659. Miten kohentaa äänestysaktiivisuutta?

1. Juuri käytyjen kuntavaalien suurimmaksi uutiseksi nousi kansalaisten perin passiivinen suhtautuminen äänestämiseen. Kaikissa tiedotusvälineissä valitellaan vielä tänäänkin, vaikka vaalit ovat olleet onnellisesti takanapäin jo kohta kaksi vuorokautta, ihmisten välinpitämätöntä suhtautumista äänestämiseen. On etsitty keinoja, joiden avulla vaali-innostusta ja äänestysaktiivisuutta voitaisiin parantaa. Jokaisen tehtävänsä vakavasti tai ainakin puolivakavasti ottavan bloggarinkin on toki kannettava kortensa yhteiseen kekoon ja pohdittava, mikä tepsisi nukkuviin äänestäjiin.

2.  Aivan kaikki eivät ole huolestuneita matalasta äänestysprosentista. Esimerkiksi Tuomas Enbuske -niminen kolumnisti väittää, että kuntavaalien äänestysprosentti 58,2  oli oikeastaan yllättävän korkea. No, tämä Enbuske ei tunnetusti kuulu vakavasti otettaviin kolumnisteihin, joten sivuuttakaamme hänen myös tässä yhteydessä vain kepeää julkisuutta kosiskeleva sanomansa olankohautuksella.

3. Miksi ihmiset eivät viitsi tai halua äänestää? Kaiketi se johtuu siitä, että ihmiset ovat kyllästyneitä moniin vaaleihin, eivätkä usko, että äänestämisellä voitaisiin vaikuttaa ratkaisevasti tai edes joltakin pieneltä osin asioihin; eihän niillä ole tähänkän asti voinut vaikuttaa. Kunnalliset ja valtiolliset kysymykset, ongelmat ja asiat vain tulevat eteen ja menevät niin kuin ne ovat monien mielestä menneet tähänkin asti: päin helvettiä - omista asioista nyt puhumattakaan. Asioihin ei voi äänestyksllä vaikuttaa. Vaikka osa päättäjistä vaihtuisikin vaaleissa, on meno kohta vaalien jälkeen toisenlaisista lupauksista huolimatta aivan samanlaista kuin ennenkin.

4. Yksi keino, joilla asiantilaa voitaisiin parantaa, tulee heti kohta mieleen: vaaleja edeltävät puoluejohtajien väliset parituntiset vaalikeskustelut tai -väittelyt samoin kuin puoluejohtajien yksittäiset vaalitentit olisi hetimiten lopetettava. Kuten jälleen kerran TV1:n suuressa vaalikeskustelussa nähtiin, puoluejohtajat eivät osaa käyttäytyä normaali-ihmisten tavoin eikä keskustelukulttuurista välitetä tuon taivaallista. Puoluejohtajat käyvät toistensa kimppuun kuin yleiset syyttäjät konsanaan ja koko parintuntinen ohjelma on katsojalle suuri kärsimysnäytelmä, jota leimaa varsinkin kaksi ilmiötä:  1) poliitikkojen hillitön huutaminen ja hohotus ja 2) toisten päälle puhuminen.

5. Puoluejohtajat käyttäytyvät vaaliväittelyissä nykyään kuin pahimmat erityisluokan oppilaat konsanaan, vain kiroilu ja  toisten suoranainen herjaaminen saadaan lähetyksen aikana joten kuten pysymään kurissa. Ohjelman päätyttyä katsoja on aivan raivoisssaan, ja monet tekevät päätöksen, joka pitää: kyllä en mene äänestämään, en nyt enkä ikinä!

6. Jos puoluepomojen "väittelyä" pitää vielä jatkossakin katsoa, niin vietäkööt heidät sitten vaikka johonkin kylpylään, jossa he saisivat missikisojen tavoin tilaisuuden esiintyä tv-katsojille ilta- ja uimapukukierroksella ja jossa leikittäisiin erilaisia vesileikkejä ja nautittaisiin virvokkeina olutta, siideriä ja koskenkorvaa. Tai sitten puoluejohtajat voisivat viettää kuukauden ennen vaaleja keskenään kaikkien töllötettävinä omassa BB-talossaan. Eiköhän se kapulakielen puhuminen näillä konstein vähitellen loppuisi!

7. Toki vikaa on äänestyssysteemeissäkin. Itse asiassa äänestäminen on tapahtumana yhä edelleen samanlainen kuin se oli reilut 100 vuotta sitten eli vuonna 1906, jolloin kansa sai ensimäisen kerran oikeuden äänestää valtiollisissa valeissa; tästä kerrotaan mm. Ilmari Kiannon romaanissa Punainen viiva, johon voidaan edelleen po. suhteessa viitata. Viivan vetämisen sijasta nyt äänestyslippuun kirjoitetaan ehdokkaan numero, muita muutoksia ei  ole juuri tapahtunut. Toki käyttöön on otettu ennakkoäänestys, joka on nyt muuttunut postiäänestykseksi.

8. Missä kummassa viipyy mahdollisuus sähköiseen ja internetissä tapahtuvaan äänestämiseen? Virossa tämä on ollut käytössä jo monissa vaaleissa, mutta Suomessa ei enää edes puhuta tästä uudistuksesta, kun Tuija Braxin johdolla tapahtunut kokeilu meni neljä vuotta sitten täysin mönkään eli perseilyksi. Oppia pitäisi hakea tässsäkin suhteessa Virossa, jossa pelaa myös sähköinen resepti, mikä maksoi vain 11 milj. euroa. Suomessa vastaavan projektin suunnitteluun on käytetty rahaa jo yli 500 milj. euroa, mutta vieläkään sähköistä reseptiä ei ole saatu koko maahan.

9. Kaikissa merkittävissä tv-ohjelmissa katsojat pääsevät osallistumaan äänestyksiin kotisohvilta käsin kännykällä tai netin välityksellä. Miksi tätä kätevää ja helppoa tapaa  osallistua kansanvallan käyttämiseen ei haluta antaa ihmisille vaaleissa? Veikkaaminen ja lottoaminen samoin kuin veroilmoituksen täyttäminen ja jättäminen, oikeusjutun vireille ja tuomiosta valittaminen voidaan hoitaa sähköisesti jne. ,eli hyvin monet toiminnot hoituvat nykyään kätevästi netissä, mutta äänestämisessä eletään edelleen Kun isä lampun osti -aikakautta. Äänestäminen on haluttu säilyttää Suomessa pyhänä ja haudanvakavana rituaalina, joka vertautuu kirkossa pidettävään jumalanpalvelukseen; eihän ihmisen hautaaminenkaan vielä taida onnistua sähköisesti, polttohautauksessakin tarvittaneen paikalle joku pappi loitsuja lukemaan. 

9a. Onko kansanvalta siis ikävä, harmaa ja tylsistyttävä asia? Minusta vaaleista ja äänestyksestä pitäisi tehdä koko kansan karnevaali, eikä antaa ainoastaan puoluejohtajien pitää omia karnevaalejaan vaaliväittelyissä! Vappu sopisi hyvin yleiseksi äänestyspäiväksi. Eivätkö päättäjämme ole todellakaan panneet merkille, että kirkossakäynti ja äänestysaktiivisuus ovat laskeneet samaa tahtia? Kirkosta tuli mieleen, että äänestäminen tulisi tehdä mahdolliseksi myös jumalanpalveluksen aikana kannettavan kolehdin yhteydessä; kolehtihaaveja olisi kaksi, joista toiseen pudotettaisiin entiseen malliin fyrkkaa ja toiseen taas äänestyslippu. Näin tulisi kaksi asiaa hoidetuksi samana sunnuntaina samassa paikassa.

10. Ehdokkaiden ja puolueiden ns. jalkatyö on perin vanhanaikaisella tolalla. Toreilla ja liikekeskusten pihoilla ihmisiä yritetään houkutella puolueiden vaalikojuille edelleen perinteisen hernekeiton, kahvin ja laihan mehun avulla! Eihän tuollaisesta tule mitään, vaan ihmiset tulevat vain entistä vihaisemmiksi ja epäilevämmiksi! Kyllä saatavilla pitäisi olla tuhdinpaa ruokaa, vaikka esimerkiksi karjalanpaistia, porsaankyljyksiä ja pippuripihviä, ja kyytipojaksi viiniä, olutta ja - niin koskenkorvaa tietysti! Kulttuurisessa tarjonnassa taas olisi hyvä olla tarjolla vaihtoehtona vaikkapa strip teasea ja muita yhtä eksoottisia tapahtumia varsinkin näin syyspimeiden aikaan.

11. Nykyisin puhutaan paljon ja jatkuvasti valtiolle ja kunnille kuuluvien tehtävien ulkoistamisesta ja yksityistämisestä. Näin tehtiin näissäkin vaaleissa, mistä seuraisi, että monille nämä käsitteet ja niiden erot tulivat vain entistä oudommiksi. Mutta eipä heitetä lasta pesuveden mukana kokonaan pois, sillä miksi emme pohtisi myös eduskunta- ja kuntavaalien ulkoistamista. Valtiolla ja kunnilla olisi edelleen paljon puhuttu järjestämisvastuu vaaleissa, mutta tehtävät voitaisiin antaa käytännössä tiettyjen yrityksen hoidettavaksi.  

12. Esimerkiksi eduskuntavaalit voitaisiin ulkoistaa huoletta Veikkaukselle, sillä ovathan vaalitkin itse asiassa eräänlaista lottoamista: koskaan emme voi varmasti tietää, mikä on arvonnan eli vaalien lopputulos, voittaako omilla numeroilla mitään ja mitä vaalien jälkeen tapahtuu. Veikauksen pääjohtajalle maksetaan liksaa 3-4 kertaa enemmän kuin eduskunnan puhemiehelle tai vaalien järjestämisestä vastuussa olevalle oikeusministerille. Tästä voidaan loogisesti funtsien päätellä, että vaalien järjestäminen Veikkauksen hoteissa onnistuisi huomattavasti tehokkaammin ja turvallisemmin kuin nykyään.

13. Kuten viime sunnuntai-iltana voitiin huomata, vaalitulosten saaminen kestää nykyään yllättävän kauan, paljon kauemmin kuin muutamat vaalit sitten. Näin siitä huolimatta, että ääniä on alhaisen äänestysvilkkauden takia laskettavana monta sataa tuhatta vähemmän kuin aikaisemmin. Lottoarvonnan tulos sen sijaan saadaan muutamassa minuutissa eli  yhden jääkaapillakäynnin jälkeen. Jos vaalitt uskottaisiin Veikaukselle, saataisiin äänestystuloksetkin pian äänestysajan päätyttyä; siinä ne lävähtäisivät kuvaruutuun yhdessä oikeiden lottonumeroiden kanssa! Ei siis tarvitsisi enää ventata koko ehtoota ensin postiäänestyksen tuloksia ja sitten, ennakkoäänistä masentuneena ja lähes puolihumalassa, vielä tuntitolkulla varsinaisena vaalipäivänä annettujen äänten piinallisten hidasta laskentaa ja vaaliasiantuntija Sami Borgin iänikuisia jaarituksia.

14. Asia pitäisi hoitaa niin, että samalla kun äänestyskelpoinen ihminen jättää lottokuponkinsa Veikauksen asiamiehelle, hän voi merkitä samaan kuponkiin myös oman vaaliehdokkaansa numeron. Kätevää, eikö totta! Äänestysaktiivisuutta voitaisiin kaikkein tehokkaammin lisätä niin, että vaaliloton yhteydessä valtio antaisi äänestyksen kiihottamiseksi Veikkaukselle 20 miljoonaa euroa, josta arvottaisiin äänestykseen osallistuneiden lottoäänestäjien kesken voittoja. Extra -päävoitto olisi 10 milj. euroa ja lisäksi arvottaisiin pienempiä rahapalkintoja ja/tai matkoja esimerkiksi Mombasaan, Turkkiin ja Tallinnaan. Saletisti äänestysvilkkaus kohentuisi kummasti ja alkaisi lähennellä pian Valko-Venäjän ja Pohjois-Koren äänestysprosentteja.

15. Tässä oli vain ikään kuin alkupaloiksi joitakin varteenotettavia konsteja vaikuttaa ihmisten äänestyskäyttäytymiseen ja nostaa äänestysprosentti taas kunnon lukuihin. Olisiko lukijoilla asiassa omia ehdotuksia?

16. Mutta yksi asia on saletti, mikäli vanhat merkit vähänkään paikkansa pitävät: viimeistään viikon kuluttua vaaleista kurjan alahainen äänestysprosentti on jo unohtunut, siihen palataan seuraavan kerran uudelleen vasta vuoden 2014 eurovaalien jälkeen.

45. Braxin eroa vaaditaan

Kuvassamme vihreää elämisen muotoa kaukomailla.

1. Kahdessa edellisessä kirjoituksessani olen perännyt oikeusministeri Tuija Braxin vastuuta vaalirahoitusjupakassa. Oikeusministeriöhän sai oikeuskanslerilta moitteita silmiinpistävän passiivisesta vaalirahoituksen valvonnasta - itse asiassa valvontaa ei ollut lainkaan. Kiistassa oikeusministeri Brax puolusti voimakkaasti mm. eduskunnan täysistunnoissa ministeriön vaalijohtajan edustamaa kantaa, jonka mukaan ministeriöllä ei olisi ollut edes oikeutta tarkastaa kansanedustajien vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta. Tämä kanta, jonka osoitin perustellusti vääräksi jo oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa, todettiin sitten myös oikeuskanslerin päätöksessä 6.11. selkeästi virheelliseksi. Lisäksi oikeuskansleri katsoi vaalijohtajan menetelleen huolimattomasti ja virkavelvollisuuksiensa vastaisesti jättäessään vuoden 2007 eduskuntavaalien ohjeista pois tärkeän kohdan.

2. Mihinkään viime keväänä koettuun vaalirahoitussotkuun, joka uhkasi vakavasti koko suomalaisen demokraattisen järjestelmän perusteita ja uskottavuutta, ei olisi jouduttu, jos oikeusministeriö olisi huolehtinut vaalirahoituslain valvonnasta; tämä on vakaa käsitykseni, eikä sitä ole osoitettu vääräksi. Tällaisen vakavan möhläyksen jälkeen kaikissa muissa länsimaisissa demokratioissa olisi parlamentissa keskusteltu hyvin vakavasti, voiko oikeusministeri enää uskottavasti jatkaa tehtävässään. Useimmissa maissa ministeri olisi vastaavanlaisessa tapauksessa vetänyt ylimmän laillisuusvalvojan päätöksen jälkeen itse johtopäätöksensä ja eronnut tehtävästään, koska luottamus hänen kykynsä ja taitoonsa vastata oikeusministerille kuuluvien tehtävien hoitamisesta olisi horjunut vakavasti.

4. Mutta mitä tapahtui Suomessa? Oikeuskanslerin päätös kyllä noteerattiin lehdistössä ja sähköisissä tiedotusvälineissä, mutta siinä kaikki. 6.11., jolloin oikeuskanslerin päätös tuli julkiseksi, oli eduskunnassa radioitu ja televisioitu hallituksen kyselytunti, jossa oikeusministeri olisi voitu panta asiassa ahtaalle. Mutta yksikään kansanedustaja ei nostanut asiaa esille! Kyselytunnilla puhuttiin kaikista muista ajankohtaisista asioista kuten esimerkiksi vasta komiteavaiheessa olevasta työttömyysturvaan puuttumisesta ja 2-3 aiemmin julkisiksi tulleista verotustiedoista, mutta tärkein ajankohtainen asia sivuutettiin tyystin.

5. Suomen eduskunta on, ainakin kyselytunnin perustella arvioituna, lauma lampaita, joista jokainen on valmis määkimään mielenkiinnon vuoksi loputtomasti, jos vain sille vilauttaa leipäpalaa (= vaalitäkyä), mutta joka pötkii kiireesti karkuun, jos siltä edellyttää jonkinlaista älyllistä suoritusta. - Etten paremmin sanoisi!

6. Eduskunnan kyselytunnilla 6.11. otettiin sen sijaan esille toinen ministeri Braxin toimialaan kuuluva asia, ja sekin koskee vaaleja. Lokakuun kunnallisvaleissa kokeiltiin sähköistä äänestämistä kolmessa kunnassa, nimittäin Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä. Näissä kunnissa annettiin hieman yli 12 000 sähköistä ääntä, mutta samalla todettiin, että sähköinen äänestys oli keskeytynyt 232 kertaa, ts. nämä äänet jäivät menemättä perille sähköiseen uurnaan.

7. Oikeusministeriö on arvellut, että mainitut äänet olivat jääneet käyttämättä, koska äänestäjä ei ollut äänestystapahtuman lopuksi vahvistanut valintaansa painamalla laitteessa olevaa OK-painiketta ennen kuin on poistanut sähköisen äänestyskortin kortinlukijasta. Esimerkiksi vihreiden kansanedustajan Jyrki J. Kasvin mukaan kyseessä on ollut vika järjestelmässä, koska se on antanut keskeyttää äänestämisen ilmoittamatta siitä; Kasvi on suhtautunut alunperin sangen varauksellisesti sähköiseen äänestämiseen. Kyseessä ei siis ole äänestäjän vika, vaan vika on ollut järjestelmässä. Kasvi vaati blogissaan 28.10. kaikilla kolmella sähköisen äänestyksen kokeilupaikkakunnalla suoritetun vaalin uusimista, koska muutoin ei voida olla varmoja, vastaako valtuustojen kokoonpano äänestämässä käyneiden tahtoa.

8. Oikeusministeri Brax on ajanut sähköisen äänestämisen kokeilemista innokkaasti, ilmeisesti siksi, että kyseessä on uutuus, josta myöhemmin voitaisiin sanoa, että se tapahtui juuri Tuija Braxin ollessa oikeusministerinä. Ennen vaaleja Brax kiisti mahdollisuuden, että sähköisessä äänestämisessä voisi kadota ääniä (HS 5.9.-08). Braxin mukaan äänestysmenettely on "yhtä aukoton sähköisessä ja perinteisessä paperilipuilla toteuttavassa äänestyksessä". Braxin itsevarmuutta osoittaa, että hän kuittasi ennen vaaleja epäilyt sähköisen äänestyksen epäluotettavuudesta science fictiona.

9. Vaalien jälkeen, jolloin Braxin fiktiosta siis tulikin faktaa, Brax oli tietenkin hyvin hämmästynyt siitä, että sähköisessä äänestyksessä syntyi kaikkiaan 232 hukkaääntä; tämä on lähes kaksi prosenttia kaikista sähköisessä äänestyksessä annetuista äänistä, sen sijaan "paperivaaleissa" hylätään vain noin 0,5 prosenttia kaikista äänistä. TietoEnatorin ja oikeusministeriön yhdessä kehittämää sähköisen äänestämisen järjestelmää oli Braxin mukaan koekäytetty lukemattomia kertoja - ministeri oli itsekin testannut järjestelmää useaan kertaan. Brax väitti, toisin kuin siis Jyrki J. Kasvi, että "järjestelmä ei ollut se ongelma vaan sittenkin ihminen", sillä kyse oli siitä, että 232 äänestäjää ei ollut hoksannut painaa OK-nappia äänestämisen jälkeen selkeistä ohjeista huolimatta. Braxin mukaan laki ei anna mahdollisuutta järjestää vaaleja mainittujen kolmen kunnan osalta uudelleen "hukkaäänesten" takia, vaan vaalien uusimisesta voi päättää vain hallinto-oikeus. Joidenkin lehdissä olleiden tietojen mukaan järjestelmän koekäytössä olisi havaittu sanottu virhemahdollisuus, mutta oikeusministeriön asiantuntijat eivät olisi kertoneet siitä ministerille.

10. On ilmennyt, että mainittu äänien "hukkuminen" olisi voitu estää, jos äänestäjä olisi saanut paperisen tositteen siitä, että hän oli äänestänyt ja ääni oli rekisteröity. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi kertoi kyselytunnilla 6.11., että oikeusministeriölle oli ehdotettu tätä tarkoittavan paperivarmenteen käyttöön ottamista, mutta ministeriössä ei ollut pidetty tätä tarkoituksenmukaisena; paperivarmenne on kuitenkin yleisessä käytössä muiden maiden sähköisen äänestämisen järjestelmissä.

11. Sasin kysymykseen vastannut oikeusministeri Brax sälytti kuitenkin vastuun paperivarmenteen käyttämättä jättämisestä kokonaan edelliselle hallitukselle ja silloin virassa olleelle oikeusministerille. "Kun minusta tuli ministeri, yritin saada sen (paperivarmenteen siis) vielä järjestelmään, mutta minulle kerrottiin, että tällä aikataululla sitä ei enää pystytä lisäämään", selitti Brax. Brax käytti vastauksessaan kaikkiaan kolme kertaa mainittua sanontaa "kun minusta tuli ministeri". Kaikkien piti siis ymmärtämän, ettei Tuija Braxin toiminnassa tietenkään ollut mitään moittimista; tämän selväksi tekeminen näytti olleen oikeastaan ministerin vastauksen päätarkoituskin.

12. Vaikka kansanedustajat eivät siis panneet oikeusministeriä Eduskunnassa tiukoille, ei asia ole jäänyt tähän, vaan ihmisten sähköisiä oikeuksia ajava kansalaisjärjestö Electronic Frontier Finland -yhdistys eli EFFI sekä Vasemmistonuoret ry ovat laatineet netissä julkaistun adressin, jonka allekirjoittajat vaativat sähköisestä äänestyksestä luopumista sekä oikeusministeri Braxin eroa. Kyseisten järjestöjen mukaan oikeusministeri Brax on puuhastellut asiassa oman osaamisensa ja ymmärryksensä ulkopuolella sulkien korvansa kriitikkojen näkemyksiltä. Adressin allekirjoittajat katsovat, että oikeusministeriltä, kuten kaikilta muiltakin ministereiltä, tulee voida edellyttää kypsempää ja nöyrempää suhtautumista ulkopuolisten asiantuntijoiden esittämään kritiikkiin. Näin erityisesti Suomen demokratian toteutumisen ollessa vaakalaudalla. Allekirjoittajat ovat sitä mieltä, ettei Tuija Brax ole sovelias henkilö toimimaan ministerinä. He odottavat ministeriltä poliittista vastuuta ja eroanomuksen jättämistä.

13. Adressi on mielestäni kannatettava asia. Kun normaalia poliittista vastuuta ei millään haluta kantaa, on hyvä että kansalaisjärjestöt kiinnittävät asiaan vakavaa huomiota ja vaativat järjestystä, jota aidossa demokratiassa pitäisi ilman kansalaisten vetoomuksiakin noudattaa. Adressin on allekirjoittanut reilun viikon kuluessa runsaat 500 ihmistä, puolet heistä ei ole halunnut nimeään julkaistavaksi netissä. Allekirjoittajien määrä ei siis ole kovin suuri eikä se tulle kovin paljon enää kasvamaan. Adressia on vähätelty siksi, että liikkeellä ovat lähinnä "vain effiläiset", jotka vastustavat jyrkästi sähköistä äänestämistä. Tämä ei minun mielestäni vähennä asian ja adressin merkitystä. Toisaalta on selvää, että adressi ei johda Braxin eroon, vaan hän jatkaa ministerinä.

14. Minusta vaalirahoitussotku eli vaalirahoituksen avoimuuden ja julkisuuden toteutumatta jääminen sekä kansanedustajien sidonnaisuuksien jääminen selvittämättä sekä sotkun mahdollistanut oikeusministeriön täyspassiivinen asennoituminen vaalirahoituslain valvontaan, on minusta paljon, paljon vakavampi asia kuin koekäytössä olleen sähköisessä äänestyksen osittainen epäonnistuminen. Siksi on ihmeteltävää, ettei mikään kansalaisjärjestö tai vastaava yhdistys ole, kun poliittiset puolueemme ovat olleet tässäkin asiassa hiljaa kuin kusi sukassa, puuttunut asiaan ja vaatinut oikeusministeriä kantamaan myös tässä asiassa poliittista vastuuta ja eroamaan virastaan.

15. Vaalirahoitussotkua vielä pahempi möhläys tapahtui sisäministeriössä, kun vuoden takaiset Jokelan koulusurmat eivät johtaneet mihinkään toimenpiteisiin esimerkiksi ampuma-aselainsäädännön tiukentamisen suhteen, joilla vastaavanlaiset veriteot olisi voitu estää. Suomessa vaadittiin vielä toinen seurauksiltaan yhtä kauhea koulusurmatragedia ennen kuin sisäministeriö ja hallitus heräsivät. Jos ne toimenpiteet, joihin nyt on Kauhajoen koulusurmien jälkeen ryhdytty, olisi tehty heti Jokelan koulusurmien jälkeen, on erittäin todennäköistä, ettei Kauhajoen surmia olisi päässyt tapahtumaan. Sisäministeriöllä ja hallituksella on vastuu Kauhajoen surmista. Jokaisessa muussa valtiossa sisäministeri olisi ilman muuta eronnut heti tällaisen tapauksen jälkeen tai hänelle olisi äänestetty parlamentissa epäluottamuslause, mutta mitä tapahtuikaan Suomessa: Ei puhettakaan sisäministerin erosta; kun ministeri itse sanoi, ettei hän eroa, ei yksikään puolue edes oppositiossa vaatinut ministerin eroa! Todella masentavaa ja häpeällistä suhtautumista! Ihmeellistä on myös se, miksei yksikään kansalaisjärjestö tässäkään tapauksessa puuttunut asiaan ja vaatinut ministerin ja ehkä koko hallituksenkin eroa. Adressi ampuma-aselainsäädännön tiukentamiseksi kyllä kerättiin, mutta siihen olisi ryhdytty ilman adressiakin. - Missä muuten viipyy syyttäjän päätös siitä, nostetaanko aseen Kauhajoen surmaajalle jättänyttä poliisimiestä vastan syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta. Kauhajoen tapauksesta on kulunut jo yli kuukausi, mutta esitutkinta kyseisessä asiassa on yhä kesken.

16. Oikeusministeri Brax on joutunut tulilinjalla vielä kolmannenkin asian takia. Hän sanoi kohta kunnallisvaalien jälkeen eli 28.10. Ylen uutisille, että kunnanvaltuustojen puheenjohtajia on tarkoitus ryhtyä kouluttamaan mahdollisten vihaan lietsovien valtuustopuheiden varalta. Braxin lausuman on katsottu, mielestäni aivan perustellusti, kohdistuneen erityisesti vaalivoiton saavuttanutta perussuomalaisten puoluetta ja sen valtuutettuja vastaan. Jo ennen vaaleja maahanmuuttoministeri Astrid Thors (rkp) kommentoi moittivaan sävyyn perussuomalaisten suhtautumista ulkomaalaisiin.

17. Braxin sensuurikoulutusta tarkoittavat puheet, joilla tietty puolue ja sen valtuutetut halutaan joidenkin yksittäisten tapausten takia leimata ulkomaalaisvastaisiksi, osoittavat oikeusministeriltä selvää harkintakyvyn puutetta. Mutta eipä tähänkään Braxin ylilyöntiin lehdistössä ja eduskunnassa juuri puututtu. Ainoa kansanedustaja, joka nosti Braxin puheista julkisuudessa "mekkalan", oli Ben Zyskowicz (kok). Verkkouutisissa 31.10. Ben tuomitsi kovin sanoin - mielestäni aivan ansaitusti - oikeusministerin kyseiset leimapuheet. Zyskowicz syytti Braxia hätävarjelun liioittelusta ja piti Braxin menettelyä pöyristyttävänä ja ihmetteli myös sitä, ettei lehdistö puuttunut Braxin lausuntoon juuri mitenkään. Haastattelussa Z. luonnehti Braxin lausuntoa ainakin kolme kertaa sanalla "pöyristyttävä". Hyvä Ben, olen täysin samaa mieltä kanssasi!

18. Kotkan perussuomalaiset ovat kannelleet Thorsin ja Braxin lausunnoista eduskunnan oikeusasiamiehelle. Brax on jälkeenpäin pahoitellut, ei tietenkään kyseistä lausuntoaan, vaan "asiasta syntynyttä väärinkäsitystä". Braxin mukaan tarve valtuustojen puheenjohtajien koulutukseen ei syntynyt perussuomalaisten vaalivoitosta. Näinköhän on - mistähän muustahan se olisi voinut syntyä? - Persujen puheenjohtaja Timo Soini veti tavallaan maton kantelun tehneiden perussuomalaisten alta, kun hän julisti muutama päivä sitten "plokissaan" synninpäästön Braxille, koska tämä oli jälkikäteen sanonut, ettei hän tarkoittanutkaan lausunnollaan perussuomalaisia ja näiden vaalivoittoa. Soini tokaisi, että "asia on tällä loppuun käsitelty"! - Tästä(kin) nyt nähdään, että Timo Soini ei enää tosiasiallisesti olekaan oppositiossa; koska hän pyrkii seuraavien vaalien jälkeen ministeriksi, hänen täytyy alkaa jo nyt näyttää olevansa yhteistyökykyinen ja siis kelpoinen "vanhojen" puolueiden mukana hallitukseen. Voi, voi!

19. Mitä tulee lehdistön passiivisuuteen tässä(kin) asiassa, niin olen monessa muussakin asiassa pannut merkille, että Brax on erityisesti Sanoma Oy:n lehtien suosiossa; ne eivät "jostakin syystä" koskaan kirjoita Braxista mitään, mikä voisi olla vähänkin negatiivista Braxin kannalta. Tuija Brax on toki miellyttävän tuntuinen ja vikkelä puheissaan ja käänteissään, mutta yksi selvä puute hänellä mielestäni on edellä jo mainitun vastuun kantamisen puuttumisen lisäksi. Brax nojaa aina ja kaikessa kantansa virkamiesten ja erityisesti oikeusministeriön virkamiesten käsityksiin. Mielestäni hän luottaa liiaksi omiin virkamiehiinsä, mikä nyt näyttää kostautuneen sekä vaalirahoituksen valvontaa että sähköistä äänestystä koskevassa asiassa. Brax toimi aiemmin Eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtajana, ja jo tällöin oli havaittavissa, että hän antaa yleensä aina ratkaisevan painoarvon oikeusministeriön virkamiehille, vaikka näiden käsitykset olisi osoitettu muiden asiantuntijoiden lausunnoissa omille virheellisiksi. Ilmankos Suomeen on sitten saatu mm. prosessioikeuden alalta osittain varsin kehnoa ja osin myös tarpeetonta lainsäädäntöä, jota joudutaan paikkailemaan vähän väliä, useimmiten huonolla menestyksellä.