152. Saatavien perintä; Kuluttajaliitto heräsi vihdoin

Koulutkin ovat taas aloittaneet työnsä

1. Olen kirjoittanut aiemmin kolmeen otteeseen selvien ja riidattomien velkomusasioiden perinnästä käräjäoikeuksissa ja siitä velallisille ja velkojille aiheutuvista kohtuuttoman suurista kustannuksista ja toisaalta perintätoimistojen oikeusministeriön vahvistamiin korkeisiin kulutaksoihin perustuvasta ansiottomasta hyötymisestä; katso blogeja 124/7.7., 128/21..7. ja 131/30.7.2009.

2. Olen ihmetellyt, että 1) miksi näiden riidattomien ja selvien asioiden käsittelyä ei siirretä käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaisille, ja 2) miksi käräjäoikeuksien perintäasioissa tuomitsemat, oikeusministeriön vahvistamiin taksoihin perustuvat oikeudenkäyntikulut ovat Suomessa neljä tai viisi taikka jopa kuusi kertaa suuremmat kuin Ruotsissa. Perintäasioiden käsittely käräjäoikeuksissa on turhaa, koska velkojan ja velallisen välillä ei ole mitään riitaa. Vasta käräjäoikeuden yksipuolisen tuomion jälkeen velkoja voi hakea tuomion täytäntöönpanoa ulosottoviranomaiselta. Kyseiset perintä asiat voitaisiin aivan hyvin siirtää suoraan ulosottoviranomaisten ratkaistaviksi.

3. Perintäasiat työllistävät käräjäoikeuksia tarpeettomasti ja aiheuttavat asianosaisille, siis sekä velallisille että velkojille, turhia lisäkustannuksia. Kaksivaiheisesta menettelystä hyötyvät ainoastaan perintätoimistot, jotka hoitavat noin 70-80 prosenttia kaikista perintäasioista. Selvien ja riidattomien velkomusasioiden käsittelyä on pohdittu jo yli 10 vuoden ajan monissa oikeusministeriön työryhmissä. Niiden mietinnössä ajetaan edelleen härkäpäisesti nykyisen systeemin säilyttämistä, vaikka siihen ei ole järkeviä perusteita. Perintätoimistot ovat ilmeisesti saaneet käännytettyä oikeusministeriön lainvalmistelua johtavat virkamiehet puolelleen, ja sivustatukea perintätoimistoille ja oikeusministeriön lakihankkeille on antanut Korkein oikeus presidentti Pauliine Koskelon johdolla.

4. Ruotsissa selvät ja riidattomat velkomusasiat siirrettiin jo vuonna 1990 käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaisille ja siellä järjestelmä, erityinen maksamismääräysmenettely (betalningsföreläggande) on toiminut hyvin. Ruotsissa perintäasioissa määrättävät oikeudenkäyntimaksut ovat huomattavan paljon pienemmät kuin Suomessa. Suomessa oikeudenkäyntikulujen suuruus ei kuitenkaan johdu yksinomaan tai edes pääosin mainitusta kaksivaiheisesta järjestelmästämme, vaan oikeusministeriön vahvistamat kulutaksat on vahvistettu, ilmeisestikin perintätoimistojen toivomusten mukaisesti, muutoin selvästi yläkanttiin. Tästä huolimatta - tai ehkä juuri tämän vuoksi - oikeusministeriön edellä mainittujen työryhmien mietinnössä ei ole lainkaan puututtu kulujen määrään eikä tehty vertailuja Ruotsissa perintäasioissa määrättävien kulujen kanssa. Perintäasioiden hoitaminen on rutiinia ja tapahtuu suurissa perintätoimistoissa konekielisen järjestelmän puitteissa. Oikeusministeriö on ministeri Braxin allekirjoittamalla päätöksellä viimeksi tänä vuonna jälleen korottanut perintäasioissa vahvistettuja kulutaksoja.

5. Olen kummastellut, miksi mainitut epäkohdat ja erityisesti perintäprosessin kalleus eivät ole Suomessa - minua lukuun ottamatta - tuntuneet kiinnostavan ketään, eivät edes kuluttajasuojajärjestöjä tai -viranomaisia. Selvien ja riidattomien saatavien perinnässä aina lähes aina kysymys kuluttajilta karhutuista saatavista, erilaisista kulutusluotoista tai pikavipeistä. Kukaan ei ole näyttävän välittävän puuttua asiaan ja selvään epäkohtaan, ja perintätoimistot ovat voineet nauraa partaansa. Kaksivaiheinen prosessi ja korkeat kulutaksat ovat houkutelleet myös monet lakiasiantoimistot ja jopa asianajotoimistot apajille.

6. Mutta nyt jonkinlaista heräämistä näyttää vihdoin tapahtuneen. Suomen Kuluttajaliitto on nimittäin toimittanut pari kolme päivää sitten eli 16.9.2009 julkisuuteen tiedotteen, joka on seuraavansisältöinen:

Riidattomien saatavien perintä siirrettävä käräjäoikeuksista ulosottoviranomaisille

- Suomen Kuluttajaliitto vaatii, että riidattomien saatavien perintä siirretään käräjäoikeuksista ulosottoviranomaisille. Ulosotossa tapahtuva perintä on käräjäoikeuksissa tapahtuvaa perintää huomattavasti halvempi ja siten edullisempi sekä velalliselle että velkojalle.

Velkojen perintä käräjäoikeuksissa on kasvanut viime aikoina huomattavasti. Oikeusministeriö arvelee, että tänä vuonna velkomusasioiden määrä käräjäoikeuksissa saattaa olla jopa 300 000, kun niitä keskimäärin on ollut vuosittain noin 150 000. Valtaosa perittävistä veloista on kulutusluottoja, esimerkiksi pikavippejä. Melkein kaikki ovat riidattomia, velalliselle ei vain ole ollut varaa maksaa velkaa.

Nykyinen perimisprosessi viranomaisissa on kaksivaiheinen. Ensin saatava vahvistetaan käräjäoikeudessa. Sitten ulosottoviranomainen ulosmittaa velallisen varoja, jos ulosmitattavaa on. Suomen Kuluttajaliito haluaa, että tuomioistuinvaihe jätetään pois ja Suomessakin otetaan käytön Ruotsin kaltainen maksamismääräysmenettely. Siinä velkoja hakee saatavan vahvistamista suoraan ulosottoviranomaiselta. Jos velallinen ei vastusta maksamismääräystä, ulosottoviranomainen antaa maksamismääräyksen ja velka on heti ulosmitattavissa. Jos velallinen vastustaa, asia palautetaan velkojalle. velkoja voi tämän jälkeen halutessaan viedä asian käräjäoikeuteen normaalina riita-asiana.

Nykyisestä käräjäoikeudessa tapahtuvasta perinnästä aiheutuu kuluja 210-330 euroa, jotka velallinen joutuu maksamaan. Jos velallinen ei pysty maksamaan kuluja, ne jäävät velkojan maksettaviksi. Ruotsissa aiheutuu maksamismääräysmenettelystä kuluja 640 kruunua (vähän yli 60 euroa). Suomessa riidattoman saatavan oikeudenkäyntikulut ovat siis kolmesta viiteen kertaan suuremmat kuin Ruotsissa. Erityisesti pieniä velkoja perittäessä kulut ovat kohtuuttomat velalliselle.

7. Näin siis Suomen Kuluttajaliitto tiedotteessaan. Varsin tuttua tekstiä minulle, samoja asioita ja jopa samoin sanakääntein olen tuonut esiin yllä mainituissa blogikirjoituksissani. Toistaiseksi turhaan, sillä OM tai sen virkamiehet eivät ole reagoineet mitenkään kirjoituksiini, eivät myöskään tuomioistuinjuristit.

8. Mutta nyt kun Kuluttajaliitto on puuttunut näkyvästi asiaan, ei OM voi enää sivuuttaa kritiikkiä pelkällä olankohautuksella.

9. Nähtäväksi jää, mikä vaikutus liiton tiedotella on asiassa. Voi olla, että liitto on tiedotteellaan liian myöhään liikkeellä. Tiedossa nimittäin on, että jo 10 vuotta kestäneet lainsäädäntöhankkeet koskien selvien ja riidattomien velkomusasioiden käsittelyä ovat oikeusministeriössä ja hallituksessa jo varsin pitkällä. Tarkoituksena on, että nuo selvät ja riidattomat asiat pidetään - käsittämättömistä syistä tosin - edelleen käräjäoikeuksissa, eli perintäprosessi säilyisi kaksivaiheisena. Edes sellaista järkevää uudistusta, jonka mukaan velkoja voisi esittää täytäntöönpanoa koskevan vaatimuksensa jo käräjäoikeudelle tekemässään haastehakemuksessaan, jolloin asia siirtyisi käräjäoikeudesta viran puolesta ulosottovirastolle, ei ole lakiin suunnitelmien mukaan tulossa. Velkojan tulisi siis edelleen pyytää erikseen ulosottoa sen jälkeen kun käräjäoikeus - käytännössä asian ratkaisee kansliasihteeri - on ensin tuomiolla vahvistanut saatavan.

10. Yhden asian haluaisin Kuluttaja liiton tiedotteessa oikaista. Liiton mukaan Suomessa perintäasioista "aiheutuu" kolmesta viiteen kertaan suuremmat kulut kuin Ruotsissa. Tosiasiassa kyse on siitä, että Suomen OM:n perintäasioissa vahvistamat oikeudenkäyntikulutaksat, joita käräjäoikeudet noudattavat, ovat kolmesta viiteen kertaan suuremmat kuin Ruotsin oikeusministeriön sikäläisessä maksamismääräysmenettelyssä vahvistamat taksat. Todellisuudessa Suomessakaan perintäasioissa ei "aiheudu" velkojille, lue perintätoimistoille, suurempia kustannuksia kuin Ruotsin maksamismääräysmenettelyssä. Kyse on ilmeisesti vain siitä, että Suomessa oikeusministerin virkamiehet ja ministerit ovat olleet kulutaksoja vahvistaessaan ruotsalaisia kollegojaan jotenkin höylimpiä. Taksoja vahvistettaessa on varmaankin kuultu Perimistoimistojen liitoa. Olisivatko liiton miehet kenties jotenkin "uunottaneet" ministeriön heppuja, vai mistä mahdollisesti on kyse? Tästä minulla ei ole tietoa.

128. Saatavien perintä on härskiä, mutta laillista rahastusta - kiitos lainsäätäjän ja oikeusministeriön

Velkavankeus ei sentään uhkaa pikavippivelallisiakaan...

1. Velkomuksia koskevat riita-asiat työllistävät käräjäoikeuksia tänä vuonna merkittävästi. Näin kerrottiin oikeusministeriön kotisivuilla 15.7.2009 julkaistussa tiedotteessa. Nykytahdilla velkomusasioita tulee vireille käräjäoikeuksissa vuoden loppuun mennessä 300 000. Vuonna 2007 velkomusasioita oli vain 200 000. Velkomusten määrän kasvu johtuu tietenkin vallitsevasta taloudellisesta tilanteesta, talouslamasta, jolloin maksamatta jäävien kulutusluottojen ja pikavippien määrä kasvaa voimakkaasti.

2. Edellä mainittuihin lukuihin sisältyvät myös täysin selvät riidattomat velkomusasiat, joiden osalta velan maksamatta jääminen johtuu yksinomaan velallisen maksukyvyttömyydestä. Velan tai saatavan olemassaolosta, perusteesta tai maksamatta jäämisestä ei siis ole riitaa, vaan kyse on puhtaasti saatavan perinnästä. Näitä asioita on sanotuista 300 000 velkomusasioista varmaankin 95 prosenttia.

3. Lain mukaan myös mainitut selvät ja riidattomat saatavat ja velkomusasiat on kierrätettävä tuomioistuimen eli käräjäoikeuksien kautta kuten muutkin riita-asiat. Toisin sanoen saatavien perintäyrityksen jälkeen - kulutusluottosaatavia on lain mukaan ensin yritettävä saada velalliselta vapaaehtoiseen maksuun tähtäävän perinnän kautta - velkoja eli käytännössä perintätoimisto laatii niin sanotun suppean haastehakemuksen, joka toimitetaan käräjäoikeuden kansliaan. Käräjäoikeus huolehtii haastehakemuksen tiedoksiannosta velalliselle ja varaa velalliselle tilaisuuden vastineen antamiseen. Jollei vastinetta annetta tai saatavaa ei siinä asianmukaisesti riitauteta, käräjäoikeus, käytännössä käräjäoikeuden kanslisti, vahvistaa velkojan saatavan ja määrään sen velallisen maksettavaksi niin sanotulla yksipuolisella tuomiolla. Yksipuolinen tuomio on peruste, jonka nojalla voidaan hakea ulosottoa.

4. Perintäprosessi on siis kaksivaiheinen, sillä saatuaan käräjäoikeuden yksipuolisen tuomion, velkoja/perintätoimisto vie tuomion ulosottovirastoon täytäntöönpanoa varten. Ulosottohakemus on annettava tiedoksi velalliselle, ja vasta sen jälkeen voidaan yrittää saatavan ulosottoa velallisen varallisuudesta, jollei velallinen vielä tässäkään vaiheessa maksa saatavaansa.

5. Olen blogissani 124/7.7.2009 kritisoinut sanottua kaksivaiheista saatavien perintäjärjestelmään, koska se on mielestäni suorastaan järjetön menettelyn monimutkaisuuden takia. Selvissä rikosasioissa eli niin sanotuissa sakkojutuissa menettely on paljon yksinkertaisempi, sillä poliisi voi antaa esimerkiksi liikerikosasioissa rikesakon ja syyttäjän taas rangaistusmääräyksen ilman, että asiaa tarvitse kierrättää saatavien perintäasioiden tavoin lainkaan tuomioistuimen kautta.

6. Suomessa pitäisi ehdottomasti siirtyä niin sanottuun yhden luukun periaatteeseen, jossa siis selvät ja riidattomat perintäasiat voitaisiin viedä suoraan ulosottoon. Näin on tehty Ruotsissa jo vuonna 1990. Siellä selviä ja riidattomia velkomuksia haetaan ulosottovirastolle osoitetulla hakemuksella, jolloin siis käräjäoikeusvaihe on jätetty kokonaan pois. Jos velallinen ilmoittaa ulosottomiehelle vastustavansa velkomusta, siirretään asia velkojan vaatimuksesta käräjäoikeuskäsittelyyn. Näistä vastustamisia tapahtuu äärimmäisen harvoin. Ruotsin järjestelmä on myös sikäli suomalaista systeemiä joustavampi ja parempi, että ulosottomies, jolle velkomus on tehty, ulosmittaa saatavan velallisen varallisuudesta, jollei velallinen ole vastustanut tai riitauttanut velkomusta. Suomessa velkojan sen sijaan tulee tehdä ulosottomiehelle eri hakemus tuomion täytäntöönpanosta.

7. Suomalainen systeemi on luonnollisesti, paitsi hankalampi, myös paljon kalliimpi sekä yhteiskunnalle että ennen muuta yksityisille ihmisille. Ruotsissa velallinen joutuu korvaamaan velkojalle tämän hakemusmaksuna ulosottoviranomaiselle maksamat 300 kruunua sekä velkojan muina oikeudenkäyntikuluina 340 kruunua eli saatavan vahvistamisvaiheen kuluina yhteensä 640 kruunua eli noin 60 euroa.

8. Suomessa sen sijaan velallinen joutuu korvamaan velkojalle käräjäoikeusvaiheen aiheuttamina kuluina saatavan suuruudesta riippuen joko 210 euroa (kun kyse on 250 euron tai sitä pienemmästä saatavasta) tai, jos saatavan pääoma on yli 250 euroa, 243 euroa. Lisäksi Suomessa on vielä vahvistettu eri taksa niin sanotuissa "tavallista vaativampien" asioiden osalta, jolloin oikeudenkäyntikulujen määräksi on vahvistettu 292 euroa ja yli 250 euron suruisten satavien osalta 330 euroa.

9. Suomessa velallinen joutuu siis maksamaan velkojalle - käytännössä usein perintätoimistolle - oikeudenkäyntikuluina täysin selvien ja riidattomien saatavien perinnästä viisi tai jopa kuusi kertaa enemmän kuin Ruotsissa! 100 tai vaikkapa vain 50 euron suuruisen selvän ja riidattoman pikavipin tai kulutusluottosaatavan perinnästä velallinen joutuu Suomessa maksamaan perintä- ja oikeudenkäyntikuluja vähintään 355 euroa! Ruotsissa velallinen selviää reilusti noin 70-80 euron suuruisilla kuluilla.

10. Käräjäoikeusvaiheen kulujen päälle tulevat vielä perintätoimiston perinnästä eli maksumuistutuksista ja -kehotuksista veloittamat kulut, noin 45 euroa. Ulosottovaiheessa velalliselta peritään vielä erilaisia ulosottomaksuja, sillä jokaisesta maksuerästä osa menee valtiolle maksettaviin perintäkuluihin. Mitä pienemmällä summalla velkaa lyhennetään ulosottovaiheessa, sitä suurempi osuus menee kuluihin. Esimerkiksi enintään 14 euron maksuerästä menee kuluihin 2,50 euroa, kun taas yli 8 400 euron tai sitä suuremmasta maksuerästä peritään ylintä ulosottomaksua, jonka suuruus on 185 euroa.

11. Ulosotosta valtiolle menevät perintämaksut ja niiden määräät ovat minusta ok ja kohtuulliset, mutta sen sijaan käräjäoikeusvaiheen kulut ovat aivan poskettoman suuret ja kohtuuttomat. Käytännössä perintätoimistot huolehtivat noin 70-80 prosenttia kaikista selvistä ja riidattomien saatavien perinnästä, suurten eli 5-6 suurimman perintätoimistojen osuus kaikista käräjäoikeusvaiheen kautta kulkevista perintäasioista on 65 prosenttia. Haastehakemuksen tekeminen ja toimittaminen käräjäoikeudelle on hyvin yksinkertaista puuhaa, sillä suuret perintätoimistot käyttävät konekielistä Santra-järjestelmää.

12. Tänään uutisoitujen tietojen mukaan "ulosoton kautta virtaa miljoonia euroja valtiolle." Vuonna 2008 ulosoton kautta saatiin perittyä yli 700 miljoonaa euroa maksamattomia laskuja ja ulosoton kustannuksia. Vuosittain ulosotto tulouttaa valtiolle noin 50 miljoonaan euroa, josta 35 miljoonaa euroa tulee kotitalouksilta. Suomessa on ilmeisen tehokas ulosottolaitos.

13. Ulosottolaitoksen perimät maksut ovat niin sanotusti "nappikauppaa" perintätoimistojen perimien maksujen rinnalla. Perintätoimistot "rahastavat" selvien ja riidattomien saatavien perinnästä vuosittain varmaankin jotain 100-200 miljoonaa euroa; tämä on karkea arvioni. Selvien ja riidattomien saatavien kierrättäminen "kahden luukun" kautta, eli ennen ulosottoa ensin käräjäoikeuksien kautta, on perintätoimistoille todellinen kultakaivos. Samaa on pakko sanoa oikeusministeriön riidattomissa velkomusasioissa vahvistamista oikeudenkäyntikulutaksoista, joissa tuntuu olevan todella paljon "ilmaa."

14. Perintätoimistot ovat todella saaneet neuvoteltua oikeusministeriön virkamiesten kanssa itselleen edulliset kulutaksat! Olisiko tämä(kin) seurausta ja ilmausta jonkinlaisten hyvä veli -verkostojen olemassaolosta?

15. Perintätoimistojen perimiä maksuja voidaan kutsua "härskiksi rahastukseksi." Mutta, tämä on kritiikissä toki muistettava, kyse on aivan laillisesta toiminnasta, joka perustuu lakiin ja ministeriön vahvistamiin kulutaksoihin.

16. Lakia pitäisi tietenkin ensi tilassa muuttaa siten, että selviä ja riidattomia velkomuksia ei enää kierrätettäisi täysin turhaan - velallisen oikeusturva ei tätä mitenkään edellytä - käräjäoikeuksien kautta, kuten nyt tapahtuu. Toiseksi ministeriön vahvistamat kulutaksat tulisi ottaa kriittiseen tarkasteluun.

17. Pahalta kuitenkin näyttää, sillä oikeusministeriö on tehnyt pari vuotta sitten periaatepäätöksen, jonka mukaan selvät ja riidattomat velkomusasiat säilyvät edelleen käräjäoikeuksissa. Tämä perustuu mm. KKO:n lausuntoon. Muutosta ei ole tulossa edes siihen, että käräjäoikeuden velkomistuomiot menisivät suoraan ulosottovirastoon, vaan velkojien tulee edelleen huolehtia myös ulosottohakemuksen tekemisestä.

18. Laillinen härski rahastus, joka aiheuttaa kaksin- tai kolminkertaisia turhia kustannuksia velallisille ja velkojille, tulee siis edelleen jatkumaan! Tämä kaikki hyödyttää vain perintätoimistoja.