1150. Niinistö tapasi Putinin - so what?

1. Presidentti Sauli Niinistö tapasi tänään keskiviikkona Sotshissa Venäjän presidentin Vladimir Putinin. Tapaaminen käytiin Putinin hulppeassa loma-asunnossa. Sauli niinistö oli lentänyt Sotshoin jo tiistai-iltana. Keskustelu oli aika lyhyt ja presidenttien tiedotustilaisuus kesti 45 minuuttia.

2. Tapaamiselle oli ladattu melko suuria odotuksia ja mediassa esiteltiin laajasti kysymyksiä, joista presidenttien arveltiin keskustelevan. Kuten aina ennenkin, herrojen odotettiin juttelevan sekä kansainvälispoliittista kysymyksistä että Suomen ja Venäjän kahdenkeskisiin suhteisin liittyvistä asioista.

3. Ilta-Sanomissa julkaistussa laajassa jutussa Suomessa parhaillaan vieraileva amerikkalainen asiantuntija Heather A. Conley, joka on CSIS-tutkimuslaitoksen Eurooppa-asioiden johtaja,  kertoi toivovansa, että  Niinistö painottaisi Putinille toisten valtioiden alueiden koskemattomuutta ja sitä, ettei muiden maiden asioihin pidä puututa. Conleyn mukaan Niinistön tuli tehdä Putinille selväksi, että Venäjän ja venäläisten oma käytös on johtanut lännen Venäjälle asettamiin pakotteisiin. Conley sanoi myös toivovansa, että Niinistö toteaisi selvin sanoin Putinille, että Suomi tekee omat turvallisuusratkaisunsa itsenäisesti.

3. Tiedotustilaisuudessa olivat läsnä mm. molempien maiden ulkoministerit, joista Timo Soinin silmät lurpahtelivat uhkaavasti ja painuivat välillä kiinni eikä Timo näyttänyt muutenkaan olevan huippukunnossa. Toista maata oli ulkoministeri Sergei Lavrov, vanha kettu, joka näytti ruskettuneelta ja pirteältä, Putinin joukoissa nähtiin myös Venäjän entinen puolustusministeri Sergei Ivanov, jolla on edellen merkittävä asema Putinin hallinnossa.

4. Putin kertoi, että presidentit olivat keskustelleet mm. Syyrian ja Ukrainan tilanteesta. Tietenkin, mutta sitä ei toki kerrottu, mistä kysymyksiä tämä keskustelu oli koskenut ja olisiko siinä päästy yhtään eteenpäin. Ei tietenkään.

5. Niinistö puolestaan selitti - jälleen kerran - että keskustelua oli käyty myös arktisen alueen ympäristökysymyksistä, mustasta hillestä - kuinkas muuten, sillä musta hiili on Niinistön todeklinen keppihevonen, jonka hän aina mainitsee - LNG -kasun käytöstä, josta keskustelusta Niinistö kiitti Putinia; minkähän vuoksi? Metsäpalojen torjunnastakin oli kuulemma puhuttu. Toivottavasti tämäkään puhe ei jäisi, kuten on pelättävissä, vain puheen tasolle.

6. Tietenkin oli puhuttu myös arktisen alueen ongelmista ja Arktisen neuvoston huippukokouksesta, jota Niinistö kovasti ajaa. Ajaa, koska kokous pidettäisiin, missäpä muualla kuin Suomessa, ja NIinistö saisi tilaisuuden isännöidä kokousta. Tällaisia huippukokouksia Niinistö suorastan rakastaa. Suomi toimii vielä vuoden verran Arktisen neuvoston puheenjohtajanamaana. Niinistö "paljasti"tänään, että että molemmat maat ovat valmiita osallistumaan arktiseen huippukokoukseen; tämä ei ollut tosin ollut mikään yllätys.

7. Iltalehden toimittaja viittasi Venäjän puolustusministerin Sergei Shoigun ilmoitukseen ja kysyi, johtaisiko Suomen ja Naton lisääntynyt yhteistyö Venäjän vastatoimiin, kuten Shoigu oli uhonnut. 

8. Putin ei vastannut kysymykseen, vaan totesi, että me emme siirrä joukkojamme lähemmäksi Naton rajoja mutta Naton sotilasinfrastruktuuri lähestyy meidän rajojamme. Putin jatkoi motkotustaan Natolle ja kertoi, että Nato järjestää koko ajan suuria sotaharjoituksia rajojemme läheisyydessä. Venäjän on reagoitava myös Yhdysvaltain ohjustorjuntajärjestelmään rajojemme lähellä. Järjestelmää voidaan käyttää paitsi ohjusten torjuntaan myös niiden ampumiseen.

9. Putin ilmoitti Venäjän tukevan Sauli Niinistön aloitetta Itämeren alueen turvallisuuden lisäämiseksi, myös sitä, mikä koskee lentoturvallisuutta. Putinin mukaan Venäjä on valmis keskustelemaan Naton kanssa myös transpondereiden käytöstä sotilaskoneissa, mutta valitteli samalla, että "he kieltäytyivät neuvotteluista".

10. Saui Niinistö lausui, että hän oli sanonut jo kuusi vuotta sitten herra Putinille, että jokainen itseään kunnioittava valtio huolehtii omasta turvallisuudestaan, enkä ole kuullut tällä matkalla yhtään kriittistä kommenttia Suomea kohtaan. Niinistö selitti, ettei Suomessa ole yhdysvaltalaisia ohjuksia, ja korjasi hieman myöhemmin, että sellaisia ohjuksia, joita kysyjä oli tarkoittanut ja joista puolustusministeri Shoigun oli valitellut.

11. Tuossa nyt oli edes ripaus siitä asiasta, jota amerikkalainen asiantuntija Heather A. Conley oli toivonut Niinistö painottavan Putinille. Mutta tietenkin olisi toivonut, että Niinistö olisi tuonut asian lähes uneliaassa  tiedotustilaisuudessa esiin hieman pontevammin. Nyt Putin ei ollut kuulevinaan koko Niinistön lausumaa. 

12. Se, ettei Putin ollut puolustusministeri Shoigun tavoin suoraan moittinut Suomea Nato-yhteyksistä, ei merkitse kovinkaan paljon. Putin on kaikesta huolimatta herrasmies, joka tanssahtelee Itävallan ulkoministerin kanssa tämän häätilaisuudessa ja joka ei hevin lähde julkisesti moittimaan Suomea, jota hänen vieraanaan ollut presidentti edustaa. Silti Putin voi olla aivan yhtä epäluuloinen Suomen ja Naton yhä edelleen lähenevästä yhteistyöstä, joista Shoigun oli aiemmin julkisesti kertonut. Niinistön vierellä Putin tyytyi arvostelemaan vain Natoa.

13. Käyn vielä huomennea - yön yli nukuttuani - kenties läpi joitakin muita kohtia, jotka tiedotustilaisuudessa tulivat esille. Kovin ihmeellisiä asioita sieltä ei enää löydy. Voidaan syystä kysyä, miksi näitä ns. työvierailuja presidenttien välillä oikeastaan järjestetään. Onko niihin suurta tarvetta ja mieltä?

14. Mutta jo nyt voin sanoa, että Niinistön vierailu oli minulle pettymys, sillä eihän tilaisuudessa tullut esiin kerrassaan mitään uutta, ei ainakaan sellaista, josta tiedotustilaisuudessa olisi kerrottu. Samojen tuttujen asioiden (Itämeren turvallisuus, arktinen alue, musta hiili, transponderit jne.) ympäripyöreää toistelua ja samaa vanhaa jargonia, jota Niinistön ja Putinin tapaamisten jälkeen on saatu kuulla jatkuvalla syötöllä jo monta vuotta. 

15. Sauli Niinistö ei näköjään rohkene sanallakaan arvostella Venäjää, puhumattakaan Putinista, eikä Putin tunnu antavan kovinkaan suurta arvoa tai merkitystä Niinistön tapaamisille. Kumpikin presidentti tietää, että heidän on silti tavallan pakko vetää tätä näytelmää läpi kerran tai pari vuodessa, vaikka niissä ei tulisi mitään uutta esille.  

16. Putin haluaa Niinistö tapaamisilla osoittaa, että hänellä on vielä länsimaisia keskustelukumppaneita. Niinistö puolestaan yrittää uskotella itselleen ja Suomen kansalle, että hänellä muka olisi jonkinlaisen välittäjän tai sanansaattajan rooli Venäjän ja Länsi-Euroopan valtiojohtajien välillä. Turha toivo, sillä lähimainkaan kaikki suomaiset eivät  tähän usko.Toki he ovat mielissään siitä, jos Venäjä ei  ryhdy kovistelemaan ta painostamaan Suomea, mutta tästä Venäjä pidättäytyy vain, jos vain suomalaiset puolestaan haluavat esiintyä nöyrästi eivätkä lähde kärkevästi kritisoimaan Venäjää. Kaiki muistavat, mitä tapahtui loppuvuodesta 2015, jolloin Venäjä ja Putin päästivät laumoittain turvapaikanhakijoita Suomen rajavyöhykkeele ja edelleen Suomen, vaikka maiden välillä on toisin sovittu.

17. Tiedotustilaisuuden jälkeen presidenttien neuvpttelut vielä jatkuivat, mkä tjuntuu hivenen yllättävältä. Nyt kulemma keskusteltioin  sellaisista asioista kuin  Syyrian sota ja Ukrainan tilanne. Ilmeisesti Putin ei halunnut, että tiedotustilaisuudessa toimittajat oisivat päässeet kysymyksilään repostelemaan näitä asioita. Keskustelujen jälkeen Putin vei Niinistö seilaamaan Tsaika -nimisellä loistojahdillaan, jolla on pituutta 52 metriä. Purjehdusta kesti 1,5 tuntia Sotshin edustalla. Ja sitten Niinistö lensi kiireesti kotiin, jossa Jenni, Aaro ja Lennu häntä jo vamaan kovasti odottivat.

18. Tiedotustiolaisuudessa Putin näytti hyvin vetreäkuntoiselta, vaikka miehell äon ikää jo muistakseni 65 vuotta. Viisi vuotta vanhempi Niinistö näytti tv-kuvassa ainakin 10 vuotta Putinia vanhemmalta. Putin on solakka, kun taas Saulille on kertynyt vatsan seudulle aika lailla massaa; tämä ei toki ole mikään moite, sillä painonnousu on aivan normaalia tuonikäiselle miehelle. Tiedotustilaisuudessa Niinistö tapansa mukaan virnuili ja muikisteli tuon tuostakin suomalaisdelegaatioon päin, mutta se on oikeastaan aina ollut Niinistön tavaramerkkinä, jonka turvin hän on päässyt urallaan pitkälle. Putin sen sijaan piti kasvonsa koko ajan peruslukemlla ja hymyili hieman vasta tilaisuuden loppupuolella, jolloin tuli puhe hänen Itävallan vierailustaan, jossa Vladimir oli muun ohessa tanssittanut maan ulkoministeriä. Putinin tanssitaito ei ole yhtään Niinistön sanottua taitoa kummempi, joten tässä suhteessa voimme olla tyytyväisiä.

1116. Niinistölle vain 156 000 kannattajakorttia

                                                                                   Roni Rekomaa/Lehtikuva
Niinistön kampanja täydessä käynnissä kesäkuun alussa Hakaniemen torilla. Ehdokas itse väittää kivenkovaa aloittavansa kampanjansa vasta 6.12. jälkeen.

1. Tasavallan presidentti Sauli Väinämö Niinistö (69) kertoi tokokuun lopulla Mäntyniemessä, että hän hakee kuuden vuoden jatkokautta presidenttinä. Hän sanoi kuitenkin, ettei lähde kokoomuksen - Niinistö nousi vuoden 2012 vaaleissa presidentiksi kokoomuksen ehdokkaana - tai minkään muunkaan puolueen ehdokkaaksi vaan asettuu ehdolle valitsijayhdistyksen ehdokkaana, jos tätä varten perustettu kampanjatoimisto saa kerätyksi riittävän määrän hänen ehdokkuuttaan tukevia kannattajakortteja.  

2.  Kampanjaporukka, jota on vetänyt Sauli Niinistön vanha kaveri ja kokoomuksen entinen kansanedustaja Heikki A. Ollila, kertoi tänään, että kannattajakortteja on allekirjoitettu noin 156 000 kappaletta. Valitsijayhdistyksen presidenttiehdokaan pitää lain mukaan kerätä  (vain) 20 000 kannattajakorttia, joten Niinistön kampanja ylitti tavoitteen selvästi. 

3. Korttien määrää on hehkutettu suomalaiskansallliseen tyyliin kovasti ja estoitta.  Kampanjan vetomies Heikki A. Ollila on itse tietenkin pitänyt "omaa saavutustaan" ja 156 000 korttia suorastaan "mykistävänä" määränä. Mykistävänä ja "todella suurena märänä" saavutusta pitää myös Junkkari-blogissaan HS:n Marko Junkkari. Ilta-Sanomien toimittaja Mika Lehto puolestaan on sitä mieltä, että määrä on "suorastaan huikea" ja "ennennäkemättömän suuri", "valtava" jne. Yli-innostus on tällaisissa tapauksissa suomalaisille kovin tyypillistä.  HS:n J-P. Raesteen kirjoittaman jutun otsikko toitottaa, että "ovela taktiikka luo onnistuneesti mielikuvaa koko kansan presidenttinä". Jasså, mutta kokonaan toinen asia on, uppoaako moinen viekastelu ja oveluus läheskään koko kansaan. Kukaan ei ole sentään luonnehtinut Niinistöä "Vanhaksi ketuksi". Toimittajille voitaisiin järjestää kisa siitä, kuka heistä keksii "huikeimman" luonnehdinnan 156 000 kortille.

4. Itse en pidä kannattajakorttien määrää mitenkään suurena saatikka mykistävänä, huikeana, ihmellisenä yms. saavutuksena. Kortteja kerättiin sentään ympäri Suomea yli kolme kuukautta ja keräämistä varten oli pantu pystyyn 120 keräyspistettä; kortteja oli mahdollista myös tulostaa netistä ja niitä saatiin palauttaa postitse. Erilaisia keräystapahtumia järjestettiin peräti yli 500. Kesällä ihmiset liikkuivat sankoin joukoin erilaisissa tilaisuuksissa, festareilla, matalousnäytelyissä, lukuisilla juhannusjuhlilla, ravikilpailuissa, Porin Jazzeissa, Savonlinnan oopperajuhlilla jne, jne., joissa kortteja tietenkin myös kerättiin innolla. Veikkasin toukokuun lopulla julkaisemassani blogijutussa, että kannattajakortteja saadaan helposti kerättyä ainakin 200 000 kappaletta, tästä määrästä jäätiin nyt kuitenkin selvästi. Sauli Niinistön oma kampanja, jota hän on tosiasiallisesti käynyt jo monta kuukautta osallistuessaan eri puolilla maata monenkirjaviin tilaisuuksiin ja kissanristiäisiin, on toki myös lisännyt ihmisten halukkuutta korttien allekirjoittamiseen.  

5. Miksi kortteja ylipäätään kerättiin noin kauan ja innokkaasti, sillä kannattajayhdistyksen perustamiseenhan olisi riittänyt 20 000 kortin kokoon saaminen? Vastaus on yksinkertaisesti se, että Sauli Niinistön ja hänen kampanjaväkensä tavoitteena oli näissä "korttisulkeisissa", jotka muistuttavat jonkinlaista esivaalia, lyödä kuvaannollisesti muille ehdokkaille piti ns. luu kurkkuun ja osoittaa, että he ovat liikkeellä täysin turhaan.

6. Kannattajakorttien kerääminen oli siten tarkoitettu voimannäytöksi, mutta ketä tällainen hieman turhalta tuntuva pullistelu oikeastaan hyödyttää? Muiden ehdokkaiden kannalta jo Sauli Niinistön venkoilu "kampanjoida vai eikö kampanjoida" on osoitus ylimielisyydestä ja hänen asettautumisensa kannattajayhdistyksen ehdokkaaksi itse asiassa turha manööveri, koska kaikki kuitenkin tietävät, että Sauli Niinistö edustaa nimenomaan kokoomuslaisia arvoja ja on vaaleissa ensi sijassa hyvin toimeentulevien kansalaisten ehdokas. Vaikka Sauli venkoili viikko- ja kuukausikaupalla ehdokkaaksi asettumisellaan, kaikki kuitenkin oikein hyvin tiesivät, että hän on ilman muuta ehdokas.

7. Iltapäivälehtien poliittiset toimittajat -  I-S:n Timo Haapala tietenkin kaikkein kärjessä - ovat jo viikko- tai kuukausitolkulla - kirjoittaneet, että presidentinvaalit olisivat jotenkin turha näytös, koska muilla ehdokkailla ei ole Niinistöä vastaan minkäänlaisia m enestymisen mahdollisuuksia. Kannattajakorttien määrän selvittyä nämä "huutelut" tietenkin vain voimistuvat.  Mutta eihän asia tietenkään näin ole, sillä presidentinvaalit ovat demokratiassa aina merkittävä asia, eikä tämä tosiasia muutu miksikään sen vuoksi, että yksi ehdokas on selvä ennakkosuosikki. Vaalit antavat äänioikeutetuille ihmisille omakohtaisen mahdollisuuden vaikuttaa ja lausua mielipiteensä kansakunnalle tärkeästä asiasta.  Istuva presidentti haluaisi tietenkin tulla valituksi jo ensimmäisellä äänestyskierroksella, mutta kun vaalissa on mukana 6 tai 7 muutakin ehdokasta, tuon tavoitteen saavuttaminen ei ole helppo tehtävä eikä itsestäänselvyys. Niistä ihmisistä, jotka äänestävät jotakuta muuta kuin istuvaa presidenttiä, monet toimivat näin siksi,  että haluavat nimenomaan vastustaa istuvan presidentin uudelleen valintaa. 

8. Itse en äänestänyt Sauli Niinistöä vuoden 2012 vaaleissa enkä tule äänestämään häntä tälläkään kertaa. Niinistön näytöt presidenttinä ovat suhteellisen vaatimatonta luokkaa, mutta ennen kaikkea vierastan miehen luonteenlaatua sekä yli-innokasta kansansuosion tavoittelua. Olen monissa blogijutuissa jo yksilöinyt syitä, joiden vuoksi en kannata Niinistöä ja hänen uudelleen valintaansa. Hän on tyypillinen pikkupolitikointiin taipuvainen venkoilija, omahyväinen besserwisser, kaksinaamainen poliittinen peluri, melko keskinkertainen juristi, joka vetoaa mielellään mutta lähinnä vain hämäystarkoituksessa oikeusvaltioon ja oikeusjärjestykseen, kiihkeästi kampanjoiva ja ihmisiä kättelemään pyrkivä ehdokas, vaikka selitteleekin venkoillen aloittavansa kampanjansa muka vasta 6.12. jälkeen jne.  

9. Ihmisten ei ole suinkaan pakko äänestää Sauli Niinistöä, vaikka siihen on nyt tällä ovelalla kannattajakorttien keruulla pyrittykin, vaikka "kaikenmaailman" politiikan toimittajat, tutkijat ja Niinistön poliittiset tukijat ym. miten kailottaisivat Niinistön ylivertaisuutta. Niinistö ei ole todellisuudessa ylivertainen ehdokas, vaan loppujen lopuksi aika tavallinen poliitikko, joka hiiltyy tarpeen tulleen nopeasti siinä missä muutkin poliitikot. Tämä nähtiin viimeksi Sauli Niinistön vierailulla Valkoisessa talossa ja vierailun jälkimainingeissa, jossa hän yritti rutata Matti Vanhasen osin väärillä tiedoilla maanrakoon.  Koko kansan presidentiksi ja "maan isäksi" Niinistöllä ei minusta ole edellytyksiä.  Niinistö on mielellään luonut mielikuvaa, että hän ja vain hän voisi menestyksellisesti johtaa Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa, mutta maan ulkopolitiikaa ei voida perustaa pelkkien mielikuvien varaan. Niinistö on tehnyt toki lukuisia valtio- tai työvierailuja muihin maihin ja vastaanottanut kotimaassa korkeita vieraita mm. Venäjältä, Kiinasta, Japanista jne. Tällaisten tapaamisten avulla luodaan kuitenkin lähinnä vain mielikuvaa presidentin muka ylivertaisista kyvistä, mutta todellisuudessa noissa lyhyissä keskusteluissa ei voida vaikuttaa ulko-ja turvallisuuspolitiikkaan juuri lainkaan.

10.  Minä en pidä Sauli Niinistöstä enkä hänen tavoistaan ja tyylistään, mitäpä sitä kieltämään. Onneksi tulevissa presidentinvaalissa on monta hyvää ja pätevää ehdokasta, jotka voin hyvin perustein asettaa Sauli Niinistön edelle. He eivät venkoile eivätkä puhu epäselvästi kierrellen ja kaarellen, vaan puhuvat suoraan ja selkokielellä ja katsovat keskustelukumppaneitaan reilusti silmiin. Heillä on minusta hyvät edellytykset johtaa Suomen ulko- ja turvallisuspolitiikkaa. Turvallisuuspolitiikkaan kuuluu myös maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka, joiden osalta Suomi ei ole Sauli Niinistön kaudella onnistunut. kovin kaan hyvin.

11. Presidentti ei suinkaan johda maan ulkopoliitikkaa yksin, vaan hän työskentelee yhteistoiminnassa valtioneuvoston eli maan hallituksen kanssa; näin sanotaan perustuslaissa (93 §). Suomessa ulkopolitiikan hoitamiseen osallistuvat presidentin ohella monet muutkin poliitikot ja piirit, kuten pääministeri, ulkoministeri, hallituksen utva, UM ja sen monet ulkopolitiikkaa työkseen tekevät pätevät virkamiehet, erilaiset ulkopoliittiset tutkimuslaitokset ja instituutit, jotka ovat pullollaan korkealuokkaisia tutkijoita, suomalaiset suurlähettiläät, eduskunta ja sen ulkosianvaliokunta asiantuntijoneen jne. Näitä tahoja ja niihin kertynyttä pätevää asiantuntijuutta tasavallan presidentti ja maan halitus voivat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtaessaan hyödyntää.

12. Nyt päättyneesssä "Sauli Niinistön omassa esivaalissa" eli kannattajakorttien keruussa Niinistön kampanjatoimisto sai 3,5 kuukautta kestäneiden ponnistelujen jälkeen taakseen  150 -160 000 kannattajaa. Tämä on varsin vähäinen määrä, kun otetaan huomioon, että presidentinvaaleissa on noin 4,5 miljoonaa äänioikeutettua ihmistä, joista äänestää ennakkoon ja vaalipäivä 28. tammikuuta todennäköisesti  noin 3,3 miljoonaa kansalaista. Jotta toista äänestyskierrosta ei tarvitsisi järjestää, parhaiten menestyvän ehdokkaan tulisi saada ensimmäisellä kierroksella noin 1,5 miljoonaa ääntä. Ennustan, että kukaan ehdokkaista, ei edes istuva presidentti, tähän kykene, vaan valtakunnassa joudutaan toimittamaan toinen äänestyskierros.

13. Matti Vanhanen on tänään Ilta-Sanomien hastattelussaan kritisoinut Sauli Niinistön kaksoisstrategiaa, jossa kannattajat ovat olleet liikkellä, mutta itse ehdokas ei ole ollut ehdokkaana. Oikein, vaikka itse kuitenkin lisäisin, että kyllä kansa tietää, siis sen että Sauli Niinistö on faktisesti ollut ehdokkaana jo Mäntyniemessä toukokuun lopulla pitämästään tiedotustilaisuudesta lähtien. Kansa on myös nähnyt, millaisella kiihkolla ja intesiivisyydellä Sauli Niinistö on kampanjaansa vetänyt, vaikka mies itse on koko ajan vain venkoillut ja väittänyt hoitaneensa vain tasavallan presidentille kuuluvia velvollisuuksia. Selkokielellä ilmaistuna Niinistö on siis yrittänyt "kusettaa" kansaa, mutta kansa ei ole toki ollut niin tyhmä kuin presidentti on ylimielisyydessään kuvitellut.

Minä..tuota…hoidan tässäkin tietenkin presidentin velvollisuuksiin kuuluvaa tehtävää…tämän näkee punaisesta matostakin…matto onkin hyvä keksintökin sillä jää on peijakkaan liukas…lakeerikengille

1025. Tärkeilevä Kultaranta-tapahtuma

1. Kultaranta-konferenssilla tai -keskusteluilla tarkoitetaan  Naantalissa tasavallan presidentin kesäasunnolla Kultarannassa vuodesta 2013 lähtien kerran kesässä järjestettyä kaksipäiväistä ulko- ja turvallisuupoliittista keskustelutilaisuutta. Se on presidentti Sauli Niiistön ideoima ja koolle kutsuma tapahtuma, joka järjestetään yhteistyössä Ulkopoliittisen instituutin kanssa.

2. Malli tapahtumaan on saatu, kuinkas muuten, Ruotsista, eli tarkemmin sanottuna Sälenin 
puolustuskonferenssista. Kultaranta-keskusteluiden tavoitteena on ollut luoda uudenlainen, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa avoimesti ja kriittisesti pohtiva kansallinen keskustelutapahtuma. Niinistön erityisenä toiveena on ollut tarjota mahdollisuus vuoropuhelulle. Käytännössä Kultarannan hieman kankeissa puheenvuoroissa, joiden johdosta kunnon keskustelua ei juuri synny, ei ole päästy Sälenin keskustelujen tasolle. Kun suomalainen poliitikko tai korkea virkamies avaa Kultarannassa suunsa, jokainen kuulija yleensä tarkasti tietää, mitä sieltä tulee ulos.

3. Tapahtumaan kutsutaan noin sata ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijaa ja vaikuttajaa yhteiskunnan eri tahoilta. Kutsuttujen joukossa on muun muassa poliittisia päättäjiä, tutkijoita, hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen ja median edustajia.

4. Ensimmäinen Kultaranta-tapahtuma pidettiin 16.–17. kesäkuussa 2013. Keskusteluissa käsiteltiin laajasti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan nykytilaa ja tulevaisuutta. Eilen ja tänään pidetty tilaisuus oli järjestyksessä neljäs Kultanta-happening. Nyt oli määrä keskustella erityisesti Suomen ja Ruotsin välisestä puolustusyhteistyöstä.

5. Tavallisilta suomalaisilta Kultaranta-keskustelu menee joka kerta "ohi"jälkiä jättämättä, sillä varsin harvat jaksavat tilaisuutta vähän ennen Juhannusta seurata.  Heitä lohduttanee tieto siitä, että he eivät menetä mitään, vaikkeivät seuraisikaan tilaisuutta. Keskusteluissa lausutaan nimittäin löhinnä vain itsestäänselvyyksiä, jotka on sanottu aikaisemmin jo ainakin "sata kertaa". 

5a. Kultarannasta on tullut hieman samanlainen happening ja joidenkin mielestä jopa hieman samanlainen riesa, jollaisia ovat myös esimerkiksi Jukolan Viesti, Kuninkuusravit, Seinäjoen tangomarkkinat, Kaustisten kansanmusiikkijuhlat, Itä-Länsi -pesäpallo-ottelu, Sodankylän filmifestivaalit tai Sonkajärven eukonkannon MM-kisat. On toki hyvä, että ko. tilaosuuksia pidetään, mutta yhtä hyvä on, että tilaisuus järjestetään vain kerran vuodessa ja että kaikki unohtavat aika pian, mitä juhlissa tapahtui puhuttiin. 

6. Keitä kaikkia Kultarantaan oli tänä kesänä kutsuttu? Tämä selviää tasavallan presidentin kanslian sivulla julkaistusta vieraslistasta, kas tässä

Tilaisuuden osanottajat 2016

7. Osallistujalistalla on tuttuja nimiä. Tilaisuuden päävieraana oli Ruotsin pääministeri  Stefan Löfven, joka on sosiaalidemokraatti. Kutsuttujen joukossa olivat Juha Sipilän hallituksen tärkeimmät ministerit, myös Alexander Stubb, joka jättää hallituksen virallisesti huomenna tiistaina; tänään Stubb tulee olleeksi ministerinä yhtäjaksoisesti 3 000 päivää. Myös ministeri Anne Berner oli kutsuttu, mutta keskustasta esimerkiksi ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ja varapuheenjohtaja Juha Rehula sekä persuministereistä esimerkiksi työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmiä olivat poissa. Demareista poissaolollaan loistivat mm. Eero Heinäluoma, Antti Lindtman ja Jutta Urpilainen.

8. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Eero Heinäluoma ilmoitti tänään, ettei hän tähtää presidentinvaaleihin demareiden ehdokkaana. Don Eeron surutyö vaimon kuoleman (2015) jälkeen on kuulemma yhä kesken. Heinäluoman mielestä Jutta Urpilaisella on presidentiltä vaadittavia ominaisuuksia. Hieman yllättävä kannanotto, kun otetaan huomioon, että Urpilainen ja hänen miehensä ovat äskettäin adoptoineet lapsen Kolumbiasta. Mihin Heinäluoma unohti Erkki Tuomiojan, jolla voisi olla edes jonkinlaisia mahdollisuuksia pressanvaaleissa? 

9. Presidenttiehdokkuutensa on varmistanut tähän mennessä ainoastaan keskustan Matti Vanhanen, ja hän oli mukana Kultarannassa. Paikalla oli myös Paavo Väyrynen, joka on maan kokenein ulkopoliitikko. Hieman yllättävää oli, ettei vihreiden Pekka Haaviston nimeä löydy osanottajien listalta. Ehkäpä Pekka ja hänen puolisonsa Antonio olivat ehtineet jo lähteä Antonion kotimaahan tai jonnekin muualle. Kokeneista politiikoista kutsua ei ollut saanut esimerkiksi Seppo Kääriäinen, joka toimi puolustusministerinä muistaakseni Matti Vanhasen ensimmäisessä hallituksesa. EU-mepeistä kutsuttujen listalla ei ole muita kuin Paavo Väyrynen, mitä voidaan pitää yllätyksenä. Esimerkiksi Heidi Hautalalla olisi ollut paljon sanottavaa. Sauli Niinistön mielestä kenties jopa hieman liikaakin.

10. Listalta löytyy kaksi Häkämiestä, Jyri ja Kari; jälkimmäisen saama kutsu oli melkonen yllätys ja herättää ulkopuolisissa, ainakin minussa, lähinnä vain hymyilyä; no, kaipa pikkuveli Jyri piti huolen ettei Kari päässyt teltassa ja drinkkijonossa liiaksi mesomaan.  KD:n johtohahmoista oli kutsuttu vain nykyinen puheenjohtaja Sari Essayh, josta leivotaan kohta KOK:n jäsen, mutta neljä vuotta kahdessa edellisessä hallituksessa toiminut sisäministeri Päivi Räsänen oli jätetty kutsumatta. Kenraalikunta näyttää loistavan poissaolollaan, samoin kirkon korkein johto eli arkkipiispa Mäkinen. Helsingin piispa Irja Askolan mukanaolo olisi toki luonut tiettyä turvallisuuden tunnetta tilaisuuteen, sillä onhan Irja-piispa pitänyt hyvää huolta ulkoisesta habituksestaan; tapahtumassa olisi tarjoiltu hyvää purtavaa myös Askolalle.

11. Poliisikuntaa tilaisuudessa edustivat Supon päällikkö Antti Pelttari ja poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Vm. pukeutuu aina ja varmaan myös jatkossa koko ajan siniseen sotisopaansa eli poliisin virkapukuun; mahtaako Seppo malttaa riisua pukuaan edes  nukkuessaan. On toki hyvä olla aina valppaana. Vaikea sanoa, mikä rooli Kolehmaisella Kultarannassa itse asiassa oli ja mitä hän tilaisuudessa teki, mutta sen tiedämme, että tutkimattomat ovat herramme eli tässä tapauksessa tasavallan presidentin tiet ja aivoitukset. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä ei sentään ollut kutsuttu paikalle, mikä seikka on syytä panna tyydytyksellä merkille.

12. Joukko toimittajiakin oli paikalla vieraina. Minua ihmetytti ja hieman hymyilytti, kun huomasin listalla nimet Pekka Ervasti (Yle) ja Timo Haapala (Mtv).  Minulle on jäänyt epäselväksi, millä perusteilla mainitut herrat ovat ansioituneet ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla. No, eivät varmaan olekaan, mutta sen sijaan he ovat vaikutusvaltaisia henkilöitä, mikä on toinen osanottajaksi pääsyn kriteeri. Kutsuttujen listalta saa sen sjaan hakea turhaan kokeneen Riitta Uosukaisen nimeä. Hesarista ei ollut kutsuttu ketään; ilmankos HS tänään julkaisi Kultarannan kokouksesta silmiinpistävän lyhyen uutisjutun.

13. Nyt minulla sytytti! Pekka Ervasti ja Timo Haapala olivat saanet Sauli Niinistöltä kutsun Kultarantaan tietenkin palkkioksi siitä ahkeruudesta ja "taitavuudesta", jolla he olivat koko kevään ajan kalvaneet Alex Stubbia ja myötävaikuttaneet siten vahvasti siihen, että Stubb syrjäytettiin viikko sitten Lappeenrannassa kokoomuksen puheenjohtajan ja siten myös valtiovarainministerin paikalta. Tunnettu tosiasia nimittäin on, että Sauli Niinistön ja Alex Stubbin välit ovat jo pitkään olleet sangen viileät. Sauli halusi Petteri Orpon Alex Stubbin tilalle ja kutsui tämän vaimoineen Mäntyniemeen kylään. Jostakin syystä kyläilyuutinen vuosi tai vuodettiin julkisuuteen, kuten manööverin tarkoitus varmaan olikin. Niinistö halusi näyttää, että Orpo on "hänen miehensä", jolloin kokoomuslaiset seurasivat Lappeenrannan kokouksessa kiltisti presidentin mielipidettä.

14. Kultarannassa keskusteltiin vaikka mistä, kuten esimerkiksi siitä, "minne EU on menossa" näinä kasvaneen muuttoliikkeen ja pakolaistulvan aikoina. Tuo on melko akateeminen aihe, johon suomalaiset eivät pysty juurikaan vaikuttamaan. Sitten pohdittiin - oltiin ainakin pohtivinaan - Pohjois-Euroopan (Pohjolan) ja Itämeren turvallisuutta. Kotimaisten henkilöiden kanssa kokoukseen oli pyydetty vain ruotsalaisia asiantuntijoita, ei sitä vastoin osanottajia Norjasta, Tanskasta tai edes Baltian maista.  Tynkäkeskustelu siis, jossa ei tullut esiin mitään uutta, jos tarkkoja ollaan. Itämeren turvallisuustlanne on, tottakai, kärjistynyt Krimin valtaujksen ja Ukrainan kriisin, oikeastaan sodan, takia huomattavasti. Mutta minkäs teet, kun Putin ei halua noudattaa Minskin sopimusta eikä varmasti halua palauttaa Krimikä takaisin Ukrainalle.

15. Entäpä sitten paljon puhuttu Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö? Tämä kysymys oli tarkoitettu keskustelujen pääteemaksi, sillä ovathan  esimerkiksiSauli Niinistö ja Timo Soni vetäneet sen toistuvasti esille. Näin tietenkin sksi, että tällä tavalla saataisiin huomiota pois iänikuisesta Nato-jäsenyydestä, joka on etenkin perussuomalaisille vaikea kysymys. Hallituksen viime perjantaina julkistamassa "turpo-selvityksesssä", siis ulko-ja turvallispoliittisessa selonteossa (ks. blogijuttu 1024) on visioitu kovasti mainitusta puolustusyhteistyöstä, "jolla ei ole rajoja", kuten selonteossa nimenomaisesti todetaan. Monet ehtivät kuvitella tämän tarkoittavan jopa maiden välistä puolustusliittoa, kuten esimerkiksi Timo Soini on väläyttänyt. 

16. Ruotsin pääministeri Stefan Löfven kaatoi kuitenkin sangollisen kylmää vettä puolustusliitosta hieman naiviisti haaveilleiden suomalaispoliitikkojen niskaan. Löfven teki sunnuntaina useaan otteeseen selväksi, että Ruotsi ei halua puolustusliittoon Suomen kanssa. Ruotsi haluaa pitää kiinni liittoutumattomuudestaan ja tämä koskee myös ehdotettua puolustusliittoa Suomen kanssa. Löfven piti Suomen kanssa harjoitettavaa puolustusyhteistyötä toki tärkeänä, mutta hän totesi sen tarkoittavan ainoastaan yhteisiä sotaharjoituksia, materiaaliyhteistyötä yms. asioita. Läfven lausunto oli takaisku, paitsi kousta isännälle Sauli Niinistölle, erityisesti Timo Soinille.

17. Suomen ja Ruotsin kannat eroavat toisistaan myös mahdollisen Nato-jäsenyyden suhteen. Sauli Niinistö toisti Naantalissa vanhan näkemyksensä, jonka mukaan Suomi voi hakea Nato-jäsenyyttä, josItämeren alueen turvallisuustilanne vaikeutuu selvästi ja jos "turvallisuuden tunteemme" olennaisesti ja vakavasti heikkenisi. Tätä samaa on yritetty sanoa myös hallituksen turpo-selonteossa. Stefan Löfven sen sijaan totesi Kultarannassa selkeästi, että Nato-kysymys ei ole Ruotsissa laoinkaan ajankohtainen, vaan Ruotsi haluaa säilyttää myös tässä suhteessa liittoutumattomuutensa. Ruotsin Nato-kanta on selkeämpi kuin Suomen. Meillä venkoillaan asiassa edes takaisin tyyliin "ollako vai eikö olla". Ruotsin porvaripuolueet sen sjaan haluaisivat Ruotsin liittyvän Natoon. Jos Ruotsin ensi vuoden parlamenttivaaleissa porvaristo (oikeisto) voittaa - niin kuin nyt nähyttää tapahtuvan - maan hallitus voi hakea hyvinkin pian Nato-jäsenyyttä. 

1024. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko

                                               Hähhähäää…mää tein selonteon!

1. Hallitus julkaisi viime perjantaina 31-sivuisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon. Se on hyväksytty presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa utvassa. Ulkoministeri Timo Soini esitteli selontekoa polleaan tyyliinsä medialle. Selonteko tulee tällä viikolla eduskunnan käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko 2016

2. Selonteossa hallitus arvioi Suomen toimintaympäristön kehityksen vaikutuksia ja esittää maan ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopisteet tuleville vuosille.Tavallisille ihmisille selonteko on hieman vaikeaselkoinen, tuskinpa siihen moni siis edes tarkemmin perehtyy. Selonteossa ei ole kovin paljon uutta. Selontekoa pitää lukea myös rivien välistä. Tarvitaanko maassa ylipäätään tällaisia selontekoja? Ehkä, mutta tämä uusi selvitys ei juuri  asiallisesti eroa edellisestä, joulukuussa 2012 hyväksytystä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta.

3. Soini lausui perjantaina itsestäänselvyyksiä esimerkiksi näin: "Suomen on ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan varauduttava nopeisiin ja arvaamattomiinkin muutoksiin toimintaympäristössään, josta emme halua emmekä voi eristäytyä". 

4. Euroopan turvallisuusjärjestelmä on kuulemma haastettu ja jännite Itämeren alueella on kasvanut. - No, tämän tietää jokainen suomalainen ilman selontekoakin. - Turvallisuutta heikentävät myös terrorismin uhka, radikalisaation lisääntyminen ja hallitsematon muuttoliike; tuttua asiaa tämäkin.

5. Selonteon keskeisenä teemana on lyhyesti tämä: Venäjä, Venäjä, Venäjä. Tämän itsestäänselvyyden lausui jo vuonna 2011 silloinen puolutusministeri Jyri Häkämies Yhdysvaltojen vierailullaan. Keskeinen muutos Euroopan turvallisuudelle on Venäjän toiminta, Krimin laiton valtaus ja toimet Itä-Ukrainassa; selvää pässinlihaa tämäkin. 

6. Lähialueemme turvallisuuspoliittisen tilanteen valossa sotilaallisen voiman käyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista ei voida sulkea pois, selonteossa sanotaan. Tämäkin on selvä asia, joka on nyt vihdoin rohjettu lausua julki, tosin kapulakielellä. Selonteossa ei ole kuitenkaan rohjettu nostaa kissaa reilusti pöydälle ja tokaista, että sotilaallinen uhka kohdistuu Suomeen Venäjältä. Lähialueella tarkoitetaan ko. yhteydessä ennen muuta Baltian maita. Selonteossa sanotaan ikään kuin anteeksipyytävään sävyyn, että Venäjä ei "välittömästi" uhkaa Suomea sotilaallisesti.

7. Selonteossa määritetään Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopisteet. Suomi haluaa vaikuttaa aktiivisesti turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseen, mutta varautuu myös uhkiin.

"Syvennämme yhteistyötä ja tarvitsemme aktiivista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa", ulkoministeri Soini lausui esitellessään selonteon painopisteet. - Jokseenkin mitäänsanomaton ja tyhjä lausahdus. Mitä se iänikuinen"syventäminen" tässä yhteydessä oikein tarkoitaa? Tämä jää epäselväksi.

8. Suomi tukee EU:n lujittamista jäsenvaltioiden yhteistyölle rakentuvana turvallisuusyhteisönä. Siihen kuuluu niin sisäisestä kuin ulkoisesta turvallisuudesta huolehtiminen mm. hybridivaikuttamisen tunnistamiseksi ja torjumiseksi. - Plääp, plääp, plääp….

9. Selonteossa painotetaan hartaasti Suomen ja Ruotsin välistä puolustusyhteistyötä. Tästä on tullut Sauli Niinistön, Timo Soinin ja kumppaneiden mielipuuhaa. Tämä on tai on ainakin olevinaan näppärä  keino johtaa ajatukset pois Natosta. Selonteon mukaan Suomen kahdenvälisessä yhteistyössä Ruotsilla on erityisasema. Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen sekä puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on laaja-alaista ja sitä edistetään yhteisten etujen pohjalta, ilman rajoitteita. 

10. Jasså, vai oikein ilman rajoitteita. Tämä tarkoittanee myös mahdollista Suomen ja Ruotsin välistä puolustusliittoa. Niinistöt, sekä Sauli että Jussi, samoin kuin Timo Soini saivat tältä osin näpeilleen eilen Kultarannan konferenssissa, jossa Ruotsin pääministeri Stefan Löfven torjui selvin sanoin kaavailut mainitusta puolustusliitosta. 

11. Selonteon mukaan Suomi ja Yhdysvallat syventävät yhteistyötään monissa kansainvälisissä kysymyksissä. Hyvä, mutta miksi todetaan ympäripyöreästi, että yhteistyötä tehdään "kansainvälisissä kysymyksissä"? Pitäisi korostaa, että Yhdysvallat on Suomen puolustuksen tärkein tae. Siitähän  mainitussa yhteistyössä on "oikeesti" on kysymys, eikö niin?

12. Yhdysvaltain sitoutuminen Natoon ja sen sotilaallinen panostus Eurooppaan on jatkossakin olennaista Suomen turvallisuuden ja Euroopan vakauden kannalta. Näin on, mutta Baltian maita ja Puolaa ei tässä yhteydessä mainita, vaikka USA on juuri äskettäin päättänyt lähettää näihin maihin, ei vaan sotakalustoa, vaan myös pysyviä joukkoja.

13. Kahdenvälinen ja monenkeskeinen puolustusyhteistyö on tärkeä osa Suomen puolustuskyvyn ylläpitoa, kehittämistä sekä kriisien ennaltaehkäisyä. Tämä itsestäänselvyys selonteossa todetaan, mutta päätelmää ei lähemmin konkretisoida.

14. Venäjä-suhteissaan Suomi - siis selonteon mukaan - rakentaa yhteistyötä ja pitää yllä vuoropuhelua kansainvälisestä tilanteesta, Itämeren alueen kysymyksistä ja kahdenvälisistä asioista. EU:n yhteiset Venäjä-linjaukset ovat Suomen toiminnan perusta. Minskin sopimuksen toimeenpano on välttämätöntä EU-Venäjä -suhteiden paranemiselle. - Vm. asiaa olisi pitänyt painottaa paljon enemmän ja sanoa, että sillä on merkitystä myös Suomen ja Venäjän välisssä kahdenkeskisissä suhteissa.

15. Suomen kohtalonkysymys on Nato-jäsenyys. Asiaa on vatvottu jo kymmeniä vuosia ja sitä tullaan vatvomaan myös jatkossa aivan tolkuttomalla tavalla. Mutta tapahtuuko asiassa koskaan mitään konkreettista? Tätä ihmiset pohtivat mielissään, mutta selonteossa asia ympärillä vain kierrellään ja kaarellaan kuin konsanaan kissa kuumaa puuroa.

16. Selonteossa luvataan, että  Suomi toteuttaa "laajaa kumppanuutta" Naton kanssa. Suomelle on tärkeää kehittää säännöllistä poliittista vuoropuhelua ja käytännön yhteistyötä Naton kanssa - huh-huh, mitä  jargonia! Suomi osallistuu jatkossakin Naton harjoituksiin ja koulutustoimintaan omista lähtökohdistaan. Suomi pitää yllä mahdollisuutta hakea jäsenyyttä Natossa seuraten tarkasti turvallisuusympäristönsä muutosta. - Siis sama vanha pallottelu jatkuu: Nato-optiosta pidetään kiinni, mutta Natoon ei olla nyt valmiita liittymään. 

17. Suomi vahvistaa toimintaansa kansallisten dialogien ja rauhanvälityksen edistämiseksi. Suomi jatkaa aktiivista osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan. Hallitus arvioi osallistumisen vaikuttavuutta operaatiokohtaisesti. Selonteossa korostetaan ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden yhteyttä. Suomi varautuu hybridivaikuttamisen erilaisiin muotoihin ja vahvistaa siinä vaadittavia suorituskykyjä. Suomi edistää yhteisiin normeihin perustuvaa arktisen toimintaympäristön vakauttamista ja turvallisuutta. Alueen taloudellista potentiaalia hyödynnetään kestävällä pohjalla ja alkuperäiskansojen oikeudet huomioiden. Suomi edistää YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen asemaa ja tukee monenkeskisen kauppajärjestelmän vahvistamista. Suomi sitoutuu YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman toimeenpanoon. Suomi edistää naisten ja tyttöjen oikeuksien toteutumista ja naisten tasavertaista osallistumista politiikkaan ja talouselämään. Suomi on vahvemmin mukana ponnisteluissa naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi. Hallitsemattoman muuttoliikkeen torjumiseksi puututaan ilmiön perussyihin mm. edistämällä talouskasvua ja vahvistamalla konfliktien ennaltaehkäisyä. Suomi kehittää kansallista kriisinkestokykyään kokonaisturvallisuuden periaatteen mukaisesti.

18, Huh- huh! Kaikkea ja hyvää kaunista selonteossa siis luvataan "edistää", "vahvistaa", "kehittää" ja "hyödyntää",  epäkohtiin puolestaan luvataan "varautua", "puuttua", "estää" jne. Selonteosta puuttuu näiltäkin osin konkretia lähes tyystin.

979. Timo Soini sairastui

                                   Timo Soini ulkoilemassa lauantaina 7.11.

1. Hätkähdyttävä uutinen aivan Suomen ulkopolitiikan huipulta: Ulkoministeri Timo Soini on sairastunut Indonesian matkallaan, jolta hän palasi Suomeen torstai-iltana presidentti Sauli Niinistö seurueen mukana. Niinistö teki virallisen valtiovierailun Indonesiaan 2.-4.11., Suomeen Niinistö palasi myöhään torstai-iltana 5.11. Timo Soini keskusteli indonesialaisen kollegansa kanssa maanantaina 2.11. 

2. Sauli Niinistön ja Timo Soinin Indonesian vierailua ei seurattu suomalaisissa tiedotusvälineissä juuri lainkaan. Eikä tässä mitään, sillä turhaa matkaa on toki turha myös seurata. Martti Ahtisaarikin kävi pressakaudellaan valtiovierailulla Indonesiassa. Maran matkasta ei jäänyt muuta muistettavaa kuin se, että hän myönsi korkea kunniamerkin indonesialaiselle virkaveljelleen, joka oli tunnettu innokkaana ihmisoikeuksien polkijana.

3. Sairastumisestaan huolimatta Soini osallistui perjantai-iltana Valtioneuvoston linnassa pääministeri Juha Sipilän uhkailujen takia hallituskriisiin johtaneen sote-kiistan selvittämiseen, mutta poistui flunssan vuoksi muita aiemmin paikalta. Perussuomalaisten pääneuvottelijnaa toimi tämän jälkeen sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä; Mäntylään kohdistettua petosepäilyä puidaan parhaillaan poliisitutkinnassa.

4. Ulkoministeri Timo Soini jätti sunnuntaina sairastumisen vuoksi väliin sovitun tapaamisen Ukrainan ulkoministerin Pavlo Klimkinin kanssa. Klimkin piti kuitenkin tiedotustilaisuuden ja vastasi joihinkin kysymyksiin. Timo Soini oli eilen tiedotusvälineiden kertoman mukaan kovassa kuumeessa. UM:stä kerrottiin, ettei Soinilla ole lääkärin määräämää sairauslomaa, ja hän palaa töihin vointinsa mukaan.

5. Kova kuume iski Soiniin ilmeisesti vasta myöhään lauantai-iltana.Vielä päivällä Soini nähtiin nimittäin kävelyttämässä koiraansa Espoon Iivisniemessä aika hyvävoimaisen ja -tuulisen näköisenä ja suorastaan naurussa suin. Blogikuva yllä esittää Soinia on mainitulla kävelyretkellä. Soini vastasi kävelyrekellään oikein mielellään ja ilman näkyviä flunssan oireita häntä haastatelleen Yle Uutisten toimittajan kysymyksiin, jotka koskivat yöllä aikaansaatua sote-sopua. Soini ärhenteli tapansa mukaan, ei vain kokoomuksen "palkkarengeille", vaan myös sote-uudistusta arvostelleelle Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinteelle.

6. Kiusallista huomiota herätti se, että Ukrainan ulkoministeri Klimkin ei saanut tavata Helsingissä yhtään ainoata suomalaista ministeriä, vaan ainoastaan UM:n virkamiehiä, joiden nokkamiehenä toimi valtiosihteeri Peter Stenlundin. Niinkö heppoiseksi Suomen ulkopoliittinen johto ja Valtioneuvosto arvioivat Venäjän kanssa sotatilassa olevan maan ulkoministerin vierailun? 

7. Johtuiko Timo Soinin äkillinen sairastuminen ja Ukrainan ulkoministerin täällä saama kalsea kohtelu siitä, ettei Suomi halunnut ärsyttää Ukrainan vastapuolena olevaa Venäjää? Onko Suomen ulkopolitiikka jälleen suomettumassa? Vai pitäisikö sanoa "soinittumassa".

8. Kun Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov piipahti 14.10. pikapikaa  Suomessa, hän sai Timo Soinilta ja muilta suomalaisilta suorastaan ylenpalttisen vastaanoton ja kohtelun. Tosin Lavrovin pistäytyminen Oulussa kesti vain reilun tunnin. Timo Soini riensi Lavrovia vastaan jo vierasta kuljettaneen auton ovelle ja taputteli kollegaansa selkään. Pitäessään puhetta Soini puhutteli Lavrovia tuttavallisesti etunimellä "hyvä Sergei"! Hieman vaivautuneena Lavrov vastasi samalla mitalla ja käytti Soinista kerran etunimeä "Timo". 

9. Venäjän ulkoministerin tekemän pikavierailun aikana ja sen jälkeen Timo Soini ylisti tuota veli-venäläistä ja monissa liemissä keitettyä "vanhaa kusettajaa" Lavrovia maasta taivaaseen kehuen tämän älyä, taitoa ja ties mitä. Hyi olkoon, sillä kuulijoista ja katselijoista tällainen nuoskelu tuntui oikein äitelältä ja pahalta! Että Suomen ulkoministeri kehtaa ryhtyä lähes konttamaan ja matelemaan naapurimaan ulkoministerin edessä, eikö se tyyppi yhtään häpeä!

10. Mutta kun Suomeen saapuu Venäjän kaltoin kohteleman ja Krimin nimimaan Venäjälle menettäneen Ukrainan ulkoministeri, Timo Soini ei vaivaudu edes tapaamaan kollegaansa vaan  saa äkillisen ja kovan kuumeen, eikä hallituksen ministereistä kukaan viitsi sijaistaa Timo Soinia tässä tärkeässä tapaamisessa. Tämä on kerrassaan hävytöntä käytöstä Suomelta ja sen ulkopolitiikalta!

11. Timo Soinin pullistelu sote-uudistuksen jälkeen lauantaina on täysin turhaa. Persuista on tullut selvääkin selvemmin keskustan varjo- tai apupuolue, joka Timo Soinin johdolla tekee juuri niin kuin Juha Sipilä ja keskusta tahtovat. Persut käänsi myös sote-asiassa sulavasti takkinsa. Nyt se hyväksyi uudistukseen sisältyvän valinnnanvapauden, jota se on aikaisemmin selkeästi vastustanut. Valinnanvapaus tarkoittaa periaatteen "raha seuraa potilasta" hyväksymistä, eli potilas saaa valita, käyttääkö hän julkista, yksityistä vai kolmannen sektorin ylläpitämää terveysasemaa. 

12. Kun sote-uudistus aikanaan (2019) toteutuu, valintaa palvelun tuottajasta ei tee enää palveluja kilpailuttava kunta, vaan potilas. Uudistuksen suurimpia voittajia ovat kokoomus ja yksityisiä terveyspalveluja tuottavat  suuret yritykset, jotka saavat kuoria kerman sote-uudistuksesta. Tätä politiikkaa ja suunnanmuutosta persut tuki hallituksessa, sillä puolueen tärkeimpänä ja ainoana tavoitteena oli, ettei hallitus vaan kaatuisi, jolloin maassa olisi voitu joutua uusiin eduskuntavaaleihin. Timo Soini tietää, että uusissa vaaleissa persuille olisi käynyt köpelösti, sillä se olisi pudonnut puolueiden suuruuskamppailussa mutasarjaan. 

13. Pikaista paranemista! Kyllä se siittä!

Timo ja Sergei Oulussa 14.10. Ryssän ministerin kanssa kyllä keikistellään, mutta Ukrainan ulkoministeriä ei mennä edes tapaamaan

756. Obama karttelee Niinistöä ja Suomea

Hollannissa sioille järjestetään erilaisia virikkeitä, esimerkiksi liukumäkilaskettelua 

1. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama vierailee 5.- 6.syyskuuta G20 -maiden huipputapaamisessa Pietarissa. Samalla Valkoinen talo on ilmoittanut Obaman peruuttavan aiemmin sovitun kahdenkeskisen tapaamisensa Venänäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa syyskuussa Moskovassa. 

2. Putinin tapaamisen peruutus johtuu Venäjän tietovuotaja Edward Snowdenille myöntämästä väliaikaisesta turvapaikasta.  Yhdysvallat on moneen kertaan ilmaissut pettymyksensä siihen, että Venäjä myönsi turvapaikan Snowdenille. CIA:n entinen työntekijä Snowden paljasti lehdistölle yksityiskohtaisia tietoja Yhdysvaltojen ja Britannian harjoittamasta verkkourkinnasta. Yhdysvallat syyttää Snowdenia vakoilusta, ja se tahtoisi Venäjän luovuttavan hänet Yhdysvaltoihin.

3. Venäjän sijaan Obama matkustaa Pietarin reissunsa yhteydessä Ruotsiin. Valkoisen talon tiedotteen mukaan "Ruotsi on Yhdysvaltojen läheinen ystävä ja kumppani". Obaman vierailu on toinen kerta, kun Yhdysvaltojen istuva presidentti vierailee Ruotsissa. Presidentti George W. Bush vieraili maassa vuonna 2001. Obama tapaa Ruotsissa muun muassa pääministeri Fredrik Reinfeldtin.

4. Ruotsi on antanut pidätysmääräyksen toisesta Yhdysvaltojen kiihkeästi haluamasta miehestä, vuotosivusto Wikileaksin perustajasta Julian Assangesta. Ruotsi haluaisi kuulustella miestä väitetyistä seksuaalirikoksista, joista kaksi naista on syyttänyt häntä. Assange on kiistänyt seksuaalirikokset. Hän ei halua mennä Ruotsiin, koska pelkää, että Ruotsi luovuttaisi hänet Yhdysvaltoihin.

5. No niin, Obama ei siis tule - tälläkään kertaa - Suomeen. Ilmeisesti Obama ei halua tavata Suomen johtoa ja presidentti Sauli Niinistöä. Syytä Suomen johtajien karttelemiseen ei ole kovin vaikea arvata: Suomi on profiloitunut Snowden -jupakassa Yhdysvaltojen vastaiseksi valtioksi. Muistamme, miten kärkkäästi ministeri Heidi Hautala ylisti Snowdenia ja hänen paljastuksiaan ja toivoi, että tietovuotajalle voitaisiin myöntää turvapaikka Suomessa.

6. Myös maamme ulkoministeri Erkki Tuomioja on osoittanut sympatiaa Snowdenin tempaukselle ja arvostelut  - jälleen kerran - rivien välissä Yhdysvaltojen turvallisuuspolitikkaa.

7. Näissä oloissa on täysin selvää, ettei Oballa ole minkäänlaista mielenkiinto vierailla ulkopolitiikassaan Yhdysvaltoja kohtaan lähes vihamieliseksi profiloituneessa Suomessa.

8. Presidentti Tarja Halonen ei saanut - monista suorastaan säälittävistä yrityksistään huolimatta -  koskaan kaudellaan kutsua Yhdysvaltoihin ja Valkoiseen taloon, ja USA:n presidentit kiersivät Euroopassa käydessään Suomen visusti kaukaa. Edes ulkoministeri Hillary Clintonia ei saatu koskaan Suomeen viralliselle vierailulle.

9. Pari kolme viikkoa sitten uutisoitiin, Suomessa tosin silmiinpistävän vaatimattomasti, miten Baltian maiden kaikki kolme presidenttiä eli Viron, Latvian ja Liettuan presidentit vierailivat yhdessä Valkoisessa talossa Obaman kutsumina. Perusteena mainittiin, että Baltian maat ovat USA:n liittolais- ja ystävyysmaita. Niinistölle vain ei ole kutsua jenkkihin tullut.

10. Sauli Niinistö, joka kärsi murskatappion YK:n turvaneuvoston vaalissa,  ei ole todellakaan onnistunut alkuunkaan yrityksissään kääntää ulkopolitiikkamme kurssia. Kukaan ei oikein tiedä, mikä on Suomen ulkopoliittinen linja ja miten Suomi asemoituu suhteessaan USA:han ja Venäjään. Meille näyttää riittävän, että Putin pistäytyy kerran vuodessa Suomessa ja Naantalissa ja viivähtää Niinistön seurassa pari tuntia turisemassa niitä näitä, siis yhdentekevyyksiä. 

11. Onko Suomi todellisuudessa edelleen Paavo Väyrysen linjalla, eli puolueeton ja liittoutumaton. Siltä näyttää. Nato-kannattajia pidetään Suomessa lähes maanpettureina.

PS.

Tiedotusvälineet ovat kääntyneet viime aikoina silmiinpistävän usein ex-pääministeri Matti Vanhasen puoleen ja pyytäneet häneltä kommentteja nykyisen hallituksen  talousahdingosta. Tätä juttua naputellessani Mattia haastatellaan parhaillaan TV1:n A-Studio lähetyksessä. Matissa on kyllä kokoa ja näköä ja mies puhuu useimmiten ihan järkevän oloisesti. Valitettavasti miehen moraali ei vain oikein kestänyt vallankäytön mukanaan tuomia paineita. Ex-pääministerin kytkökset Nova-miehiin ja Nuorisosäätiöön sekä hänen naisseikkailunsa ja Ruusus-jupakkansa ovat vielä hyvässä - aivan  liian hyvässä - muistissa. They never come back, paluuta politiikan huipulle ei ole.

386. Wikileaksin dokumentit: amerikkalaiset pitivät Tarja Halosta ja Erkki Tuomiojaa amerikanvastaisuuden tuotteina

Psst, kerrotaan tää jenkeille, jooko...joo, mut mä en kuule voi, kun ne ei ota mua vastaan...voihan perrhana....kai mun sitten täytyy tehdä se itse...

1. Helsingin Sanomat ja Yleisradio ovat saaneet haltuunsa runsain määrin Wikileaksin julkistamaa diplomaattidokumentteja Yhdysvaltain ja Suomen välisestä yhteydenpidosta viime vuosikymmenen ajalta. Niistä käy ilmi, että ulkopoliittiset keskustelut maiden poliittisten ja diplomaattisten edustajien välillä ovat olleet tiiviitä ja suorasukaisia.

2. Helsingin Sanomat ehti aloittaa paljastusten julkistamisen jo aamulla. Yle on ollut käänteissään hitaampi, mutta sekin on luvannut aloittaa kertoa asiasta vielä tänään.

3. Dokumenttiaineiston ei sanota muuttavan niin sanottua suurta kuvaa lähihistoriasta. Toisaalta aineisto sisältää paljon värikkäitä yksityiskohtia muun muassa. siitä, miten valtionpäämiehet ja diplomaatit keskustelevat luottamuksellisissa tilanteissa. Sekä Yhdysvaltain että Suomen diplomaattien keskusteluissa yksi tärkeimpiä aiheita on ollut Venäjä ja erityisesti presidentti Vladimir Putinin ulkopolitiikka.

4. Mielenkiintoisimmat paljastukset HS:n julkisuuteen antamassa aineistossa koskevat Erkki Tuomiojaa, joka näyttää olleen amerikkalaisten selkeä inhokki. Myös presidentti Tarja Halosen menneisyys vasemmistolaisena opiskelijapoliitikkona pantiin USA:n hallinnossa merkille. "Halonen ja Tuomioja ovat Vietnamin sotaan liittyneen eurooppalaisen Amerikan-vastaisuuden tuotteita", vuonna 2007 suurlähettiläänä ollut Marilyn Ware kirjoittaa Yhdysvaltojen ulkoministeriölle.

5. Toinen "iso uutinen", jos nyt sellaisesta voidaan puhua, koskee presidentti Vladiimir Putinin Haloselle uskomaa kantaa, jonka mukaan Stalinin vuonna 1939 aloittama talvisota Suomea vastaan oli selvä virhe.

6. Aineisto antaa varsin yksipuolisen kuvan tietojenvaihdosta, sillä se on tapahtunut suunnassa Suomi---->Yhdysvallat; suomalaiset ovat siis vuotaneet, eivät amerikkalaiset. Siitä, millaista tietoja suomalaiset diplomaatit ja poliitikot ovat vuorostaan saaneet - jos ovat saaneet tai edes pyytäneet - amerikkalaisilta diplomaateilta tai poliitikoita, nyt julkistettava aineisto ei kerro mitään. Aineiston mukaan suomalaiset poliitikot - aina tasavallan presidentistä alkaen (!) - ovat olleet hyvin auliita kertomaan omia luottamuksellisina saamiaan tietoja lännen suurvallalle.

7. Yllättävää dokumenteissa on erityisesti se, että presidentti Tarja Halosen ja hänen entisen kansliapäällikkönsä Jarmo Viinasen rooli yhteydenpidossa on ollut keskeinen. Viinanen ei ole tietenkään vuotanut tietoja omasta aloitteestaan, van hänellä on ollut siihen Halosen lupa tai määräys. Yhdysvaltalaisissa diplomaattilähteissä presidentin roolia on pidetty keskeisenä ja hänen näkemyksenä on otettu huomioon.

8. Tämä on minusta varsin yllättävää. Kuuluuko todellakin tasavallan presidentin rooliin olla itse eli henkilökohtaisesti yhteydessä suurvallan diplomaatteihin ja kertoa tällöin tietoja hänen ja entisen suurvallan eli Venäjän johdon kanssa käymistään luottamuksellista keskusteluista? Rohkeneeko kukaan (muu) Suomessa ottaa tätä edes keskustelun kohteeksi, tuskinpa.

9. Tarja Halonen puolusteli eilen Paavo Lipposen toimintaa eli Lipposen kautta joulukuussa 2004 Halosen ja Putinin välisestä tapaamisesta raportoitujen tietojen vuotamista USA:n silloiselle Helsingin suurlähettiläälle Earle I.Mackille. Ihmettelin eilen Halosen motiivia puolustaa Lipposta ja tarvetta vakuuttaa, että hänellä on "syvä luottamus" Lipposen toimintaan.

10. No, nythän syy tuon syvän luottamuksen ilmaisemiseen sitten paljastui. Eihän Halonen voi tienkään ryhtyä moittimaan Lipposta siitä, mihin hän on itsekin "syyllistynyt" eli mitä hän itsekin on tullut Wikileaksin raporttien mukaan tehneeksi - ja vieläpä tasavallan presidenttinä!

11. Vai tulisiko Halonen nyt kiistämään, ettei hän ole toiminut amerikkalaisten tietolähteenä koskien esimerkiksi hänen ja Putinin välisiä tapaamisia ja niiden yhteydessä käytyjä keskusteluja? Enpä oikein usko. Eilisissä lyhyessä lausunnossaan, oikeastaan lausunnontapaisessa, Halonen antoi ymmärtää, että Paavo Lipponen tulee huomenna kiistämään oman vuotonsa sillä perusteella, ettei hän itse asiassa ollut tuolloin joulukuussa 2004 edes tavannut suurlähettiläs Mackia.

12. Halonen näytti suorastaan riemastuneelta, kun hän sanoi, ei vaan itse asiassa kysyi Ylen toimittajalta "hyvin vakavasti", että "onkohan se Liponen edes ollut siellä (Yhdysvaltojen lähetystössä).

13. Kun Halonen oli tätä lausuntoa ennen tavannut Lipposen, nämä kaksi demaritoveria ovat tietenkin sopineet taktiikasta ja siitä, mitä Lipponen tulee huomenna lauantaina kertomaan asiasta, kun häntä haastatellaan kello 10.05 alkavassa lähetyksessä. Lipponen tulee siis kiistämään, että hän olisi tavannut lähettiläs Manckin joulukuun lopulla 2004. Lehtitietojen mukaan Lipponen vetoaa siihen, ettei Lipposen "puhemiehen kalenterista" edes löydy merkkejä tapaamisista amerikkalaisten kanssa.

14. So what? Jos merkintää tästä yhdestä tapaamisesta tai mistään tapaamisista ei löydy Lipposen "puhemiehen kalenterista", niin se ei todista vielä sitä, etteikö merkintöjä voisi löytyä Lipposen henkilökohtaisista kalantereista. Jokainen ymmärtää, ettei Lipponen vierailut USA:n lähetystössä joulukuussa 2004 eduskunnan puhemiehen roolissa ja ominaisuudessa, vaan yksityishenkilönä. Näin siksi, ettei eduskunnan puhemies ole mikään diplomaatti, joka juoksisi lähetystöissä vuotamassa ulkopolitiikan alaan kuuluvia luottamuksellisia tietoja vieraan vallan diplomaateille. Tämän Paavo Lipponenkin on sentään ymmärtänyt ja siksi hän ei ole merkinnyt tapaamista puhemiehen kalenteriinsa.

15. Sitä paitsi: eihän Lipposen ole des tarvinnut tavata lähettiläs Mackia henkilökohtaisesti, vaan kyllä tietoja voidaan välittää toki muullakin tavalla, esimerkiksi puhelimitse. Kertovathan nyt julkisuuteen saatetut HS:n Wikileaks-dokumentit, että Tarja Halonen oli presidenttinä 7.3.2003, siis juuri ennen eduskuntavaaleja, ollut puhelinkeskustelussa USA:n Helsingin suurlähettilään, siis Mackin, kanssa. Puhelinkeskustelun pääaiheena oli ollut Irakin kriisi, ja keskustelusta laaditun dokumentin mukaan Halonen oli mainitussa puhelinkeskustelussa painottanut YK:n turvallisuusneuvoston roolia ongelman ratkaisemiseksi.

16. Kun siis lähettiläs Earle I. Mack oli tottunut aiemmin keskustelemaan ulkopolitiikan kysymyksistä Suomen presidentin kanssa nimenomaan puhelimen välityksellä, niin on hyvin todennäköistä, että niin hän on voinut tehdä ja myös tehnyt myös Suomen eduskunnan puhemiehen eli Lipposen kanssa. Toisin sanoen tapaamista koskevan merkinnän puuttuminen Lipposen virallisesta kalenterista osoittaa vain sen, että keskustelu, josta on olemassa USA:n lähetystön kakkosmiehen Weinbergin laatima dokumentti, on käyty puhelimitse.

17. Saa nähdä, hoksaako Ylen toimittaja huomenna lauantaina Lipposta "tentatessaan" puuttua tähän kysymykseen eli keskustelun käymiseen puhelimien välityksellä. Riippuu kaiketi toimittajan puoluekannasta; demaritaustainen toimittaja ei välttämättä hoksaa.

18. Miksi presidentin kanslia ja myös Tarja Halonen itse on niin kovin auliisti "vuotanut" luottamuksellisia tietoja amerikkalaisille? Viittaan tässä suhteessa blogiin n:o 383, jossa jo mainitsin syyn, joka minusta näyttää todennäköiseltä.

19. Kun Halonen oli suututtanut Bushin YK:n yleiskokouksessa pitämässään puheessa moittien jenkkien Irak-operaatiota laittomaksi - Halonen unohti, ettei YK tai Washingtonkaan ole mikään raastuvanoikeus - hän hoksasi jäävänsä paitsioon, jollei hän pystyisi jollakin tavalla lepyttämään USA:n johtoa. Tässä lepyttämistarkoituksessa ja saadakseen siis suhteensa Yhdysvaltojen johtoon lämpenemään Halonen valjasti kansliapäällikkönsä Jarmo Viinasen USA:n suurlähetystön kuriiriksi ja antoi silloin tällöin itsekin tietoja USA:n täkäläiselle suurlähettiläälle.

HS 12.2.2011.

20. Presidentti Tarja Halonen yritti vuosien ajan sinnikkäästi mutta huonolla menestyksellä päästä tapaamaan Yhdysvaltain presidenttiä George W. Bushia Valkoiseen taloon. USA tyrmäsi johdonmukaisesti Halosen haaveet saada kutsu Valkoiseen taloon.

21. Lounastaessaan suurlähettilään Earle I. Mackin kanssa 11. 2. 2005 Halonen esitti pyynnön henkilökohtaisesti. Lähettiläs kertoo pari päivää myöhemmin Washingtoniin lähetetyssä raportissa, että lounaalla käsiteltiin useita eri asioita mutta "erityisesti Halosen mielessä oli Bushin tapaaminen". Kutsupyyntö oli jo aiemmin esitetty presidentin kansliasta.

22. Lounaalla Halonen korosti Suomen olevan EU:n puheenjohtajamaa syksyllä 2006, ja että Halonen haluasi ottaa johtavan roolin transatlanttisten eli Euroopan ja Yhdysvaltain välisten suhteiden normalisoimisen edistämisessä. EU:n ja Yhdysvaltain suhteet olivat tuohon aikaan koetuksella Irakin sodan vuoksi.

23. Tämäkään perustelu ei tepsinyt! Lähettiläs vastasi, että Bushin kalenteri on täynnä eikä tapaaminen onnistu ainakaan lähitulevaisuudessa. Halonen toivoi, että Yhdysvallat pitäisi silti hänen kutsupyyntönsä mielessään.

24. Koska kutsu torjuttiin, Halonen pyysi, että hän voisi tavata Bushin Yhdysvaltain ja EU:n huippukokouksessa 22. 2. 2005 esitelläkseen pääministeri Matti Vanhasen Bushille. Lähettiläs Mack kertoi, että Bushilla tuskin on kahdenkeskisiä tapaamisia Brysselissä. Halonen totesi, ettei tarkoittanut varsinaista kahdenkeskistä tapaamista tai edes käytäväneuvottelua. "Vaan ainoastaan muutamaa hetkeä, jotta Vanhasella olisi vähintään edes mahdollisuus sanoa, että hän ja Bush ovat tavanneet."

25. Tuokio löytyi, sillä lehtikuvien mukaan Bush kätteli kokouksessa Vanhasta. Bush kysyi Haloselta vain, että onko hänen kravattinsa tällä kertaa suorassa. Edellisenä vuonna Nato-huippukokouksessa Halonen oli päässyt lehtikuviin suoristamalla Bushin kravatin.

26. Presidentti Halonen pääsi presidentti Bushin isännöimään Valkoiseen taloon huhtikuussa 2002. Sen jälkeen kutsua Valkoiseen taloon ei ole tullut kymmeneen vuoteen, vaikka Halonen on käynyt toistakymmentä kertaa Yhdysvalloissa. Kutsua ei ole silti tullut myöskään Barack Obaman presidenttikaudella, vaikka yritystä on ollut.

27. Halosen sitkeä pyrkiminen Valkoiseen taloon tuntuu nololta, suorastaan säälittävältä!

28. Samaan naurettavaan kilpajuoksuun Valkoiseen taloon on Wikileaksin papereiden mukaan syyllistynyt myös muun muassa Matti Vanhanen. Matti on tehnyt itseään tykö Yhdysvaltojen johdolle eri tavoin. Mutta eipä kutsua tullut Matillekaan Valkoiseen taloon. Matti uhosi pari vuotta sitten olevansa vallassa vielä kolmannenkin pääministerikauden, mutta joutui heittämään pyyhkeen kesään jouluna 2009.

136. Ich bin ein Berliner!

Berliinin olympiastadion

Kylmähkö merivesikään ei näyttänyt jäähdyttäneen tämänvuotisen unikeon tunteita 27.7.; tämä MTV3.fi:ssa julkaistu kuva voisi olla ehdolla vaikkapa vuoden luontokuvaksi...

1. Osallistun Berliinissä pidettäviin yleisurheilun MM-kisoihin huomisesta tiistaista 18.8. alkaen kisojen loppuun asti. Toki vain katsojana. Matkustan kisoihin asiantuntevassa seurassa. Kaksi Riihimäen Kiskon aikaista seurakaveriani 60- luvulta, jotka kuuluvat kolmihenkiseen delegaatioomme, ovat nimittäin nähneet paikan päällä useat olympiakisat samoin kuin yleisurheilun MM-kisat aina Sydneyta, Pekingiä, Los Angelesia, Salt Lake Cityä jne. myöten. Itse en ole ollut aiemmin innostunut urheilumatkailusta.

2. Also, Ich bin ein Berliner! Nämä John F. Kennedyn tutut sanat tulevat mieleen Berliinin matkustettaessa ja niihin voisin minäkin tällä viikolla Berliinissä yhtyä. Sitaatti on USA:n presidentin Länsi-Berliinissä Schönebergin raatihuoneella 26.6.1963 pitämästä puheesta. Kennedy halusi sanoillaan korostaa Yhdysvaltojen tukea Länsi-Berliinissä tuolloin käynnissä olleessa kylmässä sodassa.

3. Toisen maailmansodan seurauksena Saksa oli jaettuna Länsi-Saksaan eli Saksan liittotasavaltaan ja Itä-Saksaan eli DDR:ään. Neuvostoliiton katkaistua maayhteydet Länsi-Berliiniin, tuli myös Länsi-Berliinistä osa liittotasavaltaa DDR:n alueen ympäröimänä. Kun DDR:n ja Saksan liittotasavallan välinen raja suljettiin vuonna 1952, Berliini jäi ainoaksi paikaksi, jossa raja oli yhä avoin. Miljoonat DDR:n puolelle jääneet pakenivat sen kautta länteen, kunnes DDR rakensi 1960 -luvulla ensin piikkilanka-aidan ja sitten vuosina 1965-1975 välisenä aikana jyhkeän ja 3,5 metrin korkuisen betonimuurin joukkopaon estämiseksi. Tämän jälkeen pakenemista yrittäneistä kolmisensataa koli ja saman verran haavoittui DDR:n sotilaiden ja poliisien ampumista luodeista.

4. John F. Kennedy totesi sanotussa puheessaan, että pari tuhatta vuotta sitten ylpeintä, mitä ihminen saattoi sanoa, oli "civis Romanus sum," eli "olen Rooman kansalainen." Vuonna 1963 Kennedyn mukaan vapaassa maailmassa ylpeimmät sanat olivat puolestaan "Ich bin ein Berliner." Kaikki vapaat ihmiset, missä tahansa he elävätkin, ovat Kennedyn mukaan Berliinin kansalaisia. Hieman mahtipontiselta tuntuvia sanoja näin jälkeenpäin ajatellen, mutta kylmän sodan aikana nuo sanat olivat paikallaan.

5. Suomen poliittinen johto ei kuitenkaan jakanut Kennedyn käsityksiä. Suomi kuului muodollisesti länteen, mutta todellisuudessa suomettunut Suomi tuki kylmän sodan aikana Neuvostoliittoa ja DDR:ää, ei vapaata maailmaa. Tämä heijastui myös esimerkiksi rikoslainsäädäntöön, sillä tuon ajan johtavat suomalaiset rikosoikeusoppineet Olavi Heinosesta Terttu Utriaiseen ihannoivat DDR:n rikosoikeusjärjestelmää; tämän ihannoinnin tulokset näkyivät sitten myös lainsäädännössämme.

6. Suomi ryhtyi aktiivisesti tukemaan DDR:n ja Neuvostoliiton pyrkimyksiä DDR:n tunnustamiseksi. 1960-luvun lopulla DDR aloitti diplomaattisen painostuksen saadakseen tunnustuksia muista maista. Tärkeimpiä kohteita oli Suomi, joka arvioitiin Itä-Berliinissä lännen heikoimmaksi lenkiksi. Suomeen oli perustettu Suomi-DDR -Seura, ja sen piiristä koottiin erityinen komitea "Suomen komitea DDR:n tunnustamiseksi."

7. DDR:n tunnustuskomitea puheenjohtajana oli Urho Kekkosen hyvä tuttava Kuuno Honkonen (SKDL) ja yhtenä neljästä muusta jäsenestä Tarja Halonen (SDP, SAK). Halonen oli tuolloin SAK:n lakimies ja pääministeri Kalevi Sorsan sihteeri ja opetuslapsi sekä tuleva kansanedustaja. Kuuno Honkonen, jonka laji urheilussa oli muuten Urho Kekosen tavoin korkeushyppy, johti komiteaa kolme vuotta ja sai palkinnoksi nimityksen Suomen suurlähettilääksi DDR:ään. Komitea sihteerinä ja työmyyränä toimi Jorma Sunell.

8. 1970-luvun alussa liittokansleri Willy Brandtin uusi idänpolitiikka johti siihen, että liittotasavalta ja DDR tunnustivat toisensa. Tämän jälkeen Suomi tunnusti sekä Saksan liittotasavallan että DDR:n samanaikaisesti 21.12.1972 solmitun sopimuksen jälkeen ja diplomaattiset suhteet molempiin Saksoihin solmittiin tammikuussa 1973.

9. Eipä tullut yksipuoluejärjestelmään, Berliinin muuriin ja turvallisuusministeriö Stasin toimintaan perustuneesta DDR:stä kovin pitkäaikaista "mallivaltiota." Berliinin muuri murtui 9.11.1989 - kohta ovat siis edessä 20-vuotisjuhlat - ja sen jälkeen mureni varsin nopeasti koko pakkovaltaan perustunut DDR:n sosialistinen järjestelmä ja Saksat yhdistyivät. Suomessa tietenkin unohdettiin nopeasti, ketkä olivat täällä olleet kannattamassa muun muassa Suomi-DDR -seuran puitteissa DDR:n järjestelmän omaksumista.

10. DDR nosti kilpaurheilun yhdeksi merkittäväksi aseeksi kamppailussa läntisen vapaan maailman ideologian kanssa. Itä-saksalaiset urheilijat menestyivätkin mun muassa olympiakisoissa ja MM-kisoissa monissa lajeissa. Voi, voi sitä ihannoinnin ja kultamitaleilla mässäilyn hyrinää, millä tuon ajan suomalaiset urheiluselostajamme hehkuttivat ällöttävällä tavallaan Voitto Raatikaisen johdolla itä-saksalaisten urheilijoiden saavutuksia. Jo tuolloin tiedettiin, että menestymisen hintana oli urheilijoiden terveys lähes mielipuolisilta tuntuvien harjoitusmetodien ja laajamittaisen dopingin ansiosta.

11. Esimerkiksi naisten yleisurheilussa tiettyjen lajien ME-tulokset hinattiin DDR:n urheilijoiden toimesta (mm. Marita Koch 400 metrin juoksussa sekä kuulantyönnössä ja kiekonheitossa) dopingin avulla sellaiselle tasolle, ettei edes niiden lähelle ole sen jälkeen päästy. Myös miesten kiekonheitossa ME-tulos on hirmuiset 74 metriä ja risat ja tietenkin DDR:n urheilijan nimissä. Saksassa on edelleen vireillä oikeusjuttuja, joissa entisen DDR:n silloisia urheiluviranomaisia ja -johtajia vaaditaan vastuuseen urheilijoiden terveyden murtaneiden menetelmien vuoksi.

12. Minua eivät itse kisat mitenkään hirveästi jaksa kiinnosta. Urheilua tuli seurattua aivan riittävästi nuorena poikana. Muistan vieläkin aika hyvin 1950 - ja -60 luvun alkupuolen urheilutuloksia ja sijoituksia olympiakisoista ja MM-kisoista, mutta sen jälkeen kiinnostukseni on ollut hiipumaan päin. Saksa saattaa keihäänheittäjän Seppo Rädyn toteamin tavoin olla monessa suhteessa "paska maa" - varsinkin jos nämäkin kisat menevät suomalaisittain poskelleen - mutta Berliini on hieno kaupunki, jonka historiassa ja kulttuurissa riittää satunnaiselle matkaajalle aina ihmettelemistä.

13. Kulttuurista puheen ollen on syytä todeta, että ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäen dramaattiseen eroon päättyneestä niin sanotusta Irakgate-skandaalista ollaan tekemässä TV1:ssä esitettävää Pääministeri -nimistä filmiä. Elokuvan ohjaa Jyri Kähönen ja käsikirjoittajina ovat Timo Harakka ja Antti Karumo.

14. Jäätteenmäen roolin näyttelee Jonna Järnefelt, hän sopinee rooliin ainakin ulkomuotonsa perusteella. Matti Vanhasta näyttelee Mikko Reitala - milloinkahan Vanhasesta muuten tehdään oma elokuva; filmin työnimenä voisi olla vaikkapa Pääministerin salatut rakkaudet. Roiston eli kansliapäällikkö Martti Mannisen rooli on annettu Markku Huhtamolle, ja Jäätteenmäen toimittaja-aviomiestä näyttelee puolestaan Pertti Sveholm. Viimeksi mainittu on hieman yllättävä valinta, sillä Sveholm, joka on erinomainen näyttelijä, on totuttu näkemään yleensä aina joko roiston tai jonkun puolihullun poliisin roolissa.

15. Mauri Pekkarinenkin on saanut - omasta mielestään yllättäen - roolin filmissä. Mauria esittää Pertti Koivula: ilmeisesti Antti Litja ei ole ollut käytettävissä. Pekkarinen ihmetteli I-S:ssa tänään sitä, että hänelläkin on elokuvassa rooli. Asioita seuranneita tämä ei sen sijaan yhtään yllätä, sillä julkinen salaisuus on, että Pekkarinen oli aika aktiivisesti kaatamassa Jääteenmäkeä. Ainakaan Mauri ei pannut tikkua ristiin puoluetoverinsa ja pääministerin pelastamiseksi, ja samaa on sanottava Vanhasta Ketusta eli Seppo Kääriäisestä. Kääriäiseen rooliin olisi muuten voinut sopia hyvin esimerkiksi Oiva Lohtander; toki Lohtander olisi voinut näytellä myös kaksi roolia eli Kääriäisen osan lisäksi myös Paavo Lipposta, mutta Lipposella ei jostakin syystä ole filmissä lainkaan roolia. Muistelen myös Ben Zyskowiczin eli Zyssen käyttäneen eduskunnassa kärkevän puheenvuoron, kun pääministeri Jäätteenmäki yritti puolustautua. Mutta eihän Zysseä voisi esittää kukaan muu kuin Groucho Marx - ellei sitten Kimmo Sasia saataisi houkuteltua ja naamioitua Zyssen osaan.

16. Pääministeri-elokuvassa on, totta kai, rooli myös presidentti Tarja Halosella, tällä entisellä DDR:n tunnustamiskomitean jäsenellä siis. Häntä esittää filmissä I-S:n mukaan kirjailija-näyttelijä-ohjaaja Pirkko Saisio. No, kyllähän tämänkin roolivalinnan tavallaan ymmärtää oikein hyvin. Tarja Halonen voisi puolestaan jollakin amatöörinäyttämöllä esittää Pirkko Saisiota. Siiri Angerkoski olisi kyllä ollut sopivin esittämään filmissä Tarja Halosta, mutta sattuneesta syystä tämä ei ole enää mahdollista.

17. Filmi esitetään TV1:n Kotikatsomo-ohjelmassa 19.10. Antoisaa elokuvailtaa jo etukäteen!