251. Tarja Halosen rooli huostaanottokiistassa epäselvä

Periksi antamista Turussa

1. Toistaiseksi viimeisin julkisuudessa puitu suomalais-venäläinen lapsikiista puhkesi helmikuussa Turussa, kun sosiaaliviranomaiset ottivat huostaansa venäläisen äidin ja suomalaisen seitsenvuotiaan Pikku Robertin. Sosiaaliviranomaiset eivät ole antaneet tapauksesta julkisuuteen yksityiskohtia, mutta lapsen vanhempien mukaan sijoituksen syynä oli (perätön) väite siitä, että äiti olisi lyönyt lasta. Poliisi on tutkinut tapausta pahoinpitelynä. Edellisen kerran poika vietiin vanhemmilta viime joulukuussa, jolloin syynä olisi ollut se, että perheenisä oli ajanut vaimonsa pois kotoa.

2. Poika ehti olla kuukauden verran sijoitettuna kaupungin perhekeskukseen. Päästyään kouluun poika karkasi vanhempien luo ja perhe linnoittautui asuntonsa Turussa. Asunnossa päivystivät kolmen venäläisen tv-kanavan kuvausryhmät. Vanhemmat vetosivat Venäjän viranomaisiin, ja katso, pelastajaksi saapui maaliskuun puolivälissä koko Venäjänmaan lapsiasianvaltuutettu Pavel Astahov mukanaan laaja seurue, johon kuului kymmeniä lehtimiehiä.

3. Tämä Pavel Astahov ei ole mikä tahansa sosiaalialan virkamies, vaan hän on entinen KGB:n upseeri ja samasta oikeustieteellisestä tiedekunnasta valmistunut lakimies kuin pääministeri Vladimir Putin ja presidentti Dmitri Medvedev ja hänen sanotaan kuuluvan juuri Medvedevin lähipiiriin. Medvedev nimitti Astahovin virkaansa vasta tämän vuoden tammikuussa.

4. Astahov osoittautui Suomessa toiminnan mieheksi. Hän saattoikin kehuskella lehdistölle jo päivä Turkuun saapumisensa jälkeen siitä, että hän oli sopinut huostaanottokiistan Turun peruspalvelujohtaja Riita Liuksan kanssa ja nimenomaan venäläisten ehdoilla. Astahovin ansioita oli, että Pikku Robert sai jäädä vanhempiensa luokse. Näin edetään vanhempien mukaan 18.6. saakka, minkä jälkeen tilannetta katsotaan uudelleen. Astahov arvosteli suorin sanoin suomalaisten sosiaaliviranomaisten toimintaa. Hänen mukaansa viranomaiset tekivät alun perin väärin, kun he eivät käyneet perheessä ennen sijoituspäätöstä. Suomalaisviranomaiset eivät taas voineet kertoa mitään - se vaitiolovelvollisuus näet!

5. Mitähän lakia tapaukseen oikein Astahovin käynnin yhteydessä sovellettiin, Suomen vai Venäjän? Kumma kyllä, Astahov ei ottanut käynnillään yhteyttä suomalaiseen kollegaansa Maria-Kaisa Auraan. Venäläiset väittävät, että Aula ei halunnut keskustella asiasta Astahovin kanssa, kun oli se hemmetin salassapitovelvollisuus.

6. Pavel Astahovilla ei ollut tietenkään minkään valtakunnan oikeutta eikä toimivaltaa puuttua asiaan, ei kansainvälisen oikeuden eikä Suomen oikeusjärjestyksen. Mutta kun Venäjällä nousi huostaanotosta valtava mediakohu, Medvedev, Putin ja Astahov päättivät panna toimeksi. On arveltu, että koko episodissa oli kyse Venäjän sisäpolitiikasta ja Venäjän propagandasodasta läntisen Euroopan kanssa.

7. Astahovin tehtävänä oli käydä Suomessa "merkkaamassa Venäjän reviiri" ja osoittamassa suurvallaksi jälleen pyrkivän Venäjän mahtia ja halua suojella omia ulkomailla asuvia kansalaisiaan. Tähän Venäjän viranomaisilla on kuulemma oikeus vaikkapa asevoimin. Mitähän tästä oikein seuraa, kun tiedetään, että Suomessa asuu nykyisin lähes 50 000 venäläistä, kyllä siinä suojeltavaa vähäksi aikaa riittää.

8. Niin, miksi Astahov oikeastaan sai huseerata Suomen Turussa niin vapaasti ja estottomasti ilman, että tuppisuut suomalaiset viranomaiset olisivat yrittäneet mitenkään estää hänen puuhiaan? Olisiko Astahovin käynnistä sovittu "korkealla tasolla" Venäjän ja Suomen kesken? Tästä ei ole annettu julkisuuteen tietoja, ei UM:stä eikä tasavallan presidentin kansliasta.

9. Tämäniltaisessa A-studiossa haastateltu dosentti Arto Luukkanen kritisoi voimakkaasti presidentti Trja Halosta tapauksen tiimoilta. Luukkanen kertoi, miten Venäjällä oli uutisoitu, että presidentit Medvedev ja Halonen olisivat keskustelleet asiasta eli huostaanottokiistasta ennen Astahovin Suomeen tuloa. Luukkanen sanoi suoraan, ettei Halonen näytä olevan enää tehtäviensä tasalla, sillä juuri hänen olisi viime kädessä tullut pitää huolta ja valvoa, ettei Suomen itsemääräämisoikeutta ja integriteettiä loukata.

9a. Luukkasen mukaan näyttää siltä, että Tarja Halonen olisi etukäteen antanut Medvedeville ja venäläisviranomaisille hyväksyntänsä Astahovin tulolle Suomeen ja asian hoitamisesta niin kuin sitten tapahtui. Luukkanen väitti, että idänsuhteista on yleensäkin tullut Tarja Haloselle jonkinlainen egotrippi, eli hän ei ajaisi enää näissä suhteissa yksinomaan Suomen etua. - Kovia väitteitä ja ehkäpä Tarja Halosen on nyt tultava "ulos" ja kerrottava, onko väitteissä perää.

10. Luukkanen vertaisi Astahovin Turun reissua ja suomalaisviranomaisten määräilyä 1970-luvulla tapahtuneeseen venäläismiehen suorittamaan lentokonekaappaukseen Helsinki-Vantaan (silloisen Seutulan) kentällä. Tätä tilannetta selvittämässä ja suomalaisviranomaisia määräilemässä oli Venäjän Suomen suurlähettiläs Stepanov. Luukkanen sanoi, että Suomi hävisi myös Turun tapauksessa mediasodan numeroin 6-0. Monet ulkovaltojen edustajat Suomessa olivat L:n mukaan ihmetelleet, miten suomalaiset antoivat kaiken tapahtua puuttumatta asiaan mitenkään.

11. Ohjelman tekijät olivat pyytäneet Astahovin tempauksesta lausuntoa eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäseniltä. Heistä kaikki, jotka halusivat tapauksesta lausua, olivat sitä mieltä, että kysymyksessä oli Venäjän tarkoituksellinen voimannäyte Suomea kohtaan ja että Venäjä näytti haluavan antaa vaikutelman, että se voi pitää Suomea pelinappulana suurvaltapyrkimyksissään. Valiokunnan jäsenistä kaksi kieltäytyi vastaamasta tv-toimituksen kysymyksiin: Antti Kalliomäki (555) ja Ilkka Kanerva (Turku).

12. Luukkanen katsoi, että Pikku Robertin tapauksessa Suomea vedettiin oikeusvaltiona ja itsenäisenä valtiona Venäjän toimesta todella pahasti kölin alta. Ohjelmassa ihmeteltiin jälleen, ties monettako kertaa, miksi Venäjä ei halua liittyä Haagin kansainväliseen lapsikaappaussopimukseen.

13. Pekka Haavisto (vihr) ehdotti, että Suomi yrittäisi solmia Venäjän kanssa kahdenvälisen lapsikaappaussopimuksen, jossa noudatettaisiin Haagin sopimuksen "periaatteita." - Tällaista voi kyllä esittää - sitä ei ole vielä rohjettu tehdä - mutta vastaus lienee selvä: Venäjä ei halua edes kahdenvälistä sopimusta. Ja jos tuollainen kahdenvälinen sopimus solmittaisiinkin, niin sitä olisi käytännössä mahdotonta noudattaa, arvatkaapa mistä syystä? Mihin Venäjä mitään sopimuksia tarvitsee, kun sillä sellaisia toimen miehiä kuten juuri Pavel Astahov.

14. Pitäisikö Suomenkin nimittää lapsiasiamieheksi joku entinen kenraali? Valitettavasti viime sodat käyneitä upseereita alkaa olla "rivissä" entistä paljon vähemmän. Isoäitiasiamieshän (oto) meillä toki jo onkin: Pekka Hallberg (KHO).

15. Turku on mielenkiintoinen kaupunki ja siellä aina sattuu ja tapahtuu, Turun palosta alkaen. Allekirjoittanen ensimmäinen työpaikka lakimiehenä oli juuri Turussa. Siellä ovat Uusi Apteekki, Vares ja Reijo Mäki, muun muassa, ja siellä ovat asuneet ja työskennelleet sellaiset juristit kuin Juhani Leppä ja Eeva Vuori.

16. Nyt siellä vajoaa Myllysilta. Olisiko se mahdollista...? Eikös se saamarin silta alkanutkin vajota kohta Astahovin Turun käynnin jälkeen? Olisiko tämä jonkinlainen varoitus siitä, että myös kahden ystävällismielisen naapurimaan välit voivat alkaa pikkuhiljaa rakoilla, jollei...

17. Eilen sunnuntaina puolenpäivään aikaan Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan rakennuksen (Calonian) edustalta löydettiin hautakynttilä, poliisi tutkii asiaa. Asiasta kertoi eilen Turun Sanomat.

PS.

Otsikko lehdessä tänään: Näin tuhka valtasi Suomen.

Vai oliko se: Näin valta tuhkasi Suomen

106. Halonen puolusti Putinia, mutta miksi hän ei koskaan puolusta suomalaista ihmistä venäläisviranomaisten mielivaltaisilta oikeudenloukkauksilta?

                                Kenen joukoissa seisot...

1. Selostin eilisessä blogissani numero 104 - askaroin eilen alkukesän koleudessa lämpimikseni kaksi muutakin juttua - Venäjän pääministeri Vladimir Putinin Suomen vierailua ja sitä, miten Putin tiedotustilaisuudessa tuomitsi jyrkin sanoin Anton Salosen Suomeen virka-autonsa takakontissa kuljettaneen Suomen Pietarin konsulaatin virkamiehen Simo Pietiläisen toiminnan. Putin moitti Pietiläistä Wienin diplomaattisopimuksen rikkomisesta ja kehotti tätä hakeutumaan töihin kirkon palvelukseen, jossa hän voisi toteuttaa inhimillisiä tuntojaan. Putin väitti tapauksen vahingoittavan maiden välistä luottamusta. 

2. Tähän nähden on sangen outoa, ettei esimerkiksi Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov, joka jyrähteli Venäjää nöyryyttäneestä Antonin salakuljetuksesta heti virkaveljelleen Alex Stubbille, ollut kertonut Putinille mitään esimerkiksi Venäjän Suomelle asian johdosta lähettämästä nootista ja Suomen siihen antamasta vastauksesta, vaan Putin selitti kuulleensa tapauksesta ensi kerran vasta lennollaan Helsinkiin. Olisiko Putin ollut koko ajan lomailemassa jossakin Mustanmeren alueella vaikkapa yhdessä hänen tyttöystäväkseen joissakin venäläislehdissä mainitun nuoren ja kuvankauniin naiskansanedustajan kanssa ja sanonut Lavroville, että häntä ei sitten saa millään saakelin pikkuasioilla loman aikana häiritä? Mene ja tiedä! No, niin tai näin, pääministeri Matti Vanhanen, muut suomalaiset ministerit tai virkamiehet eivät tuntuneet hätkähtävän Putinin ärhentelystä, jota Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija Hanna Smith luonnehti HS:n haastattelussa "rajuksi sammakoksi" ja tyypillisen tunneperäiseksi venäläis-isänmaalliseksi reaktioksi. Pääministeri Vanhanen piti vain hyvänä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

3. Mutta mitä tapahtuikaan sen jälkeen, kun Putin illalla tapaamassa tasavallan presidentti Tarja Halosta Mäntyniemessä? Sitä ei tarkalleen tiedetä, mutta myös Halosen kanssa Putinin kerrottiin keskustelleen pitkään nimenomaan Pikku-Antonin tapauksesta. Keskustelun tulos nähtiin sitten tänä aamuna, kun Helsingin Sanomat julkaisi presidentti Halosen kannanoton Putinin esittämään arvosteluun.

4. Halonen puolusti Putinin jyrkkää kannanottoa Anton Salosen tapauksessa, otsikoi HS. Lehden mukaan Halonen ei pitänyt Putinin arvostelua lainkaan yllättävänä, koska Wienin sopimus on "tavattoman tärkeä asia." Halonen totesi, että mikä tahansa maa olisi reagoinut asiassa samalla tavalla. Ja sitten seurasi varsinainen pommi presidentti Halosen sanomana: "On aiheellinen kysymys, mitä hyödyttää lapsikaappaussopimukseen liittyminen, jos toinen osapuoli ei kunnioita Wienin sopimusta."

5. Vaikuttaa siltä, että Tarja Halonen alkaa todella olla niin sanottu entinen juristi. Näinhän juristin tutkinnon joskus ammoisina aikoina suorittaneet korkeat virkamiehet ja etenkin suuret yritysjohtajat mielellään toteavat, kun puhe siirtyy joskus juridisiin ja heille nyt jo vieraaksi tulleisiin asioihin ja kysymyksiin. Nämä johtajat eivät yleensä halua jatkaa keskustelua juridiikasta vedoten juuri siihen, että juristin ajat ja opinnot ovat heillä kovin kaukana takanapäin. Mutta meidän Tarjahan ei kainostele tippaakaan, vaan haluaa sanoa painavan sanansa myös juridiikkaan liittyvistä kysymyksistä ja esiintyä usein jopa jonkinlaisen oppimestarin roolissa sormeaan heristellen.

6. Myös Vladimir Putin on alkuperäiseltä koulutukseltaan juristi, samoin kuin presidentti Dmitri Medvedevkin. Kumpikin heistä on opiskellut samassa leningradilaisessa oikeustieteellisessä tiedekunnassa, jossa Medvedev on tiettävästi toiminut myös siviilioikeuden assistenttina. Ehkäpä Halonen ja Putinin ovat Mäntyniemen takkatulen loisteessa - presidenttien keskustelut Mäntyniemessä kestivät lehtitietojen mukaan alun perin sovitun tunnin asemesta kaksi ja puoli tuntia - muistelleet hiukan lakiopintojaan ja puhuneet sitten myös tuosta Haagin kansainvälistä lapsikaappaussopimusta, johon Venäjä ei ole liittynyt. HS:n uutisessa sanotaankin, että Putin oli Halosen mukaan osoittanut "myönteistä kiinnostusta" Haagin sopimusta kohtaan, mutta ei ollut kuitenkaan sanonut Venäjän allekirjoittavan sitä.

7. Luulen, että keskustelun loppuvaiheessa pääministeri Putin, tämä Vanha Kettu Vladimir Vladimirovitš, on sanonut: "Mutta, rakas Tarja, mitä meidän oikeastaan hyödyttää liittyä siihen saakelin Haagin sopimukseen, jos ja kun teidän tomppelit diplomaattinne eivät kunnioita edes Wienin diplomaattisopimusta? Siitähän tästä on kysymys, eikö niin, Tarja"? Tämä Vladimirin kysymys on luultavasti jäänyt askarruttamaan Halosta ja niin hän päätti kakaista sen ja Putinin ilmaiseman epäilyn julki myös Helsingin Sanomille.

8. Oli tuon lausahduksen alkuperä sitten mikä tahansa, niin kovin kummalliselta vaikuttaa sen käänteinen logiikka, jossa syyt ja seuraukset näyttävät kääntyneen päälaelleen. Jokainen ymmärtää - tässä ei tarvita juristin tutkintoa - ettei Venäjän kieltäytyminen Haagin lapsikaappaussopimuksesta johdu suinkaan pelosta, ettei Wienin sopimusta noudatettaisi, vaan syyt ovat aivan muualla. Jos Venäjä olisi mukana Haagin sopimuksessa, olisi Anton Salosen tapaus eli hänen palauttamisensa takaisin Suomeen voitu ratkaista tuon sopimuksen edellyttämällä tavalla, jolloin Wienin sopimuksella ei olisi ollut merkitystä eikä sen rikkominen olisi tullut ajankohtaiseksi. Tämä sillä edellytyksellä, että Venäjä olisi myös käytännössä noudattanut Haagin sopimusta.

9. Miksi Halonen ei selostanut Putinille, että Antonin tapauksessa tuli noudattaa Suomen lakia, että Anton on Suomen kansalainen ja että isä on pojan ainoa laillinen huoltaja, joten venäläisviranomaiset eivät olisi saaneet estää isän ja pojan paluuta Suomeen? Saattoipa kertoakin, mutta tästä Halonen ei kyllä maininnut mitään HS:lle, vaan hänen ainoa huolenaiheensa tuntui olevan ymmärryksen osoittaminen Putinille. Miksi Halonen ei sanonut Putinille, että se konsulaatin virkamies, jota Putin räikeän epädiplomaattisella tavalla vaati kirkkoon kyörättäväksi, toimi itse asiassa pakkotilassa, kun venäläisviranomaisten mielivallan edessä ei ollut enää mitään muuta tehtävissä. Miksei Halonen selittänyt Putinille, että inhimillisyys ajaa loppupeleissä perinteisen diplomatian ohitse, joten kyseinen suomalaisdiplomaatti toimi asiallisesti ja inhimillisesti katsoen oikein, kun hän asetti humaaniset näkökohdat muodollisten diplomatiasääntöjen edelle? Miksei Halonen sanonut Putinille, että jos te venäläiset liittyisitte Haagin sopimukseen, niin silloin tällaiset ikävät asiat siirtyisivät meiltä politiikoilta ja valtionpäämiehiltä viranomaisten ja tuomioistuinten murheiksi, jolloin mekin, rakas Vladimir Vladimirovitš, voisimme tässä takkatulen ääressä keskustella kokonaan muista ja paljon kivemmista asioista.

10. Miksi presidentti Tarja Halonen tuntuu puolustavan tällaisissa asioissa julkisuudessa aina yksinomaan venäläisviranomaisten toimintaa ja Venäjän valtiojohdon esittämiä näkemyksiä, mutta unohtavan pienet suomalaiset ihmiset, kuten juuri Venäjälle kaapatut lapset, ja heidän etujensa ja oikeuksiensa puolustamisen? Minä en ainakaan muista kuulleeni vielä kertaakaan presidentti Halosen ottavan julkisuudessa kantaa esimerkiksi Paavo Isakssonin tyttären tai muidenkaan Suomesta Venäjälle vietyjen suomalaisten lasten kaappaukseen ja kantavan huolta siitä, miten nämä kaapatut ja sille tielleen jäänet lapset saataisiin tavoitetuksi ja palautetuiksi takaisin Suomeen. 

11. Mutta heti kun Venäjän pääministeri moittii suomalaisia virkamiehiä, kiirehtii Halonen heti samana iltana tai seuraavana aamuna julkisuuteen ja ilmoittaa ymmärtävänsä pääministerin kritiikkiä ja suuttumusta ja puolustavansa tämän epädiplomaattisia lausuntoja asiassa, johon syypäitä ovat itse asiassa juuri tuon samaisen pääministerin alaiset omat viranomaiset. - Tosi outoa! Kenen joukoissa oikein seisot, Tarja Halonen?

12. Sitä se nyt taas näyttää olevan, uussuomettumista, mitäpäs muuta. Presidentti näyttää oikein edestä mallia, kuinka rähmällään suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten tulee olla Suuren ja Mahtavan Neuvostol... äsh, ei kun Venäjän ja sen suurten - kooltaan tosin pienten - ja pontevien päämiesten edessä, jotta rekkaliikenne sujuisi ja kaasu- ja öljytoimitukset pelaisivat, jotta puutullit...

13. Muuten, on sitä diplomaattiauton takakonttiliikennettä harjoitettu myös toiseen suuntaan, eli Suomesta Ven...ei kun Neuvostoliittoon. Muistelkaamme vaikkapa ruotsalaisvakooja Stig Berglingin tapausta 1980-luvun lopulla. - Tarja Halonen taisi istua tuolloin Harri Holkerin hallituksessa sosiaaliministerinä. Millaisissa tehtävissä mahtoikaan tuolloin palvella suurta isänmaataan muuan agentti Vladimir P? - Ruotsissa elinkautiseen vankeusrangaistukseen Neuvostoliiton hyväksi tapahtuneesta vakoilusta tuomittu Bergling jäi 6.10.1987 palaamatta lomaltaan vankilaan, matkusti vaimonsa kanssa Ruotsista ensin Maarianhaminaan, josta sai yöksi turvapaikan N-L:n konsulaatista, jatkoi sitten matkaansa Naantaliin ja sieltä edelleen N-L:n Tehtaankadun lähetystön suojiin, jossa oleskeli useita päiviä. Pahat kielet kertoivat, että suomalaisviranomaisia olisi tuolloin  "jonkin valtion" edustuston taholta pyydetty jättämään tarkastamatta Turun suunnasta Helsinkiin ajaneita ajoneuvoja, tiedä sitten, pitääkö tämä väite paikkansa, mutta diplomaattiautojahan tarkastukset eivät olisi koskeneetkaan. Helsingissä Berglingiä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, mutta tuloksetta. Kuinka ollakaan, kohta tämän jälkeen suurvakooja Stig Bergling putkahti julkisuuteen Moskovassa, jossa hänen "onnistui saada töitä" neuvostovakoilun palveluksessa everstin vakanssilla. On luultavaa, että Bergling vaimoineen kyyditettiin itärajan ylitse diplomaattikyydillä, tuskinpa pariskunnan kuitenkaan tarvitsi ahtautua auton takakonttiin. Joka tapauksessa Suomen hallitus karkotti jupakan johdosta kaksi Tehtaankadun suurlähetystön työntekijää suureen kotimaahansa.

14, Ehkä Suomen on Putinin ja Venäjän lepyttämiseksi pestattava Pietarin konsulaatin uudeksi päälliköksi kriminologian dosentti Johan Bäckman (SAFKA).

104. Putin kävi täällä - raivosi Simo Pietiläiselle

                        Vladimir Vladimirovitš osaa ottaa myös rennosti...

1. Kuka kirjoitti vuonna 2007 kirjan nimeltä "Saatana saapuu Helsinkiin"? Aivan oikein, sehän oli tämä meidän tämän hetken ylivoimaisesti kuuluisin dosenttimme Johan Bäckman - dosentti sekä Helsingin että Turun ja Joensuun yliopistoissa. Lapin yliopisto ei sen sijaan jostakin syystä (ymmärtämättömyyttään varmaankin) lämmennyt vuosi pari sitten Bäckmanin dosentuuria koskeneelle kyselylle.

2. Bäckmanin kirjan otsikko tuli mieleen, kun Venäjän vaikutusvaltainen ja pelätty todellinen poliittinen johtaja, pääministeri Vladimir Putin saapui eilen Helsinkiin pääministeri Matti Vanhasen kutsusta. Putin ei tietenkään ole mikään paholainen, vaikka Yhdysvaltojen nykyinen ulkoministeri Hilary Clinton erehtyi muutama vuosi sitten luonnehtimaan Putinia ihmiseksi, jolla ei ole sielua. Ehkä kyse oli vain siitä, että Hilary-rouva ei oikein tunne miesten, etenkään venäläisten miesten sielunelämää.

3. Siitä ei ole kulunut kuin pari kolme viikkoa, kun Venäjän presidentti Dmitri Medvedev puolestaan vieraili Suomessa presidentti Tarja Halosen kutsusta. Vierailuhan muistetaan lähinnä siitä, miten ärhäkkäästi Halonen yritti Porvoon kirkonmäellä suojella venäläiskollegaansa hänen mielestään ilmeisestikin liian innokkailta suomalaistoimittajilta ja heidän kysymyksiltään koskien Medvedevin hienovaraista vihjausta, jonka mukaan suomalaisetkin - kenties (mukamas) joskus (noin sadan vuoden kuluttua) saisivat luvan ainakin vuokrata maata Venäjältä. Kuuntelin Halosen purkausta radiosta ja luulin ensin kelpo presidenttimme saaneen jonkinlaisen sairaskohtauksen, sillä hän suorastaan puuskahti ja sai vaivoin suustaan sanat "no, siinähän on ne maarekisterit ja kaikki", minkä jälkeen kuului hetken aikaa vain kiivasta hengitystä ja sitten sekavaa puhetta siitä, että "tilanne Venäjän ja Kiinan rajalla on kuitenkin aivan erilainen kuin näillä meidän rajoillamme." 

4. Outoa, kovin outoa! Miksiköhän Halosen piti niin kovasti toppuutella kyselijöitä, vaikka hän hyvin tietää, että Medvedevin vihjauksessa oli kyse lähinnä vain puolustustarkoituksessa ilmaan heitetystä koepallosta ja eleestä, jonka tarkoitus oli siirtää huomiota pois siitä kiusallisesta asiasta, että venäläiset saavat ostaa Suomesta maata aivan vapaasti ja vieläpä strategisesti tärkeiltä alueilta. Presidentti Halonen kai kuvitteli, että suomalaiset haluaisivat rynnätä Venäjälle ostamaan tai vuokramaan maata nimenomaan Venäjän ja Kiinan rajalta. Voin rauhoittaa Rouva Presidenttiä, sillä kyse ei ole tästä, vaan kyllä suomalaiset - lähinnä Kannaksen evakot ja heidän jälkeläisensä (joihin minäkin satun kuulumaan) - toivoisivat saavansa edes vuokrata Kannakselta ja muilta alueilta niitä omia maitaan, jotka Stalin ryösti heiltä sodan jälkeen 1940-luvulla.

5. Pikku-Antonin tapaus eli pojan salakuljetus Venäjältä Suomeen toukokuun alussa Pietarin konsulaatin oikeudellisena avustajana tuolloin toimineen Simo Pietiläisen virka-auton takakontissa yhdessä isä-Paavon kanssa nousi aivan odotetusti Putinin vierailun puhutuimmaksi aiheeksi. Putin, joka väitti kuulleensa Antonin tapauksesta vasta lennollaan Suomeen - eräiden tietojen mukaan suomalaisilta - oli aivan odotetusti raivoissaan, koska suurta ja mahtavaa Venäjää oli tuolla tavoin nöyryytetty. Hän tuomitsi Pietiläisen tempauksen ja sanoi, että Simon pitäisi hakea töitä kirkosta, sillä diplomaatiksi Simo ei kuulemma sovellu. Putinin mukaan Antonin salakuljetus saattaa huonontaa maittemme suhteita, eikä hän osannut sanoa, mitä Venäjä ulkoministeriö vielä mahdollisesti asiassa suunnittelee. Suomen lain mukaan Pietiläisellä ei kuitenkaan ole suurtakaan hätää, sillä Suomen laki on Antonin Suomeen saannin takana, koska poika on Suomen kansalainen ja isä-Paavo on tuomioistuimen päätöksen mukaisesti yksin Antonin huoltaja.

6. Suomi on jo saanut asiasta Venäjältä virallisen nootin, johon UM on myös virallisesti vastannut. Olisi tosi outoa, jos Putinille ei olisi tosiaan kerrottu aiemmin Antonin salakuljetuksesta Suomeen. Venäjän Ulkoministeri Sergei Lavrovhan julmisteli myös aluksi kovin sanoin tapausta, mutta ei ole sen jälkeen puuttunut asiaan. Sergei ja Alex Stubb tulevat hyvin keskenään toimeen ja lultavasti Stubb sai Lavrovin rauhoitetuksi. Mutta pelkäsikö Lavrov kenties saavansa Putinilta tai Medvedeviltä potkut, jos nämä saisivat kuulla, miten Venäjän viranomaisia oli nöyryytetty Antonin salakuljetuksen yhteydessä? Tämän vuoksiko Lavrov ja muut viranomaiset olisivat salanneet välikohtauksen Putinilta?

7. Venäjän valtion touhut eivät todellakaan vaikuta oikeusvaltion toiminnalta lapsikaappausten selvittelyissä. Putinin sanoin Venäjä ei ole edelleenkään halukas liittymään Haagin kv. lapsikaappaussopimukseen, jossa on säädetty sitovat pelisäännöt, miten kaappaustilanteissa tulee sopimusmaiden välillä toimia. Jos ei toimita, niin asiat saatetaan tuomioistuinten ratkaistaviksi. Venäjä ehkä pelkää maineensa menettämistä, jos tuomioistuimiin alkaisi kertyä runsaasti juttuja, joissa on kyse lasten kaappaamisesta Venäjälle. No, kyllä se Venäjän maine on näissä asioissa mennyt muutenkin jo aikoja sitten. Sitä saa mitä tilaa, sanotaan. Jos Venäjä ei halua liittyä kv. sopimuksiin, niin se saanee jatkossakin varautua lasten vastakaappauksiin Venäjältä länteen.

8. Antonin isä Paavo Salonen oli oikeassa ihmetellessään Putinia puheenvuoroa ja sitä, että Venäjällä viranomaisten ei tarvitse noudattaa edes omansa maansa tuomioistuinten päätöksiä. Antonin äidin kaappauksen yhteydessä pojalle valheellisin tietojen perustella hankkima Venäjän kansalaisuushan kumottiin Venäjällä oikeuden päätöksellä, jonka ylempi tuomioistuin vielä vahvisti. Mutta pienen hetken kuluttua jokin hallintoviranomainen ilmoitti pelkästään äidin suullisen pyynnön perustella myöntäneensä Antonille jälleen Venäjän kansalaisuuden. Onhan tämä länsimaisen oikeusvaltion näkövinkkelistä aivan käsittämätöntä toimintaa.

9. Helsingissä eilen Putinin vierailun yhteydessä suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin ja Amnestyn yhteiseen mielenosoitukseen osallistuneet ihmiset olivat oikeassa vaatiessaan, että Suomen hallituksen ja maan poliittisen johdon on jatkossa ryhdyttävä kovistelemaan Putinia ja Venäjää ihmisoikeusasioissa. Putinin puhuessa eilisessä tiedotustilaisuudessa Antonin tapauksesta, hänen vieressään seissyt Matti Vanhanen ei ollut selvästikään varautunut tähän, vaan poistui paikalta yhdessä Putinin kanssa sanaakaan sanomatta. Vasta myöhemmin, keskusteltuaan luultavasti neuvonantajansa Risto Volasen kanssa, Vanhanen antoi lausunnon, jonka mukaan hän oli puhunut Putinille myös lapsikaappausasioista ja esittänyt toivomuksen, että Venäjä  liittyisi Haagin sopimukseen. Tällaisilla jälkikäteen ja hieman anteeksipyytävään sävyyn esitetyillä lausumilla ei kuitenkaan saada tuloksia aikaan, se on pelkkää retoriikkaa. Vanhanen muuten näytti sekoittavan lapsikaappausasiat ja huoltajuusasiat keskenään kertoessaan, että Suomen ja Venäjän välillä on parhaillaan vireillä kaksi "huoltajuuskiistaa." Montakohan lapsikaappauskiistaa sitten maidemme välillä on meneillään?

10. Putinin vierailun yhteydessä Helsingin keskustassa nähtiin monenlaisia mielenosoittajia. Mikäs siinä, tämähän on vapaa maa, Moskovassa tai Pietarissa tällaiset mielenilmaukset valtiovierailun yhteydessä eivät olisi tulleet kysymykseen. Suomesta jokin aika sitten turvapaikkaa hakenut venäläistoimittaja Jelena Maglevannaja kertoi, että Putinin kädet ovat tšetšeenien veressä ja että Putinin, joka on J.M:n mukaan perustanut tšetšeenejä varten keskitysleirejä Venäjälle, pitäisi viedä oikeuteen vastaamaan teoistaan. Putinin vallassa ollessa Venäjällä on surmattu poliittista syistä hämärissä olosuhteissa jo 300 toimittajaa, eikä poliisi ole kyennyt selvittämään murhista kuin murto-osan. Tunnetuin murhatuista on lokakuussa tapettu toimittaja Anna Politskovaja. Maglevannajan mukaan venäläiset äärinationalistit haluavat vaientaa hänet, koska hän on kirjoittanut muun muassa vankiloissa tapahtuvista kidutuksista ja etenkin tsetseenivankien kohtelusta.

11. Liikkeellä oli jälleen  myös etenkin ulkoministeri Alex Stubbin virasta erottamista Anton-tapauksen hoitamisen takia vaativa Suomen antifasistinen komitea (Safka) dosentti Bäckmanin toimiessa nytkin kirjaimellisesti piskuisen ryhmän äänitorvena. Ryhmä vaatii myös YYA-sopimuksen palauttamista kunniaan.

12. Pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti ilmeisesti jonkinlaisena kevennyksenä raskaiden neuvottelujen päätteeksi kutsuneensa pääministeri Putinin joskus kalaan Itämerelle. Ehkäpä tämä järjestyy sitten, kun venäläis-saksalaisen maakaasuyhtiö NordStreamin lobbarina toimiva Paavo Lipponen on saanut junailtua kaasuputken laskemisen Itämeren syvyyksiin. Näen jo sieluni silmin, miten kalareissulla Matti soutaa, Sirkka laskee ja nostelee verkkoja ja Vladimir Vladimirovits istuu veneen perässä ja tiirailee kiikarillaan veteen nähdäkseen, onko se putki nyt varmasti siellä pohjassa.

13. Matti Vanhanen ilmoitti jo nyt epäsuorasti, että Suomi saa kaasuputkea koskevat ympäristöselvityksensä valmiiksi jo syksyllä, minkä jälkeen  asia on Suomen osalta selvä. Mistä ihmeestä pääministeri voi tietää, mitä noissa ympäristöselvityksessä tullaan aikanaan toteamaan ja onko asia todellakin selvä ja saadaanko selvitykset todellakin valmiiksi jo tänä syksynä? Tätä Vanhasen ilmoitusta ovat tänään aiheellisesti kummastelleet myös Heidi Hautala ja Satu Hassi.

14. Näyttää ilmeiseltä, että Putinin matkan päätarkoituksena oli juuri maakaasuputken ja Suomen niitä koskevien selvitysten kiirehtiminen. Tässä Putinin lienee  Vanhasen lupailuista päätellen myös onnistunut. Putinhan lupasi suorastaan, että Suomi saa valita aluevesillään putken paikan, kunhan se vain saadaan lasketuksi mereen! Putin varoitteli jälleen kerran, että kaasu- ja öljytoimitukset Ukrainan kautta voivat alkaa taas takkuilla milloin vain ja että Itämeren putki on myös sen takia tärkeä koko Euroopalle. Mutta miksi sitten Venäjä ja Saksa - käytännössä Saksan ex-liittokansleri Gerhard Schröder ja Putin keskenään - päättivät noin vain kahdestaan koko Eurooppaa koskevan kaasuputken rakentamisesta ja sen sijoittamisesta kulkemaan Itämeren kautta? Silloin muita Euroopan maita ei kuultu lainkaan.

15. Suomen ja Venäjän kahdenväliset vanhat kiistakysymykset eivät edenneet tälläkään Putinin vierailulla eteenpäin, ei sitten piirun vertaa. Venäjän kuukausi pari sitten  julkituoma yksipuolinen ilmoitus ja aikomus siirtää Suomen kautta nykyisin rekoilla Venäjälle tapahtuvat kontti- yms. kuljetukset kokonaan rautateille on yksi suuri ongelma, jossa ei edetty lainkaan. Venäläiset odottavat rauhallisesti, että Suomi tapansa mukaan mukautuu hiljalleen Venäjän vaatimuksiin tässäkin asiassa. 

16. Myöskään ikivanhassa puutulliasiassa ei edetty mihinkään konkreettisiin tuloksiin. Putin esitti jällen kerran pelkkiä lupauksia, että "suomalaisille ystäville" ei tulla asettamaan puutulleja. Puutullineuvotteluja on käyty jo ainakin pari kolme vuotta ja neuvotteluja Suomen puolesta vetänyt ministeri Paavo Väyrynen on luvannut parina talvena, että no, syksyllä asia on sitten selvä ja Venäjä taipuu puutullikiistassa! Väyrysen ennustuksiin olisi muutenkin syytä suhtautua varauksellisesti, sillä ennustihan Paavo väitöskirjassaan, siis oikein tieteellisiin tutkimuksiin perustuen, ettei Neuvostoliitto tule koskaan hajoamaan. Mutta ei kulunut kuin vuosi tai pari, ja Neuvostoliitto oli hajonnut

96. Pikku-Antonin pako Pahan valtakunnasta vapauteen onnistui

Anton ja Paavo

1. Suomessa on jo viikon verran kirjoitettu ja puhuttu paljon reilu vuosi sitten Suomesta Venäjälle kaapatusta 5-vuotiaasta Antonista sekä hänen isästään Paavo Salosesta ja heidän onnellisesti päättyneestä pakomatkastaan Venäjältä takaisin Suomeen. Tervetuloa takaisin Länteen, Anton, tervetuloa vapauteen!

2. Vanhempiensa yhteishuoltajuudessa Suomessa ollut 4-vuotias Anton Salonen katosi kotoaan maaliskuussa 2008. Pian selvisi, että Antonin äiti, kokemäkeläisen Paavo Salosen ex-aviopuoliso Rimma Salonen, oli käynyt hakemassa pojan. Äidin mukana oli ollut kaksi tuntematonta naisihmistä. Lehtitietojen mukaan äiti kuuluu uskonlahkoon, jonka aloitteesta Anton siepattiin ja vietiin sen jälkeen Venäjälle. Tapauksessa on monia outoja piirteitä, kuten esimerkiksi se, että äiti jätti Venäjälle muuttaessaan Suomeen toisen lapsensa eli aikaisemmasta avioliitostaan olleen 17-vuotiaan poikansa Nikitan, josta Paavo Salonen joutui sen jälkeen huolehtimaan. Kummallisinta on kuitenkin se, kuinka äidin onnistui viedä Anton Venäjän puolelle. Lapsihan oli Suomen kansalainen ja molempien vanhempiensa yhteishuollossa.

3. Kokemuksesta tiedetään, että Venäjälle kaapattujen lasten palauttaminen takaisin on vaikeaa, käytännössä usein mahdotonta. Jotkut Suomesta Venäjälle aiemmin kaapatut lapset ovat jääneet sille tielleen tai suomalaisvanhemman, tavallisesti isän, yritykset tavata lasta Venäjällä saati saada tuoda lapsi Suomeen tapaamista varten, eivät ole onnistuneet tai toimineet sovitulla tavalla. Julkisuudessa on kerrottu aiemmin esimerkiksi Kaapatut ry:n puheenjohtajana toimineen sosiologitutkija Paavo Isakssonin ja hänen tyttärensä tapauksesta. Noin 10 vuotta sitten lapsen venäläinen äiti ei halunnut isän enää tapaavan alle kolmivuotiasta lastaan ja kätki lapsen ja vei hänet Venäjälle kesken oikeudenkäynnin ilmoittamatta aikeistaan Isakssonille. Suomen tuomioistuin myönsi myöhemmin tytön huoltajuuden yksin isälle, mutta Venäjän tuomioistuimet eivät tunnustaneet suomalaisoikeuden päätöstä, jolloin Paavo Isaksson joutui aloittamaan sanotun oikeudenkäynnin alusta Venäjällä.

4. Lapsikaappausten ehkäisemiseksi solmittiin 1980 Haagin kansainvälinen sopimus, johon useimmat merkittävimmät valtiot ovat liittyneet. Mainittu sopimus perustuu sopijamaiden vastavuoroisuuteen. Sopimuksen mukainen lapsen palauttamista koskeva asia on pidettävä erillään lapsen huoltoa koskevasta ratkaisusta. Haagin sopimuksen tarkoituksena on turvata lapsen huoltoa koskevien ratkaisujen noudattamista sekä sitä, että huoltoa koskevat riidat ratkaistaan siellä, missä lapsen asuinpaikka on. Sopimuksen mukaisella järjestelmällä pyritään torjumaan muun muassa se, että jompikumpi lapsen vanhemmista rikkomalla lasten huoltoa koskevaa päätöstä tai sopimusta omavaltaisin toimin siirtää lapsen pois asuinpaikastaan toiseen valtioon ja aikaansaa siten muutoksen lapsen olosuhteissa, joilla sittemmin voi olla merkitystä huoltoon liittyvien ratkaisujen ja toimivalan kannalta.

5. Venäjä ei ole ratifioinut Haagin sopimusta. Ilmeisesti siellä katsotaan, että valtio pystyy suojelemaan kansalaistensa ja lastensa turvallisuutta ja oikeuksia ilman kansainvälisiä sopimuksia niin tehokkaasti, etteivät kaappaukset Venäjältä muihin maihin onnistu. Jos onnistuvat, niin Venäjän johtohan on ilmaissut selkeästi, että se suojelee omia kansalaisiaan kaikin keinoin myös maan rajojen ulkopuolella. Jos taas oman maan kansalainen on kaapannut lapsen muualta Venäjälle, niin so what? Venäjä ei yleensä tunnusta muiden maiden tuomioistuinten huoltajuuspäätöksiä, eikä lasten palauttamispyyntöjen selvittelyllä tunnu olevan siellä kiirettä - kaikkihan ovat Venäjällä turvassa, myös sinne muualta kaapatut venäläisäitien lapset. Venäläisten naiset eivät (kuulemma) juurikaan arvosta isiä, vierasmaalaisia tai venäläismiehiä, lapsen mahdollisina huoltajina. Erotilanteissa pidetään selviönä, että lapset kuuluvat ilman muuta äidille.

6. Jos lapsi on siepattu Suomesta Haagin sopimukseen allekirjoittaneeseen valtioon, asian hoitaminen kuuluu lain mukaan oikeusministeriölle. Sopimusten ulkopuolisten valtioiden kanssa asian hoidossa avustaa ulkoministeriö, mutta asiointi on tällöin hankalampaa ja epävarmempaa. Kaappaustapausten selvittelyyn osallistuvat myös poliisi sekä sosiaali- ja lastensuojeluviranomaiset. Esimerkiksi Paavo Isaksson on arvostellut julkisuudessa sitä, että kaappaustapauksissa mikään viranomainen tai elin ei ota kokonaisvastuuta asiassa, vaan asian käsittely on hajanaista ja tehotonta.

7. Asian selvittely etenee usein hitaasti, eikä selvissäkään tapauksissa ryhdytä kiireellisiin toimenpiteisiin, vaikka kaappaukseen pitäisi reagoida mahdollisimman nopeasti. Lapsen kaapannut äiti tai isä yrittää usein häivyttää jälkensä ja hakea lapselle välittömästi oman maansa kansalaisuutta, mikä saattaa joissakin oikeuskulttuureissa myös helposti onnistua. Tuskastuneina asioiden verkaiseen etenemiseen jotkut vanhemmat ovat mm. hakeneet oikeutta kansainvälisten valituselinten kuten YK:n ihmisoikeuskomitean tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kautta. Tuo valitustie on kuitenkin lohduttoman hidas, ja jos valituksen hyväksyvä päätös joskus parin kolmen vuoden kuluttua saadaan, ei sillä ole käytännössä usein enää merkitystä.

8. Antonin isä Paavo oli aktiivinen, teki asiasta julkisen ja matkusti Venäjälle etsimään poikaansa. Hänellä oli ilmeisesti Venäjällä muutamia avustajia. Nykyisin 65-vuotias Paavo, ei siis mikään ikäloppu vielä, tuntuu olevan toiminnan miehiä. Tulevan vaimonsa ja Antonin äidin hän tapasi vuonna 1994 Tallinnassa, missä oli seuraamassa jalkapallo-ottelua. Paavon etsinnät tuottivat tulosta, sillä Antonin olinpaikka löytyi viime vuoden kesäkuussa Venäjän kolmanneksi suurimman kaupungin, noin 400 kilometrin etäisyydellä Moskovasta itään sijaitsevan Nizhi Novgorodin alueelta, tarkemmin sanottuna Balakhnan pikkukaupungista.

9. Paavo, joka sai tavata poikansa, ryhtyi oikeustoimiin Antonin saamiseksi laillisin keinoin takaisin Suomeen. Hän nosti huoltajuusoikeudenkäynnin Tampereen käräjäoikeudessa, joka viime vuoden marraskuussa päätti, että Antonin huoltajuus kuuluu yksin isälle. Samassa kuussa eli 20.11. -08 venäläinen alioikeus purki Paavon vaatimuksesta Antonin Venäjän kansalaisuutta koskevan päätöksen, koska äidin tekemä kansalaisuushakemus oli perustunut virheellisiin tietoihin. Äiti ei jättänyt asiaa kuitenkaan tähän, vaan valitti viime tipassa päätöksestä ylempään instanssiin. Tämän asian käsittely venyi ja venyi, ilmeisesti osin siksi, että Antonin äiti oli tehnyt viranomaisille ex-puolisoaan koskevia rikosilmoituksia, jotka eivät kuitenkaan johtaneet tulokseen. Valitusinstanssin oli määrää käsitellä asiaa jo viime joulukuun lopulla, mutta tuolloin Anton joutui äitinsä kertoman mukaan sairaalaan myrkytysepäilyn takia, ja käsittely lykkääntyi. Toisen kerran tapausta piti puida 17.3. tänä vuonna, mutta jälleen käsittely peruuntui, nyt äidin oikeuteen faksaaman sairastumistaan koskeneen lääkärintodistuksen perusteella.

10. Paavon kärsivällisyys alkoi ymmärrettävistä syistä vähitellen hiipua. Hän on ihmetellyt kertonut julkisuudessa, miksi Suomen valtio ei missään vaiheessa ojentanut hänelle asiassa auttavaa kättään. Mitään ei kaappausasiassa tapahdu, ellei itse tee hartiavoimin työtä asian eteen, totesi Paavo. Anton oli edelleen myös Suomen kansalainen ja Paavo oli hänen yksinhuoltajansa, jolla oli oikeus päättää lapsen olinpaikasta. Isä päätti toimia, matkusti huhtikuun alussa Moskovaan ja sieltä edelleen Nizhi Novgorodin kautta Balakhnaan. Seurassaan olleiden parin kolmen muun henkilön kanssa Paavo meni 12.4. Rimman asunnolle, jonka ulko-ovella tapasi kirkkoon lähdössä olleet äidin ja lapsen. Oman kertomansa mukaan Paavo otti pojan rauhallisesti syliinsä ja kantoi tämän autoon, jolla ajettiin suoraan Moskovaan. Paavon mukaan hänellä oli pakallisten viranomaisten suostumus ottaa lapsi haltuunsa. Moskovassa Antonille hankittiin suurlähetystöstä Suomen passi, minkä jälkeen isä ja poika lähtivät kohti Vaalimaan raja-asemaa. Rajalta he eivät kuitenkin päässeet läpi, koska Antonin äiti oli ehtinyt tehdä Balahnan tapahtumista rikosilmoituksen, jonka mukaan Anton oli kidnapattu.

11. Venäläisviranomaiset ryhtyivät tutkimaan asiaa Paavon ja Antonin jäädessä tuttavien luokse Pietarin seudulle odottelemaan, mitä tuleman piti. Tässä vaiheessa venäläinen viranomainen päätti myöntää Antonille uudelleen häneltä kerran jo aiemmin peruutetun Venäjän kansalaisuuden. Se, oliko kyse valitusinstanssin päätöksestä vai äidin uudesta hakemuksesta, ei ole lehtiuutisista selvinnyt, mutta Paavon kertoman mukaan ratkaisu tuli täysin yllättäen. "Se myönnettiin minuutissa, ilman minkäänlaisia papereita. Se oli täydellinen katastrofi, tiesin, ettei Anton pääsisi koskaan Venäjältä Suomeen", kertoi Paavo(I-S 15.5).

12. Koska Anton oli Suomen kansalainen ja hänen isällään oli Antonin yksinhuoltajana päättää lapsen asuinpaikasta, Paavo päätti salakuljettaa Antonin Suomeen. Häntä avusti Suomeen matkustamisessa UM:N Pietarin konsulaatin virkamies, jonka diplomaattikilvin varustetun auton takakontissa Anton ja Paavo saapuivat Suomeen 9.5. Auttava käsi siis ilmaantui vihdoin, ei valtion toimesta, vaan yksittäisen virkamiehen ojentamana.

13. Loppu onkin sitten historiaa: Antonista ja hänen isästään on tullut julkkiksia, heidän matkakertomuksensa ja pakonsa "Pahan valtakunnasta" - tätä nimikettä käytti silloisesta Neuvostoliitosta 1980-luvun kylmän sodan vuosina mm. presidentti Ronald Reagan eivätkä ihmisoikeudet ole Venäjällä juuri Neuvostoliiton aikoja paremmassa kunnossa - on menestystarina, jota voidaan ehkä jopa verrata Matias Rustin 28.5.1987 suorittamaan kuuluisaan pienkonelentoon Rustin laskeutuessa täysin odottamatta ja yllättäen Moskovan Punaiselle torille. Mainitusta suomalaisdiplomaatista on tullut lähes kansallissankari, joka ei voi enää palata virkapaikalleen Pietariin, mutta joka pysyy edelleen UM:n palveluksessa. Venäjän ulkoministeriö ja ulkoministeri Sergei Lavrov ovat olleet ymmärrettävistä syistä hyvin, hyvin vihaisia Suomen UM:lle ja pitäneet Antonin kuljettamista pois Venäjältä laittomana. Ulkoministeri Alexander Stubb on kuitenkin puolustanut ansiokkaasti suomalaisvirkamiehen toimintaa ja vakuuttanut kansainvälisiin sopimuksiin vedoten, ettei Antonia luovuteta Venäjälle. UM:n tehtävänä on auttaa ulkomailla pulaan joutuneita suomalaisia.

14. Tapaus on herättänyt suuren kohun Suomen ja Venäjän lehdistössä. Mielipiteitä on esitetty puolesta ja vastaan, selvä enemmistö suomalaismielipiteistä on luonnollisesti ollut Paavo Salosta ja kyseistä suomalaista virkamiestä puoltavia tai ainakin ymmärtäviä, mutta myös venäläismedioista jotkut ovat puoltaneet heidän toimintaansa. Suomessa tunnettu Venäjä-fani dosentti Johan Bäckman on käynyt blogissaan ja kommenteissaan päivittäin suorastaan raivokkaaseen hyökkäykseen syyttäen ulkoministeri Stubbia ja vaatien Pietarin pääkonsulin erottamista virastaan sekä Antonin palauttamista takaisin äidilleen Venäjälle. Bäckman laukoo että nyt myös venäläisdiplomaateilla on oikeus "vapauttaa" Anton ja palauttaa hänet äidilleen.

15. Olenkin jo ihmetellyt, missä viipyy dosentti Bäckmanin ilmoitus, jonka mukaan hän on kutsunut tai aikoo kutsua Helsinkiin koolle kansainvälisen foorumin, jonka juttulistalla on tuomita julkisesti suomalaisviranomaisten ja UM:n toiminta Anton-tapauksessa ja vaatia Antonin pikaista palauttamista takaisin Venäjälle. Tähän kokoontumiseen kutsuttaisiin tietenkin Venäjältä paljon puhutun Nashi-nuorisoliikkeen (tai Putin-nuoret) aktivisteja. Muutama Nashi-nuorihan vieraili Suomessa viimeksi pari kuukautta sitten, kun Helsingissä julkistettiin Sofi Oksasen ja Imbi Pajun toimittama teos Kaiken takana oli pelko ja esitettiin venäläisvastaiseksi luonnehdittu filmisarja Soviet Story.

16. Suomen valtionjohto on tänään vakuutellut, ettei Antonin tapaus vaikuta haitallisesti Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin. Toivotaan niin, useat venäläismediat ovat tosin esittäneet asiasta aivan toisensuuntaisia arvioita. Venäjän syyttäjäviranomaiset tulevat ilmeisesti lähettämään Suomelle oikeusapupyynnön, jossa vaaditaan Paavo Salosen kuulustelemista epäiltynä "ryhmän suorittamasta alaikäisen henkilön suunnitellusta sieppauksesta", josta voidaan Venäjän lain mukaan tuomita vähintään kuusi ja enintään 15 vuotta vankeutta. Lisäksi tutkintapyynnössä tullaan pyytämään sieppauksessa avustaneiden henkilöiden selvittämistä ja heidän kuulustelemistaan. Antonin äiti tullee käynnistämän oman oikeusjuttunsa isä-Paavoa vastaan ja vaatimaan suomalaisessa alioikeudessa Antonin huollon uskomista yksin hänelle.

17. Oikeusapupyyntöön perustuva tapauksen selvittely tapahtuu kuitenkin yksistään Suomen poliisin ja muiden täkäläisten viranomaisten voimin. Antonin isällä ei pitäisi olla mahdollisissa kuulusteluissa suuriakaan ongelmia, koska Antonin haltuunotto 12.4. Balahnanissa tapahtui UM:n mukaan laillisin perustein ja vieläpä paikallisten viranomaisten suostumuksella. Rimma-äiti on tosin väittänyt, että haltuunoton yhteydessä olisi käytetty jonkinasteista väkivaltaa, mutta suomalaisversion mukaan tämä ei pidä paikkansa. Salosta voitaneen epäillä vain rajan ylitystä koskevien säännösten rikkomisesta, koska hän ei osoittanut Suomeen paetessaan omaa ja lapsensa matkustusoikeutta asianmukaisesti passilla. Lehtitietojen mukaan tätä puolta asiasta on jo selvitetty Rajavartiolaitoksen toimesta, mutta syytettä ei liene tulossa, sillä tutkinnanjohtajan mukaan Suomen kansalainen otetaan maahan kaikissa tilanteissa vaikka ilman passia. Dosentti Bäckmanin ennakoima vastakaappauksen vaara saattaa toki olla olemassa, tuskin kuitenkaan diplomaattikyydillä toteutettuna, mutta tähän mahdollisuuteen lienee Suomessa varauduttu.

18. Olisiko Venäjän liittyminen Haagin sopimukseen auttanut tai nopeuttanut Anton-pojan palautusasian käsittelyä ja ratkaisemista? Nythän äidin laiton kaappaus kesti 14 kuukautta. Epäilen tätä. Luulen, että vaikka Suomen viranomaiset olisivat toimineet sopimuksen nojalla kuinka nopeasti tahansa, asian selvittely olisi Venäjällä edelleen pahasti kesken eikä takeita lapsen palauttamisesta olisi olemassa. Sillä kuten vanha sanonta kuuluu: ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi! Ja sopimuksilla kuorruttaisi, voitaisiin kai tässä tapauksessa lisätä.

19. Sopimukseen olisi silti pyrittävä. Presidentti Tarja Halonen toivoi tänään, että Venäjä liittyisi Haagin sopimukseen. Hurskaita toiveita voidaan aina esittää, mutta Suomen osalta riittäisi, että Suomi ja Venäjä tekisivät kahdenvälisen lapsikaappausten estämistä tarkoittavan sopimuksen. Miksi tätäkään ei ole saatu aikaan? Presidentti Halosellahan on tunnusti erinomaiset suhteet Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin kanssa. Medvedev kävi muutama viikko sitten virallisella valtiovierailulla Helsingissä, jolloin valtiovierasta viihdytettiin mm. heavy rock -esityksillä. Ei varmaan olisi ollut liikaa vaadittu, jos tapaamisessa olisi puhuttu hieman myös asiaa ja käsitelty vaikkapa juuri lapsikaappauksia Suomesta Venäjälle ja päin vastoin, sillä ne näyttäisivät olevan yleistymässä.

Yllä oleva tuntemattoman kuvaajan viime vuoden heinäkuussa ottama valokuva on julkaistu Sydän-Satakunta ja Jokilaakso -lehdessä 22.9.-08.