitä, että kerhon puheenjohtajan ja tilintarkastajien osalta korvausvelvollisuuden edellytykset täyttyvät, jolleivät he ole, kuten jukisuudessa on annettu ymmärtää, sanotun 10 vuoden aikana kunnolla kertaakaan tarkastaneet kerhon kirjanpitoa yksityiskohtaisesti eli kuittitasolla.

17. Tiettävästi kansliatoimikunnassa on herännyt epäilyä myös siitä, tulisiko asia niin lähelle eduskunnan hallintoa ja kansliatoimikuntaa, että toimikunta ei voisi uskottavasti päättää asiasta, vaan se olisi annettava ulkopuolisen asiaintuntijan selvitettäväksi ja päätös tehtäisiin erityisen selvitysmiehen tai -elimen esityksen mukaisesti.

18. Jos tälle tielle lähdetään, niin selvityksen tekeminen annettaneen, kuten yleensä tällaisissa juridisissa kysymyksissä on tapahtunut, jollekin tunnetulle helsinkiläiselle asianajotoimistolle. Yleensä tuloksena on sellainen selvitys ja suositus, jonka toimeksiantaja haluaisi saada. Toimeksisaaja kyllä ymmärtää toimeksiantajan yskän ja suosittelee, ettei oikeudelliseen perintään ryhdytä. Selvityksessä maalaillaan uhkakuvia siitä, että prosessin lopputuloksena tuomioistuin todennäköisesti päätyisi vapauttamaan myös kerhon johtokunnan puheenjohtajan ja tilintarkastajat korvausvastuusta, johtokunnan jäsenistä puhumattakaan.

19. Näin kävisi ja tapahtuisi, eli hyvät veljet päästäisivät toverinsa, tässä tapauksessa kerhotoverinsa, vastuusta kuin konsanaan koirat veräjästä. Kun ikävä asia ja vastuu halutaan painaa villaisella, niin se myös painetaan sillä! Eivät siinä paina tulossa olevat kunnallisvaalit tai mitkään muutkaan järkisyyt minkään vertaa.

20. Eduskunnan urheilukerhon tapaus muistuttaa Johannes Koskisen päästämistä korvausvastuusta Alpo Rusin tapauksessa. Helsingin hovoikeuden tuomittua valtion maksamaan vahingonkorvausta Rusille muun ohella Johanes Koskisen aikoinaan oikeusministerinä tekemän töppäyksen eli tarkemmin sanottuna Alpo Rusia loukanneen syyttömyyslettaman rikkomisen johdosta, odoteltiin hieman, että valtio perisi Koskiselta takaisin edes osan valtion hänen töppäyksensä perusteella Rusille maksamasta vahingonkorvauksesta. Mutta vielä mitä, oikeusministeriö, jota johti tuolloin Tuija Brax, ei eväänsä hetkauttanut saatavan perimiseksi. Kun kantelin muun muassa tästä oikeusministeriön menettelystä oikeuskanslerille, Jaakko Jonkka ei nähnyt aiheelliseksi perustella päätöstään, jossa hän vain ykskantaan totesi, että ministeriö oli menetellyt asiassa sille kuuluvan harkintavaltansa rajoissa - ja piste!

21. Näin meillä valvotaan laillisuutta, korvausten perintää ja yleistä etua, kun on kyse poliitikkojen töppäyksistä!

22. Eduskunnan urheilukerhoa kymmenen vuotta puheenjohtajana vetänyt kansanedustaja  Matti Saarinen (sd) on tänään iltapäivällä "avautunut" medialle.Saarinen selittää, että kerhon johtokunnassa kukaan ei osannut epäillä rahastonhoitajan kirjanpitoa, joka sisälsi muun muassa väärennettyjä tiliotteita.
Kun rahastonhoitaja toi vuosittain tilinpäätökset johtokuntaan, kukaan ei osannut epäillä lukujen paikkansapitävyyttä kuittitasolla. - Kuitteja ei siis tämän mukaan välitetty tarkastaa lainkaan.

23. Matti Saarinen vetoaa myös siihen, että  kerhon  kirjanpito meni aina eduskunnan tilitoimiston kautta, eivätkä kamreerit sielläkään olleet väärennyksiä huomanneet (Saarinen haluaa siis siirtää vastuuta muillekin tahoille). Matti Saarisen mukaan jälkikäteen ajatellen tehtiin selkeä virhe siinä, että kerhon kirjanpitäjän ja rahastonhoitajan tehtävät oli yhdistetty yhdelle ja samalle henkilölle. Tästä Saarinen sanoo syyttävänsä nyt itseään:  "Jo koulussa opetettiin että kassanpitäjän ja kirjanpitäjän roolin yhdistäminen on oikotie vankilaan".

24. Matti Saarinen väittää, ettei itse ole syyllistynyt "riittävän törkeän" eli niin tuottamukselliseen tehtäviensä laiminlyöntiin, että työnantaja eli eduskunta olisi oikeutettu perimään häneltä vahingonkorvauksia kavallusasiassa. Asia pitää silti Saarisen mukaan selvittää perinpohjin. Saarinen kertoo omalta osalta päättäneensä, että häneltä rahoja saa perityksi vain oikeuden kautta. - Kuten sanottu, poliitikot ovat voineet luottaa meillä  vanhastaan siihen, että "loppupeleissä" eduskunta, ministeriö tms. yhteisö ei lähde vetämään heitä oikeuteen.

25. Sillä lailla! Kyllä meillä poliitikot toki vastuunsa tuntevat! Kansa tykkää näistä urheilullisista poliitikoista kuin hullu puurosta. Olin vuoden 2011 eduskuntavaalien alla melko varma, että yksi istuva kansanedustaja, joka ei vaaleissa uusi paikkaansa Arkadianmäellä, olisi juuri Matti Saarinen. Olihan eduskunnan urheilukerhon kavallustapaus tullut ilmi noin 1,5 vuotta aikaisemmin ja kavallukseen syyllistynyt rahastonhoitaja oli saanut tuomion syksyllä 2010. Mutta niin vain Saarisen Matti uusi paikkansa parlamentissa että heilahti! Tätä edesauttoi ilmeisesti osaltaan se, ettei tosi urheilumiehenä Uudeltamaalta ääniharavavana monissa aiemmissa vaaleissa valittu demareiden Antti Kallionmäki ollut vaaleissa enää mukana.

PS

Edellä olevan kirjoituksen valmistuttua huomasin, että eduskunnan verkkosivuille on ilmestynyt tiedote. Sen mukaan kansliatoimikunta on päättänyt jo karkauspäivänä 29.2.2012, ettei saatavan perintään urheilukerhon vastuullisia toimihenkilöitä vstaan ryhdytä. Tiedotteesta ilmenee, että perintäasiaa oli selvitgelty jo 29.2.2012 pidetyssä kokouksessa ja että asiassa oli hankittu paitsi professori Heikki Halilan, myös professori Olli Mäenpään lausunnot "urheilukerhon luottamushenkilöiden asemasta" sekä lisäksi helsinkiläisen asianajotoimiston Castren & Snellmanin selvitys "korvauksen saamisen mahdollisuudesta luottamushenkilöiltä."

Siis aivan kuten edellä jo ennakoinkin, eduskunta on todellakin hankkinut  myös "tunnetun helsinkiläisen advokaattitoimiston lausunnon"!

Tiedotteen mukaan "yksikään näistä", siis edellä mainitusta lausunnon/selvityksen antajista, ei ehdottanut, että vahingonkorvauksia perittäisiin valvontavelvollisilta". Tosin esimerkiksi professori Halilan lausunnosssa olisi lehtitietojen mukaan mainittu ainoastaan, että  korvauken periminen voidaan jättää suorittamatta, ei siis ehdotettu, että perintään ei ryhdyttäisi. Aika outo tulkinta muuten, että professoreilta olisi edellytetty nimenomaista "ehdotusta" tai aloitetta, ryhdytäänkö perintään vai ei.

PS II

Tänään 28.9. HS otsikoi, että "Urheilukerhon vastuujupakka jatkuu". Toisin sanoen kansliatoimikunnan edellä mainittu päätös ei olekaan lopullinen, sillä toimikunnan pätökset eivät yleensäkään ole lopullisia, vaan niihin voidaan palata tarvittaessa myöhemmin. Tämä oli kokonaan uusi tieto, siitä ei mainita hallintojohtaja Pertti Rauhion eilen julkaistussa tiedotteessa mitään.

Perussuomalaiset vaativat yhä edelleen tilille urheilukerhon vastuuhenkilöitä. Tässä tarkoituksessa persujen kansliatoimikunnan perussuomalaiset jäsenet Anssi Joutsenlahti ja Pietari Jääskeläinen ovat jättäneet toimikunnalle eilen persujen eduskuntaryhmän oikeudellisena asiantuntijana toimivan emeritusprofessori Erkki Havansin valmisteleman esityksen, jonka mukaan toimikunta pidentäisi kerhon vastuuhenkilöiden osalta korvaussaatavan perintäaikaa; ilmeisesti kysymys on kolmen vuoden pituisen korvaussaatavan vanhentumisen katkaisemisesta ilmoittamalla vastuuhenkilöille, että kansliatoimikunnalle on tehty esitys korvausvastuun selvittämisestä. Muutoin korvaussaatavat vanhenisivat 20.10., jolloin on kulunut kolme vuotta siitä, kun eduskunta sai tietää kavalluksesta. Jääskeläisen mukaan vanhetumisen katkaisemiseen on perusteltua siksi, että eduskunta voisi perusteellisesti selvittää, ovatko urheilukerhon hallitukseen ja tilintarkastajiin kuuluneet kansanedustajat tai eduskunnan asianomaiset virkamiehet syyllistyneet kerhon raha-asioissa valvonnan laiminlyönteihin.

Hyvä Emeritus-Erkki, hyvä persut! Taidankin äänestää kuntavaaleissa perussuomalaista ehdokasta.

































maanantai 24. syyskuuta 2012

637. Oikeuskansleri, koulukiusaaminen ja terve järki
                                          Smart doggy?

1. Oikeuskansleri, tarkemmin ja kunnioitusta osoittaen ilmaistuna Valtioneuvoston Herra Oikeuskansleri, on tunnetusti maamme ylin laillisuusvalvontaa harjoittava viranomainen ja virkamies - yhdessä Eduskunnan Herra Oikeusasiamiehen kanssa.

2. Suomalainen järjestelmä on omituinen sikäli, että meillä on kaksi ylintä laillisuusvalvojaa, eli siis oikeuskansleri ja oikeusasiamies, kun sitä vastoin muissa maissa, Ruotsia lukuun ottamatta, on tyydytty yhteen ylimpään laillisuusvalvojaan eli oikeusasiamiestä vastaavaan ombudsman-instituuttiin. Olisiko meikäläinen tuplajärjestelmä siis ko. suhteessa tehokkaampi kuin "yksikamarinen" systeemi? Tuskinpa vain, jos kysymystä tarkastelee käytännön valossa, mutta tämä on jo toinen juttu, mihin ei nyt tässä yheydessä enmpää kajota. 

3. Se on kuitenkin vielä sanottava, että suomalainen järjestelmä on myös sikäli omituinen, että toinen ylimmistä laillisuusvalvojistamme eli oikeuskansleri toimii samalla eräiden korkeassa asemassa olevien valvottaviensa eli valtioneuvoston ja sen ministereiden neuvonantajana eli ns. kruununjuristina laillisuutta koskevissa kysymyksissä. Tämä kaksinapaisuus tai -naamaisuus on tietenkin varsin outoa, mutta tätä eivät  meidän korkeasti oppineet valtiosääntöasiantuntijat ole vielä(kään) jostakin syystä hoksanneet. Oikeuskanslerille tehty kantelu esimerkiksi jonkin ministeriön korkean virkamiehen nimityspäätöksen laillisuudesta on siten täysin turha toimenpide, sillä se on tuomittu jo etukäteen epäonnistumaan, koska oikeuskansleri on jo etukäteen hallituksen ja nimitysesityksen tehneen ministerin neuvonantajana antanut siunauksensa kiistanalaisen nimityspäätöksen tekemiseen. Tämä nähtiin viimeksi sisäministeriön kansliapäällikön kummallisen nimitysjupakan yhetydessä. Sanotunlaista kantelua ratkaistessaan oikeuskansleri toimii ikään kuin omassa asiassaan, sillä  kohdistuuhan kantelu tosiasiallisesti myös häneen itseensä.

4. Tämän esipuheen jälkeen voimmekin mennä päivän epistolatekstiin. Sysäyksen siihen antoi Helsingin Sanomien mielipidesivulla tänään julkaistu Erkki Havansin kirjoitus otsikolla "Lainvalvojat ei ole erehtymättömiä". Havansi ilmoittaa kirjoituksessaan, samoin kuin kotisivuillaan, olevansa "oikeustieteen professori" (emeritus). Mutta kuten me juristit hyvin tiedämme, Havansi on nimenomaan prosessioikeuden täysinpalvellut eli - lusinut professori; mitä vikaa prosessioikeudessa muka olisi, ei sitten mitään! 

5. Erkki Havansi on nykyisin aktiivinen perussuomalainen poliitikko, joka tuli (tai jäi, miten vaan) vuoden 2011 eduskuntavaaleissa persujen ensimmäiseksi varakansanedustajaksi Uudellamaalla. Hän on toiminut 1.9.2011 alkaen perussuomalaisten eduskuntaryhmän oikeudellisena asiantuntijana ja ilmoittaa blogissaan toimivansa mainitussa hommassa "hallituksen kaatumiseen ja uusiin eduskuntavaaleihin saakka". Tämä osoittaa  emerituksessa sarkasmin lisäksi tiettyä optimismia oppositiossa olevien persujen kannalta. Lieneekö Erkki ensi kuun kunnallisvaaleissa persujen ehdokkaana Keravalla? Tätä ennakoisi se, että hän on alkanut jälleen kirjoitella US-blogiaan, viimeksi teemasta "Kylläpäs vaan eurokriisi on yksi tärkeä kuntavaaliteema".

6. Havansin HS-kirjoitus käsittelee apulaisoikeuskanslerin 16.8. antamaa päätöstä kanteluun, jossa oli kyse - hieman puisevan otsikkonsa mukaan - "peruskoulun valvonta- ja kurinpitovallan ulottovuudesta ja sisällöstä". Apulaisoikeuskanslerin mainitusta ratkaisu on laadittu OKa-viraston ratkaisutietokantaan otettu seloste (diaarinumero OKV/427/1/2011). Tuossa ratkaisussa apulaisoikeuslansleri antoi Sastamalassa toimivan Sylvään koulun rehtorille vastaisen varalle huomautuksen hänen virheellisestä menettelystään. Huomautuksen apulaisoikeuskanslerilta sai myös Sastamalan kunnanhallitus, joka oli päätöksen mukaan vastuussa  siitä, ettei se nähnyt rehtorin menettelyssä tai koulun virheellisissä järjestyssäännöissä huomautettavaa tai moitittavaa.

7. Havansi viittaa kirjoituksessaan  Nuorisotutkimusverkoston tutkijan Tomi Kiilakosken HS:ssa edellisenä päivänä eli 23.9. julkaistuuun vieraskynäkirjoitukseen "Koulumatkalla kiusaamiseen pitää puuttua". Sekä Kiilakoski että Havansi "oudoksuvat" apulaisoikeuskanslerin kyseistä päätöstä. Kumpikaan herroista ei tohdi mainita kantelupäätöksen tehneen apulaisoikeuskanslerin nimeä, mikä saattaa johtua (liian) hyvästä kotikasvatuksesta tai/ja tietynlaisesta esivallan kunnioittamisen halusta ("Äla turhaan lausu Herran nimeä"). Mutta eihän se mikään salaisuus ole eikä saa olla, että nykyisen apulaisoikeuskanslerin nimi on Mikko Puumalainen.

8. Mitä pahaa Sylvään koulun rehtori oli sitten oikeastaan tehnyt, kun apulaisoikeuskansleri katsoi asiakseen nuhdella häntä noin julmetulla tavalla? Päätöksen mukaan rehtori oli rikkonut peräti viittä perustuslain, neljää perustusopetuslain sekä kahta tupakkalain säännöstä vastaan! Vaikka rikkomuksista annettu sanktio on vain huomautus, on tämä oikeuskanslerin ratkaisukäytännössä jo aikamoisen merkittävä seuraamus, sillä kuten tiedetään, yleensä oikeuskanslerit - samoin kuin oikeusasiamiehet - toimivat niin sanotusti "silkkihansikas-periaatteella" ja tyytyvät lausumaan yleensä virkamiehen tai viranomaisen lainrikkomustapauksissa ainoastaan oman "käsityksensä"; sitäkin pidetään jo sanktiona. Pikkuvirkamiehiä nämä korkeat laillisuusvalvojamme kyllä höykyttävät silloin tällöin, mutta mitä ylemmäs virkahierarkian portaikossa edetään, sitä lievemmiksi tuppaavat oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen kannanotot ja langettamat sanktiot yleensä aina käymään.

9. Julkisuudessa herätti ensin huomiota Mikko Puumalaisen tiukka kannanotto tupakkalain säännösten noudattamisen suhteen. Koulun rehtori oli nimittäin määrännyt tupakoinnista kiinni jääneet oppilaat kirjoittamaan - luultavasti jälki-istunnon aikana - jonkilaisia aineita tupakoinnin vaarallisuudesta. Apulaisoikeuskansleri Puumalaisen mukaan "tupakkatutkielmien kirjoittaminen on lakiin perustumaton kurinpitoseuraamus". Puumalainen piti perusopetuslain 16 §:n 1 momentin vastaisena myös koulussa käytössä ollutta tukiopetuksen järjestämistä seurauksena koulualueella tupakoinnista. Vielä Puumalainen totesi, ettei rehtorilla ollut lakiin perustuvaa oikeutta vaatia oppilasta allekirjoittamaan koulussa laadittua lomaketta, joka sisälsi asiallisesti oppilaan lupauksen noudattaa tupakkalaissa (12 §:n 1 momentin 2 kohta) säädettyä tupakointikieltoa.

10. Koulun järjestyssääntöihin oli otettu kohdat, joiden mukaan "tupakkalain ja opetushallituksen määräysten mukaan tupakointi on oppilailta kouluaikana ja koulumatkoilla kielletty" ja "koulussa ei saa pitää toisia loukkaavia vaatteita". Näitä määräyksiä apulaisoikeuskansleri Puumalainen piti harhaanjohtavina ja virheellisinä, koska tupakkalain säännösten noudattamisen valvonnasta ja ohjauksesta vastaa Valvira, ei opetushallitus, eikä koululla ollut valvontavaltaa oppilaisiin nähden heidän koulumatkoillaan. Päätöksessä huomautetaan, että tupakkalaki kieltää tupakoinnin ainoastaan oppilaitosten sisätiloissa ja niiden käytössä olevilla ulkoilualuiella, muttei kouluaikoina ja -matkoilla. Mainittua vaatekieltoa Puumalainen piti yksilöimättömänä ja oppilaiden sananvapauden kannalta ongelmallisena.

11. Päätöksensä perusteluissa Mikko Puumalainen puuttuu myös kiusaamiseen koulumatkoilla, vaikka tästä ei Sylvaan tapauksessa ilmeisesti ole ollutkaan nimenomaisesti kyse. Päätöksen perustelujen mukaan rehtorin tiedotteessa oleva maininta koulumatkoilla tapahtuvan ilkivallan ja kiusaamisen hoitamisesta aina koulussa antoi kuitenkin väärän kuvan koulun toimivallasta.

12. Apulaisoikeuskansleri Puumalaisen tiukkaa päätöstä on ihmetelty julkisuudessa jo ennen Kiilakosken ja Havansin kirjoituksia aina eduskuntaa myöten. Eduskunnan käsitellessä 14.9. täysistunnosaan oikeuskanslerin kertomusta vuodelta 2011 (täysistunnon pöytäkirja PTK 80/2012 vp.)  kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) otti esille Puumalaisen sanotun päätöksen, vaikka se on annettu vasta tämän vuoden puolella eli siis 16.8.

13. Ben Z. totesi mm. että apulaisoikeuskanslerin päätöstä eli oikeuskanslerinviraston näkökulmaa on tulkittava niin, että kun laissa ei erikseen ole annettu opettajille oikeutta panna oppilaita sanktiona kirjoittamaan aineita tupakoinnin vaarallisuudesta, niin opettajalla ei myöskään tällaista oikeutta voi olla. Zyskowicz jatkoi: "Ymmärtääkseni tähän liittyy myös keskustelu siitä, että kun laissa ei erikseen ole säädetty, että koululla on velvollisuus ja oikeus puuttua koulumatkalla tapahtuvaan kiusaamiseen, niin koululla ei tähän oikeutta olisi. Siis kun laissa ei erikseen ole sanottu, että koulumatkalla tapahtuvaan kiusaamiseen tai muihin vastaaviin tekoihin voi koulu puuttua, kun tätä ei erikseen ole laissa säädetty, niin tällaista oikeutta ei ole".

14. Ben Z. esitti hallituksen aitiossa istuneelle oikeuskansleri Jaakko Jonkalle seuraavan kysymyksen:

"Herra oikeuskansleri, kysyn: milloin Suomesta on tullut maa, jossa terveen järjen käyttö on kielletty ja joka asiasta pitää erikseen säätää lailla? Tiedän, että me juristit - itsekin entinen perustuslakivaliokunnan jäsen ja puheenjohtaja - olemme olleet varmasti tätä ajattelua edistämässä ja tehdyt perusoikeusuudistukset ja muut ovat tätä lailla säätämisen vaatimusta korostaneet ja viranomaisten harkintavallan rajoja korostaneet, mutta kysyn silti: Ollaanko nyt menossa yli, toiseen suuntaan? Milloin terveen järjen käyttö on kielletty tässä maassa ja on erikseen vaadittu, että kaikesta pitää säätää lailla"?

15. Zyskowicz pohjusti mainitusssa puheenvuorossaan oikeuskanslerille esittämäänsä kysymystä toteamalla, että  hänen havaintojensa mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja sen kuulemien valtiosääntöasiaintuntijoiden perus- ja ihmisoikeuksien korostaminen tai jopa ylikorostaminen on käytännössä johtanut tulkintoihin, jotka ovat merkinneet henkilökohtaisen vapauden tai yksityisyyden suojan  korostumista ja samalla joidenkin toisten tärkeiden perusoikeuksien, kuten ihmisten turvallisuuden, joutumista vähemmälle huomiolle.

16. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka vastasi Zyskowiczin kysymykseen näin:

"Edustaja Zyskowicz kiinnitti huomiota erääseen yksittäistapaukseen elikkä tähän Sastamalan koulun tupakkajupakkaan. Totean sen, että oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri tekevät ratkaisunsa toisistaan riippumatta enkä voi tässä tätä yksittäistapausta lähteä arvioimaan enkä kommentoimaan. Perusoikeuksien soveltaminen erityisesti silloin, jos on useita perusoikeuksia tavallaan vastakkain, niiden keskinäinen punninta ja arviointi, on varsin vaativa tehtävä, joka joudutaan kussakin tapauksessa erikseen aina arvioimaan, joskin yleistettävissä olevien kriteerien mukaan. Itse ymmärrän, että myös terveen järjen käyttö tässä punninnassa tulee sitä kautta mukaan kuvaan, että näiden punnintaperiaatteiden arvioinnissa ja arvottamisessa voidaan ottaa myös niin sanottu seurausharkinta huomioon".

17. Näin. Kannattaa huomata, että oikeuskansleri Jonkka kutsui ko. yksittäistapausta nimikkeellä "Sastamalan koulun tupakkajupakka". Nyttemmin tuosta "jupakasta" on framille nostettu nimenomaan kysymys siitä, voiko koulu toimivaltansa puitteissa puuttua koulumatkoilla tapahtuvaan kiusaamiseen. Tätä Ben Z:n kysymyksessä esille nostamaa asiaa Jonkka ei kuitenkaan halunnut vastauksessaan mainita, vaikka asia on niin, että koulumatkoilla tapahtuva kiusaaminen on vakavampi ilmiö kuin oppilaiden tupakointi eli "pieni kessuttelu" koulumatkoilla.

18. Jotkut tämän blogin lukijoista ja kommentaatoreista ovat ehtineet jo ihmetellä, että eikö oikeuskanslerinvirastolla ole esimerkiksi mainittujen kysymysten osalta minkäänlaista yhtenäistä linjaa ja eikö oikeuskansleri voisi puuttua apulaisoikeuskanslerin päätöksiin. Tämä asia on kuitenkin siten kuin Jonkka vastauksessaan mainitsi. Apulaisoikeuskansleri on itsenäinen päätöksentekijä, joten oikeuskansleri ei voi puuttua "apulaisensa" tekemiin päätöksiin eikä vaikuttaa tämän kannanottoihin. Jonkalla ja Puumalaisella on omat tehtävänsä ja toimialansa, jotka on määritelty viraston työjärjestyksessä.

19. Mutta kun eduskunta käsittelee vuosittain oikeuskanslerin edelliseltä vuodelta antamaa toimintakertomusta, niin miksi ihmeessä eduskunnan kuultavaksi ei voida kutsua oikeuskanslerin ohella myös apulaisoikeuskansleria, joka sentään tekee lukumääräisesti ilmeisesti enemmän kantelulupäätöksiä kuin oikeuskansleri? Se, ettei näin tapahdu, osoittaa vain, miten ikivanhoja useita vuosikymmeniä syntyneitä traditioita ja käytäntöjä ei hoksata muuttaa nykyoloja vastaaviksi. Jos eduskunta esittää oikeuskanslerin toimintakertomuksen johdosta kyysmyksen, jota koskevan päätöksen on tehnyt apulaisoikeuskansleri, voi oikeuskansleri vastata vain, että hän ei vastaa päätöksistä, joita apukansleri on tehnyt! Kätevää, vai mitä? Tervettä järkeä voisi kuitenkin käyttää tässäkin tilanteessa ja kutsua myös apukansleri eduskunnan kuultavaksi.

20. Mitä itse asiaan tulee, niin toki apuaisoikeuskanslerin päätös tuntuu vahvasti jonkinlaiselta pilkunviilaukselta ja on selvä osoitus siitä, miten ahtaasti laillisuusvalvojamme edustavat ikivanhaa legalistista oikeusajattelua ja laintulkintatraditiota. Toki oikeuskanslerit valvovat laillisuuden noudattamista, mutta eihän tämä voi tarkoittaa nykyoloissa niin ahdasta laintulkintaa, että terveen järjen käytöltä pitäisi ummistaa silmät kokonaan. Kuten Jaakko Jonkkakin totesi, perusoikeuksien kollisiotilanteissa pitäisi osata kiinnittää ennen muuta huomiota - teleologisen laintulkintametodin mukaisesti - ennen muutta seuraamusharkintaan eli niihin vaikutuksiin, joita eri tulkintavaihtoehtojen omaksumisesta käytännössä todennäköisesti olisi seurauksena.

21. Jos tältä kannalta harkitaan Sylvään koulun tapausta, niin koulun puuttumista myös koulumatkoilla - eikä siis vain koulun alueella - tapahtuvaan kiusaamiseen ei voida pitää virheellisenä ja huomautukseen johtavana menettelynä. Apulaisoikeuskanslerin päätös toimivallan puuttumisesta muistuttaa hiukan prosessilaissa säädettyjen oikeuspaikka- eli forumkyysmysten sääntelyä.

22. Kuten Tomi Kiilakoski sanoo em. kirjoituksessaan, olennaista kiusaamisen hoidossa olisi välitön ja kaikkia osapuolia kunnioittava puuttuminen asiaan. Kiilakosken mukaan Sylvään koulussa on tähän asti kuultu kiusaamistapauksen ilmettyä kaikkia osapuolia jo saman päivän aikana, jolloin asiaa on selvitetty  oppilaiden ja huoltajien sekä opettajien yhteisessa palaverissa. Useimmissa tapauksissa kiusaaminen on loppunut yhteen tapaukseen ja ilmoitukseen, että tilannetta seurataan.

23. Tomi Kiilakoski ja Erkki Havansi toivovat koulurauhan ja koululaisten turvallisuuden vuoksi lainsäätäjän pikaista puuttumista asiaan, jotta asianomaisia lakeja voitaisiin tarkistaa ja selventää.  Havansi varoittelee virkamiehiä ja päätöksentekijöitä uhmaamasta "mahtijuristin" eli apauaisoikeuskanslerin laintulkintaa, vaikkei se mahdukaan terveeseen talonpoikaisjärkeen. Havansin mukaan päätöksen haastaminen vaatisi aivan liikaa siviilirohkeutta.

24. Tuossa nyt taitaa kyllä puhua poliitikko, joka uskoo lainsäätäjän kaikkivopaisuuteen ja mahtiin. Koulurauhan ja oppilaiden turvallisuuden takaaminen ovat kuitenkin niin tärkeitä asioita, ettei lainsäätäjän joskus hamassa tulevaisuudessa tapahtuvia toimenpiteitä tarvitse jäädä odottelemaan eikä laillisuusvalvojan terveen järjen vastainen päätös tässä tarkoituksessa saa estää siviilirohkeuden käyttämistä.


perjantai 21. syyskuuta 2012

636. Ylen kunnallisvaalitentti ei innostanut



1. Apuuvva! Ne ovat jälleen täällä, olohuoneissamme! Nämä puoluejohtajat telkkarin vaalitenteissä, joita uhkaa jatkua harva se ilta aina 28.10. pidettäviin kunnallisvaaleihin asti. 

2. Keskustelu, joka ei tuntunut pysyvän aina toimittajien hanskassa, oli sekavaa puuroutumista ja epämääräistä mölinää, kun kaikki yrittivät  ottaa niin sanotusti keskustelun haltuunsa ja puheenvuoroja itselleen. Keskustelun rönsyäminen eurokriisiin ja muihin kunnallisvaaleista kaukaisiin asioihin latisti väittelyn informaatioantia.

3. Väittelyn sekavuutta lisäsi epämääräisten pienpuolueiden edustajien mukana olo, heillä ei tuntunut olevan juurikaan sanottavaa. Ei mikään ihme, että heidän puolueensa ovat pienpuolueita! Siksi ne myös ainakin tämän keskustelun tuloksena jäävät ja tulevat ikuisesti olemaan. Jatkossa pienpuolueita tuskin nähdään enää puoluejohtajien välisissä vaalienteissä ainakaan näissä kunnallisvaaleissa. Huvittavaa oli tapa, jolla nämä kahdeksan pienpuolueen edustajaa oli sullottu istumaan pieneen tilaan kuin sillit suolassa konsanaan kun sitä vastoin "isojen" puolueiden edustajilla oli ruhtinaallisesti tilaa studiossa. Oikeestihan meillä on vain neljä suurta puoluetta ja sitten  neljä pientä puoluetta (vasemmistopuolue, vihreät, Rkp ja KD), minkä jälkeen tulevat vielä nämä kahdeksan mikropuoluetta.

4. On aika ihmeellistä, että Suomessa ja myös näissä vaaliväittelyissä mukana on peräti neljä (4) eri kommunistista tai hienommin sanottuna sosialisista puoluetta, jotka kaikki yrittävät vuodesta ja vaaleista toiseen olla mukana "vaikuttamassa" maan ja kuntien asioihin. Emäpuolue on Paavo Arhinmäen johtama vasemmistoliitto, joka on lyöttäytynyt hallitukseen muun muassa oikeistopuolueiden eli kokoomuksen ja Rkp:n seuraksi.  Kolme muuta  kommaripuoluetta ovat Yrjö Hakasen - tämä vanhaa kunnon neukkuideologia muistuttava politrukki - johtama Suomen Kommunistinen Puolue (SKP), Juhan Tanskin johtama Suomen Työväenpuolue (STP)  ja hännänhuippuna Kommunistinen Työväenpuolue (KTP), jota edusti väittelyssä mies, jonka nimi jäi kyllä minulta kyllä unholaan; niin vaisua hänen esiintymisensä oli. Ahaa, hänen nimensä on siis Mikko Vartiainen.

5. Yrjö Hakanen on Suomen virkaiältään vanhin puoluejohtaja, sillä hän on johtanut  kommunistista puoluettaan jo vuodesta 1990 lähtien. Helsingin kaupunginvaltuustossa Hakanen on istunut vuodesta 2004, joten kyllä niitä kommareita vielä ainakin Helsingistä löytyy. Hakanen tunnettiin aiemmin Taisto Sinisalon läheisenä tukimiehenä. Tanskin johtaman puolueen aatesuunta on kuulemma ekososialismi. Onhan tämä Tanski, joka ei todellakaan väittelyssä mitenkään loistanut,  kuulunut joskus ammoin vihreisiin.

6. No, mutta onhan perussuomalaisillakin tavallaan kaksi "sisarpuoluetta," eli ensin Köyhien asialla -niminen puolue, jota edusti väittelyssä totuttuun tomeran sähläilevään tyyliinsä Terttu Savola, ja sitten Suomen eroa EU:sta kiivaasti ajava Itsenäisyyspuolue, jota johtaa Antti Pesonen.

7. Terttu Savola oli puolueensa ensimmäinen valtuutettu, sillä hän pääsi edellisissä vaaleissa Espoon valtuustoon 176 äänellä puolueen ollessa vaaliliitossa Timo Soinin johtaman perussuomalaisten kanssa. EU-vaaleissa 2009 Savola keräsi koko maasta muhkeat 385 ääntä. Antti Pesonen istuu Alajärven kaupunginvaltuustossa ja sai vuoden 2009 EU-parlamenttivaaleissa koko maassa  kasaan 962 ääntä. Ei siis mitenkään mairitteleva tulos maan eroa EU:sta ajavalle puoluejohtajalle.

8. Miten sitten näiden vanhojen puolueiden - persut on ilman muuta laskettava nykyisin vanhaksi puolueeksi - sitten pärjäsivät keskustelussa. Vaikea sanoa, sillä kukaan ei erityisesi loistanut, jos nyt sitten myöskään totaalisesti munannut,  samaa liturgiaa (ja luikuria) ne päästelivät tässä tentissä niin kuin aina ennenkin vastaavissa väittelyissä.

9. Suorastaan huvittavalta näytti tapa, miten innokkaasti - joko aidosti tai sitten tekoinnokkaasti - nämä vanhatkin konkarit olivat lähes koko lähetyksen ajan joko ainakin sormi, mutta yleensä koko käsi pystyssä puheenvuoroa pyytämässä. Telkkarista nähtiin useita pätkiä, jolloin puheenvuoron käyttäjän molemmilla puolilla viuhtoi 2-3 kättä sojottamassa anovasti keskustelun vetäjiä kohti! Nämä ilmassa viuhtovat ja sojottavat  kädet viestivät, että "katsokaa nyt, hyvät ihmiset, täällä minäkin olen, vaikkeivät ne puolueelliset puheenjohtajat annakaan minulle yhtään puheaikaa"! Viuhtomisaika on eri asia kuin puheaika.

10. Jutta Urpilaisen, tämän "Pikku-leuhkan", itsekehuskelu ja äänestäjien äitelä nuoleskelu ja ikivanhojen fraasien heittely on ottanut ainakin minua päähän jo viime eduskuntavaaleista lähtien ja nyt sama meno tuntuu vain entisestään kiihtyvän. Jyrki Katainen yritti nyt kuten aina ennekin olla tekoinnokas; Kataisen alku olikin hyvä, mutta mitä pidemmälle keskustelu eteni, sen näkymättömämmäksi Katainen kävi. Katainen on innokas tehokkaiden peruskuntien kannattaja, mutta  tällä hän ei tarkoita persujen johtamia kuntia!

11. Timo Soini yritti pärjätä vanhalla retoriikallaan ja äänekkäillä heitoillaan, mutta eihän hänellä ollut nytkään kerrassaan mitä uutta sanottavaa edes valtakunnan politiikan ja EU-politiikan osalta, kunnallispolitiikasta puhumattakaan.  Soini kuitenkin osaa kunnallispolitiikan alalta ne muutamat asiat ja kysymykset, jotka uppoavat yleisöön; esimerkiksi nuorten asioista  puheenvuoron käyttäessään Soini luetteli rauhallisesti edessä olevasta muistiostaan lyhyesti neljä kohtaa, jotka hän tiesi uppoavan puolivillaiseen espoolaiseen ja muuhunkin vastaavanlaiseen äänestäjäkuntaan. Mitä jos Timo Soini olisi 40 kiloa kevyempi, niin kuin Julma-Juha Väätäinen on halunnut? Olisiko lommoposkinen Juha Sipilän oloinen ajokoiramainen laiheliini Timo enää lainkaan uskottava kansankiihottaja?

12. Carl Haglund sai pari hyvää keskustelunavausta ja osoitti, miten pikkunätillä ja fiksulla esiintymistaidolla tällaisesta ympäripyöreästä keskustelusta vedetään pisteet kotiin; niin ja tietysti niillä Harry Potter -silmälaseilla! Haglund otti tilaa itselleen yllättävän helposti - kun ei ole mikään änkkä - ja pääsi myös näpäyttämään osuvasti Timo Soinia tämän iänikuisista puheista, jotka ovat pelkkää retoriikkaa ilman minkäänlaisia keinoja lueteltujen epäkohtien korjaamiseksi.

13. Ville Niinistö ja Päivi Räsänen saivat hyvin esille sanottavansa Sote-kyysmyksisä, mutta eivät muuten mitenkään loistaneet. Paavo Arhinmäki oli tavallista vaisumpi, hän ei tuntunut olevan oikein terhakka oma itsensä joutuessaan istumaan jälleen Calle Haglundin vieressä - ja pitämään kravattia! MTV:n vaalitentin jälkeen viikko sitten Arhinmäki toivotti tentin jälkeen Carl Haglundin Siperiaan! Arhinmäen oloa ei tuntunut parantavan yhtään tapa, jolla tämä Calle Haglund kehua retosteli - varmaan puoliksi piruuttaan - Arhinmäen otteita nuoripolitiikan kohentamisessa. Arhinmäen imagoon olisi sopinut paljon paremmin, jos tuo "helevetin äärioikeistolainen" olisi ymmärtänyt mollata häntä ja koko vasemmistoliittoa!

14. Ehkä kaikkein eniten odotettiin keskustan Juha Sipilä esiintymistä. Osoittihan viimeinen vaaligallup, että keskustan kannatus sen kun vain laskee ja nyt persutkin ovat ajaneet entisen ylivoimaisesti suurimman kuntapuolueen viittaa harteillaan pitäneen keskustan ohitse. Tuntui välillä siltä, ettei Sipilältä löytyisi tarpeeksi asiaosaamista kuntien asioiden osalta. Ainoa asia, mitä hän jaksaa jauhaa vaalitentistä toiseen, tuntuu olevan jossakin Etelä-Karjalassa oleva kahdeksan kunnan yhteenliittymä, jota hän mainostaa tavasta, jolla kuntien pitäisi tehdä yhteistyötä terveyspalveluiden järjestämisestä. Esiintymistaidossa Sipilä ei ole vieläkään riittävän ärhäkkä eikä saa millään otetuksi sitä paljon puhuttua "omaa tilaa" itselleen eli aloitteita haltuunsa. Ei tämä kovin hyvältä näytä. Sipilän julkisuuskuvaa ei  kohenna yhtään se, kun hän sanoo, ettei hän tiedä yhtään kuinka rikas on tai ei halua sanoa. minkä sortin lestadiolainen hän oikeastaan on. Miten tällainen venkoilu voisi herättää luottamusta puoluejohtajaan.

15. Väittelyssä mainittiin usein iskulause "arjen asiat" ja niistä huolehtiminen. Mutta ovatko arjen asiat ja ongelmat edes tilastollisesti puoluejohtajille tuttuja? Eivät tunnu olevan, mikäli asiaa arvioidaan heidän vaalintentissä osoittamansa yllättävän tietämättömyyden kannalta. Kun heiltä kysyttiin, miten monta suomalaista yli 75-vuotiasta vanhusta on jatkuvan kotihoidon tarpeessa, osasi ainoastaan kaksi puoluejohtajaa antaa suunnilleen oikean vastauksen, joka on 55 000 vanhusta. Nämä kaksi olivat vapauspuolueen Lisbet Puttonen (53 000) ja KD:n Päivi Räsänen (50 000). Timo Soini näytti raapustaneen paperiinsa vaatimattoman lukeman 7 000, Ville Niinistö 9 000, Jutta Urpilainen 15  000 ja Jyrki Katainen niin ikään 15 000 (toisiltaan siis luntaten), Juha Sipilä 12 000 jne. Kyllä tällaisten asioiden pitäisi olla ammattipoliitikoilla paljon paremmin hallussa!





lauantai 15. syyskuuta 2012

635. KHO 2012:75; psykiatrinen pakkohoito. Paljastiko oikeuden tiedottaja vahingossa päätöksen todelliset syyt?
KHO:n talo, pimeältä näyttää

1. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) katsoi viime heinäkuussa antamassaan langettavassa tuomiossaan, että Suomessa vallitseva käytäntö ei anna potilaalle riittävää turvaa mielivaltaa vastaan, kun on kysymys potilaan tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon määräämisestä eli pakkohoitopäätöksestä; EIT:n tuomio tapauksessa X v. Suomi 3.7.2012.

2. Ihmisoikeustuomioistuin totesi, että Suomi oli loukannut Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) henkilökohtaista vapautta koskevan 5 artiklan 1 kappaleen määräyksiä. Ratkaisu koski tapausta, jossa naislääkäri oli vuosina 2005 ja 2006 määrätty pakkohoitoon ja -lääkitykseen.

3. Ihmisoikeustuomioistuimen tuomion perustelujen mukaan Suomen laki ei suojannut valittajaa mielivallalta, koska kyseinen nainen ei voinut hoidon jatkamisesta päätettäessä vedota hoitavan sairaalan ulkopuolisen lääkärin lausuntoon. Lääketieteellisen arvion ja pakkohoidon jatkamisesta oli valittajan tapauksessa päättänyt kaksi lääkäriä samasta mielisairaalasta, jossa potilasta pidettiin, eikä potilaalla ollut mahdollisuutta vedota edukseen toiseen, riippumattomaan psykiatriseen mielipiteeseen. EIT viittasi myös kidutuksen vastaisen komitean aikaisemmin antamaan Suomea koskevaan suositukseen, jota tapauksessa ei ollut noudatettu.  EIT:n mukaan  mielisairaalassa olevalla henkilöllä ei näyttänyt olevan mitään mahdollisuutta aloittaa mitään menettelyä, jossa olisi voitu tutkia, olivatko tahdonvaltaiset hoidon edellytykset edelleen olemassa. EIT määräsi Suomen valtion korvaamaan naiselle 10 000 euroa aineettomasta vahingosta ja 8 000 euroa kaikista oikeudenkäyntiä koskevista kuluista.

4. EIT:n ratkaisusta laadittu suomenkielinen finlex-seloste löytyy tästä. EIT:n ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy puolestaan tästä. Asia ratkaistiin tuomioistuimen 7-jäsenisessä jaostossa, jonka puheenjohtajana toimi EIT:n presidentti Nicolas Bratza. Kokoonpanon suomalaisena tuomarina oli ad hoc-tuomari Matti Mikkola, joka on työoikeuden professori Helsingin yliopistossa. Ratkaisu oli yksimielinen.

5. Kyseinen X:ää koskevaa tapaus ratkaistiin aikoinaan Suomessa KHO:tta myöten, jonne X valitti  kaksi eri kertaa. Ensimmäisellä kerralla KHO toimitti asiassa suullisen käsittelyn ja ratkaisi asian 13.10.2006 antamallaan päätöksellä hyläten X:n valituksen. Toisen kerran KHO hylkäsi X:n valituksen huhtikuussa 2006 antamallaan päätöksellä. Kumpaakaan mainitusta päätöksestä ei jostakin syystä löydy KHO:n vuosikirjasta tai KHO:n kotisivuilla selostettujen ratkaisujen joukosta. KHO:n päätöksistä huolimatta  EIT siis linjasi, että  X oli joutunut edellä mainitulla perusteella mielivaltaisen kohtelun uhriksi ja että laillisuusperiaatetta (rule of law) oli rikottu.

6. Mielenterveysasioissa valitetaan usein KHO:een asti. Toissa päivänä eli 13.9. KHO on antanut toistaiseksi viimeisimmän ennakkopäätöksen pakkohoidon edellytyksistä (KHO 2012:75). Mainitussa tapauksessa Kymenlaakson psykiatrisen sairaalan ylilääkäri oli päättänyt kyseisessä sairaalassa tahdostaan riippumattomassa hoidossa olleen henkilön (Y) hoidon jatkamisesta. Päätöksen perusteena olleen tarkkailulausunnon oli antanut saman sairaalan toinen lääkäri ja vieläpä samana päivänäkin. Kouvolan hallinto-oikeus hylkäsi Y:n asiassa tekemän valituksen.

7. Y valitti edelleen KHO:een. KHO hylkäsi valituksen katsoen, että päätös oli tehty mielenterveyslaissa säädetyin edellytyksin ja siinä säädetyssä järjestyksessä. Asia ratkaistiin täysistunnossa, johon osallistuivat presidentti Pekka Vihervuori ja (peräti) 20 jäsentä (joukossa muutama ylimääräinen hallintoneuvos). KHO ei siis noudattanut EIT:n X:n tapauksessa  3.7.2012 omaksumaa kantaa, vaan katsoi, ettei ulkopuolista lääkärin lausuntoa tarvita pakkohoidon jatkamispäätöksen tekemiseen.

8. Kysymyksessä on ensimmäinen kerta, kun yli suomalainen oikeusaste on ollut tietoisesti eri kannalla kuin ihmisoikeustuomioistuin. Tässä oikeuden päätöksestä antama tiedote ja koko päätös KHO 2012:75.

9. KHO:n täysistunnon kokoonpanoon kuului ainakin 9 oikeustieteen tohtoria ja mukana oli mm. entinen pitkäaikainen ihmisoikeustuomari (Pellonpää) ja entinen apulaisoikeusasiamies (Lindstedt). Mutta menikö päätös sittenkään oikein? Pelkään pahoin, ettei mennyt, minusta ainakin vastakkaisen kannan tueksi on esitettävissä painavampia perusteita. Vanhan sanonnan mukaan "joukossa tyhmyys tiivistyy". Tämä KHO:n "hurja joukko" ei varmasti ole tyhmä, mutta voitaisiin ehkä väittää, että näinkin suuressa joukossa myös "härskiys tiivistyy"; viittaan tältä osin jäljempänä kohdissa 21-24 esitettyyn. Kysymys voi kenties olla myös jonkinlaisesta hieman vainoharhaisesta joukkopsykoosista, jonka vallassa KHO:n neuvokset ovat kiirehtineet taittamaan peistä ja puolustamaan Suomen mainetta "laillisuuden etuvartiomaana".

10. KHO:n päätöksen perustelut ovat pitkät, mutta hieman merkilliset. Palaan vielä yksityiskohtien osalta myöhemmin perusteluihin tarkemmin, mutta tässä ikään kuin alkupaloiksi muutama havainto niistä.

11. Yleensä KHO:n päätösten perusteluissa selostetaan valittajan näkemyksiä ja perusteita hyvin laajasti, usein jopa sivukaupalla, jolloin lukija jo hieman tuskastuu ja alkaa kurkkia, että mistähän ne KHO:n omat perustelut oikein alkavat. Tässä Y:n tapauksessa on sitä vastoin menetelty toisin, sillä KHO:n päätöksessä ei kerrota oikeastaan yhtään mitään valituksen perusteista. Tämä johtuu osaksi asian luonteesta, mutta olettaisin, ettei kyse ole ollut sentään minkään "seinähullun" tekemästä valituksesta, ja ilmeisesti häntä on edustanut KHO:ssa asiamies.

12. Todennenäköisesti Y ei ole itse juurikaan puuttunut siihen, että EIT:n ratkaisun edellyttämällä tavalla myös hänen tapauksessaan olisi pitänyt kuulla ulkopuolista psykiatria, en tiedä. Mutta yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että KHO on puheena olevassa tapauksessa käynyt niin sanotusti "taistoon" EIT:n tuomiossa X v. Suomi omaksumia näkemyksiä ja linjauksia vastaan. Tämä ilmenee perustelujen kohdasta 5.2., jossa KHO luettelee hyvin tarkoin, mitä EIT ei tapauksessa X  lausunut tai ottanut huomioon. Kirjoitustapa on aika kummallinen, kun KHO kirjoittaa kohta kohdalta tyyliin "ei ilmene----kiinnitetyn huomiota" siihen ja siihen tai " ei sitä vastoin ole tuotu esiin" sitä ja sitä. Kyse on mahdollisesti siitä, että kun valtio eli UM on antanut aikanaan EIT:lle vastineen X:n valituksen johdosta, tässä vastineessa ei ole KHO:n mielestä osattu tuoda esiin sitä, miten "hieno" järjestelmä meillä Suomessa mielenterveysasioissa oikeastaan on.

13. Johtopäätöksenään KHO toteaa, että vaikka Y:n tapauksessa ei ole täytetty EIT:n X:n tapauksessa asettamia ehtoja sairaalan ulkopuolisen lääkärin antamasta lausunnosta, sanottua lausuntoa ei KHO:n mukaan tarvita, kun otetaan huomioon, että meikäläinen mielenterveyslain järjestelmä antaa kokonaisuus huomioon ottaen hoitoon määrätylle tehokkaat oikeussuojakeinot ja antaa asianmukaiset takeet mielivaltaa vastaan. KHO viittaa jopa EIT:n liettualaisessa tapauksessa antamaan ratkaisuun Liuiza v. Liettua 31.7.2012 ja näyttää siis katsovan, että jos kerran Liettuassa ei vaadita ulkopuolisen lääkärin lausuntoa, niin ei sitä tarvitse edellyttää Suomessakaan!

14. KHO näyttäisi perustelevan ratkaisuaan yksinomaan rakenteellisilla tai järjestelmää koskevilla syillä, jolloin kyseisen konkreettinen tapaus ja sen tosiseikasto näyttäisi jäävän tyystin syrjään. KHO lähtee siitä, että jos vain järjestelmä on teoriassa tai periaatteessa kunnossa, niin silloin myös ko. konkreettinen asia on sillä selvä: tällöin täytyy myös Y:n tapauksen olla oikeusturvan suhteen  kunnossa! Mutta asia ei voine olla aivan näin yksinkertainen.

15. Reaaliset argumentit ovat jääneet KHO:n päätöksen perusteluissa syrjään, eikä perusteluissa ole vaivauduttu näköjään pohtimaan lainkaan esimerkiksi sitä, minkä vuoksi olisi EIT:n toteamin tavoin tärkeää, että päätöksen pakkohoidosta tekevä lääkäri hankkisi ulkopuolisen lääkärin lausunnon tai varaisi potilaalle tähän ainakin tilaisuuden. On ymmärrettävää, että mielivallan vaara on tarjolla, jos pakkohoidon jatkamista koskevan päätöksen tekee sairaalan lääkäri, joka perustaa ratkaisunsa saman sairaalan toisen ja yleensä alaisuudessaan toimivan nuoremman lääkärin lausuntoon ja esitykseen. Tätä puolta asiassa KHO ei ole kuitenkaan vaivautunut pohtimaan. Vaikka päätöksen jälkikäteiset oikeusturvan takeet olisivat laissa eli siis teoriassa miten näyttävät ja vahvat tahansa, on pakkohoitoa koskevan päätöksen muuttuminen käytännössä usein jokseenkin harvinaista.

16. KHO antoi siis itse asiassa piu paut EIT:n vain paria kuukautta aiemmin samanlaisessa tapauksessa antamalle tuomiolle viitaten siihen, että kyseessä oli "vain" jaostoratkaisu. KHO päätti tyrmätä EIT:n kannan, ryhtyi kiivaaseen taistoon ja marssitti sotatantereelle raskaan tykistönsä eli täysistunnon 21 tuomarin joukkion päättämään toisin. Saa nähdä, mikä mahtaa olla EIT:n mahdollinen vastareaktio, jos Y valittaa asiassa Strasbourgiin. EIT:n ei kaiketi auta muu kuin viedä myös puolestaan asia täysistuntoa vastaavan elimen eli suuren jaoston ratkaistavaksi.

17. EIT:n tuomio X:n tapauksessa on huomattu hallinto-oikeuksissa, sillä Kuopion hallinto-oikeus teki 21.8.2012 ratkaisun, joka noudattaa EIT:n oikeusohjetta. Tuomioon X v. Suomi viitaten hallinto-oikeus kumosi sille tehdyn valituksen johdosta alaikäisen henkilön tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista koskevan päätöksen. Hallinto-oikeus perusti ratkaisunsa siihen, että hoidon jatkamisesta päätettäessä ei ollut käytetty hoitoa antaneesta sairaalasta riippumatonta ulkopuolisen lääkärin mielipidettä. Kuopion hallinto-oikeuden päätös löytyy tästä.

18. KHO:n perusteluissaan esille vyöryttämä "lainkohtien saaristo", jolla se on pyrkinyt osoittamaan, että suomalainen mielenterveysjärjestelmä turvaisi kokonaisuus huomioon ottaen hoitoon määrätylle riittävän tehokkaat oikeussuojakeinot sanotunlaisessa tapauksessa, ei edellä mainituista syistä ole minusta vakuuttava. Pykäliä on kyllä eri laeissa rutosti, mutta käytännössä ei ole takeita siitä, että asiat menisivät aina pykälien mukaisesti; päinvastaista näyttöä sen sijaan on paljon.

19. Mutta ovatko KHO:n päätöksenperustelut itse asiassa vain eräänlaisia fasadi- tai näennäisperusteluja, eli ovatko todelliset syyt kuitenkin muualla? Lienee niin, että jos EIT:n linjausta alettaisiin meillä käytännössä noudattaa, Suomen pitäisi muuttaa eräissä kohdin kenties radikaalisti mielenterveysjärjestelmää ja sen oikeussuojatakeita. Tämä maksaisi eli muutos tulisi valtiolle ja kunnille kenties kalliiksi.

20. KHO:n tiedottajana toimiva viestintäpäällikkö Teuvo Arolainen taisi paljastaa päätöksen todellisen syyn Yle Uutisille 13.9. antamassaan lausunnossa. Yle Uutisten mukaan Arolainen nimittäin sanoi, että ko. asiaa pidettiin erittäin tärkeänä - siksi se siis ratkaistiin 21 tuomarin toimesta KHO:n täysistunnossa - koska erilainen päätös olisi voinut mullistaa nykyiset hoitokäytännöt. "Jos ratkaisu olisi ollut toinen, pakkohoitoon määräämisen tavat olisi jouduttu miettimään kokonaan uusiksi", sanoi viestintäpäällikkö Teuvo Arolainen sanatarkasti Yle Uutisille; http://yle.fi/uutiset/kho_eri_mielta_psykiatrisesta_pakkohoidosta_kuin_eit/6292972

21. Mutta eikö pakkohoitoon määräämistapojen muuttaminen EIT:n edellyttämällä tavalla olisi ollut hoitoon määrättävien oikeusturvan kannalta todella tärkeää ja ensisijainen pointti myös ko. yksittäisessä tapauksessa? Olisi varmasti ollut, tästä ei ole epäilystäkään. Mutta miksi tällaista päätöstä ei sitten haluttu tehdä? Aivan ilmeisesti siksi, että sellainen päätös olisi ollut valtiovallan eli Suomen hallituksen kannalta epäedullinen ja johtanut kenties huomattaviin lisäpanostuksiin ja kustannusten kasvuun.

22. Jos tämä on päätöksen todellinen syy, niin silloin KHO ei ole kertonut päätöksensä kaikkia ja kenties kaikkein ratkaisevimpia ja todellisia syitä ja perusteita. Se on itse asiassa pitänyt ratkaisussaan silmällä ennen muuta maan hallituksen ja viranomaisten intressiä ja ohittanut näin tehdessään pakkohoitoon määrättävien ihmisten oikeusturvan tarpeet. KHO on toiminut ylimpänä tuomioistuimena ikään kuin vain jonkinlaisena hallinnon ja hallintoviranomaisten jatkeena. Jokainen ymmärtänee, että tämä olisi oikeusvaltioksi itseään kutsuvassa maassa ja yhteiskunnassa kauhistuttava asia.

23. Voimmeko enää luottaa KHO:een maan hallituksesta ja hallintoviranomaisista riippumattomana ja puolueettomana tuomioistuimena? Kysymys on nyt tästä.

24. On todettu, että tapaus  X v. Suomi (EIT 3.7.-12) ei ole vielä lopullinen, sillä Suomen hallituksella on lokakuulle asti aikaa pyytää asian siirtämistä EIT:n suuren jaoston ratkaistavaksi. Väitetään, että nyt annettu KHO:n plenum-ratkaisu olisi jopa "tilaustyö" X-tapauksen saamiseksi jatkokäsittelyyn suuressa jaostossa, eli Suomen hallitus voisi nojautua suuressa jaostossa KHO:n plenum-päätökseen. Minusta tämä ei tee kyllä asiaa ollenkaan siedettävämmäksi, päin vastoin.

25. Oikeusvaltiossa  riippumaton ja puolueeton tuomioistuin ei ota vastaan ohjeita tai pyyntöjä hallitusvallalta eikä tee tilaukseen perustuvia "palveluksia" maan hallitukselle! Ylin tuomioistuin ei saa olla viranomaisten, ministeriöiden ja maan hallituksen juoksupoika.

26. PS. - Helsingin Sanomat kirjoittaa KHO:n ratkaisusta pääkirjoituksessaan tänään 15.9. otsikolla "KHO näytti EIT:lle kaapin paikan". Pääkirjoituksen sisältö vastaa kirjoituksen otsikon ihastelevaa sävyä, sillä  siinä suorastaan suitsutetaan tapaa, jolla meidän uljas KHO:mme rohkeni poiketa "tuon kauhean EIT:n" huonosti valitusta linjasta. HS väittää KHO:n osoittaneen, että EIT:n päätös perustuu huonoon pohjatyöhön. Tämä uljas aviisimme sivuuttaa KHO:n tavoin hehkutuksessaan itse asian eli pakkohoitoon otetun ihmisen oikeusturvan kyseisessä konkreettisessa tapauksessa. Tämä kiinnostaa HS:a yhtä vähän kuin KHO:takin. Pääasia on todeta, että meidän hieno ja teoriassa erinomainen lainsäädäntömme, tuo edellä mainitsemani "lakipykälien saaristo,  on muutoin kunnossa - toimipa se sitten käytännössä tai ei. Mutta eihän se sitä ole, koska tuo lainsäädäntö voi johtaa läytännössä juuri kaikkein kriittisimmissä vaiheessa pakkohoitoon otetun ihmisen mielivaltaisen kohtelun vaaraan.

27. Lehtien pääkirjoittajat lienevät yleensä toimittajakunnan ykkösluokkaa. Tässä tapauksessa ihastuksissaan huudahteleva pääkirjoittaja ei ole kuitenkaan hoksannut, missä KHO:n päätöksessä todellisuudessa on kysymys. Kysymys on, kuten KHO:n viestintäpäällikkö Yle Uutisille ilmeisesti vahingossa paljasti, siitä, että EIT:n päätökseen mukautuminen pakottaisi valtion ja kunnat miettimään pakkohoitoon määräämisen tavat ja käytännöt kokonaan uusiksi, mikä voisi tulla yhteiskunnalle kalliiksi. Päätöksellään KHO pelasti valtion, mutta unohti oikeusturvansa perään huutavan pienen ihmisen.




torstai 13. syyskuuta 2012

634. Turun hovioikeuden presidentti vaihtuu
Tätä hahmoa hovioikeuden edustalla ei ole tarkoitus vaihtaa...

1. Turun hovioikeus, joka on maamme vanhin hovioikeus (perustettu 1623), saa uuden presidentin. Hän on oikeusneuvos Timo Esko. Hallitus esitti Eskoa virkaan tänään ja nimitys varmistuu huomenna, kun Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, Turun hovioikeuden entinen viskaali, hyväksyy esityksen. Turun Sanomien uutispätkän mukaan Timo Esko olisi 62-vuotias, mutta todellisuudessa hän on vasta 60-vuotias.

2. Oikeusministeriön alainen tuomarinvalintalautakunta, joka valmistelee myös ko. nimityksen - oikeusneuvosten ja hallintoneuvosten virkaesitysten tekeminen ei sen sijaan kuulu mainitulle lautakunnalle - esitti Timo Eskoa virkaan yksimielisesti. Hän aloittaa virassaan marraskuun alussa. Hovioikeuden presidenttinä vuodesta 2000 toiminut Antero Palaja jäi eläkkeelle syyskuun alussa.

3. Tamperelaissyntyinen Esko toimii tällä hetkellä korkeimman oikeuden jäsenenä. Hän on urallaan työskennellyt myös yksityisellä puolella eli asianajajana (vuosina 1992 -2006 sekä Helsingin yliopiston hallintojohtajana (1987-1993). Koulutukseltaan Esko on oikeustieteen tohtori. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1985 tutkimuksellaan "Lainvalinta ja kansainväliset työsuhteet". Hän on "yhden kirjan dosentteja" Helsingin yliopistossa vuodesta 1986.  Eskoa on pidetty yhtenä harvoista suomalaisista kansainvälisen yksityisoikeuden asiantuntijoista.

4. Presidentin virkaa hakivat myös Turun hovioikeuden hovioikeudenlaamanni Riitta Jousi (65 v.) sekä Rovaniemen hovioikeuden hovioikeudenneuvos Sakari Laukkanen (50 v); vm. on entisiä oppilaitani Lapin yliopistosta, jossa hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeuden alalta vuonna 1997. Tuomarinvalintalautakunnan mielestä vahvimmat ehdokkaat virkaan olivat Esko ja Jousi, joista Esko katsottiin ansioituneemmaksi ennen kaikkea johtamiskokemuksensa vuoksi.  - Hm, tuomarinvalintakunnan puheenjohtajalle Pauliine Koskelolle on tyypillistä, että nimenomaan mainittu "johtamiskokemus" painoi tämänkin viran täytössä eniten, vaikka Timo Esko on toki mainittuja kanssahakijoitaan selvästi monipuolisemman kokemuksen omaava ja muutenkin meritoituneempi lakimies.

5. Kuten kaikki muutkin KKO:n jäseneksi asianajajan tehtävästä (tähän asti) nimitetyt oikeusneuvokset, myös Timo Esko on innokas välimies; hän  on ollut vuodesta 1996 Suomen Välimiesyhdistyksen hallituksen jäsen. Hovioikeuden presidenttinä Eskolle jäänee entistä enemmän aikaa välimiestehtävien hoitamiseen, sillä noita hommia ei ole kielletty tuomareilta, ei edes oikeusneuvoksilta tai hovioikeudenpresidenteiltä. 

6. Välimiestehtävien hoitaminen sopii tietenkin erittäin huonosti tuomioistuimen päällikkötuomarin tehtävänkuvaan, jos silmällä pidetään tuomioistuin riippumattomuutta, mutta tästähän meillä Suomessa ei ole tunnetusti koskaan välitetty!

7. Mikä muuttuu, kun hovioikeuden presidentti vaihtuu? Ennuste on aina ennenkin ollut sellainen, että mikään tuskin muuttuu, ja nämä ennusteet ovat pitäneet kutinsa lähes aina sataprosenttisesti. Tuskinpa nytkään on mitään raflaavaa uutta odotettavissa, kun maamme vanhin hovioikeus saa uuden päällikkötuomarin. Hitaasti ja arvokkaasti mennään varmasti Turun hovioikeudessa jatkossakin, mutta onko tämä hyväksi ihmisten oikeusturvalle, onkin jo kokonaan toinen asia.

8. Itse asiassa aloitin itse tuomarinurani uran tavallaan juuri Turun hovioikeudesta, sillä vannoin siellä  joskus tammi-helmikuussa 1966 vastavalmistuneena  juristinplanttuna tuomarinvalan, jolloin minut otettiin hovioikeuden auskultantiksi. Palveltuani notaarina ja istuttuani asianmukaisen määrän käräjiä kihlakunnanoikeuden puheenjohtajana, tuohon aikaan jämptisti 30 (pitkää) istuntopäivää, samainen Turun hovioikeus myönsi minulle 2-3 vuotta myöhemmin 25-vuotiaana armollisesti varatuomarin arvonimen. Näine oppeineni suoriuduin sitten 70-luvun alusta  pikkuhiljaa tuomarinuralle, ensin vt. ylimääräisesi viskaaliksi Helsingin hovioikeuteen.

9. Tuomarinvalan otti talvella 1966 Turussa vastaan hovioikeuden silloinen presidentti Filip Jaatinen, joka kuoli yllättäen pian tämän toimituksen jälkeen. Jaatista seurasi presidenttinä oikeusneuvos Lars-Henrik Lilius (1966-1972), joka muistan marssineen kävelykeppiään heilutelleen hovioikeuden edustalla vahvannäköinen palttoo päällään; Liliuksen joku esi-isäkin lienee ollut saman hovioikeuden presidenttinä. Liliusta puolestaan seurasi presidenttinä turkulainen oikeusneuvos Keijo Heikola (presidenttinä 1972-1987), jota pidettiin yleisesti pätevänä tuomarina. Heikolan jälkeen presidentiksi tuli  niin ikään syntyperäinen turkulainen hovioikeudenneuvos OTL Touko Kosonen (1988-1993); hänessä oli hieman prosessualistin vikaa, vaikkei koskaan väitellytkään. 

10. Touko Kososta seurasi presidenttinä oikeusneuvos Ole Roos (1993-2000), entisiä turkulaisia hänkin. Roos oli taitava tuomari, minkä panin merkille ollessani KKO:n ylimääräisenä oikeusneuvoksena 1983. Hovioikeuden presidenttinä Roosilla oli tapana tehdä tutustumismatkoja hovioikeuspiirin alioikeuksiin ja seurata tällöin paikan päällä myös käräjien istumista. Viimeisen tällaisen matkan Roos teki Ikaalisen käräjäoikeuteen, miltä matkalta Turkuun palattuaan hän kuoli. 

11. Ole Roosin jälkeen hovioikeuden presidentiksi nimitettiin syntyperäinen turkulainen Antero Palaja (2000-2012), joka on siis jäänyt nyt eläkkeelle. Hän haki presidentin virkaa jo vuonna 1993, jolloin siis viran sai Ole Roos. Palaja oli nimitetty KKO:n jäseneksi vuonna 1994, vasta myöhemmin ilmeni, että hän oli toiminut sittemmin konkurssiin asetetun Vakuutusyhtiö Apollon hallituksen puheenjohtajana. Olen kertonut Apollon tapauksesta ja Antero Palajan osuudesta asiassa kirjassani Korkein oikeus kriisissä (1997). 

12. Hovioikeuden presidenteillä olisi erinomaiset mahdollisuudet kehittää hovioikeuden ja hovioikeuspiirin alioikeuksien toimintaa. Käytäntö on valitettavasti osoittanut, että tämä kehitystyö jää useimmiten  vaatimattomaksi ja presidentti toimii käytännössä ikään kuin eräänlaisena hallintojohtajana; kaikissa hovioikeuksissa on toki erityinen kansliapäällikön virka. Lainkäyttöön ja sen tasoon, mikä ei tarkoita tietenkään yksinomaan juttujen käsittelyaikoja, ei kiinnitetä riittävää huomiota eivätkä presidentit osallistu esimerkiksi juridisissa aikakausijulkaisuissa lainkäyttöä ja/tai lainsoveltamista koskevaan keskusteluun.

13. Oma idolini hovioikeuden päällikkötuomarina oli Y.J. Hakulinen, joka toimi Helsingin hovioikeuden presidenttinä 1952-1972 ja oli siis sanotussa virassa vielä silloin, kun minä meni hovioikeuden esittelijäksi. Hakulinen oli todellinen lainkäytön johtaja ja kehittäjä, jolla oli auktoriteettia puuttua usein myös yksittäisiin ratkaisuihin, jos hän havaitsi niissä puutteita tai suoranaisia virheitä. Hallintotehtävät Hakulinen sen sijaan hoiti ikään kuin vasemmalla kädellä, ne oli yleensä delegoitu hovioikeuden sihteerille.

14. Jos Y.J. Hakulisen tyyppinen eli todella pätevä ja taitava tuomari, jolla olisi lainkäyttöjohtajalta edellytettävä taito ja tieteellisiin julkaisuihin perustuva arvovalta, hakisi nykyisin hovioikeuden presidentin virkaan, Pauliine Koskelon johtama tuomarinvalintalautakunta asettaisi hänet epäilemättä  kaikkein viimeisemmälle sijalle, jos nyt ylipäätään katsoisi hänet kelpoiseksi virkaan. Nykyisin painotetaan lähinnä vain viranhakijoiden hallinnollista kokemusta ja osaamista, lainkäyttöaidoille ei panna juuri minkäänlaista painoa. Lainkäyttöä johdetaan nyt, jos ylipäätään johdetaan, vasemmalla kädellä.

15. Niin muuttuu maailma - Eskoseni!



lauantai 8. syyskuuta 2012

633. Gimme high five! Uskonsisaret Päivi & Päivi
Voi hyvänen aika sentään, tämäkö muka poliittinen virkanimitys?

Tapahtumapaikka: ministerin virkahuone. Henkilöt: ministeri Päivi ("Herranen aika sentään") ja kansliapäällikkö Päivi ("Hyvänen aika sentään").

- No, sieltähän sinä tulet, Päivi! Tervetuloa! Onpa kiva nähdä sinua, herranen aika sentään! Halataanko heti? Onnittelut nimityksestäsi!

- Kiitos sinulle kauheasti, että esitit minut virkaan! Onpa täällä sinun huoneessasi tosi kaunista, voi hyvänen aika sentään!

- Minä jo sinuttelin sinua, kun ollaan kerta samannimisiäkin! Tehdäänkö, kuule, heti sinunkaupat ja heitetään sen kunniaksi ylävitoset kunnon jätkien tapaan? Give me five, Päivi!

- No, voi hyvänen aika sentään, sopiihan se, Päivi! Gimmi faiv, niinku suomeksi sanottuna (läps, läps)!

- Kurjaa, että nimityksestä nousi mediassa tuollainen tavaton mekkala ja kalabaliikki! Voi herranen aika sentään, kyllä niitä on tässä maassa kaikenlaisia sivistymättömiä journalisteja, on totisesti! Ainoastaan Kotimaa on näköjään raportoinut nimityksestä asiallisesti.

- Niin, ja sitten vielä nämä kaikki bloggarit ja itseään tutkijoiksi kutsuvat epämääräiset tyypit lausuntoineen, voi hyvänen aika, mitä kaikkea ne keksivätkään, kateellisia ne vain on!

- Niin ovatkin. Että tämä olisi muka ollut poliittinen virkanimitys, herranen aika! Poliittiset virkanimitykset ovat, kuten olen avoimesti ja rehellisesti kertonut, sotineet aina ja ikuisesti täysin minun periaatteitani ja etiikkaani vastaista, eivätkö nuo ihmiset sitä muka tiedä, höh! Herranen aika sentään!

- Niin, minähän erosin sinun puolueestasi heti, kun selvisi, että jäin vuoden 2007 vaaleissa Pohjois-Savossa KD:n listoilta valitun Kärkkäisen Karin varamieheksi. En viitsinyt enää jatkaa politiikassa, kun ihmiset eivät ymmärtäneet kykyjäni ja äänestäneet minua eduskuntaan! Siitäs saivat!

- Aivan! Sinä olet siis itse asiassa Pohjois- tai Ylä-Savon tyttöjä. Kamoon, ihan niin kuin minäkin! Minä olen syntynyt, Sonkajärvellä, voi herranen aika sentään, mehän ollaan sitten melkein naapurin tyttöjä, siltä ainakin tuntuu! Minun isäni oli agrologi Ronkainen ja hän oli töissä vankilan tilanhoitajana, siis pehtoorina, kuten ennen vanhaan sanottiin. Mehän ollaan melkein samanikäisiäkin, sinä olet 54 ja minä 53 vee, näin olin papereista huomaavinani?  

- No niinpäs ollaankin, Päivi, tämäpäs sattui! Oltaisiko käyty joskus lapsena samoissa herätysjuhlissakin eri puolilla maata ja istuttu vaikka vierekkäin niillä pitkillä puupenkeillä ja syöty hernekeittoa pahvilautasilta! Minäkin olen lähtöisin maatalouspuolelta, olen nimittäin koulutukseltani agronomi, se on minusta oikein hyvä tausta ja koulutuspohja näihin hallintohommiin. Aiemmin olin reilut 10 vuotta töissä eri teurastamojen palveluksessa, muun muassa Atrialla  ja Liha-Polarilla.

- Se on tosi hienoa, Päivi, kyllä minä sen tiesin ja siksi sinut virkaan esitinkin! Eihän näihin hommiin mitään juristin tai vastaavan maisterin tutkintoa toki tarvita, minäkin olen lääkäri, mutta lopetin ne hommat jo melkein heti alkuunsa eli jo 20 vuotta sitten ja siirryin ammattipoliitikoksi. Vai että Atrialla! Minun Niiloni sai kyllä kerran aikamoisia vatsanväänteitä syötyään Atrian lauantaimakkaraa! Mutta ehkä se johtui vain siitä, että Nipa ahmi hiukka liikaa sitä makkaraa! Voi herranen aika, miehet nyt vain saattavat olla tuollaisia  pikku ahmatteja, niin ruuan kuin seksinkin suhteen...meillä on Nipan kanssa viisi lasta! Mutta mitä kivaa sinä, Päivi, opit siellä Atrialla ollessasi?

- No, ainakin sen, että liha on heikko, heh, heh! Tästä tulikin mieleen, että mehän ollaan myös  uskonasioissa nytkin hyvin lähellä toisiamme, vai kuinka, Päivi? Minä toimin sivutöinäni Kansan raamattuseuran (KSR) hallituksen puheenjohtajana; meitä raamattuseuralaisia sanotaan tuttavallisesti "kräsäläisiksi", tiesitkö sinä sen, Päivi?

- Toki minä sen tiedän! Mutta mehän ollaan todella tässäkin suhteessa ihan sukulaisia, sinä olet "kräsäläisiä" ja minä taas "räsäsiä", ei tuossa ole juuri mitään eroa! Pistettäiskö, Päivi, taas ylävitoset tämän kunniaksi?

-  Sopiihan se toki, Päivi (läps, läps)! KRS:ssa on muuten yli 20 000 kannattajajäsentä, joten ei se mikään ihan ompeluseura ole, Päivi! Me kerätään rahaa evankelioimistyöhön sun muuhun toimintaan tosi paljon. Tiedän, että sinun Nipasi, Päivi, on puolestaan Kansanlähetyksen opiston rehtori. Kräsäläiset ja lähetysseuralaiset kuuluvat  niin sanottuun viidenteen herätysliikkeeseen eli ovat kaikki "viidesläisiä".

- Voi herranen aika, Päivi, kyllähän minä tuon sinun puheenjohtajuutesi KSR:ssä oikein hyvin tiesin! Sulla on tuoltakin kantilta ajatellen todella vankkaa johtamiskokemusta ja -taitoa! Onneksi media ei tiennyt tästä asiasta ennen nimityspäätöstä, muuten ne olisivat heti alkaneet räksyttää siitäkin; meillä tämä tutkiva journalismi on kuitenkin - onneksi - hieman lapsen kengissä, heh, heh! Kun minä näytin viranhakijoiden listaa kotona Riihimäellä Nipalle, niin Nipa sanoi heti mulle, että kuulepa nyt Päivi, nimitä siihen virkaan tuo Päivi, minä tiedän, että hän on kunnon kristitty ja niitten kräsäläisten hallituksen puheenjohtaja, hänhän on, peijooni vieköön, samoja viidesläisiä niin kuin mekin! Silloin mä päätin, että niinpä teenkin, sillä täytyyhän meidän, Päivi, noudattaa tässäkin suhteessa Raamatun sanaa, joka sanoo, että mies on vaimon pää, jonka neuvoista vaimon on otettava visusti vaari. Me sitten Niilon kaa ennen maatapanoa rukoilimme yhdessä polvillamme tälle hankkeelle Herran siunausta, ja nythän meidän rukouksemme on siis kuultu ja hankkeelle on näytetty ylhäältä, samoin kuin Jonkan byroosta, vihreää valoa!

- Voi hyvänen aika, Päivi! Tämähän on ihanaa ja ikään kuin Taivaan isän johdatusta! Me ollaan uskonsisaria ja nyt me ollaan lisäksi tämän puljun huipulla lähimmät työtoverit keskenämme, voi mahoton, miten mukavaa! Miten olisi, Rouva ministeri, heitettäisiinkö kunnon viidesläisinä kunnon ylävitoset?

- Niin tehdään, Päivi, herttanen aika sentään, on tää tosi kivaa, juu (läps, läps)! Mä uskon, että me ollaan sama mieltä monista asioista. Homot ei esimerkiksi oo mittää, vaan homot pitäisi eheyttää tähän yhteiskuntaan ihan normaaleiksi ihmisiksi. Homous on sairaus, mä olen ilmaissut Luther säätiön julkaisemassa pamfletissani asian hienovaraisesti niin, että homous on "psykoseksuaalisen kehityksen häiriö". Raamattua on tulkittava kirjaimellisesti ja naispappeuteen on syytä ottaa vastustava kanta, niin me tehään Nipan kaa! Maahanmuutossa taas pitää antaa etusija kristityille pakolaisille ja muille Suomeen pyrkiville ihmispoloille, eikö niin Rouva kansliapäällikkö?

- Voi hyvänen aika, Päivi! Jetsulleen, olen samaa mieltä! Huomasin, että sinä tulkitsit kansliapäällikön viran pätevyysehtoja ihan kirjaimellisesti, ihan niin kuin Raamattuakin pitää lukea, ja esitit 21 viranhakijasta virkaan juuri minua, vaikkei mulla ole ministeriön minkään hallinnonalan erityisosaamista.

- Näin tein, Päivi! Mä sanoin mun hallintopäällikölle Jannelle, joka on saanut  koulutuksensa Lapin oikiksessa, että kuulepa, Janne, nyt sinä laadit sellaiset pumaskat ja perustelut, joilla tämä Päivi saadaan näyttämään 21 hakijasta ehdottomasti kaikkein pätevimmäksi, ja niinhän se Janne teki, on se niin kiva ja lahjakas poika, heh, heh!

- Voi mahoton, on täällä sitten hyviä ja taitavia virkamiehiä! Vai että oikein oma hallintopäällikkökin, eihän tämän puljun päivittäinen hallinto sitten kansliapäällikön eli minun virkaani kuulukaan, mitä nyt vähän päältä katselen näitä hallintoasioita?

- Näin on, Päivi! Täällä on hemme...sorry, hyvin paljon virkamiehiä ja virkanimikkeitä, on ihan joka lähtöön. On valtiosihteeriä - sekin on muuten meikäläisiä, siis KD:läisäi - alivaltiosihteeri,  hallintopäällikköä ja -johtajaa, osastopäällikköä, apulaisosasto- ja toimistopäälliköitä, hallitusneuvosta ja hallitussihteeriä kasapäittäin, samoin lakimiehiä ja -naisia, kehitysjohtajaa jos minkäsorttisia, teknistä dirikkaa, pelastuspäällikköä, hälytysihmisiä, rajavartiolaisia ja tietenkin mitä erilaisimpia poliisipäälliköitä eri sektoreilta, muun muassa rahankeruunosastolta, jne, jne. Ja kaikilla vähintään apulaisosastopäällikön tasoisilla tyypeillä on omat sihteerit ja näillä taas omat avustajat jne. Niin, että kyllä täällä kelpaa ministeriötä johtaa!

- Aivan, Päivi, näin olin ymmärtävinäkin, kun tätä hommaa hain. Kansliapäällikkö voi sitten keskittyä antaumuksella ministeriön suurten linjojen vetämiseen, tietenkin ministerin eli sinun avustajanasi, Päivi!

- Mun täytyy nyt hiukka luntata ja kattoa tästä listasta, mitä kaikkia toimintoja meidän ministeriön toimialaan oikein kuuluu, tuossahan se onkin. Meidän toimivaltaan kuluvia asioita näyttävät olevan  poliisitoimi, pelastustoimi, hätäkeskustoiminta, rajavartiolaitos, maahanmuutto, EU-asiat, siviilikriisinhallinta, yhdenvertaisuusasiat (heh, heh, sehän sopii hyvin) ja hännän huipuksi vielä liputus. Tuntuuko mikään näistä sinusta tutulta, Päivi?

- Kuule, Päivi, mun täytyy ihan rehellisesti sanoa, että ainoa asia tuosta listasta, jonka tunnen, on se liputus! Meillä on kotona pihalla lipputanko ja mäkin olen vetänyt siihen joskus lipun ihan yksin, joten se on tuttu asia ja mä muistan kyllä tärkeimmät liputuspäivätkin ihan ulkoa.

- No, hyvä, että joku asia on tuttu ennestään! Mutta älä välitä, päällikkö Päivi! Minä voi sinulle, ystävä hyvä, vakuuttaa ihan omasta kokemuksestani, että kyllä nämä asiat oppii pikku hiljaa, ja onhan sulla tässä virassa sitä paitsi aikaa seitsemän vuotta ja jatkoaikaa seuraa melko varmana. Kuten mä olen medialle ja siis niille toimittajanplantuille kertonut, niin enhän mäkään ministerinä aloittaessani tiennyt näistä ministeriön asioista höykäsen pölähtämää! Mutta kun kerran vain yksi ministerinpaikka meidän puolueelle hallitusneuvottelujen tuloksena tuli eikä se ollut kumpikaan sosiaaliministerin posti, vaikka olin sitä toivonut, niin olihan mun pakko ottaa vastaan tämä sisäministerin salkku, kun muuta ei kerta kaikkiaan ollut meille tarjolla. Enkä mä voinut tälle paikalle mitään kankaanniemen toimeja tai muita tahvoja esittää, vaan mun oli pakko ottaa tää homma ihan itelleni. Ja hyvin on mennyt, vaikka ite sanonkin!

- Ymmärrän, Päivi, kyllä me varmana pärjätään yhdessä, me uskonsisaret ja viidesläiset, toinen toistamme tukien ja kannustaen! Niin kuin niissä pumaskoissa ja perusteluissa lukee, niin mulla on kyllä tähän virkaan hakijoista kaikkein paras kokonaisvaltainen näkemys ja se tämän asian toki ratkaisi.

- Joo, näin on ja niin tehään, Päivi! Luetaan Raamattua ja rukoillaan, käydään herätysjuhlilla ja niin poispäin, niin eiköhän nämä hommelit ihan kivasti tästä suttaannu! Muuten, sähän muistat varmaan, että mä olin vuosi pari sitten mukana siinä Ajankohtaisen Kakkosen Homoillassa. Sehän oli oikein supersuosittu ohjelma, minkä seurauksena meidän puolueeseen liittyi paljon uusia jäseniä. Nyt se Jyrki R. sieltä Kakkosesta soitteli ja kertoi, että he suunnittelevat marraskuuksi uutta iltaa samasta teemasta eli siis Homoilta 2:ta, kun se eka-ohjelma oli niin suuri suksee. Mulle tuli mieleen, että mehän, Päivi, voitaisiin mennä siihen uuteen lähetykseen ja otatukseen yhdessä, toinen toistamme tukien, jos se vain toimitukselle passaa!

- Voi hyvänen aika, Päivi, tottahan toki tuo sopii oikein hyvin! Kehitetään ja suunnitellaan tuotakin asiaa!

- Hyvä, näytetään niin homoille ja muille jäpikäisille siinä uudessa Homoillassa niin sanotusti närhen munat! Eiköhän pistetä vielä kerran ylävitoset, Päivi! Gimme high five!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

632. Eerikan (8 v.) kuolema käynnisti selvityksiä lastensuojelun tilasta ja vastuukysymyksistä. Arjen turvattomuus on yleinen ilmiö

1. Hallituksen sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä - tällainenkin hieno poppoo ministereitä on siis olemassa (eipä tuosta ole ennen kuultukaan) - käsitteli 4.9. kokouksessaan perhe- ja lastensurmien taustoista tehtyä selvitystä. Pontimena kokoukselle oli aivan varmasti isänsä ja tämän naisystävän toimesta julman kohtelun uhriksi joutuneen 8-vuotiaan Eerikan kuolema 13.5. Syyttäjä on nostanut  tapauksen johdosta murhasyytteen isää ja kyseistä naista vastaan. Jutun käsittely alkoi 30.8. Helsingin käräjäoikeudessa.

2. Nyt on herätty peräämään myös lastensuojeluviranomaisten rikosoikeudellista vastuuta. Poliisi on tiettävästi käynnistänyt lastensuojelusta kyseisessä tapauksessa vastanneita virkamiehiä koskevan rikostutkinnan nimikkeellä tahallinen virkavelvollisuuden rikkominen.

3. Kaikki vähänkin kynnelle kykenevät poliitikot, Don-Eerosta eli puhemies Heinäluomasta alkaen, ovat ponnahtaneet kilvan mediaan julkilausumaan pahoittelujaan ja ajatuksiaan, jotka muistuttavat papukaijojen pölinää:
- Kauhea tapaus-- todella järkyttävää---kyllä minä niin mieleni pahoitin---olen saanut paljon yhteydenottoja ihmisiltä---myös facebookissa (HUOM)---syvä osanottoni---minä olen jo aina ennenkin sanonut--- lastensuojeluviranomaisten tulisi---valvoa paljon paremmin---nyt olisi jo korkea aika---selvitetään perin pohjin---viranomaisten tiedonkulussakin on---plääp, plääp---paljon parannettavaa---tämä on kansallinen häpeä ---plääp jne.

4. Missä ihmeessä nämä kaikki nyt päätään aukovat poliitikot, joista useimmat ovat istuneet eduskunnassa, kuten esimerkiksi Sentraali-Sirkka eli Sirkka-Liisa Anttila, 20-30 vuotta, ovat tätä ennen olleet asiantuntemuksineen ja mietelmineen? Eerikan julma kohtelu ja suoranainen kidutus ei varmaankaan ole laatuaan ensimmäinen, vaikka poikkeuksellisesta julmuudesta onkin kyse. Siitä, miten yleistä lasten julma kohtelu on perheessä tai hoitolaitoksissa, ei ole tietoja. Nyt on sen sijaan käytettävissä tilastotietoja siitä, kuina monta lasta on vuosina 2003-2012 saanut  surmansa eli siis tapettu jommankumman vanhemman toimesta.

5. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä käynnisti tammikuussa selvityksen perhesurmien ja vanhempien tekemien omien lasten surmien taustoista. Selvityksessä olivat mukana kaikki poliisin kirjaamat alle 15-vuotiaisiin lapsiin kohdistuneet surmat vuosilta 1.1.2003–31.1.2012, joissa tekijänä on ollut lapsen vanhempi (biologinen/ei biologinen). Näitä surmia oli kaikkiaan 35 ja surmissa kuoli yhteensä 55 ihmistä, joista seitsemän oli puolisoita ja 48 surmaajan lapsia.

6. Hirmuisia lukuja siis! Mutta aina vain löytyy Suomenmaasta ainakin yksi tutkimusprofessori tai vastaava vankilääkäri, joka kertoo kritiikittömille  tv-toimittajille tasaisen kolkolla äänellään, että väkivaltarikosten määrät ovat Suomessa, nimittäin siinä helevetin pitkässä juoksussa tarkasteltaessa, päin vastoin laskussa. Ei siis mitään syytä huoleen!

7. Edellä mainitut surmat jakaantuivat kolmeen pääluokkaan seuraavasti: perhesurmat 7, vastasyntyneen oman lapsen surmat 12 ja muut oman lapsen surmat 16. Tapetuista lapsista oli tyttöjä 27 ja poikia 26. Sama suhdeluku säilyy, kun tarkastellaan eri ikäisiä lapsia. Alle yksivuotiaista uhreista 9 on tyttöjä ja 8 poikaa, 1–14-vuotiaista uhreista 18 on poikia ja 18 tyttöjä. Vuoden 2012 perhesurmissa kaikki uhrit ovat olleet tyttöjä. Heitä oli selvityksen seitsemän. Eerika on siis kahdeksas ja (toistaiseksi) viimeisin tänä vuonna perheessä surmattu lapsi.

8. Selvityksessä kootiin tietoa siitä, olisiko viranomaisilla tai mahdollisesti muilla toimijoilla ollut mahdollisuutta ennaltaehkäistä tilanteen kärjistymistä henkirikokseksi. Selvityksessä on käyty läpi tietoja surmien taustalla olevista tekijöistä kuten siitä, millaisia kontakteja perheillä mahdollisesti on ollut eri viranomaisiin ja palvelujärjestelmiin (mukaan lukien omaiset) ja olisiko näiden kontaktien yhteydessä ollut mahdollista tunnistaa perheen tilanne. Selvityksen yhtenä tavoitteena oli kartoittaa viranomaisten yhteistyön toimivuutta näiden tapausten yhteydessä. Selvityksessä ei kuitenkaan - jostakin syystä - tarkasteltu yksittäisiä tapauksia ja yksittäisiä viranomaistoimia tapausten hoitamisessa. Selvityksen tarkoituksena on etsiä "yleisemmällä tasolla" surmia yhdistäviä tekijöitä jotta viranomaistoimintaa voidaan kehittää oikeanlaisen ja oikea-aikaisen avun varmistamiseksi. - Mutta miten voidaan edes teoriassa kuvitella päästävän "yleisemmälle tasolle", jos kaikki yksittäisten tapaukset ja niistä saatavat tiedot jätetään huomiotta?

9. Selvityksessä todettiin muun muassa, että viranomaisten välinen yhteistyö ei ole riittävää, tieto viranomaisten välillä ei kulje eivätkä eri viranomaiset ole tietoisia toimenpiteistä, joita he kohdistavat samaan perheeseen. Selvityksen perusteella suuri este perheiden avun saannille on ollut juuri viranomaistoiminnan hajanaisuus ja tiedon puute perheen tilanteesta kokonaisuudessaan mukaan lukien perheen saama tuki. Surmia yhdistäviä taustatekijöitä olivat selvityksen mukaan parisuhteen ongelmat, erotilanteeseen liittyvä kriisi ja vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelmat. Selvityksen pohjalta esitetään johtopäätöksiä, miten erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tulisi kehittää, jotta perhesurmia ja oman lapsen surmia voitaisiin jatkossa ehkäistä.

10. Ministeriryhmä käsitteli perhesurmaselvityksen pohjalta valmisteltuja toimenpide-ehdotuksia, joilla perhe- ja lastensurmia voitaisiin ehkäistä entistä paremmin. Kerrotun mukaan ministeriryhmän linjauksia varten oli tehty kartoitusta jo tekeillä olevista toimenpiteistä sisäisen turvallisuuden ryhmään kuuluvissa ministeriöissä. Onpa todella "ripeältä" kuulostavaa toimintaa! Mutta miksi näitä "kartoituksia" ei ole hoksattu aloittaa aiemmin, jotta edes osa mainituista lasten tappamisista ja murhista olisi voitu estää? Sillä eihän noissa johtopäätöksissä ole itse asiassa mitään uutta. Jo monasti aiemminkin esimerkiksi eri viranomaisten välisen tiedonkulun ja yhteydenpidon on todettu olevan ala-arvoisella tasolla.

11. Mainitun selvityksen toteuttamisesta vastasi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) "Lasten, nuorten ja perheiden palvelut -yksikön lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisen vastuualue" yhteistyössä "lähisuhde- ja perheväkivallan poikkihallinnollisen virkamiestyöryhmän", Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja Poliisiammattikorkeakoulun kanssa. Selvityksen ohjausryhmänä toimi sisäisen turvallisuuden ohjelman ohjausryhmä. - Huh, onpa siinä sekä poikki- että pitkittäishallinnollista ulottuvuutta kerrassaan; jo noin hienon nimikkeen keksiminen kyseiselle "vastuualueelle" lienee varmaan vienyt muutaman virkamiehen työpanoksen.

12. Tuossa selityksessä ei ilmeisesti ollut mukana - ei ainakaan "fokuksessa", kuten nykyisin tavataan fiinisti sanoa - lastensuojelu ja siinä jo aiemmin havaitut monenmoiset puutteet ja epäkohdat. Onhan  toki tiedetty jo vuosia, että lain mukaan sosiaaliviranomaisilla on oikeus ja jopa velvollisuus tehdä poliisille rikosilmoitus, jos on syytä epäillä, että lapseen kohdistuu rikos. Käytännössä ilmoituksia ei kuitenkaan tehdä, mikä johtunee viranomaisten reviiriasenteista. Lähdetään kylmästi siitä, että viranomaisen ei tule puuttua toisten viranomaisten asioihin. Lisäksi virkamiehet ja viranomaiset piiloutuvat auliisti epämääräisten salassapitomääräysten taakse ja usein täysin väärin perustein. Yksityisyydensuoja on myös tässä kohdin kaiken aa ja oo. Tähän perustuen viranomaiset eivät saa sitä tietoa, mikä jollakin muulla viranomaisella on.

13. Syyttäjän kertoman mukaan Pikku-Eerikasta tehtiin viimeisen vuoden aikana ainakin 12 lastensuojeluilmoitusta ennen kuin hän joutui  vapun tienoilla poikkeuksellisen julman väkivaltarikoksen kohteeksi. Näitä ilmoituksia sosiaaliviranomaisille tekivät lapsen äidin lisäksi eräät mustelmia tytössä havainneet terveys- ja kouluviranomaiset. Nämä lastensuojeluilmoitukset eivät kuitenkaan johtaneet  sosiaaliviranomaisen tekemiin rikosilmoituksiin epäillyistä pahoinpitelyistä, vaikka oli selviä merkkejä sitä, että tytön pahoinpitelyä isän ja tämän naisystävän luona oli jatkunut jo pidemmän aikaa. Koulu-, terveydenhoito-, sosiaali- ja poliisiviranomaisten välinen yhteistyö ei toiminut. On kerrottu, että kolmasosa lastensuojelun kenttätyöntekijöistä on epäpäteviä. Taitamattomuuden ja arkuuden lisäksi vikaa on myös viranomaisten asenteissa. Poliisi ei puutu - lähinnä (muka) ainaiseen resurssipulaansa vedoten -  asioihin ja ota yhteyttä muihin viranomaisin, ja samaa  yhteistyöhaluttomuus viranomaisten välillä näkyy myös sosiaali- ja terveydenhuollon puolella.

14. Syyttäjä Eija Velitskin toteamus Eerikan kidutuksesta ja kuolemasta on paljon puhuva: "Näyttää siltä, ettei tätä lasta suojellut kukaan, ei kukaan." Tytön oma äiti äiti ei pystynyt suojelemaan tyttöään, sillä lapsi oli käräjäoikeuden oikeuden päätöksellä uskottu isänsä huoltoon.

15. Lapsen huostaanotosta päättää riitaisessa tapauksessa hallintotuomioistuin eli paikallinen hallinto-oikeus. Hallinto-oikeus joutuu edellä 14 kohdassa mainitussa tilanteessa hylkäämään sosiaaliviranomaisen hakemuksen lapsen huostaanottamisesta, sillä käräjäoikeuden antamaa määräystä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä asumisesta pidetään oikeuskäytännössä ensisijaisena toimena suhteessa huostaanottoon. Sosiaaliviranomaisia on aiemmin arvosteltu lähinnä siitä, että huostaanottopäätöksiä, joilla lapsi sijoitetaan laitoshoitoon, tehdään ja haetaan liian kevein perustein. Vaihtoehtona olisi lapsen sijoittaminen sukulais- tai muihin perheisiin, mutta tätä keinoa käytetään laitoshuostaanottoa harvemmin. Vuonna 2010 Suomessa huostaanotettuja lapsia oli laitoksissa 10 000, sijais- eli avohuollon piirissä oli 7 000 lasta. Kunnille aiheutui lasten laitos- ja perhehuollosta yli 600 miljoonan euron suuruiset kustannukset.

15a. Eerikan tapauksessa poliisi on siis ilmeisesti ensimmäisen kerran Suomessa alkanut tutkia lastensuojelu- tai/ja terveysviranomaisten väitettyjä laiminlyöntejä tahallisena virkavelvollisuuden rikkomisena. Tästä on kerrotun mukaan tehty tutkintapyyntö- eli rikosilmoitus jo 19.6. Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula (kesk) on, murhajuttua koskevan rikosprosessin käynnistyttyä, vaatinut laaja ja puolueeton tutkintaa Eerikan kuolemaan johtaneista tapahtumista ja lastensuojelun roolista perustellen tätä sillä, että poikkeuksellisen monet viranomaiset olivat jo asian kanssa tekemisissä. 

16. Mutta mitä muuta lapsiasianvaltuutettu olisi tehnyt näiden "poikkeuksellisten monien viranomaisten" yhteistyön sujuvuuden eteen, vai onko tehnyt mitään? Mitä on tehnyt Mannerheimin Lastensuojeluliitto - siis muuta kuin päivitellyt Aulan tavoin viranomaisten välistä huonoa tiedonkulkua yms. epäkohtia. Päivittelijöitä tässä maassa on kyllä aina riittänyt ja tulee edelleenkin riittämään joka lähtöön. Siitä pitävät huolen poliitikot, jotka esiintyvät, kun kunnallisvaalitkin ovat taas sopivasti tulossa, ikään kuin juuri heistä jokainen tai heidän puolueensa yksin voisi tehdä asioille jotakin radikaalia ja täysin uutta. 

17. Lastensuojelu eli  oikeastaan -suojelemattomuus ei toki ole ainoa epäkohta, joka uhkaa vakavasti monien suomalaisten arkielämän turvallisuutta. Jatkuvaa huolenpitoa tarvitsevien vanhusten hoidon heikko taso on yleisesti tunnettu asia, mutta ministerit ja poliittiset puolueet tuntuvat näin vaalien alla haluavan vain kerätä poliittisia irtopisteitä tehtailemalla välikysymyksiä ja riitelemällä siitä, montako hoitajaa yhtä tai kymmentä vanhusta kohti asianomaisissa hoitolaitoksissa tulisi lain mukaan olla. Siis lain mukaan, käytäntö on sitten kokonaan eri asia, siitä viis. Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tapahtuu jatkuvasti mitä pahimpia lääkäreiden ja sairaanhoitajien tekemiä hoito- ja potilasvirheitä, joiden seurauksena ihmisiä kuolee tai vammautuu pysyvästi. 

18. Potilasvahinkokeskuksella on täysi työ huhkia ja hylätä 70-80 prosenttia kaikista potilasvahinkoilmoituksista. Tämä kuuluu olennaisena osana järjestelmään, olkoonpa sitten kysymyksessä miten raskas laiminlyönti potilaan hoidossa tahansa. Jos kerran em. kiintiö on täynnä, niin se on sitten täynnä ja sillä hyvä. Keskuksen työtä täydentää vakuutusyhtiöiden edustajista koostuva potilasvahinkolautakunta. jonne keskuksen päätöksistä saa valittaa.  Jos hoitovirheen kohteeksi joutunut ihminen tai hoitovirheen takia henkensä menettäneen potilaan lähiomainen haastaa lääkärin tai hoitajan oikeuteen, hän saa olla melko varma siitä, että viimeistään hovioikeudessa hänen kaikki syyte- ja muut vaatimuksensa hylätään kokonaan. Sieltä kyllä aina löytyy päättäjiä, jotka ymmärtävät, että sairaanhoitokin on vain inhimillistä toimintaa ja että  "kyllä tekijälle aina sattuu". Sama pätee erilaisten eläke- ja vahinkovakuutusyhtiöihin ja mitä erilaisimpien muutoksenhakulautakuntien samoin kuin ylimpänä instanssina tietenkin mystisen vakuutusoikeuden toimintaan. Oikeusturvan saaminen on noilta instansseilta todella kiven alla.

19. Kiusaaminen kouluissa ja nykyisin myös jo päiväkodeissa on ilmiö, joka on tullut jäädäkseen, sitä ei tunnuta saatavan kitketyksi pois, ei sitten millään. Koko viime kesä mediassa käsiteltiin Enkeli-Elisan tapausta, jossa nuoren tytön väitettiin tehneen itsemurhan koulukiusaamisen takia. Nyt on sitten puheenaiheena Edesmennyt-Eerika, joka rääkättiin kotona henkihieveriin. Esikuvia kiusaamiseen ja toisten hakkaamiseen löytyy joka puolelta yhteiskunta. Vaikkapa jääkiekko-otteluista, joissa on sallittua tehdä miten törkeää väkivaltaa vastapuolen pelaajille tahansa ilman rikostutkinnan ja tuomion vaaraa. Isukit vievät lapsisiaan kilvan lätkämatseihin katsomaan ah niin suosittuja ja kivoja joukkotappeluja, jossa raavaat satakiloiset miehenjässikät heittävät hanskat jäähän ja alkavat mätkiä toisiaan kuonoon sen kun kerkiävät tuomareiden katsella myhäillen vieressä.

20. Arjen turvattomuutta koskevien epäkohtien listaa voisi jatkaa  loputtomiin, mutta ehkäpä jo nuo muutamat edellä mainitut epäkohdat riittävät osoittamaan, millainen on tilanne Suomessa, tässä tuoreen jenkkitutkimuksen mukaan maailman "kaikkein onnistuneimmassa valtiossa," vallitsee. Yksi asia on toki tässäkin yhteydessä syytä mainita erikseen. Tarkoitan koulusurmia, joiden kohdalla Suomi on Euroopan ykkönen, ei vain asukaslukuun nähden vaan myös absoluuttisten numeroiden valossa. Jokelan ja Kauhajoen traagiset koulusurmat ovat aivan uskomattoman järkyttävä todistus viranomaisten eli erityisesti poliisin, tarkemmin sanottuna ylimmän poliisijohdon ja poliisin toiminnasta vastaavien poliitikkojen, erityisesti sisäministerin, täydellisestä välinpitämättömyydestä ja taitamattomuudesta. 

21. Jokelan (2007) ja Kauhajoen (2008) koulusurmat olisi voitu estää, jos viranomaiset ja maan hallitus olisivat olleet valppaina ja USA:ssa ja Euroopassa aiemmin tapahtuneiden koulusurmien kaltaisten joukkosurmien mahdollisuus olisi otettu todesta viimeistään Raumanmeren koulusurman (1989) ja Myyrmannin räjähdyksen (2002) jälkeen. Mutta näin ei tehty, vaan poliisin ylijohto ja poliisi- eli sisäministerit antoivat ymmärtää ja toivat nimenomaan myös julki - ministeri Anne Holmlund vielä Jokelan surmien jälkeenkin - kantansa, jonka mukaan koulusurmassa olisi kyse vain yksittäisestä tapauksesta, jonka toistuminen olisi erittäin epätodennäköistä.

22. On täysin käsittämätöntä, miksi sisäministeri  Anne Holmlundin annettiin jatkaa virassaan vielä toisenkin hänen ministerikaudellaan tapahtuneen hirvittävän koulusurman jälkeen. Länsimaiseen poliittiseen järjestelmään kuuluu, että hallituksen asianomainen ministeri kantaa poliittisen vastuun ja eroaa, jos hänen hallinnonalallaan tapahtuu sanotunlaisia kauheuksia. Mutta niin vain ensimmäisenä kilvan riensivät Holmlundille antamaan tukensa ministeri Jyrki Katainen ja pääministeri Matti Vanhanen eikä yksikään poliittisista puolueista, ei edes oppositiossa oleva Timo Soinin puolue, puuttunut millään tavalla asiaan ja ministerin poliittiseen vastuuseen. Vastuun pakoilua ja peittelyä, siitä koulusurmissa oli kysymys. Tämä sama ilmiö heijastuu vaikutuksiltaan sitten myös kaikilla muilla hallinnon aloilla ja aina alimpaan suoritusportaaseen saakka.

23.  Koulusurmat, etenkin Kauhajoen koulusurma, ovat viranomaisten ja ministereiden taitamattomuuden, osaamattomuuden, välinpitämättömyyden ja toisten viranomaisten virheiden ja laiminlyöntien peittelyn osalta niin järkyttäviä, että niihin on syytä palata aina uudelleen ja uudelleen. Poliitikot ja korkeat virkamiehet pyrkivät nyt ne jo mieluusti unohtamaan. Tämä ilmeni esimerkiksi kansanedustaja Kari Tolvasen (kok, siis ex- ministeri Anne Holmlundin puoluetoveri) lausunnoista viime maanantain TV1:n A-studiossa. Tolvanen luetteli koko joukon Eerikan tapaukseen verrattavissa olevia tapahtumia, myös Hyvinkään ampumistapauksen viime kesänä, ja vasta tämän jälkeen pienen empimisen jälkeen ja ikään kuin ohimennen koulusurmat.

24. Kauhajoen koulusurman oikeusprosessissa oli kysymys rikosten uhrien omaisten oikeusturvasta, joka on osa turvallista elämänlaatua ja paljon puhuttua arjen turvallisuutta. Oikeusturvaa ei ole eikä ihminen voi päästä oikeuksiinsa, jos häntä vastassa on koko oikeus- ja virkakoneisto, joka on jo etukäteen päättänyt, miten ja missä laajuudessa asia selvitetään ja miten rikosoikeudellinen vastuu rajoitetaan ja keitä korkeita virkamiehiä ei ainakaan tule missään tapauksessa saattaa tutkinnan ja rikosoikeudellisen vastuun kohteeksi. Näin juuri kävi Kauhajoen oikeusjutussa, jossa jo etukäteen päätettiin maan hallituksessa ja sen myötä VKSV:ssa, ketä syytetään ja mistä rikoksesta korkeintaan. Asianomistajat saivat yksin nostaa ja ajaa syytettä niistä rikoksista, joihin murha-aseen Matti Saarelle jättänyt poliisimies oli heidän ja heidän avustajiensa oikeuskäsityksen mukaan ilman muuta syyllistynyt. Mutta nämä syytteet hylättiin aina korkeinta oikeutta myöten, mikä varmistettiin KKO:ssa vielä siten, että toinen valitusluvan evänneistä jäsenistä oli entinen valtionsyyttäjä, joka asianomistajien mielestä oli ehdottoman jäävi asiassa. 

25. Kauhajoen koulusurmatapauksen selvittely eroaa monessa suhteessa Norjassa Anders Breivikin terroristi-iskujen johdosta suoritetusta tutkinnasta. Norjassa selvittelyelin tutki poliisin menettelyn koko laajuudessaan hyvin perusteellisesti ja arvosteli voimakkaasti poliisin toimintaa. Parlamentin julkisissa keskusteluissa on perätty maan hallituksen vastuusta ja pääministeri Stoltenbergia on vaadittu eroamaan poliisiviranomaisten vakavien virheiden eli muun muassa pelastustöissä ja Anders Breivikin kiinniottamisessa ilmenneen hitaan toiminnan takia. Suomessa ei tapahtunut vastaavaa, vaan päin vastoin keskustelu eduskunnassa tyrehdytettiin heti alkuunsa, kun pääministeri Vanhanen ja ministeri Katainen ilmoittivat ääni väristen seisovansa poliisiministerinsä takana ja mitään häpeämättä intoutuivat jopa ylistämään kahdessa koulusurmatapauksen johdosta maineensa ryvettyneen poliitikon vastuuntuntoa, kun tämä ei ymmärtänyt pyytää oitis eroa virastaan. Vanhasen ja Kataisen tuen nojalla Holmlund sitten ilmoitti uhmakkaasti, ettei hän ole minkäänlaisessa, ei juridisessa eikä poliittisessa vastuussa, kummastakaan koulusurmasta, eikä yksikään eduskuntapuolueista rohjennut  edes virittää keskustelua, jossa olisi vaadittu ministerin eroa. Häpeällistä!

26. Kuten jo kertaalleen sanottu,  tämä sama saamattomuus, taitamattomuus, ilmeinen haluttomuus puuttua epäkohtiin sekä maan hallituksen osoittama välinpitämättömyys saattaa epäpätevät ministerit ja virkamiehet vastuuseen laiminlyönneistään, heijastuu yleisesti hallintoon, aina alimmille virkaportailla asti. Esimerkiksi vuonna 2008 säädetty lastensuojelulaki on selvä sikäli, että sen mukaan sosiaaliviranomaisilla on, ei vain oikeus, vaan myös velvollisuus tehdä rikosilmoitus havaitsemistaan lapsen pahoinpitelystä tai muunlaisesta rikollisesta kohtelusta. Virkavelvollisuuksiin kuuluu, totta kai ja ilman nimenomaisia säännöksiäkin, tarvittava yhteydenpito ja yhteistyö muiden viranomaisten kanssa. Mutta kuten jälleen kerran olemme kuulleet ja todenneet, näitä velvoitteita ei vain käytännössä noudateta, ei sitten millään. Ilmeisenä osasyynä tähän on se, että kyseisellä hallinnonalalla kenttätasolla työskentelevien virkamiesten esimiehet ja virastopäälliköt eivät välitä valvoa alaistensa tekemisiä tai puuttua ilmenneisiin epäkohtiin. Useimmat epäkohdat ja virheet jäävät yleensä pimentoon ja jos ne sattuvat joskus tulemaan ilmi, kuten nyt Eerikan tapauksessa tapahtui, niin ilmenee, että niihin ei ole aiemmin välitetty puuttua, vaan virheet ja laiminlyönyt on aina katsottu läpi sormien ja syytetty päättäjiä aina ja ikuisesti resurssien puutetta.

27. Ainoa asia, mikä hallinnossa on osattu ja osataan edelleen perinteiden mukaisesti tehdä, on ministerin tai asianomaisen virastopäällikön päätös asettaa työryhmä pohtimaan ja selvittämään asioita. Näitä työryhmiä on asetettu ja mietintöjä valmistunut myös lastensuojeluasioissa jo hirmuinen määrä, mutta asiat ja käytännöt eivät vain ole niistä juuri miksikään muuttuneet, eivät ainakaan paremmalle tolalle. Toissa päivänä jätti mietintönsä osastopäällikkö  Päivi Sillanaukeen - ministeriön tuleva kokoomuslainen kansliapäällikkö todennäköisesti - johtama työryhmä uutta sosiaalihuoltoa koskevasta lainsäädännöstä, jossa luvataan iso joukko pykäliä kaikista hyvistä ja kauniista asioista. Eilen puolestaan peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson asetti uuden työryhmän selvittämään Eerikan tapauksen innoittamana "lastensuojelulain toimintakäytäntöjä" sekä "mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita." Tämä manööveri ennakoinee samalla sitä, ettei nyt suurella metelillä aloitetussa virkarikostukinnassa ole tosiasiallisesti aikomusta selvittää nykykäytäntöjä laajemmin eikä siis mennä tutkinnassa huipulle asti. Tässä työryhmässä jo ennestään tuttujen ja jo eläkkeellä  olevien sosiaalitanttojen ja dosenttisetien pitäisi yhdessä lukuisan virkamies- ja avustajajoukon kanssa pohtia ja keksiä jotakin, jolla yleisölle voitaisiin uskotella, että kyllä (tämäkin) asia on ministeriön tai ainakin asianomaisen ministerin hallinnassa, aivan niin kuin vanhuksille luvatun 0,7 -asiankin piti olla, mutta joka ei sitten ollutkaan.

28. Viime maanantaina edellä mainitussa tv-ohjelmassa haastateltu kansanedustaja Kari Tolvanen, siviilissä rikosylikomisario, kertoi Eerikan tapauksen johdosta käynnistetystä virkarikostutkinnasta. Kirjoitin sanatarkasti muistiin, mitä Tolvanen vastasi, kun toimittaja antoi niin sanotusti syötön suoraan Tolvasen lapaan kysyen häneltä, että miten korkealle virkahierarkiassa poliisitutkinta voisi ulottua. Tolvanen vastasi: "Ammattitaitoisen tutkinnan pitää ulottua aivan huipulle asti". No niin, siinäs nyt kuulitte, arvon sosiaaliministerit, kansliapäälliköt ja Helsingin kaupungin asianomaiset virasto- ja osastopäälliköt  ja apulaiskaupunginjohtajat! Kohta sinne teidän virkahuoneisiinne astelee vakavanoloinen poliisisetä kyselemään hiukka teiltäkin näitä asioita! Jollei astele tai edes soittele, niin silloin tutkinta ei ole Tolvasen kriteerien mukaan ammattitaitoista.

29. Tämä Tolvanen kyllä luultavasti ymmärsi itsekin puhuvansa tuossa kohdin puppua, mutta ehkä tuollaisellakin lausahduksella voi jonkun eläkeläismummelin äänen tulevissa vaaleissa itselleen ja puolueelleen saalistaa. Toki tällaisissa sensaatiotapauksissa, joissa media saa oikein herkutella rumilla yksityiskohdilla, poliisikin innostuu ja hihkuu aloittavansa rikostutkinnan toisen viranomaisen töppäyksistä oikein raskaamman päälle; tutkinnan tulokset ovat sitten asia erikseen.

30. Mutta silloin, kun  on kyse poliisin omista virheistä ja laiminlyönneistä tai suoranaisten rikosten tutkinnasta, on selvää, kuten Kauhajoen tapaus kiistattomasti osoitti, että tutkintaa ei koskaan uloteta aivan huipulle eikä edes lähelle sitä, vaan se päin vastoin rajataan hyvin tarkasti ja juuri mahdollisimman alimmalle tasolle. Kauhajoen tapauksessakin VKSV päätti Jorma Kalskeen päätöksellä heti kärkeen, että Kauhajoen komisarion epäiltyä rikosta saadaan tutkia ainoastaan tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena. Tämä linja piti sitten loppuun asti. Jos minulta kysytään, niin sanoisin, että verrattaessa sosiaaliviranomaisten viaksi nyt Eerikan tapauksessa epäiltyä virkarikosta ja Kauhajoen tapausta keskenään, viimeksi mainitussa oli kyse selvästi törkeämmänlaatuisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta eli tahallisesta rikoksesta. Sen sijaan Eerikan tapauksessa lienee vaikea osoittaa kenkään tapauksen kanssa tekemisissä olleen yksittäisen virkamiehen syyllistyneen tahalliseen virkavelvollisuuden rikkomista, sillä asiaa ovat luultavasti käsitelleet monet eri virkamiehet eri viranomaisissa.

31. Sisä- ja poliisiministeri Päivi Räsänen, jolla on päävastuu sisäisestä turvallisuudesta,  haluaa panna vielä sosiaaliministereitä paremmaksi. Sosiaalipuolen ministerit askartelevat lähinnä vain sinänsä hyvin tavanomaisissa ympyröiden eli työryhmien asettamisten kimpussa, mutta Räsäselläpä on paljon kunnianhimoisempia suunnitelmia. Räsänen muuten hamusi viime vaalien jälkeen itselleen juuri peruspalveluministerin salkkua, mutta hän ja kristilliset saivat tyytyä hallituspaikkojen jaossa liki luuhun eli puolueen imagolle melko yhdentekevään ja Räsäsen oma osaamisalue huomioon ottaen kovin vieraaseen hallituspostiin eli sisäministerin salkkuun.

32. Eilen ministeri Räsänen räväytti ja ryhtyi kannustamaan kaikkia mukaan turvallisuustalkoisiin lausuen seuraavasti:
- Sisäministerinä vastaan sisäisestä turvallisuudesta, mutta on hyvä muistaa, että pelkästään viranomaisvoimin ei sataprosenttisesti voi ylläpitää arjen turvallisuutta. Euroopan turvallisimman yhteiskunnan rakentaminen, huolenpito ihan jokaisesta, tarvitsee onnistuakseen kaikkien osallistumista. Räsänen piti puheensa Turvallisuusmessuilla. - Tällaisiakin messuja siis järjestetään (latojan huomautus)! - "Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä käsittelee johdollani toimenpiteitä, joilla voitaisiin ehkäistä viime päivinä mieliä järkyttäneitä lapsi- ja perhesurmia. Viranomaisten paremman yhteistyön, tiedonkulun ja toiminnan lisäksi tarvitaan koko kansalaisyhteiskunnan heräämistä pitämään huolta toinen toisistamme ja ennen muuta lapsista", ministeri jatkoi.

33. Mutta sokeri pohjalla, sillä messupuheensa lopuksi ministeri laukoi, että "turvallisuusalasta voisi saada hyvän vientituotteen".
– Olen itse jo peräänkuuluttanut, että tässä taloudellisessa tilanteessa Suomen olisi haettava uusia avauksia viennin edistämiseksi. Pidän mahdollisena että turvallisuusalan osaaminen voisi nousta tulevaisuudessa enemmän vientituotteeksi. Tämä jo senkin takia, että Suomen maine maailmalla turvallisuuden tekijänä on hyvä, ministeri päätteli.

34. Ministerin puheen loppuosasta voi kyllä päätellä ja pelätä, että ministeri saattaa olla kohta vaarassa menettää loputkin suhteellisuuden tajustaan, jonka ohuutta on jo tähän mennessä keritty porukalla ihmetellä. Toki yksityisellä sektorilla voi olla tässä suhteessa hyvinkin kannatettavia vientituotteita, mutta itse en kyllä lähtisi Räsäsen asemassa mainostamaan maailmalla hänen johtamansa ministeriön tai ylipäätään Suomen valtion hyvää mainetta turvallisuusalalla. Presidentti Niinistön kannattanee harkita kaksi kertaa, ottaako vienninedistämismatkalle mukaan ministeri Räsäsen esittelemään ja edustamaan suomalaista turvallisuusosaamista julkisella sektorilla.

35. Maailmalla kyllä muistetaan vielä hyvin Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat, ne ovat osa Suomen paljon puhuttua maabrändiä. Monet tietävät ulkomailla hyvin myös suomalaisen perheväkivallan huippuluvuista ja niiden yhteydessä surmatuista kymmenistä ja sadoista lapsista, vanhusten hoidon tiedetään olevan Suomessa retuperällä, itsemurhalukujen maailman mittakaavassa huippuluokkaa, koulu- ja työpaikkakiusaamisten olevan sangen tavallista, nuorten syrjäytymisen entistä useammin työelämästä ja koko yhteiskunnasta, se, että uudet asuintalot uhkaavat homehtua käsiin heti alkuunsa, poliisin määrärahojen niukkuuden, liikennettä valvova LP:hen kohdistuvan lakkautusuhan jne, jne. Mutta ministeri se vaan jaksaa kehua suomalaisen turvallisuuden hyvää mainetta!

36. Mistähän asioista ministeri Päivi Räsänen tullaan aikoinaan parhaiten ministerikaudeltaan muistamaan? Varmaankin ykkösenä on Ajankohtaisen kakkosen "Homoilta", mutta sen jälkeen tullee hänen suunnitelmansa lakkauttaa Liikkuva poliisi; tälläkin toimella ministeri on kaventamassa maan sisäistä turvallisuutta. Ministeri on lyönyt lähtemättömän leiman ja oman ruman puumerkkinsä myös poliittiseen virkanimityskäytäntöön, sillä juuri tänään, ilmeisesti paraikaa, valtioneuvosto nuijii  päätökseksi Räsäsen esityksen, jonka mukaan hänen johtamansa ministeriön korkeimmaksi virkamieheksi eli kansliapäälliköksi nimitetään kristillisten entinen varakansanedustaja Päivi Nerg. Uudella kansliapäälliköllä, joka on koulutukseltaan agronomi, ei ole tiettävästi minkäänlaista kokemusta sisäministeriön tärkeimmiltä hallinnonaloilta eli juuri sisäisestä turvallisuudesta tai maahanmuutosta, mutta tästä viis, sillä ministeri Räsänen mainostaa Nergiä sillä, että tällä on "kokonaisvaltaista johtamisosaamista".

37. Siis, jos virkaan ehdolla olevalla ei ole juuri minkäänlaista kokemusta tai näyttöä miltään ministeriön erityisalalta, niin juuri tällä perusteella hän on Räsäsen mukaan paras "kokonaisosaaja". Tämä kuuluu luultavasti osana kristilliseen päättelyyn, jonka mukaan "ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja (taidoiltaan) viimeiset ensimmäisiksi". Mikä ihme noissa kanslianpäällikön ja muissa vastaavissa virkanimityksissä saa poliittiset puolueet ja ministerit niin hemmetin kovasti ajamaan virkoihin aina oman puolueensa jäseniä tai myötäilijöitä, vaikka viranhakijoiden joukossa olisi useita paljon pätevämpiä ihmisiä? Hinku saada oman puolueen edustaja virkaan tuntuu olevan aina yhtä hirmuinen, olipa ministerinä sitten pakana tai kristitty, porvari tai sosialisti.