1157. Perussuomalaiset edelleen suurin puolue

 

1. Ylen Taloustutkimuksella teettämän ja tänään julkaiseman kannatusmittauskyselyn mukaan perussuomalaiset (PS) on edelleen Suomen suosituin puolue 19,6 prosentin kannatuksella. Persut nousi suurimmaksi puolueeksi keväällä eduskuntavaalien jälkeen. Kesän aikana se on ollut selvästi aktiivisin ja julkisuudessa näkyvin oppositiopuolue. Helsingin Sanomien 2-3 viikkoa sitten teettämässä kyselyssä perussuomalaisia kannatti peräti  20,7 prosenttia vastaajista.

2. Taloustutkimus haastatteli selvitystä varten 2 451 ihmistä, joista 1 749 kertoi puoluekantansa. Mittaus tehtiin 8.7.–6.8. välisenä aikana. Tulosten virhemarginaali on 2,0 prosenttiyksikköä suuntaansa.

3. Perussuomalaisten jälkeen toisiksi suosituin puolue on tällä hetkellä Ylen mittauksen mukaan mukaan oppositopuolue kokoomus, jota kannatti kyselyssä 16,8 prosenttia vastaajista. Ei nousua eikä laskua Ylen kesäkuun mittaukseen verrattuna. Puheenjohtaja Peteri Orpo on ollut kesän aikana hyvin hissukseen. Veikataan, että Orpo saa ensi vuoden puoluekokouksessa vastaehdokkaita, joista vahvin lienee entinen oikeusministeri Antti Häkkänen.

4. Kolmanneksi kannatuskisassa tuli pääministeripuolue Sdp 16,3 prosentin kannatuksella - kovin vaatimaton kannatus siis. Neljäntenä on vihreät, jonka kannatus jatkaa nousuaan ja on kyselyn mukaan 15,1 prosenttia. Viime eduskuntakaudella pääministeripuolueena toiminut keskusta onäyttää vajonneen lopullisesti viidennelle sijalle.  Ylen mittauksessa sitä kannatti 12,6 prosenttia vastaajista, missä on nousua 0,9 prosenttiyksikköä kesäkuisesta pohjanoteerauksesta.

5. Vasemmistopuolueen kannatus junnaa paikoillaan, vaikka puolue on nyt hallituksessa puheenjohtajansa Li Anderssonin johdolla. Nyt vasemmistoa kannatti 8,7 prosenttia vastaajista. Olisiko puolueen sittenkin kanattanut jäädä oppositioon, jossa sen olisi ollut helpompi rähistä ja kritisoida? Ei toki, hallitukseen vaan maksoi mitä maksoi!

6. RKP:n ja KD:n kannatus mataa tutuissa ja matalissa luvuissa, sillä RKP:n saalis kyselyssä  oli 4,3 prosenttia ja KD:n 3,5 prosenttia. RKP on onnensa huipulla, sillä se sai hallitukseen kaksi ministeriä, jotka molemmat istuvat oikeusministeriössä.

7. Nykyisten hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on kääntynyt nousuun ensimmäistä kertaa Ylen kannatusmittauksista. Mittauksen mukaan hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on 57 prosenttia. Oppositiopuolueiden kannatus on kyselyn perusteella pysynyt tasaisena viime kuukausien aikana.

8. Keskustassa meneillään oleva puheenjohtajakisa, joka vaikuttaa kyllä aika värittömältä,  ei näytä juuri kohentavan keskustan kannatuslukuja. Mielipidekyselyjen mukaan paikkaa tavoittelevien Katri Kulmunin ja Antti Kaikkosen kannatus on miletei tasoissa, sillä kumpaakin kannattaa keskustan jäsenistä noin 40 prosenttia. Kyseessä on kuitenkin vain  pätkäpuheenjohtajuus, sillä keskusta valitsee uuden puheenjohtajan kesäkuussa ensi vuonna. Ennustetaan, että puheenjohtajaksi valittaisiin tuolloin Annika Saarikko, joka siirtyy kohta äityslomalle.

9. Sanoisin, että Katri Kulmunilla on Antti Kaikkosta paremmat edellytykset nostaa suossa olevia keskustan kannatuslukuja. Hän on nuori (31-vuotias), raikas ja viehättävä nainen,  joka näyttää osaavan politiikan teon taidon ja hoitaa myös ministeripostinsa kunnolla, vaikka  jotkut politiikan toimittajat näyttävät kampanjoivan hänen valintaansa vastaan.

10. Mukavana  seuramiehenä tunnettu Antti Kaikkonen ei ole vielä vanha (45), mutta hän on häärinyt politiikassa jo niin pitkään - samoin kuin monissa viihdeohjelmissa - että hänellä on ollut riittävästi aikaa antaa näyttönsä. Minusta tuo näyttö ei ole kovin kummoinen. Sitä paitsi Kaikkonen muistetaan edelleen Nuorisosäätiön sotkuista ja saamastaan rikostuomiosta.

1147. Persujen gallupkannatus nousussa

1. Poliittisten puolueiden kannatusmittauksia julkaistaan jatkuvalla syötöllä eli kerran kuukaudessa. Mittauksia teettävät säännöllisesti Helsingin Sanomat, Yle ja IL-Uusi Suomi. Mittausten tulokset ovat yleensä vasin lähellä toisiaan, mutta  aina silloin tällöin koetaan myös joitakin eroja.

2. Yle julkaisi tänään kesäkuun puoluekannatusmittauksensa tulokset ja sitä koskevan yllä olevan graafisen esityksen. Kyselyn toteutti Yle Uutisten toimeksiannosta Taloustutkimus Oy. Puhelinhaastattelut tehtiin 6.6. -3.7. välisenä aikana. Kyselyyn vastaisi 2440 18-79 -vuotiasta henkilöä. Kantansa ilmoitti 63,1 prosenttia vastaajista. Kyselyn virhemarginaali on 2,1 prosenttiyksikköä suuntaansa. 

3. Mittaus ei muuttanut suurimpien puolueiden järjestystä. SDP on edelleen suurin tai suosituin puolue, jota kannattaa nyt 20,3 prosenttia vastaajista, tuloksessa on nousua toukokuun mittauksesta 0,3 prosenttiyksikköä. Kokoomus on selkästi toiseksi suurin puolue, jonka kannatusosuudeksi saatiin 19,7 prosenttia, nousua 0,4 prosenttiyksikköä. Kolmatta sijaa pitää hallussaan pääministeripuolue keskusta 16,6 prosentin kannatuksellaan, jossa on laskua edelliseen miittaustuokseen verrattuna 1,0 prosenttia.

4. Vihreät näyttää vakiinnuttaneen paikkansa maan neljänneksi suuurimpana puolueena, sen kannatusprosentti oli nyt 13,9, jossa on laskua 0,5 prosenttiyksikköä. Puolueen kannatus on edelleen selvästi enemmän kuin kaikissa viimeaikaisissa vaaleissa.

5. Perussuomalaiset nosti kannatustaan roimasti eli edelisest mittauskyselystä 2,0 prosenttiyksiköllä, kyselyn mukaan puoluetta kannattaa vastaajista 10,3 prosenttia. Persut ohitti vasemmistoliiton, jonka kannatusluvuksi saatiin 8,6 prosenttia, jossa on laskua 0,3 prosenttiyksikköä.

6. Pienistä puolueista KD eli kristillisdemokraatit sai 3,6, RKP 3,3 ja Sininen tulevaisuus vain vaivaiset 1,1 prosentin kannatuksen. Muut puolueet, joista näkyvin on piraattipuolue, keräsivät yhteensä 2,6 prosentin kannatuksen. Tähän ryhmään kuuluvat myös Harry Hrkimon Liike Nyt ja Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liike, joka tosin perustettiin vasta pari viikkoa sitten.

7. Helsingin Sanomien kesäkuun puolivälissä julkaiseman kannatuskyselyn tulos on samansuuntainen kuin Ylenkin kysely. Siinä Sdp:n kannatus oli 21,6, kokoomuksen 19.7 ja keskustan 15,8 prosenttia. Vihreitä kannatti 13,5, vasemmistoliittoa 9,2 ja perussuomalaisia 8,0 prosenttia vastaajista.

8. Kolmen hallituspuolueen kannatus mataa sitkeästi kuukaudesta toiseen 37-38 prosentin lukemissa, mikä on tosi vähän, sillä onhan hallituksella kuitenkin niukka enemmistö kansanedustajan paikoista.  Sinisten mukanaolo hallituksessa viiden ministerin voimin tosiasialisella 1-2 prosentin kannatuksella on kerrasssaan merkillinen ilmiö ja vitsi, kuten olen aina ennenkin tässä yhteydessä todennut.

8. Vaikka Juha Sipilä huudettiin pari viikkoa sitten Sotkamossa keskustan puheenjohtajaksi uudelle kaudelle, ei Sipilä ole saanut puolueelleen minkäänlaista kannatuksen nousua. Syy tähän on selvä, sillä niin ylimielistä pääministerin ja koko puolueen ministeriryhmän touhu on ollut. Keskusta kompastui Soteen ja maakuntauudistuksen ajamiseen, tämä on nyt selvä asia. Ensi huhtikuun eduskuntavaaleista näyttää tulevan todelliset sote-vaalit. 

9. Muutama päivä sitten julkaistiin toisenkin mielenkiintoisen kyselytutkimuksen tulokset.  Helsingin Sanomien Kantar TNS:llä teettämän kyselyn mukaan 22 prosenttia vastaajista koki SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen mieluiten pääministerinä huhtikuun 2019 edukuntavaalien jälkeen. Toiseksi suosituin pääministerikandidaatti on kyselyn mukaan kokoomuksen Petteri Orpo, jota kannatti 20 prosenttia, ja kolmanneksi keskustan puheenjohtaja ja nykyinen pääministeri Juha Sipilä, jolle mitattiin 16 prosentin kannatus.

10. Antti Rinne on ollut viime aikoina aktiivinen, sillä hän on heitellyt ilmoille useita täkyjä puolueensa kannatuksen kohentamistarkoituksessa. Vappuna Rinne ehdotti ns. vappusatasta eli 100 euron korotusta alle 1 4000 euron eläkkeisiin. Sdp on myös luvannut alentaa varhaiskasvatusmaksuja, perua monet nykyhallituksen päätökset ja palauttaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Kokoomus ja keskusta ovat pitäneet demareiden  ehdotuksia lähinnä vastuuttomina vaalitäkyinä. Antti Rinne on myös uhonnut muuttaa sote-uudistusta, jos hänestä tulisi uuden hallituksen pääministeri.

11. Ko. kyselystä toisaalta ilmeni, että Antti Rinteen suosio pääministeriksi ei johdu hänen tai yleensä demareiden poliittisista avauksista tai suoranaisista lupauksista, sillä vain kahdeksan prosenttia vastaajista kannatti Rinnettä tuolla perusteella. Rinteen kannatuksen suurin syy on kyselyn mukaan nykyhallituksen epäonnistuminen ja -epäsuosio. Rinne oli jopa oman puolueensa kannattajien keskuudessa vähemmän suosittu kuin Petteri Orpo ja Juha Sipilä omiensa. Siten voidaan perustellusti sanoa, että Antti Rinteen näennäinen suosio on varsin hataralla pohjalla. Kun tiedetään, miten heikko esiintyjä Rinne on vaikkapa Orpoon ja Sipilään verrattuna tv:n vaalikeskusteluissa, ei ole minkäänlaista varmuutta siitä, että demarit voittaisivat ensi vuoden eduskuntavaalit ja Antti Rinteestä tulisi seuraava pääministeri.

12. Monia muitakin puolueiden ja poliitikkojen kannatusta mittaavia kyselytutkimuksia on julkaistu; voidaan jopa sanoa että "ilma on sakena" poliittista kannanunvalantaa. Viime tammikuussa julkaistun Suomen Yrittäjien Kantar TNS:ltä tilaaman tutkimuksen mukaan Petteri Orpo on suosituin poliitikko seuraavaksi pääministeriksi, häntä kannatti 17 prosenttia vastaajista. Toiseksi tässä kysyelyssä tuli - yllätys yllätys - vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, jota kannatti pääministeriksi 13 prosenttia. Vasemmistoliiton kannattajien lisäksi Andersson oli myös vihreiden ykkössuosikki pääministeriksi. Juha Sipilä hävisi niukasti Anderssonille 12 prosentin kannatuksellaan. Kyselyn varsinainen pommi oli Antti Rinteen ja vihreiden Touko Aallon selvä epäsuosio kansan keskuudessa, sillä Rinnettä kannatti pääministeriksi 8 ja Aaltoa ainoastaan 3 prosenttia vastaajista. Perän pitäjäksi tässä kyselyssä jäi sinisten Terho Aalto, jonka kannatukseksi mitattiin 2 pronttia.

13. Tällä viikolla, siis nyt heinäkuun alussa, julkaistiin IL-US -tutkimus, jossa selvitettiin sitä, kuka on Suomen vetovoimaisin puheenjohtaja. Tässä kyselyssä L Andersson pesi kaikkien muiden puolueiden puheenjohtajat. Toisaalta kyselystä ilmeni, että vasemmistoliiton kannattajat pohtivat kaikkein eniten myös muiden puolueiden ja etenkin vihreiden äänestämistä.

14. Tämän viikon alussa julkaistiin myös Kunnallisalan Kehittämissäätiön Kantar TNS Oy:llä teettämä tutkimus, jossa kysyttiin, kuka puheenjohtajista on lisännyt eniten puolueensa kannatusta. Li Andersson selviytyi voittajaksi myös tässä kyselyssä, sillä vastaajista 51 prosenttia katsoi, että Andersson lisäsää puolueensa kannatusta. Toiseksi tuli kokoomuksen Petteri Orpo 38 prosentin osuudellaan; Orpo jäi siis varsin kauas Anderssonin kannatusluvusta. Kolmanneksi kyselyssä tuli KD:n Sari Essayah ja neljänneksi perussuomalaisten Jussi Halla-aho. Hännänhuipuksi jäi tässäkin kyselyssä vihreiden Touko Aalto. Omien kannattajien joukossa parhaiten pärjäsivät Li Andersson ja Jussi Halla-aho, huonnoiten puolestaan Touko Aalto ja Antti Rinne.

15. Mieleen muistuu myös viime vuoden loppupuolella julkaistun kyselyn tulos, jossa Li Andersson pärjäsi hyvin ja hänen voitti osion, jossa tiedusteltiin, kenen puoluejohtajan kanssa vastaajat mieluiten lähtisivät kajalle. Vaikka Li Andersson on menestynyt  erinomaisen hyvin kaikissa edellä mainituissa mittauksissa, eli hän on vetovoimainen politiikko, jolla on hyvä imago, tämä ei kuitenkaan näy hänen johtamansa puolueen kannatusluvuissa, joka pysyttelee sitkeästi 8-9 prosentin tienoilla. Onko Li Andersson siis kenties "väärässä" puolueessa? Jos hän olisi demareiden puheenjohtaja, puolueen kannatusluvut saattaisivat olla paremmat kuin mihin sdp on Antti Rinteen johdolla pystynyt. Toisaalta vihreiden kannatus pysyttelee 15 prosentin tuntumassa, vaikka puolueen puheenjohtaja Touko Aalto häviää kaikki kyselytutkimukset kirkkaasti Li Anderssonille ja muillekin puheenjohtajille.

16. Perussuomalaisten kannatus on myös yllättävän korkealla, vaikka puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho ei ole erityisen hyvin pärjännyt edellä mainituissa suosiomittauksissa. Mutta niinhän se on, että "kyllä kansa tietää".  Tietää, miten säälimättömästi ja suorastaan sietämättömällä tavalla perussuomalaiset lyötiin hajalle reilu vuosi sitten ja ketkä tähän vallanhuumassaan syyllistyivät (Soini, Sipilä ja Orpo). Persut vaativat eduskuntavaalikampanjassaan varmuudella turvapaikkapolitiikan tiukentamista. Tämä on asia, joka jakaa nyt Saksan hallitusta ja voi myös ratkaista Ruotsissa syksyllä pidettävät parlamenttivaalit ruotsidemokraattien voitoksi.

17. Jussi Halla-aho ilmoittikin eilen tyynesti, että persut tähtää ensi vuoden eduskuntavaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi. Kun Yle uutisten toimittaja Pirjo Auvinen suorastan hieman hätääntyneen oloisena tiedusteli Halla-aholta, että merkitseekö tämä myös sitä, että Jussi tähtää samalla seuraavaksi päministeriksi, kuultiin myhäilevä vastaus: Sehän on vain luonnollista.

18. Oikein hyvä! Meissä kaikissa asuu pieni persu, oltiinpa perussuomalaisesta puolueesta mitä mieltä tahansa. Persujen hyvä gallupsuosio luo ensi vuoden vaaleille - niitä pidetään peräti kolmet lyhyen ajan sisällä - mukavaa jännitystä. Nähtäväksi jää, onko persuille tulossa vuoden 2019 eduskuntavaaleissa jo kolmas jytky? Yhtä mielenkiintoista on seurata, montako kansanedustajaa Sininen tulevaisuus saa eduskuntaan vai saako ainoatakaan. 

19. Antti Rinne uhosi eilen, että demarit eivät huoli perussuomalaisia kanssaan samaan hallitukseen, tuli mitä tuli. Tätä samaa virttä ovat aiemmin veissaaneet myös Petteri Orpo ja Juha Sipilä. Persujen arvot eivät kuulemma kelpaa demareille, kokoomukselle ja keskustalle. Tätähän Sipilä ja Orpo toitottivat jo viime vuoden kesäkuussa, jolloin siniset irrottautui persuista omaksi ryhmäkseen ja myöhemmin puolueekseen, jotta viisi soinilaista ministeriä saattoi jatkaa hallituksessa ja pelastaa Sipilän hallituskriisiltä.

20. Pakko sanoa, että Antti Rinteellä, Petteri Orpolla ja Juha Spilällä on todella huono poliitinen hoksnokka, kun he kailottavat jo nyt persujen hallituskelvottomuutta. On selvää, että tällainen perusteeton syrjintä on vain omiaan lisäämään persujen suosiota ja tulee voimistamaan sitä myös ensi huhtikuun eduskuntavaalikampanjassa.

1125. Ylen gallupkysely: SDP ja persut nousussa

1. Yle julkisti tänään Taloustutkimuksella teettämänsä puoluekannatuskyselyn tulokset. Mittausta varten haastateltiin 1.-28.11. välisenä aikana puhelimitse 2963 henkilöä, joista puoluekantansa kertoi 1774 vastaajaan. Kyselyn virhemarginaali +/-1,9 prosenttiyksikköä.

2. Kyselyn mukaan kokoomus on edelleen suosituin puolue 22,3 prosentin kannatuksellaan, laskua  edellisestä mittauksesta 0,5 %. Toiseksi suosituimmaksi puolueeksi on kirinyt SDP, jota kannattaa 19,7 prosenttia vastaajista; nousua edellisestä kannatatusmittauksesta 1,3 prosenttiyksikköä.  SDP haastaa kohta kokoomusta suurimman puolueen tittelistä, sillä syksyn aikana puolue on lisännyt kannatustaan16 prosentista liki 20 prosenttiin. 

3. Kolmannella sijalla on pääministeripuolue keskusta, jonka kannatus matelee edelleen reilun 17 prosentin kannatusarviossa; Juha Sipilän johtaman puolueen kannatusluvut ehtivät tosin käväistä kesällä alle 16 prosentissa. Vihreiden kesällä alkanut nousu näyttää pysähtyneen hieman yli 14 prosentin kannatukseen. Oppositiopuolueista SDP on siis ottanut selvän niskalenkin vihreistä.

4. Suurinta kannatuksen nousu oli marraskuun aikana perussuomalaisilla, joka nousi mielipidemittauksessa vasemmistoliiton ohi viidenneksi suurimmaksi puolueeksi 8,4 prosentin suuruisella kannatuksellaann; nousua edellisestä kyselystä 1,5 prosenttiyksikköä. Vasemmistoliiton kannatus laki 1,0 prosenttiyksiköllä. Eduskunnassa vasureiden puheenjohtaja Li Andersson ja ex-puheenjohtaja Paavo Arhinmäki ovat kyllä jatkuvasti "suuna ja päänä", mutta gallupkyselyissä puolueen kannatus ei vaan lähde nousuun.

5. Yllättävän  suuri kannatuksen lasku on kyselyssä sen sijaan rkp:lla, joka vajosi kristillisdemokraattien ohi toiseksi pienimmäksi eduskuntapuolueeksi. Mitenkään valoisalta ei näytä myöskään perussuomalaisista irtaantuneiden sinisten tulevaisuus, sillä uuden puolueen kannatus, joksi saatiin nyt 1,1 prosenttia,  ei näytä kohoavan yhden prosentin lukemista, ei sitten millään, vaikka puolueella on hallituksessa Timo Soinin johdolla viisi ministeriä.

6. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen valtaan tulisi sinipunahallitus Petteri Orpon ja Antti Rinteen johdolla. Hallitukseen voisivat kokoomuksen ja demareiden lisäksi päästä myös vihreät ja rkp. Sinisiä hallituksessa ei tarvita, vaikka puolue saisikin pari kolme hassua paikkaa uuteen eduskuntaan.

7. Suomessa ajaudutaan todennäköisesti ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin ensi keväänä jahka presidentinvaaleista on ensin selvitty. Soteuudistus kaatunee omaan mahdottomuuteensa, mikä johtaa samalla siihen, ettei myös keskustan kovasti ajamasta maakuntauudistuksesta tule mitään. Sipilän kummallista hallitusta jää kaipaamaan ainoastaan keskusta. Kokoomuksen kansanedustaja Hjallis Harkimo on tänään kritisoinut sekä soteuudistusta että maakuntauudistusta.

8. Hallitus on kummallinen sekasikiö siksi, että siinä roikotetaan ottopoikina mukana sinistä tulevaisuutta, jolla on hallituksessa viisi ministeriä, vaikka puolueen kannatus mataa koko ajan yhdessä prosentissa. Sinisillä on hallituksessa sekä ulkoministerin että puolustusministerin tärkeät salkut ja kaiken kukkuraksi myös puhemiehen paikka. Kokoomus ja keskusta tarvitsevat sinisiä sote-uudistuksen ja maakuntauudistuksen takia hallituksesssa, sillä puolueella on eduskunnassa 19 kansanedustajaa, joiden varaan hallituksen niukka enemmistö eduskunnassa nojaa.

9. Sinisten puheenjohtajaksi valittaneen parin viikon kuluttua Tampereella pidettävässä puoluekokouksessa Sampo Terho, joka on hallituksen eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri. Terho ja puolustusministeri Jussi Niinistö yrittävät hakea ja saada julkiuutta keinolla millä tahansa. Niinistön sekavat puheet suursotaharjoituksesta kolmisen viikkoa sitten ovat vielä hyvin muistissa. 

10. Sampo Terho puolestaan yrittää herättää huomiota ryhtymällä säveltäjäksi ja kritisoimalla kirjallisuuden Finladia-palkinnon saaneen Juha Hurmeen puhetta, jossa tämä kehotti "juntteja" opettelemaan ruotsia. "Maailmankuvanne avautuu kummasti", opasti Hurme juntteja. Sampo Terho, joka on tunnettu pakkoruotsin vastustaja, hermostui Hurmeen leikkimielisestä tokaisusta täysin ja vaati kirjailijalta julkista anteeksipyyntöä. Eilen Ylen aamutv:ssä  Juha Hurme oli pyytävinään anteeksi, mutta esitti samalla toiveen, että kulttuuriministeri Sampo Terho saisi joululahjaksi sen verran ison pipon, että se ei kiristäisi ministerin päätä.

1075. Kenestä SDP:n ehdokas?

                                                          Eero ja Ayla

1. Ensi vuonna pidettäviin presidentinvaaleihin ovat tähän mennessä ilmoittautuneet ehdokkaaksi istuva presidentti Sauli Niinistö, vihreiden Pekka Haavisto, keskustan Matti Vanhanen - jo vuosi sitten - ja vasemmistoliiton Merja Kyllönen. 

2. RKP tulee todennäköisesti asettamaan ehdokkaakseen meppi Nils Torvaldsin ja KD luultavasti puheenjohtajansa Sari Essayahin. Myös perussuomalaiset tulevat asettamaan oman ehdokkaansa. Jos persut valitsee ensi viikonvaihteessa uudeksi puheenjohtajakseen sampo Terhon, tämä on myös pulueen ehdokas presidentinvaaleissa. Kaikkein vaikeinta sopivan ehdokkaan löytyminen näyttää olevan demareille.

3. Kansanedustaja Eero Heinäluoma - Don Eero ja "sanansa mittainen mies" - ilmoitti tänä aamuna, ettei hän lähde puolueen ehdokkaaksi presidentinvaaleihin. Heinis kieltäytyä nyt jo toisen kerran puheenjohtaja Antti Rinteen tarjouksesta. Ensimmäinen kerta oli  jo vuosi sitten, jolloin Heinäluoma ehti kieltäytyi kunniasta ja tarjosi keskustelussa ehdokkaaksi Jutta Urpilaista. Mutta myös Urpilainen kieltäytyi vedoten perhetilanteeseensa. Heinäluoman vaimo Satu Siitonen-Heinäluoma kuoli syöpään pari vuotta sitten ja nyt 61-vuotias Eero on löytänyt rinnalleen, mistäpä muualta kuin eduskunnasta, uuden elämänkumppanin eli  itseään 16 vuotta nuoremman Ayla Shakirinin.

4. Galluppien mukaan maan toiseksi suurimman puolueen puheenjohtaja Antti rinne on nyt vaikeassa tilanteessa. Hän jankutta yhä edelleen, että demrit aikoo "hyvin todennäköisesti" asettaa vaaleihin oman ehdokkaan. Rinteen mukaan SDP:n puoluehallitus päättää tällä viikolla siitä, miten presidenttiehdokkaan asettaminen toteutetaan. 

5. Antti Rinne yrittää uskotella, että puolueella on yhä "paljon hyviä ehdokkaita" presidentinvaliin. Näinköhän kuitenkaan on.  Veteraanikansanedustaja ja entinen pitkäaikainen ulkoministeri Erkki Tuomioja ehti jo tänään esittää, että demareiden tulisi harkita tukevansa vaaleissa Sauli Niinistöä. Liisa Jaakonsaari puolestaan ehdottaa tänään HS:ssa, että puolue tukisi vaaleissa Pekka Haavistoa ja ottaisi omaksi ehdokkaakseen demainuorten puheenjohtajan Mikkel Näkkäläjärven.

6. Rinne ei halua lähteä itse ehdokkaaksi, ei millään ilveellä. Hän vetoaa siihen, että yhtaikaa presidentinvaalien kanssa järjestetään myös maakuntavaalit , jolloin puolueen puheenjohtajan on syytä keskittyä niihin. Paavo Lipposelle kävi vuoden 2012 presidentinvaaleissa köpelösti, sillä hän sai äänistä vain noin 6-7 prosentia. Rinne ilmiselvästi pelkää samanlaista kohtaloa, jos hän lähtisi itse ehdokkaaksi.

7. Kenestä siis demareiden ehdokas ensi vuoden pressanvaaleissa? Hyviä ehdotuksia esiin, arvoisat lukijat! 

8. Useita nimiä on tässä tarkoituksessa on somessa ja lehdistössä nostettu esiin, kuten esimerkiksi Liisa Jaakonsaari, Tuula Haatainen, Maarit Feldt-Ranta, Miapetra Kumpula-Natri jne.  Erkki Tuomioja ei lähde ehdokkaaksi, vaikka hän on todellinen ulkopolitiikan ammattimies.  Mutta pitääkö puolueen ehdokkaan välttämättä olla istuva kansanedustaja, entinen ministeri tai ylipäätään poliitikko? Arkkipiispa Kari Mäkinen tuskin lähtisi ehdokkaaksi, ei liioin professori Pertti Arajärvi ikään kuin "kolmannelle kaudelle". Isä-Mitro, joka pelasti demarit EU-vaaleissa 2009,  on sattuneesta syystä menettänyt mahdollisuutensa. Mutta onhan demareiden eduskuntaryhmässäkin ex-piispa eli Ilkka Kantola, kelpaisiko hän? Pertti Paasio alkaa olla jo liian vanha ja samat samat pätevät myös Tarja Haloseen. Paavo Lipposen nimeä tässä yhteygdessä kukaan tuskin rohkenee ääneen edes lausua.

9. Minusta on oikein hyvä asia, että kaikki puolueet asettavat reilusti oman ehdokkaansa vaaleihin eivätkä lähde suinpäin tukemaan Sauli Niinistön ehdokkuutta. Pidän tärkeänä, ettei Sauli Niinistöä valita suoraan ensimmäisellä kierroksella, vaan vaaleissa nähdään toinen kierros kahden ehdokkaan välillä. Tässä katsannossa presidentinvaaleissa on kyse tietynlaisesta protestivaalista. Minusta tähän mennessä asetetut ehdokkaat on oikein hyviä ja lisää on vielä tulossa. Heistä jokainen on oikein ptevä ja sopiva Suomen presidentiksi. Vaikka toisin kiivaasti uskotellaan, presidentinvaalissa ei ole tietenkään kyse vain maan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, vaan paljon muustakin. Maa ansaitsee kunnon presidentin, suorasanaisen mielipidevaikuttajan ja välittäjän, eikä kansanvillitsijää tai - viihdyttäjää, ei myöskään "puolikuninkaallista perhettä". 

10. Demarit tekisi todella tyhmästi, jos puolue ei nimeäisi omaa ehdokastaan vaan lähtisi tukemaan joko Sauki Niinistön tai Pekka Haaviston valintaa. Haaviston etsikkoaika meni kyllä jo viime vaaleissa, luulen että hän häviää näissä vaaleissa esimerkiksi Matti Vanhaselle. Minusta demareiden kannattaisi satsata näissä vaaleissa todella nuoreen ja räväkkääseen ehdokkaaseen. Mikkel Näkkäläjärvestä tulisi hyvä Saamelaiskäräjien puheenjohtaja, mutta presidentivaaleissa hän tuskin menestyisi kovinkaan hyvin. Itse voisin äänestää ensimmäisellä kierroksella vaikkapa tulevaa "tähtipoliitikkoa" eli tamperelaista kansanedustajaa Sanna Marinia. Miksi Liisa Jaakonsaari ei ehdottanut Marinia, vaikka tämä on SDP:n ensimmäinen varapuheenjohtaja? Jos puolueen puheenjohtaja eli Antti Rinne ei rohkene lähteä ehdolle, niin tiedusteltaa ihmeessä sitten varapuheenjohtaja Marinin kantaa. Vai olisiko Sanna Marin Jaakonsaaren mielestä kenties "liian punainen" demareiden ehdokkaaksi?

997. SDP:stä suosituin puolue

1. Huhtikuun 2015 eduskuntavaaleissa neljänneksi jäänyt ja oppositioon pudonnut SDP on tänään julkaistun Helsingin Sanomien gallup-kyselyn mukaan Suomen suosituin puolue. Demaripuolue on ohittanut kannatusluvuissa selkeästi pääministeripuolue keskustan. 

2. HS-gallupissa SDP:lle mitattiin 22,8 ja keskustalle enää 19,7prosentin kannatus. Vuoden 2015 vaaleissa demarit saivat äänistä vain 16,5 prosenttia, kun taas keskusta keräsi äänistä 21,1 prosenttia. Viime kesän gallup-kyselyissä SDP:n kannatus ehti laskea jo 15 prosenttiin. Ylen joulukuun 2015 gallupeissa SDP:lle mitattiin jo 22,7 ja keskustalle 21,4 prosentin kannatus. Suunta näyttää siis pysyvän samanlaisena: demareiden suosio kasvaa harppauksin, kun taas keskustan kannatuksen heikentyminen kiihtyy.

3. Kokoomus on säilyttänyt asemansa maan kolmanneksi suurimpana puolueena. Vaikka puolueen ministereitä - sisäministeri Petteri Orpoa lukuun ottamatta - ja erityisesti valtiovarainministeri ja puheenjohtaja Alex Stubbia on lyöty oppositiossa ja mediassa oikein olan takaa, puolueen kannatus ei ole vaaleista juuri hiipunut. Viime eduskuntavaaleissa kokoomuksen kannatusprosentti oli 18,2, tämänpäiväisessä HS-gallupissa puolestaan 17.9; Ylen joulukuun gallupissa kokoomukselle mitattiin 18,7 prosentin kannatus.

4. Kolmesta hallituspuolesta huonoimmin menee perussuomalaisilla. Puolue sai viime vaaleissa "jatkojytkyn" eli 17,7 prosenttia äänistä ja 38 kansanedustajaa.  Hallitusvastuu painaa persuja, sillä puolue on hallitukessa joutunut syömään lähes kaikki populistiset vaalilupauksensa aina Kreikan kolmatta tukipakettia ja maahanmuuttopolitiikkaa myöten. Ylen gallupissa viime joulukuussa persuille mitattiin enää 8,9 prosentin kannatus ja myös tänään julkaistun HS-gallupin mukaan persujen "saalis" jäi alle 10 prosentin ja oli 9,6 prosenttia. Puolueen kannatus on laskenut vaaleista kahdeksalla prosenttiyksiköllä. Oppositiopuolueista vihreät näyttää ajaneen persujen ohi pysyvästi, HS-gallupissa sille mitattiin 11,1 prosentin kannatus; viime vaaleissa vihreitä kannatti  8,5 prosenttia äänestäjistä.

5. Persuja vaaleissa äänestäneistä miehistä suuri osa on siirtynyt kannattamaan demareita. Timo Soinille olisi kuulunut hallituksessa ilman muuta valtiovarainministerin paikka, mutta Soini väisti tästä aiheutuvan raskaan vastuun ja valitsi itselleen mieluisan ja paljon helpomman ulkoministerin salkun. Soini reissaa joka viikko ulkomailla, esittää plokissaan lyhyitä ja ylimielisiä lausahduksia asioista kuin asioista ja jakelee ulkomailla käydessään rehvakkaita lausuntoja, jotka herättävät lähinnä hilpeyttä. Soinin lasahdukset eivätkä ole läheskään aina Suomen virallisen ulkopolitiikan mukaisia, vaan kuvastavat persujen ja Soinin omia populistisia käsityksiä esimerkiksi EU:sta, turvapaikka-asioista ja Puolan tilanteesta.

6. Viime eduskuntavaaleissa nykyiset hallituspuolueet saivat yhteensä 56 prosentin kannatuksen. Nyt ko. puolueiden kannatus on enää 47 prosenttia. Hallitus on hoitanut tehtäväänsä huonosti. Se ei saanut aikaan yhteiskuntasopimusta eikä ole onnistunut toimenpiteillään kohentamaan heikkoa talouskehitystä. Työttömyys on lisääntynyt lisääntymistään, yritysten kilpailukyky on huonontunut eikä taloutta ole saatu kasvu-uralle, ulkomaiset sijoittajat eivät enää investoi riittävästi Suomeen. Hallitus uhkailee ay-kenttää ja ihmisiä uusilla säästöillä, leikkauksilla ja pakkolaieilla. Paljon puhuttu ja kauan suunniteltu sote-uudistuskin saatiin edes jonkinlaiseen välimaaliin vasta sen jälkeen, kun pääministeri Juha Sipilä piti illalla tv-puheensa, jossa hän peloitteli lähinnä kokoomusta hallituskriisillä ilmoittaen kävelevänsä aamulla tasavallan presidentin luokse jättämään hallituksen eronpyynnön, jollei hänen vaatimustaan keskustalle tärkeän maakuntahallinnon uudistuksesta hyväksyttäisi. 

7. Tuollainen on varsin taitamatonta ja tylsää sanelupolitiikkaa hallitukselta, eikä se ole purrut äänestäjiin. Virheitä välttääkseen SDP ei ole tehnyt kannatuksensa eteen juuri mitään, jollei alituista motkottamista ja välikysymysten tehtailua eduskunnassa sellaiseksi lasketa. Vaikka muuta on väitetty, demarit eivät ole kyenneet esittämään uskottavaa vaihtoehtoa hallituksen politiikalle. Puolueen ei ole tarvinnut sitä edes tehdä, sillä hallituksen tunarointi ja toistuvat epäonnistumiset ovat sataneet suoraan demareiden laariin.

956. Puolueiden kannatuskysely

1. Taloustutkimuksen Ylen toimeksiannosta 3.6.-1.7. välisenä tekemän puoluekannatuskyselyn tulokset julkaistiin toissa päivänä. Taloustutkimus haastatteli gallupkyselyään varten 2923 ihmistä. Kantansa ilmoittaneista vastaajista puoluekantansa kertoi 72,5 prosenttia. Kyselyn virhemarginaali on suurimpien puolueiden osalta 1,6 prosenttiyksikköä. Edellinen kannatuskysely tehtiin toukokuussa.

2. Kyselyn mukaan keskusta jatkaa edelleen maan suurimpana puolueena, mutta sen kannatus on kuitenkin vähentynyt kuukaudessa 0,4 prosenttiyksikköä. Lyhyt hallitustaival - Juha Sipilän hallitus nimitettiin 29.5. -  näyttää piristäneen kokoomuksen suosiota, sillä se on noussut perussuomalaisten edelle toiseksi suurimmaksi puolueeksi 17,3 prosentin kannatuksella. Puolueen kannatus on kasvanut 0,6 prosenttiyksiköllä toukokuusta.

3. Muiden hallituspuolueiden, eli keskustan ja perussuomalaisten kannatus sen sijaan on laskussa. Perussuomalaisten suosio on notkahtanut reilusti eli peräti 1,9 prosenttiyksikköä. Puolueelle antaisi äänensä nyt 15,6 prosenttia kansalaisista. Huhtikuun vaaleista persujen kannatus on laskenut yli kahdella prosenttiyksiköllä.

4. Perussuomalaisten kannattajat ovat luultavasti tyytymättömiä hallituksen alkutaipaleeseen, arvioi kyselyn toteuttaneen Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja. Hallitus julkisti leikkauspäätöksensä kesäkuun alussa eli mittausjakson aikana. Tutkimusaineiston mukaan perussuomalaisten kannatus on ollut laskussa työväestön joukossa. 

5. Demareiden alamäki jatkuu, sillä puolueen suosio näyttää yhän laskevan. Sdp:n kannatuksesta on hävinnyt Ylen edellisen mittauksen jälkeen vielä 0,4 prosenttiyksikköä, sillä puoluetta äänestäisi nyt 14,6 prosenttia suomalaisista. Vaalien jälkeen demareille on tullut turpiin melkein kaksi prosenttiyksikköä.

6. Oppositiossa istuvilla vihreillä ja vasemmistoliitolla sen sijaan menee paremmin. Vihreiden suosio on kasvanut prosentin ja vasemmistoliiton melkein saman verran, 0,9 prosenttiyksikköä. Vihreille mitattiin kesäkuussa 11,5 prosentin kannatus, joten puolueen suosio on kasvanut hyvin menneiden eduskuntavaalien jälkeen vielä kolme prosenttiyksikköä. Vasemmistoliitto keräisi tällä hetkellä 8,4 prosenttia äänistä.

7. Taloustutkimuksen mukaan  vihreisiin vuotaa tällä hetkellä kannattajia lähinnä demareista. Puolueen puheenjohtaja Ville Niinistö on ollut alkuvaalikaudella näkyvin oppositiojohtaja, kun demareiden aika on mennyt lähinnä akselilla Rinne - Urpilainen tapahtuneeseen keskenäiseen riitelyyn Jos demareiden alavireinen ja vihreiden nousujohteinen kannatuskehitys jatkuu, vihreät saattavat hätyytellä kohta neljänneksi suurimman puolueen paikkaa.

8. Oppositioon siirtyminen pitkän hallituskauden jälkeen ei näy vaikuttaneen RKP:n suosioon. RKP:lle mitattiin kyselyssä tavanomainen eli 4,5 prosentin kannatus. Puheenjohtajan vaihdoksesta  ilmoittanut kristillisdemokraatit sen sijaan ovat saaneet 0,3 prosenttiyksikön verran nostetta. Puheenjohtaja Päivi Räsänen kertoi kesäkuun alussa, ettei hän enää asetu ehdolle. KD keräisi nyt 3,4 prosentin äänisaaliin.

9. Mainitusta gallup-kyselystä ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Juha Sipilän hallitus on vasta runsaan kuukauden ikäinen, eikä sen ilmoittamista leikkaus- ja säästöaikeista ole vielä ehditty antaa konkreettisia lakiesityksiä eduskunnalle. Tunnettu tosiasia on, että hallitukset saavat Suomessa viettää noin kolmen kuukauden pituista kuherruskautta kansalaisten silmissä. Vasta reilun puolen vuoden jälkeen nähdään, mitä mieltä kansalaiset todellisuudessa ovat hallituksen ja hallituspuolueiden onnistumisesta. Kun leikkaus- ja säästötoimenpiteet alkavat käytännössä purra, puolueiden kannatuksessa ja suuruusjärjestyksessä voi tapahtua enemmän muutoksia ja heilahduksia.

940. Hallituspohja selvisi

1. Tänään selvisi, mitkä puolueet aloittavat varsinaiset hallitusneuvottelut ja muodostavat mitä ilmeisimmin myös hallituksen. Hallitustunnustelija Juha Sipilä ilmoitti päätöksestään iltapäivällä klo 17.

2. Hallitukseen tulee vain kolme suurta puoluetta eli Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus. Niillä on eduskunnassa vankka enemmistö eli 124 kansanedustajaa. Pieniä puolueita Juha Sipilän hallitukseen ei tule, mikä on hyvä asia. Jyrki Kataisen sixpack -hallitus oli jo alun perin outo ja lähes mahdoton pitää ruodossa varsinkin vihreiden ja vasemmistoliiton jatkuvan räksytyksen ja sooloilun takia.

3. Oppositioon jää viisi puoluetta:  Sdp, Vihreät, Vasemmistoliitto, Rkp ja Kristilliset (Kd). Niiilä on eduskunnassa yhteensä 76 kansanedustajaa.

4. Juha Sipilä kertoi harkinneensa myös Rkp:n ottamista hallitusneuvotteluihin. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan Carl Haglund onnistunut puolustusministerinä hyvin.  Jos ministereiden määrä vähenee, niin kuin on suunniteltu, Rkp:n poisjättämistä voidaan pitää oikeana ratkaisuna, sillä ministeripaikat jaetaan vain kolmen puolueen kesken. Rkp on istunut hallituksissa yhtäjaksoisesti 36 vuotta, joten puolueelle tekee hyvää jäädä välillä oppositioon, mistä käsin se tulee tukemaan useimpia hallituksen esityksiä. Rkp:n poisjäänti helpottaa persujen ja Timo Soinin asemaa hallituksessa, sillä perussuomalaiset ovat suhtautuneet ruotsalaisiin nuivasti. Ruotsin kielen asemaa Rkp:n poisjäänti ei uhkaa.

5. Erinomaisen hyvää hallitusratkaisussa on se, että Sipilä päätti valita hallitukseen demareiden sijasta kokoomuksen. Sdp kärsi huhtikuun vaaleissa jo toisen perättäisen rökäletappion ja sen rivit ovat pahasti hajallaan hallitukseen menon suhteen. Puolueen puheenjohtaja Antti Rinne on tullut tunnetuksi oudoista lausunnoistaan ja riidanhaluisuudestaan Stubbin hallituksessa. Oppositiossa demareilla on tilaisuus koota voimiaan ja valita seuraavassa puoluekokouksessa Antti Rinteen tilalle parempi ja sopivampi henkilö. Erkki Tuomioja olisi tietenkin halunnut kovin mieluusti jatkaaa ulkoministerinä, mutta Alex Stubbista tulee varmasti yhtä hyvä ulkoministeri. 

6. Vihreiden ja vasemmistoliiton poisjääntiä uudesta hallituksesta on myös tervehdittävä tyydytyksellä. Paavo Arhinmäellä ja Ville Niinistöllä oli tilaisuus näyttää kyntensä Kataisen hallituksen ministereinä, mutta he eivät onnistuneet tehtävässään. Kaverit alkoivat pikku hiljaa hallitustyön edetessä räksyttää, soloilla ja moittia suureen ääneen suuria hallituspuolueita, erityisesti kokoomusta. Vaalitaktisista syistä Paavo ja Ville päättivät jättää hallituksen kokonaan, minkä jälkeen heidän räksytyksensä kasvoi lähes sietämättömäksi. Nyt Niinistöllä ja Arhinmäellä ja heidän puolueillaan on tilaisuus jatkaa hallituksen ulkopuolella ja harjoittaaa "rakentavaa oppositiopolitiikkaa".  Onneksi olkoon! 

7. Selvältä näyttää, että Timo Soinista leivotaan uuden hallituksen valtiovarainministeri, jolloin Alex Stubbista tulee ulkoministeri. Jos hallituksessa on14 ministeriä, keskusta ottanee niistä kuusi, jolloin persut ja kokoomus saisivat kumpikin neljä ministerinsalkkua. Persujen ministerit on melko helppo arvata: Soini, Jussi Niinistö, Sampo Terho ja Hanna Mäntylä. Keskustan ja kokoomuksen ministereitä on vaikeampi ennustaa. 

939. Juha Sipilän ensimmäinen kupru

1.  Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vaahtosi ennen vaaleja kymmeniä kertoja, miten hän lähtisi hallitustunnustelijana tavoittelemaan yhteiskuntasopimusta. Sopimuksen tarkemmasta sisällöstä Sipilä ei halunnut puhua. Selvää oli, että sopimuksen taakse oli saatava kaikki keskeiset työnantaja- ja palkansaajajärjestöt. 

2. Vaalit on pidetty ja Sipilä tunnustelee hallituspohjaa ja -ohjelmaa. Hallituksen pohjasta Sipilän on määrä ilmoittaa tänään ja tämän jälkeen alkavat varsinaiset hallitusneuvottelut. Tähän mennessä Sipilä on, yllättävää kyllä, uhrannut paljon enemmän aikaa ja vaivaa yhteiskuntasopimuksen synnyn eteen kuin hallitustunnusteluille. Alkuviikon aikana Sipilä on "ravannut ympäri kaupunkia" keskustelemassa  keskusjärjestöjen (EK, Suomen Yrittäjät, SAK, STTK ja Akava) ja jopa suurimpien ammattiliittojen johtajien kanssa. Uudesta ja uljaasta yhteiskuntasopimuksesta oli määrä ilmoittaa tänään torstaina.

3. Mutta asiassa kävi toisin eli juuri niin kuin edellisessä blogijutussa ennustin: Persiilleen meni koko "haastava harjoitus" ja  vieläpä nololla tavalla. Juha Sipilä sai taustajoukkoineen, joihin kuuluivat mm. Matti Vanhanen, Olli Rehn ja Anne Berner, aikaan vain varsin raakilemaisen luonnoksen, joka ei kelvannut kummallekaan osapuolelle, ei varsinkaan palkansaajien keskusjärjestöille, jotka ykskantaan tyrmäsivät Sipilän hankkeen. Sopimuksen hinta olisi ollut palkansaajille liian kova.

4. Juha Sipilän järjestöiltä ja liitoilta saamat vastaukset olivat niin kielteisiä, että hän ilmoitti jo eilen klo 21.01 blogissaan lyövänsä asiassa hanskat tiskiin: yhteiskuntasopimusta ei ole mahdollista saada aikaan eikä sitä koskevia keskusteluja kannata jatkaa. Sipilä ei saanut aikaan edes järjestöille annettavaa sopimusehdotusta. 

5. Nolosti siis kävi, mutta pitihän tämä toki jo arvata. Sipilän hanke ("harjoitus") ei ollut ainoastaan haastava tai vaikea, vaan yksinkertaisesti epärealistinen ja lähes pähkähullu. Sopimuksella tavoiteltiin Sipilän mukaan viiden prosentin "tuottavuushyppyä", joka olisi merkinnyt mm. työajan pidennystä 2,5 viikolla vuodessa, loma-aikojen lyhentämistä, pekkaspäivistä luopmista jne.  

6. Kuvitteliko Sipilä tosissaan, että tuollainen kaiken kattava sopimus saataisiin runnotuksi parissa kolmessa päivässä? Jos kuvitteli, niin silloin tulevan pääministerin realismin taju voidaan perustellusti asettaa kyseenalaiseksi. Jos työmarkkinajärjestöt eivät ole  10-20 vuoden aikana päässeet sopimukseen työajoista, irtisanomisehdoista, työelämän joustoista yms. työelämän kysymyksistä, on täysin epärealista odottaa, että sovintoon päästäisiin parissa kolmessa päivässä keskustalaisen poliitikon johdolla.

7. Sipilä lienee ajatellut, että annetaan ay-liikkeen ja työnantajien tehdä likainen työ, jotta hallituksen toiminta olisi helpompaa. Tuottavuusongelmien poistamiseksi edettiin jonkinlaisella rusinat pullasta -periaatteella. On hämmästyttävää, millaisella innolla poliitikko ja tuleva pääministeri ryhtyi vetämään tosiasiallisesti työmarkkineuvotteluja, vaikka hänen olisi tullut keskittyä hallituksen muodostamiseen ja hallitusohjelman valmisteluun. Sipilä eteni väärässä järjestyksessä ja epäonnistui tavoitteessaan. 

8. Sipilä sanoi, ellei gallup-huumassa suorastaan kerskunut, ennen vaaleja, että hän noudatta politiikassa tulos tai ulos -periaatetta. Ts. jos hän pääministerinä epäonnistuu tavoitteissaan, hän ei jää roikkumaan politiikkaan, vaan luopuu tehtävistään. Nyt Sipilä on kompastunut jo ennen hallitustyön aloittamista ensimmäisessä suuressa tavoitteessaan eli yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisessa. Hänen hallituksensa joutuu ottamaan käyttöön todella kovat keinot, siis sellaiset, jotka merkitsevät julkisen talouden "sopeuttamista" eli valtion ja kuntien menojen leikkaamista vaalikauden aikana noin 10 miljardilla eurolla.

9. Juha Sipilä ei voi tässä tilanteessa valita hallitukseen Sdp:tä, joka on lähinnä ay-liikkeen jatke, sillä mainittu puolue tulisi tekemään hallituksessa kaikkensa jarruttaakseen välttämättömiä uudistuksia ja estääkseen tarvittavista menoleikkauksista ("sopeutuksista") päättämistä. Hallitus, jossa olisivat mukana sekä demarit että perussuomalaiset, olisi todellinen "känkkäränkkä-hallitus", joka riitelisi keskenään tärkeistä uudistuksista ja kaatuisi viimeistään parin vuoden kuluttua. Tuollaista riskiä Sipilä ei voi ottaa, mikä tarkoittaa sitä, että hallituspuolueeksi nousee demereiden sijasta kokoomus.

10. Punamultahallitus, jonka valtiovarainministerinä istuisi Antti Rinne, olisi näinä vaikeina aikoina isänmaan edun kannalta epäsuotava ja suorastaan kauhistus. Rinne osoitti todellisen luonteensa ja riitelynhalunsa jo Alex Stubbin hallituksessa. Kaikkeen on toki syytä varautua, mutta demareiden ottaminen hallitukseen olisi Juha Sipilältä ja keskustalta todella tyhmä teko. 

936. Antti Rinne on ongelma SDP:lle

1. Antti Rinteestä on hyvää vauhtia tulossa ongelma johtamalleen Sdp:lle. Hänen johdollaan demaripuolue kärsi eduskuntavaaleissa jälleen - jo toisen kerran peräkkäin - rökäletappion ja menetti kahdeksan kansanedustajan paikkaa. Rinne on ajanut lyhyen ajan sisällä muutaman kerran niin sanotusti miinaan. Puoluejohtajien suuressa vaalikeskustelussa vajaa kaksi viikkoa sitten Antti Rinne meni Carl Haglundin virittämään ansaan, kun oli kyse siitä, minkä ja missä lausutun tekstin Haglund luki mainitussa tilaisuudessa. 

2. Vaalien jälkeen Antti Rinne kehotti Jutta Urpilaista luopumaan tavoittelemasta demareiden eduskuntaryhhmän puheenjohtajan paikkaa. Urpilaisen mukaan Rinne perusteli pyyntöään sillä, että he kaksi, siis Jutta ja Antti,  edustavat puolueessa "erilaista linjaa. Rinne tietenkin kiisti mainitun perustelun, mutta tokkopa Urpilainen olisi keskinyt Rinteen sanoman omasta päästään. Kömmähdyksen jälkeen Rinne samoin kuin uudeksi ryhmäjohtajaksi valittu Antti Lindtman vakuuttelivat dermariryhmän olevan yhtenäinen. 

3. Rinteen ja Lindtmanin vakuutteluja on vaikea uskoa todeksi, sillä tähän mennessä useat  sdp:n kansanedustajat ovat ehtineet todeta, että demareiden olisi parasta jättäytyä oppositoon. Mutta Antti Rinne on toista maata, siis eri linjalla myös tässä asiassa, sillä hän tavoittelee demareiden pääsyä hallitukseen ja samall itselleen kunnon ministerin salkkua. Näin siitä huolimatta, että hän tyri demareden mahdollisuudet jo Stubbin hallituksessa riitelemällä kokoomuksen kanssa miltei kaikista mahdollisista asoista, aina kalastusmaksusta alkaen.

4. Toissapäivänä Yle Uutiset esitti videon Antti Rinteen ja hänen slovakialaisen kollegansa Peter Kaimirin EU:n valtiovarainministerien kokouksessa käymästä lyhyestä keskustelusta. Siinä Rinne esitti omasta aloitteestaan ja täysin yllättäen näkemyksen, jonka mukaan Jutta Urpilainen pyrkisi takaisin demareiden puheenjohtajaksi. Rinne ei ilmeisesti huomannut, että pöydällä oleva mikrofoni oli päällä. Ministereiden keskustelu eteni näin: 

Rinne: "Jutta on nyt aloittanut kampajan".

Kamir: "Minkä kampanjan"? 

Rinne: "Puheenjohtajakampanjan".  

Kamir: "Siis teidän puolueenneko? Eli hän haluaa takaisin".

Rinne: "Kyllä". 

5. Eilen Antti Rinne ei ollut median tavoitettavissa. Tänään Eero "Don" Heinäluoma, entisiä ay-pamppuja hänkin, selitti, että Rinteen "avautuminen" Peter Kaimirille Jutasta on vain "myrsky vesilasissa". Heinäluoma yritti panna koko tapauksen leikiksi toteamalla, että Rinne näyttää nousseen valtiomiesluokkaan, kun hänen puheitaan on alettu tuollaisella innolla salakuunnella. Hehheh, valtiomiesluokkaan mainituista herroista ei nouse kyllä kumpikaan, ei Eero eikä Antti.

6. Tänään vähäsanainen Rinne tavoitettin eduskunnasta, jolloin hän on toimittajien mukaan "karhealla äänellä" selittänyt, että se, että hän ajatteli Jutta Urpilaisen yrittävän takaisin puheenjohtajaksi, on "väärinkäsitys". Väite ei ole tietenkään uskottava, sillä Rinne ei ainoastaan ajatellut, vaan hän lausui todistetusti selvällä englanninkielellä, että Jutta on aloittanut kampanjan palatakseen demareiden puheenjohtajaksi. Kampanjan siis häntä, Antti Rinnettä ja hänen ajamaansa linjaa vastaan! Minkäänlaisesta väärinkäsityksestä ei voi olla kysymys. 

7. Rinteen lausumassa ja hänen avautumisessaan oma-aloitteisesti toisen valtion ministerille on kyse hölmöydestä, sillä Rinteella ei ole ollut järkevää syytä kannella tai valittaa kollegalleen edeltäjänsä aikomuksista. Väitteet Urpilaisen kampanjasta ja paluuyrityksestä eivät sitä paitsi pidä alkuunkaan paikkaansa. Rinteen lausahdus romuttaa kerta heitolla väitteet demareiden yhtenäisyydestä ja siitä, ettei puolueessa olisi linjaerimielisyyksiä. Rinne ei halunnut Urpilaista demareiden ryhmän puheenjohtajaksi, eikä Rinteen selitykseen, jonka mukaan hän haluaisi saada Urpilaisesta Sipilän hallituksen ministerin, usko enää kukaan.

8. Näyttää vahvasti siltä, että Juha Sipilän on pakko jätäää demarit hallituksen ulkopuolelle. Demareiden meno hallitukseen ei ole ollut muutenkaan kovin todennäköistä, mutta Rinteen tempun paljastuttua olisi ihme, jos hallitukseen otettaisiin demareiden hölösuu puheenjohtaja. Mistä me tiedämme, mitä hän kertoisi Suomen poliittisista asioista ulkomaisille kollegoilleen, jos hän voisi ko. häpeällisen tapauksen jälkeen jatkaa maan hallituksessa ikään kuin mitään ei olsi tapahtunut. Juha Sipilä on korostanut korostamasta päästyään hallitusyhteistyön ja hallituspuolueilta edellytettävää luottamuksellisuutta. Kun näin on, niin shallituksessa ei voi olla mukana puolue, jonka johtajilla on selkeitä linja- tai näkemyseroja hallitukseen menosta ja hallitusvastuun kantamisesta ja jonka puheenjohtajan lojaalisuuteen ei voida luottaa.

877. Ruotsin vaalien mentyä

1. Ruotsin parlamentti- eli tarkemmin sanottuna valtiopäivävaaleissa saatiin aika sekava lopputulos. Sosiaalidemokraatit nousivat uuden puheenjohtajansa Stefan Löfvenin johdolla suurimmaksi puolueeksi, mutta puolueen äänimäärä jäi kuitenkin 31,3 prosenttiin. Se on kaukana 40 prosentin lukemista, joihin demarit saivat vielä 10-20 vuotta sitten vaaleissa tottua. 

2. Vaaleissa, jotka käydään Ruotsissa ns. listavaaleina, jolloin  "kaiken maailman hömppäjulkkiksilla" ei, toisin kuin Suomessa,  ole menestymisen mahdollisuuksia, tuntuu ratkaisevinta olleen, että hallitusta kahden vaalikauden ajan johtanut maltillinen kokoomus hävisi ja sai äänistä 23,2 prosenttia. Samalla demareiden johtama punavihreä koalitio, johon kuuluvat demareiden lisäksi ympäristöpuolue ja vasemmistopuolue, ohitti  kokoomuksen johtaman oikeistokoalition; eroa kertyi nelisen prosenttiyksikköä. Äänestysaktiiviisuus oli Ruotsissa näissäkin vaaleissa paljon korkeampi kuin Suomessa, mikä johtuu suurimmaksi osaksi juuri mainitusta listavaalijärjestelmästä. Ääänestysaktiivisuus oli Ruotsissa nyt 83,2 %, kun Suomessa jäätiin vuoden eduskuntavaaleissa 2011 vaaleissa 70,4 prosenttiin. Ruotsissa ihmiset äänestävät ja heidän pitääkin äänestää ensisijaisesti puoluetta, ei yksittäisiä ehdokkaita.

3. Pääministeri Fredrik Reinfeldt jätti heti vaalituloksen selvittyä hallituksensa eronpyynnön ja ilmoitti samalla eroavansa myös maltillisen kokoomuksen puheenjohtajan tehtävästä. Stefan Löfven (oik. Löfvén) yrittää muodostaa Ruotsiin vähemmistöhallitusta. Siihen tullevat muista puolueista mukaan vain ympäristöpuolue ja oikeistosta kansanpuolue. Äsken Löfven jo ilmoitti, etteivät sosiaalidemokraatit hyväksy vasemmistoa hallitukseen.

4. Stefan Löfven, joka on 57-vuotias, tuli mukaan valtakunnan politiikkaan vasta pari vuotta sitten, jolloin hänestä leivottiin myös sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja. Aikaisemmin eli vuodesta 2006 hän on toiminut Ruotsin metalliliiton puheenjohtajana. Hän on ammatiltaan hitsaaja, joka ei ole korkeakouluja käynyt. Löfven yritti kyllä opiskella Uumajan yliopistossa sosiaalipolitiikkaa tai muita vastaavia aineita, mutta joutui keskeyttämään kurssinsa puolentoista vuoden aherruksen jälkeen.

5. Vaikuttaa hieman siltä, että Löfvenin kausi pääministerinä jää lyhyeksi ja Ruotsissa voidaan joutua toimittamaan ennenaikaiset vaalit parin vuoden kuluttua. Löfvenin ei vaikuta kovin innostavalta puhujalta tai yleensä huipputyypiltä, joten ruotsalaiset voivat  kyllästyä katselemaan hänen jyhkeää olemustaan aika pian. Tämä kohtalo koitui myös pääministeri Fredrik Reinfeldtin ja hänen hallituksensa - ulkoministerinä muuten ex-pääministeri Carl Bildt - kohtaloksi. Ruotsin valtiontalous on hyvässä kunnossa - Suomeen verrattuna suorastaan erinomaisessa - teollisuus- ja vientiyrityksillä menee hyvin ja työllisyys on hyvällä tolalla, mutta silti kaksi vaalikautta Fredrik Reinfeldtiä, Carl Bildtiä ja valtiovarainministeri Anders Borgia riitti ruotsalaisille.

6. Entinen hitsaaja Ruotsin pääministerinä, jopas nyt jotakin! Mutta onhan meilläkin remmissä yksi "oikea" työväen mies eli Lauri Ihalainen. Hän toimi toistakymmentä vuotta SAK:n puheenjohtajana ja on nyt kansanedustaja ja työministeri, vaikka oli hamassa nuoruudessaan "vain" kirvesmies. Ihalainen puhuu eduskunnan täysistunnoissa ja tv-haastatteluissa tyylikkäästi, asiantuntevasti ja jopa tunteisiin vetoavasti. Hän vaikuttaa puhetapansa, asiantuntemuksensa ja käyttäytymisensä perusteella paljon sivistyneemmältä - anteeksi vain - kuin SDP:n puheenjohtajaksi keväällä valittu Antti Rinne. Vm. valmistui 80-luvulla oikeustieteen kandidaatiksi, kuuleman mukaan ainoastaan puolitoista vuotta kestäneiden opintojen jälkeen. 

7. Sosiaalidemokraattista puoluetta johtaa siis kummassakin naapurimaassa entinen ay-pomo, Ruotsissa Stefan Löfven ja Suomessa Antti Rinne. Voisiko Rinteen SDP tehdä lövenit ja nousta ensi kevään vaalien jälkeen maan suurimman puolueeksi, jolloin Rinteestä leivottaisiin hallituksen pääministeriksi? Voi ja voi, mutta jos minulta kysytään niin kiitos ei! Kaikella ja niin myös politiikan teon tasolla on sentään rajansa! Vaadimme kyvykästä ja sivistyneen oloista pääministeriä myös vaalien jälkeen ja sellaisen saamme joko Alex Stubbista tai Juha Sipilästä.

8. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei halunnut tänään Yle Uutisten haastattelussa ottaa kantaa siihen, voisiko myös Antti Rinteen johtama demaripuolue nouusta maan suurimmaksi puolueeksi ensi kevään vaaleissa. Niinistö tyytyi toteamaan, että "siihen pitäisi Antti Rinteen olla nyökkäilemässä kovasti". Hyvin lohkaistu! Ylen ja iltapäivien lehtien toimittajat on kyllä selkeästi valjastettu nokkimaan kaikin tavoin Alex Stubbia ja lisäämään kiviä hallituksen rekeen, jotta SDP:n kannatus saataisiin gallupeissa kovaan nousuuun.

9. Enteilisikö Ruotsin vaalitulos meillä tulossa olevia eduskuntavaaleja kuitenkin sen verran, että demarit nousivat pohjalta, johon he ovat gallupkyselyissä vajonneet? Tämä jää nähtäväksi. Minusta voidaan kuitenkin jo nyt olla melko varmoja, että SDP saa seuraavissa vaaleissa tyytyä kamppailemaan perussuomalaisten kanssa siitä, kummasta tulee maan kolmanneksi suurin puolue.

10. Varsinainen yllätys Ruotsin vaaleissa oli maahanmuuttovastaisen ja usein myös uusnatsitaustaiseksi tai rasistiseksi moititun ruotsidemokraattien menestys. Peliriippuvaiseksi väitetyn Jimmie Åkessonin johtama puolue tuplasi ääniosuutensa (nyt 13 prosenttia) ja nousi kertaheitolla Ruotsin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Mutta mitä väliä, sillä kaikki muut puolueet ilmoittivat heti, etteivät ne suostu edelleenkään tekemään valtiopäivillä minkäänlaista yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa.

11. Sauli Niinistö tyytyi tänään toteamaan, että ruotsidemokraattien jytky ei toistu Suomen seuraavissa vaaleissa, sillä "eihän meillä ole suomidemokraatteja". Niinistö viittasi siihen, että meillä perussuomalaiset ovat irtisanoutuneet yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa. Timo Soini tekee kaikkensa, jottei perussuomalaista puoluetta päästäisi kritisoimaan rasismista. Soinin puheita leimaa nykyisin selkeä hallituskelpoisuuden tavoittelu. Joskus tekee melkein pahaa nuoleskelu, jolla Soini kehua retostelee Sauli Niinistöä ja ulkoministeri Erkki Tuomiojaa esimerkiksi Ukrainan kriisin "hoidossa" ja siinä sivussa myös omia ulkopoliittisia saavutuksiaan. Soinin kokemus ulkopolitiikasta on käytännössä aika vähäistä, sillä se rajoittuu lähinnä eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana toimimiseen. Valiokunnan, jolle ei usein kerrota mitään todella tärkeitä asioita.

12. Stefan Löfveniä ja Antti Rinnettä yhdistää vantteruus ja tietty maanläheisyys, joka Löfvenin kohdalla huipentuu ex-nyrkkeilijöille tyypilliseen nenään. Stefanissa on minusta hieman samaa näköä kuin Einö Grönissä 20-30 vuotta sitten, vai mitä? Löfven sai puolentoista vuoden opintojensa jälkeen yliopistosta lemput, sen sijaan Rinne valmistui samassa ajassa "tuomariksi" eli oikeustieteen maisteriksi. Löfven vaikuttaa silti Rinteeseen verrattuna enemmän huipputason poliitikolta ja pääministerityypiltä, vaikka mikään täydellisyys hänkään ei toki ole. Antti Rinne jankuttaa jankuttamasta päästyään samoja asioita ("talouskasvu" ja "työllisyyden parantuminen"), mutta käytännössä nuo asiat menevät Suomessa entistä huonompaan suuntaan. Haastatteluissaan ja puheissaan Rinne rykäisee parin kolmen sanan jälkeen tupakoitsijoille tyypilliseen tapaan (oikea käsi suun edessä), ja hänen kävelytyylinsä alkaa muistuttaa pikkuhiljaa Martti Ahtisaaren tuttua etenemistä; käsien käyttö on toki Maralla aktiivisempaa kuin Rinteellä.

13. Minulle tulee Stefan Löfvenin nimestä mieleen hänen suomalainen etunimikaimansa Tapani (Stefan) Löfving - sukunimikin on molemmilla herroilla varsin samantapainen. Joten: Heil Löveeni, meil Löövinki! Tapani Löfving (1689-1777), mies eli siis 88-vuotiaaksi, oli Narvassa syntynyt suomalainen sissipäällikö ison- ja pikkuvihan aikoihin, jolloin Suomessa taisteltiin venäläisiä miehittäjiä vastaan. Löfving osasi myös kirjoittaa ja häneltä jäi jälkipolville päiväkirja, jossa hän kertoo huimista seikkailuistaan. Tapani Löfvingin henkeä ja rohkeutta voidaan tarvita Suomessa edelleen, jos Vladimir Putin alkaa kovin pahasti höntyilemään ja haalimaan naapurimaiden alueita liitettäväksi Venäjään. 

14. Ville Niinistö johtama vihreä puolue on jättämässä hallituksen jo tällä viikolla, jos ja kun hallitus esittää Fennovoiman uuden ydinvoimalahakemuksen hyväksymistä. Tällöin hallitukseen jäävällä neljällä puolueella on eduskunnassa vain niukka enemmistö eli  yhteensä 101 kansanedustajaa, oppositiolla on 98 edustajaa. Mutta onhan Ruotsiakin hallittu viime aikoina vähemmistöhallituksilla. 

15. Vihreiden lähtiessä hallituksesta Alex Stubbille ja hallituspuolueille olisi otollinen paikka esittää, että perussuomalaiset tulisivat vaalikauden loppuajaksi hallitukseen. Timo Soini ottaisi Pekka Haavistolla olevan valtion omistajanohjauksesta vastaaavan ministerin salkun ja ympäristöministeriksi voitaisiin valita melkein kuka tahansa perussuomalainen kansanedustaja, ei kuitenkaan Pertti (Veltto) Virtasta tai Teuvo Hakkaraista. Jussi Niinistö voisi korvata Ville Niinistön, jolloin päästäisiin mahdollisimman vähäisellä muutoksella.

859. Kokoomuksen kannatus nousussa, persujen ja demareiden edelleen laskussa

1. Jotkut anonyymit ovat ennustaneet blogikommenteissaan kokoomuksen kannatuksen laskevan jyrkästi siksi, että puoluekokous valitse kesäkuussa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi Alexander Stubbin. Kyseiset kommentaattorit ovat pitäneet Stubbia lapsellisena tai jopa jonkinlaisena pellenä, joka ei tiedä kansallisesta politiikasta yhtikäs mitään, vaan joka vain twiittailee innokkaasti urheilusuorituksistaan ja mittailee ja kertoo rasvaprosentistaan. Usein puututaan myös Alexin ylileveään hymyyn.

2. Kriitikot eivät tunnu ymmärtävän, että kansallista politiikkaa ja valtiontaloutta ei voida nykyisin tarkastella tai niistä päättää Euroopan unionista ja sen harjoittamasta politiikasta riippumatta. Suomi ei voi irrottautua EU:n päättämistä Venäjä-pakotteista, vaikka kepulaiset ynnä ns. asiantuntijat kovasti niitä vastaan politikoivatkin. Tai että kansalaiset eivät voisi arvella Timo Soinin tai Antti Rinteen habituksen perusteella herrojen rasvaprosenttia, vaikka nämä ei siitä koskaan uskaltaisi siitä meitä informoidakaan. Keskustan ikivanhat poliitikot eli Sirkka-Liisa Anttila, puolueensa "eturiviin" ja seuraavaksi ulkoministeriksi jälleen kerran pyrkivä Paavo Väyrynen - huh, huh, Patehan luopui keskustan puheenjohtajuudesta "vasta" 25 vuotta sitten - ja viimeksi Mauri Pekkarinen ovat arvostelleet hallitusta eli rivien välissä erityisesti uutta pääministeriä milloin mistäkin.

3. Yle Uutiset tilaa Taloustutkimukselta joka kuukausi puolueiden kannatusta osoittavan gallupmittauksen. Tänään julkistetut heinäkuun mittaustulokset - katso kuviota yllä - osoittavat puheet Alex Stubbin kyvyttömyydestä kokoomuksen puheenjohtajana täysin tuulesta temmatuiksi.  Kokoomus nimittäin jatkaa edelleen maan suurimpana puolueena - raskaasta hallitusvastuusta huolimatta. Puolueen kannatus on noussut "Stubbin kaudella" ja kesäkuun mittaustuloksesta1,5 prosenttiyksikköä ja on nyt 21,8 prosenttia.

http://yle.fi/uutiset/kokoomus_ja_keskusta_nousussa__sdp_ja_ps_syoksyivat_alas/7386072

4. Keskusta, joka käväisi viime vuonna gallupmittauksissa maan suurimpana puolueena 23 prosentin kannatuksellaan, on toiseksi suurin puolue. Se keräsi mittauksessa 20,9 prosentin kannatuksen ja kasvatti kannatustaan kesäkuun mittauksesta 1,4 prosenttiyksiköllä. Näinä vaikeina aikoina ei luulisi olevan oppostiopuolueelle mikään konsti nousta maan suosituimmaksi puolueeksi. Mutta niin vain jo reilut kolme vuotta pääministeripuolueena ollut kokoomus päihittää kannatusmittauksissa opposition keskustan, perussuomalaisista nyt puhumattakaan. Juha Sipilällä on paljon työtä, jos hän aikoo nostaa keskustan ensi vuoden vaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Pitäisikö Paavo Väyrynen sittenkin nostaa takaisin keskustan "eturiviin" ja alkaa rummuttaa jo tässä vaiheessa, että seuraavassa hallituksessa ulkoministerin salkku kuuluu sitten  "Meidän Paavolle". Pelkästään muutto Oulunsalosta Sipooseen ei riitä tekemään Sipilästä maan pääministeriä.

5. Perussuomalaisten kannatus, joka käväisi alkuvuodesta jo lähes 19 prosentissa, laskee edelleen reilusti. Puolue keräsi nyt  3,8 prosentin kannatuksen, jossa on pudostusta kesäkuun mittauksesta 1,5 prosenttiyksikköä. Persujen kannatus jäi kauas puolueen tavoitteista jo kevään EU-valeissa ja laskusuunta tuntuu jatkuvan edelleen. Jussi Halla-ahokin lähti Brysseliin ja hänen tilalleen eduskuntaan satiin joku pyylevä komisario Helsingistä. Ei kovin hyvältä näytä. Puolueen kansanedustajista  jo 3-4 on pontevia poliisimiehiä, mutta rosvoja ei vaan saada kiinni - eikä kannatusluvuissa muita suuria puolueita.

6, Kaikkein huolestuttavin tilanne on kuitenkin SDP:llä, sillä puolueen kannatus sen kun jatkaa laskuaan. Nyt demareita kannatti vastaajista enää 13,8 prosenttia, missä on laskua kesäkuusta 1,0 prosenttia, kesäkuun kannatusluvut puolestaan laskivat toukokuun mittaustuloksista. Antti Rinne valittiin puolueen puheenjohtajaksi toukokuussa, mutta valinta oli ilmeisesti virheellinen. Jutta Urpilaisen syrjäyttäminen on vienyt demareilta erityisesti naiskannattajia, nimenomaan keski-ikäiset naiset karttavat mieskörilään eli Antti Rinteen arkisen tuntuista johtamistyyliä. 

7. Mikähän siinä oikein mahtaa olla, että kun pääministeripuolue eli kokoomus jatkaa yhä edelleen maan suurimpana puolueena, niin toisen suuren hallituspuolueen eli demareiden kannatusluvat ovat koko ajan olleet syöksykierteessä? Antti Rinteen piti antaa puolueelle uudet kasvot ja näin on toki tapahtunut, mutta huonomompaan suuntaan. Tätä menoa Antti Rinne kyllä menettää kasvonsa pian kokonaan!

8. On outoa, että Antti Rinne ei saa esiintymistään ja erityisesti ulosantiaan eli puhetapaansa kuntoon, ei sitten millään. Tänäänkin hän takelteli tv-uutisten haastattelussa sanoissaan pahemman kerran. Puheenjohtajan vaalia koskevassa kampanjassaan ja myös valintansa jälkeen Rinne on vain toistellut koko ajan yhtä ja samaa asiaa eli sitä, että "työllisyys ja talouskasvu pitää saada nosuun". Niin pitäisi, mutta Herra Rinteellä ei tunnu olevan minkäänlaisia konkreettisia keinoja, joiden avulla nousuun voitaisiin lähteä. Jos SDP:n kannatus jää ensi vuoden vaaleissa 12-13 prosenttiin, niin Rinne saa kyllä sanoa hyvästit puheenjohtajuudelleen.

9. Tänään Antti Rinne yritti selitellä uskovansa, että demareiden kannatus kyllä lähtee nousuun, jahka hallituksen budjettiriihessä päätetään antaa lapsiperheille lisää 70 miljoonaa euroa ja että nuo rahat "kohdistetaan oikealla tavalla". Hohhoijaa ja voihan vitsi, kyllä kait! Ensin hallitus päättää alentaa lapsilisiä ainakin 100 miljoonalla eurolla ja nyt se aikoo kompensoida kyseisen leikkauksen "peräti" 70 miljoonan euron lisäpotilla. Mitä tarkoittaa mainitun summan "oikein kohdentäminen"? Ei kai vaan sitä, että lisärahaa annetaan ainoastaan niille lapsiperheille, jotka suostuvat äänestämään vaaleissa demareita.

10. Pienemmistä puolueista ainoastaan hallituksesta karkuun joussut vasemmistoliitto säilytti kesäkuun kannatuslukunsa, kaikkien muiden pienpuolueiden kannatus sitä vastoin laski hieman. Mitä ihmettä nämä kristillisdemokraatitkin tekevät hallituksessa, jossa niillä on vain yksi eli hieman tympeän poliisiministerin salkku? Jos puolue aikoisi vihdoin ja viimein nostaa kannatustaan, sen olisi  vaihdettava Päivi Räsänen kiireesti Sari Essayhaan. Mutta Räsänen on päättänyt istua pallillaan kuin tatti. Kaipa se laskeskelee pääsevänsä myös seuraavan eli ensi vuoden vaalien jälkeen muodostettavan hallituksen ("Stubb II") poliisiministeriksi, jos onnistuu pysyttelemään sitkeästi puolueensa puheenjohtajana. Mutta siinä tapauksessa myös Mikko Paatero päätänee, ettei lähdekään vielä eläkkeelle.

847. Antti Rinteestä uusi valtiovarainministeri

Asiasta toiseen: Toveri Lukashenko suunnittelee nyt maaorjuuden palauttamista V-Venäjälle...

1. Nyt ne "porukat" eli demareiden puoluehallitus ja puoluevaltuusto, ovat sitten päättäneet, mikä SDP:n uudesta puheenjohtajasta Antti Rinteestä tulee isona: Hänet istutetaan valtiovarainministeriksi. Kuuleman mukaan Rinne ei itse olisi tahtonut tuolle paikalle, vaan olisi ryhtynyt mieluummin uudeksi Lauri Ihalaiseksi, siis työministeriksi.

2. Työministerin tehtävä olisi sopinut paremmin Rinteelle, sillä hänhän on kailottanut jo ennen puheenjohtajaksi tuloaan suureen ääneen, että ihmisille pitää löytyä työtä ja sitä varten valtion tulee ryhtyä elvyttämään ja käyttämään omaisuutensa myynnistä saatavia tuloja taloutta elvyttäviin toimiin. 

3. Antti Rinteen olisi pitänyt kuitenkin syrjäyttää työministerin pallilta Lauri Ihalainen, jota jotkut - ainakin useat demarit - pitävät (jostakin syystä) demareiden parhaana ministerinä. Miten niin paras? Juuri Ihalaisen ministerikaudellahan työttömyys, varsinkin nuorisotyöttömyys, on lähtenyt reippaaseen kasvuun. Siis, mitä huonommin ministeriön johdossa olevat asiat menevät, sitä parempi ministeri.

4. Millä eväillä Antti Rinne voisi hoitaa pätevällä tavalla ja vähintään yhtä hyvin valtiovarainimisterin postia kuin edeltäjänsä Jutta Urpilainen? Tätä on vaikea ymmärtää, koska Rinteellä ei ole (edes) kansanedustajan kokemusta. Ilmeistä on, että Rinne tulee olemaan paljolti ministeriönsä virkamiesten tuen ja viisauden varassa.

5.  Lisää ihmettelyn aihetta tarjoaa tieto, jonka mukaan tuleva ministeri Antti Rinne on valinnut uudeksi valtiosihteerikseen Raimo Luoman. Kuka tämä Luoma sitten on? Hän ei ole virkamies eikä liioin yliopistotutkija tai ekonomisti, vaan - yllätys yllätys - vaan kilpailuoikeuteen keskittynyt asianajaja! Aikaisemmin Luoma on tosin toiminut työ- ja elinkeinoministeriössä mm. ylijohtajana, mutta hänellä ei taida olla kokemusta VVM:n toimialaan kuuluvista asioista. Johtuisiko Luoman valinta valtiosihteeriksi siitä, että Rinne on itsekin juristi - ei kuitenkaan varatuomari - joka on toiminut nuoruudessaan asianajapuolella, ei kuitenkaan asianajajana? Rinne on toiminut aikoinaan lyhyen ajan myös nykyisen asuinkuntansa eli Mäntsälän lakimiehenä. Mäntsälä mielessäin  -motolla ryhdytään siis valtakunnassa ensi viikolla hoitelemaan demareiden juristikaksikon johdolla valtion rempallaan olevia finanssi- ja työllisyysasioita.

6. Viime sunnuntain EU-vaalien piti olla näytön paikka Antti Rinteen puheenjohtajakauden alulle, mutta nuo vaalit menivät demareilta pahemman keran pieleen. SDP:n ääniosuus laski 4-5 prosenttiyksikköä vuoden 2009 vaaleista ja tuloksena oli puolueiden välisessä kisassa neljäs tila. Siis mahdollisimman huono tulos SDP:lle ja sen uudelle puheenjohtajalle.

7. Porukoiden valintaa tuskin voidaan pitää viisaana eikä demareita ole syytä liiemmin onnitella Rinteen ministeripaikasta. Tilanne Suomessa on nyt sellainen, että valtiontalous velkaantuu entisestään eikä työllisyys osoita paranemisen merkkejä, Rinteen vaatimaan elvytykseen ei ole suuria mahdollisuuksia. Mitä Antti Rinne voisi tehdä asiantilan korjaamiseksi hallituksessa? Miten Suomen ministeri otetaan vastaan EU:ssa? Ei hyvältä vaikuta. Uudeksi ministeriksi olisi pitänyt valita joku todellinen asiantuntija vaikkapa demareiden eduskuntaryhmän ulkopuolelta. SDP:n ryhmässä tuollaisia asiantuntijoita ei nimittäin valitettavasti ole. 

8. Demarit ja Antti Rinne olisivat tehneet viisaasti, jos Rinne olisi jäänyt kokonaan hallituksen ulkopuolelle ja keskittynyt SDP:n kannatuksen kasvattamiseen.

846. EU-vaalien mentyä

Ilmankos Suomi niitä jäähyjä niin tuhottomasti saikin...

1. EU-vaalien äänestysprosentti Suomessa jäi lähes ennätyksellisen alhaiseksi eli vain 40,9 prosenttiin. Se on selvästi heikompi kuin keskimäärin muissa EU-maissa. 

2. Mistä vähäinen kiinnostus johtui? Mediaa ei voida syyttää - vai voidaanko? Vaaleja pidettiin mediassa ja tv-kanavilla kyllä paljon esillä, mutta ilmeisesti liika on liikaa, lienee äänestäjien keskuudessa ajateltu. Määrä ei tässäkään tapauksessa korvannut laatua, siitä minun mielestäni oli kysymys.

3. Hirveän paljon erilaisia vaaliväittelyjä järjestettiin esimerkiksi televiossa, mutta niiden kaikkien sisältö oli aina samanlaista pölinää ja puhetta. Väittelyjen tai keskustelujen kaava muistutti hieman tv-kanavien eroottisia filmejä, joita esitetään pikkutunneilla ja joissa edetään aina samassa järjestyksessä ja tehdään aina  samat "temput". Kyllästyttämäähän tuo tuollainen alkaa pitemmän päälle!

4. Kanavasta riippumatta vaaliväittelyissa toistettiin kymmeniä kertoja samoja itsestäänselvyksiä ja kuivia asioita, eli pölistiin jotain puuta heinää Ukrainan tilanteesta, Suomen turvallisuuden vaarantumisesta, tietenkin Nato-optiosta ja natoon liittymisestä - voihan hitto sentään - jotakin ympäripyöreää työllisyydestä ja talouskasvusta, eurosta, Venäjä-pakotteista, sijoittajavastuusta, pankkiverosta, Kreikka vakuuksista ja Kreikan lainojen anteeksiannosta jne, jne. Huh, miten tylsää!

5. Peräti tylsää jaarittelua, jossa ei tullut esiin kerta kaikkiaan mitään uutta! En usko ihmisten viitsineen katsella tuollaisia "väittelyjä", joissa toistetiin illasta iltaan samaa EU-liturgiaa tai -jargonia. Itse ainakin vaihdoin vaaliviikolla tv-kanavaa aina, kun näin Antti Rinteen, Jyrki Kataisen, Päivi Räsäsen ja muiden omahyväisten ja tylsien puoluejohtajien hiippilevan studioon samojen ikävystyttävien toimittajien "tentattaviksi".

6. Vaalitulos oli se mitä oli eli aika odotettu. Perussuomalaisilta jäi jytky nyt saamatta, vaikka puolueen ehdokkaana oli Halla-ahon lisäksi peräti kahdeksan (8) muuta kansanedustajaa; heistä kukaan ei yltänyt lähellekään valituksi tulemista. Persujen ääniosuus, jotain 12 prossaa ja risat, jäi todella kauas vuoden 2011 eduskuntavaalien tuloksesta. Timo Soinin olisi pitänyt lähteä itse ehdolle.

7. Vielä surkeampi oli SDP:n menestys, vaikka puolue sai kaksi paikkaa parlamenttiin. Erilaiset vaaliasiantuntijat ovat sanoneet, että huonosta vaalituloksesta ei voida syyttää puolueen uutta puheenjohtajaa eli Antti Rinnettä. Mutta ketä sitten tulisi syyttää? Minusta Antti Rinne on ilman muuta yksi "pääsyyllinen" puolueen heikkoon menestykseen. Hänestä ei kerta kaikkiaan ole vaaliväittelijäksi, vaan hän vain mumisee jotakin yhdentekevää ja rykäisee välillä päälle käsi suun edessä - "mun mielestä"! Antti Rinne jaksoi tilaisuudesta toiseen toistaa vaatimustaan "talouskasvusta" ja "työllisyyden turvaamisesta", mitään muuta hän ei kerta kaikkiaan osannut sanoa. Jos tyyppi ei kunnollasaa suutaan auki, niin demarit kyllä hukka perii vaaleissa kuin vaaleissa.

8. Antti Rinne ei rohjennut sanoa ennen vaaleja edes sitä, minkä ministerinpaikan hän aikoo ottaa hallituksessa, vaan panttaa edelleen tietoa. Perin surkeaa demareilla siis! Voikohan tämä Rinne jatkaa puolueen puheenjohtajana edes ensi vuoden eduskuntavaaleihin asti? Jos jatkaa, niin silloin demareiden kannatus voi notkahtaa lähelle 10 prosenttia ja vasurit ovat porhaltamassa demareiden ohitse.

9. Paavo Väyrysen menestyminen yllätti, vaikka tyyppi lähestyy hyvää vauhtia jo seitsemääkymppiä. Ilmeisesti Paten hankkimat uudet vahvat silmälasit toivat hänelle jonkinlaista valtiomiesimagoa. Äänestäjien EU-kriittisyys auttoi tällä kertaa Väyrystä ja vasemmistoliittoa, ei perussuomalaisia. Paavo vaatii tietenkin päästä mukaan ensi vuoden vaalien jälkeen muodostettavaan hallitukseen, jos keskusta on siinä mukana. Jos Juha Sipilässä olisi miestä, niin hän kertoisi Paavolle jo nyt, että "älä nyt sentään hulluja puhu"!
Olli Rehn voiti äänimäärässä vain niukasti Väyrysen. Rehn on varsin kuivakiskoiselta vaikuttava tyyppi, joka tekee myös politiikkaa kuivalla tavalla. Tänään I-S:ssa ollut pusukuva Ollista ja vaimostaan Merjasta oli paljastava - Merjan epäeduksi.

10. Ruotsalaiset eli RKP kokosi jälleen puolueista ylivoimaisesti parhaiten rivinsä eli sai väkensä äänestämään ja turvasi näin yhden paikkansa. Mitähän tuokin minipuolue sillä edustajallaan Brysellisissä oikeastaan tekee? Minulle oli yllätys, että ruotsalaiset halusivat Nils Torvaldsin (68)  jatkavan parlamentissa. Rkp on selvä  oikeistopuolue, mutta tämä Torvalds tunnettiin vielä kymmenisen vuotta sitten jonkinlaisena punavihreänä tv-toimittajana ellei peräti ns. stalinistina tai jonain muuna sellaisena; itse asiassa Torvalds oli 1980-luvulla SKP:n keskuskomitean taistolainen jäsen. Torvaldsin valinnassa oli ilmeisesti jonkinlaista Linus-lisää. Lienee ajateltu, ettei menestyneen ja fiksun pojan isäkään taida ihan sieltä tyhmemmästä päästä olla - olkoon sitten millainen punavihreä tahansa!

11. Mitro Repo sai näissä vaaleissa ihan sitä, mitä hänen sietikin saada, eli hänen äänimääränsä putosi vaatimattomasti noin 60 000 äänellä ja tyyppi koki todella nöyryyttävän putoamisen parlamentista. Samat sanat sopivat mutatis mutandis Eija-Riitta Korholaan - hyvä että putosi! Toista ääripäätä edustaa sitten KD:n Sari Essayh, joka sai nyt 60 000 ääntä, mutta jäi valitsematta, koska KD ei ollut tällä kertaa vaalilitossa persujen kanssa. Mitä minä seuraisin vaalitenttejä, niin Sari E. oli kyllä ylivoimaisesti ehdokkaiden ja poliitikkojen fiksuimmasta päästä hyvällä ulosannillaan ja asiaosaamisellaan. Jos Sari olisi kokoomuslainen poliitikko, niin hän olisi vaaleissa ilman muuta puolueen ääniharava heti Alex Stubbin jälkeen. Päivi Räsäsen tulisi ymmärtää luopua puheenjohtajan tehtävästään jo syksyllä, jotta Essayh voitaisin valita KD:n uudeksi johtajaksi.

12. Eipä tullut sitten kultaa MM-Minskistä, vaikka Suomi johti Venäjä-ottelua toisessa erässä vielä 2-1 Palolan maalilla. Palola laukaisi kaksi kertaa myös Venäjän maalin ylärimaan; jos ne kudit olisivat uponneet, olisi matsi saanut varmaankin toisenlaisen luonteen. Tuomarit pilasivat kuulemma - tietysti - Suomen mahdollisuudet. Näinhän sitä aina väitetään, kun häviö tulee, mutta kyllä Venäjä oli taidollisesti Suomea selvästi parempi joukkue eikä se hävinnyt Minskissä yhtään ottelua. Suomi sen sijaan hävisi useampia ja tarvitsi jo puolivälieriin pääsemistä varten apua Sveitsin joukkueelta.