Vaikka läpi harmaan kiven...Hesarissa eilen sunnuntaina julkaistusta Lauri Tarastin haastattelusta huomasi, että lehdellä on meneillään tietynlainen missio keskustan saamiseksi myös ensi vuoden eduskuntavaaleissa Suomen suurimmaksi puolueeksi, jolloin Mari Kiviniemi jatkaisi pääministerinä.
Hesarin uusi vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinenhän on taustaltaan ja ideologialtaan, paitsi vanhalestadiolaisia, myös maalaisliitto-keskustalaisia. Hänen isänsä professori Juha Pentikäinen toimi aikoinaan keskustapuoleen varapuheenjohtajana. Mikael Pentikäinen puolestaan oli nuorena miehenä keskusta-aktiivi ja taisi toimia Paavo Väyrysen avustajanakin. Mikael Pentikäinen oli Keskustan opiskelijaliiton puheenjohtajana ja järjestön julkaisun Politiikan Puntarin päätoimittajana.
Pentikäisen ja Hesarin keskusta-manööveriin kuuluu yhtenä palasena, että ex-pääministeri Matti Vanhanen selviäisi meneillään olevasta esteellisyyskohusta mahdollisimman vähin vaurioin eli ilman poliisitutkintaa ja valtakunnanoikeutta. Tässä tarkoituksessa lehti on käynnistänyt kampanjan, joka tähtää Vanhasen "jahtaajan" eli oikeuskansleri Jaakko Jonkan ammattitaidon ja menettelytapojen mollaamiseen.
Tätä tavoitetta ilmensi hyvin lehden kuukausiliitteen toimittajan Unto Hämäläisen, tunnetaan myös nimimerkillä Perässähiihtäjä, kolumni lehdessä 25.9. Siinä Hämäläinen syyttää oikeuskansleri Jonkkaa siitä, ettei tämä ajoissa estänyt pääministeri Matti Vanhasta tekemästä virhettä eli osallistumasta esteellisenä valtioneuvoston istuntoihin, joissa päätettiin RAY:n avustusten jakamisesta Nuorisosäätiölle. Unto Hämäläinen sanoo suorin sanoin, että "Jonkalle sattui virhe."
Kolumnissaan Hämäläinen ottaa esiin paljon puhutun "kolmen sekunnin" teorian koskien RAY:n avustusten myöntämistä järjestöille. Kyse olisi siis täydellisestä rutiiniasiasta. Huvittavinta on, että Hämäläinen puolustelee tällä oikeuskansleria ja sanoo, että kun asiat nuijitaan näin nopeasti pöytään, niin "Jonkan virhe ei ole suuri."
Kaikki muut mainitun "kolmen sekunnin teorian" kannattajat ovat sentään tarkastelleet päätöksentekomenettelyä pääministerin virheen kannalta. Tämä Unto Hämäläinen panee kuitenkin paremmaksi ja sivuuttaa Matti Vanhasen mahdollisen virheen tyystin!
Hämäläinen on tunnettu politiikan toimittaja, joka kirjoittaa hyvin ja asiallisesti. Hänet tunnetaan poliitikkojen, etenkin johtavien poliitikkojen ystävänä. Tällöin ei ole ilmeisesti suotava, että toimittaja ryhtyisi "jahtaamaan" poliitikkoja ja kirjoittelemaan heistä ikävästi. Jos näin tekisi, niin johtavat poliitikot lakkaisivat kaveeraamasta eikä toimittaja saisi enää heiltä tietoja. Tämä lienee Unto Hämäläisen kantavia ajatuksia toimittajan työssään.
Mutta eihän tämä ystävyys ja kaveruus saisi toki mennä niin pitkälle, että toimittaja ryhtyy poliitikkokavereita puolustaakseen kääntämään selviä asioita päälaelleen ja syyttämään johtavia virkamiehiä ja oikeusviranomaisia poliitikkojen töppäyksistä! Silloin ollaan kyllä pahasti hakoteillä.
Faktat on otettava faktoina ja kerrottava yleisölle faktoina, niin myös voimassa oleva lainsäädäntö sellaisena kuin se on. Pidän selkeänä puutteena sitä, että kolumnisti Hämäläinen ei kertonut edellä mainitussa kolumnissaan, mitä laki eli tarkemmin sanottuna virkamieslaki sanoo virkamiehen ja misterin esteellisyydestä ja sen toteamisesta.
Lakihan on tässä suhteessa yksiselitteinen: virkamiehen on hoksattava itse oma esteellisyytensä ja vetäydyttävä jäävinä päätöksenteosta. Virkamies tai ministeri vastaa siis itse esteettömyydestään ja kantaa vastuun niistä seurauksista, joita hänen esteellisyydestään aiheutuu. Ministeri ei voi lähteä syyttämää oikeuskansleria siitä, että tämän olisi pitänyt hoksata hänen esteellisyytensä. Oikeuskansleri ei ole ministereiden holhoojana, vaan laissa edellytetään, että ministerit ovat sen verran fiksuja ihmisiä, että ymmärtävät itse esteellisyytensä.
Tämä puolen, joka on aivan olennainen Vanhasen esteellisyyttä arvioitaessa, Unto Hämäläinen kuitenkin "jostakin syystä" sivuutti pakinassaan kokonaan. Hämäläisen kirjoitus on naiivi myös siltä osin kun siinä selitellään, että ministereillä ei muka olisi mitään mahdollisuutta perehtyä ennen valtioneuvoston istuntoa avustusrahojen jakamiseen. Valtioneuvoston istuntojen esityslistat jaetaan nimittäin hyvissä ajoin ministereille ja heidän laajalle sihteeri- ja avustajakunnalleen. Ministerillä on siis oikein hyvää aikaa perehtyä kaikkiin istunnossa esille tuleviin asioihin ja ottaa tämän perusteella kantaa mahdolliseen esteellisyyteensä.
No, Unto Hämäläisen tekemät virheet eivät ehkä ole kovin suurena, kun ottaa huomioon, että hän ei ole lakimies; huomattakoon, että esitän tässä samantapaisia lieventäviä asianhaaroja kuin Hämäläinen kertoessaan kolumnissaan oikeuskanslerin virheestä. Mutta jos samanlaiseen virheeseen sortuu joku tunnettu jurisit, niin silloin kyllä on niin sanotusti piru merrassa.
Eilen tuollainen ihme kuitenkin nähtiin, kun ministerin arvonimen hiljattain saanut - ketkä mahtoivat olla arvonimeä anomassa (?) - Lauri Tarasti, joka on entinen KHO:n jäsenen ja hallintoneuvos, arvosteli oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa aivan samasta asiasta kuin kolumnisti Unto Hämäläinen ja vieläpä samantapaisin sanakääntein.
Lauri Tarasti, joka pyrki, jollen nyt aivan väärin muista, itsekin aikoinaan oikeuskansleriksi, veisaa Hesarissa toimittaja Jaakko Lyytisen - Unto Hämäläinen ei sentään ollut haastattelijana - kirjoittamassa jutussa samaa virttä kuin Hämäläinenkin:
"Jonkan oli pitänyt normaalitilanteessa varoittaa Vanhasta."
Se, mitä ministeri tarkoittaa "normaalitilanteella," ei selviä jutusta; tyypillisen huolimatonta sanojen heittelyä tämäkin.
Tarastin mukaan Jonkan olisi pitänyt tietää Vanhasen suhteesta Nuorisosäätiöön, koska "tätä asiaa oli puitu monta kertaa." - Siis mitähän asiaa?
Vaikka Herra Ministeri on entinen KHO:n tuomari, hän tuntuu viis veisaavan virkamieslaista. Mainittuun lakiin ja sen esteellisyyssäännöksiin ministerimme ei viittaa haastattelussa kertaakaan, ei sen puoleen muihinkaan säädöksiin. Kuten edellä totesin, virkamieslain mukaan on selvää, että virkamies ja ministeri itse vastaa esteellisyydestään, jos hän ei ymmärrä tai kenties halua jäävätä itseään. Vaikea uskoa, että entisen tuomarin laintuntemus olisi kadonnut eläkkeelle siirtymisen myötä. Hämäläisen tavoin myös Tarasti tunnustautuu edellä mainitun "kolmen sekunnin teorian" kannattajaksi, mitä myös on syytä ihmetellä.
Näyttää siltä, että Lauri Tarasti ei ole lukenut lainkaan oikeuskansleri Jonkan 15 sivun pituista ilmoitusta perustuslakivaliokunnalle. Jos hän olisi tämän tehnyt, niin hän ei tietenkään heittelisi vain ikään kuin lonkalta, että "jos tutkitaan vain esteellisyyttä ja jääviyttä, en ymmärrä, mitä tutkittavaa tässä oikeastaan on."
Tarastin moitteet Jonkalle ovat todella outoja, sillä kun lukee Jonkan paperin, ei voi tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen, että tässä Vanhasen asiassa sitä tutkimista vasta onkin!
Kyse on siitä, että Matti Vanhasen esteellisyys liittyy - Jonkka puhuu varovaiseen tapaansa "rakenteellisesta yhteydestä" - kiinteästi Nuorisosäätiön muuhun ja laajempaan poliisitutkintaan, jossa ovat mukana mm. Kanki-Kaikkonen ja Juka Vihriälä. KRP tutkii parhaillaan Vanhasen seuraajana Nuorisosäätiössä jatkaneen Antti Kaikkosen ja RAY:n entisen puheenjohtajan Vihriälän edesottamuksia aika vakavien rikostunnusmerkistöjen valossa.
Tässä kulkee koko Vanhas-jupakan jutun punainen lanka, mutta Vanhasen osuutta ja mahdollista kytköstä asiaan ei vain haluttaisi millään aloittaa selvittää ja tutkia.
Poliitikot kiroilevat hiljaa mielessään, että voihan perhana tuota Jonkkaa, minkä teki, ja yrittävät kaikin keinoin mollata oikeuskansleria "epäkypsän" asian tuomisesta eduskuntaan ja jopa lehdistön suosiollisella avustuksella mustata oikeuskanslerin mainetta jonkin 17 vuotta sitten sattuneen mitättömän episodin takia.
Kirjoitin muutama viikko sitten Italian pääministerin Silvio Berlusconin syytesuojasta, jota meillä ihmetellään ja jopa naureskellaan. Mutta itse asiassa Suomessa ministerillä on käytännössä lähes samanlainen syytesuoja kuin Berlusconillakin. Ministerivastuuasioissa syytekynnys on hilattu todella korkealle., ja kuten nyt saamme havaita, esitutkinnan aloittamiskynnyksestäkin tehdään aivan hirmuisen suuri asia. Kyllä Berlusconin syytesuoja kalpenee suomalaisen mallin rinnalla.
Italiassa sentään oikeusviranomaiset ja tuomarit ovat yrittäneet murtaa Berlusconin syytesuojaa ja siinä usein myös onnistuneet. Mutta tekevät suomalaiset tuomarit, ex-tuomarit, oikeusviranomaiset ja niin sanotut asiaintuntijat? Niin, he osallistuvat kiivaasti pääministerin syytesuojan pönkittämiseen eivätkä haluaisi, että pääministerin epäiltyä rikosasiaa alettaisiin tutkia edes esitutkinnassa!
Vanhasen asiassa(kin) poliitikot saavat tukea ministeri Lauri Tarastilta, jota Hesarin jutussa luonnehditaan osuvasti poliitikkojen "puolustajaksi." Helsingin sanomat tuntuu valjastaneen ministeri Tarastin ristiretkelle oikeuskansleria vastaan ex-pääministerin pelastamiseksi. Unto Hämäläisen kolumnin ja Lauri Tarastin haastattelun tarkoituksena on osoittaa oikeuskansleri Jonkka taitamattomaksi lainvalvojaksi ja vaikuttaa eduskunnan perustuslakivaliokunnan jäseniin - poliitikkoihin - jotta nämä hoksaisivat ratkaista esteellisyysasian Matti Vanhasen eduksi ja oikeuskanslerin tappioksi.
Entiseltä korkea-arvoiselta tuomarilta voitaisiin kuitenkin edellyttää hieman enemmän harkintaa ja asiaan perehtymistä ennen kuin hän ryhtyy laukomaan oudolta kuulostavia ajatuksiaan julkisuuteen.
Ministeri Tarasti esitti myös aika kummallisia käsityksiä poliitikkojen sidonnaisuuksista ja niiden merkityksestä ja suorastaan yllytti poliitikkoja sitoutumaan entistä enemmän. Vaarallista, mutta niin tyypillistä puhetta poliitikkojen ymmärtäjältä ja puolustajalta. Tarasti sanoi, että poliitikkojen pitää sitoutua ajamaan "tietyn porukan" asioita. No, niinhän nämä ovat näköjään tehneetkin muun muassa erilaisissa kauppaketjuhankkeissa.
