631. Naiseni kanssa perustuslakivaliokunnan pöydällä

Perustuslakivaliokunnan pöydälle mahtuu paljon asiakirjanippuja eli akteja. Mutta on tuolla pöydällä nähty todistettavasti muunlaisiakin akteja. Kuvan henkilöt eivät liity niihin.

1. Someron satakieli M.A. Numminen levytti vuonna 1966 Unto Monosen säveltämän tangokappaleen "Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa". Sanat menivät näin:

Istuin naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa.
Me katselimme kuinka kansanedustajat kulkivat ohitsemme.
Oikeistolaiset käyttivät polun oikeata laitaa.
Naiseni sanoi: ”Anna minulle lisää mietoa valkoviiniä.”
Minä annoin.
Vasemmistolaiset käyttivät polun vasenta laitaa. 

Naiseni sanoi: ”Anna minulle lisää mietoa punaviiniä.”

Minä annoin.

Itse asiassa kumpikin hieman maistelimme.
Sitten virkoin: Nyt haluan pidellä sinua.
Hän suostui.
Julkisella paikalla emme tietenkään menneet liian pitkälle.
Ei liian pitkälle, ei liian pitkälle, liian pitkälle.

2.Tätä upeaa tangoa ei saanut soittaa eduskunnan omistamassa radiossa vuosina 1966-1972, sillä ohjelmaneuvoston mielestä se oli "eduskunnan vastainen ja alkoholimyönteinen."

3. Syksy on taas tulossa ja ilma viilenee eikä puistossa ole enää kovin miellyttävä istua, ei edes mietoa punaviintä maistellen. Mutta poiketkaamme sisälle itse eduskuntataloon, mitähän siellä tapahtuu?

4. Eipä juuri nyt mitään, sillä kansanedustajat ovat ansaitsemallaan lyhyellä, noin 4 kuukauden kesälomalla, joka päätyy joskus syyskuussa. Voimme kuitenkin muistella, mitä kaikkea talossa on kuluneiden vuosien varrella tapahtunut. Eräs kestoaihe, joka äänestäjiä kiinnostaa, on kansanedustajien seksielämä ja se, ilmenenkö eduskunnassa vakavan lainsäädäntötyön lomassa erotiikkaa.

5. Pannaanpa ilman sen kummempia esileikkejä homma niin sanotusti haisemaan. Viime viikolla iltapäivälehdessä osin hienotunteisesti  nimettöminä pysyttelevät edustajat ja eduskunnan virkamiehet virkamiehet ja osin kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilan (kesk) reilusti omallaan nimellään kertoivat varsin suorasukaisia ja ronskejakin kertomuksia asiasta. Ne osoittavat, ettei eduskunnasta suinkaan erotiikka puutu eikä sukupuoliaktien harrastaminen eduskunnan laajoissa ja viehättävissä tiloissa ole mitenkään harvinaista, päin vastoin. Toki akti silloin tällöin edustajatoverin kanssa saa poliitikon rentoutuman ja toimii muutenkin oivallisena apukonstina opeteltaessa tuntemaan toinen toisensa.

6. Tuntemattomaksi jäänyt kansanedustaja kertoo, että hän oli nähnyt yksissä pikkujouluissa, miten "erään ison puolueen mieskansanedustajan ja toisen ison puolueen naiskansanedustaja" olivat harrastaneet seksiä kolmannen puolueen ryhmähuoneen tiloissa. Pikkujoulujuhlaa ennen oli ollut talousarvion käsittely, jossa nämä kaksi edustajaa olivat nokitelleet oikein tosissaan. Kertojan mukaan tuolloin olisi sitten selvinnyt "syy nokitteluun".

7. Tuo on minusta yhtäältä aika veikeä tapa toimia, mutta toisaalta hieman ikävä sikäli, että siinä aktista mahdollisesti aiheutuvat jätökset ja jäljet pannaan kolmannen ryhmän kontolle. Blogistille ei tule kyllä yhtään mieleen, ketkä nuo "rakastavaiset" olisivat voineet olla. Ainoa isojen puolueiden mies- ja naiskansanedustajan välillä nokittelu nähtiin tv:ssä silloin, kun sisäministeri Anne Holmlund otti 2-3 vuotta sitten yhteen edellisen hallituksen sisäministeri Kari "Touho" Rajamen kanssa. Tämä tapahtui eduskunnan kyselytunnilla joskus 2-3 vuotta sitten. Mutta koska seksiä harrastaneet olivat stoorin mukaan nokitelleet keskenään nimenomaan talousarviokäsittelyn yhteydessä, eivät siis kyselytunnilla, on poissuljenta Holmlundin ja Rajamäen välillä kyllä sataprosenttinen varma asia.

8. Eduskunnassa on varsin yleisessä kielenkäytössä sana pöydällepano. Puhutaan esimerkiksi siitä, että lakiesitys pannan pöydälle tai että jokin esitys on maannut jo liian kauan ja kenties jo reilun vuoden jonkin valiokunnan pöydällä. Nyt voisi olla aiheellisesta ottaa käyttöön myös mainittua termiä suuresti muistuttava toinen termi, jossa pöydällä on myös merkittävä rooli. Tarkoitan sanaa pöydälläpano, mikä siis liittyy perustus- tai jonkin muun lakivaliokunnan pöydällä tapahtuvaan makaamiseen tai siihen verrattavaan touhuamiseen.

9. Kansanedustaja Mikko Pesälän (eduskunnassa 1975-1999) kirjassa "Herrana on hyvä olla" kerrotaan tapauksesta, jossa perustuslakivaliokunnan pöydän päällä oli ollut kerran käynnissä todistettavasti oikea akti, tämä voitiin todeta valiokuntahuoneen avoimeksi jääneestä huoneesta. Tämän Pesälän kertoman episodin vahvisti viime viikolla iltapäivälehdelle myös pitkäaikainen kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk). Anttila sanoi myös, että "tiedämme keitä nämä henkilöt olivat". Kyse on A:n mukaan henkilöistä, jotka eivät enää toimi politiikassa. Anttila puhuu siis henkilöistä tarkentamatta sitä, oliko kyse kahdesta vai useammasta henkilöistä, myöskään kyseisten henkilöiden sukupuolta ei tarkennettu.

10. Kyseisten henkilöiden jäljille on vaikea ja ilmeisesti mahdotonta päätä. Ehkäpä Sirkka-Liisa Anttila paljastaa nimet aikanaan omissa muistelmissaan, sillä tämä varmaankin lisäisi roimasti muistelmien menekkiä. Tuohon aikaan, jolloin Pesälä toimi valtiopäivämiehenä, eduskunnassa oli rivakoita miesedustajia aina filmimoguli Jörn Donnerista lähtien, mutta tämä nyt ei tietenkään todista vielä mitään. Pesälä lopetti eduskunnassa 1999, jolloin Riikka Uosukainen oli toiminut neljä vuotta eduskunnan puhemiehenä. Tällöin mainittu tieto tai kansanperinne voitaisiin tallentaa jälkipolville raamatulliseen tyyliin:

Tämä pöydälläpano oli ensimmäinen ja tapahtui se Riitta Uosukaisen ollessa eduskunnan puhemiehenä.

11. Eduskunnan lisärakennuksen valmistuminen muutama vuosi sitten on tarjonnut edustajille entistä paremmat mahdollisuudet ja tilat erotiikan ja seksin harrastamiseen. Sirkka-Liisa Anttila tietää kertoa, että kun lisärakennus valmistui, niin huhun mukaan kansanedustajat olivat oikein kisailleet siitä, kuka ehtisi "korkkaamaan" uuden rakennuksen ensimmäisenä. Että sillä lailla!

12. Kun kansanedustajat ovat, niin hyvässä kuin pahassakin, kansan ja äänestäjiensä kaltaisia, voidaan otaksua, että eduskunnan pikkujouluissa siellä sitä vasta tapahtuukin monenlaista vipinää ja irrottelua ennen lomalle lähtöä ja ennen kuin koko eduskunta kokoontuu päivän tai parin kuluttua pikkujouluista veisaamaan kuusen vieressä hartaasti ja silmät vesissä perinteistä joululaulua "Maa on niin kaunis, kirkas luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie".

12. Tyystin toisenlaiset laulut ovat varmaankin kaikuneet ryhmien pikkujouluissa, joita siis pidettäneen eduskuntatalon uumenissa. Esimerkiksi seuraavaan tapaan:

Soihdut sammuu, kaikki väki kuksii,
väki kuksii
Silloin horjuu joukko varpahillaan,
varpahillaan
Ryhmähuonehista kohti pöytää,
kohti pöytää
Pöydän päälle veitikkaiset rientää
kilvan rientää,
Sitten leikitellään pöydän päällä.
pöydän päällä
Tussua on siinä monenlaista,

monenlaista

Kuiske kuuluu, miltä --llu maistaa,
--lli maistaa
Tip, tap, tip, tap, tipe-tipe tip, tap...

13. M.A. Numminen, jolta vielä muuten taitaa puuttua professorin arvonimi, voisi kenties yrittää vaikuttaa tuon puutteen korjaamiseen säveltämällä ja sanoittamalla tangokappaleen nimeltä "Naiseni kanssa perustuslakivaliokunnan pöydällä". Sanat voisivat mukailla Nummisen 1966 tekemää laulua naisen kanssa olemisesta eduskuntatalon puistossa, jolloin ne voisivat mennä esimeriksi seuraavaan tapaan:

Oikeistolaiset jyystivät
pöydän oikealla.
Vasemmistolaiset puolestaan 
vasemmalla laidalla.
Mutta keskustalaiset bylsivät 
enimmäkseen keskellä.
Niin keskellä.

14. Seppo Kääriäisen tunnettua sanontaa mukaillen voitaisiin sanoa, että Nummisen uusin tango on "veret ja spermat seisauttava taide-elämys".

15. Sirkka-Liisa Anttila osoitti iltapäivälehdessä merkille pantava kiinnostusta teemaa "erotiikka eduskunnassa" kohtaan. Hän kertoi muun muassa, että silloin, kun hän toimi varapuhemiehenä kolmeen otteeseen (1995-97, 1999-2003 ja 2006-2007) hän "oppi katsomaan puhemiehen paikalta, kuka kansanedustaja tuli odottamaan ketäkin kotiinlähdön aikana". Ohoh! Sirkka-Liisassahan on todella ollut eräänlaisen Sentraali-Santran vikaa kun hän on istunut tuolla keskeisellä paikalla ja tehnyt havaintoja kansanedustajien käyttäytymisestä ja poislähdöistä. Vanhoissa suomalaisissa elokuvista on nähty, miten Sentraali-santrojen hoitamat puhelinkeskukset olivat oikeita juorukeskuksia, joissa myös kyläläisten seksiasioista oltiin erinomaisen hyvin selvillä.

16. Kuvitellaan, että tätä eduskunnan Sentraali-Sirkkaa on avustanut mainittujen havaintojen tekemisessä pääsihteeri Seppo, joka istua nököttää eduskunnan suuressa salissa päivät pitkät uskollisesti puhemiehen oikealla puolella. Sepolla, jos kenellä, on toisten ihmisten ja epäilyttävien "puuhien" tarkkailu on oikein verissä, sillä hän toimi ennen eduskuntaan tuloaan pitkään Supon päällikkönä. Sepolla on oma nimikkolista, johon on merkitty niiden entisten presidenttien ja pääministereiden sekä korkeiden virkamiesten nimiä, joilla oli aikoinaan erityisen lämpimät suhteet DDR:ään ja yleensä itäblokin maihin. Tämä lista niin niin "hot", että se on julistettu iäksi salaiseksi ja lukittu visusti Supon kassakaappiin. Puhemiehen korokkeella on voitu käydä seuraavanlaisia kuiskutteluja:

17. Sentraali-Sirkka: "Psst, Seppo! Katopa, ny ne taas lähtee yhtä aikaa salista, Tanja ja Pauli, huomasikkos sää"?
Seppo (yrmeästi): "Ai lähtee vai"? - Kirjoittaa nopeasti pienellä käsialalla jotakin mustakantisen vihkoon - "Yyrhm".
Sirkka (saliin päin): "Minuutti on kulunut, edustaja Munnukka" (kopauttaa nuijalla pöytään). - "Psst, ja nyt, Seppo, kattopas ketkä ny lähti ulos melkein samanaikaisesti, Matti ja Meriheinä, oi että miten romanttista"!
Seppo (kirjoittaa taas jotakin vihkoonsa ja huokaisee): vooeeheh.
Seppo (leveästi virnistäen): "Psst, Sirkkka, nyt lähtevät salista yhtä matkaa Pekka ja Paavo, heh, heh"!
Sirkka (saliin päin): "Annan vielä ministeri Hikimiehelle puolen tunnin vastauspuheenvuoron."  Kääntyy sähisten Seppoon päin: "Sus, siunakkoon, ettäs kehaat, Seppo! Ei täällä eduskunnassa sentään homopareja ole". Jatkaa vienosti hymyillen: "Tarkoitan toki vain kansanedustajissa, näistä meidän virkamiehistä kun ei koskaan tiedä"!

485. Kuka lyseossa veti turpiin ja ketä?

Nyt nimien kirjaan merkitään taas:

tuhma vai kiltti, ajatelkaas...

1. Kumpi ja kampi tappelivat, kumpi voitti? Kysymys edustaa sodanjälkeisen Suomen urbaania kielenkäyttöä parhaimmillaan. Mutta jos kysymys koskee Kuopion lyseossa 1955 sattunutta nujakointia, siirtyy vastuu savolaisittain kuulijoille tai lukijoille, sillä vastaus ei välttämättä löydykään kysymyksestä. Varmaa vastausta ei saada edes siihen, olivatko ne juuri kumpi ja kampi, jotka tappelivat vai tappelivatko ylipäätään ketkään.

2. Jos "kumpaa" edustaa Paavo ja "kampia" puolestaan sen pikkuveli Osmo ja rintamalinjan toisella puolella eli opettajanhuoneen ovella velloksia vastassa seisoo "Tikka," menee tilanne entistä kimurantimmaksi. Kuka, mitä ovella veteli ja ketä?

3. Vastausta tähän päivänpolttavaan kysymyksen on jouduttu etsimään, kuten HS:ssa tänään kerrotaan, 1950-luvulta peräisin olevasta Kuopion lyseossa pidetystä opuksesta "Rangaistuskirja 1939-1957". Kirjaa saa kuvata, mutta kirjan kannet pysyvät ulkopuolisilta visusti kiinni. Tässä suhteessa Rangaistuskirja muistuttaa Tiitisen listaa. Tulisiko tämäkin opus sulkea Supon kassakaappiin?

4. Entinen kuopiolainen ja nykyisin Tampereella asuva lääkäri Juha Karvonen tuli ilmeisesti puolivahingossa käynnistäneeksi vuoden 2012 presidentinvaalitaistelun, ainakin kun on kyse Paavo "Mooses" Lipposesta, tunnetaan myös Mungona mallia XV/326/71. Karvonen muisteli Aamulehdessä 23.9. olleessa kirjoituksessaan Paavo ja Osmo Lipposen kouluaikoja Kuopion lyseossa. Juha Karvonen kävi samaa poikakoulua, liekö ollut samalla luokalla jommankumman Lipposen kanssa?

5. Juha Karvosen muistelee Paavo-lyseolaista näin:

- Lipposen Kuopion ikätoverit muistavat vielä hyvin tämän väkivaltaa ja vihapuheita vastustavan presidenttiehdokkaamme suoran toiminnan miehenä. Koulun pihalla Paavoa oli helppo lähestyä, jos harrasti nyrkkeilyä tai kestävyysjuoksua. Jos erimielisyyttä tuli eikä luuvitosella pärjännyt, niin nopeat jalat olivat tarpeen.

6. Tämän jälkeen Karvonen pääsee muisteluksessaan varsinaiseen kliimaksiin:

- Uskonnonopettajamme "Tikka" oli pudistellut Paavon nuorempaa veljeä (Osmoa) jostain syystä uskontotunnilla. Entisenä jääkärinä tällä opettajallamme oli erikoinen tapa kohdella poikia kuin Saksaan värvättyjä jääkärialokkaita eli huutaa ja käyttää lievää kuritusta. Siitä ei kuitenkaan paljon välitetty. Pikkuveli lienee mennyt kertomaan tapauksesta Paavolle, joka meni ja tinttasi kesken uskontotunnin "Tikkaa" kunnolla turpiin.

7. Juha Karvosen mielipidekirjoitus olisi ehkä jäänyt unholaan, ellei Aamulehden toimittaja Olli Helen olisi repostellut sitä omassa kolumnissaan viime maanantaina. Tästä Paavo ei tykännyt yhtään, vaan sydämistyi niin, että vaati AL:ltä julkista anteeksipyyntöä. Muutoin Paavo tulisi vetämään lehden oikeuteen perättömistä kirjoituksistaan. Paavo ilmoitti, että hän ei ole lyönyt Kuopion lyskassa ketään. Kyseisessä happeningissa hän oli vain tiukannut opettajanhuoneen ovelta Tikalta, oliko tämä kurmuuttanut Oskua ja paheksunut Tikan käytöstä. AL:n mielipidekirjoitus on, paitsi legendaa, täyttä roskaa, tyypillinen kaunakirjoitus siis, sanoi Lipponen. Hän sanoi kertoneensa tapauksen oikean laidan muistelmakirjansa I-osassa. Lipponen kertoi saaneensa välikohtauksen vuoksi jälki-istuntoa ja käytöksenalennuksen. Vm. sanktio langetettiin myös Osmo-veljelle.

8. Aamulehden ei auttanut muu kuin esittää Lipposen vaatima julkinen anteeksipyyntö. Eilen Lipponen ilmoitti hyväksyvänsä sen, tosin vain pitkin hampain, koska toimittaja Helenin omasta ja lehtensä puolesta esittämä anteeksipyyntö oli ollut "tuskaista selittelyä." Olli Helenin mukaan Paavo ei ollut lyönyt Tikkaa, mutta oli kuitenkin käyttänyt opettajaa kohtaan niin kovaa kieltä, että Tikka oli pelästynyt isokokoista 14-vuotiasta niin pahanpäiväisesti, että pakeni opettajanhuoneeseen. Tämän version on julkiselle sanalle vahvistanut myös Osmo Lipponen.

9. Kuopion lyseon välikohtauksesta kertovalle tarinalle on siis ilmeisesti käynyt kuten legendoille yleensäkin käy. Se jäi elämään ja parani vuosien mittaan ja muuttui lopulta sellaiseen asuun, jota legendan kohde ei voinut hyväksyä.

10. Mutta mikä vaikutus legendalla ja sen paljastumisella sekä Paavon asiaan puuttumisella mahtaa olla presidentinvaalitaistelussa, johon Paavo osallistuu yhtenä kärkiehdokkaana? Vahvistaako legenda Paavon asemaa ja mahdollisuuksia vai onko vaikutus kenties päinvastainen? Olenkin ihmetellyt, miksi iltapäivälehdet eivät ole jo tarttuneet asiaan iänikuisen "Päivän kysymyksen" muodossa.

11. Esitetään päivän kysymys sitten nyt tässä: Vahvistaako 56 vuoden takainen tarina ja siitä kertominen Paavo Lipposen asema vaaleissa vai heikentääkö se sitä? Vastatkaa "kyllä" tai "ei".

12. Toinen kysymys. Mitä mieltä olette, toimiko Paavo viisaasti puuttuessaan lehtikirjoitukseen ja vaatiessaan lehdeltä anteeksipyyntöä? Olisiko hänen vaalikampanjansa kannalta ollut fiksumpaa vaieta tai kenties jopa antaa ymmärtää, että Juha Karvosen tarina pitää paikkansa?

13. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tilapäisestä käytöksenalennuksestaan huolimatta Paavolla ja Oskulla on mennyt elämässä hyvin. Paavo löysi vihdoin Päivinsä ja sai lopulta, kaikkien kommellusten jälkeen, töitä ison venäläisen kaasuputkiyhtiön konsulttina. Osmo puolestaan on suurlähettiläänä Pakistanissa, yhdessä maailman kaikkein vaarallisimmassa asemamaassa. Tuollaisissa hommissa tarvitaankin kovapäisyyttä eikä nyrkkisankarin maineestakaan taida olla haittaa, päin vastoin. - Muuten, olisiko Paavokin pitänyt karkottaa lähettilääksi jonnekin kaukomaille, vaikkapa Timbuktuun, Pohjois-Koreaan tai joka tapauksessa niin pitkälle kuin pippuri kasvaa?

14. Juha Karvonen taas on tullut tunnetuksi urheilulääkärinä. Hän toimi vuosina 1972-1987, siis yleisurheilumme viimeisimpinä kultakautena, Suomen yleisurheilumaajoukkueen lääkärinä. Hän julkaisi viime kesänä huumoripitoisen muistelmakirjan "Väärät kapselit vaasissa kuin juoksija Jolkkosella." Karvonen pöyhii kirjassaan myös vakavia doping-asioita ja nostaa esiin muun muassa tapaus Martti Vainion.

15. Presidentinvaalitaisto sai siis Lipposen Kuopion legendan myötä arvoisensa alun. Onhan nimittäin ennustettu, että vaalitaistelusta saattaa koitua paljon hupia mutapainin ystäville. Toivokaamme kuitenkin, että taistossa maltettaisiin pysyä Turpakäräjät-formaatissa (ei siis Turpa käräjille -formatissa) eikä vaalikentillä tai tv- studiossa nähtäisi todellista turpiin vetämistä. Saanemme kuitenkin toivottaa kaikille ehdokkaille suomalaisperuskansalliseen tapaan, että "turpiin vain ja onnea"!

Kuka, mitä lyseossa veteli ja ketä, häh?

Taisi olla Pate kun turpaan veti, mitä?

Vai oliko se Tikka?

Vai oliko se Osku?

Oliko se hyvä?

Vai oliko se paha?

Täh?

So what - mie en virka mittää!

355. Apuuva - Wikileaks on jo täällä!

Wikileaksin sivuilla on tätä kirjoitettaessa (klo 15) julkaistu alun kolmatta sataa USA:n diplomaattien laatimaa asiakirjaa. Yhteensä Wikileaks on vuotanut yli 251 287 USA:n lähetystöjen sisäistä viestiä. Eniten vuodetuissa viesteissä käsitellään Irakia, jota koskevia viestejä on yhteensä reilut 15 000.

Poliittisesti ehkä merkittävin tieto on se, että eräät maat eli etenkin Persianlahden maat Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ovat vaatineet Yhdysvalloilta luottamuksellisissa keskusteluissa kovia toimia Irania vastaan. Saudi-Arabian kuningas Abdullah on dokumenttien mukaan useasti kehottanut Yhdysvaltoja hyökkäämään Iraniin, jotta maan ydinohjelma saataisiin pysäytettyä.

Vuodetuissa viesteissä on kerrottu olevan kaikkiaan 662 Suomea koskevaa viestiä. Tämä luku perustuu cablegate.wikileaks.org-sivustolta saataviin tietoihin. Niistä vieteistä 16 on luokiteltu salaisiksi.

Julkaistavien dokumenttien joukossa on USA:n Helsingin suurlähetystön 7.3.2003 lähettämä dokumentti, jonka asiasanoissa on muun muassa Suomi-Irak ja kansainväliset suhteet.

Oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki oli raportin lähettämistä edeltävänä päivänä syyttänyt vaalitentissä pääministeri Paavo Lipposta Suomen lupautumisesta Irakin vastaiseen liittoutumaan.

Ulkoministeri Alexander Stubb (kok) tuomitsee Wikileaks-sivuston tietovuodon. Hän näkee Wikileaksin vuodon horjuttavan valtioiden välisiä suhteita. Stubb ei kertomansa mukaan jännitä Suomesta lähetettyjen tietojen julkaisemista, vaan on huolestunut itse ilmiöstä, jota hän pitää salaisen informaation varastamisena.

Toisaalta Stubb on itse tullut tunnetuksi avoimuuden edistäjänä ja puolustajana. Syksyllä 2008 Stubb itse luovutti lehdistön käyttöön yli kahdenkymmenen suomalaisdiplomaatin kirjallista arviota maailmanpolitiikasta, koska Stubb halusi lisätä avoimuutta ulkoministeriöön. Suurlähettilläät eivät alun perin tienneet analyysiensa päätyvän julkisuuteen, mutta julkaisuluvat kysyttiin myöhemmin.

Tapaus synnytti paljon arvostelua. Stubbin menettelyä kritisoivat osa kansanedustajista ja vanhemman polven ulkopolitiikan toimijoista sekä samassa ministeriössä työskentelevä ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen.

Wikileaksin julkaisemista salaisista asiakirjoista käy ilmi kiusallisia määritelmiä maailman johtajista. Tässä muuta esimerkki näistä luonnehdinnoista:

Vladimir Putin: "Alfa-uros". Tämä viittaa maailmalle julkaistuihin kuviin, joissa Putin esiintyy ilman paitaa, ratsastaa hevosella auringonlaskuun tai on kuvattu Formula I:n auton ratissa.

Dmitri Medvedev: Venäjän presidenttiä kutsutaan dokumenteissa "kalpeanaamaksi." Hänen suhdettaan Putiniin kuvataan minusta aika osuvasti, sillä Medvedevin sanotaan olevan Putinille kuin "Robin Batmanille."

Hillary Clinton: USA:n ulkoministerin väitetään määränneen amerikkalaisviranomaiset vakoilemaan YK:n diplomaatteja, jopa YK:n pääsihteeriä.

Nicolas Sarkozy: "Keisari ilman vaatteita". Ransdkan presidentin sanotaan olevan myös herkkähipiäinen ja määräilevä. Hänellä väitetään olevan taipumus moittia lähimpiä alaisiaan ja pääministeriä.

Angela Merkel: "Riskejä välttelevä ja vähemmän luova". Saksan liittokansleri on "heikko johtaja" ja hänen sanotaan ajattelevan kaikkia kansainvälisiä kysymyksiä siitä näkökulmasta, miten hän voisi käyttää tilannetta hyväkseen kotimaan politiikassa.

Silvio Berlusconi: Italian pääministeri on "avuton, itserakas ja tehoton ollakseen nykyaikainen eurooppalainen johtaja." Berlusconin väitetään olevan fyysisesti ja poliittisesti heikko johtaja, jonka säännölliset pitkät illanvietot ja mieltymys rankkaan juhlimiseen aiheuttavat hänelle lepovajetta.

Muammar Gaddafi: Omanin hallinnon edustaja kuvailee Libyan presidenttiä "omituiseksi". Lisäksi hänen sanotaan liikkuvan "uhkean ukrainalaisen blondin" kanssa.

Kim Jong-il: Pohjois-Korean diktaattoria diplomaatit luonnehtivat Kimiä "veltoksi vanhaksi hepuksi," joka kärsii "fyysisestä ja psykologisesta traumasta" eli tarkemmin sanottuna epilepsiasta.

Hamid Karzai: Afganistanin presidenttiä luonnehditaan "paranoian ajamaksi". Hänen Ahmed-veljensä väitetään olevan "huumeparoni".

Mahmud Ahmadinejad: Länsimaille uhittelevaa Iranin presidenttiä kuvataan "itse Hitleriksi".

Benjamin Netanjahu: Israelin pääministerin olemus on saanut osakseen jopa myönteisiä huomioita. Egyptin presidentti Hosni Mubarak kuvailee häntä "elegantiksi ja charmikkaaksi". Toisaalta Mubarak tosin huomauttaa, ettei Netanjahu koskaan pidä lupauksiaan, minkä Mubarak sanoo kertoneensa myös suoraan Netanjahulle.

Onko näissä luonnehdinnoissa jotakin kovin uutta ja ihmeellistä? Minusta ei ole, kun asiaa tarkemmin ajattelee kunkin kohteen osalta. Kyllä itse kukin on voinut näiden valtion päämiesten tai pääministereiden käyttäytymisestä tehdä vastaavanalaisia päätelmiä. Siis: Kyllä kansa tietää!

Suomalaisista poliitikoista ei ole ainakaan vielä julkaistu vastaavanlaisia viestejä. Martti Ahtisaari on henkilö, jonka nimi esiintyy suomalaisista ilmeisesti ylivoimaisesti eniten julkaistavissa tiedoissa eli yhteensä peräti 1 167 dokumentissa. Vielä ei tiedetä, mitä tietoja kyseiset dokumentit sisältävät Ahtisaaresta.

Kaikkein eniten Suomessa odotetaan Supon kassakaappiin suljetun Tiitisen listan nimien paljastumista. Olisiko USA:n diplomaateilla tästä asiasta luotettavaa tietoa? Toivottavasti, sillä listan sisältö olisi toki pitänyt saada Suomessa virallista tietä jo paljon aikaisemmin julkisuuteen. Jos lista julkisuuteen nyt mahdollisesti saatettu lista ei olisi täysin yhtäpitävä oikean listan kanssa, joutuvat Suomen viranomaiset julkaisemaan aidon listan.

270. KOHO=SUPO; KHO:n Tiitisen-listan päätöksen perustelut ontuvat

1. Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi tänään päätöksen Tiitisen-listana tunnetun asiakirjan julkistamisesta (KHO 2010:31). KHO (hallintoneuvokset Esa Aalto, Kari Kuusiniemi, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen ja Alice Guimares-Purokoski) kumosi Helsingin hallinto-oikeuden 24.6.2008 antaman päätöksen, jonka mukaan Supon on luovutettava Tiitisen lista sitä pyytäneelle toimittaja Susanna Reinbothille. Lista pysyy siis edelleen Supon kassakaapissa.

KHO:n päätös

2. Supo sai listan keväällä 1990 Länsi-Saksan turvallisuuspalvelulta (BND). Asiakirja sisältää lyhyen johdanto-osan sekä luettelon 18 suomalaisesta henkilöstä, joiden BND epäili koostuneen DDR:n Stasin kontakteista Helsingissä. Vuonna 1990 presidentti Mauno Koivisto päätti Supon silloisen päällikön Seppo Tiitisen esityksestä, ettei lista anna aihetta lisätutkimuksiin, minkä jälkeen lista arkistoitiin Supon kassakaappiin. Kun Supo ei aloittanut esitutkintaa, ei listalla olevia henkilöitä vastaan ei ole virallisen kannan mukaan olemassa näyttöä eikä heitä ole ollut syytä epäilty vakoilusta. Sen sijaan ns. Rosenholz-aineistossa saattaa olla kyse vakoojiksi värvätyistä ihmisistä.

3. Helsingin hallinto-oikeuden 2008 antaman päätöksen mukaan tiedon antaminen listasta ei vaaranna valtion turvallisuutta, koska sen luovuttanut maa (Saksa) ei nimenomaisesti ollut kieltänyt julkaisemista sitä eikä julkaiseminen ajan kulumisen vuoksi - 20 vuoden jälkeen - enää voinut vahingoittaa Supon kansainvälisiä toimintaedellytyksiä.

4. KHO sen sijaan "piti selvitettynä" - yksinomaan Supon edustajien lausuntojen perusteella - että "mainitun tiedonvaihdon on toiminnan erityisluonteen vuoksi ollut tarkoitus olla luottamuksellista." KHO:n mukaan "ei ole poissuljettua, ettei asiakirjalla voisi olla edlleen merkitystä Supon toiminnalle." KHO:n mukaan salassapitoon riittää, että lista on "osana tiedotuspalveluiden välistä luottamuksellista tietojenvaihtoa" ja "ettei ole ilmeistä, ettei tiedon antaminen asiakirjasta suojelupoliisille tiedustelutietoja."

5. KHO:n päätöstä on jo ehditty arvostella siitä, että KHO meni perusteluissaan täysin Supon selän taakse. Tältähän tuo kyllä vahvasti haiskahtaa, sillä eihän KHO:lla ole perustelujensakaan muuta asiasta muuta "näyttöä" kuin Supon edustajien lausumat. KHO:n käyttämät, osin lakiin perustuvat ilmaisut "ei ole ilmeistä, että tiedon antaminen asiakirjasta ei vaaranna valtion turvallisuutta" ja "ei ole poissuljettua, ettei asiakirjalla voi olla merkitystä suojelupoliisin toiminnalle," ovat hyvin tulkinnanvaraisia ilmaisuja.

6. KHO:n ei olisi pitänyt tyytyä tällaiseen lain sanamuodoilla kikkailevaan perustelutapaan, vaan sen olisi tullut ottaa punninnassa huomioon myös reaalisia argumentteja, muun muassa juuri ajan kuluminen ja olosuhteiden muuttuminen. Ilmaisu "ei ole ilmeistä, ettei tiedon antaminen asiakirjasta vaaranna valtion turvallisuutta" sisältää suomeksi käännettynä ajatuksen, jonka mukaan listan julkistaminen voi vaarantaa jotenkin valtion turvallisuutta. Ei ole kuitenkaan konkreettista näyttä siitä, että listan julkistaminen voisi vaarantaa Supon kansainvälisiä toimintaedellytyksiä. Tästä on vain asian osallisen eli Supon sana.

7. KHO:n päätöksen perustelut ovat jokseenkin yksipuoliset. Perusteluista näyttäisi puuttuvan lähes kokonaan pro et contra -tyyppinen pohdinta. Perusteluissa olisi tullut toki ottaa esiin myös listan julkistamista puoltavia näkökohtia ja punnita niitä listan salaamisen puolesta puhuvia näkökohtia vastaan. Tätä ei kuitenkaan tehty, vaan julkistamista puoltavat seikat on ohitettu perusteluissa. Ei siis mikään ihme, että ratkaisussa on päädytty siihen, että lista pysyy Supon kassakaapissa.

8. Kun KHO päätyi siihen, että listan julkistaminen saattoi vaarantaa valtion turvallisuutta, sen ei tarvinnut ottaa kantaa toiseen Supon väittämään salassapitoperusteeseen eli siihen, että listan julkistaminen saattaisi vaarantaa listalla olevien ihmisten oikeusturvaa.

9. Kun KHO:n päätöksen perustelut listan valtion turvallisuutta vaarantavasta merkityksestä eivät vakuuta, on aika yleisesti arveltu, että todellinen syy pitää lista salassa olisikin se, että listalla on tunnettujen poliitikkojen nimiä. Kun listan kärkeä - Top kymppiä - on julkisuudessa arvuuteltu, on kärkipäässä lähes aina keikkunut nimi Kalevi Sorsa. Muistamme, että Tarja Halonen oli juuri Kalevi Sorsan "löytö" politiikkaan ja DDR:n tunnustamiskomitean jäseneksi. Kalevi Sorsa otti Halosen erityisavustajakseen ja sitä kautta Halonen eteni eduskuntaan ja ministeriksi. On myös arveltu, että Tarja Halosen omakin nimi saattaisi löytyä listalta.

10. Jos listalla oleviin olisi yhdistettävissä vain jonkinlaista vihjetietoa, eikä "listalaisia" olisi syytä epäillä vakoilusta tai maanpetoksesta, niin miksi ihmeessä lista on välttämättä pidettävä salassa vielä 20 vuoden jälkeen sen saamisesta muka siksi, että valtion turvallisuus muuten vaarantuisi? Vai olisiko sittenkin syytä epäillä vakoilua? Kenpä tietäis sen.

11. KHO päätti nyt jo toisen kerran pitää listan salassa Supon kassakaapissa. Edellisen kerran KHO päätti samasta asiasta vuonna 2003 (KHO 2003:77). Silloin KHO:n päätöksen tehneen jaoston puheenjohtajana toimi itse presidentti Pekka Hallberg, tämä "egyptiläisten isoäitien isoäitien ystävät" -yhdistyksen puuhamies (jahtivouti) yhdessä Mikko Paateron, Martti Koskenniemen ja Tarja Halosen kanssa. Pekka Hallberg on tunnetusti verkostunut hyvin - ylimmän hallintotuomioistuimen päällikkötuomariksi ällistyttävän hyvin - valtakunnan huippupoliitikkojen ja -virkamiesten kanssa. Tähän verkostoon kuuluu itseoikeutettuna Tarja Halonen.

12. Minulle ei näin ollen ollut mikään yllätys, että KHO päätyi tänään Tiitisen listan salassapidon osalta täysin samaan lopputulokseen kuin vuonna 2003 presidentti Hallbergin puheenjohdolla asiasta päättäessään. Voisinkin suositella, että kun seuraavan kerran joku toimittaja vaatii Tiitisen listan julkistamista, tämä tehtäisiin vasta sitten, kun sekä Tarja Halonen että Pekka Hallberg ovat jättäneet presidentilliset tehtävänsä valtakunnan palveluksessa.

13. Supon päällikkö Ilkka Salmi (kok) yritti olla tänään KHO:n päätöksen jälkeen ovela. Hän nimittäin toi esiin - ehkäpä nimittäjänsä eli Anne Holmlundin toivomuksesta - että Supo pohtii Stasi-aineiston julkistamista tutkijoiden käyttöön. Käsitykseni mukaan sanottu aineisto voidaan luovuttaa "puolueettomien ja riippumattomien" tutkijoiden käyttöön muutoinkin jo vuonna 2015. Mutta jos KHO:n päätös pysyy jatkossakin, Tiitisen lista tulee julkiseksi vasta vuonna 2050.