894. KHO 2014:164. Vastuu pysäköintivirhemaksusta

1. Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi eilen pysäköintivirhemaksua käsittelevän ennakkopäätöksen (KKO 2014:164). Ratkaisu koskee ajoneuvon omistajan näyttövelvollisuutta, kun hän väittää, ettei ole itse pysäköinyt ajoneuvoa väärin. 

2. Järvenpään pysäköinninvalvoja oli määrännyt A:lle pysäköintivirhemaksun tämän omistaman auton oltua pysäköitynä ilman lupaa pysäköintipaikalla, jolle sai pysäköidä ainoastaan luvan perusteella. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen ja ilmoitti, että  ko. autoa käytti myös hänen kolmesta henkilöstä koostuva lähipiirinsä, johon kuuluvat henkilöt eivät asuneet samassa osoitteessa hänen kanssaan, eikä hän tiennyt, kenen käytössä auto oli ollut silloin, kun se  28.1.2013 oli pysäköity mainitulle alueelle. A esitti valituksessaan selvitystä myös siitä, että hän oli työpaikallaan Helsingissä ajankohtana (23.1.-13  klo 9.07), jona pysäköinninvalvoja oli todennut pysäköintivirheen.

3. Helsingin hallinto-oikeus käsitteli A:n valituksen yhden tuomarin kokoonpanossa. Ratkaisun mukaan A oli esittämällään työpaikkansa kulunvalvontaraportilla selvittänyt, että hän oli ollut 28.1.-13 kello 8.18 ja kello 10.15 työpaikallaan Helsingissä. Hallinto-oikeus katsoi A:n näin saattaneen todennäköiseksi, ettei hän ollut tehnyt tuona päivänä kello 9.07 todettua  pysäköintivirhettä Järvenpäässä. A ei siten ollut auton omistajana vastuussa saamastaan pysäköintivirhemaksusta. 

4. Pysäköinninvalvoja valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vaati hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista.

5. Korkein hallinto-oikeus hyväksyi valituksen ja kumosi hallinto-oikeuden päätöksen, jolloin pysäköinninvalvojan päätös jäi voimaan. KHO:n päätöksessä selostetaan tarkasti kysymykseen tulevia säännöksiä, pysäköinninvalvonnasta annettua lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 223/2010 vp) asianomaista kohtaa sekä perustuslakivaliokunnan lakiesityksen johdosta antamaa lausuntoa (PeVL 57/2010 vp).

KHO 2014:164

6. Pysäköintivirhemaksusta vastaa lain mukaan ensisijaisesti pysäköintivirheen tehnyt ajoneuvon kuljettaja (9.1 §). Pysäköintivirheestä vastaa myös ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija. Tämä on kuitenkin vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi, että hän ei ole tehnyt pysäköintivirhettä tai että pysäköinvirhemaksun määräämiselle ei ollut edellytyksiä (9.2 §).

7. Ko. tapauksessa virhemaksua ei ollut määrätty tietyn pysäköintiajan ylittämisestä, vaan pysäköintipaikan luvattomasta käyttämisestä. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, milloin auto oli pysäköity ko. paikalle. Näin ollen se, että A oli pysäköintivirheen tultua todetuksi ollut toisella paikkakunnalla, ei osoittanut, että hän ei ollut ollut pysäköintivirheen tekijänä. Myöskään A:n viittaus  hänen lähipiirillään olleeseen auton käyttöoikeuteen ei riittänyt saattamaan todennäköiseksi, että A ei olisi tehnyt pysäköintivirhettä. KHO:n mukaan A:n esittämät seikat eivät erikseen tai yhdessäkään olleet sellaisia, että niiden perusteella olisi voitu pitää todennäköisenä, että A auton omistajana ei ole tehnyt ko. pysäköintivirhettä.

8. Pysäköintivirhemaksu ei ole sakko tai parkkisakko, vaikka esimerkiksi KHO:n päätöksestä kertoneen Helsingin Sanomien uutisjutun otsikossa eilen niin mainittiin, vaan hallinnollinen seuraamus. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti auton omistajalle voidaan kuitenkin asettaa todistustaakka siitä, että hän ei ole tehnyt pysäköintivirhettä. Todennäköisyysnäyttö ko. seikasta riittää. Todistustaakkaa  pysäköintivirheen tekijästä ei voida asettaa pysäköinninvalvojalle, koska  pysäköintivirhemaksun määräämismenettely on massaluonteista ja ko. valvonnalle on tyypillistä, ettei ajoneuvon pysäköinyttä henkilöä tavata "itse teosta" tai hänen henkilöllisyyttään ole muutoinkaan mahdollista kohtuullisin keinoin selvittää.

9. KHO:n ratkaisu, jonka mukaan A ei ollut esittänyt vaadittavaa näyttöä, on epäilyksittä oikea. Auton omistajan asiana olisi selvittää väitettyyn lähipiirinsä kuuluvien henkilöiden kanssa, kuka heistä heistä oli autoa kuljettanut ja  pysäköinyt sen väärin, jos omistaja ei itse ollut sanottua virhettä tehnyt. Tämä on yleensä helppo selvittää. Ko. tapauksessa omistaja ei ollut esittänyt todennäköistä selvitystä asiasta. Ainostaan väite, jonka mukaan myös omistajan lähipiirillä oli oikeus käyttää autoa, ei riitä poistamaan omistajan pysäköintivirhemaksua koskevaa vastuuta.

10. Miten olisi arvioitava tapausta, jossa auto on pysäköity luvatta yksityisen omistamalle maalle ja auton omistaja saa pysäköinninvalvontaa harjoittavalta parkkiyhtiöltä valvontamaksukehotuksen? Kuluttajariitalautakunnan 6.10.2011 antaman suositúksen mukaan parkkiyhtiöllä on todistustaakka, jos ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija kiistää kuljettaneensa autoa ja pysäköineensä sen ko. alueelle. Lautakunnan päätöksessä on nojauduttu, minusta liian yksioikoisesti ja todistustaakan jakoa koskevat reaaliset näkökohdat kokonaan sivuuttaen, yleiseen sopimusoikeudelliseen todistustaakkanormiin, jonka mukaan velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste. Tällä perusteella parkkiyhtiön olisi siis näytettävä, että vastoin omistajan tai haltijan kiistämistä hän olisi pysäköinyt auton ja näin sopimuksin sitoutunut maksamaan valvontamaksun.

11. Olen kritisoinut lautakunnan kyseistä suositusta blogijutussa nro 489/6.10.2011. Katso myös kirjoitustani "Todistustaakkaoppia parkkimaksuasioissa", blogi nro 316/15.9.2010. Viittaan tässä mainituissa kirjoituksissa esittämiini perusteluihin. Kuten pysäköintivirhemaksusta, ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija on vastuussa myös yksityisoikeudellisesta valvontamaksusta. Omistajan tai haltijan on vastuusta vapautuakseen esitettävä selvitys, josta voidaan todennäköisin syin päätellä, että hän ei ole pysäköinyt ajoneuvoa tai että valvontamaksun perimiselle ei ole edellytyksiä. Myös yksityiselle pysäköinninvalvonnalle ja siihen perustuvalle valvontamaksun määräämiselle tai vaatimiselle on ominaista massaluonteisuus ja asian summaarinen selvittely. Pysäköinninvalvonnalle, julkiselle tai yksityiselle, on tyypillistä, ettei ajoneuvon pysäköinyttä henkilöä tavata eikä hänen henkilöllisyyttään ole mahdollista muullakaan tavalla kohtuullisin ponnistuksin selvittää. Ajoneuvon omistajan tai haltijan on sitä vastoin helppo näyttää, kenen käyttöön hän on ajoneuvonsa luovuttanut ja ettei hän siis ole tehnyt pysäköintivirhettä itse.

883. Parkkiyhtiö voitti jälleen pysäköintikiistan

1. Hohhoijaa, vieläkö tätä kiistaa jaksetaan yhä vain jauhaa! Tällainen ajaus tuli minulle päällimmäisenä mieleen, kun näin ja kuulin eilen, miten Yle Uutiset ja jotkut muutkin tiedotusvälineet uutisoivat tapauksesta, jossa yksityinen parkkiyhtiö voitti sitä vastaan valvontamaksun määräämisestä nostetun oikeusjutun korkeimmassa oikeudessa (KKO).

2. Mainittu asia on ollut nimittäin täysin selvä jo sitä siitä lähtien, kun korkein oikeus vuonna 2010 ratkaisi samanlaisen kiistan yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavan yhtiön eduksi (KKO 2010:23). Ko. tapauksessa valvontamaksun saanut henkilö haki vielä, eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanoton innoittamana, kyseisen ennnakkopäätöksen purkua, mutta korkeimman oikeuden kanta ja päätös oli selkeä ja hyvin perusteltu: lainmukaista ratkaisua ei ole syytä purkaa (KKO 2011:43). 

3. Olen selostanut edellä mainittuja KKO:n ratkaisuja sekä mielestäni virheellistä perustuslakivaliokunnan lausuntoa, jossa KKO:n vuonna 2010 antaman ennakkopäätöksen jälkeen katsottiin, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa olisi kysymys julkisen vallan käytöstä ja vieläpä sellaisen vallan merkittävästä käytöstä.  

4. Perustuslakivaliokunta kuuli asiantuntijoina useita valtiosääntö- ja hallinto-oikeuden oikeusoppineita, mutta  vain yhtä sopimus- ja siviilioikeuden asiantuntijaa, joten ei ollut ihme, että valiokunnan kanta meni mainitussa ydinkysymyksessä (julkisen vallan käyttöä vai yksityisoikeudellista sopimusoikeutta) mönkään. Yksityinen pysäköinninvalvonta ja sen yhteydessä tapahtuva valvontamaksun määrääminen perustuvat luonnollisesti sopimusvapauteen ja yksityisoikeudelliseen sopimukseen eikä siinä rikota mitenkään tai missään olosuhteissa perustuslakia. Sopimukseen perustuvassa valvontamaksun määräämisessä ei ole kyse sakotusoikeudesta tai myöskään julkisen vallan käytöstä, ei merkittävästä tai edes vähäisestä.

5. En ryhdy tässä kertaamaan kaikkea sitä, mitä olen aikaisemmin pysäköinninvalvontaa käsittelevissä blogikirjoituksissani lausunut. Olen kirjoittanut, kuten blogin etusivullla olevasta tunnisteluettelosta ilmenee, yksityisestä pysäköinninvalvonnasta viiden vuoden aikana yhteensä 25 ja valvontamaksusta 17 kertaa; olkaa hyvä ja lukekaa sieltä. Tätä ennen olen kirjoittanut yksityisen pysäköinninvalvonnan suitsimiseksi kaavailluista lainsäädäntöhankkeista blogissa 787/17.10.2013 otsikolla "Perustuslakivaliokunta: Nykyisenlainen yksityinen pysäköinninvalvonta voi jatkua".

6. Mutta vaikka asia on KKO:n ennakkopäätöksen johdosta selvä, jotkut valvontamaksun saaneet ihmiset nostavat silloin tällöin käräjäoikeuksissa kanteita, joissa vaaditaan parkkiyhtiön määräämän valvontamaksun kumoamista. Näin tapahtui näyttävästi - koska Ylen toimittajat olivat tapauksesta jälleen kerran niin kovasti innoissaan - elokuussa 2012, jolloin helsinkiläinen mies nosti käräjäoikeudessa mainitunlaisen kanteen Q-Park Services Oy:tä vastaan.

7. Yle Uutiset hehkutti asian merkittävyyttä 28.8.2012 otsikolla "Merkittävä parkkisakkoikeudenkäynti alkoi Helsingin käräjäoikeudessa". Itse en kuitenkaan nähnyt selvässä ja jo etukäteen vailla menestymisen mahdollisuutta olevassa asiassa mitään merkittävää, kuten blogikirjoituksessa 28.8.2012 numero 630 otsikolla "Uusi parkkimaksuprosessi on turha" olen kertonut. Mainittu kirjoitus vaikuttaa vielä näin jälkikäteenkin luettuna aika kattavalta katsaukselta koko problematiikkaan.  

8. Niinhän tuossa uudessa "merkittävässä" parkkisakkojutussa sitten kävi, kuten oli jo etukäteen helposti ennakoitavissa. Helsingin käräjäoikeus nimittäin hylkäsi autoilijan kanteen 10.9.2012 antamallaan tuomiolla. Käräjäoikeus ei lämmennyt kantajan näkemykselle, jonka mukaan yksityinen parkkiyhtiö käyttää valvontamaksun määrämisessä merkittävää julkista valtaa, jota perustuslain mukaan on oikeutettu vain viranomainen. Yle Uutisten porukka ei kuitenkaan halunnut käräjäoikeuden tuomiota niellä, minkä havaitsee Ylen kotisivuilla 10.9. 2012 olleesta uutisjutusta "Yksityinen parkkifirma voitti käräjillä". Yle Uutiset jaksoi edelleen hehkuttaa perustuslakivaliokunnan ja korkeimman oikeuden "tyystin erilaisia ja ristiriitaisia linjauksia" ja valaa uskoa siihen, että eduskuntaan tuolloin saatettu uusi hallituksen esitys pysäköinninvalvontaa koskevaksi laiksi (HE 79/2012 vp) vielä  "kaiken muuttaa  voi".

9. Käräjäoikeudessa juttunsa hävinnyt autoilija puolestaan jatkoi omaa sitkeää - tosin jo etukäteen tuhoon tuomittua oikeustaisteluaan - ja valitti jutussa hovioikeuteen. Korjaus: Autoilija ei valittanut hovioikeuteen, vaan haki suoraan KKO:lta lupaa ennakkopäätösvalituksen tekemiseen (OK 30 A luku). Eilen antamallaan päätöksellä korkein oikeus päätti olla myöntämättä lupaa ennakkopäätösvalitukseen. Käräjäoikeuden kanteen hylkäävä tuomio jäi siis voimaan.

10. Tämä oli - jällen kerran - kova isku myös Yle Uutisten väelle, joka joutui uutisoimaan kotisivullaan, että "Yksityinen parkkifirma voitti korkeimmassa oikeudessa".  KKO:n päätös, jolla valituslupaa ei siis myönnetty, nousi yllättäen TV1:n  kello 18:n uutisten ykkösuutiseksi. Siinä haastateltiin, paitsi Q-Park Oy:n toimitusjohtajaa, myös Yle Uutisten avustajakunnassa pysyväksi ja johtavaksi asiantuntijaksi jo monta vuotta sitten kohonnutta rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasta Itä-Suomen yliopistosta. 

11. Professori Matti Tolvanen muistetaan ainakin lakimiespiireissä miehenä, joka on taistellut vuosikausia yksityisiä pysäköinfirmoja vastaan ja väittänyt niiden syyllistyneen valvontamaksujen määräämisessä jopa virkavallan anastamiseen. Valtakunnansyyttäjä on kuitenkin tyrmännyt Tolvasen mainitun väitteen. Oikeustaistelun kiivaimmissa vaiheissa Matti Tolvanen on pari kertaa suorastaan yllyttänyt valvontamaksuja saaneita ihmisiä jättämään maksut maksamatta. "Minä en ainakaan maksaisi", tokaisi Tolvanen. Tämä lausahdus tullee jäämään oikeushistorian lehdille.

12. Mutta eilen Matti Tolvasella oli, vihdoin ja viimein, jo toinen ääni kellossaan, sillä hän näytti osoittavan jopa oikeustaistelun luovuttamisen merkkejä. Yle Uutisille antamassaan haastattelussa professori nimittäin pettyneen oloisesti totesi, että yksityiset pysäköinninvalvontamaksut on "ilmeisesti" pakko maksaa. Tolvanen ei enää uhonnut, että "minä en ainakaan maksaisi", vaan sanoi, että hän ei lähtisi riitauttamaan maksuja, koska käräjäoikeudessa tulisi todennäköisesti tappio.  (Niin, ja tappiokierre jatkuisi myös ylemmissä oikeusasteissa). Ainakin tilanteissa, missä kiistatta ajoneuvon omistaja tai haltija on pysäköinyt kulkupelinsä, autolija joutuu kyllä maksamaan, toteaa Matti Tolvanen.

13. Eduskunnassa on maannut jo kaksi vuotta hallituksen esitys pysäköinninvalvonnassa avustamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 79/2012 vp). Jos se olisi toteutunut tai toteutuisi, mitä ei kuitenkaan tule tapahtumaan, niin yksityisiltä parkkiyhtiöltä olisi samalla viety oikeus määrätä sopimukseen perustuvia valvontamaksuja. Yhtiöistä olisi tehty kylmästi poliisin ja kunnallisten pysäköinninvalvojien avustajia, joilla olisi ollut  ainoastaan mahdollisuus kertoa eli tavallaan ilmiantaa viranomaisille yksityisillä alueilla tapahtuvia pysäköintivirheitä. Seuraamuksen määrääminen sanotusta virheestä olisi siirretty poliisille ja pysäköinninvalvojille ja maksut rikkeistä olisivat lakiesityksen mukaan kilahtaneet valtion tai kunnan kassaan.

14. Kerrassaan epäonnistunut lakiesitys, jolla olisi puututtu ikään kuin vaivihkaa ja jonkinlaisen sosialisoimisen tarkoituksessa omistusoikeuteen, sopimusvapauteen ja yksityisten maanomistajien perustuslaillisiin oikeuksiin. Hallituksen esityksessä on lähdetty virheellisesti siitä, että valvontamaksu olisi rangaistus tai rangaistuksenluonteinen maksu, jonka voisi myös yksityisillä alueilla määrätä vain viranomainen. Esityksen laatineet virkamiehet ja sen hyväksyneet oikeusministeri ja valtioneuvosto eivät ole ilmeisesti ymmärtäneet, ettei valvontamaksu ole sakko, pysäköintivirhemaksu tai muu rangaistuksenluonteinen maksu, vaan se perustuu konkludenttisesti syntyneeseen yksityisoikeudelliseen reaalisopimukseen, jollaisia tehdään muissakin asioissa massoittain joka päivä. 

15. Jostakin syystä hallituksen epäonnistunutta esitystä 79/2012 vp  halutaan pitää yhä keinotekoisesti hengissä makuuttamalla sitä edelleen lakivaliokunnassa. Perustuslakivaliokunnan siitä antaman lausunnon (PeVL 23/2013 vp) perusteella on selvää, että eduskunta ei voi hyväksyä esitystä, jolla yksityisiltä maanomistajilta tosiasiallisesti riistettäisiin heille kuuluva oikeus valvoa kiinteistöillään tapahtuvaa pysäköintiä ja sopia pysäköinnin ehdoista ja perittävästä korvauksesta. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan tällaiseen sopimukseen voidaan edelleen sisällyttää myös rikkomuksesta aiheutuvia seuraamuksia. Näin ollen valvontamaksuja ei tarvitse myöskään jatkossa saattaa poliisin tai kunnallisen pysäköinninvalvojan vahvistettaviksi.

787. Perustuslakivaliokunta: Nykyisenlainen yksityinen pysäköinninvalvonta voi jatkua

Tällaiset kyltit tulevat edelleen säilymään, sana "valvontamaksu" voidaan korvata sanalla "pysäköintimaksu"

1. Hallitus antoi yli vuosi sitten eli syyskuussa 2012 eduskunnalle lakiesityksen pysäköinninvalvonnassa avustamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 79/2012 vp). Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi pysäköinninvalvonnasta annettua lakia ja säädettäväksi laki pysäköinninvalvontaluvasta ja valvonta-avustajista. Kunnallinen pysäköinninvalvoja tai poliisi voi ehdotuksen mukaan käyttää pysäköinninvalvonnassa yksityisellä alueella ja maastossa apunaan sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on pysäköinninvalvontalupa. Avustamiseen vaaditaan sekä viranomaisen antama valtuutus että alueen omistajan tai haltijan suostumus.

2. Esityksen mukaan pysäköinninvalvontaluvan haltijan tehtävänä on tehdä kunnalliselle pysäköinninvalvojalle tai poliisille esityksiä seuraamuksen määräämiseksi havaituista pysäköintivirheistä. Viranomainen päättää esityksen ja muun sille esitetyn selvityksen perusteella pysäköintivirhemaksusta, kirjallisesta huomautuksesta tai toimenpiteistä luopumisesta. Ehdotuksen mukaan aluehallintovirasto myöntäisi pysäköinninvalvontaluvan laissa säädetyt edellytykset täyttävälle. Yksityisten esityksestä määrätyt pysäköintivirhemaksut saa valtio tai kunta.

3. Hallituksen esityksessä luvattiin, että uusi laki tulisi voimaan jo 1.3.2013. Samalla mainittiin, että lain voimaan saattamiseen kuluu aikaa vähintään neljä kuukautta siitä, kun eduskunta on lakiesityksen hyväksynyt.  Jos tämä "visio" olisi toteutunut, lainsäädännön olisi pitänyt jo tulla muutama kuukausi sitten voimaan. Nyt ollaan jo lokakuun loppupuolella, mutta vasta tänään perustuslakivaliokunta on pitkän, lähes vuoden kestäneen puntaroinnin jälkeen ollut valmis antamaan lausuntonsa lakiesityksen johdosta

PeVL 23/2013 vp. 

4. Onpa ollut todella kuuma peruna! Syy siihen on selvä: Vaikka asiaa ei edes mainita lakiesityksen otsikossa tai yksityiskohtaisissa pykäläehdotuksissa, hallituksen, lähinnä oikeusministeriön, tarkoituksena on ollut ikään kuin vaivihkaa kuopata nykyisin pysäköinninvalvontaa yksityisten maanomistajan kiinteistöillä harjoittavien pysäköintifirmojen toiminta. Asia haluttiin runnoa eduskunnassa läpi pikavauhtia, mutta onneksi perustuslakivaliokunnassa kuultiin myös paria sellaista asiantuntijaa, joilla näyttää olevan vielä ns. "järki tallella".

5. Olen käsitellyt sanottua lakiesitystä HE 79/2012 vp) perusteellisemmin viimeksi blogissa numero 713/25.3.-13 otsikolla "Lakiesitys yksityisestä pysäköinninvalvonnasta kangertelee eduskunnassa". Katso myös blogijuttua nro 746/18.6.2013.

6. Minusta lakiesitys on monessa suhteessa torso ja sen tavoitteiden toteutuminen käytännössä on edelleen täysin hämärän peitossa. Lähtevätkö nykyisin toimivat yksityiset parkkifirmat kunnallisen pysäköinninvalvonnan ja poliisin pikku apulaisiksi, kun valvontamaksut menisivät tulevaisuudessa valtiolle tai kunnalle? Tätä voidaan hyvällä syyllä epäillä.  

7. Toki halltus voi esittää eduskunnan hyväksyttäväksi myös hölmöjä lakiesityksiä ja eduskunta voi sellaisia esityksiä myös hyväksyä laeiksi, ei siinä mitään! Tämä ei olisi suinkaan ensimmänen kerta kun tällaista tapahtuu. 

8. Se, miksi olen edelleen viitsinyt seurata tätä "hölmöläisten touhua" -- vastaavaa lainsäädäntöhanketta ei ole toteutettu muissa pohjosmaissa ja tuskinpa juuri missään muuallakaan - johtuu lakiesityksen perusteluissa nykyiseen yksityiseen pysäköinninvalvontaan omaksutusta kannanotosta, jolla on myös laajempaa periaatteellista merkitystä.  Lakiesitykseen ei sisälly pykälän pykälää tai momentin momenttia siitä, että laki johtaisi nykyisen yksityisen valvonnan päättymiseen, mikä tietäisi lähes automaattisesti pysäköintifirmojen toiminnan päättymistä. Mutta niin vain lakiesityksen perusteluissa kerrotaan ohimenneen muutamalla rivillä ja ikään kuin itsestään selvyytenä, että esityksen tavoitteena on sulkea pois yksityisten "muunlainen toiminta" pysäköinninvalvonnassa. Toisin sanoen parkkifirmat eivät voisi enää vaatia tai määrätä valvontamaksuja, vaikka kyseinen toiminta on todettu lailliseksi korkeimman oikeuden asiasta antamalla ennakkopäätöksellä. Eikä tässä vielä kaikki, sillä lakiestyksessä - tarkemmin sanottuna sen perusteluissa ja taas ikään kuin vain ohimennen - todetaan, että "luvaton" parkkivalvonta toteuttaa rikoslaissa kriminalisoidun virkavallan anastamisen. 

9. Kovaa peliä siis, jotta yksityiseen omistusoikeuteen ja sopimusvapauteen perustuva toiminta, jonka maan ylin tuomioistuin on todennut täysin lailliseksi, saataisiin lopetetuksi, yksityisillä alueilla tapahtuva maankäyttö sanotulta osin sosialisoiduksi ja toimintaa pyörittävät yksityiset yritykset teurastetuksi.

10. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tämänpäiväistä kannanottoa, joka on siis vihdoin ja viimein rohjettu saattaa paperille, on siis odotettu ikään kuin "kieli pitkällä". Mitä valiokunta sitten lausui? Suurin osa tekstistä on lähinnä tyypillistä "liirum laarumia" ja moniin pikkuseikkoihin ja yksityiskohtiin puuttumista, vaikka nimenomaan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on lausua vain siitä, voidaanko lakiesitys käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen lakiesitys menee vielä lakivaliokuntaan, joka laatii mietinnön eduskunnan täysistuntokäsittelyä varten ja ottaa siinä kantaa lakiesityksen yksityiskohtiin.

11. Perustuslakivaliokunta päätyi siihen, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Varsinaista uutta lausunnossa on vain sen viiminen kappale ("Sopimusvapaus"), jossa on otettu kantaa edellä 8 kappaleessa minua ja monia muita askarruttaneeseen kysymykseen eli siihen, voiko nykyisenkaltainen yksityinen pysäköinninvalvonta jatkua, vaikka lakiesitykset tultaisiin eli käytännössä tullaan hyväksymään. 

12. Perustuslakivaliokunta kirjoittaa tältä osin näin: 

Sopimusvapaus

Julkinen hallintotehtävä voidaan perustuslain 124 §:n mukaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Julkisen hallintotehtävän hoitaminen ei siten kuulu sopimusvapauden piiriin. Muu kuin viranomainen ei voi ryhtyä omasta aloitteestaan hoitamaan tällaista tehtävää sopimuksen perusteella. Hallituksen esityksellä ei siten puututa sopimusvapauteen. Valiokunta korostaa sitä, että kiinteistön omistajalla ja haltijalla on lähtökohtaisesti oikeus määrätä omistamansa tai hallitsemansa alueen käytöstä, mukaan lukien pysäköinti. Hän voi sopia pysäköinnin ehdoista ja perittävästä korvauksesta. Tällaiseen yksityisoikeudelliseen sopimukseen voidaan sisällyttää myös sopimusrikkomuksesta aiheutuvia seuraamuksia koskevia sopimusehtoja.

13. Mainittua lausumaa tultaneen varmaankin tulkitsemaan eri tavalla, sillä niin suppeaksi se on muotoiltu. Media on jo ehtinyt tulkita lausumaa eri tavalla. Helsingin Sanomat: Perustuslakivaliokunta: Yksityinen parkkivalvonta on tarpeen; Ilta-Sanomat: Yksityisille parkkifirmoille uutta lohtua - mutta kenelle sakkotulot menevät? ja Yle Uutiset: Perustuslakivaliokunta löi lopun "holtittomalle laputuksille".

14. Lausunnoissaan aina niin ketterä professori Matti Tolvanen on jo ehtinyt kommentoida valiokunnan lausuntoa Yle Uutisille. Tolvasen mukaan valiokunnan lausunto on edelleen epäselvä, sillä se sallii yhä myös niin sanotun sopimussakon; tämän Tolvanen joutuu siis "pitkin hampain" myöntämään.  Valiokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen sanoi lausunnossaan Yle Uutisille, että nyt "parkkisakotusala siistiytyy". Johannes Koskinen hoputtaa eduskuntaa - sen jälkeen kun hänen johtamansa valiokunta oli vetkutellut reilun vuoden lausuntonsa kimpussa - sanomalla, että uusi laki olisi hyvä saada voimaan mahdollisimman pian.

15. Toisin kuin professori Matti Tolvanen katsoo, minusta asia on perustuslakivaliokunnan kannanoton jälkeen selvä: 

Yksityinen pysäköinninvalvonta - mikä nimi sille sitten jatkossa annetaankin - voi jatkua edelleen nykyisen kaltaisena. Nimike "valvontamaksu" voitaneen korvata vaikkapa sanalla "pysäköintimaksu". Kuten perustuslakivaliokunta on joutunut nyt itsekin myöntämään - valiokunta oli vielä vuonna 2011 antamassaan lausunnossa toisella kannalla - maanomistaja voi sopia pysäköinnin ehdoista ja perittävästä korvauksesta . Tällaiseen yksityisoikeudelliseen sopimukseen, mistä siis on myös nykyisin kysymys, voidaan sisällyttää myös sopimusrikkomuksesta aiheutuvia seuraamuksia koskevia sopimusehtoja.

16. Hyvä, että tässäkin asiassa päästiin vihdoin ja viimein tolkulliseen ratkaisuun!

713. Lakiesitys pysäköinninvalvonnasta kangertelee eduskunnassa

1. Yksityistä pysäköinninvalvontaa on harjoitettu pääkaupunkiseudulla 6-7 vuoden ajan. Se on otettu käyttöön myös joissakin muissa kaupungeissa. Valvonta perustuu yksityisoikeudelliseen sopimukseen, jonka ehdot ja sopimusrikkomuksen seurauksen autoilija etukäteen hyväksyy. 

2. Valvontamaksu ei ole sakko tai pysäköintivirhemaksuun rinnastettava julkisoikeudellinen maksu eikä maksun vaatimisessa ole kyse julkisen vallan käyttämisestä.  Kysymys on joustavasta reaalisopimuksesta, jollaisia ihmiset tekevät päivittäin ja joiden varassa matkustaminen, kaupankäynti ja palvelut paljolti toimivat. Yksityinen pysäköinninvalvonta ja valvontamaksun määrääminen, oikeastaan vaatiminen, on todettu korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä (KKO 2010:23) lailliseksi; korkein oikeus oli mainitusta kysymyksestä yksimielinen. Ennakkopäätöksessä kiteytettyjä oikeusohjeita noudatetaan alempien tuomioistuinten lainkäytössä, kuten esimerkiksi Helsingin käräjäoikeuden syyskuussa 2012 antamasta tuomiosta ilmenee; ks. siitä blogikirjoitusta numero 630/28.8.2012.

3. Villien parkkifirmojen kitkemiseksi pois ja valvonnan selkiinnyttämiseksi alalle on toivottu lainsäädäntöä. Edellinen hallitus antoi eduskunnalle lakiesityksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta (HE 223/2010 vp).  Lakiesitys kaatui kuitenkin juuri ennen kevään 2011 eduskuntavaaleja perustuslakivaliokunnan loppuruuhkassa antamaan kielteiseen lausuntoon (PeVL 57/2010). Siinä katsottiin, ettei laki ollut säädettävissä sellaisenaan eli lakiesityksen mukaisesti tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta edellytti, että lakiesitykseen tehtäisiin tiettyjä muutoksia, jotta se voitaisiin hyväksyä. Tämä ei kuitenkaan ollut maalisvaalien 2011 alla mahdollista, joten lakiesitys raukesi.

4. Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa (22.6.2011) luvattiin, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädetään laki. Lakiesitystä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei ole kuitenkaan annettu. Sen sijaan hallitus antoi eduskunnalle viime vuoden syyskuussa lakiesityksen (HE 79/2012 vp), jossa ehdotetaan muutettavaksi pysäköinninvalvonnasta annettua lakia ja säädettäväksi laki pysäköinninvalvontaluvasta ja valvonta-avustajista. Lakiesitys ei sisällä säännöksiä yksityisten parkkifirmojen nykyisin harjoittamasta valvonnasta, vaan esitys koskee ainoastaan julkista eli poliisin ja kunnan pysäköinninvalvontaa avustavaa toimintaa. Tavoitteena on, että kunta ja poliisi voisivat valvoa myös yksityisillä alueilla tapahtuvaa pysäköintiä. Olen kommentoinut lakiesitystä jo sen valmisteluvaiheessa (ks. blogikirjoitus numero 516/2.12.2011) ja todennut, että esitys on monilta osin "susi" - anteeksi vaan, kaikki oikeat sudet! Lakiesityksessä on vähät välitetty siitä, tulisiko julkinen valvonta myös käytännössä toimimaan ja miten yksityisillä alueilla tapahtuvalle pysäköinnille käytännössä tapahtuisi. Kiinteistönomistajat pelkäävät, että pysäköinti jäisi vaille asianmukaista valvontaa ja riistäytyisi käsistä.

5. Mikä on lakiesityksen suhde nykyisin harjoitettavaan yksityiseen pysäköinninvalvontaan? Tätä kysymystä on lakiesityksessä kierrelty ja kaarreltu kuin kissa kuumaa puuroa. Lakiesitykseen ei sisälly ainoatkaan pykälää, jossa yksityinen pysäköinninvalvonta nimenomaisesti kiellettäisiin, ei rangaistuksen uhalla tai muillakaan keinoilla. Lakiesityksen perusteluissa tosin annetaan ikään kuin kautta rantain ja muutaman rivin mittaisella toteamuksella ymmärtää, että esityksen tavoitteena on sulkea pois yksityisten muunlainen  toiminta pysäköinninvalvonnassa. 

6. Esityksen punaisena lankana ja ideologisena tavoitteena on selvästikin yksityisten parkkifirmojen toiminnan alasajaminen ja lakkauttaminen. Luvan saaneet parkkifirmat ja  yksityishenkilöt voisivat jatkossa toimia vain kunnan ja poliisin pikkuapulaisina (valvonta-apulaisina). Pysäköintimaksut menisivät kokonaan valtiolle tai kunnalle. Avustajille "mahdollisesti" maksettavasta korvauksesta avustajan tulisi sopia kunnan tai poliisin kanssa, todetaan lakiesityksessä lyhyesti. Parkkifirmat ovat jo ilmoittaneet, etteivät ne hyväksy esitystä eivätkä aio lähteä kunnan tai poliisin avustajiksi.

7. Viime syyskuussa annetussa lakiesityksessä sanotaan, että lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.3. 2013. Esityksessä on toisaalta arvioitu, että lait voisivat tulla voimaan aikaisintaan neljän kuukauden kuluttua niiden hyväksymisestä ja vahvistamisesta. Nyt ollaan kohta jo huhtikuussa, mutta lakiesityksen käsittely eduskunnassa on edelleen kesken ja koko asia levällään kuin kuuluisat Jokisen eväät konsanaan. 

8. Mistä tämä johtuu? Katsotaanpa hieman, mitä eduskunnassa on tämän lakipaketin tiimoilta tähän mennessä oikein tapahtunut. Se selviää pääpiirteittäin tästä.

9. Lakiesityksen käsittely tuntuu etevän eduskunnassa kovin verkkaisesti ja lakiesityksessä kaavailtua paljon hitaammassa tahdissa. Asia tupsahti eduskuntaan jo 7.9. viime vuonna ja lähetekeskustelu pidettiin heti seuraavana päivänä. Lakiesitys lähetettiin mietinnön laatimista varten lakivaliokuntaan sekä lausunnon antamisen tarkoituksessa perustuslakivaliokuntaan ja hallintovaliokuntaan. 

10. Mainitut kolme valiokuntaa ovat toki kuulleet lakiesityksen johdosta lukuisia asiantuntijoita. Merkille pantavaa on, että valiokunnissa on kuultu samoja valtiosääntöoppineita ja perusoikeusfundamentalisteja, joiden lausuntojen pohjalta ja mukaisesti perustuslakivaliokunta maaliskuussa 2011 torppasi asiallisen ja hyvän lakiesityksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. 

11. Perustuslakivaliokunnan torppaus perustui sanottujen asiantuntijoiden (Olli Mäenpää, Veli-Pekka Viljanen, Kaarlo Tuori, Tuomas Ojanen, Mikael Koillinen) ajatukseen, jonka mukaan yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ja valvontamaksussa olisi muka kysymys julkisen vallan käytöstä ja vieläpä merkittävän julkisen vallan käytöstä. Nyt tähän yksityistä pysäköinninvalvontaa kiihkeästi vastustavien oikeusoppineiden joukkoon on saatu mukaan vielä Itä-Suomen professori Matti Tolvanen sekä siviilioikeuden professori Juha Karhu. Tolvanen tunnetaan valtakunnan ehkä kaikkein kiivaimpana yksityisen pysäköinninvalvonnan vastustajana (" en minä toki halua ketään yllyttää, mutta minä en kyllä ainakaan maksaisi valvontamaksua"). Karhu puolestaan on tullut tunnetuksi radikaaleista varallisuusoikeudellisista opeistaan, joille on tunnusomaista  perusoikeuskeskeisyys. Juha Karhun opit eivät kuitenkaan vakuuttaneet muita siviilioikeuden oppineita. 

12. Hallintovaliokunta antoi lakiesityksestä lausuntonsa 23.11.2012 eli normaaliajassa (HaVL 18/2012 vp). Lausunto on luonteeltaan lähinnä teknisluontoinen. Lakivaliokunta odottaa mietintöään varten perustuslakivaliokunnan lausuntoa, mutta juuri viimeksi mainittuun valiokuntaan lakiesitys näyttää jumiutuneen. Syytä tähän ei ole kovin vaikea arvata. Keskeinen kysymys on se, onko lakiesityksen, oikeusministerin ja koko hallituksen tarkoituksena ollut  todella "sosialisoida" nykyinen yksityinen pysäköinninvalvonta, vai saavatko yksityiset pysäköintifirmat jatkaa myös vastaisuudessa toimintaansa. Kuten edellisessä blogijutussa (numero 712) totesin, lakiesityksen laatijoiden ja esitystä kannattavien asiantuntijoiden tavoitteena näyttäisi olevan näppärä (lue: ruma) kaappaus, jolla yksityisten yritysten harjoittama laillinen elinkeino lakkautettaisiin. Valtio ja kunnat haluavat rynnätä markkinoille ja kaapata (sosialisoida) yksityisen pysäköinninvalvonnan haltuunsa ja koota siitä kertyvät maksut itselleen.

13. Muodollisesti hallituksen lakiesitys ei itse asiassa edes koske yksityistä pysäköinninvalvontaa, vaan kuten jo ehdotettujen lakien nimistäkin ilmenee, julkista pysäköinninvalvontaa avustavaa valvontaa, johon yksityisten toivotaan osallistuvan avustajina. Mutta toisin kuin lainvalmistelijat, oikeusministeri ja ehkä koko hallitus, joka tosin ei liene asiaan mitenkään syvällisesti perehtynyt, kenties kuvittelevat, yksityistä pysäköinninvalvontaa ei voida kieltää ja lopettaa yksinomaan lakiesitykseen perusteluihin sisältyvällä parilla lyhyellä toteamuksella. Perusteluilla säätäminen ei ole mahdollista, sillä ainoastaan kirjoitetun lain pykälillä on lainkäytössä sitova vaikutus. Nykyisin laillisena elinkeinona harjoitetun yksityisen pysäköinninvalvonnan lakkauttaminen vaatisi lakiin nimenomaisia säännöksiä ja lain hyväksymistä perustuslain säätämisjärjestyksessä. 

14. Lakiesityksen kohtalo on siis perustuslakivaliokunnan käsissä. Asia näyttää polttelevan valiokuntaa, sillä lakiesityksen käsittelyä on siirretty monta kertaa. Lakiesitys tuli valiokuntaan 13.9.2012, minkä jälkeen asiantuntijoita on kuultu useissa kokouksissa. Professori Olli Mäenpäätä, jota myös hallintovaliokunta ja lakivaliokunta ovat kuulleet, on kuultu perustuslakivaliokunnassa kaksi kertaa; Mäenpäätä on siis kuultu eduskunnassa tämän asian tiimoilta jo neljä eri kertaa ja hän on antanut valiokunnille neljä kirjallista lausuntoa. Aikamoista lobbausta pysäköintifirmojen alasajamisen ja päänmenon puolesta, mutta tästä huolimatta Olli ei näytä saaneen porukkaa täysin vakuuttuneeksi kannastaan.

15. Eduskunnan eri valiokunnissa kuultavina olleiden ihmis- ja perusoikeusoppineiden tai -fundamentalistien vastavoimaksi ja yksityisen pysäköinninvalvonnan eräänlaiseksi pelastavaksi enkeliksi näyttäisi nousevan korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo. Perustuslakivaliokunta sai asiantuntijakuulemisensa valmiiksi jo 19.10.2012, mutta sitten valiokuntaan saapui Pauliine Koskelon kirjallinen lausunto, minkä jälkeen asian käsittelyä ja asiantuntijoiden kuulemista päätettiin jatkaa. Tätä jatkokäsittelyä on kestänyt nyt jo viitisen kuukautta.

16. Perustuslakivaliokunta palasi asian pariin uudelleen vasta 12.3.2013, jolloin valiokunnassa luultavasti käytiin kaksinkamppailu (otatus) Pauliine Koskelon ja Olli Mäenpään välillä. Tämän jälkeen valiokunta totesi - jälleen kerran - asiantuntijakuulemisen päättyneeksi, minka jälkeen asiassa siirryttiin "jatkettuun valmistavaan keskusteluun". Mutta heti tämän jälkeen eli jo mainitussa 12.3. pidetyssä kokouksessa valiokunta totesi, että asian käsittely keskeytetään! Tämän jälkeen asiassa ei ole tapahtunut eikä myöskään näytä tapahtuvankaan aivan heti mitään, sillä asiaa ei ole otettu valiokunnassa uudelleen esille eikä sitä tulla tekemään vielä huhtikuun ensimmäisellä viikollakaan.  

17. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo otti viime syksynä, sen jälkeen kun hallituksen lakiesitys 79/2012 vp oli jo annettu eduskunnalle, VTV:n forumissa puhuessaan muun ohella kantaa myös pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön valmisteluun; katso tästä blogia numero  644/8.10.2012 (kohdat 12-14). Koskelo ihmetteli aiheellisesti, onko hallituksen, oikeusministeriön ja oikeusministerin tarkoituksena todella ollut, että ehdotetulla lainsäädännöllä kiellettäisiin parkkiyhtiöiden harjoittama sopimukseen perustuva valvonta ja valvontamaksujen vaatiminen sopimusrikkomusten perusteella. Tästä asiasta ei sisälly lakiesitykseen säännöstä. Koskelon mukaan "sellaisen normin kirjoittaminen esitykseen olisi pakottanut miettimään, voiko sen kirjoittaa ja millä perusteella". Kysymys kulminoituu tuttuun kiistaan siitä, onko valvontamaksussa kysymys perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta merkittävän julkisen vallan käyttämisestä.

18. Presidentti Koskelo epäili, että mainittu yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva ydinkysymys on pyritty tarkoituksellisesti väistämään ja jättämään avoimeksi. Koskelon mukaan merkit viittaavat siihen, että kyseinen ratkaisu on tehty virkamiestasolla, eli sitä ei olisi tehnyt oikeusministeri. Virkamiesmoraali olisi Koskelon mukaan edellyttänyt, että lakiesityksen valmistellut virkakunta olisi kertonut  kakistelematta päättäjille, mitä lakiesitys po. suhteessa merkitsee ja mihin se käytännössä johtaa. Näin ei tehty, vaan nämä ydinkysymykset on jätetty lakiesityksessä täysin avoimiksi ja kertomatta ilmeisesti siinä hurskaassa toivossa, että eduskunnan perustuslakivaliokunta hoksaisi asian ja puuttuisi siihen tavalla tai toisella. 

19. Koskelon kuulemisen johdosta perustuslakivaliokunta joutuu nyt vakavasti pohtimaan, mitä asiassa pitäisi tehdä. Nähtäväksi jää, mitä asiassa tapahtuu. Kaatuuko myös uusi lakiesitys siksi, että asia vaatisi perustuslainsäätämisjärjestyksen? Toivokaamme, että Ben Zyskowiczinkin korostama "arkijärki" vihdoin voittaisi, sillä eihän yksityisessä pysäköinninvalvonnassa toki ole kysymys minkäänlaisesta julkisen vallan käytöstä, "väärät profeetat" joutuisivat häpeään ja korkeimman oikeuden presidentti saisi valiokunnan jäsenten päät kääntymään. Tämä ei ole helppo tehtävä, kun tietää, millaisia vanhoja jukuripää-juristeja, jotka ovat kyllä aiemminkin olleet asiantuntijoiden vietävissä, ja toisaalta aivan untuvikkoja kansanedustajia valiokunnassa nykyisin istuu.



.

712. Kuuleeko perustuslakivaliokunta vääriä profeettoja?

Ben Zyskowicz omassa elementissään

Motto: "Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia" (Matt. 7:15-23, Vuorisaarna)

1. Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) on istunut eduskunnassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1979. Ikääntyessään Zyskowicz tuntuu parantavan vauhtiaan kuin sika juoksua. Benistä on tullut viime vuosina totuudenpuhuja, jonka suorapuheisia lausuntoja on kuultu monissa asioissa. Seuraavassa muutama poiminta niistä.

2. Yritysjohtajien kohtuuttoman suuret optiot ovat olleet pitkään Ben Zyskowiczin silmätikkuna ja arvostelun kohteena. Esimerkiksi vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen tilapäiseksi puhemieheksi valittu Zyskowicz haukkui valtiopäivien avajaisissa presidentti Tarja Halosen läsnä ollessa yritysjohtajien käsittämättömän suuret optiot maanrakoon.

3. Lokakuussa 2012  Ben Zyskowicz  ihmetteli eduskunnassa sisäministeri Päivi Räsäselle, miten Suomessa voidaan olla niin ”lammasmaisia ja niin avuttomia”, että yhtä ulkomaalaista ammattirikollista ei pystytä palauttamaan tämän kotimaahan, vaikka suomalaiset viranomaiset ovat päättäneet hänet sinne karkottaa. Zyskowicz muistutti, että ko. vietnamilaismies oli tuomittu Suomessa useisiin pitkiin vankeusrangaistuksiin muun muassa huumerikoksesta, tapon yrityksestä, konepistoolin hallussapidosta ja pahoinpitelyistä, mutta mies oli yhä Suomessa ja jatkoi rikosten tekemistä

4. Kuukausi sitten eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin oikeusasiamiehen kertomusta vuodelta 2011. Keskustelussa Zyskowicz veti saapuvilla olleen oikeusasiamies Petri Jääskeläisen tilille siitä, että tämä oli hieman aiemmin antamassaan päätöksessä katsonut, että vankien pukeminen niin sanottuihin tarkkailuhaalareihin on lainvastaista. Oikeusasiamies perusteli kantaansa sillä, että haalarit rajoittavat kohtuuttomasti vangitun tahdonvapautta ja itsemäärääämisoikeutta. Ben Zyskowiczin mukaan sitä vastoin Suomessa on menty liian pitkälle siinä, että perus- ja ihmisoikeusrajoituksista on säädettävä hyvin täsmällisesti laissa. "Onko todella niin, että terveen järjen käyttö tässä maassa erilaisissa tilanteissa on todellakin kielletty ja kaikesta pitää säätää laissa", Zyskowicz ihmetteli.

5. Ihmisoikeusasiantuntijat ovat joutuneet usein Zyskowiczin arvostelun kohteeksi. Viimeksi viime viikon tiistaina eli 19.3. Zyskowicz kohahdutti eduskuntaa ja mediaa haukkuessan 21 minuuttia kestäneessä puheenvuorossaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan vuonna 2010 pakkokeinolain käsittelyn yhteydessä kuulemat ihmisoikeusasiantuntijat täysin lyttyyn. Zyskowiczin mukaan mainitut ihmisoikeusasiantuntijat asettava säännönmkaisesti rikoksentekijöiden oikeudet rikosten uhrien oikeuksien edelle.

6.  BZ:n arvostelu liittyy eduskunnan viime hallituskaudella hyväksymään uuteen pakkokeinolakiin. Se tulee voimaan vasta ensi vuoden alussa, mutta sitä halutaan jo nyt kiristää. Zyskowicz ryöpytti perustuslakivaliokuntaa, jonka lausunto vuonna 2010 osoittautui hänen mukaansa osin "täysin käyttökelvottomaksi", koska valiokunta kuuli näitä "norsunluutorneissaan olevia akateemisia mietiskelijöitä".

7. Zyskowicz valotti puheenvuorossaan perustuslakivaliokunnan päätöksentekomenettelyä. BZ:n mukaan valiokunnan kanta syntyy siten, että "profeetat lausuvat ja neuvokset kirjoittavat", vaikka he, siis "profeetat" eivät tiedä esimerkiksi käytännön rikoksentorjunnasta mitään. Profeetoilla BZ tarkoittaa  ihmisoikeusasiantuntijoina kuultavia professoreja ja muita perus- ja ihmisoikeuksiin perehtyneitä oikeustieteilijöitä. Neuvokset puolestaan ovat eduskunnan virkamiehiä, valiokuntaneuvoksia.

8. Pakkokeinolakia, joka ei siis ole vielä voimassa, ollaan nyt muuttamassa, mutta lakiin tulee eräiden kansanedustajien ja muun muassa  Zyskowiczin mielestä jäämään edelleen epäkohtia. Jos poliisi esimerkiksi huumerikosta selvittäessään kuulee samalla todistelutarkoituksessa tiettyjä henkilöitä myös epäillyn varkauden tai pahoinpitelyn johdosta, poliisi ei ihmisoikeusasiantuntijoiden mukaan saisi käyttää näitä tietoja asian selvittämiseen, kertoo Zyskowicz.

9. Zyskowicz on eri mieltä: "Arkijärki sanoo, että totta kai saa. Tällaista on ihmisoikeusajattelu perustuslakivaliokunnan asiantuntijoiden mielestä".  BZ:n puoluetoveri Kari Tolvanen, siviilissä rikoskomisrio, säestää Beniä: "Kyse on siitä, että rikoksen tekijöitä suojellaan". Zyskowicz ihmetteli myös, miksi rikoksesta epäillylle pitää entistä painokkaammin vakuuttaa, että hänellä on oikeus saattaa kotietsintä tuomioistuimen tutkittavaksi. Hänen mielestään rikoksen tekijän oikeusturvan korostaminen voi jarruttaa rikosten selvittämistä.

10. Zyskowiczin 19.3. eduskunnassa pitämä ko. puheenvuoro - hän piti niitä sanotussa asiassa useampia -  löytyy tästä pöytäkirjasta. 

11. Zyskowiczin kritiikki osuus joissakin kohdin oikeaan, joiltakin osin taas ei. Zyssen kritiikkiin on helppo yhtyä yritysjohtajien ylisuurten optioiden ja vakaviin rikoksiin syyllistyneiden rikollisten karkottamisessa ilmenevän viranomaisten saamattomuuden osalta. Vankien tarkkailuhaalarien käytön osalta Zyskowiczin edustama ajattelu sitä vastoin on pahasti metsässä, eikä hänen esitutkinta- ja  pakkokeinolain säätämisen yhteydessä rikoksesta epäillyn oikeusturvaan kohdistamaansa yliampuvaan kritiikkiin voida yhtyä. 

12. Zyskowicz samaistaa, kuten hänen ripityksestään 19.3. ilmenee,  ihmisoikeustuntijat ja valtiosääntöoppineet: "Perustuslakivaliokunnassa käy kuultavana noin, sanotaan, 2-4 valtiosääntöasiantuntijaa, ihmisoikeusasiantuntijaa, ja he asioita tarkastellessaan vain ja ainoastaan rikoksentekijän tai rikoksesta epäillyn oikeusturvan ja ihmisoikeuksien kannalta päätyvät esittämään erilaisia tiukennuksia tähän lainsäädäntöön, jolla vaikeutettiin poliisin ja viranomaisten kykyä saada rikoksia selville, saada rikoksentekijöitä kiinni ja tuomiolle". BZ ei mainitse näiden oppineiden nimiä, mutta esimerkiksi pakkokeinolain säätämisen yhteydessä kuultujen asiantuntijoiden nimet ilmenevät perustuslakivaliokunnan lausunnosta numero 66/2010 vp.

13. "Profeetat lausuvat ja neuvokset kirjoittavat" - ja kansanedustajat hyväksyvät. Ben Zyskowicz tietää omasta kokemuksestaan erinomaisen hyvin, miten esimerkiksi juuri perustuslakivaliokunnan lausunnot syntyvät. Ben on nimittäin toiminut itse parikymmentä vuotta (1972-1993) kyseisen valiokunnan jäsenenä, mistä ajasta kahdeksan vuotta (1985-1993) valiokunnan puheenjohtajana. Neuvoksilla Zysse tarkoittaa valiokuntien sihteereinä toimivia eduskunnan virkamiehiä eli valiokuntaneuvoksia, joiden paikat ovat iät ja ajat täytetty puolueiden kansanedustajien määrän suhteessa; valiokuntaneuvokset ovat poliittisia virkamiehiä, sillä sanottuihin virkoihin ei ole pääsya ilman asianomaisen puolueen jäsenkirjaa. Tämän käytännnön myös Zyskowicz on hyväksynyt.

14. Jos Ben Zyskowicz olisi kiinnostunut muustakin kuin vain rikosten uhrien oikeuksien ajamisesta, rikoksesta epäillyn oikeusturvan väheksymisestä ja rikollisten kiipeliin saattamisesta, hän voisi havaita, että perustuslakivaliokunta on antanut myös eräissä muissa asioissa lausuntoja, joissa ei ole puututtu vain lakiesitysten yksityiskohtiin, vaan joiden tuloksena järkeviä lakiesityksiä on kumottu tai vedetty pois eduskunnan käsittelystä. Nämäkin valiokunnan kannanotot ovat perustuneet Zyskowiczin kritisoimien valtiosääntöoppineiden lausuntoihin, jotka perustuslakivaliokunta on sellaisenaan hyväksynyt.

15. Räikein tiedossani oleva esimerkki koskee perustuslakivaliokunnan lausuntoa numero  57/2010 vp. Valiokunta katsoi, että hallituksen esityksessä numero 223/2010 vp ehdotettu laki yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on perustuslain vastainen, koska yksityisten pysäköintfirmojen harjoittamassa valvonnassa ja valvontamaksun määräämisessä olisi kyse perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta merkittävästä julkisen vallan käyttämisestä. Valiokunnan kyseinen lausunto on kopioitu eduskuntavaalien 2011 vaalinaluskiireessä suoraan valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden lausunnoista. Zyskowiczin retorikkaa mutatis mutandis lainaten voidaan todeta, että nämä "norsunluutorneissaan olevat akateemiset mietiskeljät " ovat johtaneet oppeineen ja teorioineen perustuslakivaliokuntaa pahemman kerran harhaan. 

16. Tämä oli mahdollista, koska valiokunnan jäsenet eivät ole ehtineet, halunneet tai rohjenneet käyttää Zyskowiczin perään kuuluttamaa arkijärkeä. Se olisi epäilemättä sanonut, että sopimusvapauteen perustuvassa yhteiskunnassa valvontamaksulla ei ole mitään tekemistä julkisen vallan käyttämisen kanssa. Valvontamaksu ei ole sakko, pysäköintivirhemaksu tai julkisoikeudellinen maksu, vaan se perustuu tyypilliseen yksityisoikeudelliseen reaalisopimukseen, jollaisia tehdään liikenteessä, palvelujen käytössä ja kauppaliikkeissä asioitaessa joka päivä lukematon määrä. 

17. Toisin kuin perustuslakivaliokunta ja sen kuulemat asiantuntijat, jotka ovat ideologialtaan yleensä kallellaan enemmän tai vähemmän vasemmiston suuntaan, valtakunnan korkein oikein katsoi aiemmin samana vuonna eli 2010 antamassaan ennakkopäätöksessä (KKO 2010:23), että periessään mainitunlaiseen reaalisopimukseen perustuvaa valvontamaksua kiinteistön omistaja tai haltija taikka tämän toimeksiannon perusteella toimiva parkkiyhtiö ei käytä viranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa eikä valvontamaksussa siten ole kyse julkisen vallan käytöstä. Tätä järkipuhetta eduskunnan perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan suostunut kuulemaan, vaan se luotti sokeasti "omien" perusoikeusoppineidensa käytännölle täysin vieraisiin teorioihin ja lausuntoihin.

18. Zyskowiczin ihmettelyyn ja retoriikkaan on syytä yhtyä yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön osalta:  "Onko todella niin, että terveen järjen käyttö tässä maassa erilaisissa tilanteissa on todellakin kielletty ja kaikesta pitää säätää laissa"; "Tämä on aivan järjetöntä"; "Miten nämä muutamat perusoikeusprofeetat, jotka eivät tiedä käytännön rikostorjunnasta/yksityisestä pysäköinninvalvonnasta/liikenteestä yhtään mitään, on korotettu ylimmiksi auktoriteeteiksi ja asiantuntijoiksi suomalaisessa rikostorjunnassa/sopimusoikeudessa"?

19. Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa sovittiin keväällä 2011, että hallitus antaa rauenneen lakiesityksen (HE 223/2010 vp) jälkeen eduskunnalle uuden yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan esityksen. Sellaista lakiesitystä ei ole kuitenkaan annettu. Sen sijaan hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen, joka tähtää sopimusvapauden romuttamiseen mainitulla alalla ja perustuslain suojaa nauttivan laillisen elinkeinon lakkauttamiseen. Valtio ja kunnat aikovat vallata ja omia itselleen yksityisen pysäköinninvalvonnan ja jurri tässä tarkoituksessa eduskunnalle on annettu mainittu lakiesitys, jolla yksityisten harjoittama laillinen liiketoiminta saatetaan lahtipenkille. Kyse on yksityisen elinkeinon sosialisoinnista. Ben Zyskowiczin retoriikkaa mukaillen kyse on itse asiassa vielä pahemmasta: yksityisten yritysten laillisesti harjoittaman elinkeinon ryöstöstä julkiselle vallalle, joka aiotaan toteuttaa juuri vasemmistolaisten valtiosääntöoppineiden ja ihmisoikeusjuristien lausunnoilla. BZ:n sanoin: Onko eduskunta todella niin lammasmainen ja avuton, että se sallii tämän tapahtuvan?

20. Hallituksen kyseinen lakiesitys annettiin eduskunnalle syyskuun alussa 2012. Lakiesityksen mukaan uusi lainsädäntö voisi tulla voimaan noin neljän kuukauden kuluttua lakien hyväksymisestä ja vahvistamisesta. Hallituksen esityksessä kaavailtiin, että lakien voimaantulo voisi tapahtua 1.3.2013. Nyt ollaan kohta jo huhtikuussa, mutta lakiesityksen käsittely eduskunnassa on edelleen pahasti kesken. Mistä tämä johtuu? Onko eduskunta kenties vihdoin ryhdistäytymässä vai mistä on kysymys? Palaan kysymykseen lähiaikoina.

21. Ben Zyskowicz lopetti 19.3. eduskunnassa pitämänsä (ensimmäisen) puheenvuoron vetoamalla perustuslakivaliokuntaan, että se ei kuuntelisi "näitä vääriä profeettoja", vaan kuuntelisi ihmisiä, jotka tietävät, mistä tässä asiassa on kysymys. "Pitäkää kiinni eduskunnan oikeudesta säätää tässä maassa lait", sanoi Zyskowicz. Tähän vetoomuksen voidaan hyvällä syyllä yhtyä myös pysäköinninvalvontaa koskevan lakiesityksen käsittelyn osalta. 

630. Uusi parkkimaksuprosessi on turha

1. Helsingin käräjäoikeudessa alettiin eilen käydä oikeutta neljän vuoden takaisesta 40 euron suuruisesta pysäköinninvalvontamaksusta. Asiasta kertoi näyttävästi kaikissa tv:n uutislähetyksissä Yle Uutiset, jota parkkimaksukiista on kiinnostanut alusta lähtien muuta mediaa selkeästi enemmän. Yksityinen pysäköinninvalvonta ja sen päättäväinen vastustaminen näyttää muodostuneen eräille Ylen toimittajille suorastaan elämää suuremmaksi kysymykseksi, nämä toimittajat ovat jutuistaan päätelleen valinneet oman puolensa hyvissä ajoin.

2. Objektiivisesta tiedonvälityksessä ei voida puhua, jos toimittaja esimerkiksi käyttää virallisesta ja vakiintuneesta termistä aina vain uudelleen ja uudelleen omaa versiotaan eli puhuu "parkkisakoista". Sakostahan valvontamaksussa ei toki ole kyse, mutta siitä huolimatta toimittaja Päivi Happonen julisti eilen uutisjutussa koko ajan juuri parkkisakko-sanomaa; jo uutisjutun otsikossa puhutaan "merkittävästä parkkisakko-oikeudenkäynnistä".

3. Toimittaja Happonen hehkutti, että käräjäoikeudessa käynnistynyttä oikeudenkäyntiä on odotettu "hartaasti". Uutisjutun mukaan helsinkiläismies vaatii käräjäoikeutta hylkäämään hänelle määrätyn 40 euron suuruisen valvontamaksun, jonka hän sai jo huhtikuussa 2008 Ruoholahdessa sijaitsevassa parkkihallissa yksityiseltä parkkifirmalta. Mies ilmoitti heti maksun saatuaan parkkiyhtiölle, ettei hän aio maksaa valvontamaksua. Parkkifirma ParkCom (nykyinen Q-Park Services) ei tätä hyväksynyt, mutta ei kuitenkaan ole ryhtynyt maksua oikeusteitse mieheltä perimään.

4. Toimittajan mukaan tämä uusi oikeudenkäyntiä "haastaa" korkeimman oikeuden maaliskuussa 2010 tekemän "linjauksen"yksityisten pysäköintifirmojen toiminnasta. Korkein oikeus määräsi tuolloin toisen helsinkiläismiehen maksamaan ParkComilta saamansa valvontamaksut; itse asiassa korkein oikeus hylkäsi kyseisen miehen saamastaan valvontamaksusta parkkiyhtiölle tekemän valituksen.

5. Yle uutisjutun mukaan nyt alkanutta prosessia on odotettu hartaasti siksi, että "parkkisakkotilanne on sekava." Tässä kohdin toimittaja haastatteli yhtä Helsingin oikeustalon parkkipaikalle luvatta pysäköinyttä ja valvontamaksun saanutta sangen kiukkuista keski-ikäistä naisihmistä, joka sanoi tuohtuneena valvontamaksulappu kädessään, että eihän parkkisakkojen antaminen kuulu missään tapauksessa tällaisille "pikkufirmoille"! Tämän naisihmisen purkaus siis ilmeisesti toimittajan mukaan riitti todisteeksi siitä, että tilanne on paha ja sekava.

6. Toimittaja viittasi jutussaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan hieman ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja antamaan lausuntoon (PeVL 57/2010 vp), jonka mukaan pysäköinninvalvonta kuuluu julkiselle vallalle eikä yksityisille parkkifirmoille. Aivan näin valiokunta ei kuitenkaan tainnut lausua, vaan se totesi vain, että valvontamaksun määräämisessä on kyse julkisen vallan käytöstä. Pysäköinninvalvontaa valiokunta ei yksityisiltä omalla maallaan kieltänyt eikä voikaan kieltää; parkkifirmat eivät harjoita pysäköinninvalvontaa omaan lukuunsa, vaan hoitavat tehtävää kiinteistönomistajien toimeksiantojen perusteella.

7. Mutta onko tilanne "parkkirintamalla" nyt todella toimittajan väittämin avoin sekava, vai onko kyse vain siitä, että Yle Uutiset haluaa saada tilanteen näyttämään omissa intresseissään sekavalta? On muistettava, että asiassa on saatu tähän mennessä jo kaksi korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä, joissa molemmissa on katsottu, että pysäköinninvalvonta yksityisellä alueella tai valvontamaksun määrääminen ei ole julkisen vallan käyttöä, vaan perustuu pätevään yksityisoikeudelliseen sopimukseen.

8. Vuonna 2010 antamansa ennakkopäätöksen (KKO 2010:23) lisäksi korkein oikeus hylkäsi viime vuonna hakemuksen, jossa vaadittiin sen edellisenä vuonna antaman ennakkopäätöksen purkamista (KKO 2011:43). Vaikka vuoden 2010 ratkaisu syntyi korkeimmassa oikeudessa äänestyksen (3-2) jälkeen, äänestys ei kuitenkaan koskenut kysymystä pysäköinninvalvonnan tai valvontamaksun luonteesta, vaan muuta asiaa. Siitä, että valvontamaksun määräämisessä ei ole kyse merkittävän julkisen vallan käyttämisestä, vaan sallitusta sopimusoikeudellisesta menettelystä, korkein oikeus oli yksimielinen.

9. Tähän mennessä siis jo kymmenen (10) korkeimman oikeuden tuomaria on kahdessa eri ratkaisussa yksimielisesti todennut, että pysäköinninvalvonnassa yksityisellä alueella tai valvontamaksun määräämisessä ei ole kyse julkisen vallan käytöstä, vaan sopimusoikeudesta ja sen perusteella määrätystä maksusta sopimuksen rikkomisen johdosta. Minusta tilanne ei siis ole lainkaan "sekava", vaan päin vastoin harvinaisen selvä. Lisäksi on syytä todeta, että eduskunnan perustuslakivaliokunta ei vuonna 2011 lausunnossaan (PeVL 57/2010 vp) puuttunut millään tavalla korkeimman oikeuden vuonna 2010 antamaan ennakkopäätökseen eikä moittinut sitä, mihin sillä ei ole edes toimivaltaa. Valiokunnan tuolloinen puheenjohtaja Kimmo Sasi on todennut, että asia on näin ja että parkkifirmojen määräämät valvontamaksut on syytä maksaa.

10. Ylen toimittaja vetoaa jutussaan - kuinkas muuten - myös siihen, että "monet oikeusoppineet" ovat neuvoneet kansalaisia jättämään maksun suorittamatta. En tiedä "monista", mutta ainakin yksi oikeusoppinut Itä-Suomen suunnasta on tällaista "neuvontaa" tai kenties suoranaista yllyttämistä kyllä innolla harrastanut. Juuri tätä "auktoria" Yle Uutiset on sitten "jostakin syystä" aina mieluusti siteerannut ja haastatellut ohjelmissaan.

11. Ylen toimittajan tarkoittamat oikeusoppineet ovat samoja tyyppejä, joita perustuslakivaliokunta kuuli hätäpäissään juuri ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja torpatessaan hallituksen jo vuoden verran eduskunnassa maanneen asianmukaisen lakiesityksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta, jonka mukaan nykyinen käytäntö olisi säädetty eräin muutoksin pysyväksi. Perustuslakivaliokunnan lausunnon perustelut on poimittu kovassa kiireessä sieltä täältä kyseisten radikaalien oikeusoppineiden lausunnoista. Nämä oikeusoppineet saivat aikanaan lainvalmisteluvaiheessa ujutetuksi perustuslain 124 §:ään arveluttavan säännöksen, jonka mukaan "merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle".

12. Käsite "julkisen vallan käyttö" tai "julkinen hallintotehtävä" on tietenkin erittäin tulkinnanvarainen ja arvovalintainen määritelmä, puhumattakaan siitä, milloin tuollaista tehtävää on pidettävä laadultaan "merkittävänä". Tämä arvio on mahdollista tehdä vain subjektiivisen näkemyksen perusteella eli niin sanotusti hatusta tempaisemalla aina sen mukaan, miltä asia milloinkin tuntuu ja miten arvio sopii arvioitsijan omaan ja hänen edustamansa intressipiirin pirtaan. Tämä säännöksen ympärille radikaali valtiosääntöoppi tuntuu viime vuosina keskittäneen pääasiallisen tarmonsa. Juuri ko. lausunnonantajat ovat tehneet siitä lähestulkoon oman tieteenalansa ja mestaroivat nykyisin siis lausunnonantajina myös perustuslakivaliokuntaa itse kehittämillään omalaatuisilla tulkintaopeilla.

13. Jo talonpoikaisjärjellä voi toki toki ymmärtää, että yksityisellä alueella, jossa lain mukaan maanomistajaa määrää pysäköinnin ehdot, tapahtuva pysäköinninvalvonta tai sopimuksen rikkomiseen perustuva valvontamaksun määrääminen on kaukana julkisen vallan käytöstä, puhumattakaan merkittävästä julkisen vallan käytöstä. Joka muuta väittää, ei pysyttele oikeuden piirissä, vaan pyrkii tekemään politiikkaa pontimenaan yksityisen omistusoikeuden ja yritysten toimintaedellytysten kaventaminen.

14. Oikeusministeriössä viime toukokuun lopulla valmistunut esitysluonnos yksityisen pysäköinninvalvonnan järjestämisestä on niin typerä ja yksipuolinen ehdotelma, ettei siitä viitsisi oikein edes puhua. Esitys tosiasiallisesti riistäisi kiinteistöomistajilta lakiin perustuvan oikeuden määrätä pysäköinnin ehdoista ja tekisi heistä ja pysäköinninvalvontaa käytännössä huolehtivista firmoista viranomaisten eli poliisin ja kunnallisten pysäköinninvalvojien pikkuapulaisia. Pysäköintifirman työntekijä voisi pysäköintivirheen havaitessaan tehdä viranomaiselle ainoastaan esityksen seuraamuksen eli virhemaksun määräämisestä. Päätösvalta siirtyisi siis viranomaiselle ja kertyneet maksut, siis "sakot", tilitettäisiin  yhteiskunnalle.

15. On vaikea ymmärtää, miten näin naiivi ehdotus on voinut edetä edes esitysluonnoksen asteelle. Viime aikoina on puhuttu paljon suomalaisen lainvalmistelun heikosta laadusta, eikä suotta. Viime viikolla Itä-Suomen yliopistossa tarkastettiin asiaa selvittänyt Auri Pakarisen väitöskirja, jonka mukaan lainvalmistelussa on yhä edelleen suuria puutteita. Huolestuttavaa on väitöskirjan mukaan esimerkiksi havainto, että eduskuntaa ei aina informoida lain kaikista seuraamuksista. Jos tiedetään lain aiheuttavan jollekin ryhmälle kielteisiä vaikutuksia, viedään lakiesitys Pakarisen mukaan läpi "puolilla valoilla." Pakariselle voidaan todeta kokemuksen perustella, että paitsi eduskuntaa, myöskään maan hallitusta ei läheskään aina informoida riittävästi lain vaikutuksista, eikä noita vaikutuksia viitsitä lakia valmisteltaessa edes kunnolla selvittää.

16. Oikeusministeriä yrittää usein eräänlaisena ammattiministeriönä valvoa ja huomautella muita ministeriöitä huonosta lainvalmistelusta. Mutta kriittinen, juuri oikeusministeriön toimialaan perehtynyt tutkija on voinut panna monen monituista kertaa merkille, miten juuri oikeusministeriön oma lainvalmistelu on vähintään yhtä kehnolla tolalla kuin muidenkin ministeriöiden. Edellä mainittu yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva esitysluonnos on tästä tyypillinen esimerkki.  Luonnos samoin kuin sitä edeltänyt työryhmämietintökin, on sekava koonnos erilaisista asioista, jossa ei ole esimerkiksi välitetty selvittää, miten vastaavat asiat on järjestetty muissa pohjoismaissa.  Lakiesityksen vaikutusten selvittely on puutteellista eikä luonnoksessa ole kiinnitetty minkäänlaista huomiota niihin haitallisiin seurauksiin, joita lakiesitys toteutuessaan tulisi käytännössä kiinteistönomistajille aiheuttamaan. Kiinteistönomistajia edustavat järjestöt ovat vastustaneet jyrkästi lakiehdotusta, mutta tätä ei ole huomioitu.

17. Lakiesityksen toteutumisen myötä pysäköinninvalvonta yksityisillä alueilla tulisi todellisuudessa lakkaamaan ja asiassa palattaisiin takaisin sellaiseen kaoottiseen tilaan, jossa villi pysäköinti taloyhtiöiden ja kauppakeskusten pihoilla sai ennen pysäköintifirmojen toiminnan alkamista rehottaa täysin vapaasti. En usko, että monikaan parkkifirma lähtisi jatkamaan toimintaansa viranomaisten pikku apurina. Aikaa myöten laki johtaisi toteutuessaan parkkifirmojen toiminnan alas ajamiseen, mihin esityksellä lienee osin tähdättykin, jolloin villi pysäköinti riistäytyisi taas valloilleen.

18. Toivotaan kuitenkin, että hallituksen oikeusministeri tulisi vielä järkiinsä ja jättäisi sekavan, torson, byrokratiaa lisäävän ja haitallisiin seurauksiin johtavan lakiesityksen viemättä hallituksen päätettäväksi.

19. Yle Uutisten jutussa oli monta hieman huvittavaa kohtaa. Yksi niistä oli toimittajan alkuperäinen toteamus, jonka mukaan nyt alkanut "merkittävä oikeudenkäynti" 40 euron valvontamaksusta tulee kestämään kauan, sillä ratkaisua saadaan odottaa vuosia ("Edessä on siis vuosia kestävä oikeusprosessi")! Miksi ihmeessä, koska asiahan on faktoiltaan päivänselvä ja siinä on kiistaa vain yhden lainkohdan (PL 124 §) tulkinnasta? Mallin "vuosia kestävälle oikeusjutulle" ja sen päivittelemiseen toimittaja oli tempaissut muista vastaavista "kohujutuista", joista hän on aiemmin Yle Uutisille raportoinut.

20. Mutta ehkä tässä toimittajassa on kuitenkin hiukka kehityskelpoisuutta havaittavissa, sillä jo eilisissä iltauutisissa hän tiesi kertoa, että jutussa ei taida sittenkään vuositolkulla aikaa vierähtää. Asianosaisten advokaatit ovat näet ilmeisesti keskenään sopineet, että käräjäoikeuden tuomiosta ei valitetakaan hovioikeuteen, vaan asiassa pyydetään valituslupaa suoraan korkeimmalta oikeudelta. Tähän niin sanottuun "ohivalitukseen" laki antaa nykyisin tietyin edellytyksin mahdollisuuden, jos riitaisella oikeudellisella kysymyksellä olisi ennakkopäätösarvoa (OK 30a luku). Käräjäoikeuden tuomio jutussa saataneen jo parin kolmen viikon viikon kuluttua, joten voinemme odotella korkeimman oikeuden päätöstä ensi vuoden aikana.

21. Parkkiyhtiötä edustaa jutussa kokenut asianajaja Jukka Peltonen, joka edusti yhtiötä jo ensimmäisessä parkkioikeudenkäynnissä, joka päättyi vuonna 2010 yhtiön voittoon vasta KKO:ssa. Toivottavasti Peltosen esittää jutussa selvityksen siitä, miten pysäköinninvalvonta yksityisillä alueilla on järjestetty muissa maissa ja erityisesti Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Tietämäni mukaan oikeusoppineet muissa pohjoismaissa eivät ole vaahdonneet lähimainkaan samassa määrin kuin suomalaiset kollegansa julkisesta vallankäytöstä yksityisessä parkkivalvonnassa.

22. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä kantajana oli parkkiyhtiö, joka on nyt vastaajan asemassa. Kantajana oleva mies yrittää ilmeisesti saada vahvistetuksi, ettei yhtiöllä ole ollut oikeutta valvontamaksun määräämiseen, koska sanottu toiminta on luonteeltaan julkisen vallan käyttöä. Tämä kysymys ratkaistiin kuitenkin oikeusvoimaisesti jo ennakkopäätöksellä KKO 2010:23, jossa korkein yksimielisesti totesi, että yksityinen pysäköinninvalvonta voidaan perustaa sopimusmenettelyn varaan. Samaan lopputulokseen korkein oikeus päätyi ratkaisussaan KKO 2011:43.

23. Kun mitään sellaisia muutoksia, jotka voisivat horjuttaa korkeimman oikeuden aiemmin omaksuman kannan oikeellisuutta, ei ole lainsäädännössä tapahtunut, tuntuu selvältä, että korkein oikeus ei tule muuttamaan kantaansa. Kannattaa huomata, että perustuslakivaliokunnan edellä mainittu lausunto (PeVL 57/2010 vp) oli korkeimman oikeuden tiedossa jo silloin, kun se antoi ratkaisun tapauksessa 2011:43. Mainitun ratkaisun perusteluissa todetaan (kohta 17), että perustuslakivaliokunnan lausunnossa viitatussa aikaisemmassa lausuntokäytännössä - jota edellä mainitut oikeusoppineet esittelivät laajasti oman kantansa tueksi valiokunnalle antamissaan lausunnoissa - esitetyt tulkinnat ovat "koskeneet siinä määrin erityyppisiä tilanteita, ettei niistä korkeimman oikeuden arvion mukaan ole ainakaan suoraan johdettavissa yksiselitteistä ja ehdottoman kielteistä vastausta siihen, voidaanko yksityistä pysäköinninvalvontaa perustaa sopimusmenettelyn piiriin."

24. Perustuslakivaliokunta ei ole perustuslakituomioistuin, vaan poliittisin perustein valituista kansanedustajista koostuva poliittinen elin, jonka tehtävänä on antaa lausuntoja sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten perustuslainmukaisuudesta. Valiokunnan tehtävät eivät siten liity millään tavalla lainkäyttöön, vaan yksinomaan vastedes säädettävään lainsäädäntöön. Perustuslakivaliokunta ei voi "sanella" tai muutoinkaan sitovasti päättää, miten jokin tuomioistuimessa vireillä olevaan konkreettiseen tapaukseen liittyvä lainsoveltamiskysymys olisi ratkaistava. Valiokunnan lausunnoilla voi toki olla tiettyä faktista painoarvoa, kun tuomioistuin joutuu arvioimaan perustuslain 106 §:n mukaan sitä, onko lain säännöksen soveltaminen käsiteltävänä olevassa oikeusjutussa ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Tuomioistuin ei voi kuitenkaan pyytää valiokunnalta lausuntoa mainitusta kysymyksestä.

25. Se, millainen tosiasiallinen vaikutus perustuslakivaliokunnan lausunnolla 57/2010 vp mahdollisesti on nyt vireille tulleessa oikeudenkännissä, riippuu lausunnon perustelujen painoarvosta. Kuten korkein oikeus on jo ratkaisunsa 2011:43 perusteluissa todennut, valiokunnan aikaisemmin antamissa lausunnoissa esittämät tulkinnat koskien perustuslain 124 §:ssä mainittua julkisen vallan käyttöä ovat koskeneet niin erityyppisiä tilanteita, ettei niistä ole juurikaan saatavissa johtoa ko. tapauksessa eli pysäköinninvalvontaa koskevassa asiassa. Valiokunnan lausunnolla ei voi liioin olla taannehtivaa vaikutusta sellaisessa oikeusjutussa, joka koskee ennen lausunnon antamista ilmennyttä oikeusriitaa. Taannehtivaa vaikutusta ei voi olla myöskään yksityisestä pysäköinninvalvonnasta mahdollisesti säädettävällä lailla. Eduskunta voi toki säätää yksityisestä pysäköinninvalvonnasta hölmön ja huonosti toimivan lain, jonka vaikutukset ovat haitallisia - onhan tällaista tapahtunut muissakin asioissa. Oikeusministeriön toukokuun lopulla julkaisema luonnos hallituksen lakiesitykseksi ei kuitenkaan vaikuta millään tavalla nyt vireille tulleen oikeusjutun ratkaisuun.

26. Miten vireille tulleessa oikeusjutussa tulisi käymään? Jos käräjäoikeus hylkää autoilijan kanteen, tapahtunee niin, että korkein oikeus ei myönnä kantajalle valituslupaa, koska käräjäoikeuden ratkaisu noudattelee jo ennakkopäätöksissä KKO 2010:23 ja 2011:43 omaksuttuja oikeusohjeita, jolloin uuden ennakkopäätöksen antaminen olisi tarpeetonta. Jos kanne sitä vastoin hyväksytään, tulee korkein oikeus myöntämään parkkiyhtiölle valitusluvan ja hylkäämään kanteen.

27. Itse oikeuskysymyksen osalta uusi parkkimaksuprosessi on turha, koska riidanalainen kysymys on jo ratkaistu korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä. Prosessin lopputulos hyödyttää toki parkkiyhtiöitä, koska ne saavat tulossa olevasta uudesta ratkaisuista entistä vahvemman perusteen, jonka nojalla ne voivat periä tähän asti maksamatta jätetyt valvontamaksut.

516. Oikeusministeriöltä tulossa kummallinen lakiehdotus yksityisestä parkkivalvonnasta

1. Oikeusministeriö kaavailee, että yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö ei voisi jatkossa itsenäisesti määrätä valvontamaksuja.

2. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson kertoi eilen MTV3:n uutisille ministeriön suunnitelmasta, jonka mukaan yksityinen pysäköinninvalvonta voisi jatkossa olla ainoastaan "viranomaistoimintaa avustavaa". Samalla "viranomaiset" saisivat myös osan yksityisten parkkiyhtiöiden kirjoittamista sakkomaksuista.

3. Ministeri Henriksson: Olemme päätyneet siihen, että tämä on se ainoa vaihtoehto. Mutta se voi olla erittäin hyvä vaihtoehto. Yksityinen yritys voisi edelleen hoitaa valvontaa, mutta viime kädessä päätöksen tekisi viranomainen. - Minkä päätöksen? Ilmeisesti päätöksen valvontamaksun vahvistamisesta.

4. Ehdotus, joka on vasta alustava, vaikuttaa suoraan sanoen käsittämättömältä, etten sanoisi pähkähullulta.

5. Tätä käsitystä lisää vielä se, että oikeusministeri puhuu, ainakin MTV3:n Uutisten mukaan, "parkkisakoista" tai yksityisistä sakoista", vaikka valvontamaksuissa ei ole tietenkään kysymys lainkaan sakoista tai sakotuksesta. Vaikka ruotsinkielinen oikeusministeri puhuu tunnetusti hieman "hoono soomi", pitäisi hänen hallita ammattiterminologiaa sen verran, ettei päästelisi suustaan aivan minkälaisia sammakoita tahansa.

6. MTV3:n mukaan oikeusministeri ja -ministeriö lähtisivät siitä, että parkkifirmojen tilanne olisi tällä hetkellä "hyvin epäselvä". Perustuslakivaliokunta "linjasi" keväällä, ettei parkkisakkoa voi kirjoittaa muu kuin viranomainen. Tarkkaan ottaen valiokunta ei kuitenkaan näin "linjannut", vaan se totesi vain, ettei hallituksen silloinen lakiesitys täyttänyt kaikilta osin valvonnalta edellytettäviä vaatimuksia.

7. Kun pysäköinninvalvonta ja valvontamaksujen määrääminen perustuu sopimusoikeuteen ja yksityisiin sopimuksiin, ei tilanne ole oikeudellisesti mitenkään epäselvä. Valvontamaksujen määrääminen on riippumattoman tuomioistuimen eli korkeimman oikeuden oikeusvoimaisen ennakkopäätöksen mukaan täysin laillista toimintaa. Korkeimman oikeuden sanotun sanottua ratkaisua vaadittiin purettavaksi, mutta korkeimman mukaan edellytyksiä purkuun ei ollut.

8. Kuten perustuslakivaliokunnan edellinen puheenjohtaja Kimmo Sasi keväällä, myös oikeusministeri Henriksson joutui toteamaan, että "toistaiseksi" yksityiset toimijat kuitenkin "jakavat parkkimaksuja" korkeimman oikeuden heille myönteisen ennakkopäätöksen mukaisesti.

9. Ministerin sanoi edelleen, kuten keväällä Kimmo Sasi, että yksityisten parkkifirmojen kirjoittamat valvontamaksut "on syytä joka tapauksessa maksaa".

- Jokainen meistä päättää itse, minne pysäköimme. Jos ajaa sellaiselle paikalle, missä on selvästi viitattu, että tämä on yksityinen ja maksullinen pysäköintialue, silloin myös sitoutuu sopimukseen, totesi Henriksson.

10. Henrikssonin mukaan nyt on kysymys oikeusministeriön työryhmän alustavasta luonnoksesta. Luojan kiitos, voisi sanoa, sillä luonnos on todella niin erikoinen, ettei sillä luulisi olevan, jos järkeviä ollaan, minkäänlaisia etenemisen mahdollisuuksia.

11. Ministerin mukaan "lupa" haettaisiin poliisilta, joka yhdessä kuntien kanssa sinetöisi lopullisen päätöksen parkkisakosta; hämärä sanoma. "Näin rahapulassa kärvistelevä poliisi ja kunnat myös saisivat osan tuotoista", todetaan MTV3:n uutisessa. Mitähän mainitulla "luvalla" tarkoitetaan? Ilmeisesti sitä, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta tehtäisiin luvanvaraista toimintaa. Lupaa olisi tarkoitus hakea poliisihallitukselta.

12. Ministeri Henriksson: "Samalla osa näistä pysäköinninvalvontamaksuista pitäisi tulla tälle yksityiselle yrittäjälle. Muuten tässä ei olisi mitään logiikkaa". Viranomaisten osuutta yksityisten parkkifirmojen saamista valvontamaksuista ei ole vielä määritelty.

13. Oikeusministeriö edellyttää, että yksityiset pysäköintiyhtiöt saisivat koulutusta ja heidän tulisi täyttää myös tietyt kriteerit. Ministeri toivoi, että keskustelu ministeriön alustavasta luonnoksesta aloitettaisiin nyt, ja lakiesitys saataisiin eduskuntaan kevään aikana.

14. On ilman muuta selvää, että yksityinen pysäköinninvalvonta tulee saattaa luvanvaraiseksi ja että pysäköintifirmojen tulee täyttää tietyt kriteerit. Mädät omenat tulee poistaa toiminnan piiristä. Parkkifirmojen toimintaa on valvottava ja pysäköinninvalvojille tulee järjestää koulutusta.

15. Mutta muilta osin ministeriön luonnosehdotus menee pahasti metsään. Ministerin ja ministeriön tulisi toki myöntää, ettei yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ole kyse sakotuksesta tai yleensä viranomaistoiminnasta. Kun se ei ole sellaista muissakaan pohjoismaissa, niin miksi siitä pitäisi Suomessa väkisin tehdä julkista vallankäyttöä? Outoa.

16. Aivan ihmeellinen on luonnosehdotus, jonka mukaan "sakot", siis valvontamaksut, jaettaisiin kolmeen osaan: yksi osa valtiolle eli poliisipulasta "kärvistelevälle" poliisille, yksi osa kunnalle ja vain yksi osa koko toimintaa taloudellisella riskillään pyörittävälle pysäköintifirmalle.

17. Miksi valtion eli käytännössä poliisin pitäisi saada yksityisistä pysäköintimaksusta kolmannes tai jokin muu osuus? Siksi, ehdottaa ministeri aivan pokkana, että kaikki valvontamaksut menisivät automaattisesti poliisin tarkastettaviksi ja allekirjoitettaviksi. Täysin hullu ehdotus, joka lisäisi byrokratiaa ja vaikeaksi kerrotusta resurssipulasta jo ennestään kärsivän poliisin työmäärää.

18. Parkkisakkojen, todellisuudessa siis valvontamaksujen, kolmijaossa otettaisiin todella pitkä harppaus taaksepäin. Noin 700-1000 vuotta sitten nimittäin Ruotsi-Suomessa oli vallalla käytäntö, jossa sakot jaettiin myös kolmen eri tahon kesken: 1) kuninkaalle tai kruunulle, 2) rikoksen uhrille ja 3) tuomarille. Nyt siis palattaisiin keskiaikaiseen oikeuskäytäntöön., todella huimaa! Näin "nerokkaan" jipon voi ilmeisesti keksiä vain "ruotsalainen" eli ruotsinkielinen ministeri ja hänen johdollaan toimiva ministeriö!

19. Luuleeko ministeri aivan tosiaan, että yksityiset yrittäjät rupeaisivat pyyteettömästi keräämään autoilijoilta "sakkorahoja" jaettaviksi kruunulle eli valtiolle poliisien palkkausta tai kunnalle jotain mutta tarkoitusta varten? Jos luulee, niin hän kyllä erehtyy pahemman kerran; ehdotus on täysin epärealistinen.

20. Ministerin ehdotus johtaisi toteutuessaan siihen, että yksityinen pysäköinninvalvonta päättyisi kokonaan ja yksityisillä alueilla palattaisiin entiseen käytäntöön eli täysin villiin pysäköintiin, jota ei valvoisi kukaan. Kunnallinen pysäköinninvalvontahan ei tunnetusti toimi kunnolla edes kuntien ja valtion alueilla.

21. Nykyisin yksityinen parkkivalvonta pelaa saamieni tietojen mukaan erittäin hyvin. Aiemmin villistä ja valvomattomasta pysäköinnistä kärsineet asuinkerrostalojen asukkaat ja liikekeskuksissa asioivat autoilijat ovat järjestelyyn erittäin tyytyväisiä.

22. Tämän hyvin toimivan järjestelmän ministeriön hurja joukko oikeusministerin ja hänen avustajakaartinsa johdolla haluaa nyt kerta kaikkiaan romuttaa. Parkkiaktivistit ja -huligaanit hurraavat ministerille, eivät juuri muut.

23. Vaikuttaa hieman oudolta, että juuri oikeistolaisen puolueen ministeri on romuttamassa tai kahlitsemassa merkittävästä ongelmasta huolehtivaa yksityistä yritystoimintaa ja perustaa tilalle byrokratiaa lisäävän kummallisen järjestelmän. Hallituspuolue kokoomus ei kuitenkaan näytä haluavan jäädä tässä suhteessa yhtään pekkaa ministeriä pahemmaksi, vaan sen kansanedustaja (Sampsa Kataja) ajaa yksityisten pikavippifirmojen toiminnan lakkauttamista. On siinä meillä oikeistolainen juristiparivaljakko: oikeusministeri haluaa lakkauttaa yksityiset parkkifirmat ja kokoomuksen kansanedustaja puolestaan yksityiset pikavippifirmat!

24. Toki pikavippifirmojen toiminnassa on paljon epäkohtia. Mutta tämä johtuu suurelta osin siitä, että toimintaa ei ole pystytty eikä oikeastaan edes haluttu kontrolloida riittävästi. Firmojen markkinointia ei tunnuta saatavan kuriin millään eikä mikään viranomainen tunnu haluavan ottaa firmojen valvontaa kontolleen.

25. Julkisuudessa kansanedustajat ja muut "vaikuttajat" ovat vaahdonneet vain pikivippien korkeista laskennallista koroista, vaikka korot ei muodostu käytännössä euromääräisesti mitenkään suuriksi, jos vipit maksetaan ajallaan takaisin.

26. Todellisen ongelman, joka unohdettiin esimerkiksi eilen illalla A-Talkin keskustelussa, muodostavat maksamattomien pikavippien perintä-, oikeudenkäynti- ja ulosottokulut. Perintäkulut, mutta erityisesti käsittämättömän korkeiksi vahvistetut käräjäoikeuskulut, ovat pikavipeissä ylivoimaisesti suurin ongelma. Mutta tätä Sampsa Kataja ja muu kansanedustajat eivät tunnu ymmärtävän.

27. Tästä ei voida kuitenkaan syyttää pikavippifirmoja tai perintätoimistoja, sillä lainsäätäjä on itse vahvistanut perintämaksujen määrät ja delegoinut käräjäoikeuskulujen vahvistamisen oikeusministeriön tehtäväksi. Ministeriö on aikanaan mennyt maksujen vahvistamisessa suurten kansainvälisten perintäfirmojen retkuun ja vahvistanut oikeudenkäyntikulumaksut järkyttävän suuriksi eli määriin, jotka ylittävät viisi- tai kuusikertaisesti Ruotsissa samanlaisissa asioissa vahvistetut kulumaksut.

28. Suomessa ylivoimaisesti suurimmat kulut aiheutuvat selvien ja riidattomien saatavien perinnässä aiheutuvat asioiden tarpeettomasta kierrättämisessä käräjäoikeuden kautta. Ruotsissa tästä täysin turhasta ja tarpeettomia lisäkuluja aiheuttavasta käsittelyvaiheesta on luovuttu jo ajat sitten. Mutta Suomessa siitä pidetään itsepäisesti kiinni ja siunauksensa tämä typeryys on saanut aina korkeinta oikeutta myöten. Rikospuolella poliisi ja syyttäjä ovat tuomareina sakkojutuissa, joissa tuomittavat sakot voivat nousta hyvinkin suuriksi, mutta Suomessa 20-50 euron pikivippiasiasta pitää ensin saada, näin on korkein oikeus lausunnossaan presidentti Pauliine Koskelon johdolla "linjannut", ennen ulosottoa käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio. Kenenköhän joukoissa Pauliine Koskelo tässä asiassa seisoo?

29. Järkyttävää typeryyttä!

489. Todistustaakka parkkimaksuasiassa. Kuluttajariitalautakunnalta virheellinen suositus

Tältä niitä pitäisi löytyä...

1. Kuluttajariitalautakunta on kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan riita-asioissa ratkaisusuosituksia antava oikeussuojaelin, joka toimii oikeusministeriön hallinnonalalla ja joka lain mukaan on puolueeton ja riippumaton. Vuoteen 2007 saakka lautakunnan nimi oli kuluttajavalituslautakunta.

2. Lautakunnassa on päätoiminen puheenjohtaja ja päätoiminen varapuheenjohtaja sekä vähintään 10 sivutoimista lakimiesjäsentä ja sivutoimisia asiaintuntijajäseniä. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan nimittään valtioneuvosto ja jäsenet ja heidän varamiehensä oikeusministeriö viideksi vuodeksi kerrallaan.

3. Yritin etsiä netistä lautakunnan nykyistä kokoonpanoa, mutta en löytänyt tätä koskevia tietoja. Ilmeni, että lautakunta on valittu viimeksi vuonna 2007, mutta ainoastaan lautakunnan puheenjohtajan henkilöllisyys ilmeni netistä. Puheenjohtajana on oikeustieteen tohtori Pauli Ståhlberg (51), joka on toiminut jo pitkään kuluttajavalituslautakunnan puheenjohtajana. Pauli S:n isä on OTT Kaarlo Ståhlberg, joka on toiminut asianajajana, eduskunnan oikeusasiamiehenä ja kahden hovioikeuden presidenttinä.

4. Kuluttajariitalautakunnan toiminnan idea on siinä, että kun oikeudenkäynti tuomioistuimessa saattaa olla riita-asioiden hoidossa usein liian kallis ja hankala tapa, riidan osapuoli voi saattaa asian kuluttajariitalautakunnalle. Lautakunnan päätökset ovat kuitenkin vain suosituksia, eivät siis osapuolia sitovia ratkaisuja. Lautakunnan suositukset eivät sido myöskään tuomioistuinta, jossa suosituksessa mainittu riita-asia mahdollisesti myöhemmin käsitellään.

5. Kuluttajariitalautakunta julkaisee tiedotteita merkittäviksi katsotuista asioista. Tänään 6.10. lautakunta on julkaissut tiedotteen otsikolla "Parkkiyhtiöllä näyttövelvollisuus." Tiedotteesta ilmenevä asia on käsitelty lautakunnan täysistunnossa. Lain mukaan lautakunnan täysistunnossa eli plenumissa ratkaistaan "periaatteellisesti tärkeät asiat." Täysistunnon puheenjohtajana toimii lautakunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja sekä kahdeksan jäsentä, jotka oikeusministeriö määrää.

6. Kuluttajariitalautakunnan tiedote löytyy tästä.

7. Lautakunnan tiedotteessa todetaan, että ko. asiassa ei ole ollut kyse pysäköintivirhemaksusta annetussa laissa tarkoitetusta maksusta, josta vastaa kuljettajan ohella myös ajoneuvon omistaja tai haltija. Yksityinen valvontamaksu ei perustunut kyseiseen lakiin, eli siis ilmeisesti pysäköintivirhemaksusta annettuun lakiin, vaan väitettyyn sopimukseen. Lautakunnan mukaan velkojan eli tässä tapauksessa siis parkkiyhtiön on näytettävä toteen saatavansa peruste. Asiassa ei ollut näytetty, että vastoin kuluttajan kiistämistä hän olisi pysäköinyt auton ja näin sopimuksin sitoutunut maksamaan valvontamaksun. Tämän vuoksi lautakunta päätyi suosittamaan, että parkkiyhtiö luopui vaatimasta 35 euron valvontamaksua ja syntyneitä perintäkuluja.

8. Tiedotteessa todistustaakkakantaa ei ole tarkemmin perusteltu, tarkemmat perustelut löytynevät itse päätöksestä. Tiedotteessa todetaan, että lautakunnan jo aiemmin esittämän lausuman mukaan valvontamaksua ei voida periä ilman, että se, joka siihen vetoaa, osoittaa sopimussuhteen syntyneeksi tai kuluttaja myöntää sen. Toisin kuin pysäköintivirhemaksun kohdalla, valvontamaksua koskeva maksuvelvollisuus ei synny automaattisesti vielä sillä perusteella, että pysäköinninvalvoja vaatii maksua. Yksityistä valvontamaksua ei voida määrätä yksipuolisesti, mikä on tunnusomaista julkisen valan käytölle.

9. Lautakunnan lausutuista perusteluista ilmenee ensinnäkin, että lautakunta on sillä kannalla, että valvontamaksun perimisessä ei ole kyse julkisen vallan käytöstä, vaan sopimukseen perustuvasta maksuvelvollisuudesta. Hyvä näin, sillä tämä onkin täysin perusteltu kannanotto, jonka myös korkein oikeus ennakkopäätöksessään KKO 2010:23, tämän blogikirjoittajan tavoin, on omaksunut.

10. Mutta itse pääasian osalta eli siitä, kenellä on todistustaakka edellä mainitusta kysymyksestä, en sen sijaan voi hyväksyä kuluttajariitalautakunnan suositusta. Suosituksen perustelut vaikuttavat kovin suppeilta ja perusteluissa on ainakin tiedotteen mukaan sivuutettu kokonaan todistustaakassa tärkeä reaalisiin asiaperusteisiin perustuva pohdinta pro et contra. Pahin puute on siinä, että perusteluissa on ohitettu näkökohdat, joihin Suomen prosessi- ja todistusoikeudessa nykyisin vallitseva näkemys todistustaakan jaosta riita-asioissa perustuu.

11. Kuluttajariitalautakunta näyttää lähteneen yksioikoisesti siitä periaatteesta, että maksua vaativan velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste. Tämä pitää toki paikkansa, mutta tästä ei vielä välttämättä seuraa, että parkkiyhtiöllä olisi todistustaakka sopimussuhteen kaikista yksityiskohdista ja, mikä on tärkeintä, myös sellaisesta yksityiskohdasta, jota yhtiö kerta kaikkiaan ei voi näyttää toteen, mutta jonka auton omistajalla tai haltijalla olisi helppo näyttää toteen.

12. Lautakunnan tiedotteessa todetaan, että yksityistä pysäköintiä ja valvontamaksua koskeva sopimus syntyy, jos autoilija on saanut sopimuksen syntymisestä riittävän tiedon ennen pysäköintiä. Tämä pitää paikkansa. Ajoneuvon kuljettaja saa tiedon mainituista sopimusehdoista yksityiselle parkkipaikalle asetetusta, pysäköintiä ja sen ehtoja koskevasta opaste- tai ilmoitustaulusta.

13. Tarkemmin sanottuna sopimus syntyy, kun ajoneuvo pysäköidään kyseiselle alueelle. Sopimuksen perustuva valvontamaksuvelvollisuus syntyy silloin, kun autoilija ei noudata mainituista tauluista ilmeneviä ehtoja. Tähän nähden lautakunnan tiedotteessa mainittu lause, jonka mukaan "maksuvelvollisuus ei synny automaattisesti vielä sillä perusteella, että pysäköinninvalvoja vaatii maksua," vaikuttaa oudolta. Sopimuksen ja maksuvelvollisuuden syntyminen ei riipu siitä, milloin parkkiyhtiö tai sen edustaja vaatii maksua.

14. Kun lukee tiedotteen tarkasti, niin siitä ei löydy tarkempia perusteluja suositukselle, jonka mukaan parkkiyhtiön pitäisi auton omistajan tai haltijan kiistäessä auton kuljettamisen näyttää, kuka (toinen mahdollisesti) autoa olisi kuljettanut. Sanotulle toteamukselle ei esitetä tiedotteessa itse asiassa asiassa muuta perustetta kuin se, että "velkoja on näytettävä toteen satavansa peruste" ja tällä perusteella siis myös se, että vastoin "kuluttajan" kiistämistä hän olisi pysäköinyt auton ja näin sopimuksin sitoutunut maksamaan valvontamaksun. Sana "kuluttaja" on tässä yhteydessä aika epämääräinen ilmaisu, sillä siitä ei ilmene, oliko tämä salaperäinen kuluttaja auton omistaja vai haltija tai kenties joku muu.

15. Lautakunnan todistustaakkakäsitys vaikuttaa konstruktiiviselta ja käsitelainopilliselta. Lautakunnan kanta perustunee relevanttien tosiseikkojen ryhmittelyyn nojautuvaan todistustaakkateoriaan. Lähtökohtana pidetään vanhastaan omaksuttua ryhmittelyä, jonka mukaan on olemassa oikeuden syntymistä ja oikeuden lakkaamista koskevia tosiseikkoja.

16. Mainitun teorian mukaan katsotaan, että että sillä asianosaisella, joka nojautuu tietynlaisen oikeussuhteen - kuten juuri sopimussuhteen - olemassaoloon, siis yleensä riitajutun kantajalla, on todistustaakka oikeuden syntymisen edellytyksenä oleviin tosiseikkoihin nähden, kun taas hänen vastapuolensa, yleensä vastaajan, on puolestaan todennettava sellaiset seikat, jotka ovat aiheuttaneet kerran syntyneen oikeuden lakkaamisen.

17. Mutta kuten Suomen siviiliprosessioikeuden ja todistusoikeuden "viimeiset suuret nimet" eli Tauno Tirkkonen ja Jouko Halila ovat todenneet, suuria erimielisyyksiä on kuitenkin mainitun tosiseikkojen kolmijakoon perustuvan todistustaakkanormin soveltamisessa aiheuttanut kysymys siitä, missä määrin kantajapuolen olisi näytettävä toteen kaikki ne tosiseikat, jotka ovat oikeuden syntymisen edellytyksiä. Kuten Tirkkonen ja Halila ja myöhemmin myös Juha Lappalainen ovat todenneet, oikeuden syntymisen perustana olevaa tosiseikkojen ryhmää on pidetty liian suurena ja siihen perustuvaa kantajan todistustaakkaa liian raskaana. Sen vuosi oikeuskirjallisuudessa on pyritty löytämään kriteereitä, joita käyttäen ns. oikeutta synnyttävien tosiseikkojen näyttövelvollisuus voitaisiin joiltakin osin siirtää vastaajalle.

18. En lähde tässä erittelemän erilaisia todistustaakkateorioita tämän pidemmälle, vaan totean, että po.parkkimaksuasiassa on kyse juuri siitä, että sopimussuhteen syntymiseen vetoavan osapuolen eli tässä tilanteessa parkkiyhtiön todistustaakka kävisi liian raskaaksi, jos yhtiön pitäisi näyttää toteen kaikki sopimussuhteen syntymisen edellytyksenä olevat tosiseikat, eli vastoin ajoneuvon omistajan tai haltijan taikka valvontamaksun saneen henkilön kiistämistä myös se, että juuri tuo henkilö oli pysäköinyt ajoneuvon kyseiselle parkkipaikalle.

19. Parkkiyhtiön on yleensä hyvin vaikea ja useimmiten suorastaan mahdotonta näyttää sanottua seikkaa. Sen sijaan auton omistajalla ja haltijalla on aina helppo tehtävä näyttää toteen, ettei hän ollut autoa kuljettanut osoittamalla henkilön, jolle hän oli ko. tilanteessa luovuttanut autonsa kuljetettavaksi tai esittämällä rikosilmoituksen siitä, että auto oli otettu hänen hallustaan luvattomasti.

20. Todistustaakkanormi tulisi yleensä ja siten myös tässä tilanteessa asettaa järkevästi siten, että se palvelee yleisesti hyväksyttäviä intressejä eikä johda esimerkiksi elinkeinoharjoittajan kohdalla tilanteeseen, jossa hänen toimintansa häiriintyisi tai jopa kenties estyisi kokonaan. Todistustaakkaa ei pidä asettaa niin, että se palvelee lähinnä vain rettelöitsijöitä tai niitä, jotka haluavat kaikin keinoin välttää sopimuksiin perustuvia vastuitaan ja velvoitteitaan tai saattaa sopimuskumppaninsa ahdinkoon.

21. Kuluttajariitalautakunta on täysistunnossaan sivuuttanut kuitenkin ne opit, mitä Tauno Tirkkonen, Jouko Halila ja Juha Lappalainen ovat todistustaakan jaosta tunnetuissa oppikirjoissaan lausuneet. Vakavin puute on se, että lautakunta on sivuuttanut kokonaan todistustaakan jaossa aina riita-asiassa merkittävässä asemassa olevat, alkuperäistodennäköisyyteen ja kokemusperäiseen todennäköisyyteen perustuvat reaaliset näkökohdat. Minusta pahin puute on siinä, että lautakunta ei ole pannut minkäänlaista painoa näyttömahdollisuuksille eli sille, kumman osapuolen, siis parkkiyhtiön vai "kuluttajan," on helpompi näyttää toteen asianomainen riitainen seikka. Tässä on minusta ilman muuta päädyttävä siihen, että valvontamaksuvaatimuksen saaneen on helppo näyttää toteen, ettei hän ole ajoneuvoa kuljettanut ja pysäköinyt, koska hän tietää, hänen on itse asiassa syytä tietä, kenelle muulle hän on luovuttanut autonsa kuljetettavaksi.

22. Viittaan myös OTT Timo Saranpään vuonna 2010 Lapin yliopistossa tarkastettuun väitöskirjaan "Näyttöenemmyysperiaate riita-asiassa." Kirjassa puolletaan sitä, että tuomioistuimen tulisi, ei vain poikkeustapauksissa, vaan yleensä aina lähtökohtaisesti perustaa riitaisessa tapauksessa tuomio seikkaan, joka todisteiden valossa on todennäköisemmin totta. Saranpää puoltaa näyttöenemmyysperiaatetta muun muassa sillä perusteella, että sitä sovellettaessa kumpaakaan asianosaista ei aseteta toista parempaan asemaan, vaan näyttöenemmyyttä ankarampi näyttövaatimus edellyttää erityisiä perusteita. Saranpää ei ole ottanut väitöskirjassa nimenomaisesti kantaa nyt esillä olevaan parkkimaksuasiaan.

23. Olen jo aiemmin kirjoittanut kysymyksestä olevasta todistustaakkaongelmasta. Katso blogia 316/15.9.2010 "Todistustaakkaoppia parkkimaksuasioissa." Kirjoitus löytyy tästä.

24. Otan tähän pätkän mainitusta blogikirjoituksestani:

- Suomessa prosessioikeudelliseen kirjallisuuteen ja vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön perustuvan käsityskannan mukaan kysymys todistustaakan jaosta ratkaistaan yleensä ja ennen muuta kahden kriteerin eli a) kokemusperäisen todennäköisyyden ja b) näyttömahdollisuuden perusteella. Kokemusperäisen todennäköisyyden mukaan todistustaakka tietystä seikasta on sillä osapuolella, jonka esittämä väite merkitsee poikkeamista elämän säännönmukaisuuksista eli siitä, miten asiat yleensä ovat. Näyttömahdollisuus todistustaakan jakokriteerinä puolestaan merkitsee näyttövelvollisuuden asettamista sille riitapuolelle, jolle on katsottava olevan helpompaa esittää selvitystä edukseen verrattuna hänen vastapuolensa mahdollisuuksiin näytön esittämiseen omaksi edukseen.

Puheena olevaan tilanteeseen sovellettuna mainitut vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön nojautuvat todistustaakkasäännöt merkitsevät sitä, että todistustaakka on auton omistajalla tai haltijalla, joka väittää, ettei hän ollut itse kuljettanut autoa eikä pysäköinyt ajoneuvoaan "laputuspaikalle." Kokemusperäisen todennäköisyyden mukaan nimittäin kuljettaja on yleensä ajoneuvon omistaja tai haltija. Jos muuta väitetään, on väitteen esittäjän näytettävä väite toteen. Yleensä omistaja tai haltija tietää, kenen käytössä ajoneuvo on ollut, jollei hän ole itse kuljettanut sitä. Hänen on helpompaa esittää siitä näyttöä kuin valvontafirmalla, jonka on, kuten Iltalehtikin toteaa, lähes mahdotonta osoittaa, kuka auton pysäköi. Tämäkin näkökohtaa kallistaa todistustaakan auton omistajalle tai haltijalle. Omistajan/haltijan on näytettävä eli saatettava ainakin todennäköiseksi, ettei itse hän kuljettanut autoa ja pysäköinyt sitä.

Oikeusministeriössä on viime talvena valmistunut ehdotus laiksi yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Lakiehdotuksen mukaan valvontamaksu on ajoneuvon luvattomasti pysäköineen kuljettajan suoritettava, mutta maksusta vastaa myös ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija. Omistaja tai haltija on kuitenkin vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi, että ajoneuvo oli tuolloin luvattomasti kuljettajan käytössä. Maksuvaatimus annetaan henkilökohtaisesti ajoneuvon kuljettajalle tai, jos kuljettajaa ei tavata, kiinnitetään ajoneuvoon näkyvälle paikalle. Jollei maksua suoriteta määräajassa, valvontamaksua koskeva vaatimus lähetetään ajoneuvon omistajalle tai haltijalle.

25. Näin siis kirjoitin vuosi sitten. Minulla ei ole syytä muuttaa käsitystäni riitalautakunnan tämänpäiväisen suosituksen jälkeen.

26. Yleisesti hyväksytyistä todistustaakkanormeista on vain harvoja säännöksiä laissa. Miksi pysäköintivirhemaksulakiin on otettu säännökset siitä, että pysäköintivirhemaksusta vastuussa on myös auton omistaja tai haltija? Luonnollisesti siksi, että auton omistajalla tai haltijalla on epäselvässä tilanteessa käytännössä mahdollisuus näyttää, ettei hän ole autoa kuljettanut. Asianomainen säännös on siis nimenomaan todistustaakan jakoa koskeva normi ja tämän vuoksi se on lakiin otettu. Samassa tarkoituksessa myös yksityistä pysäköinninvalvonta koskevassa hallituksen lakiesityksessä ehdotettiin vastaavanlaisen säännöksen ottamista lakiin. Tuollaisen säännöksen puuttuminen yksityisen parkkivalvonnan osalta laista ei merkitse, kuten kuluttajariitalautakunta näyttää ajattelevan, ettei todistustaakkanormia, joka asettaa mainitussa tilanteessa näyttövelvollisuuden auton omistajalle tai haltijalle, voitaisi hyväksyä.

27. Vanhoissa tuomarinohjeissa opastetaan tuomaria, että "kaikkea lakia on älyllä käytettävä" ja että "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan" sekä "yhteisen kansan hyöty on paras laki, ja sen tähden mikä havaitaan yhteiselle kansalle hyödyksi se pidettäköön lakina, vaikka säädetyn lain sanat näyttäisivät toisin käskevän."

28. Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei ole toistaiseksi lakia, vaan asiassa toimitaan sopimuspohjalla ja yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan. Todistustaakasta puheena olevassa tilanteessa ei ole myöskään lainsäännöstä, mutta todistustaakkanormi on asetettava niin, että normi ja sen soveltaminen koituu "yhteisen kansan hyödyksi." Minusta kuluttajariitalautakunnan asettama normisuositus ei koituisi yhteisen kansa hyödyksi, vaan suosii lähinnä vain rettelöijiä, jotka haluavat kaikin keinoin asettaa kapuloita yksityisen pysäköinninvalvonnan rattaisiin ja haitata tai estää yhteiskunnan kannalta hyödyllisen toiminnan jatkumisen. Sellaista todistustaakkanormia ei voida hyväksyä.

29. Minusta parkkiyhtiön tai -yhtiöiden ei kannattaisi tyytyä kuluttajariitalautakunnan suositukseen, vaan asia pitäisi saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi, jolloin saadaan oikeuden ratkaisu. Tosin yksityisestä pysäköinninvalvonnasta annettaneen kohtapuolin uusi lakiesitys eduskunnalle ja siihen otetaan varmuudella samanlainen säännös omistajan ja haltijan vastuusta kuin eduskunnassa rauenneeseenkin lakiesitykseen. Lakiesityksen valmistelu ja sen käsittely hallituksessa ja eduskunnassa voi kuitenkin kestää parikin vuotta.

31. Parkkiaktivistien ja heidän hengenheimolaistensa sivustolla on jatkuvasti intetty - vailla asianmukaisia perusteluja - että korkein oikeus olisi ratkaisussaan KKO 2010:23 hyväksynyt kannan, jonka mukaan parkkiyhtiöllä olisi todistustaakka auton kuljettajasta, jos omistaja väittää, ettei hän kuljettanut. Väite on väärä. Puheena olevassa tapauksessa tapauksessa KKO 2010:23 ei nimittäin koko kysymys todistustaakasta aktualisoinut, ei alioikeudessa, ei hovioikeudessa eikä korkeimmassa oikeudessa. sanotussa tapauksessa oli nimittäin esitetty täysi eli riittävä näyttö siitä, kuka autoa oli kuljettanut. Tämän näytön esitti, auton omistajan myötävaikutuksella, parkkiyhtiö. Tällöin sillä, kumpi osapuolista tuon näytän esitti, ei ole merkitystä. On tärkeää huomata ja muistaa, että todistustaakka ja sen jakautuminen asianosaisten kesken tulee kysymykseen eli aktualisoituu vasta sitten, jos näyttö asiassa on epäselvä tai puutteellinen. Vasta tällöin joudutaan kysymään, kumpi asianosaista eli riidanosapuolista kantaa haitan tästä. Ratkaisussa KKO 2010:23 selostetussa niin sanotussa ParkComin tapauksessa todistustaakka ei lainkaan aktualisoitunut. Nimittäin siksi, että ko. asiasta eli siitä, kuka oli kuljettanut autoa, oli esitetty täysi näyttö. Sillä seikalla, kumpi osapuoli tuon näytön esitti, ei ole todistustaakan kannalta merkitystä, oli se kumpia tahansa, näyttö kelpaa (kirjoitettu 14.10).

30. PS.

Kun sain edellä olevan tekstin kirjoitetuksi, sain sähköpostitse kuluttajariitalautakunnan päätöksen. Sen perusteluissa ei sanota todistustaakkakysymyksestä juuri sen enempää kuin julkaistussa tiedotteessakaan. Lautakunnan päätös on minusta asian merkittävyyden kannalta puutteellisesti ja yksipuolisesti perusteltu.

Päätöksestä ilmenee, että lautakunnan tiedotteessa mainittu "kuluttaja," joka saattoi asian lautakunnassa vireille, on (Kuopiossa 15.4.2009) pysäköidyn auton omistaja. Hän kiisti pysäköineensä omistamaansa autoa parkkiyhtiön valvomalle alueelle ja totesi, että hänellä ei ole velvollisuutta osoittaa, kuka auton oli pysäköinyt. Parkkiyhtiö totesi vastauksessaan, että sen on mahdotonta selvittää auton kuljettajan tietoja, minkä vuoksi valvontamaksu osoitetaan aina auton omistajalle. Auton omistajalla on mahdollisuus ilmoittaa yhtiölle, kuka ajoneuvoa on ajanut, jolloin yhtiö perii saatavan kyseiseltä henkilöltä. Omistaja ei ollut po. tapauksessa suostunut ilmoittamaan, kuka autoa ajoi. Omistaja oli kuitenkin itse ajanut autoa tai ollut autossa sitä pysäköitäessä, koska oli nähnyt valvontamaksulapun.

Suositusta koskevan päätöksen tekemiseen osallistuivat kuluttajariitalautakunnan täysistunnossa puheenjohtaja Pauli Ståhlberg ja ylitarkastaja Annaliisa Ahlroth sekä seuraavat lautakunnan muut jäsenet: Harri Isokoski, Helena Laine, Janne Makkula, Mirja-Leena Nurmi, Tiina Oksala, Heikki Saipio ja Helena Ålgars.