766. Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajalle sakot lahjusrikkomuksista

1. Helsingin hovioikeus on tuominnut kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajan Pauli Ståhlbergin sakkoon kahdesta lahjusrikkomuksesta. Rangaistukseksi tuli 20 päiväsakkoa 
á 90 euroa eli Ståhlberg joutuu maksamaan sakkoa 1 800 euroa. Lisäksi hänet määrättiin korvaamaan valtiolle saamansa taloudellinen hyöty, noin 2 2000 euroa.

2. Hovioikeus arvioi tänään antamassaan tuomiossa, että kaksi Ståhlbergille tarjottua ulkomaanmatkaa olivat luonteeltaan pikemminkin virkistys- kuin seminaarimatkoja. Yhden matkan tarjosi Suomen Asumisoikeus Oy vuonna 2007 ja toisen VVO vuonna 2009.

3. OTT Pauli Ståhlberg ei ole osallistunut kuluttajariitalautakunnassa asumisasioiden käsittelyyn. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että puheenjohtajan menettely oli omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

4. Aiemmin Helsingin käräjäoikeus hylkäsi Ståhlbergia vastaan ajetut syytteet. Käräjäoikeuden mielestä matkat olivat korvausta Ståhlbergin matkalla pitämistä luennoista. Itse pidin käräjäoikeuden tuomiota omituisena, sillä jo lehtitietojen perusteella näytti selvältä, että luennot olisi otettu virkitysmatkan ohjelmaan lähinnä hämäystarkoituksessa. Syyttäjän valitus hovioikeudelle oli täysin perusteltu.

5. Kirjoitin Ståhlbergin saamasta lahjussyytteestä blogissa nro  570/30.3.2012. Kun Ståhlbergin tuomiosta tänään kertovien verkkolehtien sisältö on melko niukka, tulkoon seuraavassa toistetuksi, mitä kirjoitin tapauksesta em. blogijutussani.
----
4. Mutta osataan sitä muuallakin. Eilen kerrottiin mediassa, että Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajaa Pauli Ståhlbergia epäillään lahjoman vastaanottamisesta. Syyttäjä on jo nostanut syytteen ja asia tulee esille käräjäoikeudessa syksyllä. Syytteen mukaan Ståhlberg on ottanut vastaan kaksi ulkomaanmatkaa, joista toinen tehtiin vuonna Hampuriin ja toinen vuonna 2009 Tsekkiin. Syyttäjä on vaatinut syytetyille sakkorangaistusta.

5. Ensimmäisen matkan maksoi Suomen asumisoikeus Oy ja toisen VVO. Asia paljastui ikään kuin "sattumalta" poliisin tutkiessa Nuorisäätiössä ja RAY:n johdon vastaavanlaisia rikosepäilyjä. Kahta Ståhlbergin matkat junnaillutta VVO:n ja yksi Suomen asumisoikeus Oy:n johtaja on asetettu syytteeseen lahjoman antamisesta. Kaikki neljä syytettyä ovat kiistäneet syytteen.

6. Kuluttajariitalautakunta ei ole mikä tahansa lautakuntapahanen, vaan todella merkittävä oikeussuojaa tarjoava elin, jossa ratkaistaan vuosittain tuhansia kuluttajariita-asioita. Lautakunta käsittelee muun muassa juuri asuntokaupoista, asumisoikeuden luovutuksesta ja asuntojen vuokrauksesta tehtyjä valituksia. Lain mukaan lautakunta on "riippumaton ja puolueeton" ja sen tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia yksittäisiin erimielisyyksiin.

7. Kuinka ollakaan, vuonna 2009, jolloin siis VVO kustansi Ståhlbergin Tsekin reissun, kuluttajariitalautakunta käsitteli kaikkiaan 25 VVO:ta koskevaa valitusta; normaalisti lautakunta ratkaisee vain muutaman VVO:ta koskevan valituksen. VVO on asuntovuokraukseen erikoistunut julkinen osakeyhtiö, joka rakennuttaa, markkinoi ja isännöi omat asuntonsa.

8. Lautakunnan puheenjohtaja toimii virka- ja tuomarin vastuulla ja häneen sovelletaan tuomarin esteellisyyssääntöjä. Pauli Ståhlberg on oikeustieteen tohtori ja hän on ilmoittautunut viime vuosina muutaman kerran halukkaaksi KKO:n jäsenen virkaan.

9. KKO:ssa on parhaillaan avoinna jäsenen virka, jonka ilmoittautumisaika päättyy tänään. Nähdäänkö Ståhlberg tälläkin kerralla virkaan ilmoittautujien joukossa? Veikkaisin, ettei nähdä. Kuluttajariitalautakunta on hallinnollisesti oikeusminsteriön alainen elin ja OM:ssä lehtitietojen mukaan pähkäillään nyt, tulisiko Ståhlberg pidättää virastaan prosessin ajaksi.

10. Asia tuntuu selvältä: Riippumattoman ja puolueettoman oikeussuojaelimen puheenjohtaja ei voi toimia virassaan häntä koskevan lahjonnasta nostetun syyteprosessin ollessa vireillä. Minusta Ståhlbergin puheenjohtajan virka voidaan asiallisesti rinnastaa isokokoisen käräjäoikeuden päällikkötuomarina toimivan laamannin taikka markkinaoikeuden puheenjohtajan virkaan.

11. Näin siis Suomessa. Mutta ei hätää! Suomihan on tunnetusti reilu ja avoin yhteiskunta, jossa läpinäkyvyys ("läpittereiluus") vallitsee. Täällä ei sitä paitsi ole korruptiota, ja miten voisikaan olla, sillä eihän rikoslakimme edes tunne sanaa "korruptio"! Virkamiehemme ja poliitikkomme ovat sanalla sanoa lahjomattomia.

12. Tuomareita meillä nyt ei ainakaan voida lahjoa, ei missään tapauksessa.
----
6. Noin siis kirjoitin tapauksesta maaliskuun lopulla 2012. Oikeusministeriö ei - tietenkään - pidättänyt Ståhlbergia virasta oikeudenkäynnin ajaksi. Saa nähdä, johtaako nyt annettu langettava tuomio johonkin kurinpidolliseen seuraamukseen. Kun virkamies tuomitaan rangaistukseen tuottamuksellisesta rikoksesta tai vain sakkoon - tässä tapauksessa tuomittu sakkorangaistus oli muuten yllättävän pieni eli ainoastaan 20 päiväsakkoa - virkamiestä ei voida tuomiossa määrätä pantavaksi viralta.

7. Vaikka Ståhlberg ei ole käsitellyt lautakunnan puheenjohtajana asuntoasioita jaostokokoonpanossa, voidaan mainittuja asioita lain mukaan viedä myös kuluttajariitalautakunnan täysistuntoon, jossa puhetta johtaa lautakunnan puheenjohtaja. Lisäksi puheenjohtajalla on viraston päällikkönä halutessaan mahdollisuus kulissien takana ottaa epävirallisesti kantaa myös sellaisiin asioihin, joita hän ei itse virallisesti ratkaise lautakunnan jaostokokoonpanossa. En väitä, että tässä tapauksessa olisi näin menetelty, mutta mahdollisuus siihen on olemassa.

PS 30.8.
8. Oikeusministeriö ilmoitti heti hovioikeuden tuomion antopäivänä 27.8.-13, ettei Pauli Ståhlbergin saama lahjustuomio aiheuta kurinpitotoimia, eli Ståhlberg saa jatkaa virassaan normaalisti. Eilen eli 29.8. ministeriön kansliapäällikkö Tiina Astola kuitenkin ilmoitti (YLeUuutiset), että oikeusministeri Anna-Maja Henriksson miettii sittenkin vielä lahjustuomion seuraamuksia eli Ståhlbergin virka-asemaa. Tätä kannattaakin miettiä, sillä niin kuin tämän blogijutun kommenteistakin havaitaan, monet ovat ihmetelleet oikeusministeriön virkamiesjohdon vähättelevää reaktiota lahjustuomion suhteen.

Hm, tällähän voisi vaikka hieman kumauttaa jotakuta kaistapäätä....

588. Kokoomusryhmän Kanerva-puheet pöyristyttivät pääsyyttäjää

Huolestuttava uutinen eritoten näin Vappuna: Suomalaisten viinanjuonti sen kun vain vähenee, ainakin tilastojen mukaan


1. Kokoomuksen eduskuntaryhmä otti eilen kantaa siihen, voiko Ilkka Kanerva jatkaa ryhmän jäsenenä viime viikolla saamastaan ehdollisesta vankeustuomiosta huolimatta. Teksti-tv:ssä ryhmän päätös uutisoitiin otsikolla "Kanerva saa jatkaa eduskunnassa/kansanedustajana." Kanervan oma ryhmä ei kuitenkaan yksin päätä tästä asiasta, vaan ainoastaan siitä, saako Kanerva toimia kokoomusryhmän jäsenenä.


2. Kokoomusryhmä päätti Kanervaa kuultuaan yksimielisesti ja, kuten sanonta kuului, "ilman soraääniä", että Kanerva saa jatkaa ryhmän jäsenenä kaikissa eduskunnan luottamustehtävissään ja edustaa siis kokoomusta noissa puuhissaan. Tiedotteen mukaan ryhmä päätyi "tukemaan Kanervan työtä eduskunnassa." Kanerva tuntui saaneen ryhmän tuesta uutta virtaa ja sanoen, että ryhmän tuella on tärkeä merkitys "taistelun jatkuessa."


3. Siis "ilman soraääniä." Pääministeri Jyrki Katainen ei ilmeisestikään ollut palaverissa mukana, sillä hänhän kertoi eduskunnan edessä, että Kanervan menettely ei ollut ollut "tolkullista." Kanerva oli Kataisen mukaan siis mennyt "tolkuttomuuksiin." Eduskuntaryhmä sen sijaan ei arvostellut Kanervan toimintaa sanalla "tolkuton" tai millään muullakaan sanalla.


4. Yle Uutisten mukaan kokoomuksen eduskuntaryhmä viestitti samalla, että se haluaisi rikoslain lahjussäännökset nykyistä selkeämmiksi. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori totesi, että Kanervan lahjusrikosjutussa on kyse varsin monimutkaisesta, vaikeasti hahmotettavasta ja hämmentävästä juridiikasta. Haluaako kokoomus siis muuttaa niitä lahjuspykäliä, joiden perusteella Kanerva tuomittiin käräjäoikeudessa?



5. Ainakin apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske tulkitsi kokoomuslaisten kannanottoa juuri tällä tavalla. Ärtyneen oloisen Kalskeen  mielestä on häkellyttävää, että kokoomus haluaa tarkistaa rikoslakia juuri nyt kun sen oma kansanedustaja eli Ilkka Kanerva on pulassa. 
- Ihmettelen suuresti sitä, että juuri nyt - kesken oikeusprosessin - päähallituspuolueesta ja pääministeripuolueesta herätetään kysymys siitä, tulisiko lahjussäännöstöä tarkistaa. Pidän tilannetta pöyristyttävänä, Kalske tokaisi.


6. Kalskeen mukaan oikeusvaltion periaatteisiin ei kuulu, että valtapuolue pitää rikoslakia sekavana ja esittää sen tarkistamista samaan aikaan, kun sen oma kansanedustaja on saattanut hairahtua johonkin.
Kalskeen mielestä rikoslain lahjuspykälät ovat poikkeuksellisen selkeitä ja ymmärrettäviä, jos niitä lukeva edes yrittää tajuta niitä. Kalskeen mukaan Kanerva-jutussakaan itse juridiikka ei ole laisinkaan vaikeata. Näytön riittävyydestä voidaan aina keskustella, mutta se on aivan eri asia kuin lakipykälien selkeys tai sekavuus.


7. Kokoomusryhmän kannanotto Kanerva tapauksessa on toki outo, sillä kyse on sentään lainsäätäjästä, Tuomioistuimet ovat riippumattomia mun muassa juuri lainsäätäjästä, mikä merkitsee sitä, että lainsäätäjän pitää kunnioittaa tuomioistuinten itsenäisyyttä. Lainsäätäjä ei saa oikeusvaltiossa arvostella riippumattoman tuomioistuimen yksittäisessä tapauksissa antamia ratkaisuja eikä viestittää niin onnettoman heikolla tavalla, että viesti voidaan tukita haluksi puuttua tuomioistuimen päätökseen.


8. Muistanemme vielä hyvin  ex-oikeusministeri Johannes Koskisen ääliömäisen tavan puuttua  monissa tapauksissa yksittäisiin tuomioistuimen ratkaisuihin, arvostella niitä ja jopa kehottaa jutun hävinnyttä osapuolta valittamaan tuomiosta, joka Herra Oikeusministerin mielestä oli virheellinen. No, ylin laillisuusvalvoja eli oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei halunnut puuttua mitenkään tähän Koskisen tuomioistuinten riippumattomuutta loukkaavan menettelyyn. 


9. Jonkan oli kuitenkin pakko  - pitkin hampain toki - se tehdä sen jälkeen, kun kantelin hänelle Koskisen menettelystä. Jonkan putiikki tuki kanteluani lähes kolme vuotta ja totesi vihdoin ja viimein - ikään kuin rivien välistä mutta kuitenkin - Koskisen menettelyn sopimattomaksi. Mitään seuraamusta Koskinen ei luonnollisesti Jonkalta saanut. Ei tietenkään, sillä onhan Maan  tapa, että laillisuusvalvojan tulee olla mahdollisimman helläkätinen, kun on kyse ministereiden lain ja perustuslain vastaisesta menettelystä.


10. Näitä vanhoja asioita on aina niin erinomaisen kivaa muistella! Mutta palatkaamme nyt takaisin kokkariryhmän tuoreeseen tempaukseen.



11. Tänään kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen, tämä rikosylikomisarius siviilissä, on sitten puuttunut asiaan. Tolvasen mielestä Jorma Kalskeen tulkinta keskustelusta oli liian jyrkkä. Tolvasen mukaan kyse oli vain lain yksityiskohtien selkeyttämisestä kansanedustajille. Hän kiisti, että kokoomus olisi tarkoittanut ryhmäkokouksessaan  ottaa kantaa rikoslain muuttamiseen. Tolvasen mukaan keskustelua käytiin vain siitä, että kansanedustajille annettaisiin koulutusta lain sisällöstä, ja siitä, mikä on lahjonnan vastaanottoa ja mikä ei, jottei kukaan "vahingossa" riko säädöksiä.


12. Vai että vain koulutuksen järjestämisestä olisi ollut kyse ja siitä, ettei kukaan kansanedustajapoloinen rikkoisi lakia "vahingossa." Ryhmän puheenjohtaja Vapaavuori taisi kuitenkin kertoa eilen hieman toisella tavalla. Muuten, katsooko Tolvanenkin, että Kanerva oli menetellyt vain "vahingossa" tai huolimattomuudesta? Eikö tämänkin voisi tulkita jonkinlaiseksi kannanotoksi Kanervan puolesta ja käräjäoikeuden tuomiota vastaan?

585. Ilkka Kanerva joutui luopumaan maakuntahallituksen puheenjohtajan paikasta

Tänään 23.4. vietetään Pyhän Yrjänän muistopäivää, allakan mukaan tänään on Yrjön ja Jyrkin nimipäivä. Karjalassa ennen muinoin päivä oli karjan uloslaskemispäivä. Jyrki pisti kellon lehmän kaulaan ja laski talven jälkeen karjan ensi kertaa ulos. Tästä tulee sanonta "Jyrki jyrähti, kello kolahti." Jyrinpäivän aamuna myös lapsille laitettiin lehmänkello kaulaan ja juoksutettiin navetan ympäri. Karhun sanottiin heräävän talviuniltaan juuri Jyrinpäivänä. 

1. Ilkka Kanerva jättää Varsinais-Suomen liiton maakuntahallituksen puheenjohtajan tehtävät, uutisoitiin tänään. Varsinais-Suomen liiton valtuustoryhmien oli määrä päättää aamupäivällä lopullisesti Kanervan jatkomahdollisuuksista.

2. Kanerva tuomittiin viime viikolla Helsingin käräjäoikeudessa törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta vuoden ja kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, sekä pantavaksi viralta julkisista luottamustehtävistään. Tuomio ei ole vielä  lainvoimainen, sillä Kanerva on ilmoittanut tulevansa valittamaan tuomiosta hovioikeuteen. Kanervan jatko kansanedustajana voidaan ratkaista eduskunnan päätöksellä vasta sitten, kun juttu on käsitelty ylemmissä oikeusasteissa. Kanervan asema kansanedustajana tulee ajankohtaiseksi, jos käräjäoikeuden langettava tuomio jää voimaan.

3. Yle Uutisille Kanerva tiedotti eroavansa ko. luottamustehtävästään omasta aloitteestaan, siis vapaaehtoisesti. Kanerva sanoo, että haluaa näin "taata kollegoille työrauhan".

4. Mutta kuka uskoo, että Kanerva jätti pestin todella täysin omasta halustaan? Asia lienee todellisuudessa edennyt niin, että käsitelleessään viime perjantaina Kanervan asiaa maakuntaliiton hallitus katsoi, ettei Kanerva voi langettavan tuomion takia jatkaa puheenjohtajana. Hallitus halusi kuitenkin ymmärrettävistä syistä varata puheenjohtajalleen kunniakkaan perääntymistien eli erota hommasta vapaaehtoisesti. Kanerva joutui siis taipumaan liiton hallituksen päätökseen, omasta halustaan Kanerva ei olisi lähtenyt. Tämä on minun käsitykseni. Jos liiton hallitus olisi ollut vähänkin epävarma erottamiskysymyksen suhteen, Kanerva tuskin olisi  eronnot.

5. Kanerva vetoaa nyt hurskastelevan sävyyn liiton työrauhaan. Mutta jos Kanerva olisi todella välittänyt liiton työrauhasta, hän olisi tietenkin jättänyt ko. tehtävän välittömästi jo syytteen saatuaan ja väliaikaisesti heti rikostutkinnan alettua.

6. Kanerva sanoo, että käräjäoikeuden päätös on hänen kohdaltaan täysin väärä. Hän vetoaa jälleen käräjäoikeuden äänestyspäätökseen ja katsoo, että enemmistö oli väärässä ja vähemmistö eli yksi käräjätuomari, joka olisi hylännyt häntä koskevan syytteen, oikeassa. Kanervan ko. perustelu ei vaikuta järin demokraattiselta. Onko Kanerva todella sitä mieltä, että oikeudessa tuomio olisi yleensä annettava vähemmistön kannan mukaisesti, vai koskisi mainittu erityiskohtelu vain häntä?

7. Kanervan mukaan jutun asiakirjapuoli ja henkilötodistelu osoittavat, ettei hän mitenkään ole ollut vaikuttamassa maakuntaliiton kaavoituksesta antamiin lausuntoihin. "Kuka oikeasti uskoo, että olisin junaillut Varsinais-Suomen liiton lausuntoja millään tavalla", kiteyttää Kanerva.

8. Kannattaisi kuitenkin lukea käräjäoikeuden tuomion perustelut, siis myös enemmistön perustelut. Sieltä vastaus Kanervan ihmettelyyn selviää. Lain mukaan lahjustuomio ei edellytä virkamiehen tosiasiallista junailua. Riittää, että lahjalla tai edulla on pyritty vaikuttamaan virkamiehen toimintaan tai se on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa ja virkamies tästä tietoisena ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai edun.

9. Miksi kansanedustajat yleensä ottavat vastaan maakunnallisia luottamustehtäviä tai pysyttelevät kansanedustajiksi tultuaan sitkeästi mukana kunnallispolitiikassa ja maakuntapolitiikassa? Maakuntahallinto käsittelee lähinnä kaavoitukseen liittyviä asioita. Kanerva on kertonut, ettei hän ole koskaan ollut järin kiinnostunut kaavoituksesta ja sen yksityiskohdista. Hän on joutunut jättämään liiton kokouksia väliin muiden tehtäviensä takia. Kuitenkin hän on ollut käytettävissä liiton hallituksen puheenjohtajaksi ja istunut  sanotussa hallituksessa yhtäjaksoisesti vuodesta 1995 lähtien.  Miksi?

584.  Nova-johtajien jutussa ja Ilkka Kanervan lahjusjutussa kunnon tuomiot 

Kalliiksi tulivat näidenkin yhteislaulujen lunnaat...

1. Helsingin käräjäoikeudessa on käsitelty vaalirahasotkusta aiheutuneita syytejuttuja. Tänä aamuna käräjäoikeus antoi sitten kauan odotetun tuomionsa. Mennäänpä suoraan asiaan ja tuomioon, josta käräjäoikeus antoi seuraavan, minusta aika niukan tiedotteen:

"Helsingin käräjäoikeus on 18.4.2012 antamallaan tuomiolla ratkaissut laajan juttukokonaisuuden, jossa on käsitelty Nova Group Oy:n ja Nova Kiinteistökehitys Oy:n liittyviä velallisen rikoksia, kirjanpitorikoksia, törkeää lahjuksen antamista ja ottamista sekä eräitä muita rikoksia. Nova-yhtiöiden osalta kysymys on ollut keskeisesti törkeästä velallisen epärehellisyysrikoksesta, jossa yhtiöiden varoja oli siirretty lähipiirin hyväksi sekä käytetty  merkittäviä määriä liiketoimintaan liittymättömiin tarkoituksiin. Yhtiön varoilla on rahoitettu vaalitukea, josta osa on katsottu lahjomarikosten tunnusmerkistön täyttäväksi menettelyksi. Velallisen rikoksilla on aiheutettu yhtiöiden velkojille noin 5 miljoonan euron suuruiset vahingot.

Arto Merisalo on tuomittu törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista, törkeistä kirjanpitorikoksista,  törkeästä lahjuksen antamisesta, lahjuksen antamisesta, rekisterimerkintärikoksesta sekä kirjanpitorikoksesta 6 vuoden vankeusrangaistukseen. Pauli Hakala on tuomittu törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista ja törkeistä kirjanpitorikoksista sekä liiketoimintakiellon rikkomisesta 4 vuoden vankeusrangaistukseen. Aija Merisalo on tuomittu törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista ja törkeistä kirjanpitorikoksista 3 vuoden vankeusrangaistukseen. Tapani Yli-Saunamäki on tuomittu törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista, törkeistä kirjanpitorikoksista, törkeästä lahjuksen antamisesta, lahjuksen antamisesta, rekisterimerkintärikoksesta sekä kirjanpitorikoksesta 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Lisäksi kolme muuta henkilöä on tuomittu Nova-yhtiöiden toiminnassa tehdyistä rikoksista vankeusrangaistuksiin, joista osa on määrätty ehdolliseksi.

Asiakokonaisuuteen liittyvässä törkeää lahjuksen ottamista ynnä muuta koskevassa asiassa  Ilkka Kanerva on tuomittu törkeästä lahjuksen ottamisesta  sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta 1 vuoden 3 kuukauden  ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Toivo Sukari on tuomittu törkeästä lahjuksen antamisesta 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Kyösti Kakkoseen kohdistettu syyte on hylätty.

Ratkaisusta on äänestetty Kanervan ja Sukarin syyllisyyskysymyksen osalta." (Lihavoinnit palsturin).

2. Näin siis käräjäoikeuden tiedotteessa. Merisalo ja muut yli kahden vuoden linnatuomion saaneet on määrätty heti vangittaviksi, kuten laki määrää. Palaan asiaan tarkemmin myöhemmin. Tulin juuri äsken kunto- ja uimasalilta, missä kuulin radiouutisen tuomiosta. Tuntui hyvältä - rauta nousi jalkakyykyssäkin kevyesti - ja siltä, että kerrankin oikeus voitti ja poliitikkojen ja liikemiesten HV-verkostojen ympärille syntynyttä korruptiota aletaan saada vihdoin kunnon tuomioilla kuriin.

3. Vaalirahasotkuhan alkoi, kuten kaikki vielä muistanemme, keskustan ryhmänjohtajan Timo Kallin avomielisellä, mutta samalla röyhkeällä lausunnolla, jonka mukaan hänen ei tarvitse ilmoittaa yrityksiltä ja järjestöiltä saamiaan vaalitukiaan oikeusministeriölle, kuten laki edellytti, koska ilmoituksen antamatta jättämistä ei ole sanktioitu. Kalli sano silmät kirkkaan, että nuo kymppitonnien lahjoitukset ovat pelkästään hänen ja lahjoittajan välinen asia.

4. Mitään uutta Kallin ilmoituksessa ei sinänsä ollut, sillä lähes kaikki poliitikot tekivät samoin kuin Kallikin ja kaikki puolustivat ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntejään samoilla perusteilla kuin Kalli. Uutta oli oikeastaan vain Kallin hölmön avomielinen perustelu, jonka mukaan hän rikkoi lakia, koska lain rikkomisesta ei seurannut mitään rangaistusta tai muuta sanktiota.

5. Mutta mikä mahdollisti Kallin ja lukuisten muiden vaalitukia saaneiden kansanedustajien röyhkeän ylimielisen ja laista täysin piittaamattoman käytöksen? Tietenkin se, että oikeusministeriö, jonka olisi  lain mukaan pitänyt valvoa, että kansanedustajat antoivat asianmukaisesti laadit vaalirahailmoitukset, laiminlöi kokonaan valvontavelvollisuutensa. Ministeriön vaalirahajohtaja Arto Jääskeläinen esiintyi oikein elvistelen ja naureskellen mediassa ja kertoi , että ehei, eiväthän he valvo mitenkään vaalirahailmoitusten asianmukaisuutta, koska se ei kuuluu heidän tehtäviinsä.

6. Vaalijohtajaansa, kuten muihinkin virkamiehiinsä, sokeasti uskova ja luottava oikeusministeri Tuija Brax kiirehti myös pari kertaa oikein eduskunnan pöntöstä levittämään samaa täysin virheellistä väitettä. Brax vetosi myös vaaliasiantuntijana pidetyn Lauri Tarastin lausumiin, joissa oli katsottu, että vaalirahailmoitusten valvonta ei kuuluisi ministeriölle vaan - medialle! Muun muassa tästä "hyvästä" Lauri Tarasti saikin sitten ministerin arvonimen.

7. Hieman myöhemmin oikeuskansleri Jaakko Jonkka kuitenkin katsoi, ei oma-aloitteisesti, vaan hänelle tehdyn kantelun johdosta, että vaalirahailmoitusten valvonta kuului, kuten laissakin sanottiin, nimenomaan oikeusministeriölle. Jonkka havaitsi, että ministeriö oli ainakin kaksien vaalien jälkeen laiminlyönyt valvontavelvollisuutena. Jonka antoi tästä laiminlyönnistä vaalijohtaja Jääskeläiselle vakavan varoituksen, mikä on, ottaen huomion Jonkan muutoin sangen lepsun linjan, harvinaisen ankara seuraamus.

8. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei siis puutunut omasta aloitteestaan asiaan eli ministeriön kyseiseen vakavaan laiminlyöntiin - eipä tietenkään - vaan sen oikeuskansleri teki vasta hänelle tehdyn perusteellisen kantelukirjelmän jälkeen. Kuka oli kantelun tekijä? Se oli tämän blogin pitäjä (palsturi), kuten olen tässä blogissa vuonna 2008 kertonut. Ks. blogi nro 1/4.8.2008, joka löytyy tästä. Tämän jälkeen on käsitellyt vaalirahasotkua ja vaalirahailmoitusten valvontaa mm. blogeissa 8/14.8.2008, 21/21.9.2008, 43/6.11.2008 ja 44/7.11.2008.

9. Voisin siis nostaa pikkuisen omaa häntääni asiassa, jossa nyt on päästy jälleen yhteen vaiheeseen, kun vaalirahaa lahjoitustarkoituksessa jaelleet bisnesmiehet ja sitä hövelisti vastaanottaneet poliitikot ovat saneet ansaitut tuomionsa. Pitäisiköhän nostaa oikein lippu salkoon?

10. Toki tuomitut nyt hämmästelevät, tyrmistelevät ja kertovat kilvan valittavansa tuomiosta hovioikeuteen. Tämä kuuluu pelin henkeen ja syytettyjen oikeuksiin. Tuomiot saattavat ylemmissä oikeusasteissa jonkin verran muuttua, sillä  niinhän asia on, että mitä ylemmäksi tuomioistuinlaitoksen hierarkiassa edetään, sitä enemmän sieltä löytyy näitä poliitikkojen ja liikemiesten ymmärtäjiä ja joskus jopa "veljiä" erilaisista yhteyksistä. Tässä tarkoituksessa poliitikot ja lainsäätäjä hyväksyvät meillä mukisematta tuomareiden ja jopa KKO:n tuomareiden osallistumisen rahakkaisiin välimiestehtäviin, että myös tuomareita saataisiin vedetyksi HV-verkostojen piiriin ja "auttamaan" joskus kenties hätään joutuvia ja apua tarvitsevia veljiään.

578. Stefan Wallinin asuntokaupat syynättävinä

Näin hauskaa on maailman toiseksi onnellisimmalla kansakunnalla aina presidenttiparia myöten! - Sopivasti pääsiäisen alla presidenttipari vastaanotti Mäntyniemessä lampuripojilta savustetun lampaanviulun, joka on presidentinkanslian kotisivulla julkaistussa kuvassa keskellä. Jenni oli pukeutunut arvokkaan tilaisuuden kunniaksi mustaan, sillä vaikka hautajaisissa ei oltukaan, oli juhlakalu, siis se viulu, kuitenkin hengetön. Huomaa myös kuvassa näkyvä flyygeli; musiikkikappaleeksi tilaisuuteen olisi sopinut vaikkapa Toivo Kuulan pianosävellys "Lampaanpolska." Näin me suomalaiset huolehdimme juhlapyhinä sitä, että presidenttiparilla on kunnon purtavaa! Saakohan esimerkiksi lampaistaan tunnettu Uuden Seelannin pääministeri kansalta pääsiäislampaan? Epäilen. Jouluna presidentille kannetaan kuusi ja tuodaan jouluhauki ja varmaan kinkkukin. Entäs sitten Vapuksi? Varmaan tippaleipiä ja simaa. Mutta eikös tasavallan presidentin palkkaa tai palkkiota juuri korotettu? Luulisi presidentin siis pystyvän huolehtimaan Mäntyniemen muonituksesta ilman ruoka-avustuksia tässä työttömien, pätkätyöläisten, yksinhuoltajien ja leipäjonojen maassa.

1. Jälleen puhutaan asuntokaupoista ja asuntokauppavyyhdestä. Tällä kertaa puhe ei kuitenkaan ole Finnairin toimitusjohtajan ja Ilmarisen/Finnairin välisestä kaupasta ja -vuokrasta, jota poliisi parhaillaan tutkii.

2. Nyt puhutaan puolustusministeri ja Rkp:n puheenjohtajan Stefan Wallinin asuntokaupoista.

3. Kansanedustaja Stefan Wallin osti vuonna 2002 ja myi 2009 saman kämpän eli Turun keskustan arvokorttelissa sijaitsevan 147 neliömetrin suuruisen asunnon. 2009 Wallin oli kohonnut Rkp:n puheenjohtajaksi ja kulttuuriministeriksi. Kaupan toisena osapuolena oli kummallakin kerralla yksi ja sama taho eli Åbo Akademin säätiö. Vuonna 2002 asunnon kauppahinta oli 228 000 euroa ja vuonna 2009 jo 398 000 euroa. Wallin siis nettosi asuntokaupassa 170 000 euroa. Puhtaana käteen, sillä myyntivoitosta ei tarvinnut maksaa veroa.

4. Stefan Wallinilla oli ja on edelleen kytköksissä Åbo Akademin säätiöön. Hän tuli säätiön valtuuskunnan jäseneksi 1999 ja oli siinä tehtävässä myös vuonna 2009. Tätä nykyä hän on kohonnut säätiön hallituksen jäseneksi. Säätiön hallituksen puheenjohtaja on ministeri (h.c) Christoffer Taxell, pitkäaikainen Rkp:n puheenjohtaja ja mm. oikeusministeri myöskin. Toffe toimi myös Finnairin hallituksen puheenjohtajana vuonna 2008, jolloin Finnairin 18 johtajalle päätettiin maksaa ruhtinaalliset stay-bonukset.

5. Stefan Wallin oli vuonna 2009 kahden asunnon loukussa, sillä hän oli jo ostanut perheelleen omakotitalon. Kerrostalohuoneiston myynti takaisin säätiölle tuli siis Wallinille kreivin aikaan.

6. Wallin ihmettelee asuntokaupasta syntynyttä kohua, koska kyseessä oli "täysin normaali" kauppa. Toffe Taxell on matkoilla eikä hän sitä paitsi vaivaudu vastaamaan operatiivista asiaa koskeviin kysymyksiin. Säätiön operatiivinen johto, johon Wallin itsekin nykyisin siis kuuluu, puolestaan vakuuttaa, että asuntokauppa tapahtui säätiön omistusstrategian mukaisesti ja että kauppa tehtiin välittäjän aloitteesta. Säätiön hallituksen johto vakuuttaa, että asunto olisi ostettu joka tapauksessa riippumatta siitä, kuka oli myyjänä.

7. Mutta mihin hintaan? Maksoiko säätiö Wallinille vuonna 2009 kämpästä ylihintaa ja mikä oli kerrotunlaisen huoneiston käypä hinta Turussa sanottuna aikana? Jostakin olin lukevinani, että ylihinnan osuus olisi 98 000 euroa, mutta tämä on vain yksi arvio. Tilastokeskuksen mukaan samankaltaisten asuntojen keskimääräinen hinta vuonna 2009 oli 310 916 euroa.

8. Tätä on selvitellään tai ainakin pitäisi selvitellä Varsinais-Suomen poliisissa, joka tiedotti asiasta julkisuuteen saatuaan asuntokauppaa koskevan kyselyn. Merkille pantavaa on, että eilen tv:ssä haastateltu Varsinais-Suomen eli siis Turun poliisilaitoksen komisario ei tuntunut olevan yhtään innostunut saamastaan kyselystä, vaan totesi, että tuskinpa kysely kuitenkaan johtaa mihinkään eli siis esitutkinnan käynnistämiseen.

9. Ennakoiko kyseinen poliisimies jo oikeuskanslerin nyt aloittaman selvityksen tulosta? Oikeuskansleri Jaakko Jonkan nimittäin kerrottiin päättäneen ottaa Stefan Wallinin asuntokaupan eilen selvitettäväkseen. Vaikuttaa hieman oudolta, että oikeuskanslerinvirasto on kirjannut poliisilta saamansa ilmoituksen kanteluksi. Kanteluthan tehdään normaalisti suoraan oikeuskanslerille. Vai kanteli kansalaisen kyselyn kanslerinvirastoon lähettänyt Turun poliisi Jonkalle.

10. Miksi oikeuskansleri tutkii Wallinin asuntokaupan? Tätä tuntui ihmettelevän tänään Itä-Suomen yliopiston "päivystävä" eli lehdille auliisti ja usein lausuntojaan jakeleva professori Matti Tolvanen Ilta-Sanomissa. Tolvasen pointtina on, että oikeuskanslerin tehtäviin kuuluu selvittää ja tutkia ainoastaan virkamiesten ja ministereiden virassaan tekemien toimien laillisuutta ja mahdollisia rikoksia. Wallin teki asuntokaupan yksityishenkilönä. Kyse ei siis olisi ministerivastuulain mukaisesta asiasta.

11. Mutta kyse voi lahjuksen ottamisesta koskevasta epäilystä, jos kaupassa ministerille on maksettu selvää ylihintaa. Siis siitä paljon puhutusta korruptiosta, mitä "rumaa sanaa" Suomen rikoslaki ei kuitenkaan tunne. Mikä intressi säätiöllä olisi ollut maksa ministerille ylihintaa? Säätiö on ruotsinkielistä opetusta ja tutkimusta sekä erityisesti Åbo Akademin toimintaa ja yleensä ruotsinkielistä kulttuuria tukeva laitos. Wallin puolestaan oli, paitsi säätiön "oma poika", vuonna 2009 myös kulttuuriministeri, jolla on valtaa päättää erilaisten kulttuuritoimintojen ja järjestöjen avustamisesta valtion varoilla. Lahjusrikkomuksesta rangaistaan virkamiestä, jos lahjan tai edun vastanottaminen tai hyväksyminen on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen (RL 40:3). Soveltuisiko mainittu lainkohta ko. tapaukseen?

12. Kyse voi olla poliitikolle annetusta piilotuesta tai salaisesta vaalirahoituksesta, sillä kuten tiedämme, säätiö ei voi lain mukaan antaa vaalirahaa suoraan poliitikolle ja ministerille. Eikös tämä selvinnyt Nuorisosäätiö-jupakan yhteydessä? Pitää siis keksiä jokin kiertotie, ja tässä nämä ruotsikieliset(kin) tuntuvat olevan melkoisia mestareita. Kyse voi olla hieman samanlaisesta tukitoiminnasta kuin Novan ja eräiden liikemiesten KMS:n kautta poliitikoille jakamasta vaalirahasta tai vaikkapa Riihisäätiön presidentti Tarja Halosen vaaliorganisaatiolle antamasta vaalituesta.

13. Mediassa on kiinnitetty hieman yksipuolisesti huomiota ainoastaan säätiön Wallinille maksamaan korkeahkoon kauppahintaan. Mutta ei pitäisi unohtaa Wallinin asemaa säätiön hallinnossa ja hänen asemaansa ministerinä. Todettakoon myös, että Stefan Wallinin vaimo on työssä Åbo Akademissa professorina, oli jo vuonna 2009, jolloin säätiö osti Wallinien asunnon.

14. Asiaa siis sietää tutkia. Pahoin kuitenkin epäilen, että oikeuskansleri ei löydä - tässäkään tapauksessa - mitään tarkempaa selvitettävää, vaan asia kuivuu kokoon. Näinhän se yleensä menee. Kyllä poliisin pitäisi saada tutkia poliitikkojen lahjus- ja korruptioepäilyt ilman kruununjuristin asiaan puuttumista. SE edes näyttäisi riippumattomalta virantoimitukselta.

15. Aamu-tv oli herättänyt tänä aamuna myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Johannes Koskisen (sdp) ja ilmeisesti aika varhain. Siltä ainakin Koskisen narisevasta äänestä voitiin päätellä. Koskinen sai hädin tuskin sanotuksi jotain sellaista, että kyllähän kyseessä on asia, jolla voi olla merkitystä, tai jotakin sinne päin.

16. Johannes Koskisen nykyisin johtama eduskunnan perustuslakivaliokunta valvoo ministerivastuunlain mukaan ministereiden virassa tekemiä töppäyksiä sekä perustuslain noudattamista lainsäädännössä. Täytyy kyllä sanoa, että Johannes, vaikka onkin entinen oikeusministeri ja ilmeisesti taitava juristi, on valiokunnan puheenjohtajan tavallaan pukki kaalimaan vartijana. Hän on nimittäin istuvista kansanedustajista ainoa, jonka tuomioistuin on (Rusi-asiassa) lainvoimaisella tuomiolla todennut syyllistyneen ministerinä ollessaan keskeisen perusoikeuden rikkomiseen, mistä valtiolle aiheutui korvausvelvollisuus. Vanhoja ei pitäisi liiaksi muistella, mutta toisaalta perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan paikka on niin tärkeä ja arvostettu vakanssi, että sitä menneisyyttäkin voisi hieman pitää silmällä, kun puheenjohtajaa valitaan. Mistähän eduskunta keksikin juuri Johannes Koskisen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi! Oikeusministeriö ei viitsinyt lähteä aikanaan perimään valtion sanotun töppäyksen johdosta Alpo Rusille maksamaa korvausta tai edes osaa siitä takaisin Koskiselta, eikä oikeuskansleri Jaakko Jonkka nähnyt tässäkään laiminlyönnissä kerrassaan mitään moitittavaa.

17. Sellaista se nyt vain on, tämä suomalainen säätiö- ja yhdistyskulttuuri plus tämä laillisuusvalvonta! Mutta tietäkäämme Hyvät Veljet (Bästa bror), että piinaviikon päätteeksi koittaa ilon juhla eli Pääsiäinen - nauttikaamme siis myös siitä! Glad påsk, också till Toffe, capo di tutti capi!

570. Uusia lahjusepäilyjä putkahtelee jatkuvasti esiin

1. Kohusta toiseen lentelevän Finnairin ja eläkeyhtiö Ilmarisen välisiä kytköksistä näyttää paljastuvan yhä uusia asioita. Nyt kerrotaan (Taloussanomat), että poliisi on aloittanut tutkinnan näiden kahden yhtiön yhteisen rahifirman NGA:n (Nordic Global Airlinesin) tekemisistä. NGA lentää Finnairin rahtia. Finnair omistaa yhtiöstä 40 ja Ilmarinen 11 prosenttia. Poliisin kerrotaan tutkivan nimenomaan sitä, onko Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläisen ja Ilmarisen välisillä asuntokaupoilla yhteyttä osapuolten liiketoimintaan Ilmarista suosivasti eli onko kyseessä lahjusrikos.

2. Myös kähinä Finnairin johtajien stay-bonusten, palkankorostusten yms. asioiden kohdalla jatkuu yhtiön toissa päivänä pidetyn yhtiökokouksen jälkeen. Kas kummaa, kun kaikkia tietoja johtajien palkankorotuksista ja vastaavista asioista ei saatu julkisuuteen yhtiökokoukseen mennessä!

3. Iltalehden uutisen mukaan Finnairin johtajat saivat mittavia palkkioita jo vuonna 2008. Yhtiön johtajien ansiotulot nousivat tuolloin jopa satoja tuhansia euroja, vaikka yhtiö teki jo tuolloin tappiota ja kävi yt-neuvotteluja henkilöstönsä kanssa. Mitähän yhtiön hallituksen puheenjohtajalla Toffe-Taxellilla olisi tästä kerrottavanaan?

4. Mutta osataan sitä muuallakin. Eilen kerrottiin mediassa, että Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajaa Pauli Ståhlbergia epäillään lahjoman vastaanottamisesta. Syyttäjä on jo nostanut syytteen ja asia tulee esille käräjäoikeudessa syksyllä. Syytteen mukaan Ståhlberg on ottanut vastaan kaksi ulkomaanmatkaa, joista toinen tehtiin vuonna Hampuriin ja toinen vuonna 2009 Tsekkiin. Syyttäjä on vaatinut syytetyille sakkorangaistusta.

5. Ensimmäisen matkan maksoi Suomen asumisoikeus Oy ja toisen VVO. Asia paljastui ikään kuin "sattumalta" poliisin tutkiessa Nuorisäätiössä ja RAY:n johdon vastaavanlaisia rikosepäilyjä. Kahta Ståhlbergin matkat junnaillutta VVO:n ja yksi Suomen asumisoikeus Oy:n johtaja on asetettu syytteeseen lahjoman antamisesta. Kaikki neljä syytettyä ovat kiistäneet syytteen.

6. Kuluttajariitalautakunta ei ole mikä tahansa lautakuntapahanen, vaan todella merkittävä oikeussuojaa tarjoava elin, jossa ratkaistaan vuosittain tuhansia kuluttajariita-asioita. Lautakunta käsittelee muun muassa juuri asuntokaupoista, asumisoikeuden luovutuksesta ja asuntojen vuokrauksesta tehtyjä valituksia. Lain mukaan lautakunta on "riippumaton ja puolueeton" ja sen tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia yksittäisiin erimielisyyksiin.

7. Kuinka ollakaan, vuonna 2009, jolloin siis VVO kustansi Ståhlbergin Tsekin reissun, kuluttajariitalautakunta käsitteli kaikkiaan 25 VVO:ta koskevaa valitusta; normaalisti lautakunta ratkaisee vain muutaman VVO:ta koskevan valituksen. VVO on asuntovuokraukseen erikoistunut julkinen osakeyhtiö, joka rakennuttaa, markkinoi ja isännöi omat asuntonsa.

8. Lautakunnan puheenjohtaja toimii virka- ja tuomarin vastuulla ja häneen sovelletaan tuomarin esteellisyyssääntöjä. Pauli Ståhlberg on oikeustieteen tohtori ja hän on ilmoittautunut viime vuosina muutaman kerran halukkaaksi KKO:n jäsenen virkaan.

9. KKO:ssa on parhaillaan avoinna jäsenen virka, jonka ilmoittautumisaika päättyy tänään. Nähdäänkö Ståhlberg tälläkin kerralla virkaan ilmoittautujien joukossa? Veikkaisin, ettei nähdä. Kuluttajariitalautakunta on hallinnollisesti oikeusminsteriön alainen elin ja OM:ssä lehtitietojen mukaan pähkäillään nyt, tulisiko Ståhlberg pidättää virastaan prosessin ajaksi.

10. Asia tuntuu selvältä: Riippumattoman ja puolueettoman oikeussuojaelimen puheenjohtaja ei voi toimia virassaan häntä koskevan lahjonnasta nostetun syyteprosessin ollessa vireillä. Minusta Ståhlbergin puheenjohtajan virka voidaan asiallisesti rinnastaa isokokoisen käräjäoikeuden päällikkötuomarina toimivan laamannin taikka markkinaoikeuden puheenjohtajan virkaan.

11. Näin siis Suomessa. Mutta ei hätää! Suomihan on tunnetusti reilu ja avoin yhteiskunta, jossa läpinäkyvyys ("läpittereiluus") vallitsee. Täällä ei sitä paitsi ole korruptiota, ja miten voisikaan olla, sillä eihän rikoslakimme edes tunne sanaa "korruptio"! Virkamiehemme ja poliitikkomme ovat sanalla sanoa lahjomattomia.

12. Tuomareita meillä nyt ei ainakaan voida lahjoa, ei missään tapauksessa.

520. Suomi tilastokärjessä

Sarjasta "Kiveen hakatut"...

1. Suomi oli viime vuonna maailman toiseksi vähiten korruptoitunut maa, kertoi korruptiota tutkiva järjestö Transparency International muutama päivä sitten. Vähiten korruptoitunut on Uusi-Seelanti. Toisen sijan tilastossa jakavat Tanska ja Suomi. Suomen sijoitus koheni viime vuodesta, jolloin Suomi oli neljäs tasapistein Ruotsin kanssa.

2. Mutta, mutta. Korruptiolla tarkoitetaan tässä vertailussa vain ns. avointa korruptiota eli lahjontaa. Korruptio on kuitenkin huomattavasti laajempi ilmiö kuin pelkkä lahjusten tarjoaminen ja vaatiminen. Yleisesti ottaen viranomaistoiminnan puolueettomuutta vaarantavaa menettelyä voidaan pitää korruptiona etenkin, jos sen tarkoituksena on tuottaa jollekulle sellaista hyötyä, johon tämä ei olisi joko oikeutettu, tai joka on suoritukseen nähden kohtuuttoman suuri.

3. Piilokorruption muotoja, jotka Transparencyn vertailussa jäävät tyystin pimentoon, ovat rakenteellinen korruptio ja poliittinen korruptio. Rakenteellinen korruptio tarkoittaa virkamiehen omaksumaa näkemystä, jonka mukaan kahden osapuolen ristiriidassa hänen velvollisuutensa on tukea ennalta määrättyä osapuolta. Ilkka Kanervan lahjusoikeudenkäynnissä syyttäjä on vedonnut rakenteelliseen korruptioon. Tämä oli niin kova pala käräjäoikeudelle, että se ilmoitti vetäytyvänsä pohtimaan tuomiotaan reiluksi puoleksi vuodeksi.

4. Suomessa lainsäädäntö ei tunne rakenteellinen korruptiota. Rakenteellisen korruption yksi ilmenemismuoto on poliittiset virkanimitykset, jotka ovat meillä edelleen laajassa käytössä. Poliittisissa virkanimityksissä etu annetaan puolueen jäsenkirjan ottaneelle virkamiehelle puoluetta tai sen kannattajakuntaa hyödyntävien virkatoimien toivossa. Rakenteellisen korruption muotoihin kuuluu myös yritysten hallintoneuvostojen täydentäminen poliitikoilla; kyse on yrityksistä, jotka liiketoimissaan tarvitsevat julkisen vallan tuki- tai hyväksymispäätöksiä.

5. Suomi on rikkaiden teollisuusmaiden selkeä ykkönen tilastossa, jossa mitataan tuloerojen kasvua kymmenen viime vuoden aikana. OECD:n selvityksen mukaan tuloerot kasvoivat Suomessa erityisen nopeasti vuosina 1995–2005. Lähelle tätä vauhtia päästiin vain Kanadassa.

6. Suomi on vuosikausia keikkunut henkirikosten määrissä Länsi-Euroopan maiden kärjessä. Suomi on Länsi-Euroopan maiden kärjessä myös mitä tulee alkoholimyrkytysten määrään.

7. Suomessa tehtiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä eniten koulusurmia koko maailmassa

8. Viimeksi eilen uutisoitiin, että Suomessa surmataan eniten lapsia länsimaissa. Kun meillä kuolee viisi lasta 100 000 lasta kohden vuosittain, on esimerkiksi Ruotsissa luku vain 0,6.

Maamme on korkealla sijalla alle vuoden ikäisten kuolemaan johtavissa pahoinpitelytilastoissa. Suomessa arviolta 50 000 lasta vuosittain pahoinpidellään. Lapsen surmaa useimmiten mielenterveysongelmista kärsivä äiti.

9. Ympäristöjärjestö Greenpeace on nimennyt Durbanin ilmastoneuvottelujen yhteydessä listan ns. likaisesta tusinasta. Listan kärjessä komeilee suomalainen Jorma Ollila, joka on saanut kyseenalaisen kunnian öljy-yhtiö Shellin hallituksen puheenjohtajana. Likaiseksi tusinaksi Greenpeace kutsuu suurimpia ilmastosopimuksen jarruttajia.

10. Jos Suomessa koottaisiin listaa likaisesta tusinasta koskien rakenteellista korruptiota, poliittista kähmintää, poliittisia virkanimityksiä, oikeudenkäytön ja hallinnon läpinäkymättömyyttä jne., niin mitähän toimia, menettelyjä ja nimiä listalle voisi päätyä?

11. Oikeudenkäytön osalta tulee mieleen korkeimman oikeuden jäsenten sivutoimet ja joidenkin oikeusneuvosten menettely toimia pankkien, vakuutusyhtiöiden ja muiden suurten liike- tai teollisuusyritysten välisissä riidoissa välimiehenä huippukorkeita palkkioita vastaan. Tämä puuhailu on täysin salaista, sillä ulkopuoliset eivät saa tietää niitä yrityksiä ja juttuja, joissa maan ylimmät tuomarit toimivat välimiehinä ja hankkivat itselleen sivutuloja, jotka voivat ylittää moninkertaisesti heidän virkapalkkansa.

510. Ilkka Kanerva: Arto Merisalo ja Matti Vanhanen olivat "erittäin läheisiä"

Näin läheistä Artsin ja Masan ystävyys ei sentään ollut...

1. Ilkka Kanervan lahjusoikeudenkäynti jatkui tänään Helsingin käräjäoikeudessa. Nyt oli vuorossa Ilkka Kanervan henkilökohtainen kuuleminen.

2. Kanerva kertoi muun muassa, että liikemies Arto Merisalo oli keskustapoliitikkojen luottomies. Hän oli tutustunut kiinteistökehitysyhtiö Novan silloiseen johtajaan Arto Merisaloon 2000-luvun puolivälissä. Miehet olivat Kanervan mukaan myös ystävystyneet.

3. Merisalolla oli Kanervan kertoman mukaan ollut läheiset suhteet esimerkiksi muun muassa pääministeri Matti Vanhaseen ja puoluesihteeri Jarmo Korhoseen. Kanervan mukaan tässä yhteydessä "ministeri Mauri Pekkarinen on ehkä syytä mainita erikseen", viitaten eduskuntavaalien 2007 aikaan.

4. Kaikkein yllättävintä Kanervan kertomuksessa on tieto siitä, että Arto Merisalolla oli ollut pääministeri Matti Vanhasen kanssa erittäin läheiset välit.

5. Kanervan mukaan hänen ystävyytensä Merisalon kanssa hyödytti heitä molempia.

"Tällaiselle poliittiselle eläimelle kuin allekirjoittaneelle oli suuri hyöty, että oli mahdollisuus keskustella avoimesti asioista. Hän (Merisalo) tiesi keskustasta, missä mennään, minä kokoomuksesta. Nämä kaksi muodostivat politiikan kantavan pilarin, oli hyvä tietää, missä naapurissa mennään".

6. Tv-uutisten haastattelussa Kanerva oikein ilmiselvästi hykerteli, kun hän kertoi, että hän sai kuulla Arto Merisalolta kaiken, mitä tämä oli kuullut keskusteltuaan Vanhasen, Pekkarisen, Kallin ja Korhosen kanssa.

7. Olisiko Arto Merisalo ollut jonkinlainen kaksoisagentti? Ehkä hän kertoi Matti Vanhaselle ja kumppaneille puolestaan kaiken, mitä Ilkka Knaerva oli kertonut hänelle kokoomukselaisten aikeista ja mielipiteistä? Halusiko Merisalo vain levennellä kertoessaan Kanervalle läheisistä suhteistaan Vanhaseen?

8. Mutta jokin tässä nyt ilmiselvästi mättää. Jos oikein muistan, niin Matti Vanhanenhan vakuutti vakuuttamasta päästyään vaalirahoitussotkun puhjetessa keväällä 2008, jolloin myös KMS:n rooli mm. keskustalaisten johtavien poliitikkojen avustamisessa paljastui, että hän ei tunne Arto Merisalo itse asiassa lainkaan. Vanhanen mainitsi, että hän oli saanut tietää Merisalon nimenkin vasta maalikuun 2007 vaalien jälkeen, kun Merisalo oli lähettänyt hänelle onnitteluviestin keskustan vaalivoiton johdosta.

9. Ilmeni kuitenkin, että Merisalo ja Yli-Saunamäki olivat tavanneen keskustan johtoa tammikuussa 2007 pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa. Muistamani mukaan Merisalo itse kertoi, että myös pääministeri Vanhanen oli osallistunut sanottuun neuvonpitoon, jossa todennäköisesti pohdittiin juuri KMS:n välityksellä tapahtuvaa vaalirahoitusta, vaalirahoituksen junailua puolueelle ja "potin" jakamista puolueen eri poliitikoille.

10. Pääministeri Vanhanen joutui vastaamaan tuota Kesärannan tapaamista koskeviin kysymyksiin eduskunnan täysistunnon edessä pariin eri otteeseen. Hän kiisti aluksi tapaamiseen ja sanoin myöhemmin vain lakonisesti, että hänellä ei ole muistikuvaa Kesärannan palaverista ja Merisalon tapaamisesta siinä yhteydessä. Jos hän ei muista, niin asia on sillä selvä, sanoi Matti. Kyse ei voi olla valehtelusta.

11. Perin outoa! Nyt sitten väitetään aivan toista. Väitetään, että pääministeri Vanhanen ja Arto Merisalo olisivat olleet hyvin läheisiä, siis ilmeisesti jo ennen 2007 vaaleja ja vielä sen jälkeen, kun Kanervasta oli tullut Matti Vanhasen toisen hallituksen ulkoministeri.

12. Jokuhan tässä nyt aivan ilmiselvästi puhuu niin sanotusti muunneltua totuutta. Kanervalla oikeusjutun syytettynä ei ole lain mukaan totuusvelvollisuutta. Mutta voisiko kukaan uskoa, että Ilkka, tämä "läpitte rehellinen miäs", menisi nyt valehtelemaan ja vieläpä oikeudessa! Ei, se ei voi olla mahdollista!

13. Entä sitten Arto Merisalo? Häntä kuullaan oikeudessa ilmeisesti huomenna, joten silloin kuulemme hänen versonsa Kanervan tämän päiväisistä puheista, toivottavasti. Luulen, että nämä kaksi syytettyä olisivat keskustelleet ennen oikeudenkäyntiä sen verran tiiviisti, etteivät heidän kertomuksensa eroa oleellisissa kohdissa toisistaan.

14. Tänään tv-uutisissa Ike Kanerva liikuttui lähes kyyneliin, kun häneltä kysyttiin, miksi hän edelleen pitää yhteyttä Arto Merisaloon. Ilkka sai soperrettua, että hänellä on sellainen elämänfilosofia, ettei hän hylkää ystäväänsä eikä katso sitä, millainen tilanne kulloinkin on päällä - tai jotenkin tuohon suuntaan.

15. Mutta millainen elämänfilosofia on ko. suhteessa sitten Matti Vanhasella? Sanoisiko hän edelleen, Pietarin tavoin, vielä kolmannen kerran: en tunne tuota miestä.

16. Itse asiassa sillä, oliko Arto Merisalolla jonkinlaiset välit Matti Vanhasen, ei kyllä luulisi olevan mitään merkitystä meneillään olevassa oikeusprosessissa. Miksi siis Kanerva otti asian esiin? Vai ottiko asian esille syyttäjä, miksi?

17. Halusiko Ilkka Kanerva tällä tavoin siirtää huomiota pois omasta asiastaan ja suhteestaan Arto Merisaloon? Halusiko hän kenties viestittää, että joo, ne kaikkein suurimat konnat kulkevat vapaana ilman syytteitä?

508. Kaksi oikeusprosessia

Ei, nämä eivät ole vielä tuomioita...

"Syytetty saapui oikeuteen noin kymmenen minuuttia myöhässä, yllään musta puku ja valkoinen paita. Saapuessaan oikeussaliin hän hymyili paikalle saapuneille toimittajille ja omaisille. Hänen ulkonäkönsä ei ole juuri muuttunut aiemmin julkaistuista valokuvista".

Tämä on katkelma suuren sanomalehden tämänpäiväisestä oikeussalikuvauksesta. Mutta kenen oikeudenkäynnistä jutussa mahtoikaan olla kysymys?

Väärin. Lehtijutussa ei ole kyse tänään alkaneesta kansanedustaja Ilkka Kanervan lahjusoikeudenkäynnin nimellä kulkevasta oikeudenkäynnistä. Lehtijutussa on kyse Oslossa tänään puoliltapäivin alkaneesta Anders Behring Breivikin vangitsemista koskevasta oikeudenkäynnistä ja teksti oli norjalaisesta Verdens Gangista. Ilkka Kanervan oikeudenkäyntikin toki alkoi tänään Helsingissä.

Oslolaisesta oikeussalissa ennen istunnon alkua otetuista kuvista ei näy syytetty Anders Breivikia, sillä B. oli jo etukäteen ilmoittanut, ettei halua tulla kuvatuksi istunnossa. Norjan lain mukaan syytetyn kuvaamiseen oikeudessa vaaditaan hänen suostumuksensa. Kuvissa näytettiin sen sijaan istunnon puheenjohtajana toiminutta tuomaria, syyttäjiä ja Breivikin kahta puolustajaa. Vangitsemisoikeudenkäynnin tuomarina on Torkjel Nesheim.

Helsingin oikeussalissa otetuissa kuvista käräjäoikeuden tuomareista sitä vastoin ei näy vilaustakaan eikä tuomareiden nimiä ole julkistettu. Tämä ei kiinnosta mediaa emmekä edes, istutaanko Kanervan juttua kolmen ammattituomarin kokoonpanossa vai niin sanotussa lautamieskokoonpanossa.

Sen sijaan kaikki viisi syytettyä eli Ilkka Kanervan lisäksi hänen lahjojikseen väitetyt liikemiehet Arto Merisalo, Tapani Yli-Saunamäki, Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen loistivat oikeussalissa ja sen eteisessä pääosassa leveästi hymyilen ja jopa naureskelleen.

Oslossa syytetyn haastatteleminen tiedotusvälineissä ei tulisi kysymyksenkään eikä Breivikia siis saatu edes kuvata salissa. Tuomari keskeytti Breivikin puheenvuoron heti alkuunsa kun tämä yritti ryhtyä selostamaan tekonsa motiiveja. Helsingissä Ike Kanerva ei sen sijaan ollut ehtinyt päästä kunnolla edes sisälle oikeuden eteishuoneeseen, kun sankka toimittajalauma olisi jo työntämässä mikrofoneja hänen suuhunsa ja kanerva antoi ensimmäisen lausuntonsa.

Näitä mediakäräjiä tuntui sitten jatkuvan koko päivän. TV:stä saimme kuulla Kanervan hyväntuulisen naurahduksen, kun toimittaja kysyi, mitä mahdollinen tuomio merkitsisi Kanervan kansanedustajan uralle. Eihän se ole mitenkään mahdollista, tuntui Kanerva haluavan viestiä. Kyösti Kakkonen piti syytettä aivan höpö höpö -juttuna ja "median keksimänä näytelmänä. Toivo Sukari sanoi prosessia aivan karmeaksi asiaksi, jonka syytteissä ei ole mitään perää. Kumpikin vakuutti, etteivät he olleet ikimaailmassa tienneet, että Kanerva on heidän kauppaketjujensa kaavoista päättävän maakuntahallituksen puheenjohtaja. Yli-Saunamäki hauskuutti toimittajalaumaa omalla tavallaan väittämällä pokkana, ettei hän edes tiedä, mikä se semmoinen maakuntahallitus tai -kaava on. Kun Kakkoselta kysyttiin, miksi hän sitten oli ollut maksumiehenä Kanervan synttärijuhlissa, Kyösti pyöritteli silmiään aivan hirmuisen hämmästyneen näköisenä ja kertoi, että pitihän hänen, koska hän on itsekin isänmaallinen mies ja tuolloin muutama vuosi sitten Suomelle oli saatu kunnon isänmaallinen mies eli Ilkka Kanerva. Tätä rataa tullaan varmaan menemään koko oikeusprosessi.

Luulen, että syyttäjänä toimiva valtionsyyttäjä Jukka Rappe on vielä ihmeessä näiden veijareiden selitysten kanssa. Virkarikosjutuissa aiemmin vaihtelevalla menestyksellä toiminut Rappe kun ei ole koskaan ollut mitenkään "yleisesti päällekäyvän" syyttäjän maineessa.

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään siis Kanervan törkeitä lahjussyytteitä, jotka koskevat hänen saamiaan vaalitukia ja mahtipontisten 60-vuotisjuhliensa rahoitusta.

Syytteet koskevat Kanervan toimintaa Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana. Hän sai 56 000 euron edestä etuuksia liikemiehiltä, jotka suunnittelivat suuria kauppakeskuksia maakuntaan ja tarvitsivat niille sopivia alueita.

Syyttäjän mukaan Kanervalla oli mahdollisuus vaikuttaa maakuntaliitossa kaavoitukseen liikemiesten eduksi. Kyösti Kakkosta, Arto Merisaloa, Toivo Sukaria ja Tapani Yli-Saunamäkeä syytetään törkeästä lahjuksen antamisesta. Kaikki syytetyt kiistivät oikeudessa syyllistyneensä rikoksiin. Valtionsyyttäjä Rappe vaatii Kanervalle vähintään kahden vuoden vankeusrangaistusta törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tämä tietäisi rangaistuksen määräämistä ehdottomana. Muille syytetyille Rappe vaatii yllä olevasta kuvasta ilmeneviä rangaistuksia. Vaaditut rangaistukset eivät sido tuomioistuinta, jos tuomio tulisi syytteiden mukaisesti.

Syyttäjä Rappe pitää tapausta rakenteellisena korruptiona; vihdoinkin VKSV:ssa on siis havahduttu tähän. Syyttäjän mukaan Kanervalla olisi ollut halutessaan mahdollisuus vaikuttaa maakuntakaavaan liikemiesten haluamalla tavalla.

Kanerva vakuutti median edustajille, että hänen omatuntonsa on "sataprosenttisesti puhdas". Hän sanoo, että kaavoitusasiat eivät ole hänen ominta aluettaan, vaan hän on kiinnostunut ulko-ja turvallisuuspolitiikasta ja talousasioista.

Mutta miksi mies sitten istuu merkittäviä kaavapäätöksiä tekevän elimen puheenjohtajana, jollei hän edes tunne kaavoitusasioita kovin hyvin? Puolustus sanoo, että Kanerva vain johti muodollisesti puhetta maakuntahallituksessa ja että asiat ratkaistiin virkamiesesittelijän esittelyn mukaisesti. Mutta oleellista on toki se, että Kanervalla oli puheenjohtajan ominaisuudessa täydet mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mihin suuntaan asioita ja siis edellä mainitun liikemieskvartetin ajamia kaava-asioita valmisteltiin ja minkä sisältöisiä esityksiä maakuntahallituksen päätettäväksi tuotiin.

403. Kansanedustaja Petri Salo kärähti vaalirahatestissä

Muistutus valtiosääntöoppineelle väärin pysäköidystä autosta? Hyväksyyköhän perustuslakivaliokunta tämän...

Vihreä Lanka -lehti kertoo tänään yksityiskohtaisesti, miten istuva kansanedustaja Petri Salo (kokoomus), siviiliammatiltaan vanhempi poliisikonstaapeli, jäi, kuten lehti asian ilmaisee, rysän päältä kiinni lehden tekemässä vaalirahoituksen avoimuuden doping-testissä.

Tämä Petri on sama kansanedustaja, joka oli viime syksynä käräjäoikeudessa syytteessä paitsi törkeästä ylinopeudesta, myös lahjoman tarjoamisesta poliisille, jotta tämä olisi painanut hänen ylinopeutensa niin sanotusti villaisella.

Olen kertonut blogissani - tottahan toki - Petri Salon sanotusta lahjusoikeudenkäynnistä, katso blogit 314/10.9.2010 ja 322/22.9.2010. Vaasan (Etelä-Pohjanmaan) käräjäoikeus hylkäsi syytteen lahjontarikoksesta, mutta tuomitsi Salon törkeästä liikenteen vaarantamisesta 60:een päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 3 780 euroa. Syyttäjä on valittanut lahjussyytteen hylkäämisestä hovioikeuteen.

Mutta palatkaamme Vihreän Langan järjestämään ansaan. Lehdessä kerrotaan näin:

"SOPIMATON EHDOTUS. Vihreä Lanka lähetti kokoomuslaiselle Salolle ja 15 muulle eduskuntapuolueiden ehdokkaalle viime viikolla sähköpostiviestin tekaistulla nimellä ja tarjosi kolmea tuhatta (3 000) euroa vaalikampanjointia varten.

Samassa viestissä tiedusteltiin, osaisiko ehdokas sanoa, miten summan voisi lahjoittaa nimettömänä.

Suurin osa viestiin vastanneista, yhdeksän ehdokasta, kieltäytyi tarjouksesta ja muistutti vastausviestissään vaalirahoituksen pelisäännöistä, eli että nimettömänä voi eduskuntavaaleissa lahjoittaa korkeintaan 1 499 euroa.

Kristillisdemokraattien kansanedustaja ja ehdokas Toimi Kankaanniemi ja saman puolueen Tarja Tallqvistin vaalipäällikkö Anja Hurme vihjasivat vastauksissaan eri vaihtoehtoihin lain kiertämiseksi.

Muiden puolueiden vastaajat muistuttivat vastauksissaan voimassa olevista pelisäännöistä tai kieltäytyivät tarjouksesta, koska eivät käytä kampanjoissaan ulkopuolista rahoitusta.

Petri Salo sen sijaan ehdotti heti, miten lahjoituskattoa voisi kiertää. Hän ehdotti, että summan voisi jakaa perheenjäsenten kesken ”tai muuta sellaista”.

Kun Vihreä Lanka vastasi sähköpostiin ja kysyi Salolta tarkemmin, miten hänen ehdotuksensa käytännössä onnistuisi, hän ehdotti mahdolliselle lahjoittajalle osallistumista kampanja-avauksen laskujen maksamiseen.

”Saan järjestettyä hyvin niin, että se on jaettu kahteen 1 500 euron laskuun. Toisessa voi olla ruokailukustannuksia ja toisessa tilanvuokrat ja ohjelmansuorittajat”, Salo kirjoitti.

Kun Salolle maanantaina kerrottiin avoimuustestistä, hän kielsi ehdottaneensa vippaskonsteja, koska hänellä oli jo ennestään yksi rahoittaja, joka kuulemma maksaisi puolet ehdotetusta summasta.

”Kuule hei, enhän mä niin tyhmä ole. Kun mulla on jo 1 500 euron sponssi olemassa”, Salo sanoo.

Tätä et kuitenkaan kertonut vastausviestissäsi?

”Nyt mä kerron sen sulle.”

Salon mielestä hänen toiminnassaan ei ollut mitään arveluttavaa, vaan olennaisinta oli, ettei hän rikkonut lakia.

Vastikään uusittu vaalirahoituslaki ei kiellä kahta oikeushenkilöä, kuten perheen eri jäseniä, lahjoittamasta rahaa erikseen nimettömästi. Tukea voi antaa myös yrityksen nimissä.

Salon mukaan hänen ehdotuksensa lahjoituskaton kiertämisestä ei ollut edes avoimuuden tai lain hengen vastaista.

Kolme tuntia Vihreän Langan maanantaina tekemän haastattelun jälkeen Ilta-Sanomat uutisoi Salon luopuvan ehdokkuudestaan terveydellisistä syistä. Vihreän Langan haastattelussa hän ei kuitenkaan viitannut vetäytymiseensä millään tavalla.

”En kai minä Vihreän Langan kautta halunnut tällaista tiedotusta hoitaa. Päätös luopumisesta on ollut mielessä pitkään, ja lopullisen päätöksen tein viikonloppuna mökillä”, Salo sanoi, kun asiasta kysyttiin myöhemmin uudestaan.

Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen ei halunnut aluksi lainkaan kommentoida Salon vastauksia vaalirahatestissä. ”En tiedä, onko siinä kauheasti mitään kommentoitavaa, kun Salo ei enää ole ehdokkaammekaan.”

----

Näin.

Hyvä, että asia paljastui tässä vaiheessa. Petri Salollekin tämä oli varmaan tärkeätä jo ennen vaaleja. Tärkeintä tämä oli kuitenkin Saloa aikaisemmissa vaaleissa äänestäneille.

No, mikä vaikutus tällä paljastuksella voisi olla vielä kesken olevaan Petri Saloa koskevaan lahjusoikeudenkäyntiin.

Ei mitään vaikutusta - tietenkään! Eikös juu?

Mutta, nyt se sitten nähtiin myös käytännössä, miten tätä palkintoministeri Lauri Tarastin luomusta voidaan käytännössä, muun muassa, kiertää.

Pääministeri Mari Kiviniemi ei kuitenkaan aio edelleenkään kertoa yksityiskohtia viime eduskuntavaalien hieman kummastusta herättäneestä vaalirahoituksestaan, vaikka eri lehdet ovat sitä häneltä peränneet. Mitähän salattavaa Kiviniemellä oikein tuossa asiassa? Ei hänellä toki ole lakiin perustuvaa velvollisuutta kertoa vaalirahoituksestaan yksityiskohtaisemmin kuin mitä hän on tehnyt. Mutta se avoimuus, se avoimuus! Se on jo toinen juttu ja myös se pääministerin tulisi ottaa vakavasti.

Itse olen ehdottanut sellaista lainmuutosta, että vaalien jälkeen ministereiksi nimitettävien kansanedustajien olisi avattava koko vaalirahoituksensa julkisesti jokaista senttiä ja lahjoittajaa myöten. Olipa siis kyse miten pienistä lahjoituksista tahansa. Nimitettäköön tätä lakia sitten vaikkapa Lex-Kiviniemeksi.

376. Nuorisosäätiön johdon rikosepäilyt syyteharkintaan

Nuorisosäätiö tuki Matti Vanhasta yli 35 000 eurolla, Matti itse muisteli saamansa tuen määräksi 5 000-6 000 euroa...
Jukka Vihriälä oli innokas Tallinnan matkailija, golfia ja hierontaa...

Keskusrikospoliisi on julkaissut tänään seuraavan tiedotteen:

Nuorisosäätiötä koskeva esitutkinta syyteharkintaan

Nuorisosäätiöön liittyvä esitutkintakokonaisuus siirtyy tänään Keskusrikospoliisilta Valtakunnansyyttäjänvirastolle syyteharkintaan. Sekä säätiö että kaikki rikoksesta epäiltynä kuullut henkilöt ovat antaneet asiassa loppulausunnot. Kaikki epäillyt ovat kiistäneet loppulausunnoissaan heihin kohdistetut rikosepäilyt. Syyteharkintaan asiakokonaisuus siirtyy kaikkiaan 11 epäillyn osalta.

Esitutkinta on kohdistunut Nuorisosäätiön hallituksen jäseniin ja asiamiehiin sekä Raha-automaatti-yhdistyksen hallituksen entiseen puheenjohtajaan Jukka Vihriälään. Nuorisosäätiön hallituksen jäseniä epäillään luottamusaseman väärinkäytöstä ja lahjuksen antamisesta. Säätiön nykyistä asiamiestä Aki Haaroa epäillään luottamusaseman väärinkäytöstä, säätiön entistä asiamiestä Seppo Pyykköstä luottamusaseman väärinkäytöstä ja lahjuksen antamisesta sekä säätiön toista aiempaa asiamiestä Jorma Heikkistä törkeästä lahjuksen antamisesta ja luottamusaseman väärinkäyttämisestä. Jukka Vihriälää epäillään törkeästä lahjuksen ottamisesta ja törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä.

Syyteharkintaan siirtyvässä esitutkintapöytäkirjassa on liitteineen noin 6 500 sivua.

KRP:n tutkinnanjohtajan mukaan Nuorisosäätiö-konsernista on jaettu vaalitukea yhteensä yli 100000 euroa, mutta vähemmän kuin 150 000 euroa. Viimeiset tuet on jaettu vuonna 2009. Tukea sai noin 30 "tahoa". Poliisin mukaan suurimman potin korjasi Jukka Vihriälä, 30 000 euroa.

Esitutkinnan mukaan vaalitukea jaettiin keskustaa lähellä olevasta Nuorisosäätiöstä vastoin sen omia sääntöjä ja osin myös vastoin säätiölakia.

----

Mitä mietteitä tiedote lukijakunnassa herättää?

Mikä yhteys tällä Nuorisosäätiön syyteasialla on Matti Vanhasen epäiltyyn virkarikokseen?

Miksi Vanhasen tapaus ja muiden epäiltyjen epäilyt tutkittiin erikseen?

Edellä mainituista henkilöistä Seppo Pyykönen ja Jorma Heikkinen lienevät toimineet tehtävissään silloin, kun Matti Vanhanen oli Nuorisosäätiön puheenjohtajana.

Pitäisikö Matti Vanhasta koskevaa syyteharkintaa lykätä perustuslakivaliokunnassa siksi kunnes nähdään ja tiedetään, joutuvatko nyt syyteharkintaan joutuneet syytteeseen ja mistä teoista?

322. Kansanedustajan lahjustuomion perustelut eivät vakuuta

Reissusta iltasella palattua pisti silmiin uutinen, jonka mukaan kansanedustaja Petri Salon lahjussyyte on hylätty Pohjanmaan (Vaasan) käräjäoikeudessa. Kun olen käsitellyt tapausta aiemmin kahdessa blogijutussani (305/11.8. ja 314/10.9.), niin muutama pikakommentti myös tuomion johdosta on paikallaan.

Törkeän ylinopeuden - Salo ajoi 138 km:n tuntinopeutta kahdeksankympin nopeusrajoitusalueella - osalta syyte meni läpi ja syytteen ja ylinopeuden kiistänyt Salo tuomittiin 60 päiväsakkoon törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta eli maksamaan sakkoa yhteensä 3 780 euroa.

Kyseisen syytteen osalta käräjäoikeus piti todistajana kuullun vanhemman konstaapelin todistusta kaikilta osin paikkansapitävänä. Käräjäoikeuden mukaan todistuksen valossa ei jäänyt minkäänlaista epäilyä siitä, etteikö Salo olisi ajanut edellä mainittua ylinopeutta.

Sen sijaan syyte lahjoman antamisesta hylättiin. En ole nähnyt käräjäoikeuden tuomion perusteluja, mutta ne perustelut, joita tiedotusvälineissä on kerrottu, eivät kyllä minua vakuuttaneet.

Syytteen hylkääminen perustui lehtitietojen mukaan ensi sijassa siihen, että Salon menettelystä - kahvikupin tarjoamisyritys poliisille - puuttui lain vaatima tahallisuus. Tahallisuus, mutta mihin? Tätä ei ole perusteluissa lehtitietojen mukaan tarkemmin eritelty.

Ilta-Sanomissa haastateltu professori Pekka Viljanen, joka on väitellyt lahjusrikoksista, sanoo, että "yleisen elämänkokemuksen mukaan ei ole kovin uskottavaa, että kukaan yrittäisi kahvikupillisella lahjoa poliisia. Toisin sanoen, kukaan ei voi uskoa onnistuvan lahjomaan kahvikupilla, sanoi Viljanen.

Niin, epäuskottavaltahan tuo asia toki tuntuu, mutta onhan tässä maailmassa ja myös oikeuskäytännössä usein jouduttu kokemaan monia muitakin yleensä epäuskottavina pidettyjä asioita todeksi!

Syyttäjä esitti oikeudessa näyttöä sanotun alkuperäistodennäköisyyden mukaan epäuskottavan väitteensä tueksi. Minusta syyttäjä myös onnistui tehtävässään, ainakin jos lehtikommentteja on uskominen. Edellä mainittu LP:n poliisimies, jonka sanaan ja todistukseen oikeus uskoi ylinopeusasiassa, kertoi nimittäin, miten Salo oli yrittänyt saada todistajan painamaan ylinopeusasian villaisella ehdottaen lopuksi Salon tarjoamille kahveille menemistä.

Kyseisestä asiasta eli siis lahjusyrityksestä ja asian villaisella painamisella oli kysymyksessä sana vastaan sana -tilanne. Toisella puolella oli ylinopeudesta syytetyn ja nyt siis myös tuomitun syytetyn sana, toisella puolella taas todistajana valan nojalla kuullun poliisimiehen kertomus. Syytetyllä ei ole totuusvelvollisuutta, vaan hän voi valehdella vapaasti joutumatta valehtelustaan vastuuseen. Kumpaa tuomioistuimen tulee lähtökohtaisesti uskoa?

Joutuu vakavasti kysymään, että kun käräjäoikeus uskoi ylinopeusasian osalta yksinomaan todistajana kuullutta poliisimiestä, niin miksi oikeus ei sitten uskonut todistajaa myös villaisella painamisen osalta? Miksi oikeus uskoi tässä kohdin yksinomaan syytettyä, jonka kertomalle oikeus ei pannut mitään painoa ylinopeuden osalta! Eikö tässä ole selkeä ristiriita? Minusta on. Sitä, onko oikeus mitenkään perustellut tätä ristiriitaa ja millä tavalla, en tiedä.

Lehtitietojen mukaan käräjäoikeus ei ole pannut todistusharkinnassaan lainkaan painoa syytetyn motiiville ja asian suurelle merkitykselle, jollainen kansanedustaja ja poliisi Salolla ylinopeusasiassa aivan ilmiselvästi oli. Jos näin todella on asian laita, rasittaa oikeuden ratkaisun perusteluja minusta kyllä selkeä puute ja yhden syytettä tukevan seikan sivuuttaminen. Salolla oli ylinopeusasiassa todella paljon pelissä, kuten olen aiemmin blogissani todennut, eli koko kansanedustajan ura, mahdollisesti poliisin ammattikin. Siksi ei olisi ollut mikään suuri yllätys ja täysin epätodennäköinen asia, että hän olisi turvautunut viimeisenä keinonaan - taivuttelun lisäksi - pullakahvien tarjoamiseen, jotta asia olisi painettu villaisella ja hän olisi päässyt siitä kuin koira veräjästä eli pelkällä huomautuksella.

Käräjäoikeuden ohella myös professori Pekka Viljanen näyttää sivuuttavan tämän kovan faktan kommentissaan tyystin. Jos kansanedustaja, joka on siviiliammatiltaan poliisi, on rikosasiassa kovan paikan edessä eli epäiltynä törkeästä liikennerikoksesta, niin tuolloin sanotun alkuperäistodennäköisyyden mukaan yleensä epätodennäköiseltä vaikuttava hypoteesi ei käytännössä ehkä olekaan kovin outo ja poissuljettu vaihtoehto. Epätodennäköisenä sen sijaan voidaan mainitussa tilanteessa pitää sitä, että rikoksesta epäilty kokenut poliisimies ryhtyisi tarjoamaan pullakahveja vain ikään kuin hyvää hyvyyttään.

Seuraava kohta käräjäoikeuden perusteluissa, joka ei vakuuta, koskee tarjotun etuuden arvoa. Käräjäoikeuden mielestä pullakahvit on "niin pieni ja mitätön lahja", ettei lahjusrikoksen tunnusmerkistö voi täyttyä. Laissa ei ole kuitenkaan asetettu etuudelle mitään markkamääräistä tai muutakaan arvoa tai alarajaa; laissa ei siis säädetä eikä lioin tarkoiteta, että sinänsä pienellä tai vähäisellä lahjalla ei voitaisi lahjoa tai yrittää lahjoa virkamiestä. (Muistettakoon, että lahjuksen antamisesta tuomitaan myös se, joka yrittää lahjoa virkamiehen laissa mainitulla tavalla.)

Kuten professori Viljanenkin sanoo haastattelussaan, "teoriassa" kahvikuppikin voi olla lahjus. "Jos kuvitellaan tilanne, että asianomainen sanoo poliisille, että luovuthan tämän asian eteenpäin viemisestä, jos tarjoan kahvit", niin silloin kyseessä on Viljasen mukaan lahjuksen antaminen. Viljasen mukaan "elävässä elämässä" tämmöinen tarjous on hyvin epätodennäköinen.

Professori Viljanen arvioi Petri Salon tapausta lähinnä lakipykälien ja teorian kannalta eli siltä kantilta, miten asioiden ja tilanteiden yleensä oletetaan olevan. Elävässä elämässä, johon Viljanen itsekin viittaa, tilanteet ja asetelmat voivat kuitenkin olla toisinaan koko lailla erilaisia miltä niiden yleensä odotetaan tai edellytetään näyttävän. Tuomioistuimen pitää ottaa huomioon myös ja ensi sijassa juuri kunkin tapauksen erityispiirteet ja näyttö, jota syytteen tueksi esitetään. Muutenhan oikeudenkäynneissä ei olisi mitään mieltä, vaan tuomioita voitaisiin jaella tutkijoiden ja professorien kammioista käsin.

Puuttumatta po. seikan osalta enemmälti Salon tapaukseen totean vain, että syyttäjän todistaja juuri kertoi, ainakin lehtitietojen mukaan, että Salo yritti saada poliisimiehen luopumaan asian eteenpäin viemisestä juuri pullakahveja tarjoamalla. Todistaja oli ainakin saanut tuollaisen käsityksen. Minusta näytön arvioinnissa pitäisi panna painoa myös sille miltä syytetyn teko tarjotun etuuden saajasta näytti. Näyttää kuitenkin siltä, että käräjäoikeus on sivuuttanut tämänkin seikan perusteluissaan.

Suorastan humoristinen tai surkuhupainen on käräjäoikeus toteamus - kun kyse on tarjotun lahjan suuruudesta tai vähäisyydestä - että Salon ehdottama kahvin juominen (kyse oli kai kuitenkin, ei vain juomisesta, vaan tarjoamisesta) on "tavanomaista toimintaa kansanedustajan asemassa olevalle henkilölle." Tällainen lausuma oikeuden perusteluissa panee kyllä epäilemään, että oikeus on mennyt pahemman kerran niin sanotusti kansanedustajan ja hänen edustamansa retoriikan retkuun! Kuten muistamme, Petri Salo suorastaan kerskui käräjäoikeuden istunnossa sillä, keitä merkkihenkilöitä ja kuinka monta ihmistä hän on kansanedustajana kahvittanut! Mutta kyllä oikeudella luulisi olevan sen verran todellisuuden tajua, että se osaisi erottaa, missä tilanteessa ja missä tarkoituksessa kahvikutsuja on korrektia esittää ja missä taas ei!

Jos juttu menee syyttäjän valituksesta hovioikeuteen, niin pitäisin selvänä, että hovioikeus kyllä "siivoaa" moisen lausuman tuomion perusteluista, vaikka lopputulos ei muuttuisikaan.

Vielä yksi kummallisuus käräjäoikeuden perusteluissa. Käräjäoikeuden mukaan ei ole tavatonta, että tutkaan ylinopeutta ajaneet kuljettajat pyytävät päästä pelkällä huomautuksella. Hohhoijaa, onpa tämäkin peruste! Totta varmaan on, että lievää ylinopeutta ajavat autoilijat pyytävät päästä pelkällä huomautuksella tai päiväsakkojen sijasta lievemmällä rangaistuksella eli rikesakolla. Mutta käräjäoikeus on ummistanut täydellisesti silmänsä siltä tosiasialta, että Salon tapauksessa ei ollut kyse tällaisesta tilanteesta, vaan erittäin tuntuvasta eli 58 km:n suuruisesta ylinopeudesta, joka konstituoi aina törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja josta ei milloinkaan voi selvitä pelkällä huomautuksella. Joka tällaista esittää tien päällä poliisille ja yrittää kiistattomasta näytöstä huolimatta vakuutella, että ajoi vain vähän yli kahdeksaakymppiä, on kyllä siinä määrin härski tyyppi, että hänen voidaan hyvin kuvitella yrittävän toistakin härskiä temppua eli poliisin lahjomista ja asian villaisella painamista pullakahveilla! - Please, hieman enemmän psykologista silmää, käräjäoikeus!

Käräjäoikeus on sivuuttanut lehtitietojen mukaan perusteluissaan syytettä tukevat seikat, mutta puolustelee pitkin matkaa Saloa ja tämän menettelyä. "Hän on mahdollisesti asettanut sanansa osittain huolimattomasti, mutta ei kuitenkaan huonommin kuin joku muu samassa tilanteessa", käräjäoikeus perusteli. Mistä käräjäoikeus muka tietää, miten "joku muu" on asettanut tai tulee asettamaan sanansa "vastaavassa tilanteessa."? Ei tietenkään mistään, elleivät sitten käräjätuomarit ole itse menetelleet vastaavassa tilanteessa samalla tavalla! On hyvin ja erittäin epätodennäköistä, että kukaan - kansanedustajia ehkä lukuun ottamatta - voisi olla niin härski, että ryhtyisi puhumaan itselleen pelkkää huomautusta poliisilta, jos on on ylittänyt räikeästi suurimman sallitun nopeuden ja tietää, että teko tuomitaan käytännössä aina törkeänä liikennerikoksena.

No niin, tällaista tuli mieleen ensi alkuun, kun luin netistä oikeusjutun uutisoinneista. Syyte siis hylättiin ja voihan tuolla tavalla perusteltuun ratkaisuun toki päätyä, jos oikeus ummistaa silmänsä lähes kaikilta syytettä tukevilta seikoilta, kokemuslauseilta ja todisteilta.

Salo on toki syytön lahjuksen antamiseen, koska syyte on hylätty, mutta asian käsittely jatkunee hovioikeudessa ja mikseipä vielä korkeimmassa oikeudessakin. Kyllä tällaisesta tapauksesta pitää valituslupa ilman muuta myöntää - olipa hovioikeuden tuomio kumpaan suuntaan tahansa - sillä onhan tapauksen ratkaisulla paljon suurempi käytännöllinen merkitys kuin konsaan jollakin nänninimemisjutulla.

Jos käräjäoikeuden tuomio jäisi perusteluineen päivineen voimaan, niin silloin me kaikki lievästä ylinopeudesta kiinnijääneet voimme vastaisuudessa levollisin mielin yrittää päästä pälkähästä ehdottomalla meidät kiinni napanneelle poliisisedälle tai -tädille pullakahveille menoa. "Minä kyllä tarjoan, saisiko konstaapelille olla kahvin kanssa munkki vai viineri." Voisimme sitten katsoa vielä vähän tätä sakkoasiaakin siellä kupin ääressä"?

En tiedä, miten siinä kävisi. Mutta yksi asia on varma, jos käräjäoikeuden tuomio jää sellaisenaan voimaan: Kansanedustajat voivat aina huoleti ja ilman lahjussyytteen uhkaa yrittää selvitä sakoistaan pullakahveilla olipa heidän ylinopeutensa tai muu liikennerikoksensa sitten kuinka törkeää luokkaa tahansa. Onhan käräjäoikeus nyt vahvistanut arvovaltaisesti, että kahvien tarjoaminen on kansanedustajille täysin tavanomaista ja hyväksyttävää menettelyä!

Ilta-Sanomien haastattelussa Petri Salo tuntuu voitosta huolimatta heittäytyvän ikään kuin marttyyriksi toteamalla, että tapausta käsitellään vielä korkeimmissa oikeusasteissa ja että "muutaman vuoden tässä hirressä varmaan riippuu." Löysässä hirressä riippuminen - niin sitähän on nyt liikkeellä. Tekisi mieli sanoa, että saa riippuakin, jos tuossa asemassa oleva henkilö toimii sillä tavalla kuin toimi.

314. Valtiopäivämies käräjillä lahjuksen tarjoamisesta

Peltipoliisille ei kannata tarjota pullakahveja

Pohjanmaalla aina sattuu ja tapahtuu. Tässä tämän päivän uutissatoa Keski-Pohjanmaa -lehden otsikoissa:

- Haavoittunut karhu karisti etsijät kannoiltaan

- Junakuski unohti pysähtyä Pännäisissä (pysähtyiköhän juna; latojan huomautus)

- Puukot heiluivat Haapavedellä

- Välejä selviteltiin teräasein Ylivieskassa

- Viina vasta ajon jälkeen -väite hyväksyttiin käräjillä

- Kärähtänyt ruoka aiheutti palohälytyksen Kokkolassa

Mutta osataan sitä Etelä-Pohjanmaallakin. Otetaanpa vaikka uutinen, jossa kerrotaan, että

kansanedustaja Petri Salon (kok) oikeudenkäynti käynnistyi tänään Pohjanmaan käräjäoikeudessa Vaasassa.

Petri Saloa, joka on ollut kansanedustajana vuodesta 1999 ja toiminut sitä ennen 15 vuotta poliisikonstaapelina Pohjanmaalla, syytettiin törkeätä liikenneturvallisuuden vaarantumisesta ja lahjuksen antamisesta. Salo oli syytteen mukaan ajanut Vöyrillä 138 kilometrin tuntinopeutta alueella, jossa suurin sallittu ajonopeus oli 80 kilometriä tunnissa. Salo on kiistänyt syytteen kertoen ajaneensa ainoastaan 85 km:n tuntinopeutta. Ylinopeuden mittasi nopeusvalvontaa suorittanut LP:n vanhempi konstaapeli.

Syytteen mukaan kansanedustaja Salo oli tien päällä suoritetun tutkinnan yhteydessä eli tarkemmin sanottuna poliisiautossa suoritetun kuulustelun päätteeksi yrittänyt lahjoa kyseisen poliisin. Poliisimiestä kuultiin käräjäoikeuden istunnossa todistajana valan nojalla. Lehtitietojen mukaan todistaja kertoi Salon yrittäneen suostutella ja ylipuhua hänet painamaan asian villaisella. Poliisin mukaan Salo lupasi siitä hyvästä tarjota pullakahvit koko liikkuvan poliisin paikalliselle yksikölle.

Salo on kiistänyt myös lahjussyytteen ja selittänyt halunneensa tarjota pullakahvit puhtaasti kollegiaalisista syistä ja ystävällisyyttään.

Olen selostanut tapausta aiemmin blogissani 305/11.8.-10. Kuten tuolloin totesin, oleellista jutussa ei ole se, että Salo yritti lahjoa poliisin "vain kahvikupilla" eli tarjoamalla mitättömän pieneltä tuntuvan edun. Mutta tänäänkin tiedotusvälineet ja niiden näppärät toimittajat ovat vääntäneet tapauksesta otsikoita, joiden mukaan jutussa ratkaistaisiin nimenomaan se, "voiko kahvikupillisella lahjoa." Salon asianajaja esiintyi tv:ssä hurskaan näköisenä ja "epäili", että syyte tuskin menee oikeudessa läpi, koska kysymyksessä oli vain kahvikupin tarjoaminen ja sitäkään ei tehty lahjomistarkoituksessa.

Voi hyvät hyssykät, tekisi mieli sanoa! En sanokaan muuta, vaan viittaan siihen, mitä olen aiemmassa blogijutussani lahjuksen antamisesta yleensä lausunut.

Syyttäjä vaatii Salolle 30-60 päivän pituista ehdollista vankeusrangaistusta. Oikeuskäsittelyn aluksi syyttäjä vaati Salolle vaihtoehtoisesti tuntuvaa sakkorangaistusta, mutta loppupuheenvuorossaan syyttäjä siis hieman kovensi vaatimustaan. Lieko syyttäjä suivaantunut käräjillä Salon puheista niin, että päätti koventaa vaatimustaan? Syyttäjän rangaistusvaatimus ei sido tuomioistuinta, jos se toteaa Salon syylliseksi.

Jos oikeudenkäynnin uutisointi pitää paikkansa eikä käräjillä tullut ilmi muuta asiaan vaikuttavaa, mitä lehdissä on kerrottu, ei langettava tuomio lahjuksen antamisesta vaikuttaisi mitenkään epärealistiselta ratkaisulta. Todistajana kuultu poliisimies ja Salo kertoivat faktoista eli muun muun pullakahvien tarjoamisesta aika yhdenmukaisesti, näin esimerkiksi siltä osin, että Salo halusi tarjota kahvit koko LP:n paikalla olevalle ryhmälle.

Vaikuttaa epätodennäköistä, että Salo olisi halunnut tarjota kahvit poliiseille vain hyvää hyvyyttään välittömästi sen jälkeen, kun hänellä oli ollut hänet pysäyttäneen poliisimiehen kanssa, jollei nyt riitaa, niin ainakin selkeää erimielisyyttä ylinopeuden asteesta. Salolla oli motiivi lahjuksen tarjoamiselle, sillä onhan hän tullut poliitikkona tunnetuksi muun muassa juuri liikenneturvallisuuden puolesta puhujana, eikä poliitikolle ja entiselle poliisimiehelle tuomittu mojova sakkorangaistus törkeästä ylinopeudesta ja siihen päälle tuleva ajokielto olisi tiennyt mitään hyvää esimerkiksi tulevia eduskuntavaaleja ajatellen.

Mutta paljon toki riippuu siitä, millaisen vaikutelman oikeuden jäsenet saivat Salon ja toisaalta todistajana kuullun poliisimiehen vilpittömyydestä ja heidän kertomustensa uskottavuudesta. Tätä puolta lehtiuutisissa ei ole arvioitu. Luottamus poliisiin on Suomessa suurta, sitä vastoin luottamus poliitikkoihin puolestaan sangen vähäistä; näin ainakin, jos haastattelututkimuksiin on uskominen. Mutta käräjäjutut ovat hieman eri asemassa. Minkälainen sitten on luottamus poliisi-poliitikkoon ja hänen selityksiinsä? Tämä punnitaan käräjäoikeuden tuomiossa.

Käräjäoikeus käsitteli jutun kokoonpanossa, johon kuului kolme virkatuomaria. Lautamiehet eivät siis osallistuneet käsittelyyn, mikä on tällaisessa "poliitikon asiassa" hyvä asia. Lautamiehet valitsee tehtäväänsä poliittinen elin eli kunnanvaltuusto, useimmat lautamiehet ovat poliittisten puolueiden jäseniä.

Vaasan käräjäoikeus antaa tuomionsa 22.9.

305. Kansanedustajan lahjusepäily; älkääs nyt, eiköhän mennä kahveelle.

Suomalaiset luottavat muita eurooppalaisia selvästi enemmän poliisiin. Tämä kävi - jälleen kerran - ilmi, kun viime viikolla julkistettiin Valittujen Palojen kuudessatoissa Euroopan maassa toimeenpannun kyselytutkimuksen tulokset. Tutkimukseen vastasi yhteensä 32 163 ihmistä, Suomessa kirjekyselyyn vastaajia oli 1 338 henkeä.

Lehden mukaan suomalaisten todellinen luottoammatti on lentäjä, johon 95 prosenttia kansalaisistamme luottaa suuressa määrin tai melko paljon. 90 prosentin rajan ylittivät myös palomiehet, apteekkarit, sairaanhoitajat, lääkärit ja poliisit. Poliisiin suomalaisista luottaa peräti 92 prosenttia väestä, kun eurooppalainen keskiarvo poliisin luottamuksessa on vain 62.

Luottamustilaston peräpäätä pitävät Suomessa toimittajat (26 %), automyyjät (19 %) ja tietenkin poliitikot (10 %).

Poliitikkoihin eivät taida Suomessa luottaa enää paljon muut kuin ylimmät laillisuusvalvojamme. Uskoihan oikeuskansleri Jaakko Jonkka ministeri Mauri Pekkarisen selitykseen "unohduksesta" Suomi-Soffan tapauksessa niin, että antoi oitis eli miltei siltä istumalta Pekkariselle asian johdosta puhtaat paperit. Mutta tässä erilaisten valtiosääntöoikeudellisten hölmöilyjen luvatussa maassahan oikeuskansleri on, paitsi laillisuusvalvoja, samanaikaisesti ministereiden uskottu mies, jonka tehtäviin kuuluu ministereiden ja ministeriöiden korkeiden virkamiesten juridinen konsultointi ja neuvonta. Tämä selittää paljon.

Kansan luottamus poliisimiehiin - yhtään naispoliisipoliitikkoa ei tunneta - ilmenee myös erilaisissa vaaleissa. Ihmiset tykkäävät näköjään sinitakeista kuin hullu puurosta, sillä onhan nyt parhaillaan istuvaan eduskuntaan äänestetty peräti seitsemän poliisimiestä. Ovatko nämä konstut, komisariot ja vallesmannit sitten saaneet parlamentissa jotakin merkittävää aikaiseksi - no, tämä on jo kokonaan toinen juttu. Lisää poliiseja on pyrkimässä eduskuntaan. Väkivaltarikostutkintaan erikoistunut ylikomisario Kari Tolvanen (kok) on ilmoittanut pyrkivänsä ensi vuoden vaaleissa parlamenttiin Uudenmaan vaalipiiristä.

Mutta mikä mahtaa olla luottamus yhdistelmään poliisi-poliitikko? Tätä olisi varmaan jännittävää tutkia ehkä jopa väitöskirjatasolla asti (nollatutkimuksia on tehty paljon vähäpätöisemmistäkin aiheista). Romahtaisiko parlamenttiin valitun poliisimiehen luottamus kansan silmissä 92 prosentista 10:een prossaan heti, kun tämä "ryhtyy poliitikoksi" eli saapastelee Arkadianmäelle ja kansa näkee hänet istuskelemassa Eduskunnan suuressa salissa suht´koht joutilaan näköisenä ja ilman sitä sinistä virkapukua? Vain laskisiko luottamus poliisi-kansanedustajiin pikkuhiljaa?

Voisiko poliisi-kansanedustajassa ilmetä ammattitaustoista johtuen jonkinlainen persoonallisuudenjakautumisilmiö á la tohtori Jekyll ja mr. Hyde? Jotkut ovat olleet havaitsevinaan yleensä jopa (tai etenkin) johtavissa poliitikoissa tällaisia piirteitä, joiden johdosta poliitikolta saattaa puuttua moraalinen sairaudentunto tyystin. Tällaiset poliitikot, näin väitetään, käyttäytyvät ja puhuvat kauniisti ja sopuisasti kuin pulmuset tajuamatta itsekään, miten läpimätiä moraalisessa suhteessa itse asiassa ovat. Tällainen poliitikko haluaa väistää kaiken henkilökohtaisen vastuun ja esiintyä tilanteesta riippuen milloin poliitikkona - kansan edusmiehenä - tai yksityishenkilönä aivan sen mukaan, miten valinta hänelle itselleen kulloinkin parhaiten sopii. Ottaessaan vastaan vaalirahaa yrityksiltä hän esiintyy poliitikkona selittäen, ettei vaalirahoituksessa ole mitään pahaa - päin vastoin; rahoittajiensa nimiä hän ei kuitenkaan suostu paljastamaan selittäen, ettei hän edes tiedä rahoittajinaan eikä hänen edes tarvitse niitä tietääkään! Jos poliitikko sitten jää kiinni tai häntä epäillään hämäräperäisistä kytköksistä vaalirahoittajiinsa tai muihin harmaan talouden bisnesmiehiin, hän loukkaantuu syvästi ammattitoimintaansa kohdistuvista värinkäytösepäilyistä ja vakuuttaa moraalista puhtauttaan, jopa naurettavuuksiin asti.

Mutta sitten itse päivän teemaan.

Kolmannen kauden kansanedustaja - siviiliammatiltaan vanhempi konstaapeli - Petri Salo (kokoomus) ajoi toukokuussa Ylihärmä-Vöyri -tiellä Liikkuvan poliisin nopeustutkaan. Salo oli ajossa poikansa Peugeot -merkkisellä henkilöautolla, jonka nopeudeksi poliisin tutka mittasi 138 km/t tieosuudella, jossa sattui olemaan 80 kilomerin nopeusrajoitus. Melkoista haipakkaa siis, puhtaasti ylinopeuden perusteella arvioituna kyse on ilman muuta törkeästä liikenteen vaarantamisesta, jos mittaustulos pitää paikkansa.

Petri Salo kiisti kuitenkin ylinopeuden selittämällä, että kyseinen ylinopeus on "täysi mahdottomuus." Salo arveli ajelleensa vain 80-100 kilomerin tuntinopeudella, josta selviäsi suunnilleen 70 euron suuruisella rikesakolla. Törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta puolestaan voi seurata jopa vankeusrangaistus ja luonnollisesti myös ajokielto, joka tapauksessa vähintään 30 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus, joka kansanedustajan tuloilla voisi tietää about 2 000-3 000 euron suuruista sakkorangaistusta.

Petri Salon ajaman ylinopeuden suuruutta selvitellään 10.9. Pohjanmaan käräjäoikeudessa Seinäjoella, jossa syyttäjä vaatii kansanedustajalle rangaistusta juuri em. törkeästä liikennerikoksesta. Rikoksesta epäiltyä tai syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes toisin tuomioistuimessa päätetään. Toisaalta on syytä muistaa, että epäillyllä tai rikoksesta syytetyllä ei ole totuusvelvollisuutta, vaan hän voi vaieta tai valehdella täysin vapaasti. Osoittaako Salon kiistäminen rohkeutta, vilpittömyyttä, laskelmallisuutta vai kenties edellä mainittua poliitikoille tyypillistä moraalittomuutta? Ehkä käräjäoikeuden tuomion jälkeen olemme tässä suhteessa viisaampia, sillä tuomioistuimen tehtävänähän on, näin ainakin väitetään, löytää oikeusjutussa totuus - tosin siinä ei aina onnistuta.

Pienoisen uutispommi syntyi, kun viime viikolla kerrottiin, että syyttäjä vaatii käräjäoikeudessa 10.9. kansanedustaja Salolle rangaistusta myös lahjuksen antamisesta virkamiehelle. Lehtitietojen mukaan Salo oli esittänyt ylinopeutta selvittäneelle poliisimiehelle kahville menemistä, Salo olisi siis luvannut tarjota häntä kuulustelleelle poliisille kahvit. Syyttäjä Peter Levlin vaatii lahjonnasta Salolle ehdollista vankeusrangaistusta kertoen, että syyte nostettiin, jotta saataisiin ennakkotapaus lahjonnan rajasta. Syyttäjän tarkoituksena on ilmeisesti viedä asia tarvittaessa aina korkeimpaan oikeuteen asti, sillä vain KKO voi antaa alempia tuomioistuimia ohjaavia ennakkopäätöksiä.

Kansanedustaja Salo luonnollisesti kiistää myös lahjussyytteen. Hän on kertonut lehdille, että ennakkotapauksen hakeminen kummastuttaa häntä ja ettei ole helppoa olla "syyttäjälaitoksen esimerkkinukke." Salo pohti, että varmaan tällä tavalla ennakkotapauksen hakeminen saa suurta julkisuutta.

Syyttäjä on ollut vaitonainen lahjussyytteen yksityiskohdista, sillä syyte tulee kokonaisuudessaan julkiseksi vasta käräjäoikeuden istunnossa. Salo itse on selitellyt tapausta lehdille itselleen parhain päin. Salon on kertomansa mukaan Vaasan läänin entinen poliisin luottamusmies, joten hän tuntee lukuisia kollegojaan. Salon mukaan hänen esittämänsä kahvikutsu ei koskenut vain häntä poliisiauton takapenkillä kuulustellutta poliisimiestä, vaan muitakin paikalla olleen kahden LP:n partion poliiseja, jotka olivat Salolle entuudestaan tuttuja. "Olin aika pitkään siellä takapenkillä ollut ja ajattelin, että tapaan kavereita samalla reissulla, kertoi Salo (I-S 10.8.).

Salo ihmettelee saamaansa lahjussyytettä, mutta uskoo, että Pohjanmaan käräjäoikeus pystyy arvioimaan, "vaikuttaako euron kahvi jonkun tekemiseen tai tekemättä jättämiseen."

Mutta kuten jutun syyttäjä Peter Levlin on todennut, lahjomatilanteessa tarjotun etuuden suuruus ei ole kovin tärkeä seikka. Kyse on periaatteesta eli siitä, milloin yhteiskunnassa tulee puuttua virkamiesten lahjontaan. Jos emme halua elää yhteiskunnassa, jossa lahjoman tarjoaminen virkamiehille yleistyy, tulee syyttäjälaitoksen puuttua epäiltyihin tapauksiin.

Lahjuksen tarjoajan yhteiskunnallisella asemalla on luonnollisesti merkitystä syytteen nostamista harkittaessa. Mitä korkeammassa tai merkittävämmässä yhteiskunnallisessa asemassa lahjomarikoksesta epäilty on, sitä herkemmin syytekynnyksen pitää ylittyä, eikä päin vastoin.

Petri Salon tapauksesta tulee mieleen vuonna 1997 esillä ollut KKO:n oikeusneuvos Eeva Vuoreen kohdistunut veropetosepäily, jossa lääninsyyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen kiinnittämättä huomiota Vuoren virkaan ja yhteiskunnalliseen asemaan. Oikeusasiamies Lauri Lehtimaja, jolle myöhemmin kanneltiin lääninsyyttäjän menettelystä, katsoi, että syyte olisi tullut nostaa muun muassa juuri sen vuoksi, että rikosepäily kohdistui valtakunnan ylimmän tuomioistuimen tuomariin.

Oikeusasiamies Lehtimajan mukaan Eeva Vuoren asema KKO:n jäsenenä oli lisännyt häneen kohdistuneen rikosepäilyn selvittämisintressiä.

- Koko oikeusjärjestyksenuskottavuus ja varsinkin oikeudenkäytön tasapuolisuutta kohtaan tunnettu luottamus antavat mielestäni erityisen aiheen painottaa asian selvittämisintressiä silloin, kun rikoksesta epäillään oikeuslaitoksen omaan piiriin kuuluvaa vaikutusvaltaista henkilöä.

Näin kirjoitti Lauri Lehtimaja päätöksessään vuonna 1997 asiassa, jonka esitteli hänelle muuten kansliapäällikkö Jaakko Jonkka, syytekynnyksestä vuonna 1991 väitellyt oikeustieteen tohtori. - Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, mikä painoarvo rikoksesta epäillyn yhteiskunnallisella ja vaikutusvaltaisella asemalla on esimerkiksi ex-pääministeriä koskevassa rikosepäilyssä, jonka selvittämisen parissa Jako Jonkka parhaillaan työskentelee.

Minusta oikeusasiamiehen Eeva Vuoren tapauksessa lausumia perusteita voidaan mutatis mutandis soveltaa myös istuvan kansanedustajan lahjusepäilyä koskevassa syyteharkinnassa. Huomioon voidaan ottaa myös kansanedustajan siviiliammatti eli aikaisempi toiminta poliisina. Jos Matti Meikäläinen olisi ehdottanut ylinopeudesta epäiltynä poliisimiehelle kahville menoa, olisi syyttäjä voinut helposti jättää syytteen nostamatta. Mutta kun lahjoman tarjoamisesta epäiltynä on istuva kansanedustaja ja poliisi, on selvää, että asianmukaisesti toimien syyttäjä ei ole voinut päätyä muuhun ratkaisuun kuin syytteen nostamiseen. Olkoonkin, että kyse oli vain "euron kahvista."

Se, mitä auton takapenkillä on puhuttu ja missä tarkoituksessa kansanedustaja on ehdottanut kahville menemistä, selvinnee käräjäoikeuden istunnossa, kun asiassa on kuultu myös paikalla olleita poliisimiehiä. Oliko Salo tehnyt ehdotuksensa myös muille paikalla olleille poliisimiehille ja oliko hän ollut tuolloin vilpittömässä mielessä ja tarjonnut kahveja vain kavereiden eli entisten kollegojen kanssa rupatellakseen, vai oliko Salon tarkoituksena ollut saada painetuksi ylinopeusasia villaisella tai päästä asiasta eroon pelkällä rikesakolla? Tämän arvioiminen riippuu paljolti Salon sananvalinnoista ja käyttäytymisestä poliisiauton takapenkillä ja yleensä tapahtumapaikalla.

Varomattomasti Salo on minusta joka tapauksessa menetellyt ryhtyessään "pokkana" ehdottelemaan kahville menemistä tilanteessa, jossa oli kyse häntä koskeneen törkeän liikennerikoksen selvittämisestä. Vai osoittaisiko juuri tällainen käyttäytyminen osaltaan lahjontayritykseen tarvittavaa röyhkeyttä ja piittaamattomuutta?

Motiivi Salolle näyttäisi lahjusyritykselleen olevan. Rikesakon ja päiväsakon ero on kyseisessä tilanteessa merkittävää luokkaa ajokieltoineen päivineen puhumattakaan siitä, että törkeästä liikenteen vaarantamisesta voidaan lätkäistä pahimmassa tapauksessa jopa ehdollista vankeutta, josta tulee merkintä rikosrekisteriin. Istuvalle kansanedustajalle tuomio törkeästä liikennerikoksesta ei ole mikään meriitti äänestäjien silmissä, kun seuraaviin vaaleihin on aikaa enää vajaa vuosi. Petri Salo on varmaankin hyvin tarkka nuhteettomasta poliisi-imagostaan ja hänen kerrotaan pitäneen palopuheita liikennesääntöjen noudattamisen merkityksestä. Salon on muuten eduskunnan hallintovaliokunnan ja sen liikennejaoston jäsen, joten tuomio törkeästä liikenteen vaarantamisesta eli todella törkeän suuresta ylinopeudesta voisi olla Salon kansanedustajan uran jatkamista ajatellen todella paha takaisku.

Tätä taustaa vastaan ei olisi mikään ihme, jos Salo olisi todella pyrkinyt pääsemään asiasta mahdollisimman vähällä tai kenties jopa toivonut häntä kuulustelleen poliisimiehen "armahtavan" hänet ja päästävän hänet asiassa pelkällä huomautuksella. - Mitenkäs muuten siinä poliisipäällikkö Mikko Paateron muutaman vuoden takaisessa ylinopeusjutussa aluksi eli "tien päällä" oikein tapahtuikaan... olisiko Paateron tapaus ollut vanhemman konstaapelin mielessä?

Mutta kuten sanottu, rikoksesta syytettyä koskee oikeusvaltiossa syyttömyysolettama, joka voidaan kumota vain tuomioistuimen lainvoimaisella langettavalla tuomiolla.

Jos saa ennustaa, niin voisinpa lyödä vähäisen vedon siitä, että Petri Salo tulee saaman käräjäoikeudessa sakkotuomion ylinopeudesta, todennäköisesti törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Sen sijaan syyte lahjuksen antamisesta tultaneen mitä suurimmalla todennäköisyydellä hylkäämään, sillä pidetäänhän käräjät kansanedustaja Salon kotikentällä Pohjanmaalla, jossa poliisin tuomitseminen virkavirheestä tai muusta rikoksesta on tunnetusti hyvin epätavallista (vrt. esim. Kauhajoen asejutun tuomio).

Luultavasti Petri Salo tulee samaan käräjäoikeuskäsittelyn ja lahjussyytteen hylkäämisen myötä vain lisäpotkua vaalikampanjalleen ja vaaleissa runsaasti niin sanottuja sääliääniä. Hänet valittaneen siis äänivyöryllä jatkamaan arvokasta työtään lainsäätäjänä.

Mutta ehkäpä näin on hyvä, kun asiaa pohdiskelee siltä kannalta, että kansanedustaja tuskin enää palaa entisen siviilityöhönsä, jossa edellytetään tutkimustenkin mukaan korkeaa uskottavuutta ja luotettavuutta.