1. Pari päivää sitten kommentoin korkeimman oikeuden melko selvässä varkausjutussa antamaa ennakkopäätöstä KKO 2011:81. Voitaisiin kai todeta, että "sitä on nyt liikkeellä", sillä tänään korkein oikeus antoi jälleen ennakkopäätöksen jokseenkin selvässä tapauksessa. Ratkaisussa on kysymys sotilasrikosasiasta eli tarkemmin sanottuna sotilaan karkaamisesta (KKO 2011:83).
2. Sotilasrikosasioiden tutkinta ja oikeudenkäynti poikkeaa eräiltä osin tavallisen rikosjutun käsittelystä. Sotilasrikoksella tarkoitetaan sotilaan tekemää rikosta, josta on säädetty rangaistus rikoslain 45 luvussa. Sotilasrikokseen voi syyllistyä ainoastaan sotilas tai muu sotilasrangaistussäännösten alainen henkilö. Sotilaalla tarkoitetaan sekä niin sanottuja "kantapeikkoja" eli puolustusvoimien sotilasvirassa olevia että asevelvollisuutta suorittavia ja sotilasvirkaan koulutettavia henkilöitä.
3. Sotilasrikokset tutkitaan lievissä tapauksissa kurinpitomenettelyssä ja muutoin erityisessä sotilasoikeudenkäyntimenettelyssä. Sotilasrikos eroaa siviilirikoksista myös siinä, että poliisin sijaan sen esitutkinnan hoitaa puolustusvoimat tai Rajavartiolaitos.
4. Kurinpitomenettelyssä voidaan sotilasrikoksesta tuomita kurinpitorangaistus tai -ojennus, joka vastaa ankaruudeltaan sakkorangaistusta. Kurinpitorangaistuksia ovat varoitus, poistumisrangaistus, joka määrätään vähintään 11 ja enintään 15 vuorokaudeksi, kurinpitosakko (enintään 30 kappaletta), jonka suuruus on asevelvolliselle hänen päivärahansa, muille viidesosa keskimääräisestä bruttopäivätulosta. Kurinpitorangaistuksiin kuuluu myös aresti (enintään 30 vuorokautta), mutta sen saa tuomita vain tuomioistuin. Kurinpito-ojennuksia ovat muistutus, ylimääräinen palvelus, jota määrätään yhdestä viiteen kertaa, ja poistumiskielto, joka voidaan antaa enintään kymmeneksi vuorokaudeksi. Virassa olevalle sotilaalle saa rauhan aikana määrätä tai tuomita kurinpitorangaistukseksi vain kurinpitosakon tai varoituksen. Kurinpitoesimiehen määräämästä kurinpitorangaistuksesta saa valittaa käräjäoikeuteen, joka käsittelee asian yhden tuomarin kokoonpanossa.
5. Sotilasrikokset jaetaan RL 45 luvussa eri tyyppeihin, joita ovat palvelusrikokset, vartiorikokset, poissaolorikokset, kuuliaisuusrikokset, esimiesrikokset, muut rikoset sekä sota-ajan rikokset. Sotilasoikeudenkäyntiasiana tutkitaan lisäksi sotilaan tekemät muut rikokset edellyttäen, että teko (esimerkiksi pahoinpitely, ruumiinvamman tuottamus, varkaus, petos jne.) on kohdistunut puolustusvoimiin, rajavartiolaitokseen, kriisinhallintajoukkoon tai toiseen sotilaaseen. RL 11 luvussa mainitut sotarikokset evät kuulu sotilasrikosasioihin.
6. Sotilasoikeudenkäynti tapahtuu rauhan aikana käräjäoikeudessa. Asiat on keskitetty muutamaan käräjäoikeuteen, jonka tuomiopiirin alueella sijaitsee varuskunta. Käräjäoikeuden kokoonpanoon kuuluu lainoppineen puheenjohtajan lisäksi kaksi sotilasjäsentä, joista toisen tulee olla upseeri ja toisen opistoupseeri, aliupseeri tai sotilasammattihenkilö taikka miehistöön kuuluva sotilas. Muutoksenhaku käräjäoikeuksien ratkaisuista on keskitetty Helsingin hovioikeuteen.
7. Majurien ja sitä korkeampien upseerien sotilasoikeudenkäynti tapahtuu ensimmäisenä asteena Helsingin hovioikeudessa. Hovioikeuden kokoonpanoon kuuluu kolmen virkatuomarin lisäksi kaksi sotilasjäsentä, joiden tulee olla vähintään majurin arvoisia upseereja. Korkeimmassa oikeudessa sotilasasiat käsitellään kokoonpanossa, johon kuuluu viisi lainoppinutta jäsentä ja kaksi sotilasjäsentä, joiden tulee olla vähintään everstin arvoisia upseereja.
8. Syyttäjänä käräjäoikeudessa toimii valtakunnansyyttäjän tehtävään määräämä kihlakunnansyyttäjä; aikaisemmin syyttäjänä toimi puolustusvoimien virassa oleva sotilaslakimies. Syyttäjällä ei ole oikeutta jättää syyttämättä rikoksen vähäisyyden vuoksi, mikäli yleiset edellytykset syytteen nostamiseen ovat olemassa. Syyte nostetaan mahdollisen asianomistajan mielipiteestä huolimatta.
9. Oikeudenkäynnissä noudatetaan muuten tavanomaista rikosasian menettelyä. Syytetyllä voi olla avustaja. Käräjäoikeudessa syytettyä ei voida tuomita rangaistukseen vastoin puheenjohtajan mielipidettä eikä ankarampaan rangaistukseen kuin puheenjohtaja kannattaa; tämä äänestyssääntö ei siis koske hovioikeutta ja korkeinta oikeutta.
10. Ratkaisussa KKO 2011:83 selostettu asia on melko tavanomainen tapaus, jossa faktojen osalta ei ole ollut epäselvyyttä. Kyse on ollut siitä, syyllistyikö A ainoastaan luvattomaan poissaoloon vai sitä ankarammin rangaistavaan karkaamiseen. Kaikki oikeusasteet ovat päätyneet siihen, että kysymyksessä oli karkaaminen. Korkeimmassa oikeudessa äänestettiin ainoastaan siitä, tuliko rangaistukseksi tuomita ehdollinen vankeus vai sakko. Äänin 4-3 päädyttiin tältäkin osin pysyttämään alempien oikeuksien tuomiot.
11. Ennakkopäätöksen tarve jutussa ei ole ollut kovin suuri, koska vastaavanlaisista tapauksista on jo aiemmin annettu ennakkopäätöksiä. Korkeimman oikeuden perusteluissa viitataan ratkaisuun KKO 2003:64, joka on varustettu otsikossa ks.- merkinnällä. Tämä ei ole hepreaa, vaikka siltä voi vaikuttaa, ja tarkoittaa sitä, että nyt esillä oleva juttu on ratkaistu samalla tavalla kuin mainittu vuoden 2003 tapauskin. Lisäksi voidaan viitata lakikirjassa RL 45:10:n kohdalla mainittuun kahteen muuhun prejudikaattiin eli KKO 1989:150 ja KKO 1991:180, jotka koskettelevat myös samantyyppistä tilannetta.
12. Olen itse istunut Ikaalisissa tuomarina 80-luvulla ollessani sotilasrikosjuttuja. Nämä istunnot pidettiin yleensä Kankaanpäässä Niinisalon varuskunnan upseerikerholla, jonne matkailimme notaarin kanssa yleensä iltapäivisin kello 13 alkavaan istuntoon. Syyttäjänä toimi tuohon aikaan sotilaslakimies, joka saapui paikalle Lounais-Suomen sotilasläänin esikunnasta Turusta. Heistä muistan 1980-luvun alkupuolelta entisen puolustusministerin Veikko Pihlajamäen pojan Antti Pihlajamäen (1952-2009), joka väitteli sittemmin tohtoriksi ja toimi pitkään oikeusministeriössä lainsäädäntöneuvoksena. Karkaamisista, poissaoloista yms. rikkeistä syytteeseen joutuneita varusmiespoloisia avusti istunnoissa joskus varusmiespalvelustaan suorittava nuori lakimies, korpraali Esa Vesterbacka. Hän on nykyisin Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja. Yhden sotilasrikosjutun käsittelyyn ja ratkaisemiseen olen osallistunut kenraalien seurassa myös korkeimman oikeuden istunnossa.
13. Mainitulla näppituntumalla olisin luultavasti päätynyt nyt esillä olevassa tapauksessa vähemmistön mukaiselle kannalle eli tuominnut A:n karkaamisesta sakkoon. Ehdollisesta vankeusrangaistuksesta jää aina merkintä rikosrekisteriin. Korkeimman oikeuden enemmistö on kenties halunnut julkaista tämän ennakkopäätöksen jonkinlaisena varoituksen sanana nykyisille ja tuleville varusmiehille. Korkeimman oikeuden sotilasjäsenet ovat olleet äänestysratkaisuissa aina ennenkin säännönmukaisesti ankaramman vaihtoehdon kannalla. Jos tämäkin juttu olisi ratkaisu korkeimmassa oikeudessa ilman sotilasjäseniä, olisi ratkaisuksi tullut syytetylle lievempi vaihtoehto.
13. Samanlaisen tapauksen korkein oikeus on ratkaissut niin ikään 20.10.2011 antamallaan päätöksellä, jota ei ole kuitenkaan julkaistu ennakkopäätöksenä, vaan josta on on annettu vain lyhyt tiedote seuraavasti:
SOTILASRIKOS - LUVATON POISSAOLO - KARKAAMINEN
Diaarinumero: R2010/1018
Antopäivä: 20.10.2011
Taltio: 2271
Esittelypäivä: 19.08.2011
Varusmiespalvelustaan suorittamaan määrätty A oli jäänyt saapumatta palveluspaikkaansa määräaikaan 13.7.2009 mennessä jatkaen poissaoloaan 19.8.2009 saakka, jolloin hän oli saapunut palveluspaikkaansa. Palveluspaikkaan saapumisen jälkeen A oli samana päivänä hakenut muutosta palveluksenaloittamisajankohtaan perustellen hakemustaan 9.8.2007 alkaneilla ja 31.5.2010 päättyviksi arvioiduilla opinnoillaan. Hakemus oli 19.8.2009 hyväksytty ja A oli määrätty saapumaan uudelleen palvelukseen 12.7.2010. Kysymys siitä, oliko A:n poissaolosta aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle ja oliko A syyllistynyt rikoslain 45 luvun 10 §:n mukaiseen karkaamiseen. Ks. KKO:2011:83.
14. Vm. tapauksessa KKO:ssa ei ole ollut äänestystä.
