639. Urpilaisesta uusi ulkoministeri?

1. Lauantaisin TV1:ssä lähetettävä "Ykkösaamu", jossa haastatellaan kärkipoliitikkoja, on melko turha ohjelma. Tämä voitiin todeta taas kerran tänä aamuna, jolloin studion sohvalla istui valtiovarainministeri ja demareiden puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Mitään uutta näissä turinatuokioissa ei juuri koskaan tule esiin. Haastattelijoina olevat politiikan toimittajat ovat usein haastateltavien tuttuja ja kysymykset ovat sitten sen mukaisia. Siis kovin kesyjä ja koskettelevat asioita, joista haastateltavan kanta tiedetään jo muutenkin. Yleensä aina on arvattavissa, mitä toimittaja kysyy ja mitä politikko vastaa tai on vastaavinaan.

2. Tähän ohjelmaan osallistuu puhelimen välityksellä usein joku vastakkaisen leirin eli tässä tapauksessa oppositiota edustava poliitikko. Tänään puhelimen päässä oli persujen kansanedustaja Pietari Jääskeläiknen, joka esitti tietyn suoran kysymyksen Urpilaiselta. Ylimielisen oloinen Urpilainen ei kuitenkaan vastannut kysymykseen mitään - toimittajakaan ei sitä ryhtynyt tinkaamaan - vaan käytti härskisti tilaisuutta hyväkseen ja ryhtyi kehua retostelemaan itseään Suomen Kreikalta ja Espanjalta vaatimista takuista. - Että tällaista "keskustelua" sitä meillä harrastetaan!

3. Jutta Urpilaisen haastattelussa oli oikeastaan vain yksi uutinen: Jutan isoisä on kuollut ja hautajaisten takia Jutta ei matkusta kahden viikon kuluttua Tokiossa pidettävään IMF-kokoukseen; jos joku ei satu tietämään, niin kerrottakoon, että IFM on kansainvälinen valuuttarahasto. Toimittaja ja Jutta oikein herkistyivät miettiessään kuolemaa, ja Jutta sai taas kosolti säälipisteitä todetessaan, että kyllä läheisen kuolema sentään ajaa politiikan edelle.

4. Jos kerran juttelutuokiossa mentiin ministerin henkilökohtaisiin asioihin ja murheisiin, niin minä olisin toimittajan asemassa ottanut esille myös erään toisen ministerin henkilöön liittyvän asian. Olisin nimittäin kohteliaasti tiedustellut, että milloin ministeri, joka on nyt 37 vuoden ikäinen, aikoo puolisonsa kanssa hankkia lapsia, ja aikooko hän ylipään niin tehdä, vai onko politiikka ministerin koko elämä. Luulisin, että tämä asia olisi kiinnostanut katsojia vähintään yhtä paljon kuin valitettava suru-uutinen ministerin isoisän kuolemasta. Samalla keskusteluun ja lähetykseen olisi saatu sopivasti tasapainoa elämän peruskysymysten eli kuoleman ja syntymän välillä.

5. Sikäli ohjelmassa oli hiukka uutisen tynkää, että Urpilainen ilmoitti toivovansa Suomen lähtevän mukaan rintamaan, joka ajaa rahoitusmarkkinaveroa eli lyhyemmin sanottuna pankkiveroa EU:n alueelle. Tästä tekivät eilen yhdessä aloitteen Saksa ja Ranska. Suomesta tästä verosta on puhunut jo vuosikausia muun muassa Erkki Tuomioja. Tämän koko EU:n kattavan veron olisi tarkoitus hillitä keinottelua ja kerätä tuloja. Osake- ja lainakaupalle määrättäisiin 0,1 prosentin vero, joka kohdistuisi osakkeilla, johdannaisilla ja joukkovelkakirjoilla käytävään kauppaan.

6. Urpilaisen mukaan Suomen hallituksen on tarkoitus muodostaa kantansa kyseiseen veroehdotukseen ensi viikolla. Urpilainen sanoi uskovansa, että rahoitusmarkkinoita pitää uudistaa ja sääntelyä ja veroja lisätä, jotta finanssikriisit eivät toistuisi. Urpilaisen mukaan nyt vallinnut "ahneuden aika" ja sen vuoksi tarvitaan eettisempää markkinataloutta ja uusia pelisääntöjä." Pääministeri Katainen ei halunnut vielä tänään muodostaa kantaansa asiaan, mutta kokoomuksen Sampsa Kataja, joka on eduskunnan asianomaisen valiokunnan verojaoston puheenjohtaja, torjui rahoitusmarkkinaveron suoralta kädeltä  "täysin mahdottomana." Hallituksen suuret puolueet ovat siis tässsäkin kysymyksessä täysin eri linjoilla. Ilmeistä on, että jollei Ruotsi hyväksy Saksan ja Ranskan suunnittelemaan veroa, niin Suomikaan ei lähde mukaan sanottuun uudistukseen.

7. Muuten haastattelu ei tuottanut minkäänlaisia ylllätyksiä tai uutisia. Urpilaisella oli helppo tehtävä vastata toimittajan lepsuihin kysymyksiin. Tiitisen listan julkistamista vuonna 2015 voitaisiin kuulemma harkita. Urpilainen yhtyi työministeri Lauri Ihalaisen johtamaan kuoroon, joka vaatii elinkeinoelämää pidättäytymään irtisanomisista ja käyttämään niiden sijasta lomauttamisia. Hurskaita toivomuksia, kaikki tyyni!

8. Urpilaisen ilmoitus, jonka mukaan demarit sunnittelevat ministereidensä kierrättämistä ensi keväänä, jolloin hallituskaudesta on puolet takana, ei ollut uutinen, sillä onhan tästä puhuttu jo aiemminkin. Luultavasti Urpilanen oli joutunut hallitusta keväällä 2011 muodostettaessa lupaamaan Eero Don Heinäluomalle, että tämä pääsee mukaan hallituksen, kunhan pari vuotta on kulunut. Monet ovat kaavailleet Heinäluomasta uutta ulkoministeriä, jolloin Erkki Tuomiojasta tehtäisiin eduskunnan puhemies. Jutta Urpilainen ampui odotetusti alas joidenkin höyrypää-toimittajien kaavailun, jonka mukaan Tarja Halosesta tehtäisiin Tuomiojan seuraaja ulkoministerinä.

9. Itse veikkaisin, että uuden ulkoministerin nimi on Jutta Urpilainen, jolloin Heinäluoma siirtyy hallitukseen valtiovarainministeriksi. Miksi Urpilainen istuisi neljä vuotta rasittavalla rahaministerin tuolilla, kun eurokriisi näyttää vain jatkuvan jatkumistaan! Ulkoministerin paikalla pääsisi paljon helpommalla. Don Eerolla on kova hinku päästä hallituksen aitioon kinaamaan Timo Soinin ja erityisesti Mauri Pekkarisen kanssa, jota hän on jo ehtinyt puhemiehenäkin kurmoottaa  muutaman kerran. Heinäluoma saisi kuitenkin panna parastaan, sillä Mauri tuntuu olevan nyt retoriikassaan todella elämänsä vireessä!

10. Suomi on hinkunut jo kymmenisen vuotta päästä YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi. Tätä hanketta ovat pohjustaneet presidentit Ahtisaresta ja Halosesta lähtien ja tällä viikolla myös Sauli Niinistö käväisi YK:n yleiskokouksessa lobbaamassa Suomen valintaa ja lukemassa paperista tankeroenglannillaan kuivakkaan virkamiespuheensa. Urpilaisen mukaan myös Don Eero on vieraillut tällä viikolla New Yorkissa samoissa merkeissä, siis lobbaamassa Suomen valintaa turvaneuvostoon; ohhoh!

11. Monien muiden hämmentyneiden suomalaisten tavoin ihmettelen itsekin, mikä ihmeen kumma vimma Suomen politiikoilla on ajaa Suomea tuohon todella ikävään tehtävään. Turvaneuvostossa ei juuri muita asioita nykyisin käsitelläkään kuin eri puolilla maailmaa tuon tuostakin puhkeavia aseellisia selkkauksia ja kahakoita, esimerkkinä vaikapa vain Afganistan, Irak, Libya, Tunisia, Egypti ja Syyria sek tietenkin alati jatkuvat kiistat Israelin ja toisaalta Iranin ja muiden arabimaiden välillä. Kun Suomi edellisen kerran eli 90-luvun alkupuolella oli YK:n turvaneuvoston jäsenenä, jouduimme valmistelemaan USA:n vireille panemaa hyökkäystä Irakiin Kuwaitin pelastamiseksi. Tämän takiako Suomen herrat hinkuvat jälleen maamme pääsyä turvaneuvostoon, jotta olisimme mukana erlaisissa "pöydissä" päättämässä ja ottamassa kantaa erilaisiin aseellisiin kriiseihin.?

12. Miksi Suomi on käyttänyt lobbaukseen aika paljon resursseja ja ilmeisesti myös rahaa? Turvaneuvoston jäsenyydestä ei makseta meille mitään, päin vaston joutuisimme ilmeisesti itse vastamaan monista jäsenyyden aiheuttamista kustannuksista. Luultavasti kyseinen hanke, jota tavalliset ihmiset eivät käsitä, hyödyttäisi lähinnä vain Suomen poliittista eliittiä ja UM:n virkamiesjohtoa. Tarja Halonen, Pekka Haavisto sekä monet muutkin poliitikot ja virkamiehet haluaisivat mielellään seurata Mara Ahtisaaren jalanjälkiä kansainvälisissä rauhanvälitystehtävissä.

13. Lobbaus näyttää myös sikäli yli-innostuneelta ja jopa hieman naurettavalta, että yhtä paikkaa tavoittelee vain kolme ennalta määrättyä jäsenmaata eli Suomen lisäksi Australia ja Luxemburg. Näistä kolmesta valitaan kaksi eli rannalle jää vain yksi jäsenmaa.  Silti suomalaiset kuohkaavat hankkeen kimpussa niin vallan perk...siis mahdottomasti! Australian valinta Euroopan ulkopuolisena maana  lienee selvä asia, joten todellisuudessa Suomi kamppailee paikasta vain piskuisen Luxemburgin kanssa. Olisi se karmean nolo pettymys, jos Suomi jäisi tässä kamppalussa toiseksi ja koko kisassa siis kolmanneksi! Kuka silloin taputtelisi Niinistöa, Halosta, Tuomiojaa ja Urpilaista selkään ja lohduttaisi, että onhan se "ronssikin" itse asiassa ihan hyvä tulos?