839. Heinäluoma: Koskelo ei painostanut kansanedustajia

1. Edellisessä blogijutussani kerroin Yle Uutisten "kohu-uutisesta", jonka mukaan kansanedustajat ovat hämmästelleet korkeimman oikeuden (KKO) presidentti Pauliine Koskelolta saamiaan sähköpostiviestejä asioissa, joita on käsitelty eduskunnassa. Toimittajien esittämien vihjailujen mukaan jotkut kansanedustajat olisivat pitäneet Koskelon lähettämiä viestejä arveluttavina jopa perustuslaissa säädetyn valtiovallan kolmijako-opin kannalta.

2. Pauliine Koskelo kiisti Yle Uutisten toimittajien painostusväitteet - kansanedustajat eivät itse sellaista väitettä edes esittäneet - ja kertoi lähettäneensä joillekin kansanedustajille ainoastaan lakiesityksiin liittyvää taustamateriaalia, kuten esimerkiksi tuomioistuinten päätöksiä tai esitelmiä taikka juridisissa lehdissä julkaistuja kirjoituksia.

3. Itse pidin ja pidän edelleen Yle Uutisten nostattamaa kohua lähinnä naurettavana hupijuttuna. Vielä naiivimmalta tuntui apulaisoikeuskanslerin sijaiseksi juuri viime viikolla nimitetyn Risto Hiekkataipaleen Ylelle antama haastattelukritiikki, jossa hän kritisoi voimakkaasti Koskeloa tyylitajun puutteesta ja yliopettajamaisesta menettelystä. Minusta ylin laillisuusvalvoja ei voi ensimmäisiksi virkatöikseen kyllä pahemmin lyödä kirvestään kiveen. 

4. Oikeusoppineet, myös valtiosääntösellaiset, ovat pitäneet tapauksen johdosta viisaasti suunsa supussa. Yhtä kuitenkin lukuun ottamatta. Lähes kaikkien oikeudenalojen tietäjäksi ja taitajaksi julistautunut professori ja entinen tuomari Jukka Kemppinen meni nimittäin taas möläyttämään typeryyksiä ja vaatimaan, nyt jo toisen kerran, Pauline Koskelon eroa virastaan.

5. Kemppisen innon puuttua lapselliseen asiaan juuri nyt ymmärtää sitä taustaa vasten, että hän on reilun viikon kuluttua eli 12.5. julkistamassa blogijutuistaan koottua kirjaansa. Kemppinen näyttää siis haluavan omituisella ulostulollaan saada mediajulkisuutta itselleen ja kirjalleen. Kuten sanottu, Kemppinen vaati edellisen kerran jo muutama vuosi sitten  Pauliine Koskelon eroamista tai erottamista virastaan ja silloin vaatimus herätti vielä suurempaa mediajulkisuutta kuin nyt, jolloin vastuulliset tiedotusvälineet eivät ole edes maininneet Kemppisen ko. vaatimusta.  Juristipiireissä Kemppisen blogijutut ja varsinkin sanotunlaiset erovaatimukset kuitataan yksinomaan huumorilla ja päänpudistuksilla, sillä jokainen ymmärtää, että Kemppinen turinoi vain lämpimikseen, hänen sanotut vaatimuksensa ovat kerrassaan älyttömiä.

6. Vapunaattona eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma otti Koskelon lähettämiin sähköposteihin kantaa; uutinen tästä julkaistiin muun muassa mm. Helsingin Sanomissa 30.4. otsikolla "Eduskuntaa ei painostettu".  Heinäluoma totesi aivan odotetusti, että eduskunnan kannalta Koskelon viestittely ei ole ongelma. Puhemies perusti kantansa keskusteluihin useiden viestejä saaneiden kansanedustajien kanssa sekä asian käsittelyyn puhemiesneuvostossa viime tiistaina. 

7. Heinäluoma sanoi, ettei hän ole tavannut henkilöä, joka olisi kokenut Koskelon lähettämät viestit häiritsevänä tai painostuksena. Puhemiesneuvostossa oli päin vastoin todettu, että korkeimman oikeuden esittämillä näkökulmilla on merkitystä lainsäädäntötyön kannalta. Heinäluoman mukaan on normaalia, että ihmiset esittävät näkökulmiansa ja kommenttejaan. Puhemiehen mielestä olisi suorastaan mahdotonta ajatella, että korkein oikeus painostaisi eduskuntaa, eikä tässä yhteydenpidossa mikään viittaa siihen. 

8. Heinäluoman mukaan korkeimmasta oikeudesta on ollut aikaisemminkin yhteydenpitoa eduskuntaan, eikä viestittely liity pelkästään presidentti Koskeloon. "Eduskunnassa on korkea arvostus Koskelon työtä kohtaan ja täällä on nähty että hän on toiminut hyvässä tarkoituksessa," sanoi Heinäluoma.  Puhemiehen mukaan  asia on eduskunnan puolelta on loppuun käsitelty. "Tänne saa postia lähettää ja myös sähköpostia", Heinäluoma sanoi lopuksi.

9. Jukka Kemppinen ei kuitenkaan malttanut jättää asiaa tähän, vaan on palannut siihen tämänpäiväisessä blogijutussaan "Läpinäkyvä tuomari". Kemppinen jorisee tyylilleen uskollisena niitä näitä joutavia Olavi Heinosesta lähtien, mutta nuo tarinat eivät liity mitenkään nyt esitettyihin väitteisiin, joihin Kemppinen on yhtynyt ja joiden mukaan Koskelo on voinut kenties syyllistyä jopa perustuslain rikkomiseen. 

10. Heinäluoman vakuutteluista huolimatta Kemppinen haluaa yhä edelleen pitää blogistin arvovallallaan yllä epäluuloa Koskelon viestien sisällön suhteen. "Muutoin julkisuuteen ei ole tullut tietoa, kuinka paljon viestiliikennettä on ollut ja mitä viestit ovat käsitelleet," hän uhoaa. Kemppinen ottaa esiin termin tuomarin läpinäkyvyys, jonka mukaan tuomarin on toimittava niin, ettei hänen toimintansa ole omiaan aiheuttamaan epäilyä asiattomasta menettelystä. Kemppinen vihjaa siis rivien välissä edelleen, että Koskelo on voinut menetellä lainvastaisesti. 

11. Se, että että tällaisia vihjailuja esittää henkilö, joka ei ole nähnyt ilmeisesti yhtä ainoaa Koskelon kansanedustajille lähettämään viestiä, on arveluttavaa. Ne ulkopuoliset, jotka ovat kyseisiä viestejä nähneet, eli eduskunnan puhemies ja HS:n toimittaja, ovat yhtäpitävästi kertoneet, että Koskelon viestit eivät ole olleet painostavia, vaan sisältäneet ainoastaan tarpeellista informaatiota mm. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista. 

12. Jukka Kemppinen ei näytä huomaavan, että useimmat hänen kertomansa anekdootit vanhoista tapauksista liittyvät läpinyvyyden kannalta sinänsä varsin harmittomiin tilanteisiin. Tällainen on esimerkiksi tapaus, jossa Kemppinen ja hänen advokaattiveljensä olivat  käyneet  yhdessä Raimo Siltalan ja Olavi Heinosen kanssa Savoyssa kestitsemässä tunnettua englantilaista oikeusoppinutta Ronanald Dworkinia. Kemppisen mukaan Dworkin on kuuluisa juristi. Oikeampi muoto olisi kuitenkin oli, sillä Dworkin kuoli vuonna 2013.  Ilmeisesti Kemppinen ei ollut saanut kutsua D:n hautajaisiin, sillä hän ei näytä tietävän tämän kuuluisuuden kuolemasta. Tuonkaltaisessa tapaamisessa ei ole ollut mitään arveluttavaa, vaikka Kemmppisen velimies maksoikin ravintolalaskun. Luultavasti Kemppinen halusi kertoa mainitusta tapauksesta vain hieman kerskuakseen, keitä kaikkia kuuluisuuksia hän on elämänsä aikana tavannut.

13. Kemppinen kertoo blogijutussaan myös muutamasta muusta läpinäkyvyyden kannalta kenties arveluttavasta, mutta samalla jokseenkin rutikuivasta tapauksesta.  Nuo tapaukset, jos ne ylipäätään pitävät paikkaansa,  voisivat olla tuomareiden läpinäkyyvyden kannalta arveluttavia. Mutta se, miten ratkaisevasti Pauliine Koskelon tapaus eroaa näistä muista tapauksista, on jäänyt Kemppiseltä kyllä kokonaan havaitsematta.

14. Kemppinen heittää juttunsa lopuksi, että "ehkä KKO:n pitäisi kuitenkin perustaa blogi". Hän perustelee ehdotustaan sillä, että Euroopan tuomioistuinten taustoittaminen avoimessa blogissa olisi hyödyllistä kaikille eikä aiheuttaisi epäilyjä, vaan hälventäisi niitä.Tässä kohdin  Kemppiselta näyttää jääneen huomaamatta tapa, jolla korkein oikeuden taustoittaa ja selostaa ennakkopäätöstensä perusteluissa juurtajaksaen mm. juuri ihmisoikeustuomioistuimen ja EU-tuomioistuimen ratkaisujen sisältöä. Aineisto, josta KKO:n presidentin kansanedustajille lähettämissä viesteissä on mainittu, onkin jo aiemmin  julkaistu asianomaisessa yhteydessä. Salaisesta tai muutoin julkisuuden kannalta arveluttavasta tiedosta ei siis ole ollut kysymys. 

15. Jos KKO tai vaikkapa KHO vastoin minun luuloani haluaisi perustaa oman blogin, niin kenet tulisi valita sen pitäjäksi tai päätoimittajaksi? Ehkä Kemppisen ehdotus sisältää vinkin, jonka mukaan hän itse voisi entisenä KKO:n esittelijänä ja muutenkin mukavana miehenä ryhtyä KKO:n blogin toimittajaksi. 

838. Turha kohu KKO:n presidentin sähköpostiviesteistä

Koskelo, nyt kyllä lopetat sen sähköpostittelusi! Minä olen Puumalaisen sijainen ja minua on nyt kaikkien virkamiesten ja tuomareiden toteltava!

1. Ensin oli täysin typerä kohu siitä, saadanko koulujuhlissa laulaa Suvivirttä ja millä ehdoilla. Kohun aiheutti apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen päätöksellään. Sitä nimittäin tulkittiin yleisesti niin, että Puumalainen piti virren säkeistöjä, kahta ensimmäistä lukuun ottamatta, erikoisina ja jopa ihmisoikeussopimuksen vastaisena, koska niissä mainittiin kerran tai pari kertaa sana "jumala".

2. Tällä viikolla eduskunnan perustuslakivaliokunta on pannut pisteen mainitulle kohulle käsitellessään oikeuskanslerin kertomusta viime vuodelta. Perustuslakivaliokunta linjasi perustellussa päätöksessään, että Suvivirttä voidaan edelleen veisata kouluissa ja vaikkapa kokonaan.

3. Yle Uutiset, joka on usein ennenkin toimittanut julkisuuteen vastaavanlaisia eli melko turhia ja outoja kohu-uutisia, ei kuitenkaan lannistunut. Eilen se julkisti "kauhean tiedon", joka toimituksen mielestä rikkoo mahdollisesti jopa perustuslaissa turvattua valtiovallan kolmijako-oppia, jossa erotetaan toisistaan lainsäädäntö, toimeenpano ja tuomiovalta.

4. Yle Uutisten ahkerille toimittajille oli nimittäin "kaikkein pyhimmästä" eli eduskunnasta kerrottu, että korkeimman oikeuden (KKO) presidentti Pauliine Koskelo on ottanut tavakseen lähetellä kansanedustajille sähköposteja eduskunnassa vireillä olevien lakiesitysten tiimoilta. Toimittajat Ari Mölsä ja  Marja Niilola väittivät eilen julkaisemassaan nettiuutisissa , jota toistetiin myös tv:n iltauutisissa, että Koskelo on suorastaan "pommittanut" kansanedustajia ahkerasti vireillä olevien lakihankkeiden johdosta. Katso Ylen juttua tästä.

5. Pauliine Koskelo kiisti pommitusväitteen ja kertoi lähettäneensä joillekin edustajille ainoastaan joihinkin lakiesityksiin liittyvää taustatietoa, kuten esitelmiä, oikeustieteellisissä aikakausilehdissä julkaistuja artikkeleja jne. Hän kiisti väitteet siitä, että olisi yrittänyt viesteillään vaikuttaa lakiesitysten läpimenoon tai lakien sisältöön.

6. Mölsän ja Niilolan "räväkäksi" tarkoitetussa jutussa haastateltiin viittä kansanedustajaa, jotka olivat saaneet sähköpostia Koskelolta, eli Ben Zyskowiczia (kok), Kari Rajamäkeä (sdp), Sampsa Katajaa (kok), Kimmo Sasia (kok) ja Kari Uotila (vas). Yksikään perussuomalaisten tai keskustan kansanedustaja ei siis ilmeisesti ole saaneet viestejä Koskelolta - jokin raja siis on olemassa myös tässä asiassa.

7. Kukaan näistä viidestä ei Mölsän ja Niilolan jutun mukaan edes väittänyt, että Koskelo olisi yrittänyt vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä lakiesitysten käsitelyssä. Sampsa Kataja ja Ben Zyskowicz eivät nähneet Koskelon viesteissä kerrassaan mitään outoa ja Kari Uotila kertoi olevansa vain hämmästynyt saadessaan viestejä KKO:n presidentiltä. Tästä toimittajat ovat vetäneet johtopäätöksen, jonka mukaan Uotilasta on tuntunut "vähän hurjalta" saada viestejä KKO:n presidentiltä. Kari Rajamäki puolestaan totesi ironisesti, että Koskelon tarkoituksena on varmaan ollut  "antaa valoa ja oikealla polulla pitää".

8. Yle Uutisten jutun mukaan kaikkein negatiivisimmin Koskelon viesteihin olisi suhtautunut kansanedustaja Kimmo Sasi, joka toimi edellisellä vaalikaudella eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana. Tuolloin vuoden 2011 alussa eli juuri vähän ennen maaliskuussa pidettyjä eduskuntavaaleja ko. valiokunta joutui kannanotoissaan "napit vastakkain" KKO:n kanssa. Valiokunta nimittäin tyssäsi lausunnossaan yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva lakiesityksen katsoen - valiokunnassa kuultujen valtiosääntöoppineiden tekstiä mukaillen - että esitys, jolla pysäköintifirmoille olisi annettu oikeus valvontamaksujen määräämiseen, olisi perustuslain vastainen, koska valvontamaksun antamisessa olisi kyse erittäin merkittävän julkisen vallan käyttämisestä. Aiemmin KKO oli ennakkopäätöksessään yksimielisesti todennut, ettei valvontamaksun antaminen, joka perustuu sopimukseen, ole ristiriidassa perustuslain kanssa.

9. Yle Uutisten jutun mukaan Kimmo Sasi väitti, että Koskelon tavat poikkeavat huomattavasti KKO:n edellisten presidenttien tavoista. Tästä voimme päätellä, että Kimmo Sasi ei ole saanut koskaan sähköposteja Leif Sevónilta, Olavi Heinoselta tai Curt Olssonilta; Olssonin toimikaudella sähköposteviestintää ei tosin ollut vielä edes keksitty. Sasi väitti edelleen, että Koskelo on "poikkeuksellisen aktiivinen" ja että tämä "todella lähettää aika runsaastikin sähköpostiviestejä." 

10. Viimeisin "suuri sähköpostioperaatio" Koskelon taholta kohtasi Mölsän ja Niilolan jutun mukaan kansanedustajia viime lokakuussa, kun eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin  veropetoksiin syyllistyneiden kaksoisrangaistavuuden kieltoa (ne bis in idem -kielto). Kimmo Sasilla on katkeria muistoja Koskelon uutteruudesta juuri edellä mainitun pysäköintivalvonta-asiassa, sillä tuolloin Koskelo "rusikoi aika voimakkain sanoin eduskunnan päätöstä". Kyseessä ei kuitenkaan ollut koko eduskunnan päätös, vaan nimenomaan Kimmo Sasin johtaman perustuslakivaliokunnan päätös, kuten edellä kerroin. Ei siis mikään ihme, että mainittu asia ja Koskelon sen johdosta antama kritiikki ovat jääneet kaivelemaan Sasia, joka on nyt saanut  - ainakin omasta ja Yle Uutisten mielestä - oivan tilaisuuden maksaa Koskelolle "potut pottuina".

11. Yle Uutisten eilisessa jutussa väitettiin - onhan Ari Mölsä itsekin ao. koutuksen saanut lakimies - että  Koskelon sähköpostit kansanedustajille olisivat ristiriidassa  valtiovallan kolmijako-opin kanssa, koska Koskelo, joka edustaa tuomiovaltaa ja johtaa KKO:ta, olisi ikään kuin tunkeutunut menettelyllään lainsäätäjän tontille ja pyrkinyt vaikuttamaan kansanedustajien päätöksentekoon.

12. Yle Uutisten pyynnöstä myös perustuslakivaliokunnan nykyinen puheenjohtaja Johannes Koskinen (sdp) pani oman lusikkansa soppaan kertomalla kantanaan, että olisi "suositeltavaa, että tieto toimitetaan kaikille". Kaikilla Koskinen tarkoittaa tässä yhteydessä eduskunnan asianomaisen valiokunnan kaikkia jäseniä.  Koskinen antaa siis ymmärtää, että Koskelon tapa lähettää viestejä vain joillekin kansanedustajille, ei ole korrekti. Johannes Koskinen paljasti saaneensa itsekin "pari kertaa" perustuslakivaliokunnan työhön liittyviä viestejä, ilmeisesti siis Pauliine Koskelolta. 

13. Onko Yle Uutiset tulkinnut oikein Kimmo Sasin toimittajille eilen antamaa lausuntoa? Tätä sopii kysyä, sillä tänään Kimmo Sasi yllättää ja ilmoittaa suorin sanoin, että hän  "tyrmää" Ylen väitteet Koskelon (muka) hämmentävistä viesteistä. Sasi kertoo Uudelle Suomelle kokeneensa Koskelolta saamansa viestit, ei suinkaan kiusallisina, kuten Yle Uutiset eilen väitti, vaan päin vastoin myönteisinä. Sasin mukaan Koskelon viestit ovat olleet asiallista ja tarpeellista informaatiota siitä, mitä muualla maailmalla tapahtuu, samoin tietoja tärkeistä oikeustapauksista. Sasi arvostelee Koskeloa kuitenkin edelleen siitä tavasta, jolla tämä kritisoi vuonna 2011 eduskuntaa, siis tosiasiallisest Kimmo Sasin tuolloin johtamaa perustuslakivaliokuntaa, yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan llakiesityksen torppaamisesta. Sasin haastattelu US:lle on tässä.

14. Luulisi, että ainakin minusta naiivilta vaikuttava kohu "Koskelon sähköposteista" olisi jäänyt tähän eikä Yle Uutiset olisi enää jatkanut asian vatkaamista, vaan hävennyt ja ollut hiljaa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä tokihan Ari Mölsä ja kumppanit Yle Uutisissa tietävät, että tässä maassa on joukko valtiosääntöoppineita, poliitikkoja ja korkeita virkamiehiä, jotka ovat valmiita arvostelemaan Koskelon toimintaa ja haluaisivat, että tämä saisi sapiskaa ylimmiltä laillisuusvalvojilta. 

15. Valtakunta on juuri saanut yhden uuden tällaisen innokkaalta vaikuttavan uuden korkean virkamiehen, joka on oitis tarttunut Yle Uutisten hänelle tarjoamaan tilaisuuteen tulla tapauksen johdosta parrasvaloihin. Tämä virkamies on oikeuskanslerinvirastossa 30 vuotta esittelijänä toiminut Risto Hiekkataipale (63 v.), jonka valtioneuvosto nimitti tällä viikolla virkavapautta saaneen apulaisoikeuskansleri MIkko Puumalaisen sijaiseksi kahden vuoden ajaksi.

16. Yle Uutisille antamassaan haastattelussa Hiekkataipale antaa palaa täysillä. Hän jyrähtää tokaistessaan julkisuuteen ja ilmeisesti myös Pauliine Koskelolle, että "eduskunta ei tarvitse yliopettajamaista opastusta". Hiekkataipale kertoo pitävänsä Koskelon viestittelyä kansanedustajille "erikoisena". - Eikö Herra Apulaisoikeuskansleri todellakaan keksinyt mitään muuta ja hieman valaisevampaa adjektiivia, vaan turvautuu kovin tavalliseen sanaan "erikoinen"?

Hiekkataipaleen haastattelu löytyy tästä.

17. Hiekkataipale ottaa yliopettajan roolin itselleen ja opettaa Koskeloa, että eduskunta kutsuu itse asiantuntijat valiokuntiin kuultaviksi, eikä tuomareiden tarvitse lähettää sähköpostia kansanedustajille. Ei toki tarvitse, mutta tuomareita ei toisaalta ole kielletty lähettämästä lakiesityksiin liittyvää informaatiota eduskunnan jäsenille. Hiekkataipaleen kärkevää ulostuloa asiassa voidaan pitää kummallisena. Mikä tarve hänellä on ryhtyä  mollamaan KKO:n presidenttiä asiassa, josta ei ole vielä ehditty tehdä yhtään kantelua oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle? Yksi asia on varma. Jos Koskelon menettelystä kannellaan oikeuskanslerille, Hiekkataipale on lausunnollaan jäävännyt itsensä eikä voi siis ottaa kantelua tutkittavakseen.

18. Mikähän näitä meidän apukanslereita oikein vaivaa? Ensin viran vakinainen haltija, juuri ennen kaksivuotisen virkavapautensa alkua, antaa suvivirsiasiassa päätöksen, jota voidaan hyvällä syyllä pitää "erikoisena". Sitten  viransijaiseksi nimitetään oikeuskanslerinviraston virkamies, joka heti ensimmäisiksi töikseen antaa turhaa ja hieman naurettavan tuntuista sensaatiouutista hakevalle Yle Uutisille lausunnon, jota voidaan pitää erikoisena ja jopa jonkinlaisena mielenosoituksena: Kuulkaa kaikki, nyt apulaisoikeuskanslerin virkaa hoidan minä! Varokaa siis!  - Koomisen tuntuista pörhistelyä tv-kameroiden edessä!

19. Eikö apulaisoikeuskanslerin viransijaiseksi voitu, jo vaihtelun vuoksi, valita joku todella pätevä ja taitava lakimies OKa-viraston ulkopuolelta? Miksi sijaisen valinta piti tehdä nimenomaan viraston sisältä? Kaksi vuotta on aika pitkä aika. Sen kuluessa meille voi tulla vielä ikävä viran vakinaista haltijaa, jos hänen sijaisensa aikoo jatkaa koko kauden nyt valitsemallaan räväkällä ja turhalla lausuntolinjallaan. 

770. Koiviston konklaavi - irvokas näytelmä oikeusvaltiossa

              Kojamo (n. 25-30 kg) nousemassa ylävirtaan Tenon Yläkönkäällä 

1. Koivoston konklaavilla tarkoitetaan presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 pidettyä ja illansuussa klo 19 alkanutta täysin salaista "oikeuspoliittista keskustelutilaisuutta". Presidentti oli kutsunut luokseen korkeimman oikeuden sekä muiden tuomioistuinten jäseniä (11 tuomaria), yliopistojen tiedekuntien radikaaleiksi tunnettuja "oikeusoppineita", virkamiehiä ja presidentinkanslian väkeä, yhteensä noin 30 henkilöä.  

2. Keskustelutilaisuudesta laadittu 36-sivuinen muistio on ollut salainen 21 vuotta. Valtakunnassa taitaa olla ainoastaan yksi vielä salaisempi asiakirja nimittäin Tiitisen lista - sekin on muuten Mauno Koiviston määräyksestä Supon kassakaappin piilotettu.  Mauno Koiviston presidenttikauden jälkeen presidentti Tarja Halonen päätti - Koiviston kehotuksesta tietenkin - määrätä muistion edelleen salaiseksi. Nyt muistio on siirretty tasavallan presidentin kansliasta Kansallisarkistoon, josta Yle Uuutiset on saanut sen luettavakseen. Ks. http://yle.fi/uutiset/salattu_muistio_valottaa_koiviston_tuomioistuin-kritiikkia_pankkikiistoissa/6807049

3. Koiviston konklaavin tarkoitusta ei ole ollut vaikea arvata. Korkein oikeus (KKO) oli noin kuukautta aiemmin antanut ns. ylikorkojuttuja koskevan ennakkopäätöksen (KKO 1992:50), jonka mukaan pankki ei voinut yksipuolisesti nostaa asuntolainan korkoa. Presidentti halusi tilaisuuteen kutsuttujen korkeiden tuomareiden ja oikeusoppineiden vaikuttavan siihen, että tuomioistuinten linja mainituissa ylikorkojutuissa muuttuisi ja pankkeja yleensäkin "ymmärrettäisiin" niittä koskevissa oikeudenkäynneissä jatkossa paremmin.

4. Ja katso:  Näin myös tapahtui, eli presidentti Koiviston arvovaltainen kannanotto ja asiaan puuttuminen tepsi ja toteutui. Kuten julkisuudessa on usein kerrottu ja todistettu, tuomioistuinten linja pankkeja koskevissa oikeusjutuissa muuttui aina korkeinta oikeutta myöten ja pankkeja alettiin ymmärtää niin hyvin, että Koiviston konklaavin jälkeen pankit eivät enää juuri hävinneet oikedenkäyntejä, joissa ne olivat asianosaisina.

5. Nyt jälkeenpäin useat konklaavin kutsutut lakimiehet ovat vähätelleet neuvonpidon todellista tarkoitusta ja Koiviston sanoman merkitystä. Näitä henkilöitä on kuultu - jälleen kerran - myös Yle Uutisten tämänpäiväisissä jutuissa. KKO:n tuolloinen presidentti Olavi Heinonen - entinen SDP:n aktiivijäsen ja paljolti juuri jäsenkirjansa avulla KKO:n oikeusneuvoksen virkaan 32-vuotiaana (KKO:een perin suivaantuneen ja omaa myöhäsyntyistä radikaalivaihettaan eläneen) presidentti Urho Kekkosen nimittämänä vuonna 1970 kohonnut apulaisprofessori - kertoi Yle Uutisille, ettei hän kokenut "millään lailla" Mauno Koiviston yrittäneen painostaa tuomareita tai tuomioistuimia muuttamaan linjaansa, vaan että palaverissa oli ollut kyse vain "erittäin antoisasta keskustelutilaisuudesta". Olavi Heinosta säestävät Yle Uutisille parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan sellaiset tutut nimet kuin Kaarlo Tuori, Jukka Kekkonen, Juha (Pöyhönen-) Karhu ja Olli Mäenpää, heidän ideologinen kotinsa kyllä tiedetään. Ks. tästä.

6. Itse luotan kuitenkin mainittuja herroja enemmän konklaaviin myös kutsutun rehellisen pohjalaisen historioitsijan Heikki Ylikankaan "todistukseen" vuodelta  2006. Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmän ko. vuonna julkaisemassa "Laman ja rahan pelurit" -nimisessä kirjassa Heikki Ylikangas arvioi Koiviston konklaavin tarkoitusta näin:

"Tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin j - mikäli mahdollista - mukaan kutsuttujen hanekilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa".

7. Yle Uutisten mukaan Heikki Ylikangas ei kiistä noin sanoneensa, mutta selittää nyt, että hän sanottu arvionsa olisi ollut "jälkijättöinen", koska KKO oli antanut oman linjapäätöksensä jo ennen Koiviston järjestämää tilaisuutta.

8. Myös Heikki Ylikangas haluaa näköjään hieman kaunistella asiaa. Toisin kun Ylikangas antaa ymmärtää, minusta päin vastoin juuri se, että presidentti Koivisto kutsui konklaavinsa koolle vain kuukausi sen jälkeen, kun korkein oli antanut kyseisen enakkopäätöksensä (KKO 1992:50), osoittaa presidentissä poikkeuksellista voimakasta halua ja röyhkeyttä puuttua ja vaikuttaa riippumattoman tuomioistuinlaitoksen ratkaisuihin.

9. Yle Uutisten tämänpäiväisessä pääjutussa valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen, joka on perehtynyt  toimituksen pyynnöstä Koiviston muistioon liitetyn puheen "avainkohtiin", ei anna Koivistolle puhtaita papereita. Ojanen haluaa kuitenkin jostakin syystä vähätellä ex-presidentin outoa menettelyä. Ojasen mukaan Koiviston menettelyssä saattaa olla "sellaista makua", että ylimmän toimeenpanovallan käyttäjän puuttuminen ei ole "aivan ongelmatonta" tuomioistuinten riippumattomuuden näkökulmasta. Ojanen ei kuitenkaan näe sinänsä ongelmaa siinä, että tasavallan presidentti kutsuu tuomioistuinten edustajat keskustelemaan "jo tehdyistä ratkaisuista". Professorin mukaan "olennaista on se, "vaikuttavatko presidentin lausunnot todella tuomioistuinten myöhemipiin ratkaisuihin, mikä vaatisi tutkimusta".

10. Minusta Tuomas Ojanen on jokaisessa edellä mainitussa kohdassa väärässä. On erittäin ongelmallista - suorastaan ennenkuulumatonta ja ehdottomasti väärin - että tasavallan presidentti ylimmän toimeenpanovallan edustajana kutsuu toisen valtiomahdin eli riippumattoman tuomoistuinlaitoksen edustajat "neuvottelutilaisuudeksi" naamioituun palaveriin - siis täysin salaiseen kokoukseen (!) -  jossa hän antaa - radikaaleiksi tunnettujen oikeusoppineiden ikään kuin tukihenkilöiden ominaisuudessa saapuvilla ollessa - selvin sanoin ymmärtää, että maan ylin tuomioistuin on tehnyt kuukautta aiemmin hänen mielestään täysin virheellisen päätöksen jutun toisen osapuolen eli pankin vahingoksi. 

11. Jolleivät saapuvilla olleet tuomarit ole todellakaan KOiviston todellista tarkoitusta ja sanomaa ymmärtäneet, niin en voi muuta kuin ihmetellä, millaisia "pölvästejä" meillä on voitu tuomarin virkaan nimittää! Mutta ei huolta, kyllä nämä tuomarit ovat tajunneet asian oikean laidan, mutta Koivisto on saanut heidät - salaisessa neuvonpidossa kun "maan isän" kanssa oltiin  - ikään kuin vihkiytyneiksi siihen, mitä presidentti piti "maan edun" kannalta oikeana linjana. Tuomarit ymmärsivät, että Koiviston sanoma oli pidettävä visusti salassa ja julkisuudessa oli kiistettävä loppuun saakka konklaavin ja presidentin todellinen tarkoitus. Samalla heidän oli kuitenkin viisasta alkaa ymmärtää hieman myös raha- ja talouspolitiikkaa ja ottaa sen asettamat vaatimukset huomioon pankkioikeudenkäynneissä!

12. Kuten sanottu, julkisessa kekustelussa on tuotu usein esiin näyttöä siitä, että Koiviston konklaavin jälkeen tuomioistuinten linja todella muuttui oikeudenkäynneissä pankkeja suosivaksi. Varsinaista tieteellistä ja empiiristä tutkimusta asiasta ei toki ole, mutta ehkä senkin aika vielä tulee. Mutta toisin kuin Tumas Ojanen sanoo, olennaista ei tietenkään edes ole se, muuttuiko tuomioistuinten linja todellisuudessa vai ei. Perustuslakiin kirjatun valtiovallan kolmijaon ja tuomioistuinten riippumattomuuden ja koko oikeusvaltion olemassaolon kannalta olennaista on tietenkin se, että tasavallan presidentti kutsui tuomarit salaiseen neuvonpitoon ja yritti arvovallallaan saada tuomioistuinten linjan muuttumaan. Minusta on aika outoa, että valtiosääntöoikeuden professori ei näytä tätä ymmärtävän. Oikeusvaltion kannalta Koiviston konklaavi oli irvokas näytelmä, jonka todellinen tarkoitus ei jälkihymistelyistä miksikään muutu.

12. Yle Uutisten käsiinsä saaman muistion mukaan presidentti Koivisto olisi painottanut, että hänen mielipiteillään ei ole vaikutusta tuomarinimityksiin. Virallisesti Koivisto ei tiettävästi koskaan poikennutkaan esimerkiksi KKO:n tai KHO:n jäsenten nimityksissä ylimpien tuomioistuinten tekemistä virkaehdotuksista, vaan KKO ja KHO saivat tosiasiallisesti vapaasti täydentää itse itseään. Mutta ei toki tulisi olla niin naiiveja, että kuviteltaisiin presidentin vaikutusmahdollisuuksien rajoittuvan valtioneuvoston yleisistunnossa tapahtuviin nimityspäätöksiin eli "nujankopautuksiin". Mauno Koivistokin oli presidenttinä niin juoni tyyppi, että hänellä on ollut monia epävirallisia vaikutuskanavia käytettävissään. Tasavallan presidentti voi esimerkiksi vaikuttaa epävirallisesti siihen, ketä KKO tai KHO tietyissä tilanteissa esittää jäsenen tai päällikötuomarin virkaan. Ei esimerkiksi liene pelkkä sattuma, että pankkikriisin aikana vuonna 1992, jolloin Koiviston konklaavi siis toimeenpantiin, korkeimman oikeuden jäseneksi nimitettiin (1.5.1992 lukien) asianajaja Mikko Tulokas, joka tunnettiin Kansallis-Osake-Pankin usein oikeusjutuissa käyttämänä advokaattina.

13. Norjassa hallitus vaihtuu. Norja sai tänään oman "rautarouvansa", kun suurkäräjien vaaleissa selvisi, että pääministeri Jens Stoltenbergin sosialidemokraatit hävisivät vaalit  ja parlamenttiin tulee neljän porvari- tai konservatiivipuolueen muodostama enemmistö. Suurimman porvaripuolueen eli Höyren puheenjohtajasta Erna Solbergista, ("Jern-Erna", kuvassa) tulee uusi pääministeri ja hallituksen otetaan myös populistinen edistyspuolue. Vaikka Stoltenbergin johtama puolue on edelleen Norjan selvästi suurin puolue, tämä ei ratkaise - toisin kuin (onnettomin seurauksin) meillä Suomessa - pääministerin valintaa, jos vastakkaisella leirillä on parlamentissa enemmistö.

Sinuhe kokoomuslainen (JyP) teki 10.9. historiaa puhuessaan kansanedustajana täysin tyhjälle eduskunnan istuntosalille. Vain puhemies oli paikalla, pääsihteeristä ei ole tietoa.

609. Jussi Halla-ahon etikettivirhe: Arvosteli KKO:ta saamastaan rikostuomiosta. Halla-ahon käytös on silti vähäistä verrattuna oikeusministeri Johannes Koskisen menettelyyn 

1. Jussi Halla-aho arvosteli tänään viime viikolla KKO:sta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ynnä muusta saamaansa langettavaa tuomiota. Tämä oli selvä moka, sillä Halla-ahon menettely on valtiovallan kolmijako-opin vastaista. Pitääkö hänen tämän takia luopua hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta?

2. Aiemmin oikeusministeri Johannes Koskinen kritisoi ministerinä ollessaan kymmenissä eri tapauksissa tuomioistuinten yksittäisiä ratkaisuja ja sai oikeuskansleri Jaakko Jonkalta nuhteet menettelystään. Oikeuskansleri ei  - tietenkään - itse puuttunut Koskisen sanottuun menettelyyn, minkä vuoksi jouduin tekemään siitä kantelun oikeuskanslerille. Peräti lähes kolme vuotta kanteluani haudottuaan Jaakko Jonkka rohkeni vihdoin ja viimein antaa Johannes Koskiselle menettelystä moitteet.

3. Toinen Johannes Koskisen ministerikaudella tekemä vakava töppäys koski hänen Alpo Rusi-tapauksen yhteydessä antamaansa lausuntoa, jolla hän Helsingin hovioikeuden lainvoiman saaneen tuomion mukaan menetteli syyttömyysolettaman vastaisesti. Koskisen menettelystä aiheutui valtiolle vahingonkorvausvastuu, eli valtio tuomittiin korvausvelvolliseksi oikeusministerinsä ihmisoikeussopimusta rikkovan  menettelyn johdosta. Oikeusministeriö ei vaivautunut perimään Johannes Koskiselta takaisin senttiäkään valtion maksettaviksi Koskisen menettelyn johdosta tulleista korvauksista. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka, jolle kantelin tästäkin Koskisen ja oikeusministeriön menettelystä, siunasi ministeriön menettelyn ilman minkäänlaisia kunnon perusteluja.

4. Nyt Halla-ahoa uhkaavat potkut hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Muun muassa ulkoministeri Erkki Tuomioja on julmistellut blogissaan Timo Soinille asiasta ja kehottanut Soinia ja perussuomalaisia huolehtimaan siitä, että Halla-aho eroaa vapaaehtoisesti valiokunnan puheenjohtajan paikalta. Johannes Koskisen (sdp) edellä mainitun kahden todella vakavan töppäyksen jälkeen Tuomiojalla (sdp) tai muillakaan demareilla ei sitä vastoin ollut esittää minkäänlaisia moitteita tai erovaatimuksia.

5. Miten sitten kävi Johannes Koskiselle noiden kahden tapauksen jälkeen. Ei kai häntä enää valittu mihinkään valiokuntaan tai vastaavaan tehtävään? Väärin arvattu, sillä Johannekselle kävi paremmin kuin hyvin. Toisen tapauksen eli Helsingin hovioikeuden tuomion jälkeen hän jatkoi eduskunnan varapuhemiehenä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut!  Varapuhemiehen pallilta Johannes Koskinen joutui väistymän vasta, kun ministerin tehtävät jättämään joutuneelle Tarja Filatoville oli löydettävä jokin arvokas korvike ministeripaikan menettämisestä.

6. Kaiken huippu koettiin viime vaalien jälkeen, jolloin Johannes Koskisesta leivottiin - yllätys yllätys - perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja! Erkki Tuomioja, joka nyt julmistelee Jussi Halla-ahon saamasta sakkotuomiosta, oli muiden demareiden tavoin valitsemassa keskeistä ihmis- ja perusoikeutta loukannutta Johannes Koskista sanottuun tehtävään eli  tavallaan epävirallisen valtiosääntötuomioistuimen puheenjohtajaksi.

7. Meillä istuu siis eduskunnan arvovaltaisimman valiokunnan puheenjohtajan pallilla kansanedustaja, joka on 1) loukannut oikeusministerinä ollessaan oikeusvaltion yhtä keskeistä kulmakiveä eli tuomioistuinten riippumattomuutta ja 2) menetellyt keskeisen ihmis- ja perusoikeuden eli syyttömyysolettaman vastaisesti valtiolle korvausvastuun aiheuttavalla tavalla. Tästä on vaiettu, mutta nyt kun pinteessä on paljon "vähäisempi kiho" eli Jussi Halla-aho, kansanedustajat ovat vaatimassa hänen eroaa tavallisen valiokunnan puheenjohtajan paikalta.

8. Toki Jussi Halla-ahon olisi tullut pitää mölyt mahassaan ja olla arvostelemata KKO:ta. Halla-ahon möläytys rikkoo valtiovallan kolmijako-oppia vastaan, se on selvää.  Kansanedustajan ei pidä arvostella toisen valtiomahdin eli tuomiovallan edustajia eikä siis tuomioistuimen yksittäisiä ratkaisuja - vaikka oikeusministeri Koskinen aikaisemmin niin lukuisia kertoja tekikin. Samoin on selvää, että Halla-ahon tulisi KKO:n langettavan tuomion johdosta kiireesti erota hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Kun Halla-aho ei aio itse erota eivätkä perussuomalaiset vie asiaa eteenpäin, jää eduskunnan ja muiden puolueiden tehtäväksi huolehtia siitä, että hallintovaliokunta vapauttaa Halla-ahon sanotusta tehtävästä. Mutta tämä näyttää olevan hyvin vaikeaa.

9. Jos minä olisi Halla-ahon tilanteessa, vetoaisin tietenkin siihen, että saihan Johannes Koskinenkin aikoinaan jatkaa jopa eduskunnan varapuhemiehenä, vaikka hovioikeus oli lainvoimaisella tuomiolla todennut hänen rikkoneen syyttömyysolettamaa ja vaikka Koskisen menettelystä aiheutui valtiolle korvausvastuu. Vetoaisin myös siihen, että Johannes Koskinen edellä mainittujen töppäystensä jälkeen valittiin perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi.

10. Jos olisin Halla-ahon tilanteessa, niin lupaisin erota heti hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta, jos Johannes Koskinen eroaa  samanaikaisesti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan pallilta.  SE olisi sitä yhdenvertaisuutta!

457. KHO:n Pekka "Härski" Hallberg" ehdolle presidentinvaalissa?

Huurteista helteellä

1. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg (67 v.) oli tänä aamuna haastateltavana MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmasssa. Hallberg on toiminut pitkään eli jo vuodesta 1993 KHO:n presidenttinä. Mutta Hallberg on myös niin sanottu joka paikan höylä ja "hallituksen mies", niin kuin olen aiemmin jossakin blogijutussa maininnut. Hallberg on esiintynyt asiantuntija varsinkin perustuslakia uudistettaessa.

2. Eniten julkisuutta ja mainetta Hallberg saavutti egyptiläisen isoäidin käännytysasian yhteydessä. KHO:n epäsi 8.3.2010 päätöksellään egyptiläiseltä isoäidiltä Evelyn Fadayeliltä oleskeluluvan. Asia ratkaistiin KHO:n vahvennetussa kokoonpanossa äänin 5-1-1. KHO:n enemmistö eli viisi jäsentä oli isoäidin suoran käännytyksen kannalla, yksi jäsen olisi palauttanut asian takaisin ulkomaalaisviraston käsiteltäväksi. Presidentti Pekka Hallberg jäi yksin mielipiteellään, jonka mukaan isoäidille oli myönnettävä oleskelupa. Katso blogi 237/30.3.2010, josta pääsee KHO:n päätökseen kokonaisuudessaan.

3. KHO:n lainvoimaisen päätöksen jälkeen tasavallan presidentti Tarja Halonen totesi haastattelussaan 19.3.2010, että "nämä päätökset sopi hyvin vaikeasti omaan oikeustajuuni, ja yhteydenottojen perusteella huonosti myös suomalaisten oikeustajuun". Päätös tuntuu kohtuuttomalta, ottaen huomioon sen aseman, missä nämä isoäidit ovat, kommentoi Halonen. - KHO ratkaisi samassa yhteydessä myös venäläistä isoäitiä koskevan tapauksen; tämä poistui kuitenkin KHO:n päätöksen jälkeen Suomesta vapaaehtoisesti. Hallberg osallistui KHO:ssa ainoastaan egyptiläistä isoäitiä koskevaan päätöksentekoon.

4. Ilmeisesti Halosen kannanotosta rohkaistuneena - kenties jopa Halosen kannustamana (?) - KHO:ssa jutun "hävinnyt" Pekka Hallberg astui esiin ja lähetti poliisiviranomaisille ja poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle tunnetun kirjeen. Hallberg vetosi kirjeessään siihen, ettei käännytyspäätöksen saaneiden egyptiläisen ja venäläisen isoäidin käännytyksessä tulisi kiirehtiä. Katso blogi 234/25.3.2010.

5. Tämän peräti eriskummallisen tapauksen kummallisuuksiin kuuluu se, että Mikko Paatero otti Hallbergin "käskystä" kiltisti onkeensa ja määräsi käännytyspäätöksen täytäntöönpanon toistaiseksi jäihin. Outoa oli myös se, että Hallbergin Paaterolle lähettämä kirje vuodettiin julkisuuteen. Perin omalaatuinen oli myös akatemiaprofessori Martti Koskenniemen tapauksen johdosta suorittama suorastaan raivokas esiinmarssi, jossa professori näytti polttavan pelihousunsa totaalisesti. Katso blogit 278/28.5.2010 ja 284/14.6.2010.

6. Hallbergin toilailusta kanneltiin eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka antoi Hallbergille epätavallisen kovasanaiset moitteet. Epätavallisista moitteista voidaan puhua siihen nähden, että yleensä vastaavanlaisiin töppäilyihin sortuneet tuomarit tai ministerit ovat päässeet laillisuusvalvojien tutkinnassa kuin koira veräjästä; viittaan vain esimerkiksi oikeuskansleri Jaakko Jonkan ex-oikeusministeri Johannes Koskisen asioissa tekemiin nahkapäätöksiin, joita olen selostanut myös blogisani.

7. Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläisen mukaan Pekka Hallberg menetteli isoäitien käännytysasiassa sopimattomasti ja perustuslain vastaisesti. Myös valtiosääntöoikeuden asiantuntijat arvostelivat Hallbergin toimia. Heidän mielestään Hallbergin poliisille lähettämä kehotus horjutti vallan kolmijakoa. Katso blogi 389/16.2.2011, jossa on oikeusasiamiehen sanottu päätös.

8. Hallberg sano tänään, ettei hän kadu menettelyään.

- Tottahan tein siinä hyvin epätavallisen liikkeen, mutta se ei johtunut tuomiosta tai aikaisemmista vaiheista, vaan siitä, että hallitus oli juuri luvannut pääministerin suulla, että ulkomaalaislakia kiireellisesti muutetaan juuri tämän tapauksen takia. Koin hyvin inhimillisen ja suuren hädän siinä. Joskus on näin, että inhimillisyys nousee pintaan ja ei me tuomaritkaan mitään kansakunnan häijyjä peikkoja olla. Täytyy tuntea asiat sydämellä myös, Hallberg sanoi MTV3:n Huomenta Suomessa.

9. Pekka Hallberg on jeesustellut menettelyään isoäitiasiassa jo aiemmissa haastatteluissa. Katso blogia 399/27.2.2011. Nyt hän ilmeisesti aikoo hyödyntää tuon isoäititapauksen ja vedota inhimilliseen tuomarin ominaisuuksiinsa mahdollisessa presidentinvaalikampanjassaan.

10. Inhimillisyyden pintaan nouseminen on sinänsä ymmärrettävää. Mutta tuomarin ja etenkään ylimmän tuomioistuimen päällikkötuomarin, joka on itse osallistunut kyseistä asiaa koskevaan päätöksentekoon ja jäänyt siinä vähemmistöön, ei toki ole sallittua päätöksen jälkeen esittää edes inhimillisyyteen vedoten ylimmälle poliisiviranomaiselle päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä. Sellainen menettely näyttää ja se koetaan ilman muuta härskiksi painostusyritykseksi ja puuttumiseksi asiaan, mikä ei tuomarille lainkaan kuulu samoin kuin perustuslain johtavan periaatteen eli valtiovallan kolmijaon tietoiseksi loukkaamiseksi.

11. Pekka Hallberg on, kuten edellä ja aikaisemminkin olen todennut, ollut lain- ja perustuslainvalmistelun yhteydessä ja muutenkin pitkään läheisessä kanssakäymisessä oikeusministeriön, valtioneuvoston sekä myös tasavallan presidentin kanssa. Luultavasti juuri tämä kaksoisrooli on sokaissut Hallbergin näkemystä niin pahasti, että eri roolit ovat menneet häneltä sekaisin. Mahdollisesti hän on tunnetussa "tasavallan isäntärengin" asemassa katsonut jopa velvollisuudekseen puuttua asiaan, joka ulkopuolisista vaikuttaa täysin ennenkuulumattomalta ja härskiltä. Tästä on tullut otsikossa mainittu nimitys Härski-Hallberg.

12. Pekka Hallberg tunnetaan toki taitavana ja sanavalmiinsa juristina ja tuomarina, joka on onnistanut kehittämään KHO:n toimintaa ja sen ulkonaisia puitteita monessa suhteessa tavalla, joka jättää varjoon KKO:n ja sen presidenttien toiminnan. On siten sääli, että Hallberg meni isoäitien käännytysasiassa tuolla tavalla munaamaan itsensä. Toki Pekka Hallberg on esiintynyt monissa oikeuslaitoksen kehittämistä koskevissa kysymyksissä jarrumiehen roolissa jopa niin, että jotkut asiat ovat jäässä ja odottamassa Hallbergin vuoden kuluttua tapahtuvaa eläkkeelle siirtymistä. Yksi tällaista asioista, joita Hallberg on kiivaasti vastustanut, koskee tuomioistuinten keskushallinnon siirtämistä pois oikeusministeriöltä.

13. Mutta Pekka Hallbergin sisällä on aina asunut tuomarin lisäksi myös pikku-poliitikko. Hallbergin lähipiiristä kerrotaan, että Hallberg on jo nuorena juristina asettanut itselleen tavoitteeksi tulla paitsi KHO:n myös koko tasavallan presidenteiksi. Hallberg tuntee ministereitä, poliitikkoja sekä presidenteistä hyvin varsinkin Ahtisaaren ja Tarja Halosen. Pekka Hallberg on Martti Ahtisaaren parhaita kavereita, ja hän osallistui vuonna 2009 Maran kutsumana kunniavieraana Ahtisaaren Nobel-juhlallisuuksiin Oslossa.

14. Hallberg tuntee hyvin myös Kiinan aiemman presidentin Jiang Zeminin, jonka vieraina Martti Ahtisaari ja Hallberg vierailivat 1990-luvun loppupuolella "kahteen pekkaan" Pekingissä. Vierailu sattui aikana, jolloin länsimaissa kauhisteltiin Kiinan massiivisia ihmisoikeusrikoksia ja Kiinassa ilmitulleita lapsille tarkoitettuja kuolemanhuoneita. Kiinalaisviranomaisten törkeät ihmisoikeusrikkomukset eivät estäneet Hallbergia oleskelemasta ihmisoikeusrikokset ja kuolemanhuoneet hyväksyneen presidentti Jiangin vieraana. Tästä vierailusta olen kirjoittanut muun muassa kirjassa "Korkein oikeus kriisissä" (1997) s. 154-156.

15. Tästä päästäänkin blogijutun otsikkoon. MTV3:n haastattelussa tänään Hallbergilta kysyttiin melko suoraan hänen mahdollisista presidenttiaikeistaan. Aiemminkin eli joskus 1990-luvulla on kuultu puheita, joiden mukaan Hallberg voisi olla sopiva presidenttiehdokas, Tuolloin potin korjasi kuitenkin Ahtisaari, ja vuoden 2000-vaaleissa taas Hallberg ei lähtenyt haastamaan ystäväänsä Tarja Halosta.

15. Pekka Hallberg myönsi tänään yllättävän auliisti, että hänen halukkuuttaan on myös tällä kerralla kyselty tai tunnusteltu eri piireistä. Hallberg ei tyrmännyt lainkaan ehdokkuuttaan, vaan päinvastoin tuntui olevan hyvin kiinnostunut asiasta. Hallberg ei toppuutellut ehdokkuuskaavailuja, vaan sanoi siihen suuntaan, että "katsotaan nyt, miten asetelma kehittyy" ja onko "kysyntää" riittävässä määrin. Hallberg kertoi, että palautetta ja yhteydenottoja on tullut "hirvittävän paljon" ja asialla on oltu etenkin erilaisten "oikeudentuntoasioiden" tiimoilta.

15a. Voitaneen sanoa, että Pekka Hallberg on julkisesti asettunut eräällä tavalla tarjolle pressanvaaleihin ja odottelee asiassa nyt vain mahdollisimman arvovaltaista kannanottoa ja pyyntöä asettua ehdokkaaksi. Mikään ajankohtainen asia ei olisi tuonut Hallbergia tänään MTV3:n haastateltavaksi. Asia voi siis hyvinkin olla niin, että haastattelu oli varta vasten järjestetty eräänlaiseksi lähtölaukaukseksi Hallbergin vaalikampanjaa silmällä pitäen?

16. Hallberg kaipasi presidenttiehdokkaaksi puolueiden ulkopuolista ehdokasta, joka voisi presidenttinä esiintyä arvojohtajana. Hallbergin arvojohtajuus koki kuitenkin pahan kolauksen edellä mainitussa iso-äitiasiassa. Jollei maan ylin tuomari todellakaan ymmärrä, mikä hänen rooteliinsa kuuluu ja mikä ei, niin silloin on kyllä turha vedota yleiseen oikeustajuun tai inhimilliseen näkökohtiin tai pyrkiä esiintymään arvojohtajana.

17. Mutta minkä puolueen ehdokkaaksi Hallberg voisi ryhtyä ja ketkä häntä voisivat olla ehdokkaaksi kyselemässä? Kokoomus, demarit, vasurit ja vihreät eivät ainakaan voi tulla kysymykseen. Entä sitten keskusta, joka ei tunnu millään löytyvän ketään poliitikkoa ehdokkaaksi lukuun ottamatta tietenkään Paavo Väyrystä, jota puolueen johto ei kuitenkaan halua ehdokkaaksi. Ilmeistä kuitenkin on, että myöskään keskusta ei kaavaile Hallbergia ehdokkaakseen. Poliittisista puolueista kysymykseen voisi tulla lähinnä kristilliset eli kristillisdemokraatit. Mikseipä myöskin perussuomalaiset, jos Timo Soini ei jostakin syystä haluaisi lähteä kisaan mukaan.

18. Presidenttiehdokkaan voi kuitenkin asettaa myös myös valitsijayhdistys, jonka on perustanut vähintään 20 000 äänioikeutettua. Tuon verran kannattajia Hallbergin ehdokkuuden taakse olisi luultavasti aika helppo saada, sillä kyllä "kentällä" vallitsee ainakin tuon verran tyytymättömyyttä poliittisiin puolueisiin ja poliitikkoihin. Kristilliset voisivat lähteä puolueena kannattamaan Hallbergin valintaa, jolleivät he aseta omaa ehdokastaan, ja kannatusta löytynee myös muista puolueista.

19. Hallberg saattaisi vedota tiettyyn osaan äänestäjiä "ståhlbergilaisena laillisuusmiehenä" ja hänen äänestäjäkuntansa voisivat kuulua myös inhimillisiä arvoja ja "yleistä oikeustajua" etusijalla pitävät mummot ja ehkä papatkin. Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen lähtisivät - ilman muuta - mukaan vaalityöhön ajamaan Pekkaa presidentiksi.

20. Mutta mikä Pekka Hallbergin vaalisloganiksi? Käännyn tässä asiassa valistuneen lukijakunnan puoleen. Hallberg korosti tänään, että tuomioistuimissa ja yleensäkin "asiat täytyy tuntea myös sydämellä." Voisiko Hallbergin iskulauseena presidentin vaaleissa siis olla "Pekka Hallberg - sydämen asialla"? Tai miltä kuulostaisi slogan "Isoäidit - tulkaa takaisin!"

-

399. KHO:n Pekka Hallberg jeesustelee

Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) presidentti Pekka Hallberg on harvinaisen ylimielinen ja kovapäinen tuomari.

Hallberg sai vastikään eduskunnan oikeusasiamieheltä täysin ansaitut moitteet puuttumisestaan tuomarina täysin epäasianmukaisella tavalla oman tuomioistuimensa KHO:n päätöksen täytäntöönpanoon isoäitien käännytysasiassa.

Hallberg jäi KHO:n vahvennetussa kokoonpanossa päätetyssä asiassa käännyttämisen osalta vähemmistöön selkeän enemmistön (5-1-1) ollessa isoäitien käännyttämisen takana. Tappiostaan suivaantuneena Hallberg ryhtyi toimiin, jotta lainvoimaista päätöstä ei voitaisi panna asianmukaisella tavalla heti täytäntöön.

Tänään YLE Uutisten haastattelussa Hallberg kiistää viivyttäneensä käännytyspäätöksen täytäntöönpanoa. Hän selittelee, ettei inhimillisten syiden vuoksi halunnut kiirehtiä isoäitien käännytyspäätösten täytäntöönpanoa, vaan halusi odottaa hallituksen lupaamaa kiireellistä lainmuutosta asiassa.

Hallberg jeesustelee nyt, ettei hän ole milloinkaan arvostellut tuomioistuimen päätöksiä, en myöskään viivyttänyt täytäntöönpanoa. Hallbergin mukaan "tässäkin asiassa" oli kysymys siitä toivomuksesta, että kun hallitus oli luvannut kiireellisen lainmuutoksen, niin sanoin että ei pidä nyt hoppuilla, vaan katsotaan kuinka sen asian kanssa käy.

KHO:n presidentti ei siis näytä vieläkään ymmärtävänä, että hänen toimenpiteensä ja kirjeensä poliisille käännytyspäätöstä koskevassa täytäntöönpanoasiassa nähtiin ja nähdään edelleen nimenomaan tarkoituksellisena päätöksen täytäntöönpanon viivyttämisenä. "Niin on jos siltä näyttää." Jälkiselitykset eivät enää Hallbegia häpeältä pelasta.

Pointti on siinä, että Hallbergilla tuomarina ja vielä maan ylimmän tuomioistuimen päällikkötuomarina ei ollut minkään valtakunnan lakiin perustuvaa toimivaltaa puuttua sanottuun asiaan sen jälkeen, kun asia oli KHO:ssa ratkaistu. Hallberg on tuomari eikä tuomari saa puuttua oman päätöksensä täytäntöönpanoon.

Pekka Hallberg ylitti toimivaltansa härskisti ja ylimielisesti piittaamatta tippaakaan oikeusvaltion keskeisestä periaatteesta eli valtiovallan kolmijako-opista.

Hallberg:

- Kaiken kaikkiaan tämä oli murheellinen juttu inhimillisyyden kannalta. Minä toivon, että kaikki ovat tästä jotain oppineet.

Tähän on sanottava, että tämä tapaus oli murheellinen Hallbergin osoittaman ylimielisyyden ja räikeän toimivallan ylittämisen kannalta.

Mutta kuten haastattelusta nähdään, Hallberg ei ole oppinut tapauksesta ja virheellisestä menettelystään mitään eikä ottanut ojentuakseen oikeusasiamiehen hänelle antamista moitteista.

Hallberg mokasi kun yrittäessään viivyttää päätöksen täytäntöönpanoa - päätöksen, jonka tekemisessä hän oli itse jäänyt karsealla tavalla vähemmistöön!

Mikä oli Hallbergin todellinen motiivi ja kuka oli Hallbergin toiminnan takapiru? Luulen, että Pekka yritti vain toteuttaa "rakkaan johtajan" eli tämän meidän kuuluisan "ylipäällikkömme" päiväkäskyä.

Kun ylipäällikkö sanoi lehtihaastattelussaan, että KHO:n päätös isoäitien käännyttämisestä ei vastaa hänen oikeustajuaan, ymmärsi "Valtakunnan isäntärenki-Pekka" tarttua asiaan!

Ylipäällikkö palkitsi isäntärenkinsä uskollisuuden viime itsenäisyyspäivän korkeimmalla kunniamerkillä.

Voiko valtakunnassa enää juuri kunniattomammalla tavalla toimia?

95. Oikeusvaltiota remontoimassa

Ovatko tämän oikeustalon perustukset ja pilarit

kestäviä; talo on parhaillaan remontissa, fyysisesti...

1. Mediassa käytetään aika ajoin puheenvuoroja - tästä on vielä pitkä matka jäsentyneeseen keskusteluun - siitä, onko Suomi oikeusvaltio vai ei tai onko oikeusvaltiossa kaikki hyvin. Viime viikolla kysymyksen nosti esille Suomen suuriman tuomioistuimen eli Helsingin käräjäoikeuden päällikkötuomari Eero Takkunen pitäessään 5.5. käräjäoikeuden laajassa talousrikosjutussa antaman tuomion julkistamisen yhteydessä erityisen tiedotustilaisuuden.

2. Laamanni Takkunen kyseli, onko Suomi oikeusvaltio, kun Suomi on saanut muutaman viime vuoden aikana Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta kaikkiaan 36 langettavaa tuomiota sen takia, että suomalaiset oikeusjutut ovat kestäneet kohtuuttoman kauan. Takkusen puheenvuoroa ovat lyhyesti kommentoineet Helsingin Sanomissa 6.5. oikeusministeri Tuija Brax ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske. Näiden puheenvuorojen perusteella aiheeseen puututtiin myös Helsingin Sanomien ykköspääkirjoituksessa 8.5. otsikolla "Oikeudenkäynti venyminen on oikeusvaltiolle häpeäpilkku."

3. Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin peruselementteihin. Muita peruselementtejä ovat asianosaisen kuuleminen, tuomion perusteleminen ja oikeudenkäynnin julkisuus. Myös niiden osalta Suomi on saanut ihmisoikeustuomioistuimelta monta langettavaa tuomiota, joissa tuomioistuimien, joissakin tapauksissa myös KKO:n ja KHO:n, on todettu rikkonen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

4. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti on osa laajempaa käsitettä eli oikeusvaltiota. Oikeusvaltiosta puhutaan suomalaisissa juhlapuheissa usein pitkään ja hartaasti. Sitä käsitellään etenkin erilaisilla "päivillä", eli massatilaisuuksissa, joita järjestetään muun muassa tuomareille, syyttäjille, asianajajille ja koko lakimieskunnalle. Tällaisia päiviä ovat esimerkiksi Lakimiespäivä, Tuomaripäivä(t), Syyttäjälaitospäivä, Oikeuslaitospäivä, Asianajajapäivät jne. Näille kaikille päiville on yhteistä se, että siellä on aina ensimmäisenä äänessä oikeuslaitoksen kerma, kuten esimerkiksi oikeusministeri, KKO:n ja KHO:n presidentit ja valtakunnansyyttäjä. Joka ikisillä päivillä he puhuvat aina joltakin kannalta oikeusvaltiosta. Tässä suhteessa ovat viime aikoina kunnostautuneet erityisesti KKO:n presidentti Pauliine Koskelo ja KHO:n presidentti Pekka Hallberg. Molemmat heistä tuntuvat pitävän itse asiassa koko ajan samaa puhetta, joka liittyy aina tavalla tai toisella oikeusvaltio-käsitteeseen. - Kuten tunnettua, myös yleisessä saunassa, miesten puolella nimittäin, puhutaan Juha Watt Vainion tunnetun laulun mukaan yleisesti ottaen myös aina yhdestä ja samasta asiasta tai oikeastaan yksistä ihmisistä, mutta eipä nyt sekoiteta näitä puheenaiheita keskenään.

5. Pekka Hallberg, joka on toiminut KHO:n presidenttinä jo lähes parikymmentä vuotta, on oikeusvaltiota käsitelleiden puhujien ehdoton kärkinimi ainakin mitä puheiden määrään tulee. Hän on lukuisissa puheissaan tarkastellut oikeusvaltiota kieltämättä aika kiinnostavalla tavalla. Hallberg, joka esiintyy lakimies - ja tuomaripäivillä yms. tilaisuuksissa rennon "isäntämiehen" ottein viljellen vanhoja sananlaskuja ja suomalaisten kirjailijoiden sutkauksia, lähestyy oikeusvaltiota ja sen rakentamista rakennusmestarin ottein. Kestävään taloon tarvitaan luja perusta, yhteiset arvot ja oikeuskulttuuri, sanoo Hallberg. Hän vertaa oikeusvaltiota kalliolle rakennettuun taloon, jossa on neljä kestävää nurkkaa: 1) vallankäytön lainalaisuus (laillisuus), 2) vallanjaon tasapaino, 3) ihmisten perusoikeudet ja tärkeimpänä kaikista 4) järjestelmän toimivuus.

6. Minäkin olen joskus yrittänyt hahmottaa oikeusvaltiota Hallbergin talo-vertauksen avulla. Kalliolle rakennettu talo tuntuisi kyllä yleisesti ottaen seisovan lujalla pohjalla, mutta voidaanko kestävän talon nurkkauksia kuitenkaan rakentaa suoraan kallion päälle, kuten Hallberg tuntuu ajattelevan? Eikö tämä aiheuta välttämättä jonkinlaista huojuntaa, sillä kalliopohja ei liene koskaan kyllin tasainen talon pystyttämiseen suoraan sen päälle. niin tai näin, itse puhuisin mieluummin kivijalasta, sillä täytyhän tukevalla talolla toki olla kunnolliset perustukset. Tällöin taloa ei tarvitse välttämättä rakentaa kalliolle, mutta olisi hyvä, että talo sijaitsisi "kukkulalla korkealla", jolloin sieltä olisi hyvä näköala joka suuntaan, aina Eurooppaan asti (kuvainnollisesti asiaa hahmottaen).

7. Kivijalka, joka suorakulmion mukaisen pohjarakenteen omaavassa talossa käsittää neljä sivustaa, voidaan kyllä rakentaa kolmen Pekka Hallbergin esille ottaman elementin varaan. Niitä ovat 1) laillisuus (lainalaisuus), josta säädetään perustuslain (PL) 2.2 §:ssä, 2) vallanjaon tasapaino (PL 3 §), josta tuomioistuimien riippumattomuus (PL 3.3 §) on etenkin "oikeustalosta" puhuttaessa olennaisessa osassa, sekä 3) kaikille perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa turvatut ihmis- ja perusoikeudet. Mutta voidaanko kivijalkaan sisällyttää myös Hallbergin mainitsema "kaiken" eli koko järjestelmän toimivuus? Tämä on minusta ongelmallista, varsinkin kun Hallbergin mukaan sanottu toimivuus tai tehokkuus on mainituista neljästä peruselementeistä kaikkein tärkein.

8. Talon tulee toki olla "toimiva", mutta toimivuuteen, viihtyisyyteen ja tehokkuuteen vaikuttavat kovin monet tekijät; ei niitä kannata ruveta kaikkia kivijalkaan tai nurkkiin tälläämään eikä talosta tule tietenkään toimiva yksistään sillä, että sen kivijalka tai nurkka toimii ja pitää taloa pystyssä. Talon käyttötarkoituksesta paljolti riippuu, kuinka suureksi ja monikerroksiseksi talo on tehtävä, millaisia rakenne-, sisustus- yms. tekijöitä on otettava suunnittelussa huomioon, jotta talosta tulisi toimiva jne. Poliisilaitokset, vankilat ja tuomioistuimet kuuluvat kaikki oikeusvaltioon (oikeusvaltiotalon kammareihin tai kerroksiin), mutta esimerkiksi tuomioistuimen toimivuudelta edellytetään aika tavalla erilaisia ratkaisuja kuin vaikkapa vankilalta.

9. Helsingin hovioikeus toimi vuodesta 1952 lähtien aina 1980-luvulle saakka alun perin yksityiseen asuinkäyttöön suunnitellussa talossa eli Kaivopuistossa sijaitsevassa Marmoripalatsissa, mutta jo silloin kun minulla oli kunnia työskennellä siellä -70 luvun alussa, nähtiin selkeästi, että talo soveltui varsin huonosti tuomioistuimen tilaksi. Joku hovioikeuden jaosto joutui pitämään istuntojaan joskus alun perin kylpyhuoneeksi rakennetussa huoneessa, toinen vintillä jne. Talo ei "toiminut" tuomioistuimena, vaikka hovioikeudessa järjestettiin tuohon maailman aikaan vain harvoin suullisia käsittelyjä.

10. Oikeusvaltion "toimivuus" tai tehokkuus on lisäksi hieman epämääräinen käsite, jolloin siihen voidaan sisällyttää joskus sellaistakin aineista, joka ei itse asiassa kuuluisi oikeusvaltioon lainkaan, ei perustuksiin eikä itse taloon. Ajatellaanpa esimerkiksi kommunistisen Kiinan yhteiskunta- ja oikeusjärjestystä. Kiinan oikeuslaitos ja hallintokoneisto tuomioistuimineen, syyttäjälaitoksineen ynnä muine instituutioineen toimii kyllä varsin tehokkaasti. Tätähän Suomen pääministeri Matti Vanhanenkin ihasteli Pekingissä jo neljättä kertaa tänä keväänä käydessään ihan julkisesti ja kehottipa vielä muita maita ottamaan oppia kiinalaisen järjestelmän tehokkuudesta.

11. Kiinalaisen rikosjutun esitutkinta ja oikeudenkäynti on ripeää ja tehokasta, kun epäiltyjen avustajille ei anneta usein edes tavata päämiehiään, puolustuksen puheenvuoroille ei anneta juuri painoarvoa, ihmisiä saadaan pidättää, vangita ja sulkea kotiarestiin melkein milloin ja millä perusteella tahansa jne. jne. Kiinassa annetaan enemmän kuolemanrangaistuksia kuin muissa maissa yhteensä ja tuomiot pannaan täytäntöön heti tuomion julistamisen jälkeen; kuolemaan tuomittujen teloituksia pannaan toimeen stadioneilla tms. julkisilla paikoilla järjestetyissä yleisötapahtumissa. Tehokasta ja toimivaa, vai mitä?

12. Kiinalainen oikeusjärjestelmä, oikeusvaltiosta ei voida edes puhua, rakentuu juuri Hallbergin ja Matti Vanhasen ihannoimalle tehokkuudelle. Tehokkuus ja toimivuus on juntattu kiinalaisen yhteiskunnan ja ihmisten pelottelemiseksi kommunistisen ja totalitäärisen järjestelmän kivijalkaan miljoonien surmattujen, kiduttujen ja erilaisiin suljettuihin laitoksiin tai kotiarestiin määrättyjen ihmisten hengellä ja vapaudenriistolla. Rakennelma pysyy pystyssä vain pakko- ja mielivallan käyttämisen avulla. Tie ja pääsykiinalaiseen "oikeustaloon" on estetty tavallisilta ihmisiltä todella tehokkaasti eli käytännössä tyystin, järjestelmän julkinen arvostelemisesta rangaistaan ankarasti, esimerkiksi hirttämällä tai ampumalla.

13. Pekka Hallberg on muutama vuosi sitten kirjoittanut ja käännättänyt kiinaksi kirjasen nimeltä Oikeusvaltio (The Rule of Law). Kirjaa on varmaankin levitetty Suomen valtion toimesta laajasti Kiinan tuomioistumiin ja viranomaisille, mutta eiväthän Hallbergin opit ole Kiinassa mihinkään tilanteen parantumiseen johdosta. Päin vastoin, Kiinan ihmisoikeustilanne on vain pahenemistaan pahentunut, eivätkä edes viime vuoden Pekingin olympiakisat tuoneet tähän mitään korjausta. Syy on selvä: tilanne ei muutu siksi, että Kiinan järjestelmä ei hyväksy demokratiaa, ei vallanjaon tasapainoa, ei tuomioistuimen riippumattomuutta, ei mielipiteen vapautta eikä muidenkaan ihmisoikeuksien kunnioittamista. Kiinan järjestelmä rakentuu yksinomaan toimivuudelle ja tehokkuudelle. Sellaisen valtion oikeusjärjestelmän "tulokset" ja seuraukset ovat hirvittäviä. Kiinan oikeustalot muistuttavatkin henkisesti enemmän vankiloita tai mielisairaaloita kuin paikkoja, joissa oikeutta jaetaan tasapuolisesti.

14. Vaikka Hallberg ei ole toki tarkoittanut oikeusvaltion toimivuudella samanalaista tehokkuutta, johon kiinalainen järjestelmä perustuu, olisi minusta syytä välttää käyttämästä ilmaisua, jonka mukaan länsimainen oikeusvaltion tärkein peruspilari tai "nurkka" olisi järjestelmän toimivuus. Ehkäpä kiinalaiset viranomaiset ovat saaneet hieman harhanjohtavan käsityksen Hallbergin kirjasta, jos myös siinä on kerrottu, että oikeusvaltion tärkein ominaisuus on systeemin toimivuus; en ole sanottua kirjaa lukenut. Kiinalaiset viranomaiset ja päättäjät voivat todeta, että - heh, heh - Pekka Hallberghan on itse asiassa oikeusvaltiosta samaa mieltä kuin mekin: järjestelmän toimivuus on kaiken a ja o! Miksi siis lähteä muuttamaan sitä, kun myös länsimaissa, kuten Suomessa, järjestelmäämme tunnutaan ymmärrettävän. Suomestahan on löytynyt aina kiinalaisviranomaisten ystäviä ja heidän järjestelmänsä "ymmärtäjiä" aina tasavallan huipulta lähtien. Pekka Hallberg lukeutuu innokkaimpiin Kiinassa kävijöihin, ja onhan siellä ollut monesti myös esimerkiksi valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki.

15. Mutta millä elementti voitaisiin korvata Hallbergin kannattama toimivuus oikeusvaltiotalon kivijalassa? Minusta tähän on vain yksi vaihtoehto ja se on länsimainen demokratia. Se on itse asiassa kivijalka, jolle kaikki perustuu. Tämä ilmenee jo perustuslain alkupykälistä, joissa todetaan, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle ja että kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen (PL 2 §). Kansanvaltaan kuuluu siis kaikkien ihmisten eli yleisön oikeus osallistua ja vaikuttaa myös oikeudenkäyttöön. Tähän pohjimmiltaan perustuvat esimerkiksi sananvapaus, julkisuusperiaate sekä, jos tarkastelun kohteena on nimenomaan "oikeustalo", yhtenä yksityiskohtana maallikkojen osallistuminen tuomiovallan käyttöön.

16. Mihin KHO:n presidentti on unohtanut demokratian oikeusvaltiotalon nurkista tai kivijalasta? Johtuuko unohdus jonkinlaisesta virkavaltaisuudesta vai onko kyseessä vain jonkinlainen torkahdus tai näköharha? Ilmeisesti Hallbergin kuvaelmassa demokratiaa esittää kallio, jonka päälle oikeusvaltio nurkkineen sitten rakennetaan. Mutta eihän demokratia ole mikään luonnontuote, kuten esimerkiksi vesi tai ilma taikka maaperä kallioineen päivineen, vaan demokratia on ihmisten luomus, jonka rakentamisessa voidaan myös pahasti epäonnistua, ja tyriä, kuten kiinalainen esimerkki osoittaa.

17. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo ei halua näköjään olla oikeusvaltion rakennuspuuhissa "pekkaa pahempi", vaan varmaankin Hallbergin esimerkin innoittamana hänkin on pitänyt erilaisilla "päivillä" ja seminaareissa yllä koko ajan samaa puhetta, jonka sävyt vain jonkin verran vaihtelevat. Koskelokin puhuu jatkuvasti oikeusvaltiosta - siitä puhe, mistä puute, voitaisiin kenties sanoa.

18. Sain inspiraation tähän kirjoitukseen itse asiassa juuri Pauliine Koskelon eilen eli 13.5. pitämästä puheesta, jonka hän esitti Eduskunnan juhlaseminaarissa - taas siis juhlapuhe - nimeltään "Lejonet och tre kronor." En ollut puhetta kuuntelemassa, eihän tällaisiin seminaareihin nykyisin kutsuta yliopiston professoreja, ei ainakaan niitä "toisinajattelijoita", vaan olen lukenut puheen KKO:n kotisivuilta, jonne se ilmaantui tänään 14.5. "Siellä se taas istua nökötti koko jengi samassa salissa," voisi jälleen todeta. Edellisestä tapaamisestahan oli kulunut vain yksi päivä, sillä sama kermajengi kokoontui 12.5. Linnan presidenttifoorumissa, jonka antia ja toteuttamistapaa olen hieman kritisoinut edellisessä blogissani. - On tuolla tuomari- ja virkakoneiston huipulla näköjään syitä juhlimiseen ja juhlapuheiden pitämiseen päivästä toiseen! Mitkä mahtavat olla näiden seminaarien ja foorumien käytännön "tulokset" ja saavutukset? Viittaan edelliseen blogikirjoitukseeni.

19. Presidentti Koskelo rakensi myös tuon viimeisimmän puheensa puheensa oikeusvaltiotalo-formaatin mukaisesti. Hän puhui "keskeistä rakenneosista ja "pilareista", joiden varaan oikeusvaltiota kuvaava talo rakentuu. Koskelon rakennus ja Hallbergin talo ovat kolmen peruselementin osalta identtiset, sillä myös Koskelo alleviivasi puheessaan 1) lakisidonnaisuutta eli laillisuutta, 2) vallanjaon kolmijakoa ja etenkin tuomioistuimien riippumattomuutta sekä 3) ihmis- ja perusoikeuksia.

20. Mutta neljättä pilaria Koskelo ei nimennyt - ainakaan suoranaisesti - Hallbergin tavoin järjestelmän toimivuudeksi, vaan otti neljänneksi pilariksi oikeuksiin pääsyn (access to justice). Mutta heti seuraavassa lauseessa myös Koskelo otti esiin oikeusvaltion "periolemuksena" oikeuksien tehokkaan ja yhtäläisen toteuttamisen. Koskelo puhui tässä yhteydessä myös oikeusvarmuudesta, jolla hän tarkoitti sitä, että kansalaiset voivat luottaa laillisten oikeuksien ja velvollisuuksien toteutumiseen.

21. Mikäpäs siinä, access to justice ja oikeusvarmuus ovat toki tärkeitä asioita etenkin jos oikeusvaltiota tarkastellaan yksinomaan oikeuslaitoksen eli "oikeustalon" kannalta. Mutta myös Koskelo unohti rakennussuunnitelmistaan kokonaan demokratian, vaikka hän aivan aluksi puheessaan siihen ohimennen viittasikin. Koska talon kivijalassa on normaalisti vain neljä sivustaa, tulee yksi niistä varata minun mielestäni demokratialle, kansanvallalle. Tämä ei sulje pois oikeuksiin pääsyn korostamista, mutta kuten PL 2.2 §:ssä todetaan, kansanvaltaan kuuluu nimenomaan yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan kehittämiseen. Jos ihmisellä ei ole tosiasiallista pääsyä oikeuksiinsa, häneltä puuttuu myös sananvapaus, oikeus kritiikkiin ja oikeus julkisen vallankäytön kontrollointiin, ei vain yleensä vaan myös omassa asiassaan. Demokratia ei tällöin toteudu.

22. Oikeuksiin pääsyyn kuuluu tärkeänä osana myös oikeus saada asia tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen käsiteltäväksi (access to court). Tätä ei tarvitse präntätä kuitenkaan oikeusvaltion kivijalkaan, vaan asia ilmenee talon edustalta (pihalta, esikartanolta). Jos ajotie oikeustalolle on tukittu kokonaan tai osaksi erilaisilla kynnyksillä, kuten esimerkiksi korkeilla vireillepanomaksuilla tai takuusummilla taikka, kuten Kiinassa on tapana, suorastaan piikkilanka-aidoilla tai pyssymiehillä, ei myöskään Koskelon esille ottama oikeuksiin pääsy voi toteutua. Niin, ja erilaisia esteitä voidaan asettaa myös oikeustalon ensimmäiseen tai toiseen kerrokseen päässeille. Suomessa nämä esteet ilmenevät esimerkiksi hovioikeuden seulontamenettelynä ja korkeina valituslupakynnyksinä, jollaisista juuri Koskelon johtama KKO:n talokin hyvin tunnetaan. Pääsy oikeustalon ylimpään kerrokseen estyy, jos valittaja saa käteensä lapun, jossa tylysti eli ilman minkäänlaisia perusteluja ja lakonisesti todetaan, että "valituslupaa ei myönnetä." - Toisaalta voidaan kyllä vedota siihen, että oikeustalo ei kokonaisuutena toimisi hyvin, jos yleisöllä olisi ilman minkäänlaisia rajoituksia täysin vapaa pääsy taloon tai sen eri kerroksiin.

23. Tässä luetellut ja lyhyesti kommentoidut asiat eli demokratia, laillisuus, valtiovallan kolmijako sekä ihmis- ja perusoikeudet käsittävät suunnitelman, jolle oikeusvaltiotalo tulisi rakentaa. Toinen ja paljon laajempi kysymys on, miten hyvin tämän kivijalan tai peruspilareiden suunnittelussa ja rakentamisessa on käytännössä onnistuttu. Mikä on talon perusteiden lopputarkastuksen tulos?Minkälaiseen lakiin vallankäyttö on todellisuudessa sidottu ja miten? Miten lakia käytännössä tulkitaan eli "luetaan?" Onko valtiovaltaa käyttävien instituutioiden tehtävänjako todellisuudessa onnistuneessa tasapainossa, vai ilmeneekö tässä kohdin "klappia?" Toteutuvatko vallankäytössä perus- ja ihmisoikeudet? Onko talo käyttötarkoitustaan vastaava eli toimiva, pelaako palvelu talossa ja pääseekö taloon ja sen eri kerroksiin (esim. KäO, HO, KKO) vaivattomasti ja ilman pääsymaksua? Onko "vallan kammareissa" riittävästi ikkunoita ja läpinäkyvyyttä? Pääseekö talosta poistumaan vaivattomasti (kohtuulliset käsittelyajat)? Esiintyykö talossa mahdollisesti homevaurioita (korruptiota)?

24. Presidenttikaksikko Hallberg - Koskelo on monissa puheissaan intoutunut tarkastelemaan myös tätä puolta asiasta, mikä toki on hyvä asia sinänsä. Onhan heillä siihen näkökulmaa ja asiantuntemusta. Mutta eräs tärkeä asia olisi syytä tässä kohdin syytä muistaa. Talon lopputarkastusta eivät tee talon suunnittelijat ja rakentajat, vaan kyllä siihen hommaan tarvitaan puolueettomia ulkopuolisia asiantuntijoita. Ja tietenkin talon asukkaita tai tulevia käyttäjiä, siis sekä isäntäväkeä että talossa asioivaa yleisöä, pitää kuulla, sillä juuri heillehän talo on suunniteltu ja tehty.

25. Hallberg ja Koskelo edustavat kyllä talon käyttäjäkuntaa vai pitäisikö sanoa palveluskuntaa, mutta toisaalta he ovat osallistuneet paljon myös oikeusvaltiotalon suunnitteluun aikaisemmissa työ- ja virkapaikoissaan samoin kuin nykyisissä viroissaan. Molemmat ovat toimineet tärkeissä suunnittelutehtävissä, Koskelo aiemmin 15 vuotta lainsäädäntöneuvoksena, jolloin hän on vastannut pääarkkitehtina muun muassa nyt käytössä olevan maksukyvyttömyyslainsäädännön valmistelusta. Myös Hallberg on toiminut lainsäädäntöneuvoksena, mutta erityisesti KHO:n tuomarina ollessaan Hallberg on ollut todella monessa mukana, kun on ollut kyse perustuslain ja monien muiden hallintolainkäyttöä ja hallintoa koskevien lakien valmistelusta. KKO:lta ja KHO:lta pyydetään kaikista tärkeimmistä lainsäädäntöhankkeista lausuntoja ja näiden tuomioistuinten presidenttejä ja jäseniä kuulaan asiantuntijoina eduskunnan eri valiokunnissa jne. Tuomioistuimet, erityisesti juuri KKO ja KHO, osallistuvat hyvin merkittävällä panoksella lakien valmisteluun ja sääntelyyn.

26. Tarkoitan sanoa tällä sitä, että Hallberg ja Koskelo arvioivat loppu- tai välitarkasteluissaan eli juuri pitämissään juhlapuheissa ja seminaareissa paljolti omia luomuksiaan. He ovat olleet merkittävässä asemassa jo lakeja valmisteltaessa ja säädettäessä. Sitä paitsi, oikeusvaltiota ei rakenneta pelkästään lainsäädännöllä, vaan oikeusvaltion muodostumiseen vaikuttaa paljon myös lakien tulkitseminen eli lainkäyttö tuomioistuimissa ja hallintoviranomaisissa. Tätä puolta suuri yleisö ei aina ehkä tunne tai ymmärrä, mutta todellisen ja lopullisen sisällön lait saavat vasta tuomioistuimien lainkäytössä eli oikeudenkäynnissä, etenkin ylimpien tuomioistuimien ennakkopäätöksissä. Tämän vuoksi sekä KKO:n että KHO ja erityisesti niiden presidenteillä on suuri vastuu siitä, milliseksi oikeusvaltio Suomi on heidän virkaurallaan muodostunut ja millaisen kuvan suuri yleisö siitä saa.

27. Hallberg ja Koskelo eivät siten ole aivan puolueettomia ihmisiä, kun on kysymys siitä, kuten laamanni Takkunen asian hieman kärjekkäästi ja ilmeisesti median huomiota kosiskellen esitti, onko Suomi enää oikeusvaltio tai onko oikeusvaltio Suomen rakenteissa jotakin vialla. Ei siis kannata välttämättä tai ainakaan täysin kritiikittömästi uskoa kaikkea sitä, mitä Koskelo ja Hallberg juhlapuheissaan esittävä oikeusvaltiosta ja erityisesti sen rakenteiden osalta esittävät. Juhlapuheiden pitäminen jos mikään on inhimillistä puuhaa - tämän vuoksi en ole siihen koskaan ryhtynyt - joten niissä kyllä myös tuomari kuin tuomari tulee usein esittäneeksi asioita omalta kannaltaan hieman liian edullisessa valossa; valehtelusta ei tietenkään tarvitse välttämättä olla kyse. Paljon tavallisempaa on kuitenkin tapa, jolla juhlapuheiden pitäjät sivuuttavat ja ohittavat virheet, epäkohdat ja puutteet, joita heidän virassaan johtamiensa tai heidän alaisuudessaan toimivien instanssien toiminnasta kyllä helposti löytyisi. Tämän vuosi monet epäkohdat tahtovat jäädä usein täysin hämärän peittoon, sillä esimeriksi lakimieskunta on meillä hyvin kollegiaalista erilaisten "päivien" kuulijakunnan yleensä uskoessa ja hyväksyessä kritiikittömästi kaiken sen, mitä "ylhäältä annetaan."

28. Demokratiassa oikeusvaltiotalon arviointi ja "kuntokartoitus", josta edellä oli jo puhetta, kuuluisi kyllä luontevammin ihmisille, joita varten oikeusvaltiota ja sen myötä myös oikeuslaitosta on rakennettu. Asiantuntijoiden osaamista voidaan kartoituksessa toki hyödyntää, mutta oikeusvaltion ja oikeuslaitoksen suunnittelijoiden ja puuhamiesten ja -naisten arviointeihin on syytä suhtautua tietyllä varovaisuudella, koska he puhuvat osin omassa asiassaan - myös juhlapuheissaan.

29. Koska tästä jutusta on jo nyt tullut liian pitkä, tulen omalta osaltani suorittamaan kyseistä tarkastusta tai kuntokartoitusta, kansalaisena ja toisaalta jonkinlaisen "tavarantarkastajan" ominaisuudessa, myöhemmin toisessa blogijutussa. Pyytäisin lukijoita ottamaan mahdollisissa kommenteissaan kantaa edellä kappaleessa 23 esittämiini kysymyksiin. Onko oikeusvaltiotalo Suomi edelleen tukevasti pystyssä vai olisiko talo jo alkanut huojua, kuten laamanni Takkunen puheenvuorossaan väitti? Vrt. Maria Jotuni, Huojuva talo (1936, julkaistu vasta 1963), passim. Tarvitsisiko talo vain pientä laittoa vai olisiko hieman suurempi remppa kenties tarpeen?