84. Matti Vanhasen viimeinen oljenkorsi: Mertala

Matti, muissakin asennoissa kyllä löytyy...

Matilla menee nyt lujaa!

Matti hallitsee mediapelin!

Mikä vaivaa pääministeri Matti Vanhasta?

Tällaisia otsikoita lehdet olivat eilen pullollaan. Matti Vahanen kärähti eilen arkaluontoisten 69 -tyyppiä olevien sähköpostivietien lähettelystä viime syksyn kunnallisvaalien aikoihin Leenaksi kutsutulle yh-äidille. Matin omasta mielestä viestit eivät kuitenkaan olleet "erityisen" sopimattomia. Jotain sopimatonta viesteissä kuitenkin siis ilmeisesti oli ja viestejä on ollut useampia.

Pääministeri oli ilmeisesti ymmärtänyt, että viestit saattaisivat hänet huonoon valoon, jos ne tulisivat julki. Siksi hän oli pyytänyt "Leenaa" - siis yh-äitiä - jonka nimeä Matti ei "tietenkään" enää muistanut, hävittämään viestit. Nainen oli tehnyt puolueen kannalta tehtävänsä oltuaan keskustan kunnallisvaaliehdokkaana.

Matin uusin viestittely on noteerattu myös ulkomailla. Tapaus ei voi olla mitenkään hyvä asia Suomen pääministerin uskottavuuden kannalta, sillä onhan vielä hyvässä muistissa Vanhasen seurustelu Susan Ruususen kanssa ja oikeuskäsittely Ruususen kirjan johdosta; kirjaprosessi jatkuu KKO:ssa, jossa Ruusunen ja Pääministerin morsian -kirjan kustantaja ovat pyytäneet valituslupaa hovioikeuden tuomiosta.

On meillä aikamoinen torvelo, tunari ja hiippari pääministerinä - ei voi muuta sanoa! Yhdestä mokasta pääministeri ei oppinut mitään, ei, vaikka hän seurustelee nyt "virallisesti" elegantiksi, hurmaavaksi ym. tiedotusvälineissa kuvaillun Sirkka Mertalan kanssa ja kuljettelee tätä erilaisissa valtiollisissa tilaisuuksissa aina ulkomaita myöten.

Onko tuossa suhteessa S.M:n kanssa kaikki hyvin, kun pääministerin pitää vilkuilla koko ajan sivuilleen ja yrittää iskeä muita naisihmisiä tekstiviesteillä? Onkohan pääministeri Vanhanen hieman mustasukkainen tai kostonhaluinen, kun julkisuudessa on liikkunut sellaisia tietoja, että Mertala olisi seurustellut aikaisemmin erään nykyisen mieskansanedustajan kanssa? Tämä seurustelusuhde, josta Vanhanen ei ollut tietoinen, on toki kiistetty, mutta onkohan tämä kuitenkaan vakuuttanut pääministeriä tarpeeksi?

Vanhasella ei ollut eilen muuta mahdolisuutta kuin tulla tekstiviestiasiassa julkisuuteen ja myöntää koko soppa oikeaksi. Hänen lehdistötilaisuuttaan eduskuntatalossa on kuvattu kummalliseksi, sillä hän kannusti toimittajia kyselemään asiasta vielä sen jälkeenkin, kun kellään ei näyttänyt olevan enää mitään kysyttävää. Tilaisuusden kiusallisuutta kuvaa se, että jokaista pääministerin vastausta edelsi kuuluva ähkäisy!

Vanhanen ilmoitti suostuvansa siihen, että koko "viestiketju" hänen ja kyseisen yh-äidin välillä saadaan julkaista, vaikka hän olikin aiemmin pyytänyt naista poistamaan viestit. Viestit lienevät kuitenkin hyvässä tallessa, ja on melko varmaa, että ne tullaan myöhemmin julkaisemaan.

Tänään Vanhanen yllätti kaikki, kun julkisuuteen tuli tieto häen ja Mertalan kihlauksesta. Sillä ei - tietenkään(!) - ollut Vanhasen mukaan mitään tekemistä eilen julki tulleen sähköpostiviestiskandaalin kanssa. Tätä ei - tietenkään - usko kukaan. Asia on varmaankin niin, että Vanhanen ja Mertala olivat ostaneet sormukset jo aikaisemmin, mutta uutista kihlauksesta oli säästelty juuri "pahan päivän varalle". Kyseessä on ilmiselvä tenmppu, jolla pääministeri yrittää kaikin tavoin kääntää huomiota pois tekstiviestijutusta "Leenan" kanssa ja hälventää hänelle perin noloa tilannetta.

Onkohan Vanhasen viesteissä Leenalle todella niin kovaa "kamaa", että juuri nyt oli aika turvautua kihlauksen julkistamiseen?

Kihlauksella ei ole nykyisin mitään juridista merkitystä, se on vain nuorison ja eriasteisten julkkisten tapa yrittää herättää huomiota. Se, että pääministeri sortuu kihlauksen julkistamiseen juuri silloin, kun hän on pahassa pinteessä naisjuttunsa takia, osoittaa, että pääministeri Vanhaselta alkavat olla kohta keinot ja oljenkorret lopussa. Hänen uskottavuutensa pääministerinä ja puolueensa puheenjohtajana on aallon pohjassa mm. 3-4 viikon takaisen "Rukan hangilla" muka keskityn eläkeiän pidennysasian takia. Eläkealoitteestaan ja "hallituksen ehdottomasti pitävästä kannasta" pääministeeri joutui erittäin nöyryyttävällä tavalla luopumaan jo viikon kuluttua.

Keskustan kannatus on sekin aallon pohjassa ja alempi kuin ilmeisesti koskaan aikaisemmin. Tähän ovat suurimpana syynä juuri puolueen puheenjohtajan ja pääministerin hölmöilyt politiikassa ja yksityiselämässä. On mielenkiintoista seurata, kuinka kauan keskusta vielä jaksaa luottaa Vanhaseen; jokohan seuraavassa puoluekokuksessa olisi aika vaihtaa puheenjohtajaa?

Mitä oljenkorsia Matti Vanhasella vielä voisi olla käytettävissään? Eipä paljon mitään, nekin vähät mitä hänellä on, liittyvät Sirkka Mertalaan. Ilmoitus hääpäivästä, josta ei ole Mertalan mukaan kuulemma vielä päätetty, on yksi oljenkorsi, ja toinen ja viimeinen onkin sitten kesähäät. Hääpäivään ja naimisiinmenoon Matti Vanhanen joutuu turvautumaan viimeisenä oljenkortenaan kesällä 2010, mutta silloin keskustan kannatus on jo paljon lähempänä viittätoista kuin kahtakymmentä prosenttia. Nämä oljenkorret eivät enää pelasta Matti Vanhasta pääministerinä ja puoluejohtajana.

19. Tekstiviesteillä saa rikkoa kotirauhaa rangaistuksetta (KKO 2008:86)

1. Asiattomien ja häiritsevien tekstiviestien lähettäminen iltaisin ja öisin ei ole rangaistavaa kotirauhan rikkomista. Näin linjasi korkein oikeus (KKO) 12.9.-08 antamassaan ennakkopäätöksessä (KKO 2008:86).

2. Pari vuotta sitten Jari N. pommitti yli kuukauden ajan Kirsti R:ää soittamalla lukuisia puheluita ja lähettämällä lähes päivittäin lukuisia asiattomia tekstiviestejä Kirstin matkapuhelimeen. Suurin osa puheluista oli soitettu ja tekstiviestit lähetetty iltaisin, öisin ja viikonloppuisin eli sellaisina aikoina, jolloin Jari oli tiennyt Kirstin olevan todennäköisesti kotona.

3. Käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat, ettei tekstiviestien lähettäminen täytä rikoslain (RL) 24 luvun 1 §:n 2 kohdassa kriminalisoidun kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä. Puheluiden soittaminen sen sijaan oli kotirauhan rikkomista, ja tältä osin käräjäoikeus ja hovioikeus, hyläten syytteen tekstiviestien osalta, tuomitsi Jarin sakkorangaistukseen.

4. Korkein oikeus (KKO), jonne syyttäjä valitti, myönsi valitusluvan, tutki asian ja päätyi samaan lopputulokseen kuin alemmat oikeudetkin: tekstiviestien lähettäminen ei täyttänyt kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä.

5. Mitä sanoo laki asiasta? RL 24 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan kotirauhan rikkomisesta tuomitaan se, joka oikeudettomasti rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla.

6. Tapauksessa on kyse siitä, voidaanko tekstiviestien lähettämistä pitää em. lainkohdassa mainittuna "muuna vastaavana" tapana häiritä toisen kotirauhaa. Syyttäjä väitti valituksessaan, että asiattomien tekstiviestien lähettäminen on rinnastettavissa häiritseviin puhelinsoittoihin.

7. KKO:n enemmistö (Tulokas, Kitunen, Mansikkamäki ja Rajalahti) pohti ensin tuomionsa perusteluissa, miten tekstiviestien lähettäminen matkapuhelimesta toiseen oikein tapahtuu.KKO totesi, että tekstiviestin lähettäminen tapahtuu samalla tavalla kuin puhelimella soittaminenkin. Kuitenkaan tekstiviestistä aiheutuva äänimerkki ei ole yleensä soittoäänen tapaan toistuva, eikä yksittäisestä äänimerkistä voida olettaa aiheutuvan sellaista meteliä tai vastaavaa häiriötä, jonka estämiseksi kotirauhan rikkominen on säädetty rangaistavaksi. Tekstiviestin häiritsevyys liittyy usein enemmän sen vastenmieliseksi koettuun sisältöön kuin sanottuun äänimerkkiin, päättelivät oikeusneuvokset.

8. Vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos Hidén hyväksyi jutun esittelijän Anne Moilasen varsin perusteellisen mietinnön, jossa tarkastellaan myös tekstiviestin lähettämistä hieman analyyttisemmin kuin enemmistön lausumassa. Tekstiviestin kuuluminen on omiaan aiheuttamaan häirinnän kohteeksi joutuvalle samanlaista häiriötä kuin vastaamatta jätetty ei-toivottu puhelu, todetaan mietinnössä.

"Toisin kuin puhelun kohdalla tekstiviestin vastaanottaja ei myöskään voi estää tai keskeyttää tekstiviestin saapumista. Tästä näkökulmasta asiattomien tekstiviestien lähettämistä voidaan perustellusti pitää sellaisena tekona, joka on omiaan häiritsemään toisen kotirauhaa. Näin olisi asianlaita etenkin sellaisessa tapauksessa, jossa tekijän suoranaisena tarkoituksena on toisen kotirauhan häiritseminen lähettämällä tälle asiattomia tekstiviestejä, ja myös sellaisessa tapauksessa, jossa häiritsevät puhelut ja tekstiviestit liittyvät kiinteästi toisiinsa ollen yhtä ja samaa häirintäkäyttäytymistä vastaajan taholta", todetaan esittelijän mietinnössä. - Tähän järkevältä kuulostavaan ajatuskulkuun voi helposti yhtyä.

9. Mutta palataanpa takaisin KKO:n enemmistön perusteluihin. Miksi enemmistö päätyi siihen, ettei asiattomien ja häiritsevien tekstiviestin lähettäminen ole kotirauhan rikkomista? Kyse on kotirauhaa koskevan säännöksen tulkinnasta.

KKO:n enemmistö lähti tulkinnassaan liikkeelle lain esitöistä eli siitä, mitä RL 24 luvun uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 184/1999 vp) on lausuttu. Tämä on kovin tuttua, sillä näinhän KKO tekee yleensä aina kun sovellettava säännös on tulkinnanvarainen. Säännöksen oikeaa tulkintaa etsitään ensiksi lain esitöistä eli hallituksen esityksestä ja eduskunnan lakivaliokunnan, perustuslakivaliokunnan tai jonkin muun valiokunnan mietinnöistä, joskus myös hallituksen esitystä edeltävistä komitean mietinnöistä. Ajatellaan, että lain esitöistä ja etenkin eduskunnan valiokuntien mietinnöistä löytyisi hieman mystinen ns. "lainsäätäjän tahto" eli se, miten eduskunta olisi tarkoittanut lakia tulkittavan.

10.Enemmistö joutui toteamaan, että em. HE:stä 184/1999 vp ei löydy suoraa vastausta tai osviittaa kysymykseen, mitä RL 24:1:n 2 kohdassa tarkoitetaan "muilla vastaavilla tekotavoilla". Mutta sitten enemmistö huomasi, että sanottua hallituksen lakiesitystä käsitelleen lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 6/2000 vp) on lausuttu jotakin asiaan liittyvää ja tähän lausumaan enemmistö tarrautui kiinni.

Lakivaliokunta totesi mietinnössään, ikään kuin ohimennen, että RL:n tieto- ja viestintärikoksia koskevan 38 luvun 5-7 §:t, joista RL 24 luvun uudistuksen yhteydessä ei tosin ollut lainkaan kyse, suojaavat tietoliikennettä ja ettei näiden pykälien tarkoituksena ole suojata häiriösoitoilta tai muulta kiusalliselta ei-toivotulta viestinnältä, kuten tekstiviesteiltä ja sähköpostilta. Tämän todettuaan lakivaliokunta ilmoittaa pitävänsä perusteltuna, että tämän kaltaisen häirinnän merkittävyys selvitetään sopivassa asiayhteydessä ja arvioidaan, onko lainsäädännöllistä suojaa tältä osin tarpeen laajentaa.

11. Nytpä KKO:n enemmistö saattoi huokaista helpotuksesta, sillä tuosta lakivaliokunnan lausumasta se oli kätevästi "löytänyt" vastauksen tulkintakysymykseen. Varsinaista "omaa" pohdintaa ei edes tarvittu, vaan enemmistö päätyi yksinomaan lakivaliokunnan kantaan tiukasti nojautuen päättelemään, että tekstiviestin häiritsevä lähettäminen oli tarkoitettu ainakin "tuossa vaiheessa" jäämään RL 24:1:n 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle.

12. Varmemmaksi vakuudeksi KKO:n enemmistö nojautui vielä rikoslaissa (RL 3:1.1) säädettyyn laillisuusperiaatteeseen, jonka mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistussäännöksen sanamuotoa on siten epäselvissä tapauksissa tulkittava suppeasti ja syytetyn eduksi, totesi enemmistö perustelujensa loppukaneetiksi. Jarin ei siten ollut Kirstille tekstiviestejä lähettäessään katsottava syyllistyneen kotirauhan rikkomiseen.

13. Myös jutun esittelijä otti kantaa lakivaliokunnan mietinnössä mainittuun lausumaan, mutta hän samoin kuin oikeusneuvos Hidén päätyi siitä toisenlaiseen johtopäätökseen kuin KKO:n enemmistö. Esittelijä päätteli, minun mielestäni aivan johdonmukaisesti, että lakivaliokunnan toteamus siitä, että pykälien tarkoituksena ei ole suojata häiriösoitoilta tai muulta häiritsevältä televiestinnältä, koskee vain RL 38:5-7:ssä kriminalisoituja tieto- ja viestintärikoksia. Lakivaliokunnan lausumista ei siis voida tehdä sitä KKO:n enemmistön vetämää johtopäätöstä, että valiokunnan mielestä häiritsevien tekstiviestien lähettäminen ei voisi missään olosuhteissa tulla rangaistavaksi kotirauhan rikkomisena.

14. Myös esittelijä ja oikeusneuvos Hidén noteeraasivat rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja sen, että epäselvissä tapauksissa rikoslain säännöksen sanamuotoa on tulkittava suppeasti syytetyn eduksi.Mutta, ja tämä on mielestäni tapauksessa tärkeitä, esittelijä ei tyytynyt tähän, vaan otti esille myös kotirauhan kriminalisointisäännöksen perimmäisen tarkoituksen. Kyse on ns. teleologisesta laintulkinnasta, jonka mukaan lainsäännöstä on tulkittava tavalla, joka parhaiten vastaa säännöksen tarkoitusta. Teleologisessa tulkinnassa pyritään selvittämään, mikä olisi tulkitsijan, tässä tapauksessa siis tuomarin mielestä lain järkevä tarkoitus (ratio legis) kysymyksessä olevassa soveltamistilanteessa. Lain tarkoitus selvitetään kokonaisarvostelussa, jossa otetaan huomion järkevät yhteiskuntapoliittiset arvot ja tavoitteet, reaaliset argumentit sekä sosiaaliset normit ja arvioidaan ja verrataan keskenään eri tulkintavaihtoehtojen vaikutuksia.

15. Esittelijän mietinnössä, jonka siis oikeusneuvos Hidén on sellaisenaan hyväksynyt, on tehty mielestäni aika osuva, vaikkakin melko suppea ja tiivis teleologiseen tulkintaan nojaava päättely:

"Rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdan säännöksen perimmäisenä tarkoituksena on turvata tosiasiallista rauhantilaa niissä tiloissa, jotka kuuluvat kotirauhan piiriin. Tulkinta, jonka mukaan asiattomien tekstiviestien lähettäminen voi olla lainkohdassa tarkoitettua puheluihin rinnastuvaa muulla vastaavalla tavalla tapahtuvaa kotirauhan rikkomista, on sopusoinnussa rangaistussäännöksen tarkoituksen kanssa eikä se ole ristiriidassa säännöksen sanamuodon kanssa. Sanamuoto ei myöskään ole sillä tavoin epäselvä, että sitä tulisi tulkita suppeasti ja katsoa häiritsevien tekstiviestien lähettämisen jäävän säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Muuhun arviointiin ei ole aihetta edellä selostetun lakivaliokunnan lausunnon perusteella." - Näillä perusteilla esittelijä ja oikeusneuvos Hidén katsoivat Jarin syyllistyneen kotirauhan rikkomiseen myös tekstiviestien osalta.

16. Minun mielestäni tämä vähemmistö mielipide on perusteluiltaan paljon vakuuttavampi kuin enemmistön kanta ja siksi se on helppo hyväksyä oikeaksi ratkaisuksi. Vähemmistö ei ole tyytynyt muodollisiin perusteisiin eikä yhdestä ainoasta oikeuslähteestä löydettyyn epäselvään lausumaan, joka ei todellisuudessa puolla enemmistön käsitystä asiasta. Vähemmistö on aivan oikein etsinyt vastausta tulkinnanvaraisen lainsäännöksen järkevästä tarkoituksesta ja käyttänyt ratkaisussa myös omaa tervettä järkeään. Vähemmistön käyttämä teleologinen tulkintametodi edellyttää tuomarilta avointa ja perusteellista, pro et contra -tyypistä argumentointia, ja siinä vähemmistö on mielestäni onnistunut varsin hyvin.

17. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaate on toki tärkeä lähtökohta, mutta se ei sulje pois teleologisen tulkintametodin käyttöä. Useissa KKO:n rikosoikeutta koskevissa ennakkopäätöksissä on käytetty teleologista tulkintaa; viittaan tässä yhteydessä vain ennakkopäätöksiin KKO 2002:11, KKO 2004:46, KKO 2005:27, KKO 2007:67 ja KKO 2007:81. Teleologisen tulkinnan rajana on säännöksen sanamuodon uloin raja, eikä KKO:n vähemmistö ole sitä puheena olevassa tapauksessa ylittänyt.

KKO:n puheena olevaa ratkaisua on (lievästi sanoen) jo ehditty "ihmetellä monien verkkojulkaisujen keskustelupalstoilla; ratkaisun ymmärtäjiä on ollut paljon vähemmän. Tuomioistuin ei tietenkään voi eikä saa perustaa ratkaisuaan ns. yleiseen mielipiteeseen, jos se ei tuomioistuimen mielestä ole lainmukainen. Olisi kuitenkin ollut paikallaan, että KKO:n enemmistö olisi vaivautunut edes hivenen pohtimaan niitä vaikutuksia, joita sen ratkaisulla saattaa todennäköisesti olla käytännössä; ns. suuri yleisö on kommenteissaan kiinnittänyt huomiotaan nimenomaan juuri ratkaisun epäsuotuisiin vaikutuksiin.

18. Ymmärrän toki, että KKO:n ratkaisu on viesti lainsäätäjälle, jolta odotetaan kotirauhaa koskevan säännöksen täydentämistä. Mutta KKO:n olisi ehkä pitänyt miettiä myös, millaisen viestin ratkaisu saattaa antaa tavallisille ihmisille. KKO tulee viestittäneeksi ihmisille, että asiattomien ja häiritsevien tekstiviestien jatkuva lähettäminen iltaisin ja öisin on sallittua, koska siitä ei voi seurata mitään rangaistusta.

19. Suomalaiset ovat tunnetusti innokkaita tekstiviestittäjiä ja valtakunnassa tunnetaan jopa hyvin korkeassa asemassa olevia päättäjiä, joilla on ilmennyt taipumusta tällaiseen "lähentymiseen". Häiritsevän tekstiviestittelyn perusteella voidaan toki hakea lähestymiskieltoa, mutta hakemuksen tekemiseen asti homma on ok.