507. Appron papereilla presidentiksi?

1. Presidentinvaalikampanja on täydessä vauhdissa. Pari kolme viikkoa sitten Paavo Lipponen puolusteli huonoja galluplukujaan sillä, että "heh heh, eihän vaalikampanja ole edes vielä alkanut". Millähän Paavo nyt puolustelee yhä vain heikommaksi kääntynyttä gallupsuosiotaan? Kävisikö niin hassusti, että vaalitaistelu on Paavon osalta loppu ennen kuin se ehtii kunnolla edes alkaa toisen kierroksen merkeissä?

2. Viikonvaihteen iltapäivälehdissä esiteltiin ehdokkaiden koulumenestystä lukion päästötodistusten ja ylioppilastutkinnon arvosanojen valossa. Seitsemästä ehdokkaasta viidellä on laudaturin paperit (Sari Essayh, Pekka Haavisto, Paavo Lipponen, Timo Soini ja Paavo Väyrynen), yhdellä magna cum lauden (Biaudet) ja hännänhuippuna Sauli Niinistöllä yleisarvosana approbatur. Lukion päästötodistusten keskiarvo menee samaa rataa: Essayah´n ja Väyrysen keskiarvo oli yli 9, Haaviston 9, Timo Soinin 8,5, Lipposen noin 8 ja hännänhuipun eli Niinistön 6,5.

3. Jos nämä numerot ja arvosanat ratkaisisivat presidenttikisan, olisi Niinistö ulkona kuin lumiukko koko kisasta. Mutta kuten tiedämme jo Raamatusta: Ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi. Ja katso, tämä ennustus on toteutunut: presidenttigallupissa perää pitää Sari Essayah ja ylivoimainen ykkönen on Sauli Niinistö. Kansa ei pane presidentin työhönottohaastattelussa eli vaaleissa minkäänlaista painoa ehdokkaiden koulumenestykselle.

4. Ehkä nuo arvosanat kertovat enemmänkin ehdokkaiden luonteesta kuin osaamisesta ja keskinäisestä paremmuudesta. Niinistö, joka kieltäytyi presidenttiehdokkuudesta vuoden 2000 vaaleissa "puolivallaton leskimiehenä," lienee ollut nuorena täysin vallaton koulupoika. Essayah ja Väyrynen ovat ilmeisesti olleet pinkoja ja muut tältä väliltä. Joka tapauksessa Niinistöllä lienee ylioppilaspohjaisista Suomen tasavallan presidenteistä kaikkein heikoin koulumenestys.

5. Ei hätää, sillä Niinistökin selviytyi kuitenkin opiskelemaan juridiikkaa Turun yliopistoon. Tänään hän mainitsi iltapäivälehdessä, että paremmasta koulumenestyksestä olisi sikäli hyötyä, olisi päässyt helpommin sisälle yliopistoon. Luultavasti Niinistö, joka kertoo valmistuneensa yliopistosta viidessä vuodessa, ei päässyt sisälle tiedekuntaan ensimmäisellä yrittämällä, vaan vasta toisella tai kolmannella kerralla.

6. Niinistö valittiin Salon kauppalavaltuuston vuonna 1977, mutta eduskuntaan hän pääsi vasta kolmannella yrittämällä vuonna 1987. Niinistöllä oli ilmeisesti kahdella ensimmäisellä kerralla kotikaupunkinsa asukkaideen kannatus, muttei turkulaisten. Ilmankos Turussa asuva Ilkka Kanerva, joka tuli eduskuntaan jo vuonna 1970, ennustikin 1987 Niinistön olevan "tyypillinen yhden kauden kansanedustaja."

7. Sauli Niinistö työskenteli faktisesti 11 vuotta eli vuosina 1976-1987 Turun hovioikeuden esittelijänä eli viskaalina, virallisesti hän oli ko. virassa aina vuoteen 1994 asti, jolloin hän sai nimityksen ylimääräiseksi hovioikeudenneuvoksen virkaan. Päästyään vuoden 1987 vaaleissa eduskuntaan, Niinistö jäi kuitenkin virastaan virkavapaalle. Viskaalin viran ohessa Niinistö piti vuosina 1974-1988 Salossa omaa lakiasiaintoimistoa. Nykyisin tämä ei kävisi enää päinsä, ei edes Turussa, koska katsotaan, että tuomioistuimen palveluksessa oleva virkamies ei voi toimia samanaikaisesti asianajotehtävissä.

8. Turun hovioikeudessa muuten aloitti aikoinaan virkauransa myös Suomen tasavallan järjestyksessä kolmas tasavallan presidentti P.E. Svinhufvud eli Ukko-Pekka (presidenttinä 1931-37). Lempinimi Ukko-Pekka tulee luultavasti siitä, että Svinhufvud toimi jossakin välissä ennen presidentiksi tuloaan ukko-tuomarina eli Lappeen tuomiokunnan tuomarina.

9. Tasavallan presidentti toimii puolustusvoimien ylipäällikkönä. Jonkinlainen omakohtainen johtamiskokemus tällä alalla ei siis liene presidenttiehdokkaalle pahitteeksi. Ehdokkaista Niinistö ja Väyrynen ovat reservin kapteeneja, Lipponen ylikersantti ja Timo Soini alikersantti. Pekka Haavisto taas on sivari eli siviilipalvelusmies. Vuosi sitten herätti huomiota, kun ylipäällikkö Tarja Halonen, tunnetaan sotilaspiireissä myös nimellä Simpauttaja, ei ylentänyt Sauli Niinistöä majuriksi, vaikka puolustusvoimat puolsi ylennystä. Paavo Väyrysen mukaan myös hänen olisi jo kuulunut saada ylennys majuriksi, mutta jostakin syystä asiassa, tietenkin, oli tapahtunut vuosi sitten jokin sekaannus ja ylennys jäi myös Paavolta saamatta.

10. Mitä muuta vaalikampanjassa on tapahtunut? Viikko sitten kerroin ehdokkaiden esiintymisestä Helsingin kirjamessuilla. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään erikoista. Viime torstaina neljä kärkiehdokasta osallistui TV1:ssä vaalikeskusteluun, jossa puhetta johti Susanne Päivärinta. Tilaisuutta on luonnehdittu yleisesti vaisuksi. Eräs kommentaattori vertasi keskustelua tielautakunnan kokoukseen. Aika paha, voisiko palaveria enää harmaammaksi luonnehtia?

11. Ai niin. Viikolla paljastui, että Pekka Haaviston ecuadorilainen puoliso Nexar Antonio Flores oli pahoinpidellyt reilut neljä vuotta sitten helsinkiläisessä ravintolassa erästä perulaista miestuttavaansa, joka oli ollut parketilla tanssimassa lyömällä uhria muutaman kerran nyrkillä kasvoihin. Kun ravintolasali on julkinen paikka, kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos. Syyttäjä ei kuitenkaan nostanut syytettä. Selitys tähän piilee siinä, että Nexar Antonio oli tunnustanut rikoksen ja osapuolet olivat päässeet jupakassa sovintoon.

12. Presidenttiehdokas Pekka Haavisto kertoi olevansa tietoinen tapahtumasta, muttei sen yksityiskohdista. Pekka oli kuulemma kehottanut osapuolia sopimaan asian. Niin, Pekkahan tunnetaan konfliktien sovittelijana aina ulkomaita myöten. Jotkut povaavat hänestä jopa Mara Ahtisaaren manttelinperijää, siis sovittelijana. Tuollaisten tappelunujakoiden sovitteluista Pekka saakin kosolti kokemusta sovittelijan työtä silmällä pitäen. Mutta miten Pekka pystyi toimimaan sovittelijana, jollei hän tiennyt ko. tapauksen yksityiskohtia?

13. Pekka Haavisto on muuten koulutukseltaan ylioppilas. Hän on kyllä harjoittanut Helsingissä valtiotieteen opintoja, mutta opinnot lienevät jääneen kesken.

425. Vähemmistövaltuutettu ilmiantoi kansanedustaja Hakkaraisen rasistisesta lausumasta

Valtiopäivämies sahallaan

1. Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet on pyytänyt valtakunnansyyttäjää tutkimaan kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps.) lausuntoja. Hakkarainen antoi kolme päivää sitten eli viime tiistaina Helsingin Sanomille videohaastattelun, jossa hän vähemmistövaltuutetun mielestä ilmaisi mielipiteitään rasistisesti ja ihmisarvoa loukkaavasti.

2. Biaudet: "Hakkaraisen lausunnot maahanmuuttajista, turvapaikanhakijoista, ihonväriltään tummista ihmisistä ja muslimeista ovat sekä panettelevia että solvaavia. Niistä voi saada harhaanjohtavasti kuvan siitä, että tiettyyn kansanryhmään kuuluvat henkilöt ovat rikollisia ja alempiarvoisia".

3. Biaudet on pyytänyt valtakunnansyyttäjää arvioimaan, täyttävätkö Hakkaraisen lausunnot jonkin rikoksen tunnusmerkit. Rikosnimikkeenä voisi hänestä olla kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

3. Mitä Hakkarainen sitten tarkkaan ottaen sanoi HS:n videohaastattelussa 26.4. eli viime tiistaina? Jokseenkin sanatarkasti näin:

– Tuo maahanmuuttohomma pitää saada kuriin, ettei täällä ruveta rosvoja elättämään. Pikakäännytyslaki heti voimaan.

– Viitasaarella on yks kaveri, sen poika on rajalla. Se sano että neekeriukko tullee sinne ja sanoo turvapaikka. Se ei osaa mitään muuta suomea, ja heti ollaan sisällä.

– Ja kaiken maailman muslimit täällä hilluu ja kyykkii tuolla ja huutaa. Kahtokaahan, minareetti on kohta tuossa ja ukko huutaa siellä tolpassa Ööö, ööö, ööö!. Aamusella viiden aikaan aloittaa, sitä on mukava kuunnella.

4. Aika pahaltahan tuo kuulostaa! Minusta tuollaista puhetta voisi hyvin pitää rikoslaissa tarkoitettuna vihapuheena tai kiihottamisena kansanryhmään vastaan (RL 11:10). Joka tapauksessa asia on todella tutkinnan arvoinen. Kansanedustajallekin kuuluu sananvapaus, mutta sananvapaudellakin on rajansa.

4. Mutta suojaisiko Hakkaraista tässä tapauksessa perustuslaissa säädetty parlamentaarinen koskemattomuus? Perustuslain 30 §:n 2 momentin mukaan kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään 5/6 annetuista äänistä on kannattanut. Mainitussa lainkohdassa on kysymys kansanedustajan rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta eli immuniteetista.

5. Mainittu säännös on peräisin niiltä kansanedustuslaitosten alkuajoilta, jolloin jokainen edustaja saattoi hallitsijan taholta odottaa kostotoimenpiteitä eduskunnassa esittämiensä mielipiteiden vuoksi. Suomessa oli tällaiseen varovaisuuteen aivan erityinen syy Venäjän vallan aikana. Demokraattisen järjestelmän vallitessa kansanedustajan immuniteettia ei sen sijaan olisi tarvetta pitää niin vaikeasti kumottavana kuin mitä PL 30 §:n 2 momentin mukaan on asian laita. On toki paikallaan, että edustajaa ei voida vetää mistä tahansa pienestä huomaamattomuudessa tai hyvässä uskossa esitetystä virheellisestä edesvastuuseen, mutta toisaalta saattaisi olla paikallaan, että kansanedustajat eivät voisi möläytellä mitä tahansa parlamentariseen koskemattomuuteensa vedoten.

6. Hakkaraisen tapauksessa mainittu PL 30 §:n 2 momentti ei kuitenkaan tule sovellettavaksi. Hakkaraisesta oli tosin ilmeisesti jo ehtinyt tullut kansanedustaja ennen kuin HS häntä eduskuntatalossa haastatteli ja hän antoi kyseisen "neekeri-ukko" -lausuntonsa. Ehdokkaasta tulee virallisesti kansanedustaja, kun hänen saamansa valtakirja on oikeuskanslerin toimesta tarkastettu. Mutta valtiopäivät, johon PL 30 §:n 2 momentissa nimenomaan viitataan, avattiin juhlallisesti vasta eilen eli 28.4., siis kaksi päivää sen jälkeen, kun Hakkarainen oli möläytyksensä videolle kakaissut.

7. Hakkarainen ei voi puolustukseen vedota, toisin kuin on jo ehditty väittää, siihen, että hän puhui neekeriukosta vain sen, mitä hän oli kuullut joltakin toiselta henkilöltä. Hakkarainen ilmiselvästi hyväksyi viitasaarelaisen kaverinsa - sen jonka poika on töissä "rajalla" - esittämän arvion "neekeriukosta, joka on heti sisällä."

8. Tuoreille persujen edustajille tuntuu sattuvan ensimmäisellä viikolla eduskunnassa kaikenlaista. Ikäpuhemies Kauko Tuupainenhan möläytti puhemiehen vaalien yhteydessä "noloja" tokaisemalla ilmeisesti erästä tuntemaansa naiskansanedustajaa tarkoittaen jotakin epämääräistä "fyysisistä töistä" kyseisen edustajan ollessa juuri pudottamassa äänestyslippuaan Tuupaisen valvovan katseen alla äänestyslippupönttöön. Eivätkö uudet persut oikein hallitse uutta tekniikkaa ja osaa varoa sanomisiaan, vai mistä oikein on kysymys?

9. Joka tapauksessa on outoa ja täysin ennenkuulumatonta, että kansanedustaja, joka väittää olevansa ensimmäisellä Helsingin reissullaan ja käyttävänsä toista kertaa elämässään solmiota, joutuu heti ensimmäisenä viikolla ilmiannetuksi ja epäillyksi vakavasta rikoksesta. Vieläpä rikoksesta, joka perustuu nimenomaan hänen uudella työpaikallaan eli eduskuntatalossa antamaan haastatteluun.

9. Jussi Halla-aholla sen sijaan tuntuu menevän paljon paremmin. Hän oli syytteessä samannimisestä rikoksesta, josta vähemmistövaltuutettu on nyt ilmiantanut Teuvo Hakkaraisen, mutta sekä käräjäoikeus että hovioikeus hylkäsivät sanotun syytteen. Halla-aho sai kuitenkin sakkotuomion uskontorauhan rikkomisesta. Tämä ei estänyt Timo Soinia valituttamasta Halla-ahoa maahanmuuttoasioita käsittelevän hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi. Tämä on jakanut mielipiteitä eduskunnassa ja sen ulkopuolella. Toiset ovat pitäneet Soinin valintaa nerokkaana ratkaisuna, toiset taas ovat katsoneet, ettei Halla-aho ole sanottuun tehtävään rikosjutun ja hänen blogissaan ilmaisemien maahanmuuttovastaisten mielipiteidensä takia lainkaan sopiva. Halla-aho itse katsoo olevansa nyt tehtävässä, joka on kuin valettu hänelle, ministeriksi hän ei edes halua. Olisiko edes päässytkään?

10. Alex Stubbia mukaillen Jussi Halla-aho voisi nyt sanoa: Mä ole nyt mun ihanneduunissa, josta mä olen aina haaveillut.

11. Mutta mitä sanoi Teuvo Hakkarainen, kun toimittaja kysyi, tulisiko hänelle kenties joskus vielä ikävä takaisin sahalleen? "Minulla on jo nyt ikävä sinne", vastasi Hakkarainen 26.4.

285. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi Eva Biaudet´n nimitysasiassa puhtaat paperit valtioneuvostolle, samoin itselleen

Oikeuskanslerin kaksoisrooli puhuttaa jälleen

1. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on tänään lehtitietojen mukaan päättänyt, ettei valtioneuvoston menettelyssä, jolla RKP:n entinen kansanedustaja Eva Biaudet junailtiin vailla virkaan vaadittavaa korkeakoulututkintoa vähemmistövaltuutetuksi ollut moitittavaa. Biaudet´lle myönnettiin valinnassa erivapaus, koska hän vain oikeustieteen ylioppilas. - Miksihän B. muuten käyttää "titteliä" oik.yo., jos hänellä ei ilmeisesti ole edes tarkoitus suorittaa oikeustieteen kandidaatin tutkintoa?

2. Oikeuskansleri Jonkka perusteli puhtaat paperit -päätöstään sillä, että valtioneuvosto ei erivapauspäätöksessään ylittänyt viranomaiselle lain mukaan kuuluva harkintavaltaa. Virkamieslain erivapauden myöntämistä koskeva säännös antaa hänen mukaansa valtioneuvostolle "suhteellisen suuren harkintavallan." Sitä, mitä tällä "suhteellisen suurella" itse asiassa tarkoitetaan, Jonkka ei ole kertonut. Jonkka muistuttaa, ettei oikeuskansleri voi tehdä ansiovertailua hakijoiden kesken eikä ottaa kantaa siihen, kuka hakijoista on pätevin.

3. Viimeksi mainittu toteamus pitää toki paikkansa, mutta kanteluissa, joita Jonkalle tehtiin peräti seitsemän sanotussa asiassa - itse en ollut kantelijoiden joukossa - tämä ei ollutkaan mikään keskeinen peruste. Asiassa oli keskeisenä ponttina esillä kysymys siitä, voidaanko yhdelle viranhakijalle myöntää erivapaus korkeakoulututkinnosta, jos kaikilla muilla yli 20 hakijalla on vaadittava tutkinto.

4. Tämän kysymyksen, johon mm. Pakolaisneuvonta ry:n lakimies Husein Muhammed kiinnitti omassa kantelussaan lehtitietojen mukaan huomiota, Jonkka on kuitenkin ilmeisesti sivuuttanut päätöksessään kokonaan; ainakaan lehtiuutisten mukaan tästä oleellisesta kysymyksestä Jonkka ei puhunut mitään; itse päätöstä en ole vielä nähnyt.

5. Näinhän se yleensä menee näissä kantelupäätöksissä muutoinkin: sellaiset kysymykset ja väitteet, joiden perusteella asia voisi saada toisenlaisen ratkaisun, sivuutetaan laillisuusvalvojien ratkaisuissa kokonaan, ts. niistä ei anneta edes lausuntoa. Tämän olen itse jonkun kerran tullut tekemieni kantelujen johdosta kokemaan. Tätä metodia ovat noudattaneet oikeuskanslerit Jorma S. Aalto, Paavo Nikula ja Jaakko Jonkka. Ts. oikeuskansleri samoin kuin oikeusasiamies eivät noudata päätöksenteossaan ns. pro et contra -metodia. Muutoin OKa:n ja EOA:n päätöksenteossa on havaittavissa selvä tendenssi: in dubio pro virkamies tai viranomainen.

6. Minua hieman ihmetyttää, että Jakko Jonkka otti asian eli tehdyt kantelut itse tutkittavakseen ja ratkaistavakseen ratkaisun olisi voinut tehdä myös apulaisoikeuskansleri. Jonkka oli nimittäin ottanut samaan kysymykseen eli B:lle myönnettyyn erivapauteen kantaa jo ennen kuin Valtioneuvosto teki asiaa koskevan päätöksen. Kuten ministerin Stefan Wallin on kertonut, hän tai valtioneuvosto oli nimittäin konsultoinut etukäteen Jonkkaa Biaudet´lle myönnettävästä erivapaudesta ja tällöin Jonkka oli näyttänyt vihreää valoa hankkeelle eli siis katsonut, että menettely on laillinen.

7. Nyt siis Jonkka on ratkaissut kantelut sellaisessa asiassa, jossa hän on jo kertaalleen muodostanut oman kantansa, jota valtioneuvosto on sitten noudattanut. Jos oikeuskansleri olisi tuomari, olisi kyse selvästä esteellisyydestä, sillä tuomari on jäävi käsittelemään ja ratkaisemaan asiaa, jossa hän on jo kertaalleen aikaisemmassa käsitelyvaiheessa muodostanut kantansa. Tuomarilla olisi tuollaisessa tilanteessa tietenkin selkeä ennakkokäsitys asiasta, joka vaarantaisi hänen puolueettomuutensa.

8. OK 13 luvun tuomarin esteellisyyssäännökset eivät kuitenkaan koske oikeuskansleria, jolla on perustuslain mukaan eräänlainen kaksoisrooli. Yhtäältä hän valtioneuvoston neuvonantaja, eräänlainen kruununjuristi, jota ministeriöt ja ministerit konsultoivat laillisuutta koskevissa kysymyksissä. Toisaalta oikeuskansleri taas on ihmisten ("oikeusalamaisten") mm. juuri ministereiden ja valtioneuvoston menettelytavoista tekemiä kanteluja tutkiva ja ratkaiseva ylin laillisuusvalvoja. Mainittu kaksoisrooli on minusta outo ja merkillinen, mutta kuvaan kuuluu, etteivät oikeuskanslerit itse ole nähneet asiassa mitään kummallista.

9. Niinpä tässä Eva B:nkin asiassa Jaakko Jonkka on ensin vastannut ministeri Wallinille, että myönnettävässä erivapaudessa ei ole laillisuuden kannalta epäselvyyttä, minkä jälkeen on ratkaissut seitsemän ihmisen valtioneuvoston erivapauspäätöksestä tekemät kantelut ja toistanut kantansa, että valtioneuvosto menetteli erivapauden myöntäessään harkintavaltansa puitteissa. Yksinkertaista ja tehokasta "laillisuusvalvontaa," vai mitä?

10. Ihmisten ei olisi tietenkään kannattanut tässä asiassa, kuten ei kannattaisi muissakaan vastaavanlaisissa tapauksissa, joissa ministerit ja valtioneuvosto ovat jo etukäteen konsultoineet oikeuskansleria laillisuutta koskevissa kysymyksissä, kannella oikeuskanslerille, koska kansleri on tosiasiallisesti sidottu siihen mielipiteeseen ja kantaan, jonka hän on jo etukäteen kertonut valtioneuvostolle.

11. Olen kirjoittanut Eva Biaudet´n erivapausasiasta blogissani 271/14.5.2010. Oikeuskanslerin edellä mainitusta kaksoisroolista, joka ilmeni myös esimerkiksi ministeri Mauri Pekkarisen Suomi-Soffa tapauksessa, olen kirjoittanut blogissani 5.9.2008.