524. KKO 2011:109: Jippii-juttu palautettiin jälleen hovioikeuteen. Tuomion lainvoima ja reformatio in peius -kielto

1. Jippii Group Oyj:n entistä johtoa koskevassa rikosjutussa (Jippii-jutussa) on tähän mennessä koettu monenlaisia kummallisia käänteitä ja juttu on saanut osin jopa farssinomaisia piirteitä. Eilen tässä jutussa tapahtui jälleen uusi käänne, kun korkein oikeus päätti palauttaa jutun jälleen - nyt jo toisen kerran - Helsingin hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi (KKO 2011:109).

2. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista kertoa juurta jaksaen, mistä Jippii-jutussa on kyse ja mitä kaikkea jutussa on tähän mennessä tapahtunut. Olen tarkastellut juttua aiemmin ainakin kolmessa blogikirjoituksessa, joihin voin nyt viitata:

- n:o 99/ 28.5.2009 JIPPII - pörssirikoksista jälleen linnatuomioita; löytyy tästä

- n:o 227/10.3.2010 KKO: Jippii-jutun syytetyille ei valituslupaa; löytyy tästä

- n:o 345/9.11.2010 Jippii-jutun tuomio kaatui tuomarin esteellisyyteen; löytyy tästä

3. Lyhyesti kerrottuna Helsingin käräjäoikeus hylkäsi vuonna 2007 tuomiollaan kaikki Jippii-entistä johtoa vastaan nostetut syytteet. Juttua ajaneet syyttäjät olivat tuomion jälkeen hyvin vihaisia ja arvostelivat julkisuudessa käräjäoikeuden tuomareiden ammattitaitoa tai sen puutetta kovin sanoin. (Mainittakoon, että jutussa puheenjohtajana toiminut käräjätuomari nimitettiin tämän vuoden syksyllä maan toiseksi suurimman käräjäoikeuden eli Pirkanmaan käräjäoikeuden päällikkötuomariksi eli laamanniksi, ilmeisesti lähinnä hallinnollisten meriittien perusteella, kuten nykyisin yleensäkin on tullut tavaksi.) Tähän arvosteluun yhtyivät yleisellä tasolla tuolloinen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki ja valtionsyyttäjä Pekka Koponen; Koponen nimitettiin pari vuotta sitten KKO:n jäsenen virkaan.

4. Syyttäjät valittivat käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, jossa juttua puitiin jälleen pitkään ja hartaasti. Hovioikeuden 28.5.2009 antama tuomio oli tyystin toisensisältöinen kuin käräjäoikeuden vapauttava tuomio. Hovioikeus mätkäisi jutussa kaksi ehdotonta ja seitsemän ehdollista vankeusrangaistusta erilaisista pörssirikoksista ja kirjanpitorikoksista. Lisäksi neljälle johdon entiselle jäsenelle tuomittiin sakkoa, kahden syytetyn osalta syytteet hylättiin myös hovioikeudessa. Entinen toimitusjohtaja HJ sai hovioikeudelta vuoden ja 10 kuukauden ja hallituksen päätoiminen puheenjohtaja IK kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion. Molemmille määrättiin myös liiketoimintakielto. Jippii, joka on nykyisin operaattori Saunalahti ja osa Elisaa, tuomittiin lisäksi 200.000 euron yhteisösakkoon.

5. Epätavallista hovioikeuden tuomiossa oli tapa, jolla jutun ratkaissut hovioikeuden jaosto äityi kritisoimaan käräjäoikeuden tuomion puutteita. Hovioikeuden mukaan käräjäoikeuden "tuomiosta ei pysty päättelemään, millä perusteella käräjäoikeus on lopputulokseensa päätynyt." Hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion puutteellisia perusteluja niin vakavana oikeudenkäyntivirheenä, että koko juttu olisi oikeastaan tullut palauttaa takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Viivytyksen välttämiseksi hovioikeus otti kuitenkin asian välittömästi ratkaistavakseen.

6. Syyttäjäpuoli tyytyi hovioikeuden tuomioon. Sitä vastoin tuomitut hakivat valituslupaa hovioikeuden tuomioon, mutta korkein oikeus epäsi 10.3.2010 äänestyksen (2-1) jälkeen kaikki hakemukset yhden hakijan hakemusta lukuun ottamatta; tämä oli johtaja, jonka hovioikeus oli tuominnut sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä 80:een päiväsakkoon.

7. Tämän jälkeen osa tuomituista kanteli tai vaati tuomion hovioikeuden tuomion purkamista hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluneen hovioikeudenneuvoksen esteellisyyden vuoksi. Ensinnäkin Jipppii-yhtiön hallituksen entisen puheenjohtajan A:n (siis IK) kanteluhakemuksen johdosta korkein totesi ratkaisussaan KKO 2010:78, että hovioikeudenneuvos RR oli ollut esteellinen käsittelemään kyseistä asiaa. Esteellisyyden taustalla oli RR:n ja Jippii-jutun syyttäjien hallinnollisena esimiehenä toimineen johtavan kihlakunnansyyttäjän (HP) välinen seurustelusuhde ja tämän käräjäoikeuden tuomion uutisoinnin jälkeen muun muassa hovioikeuden presidentille (LM) lähettämä sähköpostiviesti, jossa "johtava" oli pahoitellut jutun käräjätuomareihin ja yleensä talousrikostuomioihin kohdistunutta asiatonta arvostelua ja esittänyt johtamansa syyttäjäviraston kauhistelun tv-uutisoinnista ja toimittajan saamista syyttäjän vastauksista. Korkeimman oikeuden mukaan "johtavan" toiminta oli antanut perustellun aiheen epäillä RR:n puolueettomuutta.

8. Hieman myöhemmin eli 12.11.2010 korkein oikeus ratkaisi seitsemän muuta hovioikeudenneuvos RR:n esteellisyyteen perustuvaa kantelu- tai purkuhakemusta ja antoi niissä samansisältöiset päätökset kuin edellä ratkaisussa KKO 2010:78 selostetussa A:n asiassa. Loput hakemukset, joissa on vaadittu hovioikeuden tuomion purkamista sanotun esteellisyyden perusteella, korkein oikeus on ratkaissut 10.1.2011 antamallaan päätöksellä.

9. Kaikissa mainituissa ratkaisuissa korkein oikeus on, koska hovioikeus ei ollut ollut yhden tuomarin esteellisyyden takia tuomionvoipa, kantelijoiden/purunhakijoiden vaatimuksen mukaisesti poistanut tai purkanut hovioikeuden 28.5.2009 antaman tuomion ja palauttanut asian heidän osaltaan Helsingin hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi.

10. Asiaa uudelleen hovioikeudessa käsiteltäessä A myötäpuolineen vaati, että hovioikeuden 28.5.2009 antamassa tuomiossa kokonaan tai osaksi hylätyt syyttäjän vaatimukset oli jätettävä vireillä olevassa oikeudenkäynnissä tutkimatta tai hylättävä, koska vastaajat yksin olivat kannelleet tai hakeneet tuomionpurkua RR:n esteellisyyden vuoksi. Lisäksi A myötäpuolinen vaati todettavaksi, että hovioikeuden aikaisempi tuomio asetti niin sanotun reformatio in peius -kiellon mukaisesti ylärajan tuomittaville rangaistuksille.

11.Hovioikeus on sanottua palautettua asiaa käsitellessään 15.4.2011 päättänyt A:n ja tämän myötäpuolten vaatimuksesta jättänyt tutkimatta ne syyttäjän rangaistus- ja muut vaatimukset sekä vaatimusten perusteet, jotka oli hovioikeuden edellä mainitulla tuomiolla kokonaan tai osittain hylätty. Hovioikeus on perustellut ratkaisuaan lähinnä sillä, että hovioikeuden tuomion kumoamista ylimääräisellä muutoksenhakemuksella olivat hakeneet vain A myötäpuolineen ja että asian palauttamisperusteena oli ollut tuomarin esteellisyys. Hovioikeuden mukaan myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö huomioon ottaen aikaisemmin hylättyjä vaatimuksia ei voida ottaa enää tutkittaviksi. Rangaistuksen mittaamisen ja menettämisseuraamusten osalta hovioikeus on todennut ottavansa kantaa reformatio in peius -kieltoon vasta pääasiaa ratkaistessaan.

12. Nyt oli syyttäjien vuoro reagoida. He pyysivät valituslupaa ja vaativat hovioikeuden päätöksen kumoamista ja sitä, että heidän vaatimuksensa tutkittaisiin hovioikeuden uudessa käsittelyssä myös siltä osin kuin ne oli hovioikeuden aikaisemmalla (28.5.2009), mutta sittemmin poistetulla tuomiolla A:n ja hänen myötäpuoltensa osalta hylätty.

13. Korkein oikeus ratkaisi syyttäjien valituksen eilen eli 29.12.2011 annetulla ennakkopäätöksellä (KKO 2001:109). Korkein oikeus päätyi laajasti perustelussa päätöksessään siihen, että hovioikeus ei olisi saanut jättää syytteitä, niissä väitettyjä menettelyjä tai syyttäjien muita vaatimuksia tutkimatta mainitsemiltaan osin. Tämän vuoksi korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian hovioikeuden käsiteltäväksi, jonka tuli, huomioon ottaen palauttamisen syyn, siinä laillisesti menetellä. Päätös syntyi 3-2 -äänestyksen jälkeen.

14. Korkeimman ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy tästä.

15. Sekä hovioikeuden että korkeimman oikeuden päätöksen perusteluissa - myös KKO:n vähemmistön perusteluissa - käsitellään laajasti reformatio in peius -kieltoa, sen tulkintaa ja soveltamista ko. asiassa. Hovioikeuden päätöksen perustelujen kolmannessa kappaleessa viitataan tältä osin myös oikeuskirjallisuuteen eli Veikko Reinikaisen väitöskirjaan vuodelta 1956 (tuolloin muuten talviolympiakisat pidettiin Italian Cortina d'Ampezzossa; tämä on aina tässä yhteydessä syytä muistaa, koska Reinikainen väitteli kevättalvella samana vuonna) sekä tämän palsturin väitöskirjaan vuodelta 1977. Hovioikeus puhuu tässä yhteydessä "vanhemmasta oikeuskirjallisuudesta." Onkohan hovioikeus tarkoittanut tällä luonnehtimisella yksinomaan Reinikaisen väitöskirjaa vai myös Virolaisen ko. opusta? Tämä jää hieman epäselväksi, mutta olisihan se toisaalta hienoa, jos olisin onnistunut pääsemään arvoisan hovioikeuden luokittelussa"vanhemman oikeuskirjallisuuden" edustajien kunniakkaaseen kategoriaan!

16. Hovioikeus näyttää mainitussa perustelukappaleessa lainanneen melko pitkän pätkän väitöskirjani sivuilla 308-310 olevaa tekstiä, vaikka ei ole lopulta sanotulle kannalle kallistunutkaan. (Voin viitata tässä yhteydessä myös väitöskirjan sivuille 310-311, jossa olen käsitellyt samaa aihepiiriä tapauksessa, jolloin jutun palauttaminen tavallisessa muutoksenhaussa perustuu oikeudenkäyntivirheeseen). Korkein oikeus ei sen sijaan - tapansa mukaan - viittaa perusteluissaan lainkaan oikeuskirjallisuuteen. Mutta oli ilahduttavaa havaita, että toisin kuin hovioikeus, korkeimman oikeuden enemmistö on perustanut kannanottonsa ratkaisevalta osin juuri väitöskirjassa mainitulta osin esittämiini näkökohtiin; viittaan lähinnä korkeimman oikeuden perustelujen kohtiin 23 ja 34.

17. Reformatio in peius -kiellon soveltaminen jutun palauttamisen tai tuomion poistamisen taikka purkamisen jälkeisessä menettelyssä silloin, kun palauttaminen perustuu alemmassa oikeudessa tapahtuneeseen oikeudenkäyntivirheeseen, riippuu virheen laadusta ja vakavuusasteesta. Esimerkiksi juuri tuomarin esteellisyys ja siitä aiheutuva puute oikeusistuimen tuomionvoipuudessa (päätösvaltaisuudessa) samoin kuin siitä aiheutuva epäily tuomioistuimen puolueettomuuden puuttumisesta on siinä märin koko oikeudenkäyntiä ja kaikkia sen osapuolia koskeva vakava menettelyvirhe, että punninnassa sen voidaan perustellusti katsoa syrjäyttävän rikosjutussa yksinomaan syytetyn oikeussuojaksi säädetyn reformatio in peius -kiellon. Jos sen sijaan alemman instanssin menettelyvirhe koskee yksinomaan valittajana olevan syytetyn suojaksi säädettyä normia eli esimerkiksi puutetta syytetyn kuulemisessa, ei reformatio in peius -kielto syrjäydy. Ensiksi mainitussa esimerkkitapauksessa peius-kielto siis ei ole voimassa, jälkimmäisessä sen sijaan on. Tähän tapaan pohdiskelin väitöskirjassani, ja nyt korkeimman oikeuden enemmistö näyttäisi ajatelleen lähtökohtaisesti samalla tavalla.

18. Mutta onko korkeimman oikeuden päätöksessä selostetussa tilanteessa itse asiassa ollut lainkaan kysymys reformatio in pejus -kiellon soveltamista edellyttävästä tilanteesta? Mainitulla kiellolla eli niin sanotulla huonontamiskiellolla (saks. Verschlechterungsverbot) tarkoitetaan normia, jonka mukaan valituksenalaista tuomiota ei saa muuttaa muutoksenhakijan vahingoksi ja tämän vastapuolen eduksi, jos vastapuoli ei ole hakenut lainkaan muutosta tuomioon. Riita-asiassa kielto on voimassa yleisesti, mutta rikosasiassa kielto suojaa yksinomaan syytettyä ja hänen valitustaan, ei syyttäjän valitusta eikä rangaistuksen osalta myöskään asianomistajaa; syyttäjän tai asianomistajan valituksesta tuomiota saadaan muuttaa myös syytetyn eduksi. Rikosjutussa kielto tulee siis sovellettavaksi yksipuolisen muutoksenhaun ja lainvoiman tilanteessa, jolloin valittajana on siis yksin syytetty, vaikka tuomiosta olisi voinut valittaa - joko varsinaisella valituksella tai vastavalituksella - myös syyttäjä tai asianomistaja.

19. Reformatio in peius-kielto koskee vain tuomiota ja sen lopputulosta, ei sen sijaan sitä, missä laajuudessa ylempi tuomioistuin (tai palautuksen jälkeisessä uudessa käsittelyssä sama alempi tuomioistuin) voi lainvoimaisuussäännöt huomioon ottaen ottaa asian tutkittavaksi. (Todettakoon, että kielto koskee vain rangaistusta ja rikoksen muita seuraamuksia, ei sen sijaan rikoksen rubrisointia). Reformatio in peius -kieltoa ei pidä sekoittaa ilmiöön nimeltä tuomion osittainen lainvoima, koska kielto tulee sovellettavaksi ainoastaan pääasiaratkaisun (ei käsittelyratkaisun) yhteydessä ja vain siltä osin kuin tuomiosta on valitettu ja tuomioistuin voi ottaa asian tutkittavaksi.

20. Minusta korkeimman oikeuden kannanotto reformatio in peius -kiellon soveltamiseen on siten ennenaikainen. Tässä vaiheessa korkeimman oikeuden olisi tullut rajoittua lausumaan vain siitä, voidaanko syyttäjän valituksessa mainitut vaatimukset ottaa hovioikeuden uudessa käsittelyssä tutkittavaksi. Kysymys reformatio in peius -kiellosta aktualisoituu vasta hovioikeuden uusintakäsittelyn jälkeen annettavassa tuomiossa.

21. Mikä vaikutus todetulla tuomiovirheellä eli tuomarin esteellisyydellä on asiallisessa suhteessa tuomion lainvoiman? Tuomarin esteellisyys ja siitä aiheutuva epäily puolueettoman ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumatta jäämisestä on, kuten jo edellä mainitsin, niin vakava virhe (tuomiovirhe), että se syrjäyttää tuomion mahdollisesti saavuttaman osittaisen lainvoiman, eli esteellisyys johtaa siis koko tuomion poistamiseen. Tuomion lainvoiman kokonaissyrjäytymisen tueksi voidaan viitata myös korkeimman oikeuden perusteluissa mainittuun OK 31 luvun 6 §:n säännökseen, joka oikeuttaa kanteluinstanssin tuomiovirheen tilanteessa poistamaan tuomion tapauksesta riippuen joko kokonaan tai "tarpeellisilta osin" ja osoittamaan jutun uudelleen käsittelyn siihen tuomioistuimeen, jossa virhe on tapahtunut. Tämän lainkohdan nojalla korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2010:78 samoin kuin muissa Jippii-juttua koskevissa kantelu- ja purkupäätöksissä (edellä kappaleet 7-9) poistanut hovioikeuden 28.5.2009 antaman tuomion kokonaisuudessaan.

22. Kun hovioikeuden tuomio ja sen lainvoima on kumottu kokonaisuudessaan ja kun tämä on perustunut tuomarin esteellisyyteen ja tuomioistuimen päätösvaltaisuuden puutteeseen, ei hovioikeuden 28.5.2009 antama tuomio ole korkeimman oikeuden perustelujen kohdan 35 mukaan "miltään osin sitova."

23. Mutta onko asia tarkkaan ottaen kuitenkaan aivan tällä tavalla? Minusta ei, sillä kysymys reformatio in peius -kiellosta "astuu kuvaan," kuten edellä jo totesin, hovioikeuden uudessa käsittelyssä antamassa tuomiossa, mutta vasta tuolloin. Jos jonkun syytetyn syyksilukemiseen ei uuden tuomion mukaan tule mitään "lisää", vaan se pysyy samanlaisena kuin aikaisemmin eli 28.5.2009 annetussa tuomiossa, estää reformatio in peius -kielto rangaistuksen koventamisen. Jos taas syyksilukemisesta "putoaa" jokin osa pois, on tuomittua rangaistusta alennettava. Ainoastaan siinä tapauksessa, että syytetyn viaksi luetaan uusi teko tai aiemmin syyksiluetun teon katsotaan toteuttavan törkeämmän rikoksen, voidaan aiemmin tuomittua rangaistusta koventaa.

24. Korkeimman oikeuden enemmistön kanta on, sikäli kuin siinä on tarkoitettu (tosiasiallisesti) ottaa kantaa hovioikeuden tutkimisvallan laajuuteen, on minusta johdonmukainen ja perusteltu. Sen sijaan korkeimman oikeuden kannanotto reformatio in peius -kiellon soveltamiseen on ennenaikainen, koska siihen voidaan edellä mainitusta syystä ottaa kantaa vasta hovioikeuden tulevan pääasiaratkaisunsa yhteydessä.

25. Korkeimman oikeuden vähemmistön kanta on toki myös ymmärrettävä ja vastaajien kannalta enemmistön kantaa kohtuullisempi. Toisaalta vaihtoehto, jonka mukaan syytetty pääsisi pälkähästä eli välttyisi tässä tapauksessa syytteiden tutkimiselta yksinomaan tuomioistuimen kokoonpanoa ja koko oikeudenkäyntiä rasittavan tuomiovirheen perusteella, ei tunnu perustellulta. Tulee myös muistaa, että uudessa käsittelyssä tilanne on avoin, joten on mahdollista, että hovioikeus hylkää uusintakäsittelyssä syytteistä suurimman osan tai vaikkapa kaikki niistä.

26. Korkeimman oikeuden ratkaisu korostaa entisestään tuomarin esteettömyyden merkitystä. Esteettömyys ja esteellisyysperusteet tulisi ottaa vakavasti eikä vähätellä niitä. Epäselvässä tapauksessa tuomarin olisi syytä jäävätä itsensä, vaikka esteellisyysväitettä ei tehtäisikään. Jos näin olisi toimittu Jippii-jutun käsittelyn yhteydessä hovioikeudessa, olisi jutussa vältytty nyt pari vuotta kestäneiltä ylimääräisiltä käsittelykerroilta hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa ja tästä aiheutuvilta huomattavilta lisäkustannuksilta. Tuomari vastaa itse omasta esteettömyydestään, mutta tässä tapauksessa moite voidaan kohdistaa myös tuomari RR:n seurustelukumppanin HP:n kerrotun reaktioon samoin kuin hovioikeuden presidentin RR:n esteettömyyttä koskevaan virhearvioon. Presidentti LM, jolle HP oli muun muassa "pahoitteluviestinsä" osoittanut, oli tietoinen RR:n ja HP:n seurustelusuhteesta, mutta oli tästä ja HP:ltä saamastaan viestistä huolimatta määrännyt RR:n hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon.

523. KKO siunasi Kari Uotin kelpoisuuden avustajaksi (KKO 2011:109 ja 110)

1. Syyttäjä vaati Helsingin hovioikeudessa, että hovioikeus kieltää oikeustieteen tohtori B:n (= Kari Uoti) toimimisen törkeää sisäpiirintiedon väärinkäyttöä ynnä muuta koskevassa asiassa syytetty A:n asiamiehenä tai avustajana, koska B ei täytä oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentissa avustajalle asetettuja kelpoisuusvaatimuksia rehellisyyttä koskevan edellytyksen puuttumisen vuoksi. B ja A vastustivat syyttäjän vaatimusta.

2. Hovioikeus lausui A:n itse pyytäneen, että B:n sallitaan avustaa häntä. Niiden rikosten tekemisestä, joista B oli aikanaan tuomittu rangaistukseen, oli kulunut pitkä aika. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, ettei sanotuilla rikoksilla ollut enää sellaista merkitystä, minkä vuoksi B:tä ei voitaisi pitää oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla rehellisenä ja siten kelpoisena toimimaan A:n avustajana asiassa.

3. Hovioikeus hylkäsi syyttäjän vaatimuksen erillisellä 11.3. 2011 annetulla päätöksellä, johon hovioikeuden antaman muutoksenhakuosoituksen mukaan sai hakea valittamalla muutosta korkeimmalta oikeudelta, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.

4. Syyttäjä ei tyytynyt hovioikeuden päätökseen, vaan haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Syyttäjät katsoivat valituksessaan, ettei B ole kelpoinen toimimaan asiamiehenä, koska hän ei täytä asiamiehelle asetettavaa rehellisyysvaatimusta ja koska hänet on asetettu konkurssiin eikä hän taloudellisten olosuhteidensa vuoksi muutenkaan ole tehtävään sopiva. Syyttäjälle myönnettiin valituslupa. B vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

5. Tänään antamallaan päätöksellä KKO 2011:110 korkein oikeus mainitsemillaan perusteilla katsoi, että syyttäjällä ei ollut oikeutta hakea muutosta hovioikeuden ratkaisuun, jossa syytetyn asiamiehen oli katsottu täyttävän kelpoisuusvaatimukset.

KKO:n sanottu ratkaisu löytyy tästä.

6. Korkein oikeus on tänään antamallaan toisella ennakkopäätöksellä KKO 2011:109 ratkaissut syyttäjien toisen muutoksenhakemuksen, joka koskee Helsingin hovioikeuden samassa törkeää sisäpiirintiedon väärinkäyttöä ynnä muuta koskevassa asiassa tekemää toista päätöstä. A on antanut tässä asiassa korkeimmalle oikeudelle häneltä syyttäjien muutoksenhakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen, jonka on hänen puolestaan ja asiamiehenään laatinut B eli siis Kari Uoti.

7. Korkein oikeus on mainitsemillaan perusteilla ottanut tässä toisessa asiassa viran puolesta kantaa B:n kelpoisuuteen toimia asiamiehenä tai avustajana. Ilmeisesti on katsottu, että asiamiehen kelpoisuus on sellainen ehdoton prosessinedellytys, jonka tuomioistuimen, siis myös korkeimman oikeuden, tulee ottaa huomioon ja tarkistaa viran puolesta. Korkein oikeus päätyi lopputulemanaan katsomaan, ettei B nykyään ole vailla oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua yleistä kelpoisuutta oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävään. Asiassa ei tullut esiin myöskään muita sellaisia seikkoja, joiden johdosta olisi syytä sanotun luvun 10 a §:n 1 momentin nojalla evätä B:ltä oikeus esiintyä oikeudenkäyntiasiamiehenä tässä asiassa.

8. Korkeimman ratkaisu 2011:109 löytyy tästä. B:n kelpoisuuden osalta ratkaisun perustelut löytyvät kohdista 5-16. Minulla ei ole huomauttamista ratkaisun tai perustelujen suhteen.

9. Ratkaisuun KKO 2011:109 sisältyy itse pääasian (ns. Jippii-juttu) osalta sangen mielenkiintoinen kannanotto reformatio in pejus-kiellon soveltamisesta. Sen osalta korkein oikeus joutui äänestämään ja äänestysnumeroiden ollessa 3-2. Pitänee kommentoida tätä kysymystä myöhemmin erikseen.

522. Oikeusasiamieheltä pyyhkeitä KKO:lle kuvauskieltoasiassa

Punainen on Joulun(kin) väri...

1. Tässä blogissa useamman kerran käsitelty ns. nännijuttu tai nänninimemisjuttu, josta korkein oikeus antoi tuomionsa tämän vuoden alussa (KKO 2011:1), poiki korkeimmassa oikeudessa oikeudenkäynnin julkisuutta eli tarkemmin sanottua kuvaamiskieltoa koskevan ongelman. KKO:n jaoston puheenjohtajana jutussa toiminut oikeusneuvos Mikko Tulokas päätti jo ennen syyskuussa 2010 pidetyn istunnon aloittamista, että oikeuspaikalla ei saa kuvata ja että kielto on voimassa, ei vain istuntosalissa, vaan myös korkeimman oikeuden eteistiloissa.

2. Olen käsitellyt kuvauskieltoasiaa blogissa n:o 315/14.9.2010.

3. Oikeustoimittajat ry. pyysi eduskunnan oikeusasiamiestä selvittämään, menettelikö korkein oikeus eli käytännössä oikeusneuvos Mikko Tulokas laillisesti kieltäessään kuvaamisen myös istuntosalin aulatilassa.

4. Mikko Tulokkaan tekemästä kuvauskiellosta informoitiin etukäteen niille toimittajille yms. ihmisille, joille oli lähetetty noin viikkoa ennen istuntoa sähköpostiviesti istunnon pitämisestä ja sen ajankohdasta. Kieltoa perusteltiin jutussa asianomistajana olevan nuoren naisen yksityisyyden suojaamisella.

5. Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtajisto, toimittajat Jarkko Sipilä ja Susanna Reinboth, pitävät kieltoa lainvastaisena ja sananvapautta rajoittavana. Heidän mukaansa uhrin kuvaaminen kyseisen kaltaisessa jutussa olisi käytännössä hyvin epätodennäköistä ja sen vuoksi asia pitäisi jättää toimitusten omaan harkintaan.

6. Oikeusasiamies pyysi kantelun johdosta selvityksen sekä Mikko Tulokkaalta ja presidentti Pauliine Koskelolta.

7. Tänään oikeusasiamies Petri Jääskeläinen sitten julkisti asiassa antamansa ratkaisun. Päätös on täysin odotettu: tuomarin päätös kieltää kuvaaminen oikeuden eteistiloissa on lainvastainen.

8. Oikeusasiamiehen mukaan mukaan korkeimmalla oikeudella ei ollut laillisia perusteita kieltää kuvaamista aulatiloissaan ennen julkista oikeudenkäyntiä. Tuomioistuimen mahdollisuus määrätä kuvauskielto rajoittuu vain istuntosaliin, ei sen ulkopuolelle, oikeusasiamies korostaa. Kuvaaminen on sallittu tiloissa, jonne yleisöllä on vapaa pääsy. Koska ennen kyseistä julkista oikeudenkäyntiä aulatilaan oli pääsy yleisöllä, on myös kuvaaminen siellä ollut sallittua.

9. Oikeusasiamiehen päätöksen mukaan oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 21 §:n sanamuodon ja säännöksen esitöiden valossa valokuvaamiskiellon mahdollisuus tuomioistuimessa on rajattu istuntosaliin eli ajallisesti ja paikallisesti itse oikeudenkäyntitilaisuuteen. Asiassa ei ole oikeusasiamiehen mukaan kyse lain aukosta tai muutenkaan sellaisesta tilanteesta, jossa kuvaamiskielto olisi ollut mahdollista ulottaa perus- ja ihmisoikeusnormien suoralla soveltamisella istuntosalin ulkopuolelle. Oikeusasiamies ei nähnyt asiassa muutakaan perustetta, jolla kuvaaminen olisi voitu kieltää tuomioistuimen odotustiloissa.

10. Tiedotusvälineissä oikeusasiamiehen ratkaisusta on julkaistu vain lyhyt seloste. Päätös on kuitenkin laaja ja seikkaperäinen ja hyvin perusteltu. Siitä ilmenee myös, miten kiihkeästi, etten sanoisi suorastaan raivokkaasti, sekä oikeusneuvos Tulokas että presidentti Koskelo puolustivat kyseistä kuvauskieltoa. Mutta tärkein asia eli oikeudenkäynnin julkisuuden funktio ja merkitys heiltä molemmilta kuitenkin näyttäisi "jostakin syystä" unohtuneen.

11. Oikeusasiamiehen päätös kokonaisuudessaan löytyy tästä.

12. Oikeusneuvos Tulokas jopa väitti, ettei oikeusasiamiehellä olisi toimivaltaa ottaa kantelua edes tutkittavakseen, koska kuvauskielto oli annettu asiassa, jonka käsittely oli kesken. Perustelu on sangen outo, sillä asiasta kanneltiin vasta sen jälkeen, kun itse pääasia oli käsitelty korkeimmassa oikeudessa. Riippumattoman tuomioistuimen itsenäistä päätöksentekoa kantelun tutkiminen ei siten millään tavalla loukkaa.

13. Kannattaa panna merkille, että oikeuskirjallisuudessa oli jo ennen sanotun kantelun tekemistä otettu kanta, jonka oikeusasiamies Jääskeläisen päätöksessä nyt hyväksyttiin. Päätöksessä viitataan dosentti Antti Tapanilan vuonna 2009 julkaisemaan teokseen "Oikeudenkäynnin julkisuus riita- ja rikosasioissa". Tapanila on ahkera ja pätevä tutkija ja kirjoittaja, joka väitteli vuonna 2007 Lapin yliopistossa oikeustieteen tohtoriksi tuomarin esteellisyyttä käsittelevällä väitöskirjallaan.

14. Asian esittelijänä toimi esittelijäneuvos Pasi Pölönen, joka on oikeustieteen tohtori ja Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentti. Pölönen nimitettiin vastikään apulaisoikeusasiamiehen sijaiseksi vuoden 2015 loppuun. Hän julkaisi pari viikkoa sitten yhdessä apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan kanssa laajan teoksen "Ylin laillisuusvalvonta."

Pasi Pölönen ja Antti Tapanila ovat kirjoittajina mukana Matti Pellonpään tunnetun teoksen "Euroopan ihmisoikeussopimus" viidennessä painoksessa, joka ilmestyy ensi vuonna.

15. Oikeusasiamiehen ratkaisut ovat, varsinkin tuomioistuimia ja pakkokeinoja koskevissa asioissa, yleensä aina hyvin informatiivisia ja erittäin seikkaperäisesti ja ymmärrettävästi perusteltuja. Niitä voidaan pitää keskitettyyn muotoon laadittuina oikeustieteellisinä tutkielmina päätöksissä esillä olevista oikeudellisista kysymyksistä. Tuomioistuimet aina korkeinta oikeutta myöten voisivat ottaa oikeusasiamiehen päätösten perusteluista mallia.

16. Se, mikä minusta oikeusasiamiehen samoin kuin oikeuskanslerinkin päätöksissä "tökkii", on ylimpien laillisuusvalvojien omaksuman sanktiokäytännön varovaisuus ja lievyys, etten sanoisi suorastaan hentomielisyys. Vaikka asianomaisen virkamiehen, tuomarin, tuomioistuimen tai viraston todettaisiin rikkoneen miten tärkeitä menettelymuotoja tai prosessiperiaatteita ja miten tökerösti tahansa, on seurauksena järjestään vain "käsityksen lausuminen" tai korkeintaan humautus, varoituksen oikeusasiamies (samoin kuin oikeuskanslerikin) näyttää antavan vuosittain vai muutamissa tapauksissa ja virkasyytteen nostaminen on todella harvinaista; on vuosia, jolloin oikeusasiamies ei ole määrännyt nostettavaksi yhtään ainoata virkasyytettä.

17. Tästä minusta täysin turhasta lepsusta otteesta johtuu, niin uskon ja olen itse asiassa siitä myös varma, että oikeusasiamiehen sinänsä hyvin perusteltuja ja muotoiltuja päätöksiä ei oteta kentällä useinkaan kovin vakavasti. Tämä ilmenee siitä, että vuosittain tulee ilmi jatkuvasti kymmenittäin uusia virheellisiä ja lainvastaisia tapauksia, joissa on rikottu sellaisia keskeisiä asioita kuin esimerkiksi päätöksen perustelemista, asianosaisen kuulemista ja oikeudenkäynnin julkisuutta sekä syyllistetty asian käsittelyssä räikeään viivyttelyyn.

18. Toisin sanoen oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin päätösten ennalta ehkäisevä vaikutus ei ole tehokas johtuen juuri liian lepsusta seuraamuskäytännöstä. Ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuilla ei ole saatu kitketyksi pois tuomioistuimien ja virnaomaisten virheellisiä ja lainvastaisia menettelyjä oikeusturvan kannalta keskeisissä menettelykysymyksissä.

521. Václac Havel, Kim Jong-Il, Tarja Halonen

Ensin eli viime lauantaina kuoli Pohjois-Korean tyranni, virallisesti "Rakas Johtaja" Kim Jong-Il ja eilen maanantaina Tsekin tasavallan entinen presidentti Václac Havel.

Kuulin eilen illalla radiosta ohimenneen Tarja Halosen melkein itkunsekaisia muistosanoja Kim Jongista. Halonen toivoi laupiaalla äänellä Pohjois-Koreaan demokratiaa. Ihmisoikeuksia Halonen ei tohtinut edes mainita muistellessaan tyrannia, joka tapatti nälkään miljoonia alamaisiaan, sillä kaikki huomio ja voimavarat keskitettiin maan ydinaseen valmistukseen. Muistosanoissaan Halonen leperteli, että kyllä Kimiäkin toki jotkut jäävät kaipaamaan - voi helvetti sentään!

Havelia Tarja Halonen muisteli niin ikään "lämmöllä" sanoen suomalaisten rakastaneen tätä. Niin varmasti monet tekivätkin ja syystä, mutta siitä, kuuluiko Tarja Halonen näihin suomalaisin, en ole lainkaan varma. Ei kuulunut ainakaan 1970-luvun lopulla, jolloin poliittisia oikeuksia ja kansalaisvapauksia ihmisille vaatinut vaatinut Havel passitettiin kommunististen vallanpitäjien toimesta viideksi vuodeksi vankilaan. Samaan aikaan nouseva demaripoliitikko ja pääministeri Kalevi Sorsan avustaja Tarja Halonen hankki poliittisia kannuksiaan itäblokin auliina tukijana ja DDR:n tunnustuskomitean varapuheenjohtajana.

Tarja Halosen itäblokin järjestelmää nuoleskeleva poliittinen linja oli niin etäällä Václac Havelin edustamasta vapauden linjasta, että oikein pahaa teki, kun kuulin, että Tarja Halonen aikoo matkustaa perjantaina Prahaan osallistuakseen Havelin hautajaisiin.

Jos saisin valita, niin passittaisin Tarja Halosen Havelin hautajaisten sijasta Rakkaan Johtajan Kimin hautajaisiin Pjongjangiin, se olisi hänelle henkilökohtaisesti sopivampi tilaisuus. Pohjois-Korea on kuitenkin ilmoittanut, että Kimin hautajaisiin ei kutsuta ulkomaisia valtionpäämiehiä.

Václac Havelin ja suomalaisten poliitikkojen suhteista ei ole todellakaan juuri mitään kerrottavaa. Siksi Tarja Halosen änkeäminen Prahaan Havelin hautajaisiin tuntuu räikeän tekopyhältä.

Suomen johto vierasti Havelia eikä Havel puolestaan nähnyt aiheelliseksi pitää yhteyttä Suomen poliittiseen johtoon, joka jälkikyyristeli vielä pitkään 90-luvulla neukku-kommunistien valtaan paluun pelossa. Muualla Länsi-Euroopassa kannustettiin Havelin pyrkimyksiä kansalaisvapauksien saamiseksi, mutta Suomen poliittisessa johdossa asiasta vaiettiin visusti.

Kun muissa pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa kylmän sodan sankareita olivat sellaiset nimet kuin Lech Walesa, Václac Havel ja Lennart Meri, suomalaiset pitivät ja pitävät yhä edelleen sankarinaan Urho Kekkosta, miestä, joka tilasi v. 1961 oman valtansa pönkittämiseksi ja jatkamiseksi nootin Neuvostoliiton johdolta ja joka tunnetaan ja tullaan aina tuntemaan suomettumispolitiikan isänä.

Suomalaisten poliitikkojen sankareita olivat Puolan Gomulka ja Gierek. Unkarin Janos Kadar, DDR:n Eric Honecker, Romanian Nicolae Ceausescu ja Tsekin Gustav Husak, kaikki Neuvostoliiton satelliittivaltioiden johtajiksi asettamia kommunisteja.

Presidentti Mauno Koivisto ihaili yli kaiken kenraali Wojceich Jaruzelskia, joka oli Puolan kommunistipuolueen nokkamiehenä 1981-89, valtionpäämiehenä 1985-89 ja Puolan presidenttinä 1989-90. Jaruzelski muistetaan aina ennen muuta toiminnastaan Puolan opposition ja Solidaarisuus-ammattiliikkeen veriseksi nujertamiseksi. Koivistolta ei hellinnyt yhtään myötätunnon sanaa Viron ja muiden Baltian maiden itsenäisyyspyrkimykselle, päinvastoin.

Tapasiko Tarja Halonen ulkoministerinä tai presidenttinä koskaan kahden kesken Václac Havelia, epäilen että ei tavannut. Terroristijohtajien kuten esim. Jasser Arafatin kanssa Halonen sen sijaan oli aina hyvää pataa, kuin paita ja perse suorastaan. Hän ei koskaan ottanut Kinassa käydessään esille Kiinan johdon räikeitä ihmisoikeusrikoksia.

Kiina tuki ja tukee edelleen Pohjois-Koreaa. Oikeastaan ei tue, vaan valvoo, etteivät nälkiintyneet pohjoiskorealaiset pääse tunkeutumaan rajan yli Kiinaan.

Suomen poliittinen johto tuki ja tukee puolestaan Kiinan johtoa. Muistamme aina, että suomalainen ministeri (Iiro Viinanenko se oli) oli ensimmäinen länsimainen ministeri, jonka presidentti Mauno Koivisto lähetti 20 vuotta sitten viralliselle vierailulle Kiinaan pian Taivaallisen aukion verilöylyn ja tukahdutun kansannousun jälkeen.

Tiitisen listan sullominen valtiollisen poliisin kassakaappiin ja sen itsepintainen salaaminen vuosikymmenestä toiseen on yksi osoitus siitä, miten Suomessa halutaan yhä edelleen vaieta lähihistorian pimeistä puolista.

520. Suomi tilastokärjessä

Sarjasta "Kiveen hakatut"...

1. Suomi oli viime vuonna maailman toiseksi vähiten korruptoitunut maa, kertoi korruptiota tutkiva järjestö Transparency International muutama päivä sitten. Vähiten korruptoitunut on Uusi-Seelanti. Toisen sijan tilastossa jakavat Tanska ja Suomi. Suomen sijoitus koheni viime vuodesta, jolloin Suomi oli neljäs tasapistein Ruotsin kanssa.

2. Mutta, mutta. Korruptiolla tarkoitetaan tässä vertailussa vain ns. avointa korruptiota eli lahjontaa. Korruptio on kuitenkin huomattavasti laajempi ilmiö kuin pelkkä lahjusten tarjoaminen ja vaatiminen. Yleisesti ottaen viranomaistoiminnan puolueettomuutta vaarantavaa menettelyä voidaan pitää korruptiona etenkin, jos sen tarkoituksena on tuottaa jollekulle sellaista hyötyä, johon tämä ei olisi joko oikeutettu, tai joka on suoritukseen nähden kohtuuttoman suuri.

3. Piilokorruption muotoja, jotka Transparencyn vertailussa jäävät tyystin pimentoon, ovat rakenteellinen korruptio ja poliittinen korruptio. Rakenteellinen korruptio tarkoittaa virkamiehen omaksumaa näkemystä, jonka mukaan kahden osapuolen ristiriidassa hänen velvollisuutensa on tukea ennalta määrättyä osapuolta. Ilkka Kanervan lahjusoikeudenkäynnissä syyttäjä on vedonnut rakenteelliseen korruptioon. Tämä oli niin kova pala käräjäoikeudelle, että se ilmoitti vetäytyvänsä pohtimaan tuomiotaan reiluksi puoleksi vuodeksi.

4. Suomessa lainsäädäntö ei tunne rakenteellinen korruptiota. Rakenteellisen korruption yksi ilmenemismuoto on poliittiset virkanimitykset, jotka ovat meillä edelleen laajassa käytössä. Poliittisissa virkanimityksissä etu annetaan puolueen jäsenkirjan ottaneelle virkamiehelle puoluetta tai sen kannattajakuntaa hyödyntävien virkatoimien toivossa. Rakenteellisen korruption muotoihin kuuluu myös yritysten hallintoneuvostojen täydentäminen poliitikoilla; kyse on yrityksistä, jotka liiketoimissaan tarvitsevat julkisen vallan tuki- tai hyväksymispäätöksiä.

5. Suomi on rikkaiden teollisuusmaiden selkeä ykkönen tilastossa, jossa mitataan tuloerojen kasvua kymmenen viime vuoden aikana. OECD:n selvityksen mukaan tuloerot kasvoivat Suomessa erityisen nopeasti vuosina 1995–2005. Lähelle tätä vauhtia päästiin vain Kanadassa.

6. Suomi on vuosikausia keikkunut henkirikosten määrissä Länsi-Euroopan maiden kärjessä. Suomi on Länsi-Euroopan maiden kärjessä myös mitä tulee alkoholimyrkytysten määrään.

7. Suomessa tehtiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä eniten koulusurmia koko maailmassa

8. Viimeksi eilen uutisoitiin, että Suomessa surmataan eniten lapsia länsimaissa. Kun meillä kuolee viisi lasta 100 000 lasta kohden vuosittain, on esimerkiksi Ruotsissa luku vain 0,6.

Maamme on korkealla sijalla alle vuoden ikäisten kuolemaan johtavissa pahoinpitelytilastoissa. Suomessa arviolta 50 000 lasta vuosittain pahoinpidellään. Lapsen surmaa useimmiten mielenterveysongelmista kärsivä äiti.

9. Ympäristöjärjestö Greenpeace on nimennyt Durbanin ilmastoneuvottelujen yhteydessä listan ns. likaisesta tusinasta. Listan kärjessä komeilee suomalainen Jorma Ollila, joka on saanut kyseenalaisen kunnian öljy-yhtiö Shellin hallituksen puheenjohtajana. Likaiseksi tusinaksi Greenpeace kutsuu suurimpia ilmastosopimuksen jarruttajia.

10. Jos Suomessa koottaisiin listaa likaisesta tusinasta koskien rakenteellista korruptiota, poliittista kähmintää, poliittisia virkanimityksiä, oikeudenkäytön ja hallinnon läpinäkymättömyyttä jne., niin mitähän toimia, menettelyjä ja nimiä listalle voisi päätyä?

11. Oikeudenkäytön osalta tulee mieleen korkeimman oikeuden jäsenten sivutoimet ja joidenkin oikeusneuvosten menettely toimia pankkien, vakuutusyhtiöiden ja muiden suurten liike- tai teollisuusyritysten välisissä riidoissa välimiehenä huippukorkeita palkkioita vastaan. Tämä puuhailu on täysin salaista, sillä ulkopuoliset eivät saa tietää niitä yrityksiä ja juttuja, joissa maan ylimmät tuomarit toimivat välimiehinä ja hankkivat itselleen sivutuloja, jotka voivat ylittää moninkertaisesti heidän virkapalkkansa.

519. Perustuslakivaliokunta vs. Merkozy

Tätä näytelmää olemme joutuneet katselemaan kyllästymiseen asti...

1. Elämme kuuleman mukaan kohtalokkaita aikoja, mitä euron vakauteen ja koko euroalueen koossa pysymiseen tulee. Näin vakuutellaan johtavissa medioissa nyt oikein tosissaan.

2. EU:n talouskomissaarius Olli Rehn harmaantuu harmaantumistaan yrittäessään viikosta toiseen varoitella, että "aika tiimalasissa käy vähiin", se on käymässä nyt todella "todella vähiin", "enää ei ole kauan aikaa jäljellä" ym. yhtä kiehtovaa ja jännittävää.

3. Saksan Angela Merkel ja Ranskan Nicolas Sarkozy (= Merkozy), jotka tapaavat ja poskisuutelevat toisinaan telkkarissa harva se viikko - parhaimpina tai pahimpina viikkoina pari kolme kertaa viikossa - että oikein pahaa tekee katsellessa, ovat juonineet taas kerran yhdessä ja muita euromaita kuulematta yhteisen sopimuksen, tai luonnoksen tai minkä hemmetin paperin tahansa euron "pelastamiseksi" ja eromaiden talouksien vakauttamiseksi eli kuriin saattamiseksi.

4. Tuon sopimusluonnoksen yhtenä kohtana on säännöstö, jonka mukaan euromaiden valtiontalouksien kuriin saattamistoimista päätettäisiin vastedes enemmistöpäätöksellä - tai esimerkiksi 85 prosentin määräenemmistöllä - kun tähän asti tällaisiin päätöksiin on aina tarvittu kaikkien euromaiden yksimielinen hyväksyntä. Tähän nojaten Suomi ja sen hallitus pullikoivat pitkään vakausrahaston perustamista vastaan ja vaativat paljon puhuttuja"takuita." Näissä neuvotteluissa Jutta Urpilainen joutui muuten turvautumaan lontoolaisen asianajotoimiston apuun, toimiston valtiolta laskuttaman palkkion suuruutta ei ole kerrottu.

5. Suostuuko Suomen eduskunta, lähinnä sen suuri valiokunta, ja maan hallitus pääministeri Jyrki Kataisen johdolla tuohon Merkozyn "kavalaan" ehdotukseen ja hyväksyy sen pakon edessä? Vain piiloudutaanko asiassa perustuslain taakse? Perustuslakivaliokunnan on määrä antaa tänään asiasta lausuntonsa, joka muodollisesti sitoo suurta valiokuntaa ja koko eduskuntaa. Näin on ainakin vakuuteltu.

6. Vilkaisin perustuslakivaliokunnan eilistä pöytäkirjaan, johon oli ko. asian kohdalle rustattu, että valiokunnan jäsenten tulee noudattaa asian käsittelyssä "vaiteliaisuutta." Tämä kehotus ei näköjään koske valokunnan kuulemia asiantuntijoita, ei ainakaan sitä käheä-äänistä akatemiaprofessoria ja oikeusteoreetikkoa, joka kuulumatta edes niihin paljon puhuttuihin valtiosääntöoppineisiin, kähisi jälleen eilen telkkarissa, että Merkozy-sopimusmalli on selvästi perustuslain vastainen, sillä eihän eduskunta, pahus soikoon, saa luovuttaa verotusta ym. koskevaa päätösvaltaansa ulkopuolisille elimille.

7. No, Suomi on kuitenkin EU:n jäsenmaana parinkymmenen vuoden aikana luovuttanut hirmuisen määrään eduskunnalle kuuluvaa lainsäädäntövaltaa unionille. Eikä vain lainsäädäntövaltaa, vaan myös tuomiovaltaa mm. sikäli, että unionin tuomioistuimen kannanotot eli ennakkoratkaisut yksittäisissä tapauksissa sitovat suomalaisia tuomioistuimia aina korkeinta oikeutta ja korkeinta hallinto-oikeutta, vaikka tästä ei ole pykälän pykälään Suomen perustuslaissa.

8. Nytkään ei itse asiassa ole tätä kummallisemmasta asiasta kysymys, mutta jälleen kerran nämä valtiosääntöoppineet ja teoreetikot käyvät kuumina ja pelottelevat kansanedustajia, jotka ovat muutenkin Timo Soinin ja persujen pelossa aivan kauhuissaan pohtien koko ajan sitä, miten heidän käy seuraavissa vaaleissa.

9. Kaikesta pelottelusta huolimatta Suomi ja sen eduskunta ottaa lusikan kauniiseen käteen ja hyväksyy kakistelleen Merkozy-paperin. Eduskunta voi sen tehdä kahden kolmasosan äänten enemmistöllä ilman asian kiireelliseksi julistamista, koska kyse on valtiosopimukseen rinnastettavasta asiasta (PL 94.2 §). Persut äänestävät tietenkin vastaan, mutta osa kepun edustajista saataaneen asian taakse. Vasemmistoliittokin äänestää kokoomuksen kanssa kiltisti samalla tavalla, sillä puheenjohtaja Paavo Arhinmäki haluaa toki jatkaa niin kivaa urheiluministerin pestiään vielä monta vuotta.

10. Kuten Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö aikoinaan halusivat, Suomi on nyt EU:n ja euron ytimessä, niissä paljon puhutuissa "pöydissä", joissa asioista päätetään! Emmekö me enää haluakaan pysytellä noissa pöydissä ja ytimissä? Lipponen ja Niinistö veivät Suomen euroon sallimatta asiassa kansanäänestystä, johon euroon meno olisi ilman muuta tyssännyt. Kyllä heidän nyt pitää kantaa vastuu, kun molemmat heput sattuvat vielä olemaan presidenttiehdokkainakin. Väyrynen on aivan oikeassa: kyllä presidentinvaalikeskusteluissa pitää ottaa esille, mitä ehdokkaat ovat aikaisemmin tehneet ja saaneet aikaan.

11. Suomi on ollut ennen aina vaatimasta tiukkaan talouskuria EU:hun ja euroalueelle, tarvittaessa vaikka määräenemmistöpäätöksillä. Mutta nyt kun tähän olisi todella mahdollisuus ja tilaisuus, niin hallitusherroilta ja eduskunnalta tuntuukin menevän pupu pöksyyn ja kaikki tuntuvat haluavan vetäytyä perustuslain taakse. Onko Timo Soinin kannatuksen kasvun ja persujen pelko todella näin suurta?

11. Jutta Urpilaisen ajaman vakuus-operaation jälkeen Suomella ei enää ole kerta kaikkiaan kanttia ryhtyä yksin pullikoimaan Merkozy-suunnitelmaa vastaan, sillä se merkitsisi koko talouden vakauttamisoperaation kariutumista, mikä johtaisi puolestaan markkinoiden ja kansainvälisten luottoluokituslaitosten vastareaktioon, jolloin myös Suomen AAA-luottoluokitus mitä todennäköisimmin tippuisi kahteen tai yhteen A:han. Tämä johtaisi luotonsaannin tyrehtymiseen, suurtyöttömyyteen ja kaikkiin muihinkin kauheuksiin.

12. Kimmo Sasi oli oikeassa varoitellessaan eilen illalla Ylen A-plussassa, että Suomen "perustuslaillinen kanta" voi kaataa koko tekeillä olevan EU-sopimuksen.

- Onko niin, että Suomi käynnistää kaaoksen vastustuksellaan vai onko sitten mukana, Sasi kysyi. Ilmeisesti Sasi oli keskustellut asiasta ennen A-plusohjelmaa.

13. Pääministeri Katainen matkustaa tänä iltana Brysselin huippukokoukseen, jossa on tarkoitus päättää Merkozy-suunnitelmasta - tai jostakin muusta vastaavanlaisesta mallista, joka tuskin poikkeisi kovin paljon Merkozy-mallista. Kuten Kimmo Sasi sanoi, Kataisen asema on erittäin hankala. Jos Suomi on ainoa maa, joka vastustaa määräenemmistöön perustuvaa sopimusmallia ja jos minkäänlaista pakettia ja ratkaisua ei synny ja markkinoilla on maanantaina tämän johdosta täysi kaaos, niin mikä on Suomen pääministerin ja koko hallituksen vastuu kaikesta tästä?

14. Veikkaukseni on siis, että Suomi taipuu ja mitään perustuslakikriisiä, jota nämä valtiosääntöoppineet ja oikeusteoreetikot aina lausunnoissaan maalailevat, ei tule, vaan eduskunnasta löytyy tarvittava kahden kolmasosan enemmistö Merkozy-sopimuksen tai jonkin muun vastaavanlaisen sopimuksen hyväksymiselle. Suomi ei tule asettumaan poikkiteloin ja vaatimaan, että vakauttamispäätöksiin tarvittaisiin edelleen kaikkien maiden hyväksyntä.

14. Äsken juuri uutisoitiin, että Suomen vienti kääntyi lokakuussa jyrkkään laskuun. Miten suu sitten pantaisiin, jos ensi viikolla ilmoitetaan, että Suomen luottoluokitus onkin sitten AA eikä enää AAA?

518. Linnan juhlissa nähtyä ja kuultua

Joku kommentaattori toivoi jo edellisen blogjutun kommentissaan kannanottoa Linnan juhliin tyyliin "kyllä minä niin mieleni pahoitin".

No, Linnan juhlia ei toki pitäisi ottaa niin kovin vakavasti. Onko se nyt niin nokon nuukaa, jos tarjolla olevaa boolia jo ennen tv-lähetyksen alkamista ilmeisesti maistelleet tv-selostajat eivät oikein kaikkia vieraita tunnistaneet tai jättivät puolet vieraista kokonaan tunnistamatta! Ja onko väliä sen, hän minne menee yöksi/jatkoille tai mitä hänellä on (tai oli) päällä.

Tärkeintä on toki ihmisen ja siis myös Linnassa juhlijan sisäinen kauneus, joka pukeutuu parhaiten sanoiksi small talkissa. Olen poiminut seuraavaan muutaman otoksen Linnan juhlissa sanotusta ja koetusta. Tämä perustuu liki kaksituntisessa tv-lähetyksessä kättelyjonossa kuultuun ja kuuleminen taas huulilta lukemiseen, käsien vatkaamis- ja päällepanemis-rituaaleihin sekä katsekontakteihin.

Tarja-emäntä ensimmäisenä kättelyvuoroon saapuneelle sotaveteraani, opetusneuvos Antti Henttoselle (89 v. Karjala poikii Antreasta Vuoksen rannalta): Sydämellisesti tervetuloa. Miten herttaista, että opetusneuvos on saanut saattajakseen juhlaan viehättävän tyttärensä! - AH: Arvoisa Rouva Presidentti, häähä hää ei tok' ole miu tytär vaan järjestyksessä toinen vaimo Anja! Kyl' miehe pittää toisen kerran naiessaan ottaa itseään paljo nuorempi eukko - vai mitä Pena?

Jääkiekkoilija Anssi Salmela : Terve vaan, Tarja! Saaks' mä taas rutistaa sua samalla tavalla kun tavattiin toukokuussa torilla? - Tarja: Olihan se tosi kivaa, mut' älä vaan helvetissä yritä sitä nyt, toi Pena vois' vaikka taklata sut kumoon! - Anssi: Paskat mää Penasta mitää, tollasta jäbää mä en viitti edes kätellä!

Kansanedustaja Juho Eerola, persut ja Suomen Sisu, joka oli uhonnut etukäteen sanoa jotain Tarjalle, kun tämä oli vihjannut rasistien äänestävän persuja: Kuule Tarja, mä en ole oikeesti rasisti, Oinosen Pena ja Hakkaraisen Teukka, ne ne vasta tosi rasisteja on!

Timo Soini: Mä kerroin Tarjalle, että kun täältä pirun pätsistä päästään taas raikkaaseen ulkoilmaan, niin me mennään Tiinan kanssa syömään oikein kunnolla Kalastajatorpalle, ei näistä Linnan pöperöistä nälkä lähde, ja kyllä tänne frakin alle murua vielä mahtuu, hah, hah! Ja päälle vielä Tiina-rouvan salmiakkivodkakakkua, häh, häh, häää!

Tarja Matti Vanhaselle: Kuule, sullahan askel näyttää nousevan taas oikein kepeästi, olet siis päässyt irti penikkataudista!

Pena kättelyssä Tarjalle (kuiskaten): Voi ei, mistä helskutista noita homopareja oikein riittää, oleks' sä kutsutut nyt ne kaikki tänne! - Tarja: pidä nyt, Pena, se leipälaukkusi kiinni, on noita homoja liikkeellä yksikseenkin - nii, ja Silvia M. on jättäny onneksi sen Raakkelinsa himaan!

Mikael Granlund, mitä presidentti Halonen sanoi sinulle kättelyssä? - MG: no joo, se sano vaan, että ota nyt vaan iisisti ja varo jäähyjä ja vie Anssi kohta ulos täältä!

Tarja Ilkka Kanervalle: Olet sä Ilkka nyt ihan varma, että jätit todellakin kännykkäsi eteishuoneeseen päällystakin taskuun ettet vaan alkaisi täällä tekstailemaan kesken kaiken vieraille naisille, toi Kiikkokin kun näyttää niin raihnaiselta, et ei se kuule enää kauan sua jaksa!

Tarja Pekka Hallbergille: Kato, Pekkahan se siinä, terve! Sä tulit taas tänne ton sun isoäitis' kanssa! -Pekka: kyllähän sä Tarja tiedät, että isoäitien tulee aina olla keskuudessamme!

Kike Elomaa haastattelijalle: Me kuule ollaan tään mun Kimmon kanssa jo sen verran vanhoja et me ei enää juur pussailla keskenämme, vois nimittäin mennä noi hampaat sekaisin!

Matti Ronkä: Ja sieltä tulee illan todellinen pensselisetä, oliskohan tämä oikeusneuvos Jorma Rudanko! - -Toinen miesselostaja Ari Huhtaniska: Juu, ja sitten tuossa on joukkio jotain muita oikeuslaitoksen edustajia, mutta väliäkös niillä, ei niitä kukaan tunne kuiteskaa!

Pena Tarjalle diplomaattiedustajien saapuessa kätelyyn: Mistähän pirusta tota kaiken maailman mustaa ja muunkin väristä väkeä tänne oikein lappaa, eihän ne mahdu kohta enää saliin sisälle!

Manu Koivisto (päästyään vihdoin saliin): Kuules Tellu! Kyl maar meitin aikana Linnassa oli enemmän sotaveteraaneja. Nyt täällä näyttäs' olevan enemmän seta- kuin sotaveteraaneja.

Paavo Lipponen: Hei, oletteks' te kukaan nähnyt Päiviä, mä oon hukannut sen tänne tungokseen! Ensteks' mä hukkasin kaikki mun äänestäjät ja nyt vielä Päivin! Voitteks' te ohjata mut ulos täältä, en taida itse osata ilman Päiviä? - Tähän Paavo V: Mutta kaima hyvä, sinähän olet jo ulkona (ainakin pressakisasta)!

Ilona Pelli: Voi paska, mitkä bileet! Mä olen sentään suunnitellut monille näistä naisista, tosta pressasta alkaen, joista useimmilla on, kuten Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajakin on osuvasti sanonut, "perunannostajat hartiat", nää kaikki saakelin puvut ja hepeneet, mut' silti mua ei kuitenkaan täällä näytä kukaan tuntevan! Nyt kyllä riitti, mä painun tästä Teatteriin virallisille jatkoille, siellä minut ainakin tunnetaan!

Kun jouduin hieman uuvuttavan tv-katselun aikana itsekin naukkailemassa boolia enkä siten nähnyt koko lähetystä, voinevat lukijat ystävällisesti täydentää edellä olevaa katsausta omilla havainnoillaan.

517. Skandaali EM-kehässä - entä Linnan parketilla?

1. Viikon suurin skandaali ei ole presidenttiehdokas Pekka Haaviston vierailu vihreiden pahimpiin poliittisiin vastustajiin kuuluvan kansanedustajan, homovastasilla ja rasistisilla puheillaan tunnetuksi tulleen Teuvon Hakkaraisen (persut) sahalla, jossa Teukka näytti Pekalle osaamistaan sahanterän kunnostamisessa. Teuvohan on kyseisen lajin maailmanmestareita, joka on käynyt esittelemässä taitojaan Etelä-Amerikassa asti. Teuvo esitteli Pekalle myös kantapubinsa, mutta parlamentaarikot taisivat tyytyä nauttimaan sielläkin vain kahvia.

2. Lehtitietojen mukaan Pekka ja Teuvo tulevat keskenään mainiosti toimeen. Teuvo on muuten tätä nykyä poikamies. Mutta voitte olla silti aivan huoleti, sillä "siltä" rintamalta ei ole odotettavissa mitään uutta, eli Teuvo ei ole aikeissa muuttaa niin sanotusti sukupuolista käyttäytymistään. Teuvoa ei toisaalta häiritse se, että Pekka elää parisuhteessa miehen ja vieläpä tummaihoisen miehen kanssa. "Se on hänen asiansa, minä en ole Pekan vapahtaja", totesi Teuvo lehtimiesten uteluihin.

3. Kumpikohan haaviston Viitasaaren vierailusta hyötyi enemmän, Pekka vai Teuvo? Ilmeisesti Pekka, sillä vierailu ylitti valtakunnallisen uutiskynnyksen, mitä Pekan maakuntamatkoilla ei olekaan tämän vaalikampanjan aikana muulloin vielä kertaakaan tapahtunut.

4. No, joka tapauksessa Pekka ja Teuvo taaplaavat tyylillään myös huomisissa itsenäisyyspäiväjuhlallisuuksissa. Pekka vie Nexar Antonionsa Linnan juhliin ja tanssahtelemaan parketille, mikäli nyt sitten Jani Toivolan ja Tarjan Halosen kiihkeästi odotetulta tanssilta tilaa sattuu löytymään. Teuvo Hakkarainen on sen sijaan uhannut jäädä pois Linnasta, koska häneltä ei kuulemma löydy kunnon kostyymiä Tarjan bileisiin. Mutta ei hätää, keskiviikon ja koko loppuviikon lehdistä saamme sitten lukea, miten railakkaasti Teuvo on juhlistanut itsenäisyyspäivää keski-suomalaisissa pubeissa.

5. Viikon skandaali oli Robert Heleniuksen pistevoitto Areenan EM-ottelussa brittiläistä Dereck Chisoraa (kotoisin Zimbabwesta) vastaan. Jokainen ottelua paikan päällä tai, kuten minä, suoran tv-lähetyksen välityksellä seurannut - jopa Sokea Reettakin - näki, että Chisora oli matsissa täysin ylivoimainen. Itse sain Chisoran voittajaksi about 118-111, sillä vain kaksi erää voitiin, jos katseli ottelua oikein sinivalkoisten lasien läpi, merkitä niukasti Heleniukselle, muiden erien mennessä selkeästi Chisoralle.

6. Mutta niin vain Heleniuksen sponsorin järjestämässä illassa italialainen ja espanjalainen tuomari saivat Heleniuksen voittajaksi, puolalaistuomari sentään näki Chisoran voittajaksi. Tuomaripeliä siis. Ammattinyrkkeilyssä on toki tavallista, että kotikehän ottelija saadaan aina tasaisen ottelun voittajaksi. Mutta kun tämä ottelu ei ollut lähimainkaan edes tasainen, vaan Chisora hallitsi matsia selvästi ja Robert oli melkein koko ajan hätää kärsimässä. Helenius oli kömpelö, hän ei saanut millään vastustaajaansa pysymään etäällä, vaan tämä rynnisti yläkoukuillaan helposti suojauksen läpi Robertin iholle, jossa sitten nakutteli jatkuvalla syötöllä koukkujaan ja uppercuttejaan tosi vaarallisen näköisesti vastustajansa vartaloon ja leukaperiin.

7. Kehätuomarikin teki kaikkensa Heleniuksen voiton eteen, sillä hän huomautteli tavan takaa Chisoraan sitomisesta - vaikka Helenius sitoi yhtä usein - samoin kuin otsalla puskemisesta ja Heleniuksen takaraivoon osuneista iskuista.

8. Muistamme, miten Chisora härnäsi Robertia ennen ottelua lehdistötilaisuudessa ja edelleen punnituksessa. Olisiko Chisora onnistunut pelästyttämään tempuillaan Robertin, sillä tämä oli koko matsin ajan hyvin jäykän ja hieman jopa pelokkaan oloinen? Punnituksessa Chisora painautui kiinni Robertiin; miehillä oli pituuseroa noin 15 senttiä. Tämä oli itse asiassa harjoitusta ottelua varten, sillä matsissa Chisora noudatti aivan samaa takstiikkaa: hän hakeutui ja pääsi Robertin suojauksen sisälle, jossa sitten painoi otsansa Robertin rintaan ja nakutteli siitä vaarallisia koukkujaan saaden Robertin pään notkahtamaan monta kertaa vaarallisen tuntuisesti.

9. Ottelun jälkeen Helenius selitti, että hänen oikea kätensä oli ilmeisesti murtunut jo ensimmäisessä erässä, minkä vuoksi hän ei päässyt lyömään koko ottelussa kunnolla oikeallaan. Näinhän Heleniukselle kävi myös aiemmin pari ottelua sitten. Ottelun jälkeen murtumaa ei kuitenkaan todettu. Mutta Helenius "menetti" varsin varhain jo vasemman suoransa, jolla hänen olisi pitänyt kyetä pitämään Chisora etäällä. Mutta kun ei kyennyt, ja lähiottelussahan Helenius on ollut aina tehoton.

10. Ne pari entistä maailmanmestaria, jotka Helenius oli ehtinyt ennen tätä ottelua tyrmäämään, ovat uransa ehtoopuolella olevia boksareita, jotka raahautuvat nykyisin kehään vain viimeisiä suolarahoja hankkiakseen. Näitä matseja on Suomessa hehkutettu "suurina voittoina", mutta Chisorakaan ei pitänyt niitä yhtään minään.

11. Helenius taitaa olla nyt, kiistanalaisena Euroopan mestarina, uransa huipulla. Hänestä ei näillä näkymin tule koskaan suurta mestaria, eikä missään tapauksessa maailmanmestari Wladimir Klitschkon ykköshaastajaa ja vastustajaa. Chisorakin oli nyrkkeilijänä kuin toiselta planeetalta, vaikka oli virallisella listalla vasta Euroopan mestarin tittelistä luopuneen tai sen ilman ottelua menettäneen Alexander Dimitrenkon seitsemäs haastaja. Nyrkkeilyväki on tyrmistynyt Heleniuksen voitosta ja monet asiantuntijat ulkomailla puhuvat Areenan tuomariskandaalia tarkoittaen "suuren luokan ryöstöstä."

12. Illan parasta nyrkkeilyä esitti MM-titteliään puolustanut Venäjän Aleksandr Povetkin, joka tyrmäsi USA:n jo 42-vuotiaan vastustajansa Cedric Boswellin 8. erässä. Vastus oli kuitenkin aika vaatimatonta luokkaa. Ottelu olisi pitänyt keskeyttää jo aikaisemmin, sillä nyt Povetkin oli vaarassa murjoa Boswellin lähestulkoon hengiltä. Povetkin kuuluu samaan saksalaiseen Sauerlandin talliin kuin Heleniuskin. Talli oli saanut hommatuksi Povetkinille helpon vastustajansa, 42-vuotiaalle veteraanille ei tarvitse titteliotteluun pääsystä tietenkään kovin paljon vaivanpalkaksi taaloja maksaa.

13. Kehässä nähtiin myös naisten MM-ottelu, joka oli hyvin yksipuolista eikä varmaan ollut kovin hyvää mainosta naisnyrkkeilylle. Raskaan sarjan otteluna nähtiin myös suomalaisen Jarno Rosbergin "kamppailu" 40-vuotiasta argentiinalaista Manuel Puchetaa vastaan, jonka suomalainen voitti pistein 3-0. En tiedä, mistä nuo pisteet tulivat, sillä yhtään kunnon osumaa en ottelussa puolin tai toisin havainnut. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi ottelusta jäi Rosbergin ylivarovainen asenne, sillä hän ei rohjennut hyökätä ei sitten yhtään.

516. Oikeusministeriöltä tulossa kummallinen lakiehdotus yksityisestä parkkivalvonnasta

1. Oikeusministeriö kaavailee, että yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö ei voisi jatkossa itsenäisesti määrätä valvontamaksuja.

2. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson kertoi eilen MTV3:n uutisille ministeriön suunnitelmasta, jonka mukaan yksityinen pysäköinninvalvonta voisi jatkossa olla ainoastaan "viranomaistoimintaa avustavaa". Samalla "viranomaiset" saisivat myös osan yksityisten parkkiyhtiöiden kirjoittamista sakkomaksuista.

3. Ministeri Henriksson: Olemme päätyneet siihen, että tämä on se ainoa vaihtoehto. Mutta se voi olla erittäin hyvä vaihtoehto. Yksityinen yritys voisi edelleen hoitaa valvontaa, mutta viime kädessä päätöksen tekisi viranomainen. - Minkä päätöksen? Ilmeisesti päätöksen valvontamaksun vahvistamisesta.

4. Ehdotus, joka on vasta alustava, vaikuttaa suoraan sanoen käsittämättömältä, etten sanoisi pähkähullulta.

5. Tätä käsitystä lisää vielä se, että oikeusministeri puhuu, ainakin MTV3:n Uutisten mukaan, "parkkisakoista" tai yksityisistä sakoista", vaikka valvontamaksuissa ei ole tietenkään kysymys lainkaan sakoista tai sakotuksesta. Vaikka ruotsinkielinen oikeusministeri puhuu tunnetusti hieman "hoono soomi", pitäisi hänen hallita ammattiterminologiaa sen verran, ettei päästelisi suustaan aivan minkälaisia sammakoita tahansa.

6. MTV3:n mukaan oikeusministeri ja -ministeriö lähtisivät siitä, että parkkifirmojen tilanne olisi tällä hetkellä "hyvin epäselvä". Perustuslakivaliokunta "linjasi" keväällä, ettei parkkisakkoa voi kirjoittaa muu kuin viranomainen. Tarkkaan ottaen valiokunta ei kuitenkaan näin "linjannut", vaan se totesi vain, ettei hallituksen silloinen lakiesitys täyttänyt kaikilta osin valvonnalta edellytettäviä vaatimuksia.

7. Kun pysäköinninvalvonta ja valvontamaksujen määrääminen perustuu sopimusoikeuteen ja yksityisiin sopimuksiin, ei tilanne ole oikeudellisesti mitenkään epäselvä. Valvontamaksujen määrääminen on riippumattoman tuomioistuimen eli korkeimman oikeuden oikeusvoimaisen ennakkopäätöksen mukaan täysin laillista toimintaa. Korkeimman oikeuden sanotun sanottua ratkaisua vaadittiin purettavaksi, mutta korkeimman mukaan edellytyksiä purkuun ei ollut.

8. Kuten perustuslakivaliokunnan edellinen puheenjohtaja Kimmo Sasi keväällä, myös oikeusministeri Henriksson joutui toteamaan, että "toistaiseksi" yksityiset toimijat kuitenkin "jakavat parkkimaksuja" korkeimman oikeuden heille myönteisen ennakkopäätöksen mukaisesti.

9. Ministerin sanoi edelleen, kuten keväällä Kimmo Sasi, että yksityisten parkkifirmojen kirjoittamat valvontamaksut "on syytä joka tapauksessa maksaa".

- Jokainen meistä päättää itse, minne pysäköimme. Jos ajaa sellaiselle paikalle, missä on selvästi viitattu, että tämä on yksityinen ja maksullinen pysäköintialue, silloin myös sitoutuu sopimukseen, totesi Henriksson.

10. Henrikssonin mukaan nyt on kysymys oikeusministeriön työryhmän alustavasta luonnoksesta. Luojan kiitos, voisi sanoa, sillä luonnos on todella niin erikoinen, ettei sillä luulisi olevan, jos järkeviä ollaan, minkäänlaisia etenemisen mahdollisuuksia.

11. Ministerin mukaan "lupa" haettaisiin poliisilta, joka yhdessä kuntien kanssa sinetöisi lopullisen päätöksen parkkisakosta; hämärä sanoma. "Näin rahapulassa kärvistelevä poliisi ja kunnat myös saisivat osan tuotoista", todetaan MTV3:n uutisessa. Mitähän mainitulla "luvalla" tarkoitetaan? Ilmeisesti sitä, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta tehtäisiin luvanvaraista toimintaa. Lupaa olisi tarkoitus hakea poliisihallitukselta.

12. Ministeri Henriksson: "Samalla osa näistä pysäköinninvalvontamaksuista pitäisi tulla tälle yksityiselle yrittäjälle. Muuten tässä ei olisi mitään logiikkaa". Viranomaisten osuutta yksityisten parkkifirmojen saamista valvontamaksuista ei ole vielä määritelty.

13. Oikeusministeriö edellyttää, että yksityiset pysäköintiyhtiöt saisivat koulutusta ja heidän tulisi täyttää myös tietyt kriteerit. Ministeri toivoi, että keskustelu ministeriön alustavasta luonnoksesta aloitettaisiin nyt, ja lakiesitys saataisiin eduskuntaan kevään aikana.

14. On ilman muuta selvää, että yksityinen pysäköinninvalvonta tulee saattaa luvanvaraiseksi ja että pysäköintifirmojen tulee täyttää tietyt kriteerit. Mädät omenat tulee poistaa toiminnan piiristä. Parkkifirmojen toimintaa on valvottava ja pysäköinninvalvojille tulee järjestää koulutusta.

15. Mutta muilta osin ministeriön luonnosehdotus menee pahasti metsään. Ministerin ja ministeriön tulisi toki myöntää, ettei yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ole kyse sakotuksesta tai yleensä viranomaistoiminnasta. Kun se ei ole sellaista muissakaan pohjoismaissa, niin miksi siitä pitäisi Suomessa väkisin tehdä julkista vallankäyttöä? Outoa.

16. Aivan ihmeellinen on luonnosehdotus, jonka mukaan "sakot", siis valvontamaksut, jaettaisiin kolmeen osaan: yksi osa valtiolle eli poliisipulasta "kärvistelevälle" poliisille, yksi osa kunnalle ja vain yksi osa koko toimintaa taloudellisella riskillään pyörittävälle pysäköintifirmalle.

17. Miksi valtion eli käytännössä poliisin pitäisi saada yksityisistä pysäköintimaksusta kolmannes tai jokin muu osuus? Siksi, ehdottaa ministeri aivan pokkana, että kaikki valvontamaksut menisivät automaattisesti poliisin tarkastettaviksi ja allekirjoitettaviksi. Täysin hullu ehdotus, joka lisäisi byrokratiaa ja vaikeaksi kerrotusta resurssipulasta jo ennestään kärsivän poliisin työmäärää.

18. Parkkisakkojen, todellisuudessa siis valvontamaksujen, kolmijaossa otettaisiin todella pitkä harppaus taaksepäin. Noin 700-1000 vuotta sitten nimittäin Ruotsi-Suomessa oli vallalla käytäntö, jossa sakot jaettiin myös kolmen eri tahon kesken: 1) kuninkaalle tai kruunulle, 2) rikoksen uhrille ja 3) tuomarille. Nyt siis palattaisiin keskiaikaiseen oikeuskäytäntöön., todella huimaa! Näin "nerokkaan" jipon voi ilmeisesti keksiä vain "ruotsalainen" eli ruotsinkielinen ministeri ja hänen johdollaan toimiva ministeriö!

19. Luuleeko ministeri aivan tosiaan, että yksityiset yrittäjät rupeaisivat pyyteettömästi keräämään autoilijoilta "sakkorahoja" jaettaviksi kruunulle eli valtiolle poliisien palkkausta tai kunnalle jotain mutta tarkoitusta varten? Jos luulee, niin hän kyllä erehtyy pahemman kerran; ehdotus on täysin epärealistinen.

20. Ministerin ehdotus johtaisi toteutuessaan siihen, että yksityinen pysäköinninvalvonta päättyisi kokonaan ja yksityisillä alueilla palattaisiin entiseen käytäntöön eli täysin villiin pysäköintiin, jota ei valvoisi kukaan. Kunnallinen pysäköinninvalvontahan ei tunnetusti toimi kunnolla edes kuntien ja valtion alueilla.

21. Nykyisin yksityinen parkkivalvonta pelaa saamieni tietojen mukaan erittäin hyvin. Aiemmin villistä ja valvomattomasta pysäköinnistä kärsineet asuinkerrostalojen asukkaat ja liikekeskuksissa asioivat autoilijat ovat järjestelyyn erittäin tyytyväisiä.

22. Tämän hyvin toimivan järjestelmän ministeriön hurja joukko oikeusministerin ja hänen avustajakaartinsa johdolla haluaa nyt kerta kaikkiaan romuttaa. Parkkiaktivistit ja -huligaanit hurraavat ministerille, eivät juuri muut.

23. Vaikuttaa hieman oudolta, että juuri oikeistolaisen puolueen ministeri on romuttamassa tai kahlitsemassa merkittävästä ongelmasta huolehtivaa yksityistä yritystoimintaa ja perustaa tilalle byrokratiaa lisäävän kummallisen järjestelmän. Hallituspuolue kokoomus ei kuitenkaan näytä haluavan jäädä tässä suhteessa yhtään pekkaa ministeriä pahemmaksi, vaan sen kansanedustaja (Sampsa Kataja) ajaa yksityisten pikavippifirmojen toiminnan lakkauttamista. On siinä meillä oikeistolainen juristiparivaljakko: oikeusministeri haluaa lakkauttaa yksityiset parkkifirmat ja kokoomuksen kansanedustaja puolestaan yksityiset pikavippifirmat!

24. Toki pikavippifirmojen toiminnassa on paljon epäkohtia. Mutta tämä johtuu suurelta osin siitä, että toimintaa ei ole pystytty eikä oikeastaan edes haluttu kontrolloida riittävästi. Firmojen markkinointia ei tunnuta saatavan kuriin millään eikä mikään viranomainen tunnu haluavan ottaa firmojen valvontaa kontolleen.

25. Julkisuudessa kansanedustajat ja muut "vaikuttajat" ovat vaahdonneet vain pikivippien korkeista laskennallista koroista, vaikka korot ei muodostu käytännössä euromääräisesti mitenkään suuriksi, jos vipit maksetaan ajallaan takaisin.

26. Todellisen ongelman, joka unohdettiin esimerkiksi eilen illalla A-Talkin keskustelussa, muodostavat maksamattomien pikavippien perintä-, oikeudenkäynti- ja ulosottokulut. Perintäkulut, mutta erityisesti käsittämättömän korkeiksi vahvistetut käräjäoikeuskulut, ovat pikavipeissä ylivoimaisesti suurin ongelma. Mutta tätä Sampsa Kataja ja muu kansanedustajat eivät tunnu ymmärtävän.

27. Tästä ei voida kuitenkaan syyttää pikavippifirmoja tai perintätoimistoja, sillä lainsäätäjä on itse vahvistanut perintämaksujen määrät ja delegoinut käräjäoikeuskulujen vahvistamisen oikeusministeriön tehtäväksi. Ministeriö on aikanaan mennyt maksujen vahvistamisessa suurten kansainvälisten perintäfirmojen retkuun ja vahvistanut oikeudenkäyntikulumaksut järkyttävän suuriksi eli määriin, jotka ylittävät viisi- tai kuusikertaisesti Ruotsissa samanlaisissa asioissa vahvistetut kulumaksut.

28. Suomessa ylivoimaisesti suurimmat kulut aiheutuvat selvien ja riidattomien saatavien perinnässä aiheutuvat asioiden tarpeettomasta kierrättämisessä käräjäoikeuden kautta. Ruotsissa tästä täysin turhasta ja tarpeettomia lisäkuluja aiheuttavasta käsittelyvaiheesta on luovuttu jo ajat sitten. Mutta Suomessa siitä pidetään itsepäisesti kiinni ja siunauksensa tämä typeryys on saanut aina korkeinta oikeutta myöten. Rikospuolella poliisi ja syyttäjä ovat tuomareina sakkojutuissa, joissa tuomittavat sakot voivat nousta hyvinkin suuriksi, mutta Suomessa 20-50 euron pikivippiasiasta pitää ensin saada, näin on korkein oikeus lausunnossaan presidentti Pauliine Koskelon johdolla "linjannut", ennen ulosottoa käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio. Kenenköhän joukoissa Pauliine Koskelo tässä asiassa seisoo?

29. Järkyttävää typeryyttä!