524. KKO 2011:109: Jippii-juttu palautettiin jälleen hovioikeuteen. Tuomion lainvoima ja reformatio in peius -kielto

1. Jippii Group Oyj:n entistä johtoa koskevassa rikosjutussa (Jippii-jutussa) on tähän mennessä koettu monenlaisia kummallisia käänteitä ja juttu on saanut osin jopa farssinomaisia piirteitä. Eilen tässä jutussa tapahtui jälleen uusi käänne, kun korkein oikeus päätti palauttaa jutun jälleen - nyt jo toisen kerran - Helsingin hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi (KKO 2011:109).

2. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista kertoa juurta jaksaen, mistä Jippii-jutussa on kyse ja mitä kaikkea jutussa on tähän mennessä tapahtunut. Olen tarkastellut juttua aiemmin ainakin kolmessa blogikirjoituksessa, joihin voin nyt viitata:

- n:o 99/ 28.5.2009 JIPPII - pörssirikoksista jälleen linnatuomioita; löytyy tästä

- n:o 227/10.3.2010 KKO: Jippii-jutun syytetyille ei valituslupaa; löytyy tästä

- n:o 345/9.11.2010 Jippii-jutun tuomio kaatui tuomarin esteellisyyteen; löytyy tästä

3. Lyhyesti kerrottuna Helsingin käräjäoikeus hylkäsi vuonna 2007 tuomiollaan kaikki Jippii-entistä johtoa vastaan nostetut syytteet. Juttua ajaneet syyttäjät olivat tuomion jälkeen hyvin vihaisia ja arvostelivat julkisuudessa käräjäoikeuden tuomareiden ammattitaitoa tai sen puutetta kovin sanoin. (Mainittakoon, että jutussa puheenjohtajana toiminut käräjätuomari nimitettiin tämän vuoden syksyllä maan toiseksi suurimman käräjäoikeuden eli Pirkanmaan käräjäoikeuden päällikkötuomariksi eli laamanniksi, ilmeisesti lähinnä hallinnollisten meriittien perusteella, kuten nykyisin yleensäkin on tullut tavaksi.) Tähän arvosteluun yhtyivät yleisellä tasolla tuolloinen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki ja valtionsyyttäjä Pekka Koponen; Koponen nimitettiin pari vuotta sitten KKO:n jäsenen virkaan.

4. Syyttäjät valittivat käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, jossa juttua puitiin jälleen pitkään ja hartaasti. Hovioikeuden 28.5.2009 antama tuomio oli tyystin toisensisältöinen kuin käräjäoikeuden vapauttava tuomio. Hovioikeus mätkäisi jutussa kaksi ehdotonta ja seitsemän ehdollista vankeusrangaistusta erilaisista pörssirikoksista ja kirjanpitorikoksista. Lisäksi neljälle johdon entiselle jäsenelle tuomittiin sakkoa, kahden syytetyn osalta syytteet hylättiin myös hovioikeudessa. Entinen toimitusjohtaja HJ sai hovioikeudelta vuoden ja 10 kuukauden ja hallituksen päätoiminen puheenjohtaja IK kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion. Molemmille määrättiin myös liiketoimintakielto. Jippii, joka on nykyisin operaattori Saunalahti ja osa Elisaa, tuomittiin lisäksi 200.000 euron yhteisösakkoon.

5. Epätavallista hovioikeuden tuomiossa oli tapa, jolla jutun ratkaissut hovioikeuden jaosto äityi kritisoimaan käräjäoikeuden tuomion puutteita. Hovioikeuden mukaan käräjäoikeuden "tuomiosta ei pysty päättelemään, millä perusteella käräjäoikeus on lopputulokseensa päätynyt." Hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion puutteellisia perusteluja niin vakavana oikeudenkäyntivirheenä, että koko juttu olisi oikeastaan tullut palauttaa takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Viivytyksen välttämiseksi hovioikeus otti kuitenkin asian välittömästi ratkaistavakseen.

6. Syyttäjäpuoli tyytyi hovioikeuden tuomioon. Sitä vastoin tuomitut hakivat valituslupaa hovioikeuden tuomioon, mutta korkein oikeus epäsi 10.3.2010 äänestyksen (2-1) jälkeen kaikki hakemukset yhden hakijan hakemusta lukuun ottamatta; tämä oli johtaja, jonka hovioikeus oli tuominnut sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä 80:een päiväsakkoon.

7. Tämän jälkeen osa tuomituista kanteli tai vaati tuomion hovioikeuden tuomion purkamista hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluneen hovioikeudenneuvoksen esteellisyyden vuoksi. Ensinnäkin Jipppii-yhtiön hallituksen entisen puheenjohtajan A:n (siis IK) kanteluhakemuksen johdosta korkein totesi ratkaisussaan KKO 2010:78, että hovioikeudenneuvos RR oli ollut esteellinen käsittelemään kyseistä asiaa. Esteellisyyden taustalla oli RR:n ja Jippii-jutun syyttäjien hallinnollisena esimiehenä toimineen johtavan kihlakunnansyyttäjän (HP) välinen seurustelusuhde ja tämän käräjäoikeuden tuomion uutisoinnin jälkeen muun muassa hovioikeuden presidentille (LM) lähettämä sähköpostiviesti, jossa "johtava" oli pahoitellut jutun käräjätuomareihin ja yleensä talousrikostuomioihin kohdistunutta asiatonta arvostelua ja esittänyt johtamansa syyttäjäviraston kauhistelun tv-uutisoinnista ja toimittajan saamista syyttäjän vastauksista. Korkeimman oikeuden mukaan "johtavan" toiminta oli antanut perustellun aiheen epäillä RR:n puolueettomuutta.

8. Hieman myöhemmin eli 12.11.2010 korkein oikeus ratkaisi seitsemän muuta hovioikeudenneuvos RR:n esteellisyyteen perustuvaa kantelu- tai purkuhakemusta ja antoi niissä samansisältöiset päätökset kuin edellä ratkaisussa KKO 2010:78 selostetussa A:n asiassa. Loput hakemukset, joissa on vaadittu hovioikeuden tuomion purkamista sanotun esteellisyyden perusteella, korkein oikeus on ratkaissut 10.1.2011 antamallaan päätöksellä.

9. Kaikissa mainituissa ratkaisuissa korkein oikeus on, koska hovioikeus ei ollut ollut yhden tuomarin esteellisyyden takia tuomionvoipa, kantelijoiden/purunhakijoiden vaatimuksen mukaisesti poistanut tai purkanut hovioikeuden 28.5.2009 antaman tuomion ja palauttanut asian heidän osaltaan Helsingin hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi.

10. Asiaa uudelleen hovioikeudessa käsiteltäessä A myötäpuolineen vaati, että hovioikeuden 28.5.2009 antamassa tuomiossa kokonaan tai osaksi hylätyt syyttäjän vaatimukset oli jätettävä vireillä olevassa oikeudenkäynnissä tutkimatta tai hylättävä, koska vastaajat yksin olivat kannelleet tai hakeneet tuomionpurkua RR:n esteellisyyden vuoksi. Lisäksi A myötäpuolinen vaati todettavaksi, että hovioikeuden aikaisempi tuomio asetti niin sanotun reformatio in peius -kiellon mukaisesti ylärajan tuomittaville rangaistuksille.

11.Hovioikeus on sanottua palautettua asiaa käsitellessään 15.4.2011 päättänyt A:n ja tämän myötäpuolten vaatimuksesta jättänyt tutkimatta ne syyttäjän rangaistus- ja muut vaatimukset sekä vaatimusten perusteet, jotka oli hovioikeuden edellä mainitulla tuomiolla kokonaan tai osittain hylätty. Hovioikeus on perustellut ratkaisuaan lähinnä sillä, että hovioikeuden tuomion kumoamista ylimääräisellä muutoksenhakemuksella olivat hakeneet vain A myötäpuolineen ja että asian palauttamisperusteena oli ollut tuomarin esteellisyys. Hovioikeuden mukaan myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö huomioon ottaen aikaisemmin hylättyjä vaatimuksia ei voida ottaa enää tutkittaviksi. Rangaistuksen mittaamisen ja menettämisseuraamusten osalta hovioikeus on todennut ottavansa kantaa reformatio in peius -kieltoon vasta pääasiaa ratkaistessaan.

12. Nyt oli syyttäjien vuoro reagoida. He pyysivät valituslupaa ja vaativat hovioikeuden päätöksen kumoamista ja sitä, että heidän vaatimuksensa tutkittaisiin hovioikeuden uudessa käsittelyssä myös siltä osin kuin ne oli hovioikeuden aikaisemmalla (28.5.2009), mutta sittemmin poistetulla tuomiolla A:n ja hänen myötäpuoltensa osalta hylätty.

13. Korkein oikeus ratkaisi syyttäjien valituksen eilen eli 29.12.2011 annetulla ennakkopäätöksellä (KKO 2001:109). Korkein oikeus päätyi laajasti perustelussa päätöksessään siihen, että hovioikeus ei olisi saanut jättää syytteitä, niissä väitettyjä menettelyjä tai syyttäjien muita vaatimuksia tutkimatta mainitsemiltaan osin. Tämän vuoksi korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian hovioikeuden käsiteltäväksi, jonka tuli, huomioon ottaen palauttamisen syyn, siinä laillisesti menetellä. Päätös syntyi 3-2 -äänestyksen jälkeen.

14. Korkeimman ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy tästä.

15. Sekä hovioikeuden että korkeimman oikeuden päätöksen perusteluissa - myös KKO:n vähemmistön perusteluissa - käsitellään laajasti reformatio in peius -kieltoa, sen tulkintaa ja soveltamista ko. asiassa. Hovioikeuden päätöksen perustelujen kolmannessa kappaleessa viitataan tältä osin myös oikeuskirjallisuuteen eli Veikko Reinikaisen väitöskirjaan vuodelta 1956 (tuolloin muuten talviolympiakisat pidettiin Italian Cortina d'Ampezzossa; tämä on aina tässä yhteydessä syytä muistaa, koska Reinikainen väitteli kevättalvella samana vuonna) sekä tämän palsturin väitöskirjaan vuodelta 1977. Hovioikeus puhuu tässä yhteydessä "vanhemmasta oikeuskirjallisuudesta." Onkohan hovioikeus tarkoittanut tällä luonnehtimisella yksinomaan Reinikaisen väitöskirjaa vai myös Virolaisen ko. opusta? Tämä jää hieman epäselväksi, mutta olisihan se toisaalta hienoa, jos olisin onnistunut pääsemään arvoisan hovioikeuden luokittelussa"vanhemman oikeuskirjallisuuden" edustajien kunniakkaaseen kategoriaan!

16. Hovioikeus näyttää mainitussa perustelukappaleessa lainanneen melko pitkän pätkän väitöskirjani sivuilla 308-310 olevaa tekstiä, vaikka ei ole lopulta sanotulle kannalle kallistunutkaan. (Voin viitata tässä yhteydessä myös väitöskirjan sivuille 310-311, jossa olen käsitellyt samaa aihepiiriä tapauksessa, jolloin jutun palauttaminen tavallisessa muutoksenhaussa perustuu oikeudenkäyntivirheeseen). Korkein oikeus ei sen sijaan - tapansa mukaan - viittaa perusteluissaan lainkaan oikeuskirjallisuuteen. Mutta oli ilahduttavaa havaita, että toisin kuin hovioikeus, korkeimman oikeuden enemmistö on perustanut kannanottonsa ratkaisevalta osin juuri väitöskirjassa mainitulta osin esittämiini näkökohtiin; viittaan lähinnä korkeimman oikeuden perustelujen kohtiin 23 ja 34.

17. Reformatio in peius -kiellon soveltaminen jutun palauttamisen tai tuomion poistamisen taikka purkamisen jälkeisessä menettelyssä silloin, kun palauttaminen perustuu alemmassa oikeudessa tapahtuneeseen oikeudenkäyntivirheeseen, riippuu virheen laadusta ja vakavuusasteesta. Esimerkiksi juuri tuomarin esteellisyys ja siitä aiheutuva puute oikeusistuimen tuomionvoipuudessa (päätösvaltaisuudessa) samoin kuin siitä aiheutuva epäily tuomioistuimen puolueettomuuden puuttumisesta on siinä märin koko oikeudenkäyntiä ja kaikkia sen osapuolia koskeva vakava menettelyvirhe, että punninnassa sen voidaan perustellusti katsoa syrjäyttävän rikosjutussa yksinomaan syytetyn oikeussuojaksi säädetyn reformatio in peius -kiellon. Jos sen sijaan alemman instanssin menettelyvirhe koskee yksinomaan valittajana olevan syytetyn suojaksi säädettyä normia eli esimerkiksi puutetta syytetyn kuulemisessa, ei reformatio in peius -kielto syrjäydy. Ensiksi mainitussa esimerkkitapauksessa peius-kielto siis ei ole voimassa, jälkimmäisessä sen sijaan on. Tähän tapaan pohdiskelin väitöskirjassani, ja nyt korkeimman oikeuden enemmistö näyttäisi ajatelleen lähtökohtaisesti samalla tavalla.

18. Mutta onko korkeimman oikeuden päätöksessä selostetussa tilanteessa itse asiassa ollut lainkaan kysymys reformatio in pejus -kiellon soveltamista edellyttävästä tilanteesta? Mainitulla kiellolla eli niin sanotulla huonontamiskiellolla (saks. Verschlechterungsverbot) tarkoitetaan normia, jonka mukaan valituksenalaista tuomiota ei saa muuttaa muutoksenhakijan vahingoksi ja tämän vastapuolen eduksi, jos vastapuoli ei ole hakenut lainkaan muutosta tuomioon. Riita-asiassa kielto on voimassa yleisesti, mutta rikosasiassa kielto suojaa yksinomaan syytettyä ja hänen valitustaan, ei syyttäjän valitusta eikä rangaistuksen osalta myöskään asianomistajaa; syyttäjän tai asianomistajan valituksesta tuomiota saadaan muuttaa myös syytetyn eduksi. Rikosjutussa kielto tulee siis sovellettavaksi yksipuolisen muutoksenhaun ja lainvoiman tilanteessa, jolloin valittajana on siis yksin syytetty, vaikka tuomiosta olisi voinut valittaa - joko varsinaisella valituksella tai vastavalituksella - myös syyttäjä tai asianomistaja.

19. Reformatio in peius-kielto koskee vain tuomiota ja sen lopputulosta, ei sen sijaan sitä, missä laajuudessa ylempi tuomioistuin (tai palautuksen jälkeisessä uudessa käsittelyssä sama alempi tuomioistuin) voi lainvoimaisuussäännöt huomioon ottaen ottaa asian tutkittavaksi. (Todettakoon, että kielto koskee vain rangaistusta ja rikoksen muita seuraamuksia, ei sen sijaan rikoksen rubrisointia). Reformatio in peius -kieltoa ei pidä sekoittaa ilmiöön nimeltä tuomion osittainen lainvoima, koska kielto tulee sovellettavaksi ainoastaan pääasiaratkaisun (ei käsittelyratkaisun) yhteydessä ja vain siltä osin kuin tuomiosta on valitettu ja tuomioistuin voi ottaa asian tutkittavaksi.

20. Minusta korkeimman oikeuden kannanotto reformatio in peius -kiellon soveltamiseen on siten ennenaikainen. Tässä vaiheessa korkeimman oikeuden olisi tullut rajoittua lausumaan vain siitä, voidaanko syyttäjän valituksessa mainitut vaatimukset ottaa hovioikeuden uudessa käsittelyssä tutkittavaksi. Kysymys reformatio in peius -kiellosta aktualisoituu vasta hovioikeuden uusintakäsittelyn jälkeen annettavassa tuomiossa.

21. Mikä vaikutus todetulla tuomiovirheellä eli tuomarin esteellisyydellä on asiallisessa suhteessa tuomion lainvoiman? Tuomarin esteellisyys ja siitä aiheutuva epäily puolueettoman ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumatta jäämisestä on, kuten jo edellä mainitsin, niin vakava virhe (tuomiovirhe), että se syrjäyttää tuomion mahdollisesti saavuttaman osittaisen lainvoiman, eli esteellisyys johtaa siis koko tuomion poistamiseen. Tuomion lainvoiman kokonaissyrjäytymisen tueksi voidaan viitata myös korkeimman oikeuden perusteluissa mainittuun OK 31 luvun 6 §:n säännökseen, joka oikeuttaa kanteluinstanssin tuomiovirheen tilanteessa poistamaan tuomion tapauksesta riippuen joko kokonaan tai "tarpeellisilta osin" ja osoittamaan jutun uudelleen käsittelyn siihen tuomioistuimeen, jossa virhe on tapahtunut. Tämän lainkohdan nojalla korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2010:78 samoin kuin muissa Jippii-juttua koskevissa kantelu- ja purkupäätöksissä (edellä kappaleet 7-9) poistanut hovioikeuden 28.5.2009 antaman tuomion kokonaisuudessaan.

22. Kun hovioikeuden tuomio ja sen lainvoima on kumottu kokonaisuudessaan ja kun tämä on perustunut tuomarin esteellisyyteen ja tuomioistuimen päätösvaltaisuuden puutteeseen, ei hovioikeuden 28.5.2009 antama tuomio ole korkeimman oikeuden perustelujen kohdan 35 mukaan "miltään osin sitova."

23. Mutta onko asia tarkkaan ottaen kuitenkaan aivan tällä tavalla? Minusta ei, sillä kysymys reformatio in peius -kiellosta "astuu kuvaan," kuten edellä jo totesin, hovioikeuden uudessa käsittelyssä antamassa tuomiossa, mutta vasta tuolloin. Jos jonkun syytetyn syyksilukemiseen ei uuden tuomion mukaan tule mitään "lisää", vaan se pysyy samanlaisena kuin aikaisemmin eli 28.5.2009 annetussa tuomiossa, estää reformatio in peius -kielto rangaistuksen koventamisen. Jos taas syyksilukemisesta "putoaa" jokin osa pois, on tuomittua rangaistusta alennettava. Ainoastaan siinä tapauksessa, että syytetyn viaksi luetaan uusi teko tai aiemmin syyksiluetun teon katsotaan toteuttavan törkeämmän rikoksen, voidaan aiemmin tuomittua rangaistusta koventaa.

24. Korkeimman oikeuden enemmistön kanta on, sikäli kuin siinä on tarkoitettu (tosiasiallisesti) ottaa kantaa hovioikeuden tutkimisvallan laajuuteen, on minusta johdonmukainen ja perusteltu. Sen sijaan korkeimman oikeuden kannanotto reformatio in peius -kiellon soveltamiseen on ennenaikainen, koska siihen voidaan edellä mainitusta syystä ottaa kantaa vasta hovioikeuden tulevan pääasiaratkaisunsa yhteydessä.

25. Korkeimman oikeuden vähemmistön kanta on toki myös ymmärrettävä ja vastaajien kannalta enemmistön kantaa kohtuullisempi. Toisaalta vaihtoehto, jonka mukaan syytetty pääsisi pälkähästä eli välttyisi tässä tapauksessa syytteiden tutkimiselta yksinomaan tuomioistuimen kokoonpanoa ja koko oikeudenkäyntiä rasittavan tuomiovirheen perusteella, ei tunnu perustellulta. Tulee myös muistaa, että uudessa käsittelyssä tilanne on avoin, joten on mahdollista, että hovioikeus hylkää uusintakäsittelyssä syytteistä suurimman osan tai vaikkapa kaikki niistä.

26. Korkeimman oikeuden ratkaisu korostaa entisestään tuomarin esteettömyyden merkitystä. Esteettömyys ja esteellisyysperusteet tulisi ottaa vakavasti eikä vähätellä niitä. Epäselvässä tapauksessa tuomarin olisi syytä jäävätä itsensä, vaikka esteellisyysväitettä ei tehtäisikään. Jos näin olisi toimittu Jippii-jutun käsittelyn yhteydessä hovioikeudessa, olisi jutussa vältytty nyt pari vuotta kestäneiltä ylimääräisiltä käsittelykerroilta hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa ja tästä aiheutuvilta huomattavilta lisäkustannuksilta. Tuomari vastaa itse omasta esteettömyydestään, mutta tässä tapauksessa moite voidaan kohdistaa myös tuomari RR:n seurustelukumppanin HP:n kerrotun reaktioon samoin kuin hovioikeuden presidentin RR:n esteettömyyttä koskevaan virhearvioon. Presidentti LM, jolle HP oli muun muassa "pahoitteluviestinsä" osoittanut, oli tietoinen RR:n ja HP:n seurustelusuhteesta, mutta oli tästä ja HP:ltä saamastaan viestistä huolimatta määrännyt RR:n hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon.

345. KKO 2010:78: Jippii-jutun tuomio kaatui tuomarin esteellisyyteen

Helsingin HO:n toimitilat sijaitsevat Salmisaaressa Alkon entisessä pääkonttorissa taempana olevan Helsingin käräjäoikeuden vieressä...varsinaisia "tuomiotehtaita" näyttäisivät olevan

1. Korkein oikeus on 1.11.2010 poistanut Helsingin hovioikeuden Jippii-yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimineelle Ilpo Kuokkaselle langettaman vankeustuomion ja palauttanut asian hänen osaltaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

2. Hovioikeus tuomitsi 28.5.2009 Jippii-jutussa muun muassa Kuokkasen kirjanpitorikoksesta ja arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta kahdeksi vuodeksi vankeuteen ja määräsi hänet liiketoimintakieltoon. Aiemmin Helsingin käräjäoikeus oli vuonna 2007 hylännyt syytteen.

3. KKO ei 10.3.2010 myöntänyt asiassa valituslupaa hovioikeuden tuomioon. Tämän jälkeen Kuokkanen kanteli hovioikeuden lainvoimaisesta tuomiosta KKO:een ja vetosi siihen, että hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuulunut hovioikeudenneuvos Riitta Rajala oli ollut esteellinen.

4. Viikko sitten antamassaan päätöksessään korkein oikeus katsoi, että hovioikeudenneuvos Rajala oli todella ollut esteellinen käsittelemään Jippii-juttua. Esteellisyyden taustalla oli Rajalan ja Jippii-jutun syyttäjän (kihlakunnansyyttäjä Riitta Partia) hallinnollisena esimiehenä toimineen Helsingin johtavan kihlakunnansyyttäjän Heikki Poukan välinen seurustelusuhde.

5. Suhteen ei kuitenkaan sellaisenaan katsottu aiheuttaneen Rajalan esteellisyyttä. KKO:n mielestä esteellisyys syntyi Poukan toiminnasta käräjäoikeuden vuonna 2007 antaman tuomion jälkeen. Tv-uutisissa oli tuolloin arvosteltu tuomioistuimia talousrikosasioissa annetuista ratkaisuista.

6. Uutislähetyksissä oli haastateltu Jippii-jutun syyttäjänä toiminutta Riitta Partiaa, joka oli kyseenalaistanut käräjäoikeuden osaamisen laajassa talousrikosasiassa. Johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka oli uutisten takia lähettänyt muun muassa käräjäoikeuden laamannille ja hovioikeuden silloiselle presidentille (Lauri Melander) sähköpostiviestin, jossa hän oli pahoitellut käräjätuomareihin ja talousrikostuomioihin kohdistunutta asiatonta arvostelua ja esittänyt syyttäjänviraston kauhistelun uutisesta ja toimittajan saamista syyttäjän vastauksista.

7. Kun Poukka oli lähettänyt kyseisen sähköpostiviestin Jippii-jutun ollessa hovioikeudessa vireillä, oli ulkopuoliselle KKO:n perustelujen mukaan voinut perustellusti syntyä kuva, että viestin tarkoituksena oli ollut puuttua asian käsittelyyn hovioikeudessa ainakin siten, ettei tv-uutisilla olisi hovioikeudessa syyttäjän kannalta kielteisiä vaikutuksia.

8. KKO:n mukaan ulkopuolisen näkökulmasta Poukan toiminnan katsottiin kytkeytyneen vireillä olevaan syyteasiaan niin, että oli voinut syntyä perusteltu epäily pyrkimyksestä vaikuttaa asian käsittelyyn hovioikeudessa syyttäjälle myönteisellä tavalla. Kun otettiin huomioon hovioikeudenneuvos Rajalan ja johtavan kihlakunnansyyttäjä Poukan läheinen suhde, viimeksi mainitun toiminta oli antanut laissa tarkoitetun perustellun aiheen epäillä hovioikeudenneuvoksen puolueettomuutta. Korkein oikeus nojautui OK 13 luvun 7 §:n 3 momentissa säädettyyn tuomarin yleiseen esteellisyysperusteeseen.

9. KKO:n ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen (4-1). Eri mieltä ollut oikeusneuvos Liisa Mansikkamäki - entisiä Helsingin hovioikeuden tuomareita muuten - oli sitä mieltä, ettei Riitta Rajala ollut ollut esteellinen.

KKO:n ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy täältä.

10. Oikeusneuvos Mansikkamäen perustelut ovat osin yllättäviä. Hän nojautui muun muassa siihen, että Poukan ja Rajalan suhde, joka on Poukan mukaan jatkunut kymmenisen vuotta, sekä Poukan asema syyttäjäviraston päällikkönä olivat olleet yleisesti tiedossa ja että myös hovioikeuden tuolloinen presidentti Lauri Melander oli ollut sanotusta seurustelusuhteesta tietoinen. Oikeusneuvos Mansikkamäki painottaakin perusteluissaan sitä, että tästä huolimatta presidentti Melander oli "määrännyt Rajalan Jippii-asian ratkaisukokoonpanoon näkemättä Poukan) sähköpostiviestissä sellaisenaan Rajalan esteellisyyden perustavaa kytkentää Jippii-asiaan." Mansikkamäki tuntuu siis katsovan, että kun hovioikeuden presidentti oli määrännyt - mitenköhän tämä määrääminen käytännössä oikeastaan tapahtuu (?) - Rajalan Jipppii-kokoonpanoon, Rajala ei voinut enää "perääntyä" kokoonpanosta. Mansikkamäki vetoaa myös siihen, että hovioikeuskäsittelyssä asianosaiset eivät tehneet väitettä Rajalan esteellisyydestä.

11. Oikeusneuvos näyttäisi unohtavan tässä kohdin erään keskeisen asian. Lain mukaan tuomari ratkaisee itse kysymyksen omasta esteettömyydestään/esteellisyydestään eli hänen on otettava huomioon mahdollinen esteellisyysperuste ja vetäydyttävä jutun käsittelystä, vaikkei kumpikaan asianosaisista tekisi väitettä hänen esteellisyydestään (OK 13:1.1). Päivänselvää on, ettei hovioikeuden presidentti voi ratkaista kysymystä kokoonpanoon ajatellun tuomarin esteellisyydestä; hovioikeuden presidentillä ei ole tältä osin toimivaltaa asiassa. Toisaalta hovioikeustuomari ei vetäytyä esteellisyyskysymyksessä presidentin selän taakse ja sanoa, että "kun kerran pressakin oli sitä mieltä, että minä en ole esteellinen, niin asia on sillä selvä."

----

12. Mikä siis meni pieleen tässä esteellisyystapauksessa? Kuka mokasi?

13. Ensinnäkin johtavan syyttäjän Heikki Poukan ei olisi pitänyt lähetellä niin sanottua "pahoitteluviestiään" ainakaan hovioikeuden presidentille tai yleensäkään hovioikeudelle, sillä oli selvää, että Jippii-jutun käsittely tulisi jatkumaan hovioikeudessa. Oikeusneuvos Mansikkamäen tavoin myös Poukka on julkisuudessa vedonnut moneen otteeseen siihen, että hänen "pahoitteluviestinsä" oli "kaikkien tuomareiden" tiedossa silloin, kun hovioikeus päätti Jipppii-jutun kokoonpanosta ja että "hovioikeuden presidenttiä myöten" on katsottu, että Rajala oli ollut esteetön toimimaan tuomarina. Mutta kuten sanottu, presidentti ei voi ratkaista kysymystä jonkun hovioikeudenneuvoksen esteettömyydestä tavallaan tämän puolesta.

14. Hovioikeuden presidentti Lauri Melanderia voidaan arvostella siitä, että hän "määräsi" - tätä termiä siis on julkisuudessa käytetty - Riitta Rajalan Jippii-jutun kokoonpanoon, vaikka hän tiesi 1) Poukan pahoitteluviestistä ja 2) Poukan ja Rajalan seurustelusuhteesta. Melanderin olisi pitänyt mainittujen seikkojen johdosta päin vastoin yrittää estää Rajalan osallistuminen

Jippii-jutun käsittelyyn. Melanderin olisi tullut ottaa huomioon, että kyseiset seikat saattoivat antaa ulkopuolisille ja nimenomaan syytetyille vaikutelman syyttäjäpuolen tietynlaisesta vaikuttamishalusta, vaikkei siitä tosiasiallisesti olisikaan ollut kyse

15. Loppujen lopuksi vastuu esteellisyydestä jää kuitenkin tuomari Rajalalle, sillä kuten jo sanoin, tuomari ratkaisee itse kysymyksen omasta esteettömyydestään silloin, kun väitettä hänen esteellisyydestään ei ole tehty. Vaikka Rajala on määrätty sanottuun Jipppii-kokoonpanoon, hän olisi tullut ottaa huomioon mainittu Poukan pahoitteluviesti ja jäävätä itsensä sen ja hänen ja Poukan välisen seurustelusuhteen takia.

16. Mutta mikä on KKO:n vastuu siitä, että esteellisyyskysymys nousi vasta nyt niin vahvasti päivänvaloon ja jutun käsittely tulee pitkittymään huomattavasti? Jipppii-tuomituista jotkut vetosivat Riitta Rajalan esteellisyyteen jo silloin, kun he hakivat KKO:lta valituslupaa hovioikeuden toukokuussa 2009 antamaan tuomioon. KKO olisi siten voinut myöntää valitusluvan, sillä onhan tuomarin esteellisyydessä kyse sellaisesta tuomiovirheestä, joka mainitaan OK 30 luvun 3 §:ssä nimenomaan yhtenä kysymykseen tulevasta valitusluvan myöntämisen perusteena eli niin sanottuna purku- tai kanteluperusteena; ennakkopäätösarvoa sanotulla perusteella ei tarvitse olla. KKO ei kuitenkaan myöntänyt jutussa valituslupaa vaan päätöksellään 10.3.2010 hylkäsi kaikki lupahakemukset, siis myös Ilpo Kuokkasen hakemuksen. KKO ei perustelut valitusluvan hylkäämistä millään tavalla.

-----

17. Kollegoista Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen - entinen johtava kihlakunnansyyttäjä muuten - on pitänyt KKO:n Jippii-ratkaisua "yllättävänä" (Iltalehti 1.11). Tolvanen: Eurooppalainen esteellisyysarviointi lähtee siitä, että jos näyttää, että puolueettomuus voi vaarantua, niin silloin se on vaarantunut, ja tähän meilläkin on menty. - Minusta sitä vastoin olisi ollut yllätys, jos KKO ei olisi kumonnut hovioikeuden tuomiota esteellisyyden perustella. Tuomarin puolueettomuuden tosiasiallista (subjektiivista) menettämistä ei vaadita, vaan esteellisyyteen riittää, että syntyy perusteltu epäily puolueettomuuden vaarantumisesta.

18. Turun yliopiston prosessioikeuden professori Antti Jokela on sen sijaan "kehunut" KKO:n ratkaisua onnistuneeksi (HS 2.11.). Jos KKO olisi hylännyt tuomiovirhekanteluhakemuksen, olisi Jokelan mukaan voinut olla hyvinkin mahdollista, että EIT olisi tässä asiassa Suomea huomauttanut. Tässä kohdin Jokela on aivan oikeassa.

19. Jokelan mukaan Heikki Poukan pahoittelukirjeen voidaan perustellusti katsoa myötävaikuttaneen siihen, että syyttäjän vaatimuksiin hovioikeuskäsittelyssä suhtauduttiin suopeasti; syytetyt siis tuomittiin hovioikeudessa.

20. Tältä osin pieni tarkistus on paikallaan: KKO ei itse asiassa katsonut, että Poukan viesti oli "myötävaikuttanut" hovioikeuden ratkaisuun, vaan ratkaisevaa ja esteellisyyden kannalta siis riittävää oli jo se, että ulkopuolisille saattoi syntyä perusteltu epäily siitä, että Poukka oli pyrkinyt vaikuttamaan asian käsittelyyn hovioikeudessa. Tällöin sillä seikalla, oliko Poukan viestillä ollut vaikutusta vai ei, ei ollut merkitystä. Vaikka viesti oli täysin merkityksetön, jo vaikutelma tai epäily vaikuttamisen halusta riitti tekemään Rajalasta esteellisen.

---

21. Milloinkahan meillä oikein aletaan ottaa tosissaan nämä kysymykset, joista KKO:n päätöksessä on kyse? Onhan niistä ollut Suomessa puhetta jo 10-15 vuoden ajan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella. Kuitenkin yhä edelleen näyttää siltä, että tuomarit - ja vieläpä niin sanotut "johtavat" sellaiset - tuntuvat jatkuvasti jotenkin vähättelevän tuomioistuimen puolueettomuuskuvan säilymisen tärkeyttä. Tämä ilmenee myös nyt KKO:n ratkaisun antamisen jälkeen julkisuudessa annetuista lausumista.

---

22. Esimerkiksi Helsingin hovioikeuden nykyinen presidentti eli Mikko Könkkölä tuntuu suhtautuvan hieman vähättelevästi KKO:n ratkaisuun. Iltalehdessä 1.11. julkaistussa haastattelussa Könkkölä toteaa, että "hovioikeus arvioi aikoinaan, että esteellisyyttä ei ollut. Korkein oikeus päätyi äänestyksen jälkeen toiseen tulokseen."

23.Kun Könkkölältä kysyttiin, kuka mokasi vai mokasiko kukaan, presidentti tyytyy jatkamaan jankutustaan: "Kuten sanottu, korkein oikeus on äänestyksen jälkeen päätynyt tähän. On aika vaikea miettiä, onko esteellisyyttä."

24. Lähes huvittavaa on, että presidentti Könkkölä katsoo aiheelliseksi vedota kahteen kertaan siihen, että KKO:n päätös oli äänestysratkaisu! KKO:ssa vähemmistöön jääneen jäsenen kanta miellyttää presidentti Könkkölää selvästi enemmän kuin enemmistön (4-1) ratkaisuksi tullut mielipide.

---

25. No, Könkkölän suhtautumista ymmärtää ehkä sikäli, että nyt kun hovioikeuden lainvoimainen tuomio on poistettu, hovioikeuden tulee ottaa juttu ainakin Ilpo Kuokkasen osalta kokonaan uudelleen käsiteltäväkseen ja "siinä laillisesti menetellä", kuten KKO:n päätöksen loppukaneetti kuuluu. Iltalehden haastattelussa Könkkölä valitteleekin jutun uusintakäsittelyyn kuluvia resursseja. Jippii-juttu voi putkahtaa hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi laajemminkin, sillä myös muut tuomitut ovat kannelleet KKO:een Rajalan esteellisyyden perusteella; KKO ei ole vielä näitä kanteluja ratkaisut.

26. Ilmeistä on, että KKO tulee poistamaan hovioikeuden tuomion myös muiden tuomittujen osalta. Jotta oikeuskäsittelyn puolueettomuuden ja asiallisuuden suhteen ei jäisi epäilystä, lienee KKO:n "pikku pakko" myöntää aikanaan valituslupa myös itse pääasian osalta sen jälkeen, kun hovioikeus on ratkaissut asian toistamiseen.

27. Presidentti Mikko Könkkölän kanta, jossa kiinnitetään huomiota ja tuijotetaan yksinomaan oman tuomioistuimen resursseihin, kustannuksiin ja käsittelyaikoihin, on varsin tyypillistä puhetta korkeilta tuomareiltamme. Heitä ei tunnu paljoakaan hetkauttavan se, onko heidän johtamansa tuomioistuimen menettely on oikeudenmukaista ja johtaako menettely oikeaan lopputulokseen. Ihmisten oikeusturvasta johtavat tuomarit eivät tunnu juurikaan kantavan huolta. He vaikuttavat hallintojohtajilta, eivät lainkäyttöjohtajilta.

28. Könkkölän, Poukan tai kenenkään muunkaan tähän tapaukseen liittyneen lakimiehen suusta ei kuultu yhtä ainoata anteeksipyynnön tai pahoittelun sanaa. Ei, vaikka juuri tuomioistuinlaitos mokasi ja aiheutti jutun käsittelyn pitkittymisen, joka on tietenkin myös tuomittujen kannalta kohtuutonta.

P.S.

Olisi mielenkiintoista tietä, miten hovioikeuden jäsenet oikeastaan "määrätään" eri kokoonpanoihin ja kenen toimesta nämä määräämiset tapahtuvat ja miten miten hovioikeuteen tulevat jutut jaetaan eri jaostojen kesken. Muissa maissa laissa on yleensä tarkat säännökset siitä, miten tämä juttujen jako tapahtuu; yleensä puhutaan juttujen arpomisesta. Suomessa laissa ei taida olla säännöksiä juttujen jakautumisesta ja arpomisesta tuomioistuimen eri kokoonpanoihin. Meillä vain joku tuntuu "määräilevän" tuomareita ja juttuja jonnekin. Miksi ylimmät laillisuusvalvojat eivät ole puutuneet asiaan?

Toivottava ainakin olisi, että tässä määräilyssä ei enää jatkossa sivuutettaisi tuomarien esteellisyysperusteita!